Mikkonen Krista

Arvoisa puhemies! Todellakin on hyvä katsoa muihin maihinkin silloin, kun tehdään näitä omia kriteereitä. Tanskassa tilanne varmaan on jo se, että kun sinne on tullut niin paljon datakeskuksia ja se on tavallaan huomattavasti edellä meitä, niin siellä katsotaan, että niitä on jo riittävä määrä, ja sen takia ne ovat siellä viimeisessä luokassa. Olen ihan samaa mieltä, että meidän pitää uskaltaa ja kyetä laittamaan ehtoja, koska kyllä muuten tilanne menee helposti siihen, että meitä hyväksikäytetään siinä mielessä, että datakeskukset vievät meidän verkon kapasiteetin ja uusiutuvan energian. Sitten meille jäävät tulematta sentyyppiset investoinnit, jotka toisivat paljon enemmän työpaikkoja, joilla me saataisiin meidän vihreää siirtymää edistettyä. Sen takia nämä ehdot ovat minusta ihan oleellinen kysymys, ei vain nyt liittyen tähän sähköntuotantoon ja joustoihin, vaan kyllä myös niihin ehtoihin, mitkä liittyvät ympäristöön. Haitat tulee kompensoida, ja haittoja pitää tietysti minimoida mahdollisimman paljon. Minusta yksi oleellinen kysymys on se, että se hukkalämpö, joka sieltä syntyy, todellakin saadaan järkevään käyttöön ja silläkin sitten korvataan sitä nykyistä fossiilista tai polttoon perustuvaa lämpötuotantoa. Sen takia nyt on oikeastaan viimeinen hetki asetella näitä ehtoja, jotta me päästään kuskin paikalle tässä datakeskusbuumissa. Myös on oleellista, että kun meillä on ainakin nyt vielä toistaiseksi niin, että se on kunta, joka sijoittamispaikassa on isossa roolissa, ja totta kai kaavoitus on kunnan monopolissa, niin kyllä kuntapäättäjienkin pitäisi uskaltaa laittaa ehtoja: laittaa ehtoja ekologisesta kompensaatiosta, laittaa ehtoja esimerkiksi puurakentamisesta tai jostain tämmöisestä, niin että varmistetaan, että sitten, jos datakeskus alueelle tulee, niin siinä todella myös huomioidaan ekologista kestävyyttä ja myös esimerkiksi ehtoja siihen sijoittumiseen niin, että hukkalämpö todellakin saadaan hyödynnettyä. Tietysti haaste on se, että kun kunta tietysti siitä saa myös paljon taloudellista hyötyä kiinteistöveron kautta, niin on houkuttelevaa saada näitä investointeja, varsinkin jos ei sitten muun tyyppisiä investointeja ole saatavilla. Siinä nyt tulee tavallaan yksi ristiriita valtion ja kuntien välille, ja tähän pitäisi myös kyetä yhdessä löytämään ratkaisuja, jotta kokonaiskestävyys säilyy. Ei voi olla niin, että kunnat katsovat vain kapeasti omasta näkökulmastaan, vaan tässä pitää pystyä katsomaan myös kokonaisetua. Mutta se on ilahduttavaa, että selvästi nyt on tässäkin talossa ymmärretty, että näitä sääntöjä pitää uskaltaa laittaa, ja toivotaan todella, että hallitus tässä pystyy nopeasti etenemään.

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä tähän, että tässä on ollut hyvää, analyyttista keskustelua, ja todellakin me tarvittaisiin sääntöjen luomista näille datakeskusinvestoinneille. Yksi haastehan tässä tietysti on se, että nyt kunnat ovat niitä, jotka tekevät päätöksiä siitä, mihin nämä sijoitetaan, kun sitten taas esimerkiksi sähköverkon kannalta vaikutukset ovat laajempia koko maahan, ja myös se, että nämä eivät välttämättä tavallaan taas sijoitu nyt ollenkaan sellaisiin paikkoihin, missä sitä hukkalämpöä voitaisiin hyödyntää. Tässä tulee monia tämmöisiä ongelmia, joita pitäisi pystyä paljon, paljon paremmin yhteensovittamaan. Sen takia kyllä todellakin tarvittaisiin tämmöinen jonkunlainen datakeskuksiin liittyvä strategia ja selkeitä reunaehtoja ja prioriteetteja näille hankkeille — tosin ei vain prioriteetteja liittyen datakeskukseen, vaan prioriteetteja siihen, minkä tyyppisiä uusia investointihankkeita, vihreän siirtymän hankkeita, ylipäätänsä otetaan sinne verkkoon ja missä järjestyksessä. Tanskahan on tällaista priorisointia tehnyt. Siellä sähkönkäyttäjät on laitettu neljään luokkaan, ja siinä ensimmäisenä ovat tämmöiset normikuluttajat, ja sitten ovat muut käyttäjät, sitten ovat energiavarannot, ja datakeskukset ovat itse asiassa siellä viimeisenä. Minä ajattelen, että kun katsoo sitä keskustelua, mitä käydään Euroopassa tai mitä käydään Yhdysvalloissa liittyen nyt tähän datakeskusbuumiin, niin meidän todellakin on syytä katsoa sinne tarkkaan ja välttää niitä virheitä, mitä siellä on tehty, kun tilanne on monin paikoin nyt päässyt jopa hallitsemattomaksi. Mutta tosiaan oli hienoa täällä kyselytunnilla kuulla, että hallitus on vihdoin herännyt tähän ja on valmis nyt sitten tekemään näitä esityksiä, ja toivon todella, että tähän haasteeseen nyt tartutaan hyvin vikkelästi. Yksi haastehan on myös se, että todellakin meidän kantaverkko on jo nyt monin paikoin tukossa. Tietysti tuolla Itä-Suomessa meidän pitäisi pystyä sitä vahvistamaan, ja siihen liittyen tietysti suunnitelmia on jo olemassakin, mutta sitten kun samanaikaisesti tämä sähkönkulutus kasvaa näin voimakkaasti, mitä nyt ennusteet ovat, niin tietysti haaste tulee myös siinä, miten sitä verkkoa pystytään rakentamaan. Sitten ehkä on hyvä mennä myös niihin juurisyihin. Kyllähän tietysti tämä tekoäly on yksi syy siihen, miksi näitä datakeskuksia tarvitaan, ja se kuluttaa valtavasti sähköä. Sen takia ajattelen, että meidän pitäisi myös miettiä, mihin sitä tekoälyä käytetään. Esimerkiksi meidän laitteissa on automaattiasetuksena, että siellä hakutoiminnoissa tai vaikka joittenkin kuvien suhteen tulee kaikenlaista animaatiota ihan pyytämättäkin. Minusta tällaisistakin asioista pitäisi miettiä, että kuluttaja oikeasti valitsisi, [Puhemies koputtaa] milloin esimerkiksi tekoälyä hyödyntää, eikä niin, että se olisi jotenkin automaattisesti meillä kaikissa laitteissa oletuksena.

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tämä esitys ympäristörikosten tiukentamisesta on nyt täällä eduskunnassa. Kiitos siitä ministerille. On helppo kyllä yhtyä myös noihin huomioihin, mitä edustaja Elo tuossa omassa puheenvuorossaan mainitsi. Jos puhutaan tämmöisistä monikansallisista isoista yrityksistä, niin erityisesti tämä katto 40 miljoonaa, joka on asetettu yhteisösakolle, on hyvin vähäinen heidän mittapuullaan, ja siinä mielessä ajattelen, että sitä olisi syytä vielä tarkastella. Todellakaan ympäristörikokset eivät ole vähäisiä, ja niiden seuraukset voivat olla hyvin vakavia niin luonnolle kuin ihmisille ja monesti myös hyvin pitkäkestoisia, jopa peruuttamattomia. Monet ympäristörikokset tuovat myös merkittävää taloudellista hyötyä tekijöilleen, kun he eivät noudata esimerkiksi jätelainsäädäntöä tai muuta lainsäädäntöä siten kuin kuuluisi tehdä. Siinä mielessä on tärkeää, että todellakin näihin ympäristörikoksiin puututaan. Lainsäädäntö on yksi väline, ja on hyvä, että siihen tulee nyt tiukennusta, mutta todellakin yhtä oleellista on se, että on resursseja toisaalta valvonnalla ja toisaalta sitten myös sillä koko ketjulla poliisista syyttäjälle ja tuomioistuimelle, että nämä rikoksentekijät todellakin saadaan kiinni ja kuriin niin, että he joutuvat rikosvastuuseen. Resurssien lisäksi myös tämä osaamistaso ja viranomaisten yhteistyö on sellainen, mihin on tärkeää kiinnittää huomiota. Nyt todellakin tämä lainsäädäntö tulee EU:n uudesta ympäristörikosdirektiivistä ja tietysti niin ollen koskee kaikkia EU-maita, mutta tämän lisäksi tarvittaisiin myös kansainvälinen laki, joka tekisi luonnontuhonnasta eli ecocidesta suoraan kansainvälisen rikoksen. Luonnontuhonnallahan tarkoitetaan tällaisia laajoja ja vakavia ympäristötuhoja, kuten vaikka suuria öljyvuotoja, sademetsien laajaa tuhoamista tai sodan aikaisia ekologisia tuhoja. Olisin kysynyt ministeriltä, kun tiedän, että tämä ecocide-keskustelu on kansainvälisillä kentillä varsin vilkasta ja monet maat haluavat edistää sitä ja myös Pohjoismaiden neuvostossa on tähän liittyvä suositus, että Pohjoismaat olisivat tässä aktiivisia: millaista keskustelua tästä ecocidesta, luonnontuhonnan viemisestä kansainväliseen lakiin käydään, jos ministeri on tästä tietoinen?

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri tuossa edellä totesi, että jo 20 vuotta on puhuttu maatalouden kannattavuudesta, ja näinhän se on. Itsekin muistan tässä talossa yli kymmenen vuotta olleena monet kerrat nämä samat keskustelut. Sen takia olisikin tärkeää, että pystyisimme puuttumaan nimenomaan niihin rakenteisiin, joilla varmistamme kannattavuuden tulevaisuudessa. Yksi kysymys on tietysti tämä kaupan valta ja se, kuinka paljon tuottajalle jää, mutta toinen kysymys on myös se, miten me varmistamme maatalouden kestävyysmurroksen: miten me varmistamme hyvän kasvukunnon, miten me varmistamme luonnon monimuotoisuuden, pölyttäjät, vesien riittävyyden ja niin edelleen? Sen takia toivoisin hallitukselta enemmän toimia tämän kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi, sillä monet viljelijät haluavat tehdä enemmän toimia, mutta tällä hetkellä meidän tukipolitiikkamme ei ohjaa siihen, ja se ei ole oikein. Viljelijät kuitenkin arjessaan jo kärsivät ilmastokriisin tuomista haitoista — sään ääri-ilmiöistä, kuivuudesta, rankkasateista — ja myös tuotantopanosten hintojen äkillisistä heilahteluista, jotka johtuvat ilmastokriisistä.

Arvoisa puhemies! Me päättäjät emme ole onnistuneet varmistamaan, että tämän päivän lapsilla ja nuorilla, tulevista sukupolvista puhumattakaan, olisi tasavertaiset mahdollisuudet hyvään elämään. Olemme tehneet päätöksiä, joiden pitkäaikaisia vaikutuksia emme ole miettineet ja joista emme ole välittäneet. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa monen tämän päivän lasten ja nuorten on vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa. Nuorisobarometrissä vuonna 2024 näimme suomalaisten nuorten tulevaisuudenuskon romahduksen. Siltä ajalta mieleeni on jäänyt kuva 14-vuotiaasta pohjoissaamelaisesta Piretistä, jonka kyltissä luki: ”Teidän päätökset, meidän tuho.” Hän oli huolissaan poronhoidon tulevaisuudesta talvien muututtua arvaamattomiksi ilmaston kuumentumisen myötä. Sitten vuoden 2024 jälkeen nuorten tulevaisuudenusko on vain heikentynyt. Viime vuoden tulosten mukaan jo puolet nuorista suhtautuu maailman tulevaisuuteen pessimistisesti. Syy siihen, että emme kykene päätöksissämme huomioimaan tulevia sukupolvia ja huolehtimaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on itsekäs. Monilla päätöksillä varastamme tulevaisuudelta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan. Kyse ei ole siitä, emmekö olisi jo pitkään tienneet, että esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, luonnonvarojen ylikulutus, alkuperäisen luonnon tuhoaminen muun maan käytön alta, vesiin, ilmaan ja maahan päästetyt kemikaalit muuttavat ympäristöä niin, että tulevien sukupolvien elämänmahdollisuudet heikkenevät. Tiedeyhteisö on varoittanut asiasta jo pitkään. Saman ovat tehneet järjestöt YK:sta alkaen. Myös kansalaiset ja nuoret itse ovat vaatineet päätöksiä, jotka mahtuvat planeetan asettamiin reunaehtoihin. Ja kun pelkkä puhe ei ole auttanut, ovat nuoret ja lapset haastaneet valtioita oikeuteen siitä, etteivät ne pysty suojelemaan heitä. Kuusi vuotta sitten kuusi portugalilaista lasta ja nuorta haastoi Euroopan valtiot oikeuteen, koska ne olivat laiminlyöneet toimet ilmastokriisin torjumiseksi. Sen jälkeen ilmasto-oikeudenkäyntejä on nähty enemmänkin, myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Meidän päättäjien on herättävä. Nykyinen tapa, jolla teemme päätöksiä lyhyellä aikavälillä unohtaen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, ei ole kestävä. Meidän on kyettävä osoittamaan johtajuutta. Äänestäjien pelossa ei pidä laiminlyödä lastemme ja nuortemme tulevaisuutta. Tämä kaikkien eduskuntapuolueiden yhdessä tekemä lakialoite on keino tuoda ylisukupolvinen näkökulma päätöksenteon pohjaksi. Toisin kuin joissain muissa maissa, meillä Suomessa ei tulevien sukupolvien oikeuksia ole kirjattu perustuslakiin. Mielestäni se tulisi tehdä, mutta ennen sitä on tärkeää saada lainsäädäntöön velvoite huomioida tulevat sukupolvet poliittisissa suunnitelmissa ja seurannassa, lainsäädännössä ja sen valmistelussa sekä tulevaisuuden ennakoinnissa, mitä nyt käsittelyssä olevalla lakialoitteella ehdotetaan. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa valmistelleet tätä lakiehdotusta yhdessä kaikkien puolueiden kesken. Haluan kiittää kaikkia kollegoita tulevaisuusvaliokunnassa sekä tietenkin niitä 125:tä edustajaa, jotka ovat allekirjoittaneet lakialoitteen. Erikseen haluan kiittää tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajaa, Timo Harakkaa, joka toimi primus motorina tämän lakialoitteen valmistelussa. Aloite on myös hyvä esimerkki siitä, että tässä talossa kyetään yhteistyöhön. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, meidän vastuullamme on varmistaa lastemme ja nuortemme sekä tulevien sukupolvien mahdollisuus hyvään elämään yhteisellä planeetallamme. Mikä voisi olla tärkeämpi tehtävä? Siksi meidän on kyettävä nykyistä kauaskantoisempaan päätöksentekoon. Toki siihen pitäisi pystyä myös ilman asiaa velvoittavaa lainsäädäntöä. Tulokset eivät sen suhteen kuitenkaan mairittele, ja siksi mielestäni on syytä viedä velvoite päätöksenteon ylisukupolvisesta oikeudenmukaisuudesta lainsäädäntöön. Se on omalta osaltaan lupaus nuorillemme, että me välitämme heidän tulevaisuudestaan.

Arvoisa puhemies! Tosiaan meillä on nyt käsittelyssä tämä kansalaisaloite liittyen siihen, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi ja poistettaisiin päästökaupan piiristä. Sinänsä minusta on hyvä, että meillä on tämä kansalaisaloitejärjestelmä, ja minusta on hyvä, että kansalaiset voivat nostaa niitä asioita tänne poliittiseen keskusteluun, mitä kokevat tärkeiksi, ja on tietysti meidän tehtävämme täällä eduskunnassa nämä käsitellä. Tämä kansalaisaloitehan keräsi nimensä täyteen viime toukokuussa, ja se on nyt täällä salissa jo. Toivoisin tietysti, että muutkin kansalaisaloitteet olisi tämä hallitus yhtä ripeästi tuonut tänne saliin käsiteltäväksi. Siellä on edelleen käsittelemättä sellaisia kansalaisaloitteita, jotka ovat yli kaksi vuotta vanhoja, ja nyt tietysti kun vaalikausi lähestyy loppuaan, vaarana on, että niitä ei ehditä käsitellä, ja nehän raukeavat siinä kohtaa, kun vaalikausi päättyy. Pidän tosi valitettavana tämän kansalaisaloiteinstituution näkökulmasta sitä, että kun kansalaiset jonkun asian haluavat keskusteluun nostaa ja muuttaa lainsäädäntöä ja keräävät valtavat määrät nimiä, niin sitten täällä talossa viivytellään niin, että tietyt kansalaisaloitteet eivät ehdi käsittelyyn. Tämä aloite on nyt tullut pikavauhtia, mutta tosiaan myös ne, jotka siellä vielä jumittavat, tulisi tänne saliin tuoda. No, sitten itse tästä aloitteesta. Todellakin tässä haluttaisiin, että turve määriteltäisiin uusiutuvaksi. No, on tietysti ihan totta, että turve pikkuhiljaa uusiutuu, mutta kun puhutaan uusiutuvasta energiasta, niin silloin tietysti puhutaan sellaisesta uusiutumistahdista, joka on ei nyt välttämättä sukupolven aikana, mutta sanotaan nyt vaikka ihmisiän aikana. Elikkä jos me verrataan tätä nyt puuhun, joka on uusiutuvaa, niin silloin on tietysti ihan erilainen mittakaava kuin turpeessa, kun turpeen uusiutumisessa puhutaan kuitenkin tuhansista vuosista. Sitten tietysti usein kun tästä turpeen uusiutuvuudesta puhutaan ja sitä kovasti halutaan ajaa, verrataan Ruotsiin. On tietysti hyvä muistaa, että myöskään Ruotsin lainsäädännössä turvetta ei luokitella uusiutuvaksi vaan se on ikään kuin tämmöinen välimuoto uusiutuvan ja fossiilisen energian välissä. Toki Ruotsiin vertaaminen siinäkään mielessä turpeen käytön osalta ei ihan toimi, että turpeen käyttö Ruotsissa on hyvin pienimuotoista Suomeen verrattuna. Verrokkimaista oikeastaan ainoa, missä turvetta käytetään samalla intensiteetillä kuin Suomessa, on Irlanti, ja Irlannissahan parlamentti teki päätöksen turpeen teollisen käytön kiellosta jo vuonna 2022. Meillä Suomessahan turpeen energiakäyttö ei ole kielletty, vaikka tässä keskustelussa joku on tällaistakin antanut ymmärtää, vaan kyllä sitä voi käyttää, mutta energiayhtiöt eivät käytä, koska se on niin kallista. No, se kallius tulee tietysti osittain siitä päästökaupasta, minkä piiriin se kuuluu, ja ihan oikeutetusti sinne kuuluu, koska todellakin ne turpeenpolton päästöt ovat erittäin merkittävät. [Hannu Hoskonen: Pienemmät kuin puulla!] Se, että puu ei ole siellä, johtuu tietysti juuri tästä, että puu sitten uusiutuu, mutta kyllä tietysti on ihan hyvä kysymys, minkä verran meidän energiantuotantoa ylipäätänsä kannattaa perustaa tähän polttoon, koska ne päästöt aina polttamisesta ovat merkittävät. Sitten toinen vaatimus, mikä tässä kansalaisaloitteessa on, on todellakin se, että tämä pitäisi päästökaupan piiristä poistaa. No, ensinnäkään sitähän ei voi kansallisesti tehdä, vaikka kansalaisaloitteessa näin toivottaisiin. Se, että me sitten kansainvälisesti EU:ssa tai sitten YK:ssa ajettaisiin sitä, mihin se määrittely siellä perustuu, ei tietenkään vastaa sitä tilannetta, mitä siitä energiakäytöstä päästöjä aiheutuu. Siinä mielessä on aivan perusteltua, että se on siellä päästökaupan piirissä. Itse asiassa tällä hetkellähän me kansallisesti nimenomaisesti kohdellaan turvetta kevyemmin kuin muita energiatuotteita, eli turpeelle on kansallisesti jo annettu ikään kuin alennusta verrattuna muihin energiatuotteisiin, ja siltikään se ei ole energiayhtiöiden näkökulmasta kannattavaa eivätkä he sitä käytä, vaikka se todellakin mahdollista olisi. Täällä on puhuttu sitten myös siitä, että missä määrin turpeennostolla on erilaisia ympäristövaikutuksia. No, me tiedämme tämän historian todellakin. Meillä on turvesuot pitkälti ojitettu, toisaalta puuntuotantoa ajatellen, jotka eivät kyllä kaikki onnistuneet, mutta myös turvetuotantoalueitahan on ollut aiemmin merkittävä määrä, ja kyllä edelleen tänä päivänä ne vaikutukset, mitä siinä on ollut vesistöihin, ovat näkyvissä. Elikkä ne vanhat synnit ovat edelleen siellä meidän vesistöissä, ja edelleen me joudumme julkisella rahalla aika paljon satsaamaan siihen, että me teemme tätä vesistönhoitotyötä. On hyvä sinänsä, että vesistönsuojelussakin on kehitytty, mutta tietysti on hyvä muistaa, että näinä päivinä, kun erityisesti erilaiset rankkasateet ovat entistä yleisempiä, välttämättä nämä vesistöjärjestelmät eivät ole toimivia, kun vesi valuu niiden yli ja siinä sitten humuspitoista vettä valuu vesistöihin ja aiheuttaa muun muassa tummumista. Todellakin en tätä kansalaisaloitetta kannata, juuri sen takia, että tämä energiakäyttö, jota tässä halutaan lisätä, aiheuttaa niin ilmastopäästöjä kuin vesistövaikutuksia, kun myös se suoluonto on meillä erittäin uhanalainen. Meidän suoluontotyypeistähän iso osa, yli puolet, on uhanalaisia, ja kehitys on ollut koko ajan vain heikkenemään päin. Siinäkään mielessä ei ole mitään syytä lisätä painetta suoluontoa kohden. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus on kansainvälisesti uniikki instituutio, joka samaan aikaan turvaa eri taustoista olevien lasten ja nuorten taideharrastuksen ja mahdollistaa ammattiuralle suuntautumisen. On tärkeää, että sitä uudistetaan tämän päivän tarpeisiin. Samaan aikaan tulee varoa sitä, ettei rikota sitä, mikä jo toimii. On hyvä, että tämä lakiesitys on tuotu tähän saliin, sillä todellakin on pitkä aika siitä, kun lakia viimeksi uudistettiin, ja todellakin se on tärkeää tuoda tähän päivään. Taiteen perusopetusta annetaan yhdeksällä eri taiteenalalla, joista määrällisesti erottuu musiikin opetus ylivertaisesti suosituimpana. Nykyisin noin 90 prosenttia valtionosuuksissa huomioiduista opetustunneista kohdentuu musiikkioppilaitoksille. Nyt tätä uudistusta tehtäessä tulisi löytää tasapaino kaikkien taiteenalojen tasapuolisen kohtelun välillä ja eri taiteenalojen erityispiirteiden huomioinnissa. Samalla on hyvä huomioida se, että tilanne ei muodostu kohtuuttomaksi nimenomaan musiikkiopetukselle, joka tällä hetkellä on kaikkein suosituinta. On huomioitava, että esimerkiksi yksilöopetukselle on edelleen tarvetta, jos haluamme, että kaikilla taiteenaloilla on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Ja tässä myös eri taidemuodot eroavat toisistaan sen suhteen, minkä verran yksilöopetusta on syytä olla tarjolla, ja tämä tulisi paremmin huomioida myös rahoituksessa. Tämä uudistus sinänsä on otettu hyvin vastaan, mutta huolihan on se, että rahoitus ei tule nyt käsi kädessä tämän lakiuudistuksen kanssa. Oli laskettu, että tämä lakimuutos vaatisi 10 miljoonan rahoituslisäyksen, mutta sitähän tuossa hallituksen budjettiesityksessä ei ole. Kannan myös huolta tästä alueellisuudesta, jota edustaja Anna-Kristiina Mikkonen tuossa edellä hyvin otti esille. Meillä on paljon alueita, joilla lasten määrä ja nuorten määrä laskevat ja silti taiteen perusopetukselle on tarvetta, ja tämä saavutettavuus kaikkialla Suomessa tulisi varmistaa. Siksi, kun tämä lakiesitys menee nyt sivistysvaliokuntaan käsittelyyn, on tärkeää, että nimenomaan näihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Arvoisa puhemies! Suomen Pankin pääjohtaja totesi, että hallitus pitää ensi vuonna välivuoden talouden sopeuttamisesta. No, ilmastopolitiikassa hallitus on pitänyt välivuosia koko tämän kauden ajan siitä huolimatta, että ilmastokriisin vaikutukset maksavat koko ajan enemmän ja ilmastotoimissa viivytteleminen johtaa siihen, että arjen kustannukset tulevat koko ajan kalliimmiksi. Tässä kertomuksessa todetaan ja ministerikin totesi, että meidän murheenkryynimme on maankäyttösektori. Näin se on ollut jo pitkään, ja sen takia viime hallitus viime toimikseen teki maankäyttösektorin pelastuspaketin. Mutta tämä hallitus ensi töikseen kumosi nuo päätökset, ja nyt on tulossa joitakin päätöksiä, mutta tähän asti on todellakin istuttu vain käsien päällä, vaikka ongelma on ollut tiedossa. Päästökauppasektorilla päästöt ovat vähentyneet, kiitos EU:n päästökaupan. Kysynkin ja ihmettelen, miksi Suomi on nyt sitten kannattamassa sitä, että EU:n päästökauppaa höllennetään, vaikka meidän elinkeinoelämämme todellakin toivoisi, että se säilyisi yhtä tiukkana, [Puhemies koputtaa] koska se on ollut heidän etunsa.

Arvoisa puhemies! Korruption keskeisinä riskialueina Suomessa pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja, maankäyttöä ja kaavoitusta, poliittista päätöksentekoa sekä puolue- ja vaalirahoitusta. Näin todetaan korruption vastaisessa strategiassa, joka laadittiin ensi kertaa viime hallituskaudella ja jota Orpon hallitus on jatkanut. Nämä esiin nostetut riskit ovat kaikki läsnä, kun puhutaan Garden Helsinki -hankkeesta. Kaverihallin päätöksenteon ympärillä on sellaista hähmäisyyttä, joka vaatii eduskunnan yhteistä keskustelua. Tai kuten puhemies koolle kutsumista harkitessaan totesi: ”kyse on korruptioepäilystä, veronmaksajien rahojen kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta asiaan liittyvissä keskusteluissa”. Eduskuntaa ei siis ole kutsuttu koolle keskustelemaan siitä, pitääkö Garden Helsinki -hanketta tukea vai ei, vaan keskustelemaan päätöksenteon avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Kokoomus on tottunut junailemaan ja runttaamaan isojen poikien kesken tilataksissa. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että pääministeri ei vielä tänäänkään näe mitään poikkeavaa siinä tavassa, miten hallitus päätti tukea kaverihallia ohituskaistalla hähmäisin perusteluin ja ohi virkavalmistelun. Päinvastoin pääministeri on moneen kertaan todennut, että hänestä kyse on aivan normaalista prosessista, maan tavasta, eikä hän ole kokenut toimineensa millään tavalla väärin tai kyseenalaisesti. Eikä kyse ole pelkästään pääministeristä. Koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet siunasivat runttauksen ja suhmuroinnin. Se, mitä hallituskumppanit ovat saaneet vastalahjaksi, ei ole ainakaan vielä tullut julkisuuteen. Se kuitenkin on selvää, että viimeinenkin SMP:n perintö perussuomalaisissa on kadonnut. Siinä, missä Veikko Vennamo jahtasi rötösherroja ja hyvä veli -kerhoja, perussuomalaiset antavat tänään tällaiselle toiminnalle tukensa. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat tänään valinneet taktiikakseen hyökkäyksen. Se on tunnetusti paras puolustus. Se ei edelleenkään näe mitään ongelmaa omassa toiminnassaan. Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, emmekä ole saaneet niihin vastauksia. Jäämme odottamaan oikeuskanslerin selvitystä. Me emme edes olisi täällä tänään keskustelemassa, jos pääministeri olisi saanut valita. Kun asia tuli julkisuuteen median ansiokkaan kaivelun ansiosta, niin pääministeri yritti ensin vaieta asian kuoliaaksi katoamalla medialta, sitten heitettiin pussin alle hankkeen lobbari Vapaavuori. Vielä muutama päivä sitten asiassa ei ollut pääministerin mielestä mitään poikkeavaa. Kyllä se oli julkinen paine ja suomalaisten osoittama vahva epäluottamus, mikä pakotti pääministerin taipumaan avoimuuteen, ei suinkaan valitsemaan sitä. Mutta hyvä edes niin. Arvoisa puhemies! Toivon, että me jokainen tässä salissa ymmärrämme, kuinka tärkeää on säilyttää kansalaisten luottamus päätöksentekoon. Se vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena hallituksen päättämässä korruption vastaisessa strategiassa nostetaan läpinäkyvyyden lisääminen kaikessa päätöksenteossa. Esiin nostetaan muun muassa hankintojen ja vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Toivon, että tämän päivän keskustelun myötä maan tapa muuttuu, mutta valitettavasti tästä keskustelusta on jäänyt sellainen kuva, että edelleenkään hallitus ei näe siinä mitään väärää vaan puolustaa toimintaansa, eikä hallitus näy ymmärtävän, kuinka sen toiminta on romuttanut kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on tehtävä työtä paremman hallinnon edistämiseksi, rakenteellisen korruption kitkemiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen askel olisi muuttaa vaalirahoituslakia niin, että ilmoitusvelvollisuutta kiristetään. Vihreät ovat jättäneet tänään asiasta lakialoitteen, ja toivon, että se saa tuen koko eduskunnalta. Toivon myös, että hallitus itsekin ymmärtää sen ja ryhtyy konkreettisesti edistämään itse hyväksymänsä korruption vastaisen ohjelman toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Kannatan tuossa aiemmin edustaja Saara Hyrkön esittelemää vastalausetta numero 3 ja kannatan sitä, että lisätalousarvio hyväksytään tuon vastalauseen mukaisena.

Arvoisa puhemies! Maatalouden kannattavuuskriisi on todellinen ja vakava ongelma. Viljelijöiden toimeentulo, kotimainen ruuantuotanto ja huoltovarmuus edellyttävät politiikkaa, joka vahvistaa maatalouden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä. Tukea ei kuitenkaan pidä rakentaa tavalla, joka lisää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista tai heikentää kannusteita siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Tämän esityksen ongelmana on, että tuki kohdistuu polttoöljyn käyttöön. Käytännössä kyse on siten fossiilisen energian käytön tukemisesta tilanteessa, jossa maatalouden pitäisi päinvastoin saada tukea energiatehokkuuden parantamiseen, polttoöljyn käytön vähentämiseen ja uusiutuviin ratkaisuihin siirtymiseen ja omavaraisuuden lisäämiseen. Esitystä perustellaan määräaikaisena ja poikkeukselliseen tilanteeseen liittyvänä toimena. Todellisuudessa tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun maatalouden energiaveron palautusta on korotettu poikkeusperusteilla kymmenen viime vuoden aikana. Tietysti sinänsä se tuki on ollut perusteltua, koska on ollut erilaisia kriisitilanteita, jolloin meillä on pitänyt olla joku väline, jolla tukea maataloustuottajia, mutta ongelma on se, että tämä on ollut se väline, jota on käytetty, elikkä ollaan nimenomaan käytetty tätä energiaveron palautusta välineenä, jolloin se tuki on mennyt fossiilisen polttoaineen tukemiseen ja fossiilisen riippuvuuden lisäämiseen. Itse asiassa tässä esityksessä itsessäänkin todetaan se, että tästä syntyy se ongelma, että toistuvasti käytettynä tällainen tuki ei enää näyttäydy aidosti kertaluontoisena kriisitoimena, ja se luo maatalouden toimijoille odotuksen siitä, että polttoaineiden hinnan noustessa energiaveron palautusta korotetaan myös tulevaisuudessa. Tämä voi vaikuttaa investointipäätöksiin ja vähentää kannusteita vähentää polttoöljyn kulutusta tai siirtyä pois fossiilisista polttoaineista. Näistä syistä emme pidä tätä esitystä tarkoituksenmukaisena. Maataloutta on perusteltua tukea, mutta fossiilisten polttoaineiden käyttöön sidottu lisäpalautus ei ole kestävä tapa vastata alan kannattavuuskriisiin. Sen sijaan tukemiseen on etsittävä keinoja, jotka vahvistavat alan kannattavuutta ja huoltovarmuutta ilman, että samalla ylläpidetään fossiiliriippuvuutta. Tukea tulisi kohdentaa esimerkiksi energiatehokkuuteen, kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, sähköistymiseen, biokaasuun ja muihin ratkaisuihin, jotka vähentävät tilojen energiakustannuksia pysyvästi ja tukevat samalla ilmastotavoitteita sekä omavaraisuutta.

Arvoisa puhemies! Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita sekä niihin liittyviä muita investointeja. Hallituksen esityksellä selkeytetään Suomen talousvyöhykkeen kiinteistö- ja tuloverotusta sekä saatetaan merituulivoimaloiden verorasitus yhdenmukaisemmaksi maatuulivoimaloiden verotuksen kanssa. Tämä tavoite on kannatettava. Nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen ratkaisu, jossa valtion jako-osuus Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta olisi 80 prosenttia ja kuntien osuus 20 prosenttia, on perusteltu. Sen sijaan käsittelyn edetessä täällä eduskunnassa tätä jako-osuutta muutettiin niin, että kunnan osuus on 30 prosenttia ja valtion 70. Sitä perusteltiin sillä, että kuntaan aiheutuu haittoja ja tämä suurempi vero-osuus ikään kuin korvaisi näitä. Tässähän peilataan ikään kuin maatuulivoimaan tämän osalta, mutta jos mietitään maatuulivoimaa ja merituulivoimaa, niin näitähän ei voi samalla tavalla verrata, sillä nämä merituulivoimalat sijoittuvat Suomen talousvyöhykkeelle, joka on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen esimerkiksi kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä kuin kunnan omalla alueella toteutettaviin hankkeisiin. Sen takia katsomme kyllä, että olisi ihan perusteltua pitää tämä hallituksen esityksen mukainen vero-osuusjako, elikkä niin, että valtion osuus olisi se 80 prosenttia ja kunnan 20 prosenttia. Todellakin se tavallaan verrannollisuus maatuulivoimaan on hyvin erilainen, koska maatuulivoima todellakin vaikuttaa ihan eri tavalla siihen kuntaan, kunnan alueeseen ja myös kunnan tehtäviin liittyen nyt vaikka infraan tai alueiden käyttöön ja yhdyskuntarakentamiseen, kuin sitten tämä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima, koska tämä talousvyöhyke on todellakin kansainvälinen, kuntien alueen ulkopuolinen merialue. Sen sijaan valtiolla siellä on sekä vallankäyttöoikeuksia että velvollisuuksia ja tehtäviä, ja siinäkin mielessä se, että tuo valtion osuus todellakin säilytettäisiin siinä 80 prosentissa, olisi todellakin ollut perusteltua, kuten oli tämä hallituksen alkuperäinen esitys, mutta sitä nyt sitten valiokuntakäsittelyssä muutettiin. No, sitten ehkä laajemminkin tästä merituulivoimasta ja tuulivoimasta kaiken kaikkiaan: Kyllähän nyt tämänkin muutoksen jälkeen maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää eroja, joita olisi syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Hallituksen esityksen lausuntopalautteessa on tuotu esiin sekä verotuksen yhdenmukaistamisen ja selkeyttämisen tarve että merituulivoiman rakennuskustannuksiin, tekniseen kehitykseen ja verorasitukseen liittyviä näkökohtia. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Mielestämme merituulivoiman edistämisen ei tule perustua pelkästään yksittäisiin lainsäädäntömuutoksiin, vaan Suomeen tarvittaisiin kansallinen merituulivoimavisio. Sen tulisi koota yhteen merituulivoiman tavoitteet, luvituksen ja merialuesuunnittelun kehittäminen, sähköverkon ja muun infran tarpeet, investointiympäristön ennakoitavuus sekä verotuksen pitkäjänteinen tarkastelu.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Todellakin meillä on lähes 80 000 nuorta vailla työtä, ja se on se iso yhteinen ongelmamme. Tässä keskustelussa on tullut selvästi esille se, että hallitus heräsi aivan liian myöhään tähän nuorten työttömyyteen. Kuten monissa puheenvuoroissa on todettu, heikon talouden aikana erityisesti nuorten työttömyys kasvaa, ja näinhän on käynyt nytkin. Sen takia on valitettavaa, että ne keinot, mitä hallitus on tuonut — tämä seteli, joka todellakin kaipaa korjaamista, sillä se ei ole nyt toimiva, tai ne pilotit, mistä tänään kuultiin, että ovat tulossa — tulevat vasta nyt, kun tämä työ olisi pitänyt aloittaa jo paljon aiemmin. Me kaikki tiedämme, että ensimmäinen työpaikka on äärimmäisen tärkeä, ja nyt meillä on aivan liian paljon nuoria, jotka ovat sitä ilman. Hallituksella on kyllä keinoja. Yksi keino, mitä vihreät ovat ehdottaneet, on se, että laitetaan nuorten palkkaaminen yritystukien ehdoksi, tai se, että käytetään omistajaohjausta työkaluna nuorten harjoittelu‑ ja oppisopimuspaikkojen lisäämisessä. [Puhemies koputtaa] Nyt pääministeri on vain vedonnut yrityksiin, mutta käyttäkää myös näitä täsmäkeinoja, millä voimme varmistaa sitä, [Puhemies koputtaa] että nuoret saavat työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa, kun kolme vuotta sitten tässä salissa viimeksi puhuttiin valkoposkihanhista ja oli kansalaisaloite, jossa ehdotettiin, että ne siirretään metsästyslakiin riistalinnuiksi, niin ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto kannattivat sitä, kaikki muut vastustivat. No, viime kaudella yritettiin etsiä sitten luonnonsuojelulain puitteissa ratkaisua, koska näen kyllä, että tämä siirto on ihan perusteltu. Esimerkiksi valkoposkihanhi on hyvin elinvoimainen, ja ne vahingot, mitä Itä-Suomeen aiheutuu, ovat aivan todellisia. Mutta täällä on nyt semmoinen harha siitä, että tämä suojametsästys poistaisi muiden keinojen tarpeen. Tarvitaan edelleen esimerkiksi lintupeltoja, tarvitaan myös karkotusta erityisesti keväisin, koska osa maanviljelijöistä ei halua, että jatkossakaan keväisin ammutaan heidän maillaan lintuja. Sen lisäksi tämä esitys ei ole kyllä tasapainoinen, niin kuin ministeri sanoi. Se, että saa ampua viisi lintua Etelä-Suomen pellolla sillä perusteella, että Itä-Suomessa ne aiheuttavat vahinkoja, on aivan perusteetonta. Virossa ja Ruotsissa, jossa suojametsästys on käytössä, on alueellisesti rajattu, millä alueilla sitä voi tehdä, ja näin pitäisi olla Suomessakin. Niillä alueilla, missä vahingot ovat merkittäviä, tämä voi olla perusteltua, mutta ei näin laajasti, [Puhemies koputtaa] että kaikkialla maassa saa ampua pelloilla, jos on viisi valkoposkihanhea.

Arvoisa puhemies! Talousarviot peilaavat aina hallituksen arvoja, ja tietysti tällä vaalikaudella kaikki nämä hallituksen talousarviot ja tämä lisätalousarviokaan eivät tee poikkeusta. [Sanna Antikainen: Turvallisuus etusijalla, toisin kuin teillä!] Rahaa on rikkaille, on fossiilisille tukia, on turpeelle, mutta sitä ei löydy köyhyyden torjuntaan, kansanterveyteen tai koulutukseen. On ymmärrettävää, että tänä aikana täytyy puolustukseen satsata, mutta haaste on se, miten me pystymme turvaamaan myös muut tarpeet, ja siksi vihreät ovat ehdottaneet puolustusveroa yhdeksi työkaluksi sen varmistamiseksi. Nostan tästä lisätalousarviosta tuon Metsähallituksen tuloutustavoitteen nostamisen, jota tehdään nyt kolmatta tai neljättä kertaa tällä vaalikaudella, ja se kyllä johtaa liiallisiin hakkuihin valtion metsissä. Samaan aikaan suomalaiset ihmettelevät, kuinka valtion metsien retkeilypalveluita vähennetään. Itse asiassa ehdotankin, voisiko yksi keino nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi olla se, mikä tehtiin kaudella 2012—2014, jolloin Metsähallitukseen palkattiin nuoria [Puhemies koputtaa] Luontopalveluihin, niin sinne opastukseen kuin rakenteiden [Puhemies koputtaa] ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Olin tässä talossa, kun Sipilän hallituksen taksilain merkittävät muutokset tehtiin, ja en niitä kannattanut. On hyvä, että nyt jo viime hallitus korjasi ja tämä hallitus korjaa tuolloin tehtyjä virheitä. Tuolloin, siis Sipilän hallituksen aikana, perussuomalaiset ja kokoomushan kannattivat sitä lakiesitystä, ja siinä mielessä ehkä sekin on hyvä tässä ääneen sanoa. Todella hyvä, että tätä nyt korjataan, ja on tärkeää, että tähän saadaan näitä muutoksia, jotta taksialan luottamusta voidaan lisätä, jotta nimenomaan voidaan varmistaa turvalliset taksimatkat ihan kaikille ja myös sitä osaamista kuljettajille, jos mietitään vaikka erityisryhmiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta taksin mittarivaatimus ja värillisten kilpien vaatimus, jotka tähän on tuotu: Kuten edustaja Harjanne tuossa edellä kertoi, valiokunnassakaan tätä asiaa käsitellessä ei noussut esiin, että nämä olisivat juuri niitä tarpeellisia toimia vaan päinvastoin. Esimerkiksi talousvaliokunta on varoittanut siitä, että tämän myötä saatavuus voi heikentyä ja hinnat nousta, koska tämä vaikeuttaa alalle pääsyä, etenkin pienten yrittäjien alalle pääsyä, ja lisää byrokratiaa. Todellakin yksi haitta, joka tuosta aikoinaan tehdystä taksilain muutoksesta myös syntyi, oli se, että käytännössä kaupunkien ulkopuolella on hyvin vaikea saada taksia. Taksien saatavuus on heikentynyt merkittävästi, jos mennään isojen kaupunkien ulkopuolelle. Siinä mielessä sitä, kun nyt sitten vaikeutetaan esimerkiksi alalle pääsyä tai sitä, että meillä voisi olla osa-aikaisesti tai muun ammatin sivussa taksiyrittäjänä toimijuutta, nyt nämä vaatimukset, mitä liittyy näihin mittareihin ja värillisiin kilpiin, heikentävät. Siinä mielessä muutoin tämä esitys on mielestämme hyvä mutta nämä vaatimukset eivät ole tarpeellisia. Siksi kannatankin tuota aiemmin edustaja Harjanteen tekemää vastalauseen mukaista ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Otin nyt vielä tämän puheenvuoron kertoakseni edustaja Savolalle, että kyllä vihreät ovat kunnissa tehneet aika paljonkin sentyyppisiä aloitteita, että esimerkiksi lähiruokaa suositaan, luomuruokaa suositaan, nimenomaan niin, että saisimme sitä paikallista ruokaa käytettyä ja sillä tavalla tuettua myös aluetaloutta. Emme ole samassa kunnassa, niin että tämä kaikki ei varmasti kantaudu sitten edustaja Savolan korviin sinne Ähtäriin asti, mutta tämmöisiä aloitteita olemme tehneet. Ja kyllä, olemme myös kannattaneet sitä, että eläinperäinen ruoka puolitettaisiin. Se on ihan terveyssuositusten mukaista, ja siinäkin sitten voisimme varmistaa, että käytämme enemmän kotimaisia kasviksia. Itse asiassa myös esimerkiksi kotimaista järvikalaa tulisi suosia paljon enempi joukkoruokailuissa, kouluissa ja päiväkodeissa, kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Näin haluamme edistää sitä kotimaista tuotantoa. Kun tässä todettiin, että se on tuottajalta pois, niin kyllä me näemme, että ruuantuottajia ovat myös ne vihannesten ja kasvisten tuottajat eivätkä ainoastaan lihantuottajat.