Sarkkinen Hanna

Arvoisa puhemies! Vaikka vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa esityksen muita muutoksia, emme kannata kotitalousvähennykseen esitettäviä muutoksia. Hallituksen pyrkimys elvyttää työllisyyttä on kyllä kannatettava, mutta valittu keino eli kotitalousvähennyksen väliaikainen korottaminen on valitettavan tehoton. Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että kotitalousvähennyksen korotuksen elvyttävä vaikutus on todennäköisesti vaatimaton ja kotitalousvähennyksen hyödyt painottuvat ja kumuloituvat erityisesti suurituloisille. Aikana, jolloin hallitus on merkittävästi heikentänyt tuloverotuksen progressiota, ei ole perusteltua antaa lisää hyvätuloisille suunnattuja verohelpotuksia. Koska kyseinen vähennys kohdistuu tuloveroon, pienituloisimmat eivät käytännössä pysty käyttämään tukea. Myös korotuksen takautuvuus on ongelmallinen. Koska korotusta sovellettaisiin takautuvasti myös vuoden 2026 osalta, sillä olisi todennäköisesti vielä vähemmän olennaisia käyttäytymisvaikutuksia, sillä päätökset tämän vuoden hankinnoista on jo pitkälti tehty. Esitettyjen muutosten ajoitusta on siis vaikea pitää tavoitteeseen nähden perusteltuna. Kyse on takautuvasti myönnettävästä veronkevennyksestä suurituloisille, ja sen työllisyyttä elvyttävä vaikutus on kyseenalainen. Kuten hallituksen esityksessä todetaankin: ”Tutkimuksen mukaan kotitalousvähennyksen vaikutukset palveluiden kysyntään ja työllisyyteen ovat keskimäärin hyvin pieniä, eikä tutkimuksessa havaittu vaikutuksia veronkierron määrään. Tästä seuraa, ettei ehdotetulla muutoksella arvioida olevan merkittäviä pysyviä työllisyys- tai tuotantovaikutuksia.” Samalla kotitalousvähennykseen tehtävät muutokset kuitenkin vähentävät verotuloja ja syventävät alijäämää 77 miljoonaa euroa vuodessa vuosilta 26—27 kumulatiivisesti yhteensä 154 miljoonaa euroa. Näin ollen kotitalousvähennyksen määräaikainen korotus ei vaikuta erityisen kustannustehokkaalta keinolta työllisyyden elvyttämiseen. Arvoisa puhemies! Mitä tulee rakennusalan ahdinkoon, joka on kiistämätön, suuri ongelma, joka on jatkunut jo monta vuotta, vasemmistoliitto on esittänyt useita huomattavasti tehokkaampia toimia, joilla rakennusalan elpymistä voisi tukea. Vaihtoehtobudjetissa on esitetty esimerkiksi 100 miljoonaa euroa rakennusalan suhdanneavustusta asuinyhteisöille sekä 100 miljoonaa euroa väliaikaista suhdanneavustuspakettia kunnille ja hyvinvointialueille tarpeellisten rakennushankkeiden toteuttamiseen. Näiden lisäksi emme olisi lakkauttaneet Valtion asuntorahastoa vaan pikemminkin kasvattaneet siitä jaettavia valtuuksia, kuten energia-avustusta, erityisryhmien investointiavustusta sekä hissi- ja esteettömyysavustusta. Näillä toimilla voitaisiin työllisyyttä elvyttää huomattavasti tehokkaammin ja suoremmin kuin kotitalousvähennyksen määräaikaisella korotuksella. Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen jatkuvat muuttamiset ovat kuin narulla työntämistä. Olisikin syytä muiden työkalujen käytön lisäksi harkita kotitalousvähennysjärjestelmän kokonaisvaltaista remontoimista. Ruotsissa on ymmärtääkseni käytössä järjestelmä, jossa kotitalousvähennys ja remonttivähennys toimivat niin, että vähennys näkyy asiakkaalle heti laskulla alennettuna hintana. Asiakas maksaa vain oman osuutensa, ja palveluntarjoaja hakee loppuosan suoraan Ruotsin verovirastolta. Ruotsin malli olisikin sikäli parempi, että suoraan laskulla näkyvä hyöty kannustaisi todennäköisesti enemmän käyttämään palveluita ja se auttaisi paremmin myös pienituloisia. Jälkikäteen tuleva verohyöty on heikolta tuntuva kannustin suoraan alennettuun hintaan verrattuna. Mutta joka tapauksessa: mikäli eduskunta on tosissaan julkisen talouden sopeuttamispyrkimysten kanssa, ei jatkuviin veropohjaa nakertaviin erilaisiin verovähennyksiin yksinkertaisesti enää ole varaa. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspolitiikan tavoitteissaan. Pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kasvaneet tällä hallituskaudella. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin, ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut, osittain koska hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on pitkittänyt talouden matalasuhdannetta heikentämällä kotimarkkinakysyntää. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa, syventänyt alijäämää ja lisännyt velkaantumista keventämällä suurituloisten yritysten verotusta. Vaikka taloudessa on näkymässä myönteisiä merkkejä, kasvu ei ole vielä näkynyt työllisyydessä tai julkisen talouden tilassa, päinvastoin. Hallitus on ajanut erityisesti pienituloiset kotitaloudet ahtaalle leikkauspolitiikallaan. Toisaalta hallituksen toimet Euroopan pahimpaan työttömyyskriisiin vastaamiseksi ovat riittämättömät. Pitkäaikaistyöttömyys on Suomen suurin työvoimapoliittinen ongelma. Sitä ei ratkaista työttömyysturvaa leikkaamalla tai sen ehtoja kiristämällä vaan henkilökohtaisella ohjauksella, tuella, työllisyyspalveluilla, riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ja tarvittaessa koulutuksella. Työttömille pitäisi säätää työtakuu eli taata oikeus palkkatuettuun työpaikkaan 12 kuukauden työttömyyden jälkeen. Työttömien palveluprosessiin liittyvästä yksityiskohtaisesta sääntelystä tulisi luopua ja resurssit kohdistaa aidosti yksilöiden tarpeita vastaaviin palveluihin. Esitämme lisätalousarvion vastalauseessamme useita työllisyystilanteeseen ja työntekijöiden oikeuksiin liittyviä lausumia. Arvoisa puhemies! Taidetestaajat ovat Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, jonka kautta kaikki kahdeksasluokkalaiset eli noin 70 000 nuorta ja heidän 5 000 opettajaansa pääsevät kokemaan yhden tai kaksi taide-elämystä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Mitä kauemmaksi isoista kaupungeista mennään, sitä vähemmän ammattimaisia kulttuuripalveluita kuitenkaan on tarjolla. Taidetestaajat-ohjelman kautta kokonaiselle ikäluokalle ympäri Suomea tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, sirkukseen, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Taidetestaajien kautta voidaan siis puuttua moneen kulttuurin ja taiteen saavutettavuuteen liittyvään tekijään ja vähentää eriarvoistumista. Taidetestaajat-toiminta on kuitenkin vaarassa loppua, joten esitämme lisämäärärahaa toiminnan jatkon turvaamiseksi. Arvoisa puhemies! Valtion metsät ovat avainasemassa metsäluonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämisen kannalta. Hallitus aikoo nyt tulouttaa Metsähallituksen liiketoiminnasta vielä kymmenen miljoonaa euroa lisää jo aiemman tuloutuksen päälle, mikä on liian paljon kestävän metsänhoidon näkökulmasta. Valtion omistamia metsiä tulisi hoitaa luonnon monimuotoisuutta ja hiilinielun elvyttämistä huomioivalla tavalla, minkä vuoksi Metsähallituksen tuloutustavoitetta tulee kohtuullistaa. Tämän vuoksi ehdotamme, että lisätalousarviosta poistetaan Metsähallituksen kymmenen miljoonan euron lisätuloutus. Lisäksi ehdotamme, että hallituksen kehysriihessä päättämään turvepakettiin varattu kymmenen miljoonan euron lisäys poistetaan lisätalousarviosta. Arvoisa puhemies! Teen siis vastalauseen 4 mukaiset muutosehdotukset ja lausumaehdotukset, eli esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan vasemmistoliiton vastalause.

Arvoisa puhemies! Arvioin esitystä nyt lähinnä verovalvonnan näkökulmasta. Hallituksen esitys ei sisällä riittäviä keinoja sen varmistamiseksi, että ulkomailta Suomeen toimitettavista alkoholijuomista maksetaan Suomeen kuuluvat verot. Veromenetykset tulevat todennäköisesti kasvamaan suhteessa nykytilaan, kun etätilaaminen yleistyy. Usein tilaukset tulevat ulkomailta, ja ulkomailta tilattaessa verot jäävät usein maksamatta. Siihen ulkomaisten kauppojen edullisuus paljolti perustuukin, verojen maksamatta jättämisen vuoksi halvempiin alkoholin hintoihin. Lakiin ei sisälly konkreettisia säännöksiä verojen valvonnasta tai keräämisestä. Jos verojen maksamista ei riittävän tehokkaasti valvota, jää lain edellyttämä verojen maksu käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Kotimyyntiesityksessä on paljon ongelmia, ja suhtaudun itse kriittisesti alkoholin wolttaamiseen ja tähän hallituksen esitykseen. Vaikka alkoholin kotiin tilaaminen kuitenkin sallittaisiinkin, tulisi esitykseen lisätä vähintään selkeät ja käytännössä toimivat säännökset ulkomailta tilattavan alkoholin verovalvonnasta, verojen perinnästä sekä vastuiden kohdentumisesta. Näin suojeltaisiin valtion verotuloja, joilla osittain rahoitetaan alkoholin kulutuksesta syntyvien haittojen hoitamista. Lisäksi on epäreilua, jos ulkomaiset myyjät voivat käytännössä kiertää veroja, jotka tulevat vastaavissa ostoissa suomalaisten toimijoiden kannettavaksi. Kilpailu siis uhkaa vääristyä kotimaisten toimijoiden tappioksi. Kun Suomessa ylläpidetään korkeaa alkoholiverotusta, on samalla huolehdittava siitä, että verot myös tosiasiallisesti kannetaan kaikilta markkinoilla toimivilta tahoilta. Arvoisa puhemies! Verotusnäkökulmaa tarkastellut valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan seuraavasti: ”Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitystä käsitellessään lisäisi myös alkoholilakiin työkaluja, joilla voidaan osaltaan varmistaa, että etämyyjä huolehtii veronmaksu- ja muista velvoitteistaan, sekä tehostaa myös verovalvontaa. Tältä osin valiokunta nostaa esille kuulemisessa esille tuodun etämyyjien rekisteröitymisvelvollisuuden. Valiokunta esittää ostajan tai myyjän verojen maksamista osoittavan tunnisteen lisäämistä toimitettavaan alkoholierään ja alkoholierän toimittajalle velvoitteen tarkistaa tunnisteen olemassaolon ennen kuljetukseen ottamista mahdolliset valmisteverotusdirektiivin mukaiset rajoitukset kuitenkin huomioon ottaen. Valiokunta on arvioinut mahdollisia verovaikutuksia etämyynnin osalta. Valiokunta toteaa, että myös esityksessä ehdotetulla sääntelykokonaisuudella voi olla vaikutusta verokertymään.” Näin totesi siis valtiovarainvaliokunta laajalla joukolla hyväksymässään lausunnossa, ja siis hallituspuolueiden edustajat olivat myös tämän lausunnon takana. Arvoisa puhemies! On myönteistä, että ilmeisesti hallituspuolueet ovat täällä tänään esittämässä lakiesityksen hyväksymisen ohella hyväksyttäväksi lausumaa, jossa eduskunta edellyttää valtioneuvostoa selvittämään alkoholin etämyynnin rekisteröitymismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi. Tämä on hyvä lausuma, mutta asia olisi pitänyt toteuttaa jo ennen esityksen tuomista eduskuntaan tai viimeistään eduskuntakäsittelyn aikana. [Sari Tanus: Samaa mieltä!] Nyt asia jää mahdollisen jatkovalmistelun varaan, mutta mitään takeita lausuman esittämän asian toteutumisesta ei ole. Veropohja olisi tullut varmistaa jo nyt käsittelyn aikana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on kiistatta kehitettävä, mutta käsillä oleva lakimuutos tulee vaikeuttamaan monien alueiden mahdollisuuksia turvata peruspalvelut ja selviytyä taloudellisesti. Käytännössä kyseessä on noin 388 miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueiden rahoitukseen vuoden 2029 tasossa. Hallitus on tehnyt rahoitusmalliin monia muutoksia, joista monet ovat käytännössä leikkauksia, ja tämä esitys on jatkoa näille muille esityksille. Esitysten lopputulema on selvä: alueille jätetään pysyvästi kasvava kuilu ihmisten palvelutarpeen ja valtionrahoituksen välille. Hyvinvointialueet toivoisivat kyllä rahoitusmallin kehittämistä mutta eivät jo valmiiksi niukan rahoituksen leikkauksia. Näiden nyt esitettyjen muutosten vaikutukset kohtelevat eri alueita eri tavoin. Leikkauksia kohdistuu erityisesti alueille, jotka ovat jo sopeuttaneet talouttaan ja joiden palvelutarve on kasvava. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella rahoitus vähenee merkittävästi tämän esityksen myötä. Alueella on jo toteutettu monia säästöohjelmia, uusi valtavan suuri säästöohjelma on tekeillä ja palveluiden saatavuudessa on valitettavasti suuria ongelmia säästöjen vuoksi. Silti hallitus ajattelee, että alueemme ihmisten sotepalveluiden rahoitusta voidaan entisestään leikata. Arvoisa puhemies! Samanaikaisesti hyvinvointialueiden alijäämien kattaminen vaatii alueilta merkittäviä sopeutustoimia, eikä alijäämien kattamisaika ole edelleenkään riittävän väljä. On selvää, että suomalaisten palveluita tullaan näiden talouspaineiden vuoksi karsimaan, mikä voi käydä entistä kalliimmaksi pitkällä aikavälillä. Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton lähtökohta on, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen on vastattava todellista palvelutarvetta. Hyvinvointialueita ei pidä pakottaa leikkaamaan peruspalveluista, vaan rahoitusmallia on korjattava niin, että se turvaa hoitoonpääsyä, henkilöstön riittävyyttä ja yhdenvertaisia palveluita koko maassa. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kvarnströmin tekemää hylkäysehdotusta.

Arvoisa puhemies! Rikostorjunnan tehostaminen ja viranomaisten tiedonvaihdon parantaminen ovat sinänsä kannatettavia tavoitteita. Tämän esityksen ongelma on kuitenkin se, että viranomaisten tiedonsaantioikeuksia laajennetaan sääntelyllä, joka jää osin perusoikeusherkissä kysymyksissä epätarkaksi. Erityisen huolestuttavia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen luovuttamiseen liittyvät muutokset. Hallitus ei ole osoittanut riittävästi, että näin laaja sääntely olisi välttämätöntä tai oikeasuhtaista. Vaarana on, että ihmisten luottamus hoito- ja asiakassuhteen luottamuksellisuuteen heikkenee. Kuten täällä on todettu, esimerkiksi lääkärien taholta tätä on kritisoitu. Myös maahanmuuttohallinnon henkilötietolakiin ehdotetut muutokset ovat ongelmallisia. On vakava huoli siitä, että sääntely johtaa siihen, etteivät haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten ihmiskaupan uhrit, enää uskalla asioida Maahanmuuttovirastossa. Arvoisa puhemies! Turvallisuutta ei rakenneta rapauttamalla luottamusta viranomaisasiointiin tai sosiaali- ja terveyspalveluihin. Turvallisuutta ja perusoikeuksia on vahvistettava yhtä aikaa, ei asettamalla niitä tarpeettomasti vastakkain. Siksi sääntelyn on oltava suhteellista ja tarkkarajaista. Mietinnön mukaiset lakiehdotukset jäävät osin epätarkoiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Lakiesitys olisikin valmisteltava uudelleen yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön edustuksen ja alan toimijoiden kanssa sekä tuotava kokonaisuutena uudestaan sekä perustuslakivaliokunnan, sosiaali- ja terveysvaliokunnan että hallintovaliokunnan käsiteltäväksi. Arvoisa puhemies! Edellä olevilla perusteluilla kannatan edustaja Pitkon tekemää hylkäysesitystä.

Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä itselleen asettamissa talouspolitiikan tavoitteissa. Se on julkisen talouden suunnitelman pohjalta aivan selvää. Myös pienituloisuus, eriarvoisuus, asunnottomuus ja työttömyys ovat kasvaneet. Suomen työttömyystilanne on EU:n huonoin, ja myös työllisyysaste on heikentynyt. Samaan aikaan julkisen talouden velkasuhde on kasvanut osittain, koska hallituksen harjoittama finanssipolitiikka on pitkittänyt talouden matalasuhdannetta. Hallitus on myös rapauttanut julkisen talouden tulopohjaa ja syventänyt alijäämää keventämällä erityisesti suurituloisten ja yritysten verotusta. Julkisen talouden suunnitelma vuosille 27—30 osoittaa, ettei hallituksen keskeisin tavoite eli Suomen velkaantumisen taittaminen tule toteutumaan. Julkisen talouden suunnitelman mukaan velkasuhde ylittää tänä vuonna 90 prosentin rajan ja jatkaa kasvuaan vuoteen 2030 saakka. Taloudessa on alkuvuoden aikana näkynyt myönteisiä merkkejä, mikä on positiivista. Mahdollisesti käynnistynyt kasvu ei kuitenkaan vielä näy työttömyyden vähenemisenä tai julkisen talouden kohentumisena. Hallituksen kehysriihipäätökset ja vuosia 26—29 koskeva julkisen talouden suunnitelma jatkavat hyvinvointivaltion ja sen rahoituspohjan heikentämistä. Hallitus esittää uusia leikkauksia muun muassa kuntien valtionosuuksiin, valtionhallintoon sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Samalla se pitää kiinni päätöksestään alentaa yhteisöveroa noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa. Hallituksen toimet työttömyyskriisiin vastaamisessa ovat riittämättömiä suhteessa kriisin todelliseen mittakaavaan. Kehysriihessä nähtiin joitain myönteisiä päätöksiä liittyen esimerkiksi nuorten työllistämistoimiin ja rakennusalan tukemiseen, mutta toimien mittakaava on riittämätön, varsinkin kun otetaan huomioon, että hallitus on jo aiemmin heikentänyt työllisyydenhoidon edellytyksiä ja sosiaalisen asuntotuotannon edellytyksiä. Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen nettosopeutus jää kauas sen viestimästä kymmenen miljardin sopeutuskokonaisuudesta. Valtiovarainministeriön valtiovarainvaliokuntaan toimittaman lisäselvityksen mukaan hallituksen toimet vahvistavat julkisen talouden rahoitusasemaa arviolta 2,8 miljardilla eurolla vuodessa vuonna 2027. Toisaalta hallitus toteuttaa julkisen talouden tulopohjaa rapauttavia toimia. Merkittävin näistä on yhteisöveron laskeminen 20 prosentista 18 prosenttiin vuonna 27. Valtion verotulot vähenevät tämän päätöksen myötä noin 800 miljoonalla eurolla vuosittain. Suomen yhteisöverokanta on jo nykyisellä tasollaan EU:n keskiarvon alapuolella ja näin ollen kilpailukykyinen muihin EU-maihin verrattuna. Yhteisöveron alennus ei siis todennäköisesti juuri vauhdita talouskasvua, mutta se tulee syventämään julkisen talouden vuosittaisia alijäämiä ensi vuodesta eteenpäin. Valtiontalouden ohjausjärjestelmä tulisikin pikaisesti uudistaa niin, että se ottaa tulot ja menot tasapuolisesti huomioon. Nykyinen, yksipuolisesti menoja raamittava ohjausjärjestelmä vinouttaa politiikkaa ja on omiaan heikentämään valtion tulopuolta ja siten syventämään velkaantumista. Tämän huomaamme konkreettisesti hallituksen yhteisöveron alennuksesta. Koska veronalennukset hyödyttävät yleensä varakkaampia ja valtion menojen lisäykset huonommassa asemassa olevia, ovat nykyisen kehysjärjestelmän kannustimet siitäkin näkökulmasta vinoutuneet. Myöskään tässä julkisen talouden tilanteessa Suomella ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Suomen veroasteen kolmen prosenttiyksikön lasku on heikentänyt julkisen sektorin tulopohjaa viimeisen 25 vuoden aikana, mikä vastaa suurin piirtein 8:aa—9:ää miljardia euroa. Kokonaisveroasteen ennustetaan laskevan edelleen kehyskaudella. Vasemmistoliitto näkee, että julkisen talouden sopeuttaminen tulisikin tehdä pääasiassa verokeinoilla ja tulisi palata kohti 2000-luvun taitteen veroastetta, jotta ikääntyvästä väestöstämme voitaisiin huolehtia. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, että hallitus on sitoutunut Naton määrittämään puolustusmenotasoon, joka on viisi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 35 mennessä. Puolustusvoimien määrärahoja nostetaan asteittain siten, että vuonna 2030 Naton määritelmän mukaiset puolustusmenot ovat arviolta 3,2 prosenttia suhteessa bkt:hen. Julkisen talouden suunnitelman mukaan puolustusministeriön pääluokan määrärahataso on kehyskauden alussa 6,7 miljardia ja kehyskauden lopussa 9,2 miljardia. Sotilasmenot ylittävät vuoteen 2030 mennessä opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan määrärahat valtion budjetissa. Puolustusmenojen kasvattaminen on ymmärrettävää nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa. Kuitenkin on tunnistettava, että sotilasmenojen kasvattaminen lisää Suomen talouden ongelmia. Talous kaipaisi tuottavia investointeja ja panostuksia koulutukseen, hyvinvointiin ja vihreään siirtymään. Sotavarustelu ei juuri tue Suomen taloutta, sillä sotateolliset tuotteet hankitaan pääasiassa ulkomailta. Vasemmistoliitto ei ole sitoutunut korotetun bkt-sidonnaisen puolustusmenotavoitteen soveltamiseen, emmekä näe, että bkt-osuudet kertoisivat täyttä kuvaa puolustuskyvystä. Me näemme, että puolustusmenoja on kyllä jossain määrin lisättävä, mutta sitä ei pidä tehdä ylikorkeiden bkt-prosenttien perusteella. Suomen tulisi laskea asevelvollisuuden epäsuorat kustannukset osaksi omia puolustusmenojaan ja näin osaltaan vähentää painetta puolustusmenojen kasvattamiseen. On selvää, että parlamentaarisen ryhmän viime viikolla hahmottelema puolustusmenojen vielä korkeampi taso on mahdoton. Tämän taisivat raportin julkaisun jälkeisten kommenttien perusteella huomata muutkin ryhmät. [Pia Lohikoski: Näin oli!] Puolustukseen laitettavat rahat ovat jostain muualta pois. Siksi piikki ei voi olla auki edes Puolustusvoimille. Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy vasemmistoliiton vastalauseen 4 mukaisen kannanoton.

Arvoisa puhemies! Suomen ja EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan suunta on oikeusvaltion kannalta huolestuttava. Valitettavasti EU:n laaja muuttoliike ja turvapaikkauudistus eli niin sanottu pakti ja sen kansallinen toimeenpano ovat osa tätä kehityskulkua. Paktin kansallinen toimeenpano oltaisiin voitu kuitenkin tehdä myös perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Hallitus kuitenkin käyttää paktin jäsenmaille jättämää kansallista liikkumavaraa yksinomaan perus- ja ihmisoikeuksia heikentävään suuntaan. Useat lausunnonantajat ovat osoittaneet luonnosvaiheesta lähtien, että oikeusturvatakeiden heikennykset eivät tule tehostamaan prosesseja, päinvastoin. Toimeenpanolla tullaan toistamaan vuoden 2015 jälkeen tehdyt virheet, jolloin turvapaikkamenettelyn laatua heikennettiin nopeutta korostavilla tehostamistoimilla ja oikeusturvaa kaventamalla. Lopulta prosessin laadun heikentäminen ei edes välttämättä johda kokonaisprosessin nopeutumiseen. Muutokset tulevat lisäämään ihmisoikeusloukkausten riskiä. Oikeusavun rajaaminen lisää virheitä. Virheet kertautuvat ja kuormittavat lopulta oikeusistuimia. Lisäksi muun muassa vastaanottopalveluihin tehtävät rajaukset voivat näkyä varjoyhteiskunnan lieveilmiöinä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden kustannusten lisääntymisenä. Edellä mainituista syistä kannatan edustaja Alametsän tekemiä lausumaehdotuksia.

Arvoisa puhemies! Olen aidosti murheellinen ja huolissani siitä, että tämä esitys hankintalain muuttamiseksi on edennyt tähän pisteeseen saakka. Miten voi olla, että muutos, jota monikaan ei halua eikä kannata, on kuitenkin menossa läpi? Miten voi olla, että muutos, joka nostaa julkisen hallinnon kustannuksia ja lisää byrokratiaa, on menossa läpi? Miten voi olla, että esitys, joka ei palvele julkilausuttuja tavoitteitaan, on menossa läpi? Miten me oikein olemme tähän päätyneet? Arvoisa puhemies! Hankintalaki uhkaa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisiä tukipalvelujärjestelyitä, joita on rakennettu pitkään palvelujen jatkuvuuden ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi. Samalla lakimuutos lisää hallinnollista taakkaa ja vaarantaa in-house-yhtiöihin kertyneen osaamisen. Erityisen murheellinen tämä esitys on pienten kuntien ja kuntien välisen yhteistyön näkökulmasta. Erityisen vaikea tilanne on pienille kunnille, joita vähintään kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus voi sulkea ulos hyvin toimivista tukipalveluista ja yhteistyörakenteista. Lakiuudistus nostaa pienten kuntien kustannuksia merkittävästi sekä lyhyellä että pidemmälläkin aikavälillä. Se pakottaa kunnat laittamaan vähäiset resurssinsa hallinnolliseen jumppaan, aikana, jolloin niiden pitäisi päinvastoin investoida prosessien uudistamiseen ja tehostamiseen. Kuntatalous on jo ongelmissa, eikä kaipaisi tästä lakiuudistuksesta seuraavia ongelmia ja kuluja. Vaivalla vuosien aikana rakennetut yhteistyörakenteet eri puolilla Suomea ovat nyt vaarassa murtua, ja organisaatioissa otetaan useampia askeleita taaksepäin. Arvoisa puhemies! Alueelliset sidosyksiköt ovat syntyneet juuri siitä tarpeesta, että vähäiset resurssit voitaisiin keskittää yhteen leveämpien hartioiden aikaansaamiseksi ja palveluiden kehittämiseksi. Tilanne reuna-alueilla on aivan toinen kuin väestöllisesti suuremmissa kaupunkikeskuksissa. Yhteiset yhtiöt ovat pienille kunnille erittäin tärkeitä. Isommat kaupungit puolestaan pystyvät helpommin järjestämään esimerkiksi ict-palvelunsa itse. Pääosalla pienistä kunnista ei ole resursseja tehdä itse hankintoja eikä kykyä esimerkiksi kyberturvan kehittämiseen. Kuntien sidosyksikköyhtiöiden kautta tekemä yhteistyö on hyödyttänyt kaikkia osapuolia, mukaan lukien markkinoilla operoivia pieniä ja keskisuuria palveluntoimittajayrityksiä. Lain vaikutuksia erityyppisiin kuntiin ei ole arvioitu valmisteluvaiheessa riittävästi. Tähän kiinnitti huomiota myös talousvaliokunta. Erityisesti ict-hankinnoissa integraatiokustannukset ja sopimuskumppanin vaihtamiseen liittyvät kustannukset voivat olla merkittäviä, ja ne tulisi huomioida. Arvoisa puhemies! Muutos avaa myös valitettavasti tilaa työehtoshoppailulle, kun julkisia tukipalveluita ohjataan nykyistä enemmän markkinaehtoiseen kilpailutukseen. Näin voi käydä esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallinnossa. Alan in-house-yhtiöt ovat noudattaneet Kuntatyönantajien yritysjaoston työehtosopimusta, mutta yksityisellä taloushallintoalalla ei ole voimassa olevaa yleissitovaa työehtosopimusta. Suomalaisten palkkojen polkeminen tuskin on kansan tai kansantalouden etu. Arvoisa puhemies! Muun muassa edellä mainituilla perusteilla kannatan edustaja Yrttiahon tekemää esitystä.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että taloudessa näkyy myönteisiä merkkejä, ja sopii toivoa, että kehitys jatkuu ja heijastuu myös työttömyyslukuihin ja julkiseen talouteen ja ennen kaikkea pienituloisten suomalaisten arkeen. Arvoisa puhemies! Suomalaiset eivät sulata sitä, että samaan aikaan, kun pienituloisilta ja julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista leikataan, annetaan miljardiluokan yhteisöveroale. Ihmiset eivät ymmärrä, miten siihen nyt yhtäkkiä sitten löytyykin rahaa, kun rahan piti olla loppu. Jos yhteisöveroa ei annettaisi, Suomi ei varmaankaan poikkeaisi korjaavalta nettomenopolulta vuonna 2027, ja sen voi ehkä noista luvuista päätellä. Mutta, pääministeri Orpo, haluan kysyä teiltä: eikö tässä tilanteessa olisi aika luopua yhteisöveron alennuksesta? Pidän erikoisena, että sitä kritisoidaan hyvin voimakkaasti niin täällä salissa kuin myös julkisuudessa ja asiantuntijoiden taholta, mutta silti siitä pidetään kiinni. Edes tässä salissa hallituksen kansanedustajat eivät sitä puolusta, [Puhemies koputtaa] vaan asian ympärillä vallitsee ikään kuin hiljaisuus.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo totesi eilen kehysriihen tiedotustilaisuudessa, että ”me suomalaiset pärjäämme kyllä”. Niin, kyllähän me hyvätuloiset pärjäämme, mutta pärjäävätkö köyhät ja sairaat suomalaiset? Nythän on niin, että hallituksen uudet päätökset sisältävät jälleen uusia veroetuja hyväosaisille ja uusia leikkauksia huono-osaisille. Terveyskeskusmaksujen ja vanhushoivan maksujen korotukset, leikkaukset sotejärjestötyöstä ja kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen osuvat köyhyys- ja syrjäytymisriskissä oleviin suomalaisiin. Monen ihmisen viimeinen osallisuutta ja terveyttä kannatteleva lanka voi katketa näihin leikkauksiin, jotka tulevat edellisten leikkausten päälle. Ja niin moni suomalainen ei enää pärjää. Arvoisa ministeri Rydman, te perustelitte tänään soteasiakasmaksujen korotuksia sillä, että ne eivät monta kertaa elämässä kohdalle osu. Kun meillä on kuitenkin jo 500 000 asiakasmaksua ulosotossa, niin ymmärrättekö te, millaisen taakan nämä maksukorotukset [Puhemies koputtaa] muodostavat pienituloisille ja sairaille suomalaisille?

Arvoisa puhemies! Hallituksen hyvinvointialueille kohdistamat leikkaukset kohdistuvat pitkälti suomalaisiin ikäihmisiin, sillä ikäihmiset tarvitsevat ja käyttävät paljon julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita. Kun hallitus leikkaa hyvinvointialueilta, se leikkaa ikäihmisten palveluista. Perusterveydenhuollon hoitotakuun leikkaus ja pidennys — sekin oli leikkaus ikäihmisiltä. Sen lisäksi hallitus on leikannut kohdistetusti vanhuspalveluista, ja uusia leikkauksia on pöydällä. Leikkaukset merkitsevät tuhansien hoitajien vähennystä vanhuspalveluista. Mitä enemmän vanhuspalveluista leikataan, sitä useammin me joudumme lukemaan niitä surullisia uutisia vanhuspalveluiden puutteista. Samalla kun hallitus leikkaa vanhuspalveluista ja laittaa hoitajia kilometritehtaalle, on hallituksella kuitenkin varaa tehtailla veronalennuksia suurituloisille ja suuryhtiöille. Arvoisa pääministeri, haluan kysyä teiltä: mitä se kertoo teidän hallituksenne arvoista, että kun samalla te leikkaatte ikäihmisiltä vanhuspalveluista, teillä on kuitenkin varaa suunnitella ja edistää yhteisöveron miljardiluokan alennusta?

Arvoisa puhemies! Kauniista tavoitteista huolimatta tämä hallituksen esitys on epäonnistunut. Lain kiistanalaisin kohta liittyy in-house-yhtiöiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuuteen. Julkiset toimijat voivat nykyisellään tehdä in-house-hankintoja eli hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta. Esimerkiksi kunnat ostavat omilta in-house-yhtiöiltään muun muassa tietotekniikka-, siivous-, ruoka- ja henkilöstöpalveluita. Hallitus esittää, että kunnan tai hyvinvointialueen on omistettava tällaisesta in-house-yhtiöstä vähintään kymmenen prosenttia, jotta se voi ostaa siltä palveluita ja välttää kilpailutuksen. Kuntien mukaan lakimuutos aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia, ja omistusraja on iso ongelma etenkin pienille kunnille. Kyse on kuntien kannalta hyvin vakavasta asiasta. Kun kunnat ovat nyt voineet järjestää hankintansa tarpeidensa mukaisesti osaamista keskittäen ja kustannussäästöjä tavoitellen, yhteistyötä tehden, tämä ei jatkossa olisi enää samalla tavalla mahdollista. Toteutuessaan esitys vaikuttaisi merkittävästi kuntien palvelurakenteisiin, kustannuksiin, palveluiden järjestämisen tapoihin ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Lakimuutos merkitsisi monille kunnille laajoja ja kalliita rakennejärjestelyitä muun muassa ateria- ja ict-palveluissa sekä taloushallinnon ja kehitysyhtiöiden palveluissa. Lakiesitys saikin ymmärrettävästi erityisesti kunnilta murska-arvion lausuntokierroksella, koska muutos aiheuttaisi valtavan hallinnollisen taakan varsinkin pienille kunnille, kun pitäisi purkaa nykyiset yhteistyökuviot ja rakentaa omaa osaamista hankintojen tekemiseen. Rajuimmin tämä esitys iskee siis juuri pieniin kuntiin, kun toimivista in-house-ratkaisuista joudutaan luopumaan eikä toimivia markkinoita käytännössä ole. On huomattava, että in-house-yhtiöt ovat itse merkittäviä hankkijoita, eli in-house-yhtiöt ovat usein osa paikallista yritysverkostoa ja ostavat paljon paikallisilta yrityksiltä palveluita. Mekaaninen kymmenen prosentin omistusraja ei itsessään lisää kilpailua vaan pikemminkin hajottaa tehokkaita yhteistyörakenteita. In-house-järjestelyillä on aiemmin saatu osaamista hankintoihin ja volyymietua kilpailutuksiin ja siten myös kustannustehokkuutta. Etenkin pienet kunnat joutuvat hyvin vaikeaan tilanteeseen sekä osaajapulan että heikon markkinatilanteen vuoksi. Pitkällinen ja pitkäjänteinen seudullinen yhteistyö on vaarassa kadota. Arvoisa puhemies! Kuntien ja hyvinvointialueiden kustannukset siis kasvavat, eikä valtio kompensoi menetyksiä. Säästetäänkö rahat sitten terveyskeskuksista, kouluista vai päiväkodeista? Sitä esitys ei kerro. Se jää ilmeisesti kunta- ja aluepäättäjien murheeksi. Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta käsittelee tämän esityksen huolellisesti ja aidosti ja käyttää sitä valtaa, joka eduskunnalla perustuslain mukaan on, ja puuttuu niihin selkeisiin epäkohtiin, mitä tämä esitys pitää sisällään. Toivon, että hallituspuolueiden kansanedustajat, joita valitettavasti ei nyt ole salissa, ovat aktiivisia ja rohkeita käsittelyn aikana ja tekevät tarvittaessa muutoksia tähän esitykseen. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kilpailu on kova, mutta silti arvioin, että tämä hankintalain muutosesitys ansaitsee paikkansa hallituksen huonoimpien esitysten top kympissä. Esityksellä on kyllä kauniit tavoitteet, niin kuin täällä yhteisesti on todettu, mutta toimet ovat vähemmän kauniit. Lain pääongelma, kuten täällä on todettu, on in-house-yhtiöiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusvaatimus. Se tulee hankaloittamaan kuntien ja hyvinvointialueiden palveluiden järjestämistä, nostamaan kustannuksia ja rikkomaan toimivia yhteistyörakenteita. Erityisen ongelmallinen esitys on pienille kunnille. Kuntien kustannukset kasvavat, eikä hallitus kompensoi tätä kunnille. Se tarkoittaa, että tämän lain myötä kasvavat kustannukset joudutaan sitten leikkaamaan jostain muualta, joten on pakko kysyä: onko tässä mitään järkeä? Ja jos vastaus on, että ei, niin silloin eduskunnan pitää ottaa käyttöön se valta, mikä tässä talossa on, ja muuttaa nämä esityksen ongelmakohdat.

Arvoisa puhemies! Orpon hallituksen sosiaali- ja terveyspolitiikka on alusta asti perustunut realiteettien kieltämiselle. Miljardisäästöjen piti onnistua palveluita heikentämättä, kuten pääministeri Orpo lupasi. Tämä realiteettien kieltäminen näkyy myös siinä, kuinka myöhään tämä esitys on eduskuntaan saatu ja kuinka puutteellinen se edelleen on. On tietenkin parempi saada esitys myöhään kuin ei milloinkaan, puutteellinenkin esitys on toki tyhjää parempi. On silti ilmeistä, että esitys on annettu liian myöhään ja se on puutteellinen. Esitys ei tuo kaikille alueille pitkään toivottua selkeyttä ja ennakoitavuutta rahankäytön suunnitteluun, ei varsinkaan, kun samalla hallitus valmistelee jo jälleen uusia soteleikkauksia. Arvoisa puhemies! Sotepalveluissa kaikki ei toki ole mennyt huonompaan suuntaan, ja hallituskin täällä säännöllisesti nostaa esiin soteuudistuksen myötä tapahtunutta toiminnan kehittämistä. Liian moni asia on kuitenkin menossa huonoon suuntaan kovien talouspaineiden takia. Lääkärille ei pääse riittävän ajoissa, kun hoitotakuuta on heikennetty. Vanhuspalveluista on leikattu toistuvasti, ja se näkyy niin hoidon laadussa kuin hoitoonpääsyn vaikeudessa. Liian monet sotetyöntekijät ovat jaksamisensa äärirajoilla, ja samalla hallitus tuo saliin liukuhihnalta esityksiä, joiden säästötavoitteet perustuvat hoitohenkilöstön vähentämiseen. Rahoitusmallissa on korjaustarpeita, mutta rahoituksen yksisilmäinen leikkaus ei ole rahoituksen korjaamista. Arvoisa puhemies! Vaikka osa alueista saa nyt vihdoin lisäaikaa alijäämien kattamiseen, niin hallitus valmistelee yhä uusia leikkauksia soterahoitukseen. Hallituksen suunnittelemista 390 miljoonan euron säästöistä omalle alueelleni Pohjois-Pohjanmaalle kohdistuisi noin 34 miljoonan euron leikkaus, mikä on 80 euroa per asukas, yksi maan korkeimmista summista valmistelussa olevassa leikkauslaissa. Kysymys kuuluu, miten me tämän leikkauksen toteutamme, kun kaikesta on jo höylätty ja hoitotakuuajat paukkuvat. Tämäkö on se hallituksen kiitos todella vaikeista säästötoimista, jotka alueet on pakotettu tekemään? Tuntuu, että juuri kun alueet ovat saamassa nenää pinnalle, hallitus polkaisee pään takaisin veden alle. Nyt kun valmisteltava soteleikkausesitys jossain vaiheessa tänne saliin tuodaan, niin toivon, että hallitus kertoo rehellisesti, mistä on kyse. Kyse ei ole mistään paremmin tekemisestä tai tehostamisesta, vaan siitä, että hallitus ajaa hyvinvointialueet jatkamaan yt-kierteitä ja hoitohenkilöstön irtisanomisia ympäri Suomea. Sen seuraukset tulevat konkreettisesti näkymään sairastuneiden ihmisten, ikäihmisten ja tukea tarvitsevien lasten ja perheiden arjessa ja palveluissa. Arvoisa puhemies! Samaan aikaan, kun saamme eduskuntaan kerta toisensa jälkeen esityksiä, joissa hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan ja palveluista säästetään, suuryritysten tarpeet huomioidaan kyllä avokätisesti, kun yhteisöveroa ollaan ensi vuonna alentamassa yli 800 miljoonalla eurolla. Rahaa siis on toisille, toisille ei. Tätä arvovalintaa minun on hyvin vaikea ymmärtää, sillä sotepalvelut ovat hyvinvointivaltion ytimessä. — Kiitos.