Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Olemme puhuneet tänään järjestäytyneestä rikollisuudesta, ja jatketaan sillä aiheella. Järjestäytynyt rikollisuus on vakava turvallisuusuhka, ja sen torjuntaan tarvitaan eri keinoja. Nyt käsittelyssä olevalla lakimuutoksella rikoshyödyn ja rikollisen omaisuuden, kuten kultakellojen ja sen kaltaisten statussymbolien ja setelitukkojen, poissaantia helpotetaan, jolloin rikosten houkuttelevuus vähenee ja järjestäytyneen rikollisuuden taloudellinen kannattavuus heikkenee, mikä on erittäin hyvä asia. Eli esityksen tarkoituksena on tehostaa rikoshyödyn poisottamista. Ehdotuksilla toteutettaisiin hallitusohjelman rikoshyödyn poisottamista koskevia kirjauksia. Esitys on osa hallitusohjelman toimia rikostorjunnan vahvistamiseksi, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen torjumiseksi myöskin. Se on myös osa hallituksen hyväksymää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Kuten totesin, hallitusohjelman mukaan rikoshyödyn poisottamista helpotetaan esimerkiksi alentamalla vaadittavaa näyttökynnystä ja ottamalla käyttöön rikoshyödyn menettämistä koskeva menettely rikosoikeudenkäynnin ulkopuolella. Lisäksi hallitus muun ohella tehostaa erityisesti rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisin saamista. Esityksellä pantaisiin kansallisesti täytäntöön aihepiiriä koskeva uusi EU-lainsäädäntö eli vuoden 24 niin sanottu konfiskaatiodirektiivi. Rikoshyödyn poisottamisella varmistetaan, että rikos ei kannata. Rikoshyödyn poisottaminen on siten erittäin tärkeä keino torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja kaikkea rikollisuutta, jonka keskeisenä motiivina on taloudellisen hyödyn saaminen. Europolin arvioiden mukaan nykyisin vain murto-osa eli 1—2 prosenttia rikollisesta omaisuudesta saadaan tuomittua menetetyksi. Ehdotetuilla muutoksilla voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä ja torjua taloudellista hyötyä tuottavaa rikollisuutta ja lähettää yhteiskunnalta viesti siitä, että rikos ei todellakaan kannata: me otamme rikoksella hankitun omaisuuden pois. Tämä on omiaan vahvistamaan luottamusta oikeusvaltiota ja viranomaistoimintaa kohtaan ja parantamaan yleistä turvallisuutta. Esityksen keskeinen muutosehdotus on kokonaan uusi menettämisseuraamus, joka koskisi rikolliseen toimintaan liittyvää selittämätöntä omaisuutta. Kyseessä olisi viimesijainen menettämisseuraamus, joka voitaisiin tuomita, vaikka mitään yksittäistä rikosta ei kyettäisi näyttämään toteen. Meillähän on nykyisin mahdollisuus konfiskoida rikosasian yhteydessä täysin selkeästi saatu omaisuus rikoshyötynä — siinä tuomitaan samalla rikoksesta — mutta tässä on kysymys siitä, että mitään yksittäistä rikosta ei kyetä näyttämään toteen. Edellytyksenä kuitenkin olisi, että omaisuus on tunnistettu tyypillisesti taloudellista hyötyä tuottavan rikoksen esitutkinnassa ja tuomioistuin katsoisi sen olevan varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta. Syyttäjän näyttövelvollisuutta omaisuuden rikollisesta alkuperästä olisi siten alennettu. Nykyisin menettämisseuraamuksen tuomitseminen edellyttää aina rikoksesta tuomitsemista, kuten äsken mainitsin, ja pitää esittää riittävä näyttö, mistä rikoksesta on ollut kyse, joten kyse on merkittävästä muutoksesta. Ja jos syyttäjä näyttää toteen, että omaisuus on varsin todennäköisesti peräisin rikollisesta toiminnasta, selvitysvelvollisuus omaisuuden alkuperästä siirtyisikin vastaajalle itselleen, eli tämän pitäisi kyetä osoittamaan omaisuudelle joku laillinen alkuperä. Mitäpä jos olen ollut työttömänä 20 vuotta tai olenpa 17-vuotias ja minulla on sadantuhannen euron verran rahaa, niin varmaan voinet kertoa sitten, mistä laillisesta lähteestä ne ovat tulleet sinulle, jos näin on. Ehdotus perustuisi keskeisiltä osin uuteen EU-lainsäädäntöön, mutta kansallisessa lainsäädännön täytäntöönpanossa me menemme pidemmälle kuin direktiivi edellyttäisi. Käytämme siis kansallista järkevää liikkumavaraa. Ehdotus muistuttaisi Ruotsin uutta lainsäädäntöä, mutta ehdotettu näyttökynnys olisi alhaisempi kuin Ruotsissa, eli menemme vielä hieman edelle Ruotsia tässä esityksessä. Kuten tuossa kerroin aikaisemmin, miten voimme konfiskoida omaisuutta nyt, niin meillä Suomessa on myös aikaisemmin säädetty käännetty todistustaakka niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen suhteen, mutta tässäkin kyseisessä laajennetun hyödyn menettämisessä tulee osoittaa tämä kyseinen rikos toteen. Toinen keskeinen muutos on, että menettämisvaatimus voitaisiin jatkossa antaa vastaajalle tiedoksi kuuluttamalla. Tämä olisi poikkeus rikosasiain käsittelysäännöistä ja mahdollistaisi menettämisseuraamuksen tuomitsemisen tilanteissa, joissa vastaaja pakoilee oikeudenkäyntiä eikä hänen olinpaikastaan voida saada tietoa. Vastaajan oikeusturvasta huolehdittaisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti mahdollistamalla asian uudelleenkäsittely, jos vastaaja myöhemmin riitauttaa tämän kuulutustiedoksiannon. Rahanpesuun liittyvää rikoshyödyn takaisinsaamista ehdotetaan tehostettavaksi muun ohella siten, että rahanpesun kohteena ollut omaisuus voitaisiin jatkossa tuomita menetetyksi myös arvomääräisenä. Tämä tarkoittaisi sitä, että rahanpesijän laillista omaisuutta voitaisiin tuomita menetetyksi pestyä omaisuutta vastaava määrä. Tarkoituksena olisi puuttua erityisesti ammattimaisiin rahanpesijöihin. Näiden hallitusohjelmaan perustuvien toimenpiteiden lisäksi esityksessä ehdotetaan useita muitakin kansalliseen tarpeeseen perustuvia muutoksia menettämisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Muutoksilla esimerkiksi selkeytettäisiin menettämisseuraamuksen ja muiden rikokseen liittyvien vaatimusten, kuten rikoksen uhrin korvausvaatimusten, yhteensovittamista. Uudistuksella myös parannettaisiin rikoksen uhrin asemaa rajat ylittävissä tilanteissa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla asianomistajan korvausvaatimuksen toteuttamiseen liittyviä menettelysääntöjä, kuten lakivaliokunta on aikaisemmin edellyttänyt. Asianomistajan ei näissä tilanteissa enää jatkossa tarvitsisi nostaa erillistä riitakannetta vahingonkorvauksen määrän määrittämiseksi, mikä on rikoksen uhrin kannalta erittäin myönteistä. Esityksessä ehdotetaan myös muita direktiiviin perustuvia lainsäädäntömuutoksia, jotka koskevat muun ohella rikoshyödyn jäljittämistä, tunnistamista ja hallinnoimista. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi uusi laki varallisuuden takaisinhankinnasta vastaavasta toimistosta ja varallisuudenhoitotoimistosta. Muutoksista johtuvia uusia tehtäviä hoitaisivat Suomessa keskusrikospoliisi ja Ulosottolaitos. Tätä esitystä kannatettiin lausuntopalautteessa laajasti, ja sen tavoitteita eli rikoshyödyn tehokkaampaa poisottamista pidettiin tärkeänä. Eniten periaatteellisia ja myös käytännön soveltamista koskevia kysymyksiä herätti näyttökynnyksen alentamista koskeva ehdotus eli uusi selittämätöntä omaisuutta koskeva menettämisseuraamus erityisesti siltä osin kuin ehdotuksessa mentäisiin kansallisesti direktiivin vähimmäistasoa pidemmälle. Lausuntopalautteen johdosta esityksessä on tarkennettu tätä selittämätöntä omaisuutta ja sen edellytyksiä ja on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja muihin valtiosääntöoikeudellisiin vaatimuksiin. Toivon, että eduskunta käsittelee tämän hyvin, ja toivon menestystä esitykselle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin hallituskin on tunnistanut ja kirjannut sen ylös, että järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka sisäiselle turvallisuudelle. Tästä syystä meillä toimivaltuuksia laajennetaan, tiedusteluvaltuuksia laajennetaan, totta kai perusoikeudet huomioiden — se on aivan selvä asia. Monenlaista huhua liikkuu sosiaalisessa mediassa, että hallitus tekisi sitä tai tätä, mutta kyllä me todella tarkkaan tehdään sitä työtä niin eri ministeriöissä kuin oikeusministeriössä niin, että se kohde on se vakava rikollisuus, torjutaan sitä, on se kansainvälistä ihmiskauppaa, huumausainekauppaa, kaikenlaista rahanpesua tai rikollisuutta. Sitten tämä lainsäädäntö, mikä nytkin on: Eli tiukennetaan suunnitelmallisten rikosten rangaistuksia, vankilassa on roti ja järjestys. On tarkoitus, ettei siellä rikoksia tehdä tai puuhastella kaikenlaisia verkkoja. Sen takia meillä on varmuusosastot, nyt tulee tehostetun valvonnan osastolle lisää toimivaltuuksia. Olemme jo muuttaneet — eduskunta, kiitos siitä, hyväksyi sen — sitä, keitä voidaan siirtää avolaitoksiin. Painotetaan turvallisuutta. Lomille lähtemisessäkin turvallisuutta painotetaan. Mutta sitten meidän pitää yhteiskuntana sanoa, että hei, jos sinä olet ryhdistäytynyt, niin me tuetaan sinua, mutta tämä rikollinen toiminta loppuu nyt. Olen myös huomannut sen, että ei aina muisteta antaa nuorille sitä signaalia, että jos elämässä haluat viisastua, niin on mahdollisuus siihen, ja sen jälkeen vielä elämä odottaa. Se olisi aika hyvä meidän tuoda meidän nuorille tietoisuuteen. Tänään me käsitellään myös sitten näitä menettämisseuraamuksia, jotka tulevat laajentumaan, sitä, miten rikollisista teoista saatu hyöty saadaan pois. Se tulee kyllä vähentämään halukkuutta lähteä rikolliseen elämään, kun ne rahat ja kultakellot lähtevät helpommin. Meillä on tosi laaja valikoima, ja kyllä me ollaan siis ennaltaehkäisyynkin panostettu, mutta kun on jäänyt vuosiksi tekemättä näitä kovia toimia, niin näitä on nyt tehty. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitos vastaa vankeuden täytäntöönpanosta ja tutkintavankeuden toimeenpanosta. Hallitusohjelma sisältää useita vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia kirjauksia, ja viime vuonna eduskunta hyväksyi useita lainmuutoksia, joilla näitä toteutettiin. Tällä esityksellä edistetään vielä toteutumattomia hallitusohjelman tavoitteita. Ensinnäkin, hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan selvitetään, tulisiko poistumislupien edellytyksiä kiristää. Tämän esityksen tavoitteena onkin lisätä turvallisuusseikkojen huomioimista lupaharkinnassa ja tuoda aiempaa selvemmin valvonnan tarpeen arviointi osaksi tuota poistumislupaharkintaa. Näillä muutoksilla edistettäisiin poistumislupamääräysten noudattamista. Toiseksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite selkeyttää ja laajentaa vankilahenkilökunnan toimivaltuuksia tehostetun valvonnan osastoilla. Esityksessä ehdotetaankin uutta sääntelyä tehostetun valvonnan osastoista sekä Rikosseuraamuslaitoksen valvontatoimivaltuuksien selkeyttämistä. Ehdotetut muutokset helpottaisivat toimivaltuuksien soveltamista ja edistäisivät Rikosseuraamuslaitoksen mahdollisuuksia puuttua vankilan järjestystä ja turvallisuutta vaarantavaan toimintaan tai rikosten tekemiseen vankila-aikana. Kolmanneksi, hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite lisätä sakko- ja lyhytaikaisvankien ulkopuolista päihderiippuvuudesta toipumiseen tähtäävää päihdehoitoa. Esityksessä ehdotetaan ulkopuolista laitossijoittelua koskevan säännöstön uudistamista kokonaisuudessaan. Muutosten tavoitteena on parantaa vankien mahdollisuuksia saada päihdekuntoutusta tai muuta tarvitsemaansa tukea jo vankeusaikana. Näiden muutosten lisäksi esitykseen sisältyy useita muita muutoksia, joilla pyritään parantamaan vankilaturvallisuutta ja Rikosseuraamuslaitoksen edellytyksiä huolehtia rangaistusten turvallisesta täytäntöönpanosta. Merkittävänä asiakokonaisuutena on syytä mainita säännösehdotukset, jotka koskevat toimintaa vakavissa yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa. Ehdotetun sääntelyn nojalla Rikosseuraamuslaitos pystyisi mukauttamaan rangaistusten täytäntöönpanoa vakavissa häiriötilanteissa, kuten esimerkiksi — meillä oli viime hallituskaudella korona — koronan kaltaisissa pandemiatilanteissa. Kyse voisi olla esimerkiksi vankien toimintojen, tapaamisten, poistumislupien rajoittamisesta tai keskeyttämisestä. Tavoitteena on varmistaa se, että rangaistusten täytäntöönpanosta voitaisiin huolehtia turvallisesti myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi esitykseen sisältyy lukuisia yksittäisiä muutosehdotuksia sekä teknisluontoisia korjauksia vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin. Näillä muutoksilla pyritään selventämään lainsäädäntöä ja helpottamaan sen soveltamista. Kyse on siten laajasta lainsäädäntökokonaisuudesta, jolla parannetaan Rikosseuraamuslaitoksen toimintaedellytyksiä. Erityisesti tehostetun valvonnan osastoja sekä valvontatoimivaltuuksia koskevilla lainmuutoksilla edistetään vankilaturvallisuutta ja vaikeutetaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa vankiloissa. Rikosseuraamuslaitos saa työkaluja puuttua järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sen toimintaan ja rajoittaa sen vaikutusmahdollisuuksia. Esitykseen sisältyy myös muutoksia, joilla parannetaan vankien valmiuksia selviytyä vapautumisen jälkeen siten, että he eivät syyllistyisi uusiin rikoksiin. Uudistukset ovatkin tärkeitä, koska sekä vankeusaikaiseen rikollisuuteen puuttumisella että uusintarikollisuuden vähentämisellä voidaan parantaa osaltaan yhteiskunnan turvallisuutta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on kyse ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin muuttamisesta. Äsken puhuimme ihmiskaupasta, ja aihe jatkuu. Tässä laitetaan siis tämä muutosdirektiivi täytäntöön. Euroopan komissio on tehnyt tämän muutosdirektiiviä koskevan ehdotuksen vuonna 22, ja sen tavoitteena on ihmiskaupan ehkäiseminen, torjuminen ja ihmiskaupan uhrien tukeminen. Ihmiskauppa on vakavaa ja monesti kansainvälistä hyväksikäyttöä ja rikos. Tässä esityksessä ehdotetaan ensinnäkin rikoslain ihmiskauppasäännöksen muuttamista siten, että sijaissynnyttäjäksi saattaminen lisättäisiin nimenomaan yhdeksi teon tarkoitukseksi. Tällä ei kylläkään kriminalisoitaisi yleisesti kaikkia sijaissynnytysjärjestelyitä sellaisenaan, vaan jotta kyse olisi ihmiskaupasta, myös ihmiskaupparikoksen muiden osa-alueiden tulisi täyttyä. Kyse olisi tilanteesta, jossa henkilö ei ryhtyisi sijaissynnyttäjäksi aidosti vapaaehtoisesti. Ihmiskauppasäännöksen voidaan katsoa jo nykyään ainakin joissain tilanteissa kattavan sijaissynnytyksen hyväksikäytön, mutta tämä muutos kuitenkin selkeyttäisi asiaa ja mahdollisesti jossain määrin laajentaisi ihmiskauppasäännöksen soveltamisalaa. Toiseksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslakiin lisättäisiin ihan uusi rangaistussäännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä. Kyse olisi tietoisesta, tahallisesta ihmiskaupan uhrin suorittavan palvelun käyttämisestä, kuten esimerkiksi siivous- ja rakennuspalvelun käyttämisestä. Ehdotettava kriminalisointi merkitsisi ihmiskaupan uhrin suorittamien palveluiden käytön rangaistavuuden laajentamista koskemaan muitakin ihmiskaupan muotoja kuin seksuaalista hyväksikäyttöä, joka nykyisin on rangaistavaa. Rangaistusasteikko uuden kriminalisoinnin kattamille teoille olisi sakosta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Kriminalisoinnilla ehkäistäisiin ihmiskauppaa vähentämällä kysyntää ihmiskaupan kontekstissa suorittaville palveluille. Puhumme siis ennaltaestävyydestä. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan, että mainitun uuden kriminalisoinnin kattamista teoista voitaisiin tuomita oikeushenkilöille yhteisösakko. Lisäksi esityksessä ehdotetaan mainittuun uuteen kriminalisointiin liittyen tarpeelliseksi katsottuja muutoksia pakkokeinolakiin, poliisilakiin ja rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annettuun lakiin. Nämä muutokset koskevat toimivaltuuksia rikoksen tutkimiseksi ja estämiseksi. Toiseksi ehdotetaan muutoksia oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin. Nämä muutokset koskevat rikoksen asianomistajan kuulustelusta esitutkinnassa tehdyn ääni- ja kuvatallenteen käyttämistä tietyissä tilanteissa tuomioistuimessa todisteena, jolloin asianomistaja välttyisi hänen palvelujaan käyttäneiden henkilöiden kohtaamiselta oikeudenkäynnissä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista koskevan vastaanottolain täydennystä. Esityksen valmistelun aikana pyydettiin lausuntoja tästä työryhmän mietinnöstä, ja tätä ihmiskauppasäännösten muuttamista kannatettiin laajasti lausunnoissa. Myös ehdotusta uudesta ihmiskaupan uhrin palvelun käyttämistä koskevasta kriminalisoinnista kannatettiin lausunnoissa melko laajasti, mutta siitä esitettiin myös kriittisiä huomioita. Lausuntopalautteen johdosta säännöksen tahallisuusvaatimusta korotettiin siten, että tietoisuudelle täytyy olla vahva kynnys ja siihen vahvin tahallisuuden aste. Lisäksi jatkovalmistelussa säännöksen enimmäisrangaistus korotettiin kahteen vuoteen vankeutta. Ehdotettavaan uuteen kriminalisointiin liittyvää ehdotusta oikeushenkilön rangaistusvastuusta kannatettiin lausunnoissa laajasti samoin kuin oikeudenkäymiskaaren ja esitutkintalain muutoksia. Myös pakkokeinolain ja poliisilain muutoksia kannatettiin niin ikään useissa lausunnoissa. Lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluja on täydennetty ja joitakin pykälätäsmennyksiä on tehty, kuten tuossa edellä totesin. Tarkoituksena on, että nämä lait tulisivat voimaan mahdollisimman pian. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä salissa säädettiin joitakin vuosia sitten uusi eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö. Tuo laki edusti monessa suhteessa uudenlaista ajattelutapaa, jossa eläinten hyvinvoinnille ja hyvälle kohtelulle annetaan yhä painavampaa ja myös oikeudellista merkitystä. Selvää kuitenkin on, ja tietysti oli jo tuolloin, etteivät ongelmat ratkaise itseään näin helpolla. Eläinsuojelurikollisuutta ja muita eläinten hyvinvointia vahingoittavia tekoja esiintyy edelleen, eikä näihin tilanteisiin voida aina puuttua riittävän tehokkaasti. Esimerkkejä meillä on mediasta lukea pahoinpitelyistä, pentutehtailusta, erittäin julmasta kohtelusta. Tällä esityksellä muutettaisiin eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä. Eläintenpitokiellon määräämistä lisättäisiin niin sanottujen perusmuotoisten eläinsuojelurikosten yhteydessä siten, että kiellon määrääminen säädettäisiin lähtökohdaksi, josta voidaan poiketa vain painavista ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiselle merkityksellisistä syistä. Lähtökohta siis on, että eläintenpitokielto on määrättävä. Muutoksella lisättäisiin eläintenpitokiellon käyttöä eläinsuojelurikosten yhteydessä, eli taustalla on aina tuomio ja sitten siihen liittyvä eläintenpitokielto. Samalla perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen perusteella määrättävien kieltojen vähimmäiskestoa korotettaisiin nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen. Törkeiden eläinsuojelurikosten kohdalla vähimmäiskestoksi säädettäisiin viisi vuotta. Eläintenpitokiellon rikkominen puolestaan säädettäisiin nykyistä ankarammin rangaistavaksi siten, että teosta voitaisiin tuomita enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. Tällä hetkellä tämä on ollut pelkästään sakolla tuomittava. Rangaistusasteikon kiristämisen seurauksena eläintenpitokieltoja voidaan valvoa myös kotirauhan piirissä. Nämä muutokset johtaisivat eläintenpitokiellon tehostumiseen ja sen vaikuttavuuden lisääntymiseen turvaamistoimenpiteenä. Esitykseen sisältyy myös uutena lainsäädäntönä mahdollisuus muuttaa eläintenpitokieltoa tai kumota se tietyin edellytyksin. Tällainen ei ole nykylain mukaan mahdollista, vaikka vaaran eläinten hyvinvoinnin vahingoittamisesta ei enää voitaisi perustellusti katsoa olevan käsillä. Tästä pidennyksestä on ollut julkisuudessa keskustelua jonkun verran, että mitäs nyt sitten, kun se pitenee ja on olemassa ihmisiä, joiden elämäntilanne muuttuu. Tämä kumoaminen on sellainen tapa, että kun eläintenpitokieltoa koskevaa lainsäädäntöä esitetään tuntuvasti kiristettäväksi, on perusteltua, että rajoituksia voidaan hellittää silloin, kun vaara eläinten hyvinvoinnille on todistetusti poistunut. Koska taustalla näissä asioissa on kuitenkin eläinsuojelurikos tai muunlainen vakava teko, on perusteltua, että kiellon pitäisi olla voimassa tietty vähimmäisaika ennen kuin muuttaminen tai kumoaminen olisi mahdollista. Tähän uuteen menettelyyn liittyen tehtäisiin myös eräitä lähinnä teknisluonteisia lainsäädäntömuutoksia eläinten hyvinvoinnista annettuun lakiin sekä eläintenpitokieltorekisteristä annettuun lakiin. Kirjasimme kesällä 23 hallitusohjelmaan, että hallitus selvittää eläinsuojelurikosten rangaistuksia ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sekä arvioi mahdollisuudet pidentää eläintenpitokieltoja. Syksyllä 25, noin vuosi sitten, hallitus totesi riihikirjaukseen, että me toteutamme tämän muistion mukaisen lainsäädännön, ja tämä esitys perustuu siihen. Kiitän hallituspuolueita siitä, että saimme tuon kirjauksen viime syksynä, että tämä todella nyt edistyy tällä hallituskaudella. Lainsäädäntöhankkeesta saadussa lausuntopalautteessa esitykseen sisältyviä ehdotuksia on laajalti kannatettu. Eläintenpitokiellon määräämisperusteiden muuttaminen kiellon käyttöä lisäävällä tavalla, vähimmäiskeston pidentäminen sekä kiellon rikkomisen ankarampi rangaistavuus koettiin perustelluksi eläinten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta. Myös menettely kiellon muuttamiseen tai kumoamiseen koettiin yleisesti tarpeelliseksi. Toki kritiikkiäkin on paikoin esitetty. Nykykäytäntö eläintenpitokiellon määräämisessä ei kuitenkaan kaikilta osin vastaa nykyisenkään lainsäädännön ja lainsäätäjän tahtoa. Esimerkiksi arviomuistion tekemisen yhteydessä havaittiin, että tuomioistuimet ovat määränneet kuuden kuukauden pituisia eläintenpitokieltoja, vaikka nykyinen laki edellyttää vähintään vuoden pituista eläintenpitokieltoa. Arvoisa puhemies! Eläimiin kohdistetuissa rikoksissa sekä hoidon tai hyvän kohtelun laiminlyönneissä on kyse teoista, jotka kohdistetaan puolustuskyvyttömiin eläimiin. Ne ovat täysin ihmisen armoilla. Eläin ei voi itse valvoa oikeuksiaan eikä viedä kaltoinkohtelijaansa käräjille. Se on meidän ihmisten tehtävä. Eläinten hyvinvoinnin varmistaminen ja kunnioittava kohtelu ovat jokaisen velvollisuus. Siksi meidänkin on täällä nyt yhdessä huolehdittava siitä, että suojaa ja oikeutta tarvitsevat myös saavat sitä. Toivon asialle pikaista käsittelyä eduskunnassa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus varmistaa, että muun muassa pakkokeinolaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla, arvioidaan jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän säätäminen ja hallitus mahdollistaa nykyistä laajempien salaisten pakkokeinojen käytön rikollisjengeissä aktiivisesti toimivan henkilön kohdalla. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin lainsäädäntöön lisättäväksi säännökset salaisesta paikkaan kohdistuvasta etsinnästä ja osallistuvan tietolähteen käytöstä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että ampuma-aserikos lisättäisiin ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaksi perusterikokseksi. Kyse on merkittävästä ja tarpeellisesta pakkokeinolain muutosesityksestä erityisesti vakavien rikosten selvittämistoimivaltuuksien parantamiseksi. Yhteiskunnan intressi selvittää rikos on sitä suurempi, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Esityksessä ehdotetut lainsäädäntömuutokset antavat toimivaltaisille viranomaisille kaivatut lisämahdollisuudet selvittää vakavia rikoksia. Toimintaympäristö erilaisine uusine toimintamahdollisuuksineen rikosten toteuttamiseksi on muuttunut. Esityksen tavoitteena on saattaa viranomaisten keinot hieman lähemmäs sitä toimintatasoa, jolla rikolliset esimerkiksi toimintaympäristön muutoksen ansiosta pystyvät toimimaan. Usein tuntuu, että he ovat aina vähän edellä, mutta me tulemme vahvasti perässä. Lisäksi pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä selkeytettäisiin ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Muun ohella korkeimman oikeuden keväällä 24 antaman ratkaisun mukaisesti lakia selkeytettäisiin siten, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttäisi aina jonkun pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Vaikka vangitseminen edellyttäisi jatkossa rikoksen vakavuudesta riippumatta jonkin erityisen edellytyksen käsilläoloa, esityksessä korostetaan tästä huolimatta sitä, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus olisivat vangitsemisen edellytyksiä koskevassa arvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä, jotka voisivat vahvasti osoittaa yhden tai useamman erityisen edellytyksen käsilläoloa. Esityksessä todetusti ylitörkeiden rikosten osalta jo rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan vahvan perustan vangitsemiselle, eikä karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaarasta edellytettäisi yhtä vahvaa selvitystä kuin tehtäisiin lievempien rikosten kohdalla. Tämä on hyvin loogista. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että oikeustila ei syntynyt edellä viitatun korkeimman oikeuden ratkaisun johdosta, vaan käytäntö on muotoutunut jo aikaisemmin ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Viitatussa korkeimman oikeuden ratkaisussa käytännössä muistutettiin tästä ja huomioitiin lain epäselvyys tältä osin, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen ei voisi perustua pelkästään rikoksen vakavuuteen vaan edellyttäisi aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Jatkossakin on tärkeää, että esitutkintaviranomaiset vaatimuksissaan perustellen vetoavat jatkamis‑, karttamis‑ ja sotkemisvaaraan. On hyvä huomata, että esityksessä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi vangitsemisen edellytyksiä täysin uudella vangitsemisperusteella, joka tulisi sovellettavaksi, kun rikoksesta epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämän uuden vangitsemisperusteen arvioinnissa keskeisessä asemassa olisivat muun muassa rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tämän käyttäytyminen ja yhteydet rikollisjoukkoon, sekä epäiltyyn rikokseen ja teko-olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai epäillylle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Perusteen soveltaminen ehdotetaan rajattavaksi ylitörkeisiin rikoksiin eli niihin, joissa rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta. Eräissä vertailumaissa onkin säädetty vangitsemisesta vastaavin turvallisuusperustein. Tämä löydettiin virkavalmistelussa kansainvälisistä oikeuskäytännöistä meille uudeksi vangitsemisperusteeksi. Esityksen tarkoituksena onkin selkeyttää lainmukaisia vangitsemisen edellytyksiä huomioiden edellä mainittu kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö sekä turvata vangitsemisen mahdollisuus vakavien rikosten osalta. Muutosehdotuksella ei vaikeuteta vangitsemista nykyisestä tilanteesta vaan päinvastoin selkeytetään lainsäädäntöä, jotta vangitseminen olisi mahdollista aina silloin, kun edellytykset sille täyttyvät, tietysti huomioiden vielä tämä uusi vangitsemisperuste. Lausuntokierroksella useat lausunnonantajat pitivät ehdotuksia ja esityksen tavoitteita joko kokonaisuudessaan tai tietyiltä osin kannatettavina, perusteltuina ja laadukkaasti sekä huolellisesti kirjoitettuina. Tämä on erinomainen lähtökohta pakkokeinolain muutoksia koskevalle hallituksen esitykselle ja eduskuntakäsittelylle. Esityksessä ehdotettavilla lainmuutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä viranomaisvaikutuksia, mutta luonnollisesti uusi sääntely toimivine toimintatapoineen edellyttää tietynasteista panostusta ja tietysti henkilöstön koulutusta. Arvoisa puhemies! Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden kielteiset vaikutukset yhteiskunnalle ovat ilmeiset. Esitetyt muutokset korostavat hallituksen tavoitteita parantaa toimivaltaisten viranomaisten rikostenselvittämismahdollisuuksia ja siten parantaa yhteiskunnan turvallisuutta. Se on ollut tällä hallituskaudella koko ajan takaraivossa: yhteiskunnan turvallisuus. Rikostorjunnan tehostamisella voidaan ennakollisesti estää vakavia perusoikeuksiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Samoin rikosten selvittäminen on tavoite, jonka saavuttamista yleinen etu ja yhteiskunnallinen intressi voimakkaasti edellyttävät. Esitettyjen lainmuutosten ehdotetaan tulevan voimaan tämän vuoden kuluvana syksynä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vesilakia hallitusohjelman mukaisesti. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kalataloudellisten velvoitteiden asettamista sellaisille vanhoille vesivoimalaitoksille, joilla tällaisia ennestään ei ole. Säännösten tarkoituksena on tukea kansallisten vaelluskalakantojen elvyttämistä ja vaalia Suomen arvokasta luontoa. Uudempien vesitaloushankkeiden luparatkaisussa vesiluonnolle ja vesikalakannoille aiheutuvat vaikutukset on tyypillisesti tunnistettu ja niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi hankkeesta vastaavalle on asetettu erilaisia lupamääräyksiä. Sen sijaan vanhempien hankkeiden kalakantoja turvaavat määräykset saattavat olla hyvin yleisluontoisia tai puuttua jopa kokonaan. Tällaisesta laitoksesta käytetään tässä esityksessä ilmaisua ”nollavelvoitelaitos”. Sananen historiasta: Virtavesien patoaminen ja vesivoiman käyttöön ottaminen on alun perin tapahtunut myllyjen ja sahauslaitosten tarpeisiin. Sähköntuotannon tarpeisiin vesivoimaa ryhdyttiin hyödyntämään 1800-luvun loppupuolella, ja myllyn tai sahan voimanlähteenä palvelleet kosket on sittemmin otettu energiantuotantoon. Varhainen sääntely turvasi vahvasti vesistöissä kulkemista ja samalla myös kalankulkua rajoittaen tehokkaasti pysyvien patorakenteiden sijoittumista vesistöihin. Sääntelyn kehittyminen voimataloutta suosivaan suuntaan alkoi 1930-luvulla sähkön tarpeen lisääntymisen myötä. Muutos erilaisia intressejä tasapainottavaan suuntaan tapahtui vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 1961, vesilain soveltamiskäytäntöjen vakiintumisen myötä. Vesilaki on perinteisesti turvannut hyvin vahvasti vesitaloushankkeesta vastaavaa jälkikäteiseltä lupaan puuttumiselta, eikä nykyisen vesilain voimaantulo vuonna 2012 tähän olennaista muutosta tuonut. Lupaan on voitu puuttua hankkeesta vastaavan tahdosta riippumatta vain laissa säädettyjen, varsin tiukkojen edellytysten täyttyessä. Sääntelyllä on alun perin pyritty kannustamaan toiminnanharjoittajia investoimaan sellaisten yhteiskunnan näkökulmasta hyödyllisten hankkeiden toteuttamiseen, johon valtiolla itsellään ei ole ollut mahdollisuuksia. Sittemmin ajattelu on laajentunut muunkintyyppisiin rakentamishankkeisiin. Yhteiskunnallisen muutoksen ja Euroopan unionin lainsäädännön kehittymisen myötä lupien tarkastamista koskevaa lainsäädäntöä, erityisesti vesilainsäädäntöä, on pidetty epätyydyttävänä erityisesti nollavelvoitelaitosten osalta. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen näille laitoksille on käytännössä osoittautunut hyvin hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta. Arvoisa rouva puhemies! Vesilakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset uuden kalatalousvelvoitteen, kalatalousmaksun tai niiden yhdistelmän määräämisestä nollavelvoitelaitoksille. Muita vesivoimalaitoksia tai muuntyyppisiä vesitaloushankkeita säännökset eivät koskisi. Sähköverkkoon kytkettyjä vesivoimalaitoksia on Suomessa noin 220 kappaletta. Näiden lisäksi on suuri joukko, ehkä arviolta 460 kappaletta, hyvin pieniä, alle 0,1 megawatin laitoksia, jotka palvelevat yksityistä käyttöä eivätkä tuota sähköä jakeluverkkoon. Sähköverkkoon kytkeytyvistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan noin 65 kappaletta, ja verkkoon kytkemättömistä laitoksista nollavelvoitelaitoksia arvioidaan olevan 76 kappaletta. Tiedot pienemmistä laitoksista ovat kuitenkin puutteelliset, joten nollavelvoitelaitoksia saattaa olla enemmän. Uuden lupamääräyksen asettamista koskeva asia voisi tulla vireille kalatehtäviä hoitavan elinvoimakeskuksen aloitteesta. Yleisen edun valvonta kalatalousasioissa kuuluu kalataloustehtäviä hoitavalle elinvoimakeskukselle, jolla on parhaat edellytykset arvioida, millaiset toimenpiteet edistäisivät vaelluskalakantojen elinolosuhteiden parantamista kokonaisuutena. Muilla viranomaisilla, kansalaisjärjestöillä tai asianosaisilla ei olisi oikeutta panna vireille ehdotettua menettelyä. Uutta kalatalousvelvoitetta tai maksua määrättäessä lupaharkinnassa olisi otettava huomioon kalakantojen elinolosuhteiden ja vaellusyhteyden turvaamisen ja palauttamisen mahdollisuudet vesistössä, muut vesistössä toteutettavat toimenpiteet ja laitoksen merkitys energiahuollon kannalta. Uuden velvoitteen asettamisen tarpeellisuutta ja sisältöä koskeva harkinta olisi korostetun tapauskohtaista, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi kahdelle sinänsä samankaltaiselle voimalaitokselle erisisältöisiä velvoitteita. Esitystä valmisteltaessa on tunnistettu kalatalousvelvoitteiden, varsinkin kalateiden, rakentamisen voivan aiheuttaa vesivoimalaitoksen omistajalle huomattavia kustannuksia. Lähtökohtana on, että toiminnanharjoittajat vastaavat toimintansa aiheuttamista kustannuksista. Perusoikeusjärjestelmän on kuitenkin katsottu asettavan rajoitteita sille, kuinka pitkälle meneviä määräyksiä toiminnanharjoittajalle voidaan jälkikäteen asettaa. Tämän vuoksi esityksessä on päädytty ratkaisuun, jonka mukaan toiminnanharjoittajalle ei voisi asettaa sellaista kalatalousvelvoitetta, josta voisi aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Toiminnanharjoittajan asemaa turvaisi myös luvanhaltijalle ehdotettu oikeus saada eräissä tilanteissa valtiolta korvausta velvoitteesta aiheutuvasta vesivoiman menetyksestä johtuvasta hyödyn olennaisesta vähentymisestä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan keväällä 27. Lain voimaantulosta ei aiheutuisi vesivoimalaitoksen omistajille tai viranomaisille välittömästi mitään toimintavelvoitetta. Lupaviranomaisissa aiemmin vireille pannut asiat käsiteltäisiin aiemman voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti. Laissa ei säädettäisi ajanjaksosta, jonka kuluessa uusien velvoitteiden asettamisen nollavelvoitelaitokselle tulisi tapahtua, vaan uusien velvoitteiden asettaminen etenisi siten kuin elinvoimakeskukset harkitsisivat aiheelliseksi ryhtyä toimimaan. Esitystä valmisteltaessa on sidosryhmien toimesta tuotu hyvin selkeästi esiin toisaalta perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeuteen palautuva vaelluskalakantojen nykyistä paremman suojan tarve ja toisaalta vesivoimalaitosten sekä vesialueiden omistajien omaisuudensuojaan liittyvät tarpeet. Nämä näkökohdat on esityksessä pyritty sovittamaan yhteen. Asian merkitykseen ja esitykseen sisältyvien valtiosääntöoikeudellisten kysymysten vuoksi hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että olisi tarpeellista pyytää perustuslakivaliokunnan arvio. Arvoisa puhemies! Hanke on alun perin käynnistetty kansallisista sääntelytarpeista lähtien, mutta hankkeella on yhteys myös Euroopan unionin lainsäädäntöön, erityisesti EU:n vesipuitedirektiiviin. Direktiivin ympäristötavoitteet edellyttävät muun muassa, että pintavesien tilan huononeminen estetään ja että pintavesille määritetyt hyvän tilan ja hyvän ekologisen potentiaalin tavoitteet saavutetaan vuoteen 2015 mennessä ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Komissio on Suomen vesienhoitosuunnitelmia koskevassa palautteessaan sekä Suomea vastaan käynnistämässään valvontamenettelyssä kiinnittänyt huomiota direktiivin vaatimuksiin muun ohella yleisemminkin vesivoimalaitosten lupien ajantasaistamisesta. Hallituksen esityksessä ehdotetuilla lainsäädäntömuutoksilla näihin voitaisiin osaltaan vastata. Nyt puheena oleva hanke koskee kuitenkin ainoastaan nollavelvoitelaitoksia, ei muita vesivoimalaitoksia. Arvoisa puhemies! Esityksessä on pyritty arvioimaan ehdotettujen muutosten vaikutuksia. Muutosten taloudelliset vaikutukset kohdistuisivat ennen kaikkea vesivoimalaitosten omistajiin. Ehdotetut muutokset kohdistuisivat pääasiallisesti alle viiden megawatin suuruisiin voimalaitoksiin. Viranomaisten osalta ehdotetut muutokset vaikuttavat erityisesti asioiden vireillepanosta vastaavien elinvoimakeskusten ja asioiden ratkaisemisesta vastaavan Lupa- ja valvontaviraston työmäärään. Esitys on mahdollistava, eikä lakiin ehdoteta säädettäväksi lupamääräysten tarkistamishankkeiden aikataulusta tai kohteiden valintaa koskevista säännöksistä. Nämä jäisivät elinvoimakeskusten harkinnan varaan. Esityksessä on arvioitu, että uuden velvoitteen asettamista koskevia asioita voisi tulla vuosittain vireille noin 3—4 hakemusta. Tehtävät hoidettaisiin talousarvioehdotuksissa määriteltyjen määrärahatasojen puitteissa. Kalatalousvelvoitteiden toteuttaminen vähentäisi vesivoimalla tuotetun sähkön määrää, joka korvautuisi muista lähteistä peräisin olevalla sähköllä. Kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanosta aiheutuva vähennys vesivoimalla tuotetun sähkön määrään on siten vähäinen, eikä uusien kalatalousvelvoitteiden täytäntöönpanolla ole arvioitu olevan vaikutuksia sähköjärjestelmän käyttö- tai huoltovarmuuteen. — Kiitos.

Kiitos teille, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan täydennettäväksi niin sanotun rikosasioiden tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa Syyttäjälaitoksen osalta. Samalla on tarpeen muuttaa oikeushallinnon tietovarannon rekisterinpitoa koskevia säännöksiä. Esityksen taustalla on se, että Syyttäjälaitos ja apulaistietosuojavaltuutettu ovat katsoneet jo pidemmän aikaa, että voimassa olevat säännökset Syyttäjälaitoksen henkilötietojen sääntelyn osalta eivät kaikilta osin ole riittäviä. Syyttäjälaitoksen vastuulla olevaan henkilötietojen suojaan sovelletaan tällä hetkellä pelkästään yleislainsäädäntöä eli rikosasioiden tietosuojalakia. Lisäksi syyttäjiä koskevaan erityislainsäädäntöön sisältyy yksittäisiä henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä, kuten säännökset syyttäjien tiedonsaantioikeuksista. Erityisenä puutteena on pidetty sitä, että Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuusta ei säädetä missään laissa. Syyttäjät käyttävät työssään käsittelyjärjestelmää, joka on osa oikeushallinnon valtakunnallista tietovarantoa. Tietovaranto on oikeushallinnon toimijoiden yhteinen tietopankki, jota käyttävät tuomioistuimet, syyttäjät ja oikeusaputoimistot. Voimassa olevan lain mukaan Oikeusrekisterikeskus vastaa yksin koko tietovarannosta rekisterinpitäjänä. Tämä ei vastaa tosiasiallista tilannetta rekisterinpitäjille kuuluvista tehtävistä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Syyttäjälaitoksesta annettuun lakiin lisätään säännökset, jotka ovat välttämättömiä rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi. Ehdotetut säännökset koskevat Syyttäjälaitoksen rekisterinpitovastuun täsmentämistä sekä ylimääräisiä suojatoimia. Laista kävisi selkeästi ilmi Syyttäjälaitoksen tietosuojaoikeudellinen rekisterinpitovastuu. Suojatoimilla tarkoitetaan sitä, että tietosuojaa vahvistetaan, kun henkilötietojen suojaan tai rekisteröidyn henkilön turvallisuuteen kohdistuu erityisiä riskejä. Ehdotuksessa täsmennettäisiin tietojen suojausvelvoitteita, jotta varmistetaan henkilötietojen tietoturvallinen käsittely. Tätä lainvalmistelua tehtäessä kävi myös ilmi, että rikosprosessin osapuolten suojaa on tarpeen vahvistaa. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että yhteistietojen luovuttamista rajoitettaisiin. Lisäksi esimerkiksi todistajansuojeluohjelmaan kuuluvien henkilöiden tietoja on tarpeen suojata vahvemmin. Ehdotuksen mukaan niitä tulisi säilyttää erillään muita rekisteröityjä koskevista tiedoista. Tietovarantolakiin ehdotetuista muutoksista keskeisimmät ovat säännökset yhteisrekisterin pidosta. Oikeusrekisterikeskuksen lisäksi oikeushallinnon valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitäjänä olisivat tuomioistuimet, Syyttäjälaitos, Oikeuspalveluvirasto ja Tuomioistuinvirasto. Muutos on tärkeä sen varmistamiseksi, että viranomaisten rekisterinpitovastuu ilmenee selkeästi laista ja että rekisterinpitovastuut vastaavat tosiasiallista tilannetta. Tämä lisää lainsäädännön läpinäkyvyyttä paitsi rekisteröityjen myös valvonnan kannalta. Arvoisa puhemies! Rikosasioihin liittyvä henkilötietojen käsittely on perusoikeusherkkää. Se tarkoittaa, että henkilötietoja on tarpeen suojata tavanomaista tarkemmin. Hallituksen ehdottamat lainmuutokset perustuvat tähän lähtökohtaan. Samalla kuitenkin varmistettaisiin, että sääntelystä ei tule liian raskasta ja monimutkaista. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tämä maailma muuttuu valtavalla vauhdilla, ja erityisesti kyberturvallisuus on sellainen, että tuntuu, että jatkuvasti tieto, osaaminen ja ohjelmistot kasvavat sitä vauhtia, että lainsäätäjillä on kiirettä pysyä perässä. Minusta tässä hallituksen esityksessä on tosi hyviä esimerkkejä. Jos haluatte katsoa — tämä on lyhyt esitys, mutta sitäkin enemmän asiaa — sivulla 12 on hyviä esimerkkejä, minkälaisia nämä voisivat olla. Toki OTKES ei tee minkäänlaista oikeudellista arviota. Se kuuluu sitten poliisille tai muille valvontaviranomaisille. Mutta he voivat löytää sieltä semmoisia käytäntöjä, mitä on voitu tehdä ehkä väärin ja mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Täällä on hyviä esimerkkejä ikävistä tilanteista, joita voisi tulla esimerkiksi juuri potilastietojärjestelmän osalta. Sitten täältä vesihuollosta on esimerkiksi juuri näin, että esimerkiksi automatiikkaan perustuva vesikemikaalien annostus hakkeroitaisiin ja saataisiin epäkuntoon ja sitten sieltä tulisikin vääränlaista annostusta. Se voisi olla vakava terveydellinen uhka, niin että miten voimme suojautua? Se on tosi tärkeätä, että on toimivaltuuksia. Tämä hallitus on paljon tehnyt kyllä meidän sisäisen turvallisuuden ja yleensä tutkinnan ja monien, monien asioiden eteen. Vaikka tässä välillä keskustelemme vaikeista asioista ja käymme kiivasta keskustelua, niin on kiva huomata, että te muistatte välillä kiittääkin näistä äärimmäisen tärkeistä esityksistä. Olen sen pannut merkille ja kiitän, että saan kannustusta ja saamme kannustusta, niin kuin ministeri Grahn-Laasonen tuossa äsken. Myös se on tärkeää, ettei aina vain ole sitä, että ei ole hyvä asia. — Kiitos. [Jani Kokko: Hallituskin tekee joskus jotain oikein! — Sari Sarkomaa: Ministeri Meri tekee hyvää työtä!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ehdotetaan muutettavaksi turvallisuustutkintalakia siten, että Onnettomuustutkintakeskukselle, niin kutsutusti OTKESille, säädettäisiin toimivalta tutkia erittäin vakavia kyberturvallisuuspoikkeamia. Esitys liittyy hallitusohjelmassa olevaan kirjaukseen, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansallista turvallisuutta ja yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Esityksellä ehdotetaan myös pantavaksi kansallisesti täytäntöön Euroopan unionin merionnettomuustutkintadirektiiviin tehdyt muutokset. Turvallisuustutkintalakiin on katsottu tarpeelliseksi ehdottaa myös joitakin muita lain toimivuuden ja ajantasaisuuden kannalta tärkeitä muutoksia. Arvoisa puhemies! OTKES on itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, joka keskittyy onnettomuuksien ja vaaratilanteiden turvallisuustutkintaan. Erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien turvallisuustutkinta olisi OTKESille uusi tehtävä. Vaikka on arvioitu, että tämän uuden lain mukaisia tapahtumia ei tulisi erittäin usein tai ehkä pikemminkin harvemmin, niin on hyvä, että meillä on lainsäädäntö kunnossa. Ja kun tässä viime vuosina on seurannut näitä erilaisia tapahtumia, niin esimerkiksi hallituksen esityksessä on arvioitu, että tämä Helsingin kaupungissa vuonna 24 tapahtunut tietomurto olisi tämän uuden pykälän mukainen turvallisuuspoikkeama, jota voitaisiin tutkia. Tutkinnalla voidaan saavuttaa sellaista tietoa, jolla kyetään koko yhteiskunnan tasolla ryhtymään toimenpiteisiin vastaavanlaisten haitallisten tai vahingollisten tapahtumien torjumiseen ennakolta. On myös tärkeää, että tutkintaa voi suorittaa itsenäinen ja riippumaton turvallisuustutkintaviranomainen, jollainen OTKES tietysti on. Kyberturvallisuudesta, liittyen niin pienempiin kuin suurempiin kyberturvallisuusongelmiin, huolehtivat tälläkin hetkellä useat eri tahot, joiden toiminta on tärkeää ja joiden jatkuvuudesta ja kehittämisestä tulee vastaisuudessakin huolehtia. Nyt OTKESille ehdotettua roolia erittäin vakavien kyberturvallisuuspoikkeamien tutkijana voidaan pitää kuitenkin kyberturvallisuutta täydentävänä OTKESin ollessa eräänlainen ulkopuolinen auditoija. Merionnettomuustutkintadirektiivin muutosten johdosta turvallisuustutkintaan ehdotetut muutokset tarkoittaisivat tarkennuksia ja lisäyksiä muun muassa tutkinnan aloittamisen määräaikaan, ilmoitusvelvollisuuksiin, tutkinnan piiriin kuuluviin aluksiin, raportointiin ja tietojen luovutukseen. On tärkeää ja perusteltua, että merionnettomuuksien tutkintaa pyritään Euroopan unionin tasolla järjestämään siten, että tutkinnan perusteet ja noudatettavat käytännöt ovat yhtenäisiä ja että eri maiden turvallisuustutkintaviranomaiset toimivat tarvittaessa keskenään yhteistyössä. Arvoisa puhemies! Turvallisuustutkintalakiin tällä hallituksen esityksellä ehdotettuja muutoksia voidaan pitää tärkeinä, jotta turvallisuustutkintaa voitaisiin hyödyntää yhteiskunnan ja sen toimijoiden muuttuessa myös erittäin vakaviin kyberturvallisuuspoikkeamiin kohdistuen, oikeudellisen sääntelyn tarkkuus ja muut sisältövaatimukset samalla huomioon ottaen. Samalla on myös välttämätöntä huolehtia Euroopan unionin oikeudesta aiheutuvien velvoitteiden asianmukaisesta kansallisesta täytäntöönpanosta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä kun on kuunnellut pari tuntia tätä keskustelua, niin harmittaa se, että oppositio ei ole ollenkaan käyttänyt puheenvuoroja siitä, kuinka tämä hallitus on kaikessa tässä vaikeassa tilanteessa suojellut meidän puolustusministeriön hallinnonalaa, sisäministeriön hallinnonalaa ja oikeusministeriön hallinnonalaa. Me olemme panostaneet sisäiseen ja kansalliseen turvallisuuteen aivan valtavan määrän. Itse olen jo tänne tuonut tai tuomassa lähes 90 hallituksen esitystä, jotka parantavat laajasti meidän koko oikeusjärjestelmän kenttää: Pakkokeinoja, asunto-osakeyhtiölain uudistus, ulosottoon tulee uudistus, jossa pääoma myös lyhenee. Meillä prosesseja sujuvoitetaan, jotta ihmiset saavat oikeutta. Meillä on valtava määrä esityksiä huoneenvuokralakiin. Meillä on tuotu pakkolunastuslainsäädäntö, jota yritettiin kymmenen vuotta tehdä. Ihmiset kokivat epäoikeudenmukaisuutta. Lupaprosesseja on sujuvoitettu. Siis niin valtavan työn tämä hallitus on tehnyt. Keskustelin oikeusministeriön virkamiesten kanssa. He sanoivat, että tämä on ennätyksellinen hallitus. Me tehdään laajalla alalla yrityksiin, kaikkialle, lainsäädäntöuudistuksia. Ja kun tätä kuuntelevat kansalaiset, niin tulee semmoinen tunne... — En tiedä, mitä Tuppurainen nauraa, voi olla, että nauratte muille vitseille, mutta aidosti puhun ihan totta. Te voitte kysyä oikeusministeriön virkamiehiltä, miten paljon me ollaan tehty erittäin isoja uudistuksia. Meillä on uudistumassa välimiesmenettely, joka auttaa yrityksiä. Siis meillä on ihan mieletön draivi ollut päällä siellä. Me on tehty asioita, joita tässä maassa on odotettu vuosikymmeniä. Toivoisin joskus, että te huomioisitte nämä teidän keskusteluissa, kun te kansalle huudatte, että ”kaikki on pilalla, erotkaa”. Kyllä minä sanon, että nämä kaikki uudistukset olisivat jääneet tekemättä, jos tätä hallitusta ei olisi ollut. Tämän minä halusin tässä todeta. — Kiitos. [Aki Lindén: Aihe oli julkisen talouden suunnitelma!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Oikein hyvä keskustelua oli kuunnella, mutta nyt pitää muistaa, että meillä on vakava tilanne. Meidän turvallisuustilanne on muuttunut, terrorismin uhka on korkealla, ja vakava rikollisuus on jatkuvasti ilmiönä muuttuva, kansainvälistynyt ja vaikeammin havaittava. Me olemme oikeastaan jo myöhässä. Tilanne on se, että meidän pitäisi saada nämä lait mahdollisimman nopeasti voimaan. Täällä hyvin esimerkiksi edustaja Zyskowicz toi esille, että meillä on tilanteita, että voi käyttää kotia tai hotellihuonetta turvapaikkana ja tehdä erilaista suunnittelua, [Johannes Koskinen: Hotellihuonetta ei voi!] ja arvatkaa vaan, onko se tiedossa — kyllä muun muassa Venäjän tiedustelutoiminta tietää meidän lain aukot. He menevät nykyisin kotiin, ja me emme voi mennä sinne arvioimaan sitä, jos vaikka rikollisjoukko saapuu tänne ja me tiedämme, että siellä on kansainvälinen jengipäällikkö, ja me tiedämme, että hän tulee porukan kanssa, meillä on tiedustelutietoa, mutta me emme voi mennä sinne kuuntelemaan, mitä he tekevät. Voi olla, että me myöhästytään. Riskeeraammeko me ihmisten turvallisuuden, kansallisen turvallisuuden? Tämä keskustelu oli siinä mielessä monien osalta huolestuttavaa. Vihreiden ja vasemmistoliiton mielipiteet ja näkemykset eivät sinänsä yllätä, koska he ohjausryhmässä jo jättivät eriävän mielipiteen, ja tämä oli tiedossa. Ohjausryhmähän työskenteli vuoden. Mutta ehkä ovat tulleet yllätyksenä — tuossa virkamiestenkin kanssa keskustelin siitä — sosiaalidemokraattien ulostulot, koska te ette ohjausryhmän aikana ole tuoneet vaatimuksia siitä, että te haluaisitte nyt samaan aikaan nämä substanssilait. Tämä on tullut virkamiehillekin yllätyksenä. [Johannes Koskinen: Sinne nimenomaan haluttiin teksteihin!] Se oli erikoista, koska olisi tietysti hyvä tietää. Mutta huomasin, että teidän kritiikki ei oikeastaan kohdistu tähän lainsäädäntöön. Ehkä edustaja, ryhmäpuheenjohtaja Tuppurainen nosti joitain kehittämistarpeita. En tiedä, toitteko te, edustaja Koskinen — Koskinen oli ainakin mukana tässä ryhmässä — siellä näitä huolia, koska te kuitenkin katsoitte, että tämä laki voi edetä eduskuntaan. [Johannes Koskinen: Kyllä!] Toki teidän ei pitäisi antaa sitten sitä näkemystä, että voi edetä eduskuntaan, jos olettekin eri mieltä. Minulla on pieni pelko, ettei tässä nyt vain ole jotain muuta takana, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Nyt kuuntelen tätä, ja yhteinen huoli näytti olevan ainakin SDP:llä se, että kunhan saadaan ne substanssilait, niin tätä voidaan käsitellä, ja jopa kiireellisenä. No, olen keskustellut tänään sisäministerin kanssa, ja hän sanoi, että poliisilaki on lähdössä pikapuoliin lausunnoille ja se tulee tuossa oliko viikolla 35 eduskuntaan. Perustuslakivaliokuntahan voi tätä käsitellä, ja te voitte ratkoa sitä, ja kun odotetaan sisältölait, niin sitten te saatte ne lait. Mutta todellakin me voimme tuoda ne lait ja sisäministeriö voi tuoda ja puolustusministeriö voi kertoa omista lainsäädäntöhankkeistaan, niin että jos se tästä on kiinni, niin sitten ne tuodaan. Mutta toivon, että se on oikeasti sitten se perustelu, koska tämä on tullut hieman yllätyksenä. Minun on silti pakko kuulijoita varten sanoa tämä, vaikka eivät ole yllätyksiä nämä vasemmiston kommentit, että luodaan lisää suojamekanismeja ihmisten perusoikeuksille. Totta kai niillä on suojamekanismeja. Totta kai perustuslakivaliokunnalla säätäessään lakeja on tiukat kynnykset, joskus jopa harmillisen tiukat minun mielestäni, [Ben Zyskowicz: Kyllä!] mutta semmoista se elämä on, ja saadaan olla eri mieltä. Mutta siis kun väitetään, että tämä ratkaisisi ongelman, niin eihän se nyt ratkaise sitä ongelmaa, jos meillä on aukkoja niin, että meillä tehdään rikoksia ja suunnitellaan rikoksia jossain kotona ja sinne ei päästä tiedustelemaan. On hyvä, että tämä keskustelu jatkuu, mutta me tuomme teille tätä substanssilainsäädäntöä, niin että sitten me päästään käsittelemään kiireellisenä, koska näillä asioilla on kiire. Me olemme jo myöhässä. [Sanna Antikainen: Erinomainen vastaus, kiitos!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomen turvallisuusympäristö on jatkuvasti heikentynyt nopeasti ja monialaisesti. Muun muassa Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut perustavanlaatuisia vaikutuksia Suomen ja lähialueen turvallisuuteen. Globaalin turvallisuusympäristön viimeaikaiset nopeat ja ennakoimattomat muutokset heikentävät turvallisuusympäristöä pitkäaikaisesti tavalla, joka korostaa kansallisen varautumisen ja toimintakyvyn merkitystä. Vastaavasti kuin yleinen turvallisuustilanne myös rikollisuustilanne on järjestäytyneen ja muun vakavimman rikollisuuden osalta kehittynyt ja kehittymässä nopeasti huonompaan suuntaan. Muutoksen taustalla ovat olleet erityisesti vakavan rikollisuuden kansainvälistymisestä seurannut järjestäytyneen rikollisuuden kasvu ja väkivaltaisten toimintamallien yleistyminen. Arvioiden mukaan järjestäytynyt rikollisuus on tulevaisuudessa entistä vaikeammin tunnistettavaa, verkostomaista, monikansallista ja ammattimaista. Suojelupoliisin arvion mukaan Suomen terrorismin uhkataso on tasolla kolme eli kohonnut. Hallintovaliokunta on viime hallituskaudella vuonna 21 sisäisen turvallisuuden selonteosta antamassaan mietinnössä todennut järjestäytyneen rikollisuuden suunnitelmallisen ja tietojohtoisen torjunnan perustuvan erityisesti rikostiedusteluun ja analyysitoimintaan. Valiokunnan mukaan poliisin toiminnan tueksi tarvitaan nykyistä selkeämpää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa vakavampiin rikoksiin ja turvallisuusuhkiin puuttumisen jo aikaisessa vaiheessa. Tuolloin eduskunta hyväksyikin selonteon johdosta kannanoton, jossa edellytetään, että hallitus tehostaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja tässä tarkoituksessa arvioi lainsäädännön kehittämistarpeet ja sen pohjalta valmistelee tarvittavat lainsäädäntöesitykset. Vuoden 2025 sisäisen turvallisuuden selonteossa mainitaan yhtenä lainsäädännön kehittämisen toimenpiteenä rikostiedustelulainsäädäntö, joka mahdollistaa nykyistä tehokkaamman puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Myös perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan vuosien saatossa kehottanut valtioneuvostoa selvittämään kotirauhan suojan ja luottamuksellisen viestin suojan uudistamistarpeita. Taustalla ovat esiin nousseet ristiriidat perustuslain kotirauhan suojaa koskevan sääntelyn ja EU-lainsäädännön välillä. Lisäksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena perustuslain arvioimista muun muassa vakavan rikollisuuden uudet muodot ja teknologinen kehitys huomioiden. Myös hallitus pitää järjestäytynyttä rikollisuutta vakavana uhkana Suomen turvallisuudelle ja lailliselle yhteiskuntajärjestykselle ja torjuu sitä voimakkaasti. Hallitusohjelmassa yhtenä tavoitteena on rikostorjunnan vahvistaminen kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi. Lisäksi poliisitoimintaa ja sisäisen turvallisuuden suojaamista vahvistetaan ottamalla käyttöön rikostiedustelua koskeva lainsäädäntö, joka mahdollistaisi nykyistä tehokkaammin puuttumisen uhkaperusteisesti muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on valmisteltu oikeusministeriön asettamassa työryhmässä, jonka työtä on ohjannut parlamentaarinen ohjausryhmä. Työryhmän mietinnön lausuntopalautteen johdosta esityksen perusteluita on täydennetty. Parlamentaarinen ohjausryhmä on valmistelun aikana järjestänyt eduskuntaryhmille asiassa useita kuulemistilaisuuksia, joissa on ollut mahdollisuus saada tietoa lakihankkeesta. Parlamentaarinen ohjausryhmä on katsonut, että esitys voi edetä eduskuntaan hallituksen esitykseksi. Vihreiden ja vasemmistoliiton edustajat jättivät asiassa eriävät mielipiteet. Nyt käsittelyssä oleva esitys koskee perustuslain muutosta. Esityksellä itsessään ei laajenneta turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksia, vaan perustuslain muuttaminen mahdollistaa uusista toimivaltuuksista säätämisen tavallisella lailla. Esityksessä edellytetään, että uusista toimivaltuuksista säädettäessä tavallisella lailla se tehdään tarkkarajaisesti. Säädettävien keinojen on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, ja niihin tulee liittää asianmukaiset oikeusturvatakeet ja valvontajärjestelyt. Ja korostan tätä: esitettyjä muutoksia ei ole tarkoitettu esimerkiksi laajamittaiseen massavalvontaan, eivätkä ne mahdollista sitä. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksellä on siis tarkoitus lisätä yksityiselämän suojaa koskevaan perustuslain 10 §:ään uusia luottamuksellisen viestin salaisuuden ja kotirauhan suojan rajoitusperusteita. Näitä ehdotuksia on yhteensä neljä. Ensimmäisenä pykälän 2 momentin sääntelyä luottamuksellisen viestin salaisuudesta ajantasaistettaisiin poistamalla nimenomaiset viittaukset kirjeeseen ja puheluun. Toisena pykälän 3 ja 4 momentin rikosten selvittämistä ja tutkintaa koskevia sanamuotoja uudistettaisiin vastaamaan perustuslain tulkintakäytännössä tapahtunutta muutosta. Molemmissa momenteissa käytettäisiin jatkossa ilmaisua ”rikosten estäminen ja selvittäminen”. Kolmantena pykälän 3 ja 4 momenttiin lisättäisiin rikostiedustelua koskeva uusi rajoitusperuste. Lailla voitaisiin säätää niistä välttämättömistä toimenpiteistä, jotka sallisivat kotirauhan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamisen tiedon hankkimiseksi yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan vakavan rikollisuuden torjumista varten. Rikostiedustelua koskevat muutokset mahdollistaisivat jatkossa lainsäädännön, jolla esimerkiksi poliisilain mukaisia salaisia tiedonhankintakeinoja käytettäisiin uhkaperusteisesti vakavien rikosten torjumiseksi ennen konkreettista ja yksilöityä rikosepäilyä. Tietoa voitaisiin hankkia muun muassa järjestäytyneistä rikollisryhmistä ja rikollisverkostoista. Toimivaltuuksia voisivat olla esimerkiksi peitetoiminta, valeosto asunnossa, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu asunnossa sekä televalvonta ja telekuuntelu. Mahdollisessa rikostiedustelulainsäädännössä tulee säätää riippumattomasta valvonnasta ja tuomioistuinkontrollista. Valvonnalle on varmistettava riittävät resurssit. Neljäs muutos on, että pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että lailla voitaisiin säätää välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä myös tiedon hankkimiseksi sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. Kyseisellä siviili- ja sotilastiedustelua koskevalla muutoksella mahdollistettaisiin lainsäädäntö, joka sallii tiedustelun toimivaltuuksien käyttämisen myös kotirauhan suojan piirissä, kun ne nyt ovat mahdollisia vain luottamuksellisen viestin salaisuuteen liittyen. Näitä toimivaltuuksia käytännössä käyttävät suojelupoliisi ja Puolustusvoimat. Toimivaltuuksia voivat olla esimerkiksi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuva peitetoiminta, paikkatiedustelu, tekninen kuuntelu tai tekninen katselu. Tällä hetkellä lainsäädännössä on aukko, joka mahdollistaa pysyväisluonteisessa asumiseen käytettävässä tilassa tapahtuvan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelun ja valmistelun sekä teon toteuttamiseen tarvittavien välineiden ja materiaalien säilyttämisen näissä yksityisissä tiloissa. Arvoisa puhemies! Perustuslain muutos on käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Suomen turvallisuustilanteen merkittävä heikentyminen ja tarve varautua Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat hallituksen näkemyksen mukaan sellaisen poikkeuksellisen tilanteen, jossa perustuslain kiireelliselle muuttamiselle on osoitettavissa välttämätön tarve. Vastaavasti edellä kuvatut jo tapahtuneet ja ennakoitavat muutokset rikollisuustilanteessa muodostavat sellaisen uhkan yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuudelle, että perustuslain muuttaminen esitetyllä tavalla on välttämätöntä tehdä kiireellisenä. — Kiitos.

Joo, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on tosiaan tullut tämän direktiivin täytäntöönpanon johdosta. Minusta on ihan hyvä, että voidaan käydä keskustelua eri viranomaisten tehtävistä, tehtävien päällekkäisyyksistä ja muista seikoista. Niin kuin tuossa kerroin, jos palataan sinne ensimmäiseen syksyyn, niin meillä perustettiin silloin eduskunnan myötävaikutuksella tämä Erityisviranomaiset, joka on kaikkien valtuutettujen yhtenäinen tämmöinen hallinnollinen yksikkö, joka tuottaa heille hallinnollisia palveluja. Meillä on hyvin erikokoisia valtuutettuja, on vanhusasiavaltuutettu, tietosuojavaltuutettu, tiedusteluvalvontavaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvovaltuutettu, ja heillä on kaikilla hyvin erilaiset resurssit. En osaa kuitenkaan sanoa, että esimerkiksi vanhusten asiat tai tietosuoja-asiat olisivat jotenkin vähempiarvoisia, ja tämä resurssien käyttö ei ole täysin yhteismitallista. Perussuomalaiset ja monet henkilöt ovat toivoneet, että selvitettäisiin näitä yhdistämisiä ihan sen takia, että saataisiin haavoittuvuuksia ja resursseja paremmin kohdennettua. Sitten taas, mitä tulee puolueiden näkemyksiin siitä, mitä joku valtuutettu tai joku muu sanoo, niin minusta se on ihan normaalia keskustelua. En minä osaa siitä pöyristyä enkä ajatella, että sellaista ei saisi keskustella. Eri mieltähän saa olla. Eihän meillä nyt sellaista tahoa kai Suomenmaassa ole, jonka sanoma on niin suuri totuus, ettei siihen kukaan uskalla kommentoida. Ja siitä huolimatta laitamme asiallisesti direktiivejä täytäntöön. Näin itse ajattelen, ja ehkä henkilökohtaisesti voisin todeta, että en ole sitä keskustelua kuullut, mutta mitä näin sosiaalisessa mediassa, niin se kyllä liittyi enemmän siihen, että itäraja pitäisi avata turvapaikanhaulle, jos näin ymmärsin, ja sen nyt tietysti ehkä tässä tilanteessa jokainen meistä ymmärtää, miksi tuo itäraja on kiinni. — Kiitos.

Kyllä, kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jos tarkoitatte näitä enimmäismääriä ja määriä, niin täällä lain 58 c §:ssä on näitä eri pykäliin kohdistuvia enimmäismääriä ja sitten näitä reunaehtoja, miten tätä asiaa päätettäessä lain mukaan tulee menetellä. Tämä on erittäin tärkeä huomio, mikä tässä puheenvuoroissa tuli esille, että henkilötietojen käsittely ja tietosuoja on erittäin tärkeää, samoin juuri se, että ei kävisi niin, että samassa tilanteessa olevat yksityiset ja julkisoikeudelliset toimijat eivät voisi saada jonkinlaista seuraamusmaksua. Toki ymmärretään valtiollisia toimijoita, mutta kuitenkin se kannustaa toimijoita toimimaan oikein. En tarkoita sitä, että välttämättä kukaan tahallaan näitä tekisi, mutta voi joskus ollakin, että ollaan törkeän huolimattomia tai jopa tahallisia, ei voida ehkä osoittaa virkavastuuta aivan selvästi tai ainakaan virkarikosta. Meillä on paljon urkkimisia ja muita. Kun on julkkiksia, niin käydään vähän kurkkimassa sieltä, ja se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Tänä päivänä olen itse huolestunut esimerkiksi osoitetiedoista. Meillä on turvallisuuden kannalta erilaisia uhkatilanteita, käydään katselemassa ihmisten osoitetietoja varsinkin esimerkiksi tilanteessa, jossa osoitetiedolla on yleinen luovutuskielto tai sitten on kielletty esimerkiksi turvakiellon vuoksi luovuttamasta tietoa eteenpäin. Meidän täytyy olla tarkkoja siitä, että niiden ihmisten tiedot, ketkä eivät tietojaan halua jakaa, eivät leviä vääriin käsiin. Ihmisten yksityiset tiedot eivät ole mitään iltapäivälehtien lööppejä, jotka sitten vielä helposti kuulopuheina leviävät. Niistä voi tulla valtavia vahinkoja. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän kiitoksista ja siitä, että vaikka niissäkin puheenvuoroissa, missä ehkä joitain yksittäisiä kohtia arvosteltiin — esimerkiksi tässä vasemmistoliiton edustajan puheessa — kuitenkin tuotiin esille se tosiasia, että tämä on tasapainoinen kokonaisuus. Tässä on painotettu sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeutta, ja niinhän sen pitää ollakin. Ei ole sillä lailla, että on yhden oikeus. Toisaalta jos ajatellaan nyt esimerkiksi näitä irtisanomisaikoja, niin vuokralaisella ne ovat hyvin vapaat, mikä on hyvä asia, kun voi vaihtaa asuntoa työn perässä, perhesuhteiden muuttuessa — on kuukausi aikaa. Voi se joskus vuokralaisellakin joku yksityinen kiire tulla, ja täytyy hankkia sitten uusikin asukas. En pidä mitenkään kohtuuttomana sitä, että meillähän pohjoismaisestikin — on tietysti erilaisia järjestelmiä — vuokranantajilla on lyhyempiä irtisanomisaikoja. Ajattelen niin, että erityisesti yksityishenkilölle kuuden kuukauden irtisanomisaika on hyvin pitkä, jos tarvitsee asunnon esimerkiksi omaan käyttöön. Silloinhan voi olla niin, että itse asiassa tämä vuokranantaja on itse jo asunnoton, kun onkin oma tilanne muuttunut tai on muuttanut ulkomailta. Kuusi kuukautta on hyvin pitkä aika, ja minusta neljä kuukautta on ihan kohtuullinen aika. Toisaalta sitten voi hakea esimerkiksi muuttopäivän siirtoa. Sitten on hyvä huomata, mitä ainakin tässä esityksessä nyt työryhmäkin oli pohtinut hyvin pitkään, että nämä irtisanomisperusteiden muutokset ovat niin merkittäviä muutoksia, että niitä ehdotetaan voimaan tuleviksi vain sen jälkeen, kun solmitaan uusia vuokrasopimuksia, ellei toisin sovita. Tämä on tietysti asia, mitä valiokunta voi pohtia. Siellä on tiettyjen pykälien osalta, kuten tupakointikielto, todettu, että se voidaan ottaa vuokrasuhteisiin ja tulee takautuvasti, mutta sitten on tiettyjä, joita on arvioitu siten, että niitä ei voitaisi muuttaa takautuvasti. Toki valiokunta voi näitä vielä pohtia, mutta tämä poistaa minusta sitä huolta, kun täällä kysyttiin ehkä tästä nykyisestä tilanteesta tai miten tämä epävakauttaa sitä. Tuossa virkamieheltä kyselin, ja on semmoinen näppituntuma, että keskimäärin 2—5 vuotta kestävät vuokrasuhteet. Keskiarvo oli vähän yli kaksi vuotta, mutta kuitenkin siinä mennään. Jos näitä irtisanomisaikoja eivät vuokralainen ja vuokranantaja nyt sovi muutettaviksi, niin eivät ne sieltä itsestään muutu. Toisaalta, jos ajattelen esimerkiksi isoja taloyhtiöitä tai tämmöisiä, niin kuin kunnallisia asunto-osakeyhtiöitä, niin en minä nyt näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi irtisanoa ihmisiä. Eihän heillä ole mitään tarvetta omaan käyttöön, lähinnä voi olla joku remonttitarve. Varmasti näistä yksittäisissä tapauksissa päästään sopimaan. Sitten täällä kysyttiin näistä... Niin, haluan ensin kiittää edustaja Kiurua vielä tuosta turvallisuudesta ja asumisrauhasta. Tähän kiinnitettiin kyllä huomiota valmistelussa erittäin paljon — juuri tähän, että kotiympäristö on semmoinen, että se on rauhallinen. Jos siellä on joku asukas, vuokralainen, joka jatkuvasti aiheuttaa väkivaltatilanteita hänen ystävilleen, niin eihän siellä kukaan halua asua. Elikkä sitten mieluummin tämä lähtee kuin ne muut ihmiset. Sitten tässä kysyttiin tästä, miksi tässä lainsäädännössä ei ole sitä, että saisi poliisilta tietoja käynneistä. Sitä pohdittiin siinä työryhmässä, ja se on sisäministeriön alaista lainsäädäntöä, ja todettiin, että sitä pitäisi valmistella siellä tarvittaessa. Siinä on kyllä haasteita. Tietojeni mukaan se on kai aikanaan ollutkin näin, mutta sitten on tullut eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tietosuojaan liittyen, josta syystä sitä on muutettu. Mutta maailma muuttuu ja turvallisuustilanne muuttuu, ja se voisi kyllä olla tähän tilanteeseen auttava. — Nyt loppui aika.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on nyt asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain ja liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain muuttaminen. Tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti selkeyttää huoneenvuokralainsäädäntöä niin, että se vastaa nykyisiä tarpeita ja käytäntöjä. Kyse on tärkeästä uudistuksesta, sillä vuokra-asuminen on Suomessa vakiintunut ja hyvin yleinen asumismuoto. Vuokralla asuvia asuntokuntia on yli miljoona, ja vuokralla asuu yhteensä noin 1,6 miljoonaa henkilöä. Vuokra-asuminen koskee siten suurta osaa suomalaisista. Vuokramarkkinoilla on hyvin erilaisia toimijoita, kuten yksityishenkilöitä, vuokranantajayrityksiä, valtion tukemia vuokra-asuntoja tarjoavia toimijoita sekä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia vuokralaisia. Markkinoilla on paljon vuokrasuhteita, joissa kumpikaan osapuoli ei ole vuokrauksen ammattilainen eikä lainsäädännön asiantuntija, ja osaamisen tasokin tosiaan sitten vaihtelee. Arvoisa puhemies! Huoneenvuokralainsäädäntöä ei ole laajasti uudistettu 30 vuoteen. Vaikka lakien keskeiset periaatteet ovat yhä monilta osin toimivia, osittaisuudistus on välttämätön, koska vuokramarkkinoiden käytännöt ja digitalisaatio ovat muuttaneet merkittävästi toimintaympäristöä. Lisäksi lakeihin liittyy paikoin tulkintaepäselvyyksiä ja aukkoja. On tärkeää, että sääntely on ajantasaista, selkeää, tasapainoista ja arjessa toimivaa. Näin se tukee osapuolia jo sopimuksia laadittaessa ja vähentää riitoja sekä tulkintaepäselvyyksiä vuokrasuhteen aikana ja sen päättyessä. Keskeinen osa uudistusta koskee vuokrasuhteeseen liittyvien ilmoitusten ja varoitusten tiedoksiantamista. Erityisesti sähköistä tiedoksiantoa selkeytetään ja sen käyttöalaa laajennetaan. Esitys sisältää myös vuokravakuutta koskevia säännöksiä, sillä nykyisessä laissa ei säädetä vuokravakuuden palauttamisen määräajasta eikä menettelystä siinä. Ehdotuksen mukaan vuokravakuus tulisi palauttaa 14 päivän määräajassa taikka ilmoittaa samassa ajassa sen pidättämisestä. Tämä selkeyttää toimintatapoja, ehkäisee perusteetonta viivyttelyä ja parantaa erityisesti vuokralaisen asemaa vuokrasuhteen päättyessä. Irtisanomissäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi lyhentämällä vuokranantajan pidempää irtisanomisaikaa kuudesta kuukaudesta neljään kuukauteen, jota sovellettaisiin, kun vuokrasuhde on kestänyt vähintään kaksi vuotta. Vuokralaisen varsin joustava yhden kuukauden irtisanomisaika pysyy ennallaan, eli siihen ei esitetä muutoksia. Lisäksi vuokralaisella säilyy lainmukainen oikeus hakea tuomioistuimelta muuttopäivän siirtoa. Muutokset mahdollistavat vuokramarkkinoiden toimivuuden parantamisen ja helpottavat tilanteita, joissa asunto on tarve myydä tai ottaa omaan käyttöön. Lisäksi lakiin ehdotetaan uutta yleistä purkamisperustetta. Vuokrasopimus voidaan purkaa, jos siihen on muu erittäin painava syy. Jo nykyään vaikkapa vuokranantajan uhkaileminen tai huumausaineena käytettävien kasvien viljely ovat vuokrasopimuksen purkamisperusteita käytännössä, vaikka niitä ei erikseen laissa luetella. Esimerkki erittäin painavasta syystä voisi olla se, että syyllistyy vakavaan väkivallantekoon huoneiston, asuinrakennuksen tai kiinteistön välittömässä läheisyydessä niin, että naapureiden kotirauha ja turvallisuudentunne heikkenevät. Arviointi perustuisi tietysti aina kokonaisarvioon, jossa otettaisiin huomioon teon tai menettelyn vakavuus, sen yhteys asumiseen sekä huoneiston ja kiinteistön käyttöön. Purkaamissäännöksiä koskevilla muutoksilla voidaan osaltaan parantaa edellytyksiä puuttua erilaisiin häiriötilanteisiin, joita valitettavasti toisinaan esiintyy, sekä turvata asumisrauhaa entistä paremmin. Myös tupakoinnin osalta huoneenvuokralainsäädäntöä on tarpeen muuttaa. Nykytilanne on se, että vaikka vuokranantaja haluaisi, ettei huoneistossa tai esimerkiksi siihen kuuluvalla parvekkeella tupakoitaisi, ei hän aina välttämättä muista tai ymmärrä tämmöistä tupakointikieltoa vuokrasopimukseen laittaa, ja näin se on sitten jäänyt hoitamatta. Myöhemmin vuokrasuhteen jo ollessa voimassa tällaisen ehdon lisääminen vuokrasopimukseen voi kuitenkin osoittautua haastavaksi, koska sitä ei voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti muuttaa. Lisäksi vuokralaisen kieltäytyminen tupakointikiellon lisäämisestä jälkikäteen osaksi vuokrasopimusta on aiheuttanut epäselvyyttä siitä, voiko vuokranantaja irtisanoa vuokrasopimuksen asianmukaisesti pelkästään tällä perusteella. Nyt lakiin ehdotetaan lisättäväksi tämä kielto eli tupakointikielto ja olettamasäännös, jonka mukaan tupakointi huoneistossa tai sen yhteydessä olevalla parvekkeella olisi sallittua vain, jos vuokranantaja erikseen siihen antaa luvan. Lisäedellytyksenä tietysti olisi, että muu laki, esim. tupakkalaki tai sen nojalla annettavat säännökset tai viranomaisen määräykset tai yhtiöjärjestys ei muuta kerro tai sitä muuten estä. Esitys sisältää myös lukuisia muita muutosehdotuksia. Esimerkkeinä mainittakoon täysin uutena sääntelynä vuokralaisen ilmoitusvelvollisuus huoneiston asukkaista sekä huoneistoon jääneen omaisuuden käsittely muuton tai vuokralaisen kuoleman yhteydessä. Lakiin ehdotetaan myös täsmennyksiä vuokrankorotuksesta ilmoittamiseen, vuokranantajan oikeuteen päästä huoneistoon sekä vuokrasuhteen päättymiseen vuokralaisen kuoleman jälkeen. Esityksessä selkeytetään lisäksi vuokrasopimuksen kestoa koskevaa sääntelyä siten, että laissa huomioidaan jatkossa myös sopimusmallit, joissa vuokrasuhteeseen yhdistyy vähimmäiskesto ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleva sopimuskausi. Arvoisa puhemies! Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan noin kolmen kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä ja vahvistamisesta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Yritän olla yskimättä. Rupesi äsken kutittamaan kurkkua, älkää sitä sitten ihmetelkö. — Lähdetään liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Rikosseuraamuslaitoksesta annettua lakia ja annettavaksi uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta. Lisäksi tehtäisiin rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annettuihin eräisiin lakeihin lähinnä virkanimikkeitä koskevia muutoksia. Lainsäädäntömuutokset perustuvat Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen laajapohjaiseen valmisteluun. Uudistuksen keskeiset elementit ovat Risen organisaatiouudistuksen toisen vaiheen toteutus rikosseuraamuskeskuksissa, risealan koulutusuudistus ja Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tukemaan ja avustamaan toimintaansa. Vuonna 2022 toteutettiin Risen organisaatiouudistuksen ensimmäinen vaihe, ja tämä on nyt kakkosvaihe. Tuossa ykkösvaiheessa kehitettiin Risen rakenteita niin, että aikaisempaa paremmin pystytään vastaamaan johtamisen ja ohjauksen tarpeisiin. Nyt uudistus ulotetaan rikosseuraamuskeskustasolle eli vankiloihin ja yhdyskuntaseuraamustoimistoihin. Tavoitteena on Risen ydintehtävien hoitamisen tukeminen, yhdenmukaisten toimintatapojen varmistaminen ja esihenkilötyön edellytysten kehittäminen. Tässä yhteydessä myös selkiinnytettäisiin virkanimikkeitä. Esimerkiksi nykyiseen yksikön päällikön virkaan palautettaisiin vankilanjohtajan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan nimikkeet. Mitä tulee koulutusjärjestelmän uudistamiseen, sillä varmistetaan, että Rikosseuraamuslaitos saa riittävästi koulutettuja vartijoita vankiloihin eri puolilta Suomea jatkossakin. Rikosseuraamuslaitoksen toimintaympäristö on muutoksessa, ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Uusien vankipaikkojen myötä, joita hallitus on hankkinut ja rahoittanut, tarvitsemme tietysti myös lisää vartijoita ja muuta Risen henkilökuntaa. Nykyisin joudutaan palkkaamaan ja on pitkään jouduttu palkkaamaan määräaikaisiin enintään kahden vuoden virkasuhteisiin niin sanottuja epäpäteviä vartijoita, joiden osuus vartijoista on jo noin 13 prosenttia. Siksi esityksessä ehdotetaan, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen järjestämän vartijakoulutuksen rinnalle otetaan käyttöön työssäoppimismalli, jossa vartijatutkinnon voisi suorittaa työn ohella opiskellen. Tämä mahdollisuus olisi henkilöillä, jotka ovat jo suorittaneet ammatillisen tutkinnon ja jotka jo toimivat Risessä vartijan tehtävissä tuossa määräaikaisessa työsuhteessa ja jotka on arvioitu alalle soveltuviksi. Kyse olisi erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan perustutkinnon suorittaneista. Tuon tutkinnon tuomasta osaamisesta olisi paljon hyötyä rikosseuraamusalan työssä. Näille toisen asteen tutkinnon suorittaneille annettaisiin työn ohella opiskellen asianmukaiset valmiudet toimia rikosseuraamusalan valvontatehtävissä. Kyse on esimerkiksi vankien kohtaamisessa ja voimakeinojen käytössä tarvittavasta osaamisesta sekä rikosseuraamusalan lainsäädännön tuntemisesta. Tällä työssäoppimismallilla lisättäisiin opiskelun saavutettavuutta ja joustavuutta. Nykyisinhän rikosseuraamusalan tutkinnon voi suorittaa ainoastaan täällä Uudellamaalla Vantaalla Tikkurilassa. Tämä on osoittautunut ongelmaksi esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuville, joita ala kiinnostaisi mutta jotka esimerkiksi perhesyiden vuoksi eivät halua kokonaan muuttaa ja lähteä toiselle paikkakunnalle. Uudessa ehdotetussa työssäoppimismallissa työpaikkaohjaajilla on tärkeä tehtävä. He ohjaavat opiskelijaa tämän suorittaessa rikosseuraamusalan tutkintoa työn ohella opiskellen. Rise resursoi tämän toiminnan asianmukaisesti eli varmistaa, että työpaikkaohjaajat koulutetaan koulutuskeskuksessa, että heitä on tarpeeksi, että he saavat tästä vaativasta lisätyöstä asianmukaisen korvauksen ja että ohjaustyöhön on käytettävissä riittävästi työaikaa. Lausuntokierroksella kannettiin huolta siitä, että tämä työssäoppimismalli ja sen käyttöönotto rikosseuraamusalan vartijoiden osaamisen osalta voisivat heiketä, ja siitä, pystyvätkö työpaikkaohjaajat asianmukaisesti tekemään vaativaa opiskelijanohjaustyötä. Lausuntojen perusteella esitystä on täsmennetty muun muassa työpaikkaohjaustehtävän resursointia, alan tutkintokoulutuksen järjestämisen yhteyttä korkeakoulutukseen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen sisältyviä turvallisuus- ja perusoikeuspainotusta koskevilta osilta. Risen tehtävä on uudistuksen yksityiskohtia valmistellessaan ja toimeenpannessaan ottaa nämä huolet tarkasti huomioon. Rise vastaa rikosseuraamusten täytäntöönpanon lainmukaisuudesta, ja on selvää, että asianmukaisesti koulutettu vartijahenkilöstö on lainmukaisuuden toteuttamisessa keskeinen tekijä. On välttämätöntä varmistaa riittävä koulutettujen vartijoiden määrä ja laatu. Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta on eräs näistä uudistuksista. Rise hankkii jo nykyisin toimintaansa tukevia ja avustavia toimintoja yksityisiltä palveluntuottajilta. Kyse on esimerkiksi vankilan ruokahuollon järjestämisestä ja päihdehuollon järjestöjen tuottamista päihdehuollon palveluista. Näiden järjestelyjen ansiosta Rise voi keskittyä ydintehtäviinsä. Kyse voi olla myös toiminnoista, joissa tarvitaan sellaista erityisosaamista, jota Risellä itsellään ei ole, esimerkiksi tietystä rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävien toimintaohjelmien järjestämisestä. Rise valvoisi ja ohjaisi näiden palveluiden toteutusta ja tarvittaessa puuttuisi toimintaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus etsii välittömästi ratkaisuja, joilla varmistetaan, että yhteiskunnalle ja muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Hallitusohjelmakirjauksessa todettiin, että otetaan käyttöön varmuusvankeus, minkä lisäksi väkivaltariskin arviointia kehitetään ja sen merkitystä osana vangin vapauttamisharkintaa vahvistetaan olennaisesti. Tässä käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otetaan käyttöön varmuusvankeus. Tarkoituksena on, että kaikkein vaarallisimpien vankien kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin pitkään kuin heidän arvioidaan edelleen olevan vaarallisia. Tällainen mahdollisuus sisältyy muun muassa Norjan ja Tanskan oikeusjärjestelmiin. Myös Ruotsin hallitus on vastikään antanut esityksen varmuusvankeuden käyttöönotosta. Suomessa luovuttiin vuonna 2006 niin sanotusta pakkolaitosjärjestelmästä, joka mahdollisti vaarallisten rikostentekijöiden eristämisen määrättömän pituiseksi ajaksi. Tämän lainsäädännön seuraajana tuli rangaistusjärjestelmämme, ja siihen sisältyy nykyinen yhdistelmärangaistus, joka on tarkoitettu vaarallisille rikoksenuusijoille. Yhdistelmärangaistukseen tuomittu joutuu suorittamaan koko tuomitun rangaistuksen vankilassa niin sanotusti päivästä päivään ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen, ja lisäksi tuomittu on tämän jälkeen vuoden sähköisessä valvonnassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitut kuitenkin vapautuvat aina, kun tuomittu rangaistus on istuttu loppuun riippumatta siitä, arvioidaanko heidän edelleen olevan vaaraksi muulle yhteiskunnalle. Annetulla esityksellä on tarkoitus paikata tätä epäkohtaa ja aukkoa. Esityksessä ehdotetaan ensinnäkin yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä muutettavaksi siten, että rikoksenuusijoiden lisäksi myös ensikertalainen voitaisiin tuomita yhdistelmärangaistukseen, jos teko on poikkeuksellisen vakava. Varmuusvankeuteen määrääminen olisi puolestaan mahdollista, jos yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa arvioitaisiin edelleen, että on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyisi uuteen vakavaan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Tällöin Rikosseuraamuslaitos tekisi asiasta aloitteen syyttäjälle, joka puolestaan hakisi varmuusvankeuden määräämistä Helsingin hovioikeudelta. Ennen päätöstä varmuusvankeuteen määräämisestä tuomitulle tehtäisiin oikeuspsykiatrinen väkivaltariskiarviointi, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi myös oman lausuntonsa. Varmuusvankeus vastaisi käytännössä tavanomaisen vankeusrangaistuksen suorittamista, ja sitä voitaisiin tarvittaessa jatkaa vaikka henkilön koko loppuelämän ajan, jos ilmeinen vaara vakavan rikoksen uusimisesta olisi edelleen olemassa. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vankeuden aikana järjestämään kuntouttavia toimia, joilla henkilön uusimisriskiä saataisiin vähennettyä. Varmuusvankeuteen määrätty voisi hakea Helsingin hovioikeudelta vapauttamista aina vuoden kuluttua edellisestä päätöksestä. Vapauttamismenettely vastaisi siten pitkälle nykyistä elinkautisvankien vapauttamismenettelyä. Toiseksi hallitusohjelman mukaisesti esitykseen sisältyy myös muutosehdotuksia elinkautisvankien vapauttamismenettelyyn. Muutosten tavoitteena on lisätä olennaisesti väkivaltariskin arvioinnin merkitystä osana elinkautisvangin vapauttamisharkintaa. Rikoslakiin kirjattaisiin selkeästi, että elinkautisvankia ei voida vapauttaa, jos on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen. Tämä kirjaus yhdessä varmuusvankeuden käyttöönoton kanssa turvaisi sitä hallituksen tavoitetta, että muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Varmuusvankeuden käyttöönotto ja elinkautisvankien vapauttamisharkintaperusteisiin tehtävä muutos parantaisivat viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä vakavaa uusintarikollisuutta tilanteissa, joissa on tiedossa vangin ilmeinen riski syyllistyä vapauduttuaan uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettujen säännösten voidaan arvioida vahvistavan rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää kohtaan koettua luottamusta, sillä voimassa oleva lainsäädäntö on herättänyt usein kritiikkiä erityisesti sellaisten tapausten yhteydessä, joissa toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyneet rikoksentekijät ovat vapautuneet ja pian vapautumisensa jälkeen syyllistyneet jälleen kerran uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettu sääntely parantaisi vakavien henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvien rikosten uhriksi joutuvien henkilöiden asemaa, sillä tällaiset rikokset aiheuttavat suuria inhimillisiä kärsimyksiä erityisesti uhreille ja heidän läheisilleen mutta toki myös laajemmin yhteiskunnassa. Esitys on linjassa muiden Pohjoismaiden rikosoikeudellisten näkemysten kanssa. Siinä on otettu huomioon kattavasti Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet ja käyty läpi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä, jossa on korostettu valtion positiivista toimintavelvoitetta yksilön hengen ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Esityksessä on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat reunaehdot varmuusvankeuden kaltaisen seuraamuksen käytölle. Muutosten arvioidaan lisäävän pidemmällä aikavälillä vähäisessä määrin päivittäistä vankilukua arviolta 4—12 vangilla. Esityksessä on huomioitu tästä aiheutuvat lisäkustannukset Rikosseuraamuslaitokselle, Vankiterveydenhuollon yksikölle, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, Syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimille. Kustannusvaikutuksessa on huomioitu se, että kyseessä on erityisen haastava vankiryhmä, joka edellyttää muun muassa keskimääräistä tiukempaa valvontaa ja säännöllistä uusimisriskitason arviointia. Esitettyjen lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2027 alusta. — Kiitos.