Kettunen Tuomas

Kunnioitettu rouva puhemies! Ainakin itselleni on kyllä antanut ajattelemisen aihetta tämä välikysymyskeskustelu, ja kiitoksia omaltakin osaltani. Vielä haluan, rouva puhemies, mennä sinne Itä-Suomeen, koska tämä on oikeasti turvallisuuspoliittinen kysymys, ja ihan vain tuoda esille sitä, minkälaisten välimatkojen maassa me eletään, siis yhden kaupungin alueella siellä Kuhmossa: Etelä-Kuhmossa on Jumin tila siellä Saunajärven suunnalla, ja sieltä Kuhmon keskustaan on 43 kilometriä. Tai sitten kun mennään sinne Pohjois-Kuhmoon, missä on toinen maitotila siellä ihan itärajan pinnassa, puhutaan Liekinvaarasta, niin sinne on Kuhmon keskustasta 73 kilometriä. Tämä kertoo vähän siitä mittakaavasta, minkälainen matka maitoautollakin kuljetaan, kun käydään hakemassa joka toinen päivä se arvokas suomalainen elintarvike sieltä talteen ja viedään se sitten jatkojalostukseen meijeriin joko Joensuuhun tai Lapinlahdelle. Pitkät ne on matkat — rouva ministeri on sieltä Pohjois-Savosta. Mutta tosiaan: Se, minkä takia vielä haluan tuoda esille tämän Jumin tilan ja Liekinvaaran tilan, on myös se näkökulma, että näitä kilometrejä kun katsotaan, niin kun edustaja Hemmilä toi esille nämä yksityistiet, niin samalla pitää puhua myös valtion teistä. Kyllä sinne pitää ennemmin satsata kuin sieltä lähteä leikkaamaan. Nyt nimittäin tämä tieverkon korjausvelka on nousemassa sen 200 miljoonaa euroa, ja samalla hallitus leikkaa sieltä yksityistieavustuksesta. Ne yksityistiet ovat välttämättömiä maatalouden ja puuhuollon kuljetuksille, eikä huoltovarmuutta kyllä voida rakentaa tämmöisten rapistuvien teitten varaan. Jotenka halusin vielä, rouva puhemies, muistuttaa siitä, että pidetään näistä teistä huolta niin kesällä kuin talvella, ja ennen kaikkea talvella sen talvikunnossapidon pitää olla asianmukaisella tasolla. Ensinnäkin on se tieliikenneturvallisuus, mutta sitten toinen asia on, että kun polttoaineen hinta nousee, niin siinä maitoautossa oleva polttoaine riittää tai siellä puuautossa oleva polttoaine riittää, kun tiet ovat hyvässä kunnossa. Mutta sitten jos on lunta, kuulkaa, monta kymmentä senttiä siinä tien päällä, niin sitten sitä dieseliä vaan palaa pikkuisen enemmän. Onko se kenenkään etu? Ei ainakaan sen kuljetusyrittäjän etu. — Rouva puhemies, minä kiitän.

Rouva puhemies! Ajattelin, että en puheenvuoroa ota, mutta edustajakollega Kemppi vielä innoitti tässä omassa puheenvuorossaan, kun toi huoltovarmuuden esille. Kun puhutaan kokonaisturvallisuudesta, niin meidän tasavallassa se kokonaisturvallisuus tarkoittaa sitä, että myös Itä-Suomesta huolehditaan, Itä-Suomen asiaa pidetään yllä, mutta ennen kaikkea niitten tekojen kautta se Itä-Suomi tulee sitten konkretisoitua. Minkä takia tämän otan esille? Otan Itä-Suomen ja sen rajaseudun elinvoiman siitä näkökulmasta huomioon, että kun silloin aikoinaan Kuhmon ja Kainuun perukoilla maitoautoa ajoin, niin siellä rajan pinnassa oli useampi maitotila ja sieltä haettiin se maito. Mutta ennen kaikkea, sen suomalaisen ruuantuotannon lisäksi, he ovat elintärkeä yhteistyökumppani myös suomalaiselle rajavartijalle. Miettikääpä, kun siellä rajan pinnassa on niitä maitotiloja. Siellä samaan aikaan sitten huolehditaan siitä, että sitä raja-aluetta vähän niin kuin seurataan niitten viljelijöitten katseilla, mutta ennen kaikkea se on yhteistyökumppani sille rajavalvojalle siitä näkökulmasta, että talvisaikaan se taitaa olla siellä Kuhmon perukalla niitä ainuita toimijoita, joilla on heti valmius vaikka aukaista sinne rajan pintaan joku metsäautotie, jos rajaviranomainen pyytäisi sitä. Miettikää, miten kallis lasku se olisi yhteiskunnalle, jos se tienauraaja tai tienhoitaja pistetään sitten liikkeelle sieltä 60 kilometrin päästä Kuhmon keskustasta. Haluan tällä tuoda esille vain sitä, että on elintärkeää sen rajaviranomaisen kannalta, kokonaisturvallisuuden kannalta ja elinvoimaisen maaseudun kannalta, että siellä rajan pinnassakin on niitä maatilayrittäjiä, maitotilayrittäjiä, ennen kaikkea tuottamassa meille sitä kallisarvoista suomalaista puhdasta ruokaa mutta myös pitämässä huolta siitä, että rajaviranomaisen toiminta on mahdollisimman kivutonta ja sujuvaa, ja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että siellä valot palavat ja on katseita, että pystymme sitten ennakoimaankin tarpeen vaatiessa siellä rajan pinnassa. Rouva puhemies! Itä-Suomen asia on tärkeä koko Suomelle, ja totta kai me keskustassa olemme pitäneet huolta siitä, että tämä niin sanottu Itä-Suomen ohjelma ei jää vain juhlapuheeksi vaan että se myös konkretisoituu rahana, euroina. Mutta sitten myös tämä erityistalousaluekokeilu: kyllä se on, kuulkaa, niin, että seuraavalla vaalikaudella ja tulevilla vaalikausilla pitää mennä siihen Puolan malliin, että koko itäisestä Suomesta tehdään yhtä erityistalousaluetta.

Kunnioitettu rouva puhemies! Löysin tuolta Sebastian Tynkkysen listan. Siis tämä listahan, Tynkkysen lista, on vuodelta tuhat... kaksituhatta kaksikymmentäkaksi — ei 1922, vaan 2022. Tämä Tynkkysen lista on silloisen vuoden 22 lisätalousarvion yhteydessä perussuomalaisten esittämä vaatimus, jolla maatalouden kannattavuutta voitaisiin parantaa. Tämä lista on 18 kohdan lista, koska he tekivät tämmöiset 18 lausumaehdotusta silloiseen lisätalousarvioon, ja myös Makeraa ehdotettiin pääomitettavaksi 10 miljoonalla eurolla. No, tällä hallituskaudella Makeraa ei ole pääomitettu, ja näistä 18 lausumasta, joita perussuomalaiset tekivät, vain viittä on tämän hallituksen toimesta edistetty jollain tasolla. Rouva puhemies! Luen tämän listan. Tämä on varmaan luettu jo. Edustaja Östman, onko tämä... — Edustaja Viljanen on lukenut tämän listan. [Peter Östman: Missä te olitte silloin?] — Minä en ole ollut tässä salissa silloin, mutta minä luen sen uudelleen: 1) ”Hallitus julistaa maatalouden hätätilan ja ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin kotimaisen elintarviketuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.” — Ei ole tapahtunut, edustaja Östman. 2) ”Hallitus poistaa maatalousrakennusten kiinteistöveron jo vuoden 2022 maksuunpanosta alkaen pysyvästi.” — Edustaja Östman, ei ole tapahtunut. 3) ”Hallitus peruu, lakkaa valmistelemasta tai edistämästä sellaisia maataloutta koskevia ilmastopoliittisia toimenpiteitä, jotka heikentävät maatalouden kannattavuutta, lisäävät byrokratiaa tai kaventavat maatalouden toimintamahdollisuuksia.” — Ei ole tapahtunut. Sen sijaan näitä järkeviä toimia, kuten biokaasutuotannon toimintaedellytyksiä, on merkittävästi vaikeutettu ja byrokratiaa lisätty. 4) ”Hallitus lisää maatilojen arvonlisäveron maksuun vuosittain 12 kuukautta kulutonta maksuaikaa seuraavan kolmen vuoden ajaksi.” — Ei ole tapahtunut. 5) ”Hallitus varmistaa Maatilatalouden kehittämisrahaston maksuvarmuuslainojen ja takausvastuukyvyn riittävyyden.” — Ei ole tapahtunut. Makeraa ei ole lainkaan pääomitettu tällä hallituskaudella. Ainoa positiivinen muutos on se, että Makeran takausvaltuutta on korotettu 20 miljoonaan euroon. 6) ”Hallitus alentaa maatalouden energiakustannuksia muun muassa kohdennetuin verotoimenpitein.” — No, tämä on tapahtunut osittain. Maatalouden energiakustannukset ovat kohonneet kyllä järkyttävän suuriksi. 7) ”Hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokaketjun eri osien kustannusten jakamiseksi niin, että alkutuottaja saa oikeudenmukaisen osuuden loppuhinnasta.” — Ei ole tapahtunut. 8) ”Hallitus valmistelee pikaisesti elintarvikemarkkinalakiin tarvittavat kriisin edellyttämät muutokset.” — On tapahtunut. Hyvä asia. 9) ”Hallitus edistää pankkien valmiutta myöntää viljelijöiden lainoihin lyhennysvapaita ja korkohelpotuksia.” — Ei ole tapahtunut. 10) ”Hallitus helpottaa nuoren viljelijän vuotuista yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta.” — On tapahtunut. 11) ”Hallitus parantaa viljelijän mahdollisuutta yrityksensä velkasaneeraukseen.” — Ei ole tapahtunut. 12) ”Hallitus purkaa maataloutta ja tilamyyntiä koskevaa byrokratiaa ja lupavaatimuksia.” — Ei ole tapahtunut. 13) ”Hallitus tehostaa julkisen sektorin esimerkillisyyttä ruokapalveluhankinnoissa.” — Osittain, keinoina kuitenkin vain ohjaus ja suositukset. 14) ”Hallitus vahvistaa maatalouden sivuelinkeinojen rahoitusta ja toimintaedellytyksiä.” — Ei ole tapahtunut. 15) ”Hallitus turvaa maatalouden lomituspalvelujen saatavuuden.” — Ei ole tapahtunut. No, rahoitusta ei ole myöskään leikattu, mutta sitä ei voi pitää turvaamisena. Lomituspalveluitten osalta kyllä polttoaineen hinta on aika kallis tällä hetkellä. Moni lomittaja on aika tiukassa tilanteessa tällä hetkellä työmatkojen osalta. 16) ”Hallitus huolehtii viljelijöiden henkiseen jaksamiseen tarvittavista palveluista.” — On tapahtunut. Välitä viljelijästä -hanke vakinaistettiin, ja rahoitusta tulisi vahvistaa jatkossakin. 17) ”Hallitus selvittää tuottajan maksaman alv-kannan laskemista muun muassa lihan osalta ja ottaa soveltuvin osin käyttöön samantyyppisiä verohuojennuksia lihatuottajille, kuten Saksassa on tehty.” — Ei ole tapahtunut. 18) Kohta kuuluu näin: ”Hallitus viipymättä tekee toimenpiteitä lämmitys- sekä liikennepolttoaineiden hintojen alentamiseksi etenkin maatalouden, mutta myös koko alkutuotantoketjun, puuhuollon sekä teollisuuden tukemiseksi.” — Näin ei ole tapahtunut. Tämä oli se 18. kohta, jonka edustaja Sebastian Tynkkynen silloin vuonna 2022 hyvin rehvakkaasti toi esille ja teki tästä ihan TikTok-videon, mutta valitettavasti nämä eivät sitten toteutuneet, muuta kuin vain joiltain osin ja osittain.

Rouva puhemies! Tässä kahden vuoden aikana on hävinnyt yli 2 400 maatilaa meidän yhteiskunnasta, ja samalla kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Tuotantovälineiden hinnat ovat nousseet 6,8 prosenttia, moottoripolttoaineet 49,5 prosenttia, ja lämmityspolttoaineet ovat nousseet 56,4 prosenttia. Polttoaineen hinta on noussut sieltä eurosta 30:stä jopa kahteen euroon litralta, elikkä kun puhutaan löpöstä. Nämä ovat aika käsittämättömiä lukuja. Tuossa edustaja Mehtälä puhui siitä päästökaupasta, jota tuossa toin myös itsekin sitten edustaja Mehtälän ansiokkaan puheenvuoron jälkeen esille. Kyllä täällä, kuulkaa, SKALin papereissa lukee näin, että... Totta kai nyt on hyvä asia, että tämä ammattidiesel etenee tänne eduskuntaan — on arvio, että se olisi tulossa ensi kuun puolella, lokakuun puolella, tänne eduskunnan käsittelyyn, ja se on ollut nytten lausuntokierroksella — mutta tämä päästökauppa on tulossa sitten tuonne liikenteen puolelle ja myös sinne maatalouden puolelle, valitettavasti maatalouden puolelle on tulossa myös. Liikenteen puolella on siis nykyarvion mukaan arvioitu, että dieselin hinta nousee sitten vuoden 2028 alusta jopa 30 sentillä [Hilkka Kemppi: Ohhoh!] — miettikääpäs sitä. Siis nykyarvion mukaan 30 senttiä, ja se voi olla jopa enemmänkin. Jos tällä hetkellä Kuhmossa dieselin hinta on 2 euroa 60 senttiä ja siihen lyödään vielä päästökauppamaksu 30 senttiä, niin se on sitten 2,90, ja jos vielä maailmanmarkkinat ovat toisessa jamassa, niin puhutaan yli kolmen euron dieselistä — rouva puhemies, kolmen euron dieselistä. [Hilkka Kemppi: Mitä hallitus tekee?] Mikä tässä on kaikista huolestuttavinta, on se — minulla ei ole muuta tietoa kuin tämä SKALin tieto — että tämä ammattidiesel, joka perustuu siis siihen, että kuljetusyrittäjät pystyvät hakemaan palautusta ammattidieselin osalta, olisi litraa kohden vain muutamia senttejä, viittä tai kuutta senttiä. Eihän se millään tavalla kata tätä päästökaupan lisämaksua, jos se on 30 senttiä. Jos ammattidiesel on vain kymmenen senttiä ja tulee päästökaupalla vielä 30 senttiä lisäkustannusta, niin siinä on 20 sentin ero litraa kohden. Kun me puhumme tässä nyt suomalaisesta maataloudesta, elintarviketeollisuudesta ja suomalaisesta ruuantuotannosta, mutta sitten samalla puhumme suomalaisesta kilpailukyvystä, niin kyllä me, kuulkaa, auttamatta jäädään kakkoseksi tämmöisellä toiminnalla. Muistutan vielä, rouva puhemies, että kun tässä ovat aikaisemmilla vaalikausilla varsinkin perussuomalaiset puhuneet siitä, että he tulevat euron bensaa lupaamaan, niin tulisivat edes tähän Ruotsin malliin, kuinka Ruotsissa hoidetaan tällä hetkellä kilpailukykyä. Siellä on kuitenkin verotusta kevennetty määräaikaisesti, siis heinäkuun alusta ihan tuonne marraskuun loppuun. — Rouva puhemies! Tässäpä vähän polttoaineista.

Rouva puhemies! Tuossa edustaja Mehtälä toi esille traktorit biokaasun käytön osalta. Toitte esille sen, että onko tosiaan näin, että on vain yksi valmistaja tässä maailmassa, joka tekee biokaasulla toimivia traktoreita, ja se on New Holland, ja että kotimaista tuotantoa ei ainakaan vielä ole. No se, minkä takia traktorit otin esille, liittyy siihen, että Maaseudun Tulevaisuushan kirjoitti tänään pääkirjoituksen siitä asiasta, että traktorikauppa ja ikääntyvät traktorit näkyvät näitten tilojen kannattavuuden merkkinä, elikkä ei pystytä investoimaan. Koska kannattavuus on huono, niin sitten uusiin traktoreihin ei pystytä investoimaan. Tämä Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoitus kertoo näin, että Suomessa ensirekisteröitiin elokuussa vain 36 maataloustraktoria — vain 36 maataloustraktoria. En ota tätä esiin vain traktorien kannalta, vaan tämähän kertoo sitä karua todellisuutta siitä kannattamattomuudesta, että jos sitä traktori-investointia lykätään, niin siellä maatilallahan lykätään monia muitakin investointeja, ja tämä on, kuulkaa, semmoinen huolestuttava mittari, joka pitää ottaa tosissaan. Mitä tulee biokaasuun, joka on uusiutuva luonnonvara, niin jos tämmöisiä traktoreita ei valmisteta muualla kuin siellä rapakon toisella puolella — tai mahdetaan niitä valmistaa täällä Euroopassakin New Hollandin toimesta — niin se kertoo siitä, että eihän me päästä siihen tilanteeseen, siihen unelmaan, keskustalaiseen unelmaan, joka on se, että se maatila olisi mahdollisimman pitkälle omavarainen, että se maatila tuottaisi sen oman tuotannon sivuvirtatuotteena biokaasua ja sitä käytettäisiin sitten siinä traktorissa. Mutta tähän tilanteeseenhan ei päästä. Kyllä minun mielestäni edustaja Mehtälä nosti ansiokkaasti tämän päästökauppatilanteen, kun maatalouskin sen piiriin on asetettu. Kyllähän meillä on viritetty tämmöinen polttoainepommi sinne vuoteen 2028. Päästökaupan osalta maan hallitus olisi voinut pitkittää tätä vähän myöhemmälle, että oltaisiin etsitty niitä ratkaisuja, että vaikka kotimainenkin traktorivalmistaja pääsisi biokaasutekniikan piiriin traktoreitten osalta. Mitä tulee näihin polttoaineisiin, niin kyllä me olemme todella hankalassa tilanteessa näitten hintojen osalta. Sain kansalaispalautetta siitä, että ei ole enää järkeä käydä töissä, kun 30 prosenttia nettopalkasta menee dieseliin. Otetaan se vaikka tänne maatalouden puolelle: miettikääpäs, että kun siellä lomittajat kulkevat dieselautoilla, niin se työnteko alkaa menemään aika kannattamattomaksi, puhumattakaan näistä yrittäjistä, joilla maatiloillakin dieseliä palaa ja bensaa palaa. Näillä hinnoilla tämä kannattavuus on vieläkin hankalampaa.

Kiitos, rouva puhemies! Jatkan tästä edustaja Kempin puheenvuorosta, nimittäin tästä ennallistamissuunnitelmasta. Tämä hallituksen valmistelema kansallinen ennallistamissuunnitelma muodostaa valtavan kustannus- ja käyttörajoitusriskin maa- ja metsätaloudelle. Suunnitelman toimeenpanokustannukseksi arvioidaan noin miljardi euroa vuodessa — siis miljardi euroa vuodessa — ja vuotuinen rahoitusvaje on jo 400 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset vuoteen 2050 mennessä voivat nousta 13—19 miljardiin euroon, ja hakkuumahdollisuudet voivat pudota 12—15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Tätä hakkuurajoitusta ei kyllä suomalainen metsäteollisuus kestä. Ruotsissa hallitus asetti valmistelulle tiukat poliittiset reunaehdot. Kaikki EU-joustot on hyödynnetty täysimääräisesti Ruotsissa, eikä elinkeinolle tai yritykselle saa aiheuttaa ylimääräisiä rasitteita. Näin toimitaan Ruotsissa. Suomessa vastaavia reunaehtoja ei ole uskallettu asettaa. — No, ministeri varmaan tulee vielä takaisin, ja tämän varmasti ministeri lukee eduskunnan pöytäkirjasta. — Tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää tuonne komission suuntaan. Me kyllä Suomen Keskustassa olemme hieman pettyneitä, emmekä vain hieman pettyneitä, että tätä suunnitelmaa ei tuoda lopulliseen käsittelyyn tänne eduskuntaan, Suomen eduskuntaan, joka on tämän meidän Suomen tasavallan suurin päätöksentekoelin. Näin on, edustaja Hemmilä, se suunnitelma ei ole tulossa enää tänne, vaan ympäristöministeriö tämän laatii ja vie sen valtioneuvostolle, ja valtioneuvosto sitten vie sen suunnitelman eteenpäin. [Pertti Hemmilän välihuuto] Eikö niin, edustaja Viljanen? Näin siinä käy. — Selvitin vain, onko edustaja Viljanen hereillä, kun hän on käyttänyt niin paljon ansiokkaita puheenvuoroja tämän päivän aikana. Mutta tosiaan, niin kuin sanoin, tämmöisiä keskeneräisiä suunnitelmia ei pidä lähettää komissiolle. Nämä Ruotsin mallin mukaiset reunaehdot on otettava käyttöön. Eduskunnalle on annettava tästä asiasta selonteko, ja yksityismaiden toimien on perustuttava aitoon vapaaehtoisuuteen, täysimääräisiin korvauksiin. Siksi tätä lunastuslakiakin on edelleen uudistettava voimansiirtolinjojen osalta maanomistajien oikeuksien turvaamiseksi. Edelleen, rouva puhemies, haluan peräänkuuluttaa — ja kiitoksia, että rouva ministerikin tuli saliin kuuntelemaan näitä loppupuheenvuoroja — että tämä ennallistamissuunnitelma tulee olemaan kyllä aika kallis paketti Suomen valtiolle ja suomalaisille veronmaksajille, jos ei aleta löytämään niitä joustoja, mitä esimerkiksi Ruotsissa tehdään. Toivoisinkin, että siihen Ruotsin malliin siirrytään myös Suomessa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Mukava nähdä teitä myös tälleen iltakeskustelussa. Keskusteluhan jatkuu tästä välikysymyksestä suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantumisesta. Kyllähän tosiasia on niin, että meillä on EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, heikko maksuvalmius suomalaisilla maatiloilla, lähes neljä maatilaa päivittäin lopettaa toimintansa ja tieverkko rapautuu, niin kuin edustaja Hemmilä tuossa äsken toi ansiokkaasti esille. Yksityisteistäkin pitää muutama sana sanoa. Näistä asioista siis puhutaan tällä hetkellä välikysymyskeskustelussa, ja edustaja Hemmilä kyllä totesi, että tunnelma paranee iltaa kohti. Johtuukohan se siitä, että [Pertti Hemmilä: Väki vähenee!] toinen hallituskumppani, perussuomalaiset, ei ole täällä keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta? Mutta he kyllä keskustelevat tuolla iltapäivälehtien palstoilla tästä aiheesta, joka menee kyllä aika pahasti ohi. Nimittäin täällä on tämmöinen uutinen Iltalehdessä: ”Kansanedustajalta kuppi nurin joulukalentereista.” Perussuomalaisten Jaana Strandman on nimittäin ollut sitä mieltä, että joulukalentereita ei pitäisi tuoda vielä syyskuussa kaupan hyllyille. No, tämmöisistä aiheista kyllä löytyy jutun aihetta, mutta miksi ei löydy jutun aihetta siitä, että suomalaisella viljelijällä on aika ahdas tilanne tällä hetkellä kannattavuuden osalta? Toivoisin, että edustaja Strandman olisi täällä keskustelemassa niitten joulukalentereitten sijaan suomalaisen viljelijän pärjäämisestä ja ennen kaikkea siitä, mitä toimia vielä hallitus voi tehdä, että suomalainen viljelijä pärjää. Rouva puhemies! Sitten toinen mielenkiintoinen uutinen oli — en tiedä, huomasitteko — että pinaattipussista oli löytynyt sammakko. [Pertti Hemmilä: Ei pitäisi tuoda Puolasta!] Huomasiko edustaja Hemmilä tätä aihetta? Siis Puolasta asti tuodussa pussissa oli sammakko. Totta kai inhimillisiä virheitähän sattuu elintarviketuotannossa, myös suomalaisessa elintarviketuotannossa, mutta syy, minkä takia halusin tämän sammakkoasian ottaa tässä keskustelussa esille, on se, että kyllä meidän pitäisi suosia enemmän kotimaista, suomalaista viljelijää kuin sitä, että niitä sammakkopusseja tuodaan Puolasta asti. Kiitoksia edustaja Mehtälälle, olette ansiokkaasti tuonut esille sitä, kuinka paljon rahdataan ulkomaalaisia elintarvikkeita tähän maahan, kun meillä on suomalaisiakin, kotimaisia tuottajia. Rouva puhemies! Vielä tästä edustaja Hemmilän ansiokkaasta puheenvuorosta yksityisteihin liittyen: Kyllä, sinne pitää kohdentaa myös valtion tukea ja avustamista, koska näinhän siinä käy, että viljelijät siellä ovat sitten hoitamassa tätä hommaa, ja he muutenkin jo maksavat veroja, eivät pelkästään kiinteistöveroja vaan muitakin veroja, ja sitten he saavat palkkioksi sen, että he vielä joutuvat itse niitä teitä korjaamaan. Itse en tänä päivänä enää yksityisteitä näe muuta kuin sen ympäristöystävällisen dieselautoni ratista, mutta, edustaja Hemmilä, aikoinaan ajoin myös maitoautoa Kainuun perukoilla, ja sitä kautta olen saanut kokemusta myös raskaan kaluston liikenteestä. Täytyy sanoa, että se on huoltovarmuustekijä, se on monella tapaa turvallisuustekijä, että nämä yksityistiet ovat asianmukaisessa kunnossa. Se on myös ympäristöteko sitä kautta, että raskas kalusto käyttää paljon vähemmän polttoainetta, kun ne tiet ovat asianmukaisessa kunnossa niin kesällä kuin myös talvella. Mutta niitä yksityisteitä käyttävät maitoauton lisäksi — niin kuin, edustaja Hemmilä, totesitte — puuhuolto ja se Sotkamon Tommi Heikkinen, joka kolmessa tunnissa sen sata kiloa puolukkaa poimii tänäkin syksynä, sitä suomalaista superfoodia suomalaisen elintarviketeollisuuden hyväksi. Jos Tommi Heikkinenkin kuuntelee tätä, niin varmasti on tyytyväinen [Aleksi Jäntti: Ei kuuntele!] — ei varmaan kuuntele, mutta onneksi täällä on hallituspuolueitten edustajia, Jäntti, Lahdenperä, Hemmilä ja myös KD:ltä edustaja Östman, tätä arvokasta keskustelua käymässä suomalaisen ruoan, viljelijän ja elintarviketuotannon puolesta. — Puhemies! Tässäpä minun puheenvuoroni.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Östmanin puheenvuoroon kommentoin vähän myöhemmin, mutta haluan myös ministeriltä vastauksen tähän jo aiemmin esitettyyn kysymykseeni. Tosiaan me käymme tätä keskustan välikysymyskeskustelua. Välikysymyksen nimi on Suomalaisen ruoan ja maaseudun tulevaisuuden vaarantuminen, ja käymme keskustelua siitä vaarantumisesta. Kyllähän se on niin, että maaseudulla elävien turvallisuudentunnekin on vaarantunut varsinkin tämän suurpetopolitiikan osa-alueella. Siitä kyllä täytyy kiitos antaa tälle hallitukselle, että te olette ihan hallitusohjelmaan saaneet asianmukaiset kirjaukset siitä, että tätä suurpetopolitiikkaa ollaan saatu oikeaan suuntaan. Niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossakin tämän välikysymyskeskustelun alkupuolella todettiin, tämä suurpetoasia on saatu konkelon suunnalta kuriin ja se on ratkaistu. Mutta, rouva ministeri, minä vielä kerran kysyn ja toivon, että me tämän keskustelun päätteeksi saamme vastauksen tähän: Kun te, rouva ministeri, maa- ja metsätalousministeriötä johdatte, niin miksi teidän nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunto lähti niin, että siellä edelleen on tämä poronhoitoalue matkassa, vaikka eduskunta on tästä päätöksen tehnyt ja maa- ja metsätalousvaliokunta on mietintöön ihan laittanut, että se poronhoitoalue sieltä lakipykälästä poistetaan? Miksi se lähti teidän nimissänne sinne ministeriön valmisteluun? Jos sitä pykälää on lähdetty muuttamaan niin, että se poronhoitoalue sieltä on poistettu ja sitä kautta tämä pykälä on muuttunut aika perustavanlaatuisesti, niin kyllähän pitäisi sitten lähteä myös ministeriössä valmistelemaan tätä valtioneuvoston asetusta niin, että uusi asetus tehdään eikä kymmenen vuotta vanhaa asetusta käytetä tässä karhun kiintiömetsästysasiassa. Miksi otan tämän asian edelleen keskusteluun? Sen vuoksi, että Itä-Suomessa muutamille paikkakunnille näitä karhun kiintiömetsästyslupia ei tullut, eikä myöskään tullut suojeluperusteisia lupia. Samaan aikaan siellä karhukanta on kasvanut niin isoksi, että sillä alkaa olemaan jo vaikutuksia elinkeinotoimintaan maatalouden suunnalla, mutta ennen kaikkea se aiheuttaa turvattomuuden tunnetta maaseudun asukkaitten näkökulmasta. Toivoisin, että, rouva ministeri, te kertoisitte eduskunnalle, miksi olette päätynyt tähän ratkaisuun ettekä ole noudattanut eduskunnan tahtoa.

Rouva puhemies! Paikalla olen. — Ja kiitoksia, edustaja Hänninen: Itä-Suomi on mainittu heti puheen alkuun. — Kokoomuksen ryhmäpuheessa puhuttiin siitä, että suurpetokonkelo on ratkaistu, ja moni puheenvuoro on mennyt metsästykseen ja suurpetoihin. Mutta ministeri Essayah, kuten edustaja Hoskonenkin kysyi, miksi te lähetitte omissa nimissänne ministerinä poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunnolle, vaikka eduskunta joulukuussa poisti sieltä metsästyslain 41 §:stä poronhoitoalueen kokonaan? Miksi te teitte näin? Jos eduskunta tätä lain pykälää on valtuuttanut laajentamaan niinkin paljon, että se poisti poronhoitoalueen sieltä, niin kun se valtuutus laajenee näin merkittävästi, eikö silloin pidä valmistella uusi valtioneuvoston asetus eikä käyttää yli kymmenen vuotta vanhaa asetusta? Minä kysyn, rouva ministeri: ettekö te usko eduskunnan tahtotilaa, vai onko teillä joku viha tätä eduskuntaa kohtaan, että te ette [Puhemies koputtaa] tätä eduskunnan tahtoa vie ministeriössä eteenpäin? [Hannu Hoskonen: Miksi?]

Kunnioitettu herra puhemies! Tulipa hyvä mieli tuosta edustaja Kallion puheenvuorosta, kun toitte esiin niitä konkreettisia asioita, mitä tulisi edistää turvetuotannon osalta. On hyvä, että se on nytten eduskunnan pöytäkirjaan kirjattu ylös lähetekeskusteluna. Tämä lähetekeskusteluhan käydään tämän kansalaisaloitteen pohjalta. Aloite on päivätty 4.2.2026, elikkä tämän vuoden helmikuun alussa tämän aloitteen ovat tehneet tämmöiset vastuuhenkilöt kuin Tapio Salminen, Maria Rautanen, Miika Mantela, Jouko Pahkakangas ja Hannu Isokääntä. Kiitoksia teille, että te olette tehneet tämän tärkeän kansalaisaloitteen, ja teille yli 50 000 suomalaiselle, jotka olette allekirjoittaneet tämän kansalaisaloitteen, että me pääsemme käymään tämän keskustelun tällä vaalikaudella täällä eduskunnassa. Ja kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Elomaa totesi, tämä on vahva viesti. Tämä on vahva viesti aloitteentekijöiltä ja allekirjoittajilta, että tämä pitää nyt käsitellä Suomen eduskunnassa. En minäkään lähde kovin paljon näitä aikaisempia puheenvuoroja siteeraamaan, mutta totean vain, puhemies, että kun tämä lähetekeskustelu on käyty, niin tämä asiahan tulee käsitellä välittömästi talousvaliokunnassa. Tämähän menee talousvaliokuntaan. Talousvaliokunnan puheenjohtajana toimii kansanedustaja Vilhelm Junnila. Hän on perussuomalaisten kansanedustaja, joka on myös vahvasti ottanut kantaa turpeen puolesta ja allekirjoittaa varmasti tämän kansalaisaloitteen täysimääräisesti, joten toivon häneltä asianmukaista vakavuutta, että hän välittömästi ottaa tämän talousvaliokunnassa käsittelyyn ja tuo sen sitten tänne isoon saliin lopullisesti päätettäväksi. Siellä talousvaliokunnassa jäseninä ovat perussuomalaisten suunnalta myös Antti Kangas, Merja Rasinkangas, joka käytti ansiokkaan puheenvuoron tänään, ja myös Kaisa Garedew, joka myös on puhunut turpeen puolesta. Uskon, että he tulevat antamaan täyden tuen talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle, että tämä kansalaisaloite käsitellään sen mukaisella vakavuudella ja mahdollisimman nopeasti. Kuten, herra puhemies, tässä kansalaisaloitteessa todetaan, niin myös vuonna 2021, tosiaan viime vaalikaudella, meille tuli tänne eduskuntaan samantyyppinen kansalaisaloite, ja eduskunta käsitteli sitä kansalaisaloitetta, jossa vaadittiin turpeen luokittelemista uusiutuvaksi luonnonvaraksi. No, silloin se kansalaisaloite jäi käsittelemättä vaalikauden päättymiseen asti. Sittemmin päästökaupan kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi, huoltovarmuuden merkitys on korostunut ja geopoliittinen toimintaympäristö on muuttunut aiempaa epävakaammaksi. Lisäksi Suomeen suunniteltujen ja jo rakenteilla olevien datakeskusten merkittävä sähkönkulutus lisää painetta sähköntuotannon riittävyyteen ja hintavakauteen sekä kasvattaa riskiä sähkönkäytön rajoitustoimille poikkeustilanteissa. Näin on kirjattu tähän kansalaisaloiteeseen tänne Perustelut-osioon, ja näin kävi vuonna 2021. Elikkä kansalaisaloite tuli tänne, mutta se haudattiin sinne valiokuntaan. Nyt ei saa käydä toista kertaa näin, että näin arvokas ja tärkeä kansalaisaloite haudataan valiokuntaan, mihin tämä on menossa. Nyt haluan, herra puhemies, että eduskunnan lähetekeskustelussa tästä käydään sitä keskustelua, että jos se on meidän vahva tahtotila, myös oppositiopuolue Suomen Keskustan suunnalta vahva tahtotila, että tämä pitää talousvaliokunnassa käsitellä ja on tuotava tähän isoon saliin käsittelyyn vielä ennen kuin tämä vaalikausi päättyy, niin sitä vahvaa tahtotilaa tulee talousvaliokunnan kunnioittaa. Ja mikäli tämä haudataan [Petri Hurun välihuuto — Juha Mäenpää: Kuka hautasi?] — mikäli tämä haudataan — talousvaliokuntaan, niin se on kyllä aika raskauttava asianhaara. Minkä takia painotan tätä, herra puhemies, omassa puheenvuorossani? Sen vuoksi, että hallituksessa on sellaisia puolueita, joilla on nyt mahdollisuus viedä tämä asia maaliin. [Petri Huru: Eikö viimeksi ollut?] Ja minä haluan muistuttaa teitä, hallituspuolueitten kansanedustajat... — Juuri näin, viime vaalikaudella ei ollut tarpeeksi tahtoa. Nyt sitä on, ja te tulette saamaan oppositiosta tälle vahvan tuen. — Tämä on nyt teidän käsissänne, mutta haluan vielä painottaa, että te tulette kyllä saamaan tälle tuen. Älkää haudatko tätä talousvaliokuntaan, vaan tuokaa tämä kallisarvoinen kansalaisaloite sitten valiokuntakäsittelyn päätteeksi tänne päätettäväksi, että saamme aidosti vietyä maaliin tämän tärkeän asian, joka on iso, merkityksellinen asia suomalaiselle huoltovarmuudelle, turvallisuuspolitiikalle, mitä edustaja Hänninen on monessa puheenvuorossa ansiokkaasti tuonut esille. Tuokaa se tähän lopulliseen käsittelyyn, että saamme vietyä tämän asian maaliin ja ne yli 50 000 suomalaista, jotka ovat tämän kansalaisaloitteen allekirjoittaneet, saavat asianmukaisen päätöksen tälle asialle.

Niin, herra puhemies, vielä paikalta puheenvuoro, koska edustaja Viljaselta oli erittäin painava ja arvokas puheenvuoro tästä asiasta. Mitä tähän vielä tulee, niin me olemme erittäin huolissamme täällä keskustan suunnalla tästä menettelytavasta ja toimintatavasta, kuinka tätä asiaa on käsitelty ja kuinka tätä asiaa viedään eteenpäin. Keskusta onkin esittänyt, että tähän lakiin lisätään Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle. Jos näitä ei tule, niin ihmeissämme tulemme olemaan. Ja kyllä tätä suunnitelmaa laadittaessa olisi 1) hyödynnettävä täysimääräisesti tämän EU-asetuksen sallima kansallinen liikkumavara, 2) vältettävä kansallisia lisävelvoitteita, ettei tulisi lisälaskuja, 3) minimoitava maanomistajille, yrityksille ja yhteiskunnalle aiheutuvat haitat ja 4) huomioitava vaikutukset huoltovarmuuteen, ruuantuotantoon, energiantuotantoon, metsätalouteen ja aluekehitykseen. Ja vielä, puhemies, ihan tämmöinen asia — haluan käyttää lyhyenä tämän viimeisen puheenvuoron — että kyllä Suomen Keskusta pitää myös maanomistajien oikeusturvaa vakavasti puutteellisena tämän asian osalta. Vaikka suunnitelma ei muodollisesti asettaisi käyttörajoituksia, niin sillä on tosiasiallisia vaikutuksia investointeihin, maankäyttöön ja omaisuuden arvoon. Nämä vaikutukset tulee estää jo tämän ennallistamissuunnitelman laadintavaiheessa. Me olemme nyt huolissamme, kun tämä asia delegoidaan sinne ympäristöministeriön uumeniin, ja sieltä kun se sitten valmiiksi tulee, niin valtioneuvosto tämän hyväksyy. Minun mielestäni edustaja Viljanen käytti kyllä painavan ja asiallisen puheenvuoron tässä siitä, miten tässä sitten pahimmillaan tulee käymään. Puhemies! Toivossa on hyvä elää.

Kunnioitettu herra puhemies! Vuonna 2022 tästä ennallistamisasetuksesta käytiin ihan välikysymyskeskustelua. Silloisen välikysymyksen jättäjähän oli kokoomus. Näin lausui silloinen oppositiojohtaja, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra heidän omassa ryhmäpuheessaan tässä välikysymyskeskustelussa: ”Suomi on itsenäinen valtio, jolla on veto-oikeus yksimielisyyttä vaativiin päätöksiin. Rahat, joita te mielellänne jaatte, eivät ole teidän vaan kansalaisten. Omaisuudet, joiden määräysvallaan luovutatte vieraille valloille, ovat yksityistä omaisuutta ja nauttivat perustuslain suojaa.” ”Arvoisa puhemies! Hallitus ei vaikuttanut asetukseen sen laadinnan aikana. Kun se annettiin, hallitus piti sitä koko kesän pöytälaatikossaan. Koko kesän. Ei vaikuttanut, ei vaatinut, ei neuvotellut, ei neuvotellut ilmeisesti edes keskenään. Ruotsissa kuitenkin hallitus osasi vaaleista ja kesälomista huolimatta sanoa, että ei käy.” Näin totesi Riikka Purra siinä välikysymyskeskustelussa. Eihän tätä perussuomalaisten touhua tässä ennallistamisasetuksessa ja -asiassa ja kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa voi kuin ihmetellä, sitä, voiko tämä edes olla totta. Tätä puhuttiin vuonna 2022 välikysymyskeskustelussa, ja ennen vaaleja puhuttiin toista, ja nytten tehdään täysin päinvastaisia päätöksiä. No, perussuomalaiset olivat täysin vastaan viime vaalikaudella, tällä vaalikaudella perussuomalaiset ovat olleet joko passiivisia tai myötämielisiä. No, passiivisuus tänä iltana tässä käsittelyssä näyttäytyy sillä, että yhtään perussuomalaisten kansanedustajaa ei näin isoa asiaa ole käsittelemässä. Hallitus on tekemässä Suomen oman ennallistamissuunnitelman EU-maista ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa, siis samanlaisella innokkuudella kuin perussuomalaiset olivat ajamassa Suomea eturintamassa EU:n liikenteen päästökauppaan, josta koituu suomalaisille lisälaskua bensapumpuilla. Näin myötämielistä EU-mallioppilaan käytöstä EU-kriittiseksi puolueeksi itseään mainostavilta perussuomalaisilta ei olisi kyllä uskonut, mutta nyt se on uskottava, koska näin tulee tapahtumaan. Puhemies, uskomatonta on sekin, että perussuomalaiset luottavat täydellisesti ympäristöministeriöön, joka puheena olevan lakiesityksen perusteella valmistelee tämän Suomen ennallistamissuunnitelman ja päätökset ja käy hakemassa sitten hallitukselta hyväksymisleimat näihin papereihin. Herra puhemies! Vielä Riikka Purran sitaatti tästä keskustelusta vuodelta 2022: ”Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitukselle ei tule antaa mandaattia hyväksyä asetusta myöskään vähän muutetussa muodossa. Meille ei kelpaa suomalaisten metsien ryöstö paljon mutta ei myöskään vähän vähemmän. Kyse ei ole pienestä mittakaavaerosta vaan suuresta periaatteesta. Ennallistamisasetus ja siihen reagoiminen alleviivaavat Suomen alistuvaa EU-politiikkaa, oman päätäntävaltamme pois antamista, isänmaamme ja sen omaisuuden uhraamista sekä täysin yltiöpäistä ilmasto- ja metsäpolitiikkaa. Perussuomalaisille tämä ei käy.” Näin totesi Riikka Purra vuonna 2022, kun tästä ennallistamisasetuksesta käytiin keskustelua välikysymyksen pohjalta, minkä Kansallinen Kokoomus teki. Nyt kävi näin, että tästä suuresta periaatteesta nyt perussuomalaiset luopuvat, ja näin siinä huomenna tulee käymään, kun tästä äänestetään, että jokainen perussuomalainen äänestää vihreää ja antaa sen periaatteen valua hukkaan. Se valuu kuin vesi hanhen selästä, kun he tulevat tämän asetuksen hyväksymään kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä ja antavat vielä sitten avoimen valtakirjan ympäristöministeriölle yhtään huolehtimatta siitä, että kustannukset ovat sen 13—19 miljardia euroa — riittääkökään? Eikä sellaisia rahoja ensinnäkään, herra puhemies, ole missään. Ei ole missään näitä rahoja. Ja se takuu sille, että maanomistajien oikeuksia ja elinkeinovapautta tullaan polkemaan sosialisoimalla maanomistajien omaisuus — ei kyllä olisi uskonut kokoomukselta eikä perussuomalaisilta tämmöistä toimintamallia. No, puhemies, eivät he kyllä myöskään välitä. Kaksi istuntoa tämän asian osalta on käyty, ensimmäinen käsittely, ja nyt tämä toinen käsittely. Läsnä 109:stä hallituspuolueen kansanedustajasta on vain edustaja Hänninen. Teille minä kiitosta annan, että te olette täällä paikan päällä kuuntelemassa nämä tärkeät puheenvuorot hallituspuolueen edustajana, varsinkin pääministeripuolueen edustajana. Teille minä kunniaa annan, mutta en kunniaa anna muille hallituspuolueitten kansanedustajille, että ei yhtään perussuomalaista ole käymässä tätä keskustelua, joka on äärimmäisen tärkeä ajatellen tätä taloudellisen näkökulman kautta, eritoten myös siitä näkökulmasta, että kansanvaltaa nytten siirretään ministeriölle ja valtioneuvostolle, ja sitten pyöräytetään niitten kautta läpi tämmöinen kansallinen ennallistamisohjelma, mikä ohjaa luonnontilan parantamista sinne vuoteen 2050 asti. Edustaja Sarkkinen, tosiaan, hintalappu on melko kova.

Kunnioitettu herra puhemies! Ehkä se isoin problematiikkahan tässä nyt on, että tämä kansallinen ennallistamissuunnitelma nyt esitetään laadittavaksi ympäristöministeriön johdolla. Avoimen valtakirjan antaminen yhdelle ministeriölle näin merkittävässä asiassa muodostaa todellisen riskin siitä, että luonnon monimuotoisuuden tavoitteita ryhdytään toteuttamaan irrottamalla ne taloudellisesta todellisuudesta. Keskustan mielestä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on toteutettava siten, että samalla turvataan maaseudun elinvoima, kotimainen ruuantuotanto, metsätalouden toimintaedellytykset, energiantuotanto ja yksityinen omistusoikeus. Luonnon ja ihmisen välistä vastakkainasettelua ei pidä rakentaa tämmöisellä lainsäädännöllä. Tämä ennallistamisasetuksen toimeenpano tulee olemaan Suomelle erittäin raskas taloudellinen rasite. Julkisuudessakin esillä olleiden arvioiden mukaan ennallistamistoimien hintalappu liikkuu 13—19 miljardin euron välillä. On käsittämätöntä, että hallitus ei ole esittänyt uskottavaa arviota siitä, miten toimenpiteet rahoitetaan ja millaisia vaikutuksia niillä on kansantalouteen, julkiseen talouteen, yritysten investointeihin, energiainfrastruktuuriin, maa- ja metsätalouteen tai alueiden kehitykseen. Myös lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota siihen, että ennallistamissuunnitelmalla voi olla merkittäviä vaikutuksia elinkeinojen harjoittamiseen sekä julkiselle taloudelle aiheutuviin kustannuksiin. Tästä huolimatta ympäristöministeriö on katsonut, ettei kattava vaikutusarviointi ole nyt käsittelyssä olevan esityksen yhteydessä tarpeen — aivan käsittämätöntä. Keskusta pitää tällaista lähestymistapaa yksiselitteisesti vastuuttomana. Suomessa ei voida sitoutua miljardiluokan toimenpiteisiin ilman perusteellista arviota niiden kustannuksista, hyödyistä ja vaikutuksista julkiseen talouteen, suomalaisten ihmisten arkeen ja elinkeinojen harjoittamiseen. Taloudellisten vaikutusten arviointi on vastuullisen päätöksenteon edellytys. Herra puhemies! Samalla on välttämätöntä varmistua kaikin käytettävissä olevin keinoin siitä, että jo ennallistamissuunnitelmaa laadittaessa pyritään löytämään Suomen ja suomalaisten kannalta kokonaiskestävimmät ratkaisut. Nyt ei ole näin tapahtumassa. Siksi lakiin tulee kirjata Ruotsin mallin mukaiset kansalliset reunaehdot ennallistamissuunnitelman laadinnalle. Ruotsissa hallitus on lähtenyt siitä, että ennallistamisasetuksen jäsenvaltioille jättämä kansallinen liikkumavara hyödynnetään täysimääräisesti, että kansallisia lisävelvoitteita vältetään ja maanomistajille, yrityksille ja yhteiskunnalle aiheutuvat haitat minimoidaan. Keskusta katsoo, että Suomen tulee toimia samalla tavalla. Herra puhemies! Keskusta pitää myös vakavana puutteena sitä, että eduskunnalle ei esitetä minkäänlaista roolia ennallistamissuunnitelman valmistelussa. Suunnitelma vaikuttaa pysyvästi Suomen maankäyttöön ja luonnonvarojen käyttöä koskeviin ratkaisuihin vuosikymmeniksi eteenpäin, herra puhemies, jopa sinne 2050-luvulle asti. Sen taloudellinen vaikutus on suurempi kuin julkisen talouden sopeuttamistarve seuraavalla vaalikaudella. Silti hallituksen esitys hyväksytyksi tullessaan mahdollistaisi sen, että suunnitelma valmistellaan, toimitetaan Euroopan komissiolle ja hyväksytään ilman eduskunnan käsittelyä. Näin isosta asiasta on kyse, ja huomenna äänestetään näistä lausumaehdotuksista siitä, kuinka tälle käsittelylle sitten lopulta käy. Mutta näinhän tässä, kuulkaa, tulee todennäköisesti käymään. Ellei edustaja Hänninen äänestä näitten lausumaehdotuksien puolesta, niin niin siinä vaan tulee sitten käymään, että näin se ympäristöministeriö valmistelee tämän kansallisen ennallistamissuunnitelman, jonka sitten valtioneuvosto tulee hyväksymään ja lähettää Brysseliin komission käsiteltäväksi. Tuntuupa kyllä aika harmilliselta. Kyllä tässä kansanvaltaa nyt koetellaan aika isolla kädellä. Olen pettynyt, olen suorastaan pettynyt perussuomalaisten toimintakulttuuriin tämän asian osalta, koska he lupasivat viime vaalikaudella oppositiopuolueena ja myös vaaleissa Suomen kansalle, että he pitävät kansanvallan puolta ja tulevat tämmöisiä käsittämättömiä ennallistamissuunnitelmia vastustamaan, mutta niin he vain nyt ovat tämänkin asian kätilönä — tämän asian kätilönä — ja vievät tämän maaliin näin kesäkuisina hellepäivinä, kun Suomen kansa on kesälomilla, etteivät olisi näkemässä ja kuulemassa, mitä todellakin on tapahtumassa täällä kansanvallan ytimessä, Suomen eduskunnan täysistuntosalissa, kun he huomenna painavat vihreää nappia ja vievät tämänkin asian maaliin niin, että kansanvalta unohdetaan. Kyllä kansa tietää.

Kunnioitettu herra puhemies! Edustaja Hoskonenkin jäi vielä kuuntelemaan tätä puheenvuoroa, ja toivottavasti kuuntelette kaikki loputkin puheenvuorot, koska nyt käsitellään niin tärkeää aihepiiriä. Kyllä, totean heti tähän puheenvuoron alkuun, että kun katsoo tuota täysistuntosalia, niin hallituspuolueitten edustajista ainoastaan edustaja Hänninen, Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja Oulusta, on paikalla, [Juha Hänninen: Paikalla!] ja totesitte tosiaan, että luonto, talous ja turvallisuus ovat tasapainossa, mutta olen teidän kanssanne hieman eri mieltä siitä lausumasta, minkä tähän keskusteluun jätitte. No mutta, herra puhemies, aloitanpas näin, että katselin tuossa YouTubea, ja siellä oli tämmöinen podcast-ohjelma, ja siellä podcast-ohjelmassa oli euromeppi Sebastian Tynkkynen — Tynkkynenhän on myös ollut perussuomalaisten kansanedustaja ja perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja — ja hän totesi näin tässä podcast-ohjelmassa: ”Meidän ansiosta hallitusneuvotteluissa saatiin niin paljon läpi maahanmuuttopolitiikassa kiristyksiä, että oltiin valmiita siihen, että laitetaan tällainen symbolinen luku 2035, että Suomi tulee olemaan hiilineutraali siihen mennessä, mutta mitään toimia sen eteen, et siihen oikeasti tullaan pääsemään, niin me ei suostuttu kirjaamaan. Eli kokoomuslaiset sai sen läpi, et ne saa sen hyveposeerauslukeman sinne hallitusohjelmaan, ja me saatiin se läpi, et Suomen kilpailukykyä ei rampauteta minkään niinku haitallisten ilmastotoimien kautta vaan annetaan markkinoiden hoitaa. Mut tosiaan tätä hyveposeeraamista tosiaan tapahtuu, ja hyvä, et kokoomus oli tyytyväinen tähän. Saivat sen yhden luvun sinne, mut ei tulla pääsemään siihen varmasti, koska mitään toimia sen eteen ei kirjattu.” Näin totesi euromeppi Sebastian Tynkkynen podcast-ohjelmassa, ja tämä podcast-ohjelma on vissiin melko tuorekin. Suosittelen edustajia käymään siellä YouTubessa katsomassa tämän ohjelman. Tosiaan tämähän on tämän hallituksen meno ollut sen kolme vuotta, että pääministeripuolue hyveposeeraa ja perussuomalaiset tekevät sitten, mitä tahtovat ja mitä sattuu. Näin siinä, kuulkaa, kävi, että maahanmuuttopoliittisten kirjausten myötä sitten myydään aika iso osa suomalaista luontoa ja sinne maahanmuuttopolitiikan alttarille sitten näköjään uhrataan myös omistajuus, näköjään myös tämä ennallistamisasetuksen myötä tuleva kansallinen ennallistamissuunnitelma. No, tätä, puhemies, perussuomalaisten touhua kun katsoo, niin eihän tässä ole päätä eikä häntää. Vielä viime vaalikaudella perussuomalaiset olivat täysin tätä ennallistamisajatusta vastaan. Valtaan päästyään, nyt kun ovat kolme vuotta olleet, kritiikki on sulanut kokonaan, eikä täällä ole yhtään perussuomalaista kansanedustajaa puolustamassa tätä heidän esitystään. Esimerkiksi kesäkuussa 2023 perussuomalaiset tukivat ennallistamisneuvotteluiden jatkamista, ja meno on kyllä ollut siellä ja sen jälkeenkin melko omituista. Puhemies! Viime torstainahan täällä käytiin kyselytunti, ja kyselytunnilla Suomen EU-politiikasta vastaava pääministeri Petteri Orpo oli täysin kuutamolla koko tästä asiasta, mitä me käsittelemme täällä. Vai oliko se jo pari viikkoa sitten, aika menee niin nopeasti — pari viikkoa sitten. No, hän tosiaan väitti, että eduskunta pääsee ottamaan kantaa tähän ennallistamissuunnitelmaan ja lopulliseen päätökseen, mutta tilannehan on aivan toinen. Huomennahan me sitten äänestelemme näistä lausumista, mitä edustaja Kallio esitti ja mitä edustaja Mehtälä kannatti. Ne ovat todella hyviä lausumia, ja toivoisinkin, että edustaja Hänninen katsoo vielä ne lausumat, varsinkin tämän lausuman numero 7. Lukaisen sen edustaja Hänniselle ihan ääneen: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kansallisen ennallistamissuunnitelman luonnoksesta ennen sen toimittamista Euroopan komissiolle sekä selonteon lopullisesta ennallistamissuunnitelmasta ennen sen hyväksymistä valtioneuvostossa.” Kyllähän tässä nyt tulee käymään niin huomenna, jos tämä menee ilman näitä lausumia lävitse, että tämän asian osalta Suomen eduskunta antaa delegoinnin niin, että ympäristöministeriö tekee tämän kansallisen ennallistamissuunnitelman ja sitten valtioneuvosto sen hyväksyy. Se ei käy enää täällä eduskunnan käsittelyssä. Minun mielestäni, herra puhemies, tämä on hyvin, hyvin omituista siitä näkökulmasta katsottuna, että tämä ennallistamissuunnitelma, mitä me nyt käsittelemme, ohjaa luonnontilan parantamista aina sinne vuoteen 2050 asti ja se ulottuu metsiin, soihin, vesistöihin, maatalousympäristöihin, kaupunkiympäristöihin. Siitä näkökulmasta katsottuna puhumme niin, niin isosta asiasta, että on sangen omituista, että tämän kyseisen asian sitten valtioneuvosto hyväksyy eikä sitä tuoda millään tavalla eduskunnan suuntaan. Herra puhemies! Tällaista tämä politiikka on. Toiset hyveposeeraavat, ja toiset sitten myyvät omat periaatteensa.

Rouva puhemies! Maaninka myös mainittu tässä keskustelussa, ja tosiaan siellähän se on Pohjois-Savon suunnalla. Tässäpä se nyt kuullaan keskustelun aikana, kuinka vuosien saatossa, kun tämä valkoposkihanhikanta on päässyt näinkin isoksi, ovat sieltä edustaja Hoskosen mailta sinne ihan Maaninkaan asti nämä valkoposkihanhihaasteet ja -ongelmat sitten tulleet. Mikä tässä on ollut se syy ja seuraus, niin sehän johtui siitä, että viime vaalikaudella tehtiin vain näitä hanhipeltojärjestelmiä ja tehtiin kaikennäköisiä paukkujärjestelmiä ja yritettiin karkotella näitä hanhia. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen suojametsästys varmasti on paljon, paljon parempi systeemi ja järjestelmä kuin tämä aikaisempi järjestelmä. Halusin tämän puheenvuoron ottaa ihan vain sen vuoksi, kun edustaja Hoskonen käytti jälleen kerran tämän aikaisemman puheenvuoron aika ansiokkaasti nostaen huoltovarmuuden, huoltovarmuuden näkökulman. Edustaja Siponen tuossa totesi, että kun siellä Maaningallakin viljelijä kutsuu kansanedustajan katsomaan, kuinka tämmöinen hanhitokka tuhoaa pellon, niin kyllähän se asettaa aikamoisen haasteen sille viljelijälle, että kuinkas sitten se huoltovarmuus ja ruokaturva hoidetaan näitten peltojen osalta, kun hanhet tulevat ja syövät kyseiset peltoalueet. No, mitä itsekin metsästäjänä metsästysharrastusta harrastan, niin mielenkiinnolla nyt seurataan, miten tämä tämmöinen suojametsästys sitten tähän haasteeseen tulee puremaan. Uskon, että asianmukaisella tavalla.

Rouva puhemies! Olipa mykistävää kuunnella tuota puheen loppuosaa, kun edustajakollega Mehtälä on tehnyt kysymyksen oikeusministerille, ja vastaus on tämäntyylinen. Mutta hyvän vastauksen saa edustajakollega Kalliolta tuolta takapenkistä näihin tuulimyllyihin ja valkoposkihanhiin, että kylläpä tässä sivistyy tänäkin päivänä huomattavasti. Eikä ihme, että myös edustaja Kallio on sivistynyt, kun useamman kirjallisen kysymyksen on laittanut tuonne ministeriöitten suuntaan — pudistelee kyllä tuolla päätään, että ei ole sivistynyt. Ei varmaan näiden viiden kirjallisen kysymyksen, mitä edustaja Kallio on tehnyt ministerien suuntaan ja ministeriön suuntaan liittyen tähän valkoposkihanhihaasteeseen ja -ongelmaan, vastaukset ole olleet sen mukaisia, mitä hän on — no, en tiedä — niillä kysymyksillä hakenut, mutta ongelmanratkaisijahan edustaja Kallio on, ja sen vuoksi hänet on tänne eduskuntaan myös valittu tuolta Etelä-Savon suunnalta. No, se sikseen, mennään takaisin tähän asiaan, rouva puhemies. Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöhän on asianmukainen, ja näitten valkoposkien osaltahan valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota erityisesti tuonne Itä-Suomen maataloudelle aiheutuviin kustannuksiin ja merkittäviin vahinkoihin. Siis vuonna 2025, rouva puhemies, valiokunnan saaman selvityksen mukaan viljelysvahinkojen määrä on siis lähes neljä miljoonaa euroa — neljä miljoonaa euroa. Tästä voisi edustaja Kallio ruveta vaikka laskemaan, mihin paljon järkevämpään tämänkin rahan voisi käyttää, jos tämäkin ongelma olisi ratkaistu. Mutta totean vain vielä, rouva puhemies, että tätä haastettahan on vuosien ajan tässä talossa setvitty. No, tätä vaalikautta on mennyt kolme vuotta, ja viime vaalikaudella sitten tehtiin joitain ratkaisuja. Siellähän tulivat sitten ratkaisuksi muun muassa hanhipellot sun muut, mutta sepä nyt on tullut selväksi, että kallistahan sekin lysti oli, todella kallista. Mutta eritoten se kyllä mietityttää, kun tässäkin maassa on sotien jälkeen ja ennen sotia nälkääkin nähty, jos se kansa, kansakunta, joka siihen aikaan on elänyt, eläisi tätä aikaa, kun tehtiin tämmöisiäkin ratkaisuja, että jos niitä valkoposkihanhia sieltä pellolta hääti pois ja jopa ampui kuoliaaksi, niin niitä valkoposkihanhia ei saanut käyttää hyväksi elikkä niin sanotuksi ravinnoksi. Mietityttääpähän vain, että semmoisiakin päätöksiä aikanaan tehtiin, mutta jospa tämä esitys, mikä nyt on huomenna lopullisessa äänestyksessä — eikä jospa vaan kyllä — ratkaisee sitten tämän pitkäaikaisen haasteen valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista, varsinkin tuolla itäisessä Suomessa.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tuossa kollega, edustaja Kallion kanssa puhuttiin siitä, kun edustaja Vornanen puhui lentoturvallisuudesta. Hän tässä minua sitten evästi, mitä tämä tarkoittaa valkoposkihanhien osalta. Edustaja Kallio tuossa takana puhui, että kuulemma tuulivoimalatkin laitetaan kiinni valkoposkihanhien takia. Minä jäin aivan hämmästyksen valtaan, että näinkö on, mutta ehkäpä edustaja Kallio osaa sitten vastata tähän omassa puheenvuorossaan, jos hän vielä tähän aiheeseen ottaa sitten puheenvuoron — menin tästä ihan hämmennyksen tilaan. Mutta, rouva puhemies, en mennyt niin hämmennyksen tilaan, etten tietäisi, missä kohtaa käsittelyä olemme tässä metsästyslain ja rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisevässä ja korvaavassa lainsäädännössä. Nyt on toinen käsittely, ja, rouva puhemies, minähän ensimmäisessä käsittelyssä jo käytin puheenvuoron tähän aihepiiriin, mutta halusin vielä toisen puheenvuoron ottaa tähän toiseenkin käsittelyyn, koska olen tyytyväinen, että tämä asia etenee, koska on juurikin näin, niin kuin edustaja Vornanen totesi, että tuolla Itä-Suomen alueella moni viljelijä on odottanut tätä, että tämä lainsäädäntö muuttuu paremmaksi. Olen siitä tyytyväinen, että se nyt muuttuu paremmaksi, koska niin kuin maa- ja metsätalousvaliokuntakin on jo todennut, tämä nykyinen poikkeuslupajärjestelmä, mikä tänä päivänä on voimassa, on osoittautunut hitaaksi. Se on osoittautunut kalliiksi ja käytännössä jopa tehottomaksi niissä tilanteissa, joissa vahinkoja syntyy nopeasti ja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin olisi pitänyt ryhtyä viivytyksettä. Siinä mielessä vihdoin ja viimein tämä lainsäädäntö menee oikeaan suuntaan. Taisipa edustaja Kallio omassa puheenvuorossaan tuoda ihan näitä rahallisiakin lukuja siitä, mitä tämä lysti maksaa, kun ollaan menty vähän löperöllä lainsäädännöllä ja nämä valkoposkihanhet ovat sitten päässeet noille itäsuomalaisille pelloille ja myöhemmin myös muillekin pelloille tuottamaan vahinkoa, josta sitten se suomalainen viljelijä on joutunut jopa omalla kukkarollaan maksamaan ja odottamaan lainsäätäjää, sitä, milloin se tulee apuun. Mutta nyt se tulee apuun, niin että täytyy kiittää kyllä hallitusta tästä esityksestä. Mutta pyyhkeitä tulee, rouva puhemies, itäsuomalaisena sen osalta, että vaikka tämä saatiin maaliin, niin karhutilanne on Itä-Suomessa hankala. Se on hankala, ja tämän asian eteen eduskunta on antanut vahvan tahtotilansa esille sinne ministeriöitten virkamiehille ja myös ministeriaitioon siitä, että tähän karhutilanteeseen on nyt saatava joku ratkaisu. Nyt siellä Itä-Suomessa valkoposkihanhien osalta päästään ratkaisuun, mutta entäpä sitten nämä karhut, kun ne alkavat temmeltämään tuolla ihmisten pihapiirissä? Niitä jo nyt kuvataan muuallakin kuin kuvauskojuilla siellä eräsaloilla, nyt niitä karhuja kuvataan, rouva puhemies, ihan ihmisten pihapiirissä. Nyt me eduskunnassa ollaan annettu sellainen selvä tahtotila, eduskunnan tahtotila, että se kiintiöpohjainen metsästys on saatava aikaiseksi. Nyt me olemme saaneet [Puhemies koputtaa] eduskuntaan tiedon sieltä ministeriön virkamiesten suunnalta, että suojeluperusteiset... — Ei kun anteeksi, onko se, edustaja Kallio, vahinkoperusteiset? — Vahinkoperusteisia lupia aletaan antamaan. Me olemme puhuneet kiintiöpohjaisista luvista. No, rouva puhemies, minun puheeni menee kyllä vähän liian pitkäksikin tästä paikalta, mutta halusin sen vaan tänne eduskunnan pöytäkirjaan vielä tähän toiseen käsittelyyn tuoda esille, että kyllähän tämä menee aika mahdottomaksi, jos niitä karhuja alkaa temmeltämään joka pihassa tuolla Itä-Suomen suunnalla.

Kunnioitettu herra puhemies! Ajattelin, että tämä puheenvuoroni on sen verran pitkä, että tulenpa suoraan tänne puhujanpönttöön. Todella hyvä lakiesitys. Tämän esityksen tavoitteena on tosiaan tehostaa valkoposkihanhen, merimetson aiheuttamien vahinkojen hallintaa siirtämällä nämä lajit metsästyslain piiriin ja mahdollistamalla suojametsästys ilman raskasta poikkeuslupamenettelyä. Tämän esitetyn mallin uskotaan vähentävän merkittävästi byrokratiaa, nopeuttavan reagointia vahinkotilanteissa ja alentavan sekä viranomaisten että vahingonkärsijöiden kustannusta, ja uskon, että näin kyllä tulee toteutumaan. Nimittäin, herra puhemies, tämä nykyinen poikkeuslupajärjestelmä on osoittautunut hitaaksi ja kalliiksi. Näitten lupien käsittely nimittäin voi kestää kuukausia, ja tämän vuoden alusta käyttöön otettu 1 500 euron lupamaksu on vähentänyt näitten hakemusten määrää merkittävästi. Siis, herra puhemies, pitää maksaa 1 500 euroa siitä, kun sinne valkoposkihanhia alkaa pellolle tulemaan ja tuhoamaan sitä peltoa ja peltokasvustoa — siitä vielä pitää tuommoinen rahasumma maksaa. No, tämän uudistuksen arvioidaan nyt vähentävän maataloudelle, kalataloudelle, kalankasvatukselle aiheutuvia vahinkoja sekä pienentävän valtion maksamia korvauksia. Samalla se keventäisi lupa- ja valvontaviraston työmäärää, kun poikkeuslupien käsittely ja niihin liittyvät valitusprosessit vähenisivät merkittävästi. Muutoksen lisäresurssitarve Suomen riistakeskuksessa olisi arviolta puolitoista henkilötyövuotta, mutta aivan varmasti monikymmenkertaisesti tämä puolentoista henkilötyövuoden palkkasumma maksetaan takaisinpäin, kun ei tarvitse sitten valtion maksaa näitä korvauksia niistä menetetyistä pelloista. Ja ennen kaikkea tämä byrokratia vähenee. Tässä yhteiskunnassa pitää pyrkiä tulevaisuudessa entistä enemmän vähentämään byrokratiaa. Herra puhemies! Valkoposkihanhien osalta tutkimukset osoittavat, että pelkät karkotuskeinot eivät riitä estämään vahinkoja pysyvästi vaan tehokkain tulos saavutetaan yhdistämällä karkotus ja nopea suojametsästys. Näitten merimetsojen osalta tavoitteena ei ole kannan vähentäminen vaan paikallisten kalataloushaittojen hallinta. Tutkimuksen mukaan merimetsojen vaikutukset ovat usein paikallisia mutta voivat olla merkittäviä rannikkokalastukselle, kalankasvatukselle ja kalakantojen käyttäytymiselle. Tämä esitys, mikä nyt tässä lähetekeskustelussa meillä on, mahdollistaa kohdennetut ja joustavat toimenpiteet alueille, joilla nämä haitat ovat suurimmat. Tervehdin ilolla tätä hallituksen esitystä. Näissä metsästykseen liittyvissä asioissa kyllä tämä Orpon—Purran hallitus on onnistunut ansiokkaasti. Elikkä tämä valkoposkihanhien, merimetsojen tuleva metsästys ja metsästyslain piiriin asettaminen on hyvä esitys. Olen myös siitä tyytyväinen, että EU:sta tullut mahdollisuus myös suden kannanhoidollisen metsästyksen osalta saatiin melko nopeastikin eteenpäin. Siitä täytyy kiittää kyllä hallitusta. Mutta pyyhkeitä kyllä tulee tähän loppuun — positiivisia asioita, mutta pyyhkeitä tulee karhun metsästyksen osalta. Tällä hetkellä meillä on eduskunnalta vahva tahtotila lausumien osalta, että pikimmiten tulee aloittaa tässä maassa kiintiöpohjainen karhun metsästys. Se on eduskunnan tahtotila, mutta maa- ja metsätalousministeriöstä ministeriö ja virkamiehet ovat antaneet tämmöisen asetuksen ilmoille, että tämmöisiä vahinkoperusteisia lupia ollaan myöntämässä vain 300 kappaletta tähän maahan. Tämähän johtaa juurikin siihen, että onko Suomen kansalaisilla semmoista osaamista, että he osaavat tehdä niin hyviä vahinkoperusteisia lupahakemuksia, että ne kestävät sitten oikeuskäsittelyn, kun luvista lähdetään valittamaan. Epäilenpä hyvinkin. Herra puhemies! Kun eduskunta on suurinta päätöksentekoa käyttävä elin tässä valtiossa, tasavallassa, niin toivoisin, että asianmukaisella vakavuudella eduskunnan tahtotila otetaan siellä maa- ja metsätalousministeriössä virkamiestenkin osalta ja toimesta huomioon, ja sitten valtioneuvoston jäsen, maatalousministeri Essayah katsoo sen perään. Se on nyt vain niin, että on kunnioitettava eduskunnan tahtotilaa. Nyt nähtäväksi jää, onko se nyt vain niin, että ne vahinkoperusteiset luvat asetuksella sitten tulevat ja sillä selvä. Enpä lähde tässä sen enempään arvailemaan, vaan katsotaan, onko nytten niin, että asetus menee eduskunnan tahdon mukaisesti, vai meneekö asetus ministeriön virkamiesten mukaisesti. Herra puhemies! Kiitän tästä hyvästä esityksestä. Tämä esityshän, mikä nyt valkoposkihanhiin ja merimetsoihin kuuluu, liittyy valtion vuoden 27 talousarvioesitykseen, ja sen mukaisesti se käsitellään. Tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan jo tämän vuoden syksyllä, vuonna 2026. — Lopetan puheenvuoroni siihen, että on hyvä meidän kansanedustajien lukea yksi kirja kuukaudessa, nimittäin se sivistää.

Herra puhemies! Vielä hieman tästä Metsähallituksen suuntaan tulevasta tuloutuksesta. Nythän tällä lisätalousarviolla tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta 10 miljoonaa euroa. Tietenkin puun myynti... — Jahas, täältä edustajat ovat jo poistumassa. [Lauri Lyly: Kunnioitetaan!] Täällähän kuitenkin pidetään lisätalousarviosta puheenvuoroja, mutta on hyvä, että täällä vielä edustajia on paikalla. — Niin, herra puhemies, 10 miljoonaa euroa tuloutetaan Metsähallituksen suunnalta vielä lisää. On hyvä, että puukauppa käy, mutta olen siitä kyllä suorastaan surullinen, että nämä metsänmyyntitulot ja rahapuut, tyvitukkipuut kyllä kelpaavat itärajan pinnasta, mutta oletteko tietoisia siitä, että Metsähallitus on nytten lopettamassa näitä retkeilyreittejä ja -alueita ja lopettamassa muun muassa polttopuuhuollon useammalta paikkakunnalta? Eritoten sieltä omalta kotipaikkakunnalta polttopuuhuolto lopetetaan peräti 26 kohteelta, ympäri Kuhmoa. Kyllä se nyt mietityttää siitä näkökulmasta katsottuna, että niitä puunmyyntituloja sitten kerätään tuolta Itä-Suomesta ja varsinkin noilta alueilta, missä on paljon valtion metsiä. Se on ihan ymmärrettävää. Me olemme valmiita metsiä hoitamaan ja huoltamaan. Mutta kyllä se ihmetyttää, että rahapuu kelpaa, mutta sitten kun on tämmöisiä muutamia pilkkeitä, joita toivottaisiin retkeilykohteille ja jotka edistäisivät alueen suomalaisten ihmisten ja matkailijoitten hyvinvointia, kun ne tulentekopaikat ja laavut olisivat kunnossa, niin nytten niistä lähdetään liisimään. Toivottavaa on, että kun tämmöisiä korotuksia tuloutuksen suuntaan tehdään 10 miljoonalla eurolla, niin olisi strategisen keskustelun paikka myös Metsähallituksen suuntaan, ihan jopa omistajaohjaajan suulla ja näkökulmasta elikkä eduskunnankin suunnalta niin että katsottaisiin vielä kertaalleen, mikä on se lopullinen tulo kansantalouteen siinä aineettomassa hyödyssä, kun ihmiset saavat näitä retkeilyreittejä käyttää ja niitä hyödyntää. Sitä kautta saadaan sitten hyvinvointia ja sotekustannuksia vähemmäksi. Jos on niin pienellä rahalla aikaisemmin saatu pidettyä nämä kyseiset retkeilykohteet ja paikat, niin ihmettelen, että sitten niistä pienistä euroista lähdetään liisimään mutta samaan aikaan puunmyyntituloutusta sitten lisätään muun muassa tämän lisätalousarvioesityksen pohjalta. Toivoisin, että tätä kestävän kehityksen kriteeristöä käytettäisiin jatkossa paljon paremmin elikkä otettaisiin huomioon sosiaalinen kestävyys, ekologinen kestävyys ja taloudellinen kestävyys. Talouden osalta ollaan siinä rajapinnassa, mutta kyllä, herra puhemies, tämä sosiaalinen kestävyys tällä häviää, [Puhemies koputtaa] kun ne retkikohteet sieltä viedään pois, ja samaan aikaan kyllä [Puhemies koputtaa] puunmyyntitulot kelpaavat tuonne valtion kassaan. [Puhemies koputtaa] Mutta, herra puhemies, näyttää siltä, että olen [Puhemies koputtaa] viimeinen puheenvuoron pitäjä, ja kiitän tästä keskustelusta. Sittenpä jäämme odottamaan, että tämä asia [Puhemies koputtaa] käsitellään valiokunnassa, ja pidämme sitten puheenvuoroja enemmän. — Kiitoksia, herra puhemies.

Kunnioitettu herra puhemies! Kiinnostaa muutama asia. Ensinnäkin nämä petoeläinvahingot: Hyvä, että sinne tulee määrärahalisäystä se 4,4 miljoonaa, mutta laittakaa tämä suurpetoasia nyt vihdoin ja viimein kuntoon karhun osalta, niin ei tarvitsisi 4,4:ää miljoonaa käyttää jatkossa valtion rahoja suurpetoeläinkorvauksiin ja -vahinkoihin. Jos se suurpetoasia olisi kunnossa, niin tämäkin raha käytettäisiin vanhusten ja lasten hoitamiseen. [Petri Huru: Eikö susiasia ole kunnossa jo?] Sitten on tämä turpeen kunnianpalautus, minkä Suomen eduskuntavaaleissa perussuomalaiset toivat esille. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] Se kunnianpalautus on nyt kymmenen miljoonaa euroa tähän turpeen varmuusvarastointiin. [Jenna Simula: Keskusta tarvitsisi kunnianpalautuksen!] No, nähtäväksi jää, miten se kymmenen miljoonaa tulee riittämään. [Timo Heinonen: Vastustaako keskusta sitä?] Maahanmuuttoon on tulossa yli 80 miljoonaa euroa lisärahaa, kun tätä talousvuotta on vasta puolet käyty. Kysymys kuuluu valtiovarainministerille: Onko teillä jollain tavalla nyt laskin jäänyt kotiin, koska te ette ole tarpeeksi budjetoinut maahanmuuttoon liittyviä rahoja? Mihin perustuu se, [Puhemies koputtaa] että puoli vuotta on tätä budjettikautta jäljellä ja te jo 80 miljoonaa [Puhemies koputtaa] laitatte lisää rahaa maahanmuuttoon?

Herra puhemies! Aina kun puhutaan liiallisen alijäämän korjaamisesta, niin sitten puhutaan menosopeutuksista. Varmasti niitäkin joudutaan tekemään, mutta vähemmälle puheelle jää sitten se tulopuoli, miten me saamme verotuloja ja sitä kautta maksettua näillä verotuloilla näitä valtionvelkoja. Kun edustaja Hoskonen omassa puheenvuorossaan toi esille tämän metsäteollisuuden hankalan tilanteen ja sen, kuinka päätöksillä on jopa metsäteollisuus ajautunut siihen, että on joutunut irtisanomaan porukkaa ja tehtaitakin on laitettu kiinni, niin kyllä meidän pitäisi tässäkin salissa enemmän puhua teollisuuspolitiikkaa. Toinen teollisuudenala, joka viimeksi tänä päivänä on ilmoittanut, on kaivosyhtiöt ja kaivosteollisuus. Kaivosyhtiö Boliden ilmoitti tänään, että tuo miljardin euron investointi nyt peruuntuu, se laitetaan jäihin, ei tehdä. Elikkä puhutaan tästä Kevitsan kaivoksesta ja kaivoksen toiminnasta, se loppuu 2034. Ja mitä Boliden ilmoitti perusteluikseen tälle päätökselle, että miljardi-investointeja ei tehdä? Muun muassa kaivosalan veronkorotuksilla ja tukileikkauksilla on niin kova vaikutus, että tämmöinen miljardi-investointi jätetään tekemättä vuonna 2034. Tässä on sitä tulevaisuuspolitiikkaa, hyvät kansanedustajat, ja miten se näyttäytyy jo tänä päivänä, niin 77 työntekijää irtisanotaan. Siinäkin jäivät sitten nämä veroeurot saamatta 77 työntekijän osalta. Tämä oli Lapin suunnalla, ja toinen merkittävä asia, toinen merkittävä teollisuudenala on junanvaunuteollisuus, jota harjoitetaan tässä yhteiskunnassa Kainuussa Otanmäessä. Siis yksi teollisuudenala nimeltä junanvaunuteollisuus on yksi toimipaikka tässä Suomenmaassa, ja se on siellä Otanmäessä. Siellä valmistetaan muun muassa Valtionrautateille junanvaunukalustoa ja myös raitiovaunuliikenteeseen raitiovaunuja. Nythän me saimme tämän uutisen, kuinka Škoda Transtech ilmoitti 200 työntekijän irtisanomisesta, joka on oikeasti todella, todella iso, järkyttävä uutinen. Puhutaan siis junanvaunuteollisuudesta, joka työllistää tässä maassa yli 600 työntekijää. Toivoisin nyt, että valtiovalta ottaa asianmukaisen vakavuuden näitten uutisten myötä, että kuinka me kehitämme omaa teollisuuspolitiikkaamme niin, että teollisuus pärjää tässä maassa, mitä kautta se tuo vientimahdollisuuksia mutta ennen kaikkea luo työpaikkoja, mikä tuottaa sitten niitä verotuloja, mitä kautta maksetaan näitä valtionvelkoja.

Kunnioitettu herra puhemies! Täytyy kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa tästä hyvästä mietinnöstä. Tätähän hieman myös korjattiin. En lähde tähän sisältöön sen enempää ottamaan kantaa, muuta kuin totean vain, että kun tämähän on tullut tosiaan sieltä EU:n suunnalta ja EU:n lintudirektiivien osalta on tätäkin lainsäädäntöä pitänyt meillä täällä eduskunnan päässä käsitellä, niin totean vain näin, herra puhemies, että kun tämäkin aika olisi käytetty vaikka linnunpönttöjen tekemiseen ja sitä kautta luonnonsuojelua autettu, luontoa kunnioitettu, niin sekin aika olisi käytetty paljon paremmin ja tehokkaammin. Mutta mitä tähän mietintöön tulee, niin mitä katselin, täällä mietinnössähän käydään lävitse esimerkiksi puun kuljettaminen puunkorjuukiellon piiriin kuuluvilta alueilta, ja tähän mietintöönhän tuli asianmukaiset kirjaukset eduskunnan suunnalta. Sehän näytti yhdessä vaiheessa siltä, että ei saisi vanhoja ajouria käyttää, mutta nythän näyttää siltä, että tähänkin löytyi sitten ihan asianmukainen maalaisjärki ja metsäjärki. Mitä tulee tuohon edustaja Hännisen puheenvuoroon turvallisuudesta ja siitä turvallisuudentunteesta, mitä osoititte metsänomistajien suuntaan, että metsiä saa hyödyntää ja käyttää, niin onpa mukava kuulla tämmöistä puhetta, että edustaja Juha Hänninen pitää huolta metsänomistajista, koska kyllä ne metsänomistajat, edustaja Hänninen, ovat niitä ilmastonmuutoksen parantajia. He pitävät huolta siitä, että metsiä hyödynnetään, metsiä käytetään, metsiä istutetaan ja sitä kautta sitten saadaan niitä niin sanottuja hiilinieluja. Siltä osalta metsänomistaja ja suomalainen yhteiskunta tekevät oman osansa siihen, että tätä ilmastoa sitten pelastetaan. — No, puhemies, vielä kerran kiitoksia hyvästä mietinnöstä maa- ja metsätalousvaliokunnalle.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tuo oli mielenkiintoinen puheenvuoro perussuomalaisten edustajalta, että kun tätä pakettia katsotaan, niin tärkeä asia tässä paketissa ovat sudet. Eivätkö nämä susiasiat ole jo kunnossa? Mutta ei näytä perussuomalaisia kiinnostavan tämä ennallistamisasetus ja sen tuoma hintalappu, miljardilappu, Suomen kansalle. Edustaja Strandman, kuuntelitteko edustaja Hoskosen, edustaja Kalmarin ja edustaja Kallion puheenvuoroja siitä, kuinka vakavasta aiheesta nyt keskustellaan? Se susiasia on jo kunnossa. Mutta tästä ennallistamisasetuksesta ja ennallistamissuunnitelmasta minä nyt haluan kysyä ministeriltä, kun edustaja Hoskonen tässä jo miljardilappuja toi esille tämän ennallistamissuunnitelman osalta: Mikä tämä hintalappu lopulta sitten on Suomen kansalle? Ja onko todellakin niin, että te olette viemässä eduskunnan päätäntävaltaa tämän asian osalta niin, että tämä menee valtioneuvostoon päätettäväksi, joka antaa sitten komissiolle? Mielellään tähän kuulisimme vastauksen. Lopuksi totean vain, että kun puhuitte ekologisesta ja taloudellisesta kestävyydestä, niin unohditte mainita puheessanne sosiaalisen kestävyyden. [Puhemies koputtaa] Elikkä ovatko tässä kestävän kehityksen kriteerit ollenkaan täyttyneet tai täyttymässä? — Kiitoksia, rouva puhemies.

Kiitoksia, rouva puhemies! Ja kiitoksia edustaja Bergbomille listasta ja siitä, että tuotte vaihtoehtoja esille. Totta kai te olette nyt hallitusvastuussa, ja hallitus on kehysriihensä käynyt, mutta on hyvä, että myös jälkikäteen pystytään käymään tämmöistä rehellistä keskustelua. [Miko Bergbom: Nämä on omia ajatuksia!] — Omia ajatuksia saa olla, teillä on edelleenkin perustuslaillinen oikeus tuoda oma mielipide esille. Mutta ymmärrän totta kai myös sen hallitusvastuun, että olette sidottu joiltain osin, aika pitkältäkin osin, siihen hallitusohjelmaan. Edustaja Bergbom, olisin toivonut, että olisitte myös ottanut kantaa — varmasti tässä vielä keskusteluakin käydään ja otitte toisen puheenvuoron — tähän EU:n päästökauppaan, mikä hyväksyttiin teidän hallituksen esityksen mukaisesti. Tätähän olisi pystytty siirtämään vuoteen 2030 tai vähän pidemmälle ja katsomaan, miten tämä homma toimii EU:n suunnalla, mutta teillä oli joku kumma syy saada se voimaan jo heti ensi vuoden alusta, mikä tuo kustannuksia meidän maatalouteen ja metsätalouteen. Maa- ja metsätalouden olisi voinut jättää tästä päästökauppalainsäädännöstä pois, mutta näin vain jostain kumman syystä kävi, että te runnoitte sen lainsäädännön lävitse. En tiedä sitten, oliko se Kansallisen Kokoomuksen ajatus vai perussuomalaisten ajatus, että tämä pitää saada heti EU:n mallikansalaisena lävitse tänne Suomeen, vai mikä tässä sitten oli. Kyllähän silloinen talousvaliokunnan puheenjohtaja Sakari Puistokin totesi, että hintavaikutuksen on arvioitu olevan komission arvioon perustuen 16 senttiä litralta bensiinissä, 11 senttiä litralta dieselissä ja 13 senttiä litralta polttoöljyssä päästöoikeuden hinnan ollessa 50 euroa tonnilta. Komission riippumattomien asiantuntijoitten vaikutusarviot sen sijaan vaihtelevat, mutta ne ovat yleisesti selvästi korkeampia kuin komission. Joidenkin arvioiden mukaan hinta voi nousta jopa 90 senttiä litralta vuoteen 2030 mennessä. Rouva puhemies, kyllä näihin suunnitelmavuosiin voidaan ottaa tämäkin asia esille. Kyllä siinä vaan, kuulkaa, kävi näin, että te virititte tälle kansalle bensapommin. [Miko Bergbom: Hävytöntä, hävytöntä!] Bensapommi on viritetty, ja se astuu voimaan. Ja näiden kovien polttoaineitten hintojen ollessa voimassa tähän kun vielä lyödään tämmöinen päästökauppamaksu, niin voi hyvänen aika sentään, kyllä se alkaa mietityttämään, kuulkaa, tuolla Kainuun korvessakin, kun lähdetään työmatkalle sinne kaivokselle tai metsäkonetta ajamaan, että milläs se polttoaineen hinta maksetaan kohta, jos palkatkaan eivät tule vielä perässä. Eikö näin, toverit, kun palkatkaan eivät tule perässä? Rouva puhemies! Vielä tähän hiilineutraalisuustavoitteeseen toivoisin edustaja Bergbomilta: Miksi te olette lukkiutunut tähän kokoomuksen ajatukseen, että teillä on hiilineutraalisuustavoite tälläkin hallituksella, että vuonna 2035 tämä yhteiskunta on hiilineutraali? Miksi te ette siirrä tätä vuoteen 2040? [Puhemies koputtaa] Tämä on nimittäin ilmastolaki edellisen hallituksen toimesta... — Rouva puhemies, on tultava pönttöön. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] Kunnioitettu rouva puhemies! Ajattelin, että käytän lyhyitä puheenvuoroja tuolta paikalta, mutta kun edustajat Heikkinen ja Bergbom innoittivat minut vielä tänne kysymyksillä, että kenen ilmastolaki, kenen hiilineutraalisuustavoite tämä oli, niin kyllä, edellisen hallituksen tavoite, jota tämä hallitus perussuomalaisten tuella vielä jatkaa, elikkä tämä yhteiskunta hiilineutraaliksi vuonna 2035. Mutta, hyvät kollegat Heikkinen ja Bergbom, jos te näette tämän tilanteen, että me emme saavuta tätä tavoitetta, niin olisiko ollut syytä teidän Säätytalolla muutama viikko takaperin käydä rehellinen keskustelu siitä, että te tätä hiilineutraalisuustavoitetta siirrätte vähän matkaa eteenpäin, vaikka vuoteen 2040 tai 2050. Mutta varmasti edustaja Bergbomilta, kun hän omaa ajatteluaan on tuonut tänäkin iltana hyvin ansiokkaasti omissa puheenvuoroissaan, linja myös löytyy. [Naurua] Mutta kummastella vaan sopii perussuomalaisten kaksilla rattailla kulkemista, että täällä sanotaan toista mutta tehdään toista, ja sitten Suomen kansa on aivan ihmeissään, että mikä se on se lopullinen linja. Mutta varmasti sen kohta kuulemme.

Rouva puhemies! Pyysin myös vastauspuheenvuoroa, [Puhemies: Teillä on puheenvuoro!] mutta näkyy olevan myös puheenvuoro, ja kyllähän tästä paikalta kolme minuuttia puhetta pitää. Toivoisin myös debattia, koska aihe on sen verran iso ja näköjään salissa olevilla edustajilla tähän aiheeseen näkyy olevan mielipiteitä, ja kun myös siihen perustuslaillinen oikeus meillä kansanedustajillakin on, niin toivoisin, että pientä debattiakin saataisiin aikaiseksi. Vastaankin tässä puheenvuorossani vastauspuheenvuorona edustaja Heikkiselle. Kun käytitte puheenvuoron, missä toitte esille kotikasvatusta siellä Pohjois-Suomessa Oulun suunnalla, niin samanlaista kotikasvatusta olen saanut myös itse itäisessä Suomessa, Oulun vaalipiirin itäisellä laidalla. Kyllä siellä kotikasvatuksessa on myös se peiliin katsomisen paikka, mitä edustaja Lohikin tuolta puhujapöntöstä aikaisemmissa ansiokkaissa puheenvuoroissaan toi esille. Se peiliin katsomisen paikka on niiden edellisten eduskuntavaalien tulosten pohjalta. Kun totesitte, että Suomen Keskusta jätti hallitusneuvotteluihin tyhjän paperin, niin täytyy mennä sinne kolmen vuoden takaiseen vaalipäivään, että mikä oli tulos Suomen Keskustalle. Se kannatus oli 11,3 prosenttia, mitä me saimme Suomen kansalta. Perussuomalaiset saivat Suomen kansalta kannatusta 20,1 prosenttia, ja se oli melkoinen vaalivoitto. Tämän pohjalta Suomen Keskustan oli tehtävä johtopäätökset, että kyllä kansa äänesti Suomen Keskustan oppositioon. Oppositioon meidän tie oli kuuluva sen pohjalta. Kyllähän meillä hallitusneuvotteluihin varmasti olisi ollut oma sanottavamme, mutta mitäpä sitä semmoisella kannatuksella lähteä hallitukseen. No, me olemme siellä hallituksessa istuneet edellisen kauden ja sitä edellisen kauden ja isänmaata pyrkineet rakentamaan kaikella sillä opilla ja viisaudella, mitä meillä on annettavaa. Mitä tulee tähän isoon kuvaan, edustaja Heikkinen, isoon kuvaan, kun me puhumme suunnitelmavuosistakin aina tuonne vuoteen 30 asti, niin kyllähän se tämän maan kasvu ja nousu lähtee siitä, että me saadaan vienti vetämään. Te ette vastannut, edustaja Heikkinen, siihen kysymykseen, miksi se ammattidiesel tulee vasta 2028. Onko tässä jopa se lainalaisuus takana, että kun päästökauppa astuu voimaan — jonka tämä nykyinen hallitus itse asiassa joulukuussa 2024 täällä eduskunnassa hyväksyi hallituksen esityksen mukaisesti, joka itse asiassa vielä lisää kustannuksia maatalouteen ja metsätalouteen, [Miko Bergbomin välihuuto] mitä Suomen Keskusta vastusti — onko tässä joku tämmöinen viekkaus, että tämän myötä sitten ammattidiesel tulee vasta vuonna 28 käyttöön, kun sen pitäisi olla jo nyt käytössä, [Puhemies koputtaa] kun nämä dieselin hinnat ovat näinkin korkealla?

Kunnioitettu herra puhemies! Tässä on ollut mukava kuunnella hyviä puheenvuoroja, ja kyllähän se yhteenveto tästä on, että tasapainoa haetaan tämän lain myötä, mutta olen vähän samoilla ajatuksilla kuin edustaja Aittakumpu, että jos EU:n suunnalta tulee tämmöisiä esityksiä, niin kyllä se kannattaa sitten meillä kansallisessa päätöksenteossa katsoa niin, että niin se luonto voittaa kuin myös metsänomistaja voittaa. Tänä päivänä suomalainen metsänomistaja on luonnon ystävä. Tässä tulee vähän semmoista kuvaa, kun vihreät ja vasemmistoliitto ovat nyt puheenvuoroissaan esittäneet, että kaikki hakkuut pitäisi kesäaikana, pesimäaikana, lakkauttaa, mutta ei mentäisi sinne äärilaitaan eikä sinne toiseenkaan äärilaitaan, vaan etsittäisiin se kultainen keskitie. Edustaja Kallio tuossa jo minunkin kysymykseni toi esille, mutta tuon sen vähän toisesta näkökulmasta: Elikkä nyt näissä lausuntopalautteissa on tullut esille tämä tarve uusien ajourien tekemisestä myös pesimäaikaisten rajoitusalueitten läpi. Elikkä jos niitä nyt rajoitetaan, niin tämä aiheuttaa kustannusta. Onko tähän tulossa sitten muutosta, vai kuinka tässä käy?

Kunnioitettu rouva puhemies! Niin kuin edustaja Kallio totesi, niin kahdestaanhan me jäimme sitten tämän 12-vuotisen liikenneselonteon kanssa tänne keskustelemaan, ja odotinkin, että olisimme käyneet rakentavaa, rehellistä keskustelua liikenneasioista. Mutta ihan muutamia nostoja: Ehkä joltain osin tulen nostamaan myös näitä samoja asioita kuin edustaja Kallio, mutta kun tätä liikenneselontekoa ja keskusteluja on kuunnellut, niin kyllähän tässä saa semmoisen tuntuman, että Suomea jaetaan alueisiin ja niille on määritelty jo tietyllä tavalla kohtaloja. Puhun varsinkin itäisestä Suomesta ja pohjoisesta Suomesta ja eritoten näistä alueista, missä ihmiset asuvat pitkien välimatkojen päässä, rouva puhemies, pitkien välimatkojen päässä. Pohjoisen infran kehittämistarpeita määrittää tämmöinen sotilaallinen infra ja itäistä Suomea sitten, niin kuin edustaja Kallio sen tietää, ei mikään. Pohjoista Suomea, sen infran kehittämistä, määrittää sotilaallinen infra ja itäistä Suomea ei mikään. No, kummallekaan hallitus ei näe esimerkiksi elinkeinopoliittista arvoa, vaikkakin tässä hallituspuolueen edustaja, edustaja Sillanpää totesi ja toi aika hyvin esille — kuuntelin tätä puheenvuoroa tuolla omassa työhuoneessani — että kyllä siellä tieverkolla ja varsinkin siellä hiekkateitten päässä kulkevat ne meijeriautot, ja siellä kulkee myös puuhuolto, siis metsäteollisuuden suuntaan menevät raaka-ainekuljetukset. Mutta kun on mainittu tämä meijeriauto ja aamupalajukurtti, niin täytyy sitten muistuttaa siitä, että edelleenkin ne meijeriautot siellä hiekkateillä kulkevat — en haluaisi sanoa, että alempiarvoisella tieverkostolla, mutta kuitenkin siellä ne kulkevat. Ja jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin kyllähän se vaarantaa tänä päivänä meidän elintarvikepuolenkin siltä osin, että jos tiet ovat huonossa kunnossa, niin se meijeriauto pahimmassa tapauksessa ei pysty kulkemaan. Eli tämä elinkeinopoliittinen arvo on tässä. No, liikenneministeri on kiteyttänyt sanomalla, että siltarumpupolitiikan aika on ohi, mitä edustaja Kallio tuossa jo toi sitä siltarumpupolitiikkaa esille, mutta se on kovaa puhetta, kun tiedetään, mitä mieltä teollisuus ja kuljetusyrittäjät ovat tämän hetken teitten kunnosta varsinkin itäisessä Suomessa ja varsinkin niillä tiepätkillä, joihinka ei näytä rahaa olevan tulossa tälläkään hetkellä. Kun kuljetusyrittäjien puheita ja viestiä kuulee, niin kyllä siellä, kuulkaa, aika paljon ylimääräistä rahaa menee sitten, kun joudutaan laittamaan uusia jarruja, kun jarrut menevät huonoon kuntoon näin huonoilla tiepätkillä. — Mutta, rouva puhemies, saanko jatkaa tästä paikalta vai tulenko... [Puhemies: Ei, olkaa hyvä vaan, sieltä vaan kaikki!] — Joo, kiitoksia. Rouva puhemies! Olisin toivonut, että olisimme käyneet myös keskustelua, kun edustajat Vigelius ja Bergbom kävivät tuossa puheenvuorojaan pitämässä. Nämä herrat ovat myös, ennen kuin nousivat eduskuntaan, tehneet Kipuraja ylitetty ‑kansalaisaloitteen. Sehän keräsi 79 000 suomalaista nimeä siihen, että saadaan kohtuullisuutta näitten polttoaineitten hintaan. Nämä polttoaineethan, rouva puhemies, eivät millään tavalla kyllä liity tähän Liikenne 12 ‑käsittelyyn, mutta tietenkin polttoaineellahan siellä liikutaan jokaisella tieosuudella. Ihan jäi mietityttämään, että kun edustajat tämmöisen aloitteen ovat tehneet ja sitä eivät sitten puolustaneet, kun se tänne eduskuntakäsittelyyn tuli, niin hieman, vähän kummaksun näitä puheenvuoroja heidän suunnaltaan, kun he tuovat esille, kuinka myötämielinen autoilijoita kohtaan tämä hallitus on ollut, kuinka polttoaineen verotusta on kevennetty. Mutta, kunnioitettu rouva puhemies, ei se siellä Itä-Suomessa polttoaineen pumppuhinnassa, ainakaan meillä Kuhmossa, näy. Dieselin hinta on noususuhdanteessa, ja kyllä se pistää mietityttämään, jos edustaja Bergbom tämän aihepiirin keskustelussa tuo esille sen, kuinka he ovat myötämielisiä olleet autoilevaa suomalaista kohtaan ja pitkien välimatkojenkin Suomessa. Kyllä se todellisuus sitten on aivan toista.

Kunnioitettu rouva puhemies! Ihan ensimmäiseksi kiitoksia puolustusministeri Häkkäselle tästä valtioneuvoston selonteosta. — Suomi on ollut pian kolme vuotta puolustusliiton jäsenenä. Liityimme Naton jäseneksi täysin oikeuksin ja velvollisuuksin. Suomi on kantanut vastuunsa liittokunnassa osallistumalla säännöllisesti rauhan ajan tehtäviin. Tehtäviin osallistuminen vahvistaa liittokunnan yhtenäisyyttä sekä pelotetta ja puolustusta koko euroatlanttisella alueella. Suomi tarkastelee Naton puolustusta 360 asteen näkökulmasta. Osallistuimme vuonna 2024 hävittäjäosaston tehtävään Romaniassa, Bulgariassa ja Mustallamerellä. Vuotta myöhemmin olimme mukana Naton ilmavalvonnan päivystystoiminnassa Islannissa. Suomen toimintaprofiiliin sopii tässä ajassa erityisesti lähiympäristömme turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen. Tänä vuonna olemme osallistuneet merivoimien tehtäviin Itämerellä. Itämeren turvallisuusympäristö on jatkunut jännitteisenä. Keskustan eduskuntaryhmä pitää perusteltuna Suomen osallistumista rauhan ajan tehtäviin Naton merellisellä vastuualueella myös ensi vuoden aikana. Yhteisten tehtävien merkitys on korostunut turvallisuustilanteen muutoksen myötä. Siksi Naton läsnäoloa on lisätty itäisen sivustan maissa. Suomi on vastannut turvallisuusympäristönsä muutokseen ja huolehtinut puolustuksensa resursseista. Puolustuksen lisäksi vahvempaa poliittista tahtotilaa ja ennen kaikkea konkreettisia päätöksiä tarvitaan Itä-Suomen elinvoiman vahvistamiseen, [Timo Suhonen: Oikein!] nimittäin elinvoimainen ja asuttu Itä-Suomi vahvistaa koko Suomen turvallisuutta. Asuttu raja on turvallinen raja — asuttu raja on turvallinen raja. Rauhan ajan tehtävien lisäksi yhteistoiminta Naton kanssa syvenee monella tavalla. Naton maavoimien johtoporras on aloittanut toimintansa päämajakaupunki Mikkelissä. Pohjoisessa Rovaniemellä ja Sodankylässä toimivat useista liittolaismaista tulevat FLF-joukot, jotka ovat rauhan ajan valmiusjoukkoja. Joukkojen kehysvaltiona toimii Ruotsi, jonka kanssa yhteistoiminta syventyy edelleen. Tietoliikenne- ja tietojärjestelmäpalveluja tuottava Naton johtamisjärjestelmäyksikkö perustetaan Riihimäelle. [Timo Heinonen: Se oli oikea päätös!] Arvoisa puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että isoja ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia valmistellaan parlamentaarisesti yli hallitus—oppositio-rajojen ja niistä päätetään mahdollisimman laajalla yksimielisyydellä. Pienen kansan voimavara on yhtenäisyys ja korkea maanpuolustustahto. Keskusta perehtyy huolellisesti ydinenergialain ja rikoslain muutoksiin ja tekee johtopäätökset, jotka vahvistavat maamme turvallisuutta. Suomen turvallisuus perustuu vahvaan kansalliseen puolustukseen osana liittokunnan yhteistä puolustusta ja pelotetta, yleiseen asevelvollisuuteen, koulutettuun reserviin ja koko maan puolustamisen periaatteeseen. Näistä keskusta pitää kiinni. Rouva puhemies! Suomi kantaa vastuunsa oman alueensa turvallisuudesta ja liittokunnan yhteisistä tehtävistä ja velvoitteista. [Timo Heinonen: Se oli hyvä puheenvuoro!]

Rouva puhemies! Kiitän edustajakollegoita hyvästä, asiantuntevasta keskustelusta. Nyt tämä menee maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn, ja katsotaan, mitä tälle asialle voidaan tehdä. Kiitän tästä hyvästä keskustelusta.

Rouva puhemies! Kiitoksia edustajakollegoille hyvistä, asiantuntevista puheenvuoroista. Ennen kaikkea edustaja Lehtiselle: Kun te olette tehnyt virkatyötä ennen edustajan uraa, niin tiedätte tämän asian taustan, mutta totta kai se tilanne on jo haastava ja kohtuuton. Jos otetaan esimerkki tilanteesta, että sinä olet metsällä metsästyskoiran kanssa, suurpeto hyökkää metsästyskoiran kimppuun, sinä joudut tekemään aika nopeasti toimenpiteitä, ja jos sinä ammut tätä suurpetoa ja se kuolee, niin se jo tilanteena on aika vaativa ja aika haastava. Sitten jos sinä olet tehnyt mielestäsi oikein, niin kuin esimerkiksi tässä tilanteessa metsästäjä on tehnyt, niin silti sinua epäillään törkeästä metsästysrikkomuksesta. Pahimmillaan tässähän varmasti on monennäköisiä käytäntöjä, ja sehän johtuu varmaan tilanteestakin, mutta olen saanut esimerkkitapauksia, ja jos se on jo muutenkin kohtuutonta ja sinut asetetaan epäilyn alaiseksi törkeästä metsästysrikkomuksesta ja siinä samalla vielä viedään vaikka aseetkin pois tarpeen vaatiessa, niin kyllä minun mielestä se on aika kohtuuton tilanne. Sen vuoksi olen tehnyt tämän lakialoitteen, että mentäisiin Ruotsin tielle — niin kuin edustaja Oinas-Panuma totesi — tässä lakialoitteessa, minkä olen kirjoittanut. Täällä on ihan Ruotsin metsästyslaistakin ote, ja toivoisin, että nyt otettaisiin Ruotsista mallia. Elikkä, rouva puhemies, tämä Ruotsin metsästyslaki: Ruotsissa metsästyslain mukaan suden tai suurpedon saa tappaa, jos se on hyökkäyksellään jo aiheuttanut kotieläimelle vahinkoa tai sen tuleva hyökkäys on ilmeinen. Pedon saa tappaa myös, kun se on kotieläimille tarkoitetun aidatun alueen sisäpuolella, ja tämä on olemassa oleva perusteltu syy olettaa sen hyökkäävän. Näissä tilanteissa uhkaavan eläimen saa tappaa kotieläimen omistaja tai haltija taikka henkilö, joka toimii heidän puolestaan. Ruotsissa ihan lääninhallitus tekee petoeläimen tappamiseen johtaneista akuuteista tilanteista alustavan arvioinnin. Se asia etenee poliisille vain, mikäli on syytä epäillä rikosta, mutta meillähän se menee poliisille jo lähtökohtaisesti, jos sinä suojelet omaa omaisuuttasi. Elikkä heti olettama on, että epäillään törkeästä metsästysrikkomuksesta. Tämä Ruotsin tie olisi minun mielestäni kohtuullisempi. Mitä tulee muuten tähän suurpetotilanteeseen, niin suden osalta edelleenkin olen tyytyväinen, että hallituksella on hallitusohjelmakirjauksessa ollut asianmukaiset kirjaukset siitä, että kun suurpetokanta sudenkin osalta on riistäytynyt käsistä, niin kannanhoidollista metsästystä pystytään Suomessa harjoittamaan. Kiitos vielä siitä.

Kunnioitettu rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen metsästyslain muuttamisesta, ja tämän pääasiallinen sisältö on metsästyslakiin lisäys, että sinne tehtäisiin uusi pykälä, säädettäisiin tämmöinen 19 a §, ja siinä pykälässä säädettäisiin näin, että lain muiden säännösten estämättä riistaeläimen pyytäminen ja tappaminen olisi mahdollista sellaisessa hätävarjelu- ja pakkotilassa, jossa riistaeläin hyökkää ihmisen tai kotieläimen kimppuun tai tulee ihmisten tai kotieläinten lähettyville ja välittömästi uhkaa ihmisten tai kotieläinten turvallisuutta. Välitöntä uhkaa ja vaaraa arvioitaessa otettaisiin huomioon tilanteen pakottavuus sekä muut olosuhteet tilanteessa. Kunnioitettu rouva puhemies! Minkä takia tämän lakialoitteen olen tehnyt? Viime vuosina me olemme saaneet lukea paljon uutisia susien ja muiden suurpetojen aiheuttamista vahingoista. Koti- ja tuotantoeläimiä menee tuon tuosta petojen suuhun. Susia eivät pysäytä petoaidat eivätkä karkottamisyritykset. Ne palaavat aina takaisin. Ihmisillä on, luulisi olevan, oikeus puolustaa omaa omaisuutta, perhettä ja kotieläimiä. Hallitusta on kiittäminen, että tänä vuonna suden kannanhoidollinen metsästäminen saatiin käyntiin kiintiömetsästämisellä — kiitoksia siitä hallitukselle — mutta se ei poista sitä epäkohtaa, kun omat eläimet ovat vaarassa. Ihminen ei pysty puolustamaan esimerkiksi parasta ystäväänsä, koiraa, jos susi pyrkii kimppuun. Näin kyllä voi tehdä, mutta siitä aina syytetään törkeänä metsästysrikkomuksena. Haluan vielä antaa perusteluita eduskunnalle tästä lakiesityksestä, miksi olen tehnyt tämän lakialoitteen metsästyslain muuttamiseksi: Lakimuutoksella varmistettaisiin, että erityisesti suurpetojen — esimerkiksi ahma, ilves, susi — tullessa uhkaavasti ihmisten asuntojen pihoille tai muuten lähistölle kansalaisella olisi selkeästi oikeus puolustaa itseään, perheenjäseniään ja kotieläimiä, kuten aitauksessa olevaa tuotantoeläintä tai pihassa kytkettynä olevaa koiraa. Samoin tämä esitettävä lakimuutos varmistaisi, että muun muassa riistaeläimen, esimerkiksi hirven, metsästyksen aikana tapahtuvassa suurpedon yllättävässä hyökkäyksessä metsästyskoiran kimppuun, metsästäjä saisi puolustaa omaa kotieläintään ilman tarpeetonta huolta isommista seuraamuksista. Tämän uuden säännöksen nojalla tapahtuneesta riistaeläimen pyytämisestä ja tappamisesta tulisi totta kai viipymättä tehdä metsästyslain mukainen saalisilmoitus sekä ilmoitus poliisille tai Rajavartiolaitokselle. Toimivaltaiset viranomaiset tutkisivat tietenkin pakottavassa tilanteessa tapahtuneen pyytämisen ja sen, ovatko olosuhteet olleet hätävarjelu- ja pakkotilamaiset. Mikäli riistaeläimen kaataminen todetaan tapahtuneeksi sellaisissa oloissa, jotka eivät vastaa uutta 19 a §:ää, seuraavat tästä teosta tietenkin normaalit rikosoikeudelliset ynnä muut seuraamukset. Puhemies! Viime vuosina useat metsästäjät ovat joutuneet epäoikeudenmukaisesti epäiltyjen penkille. Esimerkiksi lokakuussa 2024 Kajaanissa metsästäjän saksanseisojan kimppuun metsästystarkoituksessa pyrki kaksi sutta. Aluksi metsästäjä yritti karkottaa nämä sudet huutamalla, ilman mitään vaikutusta. Toinen susi oli jo vajaan puolen metrin päässä koirasta, ja saksanseisoja oli jo alistumassa kohtaloonsa. Metsästäjä pelkäsi oman ja koiransa turvallisuuden puolesta ja ampui tätä sutta kohti. Toinen susista siis kuoli, ja toinen lähti karkuun. Metsästäjä soitti tämän tilanteen jälkeen itse hätäkeskukseen ja jäi odottamaan poliisia. Lopputulemana miestä epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta, mutta asia onneksi päättyi onnellisesti ja syyttäjä jätti syyttämättäjättämispäätöksen, koska kyseessä oli selkeä pakkotilanne. Mutta kysymys kuuluu: miksi pitää aina lähtökohtaisesti tehdä tästä metsästäjästä syyllinen törkeän metsästysrikoksen mukaisesti? Puhemies! Viime syksynä Sotkamon Maanselän alueella metsästäjä oli ollut koiransa kanssa hirven mehtuussa. Metsästäjä oli kuullut, kun koira oli 200—300 metrin päässä alkanut haukkumaan poikkeavasti. Metsästäjä oli rivakasti lähtenyt katsomaan, mikä hätä koiralla oli, ja nähnyt, kun muutama susi oli lähtenyt paikalta, mutta yksi susi oli vielä koirassa kiinni. Metsästäjä ampui tämän suden, mutta harmaa norjanhirvikoira menehtyi silti suden hampaisiin. Jälleen epäiltiin törkeästä metsästysrikoksesta. Vaikka omaisuutta ja omia eläimiä saa lain mukaan suojella, lainsäädäntö velvoittaa aina poliisia tutkimaan asian, ja alkaa aikamoinen prosessi. Onko se kohtuullista tätä metsästäjää kohtaan, joka suojelee omaa omaisuuttaan? Nostan myös, rouva puhemies, muutamia esimerkkejä 2020-luvulta, kun kotitiloille on hyökätty suurpedon toimesta: Vuonna 2021 Pöytyäläisessä lampolassa tapahtui jo kolmas susien hyökkäys. Sillä kerralla 11 lammasta kuoli, kahdeksan sai vammoja ja kolme lammasta katosi. Lampolassa on ollut öisin radio ja valot päällä, on asennettu valvontakamerat ja petoaitaa on rakennettu kolme kilometriä. Mustasaaressa Björkön saaristossa vuonna 2020 yksi ainoa susi kävi tappamassa yli 130 laiduntamassa ollutta lammasta kesän aikana. Pohjois-Karjalassa Kiteellä sudet tappoivat kahdeksan lammasta syksyllä 2021. Pohjois-Pohjanmaalla Liminganlahdessa sudet tappoivat 25 lammasta syksyllä 2021. Silloin lampuri kertoi petovahinkojen olleen ensimmäisiä, ja lampuri kertoi, että tulevaisuus pelottaa. Viime syksyn pimetessä Kiikalassa Salon seudulla sudet hyökkäsivät lammastilalle peräti kuusi kertaa. Vuonna 2025 koettiin kauhun hetkiä myös muun muassa Kirkkonummella ja Jokioisilla, kun useita lampaita löytyi raadeltuna susien jäljiltä. Susi ei toki ole ainoa suurpeto, joka tekee vahinkoa koti- ja tuotantoeläimille. Kunnioitettu rouva puhemies! Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä kymmenistä ja taas kymmenistä tapauksista, joilla haluan painottaa tätä asian vakavuutta. Ihmisillä ei ole kunnon mahdollisuuksia puolustaa eläimiä ja omaisuutta petoja vastaan ilman että saa tämmöisen suuren rikollisen leiman, koska kyseessä on aina törkeä metsästysrikkomus. Jos puolustaudut ja peto kuolee, niin automaattisesti alkaa tutkinta tosiaan törkeästä metsästysrikoksesta ja asia menee syyttäjän harkintaan. Kodin ja eläinten puolustajan pitää elää monta viikkoa pelossa, jännityksessä ja stressissä siitä, saako hän sitten lopulta syytteen, vaikka hän on suojellut omaa omaisuutta tai kodin jäseniä. Kaiken kaikkiaan karkeasti suden suuhun vuositasolla joutuu koiria se 30—70 koiraa. Ne ovat kotilemmikkejä tai metsästyskoiria. Lampaita menee susien suuhun se 400—500, nautoja kymmenittäin, ja sitten kun puhutaan porotaloudesta, poroja suden suuhun päätyy jopa 1 000—1 500 poroa. Aikamoisia lukuja, ja kun ne laitetaan vielä talousluvuiksi, niin aika paljon joutuu valtio sitten korvaamaan. Kyse ei ole, rouva puhemies, pelkästään rahasta, vaan inhimillisestä kärsimyksestä. Puhemies! Nämä ovat pysäyttäviä lukuja. Ihmisillä pitää olla oikeus puolustaa kotiaan ja eläimiään. Lakimuutoksella on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä on elintilaa, ja tärkeää on palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan. Totta kai tämähän on jo toteutunut nyt, ja kiitoksia vielä hallitukselle siitä hyvästä työstä, että saatiin tämä kannanhoidollinen sudenmetsästys. Tämän lisäksi on saatava kohtuullinen tilanne metsästäjille suojata metsästyskoiriaan ja omaa omaisuuttaan. On kohtuutonta, että on tapauksia, joissa suojellaan omaa omaisuutta mutta sitten sitä käsitellään törkeänä metsästysrikkomuksena. Sen vuoksi, rouva puhemies, olen tehnyt tämän lakialoitteen, ja toivon, että tämä saa asianmukaisen käsittelyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ja toivon, että tämä asia vihdoin ja viimein menisi eteenpäin.

Kunnioitettu herra puhemies! Haluan kiittää omalta osaltani tätä polveilevaa, hyvää keskustelua ja kiittää edustaja Garedewia tästä äskeisestä puheenvuorosta. Olette perehtynyt turpeeseen ja turpeen hyötyihin laaja-alaisesti, ja olen siitä kiitollinen, että olette tehnyt tämmöisen toimenpidealoitteen. Toivon myös, että se etenee mahdollisimman nopeasti, vielä tämän vuoden aikana, tähän isoon saliin käsittelyyn. Toitte esille kasvuturpeen ja kasvuturpeen mahdollisuudet kasvualustana. Me kaikki tiedämme sen, että sitä käytetään kasvihuoneissa, ja sitä kautta sato-odotuksetkin ovat asianmukaiset, ja toitte esille, että jos sitä ei ole, niin sitten sitä kookoskuitua tai vastaavia muita tuodaan maailman toiselta laidalta. Mutta niinhän siinä on nyt käynyt viime vuosien aikana siellä polttopuolella — nyt kun kasvupuolelta mennään sinne polttopuolelle — niin kuin edustaja Hoskonen tuossa jo aikaisemmin omassa puheenvuorossaan toi esille, että viidestä seitsemään miljoonaan mottia ainespuuta elikkä sitä tukkipuuta ja kuitupuuta menee polttolaitosten kattiloihin. Ennemminhän me siellä sitä turvetta käytettäisiin osana, seospolttoaineena esimerkiksi metsähakkeen kanssa, ettei tarvitsisi niitä metsäteollisuuden ainespuita sitten polttaa savuna ilmaan. Mutta kun puhuitte juurikin tästä, että kun tuodaan sitten muualta, niin kyllähän tätä italialaista jätettä sitten on tuotu. Se on sitten haisemassa tuolla meillä Suomen satamissa, varsinkin tämmöistä italialaista jätettä, jolla on vielä hyvin hämärät tuontikuviot tänne Suomen suuntaan. Se on kyllä hieman kyseenalaista. Italialaista jätettä palaa sitten meidän voimalaitoksissa, kun voisimme käyttää kotimaista uusiutuvaa turvetta. No, mitä tähän turpeeseen tulee, niin varmasti myös elinkeinoministeri Puisto on kuunnellut edustaja Garedewia, olen huomannut sen. Nimittäin hänhän viime viikonloppuna taisi olla Ylen aamutelevisiossa haastattelussa, ja hän uskoi, että turpeentuotannon kasvattaminen parantaisi Suomen huoltovarmuutta. Hänhän vastaa elinkeinoministerinä tästä huoltovarmuudesta niin että jäämme nyt odottamaan, minkälaisia toimenpiteitä sitten on tulossa, tuleeko turpeelle jotain lisäystä. Totta kai sehän on jo tosiaan hallitusohjelmassa, ja huoltovarmuusaumat ovat käytössä, mutta mielestäni se ei riitä. Ja kun puhutaan siitä, että joku edellinen hallitus loi tämän romutuspalkkion näille turvekoneille, niin huoli pois. Kyllä niitä turvekoneita on myös mennyt sinne romutukseen, mutta kyllä niitä vielä turveyrittäjillä on. Oli mukavia uutisia — en muista, kuinka monta päivää takaperin — siitä, että turveala ei ole kuollut, vaikka työpaikat romahtivat. Nyt suomalaiselle turpeelle on kysyntää maailmalla. Eli kyllä sitä turvetta nostetaan, mutta kun saisimme sen vielä palaamaan tuolla suomalaisten voimalaitosten kattiloissa, niin siinä kyllä ihan varmasti kansantalous ja suomalainen kiittävät.

Kunnioitettu herra puhemies! Tosiaan keskustelussa on valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta, ja melkoinen paperihan tästä on sitten kehkeytynyt. Kiitoksia paperin tehneille, ja kiitoksia tästä hyvästä keskustelusta. Tämä energia- ja ilmastostrategian viritys, puhutaan nyt virityksestä, on samanlainen kuin edellisellä hallituksella. On samanlainen tavoite, elikkä olla hiilineutraali valtio vuoteen 2035 mennessä, mikä tarkoittaa, että nettopäästöjen osalta hiilipäästöjen on oltava Suomessa nolla viimeistään vuonna 2035. No, viime vaalikaudella kun tätä tietyllä tavalla kunnianhimoisesti... Tämä on kunnianhimoinen tavoite, ja nähtäväksi sitten jää, pääsemmekö vuoteen 2035 mennessä hiilineutraaliksi. Mutta kun tätä viime vaalikaudella vietiin eteenpäin, niin silloiset oppositiopuolueet totesivat, että tämä on tämmöistä kiilusilmäistä ilmastopolitiikkaa. Mutta nyt kun on tämän nykyisen hallituksen toimesta sama tavoite, niin se on sitten realistista politiikkaa hiilineutraalisuustavoitteen osalta. No, nähtäväksi sitten jää, miten tässä tulee käymään. Puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko on laaja paperi, ja täällä loppuosassa on sitten ihan liitetiedosto, Liitetiedosto 2: Energia- ja ilmastostrategian lausuntoyhteenveto, sivulta 131 lähtien. Haluan tästä muutaman asian tähän lähetekeskusteluun tuoda esille, kun tämä sitten valiokuntakäsittelyihin menee. Lausuntokierroksella on ihan pyydetty lausuntoja erityisesti 141 taholta, mutta vastaaminen on sitten ollut aivan avointa kaikille. Lausuntoja on tullut ihan mukavasti, 195 kappaletta, ja ne ovat edustaneet laajasti yhteiskunnan eri toimijoita, kuten ministeriöitä, viranomaisia, kuntia, maakuntia, yrityksiä, etujärjestöjä, tutkimuslaitoksia ja yksityishenkilöitä. Eniten avoimia vastauksia on annettu koskien kasvihuonepäästöjä ja hiilinieluja (metsien käyttö, turvemaat, tekniset nielut), uusiutuvan energian edistämistä (tuulivoiman etäisyysvaatimukset, paikalliset vaikutukset, biokaasu ja merituulivoima). No, näitähän asioita tänäänkin tässä lähetekeskustelussa on laajasti sivuttu. Täällä näiden lausuntojen osalta on myös tuotu esille näitä luonnollisten nielujen, kuten metsien, turvemaiden, vahvistamista. Sitä on pidetty kustannustehokkaimpana ja varmimpana keinona päästövähennysten saavuttamiseksi. Metsien osalta näkemykset ovat jakautuneet näissä lausuntopalautteissa. Osa lausunnonantajista on vaatinut hakkuiden vähentämistä ja metsänhoidon uudistamista, kun taas muun muassa metsäsektorin toimijat ovat vastustaneet näitä rajoituksia hakkuisiin ja korostaneet metsien kasvun edistämistä hoitotoimin. Tätä keskusteluahan on myös tässäkin keskustelussa tullut esille, ja kyllä täytyy edustaja Viitalaa kiittää hyvästä, järkevästä puheenvuorosta sen osalta, että jos me haluamme mennä fossiilitaloudesta kohti biotaloutta, niin kyllä siihen kuuluu se, että metsiä hoidetaan ja metsiä hyötykäytetään kestävän kehityksen kriteereitten mukaisesti Kyllä siellä metsäteollisuudessa se on tämän päivän ekotaloutta, ekotaloutta isolla E:llä, koska tällä mennään sieltä fossiilitalouden tuotteista biotalouden uusiutuviin tuotteisiin. Puhemies, haluan vielä nostaa sen, kun minulla on minuutti aikaa, että uusiutuvan energian edistäminen oli lausuntokierroksessa eniten kommentoitu osa-alue, siis uusiutuvan energian edistäminen. Yleisesti uusiutuvan energian merkitys nähtiin keskeisenä, mutta lausunnoissa tuotiin esiin huolia erityisesti tuulivoiman sääntelystä ja sen luontovaikutuksista. Kuntien ja maakuntien lausunnoissa kritisoitiin erityisesti kahdeksankertaisen voimalan korkeuden etäisyysvaatimusta, jonka katsottiin vaikeuttavan investointeja ja heikentävän kuntien itsehallintoa. Merituulivoimaa pidettiin laajemmin myönteisenä, joskin osa yksityishenkilöiden lausunnoista suhtautui kriittisesti merituulivoiman ja laajamittaisen tuuli- ja aurinkovoiman rakentamiseen. Näiden tuotantomuotojen katsottiin aiheuttavan merkittäviä ympäristöhaittoja, kuten luontokatoa, maisemavaikutuksia, meluhaittoja ja vaikutuksia eläimistöön. Toivon, että nämä huolet otetaan asianmukaisesti huomioon, kun tätä selontekoa tuolla valiokunnissa käsitellään. Herra puhemies! Menee kyllä yliajalle, mutta haluan vielä tähän puheenvuoroni loppuun todeta sen, [Puhemies koputtaa] että kun tätä metsäkatoa käydään eritoten tietyn puolueen puheenvuoroissa eli vihreän puolueen puheenvuoroissa, niin toivoisin, että kun puhuvat uusiutuvasta energiasta, niin ottavat myös luontokadon huomioon, kun näitä tuulivoimaloita [Puhemies koputtaa] ja sähkönsiirtolinjoja tehdään tuonne metsiin. Toivoisin myös, että jos luontokadosta puhutaan, niin puhuttaisiin sitten myös metsänomistajien tilanteesta, että saavat asianmukaisen korvauksen, kun näitä isoja, laajoja, leveitä [Puhemies koputtaa] sähkönsiirtolinjoja tehdään.

Kunnioitettu rouva puhemies! Tosiaan meillä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi. Täällä on käyty hyvää keskustelua. Harmi vain, että hallituspuolueitten edustajia ei ole paikalla kuuntelemassa tätä lähetekeskustelua. No, mutta pöytäkirjoistahan sitten voipi lukea jokainen kansanedustaja ja Suomen kansalainen, minkälainen lähetekeskustelu tästä aiheesta on käyty. Rouva puhemies! Tämä hankintalain uudistus on kunnille hyppy pimeään. Hallituksen esittämä ja hatustaan vetämä kuntakohtainen kymmenen prosentin omistusrajavaatimus kuntien ja hyvinvointiyhtiöiden omistamiin niin sanottuihin in-house-hankintayksikköihin ei perustu mihinkään tutkimuksiin. Hallitus painaa uudistusta väkisin eteenpäin, vaikka lausuntokierroksella jopa 85 prosenttia melkein 700:sta lausuntonsa antaneesta vastusti tätä umpisurkeaa esitystä. Hallitus väittää hankintalain muutoksella edistävänsä kilpailua ja pieniä ja keskisuuria yrittäjiä ja yrittäjyyttä sekä säästävänsä tällä lakiesityksellä veronmaksajien rahoja. No, tavoitteet ovat oikeita, mutta lopputulos olisi aivan päinvastainen, jos tämä laki menee läpi. Hankintalain tekeminen entistäkin monimutkaisemmaksi haittaisi pk-yrittäjien mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. Töitä riittäisi vain kalliille hankintakonsulteille. Nykyisten hankintayksiköiden purkaminen ja uusien perustaminen olisi sekin vain erittäin kallista ja aikaa vievää hallintohumppaa. Lakiluonnoksesta jäyti pitkään tämmöinen ongelma, että hallitus ei suostunut avaamaan lainmuutosten vaikutusarvioita. Vasta oikeuskanslerin jyrähdys sai hallituksen avaamaan tämän niin sanotun pandoran lippaan. Kunnille koituisi hallituksen omankin arvion mukaan jopa 410—450 miljoonan euron kertaluonteiset kustannukset — siis kertaluonteiset kustannukset. Kilpailutuksesta koituvia säästöjä tulisi parhaillaankin 37—74 miljoonaa euroa vuodessa. Lainmuutoksen takaisinmaksuajaksi muodostuisi silloin jopa yli vuosikymmen. Hallitus myös arvioi, että lainmuutoksen aikaansaama samanaikainen kilpailutustulva nostaisi tarjouksien hinnat pilviin ja söisi säästöjen mahdollisuudet ennen kuin yksikään kunta ehtii hyötyä tästä muutoksesta. Osaajapula erityisesti ict- ja taloushallintopalveluissa jo nyt kuristaa meidän kuntia tässä Suomenmaassa. Lopullinen lasku voi vieläkin kasvaa. Tämä hallituksen esitys vaarantaa myös huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Pesula- ja ruokahuolto, palkkahallinto, kuntien ja sairaaloiden tietojärjestelmät sekä kyberturvallisuus eivät parane ulkoistamalla niitä pakolla pois kuntien omistamista yhtiöistä palvelumarkkinoille, joita monilla alueilla ei edes ole olemassa. Rouva puhemies! On myös outoa, että hallitus antaa vinkkejä siihen, millaisilla toimilla kunnat voisivat jatkossa kiertää tätä kilpailutuspakkoa. Nämä vaihtoehdot olisivat erityisesti pienille ja keskisuurille kunnille raskaita, kalliita ja pienille kunnille jopa mahdottomia. Erityisesti pieniä ja keskisuuria kuntia kaltoin kohtelevan hankintalakiesityksen lisäksi on hyvä muistaa, että hallitus on jo pettänyt kunnille antamansa lupauksen kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, eikä luvattu normienpurkuhankekaan näytä etenevän. Hankintalaissa on hyvä muistaa, että kaikesta kurjasta, mitä hallitus kunnille keksii, lopullinen hinta maksetaan aina kuntien asukkailla korkeampina veroina tai sitten huonompina palveluina. Herää väkisinkin kysymys, onko nyt kokoomus kaivanut pöytälaatikostaan edellisen kokoomusjohtoisen hallituksen laatiman kuntakartan, joka tähtää yli 200 kunnan lakkauttamiseen. Silloin kokoomus pyrki tavoitteeseen kyseenalaistamalla lainsäädännöllä pienten ja keskisuurten kuntien olemassaolon oikeutuksen. No, nyt kokoomus on vaihtanut taktiikkaa jättämällä kunnille luvatut uudistukset tekemättä ja tuottamalla lainsäädäntöä, joka lisää kuntien kustannuksia. — Kiitos.