Honkasalo Veronika

Arvoisa puhemies! Asia, josta täällä ei ole puhuttu tänään ollenkaan, on ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttö, ja nyt on sääli, että työministeri Marttinen poistui juuri. Meillä on aika romantisoitu käsitys siitä, mikä se tilanne suomalaisessa maataloudessa on, ja itse ainakin olen todella huolissani tästä ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä. Tällä hetkellä ulkopuolelta palkatusta työvoimasta puolet on jo ulkomaalaistaustaisia, ja suomalaisessa maataloudessa työskentelee paljon kausityöntekijöitä ja ulkomaalaista työvoimaa, joita ilman sadot jäävät korjaamatta. Usein näiden työntekijöiden puutteelliset työehdot ja heihin kohdistuvat väärinkäytökset jäävät pimentoon, ja he ovat erittäin hauraassa asemassa eivätkä pysty omia oikeuksiaan tuomaan esille — on pitkät työpäivät, epäselvät palkkaehdot ja niin edelleen. Toivoisin, että kun me puhutaan myös suomalaisesta maataloudesta, niin me uskalletaan nostaa nämä epäkohdat esille ja selkeästi sanoa se, että me ei hyväksytä ulkomaisen työvoiman riistoa.

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Autto sanoi, että talouden vahvistaminen on paras ilmastoteko. No, näinhän se ei mene, vaan nimenomaan niin päin, että ilmastotekojen tekeminen on paras tae sille, että on ylipäänsä kestävää talouskasvua. On uskomatonta, jos täällä ei nyt viimeistään tänä kesänä ole herätty siihen, mitä maailmassa tapahtuu, kun ilmasto kuumenee — uskomattomat maastopalot ja tappavat helteet Euroopassa ja valtavat tuhotulvat Nepalissa. Pitäisi todella herätä siihen, että meillä Suomessakin kaivataan kipeästi ilmastotekoja ennen kaikkea siellä maankäyttösektorilla. Itse asiassa myös maatalousministeri Essayahin pitäisi mielestäni olla täällä paikalla, koska nimenomaan siellä hänen sektorillaan nämä kaikki merkittävät ilmastoteot on tällä hallituskaudella jätetty täysin tekemättä. Kysyisinkin nyt ministeri Multalalta: mitä hallitus aikoo vielä tehdä, jotta hiilinieluja saadaan vahvistettua ja jotta tätä hakkuutasoa saadaan merkittävällä tavalla maltillistettua?

Arvoisa puhemies! Sekä valkoposkihanhen että merimetson kannat ovat kasvaneet vahvoiksi, ja varsinkin valkoposkihanhen aiheuttamat tuhot viljelijöille ovat ilmeiset varsinkin Itä-Suomessa, mutta nyt valiokunnan mietinnössä annetaan täysin perusteettomat laajuudet näiden lintujen metsästykselle, esimerkiksi ilman alueellisia rajauksia, ja tämä on vahvasti ristiriidassa EU:n lintudirektiivin kanssa. Direktiivin mukaan suojeltujen lintujen metsästyksestä voidaan poiketa vain tarkoin rajatuissa tilanteissa silloin kun on kyse vakavan vahingon estämisestä eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Alkuperäisen hallituksen esityksen ja nyt mietinnön suurin ongelma liittyy juuri tähän rajaukseen. Valkoposkihanhen osalta tämä esitys mahdollistaisi metsästyksen jo hyvin matalalla kynnyksellä, esimerkiksi valkoposkihanhien kohdalla hyvin pienen parven, eli viiden yksilön, perusteella. Esityksessä jää avaamatta, miksi juuri tämä määrä muodostaa vakavan vahingon määrän. Oli myös kiinnostavaa, että valiokunnan vastinekuulemisessa jäi myös täysin hämärän peittoon, mikä vaikutus tällä rajoittamattomalla hanhien tappamisen mahdollistamisella tosiasiallisesti olisi hanhiparviin ja satotuhoihin. Joidenkin arvioiden mukaan ne voivat jopa lisääntyä. Eli ei ole olemassa yksiselitteistä tutkimuspohjaa, joka tukisi enemmistön valitsemaa linjaa. Jäi myös epävarmaksi, millä tavoin metsästys paikallisesti toteutettaisiin, jos se on mahdollista 24/7. Alkuperäinen hallituksen esitys ja nyt myös siihen liittyvä mietintö ovat valitettavasti linjassa hallituksen todella eläinvihamielisen politiikan kanssa. Kiireellä pitää päästä ampumaan, eikä rajoitteita juuri ole. Kannatan, arvoisa puhemies, edustaja Elon tekemää esitystä ja sen sisältämiä pykälämuutosesityksiä.

Arvoisa puhemies! Olen ollut mukana käsittelemässä tätä esitystä valiokunnan jäsenenä, ja on pakko sanoa, että harvoin tulee vastaan esitystä, joka saa samalla tavoin voimaan pahoin ja joka on erittäin vastenmielinen. Samaan aikaan, kun olen tästä aiheesta kirjoittanut ulostuloja, olen saanut palautetta kirurgista kastraatiota puoltavilta ihmisiltä, että olisin vieraantunut tämänhetkisestä eläintuotannosta. Mutta ainakin itse, kun täällä ensimmäisessä keskustelussa kuvailin yksityiskohtaisesti sen, miten tämä kirurginen kastraatio tehdään 3—7 päivän vanhoille porsaille, sain palautetta sen jälkeen, että myöskään monet, jotka syövät lihaa, eivät olleet ymmärtäneet, kuinka julmasta toimenpiteestä on kyse ja kuinka paljon turhaa kärsimystä se aiheuttaa porsaille. Aivan kuten edustaja Pitko täällä totesi, niin puudutus- ja tulehduskipulääke ei poista kärsimystä ja kipua eikä komplikaatioriskiä myöskään tämän toimenpiteen jälkeen. Valiokunnan saamat asiantuntijalausunnot, esimerkiksi tuotantoeläinlääketieteen professorilta, kuvaavat erittäin seikkaperäisesti niitä lukuisia ongelmia, joita tähän toimenpiteeseen liittyy. Itse ajattelen niin, että tuntuu pikemminkin siltä, että monet ovat vieraantuneet siitä, minkälaisissa olosuhteissa tuotantoeläimet myös Suomessa tällä hetkellä elävät, ja sitten samanaikaisesti monet itse asiassa vaativat paljon kestävämpiä olosuhteita eläimille. Tosiaan tämä on täysin tarpeeton esitys, jonka hallitus on eduskuntaan tuonut. Tämä on täysin eläinvihamielinen esitys. Tämä on julma esitys. On hyvä muistaa, että esimerkiksi meidän asiantuntijalausunnossa tuotiin esille, että tutkimusten mukaan myöskään tuottajat eivät aina kannata kirurgista kastraatiota. Pitäisi antaa myös aikaa sille, että löydetään vaihtoehtoisia toimenpiteitä, mutta nyt hallituksella on kova kiire edistää lihateollisuuden agendaa ja saada tämä laki voimaan. Näiden kaikkien argumenttien perusteella kannatan edustaja Pitkon hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Tämä oli todellakin historiallinen tilanne maa- ja metsätalousvaliokunnassa, että saavutettiin yksimielisyys tässä tärkeässä asiassa. Tässähän on kyse loppujen lopuksi siitä, että tuottajat saavat reilun korvauksen ja että esimerkiksi ruokaa ei halpuuteta, mutta pakko sanoa se, että ei ihan terveellä pohjalla suomalainen elintarvikeketju tällä hetkellä ole, kun päivittäistavarakauppa on niin valtavan keskitettyä, ja Suomi eroaa siinä kyllä vahvasti muista Euroopan maista. Lähetekeskustelussakin nostin esille sen, että jotain tästä vinoumasta kertoo se, kuinka vaikeata valiokuntaan oli saada näitä tuottajia kertomaan omista kokemuksistaan. Eli ihan terveellä pohjalla tämä ei ole, kun luottamusta ei ole ja sitä omaa asemaa myös pelätään niin paljon. Siksi on niin tärkeää, että nyt kun tämä laki säädetään ja saadaan voimaan, niin sen toimivuutta myös sitten seurataan tarkasti, että todella puututaan näihin epäkohtiin, joihin tämä laki antaa mahdollisuudet. Mutta totta tosiaan nyt on niin, että päästään paremmin vahvistamaan nimenomaan heikomman osapuolen asemaa, ja vääryyksiin päästään puuttumaan, mutta tämä sitten myös edellyttää, että elintarvikemarkkinavaltuutetun rooli korostuu ja että hän myös käyttää sitä asemaansa, joka hänelle kuuluu, ja että todella aktiivisesti myös puuttuu näihin epäkohtiin ja myös valvoo tämän lain noudattamista. Tämä laki on erityisen tärkeä koko suomalaisen maatalouden tulevaisuuden kannalta. Tämä on meidän ruokaturvan kannalta aivan erityisen tärkeä, ja on todella hienoa, että lopulta tästä saavutettiin yksimielisyys valiokunnassa.

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä erittäin huolestuttavaa se, jos keskustalainen kansanedustaja on sitä mieltä, että on aivan ok esimerkiksi havitella Suomeen turkkilaisia lihantuottajafirmoja, jotka sitten tuottavat sitä lihaa Suomessa, ja voitot valuvat ulkomaille. Millä tavalla tämä vahvistaa suomalaista ruuantuotantoa ja nimenomaan kestävää ruuantuotantoa? Toivoisin myös, että perehdyttäisiin siihen, mitä edustajakollega sanoo, ja että argumentit sitten olisivat kohdallaan. Se on tosiasia, että meidän ilmasto ja luonto eivät tällä hetkellä kestä sitä määrää lihaa, mitä Suomessa tehotuotetaan tällä hetkellä, ja maailmassa ylipäätään. Meidän on pakko siirtyä kestävämpään ruuantuotantoon ja myös kestävämpään ruuankulutukseen. Itse asiassa nämä aloitteet, joita kunnissa on tehty, eivät ole kovin radikaaleja. Nimenomaan joukkoruokailun kautta me voidaan vaikuttaa siihen, että ihmiset söisivät terveellisesti ja siirtyisivät enemmän kasvispohjaiseen ruokavalioon.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää erityisesti edustaja Keto-Huovista erittäin hienosta, rakentavasta ja rauhallisesta puheenvuorosta. Toivottavasti hallituspuolueista löytyisi samanlaista ajattelua. Mutta pakko sanoa, että on hieman hämmentänyt se, miten tätä esitystä on perusteltu muun muassa sillä, että tämä lisää eläinten hyvinvointia. Tämähän nimenomaan ei lisää eläinten hyvinvointia vaan lisää eläinten kärsimystä. No, sen lisäksi... en tiedä, ovatko hallituspuolueiden edustajat saaneet samat puhenuotit, kun täällä on yllättävän paljon puhuttu sikojen saparoista ja kuinka hieno asia on se, että suomalaisella sialla on saparo ja sitä ei typistetä. [Mikko Savola: Se on tärkeä asia!] — No, totta kai se on hieno asia, mutta millä ihmeen tavalla tämä asia nyt liittyy siihen, että porsaiden erittäin kivulias kirurginen kastraatio halutaan jälleen Suomessa mahdollistaa? On kyllä kiinnostavaa, että tämä argumentointi menee tällä tavalla, että itse asiasta ei puhuta. Minusta edustaja Mikkonen piti tässä hyvän puheenvuoron nimenomaan siitä, mitä se kestävä ruuantuotanto ja siihen siirtyminen edellyttää, joten pidän tosi valitettavana sitä, että täällä myös tätä disinformaatiota levitetään esimerkiksi vihreiden ja vasemmistoliiton tavoitteista, koska tässähän on ideana nimenomaan myös se, että tuottajia tuetaan tässä kestävässä siirtymässä. Kyllä minä pidän erittäin huolestuttavana sitä kehitystä, että Suomeen tällä hetkellä havitellaan ulkomaisia lihantuottajia, että ikään kuin, kun ilmastonmuutos etenee ja esimerkiksi Etelä-Eurooppa muuttuu elinkelvottomaksi tehotuotannolle, niin sitten Suomesta voisi tulla tämmöisen tehotuotannon paratiisimaa, että ”tänne vaan kaikki”, kun sitä vastoin meidän pitäisi huomioida nimenomaan se, mitä tämä tehotuotanto tekee myös meidän luonnon monimuotoisuudelle. Kaiken kaikkiaan olisi tärkeää myös edustajien tutustua näihin asiantuntijalausuntoihin, mitä esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut. Siellä nimenomaan tutkimukseen pohjaava argumentaatio on se, että tälle kirurgiselle kastraatiolle ei löydy perusteita, ja sen sijaan se on erittäin kivulias toimenpide ja lisää eläinten kärsimystä huomattavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Harvoin on eduskuntauralla tullut vastaan lakiesitystä, joka saa voimaan fyysisesti pahoin. Kastraatiokiellon kumoaminen on sellainen asia. Kun kirjoitin ulostulon hallituksen aikeista ottaa porsaiden kastraatio jälleen käyttöön Suomessa muutama kuukausi sitten, olin yllättynyt siitä, kuinka laajaa vastustusta se aiheutti myös niiden joukossa, jotka syövät lihaa. Mistä porsaiden kirurgisessa kastraatiossa on sitten kyse? Tästä: 3—7 päivän ikäinen porsas laitetaan metallitelineeseen. Eläin pyritään pitämään liikkumattomana. Kivespussin alue desinfioidaan. Alueelle injektoidaan tulehduskipulääke ja/tai puudutus. Tehdään viilto tai viiltoja kummankin kiveksen kohdalle, ja kives vedetään viillosta ulos. Siemenjohtimet katkaistaan. Haava jätetään avoimeksi, ja porsas palautetaan emän luokse. Olen varma, että harva pystyisi katsomaan toimenpiteen omin silmin. [Anne Kalmari: Entä kissoilla? — Mikko Savola: Mites kissat ja koirat? — Markku Eestilä: Ihan samalla tavalla! — Puhemies: No niin, antakaas puheenvuoro sen pitäjälle.] Nyt hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä ehdotetaan porsaiden kirurgisen kastraation kiellon kumoamista. Kiellon oli nykyisen lain mukaan määrä astua voimaan vuonna 2035, eli lakia ollaan muuttamassa jo ennen kuin uutta toimintamallia ehdittiin edes ottaa käyttöön taikka siihen liittyviä tutkimusprojekteja saada päätökseen. Hallituksen esitys porsaiden kastraatiokiellon kumoamiseksi on äärimmäisen ongelmallinen tästä ja monesta muusta syystä. Kuvaavaa on, että puoltajia hallituksen esitykselle ei lihateollisuuden ulkopuolelta juuri löydy. Suuri joukko maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemia asiantuntijoita, kuten Suomen Eläinlääkäriliitto ja Eläinten hyvinvointikeskus, argumentoivat vahvasti porsaiden kirurgisen kastraation täyskiellon puolesta. Tuotantoeläinlääketieteen näkökulmasta puolestaan valiokunnan kuulemisissa korostettiin, että on epäviisasta kumota kastraatiokielto nyt, kun tutkimushankkeet aiheeseen liittyen ovat vasta käynnissä ja vaihtoehtoiset menetelmät kehitysvaiheessa. Näissä lausunnoissa korostetaan myös, että paikallispuudutus ei missään nimessä ole ongelmaton, vaikka hallituspuolueet uskovat puudutuksen autuuteen. Porsaille joudutaan kastraatiossa tekemään kaksi kivuliasta toimenpidettä, ja lisäksi porsaat reagoivat negatiivisesti siihen, kun ne kiinnitetään kiinnipitotelineisiin. Lisäksi puudutus- ja tulehduskipulääkkeet eivät poista kipua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi on tärkeää huomata, että tutkimuksissa on havaittu, etteivät tuottajatkaan nähneet puudutuksen käyttöä ongelmattomana sen aiheuttaman pistoskivun ja porsaiden käsittelyn pidentymisen vuoksi. Mutta tämä hallitus viis veisaa eläinten hyvinvoinnista. On irvokasta, että hallitus antaa lihatalojen ja lihateollisuuden kaupallisten intressien sanella lakia, jonka tarkoitus on varjella eläinten hyvinvointia. Arvoisa puhemies! Tieteellinen tutkimus on siis osoittanut, että porsaiden kirurginen kastraatio on toimenpiteenä erittäin tuskallinen ja että paikallispuudutteiden käyttö ei ole missään määrin riittävä lieventämään siitä koituvaa kipua, vaikka porsaiden kastraatiota puoltavat näin antavat hanakasti ymmärtää. Kirurginen kastraatio altistaa porsaat tulehduksille ja nostaa kuolleisuutta. Siksi on hämmentävää, ettei hallituksen alkuperäisessä esityksessä ja valiokunnan mietinnössä edes vakavasti syvällisesti analysoitui immunokastraation mahdollisuutta, mikäli porsaat väistämättä halutaan kastroida. Parasta tietenkin olisi jättää porsaat kastroimatta kokonaan. On aivan selvää, että taloudellisten seikkojen ei tulisi olla ensisijaisia, kun punnitaan eläinten kärsimyksen lieventämistä. Kuitenkin on todettava, että myöskään lihateollisuuden pelko viennin vaarantumisesta kirurgisen kastraation kiellon myötä ei ole perusteltu. Täyskarjujen lihaa viedään jo useista Euroopan maista, ja esimerkiksi Tanska, joka on EU:n suurimpia sianlihatuottajia, aikoo kieltää porsaiden kirurgisen kastraation vuoden 2030 alussa. Arvoisa puhemies! Mikäli haluamme turvata tuotantoeläimille edes hyvinvoinnin vähimmäistason, seurata verrokkimaidemme eläinoikeuskehitystä ja noudattaa eläinten hyvinvointilain tarkoitusta, on kirurgisesta kastraatiosta luovuttava mahdollisimman nopeasti. Se on vähintä, mitä voimme tehdä moraalisen eläimiä koskevan vastuumme näkökulmasta. Näin ollen ehdotan, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 2 mukaisina.

Arvoisa puhemies! Sitä toivoisi, että voisi faktaperustaisesti puolustaa sitä esitystä ja mietintöä, joka täällä salissa on, eikä levittää täällä disinformaatiota, niin kuin edustaja Savola tässä teki, erittäin vakavalla tavalla. [Mikko Savola pyytää vastauspuheenvuoroa] Me kannatamme sitä, että siirrytään asteittain kestävämpään ruuantuotantoon, ja se tarkoittaa myös silloin tuottajien tukemista. Kukaan ei ole esittänyt, että kielletään lihansyönti. [Pia Sillanpään välihuuto] Aivan turhaa käydä tämmöisiä kulttuurisotia täällä eduskunnan täysistuntosalissa. Sen sijaan voisi lukea ne asiantuntijalausunnot, joita maa‑ ja metsätalousvaliokunta tähän asiaan on saanut. Todella, hyvin laaja määrä asiantuntijoita nimenomaan vastustaa tätä. Suomi kulkee nyt täysin väärään suuntaan myös Euroopan kontekstissa. Esimerkiksi Tanska, joka on iso siantuottajamaa, on menossa kestävämpään suuntaan, mutta Orpon hallitus on eläinvihamielinen hallitus. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa! — Pia Sillanpää: Disinformaatiosta puheen ollen!]

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys metsälain päivittämiseksi lintujen pesimäaikaisten hakkuiden osalta tavoittelee kannatettavia asioita mutta jää ikävä kyllä sisällöltään sekavaksi ja puutteelliseksi. Tällaisenaan esitys ei täytä lintudirektiivin velvoitteita eikä vastaa EU-tuomioistuimen niin kutsuttua Voore Mets -ratkaisua, joka keskeisellä tavalla osoitti tarpeen täydentää kansallista lainsäädäntöä lintudirektiivin tulkinnan osalta. Käytännössä hallituksen esitys suojaa nyt vain pientä osaa lintujen pesinnöistä. Sen sijaan, että hakkuurajoitteista säädetään metsätyyppikohtaisesti, kaikkein selkein ja yksinkertaisin tapa säätää asiasta olisi ulottaa pesimäaikaisten hakkuiden kielto kaikkiin metsiin. Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että jokaisella Suomen metsähehtaarilla on oletettavasti lintujen pesiä. Nyt esitetyt hakkuurajoituskohteet ovat riittämättömiä, koska niiden ulkopuolelle jää vielä paljon pesiä, itse asiassa enemmän kuin niiden suojaan. Erityisen ongelmallinen on myös pykälä, jolla hakkuista vastuussa oleva taho halutaan vapauttaa lintujen pesien tuhoamisen vastuusta silloin, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Tämä on ongelma, koska nuo sanotut edellytykset eivät tosiasiassa riitä teon tahallisuuden välttämiseen ja poissulkemiseen. Lintujen pesimäaikaan tehdyissä metsähakkuissa syntyy aina tilanne, johon sisältyy vähintäänkin lintujen pesien tuhoamisen mahdollisuus ja tuon mahdollisuuden hyväksyminen. Esitykseen sisältyy lisäksi edelleen merkittäviä epäselvyyksiä koskien sitä, millaisin tavoin hakkuista vastuussa olevan tahon tulee varmistaa, että linnuston tilannetta on selvitetty riittävällä tasolla. Esitys ei täytä lintudirektiivin vaatimuksia eikä vastaa EU-tuomioistuimen ratkaisua, ja siksi kannatankin edustaja Elon tekemiä ehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Tosiaan tämä suden suojelustatuksen heikentäminen ja satojen susien tappamisen mahdollistaminen oli todella surullinen, epädemokraattinen ja oikeusvaltiota halventava projekti viime vuonna. Koko prosessi oli syvästi ongelmallinen niin lainvalmistelun laadun kuin eduskunnan toimintatapojen ja perustuslain kannalta, ja se herätti myös laajaa paheksuntaa kansalaisten keskuudessa. Ja oli kyllä kiinnostavaa, että ministeri mainitsi tämän suden statuksen muuttamisen myös tämän luonnon monimuotoisuuden mainitsemisen yhteydessä. Tässähän mennään ihan väärään suuntaan, koska nyt tämä suden suojelustatuksen heikentäminen sinetöidään myös luonnonsuojelulakiin. On hyvä muistaa, että susikanta on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen ja se tarvitsee elpyäkseen tiukan suojelun turvaa. Tässä peräänkuulutan myös tutkimus- ja tiedepohjaisen päätöksenteon tärkeyttä. Ministeri, eikö tässä mennä nyt luonnon monimuotoisuuden suhteen nimenomaan aivan väärään suuntaan?

Arvoisa puhemies! Ajattelisin, että tässä on allekirjoittaneella ja edustaja Partasella ja ministeri Grahn-Laasosella samat tavoitteet sen suhteen, että on hyvä, että saadaan yhä enemmän lapsia varhaiskasvatuksen piiriin ja pitäisi olla erityisen huolestunut niistä lapsista, jotka eivät ole varhaiskasvatuksessa. Mutta tämä esitys on monella tapaa ongelmallinen. Ensinnäkin tässä on jälleen kyse esityksestä, jolla itse asiassa asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan syntyperän perusteella. Sen sijaan meidän pitäisi koko ajan kehittää meidän perhevapaajärjestelmää ja kotihoidon tukea kokonaisvaltaisesti. Itse ajattelen niin, että järkevää olisi esimerkiksi, jos perhevapaita vielä pidennettäisiin — silloin automaattisesti kotihoidon tuen käyttö vähenisi — mutta jos kotihoidon tukea ikään kuin mekaanisesti leikataan, niin se on suora toimeentulon leikkaus, usein niiltä perheiltä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Tästä itse asiassa on myös tutkimusta olemassa. Niin kuin sanoin, varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen on tosi tärkeä tavoite, mutta itse asiassa tämä keino, mitä tässä nyt esitetään, ei ole toimiva eikä tarkoituksenmukainen — varsinkaan samanaikaisesti, kun hallitus tekee todella isoja leikkauksia kotoutumispalveluihin, maahanmuuttajien työllistymiseen, kielen oppimiseen ja sitten tietenkin kuntien valtionosuusleikkausten kautta myös varhaiskasvatukseen — niin että itse asiassa tällä heikennetään niitä mahdollisuuksia nimenomaan maahanmuuttajaäideille esimerkiksi työllistyä. Tässä ovat perussuomalaiset käyttäneet nyt argumenttina sitä, että ei verovaroilla tule kustantaa tätä kotihoidon tukea, mutta itse asiassa tämä esitys lisää julkisia menoja lähes kymmenen miljoonaa euroa vuodessa, ja tuntuu nyt, ettei ole ihan ymmärretty tätä logiikkaa, mikä tähän sisältyy. Eli perussuomalaiset ovat siis valmiita maksamaan kymmenen miljoonaa siitä, että Suomeen saadaan syrjivää lainsäädäntöä. Sitten lyhyesti näistä lausunnoista, mitä tästä on tehty, ja toivon, että tätä sitten eduskuntakäsittelyssä vielä arvioidaan. Tutkimustiedon valossa kotihoidon tuen saamiseksi asetettu asumisaikavaatimus ei Norjassa itse asiassa tuottanut merkittäviä työllisyys- tai käyttäytymisvaikutuksia, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Ehkä ministeri voi vastata, miten ajateltiin, että näitä vaikutuksia nyt sitten pitkällä aikavälillä tullaan seuraamaan, ja minkälaisia tukitoimenpiteitä tähän tullaan asettamaan sillä tavalla, että helpotetaan näiden perheiden tilannetta ja varsinkin äitien työllistymistä. No, sitten tässä arvioidaan, että voi olla myös kielteisiä vaikutuksia sukupuolten tasa-arvon kannalta. Niitä voi syntyä tilanteissa, joissa toinen vanhempi, useimmiten perheenäiti, jäisi hoitamaan lasta kotiin siitä huolimatta, ettei olisi oikeutettu kotihoidon tukeen. Tällöin henkilö hoitaisi lasta kotona ilman hänelle maksettavaa taloudellista tukea. Tämä asettaisi sitten nämä perheet erittäin haavoittuvaiseen asemaan. Voisi ajatella, että tämä kyllä vaikuttaa tosi kielteisesti erityisesti naisten taloudellisen autonomian toteutumiseen. Ja tosiaan tämä asumisaikavaatimus asettaa perheet epäyhdenvertaiseen asemaan. Mutta ehkä lyhyesti vielä: Ajattelisin niin, että me tarvitaan meidän perhevapaajärjestelmään kokonaisuudistus, todellakin. Ja ajattelisin, että sitä kotihoidon tuen käyttöä, jos näitä perhevapaita pidennetään, saadaan automaattisesti sillä tavalla vähennettyä, mutta meidän pitää satsata myös siihen, että autetaan ja tuetaan maahanmuuttajaäitejä erityisesti työllistymään ja oppimaan suomen kieltä. Se on aika vaikeaa tässä tilanteessa, jossa hallitus samanaikaisesti tekee mittavia leikkauksia kotoutumispalveluihin ja niihin palveluihin, joilla nimenomaan näitä äitejä voitaisiin tukea. Sitten ehkä vielä semmoinen nosto tästä paradoksista, mitä täällä keskustelussa on ollut: On kiinnostavaa, että perussuomalaisten edustaja Aittakumpu, joka täällä ei enää ole, nosti esille, että perheiden pitää voida valita, mikä hoitomuoto on paras omalle lapselle, ja näinhän se tietenkin on, mutta sitten jännästi ajatellaan, että maahanmuuttajavanhemmille tämä sama valinta ei yhtäläisesti ja yhdenvertaisesti kuuluisi. Siinä on kyllä minusta aika kiinnostava paradoksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä Hormuzinsalmen tilanne osoittaa nimenomaan sen, että kun irtaudutaan fossiilisista, niin se on nimenomaan kestävää huoltovarmuutta. On minusta merkillistä nähdä tämä näin, asettaa vastakkain huoltovarmuus ja ilmastoteot. Ilmastotekoja nimenomaan tarvitaan sen takia, että meidän huoltovarmuutta voidaan vahvistaa, ja tässä esimerkiksi maataloudessa on valtavasti tekemistä. Kasvispohjainen ruuantuotanto on tulevaisuuden avain myös huoltovarmuuden näkökulmasta. Tässä suhteessa on minusta käsittämätöntä, että esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunnan enemmistö ei suostu tätä myöntämään eikä hallitus myöskään investoi tähän mahdollisuuteen niin paljon kuin pitäisi nimenomaan huoltovarmuuden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko kyllä sanoa, että edustaja Fagerströmin puheenvuoro oli kyllä surullista kuultavaa sekä turpeen osalta että tämän AMOC-ilmiön osalta. [Juha Hänninen: Totuus tekee surulliseksi!] Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä piti iltakoulun nimenomaan tästä AMOCista, ja suosittelen lämpimästi, että esimerkiksi ympäristövaliokunta nyt järjestäisi kiireen vilkkaa tutkimuspohjaisen kuulemisen tästä asiasta, että vältyttäisiin tällaisen tiedon levittämiseltä täällä täysistuntosalissa. Pakko tässä on myös sanoa, että itse kun istun maa- ja metsätalousvaliokunnassa, niin aika yksin saamme olla siellä vihreiden edustajan kanssa. Kyllä tässä oppositiokin voi katsoa peiliin. Nyt ei ole SDP:stä muita kuin edustaja Lyly paikalla, mutta siellä edustaja Elon kanssa olemme ainoita, jotka jätämme näihin ilmastovihamielisiin mietintöihin ja lausuntoihin eriäviä mielipiteitä. Kyllä tässä olisi ryhtiliikkeen paikka ilmastopolitiikan suhteen ihan oppositiossakin. Hallitus tekee erittäin huonoa politiikkaa meidän ilmaston ja luonnon näkökulmasta, mutta ei oppositiossakaan tässä kyllä olla mitenkään mestarillisia. Kyllä tämä tilanne kaiken kaikkiaan on todella surullisella tolalla.

Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma ei ole mikä tahansa asiakirja. KAISU on ilmastolain alainen suunnitelma, jonka tarkoitus on viitoittaa Suomen tie kansallisten ja EU-tason päästövähennysvelvoitteiden saavuttamiseen. Suunnitelman pitäisi osoittaa keinot päästöjen vähentämiseen muun muassa liikenteessä ja maataloudessa siten, että Suomi saavuttaa ilmastotavoitteensa, mukaan lukien vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen. Mutta, arvoisa puhemies, käsillä oleva suunnitelma jää todella kauas tästä sille osoitetusta tarkoituksesta. Suunnitelman toimenpidepaketti on täysin riittämätön suhteessa ilmastotavoitteisiimme. Esitetyillä toimilla Suomi ei ole uskottavasti matkalla kohti hiilineutraaliutta vuonna 2035. Toisaalta uskottavaan ilmastopolitiikkaan Orpon hallitus ei kyllä ole missään hallituskautensa vaiheessa tähdännytkään. Kehysriihessä hallitus päätti edistää turvetta 18 miljoonalla eurolla — siis turvetta, jonka energiakäyttö saastuttaa kivihiiltäkin enemmän ja jonka nostaminen tuhoaa suoelinympäristön. Sosiaaliturvasta ja terveyspalveluista on ollut ”pakko” leikata, mutta jostakin laarin pohjalta kyllä löytyy aina miljoonia ympäristöhaitallisiin tukiin. Ja ollaanpa selviä tässä asiassa: Tämä 18 miljoonaa on jäävuoren huippu. Ympäristöhaitalliset suorat ja epäsuorat verotuet lasketaan sadoissa miljoonissa. Liikenteen osalta tämän hallituksen toiminta on suorastaan häpeällistä. Esitetyt lisätoimet tieliikenteen päästövähennysten edistämiseksi eivät kompensoi edes niitä liikenteen lisäpäästöjä, joita hallituksen muut politiikkatoimet ovat aiheuttaneet. Hallituksen toimien seurauksena liikenteen päästöt ovat kääntyneet kasvuun, ja tätä linjaa jatkettiin ylpeästi myös viimeisimmässä kehysriihessä. Arvoisa puhemies! Päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa maankäyttösektorilla on valtava merkitys. Siksi taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria ei voida käsitellä toisistaan irrallisina. Kuten todettua, KAISUssa esitetty päästövähennyskokonaisuus on yksinkertaisesti liian pieni. Tämä koskee tilannetta jo ennen kuin edes huomioidaan romahtanut hiilinielu ja sen aiheuttama lisätoimien tarve. Maankäyttösektorille on muodostumassa massiivinen päästövähennyskuilu. Asiantuntijat ovat olleet selväsanaisia: ilman hakkuutason maltillistamista ja nielujen voimakasta vahvistamista me emme saavuta hiilineutraaliustavoitettamme ja hiilinegatiivisuutta sen jälkeen. No, hallitus ei tästä välitä. Hallituspuolueiden edustajat mieluummin asettavat riippumattomien asiantuntijapaneeleiden tieteellisen tiedon kyseenalaiseen valoon ja siten tarkoitushakuisesti väistävät vastuuta vastuun kantamisen sijaan. Röyhkeydellä ei tosiaan ole rajaa. Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman läpileikkaava piirre on epävarmuus. Kaikkiin toimiin sisältyy epävarmuuksia, niiden toteuttamiselle ei ole varattu riittävää rahoitusta, eikä kokonaisuus jätä liikkumavaraa sille, että jokin toimi ei täytä sille arvioitua päästövähennysvaikutusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut, että ilmastolain mukainen hiilineutraaliustavoite ei ole merkittävällä tavalla ohjannut ilmastosuunnitelmien valmistelua. Vaikka ministereillä on ollut käytössään tieto siitä, etteivät valmistelussa olevat toimet tule johtamaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, linjaa ei ole muutettu. Kuten puheeni alussa totesin, hallitus ei edes yritä näyttäytyä ilmastopoliittisesti uskottavana. Se tekee tieten tahtoen riittämätöntä ilmastopolitiikkaa. Hallitus ennen kaikkea laskee EU-maiden kollektiivisen epäonnistumisen varaan, jotta ilmastopoliittista tavoitetasoa on ”pakko” laskea ja päästövähennyskuilu voidaan lakaista maton alle. Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme ilmastopolitiikkaa, joka vie meitä johdonmukaisesti kohti ilmastolain tavoitteita, emme ilmastopolitiikkaa, joka vain vesittää olemassa olevaa sääntelyä joka käänteessä. Näistä syistä kannatan edustaja Holopaisen tekemää kannanottoesitystä.

Arvoisa puhemies! Suomi voisi olla niin kuin Tanska, joka pyrkii maailman johtavaksi kasvisruuan ja vihreän proteiinin tuottajaksi. Maa on kanavoinut yhteensä noin 170 miljoonaa euroa kasvipohjaiseen ruokamuutokseen. Tällä tuetaan muun muassa viljelyitä ja investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen. Nykyinen, pääasiassa eläintuotantoon perustuva Suomen ruokajärjestelmä ei ole tulevaisuudenkestävä. Se myötävaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen, ja se heikentää myös ruuantuotannon ja maanviljelijöiden omia pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Ministeri Essayah, voisiko Suomi ottaa esimerkkiä Tanskasta, jolla kasvispohjaiseen ruokajärjestelmään siirtyminen oli myös puheenjohtajamaan päätavoitteita?

Arvoisa puhemies! Kansallinen ruokastrategia ja sitä koskeva ruokapoliittinen selonteko ovat tärkeitä asiakirjoja. Ruokajärjestelmän kestävyysmurros on yksi kokonaisvaltaisimpia siirtymiä, joka meidän tulee tehdä ilmastonmuutoksen etenemisen torjumiseksi ja planeettamme suojelemiseksi. Käydään läpi ruokastrategian tavoitteet. Ne ovat ruokajärjestelmän kannattavuuden ja reiluuden parantaminen, huoltovarmuuden lisääminen, luonnon kantokyvyn ja elinvoimaisen ruokakulttuurin vahvistaminen, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia. Mieleen tulee heti keino, joka edistää tehokkaasti näistä aivan jokaisen saavuttamista: nimittäin kasvipohjaisen ruuantuotannon vahvistaminen ja tehoeläintuotannosta pois siirtyminen asteittain siirtymäajan jälkeen. Kasvipohjaiseen ruuantuotantoon siirtyminen on suurin yksittäinen teko, ja itse asiassa välttämätön sellainen, jos haluamme saavuttaa tulevaisuudenkestävän ruokajärjestelmän. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä on sellainen, joka toimii planeetan kantokyvyn rajoissa, joka ei myötävaikuta ilmaston kuumenemiseen ja ympäristön tuhoutumiseen, ja jolla on edellytykset toimia ja tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle myös pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä turvaa maanviljelijöiden toimintaedellytykset maailmassa, joka muuttuu jo nyt ilmaston kuumenemisen takia. Se tarjoaa maanviljelijöille reilun palkkion työstään ja kompensaation siirtymästä. Tulevaisuudenkestävä ruokajärjestelmä tukee kansanterveyttä. Se mahdollistaa ihmisille kotimaiset, terveelliset ja turvalliset ruokavalinnat. Arvoisa puhemies! Strategian visiona on tehdä Suomesta kestävien ruokajärjestelmien johtava kehittäjä vuoteen 2040 mennessä. Silti strategiassa mainitaan kasvipohjainen ruoka vain kolmeen otteeseen, tässä selonteossa neljään otteeseen. Kasvipohjaisuutta ei edelleenkään nähdä ruokajärjestelmän muutoksen lähtökohtana, vaan se nähdään yhtenä pienenä osasena nykyisen, tehoeläintuotannon varaan rakentuvan järjestelmän sisällä. Kansallinen ruokastrategia jättää siten Suomen kauas kestävien ruokajärjestelmien ”johtavasta kehittämisestä”. Tätä varten tarvitsisimme hallitukselta paljon nykyistä murroksellisempaa ajattelua. Kasvipohjaisen siirtymän olisi pitänyt olla strategian olennaisin pilari, jonka varaan kaikki muu rakentuu. Nyt sitä lähinnä sivutaan. Siirtymä ei tarkoita kaiken eläintuotannon kieltoa, mutta johtaisi laajoihin muutoksiin. Lihantuotantoa perustellaan usein huoltovarmuudella, ruokaturvalla ja omavaraisuudella. Samalla sivuutetaan se tosiasia, että lihantuotantomme on monilta osin riippuvaista ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista, rehusta ja fossiilienergiasta. Myös ruokaturvan näkökulmasta tehoeläintuotanto on itse asiassa tehotonta, sillä eläinten kasvattaminen vaatii tuotettuihin kaloreihin nähden erittäin paljon resursseja. Jos oikeasti halutaan saavuttaa ruokajärjestelmän huoltovarmuus, omavaraisuus ja ruokaturva, katse tulee kääntää kasviproteiineihin. Sitran ja Luken selvityksen mukaan Suomen on mahdollista saavuttaa proteiiniomavaraisuus kokonaan kasviperäisesti vuoteen 2040 mennessä niin, että myös ravitsemussuositukset täyttyvät. Jos taas mietitään taloudellista kuvaa, niin ruokasektorin kasvupotentiaalista jopa 53 prosentin arvioidaan tulevan kasviproteiineista, solumaataloudesta ja kasvimeijerituotteista. Kasvipohjainen sektori pitää sisällään aivan valtavasti innovaatiomahdollisuuksia ja kestävän talouskasvun siemeniä. Siihen panostaminen on miljardiluokan mahdollisuus kasvattaa vientiä, luoda uutta työtä ja vahvistaa kansantaloutta. Arvoisa puhemies! Kasvipohjaisen siirtymän puolesta puhumisessa ei ole mitään ideologista. Kasvipohjainen siirtymä on tieteellisen tutkimuksen valossa välttämätön ratkaisu, jolla vastataan ruokajärjestelmämme kohtaamiin haasteihin. Kaikkien näiden luettelemieni faktojen sekä myös jo muuttuvien kulutustottumusten edessä ideologiselta minusta vaikuttaa ennen kaikkea joidenkin pakonomainen pyrkimys pitää tehotuotettu liha ihmisten lautasilla hinnalla millä hyvänsä ja jopa havitella ulkomaalaista lihantuotantoa Suomeen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On tosiaan tärkeää, että alkutuottajien ja tavarantoimittajien neuvotteluasemaa parannetaan nykyisestä. Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat eurooppalaisessakin mittakaavassa poikkeuksellisen pienet ja keskittyneet, ja toimitusketjussa toimivat yritykset ovat siten erittäin riippuvaisia kaupan alan suurista toimijoista. Tämä asettaa erityisesti alkutuottajat haavoittuvaiseen asemaan. Ajattelisin, että tässä on erittäin tärkeätä, että valiokunta tekee nyt erittäin huolellista työtä. Ajattelisin myös niin, että valiokunnan puheenjohtajan huolet tulee ottaa todesta mutta luoda valiokunnassa luottamuksellinen ilmapiiri niin, että luottamuksellisesti voidaan tuottajia ja heidän huoliaan sitten kuulla. Samaan aikaan ei päästä pois siitä kysymyksestä lainkaan, että hallituksen politiikka on nimenomaan lisännyt työttömyyttä. Köyhyys lisääntyy, ja moni pelkää sitä, että ruuan hinta nousee. Se, mitä Lähi-idässä tällä hetkellä tapahtuu, Hormuzinsalmen tilanne, entisestään lisää painetta siihen, että ruuan hinta nousee. Kyllä on tärkeätä arvioida, että tämän lakiesityksen myötä emme sitten ajaudu sellaiseen tilanteeseen, että ruuan hinta nousisi. Pidän myös erittäin valitettavana, [Puhemies koputtaa] että kauppa tätä argumenttia käyttää.

Arvoisa puhemies! Tässä saatiin oikein esimerkkipuheenvuoro siitä, miten tieteellinen asiantuntijatieto ikään kuin kategorisesti kyseenalaistetaan yhdellä politiikkasektorilla. Kyllä minua myös tieteentekijänä erittäin paljon huolestuttaa nyt tämä trendi, erityisesti mitä tulee maa- ja metsätalouteen ja siellä tarvittaviin ilmastotoimiin, että jatkuvasti nimenomaan kyseenalaistetaan avoimesti asiantuntijatieto ja myös asetetaan asiantuntijat naurunalaisiksi. Tätä tapahtuu ihan jatkuvasti esimerkiksi Ilmastopaneelin puheenjohtajan kohdalla. Kyllä minusta me kaikki kansanedustajat myös ollaan vastuussa siitä, miten me suhtaudutaan tutkittuun tietoon. Tietenkin on niin, että me olemme niitä päätöksentekijöitä, jotka sitten loppupeleissä tekevät sen päätöksen parhaimman tiedon pohjalta, mutta kun me avoimesti kyseenalaistetaan asiantuntijatietoa ja myös tieteentekijöitä, [Puhemies koputtaa] niin minä pidän sitä kehitystä erittäin huolestuttavana.

Arvoisa puhemies! Maankäyttösektori on varsinainen murheenkryyni päästöjen näkökulmasta, siitä ei pääse mihinkään, mutta nyt näyttää siltä, että suurin energia myös tässä salissa laitetaan laskelmien ja asiantuntijatiedon kyseenalaistamiseen jatkuvasti kuin että aidosti edistettäisiin hyväksi havaittuja ilmastotoimia esimerkiksi maataloudessa. Ilmastosuunnitelmissa esitetään maataloussektorille vain vähän uusia politiikkatoimia, eikä niillä saavuteta merkittäviä päästövähennyksiä. Lisäksi suunnitelmissa toimia ei ole konkretisoitu, ja niille ei ole osoitettu asianmukaisia resursseja. Tärkeimmät ja samalla kustannustehokkaimmat toimet, kuten turvepeltojen vettäminen ja kosteikkoviljelyiden tukeminen, jäävät toteuttamatta. Nyt kysyisinkin ministeriltä: miksi turvepeltojen vettämisen suhteen ei ole päästy kunnolla edes kartoituksiin ja suunnitelmiin, saatikka että tähän olisi suunnattu resursseja, sillä halua kyllä tähän olisi?