Ronkainen Jari

Arvoisa puhemies! Maahamme on syntynyt uusi etninen alaluokka, joka näkyy leipäjonoissakin. Ihmisten lähettämisestä Suomeen on tullut iso bisnes. Perussuomalaisten mielestä ulkomaalainen opiskelija ei saa tulla Suomeen sosiaalijärjestelmän elätettäväksi. Edellinen hallitus romutti järjestelmän niin, että kansainvälinen opiskelija saa jatkuvan oleskeluluvan. Myös perheenyhdistämistä helpotettiin. Tämän seurauksena opiskelijamaahanmuutto Suomeen on kasvanut. Nyt tämä hallitus puuttuu ongelmiin. Opiskelijoilta vaaditaan jatkossa riittävää toimeentuloa ja kielitaitoa. Heidän perheenyhdistämisiinsä tulee myös tiukempi asumisaikavaatimus. Lisäksi toisen asteen opiskelijoiden ja heidän perheenjäsentensä oleskeluluvat voidaan peruuttaa ja hylätä entistä tehokkaammin. Kysyn teiltä, ministeri Marttinen: miten tämä esitys korjaa opiskeluperusteisessa maahanmuutossa havaittuja ongelmia?

Arvoisa puhemies! Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa on tehtävä myös niiden päivien varalle, jolloin kaikki ei toimi normaalisti. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Huoltovarmuutta ei pidä rakentaa pelkästään sen varaan, että sähköä on aina saatavilla, tuontiyhteydet toimivat ja kansainvälisiltä markkinoilta voidaan ostaa se, mitä itse emme tuota. Poikkeusoloissa tilanne voi olla toinen. Silloin ratkaiseva kysymys kuuluu: Mistä saamme sähköä ja lämpöä, jos tuontienergiaa ei ole saatavilla tai sähköjärjestelmä joutuu vakaviin häiriöihin? Millä pidämme kaupungit lämpimänä keskellä talvea? On ollut lyhytnäköistä ajaa alas kotimaisia polttolaitoksia ja niiden tarvitsemaa tuotantoketjua ilman, että tilalle on rakennettu yhtä varmaa ja varastoitavaa vaihtoehtoa. Laitos voidaan kyllä sulkea nopeasti, mutta menetettyä tuotantokykyä, konekantaa ja osaamista ei palauteta kriisin keskellä pelkästään nappia painamalla. Turpeen keskeinen vahvuus on juuri siinä, että se on kotimaista ja sitä voidaan varastoida. Turpeen varassa ei tarvitse olla jatkuvasti, mutta sen pitää olla käytettävissä silloin, kun sääriippuvainen tuotanto ei riitä tai ulkomaiset toimitukset katkeavat. Sama koskee myös liikennettä. Ajoneuvokantaa sähköistetään kovaa vauhtia, mutta samalla pitää uskaltaa kysyä, mitä tapahtuu pitkäkestoisen sähkökatkon aikana. Ilman sähköä ajoneuvoja ei ladata, vaikka niitä tarvittaisiin ihmisten, elintarvikkeiden ja muiden välttämättömien tavaroiden kuljettamiseen. Koko yhteiskuntaa ei pidä rakentaa yhden energiamuodon varaan. Turpeen merkitys ei myöskään rajoitu energiantuotantoon. Kasvu- ja kuiviketurve ovat tärkeitä maataloudelle, puutarhataloudelle ja kotimaiselle ruuantuotannolle. Kun energiaturpeen tuotantoa ajetaan alas nopeasti, samalla heikennetään koko tuotantoketjua ja vaarannetaan myös näiden korkeamman jalostusasteen tuotteiden saatavuus. Hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden. Vuoden toisessa lisätalousarviossa suunnattiin 10 miljoonaa euroa huoltovarmuusrahastolle turpeen varmuusvarastointiin, jonka lisäksi turpeelle valmistellaan myös uutta tukimallia. Turve on kotimainen ja varastoitava luonnonvara, jolla on tärkeä asema Suomen huoltovarmuudessa. Meidän on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät turpeen tuotanto, riittävät varastot ja voimalaitokset, joissa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Arvoisa puhemies! Normaalioloissa lasketaan kustannuksia ja päästöjä. Poikkeusoloissa ratkaistaan, pysyvätkö kodit lämpiminä, liikenne liikkeessä ja yhteiskunta toimintakykyisenä. Suomella on omasta takaa energialähde, jota voidaan varastoida vuosiksi eteenpäin ja käyttää silloin, kun muut vaihtoehdot eivät riitä tai ole jostain syystä käytettävissä. Olisi vastuutonta hävittää tämä mahdollisuus pelkästään ideologisista syistä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola tuossa aikaisemmin piti erittäin hyvän puheenvuoron. Minä olen ainakin tottunut siihen, että kun eduskunnassa tehdään yhdessä, niin saadaan oikeasti parempaa aikaiseksi. Ei se edistä tätä asiaa, että me riidellään täällä keskenään — toki mielipide-eroja voi aina olla. Kyllähän me se tiedetään, että meiltä löytyy syntilistaa, mutta niin sitä löytyy viime kaudelta myöskin keskustalta. Sen takia olisi äärimmäisen tärkeätä, että me nyt yhdistettäisiin ne voimat eikä kiusattaisi toisiamme täällä, mietittäisiin yhdessä, mitä tälle on järkevää tehdä. Minä en tämän asian päällä ole niin vahvasti, että pystyisin sanomaan sen, mutta vahvasti olen myös tukemassa sitä, kun tässä kuitenkin se huoltovarmuuselementti on aika kova, ja sen takia olen vahvasti aloitteen takana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa ihmiset voivat luottaa siihen, että apua saadaan hädän hetkellä, viranomaisiin voidaan luottaa ja yhteiskunta pysyy vakaana myös vaikeina aikoina. Juuri luottamus viranomaisiin ja yhteiskunnan vakauteen on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä voimavaroista. Viime vuosien aikana turvallisuusympäristömme on muuttunut radikaalisti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, lisääntynyt hybridivaikuttaminen, kyberuhat, järjestäytynyt rikollisuus sekä vakavoitunut nuoriso- ja jengirikollisuus näkyvät myös Suomessa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus eivät enää ole toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, vaan ne kytkeytyvät toisiinsa yhä tiiviimmin. Nyt käsittelemme hallintovaliokunnan mietintöä koskien valtioneuvoston selontekoa sisäisestä turvallisuudesta. Selonteossa arvioidaan Suomen sisäisen turvallisuuden keskeisimpiä uhkia ja sitä, miten viranomaisten toimintakykyä, yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja kansalaisten turvallisuutta vahvistetaan tulevina vuosina. Arvoisa puhemies! Selonteossa nostetaan perustellusti esiin vakavan nuoriso- ja jengirikollisuuden kasvu. Vaikka suurin osa nuorista ei rikoksia tee, kasautuu rikollisuus yhä enemmän pienelle joukolle nuoria, jotka syyllistyvät toistuvasti vakaviin rikoksiin. Samalla väkivaltarikokset julkisilla paikoilla ovat lisääntyneet, ja entistä useammin uhri on tekijälle entuudestaan tuntematon. Myös ampuma-aseiden, teräaseiden ja räjähteiden hallussapito yleisillä paikoilla on kasvanut. Kuten hallintovaliokunta mietinnössään aivan oikein korostaa, rikoskierteeseen on pystyttävä puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samalla viranomaisilla on oltava riittävät keinot puuttua vakavaan rikollisuuteen nopeasti ja tehokkaasti. Sisäiseen turvallisuuteen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin rikollisuus. Selonteossa käsitellään laajasti hybridivaikuttamista, rajaturvallisuutta, kyberuhkia ja kriittisen infran suojaamista. Viime vuosina Itämerellä on havaittu kaapelivaurioita, satelliittipaikannuksen häirintää ja Venäjän varjolaivaston toimintaa, jotka kaikki ovat lisänneet turvallisuusriskejä Suomen lähialueilla. Samaan aikaan Suomen pitkä itäraja on sekä Euroopan unionin että Naton ulkoraja. Kuten hallintovaliokunta toteaa, muuttunut turvallisuusympäristö korostaa rajaturvallisuuden merkitystä entisestään tilanteessa, jossa turvallisuusuhat voivat ilmetä hyvin nopeasti ja monimuotoisesti. Selonteon keskeinen viesti on se, että turvallisuus rakentuu ennen kaikkea toimivista viranomaisista ja yhteiskunnan kyvystä varautua erilaisiin häiriötilanteisiin. Poliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi, Tulli ja muut turvallisuusviranomaiset ovat usein ensimmäisiä toimijoita tilanteessa, jossa turvallisuusuhat alkavat näkyä käytännössä. Siksi niiden toimintakyvystä, resursseista ja toimivaltuuksista on huolehdittava pitkäjänteisesti. Hallintovaliokunta korostaa mietinnössään myös viranomaisten yhteistyön merkitystä. Turvallisuusuhat eivät noudata hallinnollisia rajoja, minkä vuoksi viranomaisten tiedonkulun, yhteisen tilannekuvan ja käytännön yhteistyön on toimittava saumattomasti kaikissa tilanteissa. Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden merkitys korostuu maailmassa, jossa uhat muuttuvat nopeasti ja ovat entistä vaikeammin ennakoitavia. Turvallinen yhteiskunta ei synny itsestään. Se edellyttää toimivia viranomaisia, vahvaa varautumista ja ennen kaikkea sitä, että turvallisuudesta pidetään kiinni myös muuttuvassa ja aiempaa epävarmemmassa maailmassa. — Kiitos. [Mika Kari: Olipa fiksu ja asiallinen puhe!]

Arvoisa puhemies! Kun katsoo sisäisen turvallisuuden selontekoa, niin minun mielestäni se on just sellainen kuin sen pitää olla, elikkä ongelmat nostetaan esille hyvin, ja siitä tietysti kuuluu kiitos ministerille. Itse sain toimia parlamentaarisen seurantaryhmän varapuheenjohtajana. Katselin läheltä sitä valmistelutyötä, ja olin erittäin vakuuttunut siitä, että nyt mennään oikeaan suuntaamaan. Nyt kun katsoo tätä hallintovaliokunnan mietintöä, niin kyllähän se tukee tätä kokonaisuutta aika hyvin. Minä kuuntelin tuota vihreitten ryhmäpuhetta, ja väistämättä muistui mieleen se edellinen selonteko, jossa ei juurikaan ongelmia nostettu esiin, vaan enemmän keskityttiin siihen maailman syleilyyn. Esimerkiksi huumeita ei taidettu mainita siellä lainkaan, ja silloinhan sisäministeriö oli vihreillä. Meidän kaikkien lienee syytä pohtia sitä, mikä tämän sisäisen turvallisuuden selonteon tarkoitus on. Onko se työkalu maailman syleilyyn vai työkalu viranomaisten toiminnan linjaksi? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä monessa ryhmäpuheessa todettiin, tämä yhteistyö Ukrainan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Kyse ei ole pelkästään siitä, että me autetaan Ukrainaa, vaan samalla myös me itse opitaan tästä modernista sodankäynnistä. Vahvana kokemusasiantuntijana edustaja Savola nosti keskustan ryhmäpuheenvuorossa esiin nämä droonit. Juuri tämä droonien kehitys on ollut tällä hetkellä niin nopeaa, että tätä yhteistyötä olisi ehkä syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Voisin jopa sanoa niin, että silloin kun rauta on kuumaa, sitä on syytä myös takoa. Arvoisa ministeri, kysyisin teiltä: onko teidän mielestä Suomen ja Ukrainan välinen koulutusyhteistyö tällä hetkellä riittävällä tasolla, vai olisiko Suomella mahdollisuus lisätä tai jopa laajentaa tätä koulutusyhteistyötä niin, että saataisiin maksimiteho irti tästä ikävästä asiasta? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu jo viidettä vuotta. Sota on aiheuttanut valtavaa kärsimystä ja muuttanut samalla koko Euroopan turvallisuustilannetta perusteellisesti. Ukrainassa ei taistella pelkästään maan omasta tulevaisuudesta, vaan myös siitä, millainen turvallisuusjärjestys Eurooppaan tulevaisuudessa rakentuu. Suomi on tukenut Ukrainaa sodan alusta lähtien niin humanitaarisesti kuin materiaalisestikin. Merkittävä osa tästä tuesta on liittynyt ukrainalaisten sotilaiden kouluttamiseen. Koulutuksen tavoitteena on ollut vahvistaa Ukrainan kykyä puolustautua ja vastata sodan jatkuvasti muuttuviin vaatimuksiin. Juuri tähän liittyy myös tänään käsiteltävä valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon. Kyse on Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Puolan yhteisestä koulutusoperaatiosta, jossa ukrainalaisia sotilaita koulutetaan ja tuetaan pääasiassa Puolassa sijaitsevassa koulutuskeskuksessa. Arvoisa puhemies! Operaatio Legio on vastaus siihen, että Ukrainan tarpeet ovat sodan pitkittyessä muuttuneet. Koulutusta ei enää järjestetä samalla tavalla kuin sodan alkuvaiheessa, vaan toimintaa on siirretty pitkäjänteisempään ja pysyvämpään koulutustoimintaan Ukrainan lähialueille. Tarkoituksena on kouluttaa ukrainalaisia sotilaita juuri niihin tarpeisiin, joita sota tällä hetkellä vaatii. Selonteossa esitetään, että Suomi osallistuu operaatioon enintään 40 sotilaalla. Suomen osallistuminen painottuu Puolassa sijaitsevaan koulutuskeskukseen, jossa suomalaiset sotilaat toimivat koulutus-, tuki- ja esikuntatehtävissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomalaissotilaat osallistuvat ukrainalaisten joukkojen kouluttamiseen sekä koulutustoiminnan suunnitteluun ja tukemiseen yhdessä muiden osallistujamaiden kanssa. Ukrainan sota on muuttanut laajalti käsityksiämme modernista sodankäynnistä ja sen välineistä. Ukrainan tukemiseen kytkeytyvään operaatioon osallistumisella suomalaiset joukot saavatkin arvokasta kokemusta nykyaikaisesta sodankäynnistä ja niistä opeista, joita sota on tuonut esiin. Meille perussuomalaisille on tärkeää, että kaikki toiminta, johon Suomi osallistuu, tukee samalla oman puolustuskykymme kehittämistä. Suomen turvallisuuden perusta rakentuu jatkossakin ennen kaikkea oman puolustuskykymme varaan, ja muuttuvan sodankäynnin opit on otettava täysipainoisesti huomioon myös meillä Suomessa. Arvoisa puhemies! Selonteossa tuodaan esiin myös operaation turvallisuusnäkökulmat. Vaikka koulutustoiminta tapahtuu EU:n ja Nato-maiden alueella, liittyy operaatioon jatkuvasti vastatiedustelun ja vaikuttamisen uhka. Lisäksi sodan läheisyys ja ukrainalaisten sotilaiden kokemukset voivat kuormittaa myös koulutustoimintaan osallistuvaa henkilöstöä. Riskien olemassaolo ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ukrainan tukeminen on edelleen myös Suomen ja koko Euroopan turvallisuuden kannalta elintärkeää, ja Ukrainan tukeminen on viime kädessä Euroopan turvallisuuden tukemista. Suomi on ollut yksi Ukrainan vahvimmista tukijoista suhteessa taloutensa kokoon. Tästä voimme olla ylpeitä. Samalla on kuitenkin tärkeää, että Suomen osallistuminen Ukrainaa tukeviin operaatioihin toteutetaan Suomen oma turvallisuus huomioiden. Perussuomalaiset katsovat, että Suomen osallistuminen operaatio Legioon on osa tätä kokonaisuutta. Samalla kun Suomi tukee Ukrainaa ja koko Euroopan turvallisuutta, suomalaiset joukot saavat arvokasta kokemusta ja osaamista, joka vahvistaa myös Suomen omaa puolustuskykyä pitkällä aikavälillä. — Kiitos. [Mikko Savola: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa puhemies! Suomen perustuslaki turvaa jokaiselle vahvan yksityiselämän suojan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koti on suojattu ja viestintä — puhelut, viestit ja muu yhteydenpito — on lähtökohtaisesti loukkaamatonta. Viranomaiset eivät voi puuttua niihin oikeuksiin ilman tarkkaa ja laissa säädettyä perustetta. Viime vuosina toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut: vakava ja järjestäytynyt rikollisuus on kehittynyt, ja samalla myös kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat ovat kärjistyneet. Tällaisiin vakavampiin uhkiin on pystyttävä reagoimaan ennalta. Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee perustuslain 10 §:n muuttamista. Kyse on siitä, että lakiin lisätään mahdollisuus rajoittaa kotirauhan suojaa ja luottamuksellisen viestin salaisuutta välttämättömissä tilanteissa, jotta viranomaiset voivat hankkia tietoa vakavasta rikollisuudesta ja kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa perustuslain suoja on hyvin tiukka. Se on oikeusvaltion kannalta tärkeä, mutta samalla se tarkoittaa, että viranomaiset voivat monessa tapauksessa puuttua tilanteisiin vasta siinä vaiheessa, kun rikos on jo tapahtunut tai uhka on jo konkretisoitunut. Käytännössä tämä näkyy erityisesti rikostiedustelussa. Jos viranomaisilla ei ole riittäviä keinoja hankkia tietoa ennakolta, vakaviin rikoksiin tai turvallisuusuhkiin puuttuminen vaikeutuu. Esityksen taustalla onkin tarve mahdollistaa se, että kaikkein vakavimpiin uhkiin voidaan puuttua ajoissa, ei vasta jälkikäteen. Tässä esityksessä ratkaisu on selkeä. Perustuslakiin lisätään mahdollisuus säätää lailla sellaisista tiedonhankintakeinoista, jotka ulottuvat myös kotirauhan piiriin tai viestinnän suojaan, kun kyse on vakavasta rikollisuudesta tai kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta. Lisäksi mahdollistetaan tiedon hankkiminen sotilaallisesta toiminnasta tai muusta vastaavasta toiminnasta, joka voi vakavasti uhata yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomaisille annetaan mahdollisuus toimia ennakoivammin. Kyse ei ole siitä, että valvontaa lisättäisiin yleisesti, vaan siitä, että kaikkein vakavimmissa tilanteissa on olemassa keinot toimia ajoissa. On tärkeää korostaa, että tämä esitys ei poista perusoikeuksien suojaa. Päinvastoin, lähtökohtana on edelleen se, että yksityiselämän suoja on vahva ja siihen puuttuminen on poikkeus. Esityksessä korostetaankin välttämättömyyttä, tarkkarajaisuutta ja sitä, että kaikista toimivaltuuksista säädetään lailla. Lisäksi toimintaan liittyy valvontaa ja oikeusturvaa, jotta varmistetaan, että keinoja käytetään vain silloin, kun siihen oikeasti on peruste. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, valitsemmeko turvallisuuden tai perusoikeudet. Kysymys on siitä, pystymmekö turvaamaan molemmat samanaikaisesti. Jos viranomaisilla ei ole keinoja toimia ajoissa, jäävät vakavimmat uhat liian helposti torjumatta. Jos taas toimivaltuudet eivät ole tarkkarajaisia, vaarantuu se luottamus, johon oikeusvaltio rakentuu. Siksi ratkaisu on tasapainoinen: annetaan viranomaisille tarvittavat keinot kaikkein vakavimpiin tilanteisiin, mutta rajataan niiden käyttö tiukasti lakiin ja valvontaan. — Kiitos. [Heikki Vestman: Erinomainen puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Olisin tässä halunnut vastata edustaja Razmyarille siitä, kun hän kritisoi tätä prosessia. Itse asiassa prosessiahan voi aina lainsäädännössä kritisoida erilaisista syistä, mutta minusta on tärkeää, että tämä lakimuutos on nyt vihdoin ja viimein täällä salissa. Se on totta, että Nato ei velvoita Suomea lainsäädäntömuutoksiin. Nato kunnioittaa kunkin liittolaisen lainsäädäntöä, mutta tämän tietää myös Venäjä. Ja kun me katsotaan karttapalloa ja sitä, missä Suomi siellä sijaitsee, niin on mielestäni ihan päivänselvää, että kaikki ydinaserajoitteet on kansallisesta lainsäädännöstä syytä purkaa. Jos muuten tämä asia ei aukea, niin kannattaa kääntää karttaa niin, että katsoo Moskovasta länteen päin, miltä se maailma silloin näyttää, ja pohtia sitä asiaa, miten Venäjä pohtii näitä ja mitä se tarkoittaa, jos meillä on rajoitteita tai ei ole rajoitteita. Suomesta ei tule jatkossakaan ydinasevaltiota. Jos jollain on parempaa tietoa, niin olisi kiva kuulla, mihin se perustuu. Minä olen täällä jo useampaan kertaan kysynyt, voisiko joku minua viisaampi kertoa, mikä olisi se syy, miksi ydinaseita olisi järkevää sijoittaa Suomeen, kun kuitenkin Venäjällä on sellaiset ohjusjärjestelmät, joilla olisi helppo tuhota ne kaikki, ovatpa ne sitten missä päin Suomea tahansa. Ei siis ole minkäännäköistä järkeä sijoittaa yhtä ainutta ydinasetta pysyvästi tänne Suomen maankamaralle. Mitä tulee sitten tähän DCA-sopimukseen ja väitteeseen siitä, että Yhdysvallat voisi ikään kuin salakuljettaa Suomeen ydinaseita: Ensinnäkään se ei ole millään lailla Yhdysvaltojen puolelta heidän intressissään, eikä se ole edes järkevää, mutta ei se DCA-sopimus nyt ihan kaikkea kuitenkaan avaa. Kannattaa vähän perehtyä siihen lakiin. Tässä edustaja Yrttiaho luetteli maat, mihin ydinaseet on sijoitettu, ja niistä ei ole Turkkia lukuun ottamatta mikään maa lähelläkään Venäjän rajaa. Minun mielestäni kannattaa edustaja Yrttiahonkin tulla 2020-luvulle, kun te viittaatte tapahtuneisiin 60-, 70- ja 80-luvuilla. Kun maailma on muuttunut tässä vuosikymmenten saatossa aika paljon, niin minun mielestäni meidän pitää elää siinä ajassa, missä me oikeasti eletään. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus perustuu siihen, että puolustuksemme on uskottava kaikissa tilanteissa. Naton jäsenenä Suomi on osa liittokunnan yhteistä puolustusta ja samalla myös osa sen pelotetta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän on huolehdittava siitä, ettei kansallinen lainsäädäntömme estä tai vaikeuta liittokunnan yhteisen puolustuksen toteuttamista. Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee ydinenergialain ja rikoslain muuttamista. Esityksen ydin on selkeä: ydinenergialaista poistetaan kansallinen ydinräjähteiden maahantuonnin, hallussapidon ja kuljettamisen kielto niissä tilanteissa, jotka liittyvät Suomen puolustamiseen osana Naton yhteistä puolustusta tai puolustusyhteistyötä. Muissa tilanteissa toiminta säilyy edelleen rikoksena. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa ydinenergialain sääntely on peräisin ajalta, jolloin Suomi oli sotilaallisesti liittoutumaton. Laki on säädetty lähes 40 vuotta sitten täysin erilaisessa turvallisuusympäristössä. Tuolloin ei ollut Nato-jäsenyyttä eikä Suomen puolustusta tarkasteltu osana liittokunnan yhteistä pelotetta ja puolustusta. Nyt tilanne on kyllä toinen. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä perustavanlaatuisesti, ja Nato-jäsenyys on Suomen kansallisen puolustuksen ohella maamme keskeinen turvallisuusratkaisu. Naton pelote perustuu tavanomaisten joukkojen lisäksi viimesijaisesti ydinasepelotteeseen, jonka tarkoitus on ennen kaikkea rauhan säilyttäminen ja aggression ennalta ehkäisy. Tässä esityksessä ei ole kyse siitä, että Suomi hankkisi ydinaseita tai luopuisi ydinaseiden leviämisen estämisestä, päinvastoin. Ydinräjähteiden hankkiminen, valmistaminen, kehittäminen ja räjäyttäminen säilyvät edelleen kriminalisoituina. Myös terroristisessa tarkoituksessa tehty ydinräjähderikos pysyy ennallaan rangaistavana. Lisäksi Suomi on jatkossakin sitoutunut kaikkiin kansainvälisiin ydinaseita koskeviin sopimusvelvoitteisiinsa. Kyse on siitä, että esimerkiksi liittolaisten kaluston liikkuminen, kauttakulku tai Suomen puolustamisen kannalta välttämättömät järjestelyt eivät kaadu vanhentuneeseen kansalliseen sääntelyyn. Puolustusvaliokunta on aivan oikein korostanut, että Suomi ei ole asettanut Nato-jäsenyydelle kansallisia rajoitteita. Jos olemme sitoutuneet yhteiseen puolustukseen, tämän on näyttävä myös lainsäädännössämme. Jos liittokunnan puolustusta varten tarvittavat järjestelyt estyvät oman lainsäädäntömme vuoksi, heikennämme paitsi Naton uskottavuutta myös omaa turvallisuuttamme. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen myötä Suomi toimii johdonmukaisesti Naton jäsenenä ja varmistaa, ettei kansallinen lainsäädäntömme jää jälkeen turvallisuusympäristön muutoksista. Puolustuksen lähtökohta on yksinkertainen: järjestelmän on toimittava silloin, kun sitä ennen kaikkea tarvitaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tässä aiemmin kerrottiin, tämä on melkein 40 vuotta vanhaa lainsäädäntöä, mitä nyt ollaan muuttamassa, ja käsittääkseni tämä maailma on tässä 40 vuodessa aika paljon muuttunut. Me ollaan liitytty Natoon sen takia, että me täällä taataan läpeensä se meidän viimekätinen turvallisuus. Tässä edustaja Honkasalo aikaisemmin sanoi, että Nato ei velvoita lainsäädäntömuutoksia. [Veronika Honkasalo pyytää vastauspuheenvuoroa] Kyllä se näin on, että Nato ei niitä velvoita, mutta siinä saattaa tulla meille rajoitteita sen ydinasesuojan kokonaiselle toteutumiselle, ja minun mielestäni sitä riskiä ei missään tapauksessa kannata ottaa. Minä haluaisin oikeastaan kysyä sieltä vasemmalta laidalta: Kertokaa nyt minulle, kun minä olen kymmenen vuotta ollut puolustusvaliokunnassa ja minä en ole vielä löytänyt sitä, minkä ihmeen takia Suomeen haluttaisiin sijoittaa ydinaseita, tähän sen valtion naapuriin, missä se turvallisuusuhka on. Minä en löydä sitä syytä, miksi niitä tuotaisiin tänne. [Pia Lohikoski: Eikö teidän pitäisi siihen vastata, kun te haluatte lakia muuttaa?] Kertokaa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille alustuksesta. Tämä lainsäädäntö, mikä meillä nyt on voimassa, on tosiaan lähes 40 vuotta vanhaa, ja maailma on silloin kyllä näyttänyt pikkuisen erilaiselta kuin miltä se näyttää nyt. Venäjän suurhyökkäyksen alettua 2022, siinä vaiheessa, kun he lähtivät Ukrainaan hyökkimään, kyllä viimeistään piti ymmärtää se, että maailma on tosiaan muuttunut rajusti. Meillekin tuli Nato-jäsenyys, ja eiköhän se ole parempi, että puretaan kaikki se lainsäädäntö pois, mikä saattaa estää Naton täysimääräisen suojan kaikissa tilanteissa. Kyllä minä näen, että tämä on ihan välttämätön ja se on tehtävä nyt eikä silloin, kun kaikki voi olla jo liian myöhäistä. Kannatan tätä lämpimästi, eli vauhdilla vaan eteenpäin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomessa maahanmuuttoa koskeva sääntely perustuu siihen, että oleskelu maassa on laillista ja viranomaisten päätökset pannaan täytäntöön. Järjestelmän on oltava selkeä ja uskottava. Jos henkilöllä ei ole oikeutta oleskella maassa, myös maasta poistamisen on toteuduttava mutkitta. Valitettavasti nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan kaikilta osin ole toiminut tämän suhteen riittävän tehokkaasti. Tänään käsittelyssämme oleva hallituksen esitys koskee ulkomaalaislain ja rikoslain muuttamista. Esityksen ydin on selkeä: maasta poistamista koskevaa sääntelyä selkeytetään ja täytäntöönpanoa nopeutetaan, jotta tehdyt päätökset toteutuvat nykyistä tehokkaammin. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa ongelmaksi on muodostunut erityisesti se, että maasta karkottamista koskevien päätösten täytäntöönpano on voinut viivästyä pitkään muutoksenhaun vuoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka päätös poistamisesta on tehty, henkilö on voinut jäädä maahan odottamaan oikeusprosessin päättymistä. Tässä esityksessä tähän epäkohtaan puututaan. Jatkossa karkottamispäätös voidaan panna täytäntöön jo 30 päivän kuluttua tiedoksisaannista eikä pelkkä valitus automaattisesti estä täytäntöönpanoa. Tuomioistuin voi kuitenkin tarvittaessa keskeyttää täytäntöönpanon. Tämä on keskeinen muutos. Järjestelmässä säilyy oikeusturva, mutta samalla varmistetaan, ettei muutoksenhaku itsessään muodostu keinoksi viivyttää maasta poistamista. Toinen käytännön ongelma on liittynyt siihen, että maasta poistamista on voitu viivyttää tekemällä uusia oleskelulupahakemuksia kesken prosessin. Tämä on johtanut tilanteisiin, jossa samaa asiaa on käsitelty useaan kertaan ilman, että lopputulos muuttuu. Esityksessä tätä täsmennetään siten, että uusi hakemus ei lähtökohtaisesti estä maasta poistamista, vaan se voidaan hylätä, jos se ei tuo asiaan olennaista uutta tietoa. Lisäksi sääntelyä selkeytetään laajemmin, eri menettelyjen välistä rajanvetoa täsmennetään ja päällekkäisiä käytäntöjä poistetaan, jotta kokonaisuus on viranomaisille selkeämpi ja johdonmukaisempi. Esitykseen sisältyy myös uusi mahdollisuus määrätä ennakollinen maahantulokielto henkilölle, joka ei vielä ole Suomessa, mutta jonka voidaan arvioida muodostavan vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Tämä on loistava uutinen ja tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkein vakavimpiin turvallisuusuhkiin voidaan puuttua jo ennen kuin henkilö saapuu maahan. Arvoisa puhemies! Kun tarkastellaan maahanmuuttopolitiikkaa laajemmin, keskeinen kysymys on se, toimiiko koko järjestelmä tehokkaasti. Lainsäädännön on oltava sellainen, että päätökset ovat selkeitä, menettelyt ovat johdonmukaisia ja lopputulos on ennakoitava. Jos maasta poistamista koskevat säädökset eivät toteudu ajallaan, heikkenee koko järjestelmän uskottavuus. Tämä esitys vahvistaa sitä peruslähtökohtaa, että päätöksillä on merkitys ja että ne myös pannaan suunnitellusti täytäntöön. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran käymme mielenkiintoista keskustelua polttoaineen hinnasta. Kuten tässä edustaja Lehtinen jo sanoi, niin haluan myös toistaa sen, että jos vielä tässä salissa käytetään sitä, että perussuomalaiset ovat luvanneet euron bensaa, niin se pitää sitten ruveta pikkuhiljaa näyttämään toteen, missä näin on luvattu, kuka sen on luvannut ja missä. Sellaista ei löydy mistään. Se on hienoa, että tekin myönnätte sen — taisi olla edustaja Polvisen puheenvuorossa — että kriisi nostaa polttoaineen hintaa Iranin sodan osalta. Se on hienoa, että tekin myönnätte, että kaikki ei ole tämän hallituksen syytä vaan sieltäkin saattaa löytyä syitä. Minä haluan muistuttaa, kun tässä edustaja Polvinen puhui näistä, mitä on edellinen hallitus tehnyt, että ilman tätä Hormuzinsalmen tilannetta ja kriisiä taisi olla niin, että Marinin hallituksen aikana se pumppuhinta oli kaksi ja puolia euroa litralta. Siitä oli helppo ruveta sitten antamaan työmatkavähennyksiä ja muita. Siis ilman mitään muita kuin teidän ilmastovouhotuskäyränne — sillä nostettiin polttoaineen hinta jo kalliimmaksi kuin mitä se on tällä hetkellä, ja kuitenkin nyt käydään Iranissa sotaa ja Hormuzinsalmi on jumissa. Tuo työmatkavähennysasia ei minulle nyt ihan aukea, miten se vaikuttaisi tähän nykyhetkeen ja pumppuhintaan. Sehän on siis ensi vuoden verotuksessa, eli ei se vaikuta tähän nykyhetkeen kaiketi millään lailla. Sehän sitten vasta tulevaisuudessa auttaa, jos auttaa. Sitten tämä biopolttoaineasia, mitä viime kaudella aika raivokkaasti ajettiin, ja keskustakin oli siinä vahvasti mukana. Sinänsä hyvä asia, mutta sen pitää siirtyä erittäin maltillisesti siihen. Totta kai se on meidän huoltovarmuusasia, mutta viime kaudella, kun tätä biopolttoaineasiaa ajettiin, tulipa kysyttyä tuolta Puolustusvoimien suunnasta, mitä tapahtuisi, jos siinä hetkessä olisi saman tien siirrytty biopolttoaineisiin. Vastaus oli, että joka kuudes panssarivaunu lähtee liikkeelle, jos kriisi syttyy. Eli kyllä me tarvitaan tätä fossiilista rinnalla vielä todella pitkään, ennen kuin me pystytään korvaamaan tämä fossiilinen biopolttoaineilla. Mitä tulee sitten tuohon hiilineutraalisuustavoitteeseen, niin sen ovat kaiketi kaikki muut puolueet tässä salissa siunanneet paitsi perussuomalaiset. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kerran tästä näin hyvä keskustelu saatiin aikaiseksi, niin minäkin osallistun tähän keskusteluun, vaikken mikään kamalan aktiivinen liikkuja tänä päivänä enää olekaan. Olen täysin samaa mieltä kuin edustaja Strandman siitä, että hallinnolliset rakenteet eivät ratkaise tätä hommaa, vaan meidän pitää tukea nuorten liikkumista. Tässä edustaja Peltokangas kertoi hyvin, mitä on se tuki: me järjestetään mahdollisuus harrastaa, luodaan ne elementit siihen. Meillä kotikunnassa Hollolassa esimerkiksi rakennettiin uimahalli ihan omalla rahalla, ilman valtion rahaa, ja se palvelee lapsia, nuoria mutta myös vanhempaa väestöä eli koko väestöä. 15 miljoonaa se taisi maksaa. No, keskusta nyt on aina ollut kovin keskittäjä mutta tuntuu myös rakastavan kaikennäköisiä kahvikerhoja, mitkä eivät todellista ongelmaa ratkaise. Siis nyt kun katsotaan nuoria — tässä esimerkiksi edustaja Hänninen ja Strandman nostivat hyvin esille tämän Suomen turvallisuus- ja huoltovarmuuselementin ja sen, missä kunnossa meidän nuoret ovat tällä hetkellä verrattuna vaikka 20 vuotta taaksepäin — niin ovatko tällaiset alueelliset liikuntaneuvostot pystyneet ratkaisemaan tämän ongelman, kun nuorten kunto jatkuvasti heikkenee ja heikkenee? [Jaana Strandman: Ei ole!] Meillä tulee ihan väistämättä olemaan edessä se, että meidän on pakko satsata näihin nuoriin, että meillä on niitä ihmisiä riittävästi, sekä nuoria miehiä että naisia, jotka pystyvät suorittamaan asepalveluksen täysin paukuin. Vaikka siellä repertuaari laajenee siinä, minkälaisia tehtäviä on, ja kaikkien ei tarvitse sitä kolmeatuhatta Cooperissa juosta, niin kyllä se pari tonnia pitäisi kuitenkin pystyä juoksemaan, että on sellaisessa fyysisessä kunnossa. Kyllä minun mielestäni tällaiset uudistukset ovat äärimmäisen hyviä, että puretaan niitä hallintoja ja keskitytään mieluummin siihen oikeaan työhön. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Honkasalo, minähän kiitin teitä siitä, että te olette olleet mukana kantamassa vastuuta ja hankkimassa Suomelle tätä järjestelmää. Suomen järjestelmähän on sellainen, että hallitus yhdessä päättää. Jos hallituksen päätökset eivät miellytä, niin silloin hallituksesta lähdetään pois, ja te ette tehneet sitä, joten te olette olleet koko ajan hallituksessa vastuussa. [Veronika Honkasalo: Se olisi tullut joka tapauksessa!] Minä olen siitä erittäin tyytyväinen ja jopa aika ajoin ylpeä, että vasemmisto on ollut mukana kantamassa tätä vastuuta, koska nyt puhutaan kuitenkin maailman parhaasta ilmapuolustusjärjestelmästä. [Veronika Honkasalo: Selvä!] — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu siihen, että meillä on käytössämme ne suorituskyvyt, joita turvallisuusympäristömme edellyttää. Järjestelmän on oltava uskottava. Hankinnat tehdään sen perusteella, mikä toimii, ei sen perusteella, miltä ne näyttävät. Tästä huolimatta keskustelussa syntyy ajoittain kuva, että Suomi ei toimisi puolustushankinnoissaan riittävän vastuullisesti. Tänään käsittelyssämme oleva puolustusvaliokunnan mietintö koskee kansalaisaloitetta, jossa esitetään puolustushankintojen sääntelyn kiristämistä erityisesti ihmisoikeus- ja humanitääristen kriteerien osalta. Aloitteen ydin on selkeä: hankintoihin halutaan lisää uusia rajoitteita sen suhteen, mistä puolustusmateriaalia voidaan hankkia ja millä perusteella hankintapäätöksiä tehdään. Arvoisa puhemies! Nykytilanne ei kuitenkaan ole se, että hankintoja tehtäisiin ilman harkintaa. Puolustushankinnat perustuvat lainsäädäntöön ja huolelliseen valmisteluun, jossa keskeisiä tekijöitä ovat suorituskyky, huoltovarmuus ja turvallisuuspoliittinen kokonaisarvio. Lisäksi Suomi noudattaa kansainvälisiä velvoitteita, pakotteita ja sopimuksia. Käytännössä jokainen merkittävä hankinta arvioidaan laajasti: tarkastellaan järjestelmän toimivuutta, toimitusvarmuutta, elinkaarikustannuksia ja riippuvuuksia. Kansalaisaloite antaa kuitenkin kuvan, että nykyinen järjestelmä olisi tältä osin puutteellinen. Näin ei suinkaan ole. Kyse ei ole siitä, etteikö aloitteessa esitettyjä seikkoja huomioitaisi missään määrin, vaan siitä, että puolustushankinnoissa ratkaisevaa on kokonaisuus. Puolustushankintoja on tehtävä todelliseen maailmaan peilaten, eikä samantasoisia suorituskykyjä ole rajattomasti. Jos Suomi tarvitsee tietyn ilmatorjuntajärjestelmän tai muun kriittisen suorituskyvyn, ratkaisu ei voi perustua siihen, mistä olisi poliittisesti helpointa hankkia, vaan siihen, mikä turvaa kansallisen puolustuksemme kaikissa olosuhteissa. Valiokunta tuokin esiin, että lisäsääntely voisi kaventaa toimittajapohjaa, lisätä kustannuksia ja hidastaa päätöksentekoa. Samalla se voisi johtaa tilanteeseen, jossa kriittisiä suorituskykyjä ei saada käyttöön riittävän nopeasti. Tämä ei ole teoreettinen riski, vaan tällä on suora vaikutus puolustuskykyymme. Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole siitä, etteivätkö ihmisoikeudet tai ulkopoliittiset näkökohdat olisi tärkeitä. Kyse on siitä, miten ne huomioidaan osana kokonaisuutta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa tämän jo nyt ilman, että puolustuksen keskeinen lähtökohta vaarantuu. Kun tarkastellaan kokonaisuutta, johtopäätös on selvä: Suomen puolustus ei voi perustua siihen, että valitaan toiseksi paras vaihtoehto. Sen on perustuttava siihen, että hankitaan se, mikä toimii parhaiten ja turvaa Suomen puolustuksen kaikissa tilanteissa. Puhemies! Lopuksi vielä: Edustaja Honkasalo tässä puheenvuorossaan kertoi historiaa, mainitsi toukokuun 2021, marraskuun 2021, maaliskuun 2022 ja myös sen, että 5.4.2023 silloinen puolustusministeri Kaikkonen antoi valtuuden David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen — tämä kaikkihan, kansalaisaloitetta myöten, viittaa tähän David’s Sling ‑järjestelmän hankkimiseen. Minä haluan kiittää vasemmistoa siitä, että te olette olleet hallituksessa koko tämän ajan, koko tämän ajan hallituksessa, ja Suomessa hallitus yhdessä päättää, mitä tehdään. Te olette siis olleet mukana kantamassa vastuuta, hankkimassa Suomelle maailman parhaan ilmatorjuntajärjestelmän. Kiitos siitä kuuluu teille.

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteet ovat tärkeä tapa nostaa asioita käsittelyyn tänne saliin, mutta tämä kyseessä oleva aloite antaa ehkä vähän väärän kuvan meidän puolustustarvikkeiden hankinnoista, niin ettei siellä ihmisoikeus- ja humanitäärisiä asioita otettaisi huomioon. Kyllä ne otetaan. Ne eivät kuitenkaan voi olla ainoa kriteeri, kun hankintoja tehdään. Tähän on puolustusvaliokunta hyvin perehtynyt ja paneutunut, ja sen perusteella, mitä puolustusvaliokunta esittää ja mitä ulkoasiainvaliokunta on lausunut, minun mielestäni aloite on syytä hylätä. Tämä puolustustarvikevienti on sitten sellainen asia, mitä pitäisi jumpata vielä enemmänkin, koska — niin kuin tässä edustaja Heinonen mainitsi — meillä Euroopassa käytännöt eivät ole yhtenäiset ja Suomessa ne ovat poikkeuksellisen tiukat paikka paikoin. Sen takia sitä pitäisi vähän katsoa kokonaisuutena läpi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen varautuminen kriiseihin mitataan siinä, miten yhteiskunnan keskeiset toiminnot kestävät häiriötilanteet. Terveydenhuolto on tässä aivan keskiössä. Lopulta ratkaisevaa on se, miten järjestelmä toimii silloin, kun yhteiskuntamme ilmapiiri muuttuu nopeasti ja vakavasti. Tänään käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa muutetaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen keskeinen sisältö on se, että Suomeen voidaan kriisitilanteessa ottaa vastaan kansainvälistä apua siten, että ulkomaiset terveydenhuollon ammattilaiset voivat toimia täällä poiketen normaaleista lupa- ja rekisteröintivaatimuksista. Arvoisa puhemies! Nykytilanteessa lainsäädäntö on rakennettu normaalioloja varten. Se on perusteltua potilasturvallisuuden kannalta, mutta sama järjestelmä ei sellaisenaan sovellu tilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin luotu lupa- ja valvontajärjestelmä ei ole tarkoituksenmukainen kriisitilanteissa, joissa kansainvälisen avun vastaanottaminen on välttämätöntä. Tässä esityksessä tehdään selkeä ratkaisu: kriisitilanteessa voidaan poiketa normaalista sääntelystä, jotta apu saadaan käyttöön nopeasti. Kyse ei ole siitä, että vaatimuksia kevennettäisiin pysyvästi, vaan siitä, että poikkeuksellisessa tilanteessa toimitaan poikkeuksellisella tavalla. Tämä on tärkeä muutos, mutta samalla on syytä katsoa kokonaisuutta hieman laajemminkin. Jos Suomeen kohdistuu vakava kriisi, oli kyse sitten suuronnettomuudesta, laajasta häiriötilanteesta tai pahimmillaan sotatilanteesta, terveydenhuollon kuormitus kasvaa nopeasti. Silloin ei riitä, että järjestelmä toimii juuri ja juuri kuten normaalioloissa, vaan sen on kestettävä merkittävästi suurempi paine. Tällaisessa tilanteessa kansainvälisen avun merkitys korostuu. On meidän etumme, että apu voidaan ottaa vastaan nopeasti ja ilman turhia esteitä, mutta yhtä tärkeää on se, että meillä on valmius myös itse integroida tämä apu osaksi omaa järjestelmäämme niin, että kokonaisuus toimii. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta kannattaa esitystä ja pitää sitä perusteltuna. Kuten valiokuntakin toteaa, normaalioloihin rakennettu tiukka lupa- ja valvontajärjestelmä ei sellaisenaan sovellu kriisitilanteisiin, joissa apua tarvitaan nopeasti ja laajasti. Lainsäädäntö toimii hyvin silloin, kun olosuhteet ovat vakaat. Mutta juuri kriisejä ajatellen meidän on varmistuttava siitä, että järjestelmä ei hidasta avun saamista silloin, kun jokainen hetki on ratkaiseva. Kun katsomme kokonaisuutta, on selvää, että terveydenhuolto on yksi yhteiskunnan kriittisimmistä toiminnoista kriisitilanteessa. Siksi on välttämätöntä, että sen toimintaedellytykset turvataan myös poikkeuksellisissa oloissa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuus perustuu siihen, että yhteiskunta kykenee toimimaan myös poikkeusoloissa. Järjestelmän ytimessä on ajatus siitä, että kriittiset resurssit — energia, lääkkeet ja muut välttämättömät hyödykkeet — ovat saatavilla myös häiriötilanteissa. Mutta muuttuneessa turvallisuusympäristössä kysymys ei ole vain varautumisesta vaan myös siitä, että järjestelmä toimii taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Tänään käsittelyssä oleva talousvaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa täsmennetään huoltovarmuuden turvaamista koskevaa lainsäädäntöä sekä arvonlisäverolakia. Esityksen ydin on helppo ymmärtää. Huoltovarmuusrahaston rooli ja asema määritellään selkeästi tilanteessa, jossa Huoltovarmuuskeskus on muutettu valtion virastoksi. Arvoisa puhemies! Suomen huoltovarmuutta turvataan muun muassa varmuusvarastoilla, joihin hankitaan kriittisiä hyödykkeitä, kuten polttoaineita, viljaa ja lääkkeitä. Näiden varastojen ylläpito ei kuitenkaan ole pelkkää säilyttämistä, vaan siihen liittyy jatkuvaa ostamista, myymistä ja varastojen kiertoa. Ongelma on ollut se, että huoltovarmuusjärjestelmää uudistettaessa Huoltovarmuuskeskuksen ja Huoltovarmuusrahaston välinen työnjako ja erityisesti niitten verotuksellinen asema eivät ole kaikilta osin olleet riittävän selkeitä. Huoltovarmuuskeskus on muuttunut valtion virastoksi, kun taas Huoltovarmuusrahasto on valtion talousarvion ulkopuolinen rahasto. Näillä kahdella toimijalla on eri roolit ja eri rahoituslähteet, mutta käytännössä sama toiminta, materiaalinen varautuminen, kytkeytyy molempiin. Jos sääntelyä ei täsmennetä, voi syntyä kirjanpidollisia ja verotuksellisia epäselvyyksiä sekä tarve lisäpääomittaa rahastoa valtion talousarviosta. Huoltovarmuusrahaston asemaa täsmennetään siten, että sen rooli materiaaliseen varautumiseen liittyvissä liiketoimissa kirjoitetaan suoraan lakiin. Samalla arvonlisäverolakia muutetaan niin, että Huoltovarmuusrahasto on erikseen verovelvollinen liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta toiminnasta. Tällä on selkeä käytännön merkitys. Kun rahasto on erikseen verovelvollinen, sillä on oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Tämä puolestaan vähentää tarvetta lisäpääomittaa rahaston toimintaa valtion budjetista. Kyse ei siis ole uusista tehtävistä tai laajennuksista vaan siitä, että olemassa oleva toiminta järjestetään taloudellisesti ja hallinnollisesti oikein. Merkittävää on myös se, että muutokset kytketään suoraan huoltovarmuuslain kokonaisuudistukseen. Kun Huoltovarmuuskeskuksen ja ‑rahaston kirjanpito eriytyy, tarvitaan selkeä sääntely siitä, miten toiminta kirjataan ja miten sitä verotetaan. Ilman tätä täsmennystä syntyisi siirtymävaihe, jossa käytännöt eivät olisi yhtenäisiä. Tällainen epäselvyys ei ole hyväksyttävää järjestelmässä, jonka tehtävä on turvata yhteiskunnan toimivuus myös kriisitilanteissa. Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus ei ole uskottavaa, jos sen taloudellinen ja hallinnollinen perusta on epäselvä. Kun järjestelmä nojaa jatkuviin hankintoihin, varastointiin ja liiketoimiin, myös sääntelyn on oltava täsmällistä. Jos perusta ei ole kunnossa, ei myöskään varautuminen ole kunnossa. Tämä esitys varmistaa, että huoltovarmuuden toteuttaminen ei jää epäselvien käytäntöjen varaan vaan perustuu selkeään ja toimivaan sääntelyyn. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alkuun kiitos lakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Eerolalle mietinnön esittelystä. Oli erittäin seikkaperäinen selvitys, ja näin hämäläisen kansanedustajankin oli helppo ymmärtää asian sisältö. [Juho Eerola: Ajattelin teitä!] Suomen rikosoikeusjärjestelmässä nuorten kohdalla keskeinen lähtökohta on se, että seuraamuksilla ei pyritä vain rankaisemaan vaan ennen kaikkea ehkäisemään uusia rikoksia ja tukemaan nuorten elämän suuntaa. Mutta kuten käytäntö on osoittanut, tämä ei toteudu aina parhaalla mahdollisella tavalla. Käsittelyssä oleva lakivaliokunnan mietintö koskee hallituksen esitystä, jossa muutetaan nuorisorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen ydin on selkeä: nuorisorangaistuksen käyttöä lisätään ja sen sisältöä vahvistetaan, jotta siihen voidaan turvautua nykyistä useammin tilanteissa, joissa pelkkä ehdollinen vankeus ei riitä. Nuorisorangaistus on tarkoitettu alle 18-vuotiaana rikoksen tehneille nuorille. Se on seuraamus, jossa yhdistyvät valvonta, ohjaus ja tuki, ja sen tavoitteena on estää uusintarikollisuutta. Käytännössä nuorisorangaistusta on kuitenkin käytetty hyvin vähän. Syy tähän on ollut se, että käyttöedellytykset eivät ole olleet riittävän selkeät ja rangaistuksen enimmäiskesto on ollut liian lyhyt. Tämän vuoksi on päädytty ehdolliseen vankeuteen tilanteissa, joissa nuori olisi tarvinnut enemmän tukea ja ohjausta, eikä nuorisorangaistusta ole hyödynnetty siinä laajuudessa kuin olisi ollut perusteltua. Hallituksen esityksen mukaisesti nuorisorangaistuksen enimmäiskestoa pidennetään yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Samalla sen tuomitsemisen perusteita täsmennetään siten, että rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai aikaisempi rikollisuus voivat itsenäisesti puhua nuorisorangaistuksen puolesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nuorisorangaistus tulee käyttöön tilanteissa, joissa aiemmin olisi päädytty ehdolliseen vankeuteen, vaikka nuori olisi tarvinnut enemmän tukea ja ohjausta. Lisäksi rangaistuksen sisältöä vahvistetaan. Nuorisorangaistukseen lisätään rikoksetonta elämää tukevaa toimintaa, opiskeluun ohjaamista sekä mahdollisuus päihde- ja riippuvuushoitoon. Arvoisa puhemies! Nuorten rikollisuuteen ei puututa tehokkaasti pelkillä rangaistuksilla, jos samalla ei puututa niihin syihin, jotka johtavat rikoksiin. Siksi järjestelmän on kyettävä yhdistämään vastuu ja tuki. Kysymys on lopulta siitä, miten yhteiskunta suhtautuu nuoriin rikoksentekijöihin. Pelkkä rankaisu ei riitä, mutta myöskään puuttumatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Tämä esitys rakentaa järjestelmää, jossa nuoren kohdalla seuraamus on sekä tuntuvampi että vaikuttavampi, ja juuri siksi se on perusteltu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Järjestelmä on suurimmalle osalle selkeä ja looginen, mutta tietyissä yksittäisissä tilanteissa lainsäädäntö on ollut epäselvä. Tänään käsittelemme puolustusvaliokunnan mietintöä hallituksen esityksestä, jossa muutetaan asevelvollisuuslakia sekä naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaa lakia. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten asepalvelus järjestetään tietyissä erityistilanteissa, erityisesti Ahvenanmaan kotiseutuoikeuden omaavien miesten sekä sukupuolensa vahvistaneiden henkilöiden osalta. Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan esityksen keskeinen tavoite on selkeyttää näitä tilanteita koskevaa lainsäädäntöä. Tarkoituksena ei ole muuttaa asevelvollisuuden perusratkaisua vaan varmistaa, että laki vastaa käytännön tilanteita ja että jokaisen asema on selvä. Arvoisa puhemies! Ahvenanmaan osalta tilanne on tällä hetkellä se, että kotiseutuoikeuden omaavat miehet ovat vapautettuja asevelvollisuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asepalvelusta ei suoriteta normaalisti. Samalla on kuitenkin ollut tilanteita, joissa ahvenanmaalainen henkilö on halunnut suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisesti mutta ongelmaksi on muodostunut se, että tästä ei ole selkeää sääntelyä laissa. Jatkossa laissa säädetäänkin nimenomaisesti, että kotiseutuoikeuden omaava ahvenanmaalainen mies voi hakeutua suorittamaan asepalveluksen. Tämä on perusteltu ratkaisu. Jos henkilö haluaa vapaaehtoisesti antaa panoksensa maanpuolustuksemme hyväksi, tulee lainsäädännön mahdollistaa se selkeästi ja ilman epäselvyyksiä. Samalla poistetaan tilanne, jossa samaa asiaa joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti ilman selkeää sääntöpohjaa. Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen kysymys koskee sukupuolen vahvistamista ja sen vaikutuksia asepalvelukseen. Nykytilanteessa ei ole ollut kaikilta osin selvää, miten palvelus tai reserviin kuuluminen määräytyy tilanteessa, jossa henkilön juridinen sukupuoli muuttuu. Puolustusvaliokunnan mietinnön mukaan lainsäädäntöä täsmennetään siten, että henkilöä kohdataan hänen vahvistetun sukupuolensa mukaisesti. Samalla säädetään siitä, miten palvelus jatkuu ja miten reserviin kuuluminen tällaisissa tilanteissa määräytyy. Arvoisa puhemies! Kyse ei ole suurista rakenteellisista muutoksista. Kyse on siitä, että lainsäädäntö on saatettava vastaamaan todellisuutta myös sellaisissa tilanteissa, joita ei ole aiemmin kirjoitettu auki riittävän selkeästi. Ahvenanmaan osalta kyse on siitä, voiko henkilö halutessaan osallistua maanpuolustukseen. Sukupuolen vahvistamisen osalta kyse on siitä, miten asevelvollisuus määräytyy tilanteessa, jossa henkilön oikeudellinen asema muuttuu. Asevelvollisuusjärjestelmä toimii vain, jos sen säännöt ovat ymmärrettävät ja johdonmukaiset. Jos laki jättää erinäisiä tilanteita tulkinnan varaan, syntyy epävarmuutta, eikä se ole yksilön eikä viranomaisen etu. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suomen rikosoikeusjärjestelmä perustuu ajatukseen, että rangaistus on seuraus tehdystä teosta, mutta kaikkein vakavimmissa rikoksissa kysymys ei ole vain menneestä vaan myös tulevasta. Jos on ilmeinen vaara siitä, että henkilö vapautuessaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen, yhteiskunnan on kyettävä reagoimaan siihen ennakoivasti. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys koskee varmuusvankeuden käyttöönottoa sekä elinkautisvankien vapauttamismenettelyn muuttamista. Kiitos teille, ministeri Meri, tämän esityksen valmistelusta. Viimeinkin saimme sen käsittelyyn. Esityksen ydin on yksinkertainen. Kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin kauan kuin ilmeinen vaara uusista vakavista rikoksista on olemassa. Arvoisa puhemies! Suomessa elinkautisesta vankeudesta voi nykyisin hakea vapautumista, kun vankeutta on suoritettu 12 vuotta. Käytännössä vapautuminen tapahtuu usein noin 14—15 vuoden kohdalla. Suurimmassa osassa tapauksista tämä on riittävä, ja vapautuneet eivät syyllisty uusiin henkirikoksiin. Ongelma koskee sitä pientä joukkoa, jonka kohdalla väkivallan riski ei ole satunnainen vaan toistuva ja poikkeuksellisen korkea. Kyse on henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet äärimmäisen vakaviin tekoihin ja joiden kohdalla asiantuntija-arviot osoittavat edelleen merkittävää vaaraa toisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Nykyjärjestelmässä vapauttamisen kynnys ei ole riittävän selkeästi sidottu tähän vaarallisuusarvioon. Yksi nykyjärjestelmän keino puuttua kaikkein vakavimpiin rikoksiin on ollut niin sanottu yhdistelmärangaistus. Se tarkoittaa pitkää ehdotonta vankeutta, jota seuraa vuoden mittainen valvonta-aika vapautumisen jälkeen. Yhdistelmärangaistus on tarkoitettu vakaviin henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuviin rikoksiin, ja sen tuomitsemiseen on edellytetty muun muassa aiempaa vakavaa rikollisuutta sekä arviota tekijän erityisestä vaarallisuudesta. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että järjestelmä reagoi vasta, kun vakavia rikoksia on jo takana useampia. Esityksessä yhdistelmärangaistuksen soveltamisalaa laajennetaan siten, ettei aiempi rikollisuus ole enää välttämätön edellytys. Näin kaikkein vakavimmissa yksittäisissä teoissa voidaan jo ensimmäisen tuomion yhteydessä arvioida, onko kyse henkilöstä, jonka vaarallisuus edellyttää tiukempaa seuraamusjärjestelmää. Arvoisa puhemies! Merkittävin muutos on varmuusvankeuden käyttöönotto. Varmuusvankeus tarkoittaa sitä, että yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa tuomioistuin voi päättää vankeuden jatkamisesta, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Kyse ei ole automaattisesti lisärangaistuksesta vaan tuomioistuimen harkintaan perustuvasta päätöksestä, joka nojaa asiantuntija-arvioihin ja laissa säädettyihin edellytyksiin. Vaarallisuutta arvioidaan säännöllisesti, ja vapautuminen on mahdollista heti, kun ilmeistä vaaraa ei enää katsota olevan. Samalla elinkautisvankien vapauttamismenettelyä täsmennetään. Jatkossa laissa selkeytetään, ettei vapauttaminen ole mahdollista, jos arvio osoittaa ilmeisen vaaran uusista vakavista rikoksista. Väkivalta-arvion merkitys korostuu, ja turvallisuusnäkökulma sidotaan entistä selvemmäksi osaksi vapauttamispäätöstä. Kyse ei ole poikkeuksellisesta ratkaisusta eurooppalaisessa vertailussa. Useissa maissa on käytössä järjestelmiä, joissa kaikkein vaarallisimpien rikoksentekijöiden vankeutta voidaan jatkaa vaarallisuusarvion perusteella. Suomessa vastaava mekanismi on tähän asti puuttunut. Kysymys on viime kädessä siitä, miten yhteiskunta suhtautuu ilmeiseen ja vakavaan riskiin uusista rikoksista. Rikosoikeus ei ole vain seuraamusjärjestelmä menneestä teosta vaan myös väline suojata henkeä, terveyttä ja vapautta. Kun arvio osoittaa, että vaara on olemassa, sen sivuuttaminen ei ole vastuullista. Tämä esitys rakentaa järjestelmän, jossa kaikkein vaarallisimpien rikollisten kohdalla yhteiskunnan suoja toteutuu johdonmukaisesti, oikeudellisesti, hallitusti. Kannatan lämpimästi tätä hallituksen esitystä. — Kiitos.