Diarra Fatim

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Minusta on itse asiassa selvää, että Helsinki ja Suomi tarvitsevat tällaisen tarpeeksi suuren tapahtuma-areenan juuri tänne pääkaupunkiin, eikä pelkästään näitä maakunnallisia projekteja, mitä myös on käynnissä. Uskon, että kaikki ymmärtävät sen merkityksen siinä, että me saadaan tänne suuri tapahtuma-areena. Suuret tapahtuma-areenat tuovat valtavia aluetalousvaikutuksia sekä myös riemuvaikutuksia sinne, missä tällaisia tapahtuma-areenoita on. Olen pitkään jo toivonut, että tämä Garden Helsinki -hanke saataisiin eteenpäin, saataisiin tämä suuri areena rakennettua Helsinkiin, ja minä olenkin toivonut, että nämä puuhamiehet tämän takana hoitaisivat sitä hommaa asiallisesti ja niin, että se kestäisi päivänvalon. Nyt tämä koko hanke on saatettu aivan täysin naurunalaiseksi kokoomuslaisen pääministerin sekä myös kokoomuslaisen helsinkiläisen pormestarin Jan Vapaavuoren toimesta. Minua harmittaa aivan merkittävän paljon se, että tämä hyvä idea, hyvä hanke on menossa aivan plörinäksi monesta, monesta suusta. Minkä takia on niin vaikeata hoitaa asioita kunnolla ja sillä tavalla, että ne kestävät päivänvalon? Jos pitää kiittää junailusta, kannattaa hoitaa se puhelimella, arvon Vapaavuori, eikä maileja laittamalla — ihan perus vanhan konsultin vinkki. Ärsyttää, harmittaa — harmittaa helsinkiläisten puolesta, harmittaa tapahtumajärjestäjien puolesta ja harmittaa myöskin niitten kaikkien puolesta, jotka haluisivat suuria tapahtumia tänne Helsinkiin, että plöröksi meni. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Pari- ja lähisuhdeväkivallan uhrien määrä kasvoi viime vuonna viidenneksellä, ja aikuisista uhreista selvästi suurin osa, 75 prosenttia, oli naisia. Näin poikkeuksellinen kasvu vaatii hallitukselta välittömiä toimia. Tällä hetkellä me emme kuitenkaan tiedä kansakuntana, mistä tämä kehitys johtuu. Onko taustalla naisvihamielisyyden voimistuminen, naisvihamielisten sosiaalisen median sisältöjen leviäminen vai nuorten miesten radikalisoituminen, vai kenties taloudellisen ahdingon lisääntyminen, palveluiden heikentyminen, väkivallan parempi tunnistaminen vai jokin aivan muu ilmiö? Mikäli emme tiedä, mistä tämä ilmiö johtuu, minkä takia väkivalta kasvaa perheissä, emme voi ratkaista tätä ongelmaa, joka ei ole vain kammottava vaan aidosti hengenvaarallinen, jopa kansallinen hätätila. Kysynkin ministereiltä: Miksi hallitus ei ole selvittänyt tämän hälyttävän kehityksen syitä, ja milloin hallitus aikoo selvittää, mistä tämä kehitys johtuu? Milloin hallitus tunnustaa tämän asian kansallisena turvallisuuskysymyksenä, niin kuin Ranskassa? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa eläimet ovat edelleen ennen kaikkea omaisuutta. Niitä voidaan omistaa, ostaa ja myydä, ja niiden suojelu perustuu tavallisiin lakeihin, jotka asettavat vain mitättömiä rajoja ihmisten toiminnalle. Vaikka eläinten hyvinvointia koskevaa sääntelyä on viime vuosina uudistettu, niin nykyinen järjestelmä ei riitä turvaamaan eläinten perustarpeita eikä niiden asemaa tilanteessa, jossa vastakkain ovat usein eläinten hyvinvointi ja taloudelliset intressit. Tämä on perustuslaillinen ongelma. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artikla tunnustaa eläimet tunteviksi olennoiksi ja velvoittaa jäsenvaltiot ottamaan niiden hyvinvoinnin täysimääräisesti huomioon. Myös perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat totesivat, että Suomen perustuslaissa on sääntelyaukko eläinten aseman osalta. Nykyinen suoja on välillinen, toissijainen ja käytännössä alisteinen ihmisten perusoikeuksille, kuten omaisuudensuojalle ja elinkeinovapaudelle. Monissa Euroopan maissa eläinten itseisarvo ja hyvinvointi on jo nyt tunnistettu perustuslain tasolla. Suomessakaan sille ei ole valtiosäännöllistä estettä. Päinvastoin, asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että eläinten asiaa voisi vahvistaa esimerkiksi perustuslain 20 §:llä lisäämällä siihen eläinten hyvinvoinnin, tuntoisuuden ja itseisarvon huomioinnin. Tarve muutokseen näkyy myös käytännössä. Eduskunnan käsittelyssä oleva esitys porsaiden kirurgisen kastraation kiellon poistamisesta taloudellisin perustein osoittaa, että eläinten hyvinvointi väistyy edelleen aivan liian helposti tuotannollisten ja taloudellisten tavoitteiden tieltä. Samalla hyvinvointilaki sallii edelleen eläinten liikkumista rajoittavat parsinavetat, porsitushäkit sekä kivuliaita toimenpiteitä ilman riittäviä suojakeinoja. Kyse ei ole pelkästään eläinsuojelusta. Kyse on siitä, millaisena yhteiskuntana Suomi haluaa nähdä itsensä. Tieto eläinten kyvystä tuntea kipua, stressiä ja hyvinvointia on kasvanut valtavasti. Lainsäädännön on kehityttävä tämän tiedon mukana. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite eläinten oikeuksien vahvistamisesta osoittaa, että aiheella on laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Haluan kiittää kaikkia aloitteen tehneitä ja sen allekirjoittaneita. Kansalaisaloitejärjestelmän tarkoituksena on vahvistaa demokratiaa ja antaa ihmisille mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen. Siksi tätä keskustelua ei tule sivuuttaa vain sillä perusteella, että aloite ei ole täydellinen. Olennaista on tunnistaa ongelma ja käynnistää huolellinen jatkovalmistelu. Katson, että eläinten asemaa ei voida enää jättää pelkästään tavallisen lainsäädännön varaan. Eläinten hyvinvointi ja suojelu tulee turvata vahvemmin myös perustuslain tasolla. Se olisi luonnollinen askel oikeusvaltion, tutkimustiedon ja yhteiskunnan moraalisen kehityksen näkökulmasta. Esitän, että eduskunta hyväksyy vastalauseen mukaisen lausumaesityksen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämä laki kumpuaa siitä, että hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perustetta, eli juuri sellaisia työsuhteita, joissa raskaus- ja perhevapaasyrjintä on kaikista tyypillisintä, ja nyt on sitten tullut paha mieli. Tässä laissa tehdään vain — ja alleviivaan: pelkästään — kosmeettisia muutoksia, eli ihan kiva juttu, mutta eihän se nyt mihinkään riitä. Tämä laki ei ratkaise perhe- ja raskaussyrjintää, tämä tekee pieniä muutoksia. Mitä hallitus nyt siis oikeastaan tekee? Hallitus sanoo puuttuvansa raskaus- ja perhevapaasyrjintään, mutta samalla hallitus helpottaa määräaikaisten työsopimuksien solmimista ilman perusteita eli lisää perhevapaasyrjinnän riskiä. Hallitus sanoo vahvistavansa oikeusturvaa, mutta samaan aikaan hallitus heikentää irtisanomissuojaa ja lisää epävarmuutta työmarkkinoille. Hallitus sanoo edistävänsä tasa-arvoa työelämässä, mutta todellisuudessa hallituksen omat työelämäheikennykset vesittävät tämän esityksen vaatimukset. Hallitus sanoo tukevansa perheellistymistä ja tasa-arvoa, mutta ei, hallitus omilla toimillaan lisää epävarmuutta työmarkkinoille, ja tämä kohdistuu erityisesti nuoriin naisiin, perheellistymisiässä oleviin naisiin. Mielestäni tämä esitys on kokoomuksen performanssi, performanssi naisia kohtaan. Halutaan esittää: ”Hei, ei, älkääpä miettikö yhtään, minkälaisia heikennyksiä ollaan tehty, jotka juuri osuvat teihin. Katsokaapa tänne, täällä on tämmöinen kiva karkki.” Eivät Suomen naiset ole niin tyhmiä, että tämä uppoaisi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että tässä alkoholilain uudistuksessa olisi voitu tarttua myöskin alkoholin tarjoiluun ravintolassa ja tarkastella sitä, minkälainen verotus alkoholissa on, sillä nyt tällä hetkellä alkoholi, viini, on ihan normaali osa ravintolaillallista, mutta valitettavasti se viinin hinta nostaa ravintolaillallisen hinnan älyttömän korkeaksi. Tämän vuoksi olisinkin toivonut, että ministeri olisi tarkastellut viinin verotusta ravintoloissa niin, että olisi voitu hieman laskea sitä, niin että sitten ravintolassa syöminen olisi ollut mahdollisempaa useammalle. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On hyvä jatkaa tästä edustaja Partasen puheenvuorosta ja juuri niistä kirjallisista selvityksistä, mitä työnantajan pitää antaa: No, kyllä, niitä pitää antaa, mutta kun työnantaja ei niitä anna, niin tässä ei vaadita mitään sanktiota siihen, mikäli niitä ei anneta. Niin että jos todellakin haluttaisiin, että työnantaja antaisi selvityksen siitä, niin eikö siinä silloin olisi sanktio? Sama koskee tässä laissa myös sitä, minkä takia ei olla nostettu sitä minimisanktiota siitä, mikäli tosiaankin käy niin, että on sitten tapahtunut irtisanominen perhevapaan tai raskauden takia. Miksi siihen ei olla koskettu? Me tiedetään, että usein juuri nämä asiat, mikäli ne pääsevät eteenpäin, menevät sovitteluun, ja siinä yleensä mennään sen minimin mukaan, ei sen isoimman mukaan. Miksi ei olla sitten sinne puututtu? Sitten on pakko todeta vielä, että olen kyllä aika pettynyt siihen, että tässä tosiaan tehdään vain tämmöisiä kosmeettisia muutoksia. Niin totesi myös tasa-arvoasiavaltuutettu. Eli tässä ei mennä niin pitkälle kuin oltaisiin voitu mennä, ja tämä ei tule nollaamaan niitä huonoja, tasa-arvoa heikentäviä tuloksia, mitä tämä määräaikaisuuslaki tulee tekemään. — Kiitos. [Karoliina Partanen: Vastauspuheenvuoro, nimi mainittu!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Ja kiitos ministerille erittäin hyvin valmistellusta laista. Pidän sitä, että tämä laki takaa suomalaisille pienyrittäjille, tislaamoille, pienpanimoille, mahdollisuuden myydä suoraan omalta tilalta kävijöille tuotteita, erittäin hyvänä. On ollut ihan järjetöntä mennä vierailemaan jonnekin mahtavaan suomalaiseen pienpanimoon — käyt sen kierroksen siellä, mahtavaa kotimaista yrittäjyyttä — ja sitten pitää todeta, että hupsista keikkaa, enpäs voikaan ostaa. Eihän siinä ole ollut mitään järkeä, joten erittäin mahtavaa, että tämä uudistus vihdoin on saatu läpi, ja suuret kiitokset siitä ministeri Grahn-Laasoselle. Samaan aikaan pohdin vähän myös sitä, että kun täällä todetaan, että eihän tämä oikeastaan Alkon asemaan vaikuta, niin totta kai vaikuttaa. Tietenkin tämä tulee murentamaan Alkon monopolia. Kun Alkon monopolin murentaminen on ollut pitkäaikainen kokoomuksen tavoite, niin minusta on aika hassua, että todetaan, että eipä tässä näin käy. Kyllähän siinä näin käy. Askel on otettu, pian otetaan lisää ja sitten Alko lakkaa olemasta. On hassua leikkiä, että näin ei kävisi, kun me ihan kaikki tiedetään, että niin tulee käymään. Se, pitääkö sitä huonona vai hyvänä, on sitten eri asia, mutta niin tässä tulee käymään. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomessa on huipputyöttömyys, tämän me kaikki tiedämme, mutta tässä puheenvuorossa aion keskittyä juurikin vammaisten ihmisten, osatyökykyisten ihmisten ja täsmätyökykyisten ihmisten tilanteeseen. Suomessa oli jo ennen tätä hallitusta vuosikausia ollut yksi Euroopan unionin matalin vammaisten ihmisten työhönosallistumisasteista. Ajattelen, että tämä on meille kansakuntana vähän semmoinen häpeän kysymys. Vammaiset ovat kuitenkin Suomen suurin vähemmistö, ja siitä huolimatta meillä ajatellaan, että on hyvää sosiaalipolitiikkaa ja vammaispolitiikkaa se, että maksetaan x määrää rahaa ja pidetään ihmiset ikään kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Tämä johtaa siihen, että Suomessa ihmiset eivät ole tottuneet näkemään erilaisuutta, eivät vammaisia ihmisiä työpaikoissa, eivät oikeastaan vammaisia ihmisiä myöskään korkeakouluissa, ja tämä johtaa semmoiseen yhteiskuntaan, missä me emme kohtaa erilaisuutta tarpeeksi. Pahinta tässä on se, että moni vammainen ihminen, osatyökykyinen ihminen, haluaisi osallistua työhön, haluaisi olla mukana tässä yritteliäisyydessä, toimeliaisuudessa, mutta meidän järjestelmä ei salli sitä. Tämän vuoksi pohdinkin, että nyt kun tässä mennään eteenpäin, niin onko teillä tulossa jonkinlaisia toimenpiteitä siihen, että myös nämä ihmiset pääsevät jollain tavalla mukaan osallistumaan meidän arkeen, tulemaan työpaikoille, korkeakouluihin opiskelemaan ja olemaan osa myös meidän veronmaksajia. — Kiitos. Ai niin, vielä loppuun, arvoisa rouva puhemies: kannatan edustaja Hopsun tekemää esitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minun ongelmani tämän hallituksen työmarkkinapolitiikassa on sen puhdas ideologisuus. Puhutaan valtavasti pohjoismaisesta mallista ja varsinkin Tanskan mallista, mutta siitä otetaan kuitenkin vain jousto ja kumarretaan yhteen suuntaan, täysin viis veisataan siitä turvasta, mikä kuuluu olennaisesti myös tähän malliin. Olen samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja työtä pitäisi kaikilla olla, ja juuri tämän takia en ymmärrä, minkä takia suojaosat piti poistaa. Eikö olisi parempi, että ihminen voi tehdä edes jotain, ottaa välillä vuorotyötä vastaan, tehdä välillä keikkaa, pitää yllä sitä toimeliaisuutta edes sen verran, mitä on tarjolla? — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! On sinänsä hyvä, että alueille annetaan nyt lisäaikaa, mutta samaan aikaan tämä hallituksen tuleva esitys uusista leikkauksista hyvinvointialueille on täysin epäoikeudenmukainen ja vastuuton. Se syventää alueellista eriarvoisuutta tavalla, jota ei voida yksinkertaisesti hyväksyä, ja sen hinnan maksaa sitten Helsinki. Yhdyn Helsingin pormestari Daniel Sazonovin näkemykseen siitä, että hallituksen malli näyttää perustuvan virheelliseen arvioon alueiden todellisesta tilanteesta. Kun lähtökohta on väärä, myös lopputulos on väärä. Se siis rankaisee alueita, jotka ovat hoitaneet talouttaan vastuullisesti ja kehittäneet palveluitaan pitkäjänteisesti. Hyvästä taloudenpidosta tehdään siis rangaistavaa. Se on täysin väärä viesti koko Suomelle ja kaikille alueille. Meidän pitäisi palkita vastuullisuudesta, ei sakottaa siitä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen lisätalousarvio ei ohjaa Suomea taloudellisesti kestävälle tielle, vaan kaikkea muuta. Velanoton tarve sen kuin vain kasvaa, kun harkitsemattomat veromuutokset heikentävät tulopohjaa ja lisämenotarpeisiin joudutaan vielä varautumaan. Hallitus on epäonnistunut aivan kaikissa tärkeimmissä tavoitteissaan. Ei tullut 10 000:ta työllistä, tuli melkein 10 000 työtöntä. Suomi joutui EU:n tarkkailuluokalle. Me vihreät olemme osoittaneet omassa lisätalousarviossamme, että on mahdollista päättää myös toisin. Hallitus on kuitenkin päättänyt toimia kylmällä ja epäoikeudenmukaisella tavalla. Mikä on teidän perintönne? Lapsiperheköyhyys kasvaa, toimeentulotuen tarve kasvaa ja asunnottomuus kasvaa. Miten meni noin omasta mielestä?

Arvoisa rouva puhemies! Kuvitelkaa tilanne, jossa joudutte säännöllisin ajoin pelkäämään työpaikkanne puolesta, silloinkin kun työn tarve on jatkuvaa ja tekisitte sitä täydellä sydämellänne. Arkea varjostaa jatkuva huoli tulevasta. Annat koko ajan kaikkesi, mutta silti varmuutta huomisesta ei vain ole. Tämä on se, millaista on elää määräaikaisten työsopimusten putkessa. Etenkin naisvaltaisilla aloilla määräaikaisuudet ovat arkipäivää, Nyt hallitus haluaa tehdä niitten sopimisesta vielä helpompaa. Tämän hallituksen esityksen seurauksena määräaikaisia työsopimuksia on mahdollista solmia jatkossa ilman perusteluja. Tämä tarkoittaa monen kohdalla työelämää ilman turvaa, valitettavasti monen naisen kohdalla työelämää ilman turvaa. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään työelämäkysymys. Tämä on kysymys arvoista ja valinnoista, siitä, kenelle yhteiskunnan riskit sysätään. Nyt hallitus sysää ne ennen kaikkea meidän nuorten naisiemme harteille. Sen hallitus voisi myös myöntää ja myöntääkin, mutta ei kuitenkaan siitä välitä — ei sillä, että vaikutuksilla olisi merkitystä, kun ne osuvat lähinnä meihin naisiin. Saavutettua tasa-arvoa voi murentaa monella tavalla. Sitä on vaikea murentaa kerralla, mutta hallitus onnistuu sen hienosti tässä kyllä tekemään. Tasa-arvo murenee hiljalleen tällaisilla uudistuksilla, jotka kohtelevat ihmisiä eri tavalla sukupuolesta riippuen. Suomi ei saa olla tällainen maa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitus ampuu itseään jalkaan tällä lakiesityksellä ja lisää entisestään työelämän epävarmuutta. Jo nyt suomalaiset säästävät sukanvarteen, koska työttömyysturvaa on leikattu, ehtoja kiristetty ja sen päälle työtä ei yksinkertaisesti vain ole tarjolla. Mutta mitä tekee hallitus? No, lisää tällä esityksellä vielä entisestään epävarmuutta, koska on päivänselvää, että vakinaista työsuhdetta tullaan korvaamaan määräaikaisilla, kun perusteita ei enää vaadita. Tämä esitys on silkkaa tyhmyyttä. Se vaikuttaa erityisesti nuoriin, joiden asema työmarkkinoilla on jo tälläkin hetkellä todella, todella hankala. Tämä tulee lisäämään työsuhteiden ketjuttamista sekä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Kokoomus on itse myöntänyt, että sadantuhannen työllisen määrään ei tulla pääsemään, ja pohdin tosissaan sitä, voisiko lopettaa tämän ihmisten kiusaamisen, sillä tälläkään esityksellä ei ole arvioitu olevan erittäin suuria työllisyysvaikutuksia vaan oikeastaan pelkästään negatiivisia vaikutuksia tasa-arvoon sekä perhevapaasyrjintään. Arvoisa rouva puheenjohtaja! Tämä hallituksen esitys on sellainen, joka helpottaa perusteettomien määräaikaisten työsopimusten solmimista. Se ei ole vain yksi huono työelämäuudistus muiden joukossa. Tämä on poliittinen valinta, ja sen valinnan maksavat erityisesti nuoret naiset. Kun työnantajan ei tarvitse enää perustella määräaikaisuutta, kasvaa epävarmuus. Epävarmuus tarkoittaa työelämässä nuorille naisille entistä vaikeampaa valintaa uran ja perhehaaveiden välillä: Uskaltaako perustaa perhettä? Uskaltaako tulla raskaaksi? Uskaltaako enää jäädä perhevapaalle? Uskaltaako vaatia niitä oikeuksia, mitkä jokaiselle kuuluvat mutta mitkä patriarkaatti ja nyt vielä hallitus haluavat meiltä naisilta evätä? On täysin selvää, että tämä esitys lisää raskaussyrjinnän riskiä, sillä monen työnantajan silmissä jo nyt nainen on riski, ja tämä vielä lisää sitä riskiä meille naisille. Jos laki johtaa järjestelmällisesti eriarvoisuuteen ja epätasa-arvoon, se ei ole vain huono laki, vaan se on tasa-arvoa polkeva ja epäoikeudenmukainen laki. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että tämä lainsäädäntö nyt etenee ja tulee tämmöistä eurooppalaista direktiiviä tähän, koska näiden SLAPP-kanteiden määrä on kasvanut. Ajattelen, että juuri tämänkaltainen lainsäädäntö on sellaista, mitä Euroopan unionin kannattaakin tehdä, sillä usein nämä keissit ovat rajoja ylittäviä. Ajattelen vahvasti, että median, järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan tulee voida nostaa turvallisesti esille korruptiota ja valtaapitävien väärintoimintaa. Pohdin kuitenkin edustaja Hopsun lailla, että minkä takia tämä sovelletaan ainoastaan direktiivin minimimäärällä. Olisi ollut mahdollista tehdä tiukempaa ja laajempaa lainsäädäntöä. Toivoisin myös, että hallitus puuttuisi muulla lainsäädännöllä laajemmin toimittajien ja virkamiesten häirintään ja alkaisi vihdoin edistämään maalittamisen kriminalisointia. Oikeusministeriö on kuitenkin selvittänyt sitä, että olisiko Suomessa mahdollista kriminalisoida maalittamista, ja silloin oikeusministeriö antoi sen suosituksen, että kyllä, maalittaminen tulisi Suomessa kriminalisoida. Kuitenkaan tätä ei otettu mukaan hallitusohjelmaan, eikä nytten ministerin johdolla olla tehty mitään toimenpiteitä sen eteen, että maalittamisen kriminalisointi Suomessa etenisi. Maalittaminen on asia, mikä ehkäisee toimittajia, virkamiehiä toteuttamasta työtään kunnolla, ja tämä tulisi Suomessa saada loppumaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Minusta ministeri tässä paljasti kyllä korttinsa, samoin kuin hallitus paljasti korttinsa tässä ministerin esittelyn aikana. Ministeri puhui koko ajan ainoastaan pienistä yrityksistä — pienistä yrityksistä — mutta jos lukee tämän lakiesityksen, niin eihän tämä laki nyt koske vain pieniä yrityksiä vaan kaikkia työntekijöitä. Tämä koskee varhaiskasvatuksen opettajia, sairaanhoitajia, kaikkia, jotka ovat töissä myös suurissa organisaatioissa. Eli jos ministeri ja hallitus haluavat helpottaa pienten yritysten palkkausta, niin miksi laki ei sitten keskity pieniin yrityksiin vaan nyt aivan kaikkiin? — Kiitos.