Tynkkynen Oras

Kiitos, puhemies! Olen vuosien varrella saanut olla mukana tekemässä kohtuullisen määrän julkisia hankintoja ja tarjoamassa julkisiin hankintoihin, ja sitä kautta aivan ruohonjuuritasolta on tullut nähtyä julkisten hankintojen merkitys. Hankinnathan ovat tärkeitä kansantaloudellisesti — niin kuin edellisissä puheenvuoroissa on tuotu esiin, niissä pyörii vuositasolla ei vain miljardeja vaan kymmeniä miljardeja euroja — ja sen takia pienetkin hyödyt, mitä voidaan saada hankintojen tehokkuudessa, voivat olla julkisen talouden kannalta aivan olennaisia ja ehdottoman tervetulleita, mutta julkiset hankinnat ovat valtavan tärkeitä myös sen takia, mitä niillä hankitaan. Niillä hankitaan meille kaikille suomalaisille hyvin tärkeitä palveluita, on sitten kyse erikoissairaanhoidosta tai vaikka oman kunnan ruokahuollosta. Hallituksen esityksessä hankintalain uudistamiseksi tavoitteet ovat hyvinkin kannatettavia — pyritään edistämään vapaata kilpailua ja pk-yritysten asemaa markkinoilla ja saamaan myös taloudellisia hyötyjä hankintoja tekeville julkisille yksiköille — mutta valitettavasti monessa suhteessa hallituksen esitys ei näitä tavoitteita tasapainoisella tavalla pysty edistämään. Tosiaan, niin kuin edeltävissä puheenvuoroissa on hyvin tuotu esiin, se isoin kiistakysymys on aika selvästi tämä kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuus sidosyksiköille, kun halutaan niiltä hankintoja tehdä. Se johtaa käytännössä, niin kuin talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisissakin on hyvin tullut esiin, aika kohtuuttomiin ja tarpeettoman hankaliin tilanteisiin ennen kaikkea pienille kunnille ja pienille hyvinvointialueille. Toki isommillekin saattaa päänvaivaa jonkin verran aiheutua. Tämä kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuuden edellytyksen ongelma olisi mahdollista ratkaista aika monellakin eri tavalla. Itse asiassa hallituksen esitys suhteessa siihen lausuntokierrokselle lähteneeseen versioon oli parannus siinä suhteessa, että siinä tehtiin sektoreiden perusteella tiettyjä rajauksia. Se oli kannatettavaa ja järkevää. Vesihuolto ja jätehuolto ovat molemmat esimerkkejä sellaisista sektoreista, joilla tämän kaltainen kymmenen prosentin kaavamainen, jäykkä raja aiheuttaisi paljon enemmän ongelmia kuin mitä se pystyisi ratkaisemaan. Periaatteessa olisi voitu lähteä rajaamaan lisää sektoreita tämän kymmenen prosentin rajan ulkopuolelle. No, toinen vaihtoehto on tietysti luopua kokonaan tästä kymmenen prosentin rajasta ja antaa julkisia hankintoja tekeville yksiköille vapaus valita, missä tilanteessa on tarkoituksenmukaista hyödyntää sidosyksiköitä ja missä taas ei. Tässä vihreiden vastalauseessa päädyttiin kuitenkin kolmanteen ratkaisutapaan, ja siinä sinänsä pidetään edelleen tämä kymmenen prosentin raja laissa mukana mutta rajataan sen soveltaminen vain tilanteisiin, joissa sen sidosyksikön vuotuinen liikevaihto ylittää 15 miljoonaa euroa. Tästä seuraisi se, että ensinnäkin tämän hallituksen esityksen mukaisesti pystyttäisiin lisäämään kilpailua sellaisissa tilanteissa, joissa ne sidosyksiköt ovat todella huomattavan suuria ja niissä pyörii merkittäviä määriä veronmaksajien varoja ja joissa myös ehkä on odotettavissa, että ainakin osassa tapauksista tällaisia korvaavia, yksityisiä markkinoita olisi mahdollista luoda. Mutta sitten kun puhutaan vaikka Ylä-Karjalan kuntien hankkimista ict-palveluista tai vaikka ruokahuollosta, niin huoli on, että välttämättä näitä korvaavia palveluita ei syntyisi, ja sen takia olisi edelleen paikallaan sallia näitten pienempien sidosyksiköiden toiminnan jatkuvan nykyiseen malliin. No, ihan tällä yhdellä eurorajan muuttamisella kaikkia näitä hallituksen esityksen ongelmia ei pystyttäisi ratkaisemaan, ja sen takia tässä vastalauseessa on myös esitetty, että hallituksen esitykseen sisältyviä siirtymäaikoja pidennettäisiin nykyisestä, jolloin ensinnäkin hankintayksiköillä olisi enemmän aikaa sopeutua näihin uuden lain velvoitteisiin ja hakea ne toimivat uudet mallit mutta myös olisi aikaa seurata sen lain etenemistä ja siinä matkan varrella tarvittaessa tehdä muita tarvittavia tarkennuksia. Uskon, että näillä vastalauseen mukaisilla korjauksilla pystyttäisiin varjelemaan sitä, mikä tässä hallituksen esityksessä on hyvää ja kannatettavaa mutta korjaamaan niitä merkittäviä ylilyöntejä ja ongelmia, mitä siihen nykymuodossaan sisältyy. Sen takia kannatan edustaja Harjanteen edellä tekemää esitystä.

Kiitos, puhemies! Teidän hallituksenne päätti leikata sosiaali- ja terveystyötä tekeviltä järjestöiltä jälleen lisää, ja kun te leikkaatte näiltä järjestöiltä jälleen lisää, niin te leikkaatte niiltä sadoiltatuhansilta suomalaisilta, jotka näiltä järjestöiltä apua ja tukea saavat. Te leikkaatte siis syöpäpotilailta, päihdeongelmaisilta, eläkeläisiltä, hiv-positiivisilta, oppimisvaikeuksista kärsiviltä, muistisairailta, asunnottomilta, vammaisilta ihmisiltä, lapsilta, mielenterveysongelmaisilta, henkirikosten uhrien läheisiltä, omaishoitajilta, ukrainalaisilta, syömishäiriöisiltä, lapsettomilta, romaneilta, lähisuhdeväkivaltaa kokeneilta ihmisiltä, ja niin edelleen ja niin edelleen. Kysyn teiltä, hallituksen edustajat: Mitä te sanotte niille ihmisille, jotka teidän leikkaustenne jälkeen nyt jäävät ilman tätä järjestöjen tukea ja turvaa? Sanotteko, että tuli sentään turvepaketti ja kompostitarkastajista päästiin eroon? [Välihuutoja]

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo kiisti hallituksen olevan arjesta vieraantunut, ja hän sanoi: ”Meillä on tuttavia, meillä on ystäviä, meillä on läheisiä, joista me kyllä tiedämme, mitä maailmassa tapahtuu.” No, minullakin on köyhiä tuttavia, ystäviä ja läheisiä, mutta sen lisäksi olen itse kasvanut lapsuuteni köyhyydessä ja muistan, miltä tuntui mennä kouluun siinä vähän nololta näyttävässä puserossa, jonka äitini oli ommellut sen takia, että meillä ei ollut varaa ostaa kaupasta uusia vaatteita. Ja muistan, miten äitini itki keittiön pöydän äärellä, kun hän mietti, miten saisi laskut maksettua. Jos te hallituksessa todella ette olisi vieraantuneita köyhien suomalaisten arjesta, jos te todella ymmärtäisitte kaikkien suomalaisten hätää tässä vaikeassa tilanteessa, niin luulen, että te ette pystyisi tekemään näitä leikkauksia kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Ja koska te olette valinneet tehdä nämä leikkaukset, niin uskon, että ainakin osa siellä hallituksessa ei kykene näkemään tätä köyhien suomalaisten hätää, ei siinä koko kauheudessaan ja laajuudessaan. Ministeri Grahn-Laasonen perusteli jo puheenvuoronsa kärkeen vaikeita päätöksiä sillä, että tavoitteena on turvata hyvinvointiyhteiskunta. Minua ei lakkaa hämmästyttämästä se ajatus, että hyvinvointiyhteiskunta pitää turvata murentamalla hyvinvointiyhteiskuntaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kantava ajatus on ollut se, että kaikkia ihmisiä kannatellaan vaikeiden elämänvaiheiden yli kattavalla sosiaaliturvalla, ja se, että kaikille turvataan heidän tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Ja nyt tämä hallituksen ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen on leikata juurikin näistä hyvinvointiyhteiskunnan keskeisistä rakennuspuista. Toistuvasti hallituspuolueiden edustajat ovat tässä keskustelussa painottaneet, että työn pitää aina kannattaa, ja kuitenkin juuri tämä hallitus on lopettanut tästä maasta sosiaaliturvan suojaosat, joiden tarkoitus on ollut mahdollistaa se, että työn vastaanottaminen kannattaa silloinkin, kun ei ole mahdollista syystä tai toisesta ottaa vastaan kokopäiväistä työtä tai sitä ylipäätään ei ole tarjolla. Se ei alkuunkaan tee työn vastaanottamisesta kannattavaa. Ministeri Grahn-Laasonen myös esitti toiveikkaan ajatuksen, että kun talouskasvu käynnistyy, työttömyys lähtee nopeaan laskuun. Kuitenkin meillä on tuoreita arvioita siitä, että huolestuttavan suuri osa nykyisestä työttömyydestä on sen kaltaista, että työttömillä ihmisillä on yksi tai useampia vaikean työttömyyden tunnusmerkkejä, jotka tulevat hankaloittamaan sen työpaikan saamista silloinkin, kun suhdanne jossain vaiheessa selvästi kääntyy. Sekin askarrutti ministeri Grahn-Laasosen puheenvuorossa, kun hän toi esiin sen, että Suomi on onnistunut asunnottomuuden vähentämisessä, mikä on totta, ja jätti häveliäisyyttään sanomatta: paitsi sitten, kun tämä hallitus aloitti työnsä ja tämä onnistuminen asunnottomuuden vähentämisessä päättyi ja kääntyi asunnottomuuden kasvuun. Edustaja Fagerström sanoi puheenvuorossaan, että työnteko kannattaa aina, koska ihminen saa muun muassa kokemusta, sosiaalisia taitoja ja ystäviä. Itse ajattelen niin, että työnteon pitäisi kannattaa aina, koska siitä saa palkkaa, josta jää käteen jotain. Se, että siitä saa myös kokemusta, sosiaalisia taitoja ja ystäviä, on toki hyvä asia, mutta työnteon pitäisi ehkä johtaa myös parempaan toimeentuloon. Edustaja Hänninen peräänkuulutti köyhille ihmisille uskoa, toivoa ja lähimmäisenrakkautta. Itse ajattelen, että köyhät suomalaiset tarvitsevat uskoa, toivoa ja lähimmäisenrakkautta enemmän työtä, yrittäjyyttä ja turvaa. Ja ehkä hieman vähemmällä uskomisella pärjäisimme, jos saisimme hieman enemmän tekoja tämän maan köyhimpien suomalaisten puolesta.

Kiitos, puhemies! Pääministeri Orpo, te sanoitte pitävänne Erholan raportin johtopäätöksiä monelta osin oikeina, ja se on hyvä tieto, koska siellä Suomen ehkä etevimmät asiantuntijat ovat tehneet tosissaan hyvää työtä ja käyneet näitä meidän nykyisen mallin haasteita ja kehittämistarpeita läpi. Arviointiryhmä muun muassa esitti, että rahoitusmallin kannustimia ennalta ehkäiseviin ja kustannusvaikuttaviin toimiin tulisi lisätä, ja kun tekin olette kiinnittänyt huomiota siihen, että nykyisellä menolla kustannuspaineet kasvavat aika hallitsemattomiksi, niin tämä ennaltaehkäisyyn satsaaminen on varmasti aivan välttämätöntä, jotta tulevaisuudesta selvitään. Asiantuntijat tässä arviointiryhmässä myös esittivät, että alueiden omaa rahoitusvastuuta lisätään ottamalla käyttöön verotusoikeus. Kun te, pääministeri, ja teidän puolueenne olette suhtautuneet aika nihkeästi tähän hyvinvointialueiden omaan verotusoikeuteen, niin nyt kun näin suopean kannanoton lausuitte tästä Erholan työryhmän raportista, oletteko valmiita arvioimaan tätä kantaanne uudelleen?

Kiitos, puhemies! Tätä hallitusta ei todellakaan siunattu helpoilla ajoilla. Maailma elää nyt ehkä vaarallisimpia vaiheita sitten Kuuban ohjuskriisin vuonna 1962. Talousnäkymät Suomessa ovat monessa suhteessa synkempiä kuin edes eurokriisin huipulla, ja samalla ilmastokriisi ja luontokato lähestyvät mahdollisesti kohtalokkaita keikahduspisteitä. Hallituksen osaa ei käykään kateeksi, eikä päätösten tekeminen näissä oloissa olisi helppoa millekään hallituspohjalle. Ei, vaikka oppositiossa voi välillä tulla houkutus antaa ymmärtää muuta. Jatkuvat synkät uutiset maailmalta luovat ihmisiin epävarmuutta, mutta ennen kaikkea epävarmuutta luovat arjen huolet. Pienituloinen yksinhuoltajaäiti murehtii sitä, miten saa laskut maksettua, kun ensin on leikattu asumistukea ja sitten vielä toimeentulotukea. Järjestöstä leikkausten takia irtisanottu murehtii sitä, mistä saa uusia töitä, kun kesätyöpaikkoihinkin tulee satoja hakemuksia. Yksinyrittäjä Itä-Suomessa murehtii sitä, päätyykö yhdeksi luvuksi tuhansien muiden joukossa, kun konkurssit ovat ennätyslukemissa. Lapsen hankkimista harkitseva myyjä murehtii sitä, menettääkö ehkä työpaikkansa, kun irtisanomisesta on tehty helpompaa. Ja vientiteollisuudessa työskentelevä insinööri murehtii sitä, saako iäkkäälle äidille hoitopaikan, kun hyvinvointialueelta leikataan taas lisää. Arjen murheiden kanssa kamppaileville suomalaisille ei ole epäselvää, mikä on talouden tuntematon ja näkymätön jarru. He näkevät sen elämässään joka päivä. Se on talouden, työn ja turvan läpi kaikkialle tunkeva epävarmuus. Mitä vaikeammat ajat ovat, sitä tärkeämpää on huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana eikä keneltäkään vaadita kohtuuttomuuksia, aivan niin kuin te, pääministeri Orpo, itse osuvasti sanoitte, mutta kohtuus — juuri se on tämän hallituksen toiminnasta kaukana. Te olette ottaneet niiltä, joilla alun perinkin on ollut kaikkein vähiten, ja te olette antaneet niille, joilla alun perinkin on ollut kaikkein eniten. Te olette leikanneet rajusti työttömiltä, opiskelijoilta, nuorilta, pienituloisilta eläkeläisiltä, pitkäaikaissairailta ja lapsiperheiltä, ja samalla te olette alentaneet suurituloisten, suuryritysten ja fossiilisten tuontipolttoaineiden verotusta. Hallituksen kauden voisikin historiankirjoja varten kiteyttää näin: Te saitte kantaaksenne raskaan taakan, mutta sen sijaan, että olisitte jakaneet tuota taakkaa kantokyvyn mukaan, te päätitte sysätä ison osan siitä kaikkein köyhimpien, kaikkein hauraimpien ja kaikkein haavoittuvimpien tämän yhteiskunnan jäsenten kannettavaksi. Ja se jos jokin on läpeensä kohtuutonta. Aika käy vähiin tässä puheenvuorossa, ja niin se käy vähiin hallitukselta ja Suomeltakin, mutta räikeimmät kohtuuttomuudet silti ehditään vielä korjata. Siksi esitän hallitukselle kolme korjausliikettä, jotka voitte vielä tehdä kautenne lopussa: Ensinnäkin perukaa tehoton ja kallis yhteisöveron alennus. Rajalliset eurot talouden vahvistamiseen pitää käyttää siellä, missä niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty, ja yhteisöveroale ei todellakaan näihin keinoihin kuulu. Toiseksi hylätkää lisäleikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluista. Hyvinvointialueilla on jo nyt jouduttu irtisanomaan hoitajia, korottamaan asiakasmaksuja ja karsimaan palveluja. Lisäleikkauksiin ei nyt todellakaan ole varaa. Kolmantena palauttakaa edes suojaosat. Sosiaaliturvan suojaosat ovat kannustaneet ottamaan vastaan osa-aikaista työtä, mikä auttaa etenkin vaikeassa työllisyystilanteessa pysymään työmarkkinoiden syrjässä kiinni. Se, arvoisa hallitus, on todellinen työn linja.

Arvoisa puhemies! Kiitos kollegoille tähänastisesta keskustelusta, joka on monta pykälää asiallisempi kuin monet aiemmat huumepoliittiset keskustelut tässä maassa, joita muistelen vaikka 20 tai 30 vuoden takaa. Osasyy tähän saattaa olla se, että näitten vuosikymmenten aikana myös maailmalla suhtautuminen huumepolitiikassa on muuttunut ihan olennaisesti ja meillä on kasvava joukko maita ja osavaltioita, joissa vaikka kannabis on joko laillistettu tai depenalisoitu tai dekriminalisoitu. Nykyisellään suuruusluokkaa puoli miljardia ihmistä elää maailmassa jo alueilla, joilla kannabiksen käyttö on jossain suhteessa laillistettu tai vapautettu, ja näihin kuuluvat meille läheisistä verrokkimaista muun muassa keskustelussa jo mainitut Saksa ja Kanada ja käsittääkseni jo reilusti yli 20 Yhdysvaltain osavaltiota. Se, mikä keskustelussa ei ihan kauhean paljon ole näinä vuosikymmeninä kuitenkaan edennyt, on se, että edelleen joko tahattomasti tai tahallisesti keskustelussa sekoitetaan nyt tässä kansalaisaloitteen kohteena oleva kannabis ja huumeet yleisesti. Kuuntelin vaikka edustaja Castrénin puheenvuoroa, jossa hän puhui lääkkeiden väärinkäytöstä — tarkoitti ehkä opiaattien väärinkäyttöä, hän ei sitä siinä puheenvuorossaan täsmentänyt — joka on aika lailla eri kysymys kuin nyt käsittelyssä oleva kannabis. Monessa muussakin puheenvuorossa on viitattu laajaan kirjoon erilaisia huumeita, vaikka tämä aloite koskee nimenomaan vain kannabista eikä mitään muuta. Edustaja Garedew ensimmäisessä puheenvuorossaan totesi, että kannabis on vaarallinen huume, ja olen tästä pitkälle samaa mieltä. Niin on tosin alkoholikin, ja silti kuka tahansa aikuinen ihminen voi kävellä lähimpään kauppaan ja ostaa sieltä alkoholia, jota voi nauttia sellaisissa määrin, että se voi aiheuttaa joko akuutin alkoholimyrkytyksen tai pitkäaikaisessa käytössä kroonisia terveyshaittoja. Silti, edustaja Garedew, teidän puolueenne on tämän hallituskauden aikana ajanut läpi alkoholilakiin useita muutoksia, jotka lisäävät tämän terveydelle vaarallisen ja haitallisen aineen saatavuutta ympäri maata. Te, edustaja Garedew, myös totesitte, että kannabis aiheuttaa riippuvuutta, mikä sekin pitää pitkälle paikkansa, ja niin aiheuttaa myös alkoholi. Toivoisin kollegoilta johdonmukaisuutta, eli jos te täällä pidätte painavia puheenvuoroja kannabista vastaan, niin soveltaisitte näitä samoja ajatuksia myös alkoholiin, joka väestötasolla aiheuttaa aivan dramaattisia terveyshaittoja ja sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta tässä maassa. Tätä johdonmukaisuutta en tämänpäiväisessä keskustelussa valitettavasti ole vielä kuullut. Edustaja Rintamäki totesi, että turvallinen Suomi ei synny päihteiden saatavuutta lisäämällä, ja juuri niin tämä hallitus toimii, lisää päihteiden saatavuutta. Lukuisissa tämän hallituskauden alkoholilain muutoksissa lisätään sitä, että alkoholia voi saada mahdollisimman helposti mahdollisimman monesta paikasta mahdollisimman moneen vuorokaudenaikaan. Olisin toivonut, että tämä huoli turvallisesta Suomesta ja päihteiden saatavuuden rajoittamisesta olisi edustaja Rintamäellä ja muilla hallituspuolueiden kansanedustajilla ollut mielessä silloin, kun kirjoititte hallitusohjelmaa ja kun olette näitä lukuisia alkoholilain muutosesityksiä tänne eduskuntaan tuoneet. Edustaja Hänninen peräänkuulutti hoitoonpääsyn parantamista. Edustaja Rasinkangas totesi, että huumeongelmiin vastataan ennaltaehkäisyllä ja hoidolla, ja edustaja Valtola sanoi, että varhainen puuttuminen ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen vahvistaminen ovat avainasemassa. Olen näistä kaikista puheenvuoroista luonnollisesti samaa mieltä. Sitten on kuitenkin niin, että teidän edustamanne hallitus on leikannut suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista, mukaan lukien päihdepalveluista ja hoitoonpääsystä, lukuisin eri tavoin, joita tässä salissa on moneen otteeseen kerrattu. Nostan tässä vain yhden esimerkin, joka koskee sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöjen rahoituksen merkittävää leikkaamista. Juuri sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöt ovat ne, jotka tekevät tässä maassa paljon työtä päihdeongelmaisten parissa, ja teidän edustamanne hallitus leikkaa näiden kansalaisjärjestöjen työstä ja vaikeuttaa päihdeongelmien ratkaisemista, ei helpota sitä. Näitten leikkausten jälkeen te tulette tänne pönttöön sanomaan, että ratkaisu on päihdepalvelujen parantaminen. Näettekö, arvoisat kollegat, tässä mitään ristiriitaa? Sitten haluan vielä kiinnittää huomiota edustaja Mattilan nähdäkseni hyvään kysymykseen, jonka hän esitti ehkä mahdollisesti retorisesti osana puheenvuoroaan. Hän esitti kysymyksen, toimiiko nykyinen huumepolitiikka. Täällä on lukuisissa edeltävissä puheenvuoroissa hyvin tuotu esiin kannabiksen käyttöön liittyviä terveyshaittoja ja riskejä, jotka ovat todellisia. Aika vähän on tuotu esiin sitä, että tämän nykyisen kannabiksen kieltävän lainsäädännön aikana kannabiskokeilut ovat lisääntyneet 5 prosentista 30 prosenttiin. 15—69-vuotiaista suomalaisista nykyään jo 30 prosenttia on THL:n tilastojen mukaan kokeillut kannabista, tilanteessa, jossa kannabis on kielletty. Jos te pidätte tätä kannabiksen kieltolakia erityisen onnistuneena ja vaikuttavana tapana torjua kannabiksen käyttöä, niin minkä takia kannabiksen käyttö on niin yleistä Suomessa silloin, kun se on kielletty? Ja jos tämä kieltolaki on toiminut näin huonosti, niin kannattaisiko silloin hieman avoimemmin harkita myös muita malleja, joita maailmalla kasvavassa määrin sovelletaan?

Arvoisa puhemies! Olen ollut aikoinaan sekä tekemässä julkisia hankintoja että tarjoamassa niihin, joten yritän vähän pohdiskella tätä lakiesitystä molemmista näkökulmista. Hankintalaki on siis itsessään kiistatta merkittävä laki, ei vähiten sen takia, että julkisten hankintojen kautta liikkuu niin valtavia rahasummia, niin kuin tänään on moneen otteeseen todettu, mutta hankintalaki on myös hyvin kiistanalainen laki, koska siihen liittyy jossain määrin sovittamaton ristiriita hankkijoiden ja tarjoajien välillä, ja se tekee tästä hankintalain uudistuksesta jännitteisen ja haastavan harjoituksen. Vihreät allekirjoittavat hallituksen esityksen tavoitteet, joiden mukaan tavoitellaan enemmän kilpailua markkinoilla ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa meille veronmaksajille. Oma arvioni on se, että nykyinen laki tai ainakin se, miten sitä on monessa tapauksessa sovellettu, on johtanut ylilyönteihin. Sidosyksikköjä on hyödynnetty tavalla, jota voi pitää ongelmallisena, ja kilpailuttamista on yritetty kiertää keinolla, jota voi luonnehtia ehkä lähinnä kikkailuksi. Voi hyvin nähdä, että vaikka hyvinvointialueilla pesulapalveluiden kilpailuttaminen on tarpeellista ja perusteltua, ja sen takia pidän lain uudistamista aivan kohdallisena. Huoleni on se, että hallituksen esitys vaikuttaa johtavan meidät osin ojasta allikkoon ja lääkkeestä saattaa tulla itse sairautta pahempi. Hallituksen esityksestä on matkan varrella viisaasti rajattu pois sekä jäte- että vesihuolto ja kirjastojen tietojärjestelmät, mutta ne samat syyt, joitten takia nämä alueet on rajattu hankintalain uudistuksen ulkopuolelle, kyllä taitavat päteä myös monissa muissa tapauksissa. Jos ottaa ihan pari käytännön esimerkkiä, yksi on Waltti-lippujärjestelmä: Suomalaiset kunnat ovat panneet hynttyyt yhteen ja pyrkineet yhdessä kehittämään kustannustehokkaasti lippu- ja maksujärjestelmää joukkoliikenteeseen. Jos nyt tämä hankinta on tulevaisuudessa pakko kilpailuttaa, niin kaupungeissa ympäri Suomea voidaan joutua vaihtamaan lippu- ja maksujärjestelmiä — ei joukkoliikenteen tarpeesta, ei kuntien tarpeesta eikä etenkään veronmaksajien tai joukkoliikenteen käyttäjien tarpeesta käsin, vaan ainoastaan tämän hallituksen esityksen takia. Toinen esimerkki on Sydänsairaala, joka tuolla debatissa jo jossain sivulauseessa vilahtikin. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksessa korostettiin tarvetta saada palveluiden järjestämisen taakse riittävän leveät hartiat. Hyvinvointialueita on patistettu ja välillä vähän pakotettukin tekemään säästöjä ja parantamaan tuottavuutta, ja samalla alueita on kannustettu yhteistyöhön. No, mitä sitten, kun hyvinvointialueet tekevät juuri niin kuin niiltä on odotettu ja pyydetty, tässä tapauksessa vaikka järjestävät sydäntautien erikoissairaanhoitoa Sydänsairaalan kautta? No, sitten tulee tämä hallituksen esitys, joka sanoo, että tulevaisuudessa Kanta-Hämeen hyvinvointialue ei voi enää käyttää Sydänsairaalan palveluja, koska se ei silloin täytä näitä hankintalakiesityksen ehtoja. Kuitenkin hyvin vaativa sydäntauti- ja erikoissairaanhoito on sellainen osa-alue, josta ei kyllä löydy vapailta markkinoilta ihan tuosta vain korvaavia palveluita, ei nyt eikä ehkä tulevaisuudessakaan. Hallituksen esitys kuuluu sen merkittävyyden takia käsitellä perusteellisesti ja tarkkaan valiokunnissa, ja katson myös, että se kuuluu käsitellä myös perustuslakivaliokunnassa, koska se leikkaa ihan olennaisesti myös kuntien itsehallintoa. Itse odotan talousvaliokunnan jäsenenä hyvin kiinnostuneena asiantuntijakuulemisia ja valiokunnassa käytäviä keskusteluja, mutta niitä odotellessa kuitenkin muutama alustava ajatus siitä, miten näitä hallituksen esitykseen sisältyviä ongelmia ja riskejä voisi yrittää ratkaista: No, ongelmien ytimessähän on, niin kuin monessa puheenvuorossa on jo todettu, tämä kaavamainen, keinotekoinen ja aika kohtuutonkin vaatimus, jossa kuntien ja hyvinvointialueiden pitäisi omistaa vähintään kymmenen prosenttia in-house-yhtiöistä, jotta hankintoja voisi tehdä suoraan. Etenkin pienimpien kuntien kannalta tätä rajaa olisi tarpeen kohtuullistaa. Mikä se raja sitten järkevästi olisi, sitä en uskalla tässä sanoa, mutta varmastikin alempi kuin tämä kymmenen prosenttia. No toiseksi, jos nyt sattuisi olemaan niin, että hallituspuolueet, joiden edustajia ei täällä arvoisaa puhemiestä lukuun ottamatta salissa enää kyllä näykään, eivät olisi valmiita tarkastelemaan tätä kymmenen prosentin rajaa uudelleen, niin vähimmillään pitäisi sitten miettiä, onko joitakin muitakin toimintoja kuin nämä mainitut jäte- ja vesihuolto ja kirjastojen tietojärjestelmät, jotka pitäisi sulkea tämän uudistuksen velvoitteiden ulkopuolelle. Täällä on tänään puhuttu muun muassa kyberturvallisuudesta. Toinen voisi olla vaikkapa juuri lääketieteen erikoisalat, joissa niitä korvaavia palveluita vapailta markkinoilta tuskin on ihan heti löytymässä. Kolmantena ja viimeisenä, arvoisa puhemies, pidän keskeisenä, että näitten velvoitteiden siirtymäaikaa pitää pidentää nyt esitetystä. Se on oikeastaan vähintä, mitä voi odottaa ja vaatia. Sotepalveluissahan annettiin jo pitempi siirtymäaika. Sekään tuskin riittää, vaan sitä olisi paikallaan pidentää, mutta näkisin, että kaikkiin hankintalain kattamiin palveluihin pitäisi sallia nyt esitettyä pitempi siirtymäaika.

Kiitos, puhemies! Valtiovarainministeri Purra, te sanoitte, että rahaa ei ole, mutta kyllähän teillä on ollut rahaa. Teillä on ollut rahaa suurituloisten veronalennuksiin. Teillä on ollut rahaa suuryritysten veronalennuksiin. Teillä on ollut rahaa fossiilisten tuontipolttoaineiden veronalennuksiin. Teillä on ollut rahaa yksityisille terveysjäteille. Teillä on ollut rahaa tukiaisiin kaivosyrityksille. Mihin teillä ei sen sijaan ole ollut rahaa? Suomalaisille työttömille, köyhille lapsiperheille, pitkäaikaissairaille, toimeentulotuella eläville, opiskelijoille, kaikille niille, jotka kamppailevat arjen vaikeuksien kanssa. Rahaa on ollut, mutta te olette valinneet käyttää sen hyvin valikoivalla tavalla.