Virta Sofia

Arvoisa puhemies! [Hälinää — Puhemies koputtaa] Jotenkin uskon, että hallitus itsekin ymmärtää sen epäloogisuuden siinä, että aikuiskoulutustuki poistettiin tilanteessa, jossa työelämän kenttä on valtavassa murroksessa ja ihmisiltä häviää työpaikkoja ja tarvitaan uudenlaista osaamista. Toki yhtä epäloogista on se, miten suuren työttömyyskriisin ja työelämän murroksen keskellä hallituksen politiikan seurauksena on leikattu niitä työpaikkoja. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset Suomessa työskentelevät julkisella sektorilla, järjestösektorilla tai yksityisellä sektorilla. Hallituksen politiikan myötä tuhansia ammattilaisia on saanut potkut julkiselta sektorilta ja nyt sotejärjestösektorilta. Jää kysymys, mihin näiden ihmisten ajatellaan nyt työllistyvän. Kun niitä työpaikkoja viedään julkiselta ja niitä viedään järjestökentältä, niin onko tarkoitus siis siirtää suomalaisten hoitajien, sotealan ammattilaisten osaaminen yksityiselle sektorille? Enkä usko, että sieltäkään jokaiselle työpaikkaa löytyy. Näitä ihmisiä, jotka potkut ovat jo saaneet, ei enää auta uudistettu aikuiskoulutustuki, vaikka se muuten Suomeen tarvitaan. Mutta kysyn arvon hallitukselta: Mikä on viesti näille ammattilaisille? Missä heidän oletetaan työskentelevän, vai elävätkö he nyt sillä jatkuvasti [Puhemies koputtaa] niukennetulla työttömyysturvalla?

Arvoisa puhemies! Lienee itsestäänselvää, että tässä maassa, meille kaikille rakkaassa Suomessa, ei tuoteta tulevaisuudessa ruokaa, jos maaperä on niin köyhtynyt, ettei se kykene tuottamaan satoa. Ruokaa ei tuoteta, jos toimitushäiriöt tai maailman konfliktit katkaisevat niiden tuotantopanosten, kuten polttoaineiden tai lannoitteiden saannin, [Juha Mäenpää: Tai turpeen!] joista suomalainen ruuantuotanto on riippuvainen. Eikä se sato kasva itsestään siellä pellossa tai ruoka ilmesty kaupan hyllylle, jos ei ole suomalaisia maatalousyrittäjiä ja viljelijöitä ruokaa turvaamaan. Ei ole kovin kauan aikaa siitä, kun sain eräältä varsinaissuomalaiselta neljän lapsen isältä viestin. Hän kertoi olevansa epätoivoinen, kertoi perheen kamppailevan köyhyyden kanssa, kuvasi, miten lasten ja vaimon elämään on osunut moni hallituksen leikkauksista, ja jatkoi, että hän on niin pettynyt siihen, miten tässä maassa on niin kovin pitkään annettu ymmärtää, että kaikki voi maataloudessa jatkua ennallaan ja nyt hän kamppailee köyhyyden kanssa yrittäessään vastuullisena pientuottajana tuottaa suomalaisille ruokaa. Asiantuntijat ja tutkijat ovat pitkään varoittaneet, että suomalainen ruuantuotanto vaarantuu, jos me emme ota tosissamme sitä faktaa, että kun ilmasto muuttuu, kun luonto köyhtyy, sillä on vaikutuksia suomalaiseen ruuantuotantoon. Vihreät ovat varoittaneet, että kaupan keskittyminen ei ole fiksua. Se, että alkutuottaja ei saa reilua korvausta työstään, on älytöntä, mutta tälle ei ole tehty tarpeeksi. Perussuomalaisten lausahdus siitä, että tämä hallitus tekee viljelijä-, maatalousyrittäjämyönteistä ilmastopolitiikkaa, on vastuuton, sillä ei ole mitään viljelijämyönteistä tehdä ilmastopolitiikkaa, jossa ei pureta riippuvuuksia fossiilisista polttoaineista, joiden hinnan maksavat viljelijät, ja olemme riippuvaisia siitä, mitä maailmanmarkkinoilla tapahtuu. Miksi ei olisi vastuullista ilmastopolitiikkaa auttaa suomalaisia maatalousyrittäjiä siirtymään biokaasuun, päästöttömään liikkumiseen ja niin edespäin? Tai mitä ajattelette, kumpi kohtaa ensin ilmastokriisin seuraukset, me jakkopuvut päällä tässä salissa vai viljelijät pelloilla? [Mikko Savola: Olen molempia!] He näkevät siellä jo nyt, mitä tarkoittavat rankkasateet, kuivuus tai maaperän köyhtyminen. Jokainen varmasti ymmärtää, että sellainen maaperä, joka ei ole ravinnerikas, ei myöskään pidä ravinteita pellossa. Silloin ne valuvat vesistöihin, Saaristomeri rehevöityy, eivätkä silloin saaristomeri-ohjelmat auta, jos ei uskalleta katsoa sitä isointa ongelmaa. Ja se ei ole viljelijöiden ongelma, se ei ole suomalaisten ruuantuottajien ongelma. Se on päättäjien ongelma, että ei ole tehty tarpeeksi tarpeeksi ajoissa, autettu sitä välttämätöntä siirtymää, joka on edessä. Mitä kauemmin me päättäjät hidastelemme ja leikimme, että ilmastokriisi ei joko ole totta tai luontokatoa ei tapahdu tai että me emme voisi vaikuttaa siihen, mitä kotimaiselle luonnolle tapahtuu, sitä enemmän maksavat hintaa suomalaiset ruuantuottajat, joilla on jo aivan varmasti tarpeeksi vaikeaa. Joten olen erittäin tyytyväinen, että eduskunta käy tätä keskustelua, ja toivon, että tämä lisää ymmärrystä sille, miksi vihreät ovat vaatineet, että ympäristöturvallisuus otetaan vahvemmaksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Ei meillä ole puhdasta vettä, ei meillä ole sitä ruokaa, jos me emme huomioi näitä kysymyksiä ajoissa. Ei se ole wokettamista, eikä se ole pelkästään vihreää. Se on isänmaallista. Muistatte varmaan, kun aikoinaan vihreät puhuivat siitä, miten pitää irtautua fossiilisesta energiasta. Muistatte varmaan, miten sitä saatettiin vastustaa. Mutta muistatte varmaan, miten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika nopeasti tuli näkyväksi, että kyse ei ollut vain ympäristöteoista vaan turvallisuudesta. Suomi kesti tuon tilanteen paljon paremmin, koska olimme onneksi fiksusti yhdessä siirtyneet toisenlaiseen energiantuotantoon. Sama ymmärrys tarvitaan nyt maatalouden puolelle, mutta on hämmentävää, miten maatalouspolitiikassa uppiniskaisesti jatketaan samaan suuntaan, vaikka nähdään, että viljelijöillä ei ole kovin helppoa tänäänkään. Kun tätä keskustelua käydään, niin ei tätä voida käydä käymättä sitä puhetta siitä, mikä on suomalaisen lihatalouden, kasvisruuantuotannon tulevaisuus. Se polarisoi ja se menee usein jopa aika lapselliseksi, vaikka meillä on tutkittua tietoa siitä, että nykyinen lihankulutus ei ole kestävällä tasolla kansanterveyden näkökulmasta, ja sote-kustannukset ovat aika isoja, kuten olemme huomanneet. Ja jälleen: emme me ole vastaan suomalaisia yrittäjiä, jotka siellä maatalouden puolella, lihataloudessa toimivat. On täysin kohtuutonta, että pienet eläintilalliset, vastuullisesti toimivat yrittäjät häviävät kilpailussa tehomaataloudelle. Se ei ole suunta, jossa me haluamme Suomea edistettävän. Me haluamme, että Suomi ottaa mallia Tanskasta, jossa on panostettu kasvispohjaiseen ruuantuotantoon, tehty siitä valttikortti, huoltovarmuustekijä. [Välihuutoja] — Kyllä, mutta siellä on siirrytty ja investoitu. Miksi me emme investoisi kasvistuotantoon? Ihmettelen myös sitä keskustelua maataloudesta, miten silloin aina nousevat vain puheet eläintaloudesta. Mihin unohtuu viljelijöiden asema, ruuantuottajien asema, joilla on aika vaikeaa ja joille on aika kauan kerrottu, että kaikki voi jatkua ennallaan. Itse en syyttäisi vain tätä hallitusta, katsoisin aika paljon pidemmälle. Mutta vetoan, että suomalainen eduskunta ottaa tosissaan ilmastokriisin, luontokadon, tekee tarvittavat toimet, jotta tässä maassa voidaan tuottaa suomalaisille ruokaa, tarvittaessa jopa kriisitilanteessa riippumatta toimitusketjuista. Valitettavasti vihreiden mielestä hallitus ei ole asian varmistamiseksi tarpeeksi tehnyt. Siksi vihreä eduskuntaryhmä ei voi antaa luottamustaan hallitukselle, joka ei ole ottanut ympäristökriisiä riittävän vakavasti tai auttanut vastaamaan suomalaisten viljelijöiden hätään.

Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme hallituksen sosiaali‑ ja terveyspolitiikasta, olisi mielestäni perusteltua keskustella siitä, mitä nämä päätökset tekevät suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Koko ydinajatus on ollut se, että tulotasosta riippumatta saa ajoissa hoitoa. Silloin kun heikennetään ensin sitä kansanterveyden ehkäisypuolta, matalan kynnyksen apua ruohonjuuritasolla ja järjestöissä ideologisesti ja sen jälkeen aiheutetaan niin mittavat säästöpaineet hyvinvointialueille, että joudutaan karsimaan perusterveydenhuollosta ja henkilöstöstä, niin on aivan selvää, kun tähän vielä lisätään asiakasmaksujen korotukset ja hoitotakuu on leikattu pois, että hoitoonpääsy vaikeutuu ja kynnys hakeutua hoitoon nousee. Silloin on mielestäni paikallaan kysyä, onko tämä samaan aikaan tietoista hyvinvointivaltion rapauttamista, [Ben Zyskowicz: Kyllä se varmaan sitä on!] koska tällä tavalla kun palvelut heikkenevät, suomalaisten luottamus niihin heikkenee ja veronmaksuhalukkuus heikkenee, me tiedämme, että silloin se hyödyttää ennen kaikkea tiettyjä oikeistopuolueita. Joten kysyn ministeri Rydmanilta: oletteko te sitä mieltä, että tekemänne päätökset vahvistavat suomalaista hyvinvointivaltiota, vai rapauttavatko ne sitä? [Ben Zyskowicz: Katsokaa viimeisiä investointeja ja kysykää sitten uudestaan!]

Arvoisa puhemies! Keväällä, kun me vihreät varoitimme järjestöleikkausten tarkoittavan sitä, että suomalaisilta viedään apua ja tukea, ministerin suusta väitettiin minun valehtelevan. Mutta kun minulla ei ole tapana valehdella. Jopa 40 prosenttia järjestöistä arvioi, että toiminta saattaa loppua kokonaan. Lähes 1 400 työntekijää järjestöistä on nyt jo irtisanomisten tai lomautusten piirissä — aika isoja lukuja. On ilmiselvää, että nämä osuvat sinne kohtaavaan työhön. Kutsun toki ministerin vaikka minun kanssani kiertämään järjestökenttää, niin voidaan käydä yhdessä katsomassa, mitä nämä leikkaukset konkreettisesti tarkoittavat. Pääministeri Orpo, asiantuntijatkin varoittavat, että jos perussuomalaisten annetaan ideologisesti ajaa kansalaisjärjestökenttää alas, se voi heijastua jopa demokratiaan. Kysyn, pääministeri Orpo: kun te kerrotte saaneenne hallituksen kanssa Suomen hallituksen jaloilleen ja samaan aikaan tämän salin ulkopuolella todellisuus on sitä, että kymmeniätuhansia lapsia lisää putoaa köyhyyteen ja hallituksen sakset vievät suomalaisilta työpaikkoja sotessa, järjestökentältä, kulttuurista, niin keiden Suomen te olette saaneet jaloilleen?

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, te totesitte, että suomalaisten tileillä on rahaa. Unohditteko te, että teidän kautenne jälkeen lähes joka kuudes suomalainen lapsi kasvaa köyhyydessä? Unohditteko te, että asunnottomuus kasvaa, kaikilla ei ole varaa edes omaan kotiin tai kattoon pään päällä? Entä unohditteko te, että teidän hallituksen toimien seurauksena osalta suomalaisista on leikattu työtä, kulttuurialoilta, julkiselta sektorilta, sotejärjestöiltä ja niin edespäin? On hienoa, että te kuulette teollisuuden viestit ja elinkeinoelämän onnistumiset, joita täällä siteerasitte, mutta ymmärrätte itsekin, että tämä keskustelu kuulostaisi erilaiselta, jos olisitte lukeneet asiantuntijoiden lausuntoja tai otsikoita köyhyyden syvenemisestä ja työttömien ihmisten arjesta. Siksi Suomella on kaksi isoa ongelmaa: 1) hallitus, joka ei pääse edes itse itselleen asettamiinsa tavoitteisiin — se ei lisää luottamusta — ja 2) hallitus, joka on todella kaukana siitä arjesta, jota suomalaiset elävät, siitä arjesta, jossa tilillä ei ole rahaa.

Arvoisa puhemies! Kun ihminen sairastuu tai kohtaa vastoinkäymisiä ja ongelmia, joihin hän tarvitsee sosiaali- ja terveyspalveluita, niin silloin kun palveluiden saantia vaikeutetaan tai henkilöstöä leikataan, nämä ongelmathan ihmisen arjessa eivät häviä. Sitä voisi kuvata vähän kuten pääministeri edellä kuvasi, että ne itse asiassa kasvavat korkoa, ne tulevat kalliimmaksi hoitaa. Sinä päivänä, kun hän sitten saa sen avun sosiaalipalveluissa tai terveyspalveluissa, ongelma on vaikeampi ja se on kalliimpihoitoinen. Eikö silloin talouden näkökulmasta ainoa avain tässä vaikeassa yhtälössä, jossa väestö ikääntyy ja rahaa on vähän, olisi juurikin se, että ennaltaehkäisyyn, perusterveydenhuoltoon panostetaan? Te olette tehneet päinvastoin: te olette leikanneet hoitotakuusta; te olette laittaneet hyvinvointialueet säästämään tavalla, jossa he ovat joutuneet karsimaan perustason palveluista; te olette leikanneet järjestökentästä; ja nyt te esitätte esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvonnan lakisääteisyyden poistamista. Se on varhaisen tason palvelu. Tätä voisi kutsua aika holtittomaksi talouden näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeri, perustelisitteko, miksi hallitus valitsee leikata ennaltaehkäisystä ja perusterveydenhuollosta, joka on ainut avain [Puhemies koputtaa] tästä soten kriisistä talouden näkökulmasta ulos?

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit, pystyttekö te yhtään kuvittelemaan, miltähän tuntuu niistä suomalaisista — ministeri Rydman ilmeisesti pystyy, kun lähditte jo vastaamaan, hienoa — joilla ei ole tänään työtä ja joilla eivät riitä rahat ruokaan, tai niistä pienyrittäjistä, jotka ovat uhranneet paljon mutta joiden arki on pelkkää selviytymistä? Miltähän heistä tuntuu lukea uutisista, että tässä maassa on hallitus, joka jälleen heidän auttamisensa sijaan valitsi tukea jo aika hyvin pärjääviä suuryhtiöitä? Se voisi näyttäytyä aika ylimielisenä, ja se voisi näyttäytyä vastuuttomana, ja kun kohta te kerrotte, mikä meissä oppositiossa on vikana, niin tiedättekö mitä? Me kannamme sitä vastuuta teidänkin puolestanne [Perussuomalaisten ryhmästä: Hoh hoh hoh!] tuomalla tähän saliin niiden suomalaisten viestejä, joille te nauratte, joilla on tänään vaikeaa. [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] Me olemme osoittaneet, että vaihtoehtoja on. Te olette osoittaneet, että te ette kykene luomaan työtä, ette toimeentuloa, saati sosiaali- ja terveyspalveluita. Te leikkaatte aina heikoimmalta. Se on teidän valintanne, ja vielä hymyilyttää. Kysynkin, valtiovarainministeri Purra: Eikö tässä kohtaa ainut vastuullinen valinta olisi nostaa käsi virheen merkiksi, [Sanna Antikainen: Te nostitte sen käden!] kertoa, ettei mennyt ihan putkeen, [Puhemies koputtaa] ja tehdä tilaa sellaiselle hallitukselle, joka palauttaa oikeudenmukaisuuden, siivoaa teidän sotkunne ja pitää tässä maassa aina heikomman puolta?

Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, kun te puhutte tehottomista sotejärjestöistä, viittaatte täikampoihin ja suojatyöpaikkoihin, niin tiedättekö todella, mistä puhutte? Puhutteko silloin niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka auttavat tänäänkin päihdeongelman kanssa kamppailevaa nuorta? Puhutteko te kenties niistä suomalaisista ammattilaisista, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä? Entä niistä lapsiperheitä kriisin keskellä auttavista henkilöistä tai vaikka omaishoitajien ja vammaisten ääntä pitävistä toimijoista? Tämä kun on se kenttä, josta puhutte, kun puhutte sotejärjestöistä. Ja mistä taikurin hatusta te olette repäissyt tämän väitteen tehottomuudesta? Siis teidän mukaanne alle yksi prosentti, alle yksi prosentti, järjestöistä sai heikon arvion. Tehottomuudesta kun puhutaan, niin kannattaa katsoa sinne aitioon ja miettiä niitä tehottomia yhteisöveroalennuksia, jotka tulevat todella kalliiksi velalla. Ihmettelen ylipäätään sitä, että kun te olette sosiaali- ja terveysministeri, teihin luottavat suomalaiset sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset niin järjestöissä, julkisella kuin yksityisellä, he katsovat teidän suuntaanne, niin se tapa, jolla te puhutte, tuntuu vähättelevältä, se tuntuu halveksuvalta. Miksi niin? Näin tasa-arvon päivänä kysynkin teiltä: oletteko ministerinä nyt valmis pyytämään [Puhemies koputtaa] näiltä ammattilaisilta anteeksi — Teitä naurattaa. Minua ei naurata, siellä ovat minunkin entiset kollegani töissä. — ja rakentamaan luottamusta siihen kenttään, [Puhemies koputtaa] jota teidän tässä salissa pitäisi puolustaa?

Arvoisa puhemies! Hallitus, te kerrotte arvostavanne suomalaisten hoitajien, opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja varhaiskasvattajien työtä. No, miten tämä arvostus on konkreettisesti näkynyt: vientivetoisena palkkamallina, soten irtisanomisina ja nyt määräaikaisia työsopimuksia koskevana lakiesityksenä. On yhtä tyhjän kanssa jakaa ruusuja naistenpäivänä, jos edistää tietoisesti politiikkaa, josta asiantuntijat ovat varoittaneet, että se lisää raskaussyrjintää, josta asiantuntijat ovat todenneet, että se osuu matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille sotessa, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Ja ei tarvitse olla ennustaja, että arvaa, mitä te vastaatte: näin täytyy tehdä, jotta pk-yritykset voivat työllistää. No, miksi tätä ei rajattu sitten niin, että se ei koskisi myös julkista sektoria ja kaikkein suurimpia työnantajia? Pääministeri Orpo, henkilökohtaisesti uskon ja tiedän, että teille tasa-arvo on tärkeä arvo. Siksi haluankin vilpittömästi kysyä: Miksi teidän hallituksenne edistää tätä lakia huolimatta näistä ongelmista, jotka ovat etukäteen tiedossa, vaikka kokoomuksen naisjärjestökin — kiitos siitä — on tätä vastaan esittänyt huolensa? Miksi näin, pääministeri?

Arvoisa puhemies! Kiitos pääministerille tiedoksiannosta. — Täällä kuullaan kauniita puheenvuoroja hallituspuolueiden edustajilta, mutta kun se ongelma on, että ne ovat hyvin kaukana siitä tunteesta, joka suomalaisilla on tällä hetkellä. Suomalaisilla on huoli, saako palveluita. Tai kysykää vaikka ammattilaisilta. He eivät kertoisi näin yleviä sanoja, mitä nyt hallitus kertoo, että kuinka paljon hyvää ja hienoa olette suomalaiselle sotekentälle tehneet. Totta kai tarvitaan yhteistyötä, ja kiitos pääministerille, että sitä nyt rakennetaan. Toivon kuitenkin, että jaettaisiin sama tilannekuva siitä, että ei siitä pääse yli eikä ympäri, että kyllä nämä leikkaukset ovat vaikuttaneet siihen, miten suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voivat toimia. Me haluamme, että suomalaiset saavat apua ja hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat, ja siksi me emme olisi leikanneet hoitotakuusta. Me ajattelemme, että pitää olla vahva julkinen sote. Siksi me emme olisi laittaneet Kela-korvauksia terveysjäteille vaan varmistaneet, että pienet, keskisuuret sotealan yritykset voivat tukea julkista. Me emme olisi leikanneet sotejärjestöiltä vaan vahvistaneet ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa. Ja me emme hyväksyneet näitä irtisanomisia, joita teidän ajamanne leikkaukset aiheuttivat sotekentän ammattilaisille. Joten tehdään yhteistyötä, koska kyse on yhteisistä asioista, [Puhemies koputtaa] suomalaisten hoivasta, mutta jaetaan edes hieman lähempänä toisiamme oleva tilannekuva.

Arvoisa puhemies! Kokoomus lupasi vähemmän velkaa, enemmän työtä ja toimeentuloa. Kuitenkin hallituksen johdolla Suomessa on nyt Espoon kaupungin verran työttömiä. Konkursseja ja julkisen sektorin irtisanomisia on nähty tässä mittaluokassa viimeksi surullisen kuuluisan 90-luvun laman aikaan. No, perussuomalaiset, te lupasitte, että pienituloisilta ei leikata — päätöstenne myötä yli 30 000 suomalaista lasta lisää on pudonnut köyhyyteen. Jos jossakin tämä hallitus on onnistunut, niin siinä, että työtä ja toimeentuloa on vielä vähemmän eikä talous ole kasvanut. Voisi jopa ehkä sanoa, että kokoomus taitaa olla Suomen historian degrowth-myönteisin hallitus, mutta tekee senkin väärin — kakkua kun ei ole yhtään enemmän, mutta se vähäkin jakautuu entistä epäreilummin. Me vihreät olemme esittäneet, että työn ja toimeentulon verotusta kannattaa keventää mutta vastineeksi haittoja pitää verottaa kovemmin ja saastuttamisella olla hinta. Kysynkin, arvon valtiovarainministeri Purra: miksi tämän suurtyöttömyyden aikaan te olette valinneet sen sijaan tehdä tehottomat yhteisöveron alennukset velaksi ja leikata suomalaisilta työttömiltä, suomalaisilta sairaanhoitajilta ja suomalaisten kouluttautumismahdollisuuksista meidän esittämiemme vaihtoehtojen sijaan?

Arvoisa puhemies! Työttömyyskriisi, kuten olen aiemminkin todennut, ei ole vain hallituksen vika, mutta se, mikä on teidän vastuullanne, on, että suomalaiset sotehenkilöstön ammattilaiset, hoitajat, ovat saaneet potkut kautenne aikana, se, että järjestösektorilla ja kulttuuritoimijoilla on vähemmän työtä teidän leikkaustenne myötä. Se on teidän vastuullanne, että valintanne on ollut lisätä köyhyyttä, leikata työttömiltä juuri silloin, kun työtä ei riitä kaikille. Teidän valintanne on ollut poistaa suojaosat, tehdä uudelleenkouluttautumisesta vaikeampaa juuri tässä hetkessä. Jos jotain, niin suomalaiset ansaitsisivat hallitukselta nyt edes vähän nöyryyttä myöntää, että kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. Kysyn kuitenkin hallitukselta: Mikä on suunnitelmanne kannatella Suomi tämän työttömyyskriisin yli? Miten te varmistatte, että yksikään työtön suomalainen tai perhe ei putoa tässä tilanteessa, että jokainen voi vahvistaa osaamistaan, luottamusta ja uskoa tulevaan tässäkin hetkessä? Myös työttömänä arjen pitää olla inhimillistä, selviytymistä sen ei pitäisi olla kenellekään. Miten te pidätte huolta, että kaveria ei jätetä, silloinkin, kun kyse ei ole välttämättä juuri teidän kaveristanne?