Lahdenperä Milla

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Olen täysin samaa mieltä edustaja Kempin kanssa, mutta jos muistetaan, niin ennallistamisasetuksen keskeiset neuvottelut EU-tasolla käytiin keskustan ollessa hallituksessa, ja vielä maa- ja metsätalousministerinä. Suomi ja kokoomustaustainen ministeri vastustivat tätä asetusta. Kyllä nyt lähtökohtanani kokoomuksen näkökulmasta on, että Suomi käyttää täysimääräisesti kaikki asetuksen mahdollistamat kansalliset joustot. Meille on tärkeää yksityisomaisuuden suoja ja omaisuuden kunnioittaminen. Se on toimeenpanon keskeinen reunaehto. Yksityisillä mailla lähtökohtana on vapaaehtoisuus, kannustimet ja korvaukset, jos semmoiseen mennään, mutta me pyritään käyttämään kaikki kansalliset joustot. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa kannattaa muistaa, että maatalouden kannattavuus ja viljelijän heikko asema ruokaketjussa eivät ole syntyneet tämän hallituskauden aikana. MTK ja maatalousyrittäjät ovat tehneet vuosien ajan työtä tilanteen korjaamiseksi. Myös keskusta on ollut pitkään hallitusvastuussa ja vaatinut aivan samoja asioita: viljelijän markkina-aseman vahvistamista, elintarvikemarkkinalain kehittämistä ja ruokaketjun voimasuhteiden korjaamista. Nyt tämä Petteri Orpon hallitus on tehnyt nämä kaikki, mutta niiden vaikutuksethan tulevat viiveellä, kuten me tiedetään. Sato korjataan myöhemmin. Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus on huoltovarmuuden, alueiden elinvoiman ja koko Suomen turvallisuuden kannalta ratkaiseva kysymys. Olen itse asunut aina maatilalla, vilja- ja kasvinviljelytilalla, lukuun ottamatta opiskeluvuosia, joten ymmärrän ja haluan edistää maataloutta ihan sisäsyntyisesti. Viljelijät ovat joutuneet kantamaan viime vuosina poikkeuksellisen suuren taakan, kun energian, lannoitteiden, kuljetusten ja rahoituksen kustannukset ovat nousseet, mutta nousseita kustannuksia ei ole voitu siirtää täysimääräisesti tuotteiden hintoihin. Tässä on maatalouden kannattavuusongelman ydin. Tämän päivän maanviljelijä on osaava yrittäjä. Tiloilla hyödynnetään teknologiaa, kehitetään viljelymenetelmiä ja etsitään jatkuvasti uusia keinoja parantaa tuottavuutta ja kestävyyttä. Viljelijät kyllä osaavat työnsä. Eduskunnasta käsin taas pyritään luomaan edellytykset yrittäjän tekemälle työlle. Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että Suomessa pystytään tuottamaan omaa ruokaa myös poikkeusoloissa. Maa, joka pystyy huolehtimaan omasta ruokaturvastaan, on vahvempi ja turvallisempi maa. Siksi meidän on vahvistettava tuottajan markkina-asemaa, vähennettävä riippuvuuttamme tuontipanoksista, edistettävä ravinteiden kierrätystä sekä huolehdittava energian, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten saatavuudesta myös kriisitilanteissa. Keskustan välikysymys nostaa esiin todellisia haasteita, mutta kuva hallituksen toimettomuudesta ei pidä paikkaansa. Luvattua suunnanmuutosta on tehty. Sille emme voi mitään, että Ukrainan sota ja Lähi-idän kriisi ovat aiheuttaneet kustannussokkeja. Hallitus on vahvistanut maatalouden toimintaedellytyksiä muun muassa korottamalla energiaveron palautusta kahdeksi vuodeksi, EU:n kriisitukien kohdentamista maatalouteen, tukimaksatusten aikaistamista, investointien rahoituksen parantamista ja elintarvikemarkkinalain uudistusta. Samalla on edistetty kotimaista lannoitetuotantoa, ravinnekiertoa ja ruokavientiä. Myöskään ruokaa tuottavasta maataloudesta ei ole leikattu, vaikka lähes kaikkialta muilta hallinnonaloilta on jouduttu säästämään. Pitkällä aikavälillä ratkaisu ei kuitenkaan voi perustua uusiin tukipaketteihin. Kestävä ratkaisu syntyy siitä, että ruokamarkkina toimii nykyistä oikeudenmukaisemmin ja viljelijä saa tuotteestaan sellaisen hinnan, joka yhdessä tukien kanssa kattaa kustannukset, turvaa toimeentulon ja mahdollistaa investoinnit. Siksi meidän on vahvistettava tuottajien markkina-asemaa, huolehdittava huoltovarmuudesta ja vähennettävä riippuvuutta tuontipanoksista. Samalla on turvattava suomalaisen maatalouden riittävä rahoitus myös tulevissa EU-neuvotteluissa. Kokoomuksen lähtökohta on selvä: viljelijän työn pitää kannattaa, ja suomalaisella ruuantuotannolla pitää olla tulevaisuus. Tämä hallitus on tehnyt konkreettisia toimia tämän tavoitteen eteen, ja työtä jatketaan edelleen määrätietoisesti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Euroopan kuivuus ja kuumuus sekä maailman epävarmuus muistuttavat, että ruoka ei ole itsestäänselvyys. Suomessa meillä on valtava vahvuus: On puhdasta vettä, peltoa ja erittäin osaavia viljelijöitä. Tiloilla toteutetaan viljelykiertoa, huolehditaan maan kasvukunnosta, suunnitellaan lannoitus tarkasti ja hyödynnetään uutta teknologiaa. Mutta osaaminenkaan ei auta, jos tuotantopanoksia ei ole saatavilla tai tuotanto ei ole kannattavaa. Siksi lannoitteiden ja energian saatavuus, ravinteiden kierrätys ja kotimainen ruuantuotanto ovat myös huoltovarmuus- ja turvallisuuskysymyksiä. Maa, joka pystyy tuottamaan oman ruokansa myös kriisin aikana, on vahvempi maa, ja sen vuoksi maatalouden kannattavuuskysymys on koko maan asia. Sen on syytä olla myös kaikkien yhteinen huolenaihe. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänään käytämme täällä paljon energiaa siihen, kuka viljelijän puolesta puhuu kovimmalla äänellä ja hienoimmilla sanakäänteillä, mutta meidän pitäisi yhdessä ratkaista se, miten viljelijä saa työstään sellaisen hinnan, että suomalainen ruuantuotanto kannattaa myös tulevaisuudessa. Keskustan välikysymys nostaa esiin todellisia huolia, mutta väite hallituksen toimimattomuudesta ei pidä paikkaansa. Hallitus on tukenut alan toimintaedellytyksiä muun muassa energiaveron palautuksella, kriisituella, investointirahoituksella ja vahvistamalla tuottajien asemaa ruokaketjussa. Samalla maataloudesta ei ole leikattu, vaikka säästöjä on tehty laajasti muualta. Oleellista on myös elintarvikevienti, kuten edustaja Kinnari äsken mainitsi. Pitkällä aikavälillä ratkaisu ei ole tukipaketista toiseen siirtymisessä, vaan se, että viljelijä saa työstään reilun korvauksen. Kokoomukselle asia on yksinkertainen: suomalaisen viljelijän työn pitää kannattaa, jotta suomalaisella ruualla on tulevaisuus. Sen eteen me täällä töitä teemme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on selkeyttää asealan elinkeinonharjoittajien velvollisuuksia, parantaa aseiden ja niiden osien jäljitettävyyttä sekä korjata ne puutteet, joihin Euroopan komissio on kiinnittänyt Suomen osalta huomiota. On tärkeää huomioida, ettei tässä olla tavallisen metsästäjän tai ampumaurheilijoiden toimintaa merkittävästi rajoittamassa, vaan esityksessä keskitytään ennen kaikkea valvonnan selkeyttämiseen, lupajärjestelmän johdonmukaisuuteen ja käytännössä havaittujen ongelmien korjaamiseen. Samalla deaktivoituja aseita koskevaa sääntelyä myös kevennetään tarkoituksenmukaisilta osin. Pidän tärkeänä, että aseiden laillinen käyttö, viranomaisten tehokas valvonta ja kansalaisten oikeusturva ovat tasapainossa. Tämä esitys tukee näitä tavoitteita ja varmistaa, että Suomen lainsäädäntö vastaa sekä kansallisia tarpeita että EU-velvoitteita. Tämän vuoksi kannatan hallituksen esityksen hyväksymistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Moni viljelijä tunnistaa tilanteen, jossa tuotantokustannukset nousevat, investointeja pitäisi tehdä ja samalla neuvottelupöydän toisella puolella on huomattavasti suurempi toimija. Silloin sopimusvapaus ei aina tarkoita sitä, että osapuolet olisivat aidosti tasavertaisia. Siksi pidän tärkeänä, että elintarvikemarkkinalakia vahvistetaan. Suomalainen viljelijä ei kaipaa erityiskohtelua vaan reiluja pelisääntöjä. Kun kotimainen ruoka on kaupan hyllyllä, sen takana on pitkä ketju työtä, riskejä ja investointeja, ja jos ketjun alkupää ei pärjää, ei pärjää lopulta koko kotimainen ruokajärjestelmäkään. Tämä esitys parantaa tuottajien asemaa, lisää läpinäkyvyyttä ja antaa viranomaisille paremmat mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Tämä on tärkeää viljelijöiden toimeentulon sekä suomalaisen huoltovarmuuden kannalta. Kotimainen ruoka syntyy pelloilla, navetoissa, kasvihuoneissa ja kalastuksen kautta. Siksi on kohtuullista, että myös tuottajan asemaa vahvistetaan siellä, missä hinnoista ja ehdoista päätetään. Haluan myös osaltani kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa yksimielisestä mietinnöstä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä korjataan kyllä pitkään tunnistettu ongelma. Valkoposkihanhien ja merimetsojen kannat ovat kasvaneet voimakkaasti, ja niiden aiheuttamat vahingot maataloudelle, kalataloudelle sekä paikoin myös lentoturvallisuudelle ovat lisääntyneet. Merimetsoista myös huomaa, kun tuolla Turun saaristossa kesäisin merellä liikkuu, että kyllä ne aiheuttavat merkittävää paikallista ympäristökuormitusta. Saarten kasvillisuus on tuhoutunut, puusto on tuhoutunut, arvokkaiden saaristoluontokohteiden tila on heikentynyt ravinnekuormituksen seurauksena. Onneksi tällä esityksellä valkoposkihanhi ja merimetso siirretään metsästyslain piiriin ja vahinkojen torjumiseen luodaan nykyistä toimivammat keinot. Vastuullinen suojametsästys on selkein ja käytännössä ainoa toimiva keino vähentää näitä haittoja. Lainsäädännön tulee kyetä huomioimaan sekä luonnonsuojelu että ihmisen elinkeino, ja tässä haetaan tätä tasapainoa. Samalla palautetaan tutkittuun tietoon perustuvaa käytännön järkeä suomalaiseen metsästyspolitiikkaan. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Metsänomistajille oma metsä on usein sukupolvien työn tulos, turva tulevaisuuteen ja osa suomalaista identiteettiä, eli metsä ei ole vain taloudellinen kysymys. Siksi omaisuudensuojasta on pidettävä kiinni myös silloin, kun lainsäädäntöä päivitetään EU-velvoitteiden vuoksi. Tässä esityksessä on tärkeää se, ettei Suomessa lähdetä ylimitoitettuun tulkintaan tai tarpeettomaan hakkuiden pysäyttämiseen. Hallitus on hakenut ratkaisua, jossa luonnonsuojelu ja metsätalous voidaan sovittaa yhteen käytännönläheisesti ja ennakoitavasti. Metsänomistajan pitää voida tietää, millä säännöillä toimitaan. Epäselvä lainsäädäntö on myrkkyä oikeusvarmuudelle, investoinneille ja koko metsäalalle. Suomessa metsänomistajat ovat jo pitkään kantaneet vastuuta luonnosta erittäin hyvin. Se näkyy metsien kasvussa, sertifioinneissa ja kestävän metsätalouden korkeassa tasossa. On myös tärkeää, ettei tavallista metsätaloutta kriminalisoida jälkikäteen tilanteissa, joissa kaikkia luonnon olosuhteita ei voida käytännössä täydellisesti ennakoida. Tahallinen piittaamattomuus on eri asia kuin normaali metsänhoito. Arvoisa puhemies! Metsät tuovat työtä, vientituloja, huoltovarmuutta ja hyvinvointia koko maahan. Siksi lainsäädännön pitää suojella myös omistajan oikeuksia ja uskoa siihen, että suomalainen metsänomistaja on osa ratkaisua, ei ongelma. Tarvitsemme luonnonsuojelua, mutta tarvitsemme myös tervettä järkeä. Molemmat voivat mahtua samaan metsään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä tosiaan nyt laki on auki näitten muutamien asioitten osalta. Nämä edustaja Mauri Konnun esittämät asiat on päätetty Marinin hallituksen aikana 2022, jolloin on päätetty näistä toimijakohtaisista kiintiöistä luopuminen, ja tämä astuu voimaan nyt vuoden 2026 alusta. Nämä toimijakohtaiset kiintiöt ovat olleet vuodesta 2017 saakka käytössä. Nyt meillä ovat tästä vuonna 22 päätetystä laista auki ne kohdat, joissa puhutaan näistä lainavakuuksista ja tiettyjen troolikiintiöitten ja rysäkalastajakiintiöiden muuttamisesta. Olisin yhtä lailla iloinen, jos me pystyttäisiin nyt tässä kohtaa muuttamaan tätä jo 2022 päätettyä ja 2023 tammikuussa tehtyä muutosta, joka ei ole siis meidän, Petteri Orpon hallituksen tekemä laki vaan tosiaan edellisen hallituksen tekemä laki. Tässä valiokunnalle onkin Suomen Ammattikalastajaliitto tehnyt toiveen ja esittänyt, että jos me pystyisimme avaamaan tämän koko YKP-lain ja palauttamaan nämä silakan rysäkalastuksen toimijakohtaiset kiintiöjärjestelmät siihen malliin kuin missä ne olivat silloin 22. Mutta me emme valiokunnassa ole voineet nyt sitten näitä avata, ja sen vuoksi henkilökohtaisesti toivon, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa, keitä siellä sitten onkaan, otetaan tämä asia käsittelyyn. Erinomaista on se, että me saimme yhteisymmärryksessä valiokunnassa nämä lausumat, jotka myöskin edellyttävät, että vuoden 27 loppuun mennessä katsotaan, kuinka kävi, ja myös pystyisimme arvioimaan sitten näitä menetyksiä niille kalastajille, jotka nyt joutuvat luopumaan niistä kiintiöistä, jotka ovat aikoinaan niin sanotusti työllään saaneet ja niistä myös maksaneet, tai niistä tulee taloudellisia menetyksiä, koska he ovat näihin satsanneet. Pystytään katsomaan sitä taloudellista vaikutusta ja kenties korvausta heille. No, itse olen perehtynyt tähän asiaan varsin hyvin, koska tulen Taivassalosta, jossa meillä on Suomen käytännössä ainoa kalanjalostamo, joka tuottaa siitä silakasta 97 prosenttia ruokapöytään elikkä elintarvikkeeksi. Nyt kun me ollaan menossa tähän vuonna 22 päätettyyn kiintiöistä luopumiseen, niin meillähän asettuu täällä samanlainen tilanne kuin Ruotsissa, elikkä tulee kilpakalastus kysymykseen. Meidän kalanjalostustehdas ei pysty ottamaan sitä määrää kalaa, kun se tuodaan kerralla, jolloin sitä ylimääräistä kalaa ei saa lain mukaan laittaa takaisin mereen. Elikkä minne se sitten menee, se on hyvä kysymys. Siihen ei oikein ole vastausta, mutta ehkä... — Onko muuten niin, että minä joudun lopettamaan nyt, kun tulee kolme minuuttia täyteen? Kiitos! — Eli jatkan tätä puhettani täältä pöntöstä nyt sitten. Meillä on siellä tosiaan tehdas, joka on toimintaansa näitten vuosien ja vuosikymmenten aikana tehnyt sillä tavalla, että he pystyvät jalostamaan sen määrän, mitä rysillä tuodaan ja jakamaan sitä toimikauttaan eri kuukausille. Mutta nyt kun mennään vuoden 27 alusta tähän niin sanottuun kilpakalastukseen, niin meillä tulee sitten tehtaalle kertalaakista niin iso satsi, että sitä ei pystytä myöskään käsittelemään. Silloin myös tätä ruokapöytään tulevaa kalaa on mahdotonta käsitellä, ja me emme tiedä, mihin tämä menee, todennäköisesti kalajauhotehtaalle tai lähtee sitten Viroon tai jonnekin. Silloin 22 on annettu paljon lausuntoja, mutta tämä on todella vaikea asia, ja minä ymmärrän, että valiokunnassa ja täällä eduskunnassa ei ole ehkä ihan ymmärretty, mitä tästä seuraa. Nyt tällä toisella kierroksella, kun käsittelimme vähän näitä samoja asioita, saimme ehkä yhteisymmärryksessä käsityksen, että ehkä on tullut silloin virhe tehtyä, ja sen vuoksi saimme nämä lausumat sitten sinne mietintöön tehtyä. Todellakin nyt, kun on tämä mahdollisuus siihen, että jokainen voi kalastaa, kiintiön täyttymisen jälkeen siellä meressä voi olla jopa 300 kappaletta niitä rysiä ja siinä tulee aika paljon myös ekologista ongelmaa siinä, miten sen ylimäärän kanssa sitten tehdään. No, uusia kalastajia ei pysty tulemaan alalle, koska se kiintiö täyttyy niin nopeasti, että ei siinä uusia tarvita. Lisäksi pankit eivät nyt myönnä lainaa, koska heillä ei ole enää sitä toimijakohtaista kiintiötä, jonka vakuudeksi tavallaan he sitä lainaa saisivat. Tämä on sillä tavalla epätasa-arvoista, koska trooli- ja lohikalastuksella on kuitenkin ne omat kiintiönsä ja he taas sitten pystyvät saamaan sitä lainaa ja kehittämään toimintaansa. Ehkä tässä nyt todetaan, että laki astuu voimaan ja me olemme saaneet lausumat, ja katsotaan sitten 2027 alusta, kuinka siinä kävi. Toivottavasti seuraavassa hallitusohjelmassa avataan tämä koko laki ja ehkä sitten todetaan asioita toiseksi, tai sitten, jos tästä ei tullut huonoja seuraamuksia, voidaan jatkaa tällä. — Ei muuta, kiitos.

Arvoisa puhemies! Ruokapoliittinen selonteko antaa rehellisen kuvan suomalaisen ruokajärjestelmän tilasta ja niistä ratkaisuista, joita nyt tarvitaan. Alkutuotannon heikko kannattavuus on keskeinen ongelma. Tuottajan osuus ruuan hinnasta ei ole seurannut kustannusten nousua, ja neuvotteluvoima on epätasapainossa. Siksi hallituksen esitys elintarvikemarkkinalain muuttamisesta on oikeansuuntainen. Kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja velvoite neuvotella poikkeuksellisessa tilanteessa vahvistavat alkutuottajan asemaa ja reilumpaa arvonlisän jakautumista. Huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää, että ruokaa tuottavasta maataloudesta ei leikata. Omavaraisuuden parantaminen ja tuotannon hajauttaminen ovat välttämättömiä, kun geopoliittiset ja ilmastoriskit kasvaessaan vaikuttavat. Luonnon kantokyvyn osalta ratkaisut on rakennettava yhdessä viljelijöiden kanssa siten, että ne tukevat sekä päästöjen vähentämistä että tilojen pitkän aikavälin kannattavuutta. Tärkeää on myös huomata, että ruokapolitiikka on osa kansanterveyttä. Kasvisten, kalan ja täysjyväviljatuotteiden käyttö on tällä hetkellä liian vähäistä. Julkisella ruokapalvelulla on merkittävä ohjausvelvoite. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Keskustelemme tänään kansallisesta ruokastrategiasta. Kansallisen ruokastrategian tarkoituksena on luoda yhteinen, pitkän aikavälin suunta suomalaisen ruokajärjestelmän kehittämiselle. Ruoka on ravintoa ja osa kulttuuria, mutta Suomessa se on myös huoltovarmuutta, turvallisuutta ja osa kansallista kestokykyä. Hallituksen ja meidän kansanedustajien tehtävänä on varmistaa, että suomalaisten perheiden lautasella on ravitsevaa ja maukasta ruokaa joka päivä, myös silloin, kun maailma ympärillämme kuohuu tai elämme poikkeusoloissa. Elämme aikaa, jolloin ruokaturva ei ole itsestäänselvyys. Geopoliittiset jännitteet ovat muuttuneet ruuantuotannon toimitusketjuissa, ilmastonmuutos haastaa ruokatuotantoa tavoin, joita emme täysin pysty ennakoimaan, ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muistuttanut meitä rajulla tavalla siitä, miten haavoittuvainen ruokajärjestelmä voi kriisin iskiessä olla. Näissä oloissa kotimaisen alkutuotannon arvo nousee entistäkin suuremmaksi. Arvoisa puhemies! Suomessa ruuan omavaraisuusaste on hieman laskentatavasta riippuen noin 80 prosenttia. Se on kansainvälisesti katsoen vahva luku. Omavaraisuus ei synny tyhjästä, eikä se säily itsestään. Sen takana ovat suomalaiset viljelijät, kalastajat, puutarhaviljelijät ja elintarvikeyrittäjät — ihmiset, jotka tekevät työtä säässä kuin säässä ja useimmiten ilman varmuutta toiminnan kannattavuudesta ja sen jatkuvuudesta. Arvoisa puhemies! Orpon hallitukselle ja kokoomukselle on selvää, että alkutuottajat ovat palkkansa ansainneet. Sen sijaan, jos tietyt oppositiopuolueet saisivat päättää, leikattaisiin maataloudesta jopa satoja miljoonia. Me valitsimme toisin. Erittäin hankalasta julkisen talouden tilasta huolimatta hallitus ei ole leikannut maataloudesta. Sen lisäksi, että olemme säilyttäneet kotimaisen ruuantuotannon rahoituksen, olemme tehneet useita ruuantuotantoa ja ruokaturvaa parantavia uudistuksia. Juuri nyt eduskunnan käsittelyssä oleva jo toinen elintarvikemarkkinalain uudistus on hyvä esimerkki Orpon hallituksen toimista. Elintarvikemarkkinalain uudistuksella pyritään tasaamaan neuvotteluasemaa elintarvikeketjun sisällä ja parantamaan erityisesti alkutuottajan asemaa neuvotteluvoimaltaan varsin keskittyneessä elintarvikemarkkinassa. Lisäksi olemme käynnistäneet sikojen salmonellarahaston, joka takaa turvallisen sianlihatuotannon Suomessa jatkossakin. Olemme myös määrittäneet kasvu‑ ja kuiviketurpeen strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, joka on kriittisen tärkeää erityisesti puutarhaviljelylle. Arvoisa puhemies! Haluan puhua myös kalastuselinkeinosta, joka ansaitsee enemmän näkyvyyttä kuin yleensä saa. Suomi on vesistöiltään poikkeuksellinen maa. Meillä on kymmeniätuhansia järviä ja laajat merenranta‑ ja saaristoalueet sekä runsaat kalakannat. Ammattikalastus on monilla rannikkoalueilla ja sisävesillä tärkeä osa paikallista elinkeinorakennetta ja ruokakulttuuria. Muistaa kannattaa myös kotivarakalastuksen merkitys. Kotimainen kala on maukasta, ekologista ja helposti saatavilla olevaa proteiinia. Kalastuselinkeino kohtaa kuitenkin vakavia haasteita. Hylkeet ja merimetso ovat aiheuttaneet rannikkokalastajille merkittäviä taloudellisia menetyksiä: pyydykset vaurioituvat, ja saaliit pienenevät. Onneksi valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen mahdollistava lakiesitys etenee, ja se toivottavasti saadaan pian eduskunnan käsiteltäväksi. Kotimaisen ruuan tarve ei tule vähenemään tulevaisuudessa. Suomalaiset haluavat ostaa kotimaista ruokaa, ja uskon, että puhtaalle ja laadukkaalle suomalaiselle ruualle on kysyntää myös ulkomailla. Meidän pitää vain saada viestimme paremmin maailmalle. Hallituksen tavoite on kaksinkertaistaa ruokavienti vuoteen 2031 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen mutta realistinen. Ruokaviennin kasvattaminen on välttämätöntä myös suomalaisen ruuantuotannon kilpailukyvyn varmistamiseksi. Arvoisa puhemies! Ruokaturva koostuu siitä, että koko ruokatuotannon ketju on tasapuolinen ja että ruokatuotanto on kannattavaa. Meidän tehtävämme on pitää huoli siitä, että pelikenttä on reilu suomalaiselle ruuantuotannolle niin EU-tasolla kuin kotimaassakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva elintarvikemarkkinalain uudistusta koskeva lakiesitys on tärkeä ja pitkään odotettu askel suomalaisen ruokaketjun tasapainottamisessa. Kyseessä on koko ruokajärjestelmän oikeudenmukaisuus, huoltovarmuus ja kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuus. Suomalainen ruokaketju on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Kauppa on keskittynyt, kaupan omien merkkien osuus on kasvanut, ja kustannusten voimakas vaihtelu on kohdistunut erityisesti alkutuotantoon ja elintarviketeollisuuteen. Ketjun alkupää kantaa usein suurimman riskin, mutta neuvotteluvoima on pienin. Tämä ei ole pitkällä aikavälillä kestävää talouden, huoltovarmuuden eikä kotimaisen ruoantuotannon kannalta. Elintarvikemarkkinalain uudistuksen tavoitteena on korjata näitä pitkään jatkuneita markkinahäiriöitä. Läpinäkyvämmät sopimukset, kohtuuttomien sopimusehtojen kielto ja kaupallisten kostotoimien selkeä kieltäminen ovat tärkeitä muutoksia. Lakimuutoksella suojataan yritysten liikesalaisuuksia ja estetään se, ettei tavarantoimittajilta vaadita tarpeettomia ja kalliita tietoja esimerkiksi kustannusrakenteesta tai tuotantotavoista. Kaupallisiin kostotoimiin liittyen yhteistyö ei voi jatkossa heikentyä sen vuoksi, että toimittaja käyttää oikeuksiaan tai vie asian viranomaiselle. Yksi tärkeä muutos on, että poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten kustannusten voimakkaasti noustessa, heikommalla osapuolella olisi oikeus pyytää sopimuksen ehtojen uudelleenneuvottelua. Tämä on tärkeää erityisesti maataloudessa, jossa kustannukset voivat muuttua nopeasti mutta sopimukset ovat pitkiä. Mielestäni erityisen merkittävää uudistuksessa on käänteinen todistustaakka, joka helpottaa väärinkäytösten esiin tuomista. Tämä parantaa alkutuottajien ja elintarviketeollisuuden asemaa neuvotteluissa ja lisää luottamusta koko ketjun sisällä. Eli jos epäillään vahvemman osapuolen käyttäneen valtaansa väärin, heikomman ei tarvitse todistaa väärinkäyttöä. Sen sijaan vahvemman pitää osoittaa toimineensa oikein. Keskustelua on käyty erityisesti kauppojen omista merkeistä, ja sehän on selvää, että kaupan omat tuotteet ovat monelle perheelle tärkeä osa arkea sekä monelle teollisuuden toimijalle myös vakaa sopimusvalmistuksen kautta tuleva tulonlähde. Näitä kaupan omia merkkejä ei ole tällä lailla tarkoitus kieltää eikä rajoittaa kohtuuttomasti. Ongelma syntyy tilanteessa, jossa ostaja on samaan aikaan myös kilpailija. Tällöin markkina-asetelma on epätasapainoinen, ja siksi pelisääntöjen on oltava selkeät ja reilut kaikille. Tärkeää on varmistaa, että sääntely on oikeasuhtaista. Laki ei saa johtaa siihen, että kauppa siirtyy käyttämään ulkomaisia tavarantoimittajia tai että ruuan hinta nousee tarpeettomasti. Arvoisa puhemies! Tässä on itse asiassa kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin sopimusehdoista tai markkinasääntelyistä, eli säilyykö Suomessa kotimainen ruuantuotanto, elintarviketeollisuus ja ruokahuoltovarmuus myös tulevaisuudessa. Reilu ja tasapainoinen ruokaketju on koko Suomen etu, ei vain yksittäisten toimijoiden. Kun ruokaketju toimii oikeudenmukaisesti, voittavat lopulta kaikki: tuottaja, teollisuus, kauppa ja kuluttaja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on tärkeä uudistus edistämään paikallista yrittäjyyttä ja kotimaisten panimojen, tilaviinin tuottajien ja tislaamojen toimintaedellytyksiä. Uudistus laajentaa pientuottajien ulosmyyntioikeuksia, myös pientislaamojen, joilla tätä oikeutta ei aikaisemmin ole ollut. Ne voisivat myös jatkossa myydä tuotteita suoraan kuluttajalle valmistuspaikalta. Lakimuutos edistää paikallisuutta, lähellä tuotettua sekä matkailun edellytyksiä, pientuottajien mahdollisuutta tarjota tuotantopaikoilla monipuolisempia matkailu- ja vierailukonsepteja. Ihmiset haluavat nykyään tietää, mistä tuotteet tulevat, ja ostaa suoraan tekijältä. Uudistus tukee matkailua, elinvoimaa ja antaa yrittäjille mahdollisuuden kehittää toimintaa. Lisäksi kyse on niin sanotuista artesaanituotteista, jotka ovat premium-erikoistuotteita ja ehkä hiukan kalliimpia, joten en näe, että tämä välttämättä nostaa alkoholin kokonaiskulutusta. Tämä on myös tärkeää elintarvikeviennin pohjaa ja työpaikkoja alueille. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategia rakentuu realismille. Tavoitteena on hiilineutraali Suomi 2035, mutta samalla muistetaan huoltovarmuus, kohtuuhintainen energia ja kilpailukykyinen teollisuus. Tämä selonteko tunnistaa sen tosiasian, että ilmastotyö onnistuu vain, jos ihmiset ja yritykset pysyvät mukana. Strategia nojaa vahvasti puhtaaseen sähköön, erityisesti tuuli- ja ydinvoimaan, energiatehokkuuteen sekä kotimaisiin ratkaisuihin. Samalla se korostaa sähköistyvää yhteiskuntaa ja vetytalouden mahdollisuuksia. Tämä on järkevää, koska Suomi ei voita ilmastoa sillä, että ajamme oman teollisuutemme alas, vaan sillä, että tuotamme puhdasta energiaa ja ratkaisuja myös vientiin. Arvoisa puhemies! On tärkeää, että selonteossa nähdään metsien ja maankäytön merkitys osana kokonaisuutta. Hiilinielut, puun kestävä käyttö ja biotalous eivät ole ilmasto-ongelma vaan osa ratkaisua. Esimerkiksi puusta on moneksi, ja siksi metsäteollisuus ei ole ongelma vaan osa vastausta. Kestävä ja kannattava metsätalous voidaan yhdistää ilmastotavoitteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen. Tätä ymmärretään nyt yhä paremmin myös EU-tasolla, missä suuri osa metsää koskevasta sääntelystä syntyy. Metsät ovat Suomen tärkein luonnollinen hiilinielu, ja niiden merkitys kasvaa entisestään, kun yhteiskunta sähköistyy ja fossiilisista materiaaleista irtaudutaan. Ja jotta tiedämme, missä oikeasti mennään, tarvitsemme paremman tilannekuvan hiilinieluista. Siksi hallitus panostaa nyt metsien hiilinieluja koskevaan tutkimukseen ja siihen, että päätöksenteko perustuu faktoihin. Tutkimusten mukaan aktiivisesti hoidettu kasvava metsä sitoo enemmän hiiltä kuin hoitamaton metsä. Lisäksi puupohjaiset tuotteet varastoivat hiiltä koko elinkaarensa ajan ja korvaavat samalla betonin, teräksen ja muovin kaltaisia fossiilisia ja erittäin päästöintensiivisiä materiaaleja. Tämä on kaksoishyöty, jota ei voi ohittaa ideologisella kädenheilautuksella. Myös Luonnonvarakeskus on todennut, että metsien hiilinielujen vahvistaminen edellyttää sekä kasvun ylläpitämistä että puun kestävää käyttöä. Pelkkä hakkuukieltopolitiikka ei rakenna nieluja vaan pitkäjänteinen metsänhoito, uudistaminen ja jalostusasteen nostaminen. Siksi on tärkeää, että ilmastopolitiikasta tunnustetaan koko ketju. Metsä sitoo hiiltä, puutuotteet varastoivat, ja samalla syntyy vientiä, työpaikkoja ja alueellista elinvoimaa. Tämä on juuri sitä ilmastotyötä, joka toimii myös taloudellisesti. Esitys huomioi myös ennaltaehkäisyn merkityksen ja metsätuhojen riskin. Kuten tiedämme, hoitamaton tai ylikypsä metsä voi lisätä tuholaisen riskiä. Tähän sopiikin lausahdus, joka mielestäni pohjautuu myös esityksen viestiin, eli emme halua tuhoa ja täitä vaan tuloja ja töitä. Strategia tunnistaa myös huoltovarmuuden merkityksen. Viime vuosien kriisit ovat opettaneet, että energia ei ole vain markkinakysymys, se on myös turvallisuuskysymys. Kotimainen tuotanto, toimivat verkot ja varautuminen ovat välttämättömiä. Pidän tärkeänä, että linja on teknologianeutraali. Emme lukitse itseämme yhteen ratkaisuun, vaan annamme tilaa innovaatioille, yrityksille ja alueellisille vahvuuksille. Näin syntyy työpaikkoja myös kasvukeskusten ulkopuolella. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on askel oikeaan suuntaan. Se yhdistää ilmastotavoitteet talouskasvuun, tunnistaa alueelliset erot ja rakentaa Suomen vahvuuksien varaan. Siksi pidän selontekoa perusteltuna ja kannatettavana osana Petteri Orpon hallituksen linjaa: puhdasta energiaa, vahvaa huoltovarmuutta ja ilmastopolitiikkaa, joka ei unohda ihmisiä eikä elinkeinoja. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esityksen esittelystä. Tässä on varmasti hyviä elementtejä, mutta huolestuneita viestejä on tullut tuolta meidän alueelta Saaristomeren rysäkalastajilta, jotka eivät koe, että tämä olisi täysin oikeudenmukainen. Siellä kuitenkin nämä rysäkalastajat edustavat 80:tä prosenttia koko silakan rysäkalastuksesta valtakunnallisesti, ja he eivät koe, että tämä tuleva muutos olisi täysin oikeudenmukainen. Siinä menetetään kalastuskiintiöitä vastikkeetta. He ovat kokeneet, että tämä toimijakohtainen kiintiö mahdollistaisi pitkäjänteisen suunnittelun ja investoinnit ja myös sitten sukupolvenvaihdokset, koska nythän tämän myötä rysäkiintiö ei kelpaa lainan vakuudeksi. Se pahentaa myös ekologista riskiä ja perustuu liian kapeaan selvityspohjaan, mikä tähän lausuntokierroksella on ollut. Rysäkalastajien silakasta suurin osa menee ruokapöytään, mutta näitten kiintiövenkslailujen myötä kalastusmäärä saattaa tulla niin suureksi, että sitten suuri osa menee ehkä kalanjauhotehtaille. Tässä tietysti nyt sitten maa‑ ja metsätalousvaliokunnassa, kun kuullaan näitä eri asiantuntijoita, päästään vielä yhteisesti paremmin tästä kärryille. On pieni skeptisyys, mutta toivottavasti päästään hyvään lopputulokseen. — Kiitos.