Harakka Timo

Hyvä puhemies, arvoisat kollegat! Suomen eduskunta on halunnut lähettää viestin tuleville sukupolville ja tämän päivän nuorille, joiden tulevaisuudenusko on useiden kyselyiden mukaan romahtanut: kaikki eduskuntapuolueet ovat historiallisesti yhtyneet lakialoitteeseen, jolla on peräti 125 allekirjoitusta [Sinuhe Wallinheimo: Erinomaista!] — kiitos kaikille. Lakialoitetta ovat valmistelleet tulevaisuusvaliokunnan jäsenet kaikista eduskuntapuolueista, todellakin kaikista — kiitos siis, kokoomus, perussuomalaiset, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto, RKP, kristilliset ja Liike Nyt oman ryhmäni lisäksi. Eduskunta on yhteisvoimin tahtonut, että tulevien sukupolvien oikeuksien huomioiminen olisi pysyvä osa suomalaista päätöksentekoa. Eduskunta haluaa vakuuttaa myös tämän päivän lapsille ja nuorille, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ohjaa kaikkea toimintaamme. Tulevaisuuden vaikutuksiin ulottuva lakialoite voisi kuulua kaikkien valiokuntien käsiteltäväksi. Kestävyystavoitteet ovat valtiovarojen ja ympäristön alaa. STM ja THL ovat edistäneet kiitettävästi hyvinvointitaloutta, joka on laajempi menestyksen mittari kuin bruttokansantuote. Sivistysvaliokunta on hyvä koti aloitteemme käsittelyyn. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä tarttui kiitettävästi nuorten tulevaisuususkon heikkenemiseen ja julkaisi keväällä toimenpideohjelman. Yksi konkreettinen toimenpide velvoittaa eduskuntaa: ”Turvataan tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kirjaamalla ne lakiin. Ne on turvattava luomalla institutionaalinen ja oikeudellinen perusta kirjaamalla ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin ja päätösten vaikutusten arviointiin.” Vaatimukseen tulee nyt siis vastaus tulevaisuusvaliokunnasta. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunta nosti sukupolvivastuulain esille jo vuonna 24 ja on kehittänyt hanketta lukuisten asiantuntijoiden innostamana itse aloitteeseen asti. Kaikki puolueet ovat antaneet panoksensa. Lakialoitteen sisältö on varsin yksinkertainen. Se ei sanele sanallakaan, millä asioilla tai toimenpiteillä tulevien polvien hyvinvointi tulisi huomioida. Se on kulloistenkin päättäjien valinta ja vastuu. Aloite tarjoaa puitteet, joiden mukaan vaikutusten arviointi on tehtävä 20—30 vuoden päähän, samoin kuin jokaisen hallituksen toteuttama tulevaisuusselonteko, joka samoin kirjataan nyt lakiin. Se velvoittaa kaikkea lainvalmistelua, budjetointia ja suunnittelua. Velvoitteen toteutumista arvioivat puolueettomat tahot sekä viran puolesta valvovat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Olen pitänyt tärkeänä, että lakiin ei liity yhtäkään uutta virkaa, viranomaista, komiteaa tai kampaviineritilausta. Arvoisa puhemies! Monissa maissa tulevien sukupolvien oikeudet on kirjattu perustuslakiin. EU-maista perustuslaki viittaa tuleviin sukupolviin Belgiassa, Tšekissä, Ranskassa, Saksassa, Luxemburgissa, Puolassa, Virossa ja Ruotsissa. Kaikkiaan yli 60 maassa perustuslaki velvoittaa päättäjiä ajamaan tulevien sukupolvien etua. Suomessa ei näin ole, joten erillinen puitelaki on perusteltu. Tässä kohtaa haluan kiittää niitä kauaskatseisia oikeusoppineita, jotka ovat antaneet asiantuntemustaan tulevaisuusvaliokunnan jäsenille tätä lakialoitetta valmisteltaessa — kiitos, Tuomas Pöysti, Anu Mutanen, Niko Soininen, Toomas Kotkas ja Mikko Puumalainen. Monissa maissa myös budjettikäytäntöihin liittyy laajaa ja pitkän aikavälin vaikutusten arviointia. Esimerkkejä löytyy vaikkapa Virosta, Alankomaista, Irlannista ja Kanadasta. Veronmaksajilla on oikeus vaatia, että varojen käytön aitoa pitkäkestoista hyötyä mitataan nykyistä paremmin ja vastuullisemmin. Hyvä puhemies! Suomi tunnetaan maailmalla tulevaisuustyön ja ennakoinnin sekä varautumisen pienenä suurvaltana. Sekä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta että sen kanssa institutionaalisessa dialogissa toimiva valtioneuvoston tulevaisuusselontekojen sarja inspiroivat kaikkialla maailmassa. Voin todistaa tämän ihan henkilökohtaisesti. Mutta tämäkin innovaatio on jo yli 30 vuotta vanha. Monet maat ovat — kuten jo äsken luettelin — kehittäneet kunnianhimoisia tulevaisuuden ennakoinnin menetelmiä, rakenteita ja velvoitteita. Lopuksi, arvoisa puhemies: Laki sukupolvivastuusta on myös osoitus maailmalle, että Suomen tulevaisuustyö on vakavaa, vastuullista ja kansainvälistä huipputasoa. Olemme jälleen edelläkävijöitä. Aloite laiksi sukupolvivastuusta on signaali ja työkalu. Se on signaali nuorille ja syntymättömille sukupolville, että Suomi on teitä varten, Suomi on teidän. Se on työkalu päättäjille, jotta voimme varmistaa, että Suomella on loistava tulevaisuus. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Yhdyn kiitoksiin siitä, että tämä esitys on tänne eduskuntaan tuotu. Edellinen hallitushan todellakin päätti tehdä tällaisen sovelluspohjaisen ratkaisun, 112-sovelluksen, joka yksimielisesti täällä eduskunnassa nähtiin teknisesti ja toiminnallisesti edistyneeksi ja josta nyt viimeksi viikko sitten Britannian parlamentin ylähuoneen jäsenet totesivat täällä vieraillessaan, että tämän 112-sovelluksen he haluavat viedä Britanniaan. On selvää, että monikanavaisuus, monet eri keinot saada vaaratiedotus, on ihan välttämätöntä. Ja tässähän kävi niin kuin minkä tahansa hälytysvälineen kanssa: palohälyttimiäkin pitää ajoittain kokeilla, miten ne toimivat, ja tässä nyt sitten ikään kuin käytännön kautta huomattiin, että tässä tarvitaan lisätoimia. Joten varmasti on oikein hyvä, että meillä on vaaratiedottamisessa vyö ja henkselit.

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaalidemokraateilla on tästä asiasta peräti yksimielinen puoluekokouspäätös: ”Rajaturvallisuuslain jatkoa on perusteltua jatkaa. Myös jatkossa Suomen on kyettävä turvaamaan rajaturvallisuus ja vastaamaan välineellistettyä maahantuloa käyttävään painostamiseen ja vaikuttamiseen.” Kun siis joskus kyseenalaistetaan sosiaalidemokraattien sitoutuminen turvallisuusratkaisuihin, on syytä kysyä, onko muilla puolueilla päätöstä, joka on tehty puolueen korkeimmassa päättävässä elimessä. Nyt kysymys kuuluu, vastaako nyt eteen saatu hallituksen esitys tavoitteeseemme, että rajalakia on perusteltua jatkaa. Itse en ole pätevä perustuslain enkä valtiosäännön tuntija, joten siteeraan vain lausuntoja, joita oikeuskanslerit ovat eri vaiheissa kolmella kerralla antaneet. Tällä kertaa oikeuskansleri eli valtioneuvoston laillisuusvalvoja pitää esityksen turvallisuusperusteluita liian yleisluontoisina, joten ne ”eivät kuitenkaan nähdäkseni perustele vielä riittävästi lain jatkamisen välttämättömyyttä”. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan lain voimassaolon jatkuva pitkittäminen viittaa siihen, että ”väliaikaiseksi tarkoitetun lain voimassaolo on normalisoitumassa ja alkaa muuttua pysyvää tilannetta muistuttavaksi. Tällöin voidaan perustellusti kyseenalaistaa sääntelyn luonne väliaikaisena poikkeuksena.” Jo ensimmäisellä kerralla eli vuonna 24 silloinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti kiinnitti huomiota eduskunnan asemaan lain käyttöönottomenettelyssä — lainaus kahden vuoden takaa: ”Valtioneuvoston päätöksen jälkitarkastus perustuslakivaliokunnassa voisi asian perustavaa laatua olevan luonteen takia olla perusteltua.” Viime vuonna, siis toisella kierroksella, oikeuskansleri Pöysti päätti lausuntonsa jälleen näin: ”Pitäisin perusteltuna, että eduskunnan roolin vahvistamista liittyen lain mahdolliseen käyttöönottoon arvioitaisiin uudelleen.” Tätä samaa perustuslakivaliokunta edellytti hallintovaliokunnalta, joka joutui perustelemaan sen, miksi poiketaan lähes sata vuotta vanhasta parlamentaarisesta käytännöstä, että eduskunnalla on aina viimeinen sana perusoikeuksiin puuttuvissa poikkeuslaeissa. Tämähän oli voimassa jopa sotien aikana, jolloin eduskunnalla oli oikeus kumota turvasäilöpäätökset, ja se oli käytössä myös korona-aikana, ja eduskunta käyttikin valtaansa kumoamalla hallituksen poikkeusesityksen. Siitä on vain muutama vuosi aikaa. Aura Kostiainen ja Martin Scheinin korostivat eduskunnan merkitystä erinomaisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessaan toissa päivänä. Jos se jäi lukematta, jokaisen edustajan kannattaa kyllä siihen tutustua. — Puhemies! Jatkanko pöntöstä, vai käytänkö vielä 15 sekuntia paikaltani? [Puhemies: Olkaa hyvä, siellä.] Jälleen kerran, nyt kolmannella kierroksella, oikeuskansleri palasi eduskunnan asemaan. Hän kehotti valtioneuvostoa vielä kerran arvioimaan asiaa, onko eduskunnan jälkitarkastusoikeutta aihetta arvioida toisin. No, tämä tehtävä jää nyt eduskunnan vastuulle, ja näin lähetekeskustelussa onkin syytä toivoa, että eduskunta puolustaa eduskunnan valtaa, koska kukaan muu kuin eduskunta ei eduskuntaa puolusta. Itse pääasiasta puoluekokouspäätös on täysin yksiselitteinen. Toistan sen vielä: ”Rajaturvallisuuslain jatkoa on perusteltua jatkaa. Myös jatkossa Suomen on kyettävä turvaamaan rajaturvallisuus ja vastaamaan välineellistettyä maahantuloa käyttävään painostamiseen ja vaikuttamiseen.” — Kiitos, puhemies.

Arvoisa puhemies! Haluan käyttää tilaisuuden kiittääkseni edustaja Elomaata siitä arvokkaasta työstä, jota hän on tässä vuosikaudet tehnyt eläinten hyvinvoinnin eteen. Voin vain vakuuttaa, että tämä on nimenomaan sellainen teema... Muistaakseni itse olen aika useinkin allekirjoittanut näitä laki- ja toimenpidealoitteita asiaan liittyen, ja uskon vakaasti, että tämä on asia, joka yhdistää ihan puoluerajojen yli meitä kaikkia tässä salissa. Tietenkin edistysaskeleet ovat erittäin tervetulleita, mutta myöskin on sitten huomattava, että takapakkiakin on joissakin asioissa otettu johtuen siitä, että kyseessä on suuren luokan bisnes, jossa sitten aina eläinten edut ja oikeudet ja hyvinvointi eivät tule huomioiduiksi. Mutta varmasti yhteinen työmme tässä jatkuu. — Kiitos.

Monet kiitokset, arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen ei nyt tainnut kuunnella kunnolla sitä, mitä sanoin tästä jo perustetusta investointinyrkistä. Sanoin ja lainaan itseäni: ”Tämä korkeatasoinen raati voi aivan hyvin käsitellä kaikki valtakunnallisesti merkittävät rakennusinvestoinnitkin.” Kun edustettuina ovat siis nyt jo VM, TEM, LVM ja YM, ja tarvittaessa muitakin, niin tehkää nyt sitä kuuluisaa norminpurkua ja purkakaa tämä itse asettamanne rajoitus. Kun on jo olemassa toimiva pumppu, niin jos haluaa tulosta, niin laajennetaan sen toimialaa, mutta sehän ei ilmiselvästikään kuitenkaan ollut tässä se tarkoitus. Se, että perustetaan uusi työryhmä — ja pysyn tässä kannassani — on pelkkä hätäratkaisu, kun ei muutakaan keksitty.

Arvoisa puhemies! Kysymyshän ei nyt ole mistään areenarahoituksesta tai kulttuuritiloista, kyse on paljon isommasta asiasta. Kuten jo kerroin, olin vuonna 2008 mukana Ylen ajankohtaistoimituksessa, joka aloitti paljastukset keskustan vaalirahavaikuttamisesta eli Kehittyvien maakuntien Suomesta. Sekin skandaali alkoi aivan mitättömästä asiasta, mutta lopulta päättäjille tuli tuomioita ja jäljet ulottuivat pääministeriin asti. Nyt Vantaan Sanomien ja muun median ahkeralla työllä olemme saaneet esiin kokoomuslaisen version Kehittyvien maakuntien Suomesta. Se on ”kehittyvien suurkaupunkien Suomi”, jossa kokoomuksen vaalirahoittajat saavat asioitaan eteenpäin. On kansalaisista kiinni, saako tämä jatkua. Olemme vakavan asian äärellä: voiko Suomessa ostaa rahalla päätöksiä, voiko rahalla ostaa vaalit. Elinkeinoelämän keskusliitto on jo ilmoittanut satsaavansa seuraaviin vaaleihin isomman summan kuin koskaan, 2,3 miljoonaa euroa, jotta nykyinen meno jatkuisi. Nyt on tilaisuus oikaista, puhemies, muutama väärä väite — faktantarkastusta, olkaa hyvä: Ensinnäkin hallituspuolueet ovat jälleen kerran, kun ovat pinteeseen joutuneet, turvautuneet taas mutkutteluun eli osoittamaan syyttävällä sormella Marinin hallituksen päätöksiä. En tiedä, miten se oikeuttaa oman vaalirahavaikuttamisen. Pahinta on, että faktat ovat pielessä. Kuten edustaja Mäkynen kertoi, päivälleen neljä vuotta sitten omistajaohjausministeri esitti itse selonteon talousvaliokunnalle. Lehtitietojen mukaan koko oppositio, mukaan lukien perussuomalaiset, oli tyytyväinen saatuaan perusteelliset vastaukset kaikkiin Uniper-kysymyksiinsä. Edustaja Reijonen puhui ikään kuin hän ei olisi itse ollut paikalla, ehkei sitten henkisesti ollutkaan. Lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on perannut Uniper-päätöksentekoa erittäin huolellisesti, eikä ole ilmeisesti mitään muuta kuin kiittävää sanottavaa. On aika surkeaa, että menette aina kuppi ojossa samalle lähteelle, joka on kuivahtanut jo ajat sitten. Toinen mutkuttelu liittyy ammattiliittojen rooliin SDP:n tukemisessa. Vaatii uskomatonta ylimielisyyttä rinnastaa muutaman liikemiehen intressit kahden miljoonan tavallisen suomalaisen työntekijän tarpeisiin ja tätä nykyä myös huoliin työttömyydestä. [Timo Suhonen: Juuri näin!] Toisekseen teemme ratkaisuja, jotka sotivat ay-liikkeen etuja vastaan. Olemme ilmoittaneet, että demarien ajama yhdistysten lähdevero tarkoittaa miljoonien, ellei kymmenien miljoonien, tappiota ammattiliitoille, ilmoitusasiana. Kolmas ja ehkä tärkein oikaisu liittyy näihin kuuluisiin rahoituskriteereihin. Ei pidä paikkaansa, etteikö olisi kriteereitä ja menettelyjä suurten investointien osalta. Työ käynnistettiin viime vaalikaudella, jotta varmistettaisiin, että kaikkia suuria investointeja kohdellaan tasaveroisesti. Pääministerin täytyy tietää, että tämän investointinyrkin jäseniä ovat korkeat ja kokeneet virkamiehet valtiovarainministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä ja ympäristöministeriöstä. Tämä raati on vähän niin kuin valtioneuvoston leijonanluola, joka tuo säännöllisesti tilannekuvan ja kärkihankkeet talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, koko ajan. Tämä korkeatasoinen raati voi aivan hyvin käsitellä kaikki valtakunnallisesti merkittävät rakennusinvestoinnitkin, joten valitettavasti on niin, että taas kerran uusi työryhmä on tällainen tyypillinen hätäveto, joka on aivan turha. Lopuksi, arvoisa puhemies: Joudun kyllä ihmettelemään pääministerin sitaattia Täällä Pohjantähden alla ‑kirjasta. Tuo idea on ilmeisesti peräisin edustaja Heinosen blogista toukokuulta, mutta niin murheellisella ja paljastavalla tavalla sen asiayhteys on kääntynyt ympäri. Pääministeri siteeraa siis kuolemantuomiosta armahdettua punakapinajohtajaa. Akseli Koskela on armahduksen myötä menettänyt kansalaisluottamuksensa: ”Muttei sillä minulle niin suurta merkitystä ole... En minä ole heitiltä luottamustani saanu... eikä ne sitä kykene viemäänkän.” Mutta kun pääministeri osoittaa tämän sanoman eduskunnalle, jolta hän nimenomaan on luottamuksensa saanut ja jonka luottamus kohta myös mitataan, se on uskomatonta parlamentin halveksuntaa. Ilkeä tulkintahan olisi tietenkin se, että hän ei tarvitse eduskunnan luottamusta, koska vaalirahaa tulee muutenkin ovista ja ikkunoista. Mutta uskon vilpittömästi, että kyseessä oli lipsahdus, kuten ehkä koko päätös Gardenistakin, maan tapa, ”kehittyvien suurkaupunkien Suomen” tapa. Saako se jatkua, on päivän kysymys ja tulevien kuukausien kysymys.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2008 olin mukana Ylen ajankohtaistoimituksessa, joka aloitti paljastukset keskustan vaalirahavaikuttamisesta eli Kehittyvien maakuntien Suomesta. Sekin skandaali alkoi aika mitättömästä asiasta, mutta jatkoselvitykset toivat esiin Nuorisoasuntosäätiön epäselvyydet, tuomioita jopa päättäjille, ja jäljet johtivat pääministeriin asti. Vantaan Sanomien ja muun median ahkeran työn ansiosta kokoomuksen versio Kehittyvien maakuntien Suomesta on tullut esiin, ja se on tietysti kehittyvien suurkaupunkien Suomi, jossa kokoomuksen vaalirahoittajat saavat asioitaan eteenpäin. Me olemme vakavan periaatteen ääressä: voiko Suomessa ostaa rahalla päätöksiä, voiko rahalla ostaa vaalit? Elinkeinoelämän valtuuskunta on jo ilmoittanut satsaavansa seuraaviin vaaleihin ennätyksellisen määrän rahaa, 2,3 miljoonaa euroa, jotta nykymeno jatkuu. Kun kansalaisten valtava enemmistö on kuitenkin sitä mieltä, että vaaditaan muutosta, niin vaalikamppailussa ovat nyt sitten vastakkain rahamiesten edut ja tavallisten suomalaisten tarpeet. [Puhemies koputtaa] Äänestäjillä on nyt tilaisuus osoittaa, että emme ole ostettavissa. [Välihuutoja]

Puhemies! Tämä puheenvuoroni oli tarkoitettu vastauspuheenvuoroksi edustaja Heinoselle, kuten tilanteessa useaan kertaan pyysin, kun nimi oli mainittu. Hän esitti väitteen siitä, miten reagoin vakavaan asiaan, ja välihuutaja samoin. Olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa samassa yhteydessä kiistää tuo asiaton väite, mutta siihen en saanut tilaisuutta. Kehottaisin yleisesti ottaen edustaja... [Mauri Peltokangas: Naureskelitte asialle!] — Te toistatte nyt tämän väitteen, joka on asiaton ja loukkaava. Kuinka monta kertaa aiotte sen tehdä? Tämä ei pidä paikkaansa, ja tämä on loukkaava ja asiaton väittämä. [Mauri Peltokangas: Te naureskelitte asialle!] — Kehottaisin yleisesti ottaen edustajia olemaan pohtimatta sitä, mikä on kenenkin henkilökohtainen motiivi mihinkin, jotta voitaisiin välttää tällaisia ad hominem -argumentteja sekä tarpeetonta polarisaatiota. Eduskuntakäsittelyssä tämän hallituksen esityksen yksityisyydensuojaan liittyviä puutteita on korjattu. Kun yksityisyydensuojaa heikennetään, usein viitataan ja väitetään, kuten äskeisessä puheenvuorossa, että se koskee vain rikollisia eikä tavallisia kansalaisia. Myös edustaja Heinosen esimerkissä mainittiin henkilö raiskaajaksi, mutta Suomi on oikeusvaltio, Suomessa kukaan ei ole raiskaaja ilman oikeuden tuomiota. Edustaja Zyskowicz oli tässä asiassa huomattavasti tarkempi. Nuo edustaja Heinosen keinotekoiset esimerkit, mukaan lukien jouluna marjastaminen, tietenkin jäänevät omaan arvoonsa, mutta pyytäisin edelleen asiallista käyttäytymistä edustajilta.

Arvoisa puhemies! Tänään olemme käyneet Suomen tulevaisuuden kannalta ehkä tärkeintä keskustelua: miten nuoret näkevät maailman ja omat mahdollisuutensa. Olen varma, että koko sali on järkyttynyt siitä, että kyselyiden mukaan nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Uskon, että jokainen täällä poliittisesta laidasta laitaan on äärimmäisen vakavana. Jos meillä ei ole nuoria, meillä ei ole mitään. Meidän on siis palautettava nuorten luottamus tulevaisuuteen ja myös luottamus meihin, jotka olemme vastuussa. Riippumatta nyt siitä, kuka on milloinkin hallituksessa ja oppositiossa, vastuu on meillä, ja siis meidän täytyy nousta nuorten silmissä vastuumme mittaisiksi. Siksi nyt on puhuttava ratkaisuista. Arvoisa puhemies! Poliittisen päätöksenteon aikajänne on auttamattoman lyhyt, vaalista vaaliin, ja kun lapset ja nuoret eivät äänestä ja kun tulevat äänestysikään, äänestävät vähemmän kuin vanhat, silloin meidän varttuneiden tarpeet, joita äänekkäästi vaadimme, menevät nuorten tulevaisuuden ohi. Meidän vanhojen ei pidä kiilata jonossa vaan antaa tilaa. Ongelma on havaittu muuallakin. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan strategiaa tulevien sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Sen tarkoitus on varmistaa, että EU:n politiikassa ja lainsäädännössä otetaan huomioon sekä nykyisten että tulevien sukupolvien väliset edut kattaen eri politiikan alat. Toisin kuin monissa maissa, Suomen perustuslaki ei erikseen sisällä mainintaa tulevista sukupolvista, ylisukupolvisesta tai sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kuitenkin on vakiintumassa tulkinta, että syvimmiltään perustuslaki koskee myös syntymättömien suomalaisten oikeuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmä esitti tänä keväänä toimenpiteitä nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi. Yksi konkreettinen toimenpide velvoittaa eduskuntaa: ”Turvataan tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kirjaamalla ne lakiin. Ne on turvattava luomalla institutionaalinen ja oikeudellinen perusta kirjaamalla ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin ja päätösten vaikutustenarviointiin.” Tulevaisuusvaliokunta on jo vuodesta 24 pitänyt esillä lakia sukupolvivastuusta. Valiokunnan kuulemat oikeusoppineet ovat kannustaneet valmistelemaan tulevaisuuskestävyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulevaisuusvaliokunnan kaikki poliittiset ryhmät ovat valmistelleet yhdessä lakialoitetta eduskunnan hyväksyttäväksi. Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä tulevaisuusselonteosta viimeisin ponsi kuuluukin seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto edistää tulevaisuusvaliokunnan ja OKM:n asiantuntijaryhmän esittämää sukupolvivastuulakia keinona lujittaa nuorten heikentynyttä tulevaisuususkoa, tukea perheellistymistä sekä vahvistaa tulevien sukupolvien perusoikeuksia myös muut lajit ja planetaarisen kestävyyden rajat huomioiden.” Arvoisa puhemies, arvoisat edustajat! Välikysymyksessä oppositio syyttää ja hallitus puolustautuu. Nyt on kuitenkin mahdollisuus löytää ratkaisuja yhteistyössä poliittisen kentän laidasta laitaan. Nyt on jokaisen eduskunnan jäsenen tilaisuus antaa signaali nuorille: sitoudumme tavoittelemaan hyviä päätöksiä pitkällä aikavälillä, nuoren polven kannalta reilusti ja tulevien polvien oikeuksia edistäen. Tulevaisuusvaliokunnan jäsenet ovat yhteistyössä jokaisen eduskuntaryhmän voimin siis valmistelleet lakialoitteen, joka velvoittaa vakavasti valtiovaltaa palvelemaan nuoria suomalaisia ja tulevia sukupolvia. Ryhmänjohtajat ovat ystävällisesti suosittelemassa edustajilleen tämän aloitteen allekirjoittamista — siitä kaunis kiitos. Hyvät ystävät, huomenna siihen on tilaisuus. Aloitetaan työ paremman huomisen puolesta yhdessä ja yhteistyössä.

Kiitokset, arvoisa puhemies! Todellakin viitattiin tähän sukupolvivastuulakiin, jota tulevaisuusvaliokunnassa on yhdessä tehty. Uskon, että nuorison tulevaisuudenuskon romahtaminen kyllä ihan meitä jokaista täällä järkyttää, ihan poliittisesta laidasta laitaan. Siksi jokainen puolue, oli hallituksessa tai oppositiossa, on osallistunut tämän lakialoitteen valmisteluun, jossa siis valtiovalta sitoutuu lain tasolla huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja tulevien sukupolvien oikeudesta. Se ei ratkaise asioita, mutta se on työkalu, se on signaali tästä salista, eduskunnasta, meiltä päättäjiltä siitä, että me todellakin sitoudumme pitkän aikavälin tavoitteisiin, jotka ovat tulevaisuudelle hyväksi. Tarkoitus on, että huomenna voidaan alkaa kerätä nimiä tähän lakialoitteeseen, ja ryhmänjohtajat ovat luvanneet, että suosittelevat sitä kaikille ryhmissään, joten olen tästä kiitollinen. Mitä mieltä ollaan ministeriaitiossa? Kannatatteko tätä aloitetta?

Arvoisa puhemies! Tässä oli näistä numeroista puhetta. En minä valtiovarainministerinä paukuttelisi henkseleitä, jos kymmenen miljardin edestä on leikattu huono-osaisilta ja vaikutus ja hyöty [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä — Petri Huru: Ei huono-osaisille tullut bensarahaakaan!] jää 2,8 miljardiin. Se on todella surkea tulos, ja se pitäisi tässä nyt myöntää. Siitä pitäisi jotain oppia, samoin kuin tietenkin tästä työllisyystilanteesta. Kun on ollut ideologisesti vaikea hyväksyä sitä, että osa suomalaisista tarvitsee palkkatukea, niin tämä hallitus on vaikeuttanut vahvasti palkkatuen myöntämistä. Nyt kun on huomattu, että se on johtanut ennätystyöttömyyteen, niin sitten on kehitelty tämmöisiä nuorisoseteleitä. Miksei palkkatuki kelpaa, kun seteli on käytännössä aivan sama asia? Ongelma on se, että se nuorisosetelikään ei tämän 80 000 työttömän nuoren osalta riitä kuin alle 10 prosentille, edes teoriassa. Mutta ongelma on se, että kun jatkuvasti näitä sääntöjä muutetaan, niin yritykset eivät osaa käyttää tätä palkkatukea ja luovuttavat sen. Siksi [Puhemies koputtaa] valtiovarainministeriö on varmaan tyytyväinen, kun tämäkin raha jää käyttämättä [Puhemies koputtaa] ja sillä tavoin säästöön.

Kiitos, puhemies! Haluan kiittää ministeri Multalaa paitsi kärsivällisyydestä myöskin siitä, että osoitatte tätä tinkimätöntä ja johdonmukaista linjaa siinä, että päästövähennykset ja hiilineutraalisuustavoite ovat itse asiassa suomalaisen kasvun ja hyvinvoinnin tae pikemminkin kuin sen este. Siksi haluan siihen kannustaa varsinkin tilanteessa, jossa kaikki lähiympäristössänne eivät ole tästä samaa mieltä. Haluan tässä vain todeta sen, että kukaan ei ole halunnut esimerkiksi edellisessäkään hallituksessa sitä, että meillä olisi näin monimutkainen ja monen päällekkäisenkin raportoinnin mukainen ilmastoraportointi, vaan kyllä siinä on edelleen sitten eri ministeriöiden väliset ikään kuin reviirien ajatukset pakottaneet siihen tilanteeseen, että näitä näin monta on. Uskon, että todellakin ajan kuluessa tästä alkuperäisestä reviirivartiosta päästään lähemmäs sitä ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän ehkä alkuperäisintä ajatusta siitä, että tämä olisi yhteinen yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasetanta, eikä niin, että eri sektorit ikään kuin puuhaavat omiaan. Osasyyhän tähän tietenkin on juuri tämä eurooppalainen ajattelutapa, joka on jakanut nämä ilmastotoimet sitten taakanjakosektoriin ja maankäyttösektoriin ja niin edelleen, mikä sitten on aiheuttanut meille ongelmia tietenkin sen mielekkäimmän ja kustannusvaikuttavimman ilmastopolitiikan rakentamisessa, koska siihen kullekin on asetettu omat tavoitteensa. Tiedän kokemuksesta, että esimerkiksi liikennesektorin päästövähennykset ovat huomattavasti kalliimpia kuin maankäyttösektorin päästövähennykset, mutta niin kauan kuin niitä pidetään erillään eikä toimita samaan suuntaan, ei päästä parhaaseen lopputulokseen. Vielä ehkä pöytäkirjoja varten on pakko korjata sellainen virheellinen väite sähköautoilun kustannuksista: On aivan selvää, että sähköautoilu on käyttökustannuksiltaan huomattavasti monin verroin edullisempaa kuin perinteinen polttomoottoriautoilu. Tosiaan toissa päivänähän autoa sai siis ladata käytännössä ilmaiseksi, kun sähkön hinta oli niin matalalla. Jokainen paljon autoa käyttävä, myöskin haja-asutusalueilla, on päässyt jo pikkuhiljaa siihen tilanteeseen, että vaikka ehkä hankintahinta on edelleen himpun korkeampi kuin polttomoottoriautolla — joiden hankintahinta laskee juuri sen takia, että niitä ei kohta kukaan enää halua — niin päivittäisessä käytössä ne säästävät oman hintansa varsin nopeasti. Vielä aivan loppuun, arvoisa puhemies, havainto siitä, että on aivan merkityksellistä tietenkin se, että kauppasopimuksessa käydään tätä keskustelua myöskin ilmastotoimista kaikkien osapuolien kanssa. Ikävintähän on tietysti se, että meidän kaikkein tuorein kauppasopimus on tehty maan kanssa, joka on irtautunut Pariisin ilmastosopimuksesta, eli Yhdysvaltain kanssa, mutta ehkä me muu maailma sitten koetamme pitää edistyksen lippua korkealle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen energia- ja ilmastostrategian päivitys ei ole strategia sanan perinteisen merkityksen mukaisesti, se kun ei kuvaa selkeää polkua ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi eikä toimenpiteitä seuraavien vuosien keskeisten päästövähennysten saavuttamiseksi. Strategiassahan tavanomaisesti vertaillaan kustannusvaikuttavuutta ja arvioidaan saavutettavia hyötyjä. Ilmastolaki edellyttää tällaisen strategian tekemistä, mutta kun tämä strategia ei edes tähtää hiilineutraaliuteen, niin joku voisi sanoa sen olevan ilmastolain vastainen. No, sehän ei ole sikäli yllätys, koska hallituksessa on sellaisia voimia, jotka ovat tiukasti vastustaneet kaikkea fossiilisesta energiasta ja näin ollen myöskin Venäjän vaikutusvallasta vapautumista, vastustaneet puhtaan energian investointeja, joita suomalainen elinkeinoelämä on kaukonäköisesti kuitenkin tukenut, nimittäin hiilineutraalisuustavoite voi olla Suomen kansantalouden tärkein kasvutekijä, kun ilmastoteollisuuden vienti entisestään lisääntyy. Tunnen sympatiaa ministeri Multalaa kohtaan, kun tätä tietoa ei kuitenkaan ole saatavissa tästä paperista, joka ei kerro, kuinka päästövähennystoimien ja puhdistuvan teollisuuden myötä syntyy työtä, hyvinvointia ja talouskasvua Suomeen ja Eurooppaan. Valiokunnan puheenjohtaja Junnilan puheenvuorosta yhdyn ehdottomasti sanapariin ”poukkoileva politiikka” ja myöskin sen aiheuttamaan haittaan. Hallitushan luopui aikanaan terveysverosta saadakseen Fazerin karkkitehtaan Lahteen. No, tämä Musta Pekka siirrettiin sitten datakeskusten verotukseen. 30 miljoonan säästöstä uhkasi tulla miljardivahinko, kunnes hallitus päätti luopua siitäkin. En ole enää osannut seurata, mihin käteen tuo Musta Pekka on seuraavaksi joutunut, mutta luulisin, että pitkäaikaistyöttömät ovat sen Mustan Pekan saaneet, kuten niin kovin usein. Yksi huomio vain datakeskusten sähkönkulutuksesta: On kiinnostavaa havaita, että tämä poliittinen jana onkin oikeastaan ympyrä, eli peräkkäiset perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisen puheenvuorot olivat identtisiä pelotellessaan kotitalouksia sähkön vähentymisellä ja sähkölaskun kasvamisella. Onkohan edustaja Yrttiaho perussuomalaisten tavoin sitä mieltä, että sähköautoihin siirtymistä pitää hidastaa? Niin, ehkä he olisivat kuulleet joskus uusiutuvasta energiasta. Uusiutuvahan tarkoittaa juuri sitä, että se uusiutuu. Euroopan halvimman tai toiseksi halvimman sähkön hinnan kääntöpuolihan on se, että tuotanto ei ole houkuttelevaa. Toissa päivänä sähkön kuluttajahinta oli miinuksella. Tässä tapauksessa kysyntä luo tarjontaa. Suomessa on jo luvitettu tuplasti se tuulivoimakapasiteetti, joka nyt on käytössä, ja potentiaali on peräti kymmenkertainen. Siksi on hyvin vahingollista pelotella kotitalouksia kallistuvalla sähköllä, kun sen tuotanto voi kasvaa vähintään kysynnän mukaisesti. Korostan sitä, että datakeskuksilta on edellytettävä vastuuta energiantuotannosta, siirtoyhteyksistä, varavoimasta, kysyntäjoustosta. Hassua kyllä, yhdet merkittävimmät päästövähennykset on aiheutettu sillä — vähän ehkä puolivahingossa — kun datakeskusten hukkalämpöä on hyödynnetty päästöttömänä, polttoa korvaavana kaukolämpönä. Microsoft tulee lähivuosina lämmittämään 40 prosenttia Espoon asunnoista. Tämä on muuten suomalainen innovaatio, maailmalla ihailtu ja tulossa ilmeisesti myöskin EU:n vaatimuksiin. Korostan siis sitä, että vaikka datakeskusinvestoinnit ovat tervetulleita, Suomella on varaa ja velvollisuus asettaa tiukat ehdot, vaativat ehdot, energiaturvallisuuden takaamiseksi. Pitemmittä puheitta: kannatan edustaja Mikkosen esittämää vastalausetta ja sen kannanottoehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Tässä on aika moni tullut kysymään minulta viime viikkojen aikana, että joko olet selvinnyt sieltä Mongoliasta, kun aika laajassa julkisuudessa oli itseni ja aika lailla toisentyyppistä poliittista filosofiaa edustavan kansanedustaja Atte Kalevan yhteinen junamatka samassa hytissä, 31 tuntia Pekingistä Ulan Batoriin. Kansalaisten palautteesta päätellen se on ollut jollain tavalla toivottu, mukava ja ehkä jopa voimaannuttava esimerkki siitä, että tämän ikään kuin hyvin kahtiajakautuneen ja polarisoituneen poliittisen keskustelun sijaan voidaankin sitten etsiä yhteisymmärrystä ehkä näinkin dramaattisella tavalla. Siitähän tulevaisuusvaliokunta on erinomainen esimerkki, että yhtä lailla kun pääsee maailmalla puhumaan tästä ainutlaatuisesta instituutiosta, niin samaan hengenvetoon voi todeta, että se ei ole 32 vuoteen koskaan äänestänyt. Edelleen on tärkeätä, että mietinnöt ovat yksimielisiä, ja tämä ajatus tästä lakialoitteesta toivottavasti samoin. Sitä kautta saavutetaan sitä vaikuttavuutta. Ja niin kuin edustaja Mikkonen tuossa sanoi, se tulevaisuusvaliokunnan ehkä suurin haaste on todellakin ollut vaikuttaa siihen päivittäiseen päätöksentekoon. Silloin juuri ne sitovat vaatimukset pitkän aikavälin huomioimisesta kaikessa valtioneuvoston toiminnassa on se tapa, jolla se vaikuttavuus sisällöllisesti mitataan. Sitten on toisaalta toimintatavoiltaan tämä käänteinen järjestys, jossa tulevaisuusselontekoja olisi tarkoitus esittää ja johon pääministeri, sanoisinko suorastaan, innostuneesti reagoi, koska se vaikuttaa paitsi hallitusohjelman tekoon myöskin sitä edeltävään vaalikeskusteluun, toivottavasti. Mutta myös se hallitusohjelma joutuu heti tulevaisuustestiin. Eli kyse ei ole enää neljän vuoden suunnitelmasta vaan 40 vuoden suunnitelmasta, koska meillä on olemassa työkalut, joilla niitä hallituksen aikomuksia voidaan peilata kauas tulevaisuuteen sen sitovuuden ja sen vaatimuksen mukaisesti, jota tämän päivän lapset ja nuoret ja tulevat sukupolvet meiltä tämän päivän päättäjiltä edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontulan puhe oli varmasti yksi hienoimmista, mitä tässä salissa on pitkään aikaan pidetty. Arvostan myöskin edustaja Kauniston ajatuksia ja jatkan oikeastaan siitä. Nimittäin teknologian ennakointihan on luonnollisesti osa tulevaisuusvaliokunnan tehtäviä. Suurimmassa osassa maailman maita ei tulevaisuusvaliokuntaa ole, mutta viime vuosina teknologian ripeän kehittymisen takia on häthätää perustettu digitalisaatiovaliokuntia, kuten Saksan parlamenttiin, tai jopa tekoälyvaliokunta, kuten Irlantiin. Minusta se on vähän sama kuin teollisen vallankumouksen pyörteissä olisi perustettu polttomoottorivaliokunta — me elämme niin monien yhtäaikaisten murrosten aikaa, jossa teknologiakin on vain yksi osa tätä kaikkea, joka meidän maailmaamme mullistaa ja järkyttää. Niille, jotka haluavat istuttaa suomalaisiin poliittisiin instituutioihin nämä kapeat teknologianäkökulmat, haluaisin huomauttaa, että meillä nimenomaan olennainen lähtökohta on teknologia ja yhteiskunta — kuten datataloudesta kiinnostuneiden eduskunnassa toimiva ryhmä nimeltäänkin jo kertoo, sen nimi on Teknologia ja yhteiskunta. Teknologian yhteiskunnalliset seuraukset voivat olla dramaattisia. Meidän pitää ymmärtää myös planeetan rajat, joihin maailman onnellisimman kansakunnan onnellisuus pitää sijoittaa, väestökehitys, terveys, mielenterveys ja sen haasteet, kaikki yhdessä. Sen tähden se ansiokas työ, jota täällä tulevaisuusvaliokunnassa on tehty teknologian ennakoinnissa, on ennen kaikkea teknologian yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia, jossa varsinkin juuri tänä aamuna julkaistu kolmas versio teknologian ennakoinnista, radikaalien teknologioiden luettelosta, jossa edustaja Vähämäki on ollut alusta alkaen aivan keskeinen ja uraauurtava henkilö, on osoittamassa nimenomaan niitä suuntia, joihin tämä yhteiskunta ja ehkä koko maailma on menossa teknologia-avusteisesti. Tämä työ, jota on vuodesta 13 tehty, ja vuoden 18 radikaalien teknologioiden analyysi ja nyt sitten tämä aivan häikäisevä tekoälyavusteinen tuotos, joka tänään julkaistiin, ovat hienoimpia esimerkkejä siitä, mihin nimenomaan laaja teknologiaymmärrys voi parhaimmillaan päätyä. Siksi haluan tässä nyt erikseen kiittää edustaja Vähämäkeä tästä ansiokkaasta työstä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ja siihen liittyvä tulevaisuusvaliokunnan mietintö ovat kansainvälisestikin ainutlaatuinen ennakoinnin dialogi aivan korkeimmalla poliittisen päätöksenteon tasolla. Kun liikun ulkomailla, niin muista titteleistäni huolimatta nimenomaan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajuus herättää kaikkein eniten kiinnostusta, jopa innostusta. Varsin usein muistetaan hyvä maineemme, että Suomi on tulevaisuustyön edelläkävijä, ellei peräti suurvalta. Tämän tieteellisestikin ansiokkaan tulevaisuusselonteon monista ulottuvuuksista ja ajatuksia herättävistä skenaarioista poimin vain yhden teeman, ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden ja konkreettiset toimet nykyisten sukupolvien ja tulevien sukupolvien huomioimiseksi päätöksenteossa — huomisen läsnäolo tässä päivässä. Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususkon romahdus vuoden 24 nuorisobarometrissä oli järkytys ja herätys päättäjille. Osuus nuorista, jotka suhtautuvat omaan tulevaisuuteensa optimistisesti tai erittäin optimistisesti, putosi aiemmasta 80 prosentista 61 prosenttiin. Viime vuoden nuorisobarometrissä niiden nuorten osuus, jotka suhtautuvat maailman tulevaisuuteen pessimistisesti, oli kasvanut vuoden 21 reilusta neljänneksestä noin puoleen vastanneista. Tulevat sukupolvet on ymmärrettävä kahdessa yhtä tärkeässä merkityksessä. Ensinnäkin ne ovat tämän päivän lapsia ja nuoria, jotka kasvavat lähivuosikymmeninä täysivaltaiseen kansalaisuuteen, työ‑ ja perhe-elämään. Turvallinen kasvu ja aikuistuminen mahdollistavat vuorostaan seuraavat sukupolvet, vielä syntymättömät suomalaiset. Poliittisen päätöksenteon aikajänne on auttamattoman lyhyt, eivätkä äänestäjät rankaise, vaikka päättäjät laiminlöisivät jopa odotettavissa olevat tulevaisuuden haasteet. Esimerkiksi väestösuhteen heikentyminen ja ilmaston kuumeneminen ovat pitkään tiedettyjä ongelmia, joihin ei ole kyetty vastaamaan, saati sitten yllättäen ilmaantuviin kauaskantoisiin yhteiskunnallisiin mullistuksiin. Ongelma on havaittu muuallakin. Euroopan komissio julkaisi tämän vuoden maaliskuussa ensimmäisen ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta käsittelevän toimintasuunnitelman. Siinä tavoitellaan sukupolvet ylittävää solidaarisuutta ottamalla nuoret päätöksentekoon, torjumalla ikäsyrjintää ja tasaamalla alueellisia eroja. Komissio esittää lukuisia konkreettisia toimia. On koottava ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden indeksi, edistettävä tulevaisuuteen suuntautuvaa päätöksentekoa, ja myös Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on mainittu esimerkkinä pitkän aikavälin tarkastelun vakiinnuttamisesta päätöksenteossa. Kuulimme tulevaisuusselonteon lausuntoja, ja monessa korostettiin tarvetta sitoutua sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen lain tasolla. Opetus‑ ja kulttuuriministeriön asiantuntijaryhmä esitti tämän vuoden keväällä toimenpiteitä nuorten tulevaisuususkon vahvistamiseksi, ja yksi konkreettinen toimenpide niistä velvoittaa nimenomaan eduskuntaa: ”Turvataan tulevien sukupolvien oikeudet ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kirjaamalla ne lakiin. Ne on turvattava luomalla institutionaalinen ja oikeudellinen perusta kirjaamalla ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin ja päätösten vaikutustenarviointiin.” Tulevaisuusvaliokunta on jo vuodesta 24 pitänyt esillä lakia sukupolvivastuusta. Valiokunnan kuulemat asiantuntijaorganisaatiot sekä oikeusoppineet ovat kannustaneet valmistelemaan tulevaisuuskestävyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulevaisuusvaliokunnan kaikki poliittiset ryhmät valmistelevatkin yhdessä lakialoitetta eduskunnan hyväksyttäväksi. Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön viimeinen ponsi kuuluu seuraavasti: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto edistää tulevaisuusvaliokunnan ja OKM:n asiantuntijaryhmän esittämää sukupolvivastuulakia keinona lujittaa nuorten heikentynyttä tulevaisuususkoa, tukea perheellistymistä sekä vahvistaa tulevien sukupolvien perusoikeuksia myös muut lajit ja planetaarisen kestävyyden rajat huomioiden.” Tähän ei ole lisättävää.

Arvoisa puhemies! Lämpimät kiitokset ministerille tästä vakuutuksesta. Ilman sitäkin olisin uskonut, että aivan tarmokkaasti tätä työtä halutaan viedä eteenpäin. Kuten sanoin, tässä on ilmennyt, että tässä on monenlaista ristivetoa ja se vaatii ehkä enemmänkin näitten intressien yhteensovittamista kuin ehkä alun alkaen on ajateltu. Yhtäältä viranomaisten tarpeet saattavat tulla joskus korostuneesti esille, ja se vaikuttaa yrityksiin ehkä jonkinlaisena ylimääräisenä valvontana. Toisaalta sitten taas viranomaiset saattavat joskus tuskastua yritysten haluttomuuteen olla jakamassa nyt sitten sitä heidän ikään kuin liiketietoansa. Siksi juuri sanoin, että poliittinen vierihoito, jota varmasti ministeri parhaansa mukaan tekee, on tässä nyt ihan avainasemassa. Sen verran kysyisin kuitenkin, että kun hallituksella on tämä periaate, että eurooppalainen sääntely, direktiivit, toteutetaan ikään kuin minimimuodossa, niin mitäs jos valiokunta tulisikin siihen tulokseen, että näistä ikään kuin lähtökohtaisesti ulos suljetuista toimijoista vaikkapa säätiöt, joissa nyt kuitenkin liikkuu usein miljoonien eurojen liikevaihto, kuuluisivat kuitenkin tämän sääntelyn piiriin. Olisiko mielestänne täysin ennenkuulumatonta, jos tätä soveltamisalaa päätettäisiin laajentaa?

Arvoisa puhemies! On selvästi nähtävissä, että tänään on eduskunnassa pidetty Hevosystävien Seuran vuosikokous, koska täällä salissa lähtevät puheetkin jo ihan laukalle. Mutta jos pysyttäydytään Suomessa ja jos pysyttäydytään tässä asiassa, niin olennaistahan myöskin tässä taloustietojen läpinäkyvyydessä on se, missä määrin kunnallisia, julkisia toimintoja on siirretty kautta aikain osakeyhtiömuotoiseen päätöksentekoon. Silloin osakeyhtiölaki tulee sen julkisuuslain edelle ja mahdollistaa myöskin sen, että paitsi hankintayksiköt myös sitten monet muutkin yhtiömuotoiset, käytännössä oikeasti kuitenkin verovaroin toteutettavat julkiset toiminnot jäävät vaille julkisuutta ja näin ollen myöskin kansalaisten demokraattista valvontaa. Olen tehnyt tästä aikanaan lakialoitteen, jossa julkisuuslaki koskisi myöskin osakeyhtiömuotoisia julkisia toimijoita, mutta se ei ole menestynyt. Meillä on avattu jo vuodesta 2011 alkaen julkista dataa kiitettävällä ja myöskin suomalaista elinkeinotoimintaa hyödyttävällä tavalla yleiseen käyttöön. Nyt sitten tässä yrityksen datataloudessa, josta aluksi puhuin ja joka aidosti myös liittyy tähän ministerin esittelemään asiaan, tämä liikenne muuttuisi kaksisuuntaiseksi, eli myöskin yritysten data olisi nyt yhteiskunnan käytössä. Voidaan sanoa, että yhteiskunnalla on ihan aito ja hyväksyttävä intressi tietyssä määrin käyttää tätä yrityksistä kertyvää dataa nykyistä enemmän, kuten sanoin, koostetusti ja anonymisoidusti, tavalla, joka mahdollistaa sen, että yhteiskunnallinen suunnittelu on aidosti sitten reaaliaikaista. Tämä ei ole aivan yksinkertaista, koska tietysti eurooppalaisella tasolla, kun koetimme saada Data Actia mahdollisimman kattavaksi, yritykset helposti vetoavat liiketoiminnan salaisuuteen myöskin tilanteessa, jossa se ei asiallisesti ottaen ole vaarantunut. Mutta näitä hyviä yhteistyökeskusteluja täytyy jatkaa, ja kuten sanoin, poliittisen johdon tärkein tehtävä on tätä olla vierihoitamassa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille. Suomessahan on valmisteltu jo seitsemän vuoden ajan yritysten digitalousuudistusta, alkuperäiseltä nimeltään reaaliaikataloutta. Valitettavasti voi sanoa, että on valmisteltu sen valmistelua. Tavoite on ratkaisevan tärkeä Suomen datavetoiselle kasvulle ja sitä tukevalle yhteiskuntapolitiikalle. Tavoitteena on digitalisoida yritysten väliset tilaukset ja toimitukset sekä viranomaisraportointi. Tuloksena olisi pitkälle automatisoitu taloushallinto, joka ei enää nykyiseen tapaan sitoisi pienten ja keskisuurten yritysten voimavaroja, vaan ne voisivat keskittyä pääasiaan eli liiketoimintaan. Jos kaikki yhteiskunnan transaktiot olisivat reaaliaikaisesti nähtävillä, kuitenkin koostetussa ja anonymisoidussa muodossa, yhteiskunnan tilastointi, talousseuranta ja suunnittelu perustuisivat aitoon ja ajantasaiseen faktaan eivätkä kömpelöihin simulointeihin, joiden rajallisuuden ovat osoittaneet valtiovarainministeriön viimeaikaiset epäonnistumiset — ehkä voi puhua jopa vaikutusarvioiden ja ennusteiden vakavista ja vaarallisistakin puutteista. Sekä viranomaisilla että yrityksillä on omat tavoitteensa, jotka menevät osittain ristiin, eivätkä pienten ja suurten yritysten edut mene nekään aivan yksiin. Nykyisen ja varsinkin seuraavan hallituksen tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu poliittinen vierihoito, jolla kaikki osapuolet sitoutetaan tämän talouden tuottavuuden talkoisiin. Sekä dataistetun taloushallinnon että sujuvan viranomaisraportoinnin potentiaalinen hyöty lasketaan sadoissa miljoonissa. Nyt eduskuntaan tuleva hallituksen esitys tilinpäätösten ja tilintarkastusten digitalisoimisesta on aivan olennaisen tärkeä osa yritysten digitaloutta. Kun vuosittain rekisteröitävät 260 000 tilinpäätöstä muuntuisivat pdf-muodosta rakenteiseksi dataksi, tuon kaiken tietosisällön käytettävyys ja jatkojalostaminen tulee mahdolliseksi ja luo aivan uusia mahdollisuuksia. Itse asiassa suuri osa yritysten taloushallinnosta pyörii jo digitaalisesti yrityksen omissa tai tilitoimistojen ohjelmistoissa. Datan palauttaminen analogiseen muotoon on aivan nurinkurista, mutta niillekin mikro- ja pienyrityksille, jotka tekevät kirjanpitonsa käsin, Patentti- ja rekisterihallitus on valmistelemassa muunninohjelmaa, joka nimensä mukaisesti muuntaa helposti tiedon rakenteisen datan muotoon. Viranomaisen tarjoama palvelu ei kilpaile kehittyneiden ohjelmistojen kanssa vaan on samanlainen karvalakkiversio kuin palkanlaskennassa tarjolla oleva palkka.fi, joka toimii sinänsä hyvin, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään kaupallisen toimijan esittäneen valituksia. Lopuksi, puhemies: Kun tämä tärkeä datatalouden rakennuspalikka siirtyy nyt valiokuntakäsittelyyn, on syytä huolellisesti tutkia, miten varmistettaisiin säädöksen mahdollisimman laaja käyttö ilman liiallisia poikkeamia, huomioiden kuitenkin mikroyritysten tarpeet. Ne kuitenkin muodostavat 95 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää lämpimästi valtiovarainministeri Purraa. Reilu viikko sitten kyselytunnilla oli todella hämmentävä tilanne, kun jouduin haastamaan hänen esittämänsä luvun tästä sopeutusten kokonaismäärästä. Puhuitte silloin 10 miljardista, ja tänään puhuitte kuudesta miljardista, joka on lähempänä sitä lukua, jonka edustaja Koskela tuossa sanoi. Tämä on valtiovarainministeriön oma luku, ja siinä mielessä perusteltu, ja olen iloinen, että edustaja Zyskowicz tuli tänne saliin, koska hänen viisas lausuntonsahan on se, että meillä on kaikilla oikeus omiin mielipiteisiin mutta ei omiin faktoihin. Me pääsemme tällä tavalla eteenpäin, ja minä olen todella iloisesti yllättynyt siitä. Tietenkin voisin irvailla siitä, että jopa tällä velkaantumistahdilla ja alijäämätahdilla, mihin tämä hallitus on pyrkinyt, neljän miljardin hukkaaminen viikossa on kova suoritus, mutta en tee niin, vaan yritän aidosti yhtä yllättäen olla rakentava tässä ja kiittää siitä, että voimme puhua samasta asiasta edes suurin piirtein samassa todellisuudessa. Mutta yhden aika jäätävän luvun haluan tästä teidän vaalibudjetistanne, joka irtisanoutuu velkajarrusta, sanoa: [Puhemies koputtaa] lisävelkaantuminen jokaista suomalaista, vauvasta vaariin, kohti on seuraavina neljänä vuotena teidän suunnitelmienne mukaan 11 300 euroa jokaiselle.

Arvoisa puhemies! [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Arvoisa puhemies! Ministeri Purra antoi tuossa väärän numerotiedon. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan hallitus pääsee enintään viiden miljardin mutta todennäköisimmin 3,5 miljardin sopeutussummaan. Syy on selvä: olematon kasvu, työttömyyden kasvu Euroopan ennätyslukemiin, jatkuva konkurssien aalto ja luottamuksen menetys kansalaisilta hallitukseen. Seuraavan hallituksen täytyy se luottamus palauttaa. Mutta tämä eilinen järkyttävä ryöstö tarkoittaa sitä, [Ari Koponen: Mikä ihmeen järkyttävä ryöstö?] että Orpon—Purran velkahallitus yrittää seuraavankin hallituksen eväät jo syödä. Alijäämän suunnittelette nousevan 17 miljardiin euroon, eli 5 miljardia nykyisen päälle. Miljardien menolisäykset, toisin kuin äsken sanoitte, ”säästötoimet”, on isketty vuoteen 28 eli seuraavan hallituksen vastuulle. Kun te nyt jo hylkäsitte tämän paljon hehkuttamanne velkajarrun, ministeri Purra, ja painatte velkakaasua, niin voisitteko rehellisesti tunnustaa, että tämän hallituksen keinot ovat loppu eikä ole mitään syytä jatkaa tämän hallituksen syöksykierrettä?

Arvoisa puhemies! Ministeri Marttinen haastoi minua siitä, etteikö hänen setelinsä ole hyvä, siis se, joka jättää 95 prosenttia nuorista työttömistä ulos. Kyllä minä sanon, kauniisti sanottuna, että se on riittämätön. [Perussuomalaisten ryhmästä: Bensasetelit jäi tulematta!] Tänä päivänä pitkäaikaistyöttömiä on yhtä paljon kuin 90-luvun laman synkimpinä hetkinä, 140 000. Heillä on perheet, heillä on lapsia, jotka elävät vaikeissa oloissa. [Perussuomalaisten ryhmästä: Tankkaamaton auto!] Me emme saa toistaa 90-luvun laman syrjäytymisen kierrettä. Syrjäytymistä, joka siirtyi vanhemmilta lapsille ja joka näkyy tänä päivänäkin. Meidän tehtävämme on siis tehdä pikaisia täsmätoimia, jotta ihmisiä nostetaan toivon piiriin, ja niitähän SDP on esittänyt monia. Nuorten lisäksi yli 30-vuotiaiden on voitava täydentää osaamistaan työttömyysturvalla. Lakkautitte aikuiskoulutustuen ja lupasitte tilalle uuden mallin. Sitä on puolitoista vuotta odotettu. Mitä sille kuuluu? Kertokaa, ministeri Marttinen, yksi täsmäkeino viisikymppisen pitkäaikaistyöttömän puolesta.