Mehtälä Timo

Arvoisa rouva puhemies! Vielä palaan tähän päästökauppa-asiaan, juuri sen takia, että nämä ovat semmoisia kustannuksia, joita tuodaan maa- ja metsätalouteen niin, että me emme voi hallita sitä millään tavalla. Ja miksi? Siksi, että tämä päästökaupan hinta muodostuu hiilidioksiditonnin hinnasta EU-alueella. Kun meillä oli valiokuntakuuleminen tästä asiasta, ja tätähän jauhettiin hyvinkin pitkään, niin valiokunnan asiantuntijat arvioivat — nyt edustaja Kettunen kuulolla — että tämä päästökauppa tulee nostamaan 20:stä 60 senttiin polttoaineen hintaa, riippuen hiilidioksiditonnin hinnasta. Tämä on semmoinen asia, että miksi me melkein niin kuin päätä laitetaan pölkylle, elikkä miksi me tehdään semmoisia loukkuja, joihin me ei voida vaikuttaa? Niin kuin aikaisemmin jo toin puheenvuorossa esille sen, että kun meillä ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuutta niitä maataloustyökoneita — traktoreita, kurottajia, kaivinkoneita ja pienkuormaajia, mitkä meilläkin ovat käytössä — ajaa muulla kuin moottoripolttoöljyllä ja kun toisella neljänneksellä tänä vuonna moottoripolttoaineen hinta on noussut aivan tarkalleen 49 ja puoli prosenttia, eli 50 prosenttia, niin se on karmeaa. Niin kuin kerroin tuolla aikaisemmin, 63 000 euroa on polttoaineen lisäkustannus meillä tänä vuonna, jos nyt tällä hinnalla mennään jouluun asti — sitä ei tiedä, vaikka se nouseekin vielä — ja se 63 000 euroa on suoraan sieltä rahatulosta pois.

Kiitos, arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen toi hyvin esille tämän ongelman, mikä on tässä päästökauppa-asiassa. Ajattelin tässä vielä pysähtyä tähän turvetuotannon osalle siinä mielessä, että olen tässä salissa kuullut näitä väitteitä niin paljon kolmen ja puolen vuoden aikana, että olen jo vähän ihmetellyt, että milloinkahan ne ihmiset rupeavat lukemaan papereita. Täällähän on nyt ne toimet, [Puhuja lukee paperista] mitä tämän hallituskauden aikana on tehty turvetuotannon osalta: Ensinnäkin on nämä lupamaksujen valtavat nostot. Kerroinkin jo tuossa, että nyt pitää olla rahaa se lähemmäs 50 000, jos vähänkään isomman kuiviketurvesuon aukaisee. No, sitten on tämä turpeen verottoman käytön alentaminen. Elikkä viime hallituskaudella tehtiin päätös, että lämpölaitos voi käyttää turvetta 10 000 megawattituntiin asti verottomana, ja sillä on iso merkitys. Pienemmät kuntien lämpölaitokset voivat sen 5,7 euron veron saada tosiaankin pois, kun se käyttömäärä on sen 10 000 megawattituntia. Vain sen yli menevältä verotetaan, kun aikaisemmin se raja oli 5 000 megawattituntia ja sitten koko käyttömäärä meni verolle, kun se 5 000 megawattituntia ylittyi. Elikkä tämä ministeri Lintilän korjaus tähän turpeen käyttöön lämpölaitoksissa oli valtava edistys viime vaalikaudella. No, tämä hallitus nyt on laskemassa vuodenvaihteessa tämän verottoman käytön rajan 8 000 megawattituntiin. [Pertti Hemmilä: Pitäisi poistaa kokonaan!] Tämänhän saisi poistaa kokonaan, mutta on juuri näin, että tämmöinen esitys nyt on, ja ainakaan meidän valiokuntaan, joka käsittelee näitä asioita, tästä ei ole tullut mitään uutta esitystä. Sitten vielä — tämä tehtiin heti silloin hallituskauden alussa — nämä 20 megawatin laitokset tulivat päästökaupan piiriin. Elikkä kattilatehon muutoksen laskennalla hallitus ajoi nämä noin 10 000 asukkaan lämpölaitokset, siis pitäjien lämpölaitokset, päästökaupan piiriin, mikä siis vähensi turpeen käyttöä näissä lämpölaitoksissa, koska se kattilatehon laskenta meni sen 20 megawatin kohdalle. Minua ihmetyttää se, että kun ajatellaan, että viime hallituskaudella tästä turvehommasta huudettiin kuin hyeenat täällä, niin todellisuussahan tilanne oli se, että viime hallitus teki hallitusohjelmassaan päätöksen, että turpeen käyttö puolitetaan 2030-lukuun mennessä — no niin, okei — ja sitten tämä hallitus teki niin, että fossiilisista polttoaineista luovutaan — ei mainita, että turpeen käytöstä luovutaan, vaan mainitaan, että fossiilisista polttoaineista luovutaan kokonaan — 2030-lukuun mennessä. Elikkä se teki tuplakirjaimen tästä päätöksestä. No, me tiedämme, että se turpeen käyttö loppuu kyllä ihan muun takia kuin hallitusohjelmien takia, siitä meidän ei sen enempää tarvitse puhua. Mutta juuri nämä, mitkä todella ovat ne konkreettiset toimet turvetuottajia kohtaan, pitäisi huomioida, ei se, onko joku hallitusohjelmakirjaus minkälainen, vaan se, mitä on todella tapahtunut. Sitten vielä se, että kun tämä romutuspalkkio täällä aina tulee esille, niin minua huvittaa se asia siinä mielessä, että tämä 24,5 miljoonaa jaettiin koneyrittäjien, turveyrittäjien, omasta pyynnöstä. He tulivat tänne eduskuntaan ja sanoivat, että he haluavat tästä korvauksen, kun ne koneet ovat käyttökelvottomia. Niillä turvekoneillahan ei tee mitään, jos ei sitä turvetuotantoa ole. Tämä raha, 24,5 miljoonaa, annettiin heille siihen romutukseen. No niin, sitten samanaikaisesti on edelleenkin Konepörssissä myynnissä vaikka miten paljon turvekoneita. Elikkä turpeen tuotannolle sillä ei ollut mitään merkitystä, mutta se oli vain tämmöinen, voi sanoa, vastustajien isku, että kun turvekoneet on romutettu, niin turvetta ei sen takia tuotettaisi, vaikka turpeen käytön väheneminen lämpölaitoksissa on se, minkä takia turvetta ei nosteta. Viime talven pakkaset sen osoittivat, että kovilla pakkasilla sille on kysyntää, mutta lämpölaitokset sanovat, että muuna aikana turpeelle ei ole mitään kysyntää.

Arvoisa puhemies! Tässä ihan muutamia ajatuksia tästä, mitä päätöksiä on tehty tavalla, joka ei palvele kyllä maatalouden ja metsätalouden asioita parempaan suuntaan. Otan tämän meidän valiokunnassa päätetyn päästökauppa-asian: Siitä tulee Suomelle 60—200 miljoonan lasku, ja tämä lasku tulee maa- ja metsätalouteen. Siinä hallitus halusi liittää maa- ja metsätalouden tähän päästökaupan piiriin, vaikka se ei ollut EU:n velvoite. [Tuomas Kettunen: Ei ollut pakko näin nopeasti!] — Ei ollut pakko tässä aikataulussa, ja nythän EU siirsi tämän päästökaupan vuoden 27 alusta vuoden 28 alkuun. Mutta joka tapauksessa se, miksi tähän päästökauppaan otan näin voimakkaan kannan, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tieliikenteessä meillä on vaihtoehto. Me voidaan ajaa sähköautolla, me voidaan ajaa biokaasuautolla, ja niin edelleen. Tällä hetkellä muun muassa raskaan liikenteen kuorma-autoja rekisteröidään enenevässä määrin biometaanilla käyväksi. No niin, mutta se, miksi maatalouden osalta minä kritisoin, johtuu siitä, että meillä ei ole vaihtoehtoja: elikkä siis tällä hetkellä maailmassa on yksi traktorin valmistaja, New Holland, joka tekee kahta mallisarjaa biokaasutraktoreina, mutta esimerkiksi kotimainen Valtra ei tee biokaasuversiota. Sitten toinen juttu: näiden työkoneiden sähköistäminen on mahdoton ajatus. Elikkä siitä, mitkä esteet tällä hetkellä on välttää tämä päästökauppamaksu: olemme mahdottoman edessä. Ja sen takia kritisoin tätä maatalouden liittämistä päästökaupan piiriin, koska siihen ei ole olemassa tällä hetkellä ratkaisuja, millä me vältetään nämä päästökauppakulut, jotka siis ovat todella 60—200 miljoonaa maa- ja metsätalouteen. Sitten täällä on tullut esiin tämä yksityistieavustusasia, ja hyvin ovat tuoneet edustaja Hemmilä ja kumppanit tämän esille. Sen verran tarkennuksena, että 42 miljoonasta tultiin 6:een miljoonaan yksityistieavustusten osalta. Eli kyllähän tämä romahdus oli raju, ja niin kuin täällä on monta kertaa tullut esille, yksityistiet pitävät maaseudun ihmiset kunnossa. Sitten näitä muita asioita — en rupea kaikkia käymään läpi, mutta ihan muutaman vielä tässä sanon. Tämä viljelysuunnittelu pois neuvojärjestelmän, neuvotuen, piiristä oli kyllä minun mielestäni aivan tarpeetonta, koska kolmannes tästä neuvoavustuksesta käytettiin viljelysuunnitteluun, ja se on tänä päivänä tärkeä asia. Sitten samaten tämän nuoren viljelijän aloitustukimäärärahan pienentäminen tässä tilanteessa, kun meidän pitäisi nimenomaan kannustaa nuoria viljelijöitä ottamaan tilaa vastaan: sen aloitustuen kanssa voi olla niin, että sitä ei saa, kun vain kolmannes on budjetoitu rahaa tähän aloitustukeen. No, sitten vielä viimeisenä tämä turveasia on pakko ottaa esille, koska se vaikuttaa niin paljon maatalouspuolella, koska moni maanviljelijä on myös turvetuottaja. Sitä minä en käsitä, että täällä viime vaalikauden puheet olivat niin voimallisia turpeen puolesta, ja nyt tällä hetkellä ei ole tehty mitään muuta kuin kolme heikentävää asiaa turvetuotannon puolelle. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Aivan ensimmäiseksi edustaja Hemmilälle kiitos. Toit aivan oikeita asioita esille. Vahvistan sen, että lihantuottajien tilanne on tällä hetkellä huomattavasti helpompi kuin muun muassa vuoden 24 alussa, jolloinka tilanne oli niin huono, että minä sanoin pojille, että ei ole mitään järkeä jatkaa tämmöistä toimintaa, kun Atria laski lihanhintaa 20 senttiä ja kustannukset olivat nousseet ja tilanne oli todella huolestuttava. Mutta onni onnettomuudessa, että meillä kävivät kaupan hyllyt tyhjinä välillä, niin korjautui tämä hintakin. Nyt voi jo hengittää — nyt voi jo hengittää. Tässä yhteydessä on tietysti hyvä myös kiittää hallitusta ja ministeriä siitä, että tämä korvauskelpoisuus tuli myös meidän nuorille viljelijöille, mikä tietysti omalta osaltaan paransi meidänkin tilannetta. Ainahan pitää silloin kiittää, kun on kiitoksen aihe. Nyt lyhyesti vielä tähän... [Sari Essayahin välihuuto] — No niin, tässä ei keskustella siitä vaan siitä, että kun me joitakin positiivisia asioita saadaan maatiloilla eteenpäin, niin se on aina tietysti kaikkien meidän, kansakunnankin, etu ja ruokaturvallisuuden kannalta hyvä asia. — Mutta tästä nyt ihan muutama kohta. Otan suoran lainauksen viime välikysymyskeskustelusta viime vaalikaudelta: ”Suomalaisesta ruuasta on tullut hallituksen riitelyn uhri. Tällaisena aikana, kun kansallisesta ruokaturvasta pitäisi pitää erityisesti huolta. Valitettavasti on todettava, että pääministerin ja keskustaministerin suusta nämä sanat ’ruokaturva’ ja ’huoltovarmuus’ ovat pelkkää sanahelinää.” Näin siis kertoi oppositiojohtaja Riikka Purra viime vaalikaudella. Ja sitten hän jatkoi, että perussuomalaiset tulevat julkistamaan omat konkreettiset ehdotuksensa viljelijöitten tilanteen parantamiseksi. No niin, me olemme kuulleet tässä edustaja Viljasen puheessa nämä konkreettiset ehdotukset, ja ihan lyhyesti vain niistä sanon näin, että siinä oli 18 kohtaa ja hallitus on niistä kohdista tehnyt neljä joko osittain tai sitten kokonansa. Muun muassa vakinaistettiin tämä Välitä viljelijästä ‑hanke, joka oli kuitenkin edellisellä hallituskaudellakin käytössä, ja se oli yksi näistä kohdista. Nämä kolme muuta olivat helpottaa nuoren viljelijän yrittäjätulovaatimusta ja koulutusvaatimusta ja sitten nämä elintarvikemarkkinalakiin tehtävät muutokset ja sitten energiakustannusten alentaminen, joka nyt on tullut jossakin määrin tämän polttoaineen kautta. Mutta jos nyt sanon tästä polttoainetilanteesta, miten todellisuudessa tämä tilanne on: Meillä tämä energianhinnan, elikkä polttoaineen hinnan, nousu on tarkoittanut 63 000:ta euroa — 63 000:ta euroa. Hallituksen päätöksellä siitä tulee mahdollisesti noin 7 000 euroa takaisin, elikkä 56 000 euroa on menoja, siis lisämenoja, tästä polttoaineesta. Päästään siihen käsitykseen, missä mennään. Arvoisa puhemies! Mitä hallitus olisi voinut tehdä? Tässähän tietysti semmoinen kysymys kuuluu, ja minä nyt ajattelen näin, että esimerkiksi tuo kiinteistöverovapaus... — Otan nämä kaikki, mitkä olivat siinä 18 kohdan listassa, koska ne ovat semmoisia asioita, jotka ovat pyörineet viime hallituskaudellakin täällä edessä. — ...olisi ensinnäkin vaikuttanut juuri näihin nuoriin tuottajiin, jotka ovat investoineet voimakkaasti elikkä tehneet sitä, mitä ovat jalostavat yritykset pyytäneet, investoineet uusia isoja navettoja tai sikaloita tai kanaloita. Se, miksi tähän kiinteistöveroon tartun, on se, että minusta se on niin erikoinen asia. Aikaisemmin oli katumaksu — asemakaava-alueella kun maksettiin kiinteistövero, puhuttiin katumaksusta. Se oli siitä, että kaupunki tai kunta rakensi infran täysin siihen tontin portille asti ja sen jälkeen sitten talonväki teki autotallin eteen tietä ja pihalle tietä. Katumaksu oli tämmöinen. Sitten kun se ulotettiin koskemaan kunnissa myös maaseutua, niin mekin maksetaan melkoinen summa kiinteistöveroa, mutta me emme saa mitään vastineeksi siitä, vaan niin kuin täällä hyvin tulivat edustaja Hemmilän puheessakin nämä yksityistiet, niin käytännössä me pidämme siis meidän kylätien kunnossa, koska meidän osuus on siinä tietoimituksessa 86 prosenttia. Elikkä käytännössä me joudumme maanviljelijänä pitämään kunnossa kylätien, jota käyttää noin seitsemän muuta taloutta. Siksi minä tähän kiinteistöveroasiaan juuri puutun, koska minun mielestäni tämä kiinteistövero on muutenkin epäoikeudenmukainen maanviljelijöitä kohtaan, kun siitä ei tule... [Pertti Hemmilä: Kaikkia haja-asutusalueella asuvia!] — Juuri näin, kaikkia haja-asutusalueella asuvia ja erityisesti maanviljelijöitä, koska se kiinteistövero määräytyy niitten rakennusinvestointien mukaan. No niin, sitten tämä energiakustannus: Siihen olisi voinut tuplapalautuksen ajatella, suuremman energiaveron palautuksen. Se olisi vaatinut tietysti EU:lta hyväksynnän. Sitten yksi asia: lyhennysvapaat lainoihin. Tätähän on käytetty aikaisemminkin. Sehän ei millään tavalla ole mikään tuki sinänsä, jos lyhennysvapaat antaa. Se vain helpottaa sen viljelijän ahdinkoa, kun muutenkin pankit ovat hyvin niukkoja antamaan laina-aikoihin pidennystä. Sitten tämä alvikannan laskeminen. Saksassahan on lihantuotantoon laskettu alvikanta juuri sen takia, että koska rehusta maksetaan 13,5 prosenttia alvia ja lihasta 25,5, niin käytännössä sinä siinä tuotannossa joudut koko ajan alvivelan puolelle, kun ne eivät mene yksi yhteen. Sitten vielä tuo Makeran pääomittaminen viimeisenä kohtana, koska 80 prosenttia tuli hylkyjä Pohjois-Pohjanmaan elinvoimakeskuksesta investointiavustuksista sen vuoksi, että ei ole pääomia käytössä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kalliita sanoja edustaja Kalliolta äsken. — Meillä on tänään tämän välikysymyksen aiheena tosiaan maatalous, niin kuin varmaan joku siellä median ääressä voi seuratakin. Maatalous on siitä harvinainen aihepiiri, että se koskettaa kaikkia täällä eduskunnassa, koska me jokainenhan syömme joka päivä ja vieläpä useamman kerran. Maatalous on myös aihe, josta tuntuu löytyvän melko laaja yksimielisyys puolueiden kesken. Kun puheita pidetään, suomalaisen viljelijän puolella ovat jotakuinkin kaikki. Melko harvalla tässä salissa kuitenkaan on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla maanviljelijä Suomessa. Olen sen ajan elänyt ja kokenut ja siihen paneutunut yrittäjänä ja kouluttajana vajaat 40 vuotta. Ja tässä yhteydessä voin mainita, että Tuomas Kuhmosen kanssa koulutettiin viljelijöitä 1995 EU:n liittymissopimukseen liittyvissä asioissa. Siitä voi saada vähän perspektiiviä. Arvoisa puhemies! Alkuun tahdon sanoa sen, että uskon tässä salissa edustajien tahtovan maataloudelle hyvää ja viljelijöille hyvää, mutta samalla tiedän, että aivan liian harva todella ymmärtää, mikä tilanne maatiloilla nyt tällä hetkellä on. Tämä johtaa siihen, että maataloudesta tulee politiikanteon väline — politiikanteon väline: siis tapa nostaa omaa suosiota puhumalla sinänsä oikeista asioista vailla aitoa tahtoa niitä edistää. Otan esimerkin. Viime kaudella silloinen oppositio, joka nyt istuu hallituksessa, puhui oikeista asioista: tuotantorakennusten kiinteistöveron poistosta, energiakustannusten alentamisesta, byrokratian purkamisesta, viljelijälle reilummasta osuudesta ruuan hinnasta. Nämä olivat siis täysin oikeita asioita. Madalletaan kustannuksia ja tehdään markkinasta reilumpi. Niin myös konkreettisesti viime hallitus teki. Se maksoi lannoitetuen, energiaveron tuplapalautuksen, maatalouden kiinteistöveron palautuksen, muun muassa. Missä nämä kaikki nyt ovat? Mitä näille lupauksille tapahtui Säätytalolla? Hallitusohjelmaan tuli kyllä hyviä kirjauksia. Taustalla oli parlamentaarinen työ, siis kaikkien puolueiden yhteinen työ, ja siinä tehty linjaukset vaalien alla 2023. Tähän hallitus ohjelmassaan sitoutui, ja siellä yhtenä konkreettisena ehdotuksena oli kilpailulain avaaminen. Näin ei ole tehty, ja kysyn: miksi ei? Siksi, koska liian harva ymmärtää, miten huono tilanne kotimaisilla tuottajilla tällä hetkellä on. Ja valitettavasti myös siksi, koska hallitus ei ole joko halunnut tai uskaltanut tehdä tarvittavia muutoksia, jotka olisivat pois kotimaisen ruokakaupan mahtavista katteista. Nimittäin me olemme nyt siinä tilanteessa, että meillä on maailman parhaiten kannattava ruokakauppa ja Euroopan huonoiten kannattavat viljelijät. Tämähän on väärin. Tämä on väärin, ja tähän on pakko saada muutos. Arvoisa puhemies! Jotta tilanteen voisi korjata, pitää tietää, mistä on kyse. Ennen muuta juuri nyt on kyse tuotantokustannusten valtavasta noususta. Lannoitteet, energia, voiteluaineet, polttoaineet — kaikki kustannukset ovat rajusti nousseet. Myös hallitus on lisännyt kustannuksia muun muassa korottamalla lupamaksuja ja lisäämällä sääntelyä. Pidän toisen puheenvuoron ihan tästä aiheesta. Siispä politiikan keinoin Suomi voisi madaltaa kustannuksia: Poistetaan maatalouden tuotantorakennusten kiinteistövero. Jatketaan maatalouden energiaveron lisäpalautusta. Laajennetaan se nestekaasuun, josta tein kirjallisen kysymyksen edustaja Kallion kanssa hetki sitten. Otetaan käyttöön Ruotsin mallin mukainen kansallinen kustannustuki, joka kohdennetaan polttoaine- ja lannoitekustannusten nousuun, ja tähänhän EU-komissio on antanut jo suostumuksen. Ja sitten se isompi ja tärkein puoli eli ruokamarkkinan korjaaminen. Se tapahtuu kilpailulain avaamisen kautta. Kauppa on kymmenet vuodet kerännyt hyödyn siitä, että Suomessa maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut koko Euroopan parasta, ja olen sen kyllä konkreettisesti huomannut omassa yrityksessä. Näin ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme ensi kertaa joutuneet todistamaan sen, että kaupoissa ovat hyllyt tyhjillään. Tosiasia on, että lähes neljä maatilaa tosiaan lopettaa päivässä toimintansa. Tekijät ikääntyvät. Nuoria on vaikea saada alalle, vaikka meillä neljä nuorta miestä on töissä meidän yrityksessä. Se on jo aivan poikkeus. Moni oikeasti haluaisi ryhtyä tähän maailman parhaaseen ammattiin. [Puhemies koputtaa] Tässä talossa kannetaan ratkaisun avaimia moniin keskeisiin ongelmiin. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja vaikuttaa niihin asioihin, jotka ovat omissa käsissämme. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty kohta jo kolmatta tuntia tätä keskustelua, ja vajaan 40 vuoden kokemuksella tästä yrittäjätoiminnasta voin sanoa, että välillä nämä keskustelut ovat olleet kyllä melko ala-arvoisia, jos täällä puhutaan sukupuolenvaihdoksista, kun puhutaan maanviljelijöitten hädästä. Tähän haluan kyllä kiinnittää huomiota. Nimittäin nyt on kysymys tästä päivästä, tästä hetkestä ja siitä, mikä viljelijöitten tilanne on. Elikkä siellä ovat polttoainekustannukset, lannoitekustannukset nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä on esimerkiksi viljanviljelijöitä, jotka eivät pui satoa sen takia, että viljan laatu on heikentynyt sateiden takia ja kuivaaminen maksaa aivan valtavasti. Ja täällä sitten kinastellaan tämmöistä, että mitä on tehty vuosikymmeniä sitten. Kuitenkin tässä on tämän aamun tilasto, joka ei valehtele. Maatalouden yrittäjätulo, tuotot ja kannattavuus ovat näiden kolmen vuoden aikana, kun hallitus on toiminut, olleet armottoman alhaalla suhteessa aikaisempaan. Elikkä tämä, että elintarvikemarkkinalakia korjataan, on hyvä asia, mutta se, että elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantia parannetaan, ei kyllä viljelijän tuottajahintaa nosta tällä hetkellä millään tavalla eikä kustannuksia vähennä. Niihin meidän pitäisi kiinnittää nyt huomiota, [Puhemies koputtaa] mitkä ovat viljelijän kustannukset suhteessa tuottoihin. [Juha Mäenpää: Olipa hyvä puheenvuoro! — Eduskunnasta: Asiantuntijan puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Tämä on nyt toinen asia, jonka hallitus tuo maatalousyrittäjien tilanteen parantamiseksi. Ensimmäinenhän oli silloin hallituskauden alussa, kun maatalouden tasausvarausta nostettiin 12 500 euroa, joka sinänsä summana oli sama kuin se, että minä käyn vaimon kanssa iltapäiväkahvilla paikallisessa kahvilassa. Mennäksemme nyt tähän esitykseen tässä on siis kyse maatalouden harjoittajille maksettavasta energiaveron lisäpalautuksesta. Sitä maksettaisiin kevyestä polttoöljystä, ja määrä olisi neljä senttiä litralta. Esitys on tietysti kannatettava mutta täysin riittämätön, ja kuvaan tämän tilanteen. Keskimääräisellä maatilalla tämä tarkoittaa 400:aa euroa — siis 400:aa euroa. Meillä kun polttoaineen kulutus on merkittävästi suurempi, polttoainekustannus kasvaa Iranin sodan myötä noin 50 000 euroa. Tämä hallituksen esitys nyt tuo meille 3 360 euron korvauksen, elikkä 46 000 euroa jää meidän omaksi maksettavaksi tästä polttoaineen hinnan noususta. Kustannuskriisiin vastaaminen on hallituksella ja hallituksilla aina erityisen tärkeä asia näin akuutissa tilanteessa kuin nyt tämäkin tilanne. Siksi olisin odottanut, että hallitus olisi kehysriihessä ottanut esille tämmöisiä asioita, jotka ovat ihan konkreettisia ja jotka eivät vaadi kustannuksia millään tavalla, kun ne suoraan kohdistuvat maatilalle: Muun muassa tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto. Toinen on sitten lannoitteiden kustannustuki, koska Iranin sotahan nosti sekä öljyn että lannoitteiden hintoja merkittävästi. Viime hallituskaudella otettiin muitakin tukitoimenpiteitä käyttöön. Energiaverostahan tuli tuplapalautus. Sitten otettiin luonnonhaittakorvauksen korotus ja tukien aikaistaminen, varainsiirtoveron poisto sukupolvenvaihdostapauksessa ja Makeran pääomitus 90 miljoonalla. Hyvä hallitus, minä voin kertoa teille sen, että tällä hetkellä muun muassa salaojitusinvestoinnit ovat 80-prosenttisesti seis, kun Makeraa ei ole pääomitettu. Investointitukia salaojituksiin on myönnetty vain suurimpiin kohteisiin, ja suuri osa hakijoista on jäänyt ilman salaojitusavustustukea. Odotan hallitukselta nyt, että tämän energiaveron palautuksen lisäksi hallitus tuo esityksiä, joilla voidaan maatilojen ahdinkoa poistaa elikkä tilannetta parantaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoitteena oli, niin kuin edustaja Vestman jo kertoi, eläinten oikeudet perustuslakiin. Ei siis keskustella eläinten hyvinvointilaista. Mutta koska tämä kansalaisaloite oli niin seikkaperäisesti eläinten hoitoon, eläinten oikeuksiin ja niiden hoidosta ja olemassaolosta kerrottiin niin tarkasti, on melkein pakko tässä yhteydessä kertoa sitten ihan luonnosta sieltä omalta tontilta näitä asioita. Me hoidamme perheen voimin 1 300:aa sonnia päivittäin — siis 1 300:aa sonnia. Eläinten päivittäinen rehustus ja ravintosisältö on tutkittu täsmällisen tarkkaan. Eli kaikki rehut on laboratoriossa tutkittu, ja niiden perusteella ajetaan tietokoneella optimaalinen päivän ruoka, ja joka päivä kaikki ruoka näille 1 300 eläimelle menee vaa’an kautta. Sitten näillä eläimillä on, riippuen ryhmäkoosta, viiden, kymmenen tai 15 eläimen ryhmät. Suurimmat ovat siis 15 eläimen ryhmissä. Elikkä nämä eläimet saavat vapaasti liikkua, sitten ne saavat nukkua olkipehkun päällä, ne saavat tätä ruokaa syödä ympäri vuorokauden vapaasti, ja vettä on tarjolla vapaasti kupeista ja altaista. Sitten vielä isompana ne saavat nukkua pehmustetulla kumiritilällä. Ihan sen takia kerron tämän näin tarkasti, että ymmärretään, minkälaisessa tilanteessa tällä hetkellä tuotantotiloilla eläimiä pidetään. Kun aika sitten on, niin sonnin elämä päättyy nopeasti ja kivuttomasti, ja sekin viranomaisten valvonnassa, ja näin me suomalaiset saamme ruokaa pöytään. Hyvät edustajat, arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tarkoitus on juuri tuotantoeläinten pidon lopettaminen. Koska eläinten teurastaminen ruuaksi katsottaisiin perustuslain vastaiseksi, lehmä muun muassa, niin kuin edustaja Kallio toi hyvin esille, maidontuotannon päättyessä — me puhumme laktaatiokaudesta — pitäisi siirtää eläinten vanhainkotiin. Jos tämä lakialoite menisi läpi, monien eläinten, kuten koirien ja kissojen, pito kaupungeissa olisi perustuslain vastaista, koska pienissä asunnoissa ei ole mahdollisuutta lajinomaiseen käyttäytymiseen. Tässä yhteydessä on hyvä huomauttaa, että tuotantoeläinten lajinomainen käyttäytyminen on paljon paremmin toteutettu kuin lemmikkieläinten, kuten edellä kerroin. Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tekijöiden ajatusmaailma on minun mielestäni todellisuudesta vieraantunut, eläinten tehotuotannolle kun ei ole yksiselitteistä määritelmää. Kokonaisnäkemys eläinten läsnäolosta yhteiskunnassa puuttuu. Tässä yhteydessä on pakko kysyä, kuka maksaisi kustannukset, kun nykyiselläänkään edes ihmisoikeuksien toteutumisen valvontaan ei ole resursseja. Yhteiskunnalta pitäisi löytyä resurssit tutkia jokaisen eläimen lopettamispäätös aina erikseen. Miten ihmeessä tällainen on mahdollista esimerkiksi liikenneonnettomuuksien kohdalla? Nimittäin aloitteessa lukee myös, että luonnonvaraisella eläimellä on oikeus saada apua, jos eläin on avuttomassa tilassa. Eli pitäisikö eläintä, kuten pikkulintua, auttaa, jos saaliseläin, vaikkapa haukka, uhkaa syödä sen? Tai pitäisikö hirviemoa auttaa vasan kanssa, jos sudet ovat käymässä kiinni? Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan sitä kuuluisaa arkijärkeä. Maataloustuottajien ja lemmikkieläinten omistajien vastuulla on huolehtia eläintensä hyvinvoinnista, ja uusi eläinten hyvinvointilaki turvaa eläinten oikeuksia jo varsin hyvin. Kuitenkin ilmeneviin epäkohtiin pitää puuttua jämäkästi. Sen pitäisi olla kaikille selvää. Mutta ihminen on luomakunnan herra. Toistan: ihminen on luomakunnan herra. Hän hallitsee sitä. Mieleen tulee jopa, että eikö meillä eduskunnassa ole tärkeämpiä asioita käsiteltäväksi. Ihmisillä on arjessaan oikeasti isoja murheita. Monet vanhemmat kamppailevat, että saisivat vuokrat maksettua, sähkölaskut maksettua ja ruokaa perheelle, ja me täällä mietimme nyt sellaisia asioita, jotka veisivät sen viimeisenkin ruuan pöydästä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on tänään käytetty valtava määrä puheenvuoroja liittyen julkisen talouden tilaan. En lähde nyt näitä asioita laajemmin kommentoimaan vaan keskityn tällä kertaa energiasektorin asioihin — nehän ovat omassa valiokuntatyössä lähes päivittäin esillä. Hallitus on herättänyt turveyrittäjien keskuudessa valtavasti hämmennystä omalla erittäin kyseenalaisella viestinnällään kehysriihessä ja sen jälkeen. Valtiovarainministeri Purra julisti, että se tekee turpeen kunnianpalautuksen. Purra julisti, että energiahuoltovarmuuden parantaminen nimenomaan energiaturpeen kautta etenee merkittävästi. Elinkeinoministeri Sakari Puisto taas kirjoitti Facebook-päivityksessään hallituksen kohdentavan kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa talvienergiatukeen ja energiaturpeeseen. Tämä kaikki kuulostaa tietysti todella hyvältä, mutta mikä on totuus? Mikä on totuus? Arvoisa puhemies! Tässä julkisen talouden suunnitelmassa kerrotaan, aivan kuten kaikissa muissakin virallisissa asiakirjoissa, näin: ”Tuella mahdollistetaan muun muassa biokaasukäyttöisten kaasuturbiinien rakentaminen ja bioenergiaa käyttävien CHP-laitosten käytön jatkuminen pidempään.” Kysyn siis ministeriltä: Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Millä tavalla tämä lisää energiaturpeen käyttöä? Ja vastaan itse: Ei millään tavalla — ei millään tavalla. Turpeen osalta teitte päätöksen pidentää huoltovarmuusvarastointia myös vuosille 2028—2030. Tämä oli hyvä päätös, mutta se ei tuo mitään uutta saatikka lisää alalle. Ei ihme, että turveyrittäjät tuntevat itsensä petetyiksi juuri nyt, erityisesti nyt, kun tänään uutisoitiin, että Helsingin kaupunki lämpiää afrikkalaisilla pähkinänkuorilla. Arvoisa puhemies! Olen usein pitänyt tässä salissa esillä biokaasutuotannon merkitystä ja sitä, miten paljon käyttämätöntä potentiaalia meillä on. Nyt kiitän hallitusta siitä, että se on päättänyt käynnistää selvityksen biokaasutuotantoa edistävistä toimista — onhan sekin jotain. Se, mitä ala tarvitsee, on selkeät kannustimet biokaasun tuottamiseen, siis erilaisten byrokratiarajoitteiden ja täysin tarpeettomien maksujen poistaminen. Hallitus on kyllä tämän reilun kolmen vuoden aikana keskittynyt ennen kaikkea biokaasualan heikentämiseen. Ja voin luetella: On tuotu todentamismenettelyvaatimus pienille laitoksille. Uusiutuvien polttoaineiden, biometaanin, osuutta on laskettu. Maakaasua korvatakseen pitää biokaasua tuottaa kaksinkertainen määrä. Pilaantunutta viljaa biokaasulaitokseen laittava tila ei saa uusiutuvan tikettiä mutta vastaavasti kauppaliike saa. Vielä lopuksi: Pienikin maatilan kokoinen laitos tarvitsee jatkossa ympäristöluvan. Ei tarvitse ihmetellä, että pienten biokaasulaitosten rakentaminen on loppunut lähes kokonaan Suomessa, vain muutamaa suurta rakennetaan, ja nekin osittain ulkomaisten toimijoitten ansiosta. Haapavetinen yritys rakentaa Ruotsiin laitoksia, kun siellä on yrittäjäystävällisempi meininki. Laitosten rakentamista tuetaan paremmin, ja biometaanille maksetaan tuotantotukea vielä lisäksi. Ruotsi hyödyntää potentiaalin biokaasun tuotannossa. Meillä energiayhtiöt mieluummin roudaavat Afrikasta pähkinänkuoria. Oi aikoja, oi tapoja! — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on tekninen muutos siitä, että Huoltovarmuuskeskuksesta tuli valtion virasto ja samassa yhteydessä siihen tuli olennaisena osana Huoltovarmuusrahasto. Nyt tämä Huoltovarmuusrahasto olisi erikseen verovelvollinen harjoittamastaan liiketoiminnasta, joka muodostuu tästä huoltovarmuudesta. Tämän rahaston turvin parannetaan huoltovarmuutta, koska rahastolla olisi muutoksen jälkeen oikeus vähentää hankinnoista tapahtuva arvonlisävero, joka kohdistuu tähän huoltovarmuustoimintaan. Merkittävien materiaalihankintojen arvonlisäveron osuus on viime vuonna ollut 18 miljoonaa euroa. Arvoisa puhemies! Viime vuodet ovat opettaneet meille paljon. Olemme menneet kriisistä toiseen. Pandemia, energiakriisi ja geopoliittiset jännitteet, Ukrainan ja Lähi-idän sota, ovat osoittaneet, että huoltovarmuus ei ole vain tekninen termi vaan se on kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta — siis kansallisen turvallisuuden ja arjen toimivuuden perusta. Kun kriisi iskee, kysymys kuuluu, onko meillä riittävästi ruokaa, vettä, energiaa lämpönä ja sähkönä sekä lääkkeitä ja toimiva yhteiskunta. Näin eduskunnan huoltovarmuusryhmän jäsenenä nämä asiat tulevat päällimmäisenä mieleen. Sodat ja niiden seurauksena energian hinnan valtava nousu vaikuttavat kaikkeen, kuten onko meillä riittävästi ruokaa ja lämmintä talvella tai saammeko lääkkeitä ja hoitoa — se on sitä huoltovarmuutta. Ajatelkaa, jos ruoka tulisi omasta maasta, me ajelisimme navetan päästä syntyvällä biokaasulla, siirtäisimme myös tavaraliikenteen samalla polttoaineella ja energiaa saataisiin omasta metsästä ja turpeesta. Kaikki tämä on mahdollista — kaikki tämä on mahdollista. Arvoisa puhemies! Suurin huoli liittyy viime viikolla aloittaneen Huoltovarmuuskeskuksen elinkeinoelämän rooliin. Suomen huoltovarmuusjärjestelmän vahvuus on ollut tähän asti viranomaisten ja yritysten tiivis yhteistyö. Toinen haaste on toimintamallin joustavuus: kun rahoitus siirtyy talousarviomenettelyyn ja henkilöstö virkasuhteeseen, päätöksenteko voi hidastua. Ja kolmanneksi: Tiedonkulku herättää myös kysymyksiä. Nyt vain Huoltovarmuuskeskuksella on oikeus saada ja jakaa tietoa, kun aiemmin myös sektorit ja poolit saivat tiedon suoraan. Tämä voi heikentää yhteistyön sujuvuutta ja yritysten motivaatiota osallistua huoltovarmuustoimintaan. Huoltovarmuus on yhteinen asia, ja sen turvaaminen vaatii viranomaisten, yritysten ja järjestöjen tiivistä yhteistyötä myös jatkossa. Arvoisa puhemies! Kysyn lopuksi: Kun seuraava kriisi tulee, ja se tulee, olemmeko valmiita? Säilytämmekö suomalaisen vahvuuden, yhteistyön ja nopean reagoinnin? Ja kysyn ministeriltä lopuksi: kuinka vaikuttaa arvonlisäveron palautus, 18 miljoonaa euroa, huoltovarmuuteen? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt lakia, jonka nojalla perustettaisiin niin sanottu reservipoliisi. Ajatushan on ihan hyvä. Tarkoituksena on turvata poliisin voimavarat kaikissa olosuhteissa ja varmistaa, että poliisin ydintehtävät voidaan hoitaa kovankin kuormituksen aikana. Mutta samalla on hämmästyttävää, että yhtä aikaa hallitus aikoo sulkea 21 poliisiasemaa eri puolilla maata. Siis hallitus aikoo sulkea 21 poliisiasemaa eri puolilla maata. Tätä ei voi millään hyväksyä. Tässä ei ole mitään logiikkaa. [Anne Rintamäki: Seiniä ei tarvita!] Toteutuessaan tämä tarkoittaisi poliisin läsnäolon merkittävää heikentymistä maakuntien Suomessa. Esimerkiksi Haapaveden aseman lakkauttamisen osalta ei ole tehty mitään kunnollista laskelmaa. Etäisyydet kasvavat merkittävästi, samalla myös kustannukset. Nyt kuukausikulut ovat olleet kiinteistön osalta noin 5 000 euroa. On laskettu, että lakkautuksen vuoksi pelkästään päivärahakulut poliiseille kasvavat yli 4 000 eurolla — siis pelkät päivärahakulut. Tähän päälle huomattavat ajoneuvokulut. Vartiointimatkat kasvavat keskimäärin 50 kilometriä. Polttoainekuluja ei ole huomioitu millään tavalla. Haapaveden 11 poliisille varusteineen ei ole tässä vaiheessa mitään sijoituspaikkaa. Ja mitä maksavat uudet tilat? Alueen asukkaiden lupapalvelut siirtyvät kaikkien lupa-asioiden osalta 45—100 kilometrin päähän riippuen siitä, missä kunnassa asukas asuu. Olen siis ihan varma, siis ihan varma, että säästöjä ei synny vaan kustannuksia tulee lisää. Arvoisa puhemies! Tämä on osa kehitystä, jota muutenkin on tällä kaudella todistettu: Satoja erilaisia valtion palveluja lakkautetaan maakuntien Suomesta. Tämän hallituksen aikana on lakkautettu 240 kappaletta eri toimipisteitä — meidän läheltä mainitakseni Ylivieskassa suurin lakkautettavista maanmittauskonttoreista, Oulaskankaan yöpäivystys ja nyt tämä Haapaveden poliisiasema. Tässä on erittäin johdonmukaisesti kyse pyrkimyksestä viedä maakuntien Suomen elinvoimaa. En voisi olla näistä päätöksistä enempää eri linjoilla. Suomi ei ikinä nouse nykyisestä suosta, jos koko maata ei pidetä mukana. On aito riski, että näillä lyhytnäköisillä säästöillä maakuntakeskukset näivettyvät ja ympäröivä maaseutu autioituu. Tämä on murheellinen kehitys, jolle ei pitäisi antaa yhtään tilaa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tänä talvena saimme muistutuksen siitä, että Suomi ei ole energian suhteen vielä lähellekään riittävällä tavalla omavarainen. Erityisesti lämpöenergian osalta on vielä tekemistä ilman fossiilisia polttoaineita. Vuodenkierron mitassa kyllä pärjäämme hyvin, mutta kovien pakkasten aikaan sähkön hinta nousee aivan kohtuuttomalla tavalla. Se kertoo siitä, että tuotantoa ei ole riittävästi pakkaspäiville. Siksi on hyvä ja oikein, että tänään käsittelemme ydinenergialain muuttamista. Sivuhuomiona mainitsen, että tätä ei pidä sekoittaa paljon puhuttuun ydinaselakiin. Muutamia pääkohtia, joissa uusi laki poikkeaa nykyisestä, yli 35 vuotta vanhasta ydinenergialaista: Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi lupajärjestelmä uudistuu. Tilalle tulee modulaarinen lupamalli. Perinteinen raskas ja hyvin keskitetty lupajärjestelmä puretaan osin, ja se vaikuttaa lupien käsittelyn nopeuteen ja hankekehitys joustavoituu. Toiseksi periaatepäätöksen uudistamisesta tulee yleisluontoisempi ja kevyempi. Miten se muuttuu vanhaan lakiin nähden, niin periaatepäätös sisältää jatkossa vain yhteiskunnan kokonaisedun arvioinnin nykyistä yleisluonteisemmin. Periaatepäätös ei enää sisällä teknisiä tai yksityiskohtaisia selvityksiä, ja pienten laitosten periaatepäätös tehdään työ- ja elinkeinoministeriössä ja suurten edelleen valtioneuvostossa. Periaatepäätös annetaan eduskunnalle selontekona, ei enää päätöksenä. Tämä vaikuttaa hankkeitten nopeutumiseen alkumetreillä, ja myös kustannukset pienenevät, koska raskaat tekniset selvitykset siirtyvät myöhempään vaiheeseen. Sitten kolmantena Säteilyturvakeskuksen rooli muuttuu, ja siinä siirrytään tämmöiseen riskitietoiseen sääntelyyn, jossa vaatimukset kohdistuvat olennaisesti turvallisuustekijöihin. Samoin siinä lisätään joustavuutta uuden teknologian, muun muassa näiden SMR:ien, käyttöönottoon, samaten kuin otetaan käyttöön uudet reaktorikonseptit, lämpöreaktorit ja laivareaktorit. Neljäntenä tehdään käyttöluvat joustavammiksi, ja se vaikuttaa sillä tavalla, että niiden voimassaoloa voidaan jatkossa jatkaa kevyemmillä prosesseilla, jos edellytykset täyttyvät. Ydinvoimaloitten käyttöiän jatkaminen siis helpottuu. No, oikeastaan tärkein yksittäinen asia, minkä tästä 550-sivuisesta ydinenergialain aineistosta nostan esille, on tämä, että mahdollistetaan paremmin näitten pienydinvoimaloitten, SMR:ien, rakentamiset. Näitten osalta lupaprosessit kevenevät ja selkiytyvät, ja näitä ensimmäisiä SMR-laitoksia odotetaan Suomeen 2030-luvulla. Tapasimme Fortumin pääjohtajan toissa aamuna, ja tällä hetkellähän Kanadassa on valmistumassa ensimmäinen teollinen SMR-laitos. Vaikutus on se, että näitten hankkeitten toteutus nopeutuu ja investointiriskit siten pienenevät. Sitten viimeisenä, kuudentena kohtana nostan esille vielä ydinjätteitten osalta sen, että Suomi ei ota vastaan ulkomaisia ydinjätteitä ja Suomessa syntynyt ydinjäte loppusijoitetaan Suomeen. Se, mikä muuttuu vanhaan lakiin nähden, on se, että ydinjätehuollon sääntely voidaan käsitellä erillään laitoksen luvasta modulaarisen mallin mukaisesti. Arvoisa puhemies! Uusi laki parantaa SMR-hankkeitten toteuttamisedellytyksiä selvästi. Lupaprosessit kevenevät ja nopeutuvat. STUKin sääntely muuttuu teknologianeutraalimmaksi ja sallivammaksi. Periaatepäätöksen keventäminen vähentää hankkeitten alkuvaiheen riskejä. Pienten reaktorien käsittely siirtyy lähemmäs toimialaa ja mahdollistaa monipuoliset toteutuspolut ja uusia käyttökohteita. Arvoisa puhemies! Tämä malli mahdollistaa hajautetun energiantuotannon. Ei tarvitse kaataa puita voimaloitten ja sähkölinjojen edestä sekä pilata ihmisten mökkimaisemaa. Energia voidaan tuottaa lähellä kulutusta, siis kaupunkien lähelle, ja pienydinvoimalat voivat olla yksi ratkaisu energiantuotannon haasteisiin tällä hetkellä Suomessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Käsittelemme todella tärkeää asiaa, kun on maatalouspoliittinen selonteko. Edellisen kerran tämä on annettu eduskunnalle vuonna 2009, eli tämä on vasta historian kolmas kerta. Ei siis aivan tavallinen paperi ole kysymyksessä. On hyvä, että me keskustelemme maaseudun tilasta ja tulevaisuudesta juuri tänään. Viime vuosina olemme vakavalla tavalla joutuneet heräämään siihen, että meidän täytyy kyetä tuottamaan itse ruoka, sähkö ja lämpö ja polttoaineet, ruuan osalta maito ja liha, kananmunat, leipävilja ja vihannekset ja niin edelleen, sähkön ja lämmön osalta kotitalouksiin, teollisuuteen ja kaukolämpöön ja polttoaineitten osalta autoihin ja työkoneisiin. Tässä on huoltovarmuuden ydin. Kaikki tämä on kiinni elinvoimaisesta maaseudusta. Arvoisa puhemies! Maaseudulla tarvitaan nyt siis konkreettisia tekoja: ruoan osalta kaupan ylivalta kuriin ja sukupolvenvaihdokset kuntoon, maatalouden investointeihin rahoitusasiat kuntoon, kolmanneksi sähkön, lämmön ja polttoaineen tuotannossa pitää hyödyntää maatalouden kapasiteetti eli biokaasun tuotanto ja sitten energiapuun, hakkeen ja turpeen tuotanto. Hallituksen suunnitelmissa, tässä selonteossa, biokaasu on jäänyt täysin sivurooliin, vaikka on kysymys puhtaasta kotimaisesta energiasta. Tätä olen ihmetellyt. Biokaasu on nimittäin ainoa uusiutuvan energian lähde, jonka rakentamisessa ei synny ympäristövaikutuksia. Ei tarvitse kaataa puita, ei tarvitse louhia kalliota, ei tarvitse rakentaa teitä eikä täyttää luontoa aurinkopaneelilla. Tiestön osalta pitää muistaa, että alempiasteinen tieverkosto on kaiken pohjana, sieltä se energiaruoka tulee kumipyörillä kohti kaupunkeja. Arvoisa puhemies! Maatalous- ja elintarvikeketju on erityisesti EU:ssa yksi haavoittuvimmista sektoreista nykyään. Lähi-idän sodan kustannusvaikutukset näkyivät välittömästi heikon energiaomavaraisuuden ja lannoitteiden raaka-aineiden tuontiriippuvuuden vuoksi. Edellinen kriisi, kun Ukrainan sota alkoi, nosti maatalouden investointikustannustasoa lähes 25 prosenttia — siis 25 prosenttia nousivat kustannukset. Jos maa ei ole elintarvikkeiden ja energian suhteen omavarainen, se ottaa vastaan häiriöt täysimääräisinä. Sen maksavat tuottajat ja osittain kuluttajat. Arvoisa puhemies! Selonteossa nostetaan esiin tärkeä havainto: koettu elämänlaatu on keskimäärin korkeampi maaseutualueella kuin kaupunkialueella. Näin on paitsi Suomessa myös monissa Euroopan maissa. Meidän tehtävämme on huolehtia, että maaseutualueella voi asua myös jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te totesitte oppositiojohtajana joulukuussa 2021, jolloin bensan hinta oli 1,83 euroa, sen olevan jo hälyttävän korkealla. Nyt se on lähellä kahta euroa, ja tulee nousemaan. Silloin te olitte sitä mieltä, että on kerta kaikkiaan hölmöä väittää, että hintatason kasvu ja ostovoiman heikkeneminen johtuisivat aina jostain sellaisesta, mihin hallitus ei voi vaikuttaa. [Vasemmalta: Jännä juttu!] Kyllä te voitte vaikuttaa. Siis on hölmöä väittää, että hallitus ei voi vaikuttaa. [Oikealta: Totta kai se voi!] Miten te vaikutatte siihen, että autoilijat, kuljetusyrittäjät ja maatalousyrittäjät eivät joudu maksamaan polttoaineen hinnan noususta? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Minusta tässä energiapoliittisessa keskustelussa pitää muistaa se, että meillä nimenomaan suomalainen energiantuotanto voisi kasvaa ja kehittyä. Turpeen osaltahan me voimme vain ihmetellä sitä, miten heikosti vaalilupaukset on tässä lunastettu. Mutta tuohon biokaasuun vielä: Ihan totta puhuen hallituksen toimesta on talousvaliokunnassa tehty neljä eri päätöstä, joilla on heikennetty maatilatasoisten biokaasulaitosten toimintamahdollisuuksia todentamisvaatimuksesta lähtien. Sitten tämä jakeluvelvoitteessa biokaasun, biometaanin, määrän vähentäminen, kun vety tulee tilalle, oli toinen tässä, mitä muistissa on. Me tiedämme, miten valtava potentiaali on biokaasussa meillä tässä maassa. Tällä hetkellähän puolet biometaanista tuodaan ulkomailta, ja Tanska on suurin tuontimaa ja sitten on Ruotsi. Ministeriltä kysyisinkin tätä asiaa: miksi näin, miksi meidän pitää suosia ulkomaista kotimaisen sijaan tässä tilanteessa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Istuvalla hallituksella, kuten edelliselläkin, on seuraava tavoite: ”Suomi puhtaan energian edelläkävijäksi”. Edellisen hallituksen aikaan oppositio nimitti tätä ilmastokiimaksi. Nyt hallituksessa sitä ollaan edelläkävijöitä. Kun luin tätä kansallista energia- ja ilmastostrategiaa, ensimmäinen ajatukseni oli: kuka johtaa Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa? Hallituksen selonteossa lähtökohdaksi on otettu hiilineutraalisuuden saavuttaminen. Ilmastopolitiikka on isännän asemassa ja energiapolitiikka sekä huoltovarmuus jätetty rengin rooliin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutosta ei huomioida energia- ja ilmastopolitiikassa riittävästi. Hallituksen esityksestä käy ilmi, että vuoteen 2030 mennessä merkittävimmin nykytilanteeseen verrattuna vähenee turpeen energiakäyttö ja sen myötä myös kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus. Tämä on kotimaiselle ruuantuotannolle iso riski. Arvoisa puhemies! Tässä valtion taloustilanteessa on aika korostaa sekä ymmärtää energia- ja ilmastopolitiikan taloudellisia vaikutuksia. Ei tarvitse ihmetellä Suomen talouden tilaa, kun täällä mitataan mittaamisen ilosta ja raportoidaan raportoimisen ilosta kasvottomalle byrokratialle. Energiainvestoinnit ovat pitkäjänteisiä, vuosikymmenten investointeja. Aivan olennaista on silloin vakaa ja ennustettava toimintaympäristö. Energiajärjestelmän ja ilmastopolitiikan muutoksessa tulee myös huomioida, ettei se rapauta kansalaisten ostovoimaa, lisää maatalouden kustannuksia ja heikennä yritysten kilpailukykyä. Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastopolitiikan perusta on maankäyttösektori, jonka hiilinielut ratkaisevat, pääseekö Suomi tavoitteeseen hiilineutraalisuudessa. Tällainen lähestymistapa on erikoinen, koska ruuantuottajat ja metsätalousyrittäjät ovat silloin vastuussa siitä, että suomalaisten päästöt tulevat kuitatuiksi. Ilmaston lämpeneminen tulee ratkaista päästöjä vähentämällä — siis päästöjä vähentämällä. Erikoista on sekin, että ruuantuottajien päästöt lasketaan vain maatalouden päästöiksi, vaikka tietääkseni kukaan meistä ei selviä syömättä kovin pitkään. Ei Norjankaan öljyä lasketa Norjan päästöiksi, vaan sen, joka sitä öljyä kuluttaa. Metsien osalta pitää EU:ssa vaikuttaa siihen, että maaperäpäästöjen ja nielujen laskemisessa tulokset ovat vertailukelpoisia koko EU:n alueella. EU:n laskentapohjat eivät huomioi, ymmärrä, saati arvosta Suomen yli 100 vuotta kestänyttä metsien puumäärän laskentaa. Viimeisimmän tiedon mukaan kasvu ylittää selvästi hakatun puun määrän ja luonnollisen poistuman. Metsien hiilinielu siis vahvistuu koko ajan. Suomessa EU:n laskentamalleilla metsät ovat välillä päästölähde ja välillä hiilinielu, kun laskentapohjat muuttuvat. Päätöksentekijät laitetaan tekemään ratkaisuja epäselvien ja vaihtelevien mittaustulosten perusteella. Onko tässä mitään järkeä? [Anne Kalmari: Ei! — Hannu Hoskonen: Ei kerta kaikkiaan!] Ei ole. Arvoisa puhemies! Sähkö, lämpö ja ruoka muodostavat huoltovarmuutemme perustan kriisitilanteessa. Huoltovarmuuden pitää olla isäntä talossa. Ensinnäkin pitää muistaa, että energiaa tarvitaan sekä sähkön että lämmön tuottamiseen. Molempien riittävyydestä pitää huolehtia kaikissa olosuhteissa. Olemmeko unohtaneet erityisesti lämmön tuottamisen? Tänä talvena turvetta on jouduttu ajamaan lämpölaitoksiin täydellä teholla vastoin suunnitelmia. Toinen uhka on, että polttoon perustuvia CHP-laitoksia on purettu, ja monen kaupungin kaukolämpö tuotetaan nyt sähkökattiloilla. Jos sähkönsiirtoon tulee häiriö, kaupungit kylmenevät. Siis kaupungit kylmenevät — uskomatonta. Ainoastaan CHP-laitokset polttoainetoimittajineen voivat tämän estää. Kurssia on pakko korjata. Erinomainen lämmöntuottaja energiaturve pitää säilyttää vähintään huoltovarmuuskäytössä. Juuri nyt tärkeintä on muistaa ja varmistaa, että olemassa olevaa kapasiteettia ei enää poisteta käytöstä. Arvoisa puhemies! Biokaasu ja biometaanin merkitys uusiutuvan energian lähteenä jäävät vähälle huomiolle hallituksen esityksessä. Tämä on vakava puute. Biokaasu on ainoa — siis ainoa — uusiutuvan energian lähde, mikä ei edellytä metsien raivausta, heikennä hiilinieluja tai poista peltoja viljelyksestä. Alan potentiaali on valtava, mutta istuva hallitus on useilla toimillaan vaikeuttanut erityisesti maatilatasoisten biokaasulaitosten perustamista ja toimintaa. Puolet Suomessa käytetystä biometaanista tuodaan ulkomailta. Tämähän on täysin käsittämätöntä. Samaan aikaan maatalouden ilmastotoimissa hallituksen pääpaino on turvemaiden vettämisessä. Jo on aikoihin eletty. Arvoisa puhemies! Keskustan tavoitteena on, että Suomi pystyy tuottamaan sähkönsä, lämpönsä ja ruokansa itse. Siinä meillä riittää vielä tekemistä. — Kiitos.