Mikkonen Krista

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Vestmania tästä lakialoitteesta, joka on hyvin ajankohtainen. Se on itse asiassa tänään vielä ajankohtaisempi kuin viikko sitten, kun tästä samasta aloitteesta aloitettiin keskustelu, joka jäi silloin kesken, sillä datakeskusbuumi todellakin puhuttaa ihmisiä. Toissa päivänä avattiin kansalaisaloite, joka vaatii asettamaan datakeskuksille ehdot ja rajoitukset sähköverkkoon liittymiselle ja toiminnan harjoittamiselle, ja se saa jo viimeistään huomenna, ellei jopa tämän vuorokauden aikana, nuo vaadittavat 50 000 nimeä täyteen. Suomi houkuttelee datakeskuksia edullisen sähkön, kylmän ilmaston ja tilan vuoksi. Datakeskukset kilpailevat muiden investointien kanssa sähkökapasiteetista, ja siksi on ihan perusteltua kysyä, millaisia datakeskuksia, kuinka monta ja millä ehdoilla niitä Suomeen mahtuu. Ei se, että kyselee investointien ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten reunaehtojen perään, tarkoita sitä, että väheksyisi datakeskuksen tuomia työpaikkoja. Kyse on siitä, että meidän pitää itse olla kuskin paikalla, ja tämä on hallitukselta täysin unohtunut. Tuntuu siltä, että datakeskusbuumi yllätti hallituksen housut kintuissa, sillä vielä hetki sitten hallitus helpotti datakeskusten kaavoitusta ja aivan äsken hallitus vielä mietti yritystukia datakeskuksille — hyvä, että niistä sentään älyttiin luopua. Mutta sen sijaan, että nyt seurataan sivusta, kuinka sähkösyöppöjä datakeskuksia syntyy ympäri maata kuin sieniä sateella, on aika tehdä kokonaissuunnitelma ja asettaa reunaehdot datakeskuksille. Edustaja Vestmanin lakialoitteessa halutaan asettaa reunaehtoja yhteen datakeskusten tuomaan haasteeseen, valtavaan sähköntarpeeseen. Rakenteilla ja suunnitteilla olevat datakeskukset ovat nostamassa Suomen sähkönkulutusta aivan merkittävästi jo lähivuosina. Samalle sähkölle on kysyntää, kun teollisuus on irtautumassa fossiilisista. Huoli on noussut myös siitä, riittääkö sähköä kotitalouksille ja muulle teollisuudelle kohtuulliseen hintaan. Siksi vaatimus siitä, että datakeskusten tulisi itse tuottaa tarvitsemansa sähkö, on perusteltu. Uhkana on, että se uusiutuva sähkö, jota on lisättävä vihreän siirtymän läpiviemiseksi, valuukin datakeskusten myötä lisääntyneeseen kulutukseen. Lakialoitteen toinen vaatimus on, että datakeskusten pitää tarjota joustokykyä sähköjärjestelmään. Tämä on niin ikään perusteltu vaade. Ajattelen, että lakialoitteessa esitettyjen vaatimusten lisäksi datakeskusinvestoinneille on syytä laittaa muitakin ehtoja. Itse asiassa näiden sekä lakialoitteen vaatimusten tulisi olla keskustelussa kaikenlaisissa investointihankkeissa. Yksi vaatimus on hukkaenergian hyödyntäminen. Toinen on kysymys sähköverkkokapasiteetin käytöstä. Erityyppisten datakeskusten työllisyysvaikutukset ja niiden tuottama lisäarvo vaihtelevat. Erot näissä voivat olla suuria suhteessa muihin tarjolla oleviin investointeihin. Sen vuoksi pitäisi pystyä priorisoimaan sitä, millaisia investointeja rajalliseen sähköverkkoon liitetään. Nyt tilanne on se, että nopeat syövät hitaat ilman sen kummempaa harkintaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei ole fiksua. Lisäarvoa tuottavien ja pysyviä työpaikkoja synnyttävien hankkeiden tulee olla etusijalla. Datakeskukset vaativat myös valtavasti tilaa. Siksi paras olisi, että ne sijoitettaisiin jo valmiiseen infraan, kuten tyhjentyneisiin tehdasrakennuksiin. Todellisuudessa datakeskuksille on kaavoitettu ympäri maata laajoja alueita pelloille sekä metsiin, jotka hakataan alta pois. On huolehdittava, että luontohaitta jää mahdollisimman pieneksi ja se kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla. Nyt viimein on otettava käyttöön maankäytön muutosmaksu, sillä laajoja alueita tuottavaa metsämaata uhkaa hävitä datakeskusten alta. Juuri tänään saimme kuulla, että Googlen epäillään aloittaneen laittomat hakkuut Kajaanissa ja Muhoksella datakeskustyömaille. Ei näin voi toimia. Yhtiöiden on toimittava lakiemme mukaan, ja lakien noudattamisen pitää olla itsestäänselvyys myös datakeskusten rakennustyömailla. Valitettavasti senkin suhteen on ollut ongelmia. Datakeskusten työmailla on ollut epäilyjä työvoiman hyväksikäytöstä. On myös varmistettava, että verot maksetaan Suomeen, ja monikansallisten datakeskusten aggressiiviseen verosuunnitteluun pitää pystyä puuttumaan. Arvoisa puhemies! On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole kestävää tuottaa loputonta määrätä sähköä, vaikka se päästötöntä olisikin. Kaikella energiantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Maapallon kestävyyskriisi ei ratkea sillä, että vaihdamme energian uusiutuvaan mutta lisäämme kulutusta entisestään. Tarvitaan neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämistä ja energiansäästöä. Siksi datakeskustenkin osalta tarvitaan kohtuullisuutta.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää keskustaa tämän välikysymyksen tekemisestä. Maatalouden kannattavuuskriisi on vakava, ja siihen on vastattava. Suomalainen ruokaketju ei ole terve, kun kuluttaja maksaa ruuasta paljon, yhteiskunta tukee maataloutta merkittävästi ja silti tuottaja joutuu miettimään, riittävätkö rahat perheen arkeen. Kuitenkaan täällä esitetyt keinot, kuten pysyvät verohelpotukset tai ympäristötoimien jarruttaminen, eivät ratkaise kannattavuuden rakenteellista ongelmaa vaan lykkäävät vain sitä eteenpäin ja jättävät saman tilanteen odottamaan seuraavaa kriisiä. Maatalouden kestävyysmurros on ainoa tapa varmistaa tulevaisuuden kestävä ruuantuotanto. Ruokajärjestelmää on muutettava siten, että se mahtuu maapallon, ympäristön ja luonnon kantokyvyn rajoihin. Hallitus ei ole kyennyt rakentamaan uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten turvataan olosuhteet tuottaa ruokaa Suomessa kannattavasti, turvallisesti, luonnon tilaa ja eläinten oikeuksia parantaen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Vaikka tieto ruuantuottajien ahdingon ja ympäristön tilan heikkenemisestä on ollut jo pitkään saatavilla, emme ole tarttuneet ekokriisien vaatimaan ruokamurrokseen riittävän nopeasti. Siitä maksavat hintaa tänään sekä suomalaiset viljelijät että ympäristö. Maatalouden kestävyysmurros koskee koko ketjua aina pellolta ruokapöytään. Maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä on vähennettävä. Viljelytapoja on uudistettava niin, että ne tukevat maan kasvukuntoa, ylläpitävät maan hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuutta. Eläintuotannon osuutta on vähennettävä ja kasviproteiinin määrää kasvatettava. Fossiilipohjaisesta energiasta ja lannoitteista on päästävä eroon ja siirryttävä uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kiertoon. Monet yksittäiset viljelijät ovat jo tarttuneet muutokseen. Esimerkiksi tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin salolaisen viljelijän toimista vesistöpäästöjen vähentämiseksi. Myös tuottajajärjestöt ovat tehneet omat, varsin pätevät tiekartat niin maatalouden monimuotoisuuden kuin ilmastotoimien vahvistamiseksi. [Pertti Hemmilä: Minä olen päästöjä vähentänyt kauan!] Mutta suurta murrosta ei synny, jollei maatalouden tukijärjestelmä ohjaa siihen. Liian pitkään politiikassa on annettu ymmärtää, että suomalaisen ruuantuotannon puolustaminen tarkoittaisi sitä, että kaikki voisi jatkua ennallaan, aivan kuin ilmastokriisi ei vaikuttaisi Suomeen mitenkään. Mutta jokainen viljelijä näkee jo muutokset: kuivuuden pelloilla, rankkasateiden vaikutukset ja tuotantopanosten hintojen heilahtelut. Tällä hetkellä liian suuri osa ilmastokriisin laskusta jää tavallisten viljelijäperheiden maksettavaksi. Se ei ole reilua. Se ei myöskään ole hyvää varautumista. Poliittiset päättäjät eivät ole auttaneet ruuantuottajia kestävyysmurroksessa, vaikka se on välttämätön ruuantuotannon tulevaisuuden varmistamiseksi. Ministeri Essayah sanoi vastauspuheenvuorossaan, että nykyinen hallitus olisi merkittävästi edistänyt kestävyysmurrosta. Olisipa tosiaan näin. On hyvä, että hallitus on jatkanut työtä biokaasun ja kierrätyslannoitteiden parissa, mutta kokonaisuudessa maatalouden ilmasto- ja ympäristötyön rahoitusta on heikennetty. Hallitus puhuu huoltovarmuudesta liian kapeasti. Kun ilmasto muuttuu, maaperä köyhtyy tai pölyttäjät vähenevät, kyse ei ole vain ympäristöpolitiikasta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tuottamaan ruokaa, ja tästä syystä vihreät ovat vaatineet ympäristöturvallisuuden nostamista osaksi Suomen kokonaisturvallisuutta. Arvoisa puhemies! Väliaikaiset, tarkasti kohdennetut kriisitoimet viljelijöille ovat perusteltuja tässä akuutissa tilanteessa. Näitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa pysyviin verotukiin, kuten kiinteistöveron poistoon tai energiaveron lisäpalautuksen laajentamiseen, jotka heikentäisivät pitkällä aikavälillä sekä julkista taloutta että ympäristöohjausta. Jotta voimme taata viljelijöiden paremman toimeentulon pitkällä tulevaisuudessa, on heitä autettava akuuttien toimien lisäksi taloudellisesti kestävyysmurroksen läpiviemisessä. Siis tuetaan viljelijöitä siirtymässä kasvukuntoisiin, hiiltä sitoviin peltoihin ja uudistavaan viljelyyn. Vähennetään maatilojen riippuvuutta tuontienergiasta ja lannoitteista vauhdittamalla biokaasun tuotantoa ja käyttöä. Panostetaan kasviproteiinien tuotantoon, jalostuksiin ja uusiin ruokainnovaatioihin. Otetaan mallia Tanskasta myös siinä, kuinka maataloustuottajat, ympäristötoimijat ja valtio ovat yhdessä sopineet sitoumuksesta ja politiikkatoimista, joilla pienennetään merkittävästi maatalouden ilmasto- ja vesistöpäästöjä. Vähennetään eläintuotantoa ja varmistetaan, että eläintuotanto on eettisesti ja ekologisesti kestävää, ohjaamalla maltillisiin eläinmääriin ja luomutuotantoon, joka turvaa eläinten lajinmukaisen elämän. Puututaan kaupan liialliseen keskittymiseen lisäämällä Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä markkinaoikeuden resursseja ja vahvistetaan alkutuottajien mahdollisuuksia järjestäytyä markkinaedun valvonnassa. Karsitaan ympäristölle haitallisia ja tehottomia yritystukia ja kohdennetaan säästöt viljelijöiden aitoa kannattavuutta ja sukupolvenvaihdoksia tukeviin pysyviin rakenteellisiin toimiin. Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on hyvät mahdollisuudet tehdä maatalouden kestävyysmurros. Viljelijät ovat siihen valmiita. He haluavat huolehtia ympäristöstä ja vesien puhtaudesta ja tehdä toimia estääkseen ilmaston edelleen kuumenemisen. Meidän päättäjien tulee muuttaa politiikkaa niin, että maatalouden tukijärjestelmä ohjaa kestävyysmurrokseen ja se on viljelijöille aina taloudellisesti kannattavaa.

Arvoisa puhemies! Taiteen perusopetus on kansainvälisesti uniikki instituutio, joka samaan aikaan turvaa eri taustoista olevien lasten ja nuorten taideharrastuksen ja mahdollistaa ammattiuralle suuntautumisen. On tärkeää, että sitä uudistetaan tämän päivän tarpeisiin. Samaan aikaan tulee varoa sitä, ettei rikota sitä, mikä jo toimii. On hyvä, että tämä lakiesitys on tuotu tähän saliin, sillä todellakin on pitkä aika siitä, kun lakia viimeksi uudistettiin, ja todellakin se on tärkeää tuoda tähän päivään. Taiteen perusopetusta annetaan yhdeksällä eri taiteenalalla, joista määrällisesti erottuu musiikin opetus ylivertaisesti suosituimpana. Nykyisin noin 90 prosenttia valtionosuuksissa huomioiduista opetustunneista kohdentuu musiikkioppilaitoksille. Nyt tätä uudistusta tehtäessä tulisi löytää tasapaino kaikkien taiteenalojen tasapuolisen kohtelun välillä ja eri taiteenalojen erityispiirteiden huomioinnissa. Samalla on hyvä huomioida se, että tilanne ei muodostu kohtuuttomaksi nimenomaan musiikkiopetukselle, joka tällä hetkellä on kaikkein suosituinta. On huomioitava, että esimerkiksi yksilöopetukselle on edelleen tarvetta, jos haluamme, että kaikilla taiteenaloilla on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Ja tässä myös eri taidemuodot eroavat toisistaan sen suhteen, minkä verran yksilöopetusta on syytä olla tarjolla, ja tämä tulisi paremmin huomioida myös rahoituksessa. Tämä uudistus sinänsä on otettu hyvin vastaan, mutta huolihan on se, että rahoitus ei tule nyt käsi kädessä tämän lakiuudistuksen kanssa. Oli laskettu, että tämä lakimuutos vaatisi 10 miljoonan rahoituslisäyksen, mutta sitähän tuossa hallituksen budjettiesityksessä ei ole. Kannan myös huolta tästä alueellisuudesta, jota edustaja Anna-Kristiina Mikkonen tuossa edellä hyvin otti esille. Meillä on paljon alueita, joilla lasten määrä ja nuorten määrä laskevat ja silti taiteen perusopetukselle on tarvetta, ja tämä saavutettavuus kaikkialla Suomessa tulisi varmistaa. Siksi, kun tämä lakiesitys menee nyt sivistysvaliokuntaan käsittelyyn, on tärkeää, että nimenomaan näihin asioihin kiinnitetään huomiota.

Arvoisa puhemies! Korruption keskeisinä riskialueina Suomessa pidetään rakennusalaa, julkisia hankintoja, maankäyttöä ja kaavoitusta, poliittista päätöksentekoa sekä puolue- ja vaalirahoitusta. Näin todetaan korruption vastaisessa strategiassa, joka laadittiin ensi kertaa viime hallituskaudella ja jota Orpon hallitus on jatkanut. Nämä esiin nostetut riskit ovat kaikki läsnä, kun puhutaan Garden Helsinki -hankkeesta. Kaverihallin päätöksenteon ympärillä on sellaista hähmäisyyttä, joka vaatii eduskunnan yhteistä keskustelua. Tai kuten puhemies koolle kutsumista harkitessaan totesi: ”kyse on korruptioepäilystä, veronmaksajien rahojen kyseenalaisesta käytöstä ja siitä, onko pääministeri puhunut totta asiaan liittyvissä keskusteluissa”. Eduskuntaa ei siis ole kutsuttu koolle keskustelemaan siitä, pitääkö Garden Helsinki -hanketta tukea vai ei, vaan keskustelemaan päätöksenteon avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Kokoomus on tottunut junailemaan ja runttaamaan isojen poikien kesken tilataksissa. Siksi ei olekaan ihmeellistä, että pääministeri ei vielä tänäänkään näe mitään poikkeavaa siinä tavassa, miten hallitus päätti tukea kaverihallia ohituskaistalla hähmäisin perusteluin ja ohi virkavalmistelun. Päinvastoin pääministeri on moneen kertaan todennut, että hänestä kyse on aivan normaalista prosessista, maan tavasta, eikä hän ole kokenut toimineensa millään tavalla väärin tai kyseenalaisesti. Eikä kyse ole pelkästään pääministeristä. Koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet siunasivat runttauksen ja suhmuroinnin. Se, mitä hallituskumppanit ovat saaneet vastalahjaksi, ei ole ainakaan vielä tullut julkisuuteen. Se kuitenkin on selvää, että viimeinenkin SMP:n perintö perussuomalaisissa on kadonnut. Siinä, missä Veikko Vennamo jahtasi rötösherroja ja hyvä veli -kerhoja, perussuomalaiset antavat tänään tällaiselle toiminnalle tukensa. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet ovat tänään valinneet taktiikakseen hyökkäyksen. Se on tunnetusti paras puolustus. Se ei edelleenkään näe mitään ongelmaa omassa toiminnassaan. Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon, emmekä ole saaneet niihin vastauksia. Jäämme odottamaan oikeuskanslerin selvitystä. Me emme edes olisi täällä tänään keskustelemassa, jos pääministeri olisi saanut valita. Kun asia tuli julkisuuteen median ansiokkaan kaivelun ansiosta, niin pääministeri yritti ensin vaieta asian kuoliaaksi katoamalla medialta, sitten heitettiin pussin alle hankkeen lobbari Vapaavuori. Vielä muutama päivä sitten asiassa ei ollut pääministerin mielestä mitään poikkeavaa. Kyllä se oli julkinen paine ja suomalaisten osoittama vahva epäluottamus, mikä pakotti pääministerin taipumaan avoimuuteen, ei suinkaan valitsemaan sitä. Mutta hyvä edes niin. Arvoisa puhemies! Toivon, että me jokainen tässä salissa ymmärrämme, kuinka tärkeää on säilyttää kansalaisten luottamus päätöksentekoon. Se vaatii päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena hallituksen päättämässä korruption vastaisessa strategiassa nostetaan läpinäkyvyyden lisääminen kaikessa päätöksenteossa. Esiin nostetaan muun muassa hankintojen ja vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Toivon, että tämän päivän keskustelun myötä maan tapa muuttuu, mutta valitettavasti tästä keskustelusta on jäänyt sellainen kuva, että edelleenkään hallitus ei näe siinä mitään väärää vaan puolustaa toimintaansa, eikä hallitus näy ymmärtävän, kuinka sen toiminta on romuttanut kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien on tehtävä työtä paremman hallinnon edistämiseksi, rakenteellisen korruption kitkemiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen askel olisi muuttaa vaalirahoituslakia niin, että ilmoitusvelvollisuutta kiristetään. Vihreät ovat jättäneet tänään asiasta lakialoitteen, ja toivon, että se saa tuen koko eduskunnalta. Toivon myös, että hallitus itsekin ymmärtää sen ja ryhtyy konkreettisesti edistämään itse hyväksymänsä korruption vastaisen ohjelman toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita sekä niihin liittyviä muita investointeja. Hallituksen esityksellä selkeytetään Suomen talousvyöhykkeen kiinteistö- ja tuloverotusta sekä saatetaan merituulivoimaloiden verorasitus yhdenmukaisemmaksi maatuulivoimaloiden verotuksen kanssa. Tämä tavoite on kannatettava. Nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Hallituksen alkuperäisen esityksen mukainen ratkaisu, jossa valtion jako-osuus Suomen talousvyöhykkeen kiinteistöverosta olisi 80 prosenttia ja kuntien osuus 20 prosenttia, on perusteltu. Sen sijaan käsittelyn edetessä täällä eduskunnassa tätä jako-osuutta muutettiin niin, että kunnan osuus on 30 prosenttia ja valtion 70. Sitä perusteltiin sillä, että kuntaan aiheutuu haittoja ja tämä suurempi vero-osuus ikään kuin korvaisi näitä. Tässähän peilataan ikään kuin maatuulivoimaan tämän osalta, mutta jos mietitään maatuulivoimaa ja merituulivoimaa, niin näitähän ei voi samalla tavalla verrata, sillä nämä merituulivoimalat sijoittuvat Suomen talousvyöhykkeelle, joka on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen esimerkiksi kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä kuin kunnan omalla alueella toteutettaviin hankkeisiin. Sen takia katsomme kyllä, että olisi ihan perusteltua pitää tämä hallituksen esityksen mukainen vero-osuusjako, elikkä niin, että valtion osuus olisi se 80 prosenttia ja kunnan 20 prosenttia. Todellakin se tavallaan verrannollisuus maatuulivoimaan on hyvin erilainen, koska maatuulivoima todellakin vaikuttaa ihan eri tavalla siihen kuntaan, kunnan alueeseen ja myös kunnan tehtäviin liittyen nyt vaikka infraan tai alueiden käyttöön ja yhdyskuntarakentamiseen, kuin sitten tämä Suomen talousvyöhykkeellä sijaitseva merituulivoima, koska tämä talousvyöhyke on todellakin kansainvälinen, kuntien alueen ulkopuolinen merialue. Sen sijaan valtiolla siellä on sekä vallankäyttöoikeuksia että velvollisuuksia ja tehtäviä, ja siinäkin mielessä se, että tuo valtion osuus todellakin säilytettäisiin siinä 80 prosentissa, olisi todellakin ollut perusteltua, kuten oli tämä hallituksen alkuperäinen esitys, mutta sitä nyt sitten valiokuntakäsittelyssä muutettiin. No, sitten ehkä laajemminkin tästä merituulivoimasta ja tuulivoimasta kaiken kaikkiaan: Kyllähän nyt tämänkin muutoksen jälkeen maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää eroja, joita olisi syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Hallituksen esityksen lausuntopalautteessa on tuotu esiin sekä verotuksen yhdenmukaistamisen ja selkeyttämisen tarve että merituulivoiman rakennuskustannuksiin, tekniseen kehitykseen ja verorasitukseen liittyviä näkökohtia. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Mielestämme merituulivoiman edistämisen ei tule perustua pelkästään yksittäisiin lainsäädäntömuutoksiin, vaan Suomeen tarvittaisiin kansallinen merituulivoimavisio. Sen tulisi koota yhteen merituulivoiman tavoitteet, luvituksen ja merialuesuunnittelun kehittäminen, sähköverkon ja muun infran tarpeet, investointiympäristön ennakoitavuus sekä verotuksen pitkäjänteinen tarkastelu.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua tästä hallituksen talouspolitiikasta ja tietysti tästä liiallisesta alijäämämenettelystä, johon se on johtanut. Kyllähän se on osoitus talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tämän selonteon mukaan hallitus on sopeuttanut julkista taloutta suoraan yli 6,5 miljardilla, mutta me tiedämme, että valtiovarainvaliokunnalle julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä toimitetuissa lisäselvityksissä tämän nettosopeutuksen määrän arvioidaan olevan vain 2,8 miljardia euroa vuoden 2027 tasolla. Kun ne kaikki leikkaukset, joita hallitus on todella tehnyt, ovat osuneet varsin kipeästi moneen suomalaiseen, niin tavallaan myös tätä myöten on pohja pudonnut pois niiden perustelulta. Näyttääkin siltä, että tämä hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle. Ehkä se iso ongelma tässä hallituksen veropolitiikassa on se, että... Veropolitiikka on keskeinen osa hallituksen talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella, mutta samanaikaisesti se on tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopuolta. Julkisen talouden näkökulmasta hallituksen linja on siten varsin ristiriitainen. Nämä varmat verotulojen menetykset hyväksytään kyllä heti, mutta niiden vastapainoksi esitetään hyvin epävarmoja tulevia hyötyjä. Tietystikään tässä tilanteessa, jossa Suomi on liiallisen alijäämän menettelyssä, velkasuhde jatkaa kasvuaan ja seuraaville vuosille uhkaa kohdistua uusia sopeutustoimia, julkista taloutta heikentäville veronalennuksille ei ole kestävää perustetta. Tässä on aiemmissa puheenvuoroissa hyvin käyty läpi näitä yksittäisiä hallituksen veronalennuspäätöksiä, ja niistä tietysti kaikkein merkittävin kooltaan on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa 18 prosenttiin. Se yksinään heikentää julkista taloutta välittömästi 830 miljoonalla eurolla, ja nämä hallituksen perustelut siihen... Kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat hyvin epävarmoja ja toteutuisivat parhaimmillaankin viiveellä. Kyllä on sanottava, että jos hallitus ottaisi tämän velkasuhteen vakauttamisen ja alijäämämenettelyn vakavasti, niin se luopuisi tästä yhteisöveron alentamisesta. Kaiken kaikkiaan vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, lisäisi ohjausta päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen ja turvaisi hyvinvointivaltion rahoitusta oikeudenmukaisella tavalla, mutta valitettavasti hallitus ei tätä vastuullista veropolitiikkaa ole harjoittanut. Vihreät pitävät tärkeänä, että tämä alijäämämenettely ei saa johtaa epäonnistuneen leikkauspolitiikan jatkamiseen. Hallituksen leikkaukset ovat nyt kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Nämä eivät ole vain menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, työllisyyden, osaamisen, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksiä. Nämä lyhyen aikavälin säästöt voivat kasvattaa tulevia kustannuksia, jos ne lisäävät köyhyyttä, palvelutarvetta, syrjäytymistä, osaamisvajetta, käsittelyaikoja tai investointien viivästymistä, kuten nyt näyttää myös tapahtuvan. Vihreiden mielestä on tärkeätä, että me vahvistamme julkista taloutta kestävästi. Se ei todellakaan onnistu, jos samalla heikennetään veropohjaa ja leikataan niistä rakenteista, joista työllisyys, tuottavuus, osaaminen, investoinnit ja ihmisten toimintakyky syntyvät. Vihreä vaihtoehto perustuisi muun muassa veropohjan vahvistamiseen, ympäristölle haitallisten tukien karsimiseen, päästöjä ja luonnonvarojen ylikulusta vähentävään verotukseen, osinkoverouudistuksen uudistamiseen sekä ansio- ja pääomatulojen verotuksen perusteettomien erojen kaventamiseen. Vihreät ovat myös esittäneet määräaikaista maanpuolustusveroa kattamaan puolustusmenojen kasvupaineita. Kaiken kaikkiaan tämä liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan, puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Niinpä kannatankin edustaja Hyrkön täällä aiemmin tekemää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Talousarviot peilaavat aina hallituksen arvoja, ja tietysti tällä vaalikaudella kaikki nämä hallituksen talousarviot ja tämä lisätalousarviokaan eivät tee poikkeusta. [Sanna Antikainen: Turvallisuus etusijalla, toisin kuin teillä!] Rahaa on rikkaille, on fossiilisille tukia, on turpeelle, mutta sitä ei löydy köyhyyden torjuntaan, kansanterveyteen tai koulutukseen. On ymmärrettävää, että tänä aikana täytyy puolustukseen satsata, mutta haaste on se, miten me pystymme turvaamaan myös muut tarpeet, ja siksi vihreät ovat ehdottaneet puolustusveroa yhdeksi työkaluksi sen varmistamiseksi. Nostan tästä lisätalousarviosta tuon Metsähallituksen tuloutustavoitteen nostamisen, jota tehdään nyt kolmatta tai neljättä kertaa tällä vaalikaudella, ja se kyllä johtaa liiallisiin hakkuihin valtion metsissä. Samaan aikaan suomalaiset ihmettelevät, kuinka valtion metsien retkeilypalveluita vähennetään. Itse asiassa ehdotankin, voisiko yksi keino nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi olla se, mikä tehtiin kaudella 2012—2014, jolloin Metsähallitukseen palkattiin nuoria [Puhemies koputtaa] Luontopalveluihin, niin sinne opastukseen kuin rakenteiden [Puhemies koputtaa] ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Olin tässä talossa, kun Sipilän hallituksen taksilain merkittävät muutokset tehtiin, ja en niitä kannattanut. On hyvä, että nyt jo viime hallitus korjasi ja tämä hallitus korjaa tuolloin tehtyjä virheitä. Tuolloin, siis Sipilän hallituksen aikana, perussuomalaiset ja kokoomushan kannattivat sitä lakiesitystä, ja siinä mielessä ehkä sekin on hyvä tässä ääneen sanoa. Todella hyvä, että tätä nyt korjataan, ja on tärkeää, että tähän saadaan näitä muutoksia, jotta taksialan luottamusta voidaan lisätä, jotta nimenomaan voidaan varmistaa turvalliset taksimatkat ihan kaikille ja myös sitä osaamista kuljettajille, jos mietitään vaikka erityisryhmiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta taksin mittarivaatimus ja värillisten kilpien vaatimus, jotka tähän on tuotu: Kuten edustaja Harjanne tuossa edellä kertoi, valiokunnassakaan tätä asiaa käsitellessä ei noussut esiin, että nämä olisivat juuri niitä tarpeellisia toimia vaan päinvastoin. Esimerkiksi talousvaliokunta on varoittanut siitä, että tämän myötä saatavuus voi heikentyä ja hinnat nousta, koska tämä vaikeuttaa alalle pääsyä, etenkin pienten yrittäjien alalle pääsyä, ja lisää byrokratiaa. Todellakin yksi haitta, joka tuosta aikoinaan tehdystä taksilain muutoksesta myös syntyi, oli se, että käytännössä kaupunkien ulkopuolella on hyvin vaikea saada taksia. Taksien saatavuus on heikentynyt merkittävästi, jos mennään isojen kaupunkien ulkopuolelle. Siinä mielessä sitä, kun nyt sitten vaikeutetaan esimerkiksi alalle pääsyä tai sitä, että meillä voisi olla osa-aikaisesti tai muun ammatin sivussa taksiyrittäjänä toimijuutta, nyt nämä vaatimukset, mitä liittyy näihin mittareihin ja värillisiin kilpiin, heikentävät. Siinä mielessä muutoin tämä esitys on mielestämme hyvä mutta nämä vaatimukset eivät ole tarpeellisia. Siksi kannatankin tuota aiemmin edustaja Harjanteen tekemää vastalauseen mukaista ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on surullista jatkoa hallituksen maahanmuuttajia kyykyttävälle politiikalle. Se tuo myös hyvin esiin hallituksen maahanmuuttopolitiikan ristiriitaisuuden. Jo tehtyjä muutoksia on läpi linjan perusteltu paremmalla kotoutumisella ja kotoutumiseen kannustamisella, mutta nyt myös kotoutumiseen ollaan kohdistamassa varsin mittavia leikkauksia. Tässä esityksessä muutetaan lakia siten, että kotoutumiskoulutus järjestettäisiin jatkossa työvoimakoulutuksena. Kotoutumiskoulutuksen ja lukutaitokoulutuksen järjestämisvastuuta ja rahoitusta ehdotetaan siirrettäväksi työvoimaviranomaisille osaksi kuntien yleiskatteellista rahoitusta. Nykyisin kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta ovat järjestäneet vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kansalaisopistot, valtionrahoituksen turvin. Tämä esitys tarkoittaa noin 47 miljoonan euron leikkausta kotoutukseen. Esitys heikentää yhdenvertaisuutta monella tapaa, mikä itse esityksessäkin tunnistetaan. Esityksessä sanotaan: ”Voi vaikuttaa yhdenvertaisuutta heikentävästi muun muassa koulutusten yhdenvertaiseen saatavuuteen eri puolilla Suomea.” ”Kunnat itse päättävät, minkä verran ne osoittavat rahoitusta työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen ja lukutaitokoulutuksen toteuttamiseen, joten on myös mahdollista, että joissakin kunnissa koulutuksen saatavuus olisi heikkoa.” Jo tällä hetkellä on ollut ongelma, että kielikoulutukseen ei pääse, ja uudistus uhkaa vain syventää tätä ongelmaa entisestään. Samoin esityksessä todetaan: ”Maahanmuuttajien tuomat kulut kunnille voivat vähenevän rahoituksen tilanteessa nostattaa vastakkainasettelua kunnallisissa päätöksentekoelimissä ja kansalaisten keskuudessa, millä voi olla yhdenvertaisuutta heikentäviä ja hyviä väestösuhteita haastavia vaikutuksia.” On pakko kysyä, onko vastakkainasettelun lisääminen jopa hallituksen tahto. Ainakin perussuomalaiset näkevät maahanmuuton ongelmana kaikkiin vallitseviin haasteisiin, ja se, että väestösuhteita halutaan heikentää ja vastakkainasettelua lisätä, tietenkin palvelee tätä ajattelua. Nyt jatkossa yli 40-vuotiaiden mahdollisuudet oppia perustaitoja heikkenevät merkittävästi, jos aikuisten perusopetuksen omaehtoisen opiskelun tukemiselle työttömyysetuudella asetetaan ehdotettu 40 vuoden ikäraja. Käytännössä tällä esityksellä kuntien tehtäviä ollaan jälleen lisäämässä samalla, kun rahoitusta leikataan. Uudistus uhkaa myös lukuisia vapaan sivistystyön oppilaitoksia samoin kuin satoja opetusalan työpaikkoja. Esityksen seurauksena voi olla koulutusverkon supistuminen, työpaikkojen väheneminen ja myös muun vapaan sivistystyön koulutustarjonnan väheneminen eri alueilla. Esimerkiksi omassa maakunnassani Pohjois-Karjalassa se tarkoittaa niin Kiteen kansanopiston kuin myös Lieksan kristillisen opiston mahdollisuuksia järjestää kotoutumiskoulutusta ja lukutaitokoulutusta, vaikka niiden toiminta on ollut tuloksellista ja ne ovat voineet toteuttaa koulutuksen nimenomaisesti lähellä koulutusta tarvitsevia lisäten myös näiden ihmisten integroitumista lähiyhteisöön. Tämän lain käsittelyn yhteydessä olemme tässä salissa kuulleet valitettavia puheenvuoroja, joissa ei ymmärretä sitä, että kotouttaminen vaatii resursseja — se vaatii sitä, että koulutukseen päästään. Se, että vaaditaan kielitaitoa, on hyvä asia, mutta jos kielikoulutusta ei ole tarjolla, niin on hyvin vaikea saada tuota opetusta, ja nyt tällä esityksellä edelleen heikennetään ihmisten pääsyä kotoutumiskoulutukseen ja kielikoulutukseen, mikä on varsin valitettavaa ja aivan väärä suunta siinä, miten meidän tulisi pystyä entistä paremmin integroimaan muualta muuttaneita tänne osaksi meidän yhteiskuntaamme.

Arvoisa puheenjohtaja! Minä haluan kanssa ihan ensin kiittää tämän aloitteen tekijöitä. Minusta aloitteen tekijät ovat onnistuneet nostamaan todella ison ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olleet myös hyvin aktiivisia koko tämän aloitteen ajan, niin nimienkeruun ajan kuin myös sen jälkeenkin, tänne eduskunnan suuntaan. Niin kuin me ollaan tänäänkin näistä keskusteluista kuultu, tämä todellakin on saanut hyvin laajan kannatuksen yli puoluerajojen, ja kiitos myös talousvaliokunnalle tästä hyvästä mietinnöstä, missä on tunnistettu todellakin nämä ongelmat ja annetaan hyvin vahva viesti hallitukselle, että näihin tulee puuttua. Tässä on aikaisemmissa puheenvuoroissa tietysti jo paljon käsitelty tätä itse ongelmaa. En rupea toistamaan niitä monia asioita, mitä tässä on nostettu, mutta todellakin ajattelen, että myös sen takia tämä aloite on saanut niin laajan tuen ja on ymmärretty tämä ongelman vakavuus, koska tässä on niin monta haitallista asiaa, mitä tämä krääsäkauppa tuo tullessaan. Se on tietysti ympäristölle hyvin kuormittavaa. Se on aivan turhaa luonnonvarojen kulutusta, koska ne tuotteet todellakin ovat lyhytkestoisia, ne hajoavat ja niiden kierrättäminen on aivan mahdotonta. Se sotkee myös meidän kierrätysjärjestelmää täällä Suomessa, kun nämä tuotteet esimerkiksi sisältävät erilaisia myrkyllisiä aineita ja me ei saada niitä sinne kierrätysjärjestelmään mukaan. Tätä materiaalia ei voi hyötykäyttää. Nämä myös ovat tämmöisiä vapaamatkustajia tässä meidän tuottajavastuussa, koska näiden kiinalaisten krääsäkauppojen tuotteiden kauppaajat eivät maksa sitä tuottajavastuukierrätysmaksua, mitä meidän kotimaisista tai vaikka EU:sta tulevista tuotteista maksetaan. Sitten todellakin tämä kuluttajaturvallisuusasia. Nämä eivät ole samoja tuotteita, vaikka ne näyttävät samoilta tuotteilta, mitä myydään kaupoissa. Niin kuin tässä on tullut hyviä esimerkkejä, tässä ovat kollegat nostaneet niitä esille, todellakin niitä vaarallisia aineita, raskasmetalleja näissä on, ja sähköiskujen, palovammojen ja tulipalojen riski on ihan todellinen, ja näitä on tapahtunut näitä tuotteita käytettäessä. Sen takia nämä ovat myös vaarallisia tuotteita, ja näistä pitäisi päästä eroon. Sitten tietysti se, mitä tämä aiheuttaa meidän reilulle kilpailullemme. Näillä tuotteilla aiheutetaan epäreilu kilpailutilanne niille rehellisille yrittäjille tai tuotteiden tuottajille, jotka tekevät tuotteensa lainsäädännön mukaisesti, turvallisuusvaatimusten mukaisesti, ympäristövaatimusten mukaisesti. Kaupan liitto on arvioinut, että kun vuonna 24 näistä verkkokauppaostoksista veroja kerättiin vain 29,4 miljoonaa euroa, niin jos ne vastaavat tuotteet olisi ostettu kotimaasta, verokertymä olisi ollut 324 miljoonaa. Työpaikkojen menetysarvio on noin 8 000 työpaikkaa. Nämä alustathan myös huijaavat meidän verottajaa. Ne eivät tilitä näitä arvonlisäveroja täysimääräisesti, niin kuin niiden pitäisi, vaan ne ilmoittavat alemman hinnan siinä kohtaa, kun ne tilitykset tekevät meidän verottajalle, ja sitä kautta myös menetämme merkittävästi verotuloja. No, mikä sitten ratkaisuksi? On hyvä, että EU-toimia todellakin on nyt tulossa. Tämä tullittomuus alle 150 euron tuotteilta on poistunut, ja siihen tulee tämä viiden euron hinta, sekä kiinteä tulli että tämä käsittelymaksu. Tietysti jos nämä paketit ovat keskimäärin viiden euron arvoisia, niin kyllähän se tuplaa sen hinnan. Mutta minä olen kanssa sitä mieltä, että tämmöinen kansallinen käsittelymaksu olisi ihan pätevä lisä, mitä meidän kannattaisi ottaa käyttöön. Tullin johtaja Sami Rakshithan on ehdottanut, että pitäisi palata askel taaksepäin siinä, että nyt kun nämä paketti kerrallaan maahan tuodaan tänne, niin näitä lähetyksiä ei pysty millään tavalla valvomaan. Mutta jos mentäisiin se askel taaksepäin ja ihan perinteiseen maahantuontiin palattaisiin, niin silloin esimerkiksi valvonta olisi mahdollista, ja silloin jos sieltä löytyisi joku tuote, joka ei ole turvallinen, se voitaisiin vetää pois markkinoilta. Mutta nythän näin ei voi tehdä, koska nämä todellakin tulevat tänne paketti kerrallaan. Kyllä minä olen sitä mieltä, että tämmöinen halpaverkkokaupankäynti pitäisi ihan kokonaan lopettaa, koska siinä on niin paljon näitä ongelmia, mitä tässä nousi esiin. No, todellakin minusta, niin kuin tässä alussa totesin, tämä on saanut laajan yhteisen tuen tässä eduskunnassa ja on hienoa, että ministeri Marttinen tämän työryhmän kokosi, mutta valitettavasti, kuten tässä edellä edustaja Kaarisalo sanoi, kyllähän siinä työryhmän raportissa ennemminkin kerrottiin, miksi on mahdotonta tehdä asioita, kuin että oikeasti niihin kunnolla tartuttaisiin. Toivon todella, että tämä hallitus vielä tarttuisi. Siinähän nyt jatkotyöstä todettiin, että halutaan vielä tehdä, mutta tosiaan tuossa kehysriihessä ainoa kirjaus asiasta oli, että torjutaan kolmansien maiden verkkokauppaa elikkä tätä temutusta ja sen ongelmia vahvassa yhteistyössä muiden EU-jäsenmaiden kanssa. No, se on tärkeää. Myös EU-tasolla pitää toimia, ja näitä pieniä muutoksia siellä on saatukin aikaan, ja pitää toimia vielä vahvemmin. Mutta mielestäni meidän pitäisi myös kansallisesti toimia vahvemmin ja todellakin myös tätä kansallista lainsäädäntöä aidosti kehittää. Sen takia tietysti tämä valiokunnan mietinnön ensimmäinen lausuma, jossa tätä edellytetään, on todella tärkeä, ja toivon, että hallitus ottaa tämän tosissaan ja rupeaa myös miettimään niitä kansallisia keinoja tämän ongelman selättämiseksi.

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan ensin haluan todeta sen, kun tässä on aika monta kertaa tänään kerrottu, miten paljon hallitus on panostanut lapsiperheisiin — myös edustaja Garedew äsken siitä kertoi — että minusta se on tosi hieno asia, minusta on hyvä asia, että hallitus on panostanut lapsiperheisiin, tehnyt lisää monia lapsiperheille arjen tuloissa näkyviä uudistuksia, koska on tietysti hyvä, että me saisimme lisää lapsiperheitä ja ihmiset uskaltaisivat tehdä lapsia. Mutta valitettavasti näissä puheenvuoroissa on aina jäänyt kertomatta se, että hallitus on myös leikannut lapsiperheiltä: työttömien lasten perheiltä. Hallitus on leikannut työttömyyskorvauksen lapsikorotuksen, joka tarkoittaa noin 150—285 euroa kuukaudessa tulonvähennystä työttömille lapsiperheille. Kun hallituksen leikkauksilla 31 000 uutta lasta joutuu köyhyyteen, niin olisin toivonut, että hallitus näistäkin lapsiperheistä pitäisi huolta, mutta todellakin lapsiperheidenkin osalta tilanne on sellainen, että ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on unohdettu, mikä on minusta valitettavaa, vaikka sinänsä on hyvä, että lapsiperheisiin on panostettu, mutta todellakaan ei kaikkiin lapsiperheisiin. Alun perin minua uuden puheenvuoron kannusti ottamaan tuo sosiaaliministeri Grahn-Laasosen äskeinen puheenvuoro, joka vahvisti vain sitä, että hallitus todellakin on hyvin vieraantunut ihmisten arjesta eikä välitä päätöstensä vaikutuksista köyhiin. Ministeri puolusti suojaosan leikkaamista sillä, että hallitus haluaa kannustaa ihmisiä kokoaikatyöhön. Pakko kysyä, että eikö hallitus todellakaan ole huomannut, että niitä kokoaikaisia työpaikkoja ei ole tällä hetkellä tarjolla, hallituksen laskennalliset työpaikat kun ovat jääneet vain numeroiksi paperille. Sen sijaan suojaosan leikkaus ei tällä hetkellä kannusta ottamaan vastaan sitä lyhyttä työpätkää, joka olisi tarjolla. Kuten aiemmassa puheenvuorossa sanoin, niin tämä näkyy jo. Näin kertoi esimerkiksi Pohjois-Karjalan työllisyysalueen väki, kun tapasin heitä viime kuussa. Ministeri perusteli suojaosan poistoa myös sillä, että suojaosa luo kannusteloukun aina siihen kohtaan, mihin se sijoitetaan. Näin on, mutta ihmettelen kyllä sitä, eikö hallitus näe eroa siinä, sijoittuuko tuo kohta nollan vai 300 euron kohdalle, sillä vaikka ministerin tuloille 300 euroa kuulostaa vähäiseltä, niin köyhälle se on iso raha. Ministeri myös kertoi, että suojaosan poisto oli säästötoimi. Sitä hän ei kuitenkaan kertonut, miksi hallitus halusi säästää juuri siitä. Eikö tosiaan muita vaihtoehtoja ollut 56 miljoonalle, vaikkapa vähän pienempi veronalennus kaikkein hyvätuloisimmille? Niin — nämä ovat niitä arvovalintoja, joista hallitukset tunnetaan. Orpon hallituksen arvovalinnoissa köyhillä ei ole sijaa. Totta on se, mitä ministeri sanoi, että suojaosan palautus ei sinänsä tuo uusia työpaikkoja. Mutta se kannustaa työtöntä ottamaan pienenkin työn vastaan. Se vähentää köyhyyttä, kun työtön voi itse tienata edes vähäsen. Se pitää ihmisen työn syrjässä kiinni niin, että ehkä talouden piristyessä siitä voi syntyä kokopäiväinen työpaikka. — Ja suojaosan poisto lisää harmaata taloutta. Pahoin pelkäänkin, että tuo 50 miljoonan euron suojaosan säästö ei pitkällä tähtäimellä ole säästöä lainkaan.

Arvoisa puhemies! On sanottu, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sitä laiskemmalta hän näyttää. Tämän päivän keskustelu ja sosiaaliministerin vastauspuheenvuoro osoittavat erinomaisen konkreettisesti, että hallitus katsoo työtöntä hyvin kaukaa kertoessaan, kuinka pienipalkkaisten herätessä työhön työtön jää naapuriin nukkumaan. Hallitus on omilla päätöksillään sekä lisännyt että syventänyt köyhyyttä. En tiedä, eikö hallitus itse ymmärrä tekemiensä päätösten vaikutuksia vai eikö se vain välitä. Hallituksen rajut leikkaukset sosiaaliturvaan ovat kasautuneet samoille perheille, minkä vuoksi yli 30 000 uutta lasta tippuu köyhyyteen. Koska hallitus ei selvästikään ymmärrä, mitä köyhyys tarkoittaa, niin lainaan Pelastakaa Lapset ry:n keräämiä ajatuksia köyhyydessä eläviltä lapsilta ja nuorilta heidän omin sanoin: ”Ihan perseestä nähdä äiti murehtimassa joka päivä rahatilanteesta, ja usein ollaan yhdessä mietitty, mistä saataisiin lisää rahaa ruokaan, lääkkeisiin, yms. Mitään ei saa apua, vaikka ollaan yritetty.” ”Raha on tiukalla. Yllättävä autohuolto maksoi yli 600 euroa. Siinä meni yli kuukauden rahat. Nyt säästetään milloin mistäkin. Äiti tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä yhtä aikaa, jotta rahat riittää mun ja siskon harrastuksiin ja elämisiin.” ”Ahdistaa ja stressaa. Pienestä asti miettinyt, miten auttaa vanhempaa.” ”Rahaa ei tunnu riittävän enää mihinkään. Jouduin lopettaa harrastukseni ja luovuttaa unelmasta uuden harrastuksen aloittamisesta. Opiskelijoihin liittyvien tukileikkauksien takia mun opintotukea myös vähennettiin usealla kymmenellä eurolla, joka on vaikuttanut siihen, että ei ole varaa ostaa uusia vaatteita hajonneiden tilalle edes kirpputorilta.” ”Välillä jääkaapissa ei ole ruokaa, ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, esim. uusiin vaatteisiin. Joskus ei ole edes varaa ostaa sampoota, hoitoainetta tai vartalosaippuaa.” ”Stressaa. En halua ostaa mitään itselle mukavia juttuja, esim. vaatteita, välipalaa koulun jälkeen, laadukkaampia hygieniatuotteita omalla rahallani, koska en ikinä tiedä, milloin saatan joutua tarvitsemaan rahaa johonkin muuhun, tai jos äitin tarvitsee lainata rahaa, niin ruokaostoksiin. Minun rahat koostuu siis opintotuesta. Ihan syvältähän se on elää tällä tavalla.” ”Olen vasta teini-ikäinen. Minun ei kuuluisi joutua miettimään sitä, onko minulla varaa ostaa lääkkeitä tässä kuussa.” Arvoisa puhemies! Tapasin jokunen aika sitten joensuulaisia työttömiä. He etsivät ahkerasti töitä, mutta kun niitä ei ole. He olivat myös huolissaan koventuneesta ilmapiiristä ja siitä, kuinka työttömiä leimataan laiskoiksi ja työtä vältteleviksi. Tänään tässä salissa valitettavasti näin on myös tehty. Tapaamani joensuulaiset työttömät myös ihmettelivät, miksi hallituksella on köyhille vain keppiä, kun rikkaita kannustetaan porkkanoilla. Tätä ihmettelen minäkin. Suojaosien poisto on tästä konkreettinen esimerkki. Se vähentää kannusteita ottaa lyhytaikaista työtä vastaan, ja tämä näkyy jo. Suojaosien poisto on johtanut Pohjois-Karjalassa siihen, että lyhytaikaisen työn vastaanottaminen on vähentynyt. Kyse on myös siitä, että arjen talous menee helposti sekaisin pienestäkin työpätkästä, kun tuet leikkautuvat heti mutta lisäansio tulee tilille vasta myöhemmin. Hallituksen mielestä on ihan ok, että työttömältä leikkautuu jokaisesta ansaitusta eurosta 50 senttiä alle 300 euron tuloista. Sen sijaan hallituksen mielestä on suuri vääryys, että 100 tonnin tuloilla marginaalivero on 50 prosenttia. Myös esimerkiksi toimeentulolain muutokset ovat johtaneet siihen, että ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä, on työnnetty työllisyyspalvelujen asiakkaiksi, vaikka heillä ei ole todellisia työnsaantimahdollisuuksia, ja näin heidän tulonsa leikkaantuvat. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa tämä on tarkoittanut tuhatta ihmistä. He tarvitsisivat aivan muita palveluita. Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esille asunnottomuuden. Suomessa on tehty pitkäjänteisesti työtä asunnottomuuden eteen, ja vuodesta 2012 asti hallituksesta riippumatta olemme onnistuneet vähentämään asunnottomuutta, mutta nyt Orpon hallituksen vahtivuorolla asunnottomuus on lähtenyt kasvuun. Asunnottomiksi on joutunut myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia ongelmia. Heidän tapauksessaan yksinkertaisesti rahat eivät vain riitä asumiseen, ja tämä johtuu hallituksen tekemistä sosiaaliturvan leikkauksista, siis leikkauksista asumistukeen ja työttömyysturvaan, samanaikaisesti, kun arjen kulut ovat kasvaneet. Toinen asunnottomuutta lisännyt tekijä on asumisneuvonnan vähentyminen. Ministeri Multala kertoi äsken, että se johtuu soteuudistuksesta ja kunnista, mutta hän unohti kertoa, että hallitus leikkasi asumisneuvonnan määrärahat puoleen.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tämän päivän keskusteluissa on tullut selväksi, kaikki varmastikin kannattavat tämän hankintalain hyviä tavoitteita: sitä, että pystyisimme julkisia hankintoja toteuttamaan tehokkaammin ja samalla varmistaen alueellista elinvoimaa sekä edistäen yrittämisen edellytyksiä. Mutta valitettavasti tämä lakiesitys tällaisenaan ei kuitenkaan johda näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Se kaikkein ongelmallisin kohta tässä on nimenomaan kymmenen prosentin sidosyksikkösääntely. Kun tuossa päivällä kysyimme ministeriltä, mistä tämä kymmenen prosenttia on tullut, niin emme saaneet siihen vastausta. Saimme kyllä kuulla, ihan oikein, että on totta, että jossain määrin mahdollisuutta toteuttaa hankintoja in-housen kautta on käytetty väärin tai on kikkailtu. Täällä oli esimerkkejä siitä, miten on saattanut jokin kunta hankkia 0,02 prosentin osuuden ja sillä perusteella sitten näitä hankintoja voinut tehdä ilman kilpailutusta, mutta kyllähän tämän 0,02 prosentin ja kymmenen prosentin välissä on aika paljon muitakin vaihtoehtoja kuin ottaa tämä kymmenen prosentin vaatimus, joka on kuitenkin todella, todella monessa tapauksessa aivan liian korkea ja erityisesti pienille kunnille äärimmäisen hankala. Tietyillä alueilla, kuten esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa, ei meillä ole niitä tarjoajia, jotka voivat näitä palveluita tuottaa. Sen takia, jos hallitus kuvittelee, että tämä tarjonta syntyy pelkästään lakipykälää muuttamalla, kyllä sen ymmärrys markkinataloudesta ja meidän Suomen eri alueista on pahasti vinksallaan. No, todellakin tämä lakiesitys sai lausuntokierroksella aika lailla murskapalautteen nimenomaan tämän kymmenen prosentin minimiomistusrajan osalta — ja aivan syystä. Kuten täällä on tänään kuultu, se aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja riskejä. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto varoittaa siitä, että tämä hankintalakimuutos keskittää markkinoita suurille toimijoille ja menettäjinä ovat nimenomaan paikalliset pk-yritykset, vaikka hallitus väittää, että juuri niiden etua se on tällä lakiesityksellä ajamassa. Siis nykyäänhän nämä in-house-yhtiöt kilpailuttavat hankintoja merkittävästi, jopa noin 50—75 prosenttia liikevaihdostaan, ja nimenomaan tarjoavat näille paikallisille yrityksille sitä kautta työtä. Nyt tietysti, jos tähän tulee tämä raja ja lakimuutoksen jälkeen in-house-yhtiöt purkavat tuhansia sopimuksia näiden markkinatoimijoiden kanssa, tilalle tulevat kansainväliset toimijat, jotka eivät kyllä paikallista alihankintaa tarvitse. Sitten tässä on tuotu esille se, saadaanko tällä lakimuutoksella nyt säästöjä. No, tästäkään meillä ei minkäänlaista laskelmaa ole. Päinvastoin hallituksen oman esityksen mukaan tulee enemmänkin kustannuksia kuin säästöjä. Se leikkaa palveluita sekä hyvinvointialueilla että kunnissa. Ja jos mietimme tällä hetkellä vaikka hyvinvointialueiden muutenkin hankalaa taloudellista tilannetta, niin se, että nyt väkisin sinne vielä lisäkustannuksia aiheutetaan, on täysin kohtuutonta. Monet ovat tuoneet esille nämä merkittävät kyberturvariskit, mitä tähän lakiesitykseen liittyy. Tässä hallituksen esityksessäkin todetaan, että valtion kyberturvallisuusjohtajan näkemyksen mukaan käytettävissä oleva kyberturvallisuuden osaamis- ja tietotaso romutettaisiin uudistusta toteutettaessa, sillä nykyisissä yhteistyörakenteissa osaaminen on ollut käytettävissä ja turvaamassa palveluiden jatkumista yhteisesti sidosyksiköiden kautta. Ja edelleen kyberturvallisuusjohtajan arvion mukaan vaikutukset olisivat nykyiset, koko ajan lisääntyvät uhkakuvat huomioiden täysin kestämättömät ja merkittävästi myös taloudellisesti kalliimmat. Otan esimerkin Itä-Suomesta, omalta alueeltani. Siellä kolme hyvinvointialuetta on yhdessä perustanut yhtiön, ISLABin, joka tuottaa hyvinvointialueilla laboratoriopalveluita. Nämä labrat toimivat terveyspalvelujen yhteydessä yliopistosairaaloista sotepisteisiin, ja ne välttämättömät tukitoiminnot, kuten ict, väline- ja laitehuolto, logistiikka, keskusvarastot sekä työvaate- ja siivouspalvelut, tuotetaan yhdessä näiden hyvinvointialueiden kanssa. Esityksen mukainen hankintalaki johtaisi nyt siihen, että laboratoriot eivät voisi enää hyödyntää näitä yhteisiä tukipalveluja, vaikka ne toimivat saumattomasti samoissa tiloissa samojen potilaiden äärellä. Näiden pitäisi näytteenotto- ja laboratoriopalveluita varten rakentaa erilliset, päällekkäiset tukipalvelut, mikä on tietysti kallista ja tehotonta ja nostaa kustannuksia. Myös kyberturvallisuuden osalta tämä olisi merkittävä heikennys, ja sillä olisi valtavasti vaikutuksia, sillä näiden laboratoriopyyntöjen ja -tulosten tulee siirtyä hoitoyksikön ja labrojen välillä saumattomasti ja turvallisesti 24/7 myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. No, nykyisellään tämä on varmistettu niin, että ISLAB tukeutuu hyvinvointialueiden kanssa samaan suojattuun runkoverkkoon ja muuhun tietoturvalliseen infraan ja yhteinen tietoturvavalvomo huolehtii turvallisuudesta 24/7. Nyt tämän esityksen mukainen hankintalaki muuttaisi tilannetta niin, että se pirstaloisi nykyisen mallin ja hajauttaisi vastuut häiriötilanteissa. Käyttökatkojen ja integraatiovikojen todennäköisyys kasvaisi, ja huoltovarmuus heikkenisi — siis aivan väärä suunta nykyisessä turvallisuustilanteessa. Todellakin toivon, että tässä talossa, kun valiokunnat käsittelevät tätä esitystä, puututaan näihin epäkohtiin, mietitään niitä ratkaisuja, millä näitä hyviä tavoitteita, mitä tässä laissa sinänsä on, voidaan aidosti edistää, sillä tällä kymmenen prosentin omistusvaatimuksella ne eivät tule etenemään.

Arvoisa puhemies! Todella tärkeän asian äärellä ollaan, kun puhumme siitä, miten meidän täytyy pystyä harmaata taloutta torjumaan. On ehkä pikkasen särähtänyt korvaan tässä parikin hallituspuolueiden puheenvuoroa, joissa annetaan ymmärtää, että nyt tämä hallitus olisi erityisesti tarttunut tähän ongelmaan ja jotenkin tämä asia edistyisi erityisen paljon tällä lainsäädännöllä. On ehkä hyvä muistuttaa siitä, että tämä hallitushan oli se, joka ensimmäisen kerran 30 vuoteen meinasi jättää kokonaan tekemättä harmaan talouden torjuntaohjelman, mutta onneksi sitten opposition ja laajemminkin yhteiskunnan painostuksen myötä tämä ohjelma tehtiin, ja hyvä niin, koska tämä on yhteinen ongelma ja niitä toimenpiteitä todellakin tarvitaan. Tarvitaan myös riittäviä resursseja koko siinä ketjussa, valvonnassa poliisille, syyttäjälle, tuomioistuimelle, jotta nämä ongelmat saadaan aidosti torjuttua, ja tarvitaan sitä vahvaa lainsäädäntöä. Tämä lainsäädäntö tässä nyt on totta kai askel eteenpäin, mutta tässä edellä hyvin muun muassa edustajat Lyly ja Rantanen toivat esiin niitä konkreettisia muita toimia, mitä me tarvitsisimme liittyen esimerkiksi riittäviin sanktioihin, viranomaisten riittäviin puuttumismahdollisuuksiin, alipalkkauksen kriminalisointiin tai tilaajavastuun vahvistamiseen. Myös nämä olisivat niitä lakiesityksiä, mitä toivon, että hallitus toisi tänne meille päätettäväksi. Olen ihan varma, että niistä löytyisi hyvin vahva yhteisymmärrys. Edustaja Lylyn tapaan olisin kyllä toivonut myös sitä, että tätä lakiesitystä olisi meille täällä ollut ministeri esittelemässä, koska esimerkiksi itselleni jää avoimeksi se, miten viranomaisten välinen tiedonsaanti tässä nyt todellisuudessa paranee. Onko niin, että viranomaiset voivat oma-aloitteisesti antaa tietoja toiselle viranomaiselle, vai onko tilanne niin, että sitä tietoa toinen viranomainen pystyy saamaan vain pyydettäessä? Jos se on tämä jälkimmäinen vaihtoehto, että sitä saa vain pyydettäessä johonkin yksilöityyn tapaukseen, niin silloinhan me emme oikein pääse tässä asiassa kamalasti eteenpäin, vaan nimenomaan se pointti olisi siinä, että viranomainen voi toiselle viranomaiselle nostaa esille tapauksia, jotka aiheuttavat huolta ja joita pitäisi myös toisen viranomaisen sitten tarkastella omasta näkökulmastaan, jotta päästäisiin kiinni näihin ongelmiin. Sitten ihan lopuksi: Kyllä minulla on huoli siitä, että kyllä nimenomaan hallituksen leikkaukset suojaosien poistosta voivat valitettavasti johtaa siihen tilanteeseen, että harmaa talous itse asiassa lisääntyy, kun ennen on voinut tehdä vähän töitä ja ansaita etuuksien päälle. Nyt, kun tämä poistuu, luulenpa, että voidaan siirtyä harmaan talouden puolelle.

Herra puhemies! Arvoisa pääministeri, teidän työllisyyslupauksenne tosiaan näyttää karkaavan. Luontolupauksia teidän hallituksenne taas teki hyvin ani harvoja. Yksi niistä oli vanhojen metsien suojelu, ja tämän lupauksen te olette jo pettäneet. Te teitte täysin epätieteelliset satumetsäkriteerit, joilla vanhoja metsiä ei saada suojeltua. Nyt päinvastoin Metsähallitus on ilmoittanut aloittavansa hakkuut 82:ssa valtion omistamassa vanhassa metsässä. Nämä ovat luonnonmetsiä, jotka tarjoavat elinympäristöjä lukuisille uhanalaisille lajeille, jotka eivät pysty elämään talousmetsissä. Jos nämä metsät olisivat yksityisen omistamia, valtio maksaisi metsänomistajille näiden suojelusta, [Hannu Hoskonen: Höpö höpö!] mutta valtion omistuksessa nämä luonnoltaan arvokkaat metsät hakataan ja suojelun sijaan ne päätynevätkin sellu- ja lämpökattiloihin. Arvoisa pääministeri, te lupasitte ennen vaaleja, että jäljellä olevat valtion vanhat metsät suojellaan. [Puhemies koputtaa] Nyt osaa niistä ollaan hakkaamassa. Kysynkin: aiotteko keskeyttää Metsähallituksen hakkuusuunnitelmat ja varmistaa, että valtion vanhat metsät suojellaan?