Harjanne Atte

Arvoisa puhemies! Kiitos kollegoille ja ministerille hyvistä puheenvuoroista. Täällä on jo todettukin, että esitys on sinänsä — nähdäkseni — perusteltu ja siinä selkeytetään tiettyjä asioita. Meillähän on periaatteessa aika hyvin toimiva huoltovarmuuden malli verrattuna useisiin muihin maihin, mutta meillä on semmoinen sisäinen ongelma, että me ollaan edelleen suurelta osin tuontifossiilienergian varassa. Liikennejärjestelmä käyttää hyvin pitkälti fossiilista energiaa, meidän maatalous käyttää sitä, myös fossiilisia lannoitteita eli käytännössä maakaasusta tehtyä lannoitetta. Sen lisäksi myös meidän eläintuotannossa ollaan valkuaisaineiden osalta tuonnin varassa. Myös meidän energiajärjestelmässä tässä huoltovarmuudessa, siinä varavoimapuolella, on paljon riippuvuutta fossiilienergiasta. Meidän sotilaallinen maanpuolustus on hyvin riippuvainen fossiilienergiasta. Tämä ei tietysti muutu päivässä, eikä se muutu viikossa, mutta jokaiselle uutisia nyt lukevalle pitäisi olla selvää, että sen täytyy muuttua. Meillä on Iranissa sota, joka aiheuttaa valtavan energiašokin globaalisti, ja me kärsitään siitä. Eihän me olla silloin huoltovarmoja, jos me ei kestetä tämäntyyppistä kriisiä pidemmän päälle. Se kriisi voisi olla lähempänä, ja se voisi olla pahempi. Tähän liittyy nähdäkseni se haaste, jota tämä esitys ei taklaa mutta johon pitäisi kiireesti ryhtyä valmistelemaan seuraavia esityksiä, että miten ikään kuin rahoitetaan tällaista siirtymää syvän huoltovarmuuden turvaamiseen. Meillä on tietysti kautta linjan politiikkaa, jolla pitää vähentää fossiilienergian riippuvuutta, päästöjen hinnoittelua, korvaavien ratkaisujen tukea, kaikkea muuta tätä, mutta myös tällä huoltovarmuuspuolella olisi ehkä tarve luoda jonkunlainen rahastomekanismi, koska nythän me kerätään ikään kuin rahaa siihen, että ylläpidetään tämän nykyisen talouden, joka on hyvin fossiilienergiariippuvainen, tavallaan tiettyä kriisinsietokykyä ja huoltovarmuutta, joka on luonteeltaan lopulta väliaikaista. Siihen se rahoitusjärjestelmä on nyt sitten räätälöity, ja nyt sitä vähän sitten kehitetään edelleen, niin että voisi miettiä ehkä jonkintyyppistä tämmöistä huoltovarmuussiirtymän rahoitusinstrumenttia, joka voisi myös olla tässä mukana. Yksi käyttökohde, hyvin ilmeinen, olisi esimerkiksi se, mitä olen joskus aikaisemminkin esittänyt, että me ruvettaisiin täyttämään meidän huoltovarmuusvarastoja synteettisillä polttoaineilla asteittain, mikä loisi tällaista teollisen mittakaavan kysyntää, siis puhtaasta vedystä jalostetuille hiilivedyille sekä itse asiassa ammoniakillekin, miksei. Mutta tämä ei tietysti synny ilman jotain rahoitusmekanismia. Eli jonkunlainen tällainen järjestely olisi ehkä paikallaan rakentaa, joku tapa, jolla ajettaisiin sisään tätä syvää fossiiliriippuumatonta huoltovarmuutta. Minä näen, että siinä pystyttäisiin samaan aikaan sitten laajemmin tätä energiasiirtymää edesauttamaan ja saamaan kyllä myös investointeja tähän maahan. Toivon, että tähän ajatukseen tartutaan. Sen lisäksi nostinkin jo esiin tuon valkuaisaineomavaraisuuden. Luonnonvarakeskus taisi käsittääkseni Huoltovarmuuskeskuksen tilauksesta tehdäkin hiljattain raportin, jossa todettiin, että kasvinviljelyä lisäämällä Suomessa voidaan huomattavasti parantaa tätä omavaraisuutta — tärkeä pointti sekin. Sitten kolmantena vielä nostan tällaisen huomion, että — tämä on pienempi verrattuna näihin aika eksistentiaalisiin kysymyksiin — onhan tämä meidän huoltovarmuusosaaminen vientituote. Eli sille on hirveästi kiinnostusta ympäri maailmaa tällä hetkellä, miten me ollaan varauduttu, miten meidän kokonaisturvallisuuden malli toimii ja miten toimii tämä huoltovarmuusjärjestelmä, jossa yksityinen ja julkinen sektori ja julkisen sektorin eri osat pelaavat yhteen. Minusta kannattaisi miettiä, että meillä on myös toimiva rakenne, jolla me voidaan siis tätä myydä, mutta se on tietysti pieni osa. Olennainen juttu on se, että meillä oma varautuminen ja huoltovarmuus ovat kunnossa. Mutta toivoisin, että katsottaisiin myös sitä pidempää perspektiiviä, tätä syvää siirtymää pois tuontifossiilienergiariippuvuudesta, joka tällä hetkellä käy meille todella kalliiksi, ja huonolta näyttää, eli näyttää, että käy kohta vielä kalliimmaksi.

Kiitos, puheenjohtaja! Toisin kuin edustaja Lyly, minä olen ollut töissä hiilivoimalassa, ja en kannata sitä lisää. — Kommentoin edustaja Zyskowiczin ja edustaja Hoskosen puheita ehkä sen verran vielä, että tarkennan siis, että meillä erityisesti tietysti hattua pitää nostaa kaikille insinööreille, tutkijoille ja yrityksille, jotka ovat oikeasti rakentaneet, tehneet ja operoineet sitä ydinvoimaa, mutta totean, että viime vuosina olen kyllä tehnyt aika paljon sen eteen sekä täällä kotimaassa mutta erityisesti myös kansainvälisesti, että nämä asenteet muuttuisivat, ja onneksi pieneltä osaltaan tuntuu, että se kantaa jossain määrin hedelmääkin, ja aina yhteistyössä muun muassa oman puolueenne kollegoiden kanssa. Joka puolueesta varmasti löytyy erilaista ajattelua tähän liittyen, ja esimerkiksi edustaja Zyskowiczin puolueessa on europarlamentaarikko, joka vastustaa kovasti ydinvoimaa, ja edustaja Hoskosen puolueen vanha puheenjohtaja, pääministeri, oli aikanaan upottamassa ydinvoimaa 90-luvulla aika tehokkaasti. Eli minä katsoisin eteenpäin ja miettisin, miten tässä ajassa tehdään hyvää energiapolitiikkaa, joka on huoltovarmaa, päästötöntä ja ekologista, ja siihen kuuluu ydinvoima ja siihen kuuluvat uusiutuvat, mutta ennen kaikkea ohjaavana mekanismina siihen kuuluu se hiilen hinnoittelu. Sen takia on hirveän tärkeää, että se toimii Euroopan sisälle ja rajojen ulkopuolelle, ja sen takia on hyvä, että tämä esitys on täällä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Saastuttaja maksaa -periaate on ehkä tärkein periaate ympäristöpolitiikassa, eli kun aiheutetaan joku haitta luonnolle, niin siitä joudutaan maksamaan, mikä sitten johtaa siihen, että sitä asiaa tehdään vähemmän ja toisaalta kerätään sitten varoja niiden asioiden korjaamiseen. Hiilen hinnoittelu on yksi parhaiten tässä onnistuneista esimerkeistä, eli eurooppalainen päästökauppa on erinomaisesti ajanut päästöintensiteettiä eurooppalaisessa taloudessa alas siellä, missä se on ollut voimassa. Ongelma on tietysti se, että se ei ole ollut voimassa joillakin sektoreilla. Esimerkiksi laajassa osassa Eurooppaa lämmitys on ollut sen ulkopuolella, ja sielläpä sitten kaasulla on töyhötetty menemään, ja nyt olemme sitten kollektiivisessa liemessä, vaikka Suomessa asia on hoidettu paremmin, koska se on ollut päästökaupan piirissä meillä, siis kaukolämmityksen kautta, ja sähköntuotanto tietysti myös. No, on hirveän tärkeätä, että se hinnoittelu olisi mahdollisimman globaalia, ja hiilitullijärjestelmä, CBAM, on tässä todella tärkeä. Se on hyvä, että se saatiin jo ajat sitten käyttöön, tai ei nyt ajat sitten mutta jokin aika sitten käyttöön, ja sen toiminnan täytyy olla sujuvaa ja kattavaa. Olennaista siinä on minusta se, että se maali on nimenomaan siinä, että tätä hiilen hinnoittelua viedään muuallekin maailmaan. Tästä on jo esimerkkejä, tämä siis toimii. Muuallakin on hiilen päästökauppatyyppisiä tai hiilimaksumalleja, jotka sitten integroituvat tähän mahdollisimman hyvin, ja se on olennaista. Maalina pitäisi olla tavallaan tällainen globaali ilmastoklubi, jonka sisällä hiilen hinnoittelu on mahdollisimman yhdenmukaista ja jossa voitaisiin kerätä sitten varoja toisaalta myös ilmastokriiseihin sopeutumiseen ja niihin varautumiseen, joissa taas köyhillä mailla on aika vaikea paikka, kun sinne usein iskevät ne ilmastonmuutoksen vaikutukset kaikista pahiten, mutta heillä on heikoimmat edellytykset siihen sopeutua. Minusta on olennaista, että tämä ilmastoklubiajattelu ohjaa tätä eurooppalaistakin politiikkaa tässä, ja sitä kohti mennään. Ministereiltä olisin vielä kysynyt viimeiset terveiset: kun päästökauppa on todella erinomainen ja Suomelle strategisen tärkeä mekanismi, niin onko vielä horisontissa huolia siitä, että sitä lähdetään typerästi nyt vesittämään?

Arvoisa puhemies! Olen odottanut tätä päivää pitkään. Syksyllä 2017 teimme Petrus Pennasen ja edustaja Kalevan kanssa käsittääkseni Suomen ensimmäisen virallisen poliittisen aloitteen pienydinvoimaan liittyen helsinkiläisinä kaupunginvaltuutettuina. Toki jo 80-luvulla tällaista teknologiaa Helsinkiin sovitettiin, mutta silloin jäi tekemättä. Vuonna 2019 jätimme edustaja Vestmanin kanssa toimenpidealoitteen ydinenergialain päivittämiseksi erityisesti huomioimaan paremmin modulaarisen pienydinvoiman mahdollisuudet. Lain valmistelu alkoikin sitten viime hallituskaudella, ja nyt se on täällä vihdoin meillä käsiteltävänä tämän hallituksen viimeistelemänä. Haluan kiittää siitä paitsi valmistelijoita ja kollegoita myös asian parissa työskennelleitä tutkijoita, asiantuntijoita ja yrityksiä sekä asian puolesta ääntä pitäneitä aktiiveja ja järjestöjä, sellaisia kuin Suomen Ekomodernistit, joka kulkee nykyään nimellä WePlanet Suomi, ja Viite eli Tieteen ja teknologian vihreät — kiitos teille. Arvoisa puhemies! Fossiilienergiasta on päästävä irti. Se on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Se on välttämätöntä talouden vahvistamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Tämä on selvää, luki uutisia tai lehteä sitten tiedesivujen tai maailmanpolitiikan sivujen kohdalta. Se ei valitettavasti onnistu yksin uusiutuvilla. Tuuli ja aurinko ovat erinomaisia tapoja tuottaa energiaa, mutta niiden haasteena on heikko energiatiheys ja siitä seuraava suuri raaka-aineiden ja maa-alan tarve suhteessa tuotettuun energiaan sekä tuotannon vaihtelevuus. Virtavesiekosysteemimme eivät kestä enää lisää vesivoimaa, ja käytämme jo nyt enemmän bioenergiaa kuin luonto kestää. Ydinvoima on siksi ratkaisevan tärkeä työkalu. Se ei tuota päästöjä, se on todella energiatiheää, ja se on turvallista, kun se tehdään vastuullisesti. Sillä voi lisäksi tuottaa sekä sähköä että korkeita lämpötiloja, ja molempia tarvitaan. Ydinvoiman haasteena on ollut hinta ja hitaus. Ne eivät kuitenkaan ole seurausta luonnonlaeista vaan politiikasta ja projektinhallinnasta. Juuri siksi tätä ydinenergialain uudistusta tarvitaan: mahdollistamaan ydinvoiman entistä sujuvampi ja modulaarinen rakentaminen sekä uudet käyttökohteet. Uusista käyttökohteista kaukolämpö on erityisen kiinnostava. Ydinkaukolämpö mahdollistaa laaja-alaisesta polttamisesta luopumisen kokonaan suurissa kaukolämpöverkoissa. Se on erittäin lupaava keino edetä ekologisesti kestävään, päästöttömään ja huoltovarmaan lämmitykseen. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi saa modernin ydinenergialainsäädännön, joka vahvistaa rooliamme ydinvoiman edelläkävijänä. Suomessa on ydinvoimaosaamista uusista teknologioista rakentamiseen, turvallisuuteen ja jätehuoltoon, ja ydinvoimalla on vankka kannatus kansan ja puolueiden parissa. Ydinvoimaosaamista tulisikin viedä maailmalle määrätietoisemmin ja järjestelmällisemmin ja valtion ottaa siinä roolia ovien avaajana. Ydinvoima on ala, jossa valtion rooli on uskottavuuden, markkinoille pääsyn ja rahoituskanavien avaajana keskeinen. Globaalisti päästöttömän energian tarve on valtava, kun fossiiliset polttoaineet on korvattava päästöttömillä samalla, kun väestö vielä kasvaa ja nousee köyhyydestä. Tässä savotassa Suomi voi siis auttaa. Osaamisen viennin ohella voisimme myös auttaa suoraan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksessa. Suomessa on loppusijoituksille suotuisa geologia, ja maailman ensimmäinen loppusijoituslaitos aloittaa pian toimintansa Olkiluodon Onkalossa. Osaamista on. Ydinjätteen tuonti ja vienti on kielletty nykyisessä ydinenergialaissa, eikä hallituksen esitys tuo asiaan periaatteellista muutosta. Itse olen tässä samoilla linjoilla edustaja Sammallahden kanssa. Minusta sitä tulisi vielä harkita. Muualla syntyneen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus Suomessa olisi konkreettinen ympäristötoimien mahdollisuus tehdä sekä tiliä että hyvää. Kiinnostuneita ja maksukykyisiä asiakkaita voisi hyvinkin olla. Halvaksi kaatopaikaksi ei tietenkään pidä ruveta, ja toiminnalla on oltava paikallinen hyväksyntä. Mutta toivon, että talousvaliokunta punnitsee tätäkin kysymystä vielä käsitellessään esitystä. Arvoisa puhemies! Puhdas energia on avain kestävään tulevaisuuteen. Uusi ydinenergialaki on tervetullut askel kohti fossiilitonta, ekologisesti kestävää energiataloutta. Kannatan lämpimästi tämän esityksen hyväksymistä ja odotan mielenkiinnolla talousvaliokunnan huolellista käsittelyä ja mietintöä.

Arvoisa puhemies! Hallitus, te puhutte kovasti tästä velkaantumisen ehkäisemisestä, estämisestä, hillitsemisestä ja omista toimistanne siihen liittyen, mutta sitten toimet ovat jotain ihan muuta. Ristiriita on valtava, niin kuin, pääministeri, itse tuossa totesit. Yksi esimerkki tämmöisestä tehottomasta toimesta on polttoaineverotuksen höllentäminen, joka ei juurikaan paranna ostovoimaa tehokkaasti ja lisää paitsi ihan valtionvelkaa niin myös ekologista ja ilmastovelkaa. Toinen on tämä yhteisövero, josta valtiovarainministeri usein viittaa talouspolitiikan arviointineuvostoon, joka itse asiassa toteaa, että siinä voi olla jotain tolkkua, mutta esittää myös paljon epävarmuuksia ja kriittisiä huomioita sitä kohtaan. Ehkä tärkeimpänä se, että tämän yhteisöveron alennuksen yhteydessä olisi kannattanut tehdä sitten muita toimia, joilla tehostetaan verotusta, tasapainotetaan sitä niin, että se olisi parempaa kilpailun kannalta ja tasapainotettaisiin vaikutusta julkiseen velkaan — muun muassa he nostavat listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen huojennuksen siinä yhtenä esimerkkinä. Oletteko, valtiovarainministeri, lukenut tätä osiota siitä paperista, [Puhemies koputtaa] ja miksi se meni silppuriin?

Arvoisa puhemies! Erinomaista, että täällä on nostettu AMOC ja keikahduspisteet esiin. Nähdäkseni nimenomaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelman pitäisi olla se asiakirja, jos tällaisia tämän tason eksistentiaalisia riskejä käsiteltäisiin ja tietysti niihin varauduttaisiin. Palaan liikenteeseen ja tähän keskipitkän aikavälin suunnitelmaan. Nythän hallituksen politiikka on paitsi tosiaan nostamassa päästöjä suhteessa siihen, ettette tekisi mitään liikenteen saralla, myös lisäämässä autoilun kulkutapaosuutta. Tämä tietysti vaikeuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista, ja sen lisäksi se pidentää meidän riippuvuutta tuontifossiiliöljystä, heikentää liikenneturvallisuutta mutta heikentää myös kansanterveyttä, millä on taas isot taloudelliset vaikutukset. Eli se olisi tämmöinen niin sanottu win-win, siis todella hieno asia, jos suurempi osa liikenteestä olisi muuta kuin autoilua, ja kun erityisesti kaupunkiseuduilla siihen on erinomaiset mahdollisuudet, niin olisin mielelläni kuullut ministerin näkemyksen: löytyisikö teiltä vielä pakista esittää toimia, joilla saataisiin tämä kehitys toiseen suuntaan ja enemmän [Puhemies koputtaa] muita tapoja liikkua kuin autoilu ja autoilu sitten sinne, missä vaihtoehtoja ei ole?

Arvoisa puhemies! Lainaan tähän alkuun Tampereen yliopiston professori Heikki Liimataisen lausuntoa, kun hän on jo julkilaittanut sen, mitä hän liikenne- ja viestintävaliokunnalle tästä keskipitkän aikavälin suunnitelmasta totesi, ja tämä on nyt suora lainaus: ”KAISU 3 on liikenteen päästöjen osalta sanalla sanoen häpeällinen.” Hän pitää käsittämättömänä sitä, että tämä hallituksen politiikka liikenteen päästöjen osalta kokonaisuudessaan lisää liikenteen päästöjä verrattuna siihen, että hallitus ei tekisi mitään. Minustakin se on käsittämätöntä, ja kyllä alleviivaisin ja kysyisin ministereiltä, aiotteko vielä korjata kurssia ja aidosti tehdä liikenteessä päästöjä vähentävää politiikkaa, koska nyt te ette sitä tee. Edustaja Reijonen viittasi sotaan. Iranissa ja sen ympäristössä käydään nyt sotaa. Öljyn hinta nousee, ja se näkyy täällä pumpulla, ja se alleviivaa sitä, että tämä on myös huoltovarmuuskysymys. Mitä nopeammin me irrotetaan tämä yhteiskunta ja talous fossiilisesta ja öljystä, sen parempi meidän huoltovarmuudelle ja taloudelle. Ne ovat juuri niitä toimia, jotka myös vähentävät liikenteen päästöjä.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä ja äskeisestä energia- ja ilmastopoliittisesta keskustelusta. Minulla ei ole suoraan tähän ehdotukseen liittyen sinänsä huomautettavaa, mutta nostaisin esille kysymyksen tästä meidän huoltovarmuuden tilasta ja tulevaisuudesta energian osalta vähän laajemmin. Eli meillähän nyt syystäkin käytännössä velvoitevarastoidaan fossiilienergiaa, ja sitten samaan aikaan me tiedetään, että siitä pitäisi päästä irti. Minun käsittääkseni tämä nykyinen järjestelmä tavallaan aika lailla hyvin toimii tähän tilanteeseen, että se pyörii sillä, että meillä pysyvät tietyt velvoitevarastot ja muut, mutta sen pitäisi myös tukea sitä siirtymää pois siitä fossiilienergiasta ja sitä kautta syvään huoltovarmuuteen, jolloin me ei oltaisi ylipäänsä riippuvaisia tuontifossiilienergiasta. Olen itse esittänyt tällaista mallia, jossa joitakin näistä velvoitevarastoista täytettäisiin synteettisillä polttoaineilla ja luotaisiin sillä myös kysyntää tälle teollisuudelle ja mainituille teknisille nieluille, itse asiassa, tätä kautta. Se on selvää, että se vaatii rahoitusta jollain tavalla tehdä tällaista, ja ehkä siihen liittyen pitäisin mielen auki esimerkiksi huoltovarmuusmaksujen määrittelyyn niin, että siellä olisi joku tällainen siirtymään allokoitu ikään kuin huoltovarmuusmaksun osuus myös. Nythän meillä on vähän haaste — viime viikolla oli käsittelyssä tämä toinen HE täällä — liittyen siihen, että itse sähköstä tavallaan peritään sitä, vaikka meidän pitäisi edistää sitä sähköistämistä ja näin. Tämä on aika kompleksinen juttu, mutta kiinnostaisi kuulla, jos ministerillä on ajatuksia, miten tätä meidän sinänsä hyvään huoltovarmuuskoneistoon ja mekanismeihin lisättäisiin ja niitä täydennettäisiin tavoilla, jotka tukisivat tämmöistä syvää huoltovarmuutta ja irtautumista fossiilienergiasta laajemminkin, jotta me tavallaan osutaan tässä liikkuvaan maaliin, että samalla kun putsataan meidän energiajärjestelmää, niin huolehditaan tietysti jatkuvasta huoltovarmuudesta ja lopulta siis huomattavasti parannetaan sitä.

Arvoisa puhemies! Energia on koko yhteiskunnan perusta ja äärimmäisen tärkeä kysymys, ja ilmastonmuutos puolestaan eksistentiaalinen kysymys tällä hetkellä. Puhutaan siis todella tärkeästä asiakirjasta, ja poimin sieltä tällaisen lauseen: ”tavoitteisiin pyritään mahdollisimman kustannustehokkaalla, vaikuttavalla ja teknistaloudellisesti kestävällä tavalla”. Tämä hämmentää minua sen takia, että minusta tässä ei pyritä niihin tavoitteisiin, ja kun täällä on todella paljon kustannustehottomia toimia, huonosti vaikuttavia ja teknistaloudellisesti kyseenalaisia, paljon epävarmuuksia, niin olisin kysynyt: Mitä tämä lause ministerille tarkoittaa, ja arvioidaanko tätä? Vai onko eduskunnan tehtävä arvioida tätä selontekoa suhteessa näihin lupauksiin? Yhteen tavoitteeseen, piippujen tulppaamiseen, palaan vielä. Puhutaan siis siitä, että hallituksen tavoite olisi, että yhdeksän vuoden päästä ei olisi teollisia hiilioksidipäästölähteitä enää. On 90 miljoonan investointitukia, vähän sekavaa heittelyä, että onko se nyt hiilensidontaa vai hyödyntämistä vai mitä se on, ja näin. Haluaisin kuulla, miten tämä temppu tehdään, kun se on tässä luvattu tehdä.

Arvoisa puhemies! Arvon kollegat, mikä on strategia? Strategia on suunnitelma siitä, miten johonkin pitkän aikavälin tavoitteeseen päästään. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian pitäisi siis kaiketi kuvata sitä, miten asetettuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään. Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on ilmastolain mukainen hiilineutraali Suomi 2035. Tästä näkökulmasta tämä on ihmeellinen paperi. Se nimittäin kuvaa, miten hallitus ei aio tehdä Suomesta hiilineutraalia aikataulussa. Jos yrityksen toimitusjohtaja esittelisi hallitukselleen strategian, joka ei edes yritä täyttää tavoitteitaan, toimitusjohtaja passitettaisiin joko valmistelemaan uusi strategia tai etsimään uusia töitä. Tässä on tietysti kyse paljon vakavammasta asiasta. Ilmastolain mukaan ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän tavoitteena on osaltaan varmistaa — varmistaa — että Suomi saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2035. On kyseenalaista, noudattaako tämä strategia Suomen lakia. Arvoisa puhemies! Päästöjä ei tietenkään pidä vähentää ja nieluja vahvistaa vain siksi, että laki sanoo niin. Niin on tehtävä, koska se on välttämätöntä, oikein ja paljon, paljon parempi vaihtoehto kuin kärsiä etenevän ilmastonmuutoksen seurauksista. Suomi ei tietenkään voi koko maailman puolesta tätä savottaa hoitaa. Vastuumme voimme kuitenkin kantaa. Kuten puhemies Halla-aho valtiopäivien avajaisissa muistutti, Suomi tuottaa globaalia väestöosuuttaan enemmän päästöjä. Jos vielä huomioidaan kulutuksemme muualla aiheuttamat päästöt ja historialliset päästöt, kuva on entistä selkeämpi: emme hoida vielä tonttiamme. On siis tehtävä enemmän. Onneksi se on myös mahdollisuus. Suomen elinkeinoelämän viesti on harvinaisen selkeä. Käynnissä on vihreän siirtymän investointiaalto. Suomi on jo päässyt siitä osaksi, ja meillä on kaikki mahdollisuudet hyötyä tilanteesta vielä paljon enemmänkin. Johdonmukainen, ennakoitava ilmastopolitiikka tuo yrityksille varmuutta jatkuvuudesta. Tätä ei pidä tyriä, eikä mahdollisuuksien ikkuna ole välttämättä kauan auki. Haparointi sen suhteen, onko hallitus sitoutunut ilmastolakiin vai ei, on investoinneille myrkkyä. Fossiilienergiasta irtautuminen on tietysti myös turvallisuus- ja huoltovarmuuskysymys. Taloutemme on yhä aivan liian riippuvainen tuontifossiilipolttoaineista. Kannattaa muistaa sekin, että joka ikinen maailmassa ostettu barreli öljyä kartuttaa loppujen lopuksi myös Putinin sotakassaa, sillä kokonaiskysyntä määrittää lopulta maailmanmarkkinahinnan. Siksi on käsittämätöntä, että hallitus hidastelee — ottaa jopa taka-askelia — fossiilienergiasta irtautumisessa. Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksen tilannekuva on synkkä. Viimeiset 11 vuotta ovat olleet kuumimmat 11 vuotta. Maapallon ilmasto on paraikaa siirtymässä ihmiskunnan historialle vieraaseen ja vaaralliseen tilaan. Kaikkein huolestuttavimpia ovat niin sanotut keikahduspisteet, joiden ylityksen myötä planeetan tila muuttuu nopeasti ja peruuttamattomasti. Tutkijat ovat esimerkiksi varoittaneet, että Suomen ilmastoa suoraan määrittelevän Atlantin kiertoliikkeen, niin kutsutun AMOCin, romahdus on nykymenolla varteenotettava riski. Tiedeyhteisö peräänkuuluttaa parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon pohjaavaa riskienhallintaa. Tämä energia- ja ilmastostrategia ei ota tilannetta riittävän vakavasti. Arvoisa puhemies! Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa on toki paljon hyvääkin. Ajatus puhtaasta, edullisesta energiasta ja erityisesti sähköstä keskeisenä kilpailuvalttinamme on aivan oikea. Hallitus vie viime kaudella pohjustetun ydinenergialain uudistuksen maaliin — hyvä. Vedyn osalta asento on myös oikea: voimme tuottaa puhdasta vetyä myös vientiin, mutta mieluiten pidemmälle jalostettuna. Strategiaan kirjattu tavoite siitä, ettei suurista teollisista lähteistä pääse enää hiilidioksidia ilmakehään 2030-luvun puoleenväliin mennessä, on erinomainen — keinot piippujen tulppaamiseksi jäävätkin sitten valitettavasti piippuun. Suurin ongelma strategiassa on se, miten hallitus sitoo omat kätensä. Hakkuita ei rajoiteta, verotusta ei uskalleta kunnolla hyödyntää, haitallisia yritystukia ei karsita rohkeasti. Jäljelle jää sitten riittämättömiä toimia ja kustannustehotonta ja ristiriitaista politiikkaa. Arvoisa puhemies! Ilmastokriisin aikana tämä maa tarvitsee kunnollisen ilmasto- ja energiastrategian, joka viitoittaa vastuullisesti tien hiilineutraaliin Suomeen 2035 ja siitä pidemmälle fossiilittomaan, päästöjä sitovaan Suomeen ja joka tarttuu rohkeasti vihreän siirtymän mahdollisuuksiin. Tämä ei sitä valitettavasti ole.

Arvoisa puhemies! Luontokadon pysäyttäminen on yksi tämän hallituksen lupauksista, joka on täyttämättä. Hallitusten välinen luontopaneeli IPBES julkaisi maanantaina raportin, jonka keskeinen viesti on, että yrityksillä on tärkeä rooli luonnonsuojelussa ja elvyttämisessä. Myös Suomen Luontopaneeli julkisti maanantaina suosituksia: tarvitaan luontolaki, vahvempi aiheuttaja maksaa ‑periaate ja ympäristölle haitallisten tukien karsimista. Kuolleella planeetalla on vaikea tehdä bisnestä, ja on vaikea tehdä luontoa arvostavaa bisnestä, jos politiikka ohjaa päinvastaiseen suuntaan. Asiantuntijat ja me oppositiossa olemme tehneet hallitukselle monia konkreettisia ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi, sellaisia kuin maankäytön muutosmaksu. Haittojen hinnoittelulla saataisiin myös valtion kassaan lisää kaivattua rahaa ja paljon nykyistä kustannustehokkaampaa luonnonsuojelua. Suomen luontoa voidaan suojella ja vaalia vain Suomessa. Kysynkin asiasta vastaavalta ministeriltä: [Puhemies koputtaa] mitä uusia päätöksiä hallitus on valmis tekemään luontokadon pysäyttämiseksi, kun tiedämme, [Puhemies koputtaa] etteivät nykyiset riitä?