Tuppurainen Tytti

Arvoisa puhemies! Suomalaisten arjen turvallisuudentunnetta murtaa huoli hoitoonpääsystä, ja jo nyt korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut ovat monelle pienituloiselle este hakeutua hoitoon. Edelleen viime viikon budjettiriihessä te olette päättänyt nostaa näitä asiakasmaksuja, ja muun muassa poliklinikkamaksu on tällä vaalikaudella kaksinkertaistunut 80 euroon. SDP pitää näitä korotuksia kohtuuttomina, ja me olemme huolissamme siitä, että monelle pienituloiselle tulee aito este hakeutua hoitoon. [Juho Eerola: SDP:llä on se reilumpi Lindénin lista!] Maksukatto ei auta, jos se vuoden ensimmäinenkin maksu esimerkiksi päiväkirurgiasta on yli kaksi- ja puolisataa euroa. Aika moni asiantuntija on SDP:n kanssa samalla tavoin huolissaan. Esimerkiksi Kelan pääjohtaja on todennut, että jotain kerta kaikkiaan pitäisi tehdä. Lääkäriliitto on esittänyt huolen ja myös oikeuskansleri. Käytännössä nämä asiakasmaksut uhkaavat rajata osan suomalaisista ulos terveydenhuollon palveluista. Me kysymme teiltä, pääministeri Orpo: Miten te voitte luvata suomalaisille pääsyn terveydenhuollon palveluihin? [Puhemies koputtaa] Miten te takaatte ihmisten yhdenvertaisuuden näiden korotusten jälkeen?

Arvoisa puhemies! On aidosti yllätys — on varmasti ollut ministereille vaikeaa vastata asiaa koskeviin kysymyksiin — että tämä hallitus viimeisessä budjettiriihessään omilla päätöksillään heikentää julkista taloutta, siis lisää velkaantumista. Siis tämä hallitus, joka on kaiken aikaa uhonnut, että velaksi eläminen lopetetaan, että tehdään mittavia leikkauksia, ja suurilla saksilla on heiluttu. Nyt velkaantumista kiihdytetään, julkista taloutta heikennetään. Tämä on jo itsessään murheellista, mutta vielä surullisemmaksi tämän asian tekee se, että samassa riihessä teitte päätöksiä muun muassa näihin elintärkeisiin kansalaisjärjestöihin, sosiaali- ja terveysalan järjestöihin, jotka tarjoavat kansalaisille vertaisapua. Juuri näitä leikkauksia te olette perustelleet velkaantumisen hillitsemisellä. Kuinka tässä nyt näin käy, että te annatte mittavat veronalennukset velaksi suuryrityksille ja samaan aikaan leikkaatte esimerkiksi Kehitysvammaliiton, Autismiliiton ja vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton [Puhemies koputtaa] lasten ja nuorten auttavan puhelimen työn? Pääministeri Orpo, ovatko tässä nyt arvovalinnat aivan kohdallaan? [Eduskunnasta: Ei ole!]

Arvoisa puhemies! Ihmisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on kärsinyt ja suorastaan romahtanut, [Ben Zyskowicz: Soteuudistuksen vuoksi!] mutta hyvä uutinen on se, että sitten kun ihminen lopulta pääsee hoitoon, niin useimmat suomalaiset ovat tyytyväisiä: hoito on hyvää, suomalaiset hoitoalan ammattilaiset osaavat asiansa. Mutta se hoitoonpääsy on ongelma, ja sen vuoksi SDP on puolustanut hoitotakuuta ja hoitoonpääsyä. Nyt, pääministeri Orpo, teidän aikananne hoitoonpääsy sinne terveysasemalle lääkärin vastaanotolle on hidastunut. Ne jonot ovat kasvaneet. Te olette kuvannut sitä jonkin verran takapakiksi, mutta tilannetta suhteellisen samaksi. Mutta mikä se on se ihmisen arki? Voitteko te olla niin vieraantunut sen ihmisen arjesta, joka varaa aikaa lääkärin vastaanotolle, ja kolme kuukautta kestävät ne jonot teidän hoitotakuulainsäädäntönne mukaisesti? Voitteko te, pääministeri, tunnustaa, että syy näiden jonojen kasvamiseen on se teidän päätöksenne romuttaa toiminut hoitotakuulainsäädäntö? Voitteko te tämän tunnustaa, ja mikäli näin on, [Puhemies koputtaa] voisimmeko me palauttaa tämän hoitotakuun, joka on turvannut hoitoonpääsyä?

Arvoisa rouva puhemies! Valtaan liittyy vastuu. Tämän periaatteen mukaan vastuun määrä kasvaa vallan kasvaessa. Kun tämä eduskunta on aikanaan antanut tälle Orpon—Purran hallitukselle luottamuksensa ja sen myötä vallan johtaa Suomen talouspolitiikkaa, samalla se on edellyttänyt hallituksen kantavan vastuuta Suomen tulevaisuudesta. Arvoisa puhemies! Hallituksen vastuunalaisuudessa ei ole kovin paljon sijaa selityksille eikä lainkaan tekosyille. Mikään hallitus ei selviä neljää vuotta ilman odottamattomia tapahtumia, ilman kriisejä. Vuonna 2019 aloittanut pääministeri Marinin hallitus törmäsi muutaman kuukauden kuluttua maailmanlaajuiseen pandemiaan. Koronakriisi lamautti suuren osan palvelusektorista. Palvelualat ovat ylivoimaisesti suurin työllistäjä. Koronapandemiasta ei oltu kunnolla selvitty, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan laajeni täysimittaiseksi suursodaksi. Sota vaikutti monella tavoin: kauppa Venäjän kanssa väheni rajusti, Itä-Suomen matkailu romahti, ja energian raju kallistuminen vaikutti sekä suoraan kustannuksiin että suomalaisen viennin kysyntään. Marinin hallituksen puolueet kantoivat poliittisen vastuunsa vaaleissa. Valtaan nousivat puolueet, jotka olivat koronakriisin keskellä vaatineet enemmän valtion rahaa valtiolta mutta jotka vaalien alla kokivat kääntymyksen ja lupasivat talouden tasapainottuvan. Hallitus kantaa vastuuta talouspolitiikan tuloksista. Tätä vastuuta ei kierretä vaatimalla oppositiolta parempia lukuja, parempia tuloksia. Sosiaalidemokraatit ovat koko hallituskauden tuoneet esille reilumman vaihtoehdon säästötoimille ja varoittaneet jo hyvän aikaa sitten rakennusalan erityisongelmista, mutta eihän oppositiolla ole kuitenkaan päätösvaltaa. Siksi hallitusta koskee periaate ”tulos tai ulos”. Hallituksen työn tulokset ovat näkyvissä. Mikään pääministerin vakuuttelu siitä, että kohta valoa tulee näkyviin, ei auta. Hallitus on saanut leiviskänsä ja huonon palvelijan tavoin haudannut sen maahan. Kansalaiset kokevat tämän arjessaan kasvavina hoitojonoina ja työttömyytenä. Arvoisa puhemies! Jos hallitus ymmärtää jättää paikkansa, avautuu horisontti ja voimme vapaammin suunnata katseemme tulevaisuuteen. Sosiaalidemokraateilla on luottamusta siihen, että tulevaisuus on valoisampi, että selviämme kyllä nykyisistä ongelmista ja pystymme varautumaan tuleviin vaikeuksiin. Emme me kuitenkaan voi luvata ihmeitä. Me tiedämme, että julkisia menoja ei voi rajattomasti kasvattaa. Emme voi luvata tämän tai tuon veron poistoa. Koko oppositio on meidän tavoin sitoutunut mittaluokaltaan samansuuruiseen julkisen talouden tasapainottamiseen, mikä edellyttää sekä meno- että tulopuolen tarkastelua. Mutta sosiaalidemokraattien talousvaihtoehdossa julkista sektoria ei nähdä pelkkänä kulueränä. Meille toimiva julkinen terveydenhoito antaa yksilölle takuun hoitoonpääsystä ja samalla toimii koko yhteiskunnan ja myös työmarkkinoiden voimavarana. Meille laadukas varhaiskasvatus ja vanhustenhoivan turvaaminen ovat tärkeitä lasten hyvinvoinnin vuoksi ja ikäihmisten kunniallisen vanhuuden vuoksi. Samalla ne mahdollistavat sen, että työikäiset ihmiset voivat huoletta antaa työpanoksensa yhteiskunnalle. Meillä ajattelussamme ihmiset eivät ole vain omaistensa armoilla vaan julkinen hoito ja hoiva turvaavat viime kädessä kaikille hoidon. Meille koulutus ja tutkimus ovat tärkeitä sivistyksen ymmärryksen lisäämiseksi. Samalla ne ovat pitkän tähtäyksen sijoituksia talouden kasvupotentiaaliin. Kulttuuri ja taide ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja samalla niistä kasvaa uutta luovan talouden pohjaa. Näin varmasti tulee käymään myös Oulussa, joka on tänä kuluvana vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Arvoisa rouva puhemies! Meillä on jo tiedossa ongelmat, jotka ovat seurausta räjähdysmäisestä velan kasvusta. Tiedämme myös, että kansainvälisen kaupan toimintaympäristö on lähivuodet arvaamaton. Siksi meidän pitää varautua lisäksi siihen, että osa ongelmista tulee täytenä yllätyksenä. Näihin kaikkiin tarvitsemme voimavaroja. Tarvitsemme sosiaalista pääomaa, luottamusta itseemme ja ja toisiin, meihin suomalaisiin. Tarvitsemme poliittista pääomaa, luottamusta siihen, että päättäjien sanaan voi luottaa. Meidän ei pidä etsimällä etsiä ongelmia ja heikkouksia vaan ymmärtää vahvuuksia ja tarttua tilaisuuksiin, ja kyllä meillä vahvuuksiakin riittää. Suomessa on vuosien mittaan kasvanut uusia yrityksiä, joilla on uusia toimivia liiketoiminta-ajatuksia. Niiden skaalaaminen eli niiden laajuinen kasvattaminen on ajankohtaista lähivuosina. Näiden turvaaminen edellyttää kuitenkin, että talouspolitiikka on vastuullista, että hallituksen toiminta ei tuo lisää riskejä. Rouva puhemies! Vallan myötä tulee vastuu: vastuu tehdyn politiikan tuloksista ja myös vastuu tulevaisuuden turvaamisesta. Tämän Orpon—Purran hallituksen näytöt on nähty. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen.

Arvoisa puhemies! Jos joltakin voi kaivata hieman nöyryyttä, niin ehkä ministeri Grahn-Laasoselta, jonka valovan silmän alla Suomeen syntyy yli 30 000 uutta köyhää lasta. Se, että lapsiperheköyhyys on Suomessa kasvanut, on synti ja häpeä — synti ja häpeä — kun te samaan aikaan olette antaneet [Sanni Grahn-Laasosen välihuuto] suuria veronalennuksia teidän ministerituloluokkaan kuuluville varakkaille suomalaisille. Se on arvovalinta tältä hallitukselta, ja sen edessä kaipaisi ministeriltä hieman nöyryyttä. [Sanni Grahn-Laasosen välihuuto] Mutta näihin sotejärjestöjen rahoituksiin. Ensinnäkin, SDP arvostaa kansalaisjärjestöjen työtä. Me haluamme Suomeen vapaan kansalaisyhteiskunnan. Erityisesti sotejärjestöt pystyvät vapaaehtoisia mobilisoimalla saamaan aikaan valtavia hyötyjä esimerkiksi omaishoidon tukeen, ikäihmisten tukeen, päihdekuntoutukseen, mielenterveystyöhön, väkivaltatyöhön — sellaista työtä, jota julkinen sektori ei edes tavoita. SDP on kaikissa omissa vaihtoehtobudjeteissaan esittänyt näille arvokasta työtä tekeville järjestöille enemmän rahaa kuin hallitus, kaikissa vaihtoehtobudjeteissa. Kyllä, niihin on kohdistettu myös joitain sopeutuksia, koska kauttaaltaan sopeutuksia on täytynyt tehdä, mutta näitä viimeisimpiä leikkauksia tässä kehysriihessä, [Puhemies koputtaa] jotka te, ministeri Grahn-Laasonen, olette siunannut, me emme hyväksy, koska ne ovat täysin poliittisin motiivein tehtyjä. Teidän kolleganne, ministeri Rydman, [Puhemies koputtaa] on puhunut täikammasta puhuessaan kansalaisjärjestökentästä. Se on poliittista karkeaa puhetta, [Puhemies: Aika!] jota me emme hyväksy. Näitä leikkauksia SDP ei olisi tehnyt.

Arvoisa puhemies! Tämän opposition yhteisen välikysymyksen eräänlainen haamukirjoittaja on hallitus itse, nimittäin tosiasiat puhuvat puolestaan. Tämä välikysymys on itse kirjoittanut itsensä. Kun hallitus on itsekin tunnustanut, ettei se pääse asettamiinsa tavoitteisiin, niin eihän kysymyksessä ole mikään mielipide vaan tosiasia. Hallitus on epäonnistunut tavoitteissaan alijäämätavoitteen suhteen, työllisyystavoitteen suhteen, ja tänään saimme uutisen, kun pääministeri vihdoin tunnusti, että tavoite velkaantumisen taittumisesta ei sekään toteudu. Mutta on eräs seikka, jossa hallitus ei edelleenkään myönnä, että se on epäonnistunut, ja se on hoitoonpääsy, hoitoonpääsy lääkärin vastaanotolle. Siihen viittasi kokoomuksen ryhmäpuhuja, siihen on viitannut pääministeri, mutta tosiasia on, että hoitotakuun voimassa ollessa 2024 lähes 80 prosenttia suomalaisista pääsi 14 vuorokauden sisällä lääkärin vastaanotolle ja kun te romutitte hoitotakuun, maaliskuussa tänä vuonna enää alle 60 prosenttia suomalaisista pääsi lääkärin vastaanotolle kahden viikon kuluessa. Pääministeri Orpo, voisitteko te nyt vielä tämän tunnustaa, [Puhemies koputtaa] että ne hoitojonot lääkärin vastaanotolle ovat kasvaneet?

Arvoisa puhemies! Kyllä SDP totisesti mieluummin puhuisi Suomen asioista ja suomalaisten kasvavasta työttömyydestä ja kasvavista hoitojonoista, mutta on kyllä aivan pakko nyt hoitaa tämä hallituspuolueiden espanjantauti. Nimittäin näyttää todella siltä, että Espanjan Pedro Sánchez on ihan selvästi hallituspuolueiden salarakas. Kuten edellä kuultiin, pääministeri Orpo Sánchezin vierailun aikana riemuitsi niin, että vielä kovin toivoi pääsevänsä Sánchezin kanssa saunaan. Mutta on vielä eräs toinen, joka on oikein painavalla puumerkillä antanut hyväksyntänsä Espanjan politiikalle, ja se olette te, valtiovarainministeri Purra. Te olette Suomen puolesta viimeksi tammikuussa Euroopan unionin ministerineuvostossa antanut hyväksyntänne Espanjan elpymissuunnitelmalle. Euro eurolta te olette Suomen puolesta antanut sille hyväksynnän, että Espanjan elpymissuunnitelma voi edetä. Kyllä on todella niin, että tämä puhe tästä Espanjasta taitaakin olla hallituksen puhetta.

Arvoisa puhemies! Jokainen hallitus valitsee itse tavoitteensa. Kun suomalaiset viime eduskuntavaalien alla kuuntelivat silloisten oppositiopuolueiden, kokoomuksen ja perussuomalaisten, vaalipuheita, ihmisille luvattiin seuraavaa: Nyt piti olla aika talouden käänteelle. Nyt piti lopettaa tuhlailu ja velaksi eläminen. Nyt piti luoda maahan kasvua ja suomalaisiin yrityksiin satatuhatta uutta työpaikkaa. Kokoomuksen johdolla piti alkaa uusi uljas kasvun aikakausi. Vaalien jälkeen hallituksen muodostaja, nykyinen pääministeri Orpo vakuutti keväällä 2023, että velkaantuminen taitetaan ja vieläpä niin, että keneltäkään ei tulla vaatimaan mahdottomia. Hallituskautta on nyt takana kolme vuotta, eikä hallitus ole onnistunut yhdessäkään sen talouspolitiikan lupauksista. Lupaus työpaikoista ei toteudu. Lupaus velkaantumisen taittamisesta ei toteudu. Lupaus kasvusta ja hyvinvoinnista jää sekin haaveeksi. Orpon—Purran hallitus velkaantuu jopa enemmän kuin parjaamansa Marinin hallitus, joka kamppaili koronapandemian, Ukrainan sodan ja energiakriisin kanssa. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Orpon—Purran hallituksen politiikalla Suomen velkaantuminen ei taitu, vaikka hallitus tekee kyseenalaisia pikavippejä Eläkerahastosta ja kajosi Valtion asuntorahastoon. Velka ei vähene, velanotto kiihtyy. Valtiovarainministeriön mukaan Suomen julkinen velka kasvaa nyt kohti sadan prosentin rajapyykkiä. Orpon—Purran hallitus tulee jäämään Suomen historiaan eniten velkaa kasvattaneena hallituksena. Hallituksen tuoreessa kehysesityksessä vuosikymmenen lopulla julkisen talouden alijäämä kohoaa jo yli 17 miljardiin eli pahimpien koronavuosien tasolle. Arvoisa puhemies! Hallituksen sakset ja työmarkkinoiden sanelupolitiikka ovat rikkoneet ihmisten luottamuksen tulevaan. Se on vakava virhe, sillä ilman luottamusta kasvu ei käynnisty. Kasvava työttömyys ja leikkausten jäljiltä ohentuva palveluverkko herättävät ihmisissä pelkoja. Ei ihme, että moni säästää mieluummin pahan päivän varalle kuin rohkaistuu tekemään hankintoja. [Oikealta: Kukahan täällä pelottelee?] OECD:n mukaan Suomi oli viime vuonna ainut kehittynyt teollisuusmaa, jonka talous ei kasvanut lainkaan. Hallituksen politikalla olemme jääneet takamatkalle, vaikka ne kasvun elementit ovat olleet olemassa jo pitkään: palkankorotukset, inflaation rauhoittuminen, keskuspankin muuttunut korkopolitiikka. Muiden EU-maiden talousnosteen myötä myös Suomen vientimarkkina kasvaa. Hallitus on kuitenkin omilla päätöksillään lykännyt kasvun käynnistymistä. Tässäkin kehityksessä Suomi tulee viimeisenä Euroopassa. Olemme tietenkin iloisia jokaisesta uudesta positiivisesta talousuutisesta. [Välihuutoja oikealta] Ikävä tosiseikka kuitenkin on, että nämä kolme vuotta, joiden aikana hallitus on päätöksillään lykännyt kasvua, näyttäytyvät varsin toisenlaisena ihmisten arjessa: työttömyys, elinkustannusten nousu ja hoitoonpääsyn heikennykset ovat osuneet kipeästi ihmisten arkeen. Hallituksen omien toimien seurauksena on ollut työttömyyden ja velan ennätysmäinen kasvu. Hallituksen lupaaman sadantuhannen uuden työllisen sijaan työttömyys on Tilastokeskuksen mukaan kasvanut sadallatuhannella ihmisellä. Työllisyys on Orpon hallituskaudella heikentynyt lähes 80 000:lla. Suomi on pudonnut Euroopan unionin korkeimman työttömyyden maaksi. Eurostatin mukaan Suomen työllisyyskehitys on ollut EU:n heikointa. Tilastokeskuksen mukaan pitkäaikaistyöttömien määrä lähestyy jo 1990-luvun laman tasoa. Huolissaan on oltava myös työuraansa vasta aloittavista nuorista. Alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli KEHA-keskuksen mukaan lähes 80 000. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, on vielä yksi lupaus, josta teitä muistutan. Talous- ja työllisyyslupauksenne lisäksi te lupasitte, että vaikka sopeutustoimia on edessä, ei keneltäkään vaadita kohtuuttomia. Tämän lupauksen pettämisen suomalaiset tuntevat nyt nahoissaan. Tämän lupauksen pettämisen suomalaiset tulevat muistamaan. Samaan aikaan kun hallitus on palkinnut yhteiskunnan varakkaimpia, se on kerta toisensa jälkeen sälyttänyt julkisen talouden sopeutuksen raskaimman taakan yhteiskunnan heikoimmille. Leikkaukset myös kasautuvat samoille ihmisille. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on arvioinut, että Orpon—Purran hallituksen leikkaukset työttömyysturvaan, yleiseen asumistukeen ja toimeentulotukeen tulevat merkitsemään pienituloisten määrän lisääntymistä yli 120 000:lla, joista yli 30 000 on lapsia. Ja kuka sanoi, ettei pienituloisten etuisuuksista leikkaaminen meille käy? Tähän sopivat Saarnaajan sanat: ”On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä.” Suomalaiset kyllä ymmärtävät, että julkinen talous tulee saada tasapainoon. Suomalaiset sietävät paljon, myös epämukavia päätöksiä, kunhan ne tehdään oikeudenmukaisesti. Nyt hallitus on päättänyt toimia niin, että sillä on yhdet säännöt yksille ja toiset toisille. Se ei ole oikeudenmukaista. Se ei herätä luottamusta Arvoisa puhemies! Räikeän hallituksen arvovalinnasta tekee se, että samaan aikaan kun julkisen talouden sopeutustoimien taakka on jätetty pieni- ja keskituloisten suomalaisten kannettavaksi, hallituksella on riittänyt rahaa varakkaiden veronkevennyksiin, joista yksi suurimmista kohdistuu ministerien tuloluokkaan. Ja nyt tekeillä on jälleen uusi veronalennus, tällä kertaa yhteisöveroon. Tällä päätöksellä hallitus on puhkaisemassa lähes miljardin aukon veropohjaan, ilman että se hyödyttäisi kasvua tai vahvistaisi työllisyyttä. Sen hyödyn, mikä tästä hallituksen päätöksestä koituu, keräävät jo valmiiksi varakkaat. Hinnan maksavat tavalliset suomalaiset oikeistohallituksen ottamana kasvavana velkana. Suomelle on käymässä kuten sananlaskuissa sanotaan: ”Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu vaan köyhtyy.” Arvoisa puhemies! Hallituksella on työssään aina tulosvastuu. Hallituksen epäonnistuminen sen keskeisimmissä tavoitteissa — sen lupauksissa Suomen kansalle — ei jätä oppositioryhmille vaihtoehtoa. Siksi kaikki oppositioryhmät tekivät yhdessä hallitukselle välikysymyksen Euroopan epäonnistuneimmasta talouspolitiikasta. ”Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas on se, joka neuvoja kuulee”, sanotaan. Jos hallitus olisi keskittynyt edes puoliksi niin paljon kuuntelemaan opposition esityksiä kuin hyökkäämään kaikkea esittämäämme vastaan, voisivat hallituksen taloustavoitteet olla lähempänä toteutumistaan Ihmiset tarvitsevat nyt luottamusta. Politiikalla tulee luoda näkymä paremmasta. Nyt tulee varmistaa, että vaikeinakin aikoina Suomi pitää huolta siitä, että kaikki pysyvät mukana. Tässäkin hallituksen politiikka valitettavasti epäonnistuu. Puhe suomalaisista työttömistä nukkumaan jäävinä naapureina on lohduttoman vieraantunutta tavallisten suomalaisten arjesta. Kaikki työ on arvokasta ja sen tulee olla kannattavaa. Siksi tässä ajassa olisi inhimillisesti oikein ja järkevää palauttaa työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat. Vihreä siirtymä on valtava mahdollisuus, siksi puhtaan energian investointeja on vahvistettava. Asuntokauppa tulee saada jälleen käyntiin. Tähän on lukuisia keinoja, kuten SDP on omassa vaihtoehdossaan osoittanut jo liki kolme vuotta sitten. Julkisen talouden vahvistaminen tulee tehdä oikeudenmukaisesti ja maksukyvyn mukaan. Siksi olemme esittäneet listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamista, yritystukien perkaamista ja yksityisen puolen Kela-tukien karsintaa. [Välihuuto oikealta: Veroja, veroja!] Viisauden alku olisi kalliin ja tehottoman yhteisöveroalennuksen peruminen, mutta valitettavasti itsekritiikkiä tähän ei hallitukselta ole löytynyt. Arvoisa puhemies! Tosiasiat puhuvat puolestaan. Tosiasia on, että hallitus on epäonnistunut talouspolitiikassaan ja joutunut hylkäämään kaikki keskeiset tavoitteensa yksi toisensa perään. Tosiasia on, että Orpon—Purran hallituksen talouspolitiikka on Euroopan epäonnistuneinta. Koska hallitus on epäonnistunut kaikissa keskeisissä tavoitteissaan, hallitus on menettänyt edellytyksensä jatkaa. Suomen suuntaan tarvitaan muutos. Edellä olevan perusteella esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Hallituksen politiikka on epäonnistunut, eikä hallitus ole kyennyt täyttämään yhtään keskeisistä lupauksistaan. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa puhemies! Hoitoonpääsy lääkärin vastaanotolle terveysasemilla on tämän hallituskauden aikana heikentynyt. Tämä on tilastollinen tosiasia, joka näkyy THL:n tuoreista tilastoista — ette te, arvoisa pääministeri, pääse tätä tosiasiaa karkuun. Nyt ihmisten huolta hoitoonpääsystä tulevat entisestään rasittamaan nämä asiakasmaksujen korotukset: terveyskeskuskäyntimaksujen korotukset yli 70 prosentilla ja sairaaloiden poliklinikkamaksujen korotukset lähes 90 prosentilla. Moni tavallinen suomalainen — pienituloinen eläkkeensaaja, työtön tai työttömyysuhan alla elävä — pelkää nyt, että onko hänellä enää varaa hoitoon. Aiemmin Suomessa kaikki ovat voineet luottaa siihen, että kaikki hoidetaan. Tämän päätöksen te, pääministeri, joudutte kehysriihessä tekemään, koska teidän talouspolitiikkanne on epäonnistunut. Ette ole onnistuneet luomaan Suomeen kasvua ja työllisyyttä, ja nyt te lähetätte laskun suomalaisille pienituloisille eläkkeensaajille ja ikäihmisille. Kysymys teille, pääministeri: ettekö te olisi voineet siellä kehysriihessä [Puhemies koputtaa] tinkiä hieman niistä hyvätuloisille annetuista veronalennuksista, [Puhemies koputtaa] jotta tavallisten suomalaisten terveyskeskusmaksuja ja sairaaloiden poliklinikkamaksuja [Puhemies koputtaa] ei olisi jouduttu nostamaan?

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden lähivuosien suunnitelmasta antaa harhaanjohtavan kuvan hallituksen politiikasta jo sisällysluettelossa. Sen kolmas luku on otsikoltaan ”Talouspolitiikan linja”, mikä antaa olettaa, että hallituksella olisi sellainen, vaan kun ei ole. Hallitusohjelmaan kirjattiin keskeiseksi tavoitteeksi velkaantumisen taittaminen. Se oli toki johdonmukaista pääministeripuolue kokoomuksen vaalikampanjan valossa. Tänä keväänä hallitus joutuu tunnustamaan sen, mikä on kaikille muille ollut selvää: päätavoite ei toteudu. Velkaantumisessa tehdään kaikkien aikojen ennätys. Talouspolitiikan linjattomuus ei näy vain tuloksissa vaan myös toimenpiteissä. Aluksi oltiin säälimättömästi leikkaamassa, jotta valtiontaloutta tasapainotettaisiin. Sitten oltiinkin antamassa veronkevennyksiä siinä uskossa, että kasvu käynnistyisi, ja ensiksi annetaan rakennusalan näivettyä, kunnes vuotta ennen vaaleja aletaan nopeasti kyhätyillä toimilla elvyttämään asuntokysyntää. Valtion oman hallinnon kohtelu on myös hyvä esimerkki linjattomuudesta. Hallitusohjelmassa valtionhallinnon toimintamenoihin kirjataan kohtalainen säästösumma. Se oli ihan ymmärrettävää, sillä jostakin pitää säästää, ja, mene ja tiedä, ehkä hallinnossa on leikattavaa. Mutta kun tämän jälkeen toimintamenoihin tehdään vielä neljä leikkauslistaa, on selvää, että ei takana ole strategiaa tai linjaa. Hallitus on vain riihessään kursinut oman säästötavoitteensa kasaan mielivaltaisilla menoleikkauksilla, kun varsinaiset ideat ovat olleet vähissä. Ennakoimaton menettely haittaa virastojen toimintaa ja näkyy tuotoksissa: vähemmän tilastoja, vähemmän tutkimusta, vähemmän valtiota kannattelevia rakenteita. Ja tämä tekee valtiosta myös aikaisempaa huonomman työnantajan. Arvoisa puhemies! Ei valtionhallinto ole suurin huolenaihe, ja myös valtion valtavasta velasta varmasti selvitään, jos meillä olisi osaamista ja aidosti yhteistä tahtoa. Suomalaisen hyvinvointivaltion turvaaminen vaatii terveen valtiontalouden ohella poliittista ja sosiaalista pääomaa. Poliittinen pääoma säilyy ja kasvaa, mikäli olemme yksimielisiä tavoitteesta turvata hyvinvointivaltio. Valitettavasti viime vuodet ovat rapauttaneet uskoa tämän tavoitteen yksimieliseen kannatukseen. Hallituspuolueet ovat etääntyneet hyvinvointivaltion tavoitteesta ja sen mukaisista arvoista. Empatia ei kuulu hallituspuolueiden politiikkaan. Ne arvostavat kovuutta, vahvimpien oikeutta. Siitä hyvinvointialojen järjestöjen kurittaminen kertoo paljon. Me sosiaalidemokraatit olemme tässäkin ymmärtäneet, että kyllä säästää pitää myös järjestökentällä, mutta hallitukselle näiden heikompiosaisille palveluita tuottavien järjestöjen rankaisu vaikuttaa itseisarvolta. Hallituspuolueet eivät ymmärrä, eivät hyväksy, että jotkut haluavat auttaa syrjäytyneitä, ongelmissa olevia ihmisiä. Hyvinvointivaltion poliittisen pääoman tuhlaaminen vaikuttaa myös sosiaaliseen pääomaan. Kun alamme epäillä, jakavatko päättäjät yhteiset arvot, alamme epäillä kaikkea. Kyseenalaistamme yhteiskunnan instituutiot, alamme pitää luottamusta hyväuskoisuutena. Arvoisa puhemies! Julkisen talouden kehysmenettelyn tarkoitus on ulottaa suunnittelua paitsi kokonaiselle hallituskaudelle myös vaalikausien yli. Parhaimmillaan se alustaa vaalikamppailua ja hallituksen muodostamista. Jos koko poliittisella kentällä on samat numerot jo vuotta ennen uuden hallituksen aloittamista, voidaan välttää tilanne, jossa ennen vaaleja luvataan ja vaalien jälkeen ääneen ihmetellään sitä, kuinka kassa onkin tyhjä. Lähes kaikki puolueet kirjasivat yhteisen arvion tasapainotavoitteesta alkuvuonna, ja tämän tavoitteen julkilausumasta pois jäänyt vasemmistoliitto on ilmoittanut sitoutuvansa samansisältöiseen EU:ssa määriteltyyn finanssipolitiikkaan. Mutta tämä kehysriihi osoittaa, että hallituspuolueet lipsuvat tästä yhteisestä tavoitteesta. Suomi uhkaa poiketa korjaavalta nettomenopolulta 2027, mikä tarkoittaisi tulevalle hallitukselle vuonna 2028 miljarditason lisäsopeutustarvetta. Arvoisa puhemies! Tämänkin valossa opposition tehtävä on tuoda vaihtoehtoja, opposition tehtävä on arvostella. Olemme tänään esittäneet välikysymyksen ja ilmaisemme luottamuksen puutetta. Toivomme kuitenkin, että hallituksessa, hallituspuolueissa, olisi vilpittömyyttä tunnustaa omasta puolestaan talouspolitiikan epäonnistuminen. Toivomme, että hallitus tunnustaa, ettei se ole onnistunut, ja jättäisi eronpyyntönsä. Vilpittömyys olisi hyvä pohja tulevien vuosien yhteistyölle. Koko oppositio oli tänään esitetyn välikysymyksen takana. Toivomme, että hallitus itse arvioisi toimintaansa ja tekisi siitä rehellisesti johtopäätökset.

Arvoisa puhemies! Kehysriihi oli Orpon—Purran oikeistohallituksen viimeinen mahdollisuus muuttaa politiikan suuntaa, mutta se oli menetetty mahdollisuus, ja tulos on aivan jäätävä epäonnistuminen. Siis velkaantuminen kiihtyy ja kasvaa yli 17 miljardin vuositasolla kehyskauden lopulla. Vaikka te olette sitoutuneet velkaantumisen hillitsemiseen ja itse uhositte, että velaksi eläminen loppuu, tulos on täysin toinen. Te vain keskitytte pitämään voimassa nämä mittavat velaksi tehdyt veronalennukset kaikkein varakkaimmille suomalaisille, ja nyt vielä tämä yhteisöveron alennus. Ja kaiken tämän te maksatatte tavallisilla suomalaisilla, jotka odottavat lääkärille pääsyä terveysasemilla, jotka odottavat kotipalvelua, ja niillä ikäihmisillä, jotka odottavat ympärivuorokautiseen hoivaan pääsyä. Euroopan heikoimmin hoidetun talous- ja työllisyyspolitiikan te maksatte tavallisilla suomalaisilla. Ministeri Purra, kun te olette nyt Euroopan unionin huonointa talouspolitiikkaa harjoittanut valtiovarainministeri, niin miten te itse arvioitte omia edellytyksiänne jatkaa tehtävässänne? [Ben Zyskowicz: Kuulitteko demareiden säästökohteen? Minä en kuullut!]

Arvoisa puhemies! Suomalaisten usko sosiaali- ja terveyspalveluihin on romahtanut, ja se luottamus pitää palauttaa. Osittain tämänkin vuoksi jo viime vuonna koko oppositio yhdessä tarjosi yhteistyön kättä, pääministeri, teille, ja tuolloin te sen kylmästi torjuitte, mutta on hyvä, on kiitettävää, että nyt olette nöyrtynyt, [Ben Zyskowicz: Mitä te yritätte ehdottaa muuta kuin lisää rahaa?] annatte tämän ilmoituksen ja käynnistätte parlamentaarisen työryhmän työn. Se on erinomainen asia, että tunnustatte, että myös opposition esityksillä on arvoa. SDP on johdonmukaisesti tehnyt useita esityksiä toimista, joilla hoitoonpääsyä voidaan parantaa. Hoitoonpääsy tulee turvata, ja, pääministeri, te sanoitte puheessanne, että hoitojonojen kasvu on pysähtynyt. Pitääköhän tämä väite nyt kauttaaltaan paikkansa? Voitteko te todella antaa todistuksen suomalaisille, että hoitojonojen kasvu on pysähtynyt, kun THL kertoo tuoreissa tilastoissaan, että hoitoonpääsy lääkärin vastaanotolle on hidastunut perusterveydenhuollossa? Pääministeri Orpo, kertokaa nyt suomalaisille totuus: mitä on tapahtunut hoitoonpääsylle, [Puhemies koputtaa] kun te romutitte hoitotakuun? [Aki Lindén: Putosi 20 prosenttiyksikköä hoitoonpääsy!]

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, olette uutena sosiaali- ja terveysministerinä todella paljon vartijana, ettekä te tule ansioitumaan pelkästään kovapintaisena taloudenpitäjänä, vaan teiltä odotetaan nyt sitä, että te huolehditte kansalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista, niistä peruspalveluista, joihin tällä hetkellä luottamus horjuu todella huolestuttavalla tavalla. Enemmistö suomalaisista on menettänyt luottamuksensa vanhustenhoidon turvallisuuteen. [Mauri Peltokangas: Mistä te sen tiedätte?] Liian moni huonokuntoinen ikäihminen odottaa kotonaan puutteellisten kotipalvelujen turvin paikkaa hoivakodissa, ja nyt olemme saaneet näitä dramaattisia uutisia hoivakodeista, kuolemantapauksista. Kysymys vanhuspalveluista on hyvin konkreettinen kysymys: Vastaako joku, kun turvapalveluranneke hälyttää? Toimiiko lääkejakelu? Onko riittävästi aikaa syöttämiseen tai henkilökohtaiseen hygieniaan? Tästä on kysymys, ministeri Rydman, ja teidän vastuullanne on huolehtia, että resurssit riittävät. Voitteko te nyt selvästi vastata kysymykseen: tuleeko vanhustenhuoltoon vielä lisäleikkauksia, vai voitteko te luvata suomalaisille, [Puhemies koputtaa] että luottamus palautuu, lisäleikkauksia ei tule, vai ettekö te mistään muualta [Puhemies koputtaa] löydä leikattavaa kuin vanhusten palveluista?

Arvoisa puhemies! Lähes kolme vuotta Orpon—Purran oikeistohallitusta, ja on aika kysyä tulosvastuun perään, sillä kyllä se tulosvastuukin kysyy vastuunkantoa. Te lupasitte satatuhatta uutta työllistä, ja te olette mahtailleet ennätysmäärällä työllisyystoimia, mutta kaikki nämä työllisyystoimet ovat olleet yksipuolisesti työntekijän asemaa heikentäviä. Ne kaikki on tehty suomalaisten kovaa työtä tekevien selkänahasta. Ja nyt me näemme tulokset: ennätyksellinen työttömyys, ja mikä musertavinta, nuorten työttömien, siis alle 25-vuotiaitten työttömien, määrä on lähes kaksinkertaistunut. Millaista tulevaisuutta te rakennatte? Teidän työllisyyslupauksenne särkyminen näkyy suoraan kansalaisten arjessa: ostoskoreissa, sähkölaskun maksamisessa, vanhustenhoidossa, sairaaloissa. Pääministeri Orpo, kannatteko te vastuunne, tulosvastuun, tästä Euroopan ennätystyöttömyydestä ja suomalaisten kasvaneista toimeentulovaikeuksista? Kuka siitä kantaa vastuun, ellette te?