Harjanne Atte

Kiitos, arvoisa puhemies! Kuten täällä on moni tuonut esiin, julkiset hankinnat ovat miljardiluokan potti joka vuosi, ja on tärkeätä, että veronmaksajien rahat käytetään hyvin, kustannustehokkaasti. Yksi edellytys sille on, että meillä on tervettä kilpailua reiluilla markkinoilla ja sellaiset hankinnat, jotka tukevat ja vahvistavat näitä reiluja markkinoita. Kyse ei tietenkään ole pelkästään vain rahasta, kyse on myös laadusta. Tämäkin on minusta hyvä pitää mielessä, että julkisia hankintoja ei kannata ajatella vain säästämisen näkökulmasta siinä, että hyödyntää markkinoita, vaan itse asiassa siitä, että voi saada parempia ratkaisuita ja luoda samalla itse asiassa kotimarkkinakysyntää uusille ideoille, palveluille, jotka voivat sitten siitä skaalautua vielä enemmän, ja ajaa esimerkiksi vastuullisen liiketoiminnan kehittämistä. On hirveän tärkeätä terveiden markkinoiden ja reilun kilpailun näkökulmasta, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on aidot mahdollisuudet osallistua erilaisiin kilpailutuksiin. Itsekin jo viime kaudella peräänkuulutin hankintalain uudistamista — itse asiassa jonkin verran myös yhteistyössä nykyisen vastuuministeri Marttisen kanssa — ja sitä, että nimenomaan julkisten hankintojen osalta pitäisi hyödyntää markkinoita täysillä ja hyötyä niistä markkinoista täysillä. Toisaalta olen ollut hyvin huolissani myös tästä in-house-yhtiöiden roolin turpoamisesta, joka osaltaan sitten tulppaa yritystoimintaa ja markkinoiden toimintaa siinä ohessa. Kuitenkin nyt, kun tämä esitys on tullut ja valiokunta on mietintönsä sitten saanut valmiiksi ja lukenut ja kuullut ison, pitkän liudan näkemyksiä, joissa on haastettu tätä esitystä varsin paljon, itsekin totean, että minusta tämä lopputulos ei ole aivan onnistunut. Se on liian jäykkä, ja sillä voi olla hyvin vastakkaisia vaikutuksia kuin mitä on haettu, juuri sen jäykkyyden takia. Lisäksi semmoisten asioiden kuin erikoissairaanhoito, kyberturvallisuus ja matkailun edistämistoiminta näkökulmasta tässä on ilmeisiä haasteita ja riskejä. Minusta edustaja Tynkkynen vastalauseessaan talousvaliokunnassa on hyvin tuonut esille juuri tätä, mikä tässä esityksessä on hyvää mutta mitä riskejä siinä itse asiassa on ja miten sitä tulisi korjata. Selkeä tapa olisi se, että sidosyksiköiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimusta rajattaisiin täsmällisemmin, jotta sillä varmasti sitten aidosti saavutetaan markkinoiden toimivuuden parantamista ja myös ehkäistään samalla näitä tarpeettomia haittoja yleisen edun kannalta välttämättömiin yhteistyörakenteisiin. Myös siirtymäaika voimaantulolle on riittämätön, kuten Tynkkynen vastalauseessaan esittää. Odotan, että edustaja Tynkkynen kertoo enemmänkin tästä, mutta itse totean tässä vaiheessa, että hankintalain uudistus on sinänsä paikallaan mutta tämä uudistus ei ole sellainen, joka on tarkoituksenmukainen. Tämä on liian jäykkä ja sisältää sitä myöten todennäköisesti erilaisia riskejä ja sellaisia vaikutuksia, joista tulemme vielä huomaamaan, että todennäköisesti tämän ruuvaamista tarvitaan jatkossa, varsinkin kun EU:n hankintadirektiivikin tässä uudistuu. Siksipä esitän, että lakiesitys hyväksytään vastalauseen 3 mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen tavoitteet ovat pääosin kannatettavia. Luottamus taksialaan, turvallisuus ja reilu kilpailu on varmistettava asianmukaisella sääntelyllä, ja esitetyt muutokset taksinkuljettajan ajoluvan saamisen edellytyksiin, koulutukseen ja vilpin ehkäisyyn ovatkin perusteltuja. Sen sijaan esitykseen sisältyvät pakollisen taksamittarin ja värillisten rekisterikilpien vaatimukset eivät ole tarkoituksenmukaisia. — Eli tämä, edustaja Rintamäki, on se, mitä minä olen valiokunnassa vastustanut, ja edelleen jää epäselväksi, miten taksamittarit tai värilliset kilvet turvallisuuteen vaikuttavat. Itse asiassa valiokuntakäsittelyssä nimenomaan todettiin, että kävi ilmi, että se ei ole perustelu tälle puolelle tästä. Eli kun puhutaan siitä, mitä vihreät ovat esittäneet, niin puhutaan sitten siitä, mitä ja miksi vihreät ovat esittäneet, ihan niin kuin se on. Niin, siis todennäköisesti velvollisuudet taksamittariin ja erillisten taksikilpien käyttöön tosiaan lisäävät alalle tulon kustannuksia ja vaikeuttavat eritoten pienten taksiyrittäjien ja ‑yritysten toimintaa. Ne todennäköisesti nostavat kyytien hintaa, heikentävät saatavuutta, lisäävät hallinnollisia kustannuksia eivätkä ole tarpeen alan turvallisuuden tai luottamuksen palauttamisen näkökulmasta. Vaatimukset heikentävät sovelluspohjaisten taksipalvelujen toimintaedellytyksiä, mutta kadulta otettaviin kyyteihin liittyviä ongelmia ne eivät millään tavalla erityisen hyvin ratkaise. Alustatalouden ongelmia edustaja Furuholm nosti täällä esiin. Oikein hyvä huomio, mutta itse asiassa ne ovat paljon laajempia kuin taksialaan liittyvä kysymys, ja ehkä pitäisi katsoa sitä kautta eikä tällaisella keinotekoisella alaspesifillä sääntelyllä, jonka taustalla on muuten hyvin vahva lobbaus sieltä taksiyrityksistä. [Timo Furuholm: Se pitää paikkansa!] Taksialan aiempi vapauttaminen on tosiaan vaikuttanut markkinahintoihin. Joo, siinä oli ongelmia, en sitä kiistä, ja hyvä, että niitä tässä paikataan. Kilpailu‑ ja kuluttajaviraston mukaan taksien hinta on tosiaan suurissa kaupungeissa laskenut edellisen uudistuksen myötä keskimäärin 25 prosenttia. Myös talousvaliokunta nostaa omassa lausunnossaan esiin riskin siitä, että alalle tulo vaikeutuu ja nousevat kustannukset siirtyvät kuluttajahintoihin, ja myös on huoli tästä taksien saatavuuden heikkenemisestä. Se, että saatavuutta erikseen halutaan heikentää, on minusta erikoinen ratkaisu tilanteessa, jossa jo hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että taksipalveluiden saatavuudessa on ongelmia harvaan asutuilla alueilla, joilla kysyntä on hyvin epäsäännöllistä. Tämä tietysti pätee myös kaupunkialueilla erityisesti kysyntäpiikkien aikaan. Minusta huomionarvoinen riski onkin, että laillisen markkinan kaventuessa ja kallistuessa täysin sääntelyn ulkopuolella toimivien laittomien ja täysin pimeiden kyytien kysyntä ja houkuttelevuus saattavat kasvaa, mikä puolestaan heikentää näitä esityksellä tavoiteltavia parannuksia turvallisuuteen ja harmaan talouden torjuntaan. Eli kaiken kaikkiaan itse tosiaan jätin valiokunnassa vastalauseen liittyen siihen, että tämä esitys on muuten hyvä ja on syytä mennä eteenpäin mutta nämä vaatimukset nimenomaan pakollisesta taksamittarista ja värillisistä kilvistä olisi syytä tästä laista ottaa pois, kun niille ei sinänsä ole mitään erityisen hyviä perusteluita edes niillä perusteluilla, joilla tämä hallituksen esitys on tehty. Ihmettelen hallitusta, joka kovasti puhuu norminpurusta, yrittäjyydestä, kun sitten se tekee tällaisia esityksiä, joissa luodaan käytännössä heikoin perusteluin uusia normeja ja esteitä juurikin yrittämiselle ja taksiliiketoiminnalle. Siksi näin johtavan markkinaliberaalin puolueen edustajana esitänkin, että lakiesitys hyväksytään vastalauseen 1 mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Olen odottanut tätä päivää pitkään. Syksyllä 2017 teimme Petrus Pennasen ja edustaja Kalevan kanssa käsittääkseni Suomen ensimmäisen virallisen poliittisen aloitteen pienydinvoimaan liittyen helsinkiläisinä kaupunginvaltuutettuina. Toki jo 80-luvulla tällaista teknologiaa Helsinkiin sovitettiin, mutta silloin jäi tekemättä. Vuonna 2019 jätimme edustaja Vestmanin kanssa toimenpidealoitteen ydinenergialain päivittämiseksi erityisesti huomioimaan paremmin modulaarisen pienydinvoiman mahdollisuudet. Lain valmistelu alkoikin sitten viime hallituskaudella, ja nyt se on täällä vihdoin meillä käsiteltävänä tämän hallituksen viimeistelemänä. Haluan kiittää siitä paitsi valmistelijoita ja kollegoita myös asian parissa työskennelleitä tutkijoita, asiantuntijoita ja yrityksiä sekä asian puolesta ääntä pitäneitä aktiiveja ja järjestöjä, sellaisia kuin Suomen Ekomodernistit, joka kulkee nykyään nimellä WePlanet Suomi, ja Viite eli Tieteen ja teknologian vihreät — kiitos teille. Arvoisa puhemies! Fossiilienergiasta on päästävä irti. Se on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Se on välttämätöntä talouden vahvistamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Tämä on selvää, luki uutisia tai lehteä sitten tiedesivujen tai maailmanpolitiikan sivujen kohdalta. Se ei valitettavasti onnistu yksin uusiutuvilla. Tuuli ja aurinko ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa, mutta niiden haasteena on heikko energiatiheys ja siitä seuraava suuri raaka-aineiden ja maa-alan tarve suhteessa tuotettuun energiaan sekä tuotannon vaihtelevuus. Virtavesiekosysteemimme eivät kestä enää lisää vesivoimaa, ja käytämme jo nyt enemmän bioenergiaa kuin luonto kestää. Ydinvoima on siksi ratkaisevan tärkeä työkalu. Se ei tuota päästöjä, se on todella energiatiheää, ja se on turvallista, kun se tehdään vastuullisesti. Sillä voi lisäksi tuottaa sekä sähköä että korkeita lämpötiloja, ja molempia tarvitaan. Ydinvoiman haasteena on ollut hinta ja hitaus. Ne eivät kuitenkaan ole seurausta luonnonlaeista vaan politiikasta ja projektinhallinnasta. Juuri siksi tätä ydinenergialain uudistusta tarvitaan: mahdollistamaan ydinvoiman entistä sujuvampi ja modulaarinen rakentaminen sekä uudet käyttökohteet. Uusista käyttökohteista kaukolämpö on erityisen kiinnostava. Ydinkaukolämpö mahdollistaa laaja-alaisesta polttamisesta luopumisen kokonaan suurissa kaukolämpöverkoissa. Se on erittäin lupaava keino edetä ekologisesti kestävään, päästöttömään ja huoltovarmaan lämmitykseen. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi saa modernin ydinenergialainsäädännön, joka vahvistaa rooliamme ydinvoiman edelläkävijänä. Suomessa on ydinvoimaosaamista uusista teknologioista rakentamiseen, turvallisuuteen ja jätehuoltoon, ja ydinvoimalla on vankka kannatus kansan ja puolueiden parissa. Ydinvoimaosaamista tulisikin viedä maailmalle määrätietoisemmin ja järjestelmällisemmin ja valtion ottaa siinä roolia ovien avaajana. Ydinvoima on ala, jossa valtion rooli on uskottavuuden, markkinoille pääsyn ja rahoituskanavien avaajana keskeinen. Globaalisti päästöttömän energian tarve on valtava, kun fossiiliset polttoaineet on korvattava päästöttömillä samalla, kun väestö vielä kasvaa ja nousee köyhyydestä. Tässä savotassa Suomi voi siis auttaa. Osaamisen viennin ohella voisimme myös auttaa suoraan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksessa. Suomessa on loppusijoituksille suotuisa geologia, ja maailman ensimmäinen loppusijoituslaitos aloittaa pian toimintansa Olkiluodon Onkalossa. Osaamista on. Ydinjätteen tuonti ja vienti on kielletty nykyisessä ydinenergialaissa, eikä hallituksen esitys tuo asiaan periaatteellista muutosta. Itse olen tässä samoilla linjoilla edustaja Sammallahden kanssa. Minusta sitä tulisi vielä harkita. Muualla syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa olisi konkreettinen ympäristötoimien mahdollisuus tehdä sekä tiliä että hyvää. Kiinnostuneita ja maksukykyisiä asiakkaita voisi hyvinkin olla. Halvaksi kaatopaikaksi ei tietenkään pidä ruveta, ja toiminnalla on oltava paikallinen hyväksyntä. Mutta toivon, että talousvaliokunta punnitsee tätäkin kysymystä vielä käsitellessään esitystä. Arvoisa puhemies! Puhdas energia on avain kestävään tulevaisuuteen. Uusi ydinenergialaki on tervetullut askel kohti fossiilitonta, ekologisesti kestävää energiataloutta. Kannatan lämpimästi tämän esityksen hyväksymistä ja odotan mielenkiinnolla talousvaliokunnan huolellista käsittelyä ja mietintöä.

Arvoisa puhemies! Kiitos suuren valiokunnan puheenjohtajalle tästä aloituksesta. — Kolme pointtia tähän keskusteluun: Ensin tämä rahoituskehys: No, me ajatellaan varmaan, että EU:n pitää olla kilpailukykyinen, geoekonominen ja geopoliittinen peluri. No, EU:n budjetti verrattuna Yhdysvaltojen liittovaltion budjettiin on ihan murusia, Kiina pystyy myös tekemään ihan toisella tavalla, ja kun täällä sanotaan, että EU panostaa siihen ja panostaa tähän ja panostaa tuohon, niin pidän erikoisena, että me erikseen halutaan pitää tavoitteena, että se EU:n budjetti ei saa kasvaa, kun meidän pitäisi miettiä, miten EU:lle otetaan se rooli, ja se on sitten työnjakoa ikään kuin kansallisten varojen käytön kanssa. Ei sen tarvitse tarkoittaa, että kaikki maksavat enemmän veroja. No, muut pointit: Paljon haukutaan EU-sääntelyä, usein ihan syystäkin, mutta ne isoimmat sisämarkkinoiden esteet ovat kansallista sääntelyä. Siihen puuttuminen on hirveän tärkeätä, ja se, kuka siihen voi puuttua, on Euroopan unioni. Eli sen pitää olla todella tärkeä vaikuttamisen kohde, että näitä kansallisia sisämarkkinoiden esteitä puretaan. Kolmantena nostan vielä sen, että siihen liittyvät myös yritystuet markkinan sisällä. Ne ovat yksi syy, miksi meille ei tule niin paljon investointeja kuin pitäisi, vaikka meillä on tämä puhdas energiakin täällä etuna. [Välihuutoja] Jos muut voivat syytää likaisempaa ja kalliimpaa energiaa käyttäville yrityksille tukia, [Puhemies koputtaa] niin se heikentää sitä luonnollista kilpailuasetelmaa, mikä meillä on. Eli tätä pitää korjata.

Arvoisa puhemies! Hallitus, te puhutte kovasti tästä velkaantumisen ehkäisemisestä, estämisestä, hillitsemisestä ja omista toimistanne siihen liittyen, mutta sitten toimet ovat jotain ihan muuta. Ristiriita on valtava, niin kuin, pääministeri, itse tuossa totesit. Yksi esimerkki tämmöisestä tehottomasta toimesta on polttoaineverotuksen höllentäminen, joka ei juurikaan paranna ostovoimaa tehokkaasti ja lisää paitsi ihan valtionvelkaa niin myös ekologista ja ilmastovelkaa. Toinen on tämä yhteisövero, josta valtiovarainministeri usein viittaa talouspolitiikan arviointineuvostoon, joka itse asiassa toteaa, että siinä voi olla jotain tolkkua, mutta esittää myös paljon epävarmuuksia ja kriittisiä huomioita sitä kohtaan. Ehkä tärkeimpänä se, että tämän yhteisöveron alennuksen yhteydessä olisi kannattanut tehdä sitten muita toimia, joilla tehostetaan verotusta, tasapainotetaan sitä niin, että se olisi parempaa kilpailun kannalta ja tasapainotettaisiin vaikutusta julkiseen velkaan — muun muassa he nostavat listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen huojennuksen siinä yhtenä esimerkkinä. Oletteko, valtiovarainministeri, lukenut tätä osiota siitä paperista, [Puhemies koputtaa] ja miksi se meni silppuriin?

Arvoisa puhemies! Lainaan tähän alkuun Tampereen yliopiston professori Heikki Liimataisen lausuntoa, kun hän on jo julkilaittanut sen, mitä hän liikenne- ja viestintävaliokunnalle tästä keskipitkän aikavälin suunnitelmasta totesi, ja tämä on nyt suora lainaus: ”KAISU 3 on liikenteen päästöjen osalta sanalla sanoen häpeällinen.” Hän pitää käsittämättömänä sitä, että tämä hallituksen politiikka liikenteen päästöjen osalta kokonaisuudessaan lisää liikenteen päästöjä verrattuna siihen, että hallitus ei tekisi mitään. Minustakin se on käsittämätöntä, ja kyllä alleviivaisin ja kysyisin ministereiltä, aiotteko vielä korjata kurssia ja aidosti tehdä liikenteessä päästöjä vähentävää politiikkaa, koska nyt te ette sitä tee. Edustaja Reijonen viittasi sotaan. Iranissa ja sen ympäristössä käydään nyt sotaa. Öljyn hinta nousee, ja se näkyy täällä pumpulla, ja se alleviivaa sitä, että tämä on myös huoltovarmuuskysymys. Mitä nopeammin me irrotetaan tämä yhteiskunta ja talous fossiilisesta ja öljystä, sen parempi meidän huoltovarmuudelle ja taloudelle. Ne ovat juuri niitä toimia, jotka myös vähentävät liikenteen päästöjä.

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnan puheenjohtajalle mietinnön esittelystä. Kansalaisaloite kannabiksen laillisen aseman muuttamisesta on jälleen kirittänyt suomalaista päihdepoliittista keskustelua eteenpäin. Kiitos aloitteen tekijöille. Kansalaisaloitteen ehdotukset ja niiden tueksi esitetyt perustelut ovat varteenotettavia ja pääosin kannatettavia. Asiaa olisi kuitenkin selvitettävä huolella ennen varsinaista lainvalmisteluun ryhtymistä. Laillistamiskokemukset verrokkimaista ovat pääosin tuoreita, ja tietoa näistä maista karttuu kaiken aikaa. Eri maiden päihdekulttuureissa on myös eroja, ja laillistamisen toteutuksen yksityiskohdat vaihtelevat maittain. On silti joka tapauksessa tärkeää seurata kansainvälistä kehitystä avoimin mielin. Sisäministeriö on arvioinut valiokunnalle, että kansalaisaloitteen sääntelymalli lisäisi merkittävästi kannabiksen yleistä hyväksyttävyyttä ja kulutusta. Kokemukset muun muassa Saksasta ja Kanadasta eivät kuitenkaan tue tällaista näkemystä, vaan laillistamisen vaikutukset käyttöön ovat olleet maltillisia. Huomionarvoista on, että Saksassa nuorten kannabiksen käyttö on jatkanut laskuaan laillistamisesta huolimatta. Usein huolena esitetty kannabiksen yhteys vakavaan rikollisuuteen on ainakin osin nimenomaan seurausta käytön ja kaupan laittomuudesta. Kannabiksen laittomuus ylläpitää myös sen yhteyttä muihin, vaarallisempiin huumausaineisiin, kun kannabiksen käyttäjät päätyvät tekemisiin rikollisten tahojen kanssa, jotka kauppaavat myös muita aineita. Arvoisa puhemies! Nykyinen rangaistuksiin perustuva huumausainepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään huumausaineiden käyttöä tai niistä aiheutuvia haittoja, kuten täällä on käyty läpi. Sen sijaan kriminalisointi aiheuttaa monia ongelmia. Se johtaa käyttäjien leimautumiseen, vaikeuttaa hoitoon hakeutumista ja hoidon järjestämistä ja sitoo viranomaisten resursseja tehottomasti. Rangaistavuus perustuu paternalistiseen kriminalisointiin, joka suojelee henkilöä häneltä itseltään. Kuitenkin rangaistusten seuraukset voivat olla käyttäjille jopa haitallisempia kuin itse käyttö. Kannabiksen laillistaminen tuskin poistaisi laitonta kauppaa kokonaan, mutta pienentäisi sen osuutta markkinasta ja näin ollen heikentäisi rikollisten ansaintamahdollisuuksia. Samalla se heikentäisi kannabiskaupan yhteyttä vakavampaan rikollisuuteen. Verotulot puolestaan auttaisivat rahoittamaan kannabiksen haitoista yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Sääntely toisi mukanaan myös tehokkaan ikärajakontrollin. Huumausaineiden käytön kriminalisointia on valiokunnan kuulemisessa perusteltu myös muiden rikosten torjunnalla. Yksittäisen käyttäjän tai pienen myyjän kiinni saaminen harvoin kuitenkaan paljastaa merkittäviä rikollisia rakenteita ja saattaa itse asiassa vaikeuttaa näytön hankkimista vakavammista rikoksista: toisin kuin todistajalla ei käyttörikoksesta epäillyllä ole totuudessa pysymisen velvollisuutta esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Käytön kriminalisointi vain siksi, että se antaa poliisille välineitä muuhun rikostorjuntaan, ei ole lähtökohtaisesti asianmukainen kriminalisointiperuste. Arvoisa puhemies! En kannata aloitteen hyväksymistä sellaisenaan. Tarve sääntelymuutoksille ja niitä pohjustavalle laaja-alaiselle selvitystyölle huumausaineiden dekriminalisoinnista ja säännellyn laillistamisen mahdollisuuksista on kuitenkin ilmeinen. Selvitystyön tulisi kattaa nykyisen lainsäädännön ajantasaisuus, sen hyödyt ja haitat sekä erilaisten sääntelymallien vaikutukset. On tärkeää arvioida myös muiden huumausaineiden dekriminalisoinnin vaikutuksia, sillä eri aineiden riskit ja terveyshaitat vaihtelevat suuresti. Tämän selvitystarpeen ovat tuoneet esiin myös useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat. Huomionarvoista on, että tarkempaa selvitystä on peräänkuulutettu myös aloitteeseen kriittisesti suhtautuvien asiantuntijoiden taholta. Selvitystyön rinnalla tulisi aloittaa dekriminalisoinnin valmistelu ja kannabiksen lääkinnällisen käytön esteiden poistaminen. Myös hampun raaka-aine- ja elintarvikekäytön haasteita ja niiden ratkaisuja tulisi selvittää. Arvoisa puhemies! On aika siirtyä kohti ennaltaehkäisevää, sosiaali- ja terveydenhuollon keinoja painottavaa päihdepolitiikkaa. Se ei tarkoita huumemyönteisyyttä vaan humaania, tutkittuun tietoon pohjaavaa, vastuullista päätöksentekoa. Toivon, että jokainen kansanedustaja pohtii omaa kantaansa itsenäisesti ja että eduskuntaryhmät antavat arvon tälle itsenäiselle pohdinnalle ja vapauden äänestää salissa sen mukaisesti. Kyseessä on kansalaisaloite, joka ei liity hallitusohjelmaan. Esitän hyväksyttäväksi vastalauseen mukaiset neljä lausumaehdotusta: ”1. Eduskunta edellyttää, että oikeusministeriö asettaa laajapohjaisen työryhmän laatimaan huumausainepolitiikan kehittämisestä kokonaisvaltaisen selvityksen, joka kattaa myös kannabiksen laillistamisen vaikutusten ja mahdollisten sääntelyratkaisujen arvioinnin. 2. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy valmistelemaan huumausaineiden käytön rangaistavuudesta luopumista. 3. Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa kannabiksen lääkinnällisen käytön mahdollisuuden sitä tarvitseville. 4. Eduskunta edellyttää, että hallitus varmistaa hampun sujuvan raaka-aine- ja elintarvikekäytön ja ‑tuotannon edellytykset.” Nämä eivät ole mitenkään erityisen dramaattisia tai radikaaleja ehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Arvon kollegat, mikä on strategia? Strategia on suunnitelma siitä, miten johonkin pitkän aikavälin tavoitteeseen päästään. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian pitäisi siis kaiketi kuvata sitä, miten asetettuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on ilmastolain mukainen hiilineutraali Suomi 2035. Tästä näkökulmasta tämä on ihmeellinen paperi. Se nimittäin kuvaa, miten hallitus ei aio tehdä Suomesta hiilineutraalia aikataulussa. Jos yrityksen toimitusjohtaja esittelisi hallitukselleen strategian, joka ei edes yritä täyttää tavoitteitaan, toimitusjohtaja passitettaisiin joko valmistelemaan uusi strategia tai etsimään uusia töitä. Tässä on tietysti kyse paljon vakavammasta asiasta. Ilmastolain mukaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa — varmistaa — että Suomi saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2035. On kyseenalaista, noudattaako tämä strategia Suomen lakia. Arvoisa puhemies! Päästöjä ei tietenkään pidä vähentää ja nieluja vahvistaa vain siksi, että laki sanoo niin. Niin on tehtävä, koska se on välttämätöntä, oikein ja paljon, paljon parempi vaihtoehto kuin kärsiä etenevän ilmastonmuutoksen seurauksista. Suomi ei tietenkään voi koko maailman puolesta tätä savottaa hoitaa. Vastuumme voimme kuitenkin kantaa. Kuten puhemies Halla-aho valtiopäivien avajaisissa muistutti, Suomi tuottaa globaalia väestöosuuttaan enemmän päästöjä. Jos vielä huomioidaan kulutuksemme muualla aiheuttamat päästöt ja historialliset päästöt, kuva on entistä selkeämpi: emme hoida vielä tonttiamme. On siis tehtävä enemmän. Onneksi se on myös mahdollisuus. Suomen elinkeinoelämän viesti on harvinaisen selkeä. Käynnissä on vihreän siirtymän investointiaalto. Suomi on jo päässyt siitä osaksi, ja meillä on kaikki mahdollisuudet hyötyä tilanteesta vielä paljon enemmänkin. Johdonmukainen, ennakoitava ilmastopolitiikka tuo yrityksille varmuutta jatkuvuudesta. Tätä ei pidä tyriä, eikä mahdollisuuksien ikkuna ole välttämättä kauan auki. Haparointi sen suhteen, onko hallitus sitoutunut ilmastolakiin vai ei, on investoinneille myrkkyä. Fossiilienergiasta irtautuminen on tietysti myös turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Taloutemme on yhä aivan liian riippuvainen tuontifossiilipolttoaineista. Kannattaa muistaa sekin, että joka ikinen maailmassa ostettu barreli öljyä kartuttaa loppujen lopuksi myös Putinin sotakassaa, sillä kokonaiskysyntä määrittää lopulta maailmanmarkkinahinnan. Siksi on käsittämätöntä, että hallitus hidastelee — ottaa jopa taka-askelia — fossiilienergiasta irtautumisessa. Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen tilannekuva on synkkä. Viimeiset 11 vuotta ovat olleet kuumimmat 11 vuotta. Maapallon ilmasto on paraikaa siirtymässä ihmiskunnan historialle vieraaseen ja vaaralliseen tilaan. Kaikkein huolestuttavimpia ovat niin sanotut keikahduspisteet, joiden ylityksen myötä planeetan tila muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti. Tutkijat ovat esimerkiksi varoittaneet, että Suomen ilmastoa suoraan määrittelevän Atlantin kiertoliikkeen, niin kutsutun AMOCin, romahdus on nykymenolla varteenotettava riski. Tiedeyhteisö peräänkuuluttaa parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon pohjaavaa riskienhallintaa. Tämä energia- ja ilmastostrategia ei ota tilannetta riittävän vakavasti. Arvoisa puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa on toki paljon hyvääkin. Ajatus puhtaasta, edullisesta energiasta ja erityisesti sähköstä keskeisenä kilpailuvalttinamme on aivan oikea. Hallitus vie viime kaudella pohjustetun ydinenergialain uudistuksen maaliin — hyvä. Vedyn osalta asento on myös oikea: voimme tuottaa puhdasta vetyä myös vientiin, mutta mieluiten pidemmälle jalostettuna. Strategiaan kirjattu tavoite siitä, ettei suurista teollisista lähteistä pääse enää hiilidioksidia ilmakehään 2030-luvun puoleenväliin mennessä, on erinomainen — keinot piippujen tulppaamiseksi jäävätkin sitten valitettavasti piippuun. Suurin ongelma strategiassa on se, miten hallitus sitoo omat kätensä. Hakkuita ei rajoiteta, verotusta ei uskalleta kunnolla hyödyntää, haitallisia yritystukia ei karsita rohkeasti. Jäljelle jää sitten riittämättömiä toimia ja kustannustehotonta ja ristiriitaista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin aikana tämä maa tarvitsee kunnollisen ilmasto- ja energiastrategian, joka viitoittaa vastuullisesti tien hiilineutraaliin Suomeen 2035 ja siitä pidemmälle fossiilittomaan, päästöjä sitovaan Suomeen ja joka tarttuu rohkeasti vihreän siirtymän mahdollisuuksiin. Tämä ei sitä valitettavasti ole.