Eloranta Eeva-Johanna

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön keskeinen viesti on selkeä: elämme ajassa, jossa epävarmuus ei enää ole poikkeus vaan pysyvä toimintaympäristö. Maailmaa määrittävät samanaikaiset kriisit, geopoliittinen jännite, teknologinen murros ja ympäristön kantokyvyn rajat. Tämä muuttaa myös politiikan tehtävää. Emme voi enää rakentaa päätöksentekoa oletukselle vakaasta ja lineaarisesta kehityksestä, vaan tarvitsemme kykyä ennakoida, sopeutua ja uudistua. Siksi mietinnön ehkä tärkein johtopäätös on, että ennakoinnin tulee siirtyä politiikan reunalta sen ytimeen. Tulevaisuustyö ei voi olla irrallinen raportti hyllyssä, vaan sen on vaikutettava hallitusohjelmiin, budjetteihin ja lainsäädäntöön. Me tarvitsemme pitkäjänteistä päätöksentekoa aikana, jolloin julkinen keskustelu helposti ajautuu lyhyiden kriisien ja nopeiden reaktioiden varaan. Arvoisa puhemies! Teknologinen murros, erityisesti tekoäly, muuttaa jo nyt työn tekemistä, tiedonhallintaa, turvallisuutta ja talouden rakenteita. Suomelle tämä on yhtä aikaa suuri mahdollisuus ja merkittävä riski. Meidän on oltava mukana kehityksessä rohkeasti, mutta emme saa jättää markkinoita yksin määrittelemään kehityksen suuntaa. Teknologiapolitiikka ei ole enää vain elinkeinopolitiikkaa, se on myös turvallisuuspolitiikkaa, demokratian puolustamista ja kysymys vallasta: kuka hallitsee dataa, kuka omistaa algoritmit, kenen ehdoilla tieto liikkuu — nämä eivät ole teknisiä yksityiskohtia vaan yhteiskunnallisia kysymyksiä. Siksi tarvitsemme sekä investointeja osaamiseen ja innovaatioihin että kykyä säädellä teknologian käyttöä oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi. Julkisen sektorin oma osaaminen on tässä ratkaisevaa. Valtion on ymmärrettävä teknologiaa myös silloin, kun sitä hankitaan yksityisiltä toimijoilta. Arvoisa puhemies! Mietintö muistuttaa myös siitä, että kilpailukyky rakentuu tulevaisuudessa ennen kaikkea osaamisesta. Pelkkä kustannuskilpailu ei riitä maailmassa, jossa menestyvät ne yhteiskunnat, jotka kykenevät uudistumaan nopeasti ja oikeudenmukaisesti. Siksi koulutus, tutkimus ja innovaatiot eivät ole menoeriä vaan investointeja Suomen tulevaisuuteen. Samalla vihreä siirtymä on nähtävä mahdollisuutena rakentaa uutta kasvua, uusia työpaikkoja ja kestävää taloutta. Jos siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti, se vahvistaa yhteiskuntaa. Jos ihmiset kokevat jäävänsä sen ulkopuolelle, syntyy vastakkainasettelua ja epäluottamusta. Tämä liittyy myös mietinnön tärkeään havaintoon sisäisestä resilienssistä. Suomen turvallisuus ei synny vain ulko- ja puolustuspolitiikasta, se rakentuu myös luottamuksesta, hyvinvointivaltiosta, alueellisesta tasa-arvosta ja siitä, kokevatko ihmiset kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. Jos eriarvoisuus kasvaa, jos alueet eriytyvät ja jos ihmiset menettävät uskonsa tulevaisuuteen, myös kriisinsietokykymme heikkenee. Siksi sosiaalipolitiikka on samalla turvallisuuspolitiikkaa. Arvoisa puhemies! Pidän erityisen tärkeänä sitä, että mietintö nostaa esiin nuoret ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden. Moni nuori kokee epävarmuutta ilmastosta, työelämästä ja toimeentulosta. Tulevaisuususko ei synny juhlapuheilla vaan sillä, että päätöksenteko on reilua, myös tulevia sukupolvia kohtaan. Nuorten osallisuus ei saa tarkoittaa vain kuulemista. Se tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa aidosti yhteiskunnan suuntaan. Demokratian legitimiteetti rakentuu yhä enemmän vuorovaikutuksesta, osallistamisesta ja kokemuksesta siitä, että oma ääni merkitsee. Arvoisa puhemies! Mietinnön keskeinen käsite on resilienssi, kyky kestää kriisejä, uudistua ja löytää uusia ratkaisuja muuttuvassa maailmassa. Tämä on tärkeä näkökulmanmuutos. Politiikan tehtävä ei ole vain estää häiriöitä vaan rakentaa yhteiskuntaa, joka pystyy toimimaan myös epävarmuuden keskellä. Suomen vahvuuksia ovat edelleen koulutus, luottamus, demokratia ja yhteistyökyky, mutta nämä eivät säily itsestään. Niitä on vahvistettava tietoisella politiikalla. Tulevaisuus ei ole jotakin, joka vain tapahtuu meille. Tulevaisuus rakennetaan päätöksillä, joita teemme tänään. Siksi tarvitsemme rohkeutta katsoa pidemmälle kuin seuraavaan uutiskiertoon tai seuraaviin vaaleihin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on sinänsä kannatettavia tavoitteita. On perusteltua selkeyttää koulutuspolkuja ja vähentää päällekkäisiä opintoja tilanteissa, joissa sairaanhoitajatutkinnon jo suorittanut haluaa myöhemmin pätevöityä toiselle sosiaali- ja terveysalan erikoisalalle. Tavoite koulutuksen joustavoittamisesta on oikea, mutta juuri siksi onkin hämmästyttävää, että hallitus on valmistellut kätilökoulutusta koskevan osuuden tällä tavoin. Kätilökoulutushan ei ole mikä tahansa täydentävä lisäkoulutus. Kätilötyö on yksi sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkein vaativimmista asiantuntija-ammateista. Kätilö toimii itsenäisesti, tekee kliinisiä arvioita, vastaa hoidosta ja tekee ratkaisuja tilanteissa, joissa kyse voi olla sekä synnyttäjän että syntyvän lapsen hengestä ja terveydestä. Silti hallitus esittää, että kätilökoulutus muutetaan käytännössä puolentoista vuoden mittaiseksi modulaariseksi koulutukseksi. On monin tavoin ongelmallista, että kätilökoulutus kuvataan aivan liian lyhyenä, 3 000 tunnin ja 18 kuukauden mittaisena, eli tutkinto kuvataan tunteina ja kuukausina eikä ECTS-opintopisteinä, niin kuin yleensä on tapana tutkintojen laajuutta kuvata. Asiantuntijat ovat pitäneet tätä epärealistisena. Nykyiset täydentävät kätilöopinnot kestävät pääsääntöisesti kaksi vuotta, jotta se tuottaa sen osaamisen, jota turvallinen ja laadukas kätilötyö edellyttää. Kätilön työssä tarvitaan syvällistä kliinistä osaamista, kykyä itsenäiseen päätöksentekoon sekä näyttöön perustuvan tiedon soveltamista nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Hallituksen esityksessä on ristiriita. Samaan aikaan kun hallitus puhuu osaamisen vahvistamisesta ja koulutustason nostamisesta, niin nyt se tässä esityksessä käytännössä heikentää yhden kaikkein vaativimman hoitoalan koulutuksen akateemista asemaa. Jo opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2015 julkaisema selvitys kätilökoulutuksen rakennevaihtoehdoista päätyi siihen, että koulutusta tulisi kehittää ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suuntaan. Myös vuonna 2019 Tampereen ammattikorkeakoulussa tehdyssä ministeriön rahoittamassa selvityksessä esitettiin kätilökoulutuksen järjestämistä kansainvälisesti kilpailukykyisenä ylempänä ammattikorkeakoulututkintona, mutta nyt nämä selvitykset on sivuutettu. Arvoisa puhemies! Kysyn, miksi hallitus haluaa rakentaa mallin, joka asiantuntijoiden mukaan ei vastaa työn vaativuutta. Miksi valitaan sellainen ratkaisu, jonka pelätään heikentävän koulutuksen houkuttelevuutta juuri näinä aikoina? Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa. Kätilöiden osaamisvaatimukset eivät ole pienentyneet vaan päinvastoin kasvaneet. Työ on entistä vastuullisempaa, asiakkaiden tilanteet ovat monimutkaisempia, ja hoitomenetelmät vaativat jatkuvaa tutkimustiedon seuraamista sekä näyttöön perustuvaa toimintaa. Kätilö toimii nykyisin yhä useammin edistyneen asiantuntijan roolissa. Juuri siksi koulutuksen tasoa pitäisi vahvistaa eikä ohentaa. Ongelmallista on myös se, että hallituksen mallissa uusilta valmistuvilta puuttuisi tutkintostatus, joka aiemmin valmistuneilla kätilöillä on ollut. Tämä voi aiheuttaa epäselvyyttä työmarkkinoilla, heikentää koulutuksen tunnistettavuutta ja vaikeuttaa osaamisen kansainvälistä vertailtavuutta, mikä sekin on tärkeä asia. On vaikea nähdä, miten tämä vahvistaisi alan arvostusta tai vetovoimaa. Hallituksen esitys olisi kaikkein parasta palauttaa uudelleen valmisteltavaksi siten, että kätilökoulutus toteutetaan ylempänä ammattikorkeakoulututkintona, kahden vuoden koulutuksena ja 120 opintopisteen laajuisena kokonaisuutena. Se vastaisi paremmin työn todellista vaativuutta, asiantuntijalausuntoja sekä niitä suuntaviivoja, joita myös aiemmat selvitykset ovat esittäneet. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee osaavia kätilöitä myös tulevaisuudessa, toivottavasti yhä enemmän. Siksi koulutusratkaisuja ei pidä tehdä kiireellä tai hallinnollinen tehokkuus edellä. Tässä asiassa pitäisi kuunnella alan asiantuntijoita ja rakentaa järjestelmä, joka vahvistaa osaamista, alan houkuttelevuutta ja potilasturvallisuutta pitkällä aikavälillä.

Kiitos, puhemies! Edustaja Lohikoski kuvasi hyvin tätä opiskelijoiden ongelmaa, että jos tilaat aineistoa, niin voi tulla aluksi väärä aineisto ja sitten maksat näitä maksuja. Se on varmasti ihan totta, mutta varmasti tämä kehitys johtaa sitten siihen, että kun opiskelijat tekevät opinnäytetöitään, niin he sitten tekevät niistä digitoiduista aineistoista niitä opinnäytetöitään ja se jotenkin kapeuttaa sitten sitä opiskelijan näkökulmasta. Mutta minusta suurin uhka kohdistuu siihen tavallaan uuteen historiantutkimukseen, joka kohdistuu aineistoihin, joita ei ehkä vielä ole tutkittu ollenkaan. Jos niitä ei ole digitoitu ja tosiaan, kun se on usein hakuammuntaa, mistä sitä tietoa löydät, niin onko meillä Suomessa varaa enää tehdä historiantutkimusta aineistosta, jota ei ole vielä koskaan käyty läpi? Minusta se on tässä se todellinen uhka, koska tosiaan siellä on vain se kymmenen prosenttia, joka on digitoitu. Tämä on se todellinen ongelma, että kun nyt sitten joudut niitä tilailemaan ja pyytelemään ja se on hakuammuntaan, niin väistämättä tuntuu siltä, että tämä johtaa siihen, että meidän historiantutkimuksemme tulee tämän johdosta kuihtumaan.

Arvoisa puhemies! Arkistolain päivittäminen nykypäivän tarpeisiin on tarpeellista ja kannatettavaa. Lainsäädännössä on kuitenkin tosiaankin huomioitava hallituksen esitystä tarkemmin historian tutkimuksen ja historian ja arkistoalan opiskelijoiden tarpeet sekä alueellisen kulttuuriperinnön merkitys, niin kuin täällä edustajat ovat jo todenneet. Näin itsekin historiantutkijan koulutuksen saaneena voin todeta, että kansakunta ilman historiaa on kuin ihminen ilman muistia, ja nyt tämän muistin toiminnan edellytyksiä ollaan aika pahasti tässä heikentämässä. Huoli kohdistuu tosiaan erityisesti sinne Kansallisarkiston toimipaikkaverkoston supistamiseen ja siihen liitettyyn oletukseen, että tämä siirtymä digitaalisiin palveluihin voisi korvata fyysisten aineistojen käytön. On aivan selvää, että vaikka me maailmassa ollaan menossa digitaalisempaan suuntaan, historiantutkimus kuitenkin nojaa siihen laajaan läsnäoloa vaativaan, hyvin vanhaankin lähdeaineistoon, sillä tosiaan, niin kuin edustajat ovat todenneet täällä, käytännössä digitoituna on vain alle kymmenen prosenttia, ja tämä digitointikin on itse asiassa aika kallista puuhaa. Tosiaan näiden lähteiden sijaintia ei voi useinkaan tietää etukäteen, ja olennaiset lähteet löytyvät käytännössä vasta, kun olet käynyt läpi laajoja aineistomääriä paikan päällä käymällä. Nyt sitten, kun näitä rajoituksia tähän tulee, tämä vaikeuttaa sekä meidän historiantutkimusta eli sitä kansakunnan muistia että myöskin opetusta ja voi jopa viivästyttää hankkeita rahoitusten ja aikataulujen vuoksi. Samoin tämä hallituksen esityksen 18 §:ään sisältyvä mahdollisuus periä maksuja sähköisten julkisten asiakirjojen luovuttamisesta on aika kyseenalainen, koska se siirtäisi näitä digitoinnin kustannuksia opiskelijoille, tutkijoille, yliopistoille, rahoittajille, ja siitä voisi tulla myöskin esteitä tutkimukselle. Samalla sitten tietenkin nämä tutkimusaiheet voisivat kaventua aika paljon — sitten tutkittaisiin vain niitä, mistä on lähteet helposti saatavilla. Elikkä kyllä tämä on aika iso heikennys meidän historiantutkimukselle. Sitten on tietenkin näitä alueellisen tasa-arvon ja koulutus- ja tiedepolitiikan argumentteja, joita tässä ovat edustajat jo todenneet. Tosiaan Kansalaisarkisto on aika keskeinen osa meidän Suomen tieteellistä infrastruktuuria, ja nämä tiedot siitä, että nyt sitten useita toimipisteitä ollaan sulkemassa, ovat aika surullisia. Sitten osa toimipisteistä, niin kuin Turun ja Vaasan, siirtyy nyt sitten jo tänä keväänä pääosin digitaaliseen toimintatapaan, ja se ei kyllä historiantutkimusta palvele, kun tosiaan vain se pieni osa on digitoitu. Tietenkin digitaaliset aineistot ovat tärkeä työkalu, mutta ne eivät mitenkään korvaa sitä mahdollisuutta käyttää alkuperäisiä dokumentteja ihan siinä omassa arkistokokonaisuudessa. Mutta tosiaan, summa summarum, tieteellisen tutkimuksen kannalta tämä tilanne on huolestuttava, eli jos nyt sitten joudutaan lähtemään valikoimaan näitä tutkimusaiheita arkistolähteiden saatavuuden perusteella, niin kyllä se aika ongelmallinen tilanne on. Toivoisin, että hallitus tätä asiaa voisi harkita vielä uudelleen ja turvata sen kansakunnan muistin toiminnan.

Arvoisa puhemies! Luova työ on Euroopassa ja Suomessa kasvava ala, mutta sen tulevaisuus on nyt todellakin suuressa murroksessa tämän generatiivisen tekoälyn myötä. Euroopan parlamenttikin on juuri vaatinut selkeitä toimia tekijänoikeuksien turvaamiseksi tekoälyn aikakaudella. Korostan erityisesti juuri läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaista korvausta. Jos tekoälymallit on koulutettu tekijöiden teoksilla, tekijöillä on oikeus tietää se ja heillä on oikeus saada siitä korvaus. Tätä ei voi liikaa korostaa, se usein kumminkin tuntuu unohtuvan. Luova ala työllistää Euroopassa miljoonia ihmisiä ja tuottaa merkittävää taloudellista lisäarvoa. Jos tekoäly voi käyttää suojattuja teoksia ilman lupaa ja korvausta, niin tämä koko luovan työn ansaintamalli murenee. Siksi tarvitsemme nämä toimivat lisensointimarkkinat ja selkeät pelisäännöt. Teknologiaa ei kuitenkaan pidä pysäyttää, mutta reiluilla ehdoilla sen tulee toimia. Jos haluamme, että suomalainen musiikki, kirjallisuus, audiovisuaalinen ala ja muut luovat alat menestyvät myös tulevaisuudessa, niin meidän pitää varmistaa tämä yksi tärkeä periaate, että luova työ kuuluu tekijälleen myös tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Generatiivinen tekoäly voi olla suuri mahdollisuus, mutta ilman selkeitä sääntöjä siitä voi tulla massiivinen tulonsiirto luovan alan tekijöiltä näille globaaleille teknologiayhtiöille. Tällä hetkellä tekoälymallit rakentuvat pitkälti tekijöiden musiikin, kuvien, tekstien ja muun luovan työn varaan. Silti näitä teoksia käytetään usein ihan ilman lupaa ja ilman korvausta. Samaan aikaan tekoälyllä tuotetun sisällön markkina kasvaa nopeasti, kun taas luovan alan tekijöiden tulot uhkaavat pienentyä merkittävästi. Vaikutukset näkyvät: kuvittajat menettävät toimeksiantoja, ja musiikkialalla arvioidaan, että tekoälysisältö voi viedä merkittävän osan suoratoiston tuloista. Arvoisa puhemies! Luova ala ei vastusta teknologiaa, mutta reilut pelisäännöt tarvitaan. Teosten käyttöön tekoälyn kouluttamisessa on oltava lupa, siitä on maksettava korvaus, ja käytettyjen aineistojen on oltava läpinäkyviä. Ilman näitä sääntöjä luovan työn arvo valuu Suomesta ja Euroopasta kansainvälisille teknologiayhtiöille. Siksi hallituksen on nyt varmistettava, että tekijänoikeuksia puolustetaan tekoälyn aikakaudella.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen tavoite sujuvoittaa ensihoitajan, kätilön ja terveydenhoitajan ammatteihin johtavia koulutuspolkuja siten, että tarve suorittaa useampia samantasoisia tutkintoja vähenee ja jatkuvan oppimisen mahdollisuudet paranevat, on hyvä tavoite. Ensihoitajan ja terveydenhoitajan osalta esitys on kannatettava. Sen sijaan kätilökoulutuksen osalta esityksen tapa sujuvoittamiseen ei vaikuta kaikilta osin perustellulta tai parhaalta mahdolliselta. Esityksen mukaan kätilökoulutus pitenee viiteen vuoteen, mikä vastaa maisteriopintojen laajuutta, mutta tutkinnon taso ei kuitenkaan nouse ammattikorkeakoulututkinnon tasolta ylemmän AMK-tutkinnon tasolle, mikä sen sijaan olisi perusteltu vaihtoehto. Koulutustaso ei siis itse asiassa nouse. Tämä, että tutkinnon taso ei nouse YAMKin tasolle, vaikeuttaa muun muassa kansainvälistä liikkuvuutta eikä ole Bolognan prosessin mukainen, elikkä olisi tärkeää, että koulutus tuottaisi ihan automaattisen tunnustamisen EU-alueella. Nyt tämä esitetty malli tekee tämän tunnustamisen hieman hankalammaksi. Ihmetystä herättää myös se, miksi opintojen laajuutta ei ole ilmaistu opintopisteinä, mikä on normaali tapa, vaan tunteina ja kuukausina, mikä on käytännössä varsin hankalaa esimerkiksi sen vuoksi, että kesäkuukausina on vaikea opiskella. Tosiaankin tutkinnon laajuus on myös epärealistinen suorittaa tavoiteajassa, elikkä hyvin pieneen aikaan pitäisi mahduttaa hyvin paljon sisältöjä. Herää kysymys, että nyt kun kätilökoulutusta uudistetaan, niin minkä takia ei sitten tehdä tämmöistä todellista perusteellista uudistusta niin, että todellakin sitä uudistettaisiin, eikä tämmöisellä hieman epätarkoituksenmukaisella ja ehkä vähän näennäiselläkin tavalla. Mutta sen sijaan siltä osin kuin tämä hallituksen esitys koskee opintotukilakia, muutokset ovat kannatettavia, eli se, että nämä tutkinnot saa suorittaa pidemmässä ajassa. Elikkä se on hyvä asia, ja siitä kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on nostaa koulutustasoa, ja tämä tavoite on tietenkin hyvä ja meidän kaikkien yhdessä jakama. Tämä esitys jakaa näitä samantasoisia opiskeluoikeuksia siten, että aiempi opiskeluoikeus päättyy, kun opiskelija ottaa vastaan sen uuden opiskeluoikeuden, ja tämä opiskeluoikeus päättyisi heti, kun uuden paikan ottaa vastaan. Eli opiskelijalle ei jäisi mahdollisuutta saada sitä aiempaa tutkintoa valmiiksi, vaikka edes aiemman tutkinnon tasoisesti, eli ei edes siinä tapauksessa, että se olisi vain vaikka ihan vähäsen kesken. Sitten tietenkin tulee muistaa myöskin se, että me ollaan käytetty jo niitä yhteiskunnan resursseja siihen. Jos tämä opiskelija on opiskellut vaikka kaksi vuotta ja saa uuden paikan, niin nyt se opiskeluaika tavallaan menee hukkaan. Korkeakoulut ovat käyttäneet siihen aikaa, ja opiskelijalla ei ole mahdollisuutta suorittaa sitä missään vaiheessa valmiiksi. Se on tavallaan meidän omien resurssien hukkaamista. Sitten vielä on todettu, että todennäköisesti vain aika vähän korkeakoulujen resursseja tässä sitten vapautuu, mutta toisaalta sitä hallinnollista taakkaa, jota korkeakouluilla on nytkin tarpeeksi, se lisää. Todellakin on vaikea nähdä, miten tämä nostaa sitä koulutustasoa, eikä tämä tosiaan lisää niitä aloituspaikkoja. Jos siltä kolmannen vuoden opiskelijalta jää opiskeluoikeus pois, niin ei se lisää sinne alkupäähän niitä paikkoja. Ja tosiaan, niin kuin tässä ovat edustajat todenneet, on aika pienestä määrästä, ehkä parista prosentista opiskelijoita, kysymys. Eli on todella vaikea nähdä, miten tämä sitä koulutustasoa nostaisi, elikkä pitäisi nostaa selkeästi niitä aloituspaikkamääriä. Sitten on myöskin se seikka, että me tarvitaan täällä Suomessa myös monialaista osaamista. Meillä on sellaisia tilanteita, joissa edelleen tarvitaan kaksi korkeakoulututkintoa. Jos ottaa esimerkin vaikka varhaiskasvatuksesta, niin siellä meillä saattaa olla sosionomin tutkintoa suorittava, joka on erikoistumassa varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin, ja sitten hän aloittaa varhaiskasvatuksen opettajan tutkinnon, jotta hän saavuttaisi pätevyyden vaikka päiväkodin johtajan tehtävään, jota ei voi muuten saada. Meillä on molemmista näistä ammattiryhmistä tosi kova pula, ja nyt sitten sekään ei ole enää mahdollista, kun tämä menee tällä tavalla. Voi olla, että se sosionomitutkinto on ihan vähän vain enää kesken, niin ihan tyhmää lopettaa se sitten kesken. No, toki, niin kuin ministeri sanoi, kahden tutkinnon suorittaminen on jatkossa edelleenkin mahdollista, mutta se pitäisi tehdä peräkkäin. Meillä on monia opiskelijoita, jotka pystyvät tekemään tehokkaammin ja päällekkäin, jolloin valmistuminenkin kävisi nopeammin, niin minkä takia pitää laittaa tähän estettä tälle asialle. Ja niin kuin sanottu, jopa esityksen perusteluissa on todettu, että nämä vaikutukset ovat epävarmoja. En pitäisi tätä viisaana. Pitäisi ainakin miettiä, olisiko siinä vaikka joku vuoden siirtymäaika, että voit saattaa valmiiksi tai jotain. Tämä ei nyt tunnu kyllä hyvältä näin äkkipäätään mietittynä.