Asell Marko

Arvoisa puhemies! Tekisin pöytäkirjaan osaltani korjausta, koska tarkoitus edellisessä puheessani oli kannattaa nimenomaan edustaja Hyrkön tekemää vastalausetta, ja kun tuossa katsottiin, niin se olisi ollut vastalause numero 2. Puheessani sanoin, että kannatan 1:tä, joka oli keskustan, niin että sen vetäisin pois, ja kannatan siis sitä edustaja Hyrkön esitystä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite edistää luonnonarvomarkkinoita on erittäin kannatettava. Kansallisten ja EU:n luontotavoitteiden saavuttaminen edellyttää yritysten aktiivista osallistumista sekä yksityisen rahoituksen merkittävää kasvua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen rahoitusvajeen arvioidaan olevan jopa noin miljardi euroa vuodessa, ja on selvää, ettei julkinen rahoitus yksin riitä vastaamaan tähän haasteeseen. Esityksen keskeinen tavoite, luonnonsuojelulain mukaisesti tuotettujen luonnonarvojen käytön laajentaminen ekologisesta kompensaatiosta myös vapaaehtoisiin luontotekoihin, on tärkeä askel eteenpäin. Suomen vapaaehtoisen ekologisen kompensaation malli on kansainvälisestikin vahva. Sen vahvuuksia ovat luonnolle syntyvien hyötyjen lisäisyys, pysyvyys, viranomaisvarmennus ja avoin rekisteri. Näiden varaan voidaan rakentaa toimivat luonnonarvomarkkinat. Yrityksillä on keskeinen rooli luontokadon pysäyttämisessä. Monilla toimijoilla on aito halu vähentää toimintansa luontohaittoja, hallita riskejä sekä vastata sijoittajien ja asiakkaiden kasvaviin vastuullisuusodotuksiin. Luonnonarvomarkkinat voivat tarjota tähän tehokkaan ja uskottavan työkalun. Siksi on huolestuttavaa, että hallitus on sisällyttänyt esitykseen EU:n vaatimukset ylittäviä raportointivelvoitteita. Luonnonarvomarkkinoiden suuri haaste ei tällä hetkellä ole tarjonnan vaan kysynnän puute. Yrityksillä ei ole vielä riittävästi kannustimia tehdä vapaaehtoisia luontotoimia, ja juuri siksi markkinoiden syntymistä tulisi helpottaa, ei vaikeuttaa. Esitetty lisäraportointivelvollisuus kohdistuisi erityisesti niihin yrityksiin, jotka ovat jo tunnistaneet luontovaikutuksensa, raportoineet niistä avoimesti ja pyrkineet vähentämään haittojaan. Käytännössä lisäsääntely ja hallinnollinen taakka kohdistuisivat siis kaikkein aktiivisimpiin toimijoihin. Tämä voi lisätä tulkinnallista epävarmuutta ja pahimmillaan hidastaa yritysten osallistumista luonnonarvomarkkinoille. Erityisen ongelmallista on lisätä uusia velvoitteita markkinoille, jotka ovat vasta syntymässä. Luonnon kannalta tärkeintä on saada mahdollisimman moni yritys mukaan luontotoimiin. Hallinnollista taakkaa tulee siksi välttää, eikä vapaaehtoisesta vastuullisuudesta pidä tehdä tarpeettoman raskasta. Mikäli nyt esitettävä sääntely osoittautuu luonnonarvomarkkinoiden syntymistä hidastavaksi tekijäksi, sen vaikutukset on arvioitava nopeasti ja sääntelyä korjattava viipymättä. Kannatan siten vastalauseen 1 mukaista lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa suomalaisille maalattiin kuva suunnanmuutoksesta. Meille kerrottiin, että velka pysäytetään, työllisyys vahvistuu ja talous lähtee kasvuun. Keinovalikoimaksi valittiin veronkevennykset kaikkein suurituloisimmille, leikkaukset sosiaaliturvaan ja työmarkkinoiden yksipuolinen kiristäminen. Nyt kolme vuotta myöhemmin tulokset ovat nähtävissä, eikä niitä voi kaunistella. Työllisyystavoitteeksi asetettu 100 000 uutta työpaikkaa jäi saavuttamatta. Päinvastoin työttömien määrä on noussut lähes 350 000:een. Se on hälyttävä taso, joka heijastuu suoraan ihmisten arkeen ja koko kansantalouteen. Samalla julkinen velka kasvaa edelleen voimakkaasti, vuositasolla yli 17 miljardia euroa alijäämää vuosikymmenen loppuun, eikä velkaantumisen taittumisesta ole näkyvissä uskottavaa polkua. Hallitus on toistuvasti vakuuttanut, että sopeutustoimet kohdistuvat kohtuullisesti. Todellisuus kertoo toista: pienituloisten määrä on kasvanut noin 120 000 ihmisellä, joista yli 30 000 on lapsia. Tämä ei ole vain tilastotieto, tämä on kuva siitä, miten politiikan seuraukset kohdistuvat kaikkein haavoittuvimpiin. Epävarmuus ei kuitenkaan kosketa vain pienituloisia. Kun työttömyys kasvaa ja turvaverkkoja heikennetään, huoli leviää myös keskiluokkaan. Kun ihmiset pelkäävät työnsä puolesta, he siirtävät hankintoja, lykkäävät asunnon ostoa ja säästävät varmuuden vuoksi. Tämä näkyy suoraan taloudessa: kotimainen kysyntä hiipuu, ja kasvu jää syntymättä. Arvoisa puhemies! Hallitus perustelee epäonnistumistaan useilla kansainvälisillä tekijöillä, ja on totta, että maailmantalouden epävarmuus vaikuttaa kaikkiin, mutta se ei selitä sitä, miksi Suomi on jäänyt jälkeen muusta Euroopasta. Syyt löytyvät myös hallituksen omista päätöksistä. Työmarkkinapolitiikan vastakkainasettelu on heikentänyt luottamusta. Julkisten palveluiden leikkaukset ovat lisänneet työttömyyttä entisestään. Samaan aikaan veronalennukset hyväosaisimmille ovat pienentäneet valtion tuloja ja kasvattaneet velan korkokustannuksia, koska nämä hyvätuloisten veroalet rahoitetaan velaksi. Ja esimerkiksi työttömyysturvan suojaosan poistaminen on heikentänyt kannustimia ottaa vastaan lyhytaikaista työtä. Terveydenhuollossa linja on ollut erityisen ristiriitainen. Julkisen puolen jonot kasvavat ja asiakasmaksuja korotetaan, samalla kun satoja miljoonia euroja ohjataan yksityisiin palveluihin, joista hyötyvät eniten suurimpien kaupunkien hyvätuloiset. Arvoisa puhemies! Tälle suunnalle on olemassa vaihtoehto. SDP on koko vaalikauden ajan esittänyt vaihtoehtoista talouspolitiikkaa, jossa velkaa otetaan vähemmän mutta sopeutuksen taakka jaetaan oikeudenmukaisemmin. Jokaiselle hallituksen esittämälle leikkaukselle, jota emme ole voineet hyväksyä, olemme esittäneet korvaavan ratkaisun. Tämä osoittaa, että vaihtoehtoja on. Kyse on valinnoista. Meidän linjamme ytimessä on luottamuksen palauttaminen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palautamme työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat emmekä hyväksy kohtuuttomia korotuksia terveydenhuollon maksuihin. Se tarkoittaa myös panostuksia kasvuun, erityisesti puhtaan energian investointeihin, joissa Suomella on todellista potentiaalia. Lisäksi asuntomarkkinoiden pysähtyminen on katkaistava. Tarvitsemme toimia, joilla asuntokauppa saadaan jälleen liikkeelle ja rakennusala elpymään. Veropolitiikka on keskeinen osa kokonaisuutta. Sen tehtävä ei ole ainoastaan rahoittaa yhteiskunnan menoja vaan myös kaventaa eriarvoisuutta. Siksi esitämme muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistamista, tehottomien yritystukien karsimista sekä sitä, että suurituloisten verotuksen progressio säilytetään vähintään nykyisellä tasolla. Erityisen tärkeää on perua hallituksen ajama yhteisöveron alennus, joka heikentää julkista taloutta ilman varmaa työllisyysvaikutusta. Arvoisa puhemies! Hallituksen viimeinen kehysriihi oli hukattu tilaisuus. Talouden vakava tilanne olisi vaatinut suuria ja vaikuttavia ratkaisuja, mutta nyt nähtiin lähinnä pieniä ja hajanaisia toimia. Tämän seurauksena seuraavalle hallitukselle jää raskas taakka, korkea velka, heikko työllisyys ja rapautunut luottamus. Samalla tämä hallitus vaatii oppositiolta vastauksia tulevaisuuden haasteisiin, vaikka ei ole itse kyennyt niitä ratkaisemaan. Tämän Orpon hallituksen suunta on karannut. Se jatkaa linjaa, joka lisää eriarvoisuutta ja kasvattaa velkaa, samalla kun se jakaa viime hetken veronkevennyksiä omille kohderyhmilleen. Suomi tarvitsee paremman suunnan. Meidän on rakennettava taloutta, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen, luottamukseen ja kestävään kasvuun. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole Suomessa sattumaa. Se ei ole luonnonvoima eikä yksittäisten ihmisten epäonni. Köyhyys on seurausta tehdyistä poliittisista päätöksistä, ja yhtä lailla se on seurausta päätöksistä olla tekemättä mitään. Meillä on Suomessa yhä enemmän ihmisiä, jotka käyvät töissä mutta eivät silti tule toimeen. Meillä on lapsia, jotka elävät arkea, jossa lämpimän ruuan saaminen ei ole itsestäänselvyys vaan päivän kohokohta. Meillä on ikäihmisiä, jotka joutuvat laskemaan, ostavatko lääkkeet vai ruokaa, ja samaan aikaan meillä sanotaan, että kaikki on kunnossa. Tämä ei ole vain tilastojen Suomi, tämä on todellisuutta kodeissa, joissa sähköä säästetään pimeyden kustannuksella ja joissa lasten harrastukset jäävät haaveeksi, koska rahat eivät riitä edes perustarpeisiin. Puhumme yksinhuoltajasta, joka tekee kahta osa-aikatyötä ja silti joutuu turvautumaan leipäjonoihin, tai nuoresta, joka jättää jatko-opinnot väliin, koska opintotuki ei riitä elämiseen. Tai puhumme eläkeläisestä, joka ei kehtaa pyytää apua, vaikka jääkaappi on tyhjä. Tämä on suomalaisen köyhyyden arkea vuonna 2026. Arvoisa puhemies! Suomi on epäonnistunut tavoitteessaan vähentää köyhyyttä. SOSTEn raportin mukaan, jos nykyinen kehitys jatkuu, pienituloisten määrä kasvaa lähivuosina noin 26 000 henkilöllä ja heistä noin 6 000 on lapsia. Tämä on suora osoitus siitä, että suunta ei ole oikea. Vuonna 2022 laadittiin toimintasuunnitelma köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Monet siihen kirjautuista toimista eivät ole toteutuneet. Sosiaaliturvaetuuksien korotusten sijasta etuuksia on kuluvalla Orpon hallituskaudella pikemminkin leikattu. Samaan aikaan kehitys on monella mittarilla huolestuttava. Pienituloisuus ei ainoastaan lisäänny, vaan se myös syvenee. Koetut toimeentulovaikeudet kasvavat, työttömyys on korkealla tasolla, ja jopa asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Kun samaan aikaan tiedämme, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli vuonna 2025 jo 958 000 ihmistä, siis enemmän kuin aiemmin, on selvää, että tavoite vähentää riskiä 100 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä on vaarassa kääntyä täysin päinvastaiseksi kehitykseksi. Jos mitään ei tehdä, suunta jatkuu: lisää köyhyyttä, lisää osattomuutta, lisää eriarvoisuutta. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet puhuvat vastuusta ja kestävyydestä, mutta pitää kysyä, onko vastuullista politiikkaa se, että samaan aikaan, kun tiedetään köyhyyden kasvavan, sosiaaliturvaa heikennetään ja indeksitarkistuksia jäädytetään. Kun toimeentulo heikkenee, seuraukset kasautuvat, ja kuten asiantuntijat ovat todenneet, juuri ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten tukea, jäävät usein siitä paitsi. Samaan aikaan myös järjestöjen ja tukiverkostojen rahoitusta on heikennetty, juuri silloin, kun apua tarvittaisiin eniten. Tämä ei ole säästämistä, tämä on ongelmien siirtämistä ja syventämistä. Me sosiaalidemokraatit emme hyväksy ajatusta, että hyvinvointivaltio on vain niille, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Hyvinvointivaltion tarkoitus on pitää kaikki mukana. Siksi on vaikea ymmärtää hallituksen linjaa, jossa heikennetään perusturvaa samaan aikaan, kun hyvätuloisille suunnataan verokevennyksiä ja veroetuisuuksia. Köyhyyttä ei poisteta puheilla vastuusta vaan teoilla, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia selviytyä arjessa. Arvoisa puhemies! Suomi on maa, jossa on varaa parempaan. Me voisimme varmistaa, että sosiaaliturvaetuuksiin tehdään normaalit indeksitarkistukset, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne ei jatkuvasti heikkene, tai voisimme vahvistaa myös perheiden asemaa niin, että lapsiperheköyhyys ei kasva vaan vähenee. Me voisimme päivittää köyhyyden vastaisen toimintasuunnitelman vastaamaan todellista kehitystä, ei vain paperilla vaan konkreettisilla toimilla. Tässä salissa on erilaisia näkemyksiä talouspolitiikasta, mutta yhden asian pitäisi olla yhteinen: köyhyyden kasvu ei ole hyväksyttävä sivuvaikutus. Siksi katson, että hallituksen politiikan suunta on väärä. Se lisää eriarvoisuutta, syventää köyhyyttä ja vie Suomea kauemmaksi siitä tavoitteesta, jonka olemme asettaneet. Juuri siksi emme voi hyväksyä tätä politiikan suuntaa.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme tässä valtakunnallista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa, niin sanottua Liikenne 12 -suunnitelmaa. Sen alkuperäinen tarkoitus on ollut kannatettava: tuoda liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä, ennakoitavuutta ja yli hallituskausien ulottuvaa yhteistä näkemystä. Juuri tällaista politiikkaa Suomi tarvitsee. Valitettavasti on todettava, että nyt käsissämme oleva kokonaisuus ei täytä tätä lupausta. Prosessi on ollut hallituksen puolelta hidas ja tahmea, parlamentaarinen työskentely pysähtyi syksyllä, eikä eduskunnalla ole ollut riittävää tietoa työn etenemisestä samaan aikaan, kun maakunnissa odotettiin kipeästi linjauksia ja suunnittelu käytännössä seisoi. Näin ei voida toimia, kun kyse on kansallisesta infrastruktuurista, järjestelmästä, joka on kriisitilanteessa aivan yhtä keskeinen kuin puolustusmateriaalien varastot. Olemme ajautuneet pois yhteisestä sopimisesta ja parlamentarismista takaisin siltarumpupolitiikkaan. Samalla hallituksen linja uhkaa koko maan tasapuolista kehittämistä, pitkäjänteistä rahoitusta ja myös EU-rahoituksen tehokasta käyttöä. Suurin huoli liittyy kuitenkin rahoitukseen. Perusväylänpidon rahoitukseen syntyy syvä kuoppa vuosille 2026—2029. Rahoitusta nostetaan vasta 2030-luvun alussa, liian myöhään. Tämän seurauksena korjausvelka kasvaa rajusti. Ennusteen mukaan se voi nousta jopa kahdeksaan miljardiin euroon vuoteen 2037 mennessä. Alempiasteinen tieverkko rapautuu. Korjausta vailla oleva tieverkko uhkaa kasvaa yli 10 000 kilometristä jopa 30 000 kilometriin. Tämä ei ole pelkkä tilastokysymys. Tämä näkyy ihmisten arjessa, yritysten kustannuksissa ja koko Suomen kilpailukyvyssä. Erityisen vakavasti tilanne iskee teollisuuteen. Metsä- ja elintarviketeollisuuden kuljetukset vaikeutuvat, kun painorajoitukset lisääntyvät ja tieverkko heikkenee. Samalla logistiikkakustannukset kasvavat. Kyse on myös turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Kansainvälinen turvallisuustilanne on muuttunut dramaattisesti. Liikenneverkko ei ole vain taloudellinen kysymys, se on keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja puolustuskykyä. Silti hallitus lykkää välttämättömiä investointeja tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Ongelmat eivät rajoitu tieverkkoon. Raideliikenteessä kapasiteetti on jo nyt merkittävä pullonkaula. Pääradalla, Savon radalla ja Karjalan radalla liikennettä ei yksinkertaisesti voida lisätä. Tämä rajoittaa sekä teollisuuden kuljetuksia että ihmisten liikkumista. Kasvun näkökulmasta raideliikenteen kapasiteetin ja toimintavarmuuden vahvistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, mutta toimet jäävät riittämättömiksi. Myös joukkoliikenteen osalta hallituksen linja on kestämätön. Valtiontuen jäädyttäminen 51 miljoonaan euroon koko hallituskaudeksi tarkoittaa käytännössä lippujen hinnankorotuksia ja vuorojen karsimista erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Samanaikaisesti hallitus on käytännössä nostanut kädet pystyyn liikenteen päästövähennysten suhteen. Luvattu verouudistus on haudattu työryhmiin, ja samalla riskinä on merkittävä verotulojen menetys liikenteen sähköistyessä. Arvoisa puhemies! On hyvä todeta rehellisesti, että merkittävää lisärahoitusta ei välttämättä ole helposti löydettävissä tulevilla hallituskausilla. Juuri siksi päätökset pitäisi tehdä nyt viisaasti ja pitkäjänteisesti, ei siirtää ongelmia eteenpäin. Infrastruktuuri ei ole pikavoittojen paikka, se on kansallinen turvaverkko. Jos annamme sen rapautua, maksamme siitä moninkertaisen hinnan myöhemmin taloudessa, turvallisuudessa ja ilmastopolitiikassa. Sosiaalidemokraatit eivät voi hyväksyä sitä, että liikennepolitiikka on näin kapeakatseista ja lyhytjänteistä. Samalla kun puhutaan huoltovarmuudesta, laiminlyödään juuri ne verkot: alempi tieverkko, yksityistiet ja joukkoliikenne, joiden varassa arki ja logistiikka todellisuudessa toimivat. Suomi tarvitsee takaisin Liikenne 12 -suunnitelman alkuperäisen idean: pitkäjänteisyyden, ennakoitavuuden ja aidon parlamentaarisen yhteistyön. Tarvitsemme yhteisen linjan, joka huomioi muuttuneen turvallisuusympäristön, koko maan tarpeet ja talouden realiteetit. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis tähän työhön, mutta se edellyttää sitä, että myös hallitus on valmis katsomaan tosiasioita silmiin ja tekemään ratkaisuja, jotka turvaavat Suomen huoltovarmuuden, turvallisuuden ja elinvoiman koko maassa.

Arvoisa puhemies! Ennusteiden mukaan Suomen perusväylänpidon korjausvelka kasvaa lähes kaksinkertaiseksi, kahdeksaan miljardiin euroon, vuoteen 2037 mennessä. Alempiasteinen tieverkko on vaarassa rapautua, ja riskinä on, että kunto heikkenee nykyisestä 10 000 kilometristä 30 000 kilometriin. Tämä ei ole vain liikenneongelma, vaan myös kysymys kansallisesta turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta. Hallituksen malli on lyhytjänteinen. Rahoitusta ei nosteta merkittävästi ennen vuotta 2030, vaikka vuosina 26—29 verkko pääsee rapautumaan. Koko maan toimivuus, alueiden elinvoima ja kriisivalmius ovat tällöin vaarassa. Miten hallitus aikoo varmistaa, että tieverkko pysyy kunnossa jo vuosina 2026—2029 eikä kriittinen infrastruktuuri rapaudu hallitsemattomasti?

Arvoisa puhemies! Käsittelemme esitystä taksiliikennelainsäädännön muuttamisesta, ja on hyvä tässä heti alkuun sanoa yksi asia: tämä esitys on ennen kaikkea korjausliike. Se on korjaus niihin ongelmiin, jotka syntyivät, kun taksiala vapautettiin Sipilän hallituksen aikana liikenneministeri Bernerin johdolla. Oppositiossa jo silloin varoiteltiin tästä kehityksestä ja jätettiin vastalause, jossa todettiin, että liian nopea ja liian laaja sääntelyn purkaminen heikentää alan luotettavuutta, lisää harmaata taloutta ja vaarantaa asiakkaiden turvallisuuden. Valitettavasti moni näistä huolista on sittemmin toteutunut. Suomalainen taksijärjestelmä oli pitkään järjestelmä, johon kansalaiset saattoivat luottaa. Asiakas tiesi, että auto on tunnistettavissa, hinta on läpinäkyvä ja kuljettaja koulutettu. Kun sääntelyä purettiin, syntyi tilanne, jossa markkinoille tuli toimijoita hyvin erilaisilla toimintatavoilla ja valvonnan keinot jäivät puutteellisiksi. Siksi on perusteltua, että nyt esitetään näitä toimia alan luotettavuuden vahvistamiseksi. Esityksessä tiukennetaan taksiliikenneluvan ehtoja. Hyvämaineisuuden arviointiin lisätään henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset sekä petos- ja maksuvälinerikokset. Tämä on perusteltua. Taksinkuljettaja toimii usein tilanteissa, joissa asiakas on yksin ja joskus haavoittuvassa asemassa, ja luottamus kuljettajaan on keskeinen osa palvelua. Samoin on järkevää, että kuljettajien koulutusta vahvistetaan: uusille kuljettajille esitetään 21 tunnin koulutusta ja alalla jo toimiville täydennyskoulutusta ajoluvan uusimisen yhteydessä. Ammattitaito ja asiakasturvallisuus ovat taksialalla olennaisia asioita. Esityksessä on myös muita kannatettavia elementtejä: taksamittarin pakollisuus ja se, että taksiajoneuvojen tunnistettavuutta parannetaan erillisellä rekisterikilvellä, mikä voi olla kanssa hyvä asia, sekä se, että ajoneuvot kytketään selkeämmin liikennelupaan. Nämä ovat toimia, jotka helpottavat valvontaa ja lisäävät läpinäkyvyyttä. Myös harmaan talouden torjuntaa vahvistetaan esimerkiksi velvoitteidenhoitoselvitysten avulla. Tämä on tärkeää, sillä taksiala on ollut yksi niistä toimialoista, joilla sääntelyn purkaminen avasi valitettavasti tilaa epäreilulle kilpailulle. Arvoisa puhemies! Vaikka esityksessä on monia oikeansuuntaisia korjauksia, on samalla todettava, että nyt ollaan paikkaamassa ongelmia, jotka olisi voitu välttää alun perinkin. Luottamuksen palauttaminen taksialaan ei tapahdu yhdessä lakimuutoksessa vaan vaatii johdonmukaista työtä sekä valvonnan että sääntelyn kehittämiseksi. Valiokuntakäsittelyssä onkin hyvä tarkastella tarkasti muun muassa koulutuksen toteutusta, valvonnan resursseja sekä sitä, ovatko ehdotetut seuraamukset riittäviä mutta myös oikeasuhtaisia. Arvoisa puhemies! Taksipalvelut ovat monille ihmisille arjen välttämätön liikkumisen muoto. Ne ovat tärkeitä erityisesti ikäihmisille, vammaisille sekä niille, joille muu joukkoliikenne ei ole helposti saavutettavaa. Siksi meidän on huolehdittava siitä, että ala on turvallinen, luotettava ja reilun kilpailun piirissä. Tämä esitys on askel oikeaan suuntaan ja samalla muistutus siitä, että lainsäädäntöä ei pidä muuttaa niin, että toimiva järjestelmä ensin rikotaan ja sitten vuosien päästä korjataan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa luovien alojen tekoälystä puhutaan usein vain teknologiasta ja innovaatioista, mutta yhtä tärkeä kysymys on kulttuuri ja kieli. Suomi on pieni kielialue. Jos digitaalinen ympäristö täyttyy massatuotetusta tekoälysisällöstä, joka on usein englanninkielistä tai kansainvälisesti tuotettua, vaarana on, että suomalainen kulttuuri ja suomenkielinen sisältö jäävät entistä pienempään asemaan. Samalla kilpailu näkyvyydestä kiristyy. Tekoäly pystyy tuottamaan valtavia määriä sisältöä lähes ilman kustannuksia. Tällaisessa ympäristössä yksittäisen kirjailijan, muusikon tai kuvittajan on entistä vaikeampi tulla esiin. Tämä ei ole vain taloudellinen kysymys, se on myös kysymys kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja siitä, millainen kulttuuriympäristö Suomessa tulevaisuudessa on. Kysymyksenä on, miten voidaan turvata suomalaisen kulttuurin ja pienten kielialueiden sisällöntuotannon asema tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen ongelma tekoälyn käytössä on juuri tuo läpinäkyvyyden puute. Moni tekijä ei yksinkertaisesti tiedä, onko hänen teoksiaan käytetty tekoälymallien koulutuksessa vai ei. Euroopan parlamentissa on korostettu, että tekoälykehittäjän tulisi ilmoittaa selkeästi, mitä aineistoja mallien koulutuksessa on käytetty, ja pitää kirjaa myös siitä, miten aineistoja on kerätty. Ilman läpinäkyvyyttä tekijänoikeuksia on käytännössä mahdotonta valvoa. Samalla myös kuluttajien luottamus kärsii, jos ei ole selvää, mikä sisältö on ihmisen ja mikä tekoälyn tuottamaa. Tämän vuoksi on esitetty, että tekoälyllä tuotettu sisältö pitäisi merkitä selkeästi. Kysynkin, kun ministeri on paikalla, aikooko hallitus edistää sääntelyä, joka velvoittaa merkitsemään tekoälyn tuottaman sisällön selkeästi ja lisäämään avoimuutta tekoälymallien koulutusaineistoista.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on tämä ajokorttilain uudistus. Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa erityisesti nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta, ja se onkin erittäin tärkeä tavoite. Vaikka liikenneturvallisuus Suomessa on pitkällä aikavälillä kehittynyt myönteisesti, nuoret kuljettajat ovat edelleen yliedustettuina onnettomuustilastoissa. Siksi on perusteltua tarkastella sitä, miten nuorten kuljettajien osaamista ja kokemusta ja turvallisuutta voidaan entisestään vahvistaa. Tässä esityksessä tarkennetaan 17-vuotiaiden poikkeuslupamenettelyä ja täsmennetään niitä perusteita, joilla alaikäinen voi saada henkilöauton ajo-oikeuden. Samalla ehdotetaan rajoituksia yöaikaiseen ajamiseen sekä tarkennuksia siihen, millaisilla kulkemistarpeilla poikkeuslupa voidaan myöntää. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että poikkeuslupamenettely ei ole mikään uusi tai harvinainen ilmiö. Poikkeuslupia on myönnetty Suomessa jo pitkään, ja kun hakemuksia on nykyään noin 20 000 vuodessa, on aiheellista kysyä, voidaanko puhua enää varsinaisesti poikkeuksesta. Siksi tämän järjestelmän on oltava mahdollisimman selkeä, oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla auto ei ole vain mukavuuskysymys, vaan välttämättömyys. Monille nuorille ajokortti mahdollistaa koulunkäynnin, harrastuksiin osallistumisen tai työssäkäynnin tilanteissa, joissa julkinen liikenne ei tarjoa toimivaa vaihtoehtoa. Siksi on tärkeää, että ajo-oikeuden hankkiminen on aidosti kaikkien saatavissa riippumatta asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta. Arvoisa puhemies! Viime kaudellahan tätä ajokorttiuudistusta koetettiin viedä läpi, ja silloin se valitettavasti loppusuoralla kaatui. Eniten minua harmitti siinä tietysti sitten se, että tämä riskientunnistamiskoulutuksen lisääminen meni siinä samassa pesuvedessä. Nyt tässä lakiesityksessä tätä riskientunnistamiskoulutusta lisätään, ja se on oikeansuuntainen ratkaisu. Kuljettajakoulutuksen laatu ja sisältö ovat keskeisessä roolissa siinä, millaisilla taidoilla nuori lähtee liikenteeseen. Haluan painottaa sitä, että tähän riskienhallintakoulutukseen on välttämätöntä sisällyttää riittävästi myös käytännön opetusta, elikkä liukkaan ajon opetusta. Simulaattorit voivat olla hyvä täydentävä työkalu, mutta ne eivät voi korvata todellista ajokokemusta liukkaalla radalla. Kun auto lähtee liukkaalla kelillä heittelemään tai menettää pidon, kuljettajan on pystyttävä toimimaan nopeasti ja oikein. Tällainen tilanne on aivan erilainen oikeassa autossa kuin simulaattorissa. Vain käytännön harjoittelulla kuljettaja oppii tuntemaan auton käyttäytymisen, ohjauksen vastavoimat ja sen, miltä pidon menettäminen oikeasti tuntuu. Simulaattori ei pysty täysin välittämään samoja fyysisiä tuntemuksia, eikä se anna samanlaista kokemusta auton hallinnasta. Siksi olisi tärkeää varmistaa, että riskientunnistamiskoulutukseen kuuluu riittävästi oikeaa ajo-opetusta liukkaissa olosuhteissa. Se on taito, joka voi pahimmillaan ratkaista sen, päättyykö vaaratilanne hallittuun tilanteeseen vai onnettomuuteen. Suomessa on edelleen kattava ajoharjoittelurataverkosto, jolla voi liukkaan kelin ajamista harjoitella turvallisesti valvotuissa olosuhteissa. Näiden ratojen merkitys liikenneturvallisuudelle on suuri. Siksi on tärkeää huolehtia myös siitä, että ajoharjoittelurataverkosto säilyy ja pysyy toimintakykyisenä. Kun tavoitteena on parantaa nuorten kuljettajien osaamista ja turvallisuutta, tarvitaan myös paikkoja, joissa näitä taitoja voidaan harjoitella käytännössä. Kun tavoitteena on parantaa nuorten kuljettajien liikenneturvallisuutta, meidän on katsottava kokonaisuutta: koulutusta, kokemusta ja realistisia ajotilanteita. Lainsäädännöllä voimme asettaa rajoja ja velvoitteita, mutta todellinen turvallisuus syntyy ennen kaikkea osaamisesta. Siksi on tärkeää, että kuljettajakoulutus antaa nuorille aidot valmiudet kohdata Suomen vaihtelevat ja usein haastavat ajo-olosuhteet, erityisesti talvella.