Lindtman Antti

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, jos näin on, niin voisimmeko nyt sopia, voisitteko te ilmoittaa, että tästä hallituksen linjauksesta, jossa nämä jaetaan syiden perusteella eri luokkiin, voitaisiin luopua? Minusta se olisi kaikista järkevintä — se olisi kaikista järkevintä. Arvoisa puhemies! Vielä palaan tähän ilmapiirikysymykseen. Arvoisa pääministeri, olen samaa mieltä siitä, että ensisijainen kohde on nimenomaan kysyä ja osoittaa heille, jotka yhdenvertaisuutta loukkaavia, rasistisia puheita pitävät... [Jani Mäkelä: Tämä ei liity mitenkään tähän aiheeseen!] — Arvoisa puhemies, saanko puhua? — [Vasemmalta: Miten niin ei liity aiheeseen? — Todellakin liittyy!] Olen siitä samaa mieltä, ja olen iloinen myöskin siitä, että tämän kommentin on tuominnut myös moni hallituspuolueen edustaja. Mutta teillä on se keskeisin valta vetää rajat hallituksen toiminnassa, ja viime syksynä moni näki toivoa siinä, kun te sanoitte, että nyt riittää. [Puhemies koputtaa] Jos rikotaan, niin tulee sanktioita, ja ultimaatumi perään: hallitus ei ole toimintakykyinen. [Puhemies: Aika!] Nyt kysymys kuuluu: mikä on se sanktio, joka tuli, vai onko niin, että tämä teidän ukaasinne [Puhemies: Aika!] ei koskaan ollutkaan voimassa?

Edustaja Sarkomaa, kannattaa tarkistaa, mitä mieltä startup-yhteisö on tästä yhteisöveroasiasta. Arvoisa pääministeri, minäkin haluaisin kysyä hallituksen toiminnasta ja siitä, minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri tässä maassa on tai mihin suuntaan se on hallituksen aikana mennyt. Mehän tiedämme, että te olette joutunut toistuvasti vastaamaan ja käymään keskustelua siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei esimerkiksi hallituspuolueiden edustajilta: voiko ihmisiä jakaa hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin syntyperän perusteella? Viime budjettiriihen jälkeen te totesitte, että mikäli vielä tulee hallituspuolueilta poikkeamia [Jani Mäkelä: Mikä on tämän budjettivaikutus?] hallituksen yhdenvertaisuusselontekoon, niin silloin niistä pitää sanktioida. Silloin niistä pitää sanktioida. [Aki Lindén: Se on täällä budjettikirjassa! — Jani Mäkelä: Missä kohtaa?] Tämän perään laitoitte kovimman ultimaatumin, jonka pääministeri voi laittaa. Sanoitte, että jos näin ei toimita, niin silloin [Puhemies koputtaa] hallitus ei ole toimintakykyinen. [Puhemies koputtaa] Arvoisa pääministeri, kysyn: Edustaja Peltokangas teki selvästi rasistisen päivityksen, joka kohdistui varapuheenjohtajaamme. [Sanna Antikainen: Ei kohdistunut, ei nimeltä!] Minkälainen sanktio [Puhemies: Aika!] tästä tuli?

Arvoisa puhemies! Edustaja Heinonen, se, mikä erottaa meitä ja teitä veropolitiikassa, on se, että meidän painopisteemme on aidosti pieni‑ ja keskituloiset, teidän painopisteenne on suurituloiset, ministereiden tuloluokka. [Perussuomalaisten ryhmästä: Höpö höpö!] 5 000 euroa vuodessa puhtaana käteen samalla, kun te opettajaa tai hoitajaa vielä erityisesti rankaisette, mikäli kuuluu esimerkiksi ammattiliittoon, tekemällä erityisen veronkiristyksen sinne ainoana ryhmänä, jolta kielletään tulonhankkimiskustannukset. Tässä on se ero. Tänäkin syksynä, Heinonen, tulette näkemään, että on mahdollista tehdä reilumpi vaihtoehto, jossa tavalliselle palkansaajalle jää enemmän käteen. Mutta varsinaisesti, kun puheenvuoron mahdollisuus tuli, työministeri Marttiselle, jolla oli erilaisia arvioita edellisestä hallituksesta ja nykyisestä hallituksesta: Hän työllisyyden osalta unohti vain yhden ainoan asian. Edellisen hallituksen saldo taisi olla lähes 100 000 työllistä lisää, ja työllisyystavoite ylittyi. [Puhemies koputtaa] Tämän hallituksen työllisyystavoitteeseen [Puhemies koputtaa] on matkaa 150 000 työllistä. [Puhemies: Aika!] Nyt on 50 000 tähän mennessä menetetty. [Perussuomalaisten ryhmästä: Entä ne työtunnit?] Sen te unohditte.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, jos käydään vielä näitä faktoja läpi: Kun te saitte vallan tässä maassa keväällä 23, niin silloin toukokuussa mitattiin Suomessa ennätystyöllisyys, minkä entinen työministeri Satonen täällä taisi jo myöntää. Te lähditte liikkeelle tämän hallituskauden kohdalla ennätyksellisestä työllisten määrästä, ja nyt saldona on EU:n korkein työttömyys, ettekä pysty vastaamaan siihen, onko todella niin, että mitään ette olisi voineet tehdä toisin. Ja sitten, arvoisa pääministeri, mitä tulee tähän velkaantumiseen, paljonko te jälleen saarnasitte edellisestä hallituksesta? Kaikki on taas edellisen Marinin hallituksen vika. Kohta on hallituskausi kulunut. Kuinka kauan aiotte tätä levyä pyörittää? Muistutan nyt tästä velkaantumisesta: te otatte lähes 10 miljardia enemmän velkaa kuin se teidän haukkuma edellinen hallitus. [Juho Eerola: Mut ei ilman korkoja!] Sen jälkeen kun vielä viimeisessä budjetissa teidän päätöksenne yhteensä heikentävät julkista taloutta, [Puhemies koputtaa] lisäävät velkaantumista, niin kyllä teidän vekselinne puhua velkaantumisesta on loppunut. [Vasemmalta: Ja kaikki ilman koronaa!]

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vielä, mitä tulee tähän kasvuun, näyttää siltä, että Suomi on päässyt nyt viimeisten joukossa EU:ssa siihen kasvuun — mikä on hieno asia, että vihdoin ollaan päästy. [Sanna Antikainen: Kyllä on katkeraa!] Se näyttää meidän verrokkimaihin verrattuna tämän hetken tietojen mukaan olevan Saksaa lukuun ottamatta hiukan jäljessä, mutta toivotaan ja tehdään töitä sen eteen, että se tästä vielä kiihtyy. Arvoisa pääministeri, tiedän, että se saattaa teitä hiukan nyt harmittaa, mutta en voi olla palaamatta siihen, onko todella niin, että teidän hallituksenne saldo on se, että sen sijaan, että tulee 100 000 uutta työpaikkaa suomalaisiin yrityksiin, [Perussuomalaisten ryhmästä: Lapsellista!] jotka te lupasitte, saldo on EU:n korkein työttömyys ja matkaa tähän teidän tavoitteeseenne on 150 000 — EU:n nopeimmasta päästä oleva velkaantuminen ja tämän päivän tiedolla lähes 100 000 uutta työtöntä. Kysyn nyt teiltä, [Puhemies koputtaa] arvoisa pääministeri: onko todella niin, että ette katso, että mitään tämä hallitus [Puhemies koputtaa] olisi voinut tehdä toisin, etteivät nämä tulokset olisi niin surkeita kuin ne ovat?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Satoselle, jolla monesti on kyllä teräviä huomioita: [Sari Sarkomaa: Kuten oli nytkin!] kannattaa ottaa kertauskurssi tähän puheeseen. On selvää, että tämä toimintaympäristö haastaa koko Eurooppaa. Kysymys on siitä, miten me vertaudumme meidän muihin verrokkimaihin, [Arto Satonen: No niin, no niin!] esimerkiksi itäisen reunan muihin maihin, Baltiaan, Ruotsiin, Tanskaan ja niin edelleen. [Juho Eerola: Onko 1 300 kilometrin raja?] Arvoisa hallitus, näyttää siltä, että niin iloisia kuin näistä kasvuluvuista olemmekin, näistä verrokkimaista lukuun ottamatta Saksaa nyt olemme jäämässä jälkeen, mutta toivotaan, että tämä ei ole pysyvä tilanne. Mitä tulee siihen toimintaympäristöön, edustaja Satonen, niin missäs se koko muu Eurooppa elää, jos puhutaan, että mistä se saavutus, kun siis koko muu Eurooppa on takonut työllisyysennätyksiä, ja tämä hallitus on takonut työttömyysennätyksiä. Te aloititte ennätystyöllisyydestä, ja lopputuloksena on se, että te olette 150 000 työpaikkaa jäljessä omasta tavoitteestanne, [Puhemies koputtaa] ja ennätystyöllisyys muuttui koko EU:n korkeimmaksi työttömyydeksi. [Puhemies koputtaa] Se on, arvoisa puhemies, käsittämätön saavutus.

Arvoisa puhemies! Luulen, että tässä salissa ei ole yhtään edustajaa, joka ei olisi iloinen joka ikisestä positiivisesta uutisesta taloudessa, [Sanna Antikainen: No ei siltä vaikuta!] oli sitten kyse kasvusta... Toki on niin, että kasvumme on Saksaa lukuun ottamatta tänä vuonna ollut verrokkimaita heikompi, mutta näen, että mahdollisuuksia ripeämpään kasvuun on. Mutta, arvoisa hallitus, se edellyttää luottamuksen palauttamista. Mitä tulee työllisyyteen, niin kun täällä kuunteli edustaja Heinosta ja valtiovarainministeriä, niin kyllä jään kysymään, mikä on se hallituksen tavoite ja kuinka paljon sinne on matkaa. 150 000 työpaikkaa teidän itse itsellenne asettamaan tavoitteeseen — koska siihen päästään? Arvoisa valtiovarainministeri, teimme konkreettisia ehdotuksia, täsmätoimia, joilla nyt helpotetaan tilannetta, kun se diesel maksaa kaksi ja puoli euroa, [Jani Mäkelä: Mitkä ne toimet ovat?] kun te olette hallituksessa. Kelpaako työmatkavähennyksen tuntuva korottaminen? [Puhemies koputtaa] Ja olisiko vihdoin ja viimein aika palauttaa [Puhemies koputtaa] ne työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat?

Arvoisa puhemies, ärade talman! ”Jo pelkästään ensi vuoden työllisyys-, vero- ja sosiaaliturvapäätökset lisäävät työllisyyttä jopa 65 000.” Näin lupasi nykyinen työministeri Marttinen kolme vuotta sitten. Silloin työllisiä oli 12 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa. ”Kaikki edellytykset työllisyyden kääntymiselle nousuun ovat olemassa. [Juho Eerola: Nythän se kääntyi!]” Näin vakuutti silloinen työministeri Arto Satonen toukokuussa 2025. [Arto Satonen: Se on toteutettu!] Siihen mennessä hallituksen saldo oli 48 000 menetettyä työpaikkaa. [Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä] Viime syksynä kuulimme seuraavan sitaatin: ”Nyt jo nähdään, että työllisyyskehitys on lähtenyt kääntymään parempaan suuntaan.” Näin kertoi pääministeri Orpo vuosi sitten syyskuussa. [Juho Eerola: Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla, älylasilla silmään!] Silloin saldo oli jo yli 50 000 työllistä pakkasella. Tänä aamuna, arvoisat kollegat, vihdoin kajastaa hieman valoa näihin synkkiin työllisyyslukuihin. Jokainen uusi työpaikka on hieno uutinen. Mutta, arvoisa puhemies, ehkä en kovin suuria pirskeitä tässä nyt vielä pystyttäisi. Matkaa hallituksen omaan tavoitteeseen on 150 000 työllistä. [Anne Kalmari: Kyllä se kerkeää, kerkeeää150 000!] Eikä valtiovarainministeriön eilinen ennuste nyt kovin suurta juhlatunnelmaa myöskään lupaa. Ministeriön silmä ei näe Suomen yltävän — siis koko ennustekaudella 2030-luvulle asti — edes siihen työllisyyteen, josta tämä hallitus lähti liikkeelle. [Vasemmalta: Ohhoh!] Piti tulla satatuhatta uutta työllistä, tuli lähes satatuhatta uutta työtöntä. Hallitus kaahasi ennätystyöllisyydestä EU:n työttömyysykköseksi. Ja tuo paalupaikka maksetaan velalla: lähes 13 miljardia alijäämää ensi vuonna. Ja vaikka kuinka kovasti hallitus halusi sitä tosiasiaa piilottaa, niin sen ensi vuoden päätökset budjetissa itse asiassa kiihdyttävät velkavauhtia.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, epäilitte jälleen kerran, että SDP ei muista, miten talouspäätökset hallituksessa kulkevat. [Sanna Antikainen: Siltä se vaikuttaa!] Minusta se on vähän ylimielinen kommentti etenkin tilanteessa, jossa te rikotte velkaennätyksen, jossa teidän viimeinen budjettinne ottaa puolet enemmän velkaa kuin valtiovarainministeri Saarikon viimeinen budjetti ja jossa te olette vieneet työttömyyden EU:n korkeimmaksi. Minusta sitä taustaa vasten erityisesti tuo on hiukan ylimielinen kommentti. Arvoisa pääministeri, te käytitte kesän riitelyyn oman ministerinne kanssa näistä järjestöavustusten kriteereistä, ja nyt on saatu selville, että te olette tekemässä näin isot leikkaukset ja ne väistämättä uhkaavat vaikkapa puhevammaisten välttämätöntä apua, lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyä tai jälkihuoltoa. Kun te nyt riihessä päätitte kiihdyttää velkaantumista — siis riihen päätökset [Puhemies koputtaa] kiihdyttävät velkaantumista — onko todella niin, että tässä kokonaisuudessa te ette yhtään [Puhemies koputtaa] löytäneet armoa tälle tärkeälle vapaaehtoistyölle?

Arvoisat edustajat! Kiitos hyvästä keskustelusta ja hyvistä huomioista. Tosiaan tämä pankkivaltuuston kertomus on tämmöinen oikea runsaudensarvi, josta voi saada monia näkökulmia. Juuri näin, niin kuin tässä monessa puheenvuorossa todettiin: Nyt Suomen talous — itse asiassa jo hiukan pitempään, kun vasta hetken aikaa sitten tultiin — on saanut vetoapua kansainväliseltä taloudelta. Tietysti se, mitä tässä varmasti nyt sitten kiivaasti odotetaan, on se, milloin tämä heijastuu työllisyyteen. Nythän todella tilanne on ollut se, että jos vuoden 2024 syksystä bkt on ollut kasvussa mutta edelleen työllisyydessä poiketaan euroalueesta, niin kyllähän se pistää miettimään, mikä tässä oikein on. Toivotaan, että kun lisää tietoa ja dataa saadaan, niin tähänkin jonakin päivänä selitys saadaan. Yksi asia, jonka kävin tuossa puheessa läpi, on se, että varmasti on niin, että meillä taitaa olla Viron ohella eniten sidottu kotitalouksien mutta myös yritysten luottoja vaihtuviin korkoihin, mikä tarkoittaa sitä, että tämä erittäin nopea rahapolitiikan kiristyminen välittyy nopeammin, ja sitten on myös tämä turvallisuusympäristö tässä tekijänä. Mutta sitten todella se, mihin edustaja Lyly kiinnitti huomiota, on tämä asuntomarkkinoiden tilanne, ja tämä on todella poikkeavaa. Tämä poikkeaa muusta euroalueesta lähes yhtä paljon, ehkä enemmänkin, kuin nämä meidän työllisyysluvut. Jos katsoo vielä, niin oikeastaan kaikkialla euroalueella asuntojen hinnat lähtivät nousuun suurin piirtein vuoden 2015 jälkeen samaan aikaan, ja vaikka pelkästään pääkaupunkiseutuunkin verrataan, niin euroalueella tämä asuntojen hintojen nousu oli itse asiassa vielä nopeampaa kuin Suomessa. Tämän jälkeen sitten sodan alettua tämä tasaantui, ja muualla euroalueella sitä kesti toista vuotta, noin pari vuotta, ja sen jälkeen se lähti taas kasvuun, ja meillä on nyt tämmöinen yksi historian pisimmistä kausista asuntojen hintojen laskussa. Totta kai sillä täytyy olla vaikutusta, niin kuin tuossa kävin läpi. Me tiedetään jo nyt, että sillä on vaikutus kotitalouksien varallisuuskokemukseen ja sitä kautta kulutukseen. Sillä on vaikutus ikään kuin näihin ihmisten omarahoitusosuuksiin, vakuusarvoihin, jotka voivat luoda lukkoa sinne asuntomarkkinoille. Sitten totta kai tällä kaikella on tietenkin vaikutus rakentamiseen. Niin kauan kuin asuntomarkkinoilla tilanne on tämä, että huomenna on edullisempaa kuin tänään, niin silloinhan monella kuluttajalla on ihan loogista lykätä sitä asunnonhankintaa. [Puhemies koputtaa] Näin se hintaero repeää, ja sen takia uudet hankkeet eivät oikein tahdo käynnistyä. Tähän tarvitsisimme todella käännettä aikaiseksi, jotta tämä luottamus heijastuisi kotimarkkinoille ja sitä kautta työllisyyteen. — Kiitos.

Puhemies, hyvät edustajakollegat! Vuotta 2025 eli pankkivaltuuston kertomusvuotta leimasivat poikkeuksellinen epävarmuus sekä geopolitiikan ja kauppapolitiikan jännitteet. Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainassa jatkui, ja kansainvälisen talouden toimintaympäristö muuttui aiempaa vaikeammin ennakoitavaksi. Euroalueen kasvu jäi hitaaksi, ja myöskin Suomen talouskehitys oli vaimeaa. Inflaatio euroalueella vakautui vuoden aikana lähelle EKP:n kahden prosentin tavoitetta. Koko vuoden inflaatio oli 2,1 prosenttia. Energian hintojen lasku hidasti hintojen nousua, vaikka palveluinflaatio pysyi muuta inflaatiota nopeampana. Inflaation hidastuminen mahdollisti rahapolitiikan keventämisen, ja EKP laskikin talletuskoron ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kahteen prosenttiin ja piti sen tällä tasolla loppuvuoden kertomusvuotena. Vuonna 25 valmistuneessa rahapolitiikan strategia-arviossa EKP:n neuvosto piti ennallaan symmetrisen kahden prosentin inflaatiotavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Samalla korostettiin valmiutta reagoida riittävästi, jos inflaatio poikkeaa tavoitteesta olennaisesti kumpaan suuntaan tahansa. Rahapolitiikan toimintaympäristö on kuitenkin ollut myöskin myrskyisenä. Geopoliittiset rakenteet ovat kolhiintuneet ja poliittinen epävarmuus kasvanut. Yhdysvaltojen tempoileva tullipolitiikka on vaikeuttanut vientiyritysten toimintaa ja heiluttanut dollarin kurssia. Ukrainan sota on ylläpitänyt jatkuvaa turvallisuuteen liittyvää epävarmuutta. Yhdysvaltain dollari reservivaluuttana on kokenut kolhuja. Siihen ovat vaikuttaneet erityisesti Yhdysvaltojen kasvanut budjettialijäämä ja USA:n toimintaan sisältyvä poliittinen riski. Kun dollari on reservivaluutta, Yhdysvallat on nauttinut alhaisista valtionlainojen koroista. Näiltä markkinoilta ei kuitenkaan voi olla suurta pakoa, koska mitkään muut valtionlainamarkkinat eivät kooltaan yllä lähellekään Yhdysvaltojen markkinoita eivätkä pystyisi absorboimaan valtavaa sijoitusmäärää. Pakoa onkin ollut enimmäkseen kultaan. Rahapolitiikka on onnistunut luovimaan tässä ympäristössä hyvin. Välitön seuraus epävarmuudesta kuitenkin on ollut se, että rahapolitiikassa ei ole pystytty viestimään tulevia askelia vaan on sitouduttu päätöksenteossa hetken tilanteeseen. Myös rahoitusvakaus on pitänyt tässä myrskyssä. Pankkijärjestelmän tila on hyvä, ja se pystyy kestämään kolhuja. Sen sijaan kotitalouksien asema on hankala. Vaikka reaalitulot ovat jo kasvaneet, monilla riski joutua työttömäksi on edelleen ollut suuri, etenkin kertomusvuotena. Tulevaan tulokehitykseen liittyy monia epävarmuuksia. Julkisen talouden heikko tila vaikuttaa myös sekin kotitalouksiin. Valtion budjetin edessä oleva tasapainottaminen osuu eri tavalla eri kotitalouksiin, ja kotitaloudet varautuvat tähän säästämisellä. Asuntovarallisuuden arvo on laskenut. Nämä kaikki epävarmuudet ovat ylläpitäneet poikkeuksellisen korkeaa säästämisastetta, ja sen kääntöpuolena kotitalouksien kulutus ei ole kasvanut vuosiin kertomusvuoden loppuun mennessä. Tästä on vaikea nähdä nopeaa tietä ulos ilman tuntuvaa positiivista muutosta tulevaisuudenodotuksissa. Odotusten on puolestaan vaikea muuttua ilman selkeää epävarmuuden hälventymistä. Arvoisat kollegat, puhemies! Pankkivaltuustossa seurasimme rahapolitiikan välittymistä, kotitalouksien velanhoitokykyä ja rahoituksen saatavuutta. Vaihtuvakorkoisten lainojen suuri osuus välittää markkinakorkojen muutokset Suomeen nopeasti. Korkojen lasku helpotti velallisten asemaa, mutta kotitaloudet ja yritykset ovat edelleen varovaisia lainanotossa ja investoinneissa. Suomen rahoitusjärjestelmä säilyi vakaana kertomusvuonna. Pankkisektorin vakavaraisuus, likviditeetti ja maksuvalmius olivat vahvoja, eikä järjestelmän toimintakyky heikentynyt tietoverkkohäiriöistä huolimatta. Riskit eivät kuitenkaan ole poistuneet. Kiinteistömarkkinoiden vaikeudet, kyberuhat ja rahoitusmarkkinoiden nopeat muutokset edellyttävät edelleen hyvää varautumista ja tietenkin riittäviä pääomapuskureita. Maksamisen turvallisuus ja toimintavarmuus olivat kertomusvuonna keskeisiä kysymyksiä. Suomen Pankki edisti pikamaksamisen käyttöönottoa ja osallistui digitaalisen euron valmisteluun. Digitaalisen euron tavoitteena on vahvistaa Euroopan digitaalista itsemääräämisoikeutta sähköisessä vähittäismaksamisessa. Samalla uudet maksamisen muodot, kryptovarat, stablecoinit, edellyttävät huolellista riskiarviota. Pankkivaltuuston kertomuksen erityisteemassa tarkastellaan näitä muutoksia sekä verkko- ja mobiilimaksamisen tulevaisuutta. Arvoisat kollegat! Pankkivaltuusto arvioi, että Finanssivalvonta on hoitanut jatkuvasti muuttuvaa tehtäväkenttäänsä tehokkaasti ja kustannuskehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Valvonnan tarve ei ole vähentynyt. Uudet teknologiat, maksamiseen liittyvät petokset, rahanpesun ja pakotteiden kiertämisen riskit sekä kiinteistömarkkinoiden ongelmat syventävät valvonnan vaatimuksia. Samalla valvonnassa on otettava huomioon sääntelyn sivuvaikutukset rahoituksen ja peruspankkipalveluiden saatavuuteen. Pankkivaltuusto kehottaa Finanssivalvontaa tarkastelemaan, miten lainanottajiin kohdistuvat makrovakausvälineet, kuten enimmäisluototussuhde ja siihen liittyvä poikkeamiskatto, kohdentuvat erilaisiin kotitalouksiin. Lisäksi Finanssivalvonnan tulee seurata vuokra-asuntokiinteistöjen omistusjärjestelyjen ja arvostustasojen vaikutusta rahoitusvakauteen sekä avoimien kiinteistörahastojen toimintaan. Finanssivalvonnan tulee myös vaikuttaa siihen, ettei sääntely aiheettomasti vaikeuta pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuutta, sekä käyttää toimivaltaansa pankkihuijausten torjunnan tehostamiseksi. Suomen Pankin toiminnallinen tulos kertomusvuonna oli 215 miljoonaa euroa tappiolla. Tappio katettiin purkamalla reaaliarvovarausta, joten tilinpäätöksen tulos on nolla, eikä myöskään vuodelta 25 jaeta voittoa. Tappion keskeinen syy, kuten aikaisempina vuosina olenkin täällä jo avannut, on se, että osto-ohjelmissa hankitut pitkäaikaiset ja matalatuottoiset arvopaperit tuottivat vähän jos ollenkaan, samaan aikaan kun keskuspankkitalletuksille maksettiin korkeampaa korkoa kuin mitä osto-ohjelmassa saaduista arvopapereista saatiin. Eli tästä syntyivät tappiot, ja ohjauskorkojen lasku kertomusvuonna kyllä pienensi korkokuluja ja siten supisti tappioita. Suomen Pankki varautui korkean korkokatteen vuosina tuleviin tappioihin kasvattamalla varauksia, ja vuoden 25 tappion kattaminen pienensi riskipuskureita, mutta pankin pääoma varauksineen edelleen riittää myös hyvin harvinaisiin tappioihin varautumiseen. Kun rahapoliittiset arvopaperiomistukset erääntyvät ja tase pienenee, rakenteellinen korkoriski supistuu. Toki se näkyy, niin kuin olemme saaneet viime aikoina paljon lukea, sitten taas valtion velanhoitomenojen kasvamisena. Keskuspankin ensisijainen tehtävä ei olekaan voiton tuottaminen, vaan hintavakauden ylläpitäminen sekä rahoitus- ja maksujärjestelmän vakauden tukeminen. Näiden tehtävien hoitaminen aiheuttaa ajoittain taloudellisia kustannuksia. Vuoden 25 perusteella voidaankin arvioida, että rahapolitiikan keskeinen tavoite saavutettiin, inflaatio vakautui kahden prosentin tuntumaan kertomusvuotena. Geopoliittisen epävarmuuden sävyttämä toimintaympäristö taitaa koetella jatkossakin rahapolitiikkaa, rahoitusvalvontaa ja maksujärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että ei nykyinen eikä myöskään silloinen asiasta vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri ollut kartalla. Ainakin näin Vantaan Sanomat, josta tämä juttu lähti liikkeelle, kertoi, kun oli pyytänyt edelliseltä ministeriltä tähän kommenttia. Eli kyllä se jostain niistä koreista on tullut. Ministeri Purra, kysyn — mihin te ette vastannut: oliko tässä kehysriihessä eri puolueilla ikään kuin omia koreja, joista sai tuoda näitä hankkeita? Ja kysyn vielä kerran: toitteko silloin hallituksen puheenjohtajien neuvotteluissa, kun päätitte tästä investointiohjelmasta, nämä teidän päällikkövirastonne, valtiovarainministeriön, kannat esiin tätä lainatakausta koskien ja ylipäätänsä näitä epäilyksiä tai tätä kriittistä suhtautumista? Ja sitten, pääministeri Orpo, sanon nyt vielä kerran, että kyllä luottamuksen palauttamisessa usein parasta on se, että jos on virheitä tullut, ne avoimesti kerrotaan ja tunnustetaan. Se on paras tie palauttaa luottamus ja mennä eteenpäin, ei suinkaan sellainen ylimielisyys, [Puhemies koputtaa] jossa sanotaan, että en edes kaipaa teidän luottamustanne. [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Kyllähän se on vähän huolestuttavaa, että hallitus ei tunnu edelleenkään näkevän, että tässä on selkeästi tehty virheitä, ja ymmärtävän, minkä takia kansalaisten luottamus hallituksen päätöksentekoa kohtaan on kolahtanut. Tässähän on kuultu matkan varrella, että edes vastuuministeri ei tiedä, miten tämä päätös on syntynyt, joten kyllä se herättää kysymyksen, millä tavalla tämä päätös tuli sinne hallituksen kehysriiheen. Pääministeri on kertonut, että siellä oli tämmöisiä erilaisia koreja, joita oli eri puolueilla. Ministeri Purra, oliko kehysriihessä eri puolueille jaettuja eri koreja, joissa sitten ohjattiin näitä investointirahoja? Ja ministeri Purra, kun teidän ministeriön virkamiehet olivat hyvin huolella käyneet läpi näitä hankkeita ja muun muassa todenneet, että täällä on näitä kilpailevia hankkeita, minkä vuoksi he eivät tätä tukea puoltaneet, niin toitteko te tämän esiin tässä päätöksenteossa? Tärkeintä olisi palauttaa luottamus, [Puhemies koputtaa] ja, arvoisa pääministeri, se tapahtuu vain sen pohjalta, että tunnustatte, että ei tämä nyt putkeen mennyt, [Puhemies koputtaa] ja annatte kaikki tiedot avoimesti.

Arvoisa puhemies! Ei ole sen tärkeämpää asiaa Suomen tulevaisuuden kannalta kuin nuorten tulevaisuus, ja sen takia SDP teki tämän vaalikauden ensimmäisen välikysymyksen nimenomaan nuorten tulevaisuudesta. Vaikka tätä vaalikautta on nyt jonkun verran vielä jäljellä, niin on kuitenkin nyt hyvä arvioida, miten tämän hallituksen tulokset näkyvät. Ja toden totta, totesitte, pääministeri, että kaikista tärkeintä on se, että nuoret saavat työtä. Nuoret haluavat työtä, nuoret haluavat vakiintua, mutta nyt on niin, että esimerkiksi suojaosat on poistettu, ensiasunnon ostajien verotusta on kiristetty, ja tulokset näkyvät nyt siinä, että nuorten pitkäaikaistyöttömyys tämän hallituskauden aikana on tuplaantunut. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys tämän hallituskauden aikana on tuplaantunut, niin että kysyn nyt teiltä, pääministeri: onko mitään, mitä olisitte voineet tehdä toisin, ettei nuorten työllisyystilanne olisi näin katastrofaalinen kuin se tällä hetkellä on? Nuoret tarvitsevat työtä tässä ja nyt.

Arvoisa puhemies! Luottamus on talouden tärkeintä valuuttaa, ja luottamuksen varassa myös nuorten tulevaisuususko joko nousee tai laskee. Maassa, jossa jo ennestään on viidenneksi eniten määräaikaisia työsopimuksia koko EU:ssa ja korkein työttömyys, on vaikea kuvitella, miksi määräaikaisten työsopimusten lisääminen jotenkin lisäisi luottamusta [Arto Satonen: Se lisääkin työpaikkoja!] tai olisi avain tällaisessa maassa työttömyyden nujertamiseksi. Myös luottamus siihen, että työelämässä toimeentulo on turvattu, on erityisen tärkeää, jotta ihmiset uskaltavat lähteä kuluttamaan, jotta niihin yrityksiin tulee asiakkaita ja jotta niihin syntyy työpaikkoja. Pääministeri Orpo, tiedän, että olette herkällä korvalla kuunnelleet Elinkeinoelämän keskusliittoa tämän hallituskauden aikana ja toteuttaneet aika monta heidän toiveistaan ja hiukan enemmänkin. Nyt he esittävät, että leikataan ylityö- ja sunnuntaikorvauksista, jotka ovat erittäin tärkeitä monille palvelualojen työntekijöille. Voitaisiinko yhdessä sopia, että tällaiset puheet [Puhemies koputtaa] ja ehdotukset kuopataan, jotta työntekijöiden luottamus tulevaisuuteen paranee?

Arvoisa puhemies! Työelämän epävarmuus ja erityisesti naisten ja nuorten naisten asema työelämässä on puhuttanut viime aikoina erittäin paljon, koska tämä hallitus on kokoomuksen johdolla tuonut lukuisia esityksiä, jotka heikentävät ennen kaikkea naisten asemaa työelämässä: esimerkiksi aikuiskoulutustuki, suurin osa käyttäjistä on naisia; valtakunnansovittelijan käsien sitominen, jota monet kutsuvat palkkakuoppalaiksi, joka kohdistuu ennen kaikkea naisiin. Monet työelämän heikennykset ovat heikentäneet työelämässä nimenomaan heidän asemaansa, jotka muutenkin ovat olleet epävarmassa asemassa. Ja nyt hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen, joka sen omankin arvion mukaan lisää naisiin kohdistuvaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää, kaikkien näiden heikennysten päälle. Ja mitä tekee kokoomus? Juuri silloin, kun se tuo tämän esityksen eduskuntaan, se aloittaa tuolla sosiaalisessa mediassa kampanjan teemalla ”nyt loppu raskaussyrjinnälle”. [Niina Malm: Aivan järkyttävää!] Arvoisa puhemies, onhan tämä jo härskiyden huippu jopa kokoomukselta. Ilmainen vinkki, hyvät kokoomuslaiset: Jos te haluatte ihan aidosti vähentää raskaus- ja perhevapaasyrjintää, niin siihen on helppo keino. Älkää tuoko tänne eduskuntaan esityksiä, jotka lisäävät sitä. Tai jos te tuotte, niin kuunnelkaa suomalaisia naisjärjestöjä, kuunnelkaa edes teidän omaa naisjärjestöänne ja vetäkää ne esitykset täältä pois. Arvoisa puhemies! Nyt täällä olisi mahdollisuus puolustaa naisten asemaa työelämässä ja pitää huoli työelämän tasa-arvosta, vähentää sitä tai ainakin estää epätasa-arvon lisääminen. Mutta en minä täällä kovin paljon kokoomuslaisia näe puolustamassa edes tätä esitystä, joitakin kyllä, mutta ei ainakaan naisten oikeuksia. Arvoisa puhemies! Luin Helsingin Sanomista, että kokoomuksen puoluesihteeri oli kovin huolissaan naisten tuesta kokoomukselle, kokoomuksen naiskannatuksesta. Jään kysymään kyllä, oliko tämä huoli aitoa, kun ei täällä kokoomuksesta näy paljon, ei juuri ketään, ei naisia, vain muutamia, ja yksikään niistä puheenvuoroista ei huomioi nyt sitä epätasa-arvoa, jota tässä ollaan lisäämässä. Joten, arvoisa puhemies, ilmainen vinkki kokoomukselle: jos te haluatte vähentää naisiin kohdistuvaa raskaus- ja perhevapaasyrjintää, niin älkää tuoko eduskuntaan esityksiä, joilla te lisäätte sitä. Ettekö te nyt edes tässä asiassa voisi edes hiukan kuunnella suomalaisia naisia, naisjärjestöjä niin että ette veisi tätä epätasa-arvoa lisäävää lakiesitystä läpi? Arvoisa kokoomus, miksi teidän korvanne ovat niin kovat suomalaisille naisille, jopa teidän omille naisjärjestöillenne? Eikö tässä nyt olisi mahdollisuus herättää hiukan sitä toivoa, kallistaa korvaansa? Tämä esitys teidän omankin arvionne mukaan uhkaa lisätä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Alan epäillä, onko kokoomuksen huoli heidän naiskannatuksensa hupenemisesta edes aito.

Arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että puheenjohtaja Satonen on käymässä täällä tätä keskustelua tärkeästä asiasta, juuri muita Hännisen lisäksi kokoomuksesta täällä nyt valitettavasti ei ole. [Arto Satonen: PS:n valiokuntavastaava on myös!] — Kokoomuksesta ei muita olekaan, totesin. Tämä kohdistuu nyt, arvoisa puhemies, ennen kaikkea kokoomukseen ja Satoseen. Meidän talouden suurimpia ongelmia on luottamuksen puute. Ihmiset kokevat epävarmuutta omassa arjessaan, epävarmuutta työttömyydestä, epävarmuutta huomisesta, epävarmuutta työelämässä, ja siksi eivät ole uskaltaneet kuluttaa. Se on näkynyt monta vuotta. Edustaja Satonen, nyt te edelleen lisäätte epävarmuutta työelämässä. Mitään takeita ei ole siitä, etteikö tällä itse asiassa korvata vakituisia työsuhteita, niin kuin hallituksen esityksessä myöskin viitattiin, että on mahdollista, että käy. Mutta eniten minua kiinnostaa, miksi te olette kokoomuksessa niin kovakorvaisia suomalaisille naisille. Kaikki poliittiset naisjärjestöt ovat toivoneet, [Puhemies koputtaa] että tämä esitys olisi palautettu, ja myös kokoomusnaiset ovat ottaneet kantaa. Miksi te ette kuuntele edes teidän omia naisianne?

Arvoisa puhemies! Edustaja Antikaiselle: Kun puheenjohtaja Purra taannoin kehui Kreikan julkisen talouden käännettä positiivisesti, niin tarkoittaako se nyt sitä, että puheenjohtaja Purra on ryhtynyt Kreikan oikeistohallitusta ravistelevan maataloustukien väärinkäytön skandaalin kilpinaiseksi? Ei minusta. Edustaja Heinoselle ja Kaumalle ja muille: Olen viitannut siis työmarkkinoiden työntekijöiden suojaa koskeviin uudistuksiin erityisesti määräaikaisten työsopimusten osalta, jotka ovat kiistatta lisänneet työllisyyttä siellä. Suomessahan mennään toiseen suuntaan. En ole puhunut turvallisuudesta, mutta sen sijaan viime vuonna puheenjohtaja Orpo tavatessaan Espanjan pääministeri Sánchezin ylisti maiden välistä ystävyyttä ja peräänkuulutti yhteisiä turvallisuusintressejä ja päätti vielä siihen, että hyvä Pedro, haluan kiittää sinua vierailusta, ennen kaikkea ystävyydestä ja seuraavalla kerralla menemme saunaan. Tämänkään jälkeen en pidä pääministeri Orpoa [Puhemies koputtaa] vastuullisena kaikesta siitä, mitä Espanjassa tapahtuu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, jo pelkästään tälle vuodelle esitetyssä vaihtoehdossa olemme osoittaneet [Jani Mäkelän välihuuto] ilman mitään yhteisöveromuutoksia, miten on mahdollista panostaa hoitotakuuseen, panostaa perusterveydenhuollon vahvistamiseen, panostaa vaikka niihin työttömyysturvan suojaosiin ja samalla vähentää valtionvelkaa puoli miljardia euroa. Mitä tulee seuraavaan vuoteen, niin on täysin selvää, että te kokoomuksessa itsekin olitte valmiina tosiasiassa luopumaan tästä yhteisöveron kevennyksestä. Kun te itsekin olitte siitä tosiasiassa valmis luopumaan — vai kiistättekö sen, kiistättekö sen? — niin miten meidän pitäisi sitten uskoa, että sillä on näitä kasvuvaikutuksia, mitä asiantuntijatkin kritisoivat. Arvoisa puhemies! Vielä palaan teihin, pääministeri: Kun maassa on 100 000 työtöntä enemmän verrattuna siihen, kun te aloititte, kymmeniätuhansia työllisiä vähemmän kuin silloin, kun te aloititte, niin miten te näillä luvuilla voitte pitää työllisyystilannetta hyvänä? Tiedättekö yhtään, [Puhemies koputtaa] missä arjessa tällä hetkellä suomalaiset elävät tämän teidän saldonne jälkeen?

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää pääministeriä siitä, että vihdoin myönsitte, että viimeinenkin hallituksen taloustavoite on karkaamassa. Kaikki sen ovat jo tienneet, ja vihdoin te sen tunnustitte, joten kysymys ei ole enää siitä, onko se opposition mielipide, onko se jonkun mielipide. Nyt se on hallituksen osalta virallisesti todettu. Sitten toinen asia: On täysin selvää, että me olemme täällä iloisia jokaisesta positiivisesta talousuutisesta, joka tähän maahan tulee, ja uskon, että se yhdistää koko tätä salia. Kolme vuotta on ollut sellaista taaperrusta, että kyllä niitä on kaivattu. [Juho Eerola: Noin kaksikymmentä vuotta!] Mutta se ei poista sitä, että lähes kaikilla työllisyys-, kasvu-, velkaantumis-, työttömyysmittareilla Suomi on ollut teidän hallituskautenne aikana Euroopan pahnanpohjimmaisena: 100 000 uutta työtöntä, kymmeniätuhansia menetettyjä työpaikkoja, ja sen jälkeen pääministeri sanoo, että työllisyys on hyvällä tasolla. Tämä tuntuu ihmisten arjessa ja kodeissa joka päivä, joten jään kysymään: pääministeri, tiedättekö te yhtään, missä arjessa tänäkin päivänä suomalaiset työttömät elävät?