Castrén Maaret

Arvoisa puhemies! Yliopisto-opettajana tämä opintoseteliuudistus on todella kiva. Valitettavasti on niin, että iso osa meidän reippaista nuorista ei saa ensi hakemallaan sitä opiskelupaikkaa. Nyt he kuitenkin pääsevät kokeilemaan, ja ehkä tällä on vaikutusta jopa siihen, että he pystyvät valitsemaan sen koulutusalansa vielä osuvammin, kun saavat sitten kokeilla erilaisia kursseja. Meillä on tosiaan siis yli 20 000 nuorta, jotka nyt voivat käyttää tätä seteliä ilman, että he menettävät ensikertalaisuusasemansa, joka on myös erittäin tärkeä. Ja kun me kerran Suomessa haluamme lisää korkeakoulutettuja nuoria, niin on valtavan hienoa, että jos et ole suunnitellut pitäväsi välivuotta, niin nyt voit käyttää sen tutustumalla korkeakouluopintoihin. Kiitos ministerille tästä erinomaisesta uudistuksesta.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todella hieno, ja keskityn nyt tähän kohtaan, joka varmasti potilaille on se kaikkein tärkein, eli saattohoitoon. Usein kun puhutaan siitä, että ihminen pelkää kuolemaa, niin kysymys ei ole siitä, että pelkää sitä kuoleman varsinaista hetkeä, vaan siitä, että pelkää niitä aikoja ennen kuolemaa ja sitä, kuinka paljon siinä on kärsimystä ja vaikeutta. Kun 18-vuotias Maaret oli päässyt sairaanhoitajakouluun mutta ei ollut vielä millään lailla pätevä oikeasti sairaanhoitajana hoitamaan potilaita, niin tehtävä olikin Kirurgisessa sairaalassa se, että sellaisten kuolevien potilaiden luona istuttiin ihan siis niin sanotusti tuntitolkulla, pidettiin kädestä, luettiin Helsingin Sanomia, ja kun siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia, soitettiin puhelimella esimerkiksi Amerikkaan pojalle viimeisiä puheluita ja pidettiin ihan yksinkertaisesti seuraa. Se oli sen ajan parasta mahdollista saattohoitoa. Sen jälkeen, ihan niin kuin edustaja Sarkomaa tässä sanoi, kyllä minullakin jäi semmoinen elinikäinen tahtotila saattaa näitäkin asioita parempaan jamaan. Meillä on 60 000 potilasta vuodessa, jotka kuolevat, ja vähintään 30 000 niistä tarvitsee saattohoitoa. Näiden joukossa viisi prosenttia on lapsia, eli tämä ei ole missään tapauksessa vain vanhusten asia. Pitkään on tehty hyvää työtä. On ollut erilaisia työryhmiä, on tehty suosituksia, raportteja. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on se, että vaikka lainsäädäntö nytkin jo määrittää sen, että meidän pitää antaa potilaalle riittävän hyvää ja parasta mahdollista hoitoa, niin saattohoito on hyvin erilaista eri hyvinvointialueilla. Palliatiivisia keskuksia löytyy kolmesta neljäsosasta hyvinvointialueita, konsultaatiota ympäri vuorokauden ei sitäkään saa kaikkialla. Tässä ei ole kyse vain siitä, että jos on kotikuolemasta kyse, perheen pitää pystyä soittamaan, vaan myös siitä, että ammattilaiset tarvitsevat usein apua näissä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon vaikeissa tilanteissa niiltä, jotka ovat erityisen perehtyneitä asioihin. Ambulanssilääkärinä ja ensihoidosta, päivystyksistä, vastaavana toimialajohtajana on enemmän kuin muutaman kerran elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma selkeästi puuttunut, ja näistä tulee todella ikäviä tilanteita. Tämäkin on semmoinen asia, että se vaatii erityistä osaamista. Tänään vietetään Euroopan tohtoreiden ensimmäistä päivää, eli ensimmäistä kertaa juhlitaan sitä, että tohtorikoulutus on olemassa ja se on hyvää. Täällä edustaja Kokko sanoi tai välihuusi, että on kiva, kun hallitus tekee hyviäkin asioita — hänhän on itse väitöskirjan tekijä, täytyy tässä tänä päivänä mainita. Vaikka tässä todellakin tehdään hyvää työtä ja saattohoidosta ollaan samaa mieltä, niin eutanasiastapa ei sitten enää ollakaan, joka omasta mielestäni on tämän hyvän palliatiivisen ja hyvän saattohoidon lisäksi erinomaisen tarvittava palvelu potilaille. Nyt on ilo, kun ministeri Rydman oikeasti istuu salissa ja kuuntelee. Olen tehnyt professori Juho Lehdon kanssa, joka tulee siis Tampereen yliopistosta, kirjallisen kysymyksen palliatiivisen hoidon erikoislääkärikoulutuksesta, josta jo edustaja Sarkomaakin täällä puhui. Tiedän, että se on myötätuulessa, mutta nyt kyllä tarvittaisiin ihan oikeasti päätös, jolla myös erikoislääkärikoulutus saataisiin käyntiin. Meillä on professoreita, meillä on hyvää tutkimusta, mutta ilman, että me saadaan vielä tämä niin sanotusti viimeinen kulmakivi tähän, meiltä puuttuu jotain. Minä toivon, että tämä lakiesityskin saattelee tälle tielle, niin että saadaan tämäkin päätös tehtyä. Erinomainen lakiesitys — kiitän siitä sekä ministeri Juusoa että ministeri Rydmania. Toivon, että potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa silloin, kun elämä pelottaa ja tulevaisuus ei ole kovinkaan valoisa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Puhun tässä neljän erilaisen oppijan äitinä, joitten koulutiellä todella oli yhtä ja toista mutkaa ja kuoppaa. Tämä lakiesitys tukee sitä tietoa, jonka sain, kun lapseni olivat pieniä ja kun lastenneurologi sanoi minulle äitinä, että sinulla on yksi ainoa tehtävä, ja se on se, että et anna minkään nujertaa lasten itsetuntoa. Jokainen lapsi haluaa olla hyvä, hän haluaa onnistua, hän haluaa saada kiitosta suorituksestaan, ja tämä on mahdollista vain, jos hän pystyy suoriutumaan koulussa niistä tehtävistä, jotka hänellä on edessä. Jos hän pääsee alta riman hyvää hyvyyttä ajattelevan opettajan käsistä, hän tulee toistuvasti olemaan tilanteessa, jossa hän pettyy, epäonnistuu eikä oikein tiedä, miten pääsee eteenpäin. Tämän takia on ihan ensiarvoisen tärkeätä, että me taataan se, että jokainen lapsi saa ensinnäkin tukea ja sellaista opetusta, että hän pystyy suoriutumaan, mutta myös, että tarkistamme ja varmistamme, että hänellä on ne edellytykset, että kun hän siirtyy seuraavalle tasolle, niin hän voi saada sitä kiitosta ja tuntea sitä onnistumista, koska näin me pidämme huolta hänen itsetunnostaan, ja sillä lailla me kasvatetaan meille korkeakoulutettuja opiskelijoita, työssä pärjääviä ihmisiä, joilla on vahva osaaminen ja myös se elämässä pärjääminen. Tämä on erittäin hyvä lakiesitys, jota kannatan, ja olen ilolla mukana tässä sivistysvaliokunnan työssä. — Kiitos. [Jaana Strandman: Erittäin hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Taide ja kulttuuri ovat keskeisimpiä ihmisten hyvinvointia lisääviä tekijöitä ja luova ala yhteiskuntamme tärkeimpiä voimavaroja. Ala on kokenut kovia koronavuosina, eivätkä haasteet loppuneet siihen. Tekoälyn esiinmarssi on muuttanut tilannetta. Se käyttää ilman tekijänoikeuksien haltijan lupaa materiaaleja sisältönsä tuottamisessa, ja koska tekijänoikeustulot muodostavat tärkeän perustan luovan alan työntekijöiden tulopohjasta, lovi totta kai näkyy tekijän tuloissa. Kulttuuripoliittinen selonteko tunnistaa tämän selkeästi. Jokaisen työntekijän tulee saada työstään asiallinen korvaus alasta riippumatta, ja politiikan tehtävänä on luoda edellytykset sille, että luova talous on kestävää. EU-parlamenttikin on kannanotossaan vaatinut oikeudenmukaisia korvauksia ja täyttä läpinäkyvyyttä tekoälyn koulutukseen käytetystä materiaalista. Tekoäly on hyvä renki mutta huono isäntä. Parhaimmassa mahdollisessa tilanteessa tekijänoikeuksien turvaaminen ja tekoälyteknologioiden kehittäminen tukevat toisiaan, mutta juuri nyt luova ala [Puhemies koputtaa] tarvitsee apuamme.

Arvoisa puhemies! Pelkkä rahan kaataminen ei ratkaise soten ongelmia. Kuten pääministeri totesi, jos menot päästetään kasvamaan hallitsemattomasti, muutaman vuoden päästä vaadittavat päätökset ovat todella vaikeita. Kysymys on, kuten aamu-tv:kin totesi: ”Mitä väki tarttee?” Potilaan tulee olla tässä keskiössä. Hallitus ei keskity vain siihen, paljonko rahaa käytetään, vaan siihen, miten sitä käytetään. Veronmaksajien rahat on laitettava tehokkaaseen käyttöön. Rahoitusmallia on uudistettu, normeja on kevennetty, koulutuspaikkoja lisätty ja vuokratyövoiman käyttöä on suitsittu sadoilla miljoonilla. Aamu-tv:ssä todettiin, että rotia tarvitaan. Meidän tulee vähentää medikalisaatiota, terveiden ylihoitoa, joka saattaa johtaa sitten sairaiden alihoitoon. Helsingin Sanomissakin todettiin, että järjestelmiä tänä päivänä rakennetaan vaatimusten ja oletusten varaan. Tämä ei ole hyvä. Meillä on asiat hyvin. Hoito ei Suomessa riipu lompakon paksuudesta. Tätä täytyy ylläpitää, ja tähän tarvitaan ei vain poliitikot vaan koko yhteiskunta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Olen vuodesta 92 ollut mukana ensihoidon maailmassa ja kehittämässä ensihoitoa, mukana asetuksen kirjoittamisessa, kansallisten hoitolinjausten aikaiseksi saamisessa, ja ensimmäinen ensihoidon professori on minulle aikanaan väitöskirjan tehnyt. Nyt on aika viedä ensihoito vielä yksi askel eteenpäin. Silloin kun aloitin ensihoitotyön, palomiehet antoivat liuotuslääkkeitä sydäninfarktipotilaille. Se loppui saman tien, kun astuin Mäntsälän pelastuslaitokselle. Tänään olemme keskustelemassa siitä, että ensihoitajien ammattitutkinnon kautta pitää tulla laillistuminen, mikä on todella tärkeä asia. Valiokunnassa keskusteltiin tänään asiantuntijoiden kanssa mutta ensihoidosta varsin vähän. Ne ensihoitajat, jotka ovat suorittaneet ammattikorkeakoulussa 240 opintopisteen ensihoitajan koulutuksen tai 90 opintopisteen ensihoitajakoulutuksen sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen, tulisi todellakin laillistaa sairaanhoitajan lisäksi myös ensihoitajina. Ensihoitajan työ sairaalan ulkopuolisessa ensihoidossa on työtä, johon sairaanhoitajakoulutus ei anna riittäviä valmiuksia. Ensihoitaja vastaa usein ainoana terveydenhuollon ammattilaisena kriittisesti sairaan potilaan hoidosta sairaalan ulkopuolella. Hän vastaa sairaalan ulkopuolella kiireettömien potilaiden hoidon tarpeen arvioinnista ja palveluohjauksesta ja niihin liittyvistä päätöksenteosta. Ensihoitaja vastaa myös sairaalan ulkopuolella useista operatiivisten tilanteiden johtamisista viranomaisyhteistyössä. Kriittisesti sairastuneiden ja vammautuneiden hätätilapotilaiden sairaalan ulkopuolinen ensihoito on erikoisosaamista, jota ei kouluteta vastaavalla tavalla muille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Vain laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö saa tehdä hoidon tarpeen arviointia. Hoidon tarpeen arvioinnin osaaminen on keskeinen osa ensihoitajan tehtävää ja edellyttää yleissairaanhoitajan tehtävistä poikkeavaa erityisosaamista siksi, että päätökset tehdään sairaalan ulkopuolella varsin erilaisin rajatiedoin kuin sairaalan tai terveyskeskuksen sisällä. Hoidon tarpeen arvioinnin osaaminen on keskeinen edellytys potilasturvallisuudelle. Tällä hetkellä ensihoitopalvelussa ensihoitajan nimikkeellä työskentelee hyvin erilaisella koulutustaustalla olevia, ja tämä aiheuttaa sekaannusta ja väärinymmärrystä vastuista, velvollisuuksista ja oikeuksista. Lisäksi moniammatillinen yhteistyö eri viranomaisten kanssa edellyttää, että myös ensihoitajan nimikkeeseen liittyvä osaamisen taso ja vastuualue tehdään näkyviksi ensihoitaja-ammattinimikkeen laillistamisella. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää, että ensihoitaja tunnustetaan omaksi laillistetuksi ammatikseen, jotta muut toimijat tietävät selkeästi ensihoitajan osaamisen ja vastuualueet. Ensihoitaja-ammattinimikkeen laillistaminen on keskeinen tekijä sairaalan ulkopuolisessa potilas- ja työturvallisuuden varmistamisessa, sillä se auttaa takaamaan, että ensihoitajan osaaminen on valtakunnallisesti määriteltyä ja yhtenevää. Nykyinen hajanainen koulutuskenttä muodostaa potilas- ja työturvallisuusriskin sekä lisää vaihtelua potilaalle tarjotun hoidon laadussa, koska ensihoitaja-nimikkeellä voi työskennellä henkilöitä, joiden todellisesta osaamistasosta ei ole varmuutta. Laillistaminen varmistaa, että jokainen nimikettä käyttävä on täyttänyt tietyt koulutus- ja osaamisvaatimukset. Ammattinimikkeen laillistaminen auttaa yleisesti lisäämään luottamusta ensihoitopalveluun, sillä se antaa viranomaisille työkalut valvoa ammatinharjoittajia ja puuttua tarvittaessa epäasianmukaiseen toimintaan. Yleinen luottamus viranomaisiin on myös keskeinen tekijä yhteiskunnallisen resilienssin ja kokonaisturvallisuuden vahvistamisessa. Ensihoitaja-ammattinimikkeen laillistaminen on käytännön askel kohti hoitokäytäntöjen yhtenäistämistä, hoitotulosten parantamista ja ensihoitajien roolin vahvistamista monialaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Olemme puhuneet usein tässä salissakin siitä, että ensihoidolla on yhä merkittävämpi rooli, kun yksiköitä suljetaan ja matkat potilailla hoitoon ovat varsin pitkiä. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja katsoa, että ensihoitajan laillistaminen tulee todeksi. — Kiitos.