Tynkkynen Oras

Kiitos, puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te puolustelitte yhteisöveron laskua viittaamalla siihen, että Tanskassa on samankaltaisia aikeita. Te varmasti valtiovarainministerinä hyvin tiedätte, missä suhteissa Tanskan ja Suomen talouden tilanteet poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Tanskassa viime vuonna talous kasvoi 2,9 prosenttia. Valtiontalouden tasapaino oli hieman toisella tolalla, niin ikään 2,9 prosenttia ylijäämää, ei alijäämää. Valtionvelka Tanskassa oli viime vuonna 27,9 prosenttia, ja sen ennakoidaan laskevan ensi vuonna 26,2 prosenttiin. Olisiko kuitenkin niin, että kun Suomen talouden tilanne on aivan todella paljon tukalampi ja kun me velkaannumme niin kovaa vauhtia, kun meidän alijäämämme on niin korkea, että meillä on täysi työ saavuttaa EU:ssa yhteisesti sovitut tavoitteet, niin juuri tässä tilanteessa julkisen talouden heikentäminen tällä verolaskulla ei ole perusteltua?

Arvoisa puhemies! Kaksi vuotta sitten hallitus totesi: ”Hallituksen esityksen mukaista yhden vuoden voimassaoloaikaa voidaan pitää perustuslain esitöissä tarkoitetulla tavalla ajallisesti rajoitettuna.” Vuosi sitten hallituksen esityksessä luki: ”Lain kokonaisvoimassaoloajaksi muodostuvaa kahta ja puolta vuotta voidaan pitää kohtuullisena.” Ja nyt tänään keskusteltavassa hallituksen esityksessä esitetään: ”Lain kokonaisvoimassaoloaika pitenisi noin neljään ja puoleen vuoteen. Ehdotettua voimassaoloaikaa voidaan pitää perusteltuna ja välttämättömänä.” Kysyisin ministeriltä: Kuinka pitkään poikkeuslaki voi oikein näin jatkua? Kuinka monta kertaa voidaan ketjuttaa käännytyslakia, ja missä vaiheessa alkaa olla kyse perustuslain kiertämisestä? [Sanna Antikainen: Niin kauan kuin Suomen turvallisuus sitä vaatii!]

Arvoisa puhemies! Jos joku vielä kaipasi lisää perusteluja sille, minkä takia ilmastokriisi pitää ottaa vakavasti ja Suomenkin pitää terhakoitua sen torjunnassa, niin tämä kesä niitä todella tarjosi. Euroopan metsäpaloissa tuhoutui satojatuhansia hehtaareja, ja niitten alta evakuoitiin satojatuhansia ihmisiä. Euroopan toistuvat äärihelteet tänä keväänä ovat tappaneet arviolta yli 35 000 ihmistä, ja nyt tuoreen arvion mukaan yksin näitten helteiden vaikutus Euroopan talouteen saattaa olla suuruusluokkaa 180 miljardia euroa. Se vastaa suunnilleen prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta ja myös suunnilleen koko Euroopan vuotuista kasvua. Eli yksin näitten helteiden takia on saatettu menettää koko tämän vuoden kasvun verran. Kun sitten on arvioitu, mikä rooli ihmisen aiheuttamalla ilmaston kuumenemisella näiden nyt tänä kesänä havaittujen äärihelteiden ja metsäpalojen kanssa on, niin viesti on hyvin selvä: jos nyt kesällä koetun kaltainen äärihelle olisi osunut 50 vuotta sitten, arvioidaan, että se olisi toteutunut noin 3,5 astetta viileämpänä, ja totta kai 3,5 astetta viileämpi helle olisi aiheuttanut paljon vähemmän tuhoja. Metsäpaloista taas on arvioitu, että Lounais-Ranskan alueella ihmisen aiheuttama ilmaston kuumeneminen on tehnyt niihin johtaneista olosuhteista yli tuplasti niin todennäköisiä kuin ennen ihmisen aiheuttamaa ilmaston kuumenemista, ja Keski-Espanjan alueella nämä olot ovat muuttuneet jopa noin 20 kertaa todennäköisemmiksi. Tämä on tietysti vasta esimakua. Se on nähty tähänastisella kuumenemisella, ja jos ilmaston kuumenemista ei saada kuriin, niin paljon, paljon pahempaa on vielä luvassa. Tässä puheenvuorossa halusin palata kollegoiden hyviin puheenvuoroihin ja tukea monia niissä esitettyjä ajatuksia. Edustaja Hänninen useampaan otteeseen toi esiin sen, että ilmastotoimet ovat myös turvallisuustekoja, ja sehän on juuri näin. Ilmaston kuumeneminen johtaa yhteiskunnassa moniin sellaisiin haittoihin ja vahinkoihin, jotka myös heikentävät meidän turvallisuutta joko suoraan tai välillisesti, ja sen takia ilmastotyö on myös meidän oman kokonaisturvallisuutemme vahvistamista. Edustaja Kallio puhui hyvin siitä haastavasta tilanteesta, jonka edessä suomalaiset maanviljelijät ovat. Kannattavuus on ollut jo pitkään heikkoa ja nyt viime aikoina vielä muun muassa energian kohonneiden hintojen ja lannoitteiden kohonneiden hintojen takia vielä pahemmin koetuksella. Meidän täytyy hakea sellaiset ratkaisut kestävään, ilmastoa säästävään maatalouteen, jotka tukevat meidän kotimaista ruuantuotantoamme ja viljelijöiden jaksamista ja kannattavuutta. Edustaja Bergbom puhui hyvin siitä, että Suomen keskeisin voimavara on teknologinen osaaminen. Katson, että Suomi voi vaikuttaa maailmanlaajuisesti monellakin tavalla, mutta koska meillä on todella niin paljon teknologista aivan maailmanluokan osaamista ja meillä on niin monta yritystä, jotka kehittävät näistä ilmastoratkaisuja maailmanmarkkinoille, niin siinä meidän kädenjälki voi todella olla huomattavan suuri ja paljon tämän pienen kansakunnan kokoa suurempi. Edustaja Bergbom esitti myös hyvän kysymyksen siitä, kuka maksaa. Itse toivoisin, että ilmastokeskustelussa päästäisiinkin enemmän pohtimaan sitä, miten ilmastopolitiikkaa voidaan tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla, eikä väitellä siitä, pitääkö sitä ilmastopolitiikkaa harrastaa ja ilmastotekoja tehdä. Vihreissä olemme yrittäneet toistuvasti esittää sellaisia ratkaisuja, joilla me pystymme yhtä aikaa vähentämään päästöjä reippaasti ja pitämään kaikki suomalaiset mukana, on sitten kyse maaseudulla ja haja-asutusalueilla asuvista ihmisistä, jotka tarvitsevat omassa arjessaan autoa, tai pienituloisista ihmisistä, joille pienetkin lisäkustannukset voivat olla hyvin ratkaisevia. Toivoisin, että tähän keskusteluun voisimme käyttää enemmänkin välillä aikaa. Useassakin puheenvuorossa kollegat pohdiskelivat sitä, minkälaisia epävarmuuksia liittyy nielulaskentaan ja minkä takia Ruotsissa on niin paljon parempi nielutilanne ainakin lukujen perusteella. No, ilahduttavasti hallituksen oma ilmastovuosikertomus viittaa hallituksen itse tilaamaan selvitykseen, jossa myös tähän kysymykseen on pyritty ainakin osittain vastaamaan. Jos eivät kaikki kollegat ehtineet ihan koko ilmastovuosikertomusta lukea, niin lainaan tähän loppuun vielä sieltä otetta. Vuosikertomuksessa todetaan, että tammikuussa 26 julkaistu HILE-hankkeen, siis hiilinielulaskennan epävarmuusanalyysi, raportti korostaa, että Suomen metsien hiilinielulaskenta on epävarmuuksista huolimatta tällä hetkellä paras käytettävissä oleva väline ilmastotoimien suunnitteluun ja kohdentamiseen. Selvitys vahvistaa, että kasvihuonekaasuinventaario on toteutettu asianmukaisesti ja kansainvälisten ohjeiden mukaisesti. Analyysi tuo esiin myös sen, että mallintamiseen perustuva hiilinielulaskenta on Suomen olosuhteissa perusteltua ja vertailukelpoista muiden maiden, kuten Ruotsin, käyttämiin menetelmiin. Suomessa ei esimerkiksi ole saatavilla samanlaisia aikasarjoja maaperän mittauksissa kuin Ruotsissa. Eli hallituspuolueiden edustajien huoliin hallitus on jo hyvin vastannut, ja tuen myös sitä hallituksen lisäsatsausta hiilinielulaskennan kehittämiseen. Koska siihen on tosiaan liittynyt merkittäviä epävarmuuksia, niin on syytä niitä epävarmuuksia pyrkiä mahdollisuuksien mukaan vähentämään ja laskentaa kehittämään, jotta päätöksenteko voi todella perustua mahdollisimman kattavaan ja ajantasaiseen tietoon.

Arvoisa puhemies! Saan aika ajoin yhteydenottoja kansainvälisiltä toimittajilta, joita kiinnostaa ydinvoiman tilanne Suomessa. Kun heille kuvaa suomalaista ympäristöä, niin se, mikä ehkä on vaikeinta ulkopuolisille selittää, on se, miten laaja konsensus Suomessa poliittisesti vallitsee ydinvoimasta. Se on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista, ja se on näkynyt myös tässä ydinenergialain kauan odotetun kokonaisuudistuksen käsittelyssä. Talousvaliokunnassa on vallinnut laaja yhteisymmärrys uudistuksen tavoitteista ja myös valtaosasta sen tarkempia piirteitä. Tässä yhteydessä on paikallaan kiittää talousvaliokuntaa asiallisesta ja perusteellisesta käsittelystä, jossa on otettu aikaa riittävästi tämänkaltaisen jättiuudistuksen käsittelemiseen ja on kuultu monipuolisesti eri näkökulmia. Särön tähän laajaan yhteisymmärrykseen on valitettavasti loppusuoralla tuonut se, että hallitus on halunnut sotkea myös toisen ydinenergialain uudistuksen, joka koskee ydinaseiden sallimista Suomen maaperällä, tähän samaan prosessiin. Se nähdäkseni tahraa tätä hyvin laajaa yhteisymmärrystä, joka vallitsee tästä ydinenergialain energiaosasta, enkä pidä tätä hallituksen valitsemaa linjaa tältä osin onnistuneena. Vihreiden poliittisessa ohjelmassa vuonna 2022 asetettiin tavoitteeksi uudistaa ydinenergialakia niin, että erityisesti pienydinreaktoreiden luvittamista helpotetaan turvallisuudesta tinkimättä, ja nyt tämä tavoite on toteutumassa tällä ydinenergialain uudistuksella. Se mahdollistaa aiempaa paremmin uuden teknologian soveltamisen, asettaa pienet ja suuret reaktorit samalle viivalle ja sujuvoittaa viranomaisprosesseja, mikä on perusteltua ja kannatettavaa. Valitettavasti hallitus on ehkä mennyt joiltakin osin turhan pitkälle tässä uudistuksessa ja pyrkinyt myös sujuvoittamaan prosesseja tinkimällä kansalaisten osallistumisesta ja tiedonsaannista. Talousvaliokunnassa jättämässämme vastalauseessa pyrimme korjaamaan näitä puutteita. Ensinnäkin siinä missä hallitus on esittänyt, että periaatepäätös siirtyisi suurissa reaktoreissa eduskunnalta valtioneuvostolle ja pienissä reaktoreissa peräti työ‑ ja elinkeinoministeriölle, me haluamme pitää suurista reaktoreista päättämisen eduskunnan käsissä entiseen malliin ja pienet reaktorit voisivat sopia sitten valtioneuvoston pöydälle. Tällä pyritään varmistamaan se demokraattinen kate ja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys, joka tämänkaltaisissa, hyvin kauaskantoisissa ja vaikutuksiltaan merkittävissä hankkeissa on tarpeen. Periaatepäätösvaiheessa olisi nykyiseen tapaan syytä edelleen edellyttää Säteilyturvakeskuksen alustavaa turvallisuusarviota, sijaintikunnan puoltoa ja ympäristövaikutusten arviointia. Tämän myös vastalauseessa haluaisimme varmistaa. Uraani‑ ja toriumkaivosten luvituksen haluaisimme pitää Tukesin sijaan valtioneuvostolla. Tämän takia esitän, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen 2 mukaisesti.

Kiitos, puhemies! Kansanmurhaa suorittavat Israelin edustajat [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei ole todisteita!] eivät kuulu puolustuskonferenssiin Helsingissä, he eivät kuulu Euroviisuihin Wienissä, he kuuluvat kansainväliseen tuomioistuimeen Haagissa. Pääministeri Orpo, te mainitsitte pakotteet laittomista siirtokunnista ja assosiaatiosopimuksen uudelleenarvioinnin. Ne ovat tarpeellisia ja tervetulleita toimenpiteitä, mutta ne eivät alkuunkaan riitä, kun Israel on vuosia harjoittanut kansanmurhaa ja käynyt oikeudetonta sotaa Palestiinassa. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Pääministeri, voisiko hallitus vihdoin alkaa ajaa tiukkoja, kattavia taloudellisia pakotteita Israelia vastaan?

Arvoisa puhemies! Ministeri Valtonen, te kuvasitte, että tilannekuva tässä selonteossa on realistisella pohjalla, ja edustaja Vikman kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kiitteli selonteon realistisesta kuvauksesta, mutta onko kiitoksiin todella aihetta? Samalla kun olemme lukeneet selontekoa ja sieltä muun muassa väitteen siitä, että Yhdysvallat ei ole vetäytymässä Euroopasta, niin olemme saaneet lukea uutisia, joiden mukaan Yhdysvallat on vetäytymässä Euroopasta ainakin siinä suhteessa, että se uhkaa vähentää joukkoja Saksassa. Alkuun puhuttiin 5 000 henkilöstä, sitten presidentti Trump sanoi, että puhutaan paljon suuremmasta määrästä. Kun meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtotähtenä nyt tällä kaudella on arvopohjainen realismi, niin kysyn, ministeri Valtonen: Olemmeko todella realisteja sen suhteen, millä tolalla transatlanttinen yhteistyö nykyään on? Kuinka paljon Euroopan ja Suomen pitää vahvistaa omaa riippumattomuuttaan ja itsenäisyyttään?

Kiitos, puhemies! Hallitus haluaa tosiaan mahdollistaa ydinaseet Suomen maaperälle, ja, ministeri Häkkänen, te perustelitte tätä esitystä sillä, että jokainen julki tuotu rajoite ydinaseille heikentää pelotteen uskottavuutta. Samaan aikaan te kuitenkin esitätte, että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa me poliittisesti asetamme erinäisiä rajoitteita ja reunaehtoja ydinaseille, mistä ainakin itselleni herää kysymys, että jos näitä rajoitteita todella voi olla ja jopa halutaan, että niitä on, niin minkä takia niitä ei sitten voi olla lain tasolla. Pidän tätä nyt valittua hallituksen linjaa ristiriitaisena. Itse ajattelen, että Suomen maaperälle ei tule tuoda ydinaseita, ja sen mukaisesti myös rajoitteet tulee säilyttää, ja ne pitää säilyttää nimenomaan lain tasolla, enkä siksi kannata tätä hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Edeltävissä aloitetta arvostelevissa puheenvuoroissa on yhtäältä väitetty, että nykyinen hankintaprosessi on jo riittävän perusteellinen ja siinä riittävästi otetaan huomioon ihmisoikeuksien kaltaisia tekijöitä. Toisaalta on väitetty, että jos nyt sitten ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kirjattaisiin ihan lain tasolle, niin se sitoisi Suomen käsiä kohtuuttomasti ja heikentäisi meidän puolustustamme. Ajattelen, että molemmat väitteet eivät oikein yhtä aikaa voi pitää paikkaansa. Joko ihmisoikeusharkinta on perusteltua ja tarpeellista ja järkevää tai sitten se ei ole. Itse ajattelen, että se ilman muuta sitä on. Edustaja Ronkainen totesi, että ihmisoikeudet eivät voi olla puolustushankinnoissa ainoa kriteeri, ja eihän tässä aloitteessa sellaista esitetäkään vaan sitä, että se ihmisoikeusseulonta on nykyistä vahvempaa. Edustaja Heinonen peräänkuulutti EU:ssa yhteisiä pelisääntöjä. Kannatan tätä lämpimästi. Useinhan EU-lainsäädäntö etenee sitä kautta, että jäsenmaat tekevät kansallisesti joitakin aloitteita, jotka sitten ruokkivat EU-tason keskustelua. Jonain päivänä meillä on ehkä tämän kansalaisaloitteen kaltainen laki koko EU-tasolla.

Arvoisa puhemies! Yle uutisoi tänään: ”Yhdysvallat keskeyttää asetoimitukset Viroon. Keskeytys jatkuu niin kauan kuin sota Irania vastaan.” Vaikka tänäänkin tässä aloitteessa ehkä lähestytään sitä siitä näkökulmasta, miten voidaan varmistaa, että Suomi ei omilla puolustushankinnoillaan tue sellaisia maita, jotka loukkaavat räikeästi ihmisoikeuksia, niin tässä on mitä suurimmassa määrin kyse myös Suomen oman puolustushankintojen varmuuden ja luotettavuuden turvaamisesta. Jos on kyse sellaisista toimittajamaista, jotka polkevat johdonmukaisesti ihmisoikeuksia ja vähät piittaavat kansainvälisistä sopimuksista, niin tämän kaltaisten maiden tapauksessa on myös suurempi riski, että Suomi ei saa sitä, mitä me tilaamme. Sen takia katson, että itse asiassa tällaisen harkinnan tuominen vahvemmin lainsäädäntöön mukaan voi jopa päinvastoin tukea Suomen turvallisuutta. Sen takia kannatan tämän aloitteen hyväksymistä.

Kiitos, puhemies! Alkuperäisessä hallituksen esityksessähän ehdotettiin, että asuntolainojen enimmäisaika pidennettäisiin 30:stä 35 vuoteen. Mitä tästä sanoivat asiantuntijat? Esimerkiksi Finanssivalvonta: Finanssivalvonnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntelymuutos on siten omiaan heikentämään rahoitusvakautta tilanteessa, jossa ehdotetun sääntelymuutoksen hyödyt ovat epävarmat. Suomen Pankki: enimmäistakaisinmaksuajan pidentäminen esitetysti voisi kasvattaa rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavia riskejä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa asuntojen voimakkaasti nousevat hinnat alkavat ruokkia itseään ja asuntomarkkinat ylikuumenevat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV on huolissaan siitä, että ehdotetut toimenpiteet eivät olisi tasapainossa asetettujen tavoitteiden ja kotitalouksien velkaantumista todennäköisesti lisäävien vaikutusten välillä. Rahoitusvakausvirasto RVV näkee riskinä, että esitykselle asetettuja, sinänsä täysin perusteltuja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita ei tulla saavuttamaan nyt ehdotetuilla sääntelymuutoksilla. Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että muutokset lisäävät kotitalouksien ja asunto-osakeyhtiöiden velkaantumista ja lisäävät näihin liittyviä taloudellisia ja rahoitusvakaudellisia kriisejä. Ja vielä vaikkapa professori Panu Kalmi: ”Sääntely on alun perin luotu hyvästä syystä: finanssikriisien ehkäisemiseksi ja kotitalouksien ylivelkaantumisen rajoittamiseksi. Vaikka luottovetoista finanssikriisiä ei juuri nyt ole näköpiirissä, ei ole syytä purkaa sen torjumisen mekanismeja.” No, nämä asiantuntijalausunnot koskivat siis hallituksen alkuperäistä esitystä, jossa ehdotettiin asuntolainojen enimmäisajan pidentämistä 30:stä 35 vuoteen. Mitä kävi talousvaliokunnassa? Siellä hallituspuolueet sosiaalidemokraattien ja keskustan tuella päättivät, että tätä asuntolainojen enimmäisaikaa pitäisi pidentää vielä tästä hallituksen esittämästä eli 35:stä 40 vuoteen. Kaikki ne samat ongelmat, joihin monet asiantuntijat ja viranomaistahot kiinnittivät huomiota valiokuntakäsittelyssä, pätevät tietysti myös tähän valiokunnan enemmistön esittämään laajennettuun pidennykseen, mutta merkittävästi suuremmassa laajuudessa. Lopulta valiokunnassa päädyttiin ainakin omalla eduskuntaurallani ehkä aika poikkeukselliseen tilanteeseen, että ainoina hallituksen esitystä puolustivat siis minä ja edustaja Yrttiaho, eli kaksi oppositiopuolueiden edustajaa. No, selvyyden vuoksi on syytä todeta, että näistä edellä mainituista riskeistä huolimatta voi sinänsä olla ihan perusteltua hallituksen esityksen esittämällä tavalla pidentää asuntolainojen enimmäisaikaa, mutta juuri näitten tunnistettujen riskien takia parempi olisi edetä siinä alkuperäisessä hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla, kerätä kokemuksia, seurata vaikutuksia ja näitten kokemusten perusteella tarvittaessa seuraavassa vaiheessa laajentaa vielä enemmän tätä enimmäisaikaa nyt valiokunnan enemmistön hahmottelemalla tavalla, mutta ei tällä tavalla, ei näin hätiköiden. Sen takia teen vastalauseen mukaisen esityksen.

Arvoisa puhemies! Nämä tänään käsittelyssä olevat hallituksen kaksi ilmastosuunnitelmaa ja aiemmin täällä salissa keskusteltu hallituksen energia- ja ilmastostrategia kaikki osoittavat selvästi, että hallitus on luovuttanut hiilineutraaliustavoitteen suhteen siitä huolimatta, että se on kirjattu hallituksen omaan ohjelmaan. Tänäänkin ministeri Multala ja monet hallituspuolueiden edustajat yrittivät vakuutella, että edelleen hiilineutraaliustavoitteesta pidetään kiinni, mutta se on onttoa puhetta tilanteessa, jossa hallitus ei edes yritä esittää riittäviä toimenpiteitä, jotta tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä. Tämän ristiriitaisuuden kuvaamiseksi voi ehkä hakea verrokkia muilta politiikan osa-alueilta. Ajatellaanpa, että hallitus lupaisi satatuhatta uutta työpaikkaa ja työttömyys itse asiassa kasvaisikin maassa kymmenillätuhansilla. Tai ajatellaanpa sellaista, että hallitus lupaisi laittaa velkaantumisen kuriin ja itse asiassa velkaantuminen jatkuisi 13 miljardin euron tasolla vuodessa. Näiden esimerkkien kuvitteleminen ei toki ole erityisen vaikeaa, koska näinhän hallitus on toiminut myös muissa lupauksissaan suomalaisille. Monessa puheenvuorossa, muun muassa edustaja Seppäsen ryhmäpuheenvuorossa, on korostettu omavaraisuuden ja huoltovarmuuden tarvetta, ja se on erinomaisen hyvä ja laajasti jaettu tavoite. Sitten on kuitenkin niin, että hallituksen oma politiikka heikentää Suomen omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Hallitushan on tunnetusti alentanut sekä fossiilisten tuontipolttoaineiden että saastuttavien vanhojen autojen verotusta, mikä tarkoittaa sitä, että Suomessa kulutetaan enemmän fossiilisia tuontipolttoaineita kuin ilman näitä hallituksen päätöksiä. Samalla hallitus on korottanut sekä sähköautojen että joukkoliikenteen verotusta, mikä jälleen kerran tarkoittaa sitä, että Suomi on riippuvaisempi fossiilisista tuontipolttoaineista kuin ilman näitä hallituksen päätöksiä. Jos joku on tarvinnut muistutuksen siitä, mihin tällainen fossiiliriippuvuus voi johtaa, ei tarvitse kuin katsoa uutisia Iranista ja Lähi-idästä. Hormuzinsalmen kautta kulkee viidennes maailman öljystä. Jos Iran uhkaustensa mukaisesti onnistuu salpaamaan sen liikenteen, öljyn maailmanmarkkinahinta tulee kohoamaan rajusti ja me maksamme tästä fossiiliriippuvuudesta ja hallituksen fossiiliriippuvuutta ylläpitävästä politiikasta Suomen taloudessa kovan hinnan. Edustaja Seppänen myös totesi, että sähköauto on monelle suomalaiselle aivan liian kallis, ja näinhän se on. Silloin toki odottaisi, että hallitus ei itse korottaisi sähköautojen verotusta, niin kuin se nyt on tehnyt. Jos kantaa huolta siitä, että suomalaisilla ei ole varaa hankkia sähköautoja, niin ei ehkä ensimmäisenä kannata lähteä sähköautojen verotusta kiristämään. Monessa puheenvuorossa on tänään kiinnitetty huomiota maankäyttösektorin päästöjen ja nielujen laskentaan liittyviin epävarmuuksiin. Nehän ovat olleet ihan merkittäviä, niin kuin kaikki tätä laskentaa seuranneet ovat hyvin voineet todeta. Sitten on kuitenkin samaan aikaan niin, että näistä sinänsä ihan merkittävistä epävarmuuksista huolimatta muutamat perusasiat ovat ja pysyvät. Ne ovat sen kaltaisia, että maankäyttösektorin nettonielu on Suomessa heikentynyt merkittävästi jo pitemmän aikaa, ja tämä trendi ei missään näissä laskennan tarkistuksissa ole matkan varrella muuttunut. Samoin on ihan selvää se, että hakkuumäärien ja maankäyttösektorin nettonielun välillä on suora suhde: mitä enemmän metsiä hakataan, sitä heikompi on maankäyttösektorin nettonielu. Vastaavasti jos hakkuumääriä kohtuullistetaan, niin silloin pystytään elvyttämään tätä heikentynyttä nettonielua. Ehkä vielä yhtenä poikkileikkaavana asiana tämän päivän keskustelusta tarttuisin siihen, mitä edustaja Sillanpää edellä sanoi ilmastopolitiikan suhteesta talouden ja teollisuuden menestyksen edellytyksiin. Ajattelen, että asia on kutakuinkin juuri päinvastoin kuin mitä edustaja Sillanpää edellä esitti. Me tiedämme Elinkeinoelämän keskusliiton vihreän siirtymän hankeikkunasta, että Suomeen on vireillä erilaisia vihreän siirtymän teollisia investointeja eri hankevaiheissaan yli 300 miljardin euron edestä. Jos ajattelee Suomen talouden mahdollisuuksia menestyä tässä globaalissa kilpailussa tulevaisuudessa, niin on vaikea löytää mitään muuta yksittäistä tekijää, jolla olisi niin suuri ja ratkaiseva merkitys sen kannalta, pärjäämmekö me vai uppoammeko me. Silloin aivan avainkysymyksen kaikelle politiikalle pitäisi olla se, miten nämä vihreän siirtymän teolliset investoinnit saadaan kotiutettua tähän maahan. Voin vakuuttaa, että se konsti ei ole soutaa ja huovata. Se konsti ei ole peruuttaa ilmastotavoitteissa, koska se luo vain epävarmuutta markkinoille ja se heikentää yritysten mahdollisuuksia tehdä näitä Suomen talouden ja työllisyyden kannalta välttämättömiä investointeja.

Kiitos, puhemies! Tilanne Tynkkysten kotiseudulla ja muualla Itä-Suomessa on todella tukala, ja ratkaisuja tarvitaan nyt pikaisesti. Itä-Suomen tilanteen helpottamiseksi on tehty monia aika kiinnostavia ehdotuksia, joita monia tässä keskustelussa on edellä sivuttu. Yksi tällaisista ehdotuksista on tämä niin sanottu vihreä vallihauta eli ajatus siitä, että ennallistamalla soita ja metsiä itärajan tuntumassa voidaan vahvistaa estevaikutusta itäistä hyökkääjää vastaan, [Hannu Hoskonen: Ei pidä paikkaansa! Mitä hyötyä siitä olisi?] luoda työpaikkoja ja myös samalla saada luontohyötyjä. Toinen esitys, joka Itä-Suomen toimijoilta on tullut, on toistuva toive siitä [Hannu Hoskonen pyytää vastauspuheenvuoroa] — edustaja Hoskonen, jos saan kuitenkin pitää tämän puheenvuoron tässä ensin — että ratkaistaisiin Itä-Suomessa Puolustusvoimien tutkaeste, mikä voisi mahdollistaa miljardien eurojen tuulivoimainvestoinnit Itä-Suomen maakuntiin rajan tuntumaan ja sitten samalla tuottaa myös puhdasta, vihreää sähköä. [Puhemies koputtaa] Miten hallituksessa suhtaudutte näihin ehdotuksiin?