Holopainen Mari

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tärkeää kehittää rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää. Valitettavasti kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy useita ongelmia erityisesti koulutusjärjestelmän purkamisen osalta. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten koulutusjärjestelyjen ohella otettaisiin käyttöön järjestely, jossa jonkin muun ammatillisen koulutuksen jo suorittaneet, vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työn ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti työssäoppimiseen tämän ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja samaan aikaan vaikeuttaa vankiloiden ydintehtävien hoitoa. Vankimäärän voimakas kasvu kriminaalipolitiikan valintojen seurauksena vaikeuttaa vankiloiden työtä ja heikentää vankiloiden henkilöstön ja vankien kokemaa turvallisuutta. Tiedetään, että vankilat ovat monin paikoin jo ylitäysiä ja niissä on haasteita jopa perustoimintojen osalta. Tiedetään myös, että vankiloiden toimintaan liittyy yhä useammin haasteita järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, kuten ei, voisi sanoa, varmasti suurin osa lausunnonantajistakaan, sitä, että koulutusta siirretään vankiloihin. Tämä myös pirstoo koulutusjärjestelmää, sillä tyypillisesti koulutusta annetaan tietyssä yksikössä ja koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Tässä tapauksessa vankiloiden toimintaympäristöt ovat osittain eriytyneet ja toki niissä on sekä hyviä että huonoja toimintamalleja, mutta tässä tietysti haasteena on, että sitten koulutus näissä hyvin täysissä vankiloissa muotoutuu kunkin yksikön mukaisesti. Toki tämä on myös erittäin iso haaste henkilökunnalle. Myöskin vanginvartijoiden liitto tähän otti kantaa ja ei pitänyt tätä tarkoituksenmukaisena tapana järjestää koulutusta. Tässä on kyseessä, hieman niin kuin aiemmassa keskustelussa on todettu, tämmöinen laastarimalli tilanteeseen, jonka olisi voinut ratkaista toki muullakin tavalla. Uudistus on myös herättänyt jonkin verran huolta etukäteen mediassa, eikä syyttä. Tosiaankin tämä työssäoppimismalli, joka hajauttaa koulutusta eri vankiloihin, uhkaa koulutuksen laatua. Lisäksi jää hyvin epäselväksi, miten jatkossa tapahtuu koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen vaatima tutkimus. Tässä myöskin katkaistaan tämä opetusyhteistyö, ja ei ole mitään korvaavaa mallia siihen suunnitteilla korkeakoulujen kanssa. Todetaan, että ehkäpä jonkunlainen ostopalvelusopimus voi siinä sitten toimia, ja myös tätä useat lausunnonantajat pitivät hyvin ongelmallisena tapana toivoa, että koulutus tulee järjestettyä. Koulutusta ei voi tehdä ilman tutkimustyötä, johon sisällöt pohjautuvat, ja tämä on aika periaatteellinen kysymys etenkin tällaisessa tehtävässä, johon sisältyy paljon varsin isoakin julkisen vallan käyttöä. On tietysti meidän kaikkien etu, että vankiloissa toimii osaavia ihmisiä, jotka saavat sellaisen koulutuksen, joka antaa hyvät valmiudet tehdä sitä vaativaa työtä, ja tämän mukaan olisimme halunneet edetä. Tässä tosiaan myös hyvin paljon tietynlaista päätäntävaltaa siirtyy yhden henkilön alle, mikä ei ole koulutuksen järjestämisen kannalta tyypillinen malli, vaan yleensä koulutus järjestetään enemmän kollegiaalisesti työyhteisössä ja tehdään yhteisesti päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmien sisällöstä. Tämän takia olemme tähän jättäneet oman esityksemme, ja tämän valiokunnan päätöksenteon mukaisesti esitän, että 2. lakiehdotus hylätään ja hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausuma. Toivottavasti näistä huolista huolimatta näissä puitteissa, jotka nyt on tässä ainakin tuleville vuosille raamitettu, tehdään mahdollisimman hyvää työtä sen eteen, että koulutuksen laatua pyritään kaikesta huolimatta turvaamaan. Myöskin ajattelen, että isossa kuvassa on todella tärkeää, oli kyse poliisista, vanginvartijoista tai muista julkisista tehtävistä, joissa valtaa käytetään, että todella yhteiskunta panostaa sen koulutuksen laatuun ja tasalaatuisuuteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin herätti paljon keskustelua ja huolta asiantuntijoissa, ja lakivaliokunnassa sitä käsittelimme varsin perinpohjaisesti ja vielä pyysimme lausunnon sivistysvaliokunnalta, koska kyse on koulutusjärjestelmän keskeisestä osasta ja vanginvartijoiden koulutuksesta, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa ja jossa on tärkeätä, että meillä olisi sekä riittävästi ihmisiä tekemässä sitä työtä että sitten myöskin semmoinen koulutusjärjestelmä, joka tukee työtä. Tässä valitettavasti näitä ongelmia ei kuitenkaan suurimmilta osin korjattu, ja tässä tuon esiin muutamia keskeisiä haasteita, joita tähän esitykseen liittyy. Ensinnäkin on niin, että henkilöstöpula on aika merkittävä ja resurssivaje on aika merkittävä, ja tämä on ikään kuin tällainen purkka-, laastariratkaisu, joka tietyiltä osin myöskin kaventaa koulutuksen laatua, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu, etenkään siinä tilanteessa, kun tiedetään, että monessa maassa myöskin vanginvartijoiden koulutusta ja alan koulutusta ikään kuin enemmän parannetaan, sinne tuodaan lisää koulutusta. Nyt Suomessa haluttiin luoda tällainen mahdollisuus työssäoppimiseen ylitäysissä vankiloissa — jonka myöskin vanginvartijoiden liitto omassa lausunnossaan koki hyvin ongelmalliseksi — sen sijaan, että oltaisiin tähän nykyiseen järjestelmään luotu lisää mahdollisuuksia ja viety sitä eteenpäin. Tässä tietysti myös organisatoriset haasteet nousivat esiin, koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttaminen ja koulutuksesta ja opintosisällöistä päättäminen hyvin keskitetysti tämän hallituksen esityksen mukaan — hyvin poikkeuksellinen malli, jossa hyvin paljon päätösvaltaa viedään hyvin kapeille hartioille, pahimmassa tapauksessa ja monilta osin ihan yhden henkilön taakse, vaikka toki sitten esittelyt tekee laajempi porukka ihmisiä. Me tässä omassa hylkäysesityksessämme toimme esiin, että tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistehtävä pitäisi säilyttää myös tällä alalla. On todella erikoinen osa tätä esitystä, että tutkimus- ja koulutusvelvollisuuksia kavennetaan sen sijaan, että niitä vahvistettaisiin. Tästä oli myös jopa äänestys, jossa sitten hallituspuolueidenkin rivit hieman hajosivat, kun halusimme edistää sitä, että myöskin jatkossa varmistetaan se, että tarpeelliset pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Jostain syystä tämmöisiä koulutusjärjestelmiä, joita meillä muutamia Suomessa on, hyvin erillisiä, ei nyt hallitus katsonut sitten tältä osin sellaisiksi, että olisi kannattanut siellä erityisesti panostaa tutkimukseen ja koulutuksen laatuun. Mutta toivottavasti nyt sitten käytännössä näitä tehtäviä voidaan kuitenkin näissä puitteissa mahdollisimman hyvin tehdä. Tässähän nyt myöskin keskeytyy tämä vakiintunut koulutusyhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa ilman mitään korvaavaa ratkaisua, mikä ei useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ollut kestävä ratkaisu. Ikään kuin ilman mitään suunnitelmaa katkaistaan tämmöinen koulutusyhteistyö ja sitten ajatellaan, että ehkä se jollain ostopalvelulla onnistuu. Totta kai meillä täytyy olla sitä koulutuksellista ja tutkimuksellista osaamista myös siellä, missä tätä koulutusta järjestetään, ja sen lisäksi sitten vahvat tutkimusyhteistyöt. Tähän kohdistui paljon huolia asiantuntijoiden osalta. Eli siinä mielessä esitys on hyvin harmillinen, ja monilta osin lopputuloskin, kun tässä oli kuitenkin mahdollisuuksia myös tehdä niitä parannuksia, joilla me oltaisiin tätä koulutusjärjestelmää voitu vahvistaa. Asiaa käsiteltiin ja siitä kuultiin laajasti, mutta sitten tässä kävi kuten meidän suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä hyvin usein käy: hallitus sitten kuitenkin haluaa viedä omat esityksensä täältä eduskunnasta läpi ilman, että sitten itse asiassa se eduskunnan kuitenkin usein hyvin huolellinen työ voisi tuottaa sitä tulosta, jota se parhaimmillaan tuottaa. Totta kai tämä on mielestäni huolestuttava suunta. Kuitenkin eduskunnan tehtävänä on myös kuulla näitä asiantuntijoita ja sitten myöskin käyttää omaakin harkintaa siinä, että jos ilmeisiä ongelmia tulee esiin, niin niitä pyritään korjaamaan. Tämä vankimäärän voimakas kasvu on myös tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurausta, ja on aivan selvää, että tämä jatkuva kasvu on vaikeuttanut vankiloiden työtä ja heikentänyt niin henkilöstön kuin vankien kokemaa turvallisuutta ja myöskin tuottaa toki turvallisuusuhkia, heikentää myös vankien hyvinvointia ja sitten myöskin sitä jatkomahdollisuutta yhteiskunnan osana elämisessä. Ja tiedetään, että tähän kohdistuu myös yhä enemmän uhkia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, jolloin meidän on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että myöskin se koulutus on kunnossa eikä sitä riskiä oteta, niin kuin tässä nyt otetaan, että sitten osa siitä koulutuksesta halutaan viedä henkilöille, jotka tekevät sitä työtään ja myöskin ovat kovilla jo nykyisellään. On hyvin epäselvää — ja kävi myös tässä käsittelyssä selväksi, kuinka epäselvältä se vaikuttaa — kuinka siellä olisi aikaa sitten työssäoppimisen ohjaukseen näillä resursseilla. Siinäkin mielessä tämä on riski myös turvallisuuden kannalta, jos pahimmat arviot sitten toteutuvat. Tämä on totta kai herättänyt myös tältä osin paljon huolta niissä tahoissa, jotka sitä työtä tekevät ja tietävät sen nykyisen toiminnan. Sitten pitäisin vielä lopuksi tärkeänä myös sitä, että me mietittäisiin sitä koulutusjärjestelmää osana kansainvälistä tutkimusta ja muuta koulutusta, eikä niin, että näin keskeinen julkinen tehtävä eriytyy liiaksi niihin toimintakulttuureihin, joita esimerkiksi nyt tässä tapauksessa eri vankiloissa on. Sekään ei voi olla tavoitteena, että sitten tavallaan jätetään hyvin paljon sinne toiminnan harteille, jolloin siellä myös ne hyvät ja samalla huonot käytännöt uhkaavat siirtyä näille tuleville vanginvartijoille. Tämä ei voi olla koulutusjärjestelmän pohja, vaan siinä pitää olla kuitenkin se yhteinen tutkimuspohja, tutkimustieto, yhteiset käytännöt ja pätevä henkilökunta, joka antaa sitä koulutusta. Tässä oli huolta myös etäopintojen osalta siitä, miten ne pystytään järjestämään [Puhemies koputtaa] ja miten etäopinnot sitten käytännössä [Puhemies koputtaa] tukevat vanginvartijoiden koulutusta.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On myönteistä, että osoitetaan nuorille, että kannattaa kokeilla erilaisia opintovaihtoehtoja, vaikkei olisi opiskelupaikkaa saanutkaan. Korkeakouluista on kuitenkin kuulunut huolta siitä, ettei tämä kokeilussa maksettava korvaus kata opetuksen eikä ohjauksen todellisia kustannuksia. Niinpä tästä lisääntyneestä koulutuksesta valuisi kuluja korkeakoulujen maksettavaksi, ja nämä rahat ovat sitten luonnollisesti pois muusta koulutuksesta ja tutkimuksesta ja sen resursseista. Lisäksi on esitetty huolta, niin kuin täällä on aiemmin tuotu esiin, siitä, miten vapaan sivistystyön oppilaitokset pääsisivät mukaan tähän kokeiluun. Olisiko mahdollista kiiruhtaa Opin.fi-palvelun käyttöönoton laajentamista? Lisäksi olisi toki tärkeää, että koko väestön jatkuvan oppimisen edellytyksiä parannettaisiin. Näitä mahdollisuuksia tarvitsisi varmasti paljon laajempi porukka, etenkin kun aikuiskoulutustuen tilalle ei ole saatu mitään vastaavia ratkaisuja. Lisäksi toki on vielä esitetty huolta siitä, että olisi hienoa, jos muukin kuin suomen- ja ruotsinkielinen koulutustarjonta olisi tämän setelin piirissä.

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani kylläkin nostin esiin, että nämä talouspolitiikan epäonnistumiset eivät johdu ainoastaan hallituksesta, vaan myös Hormuzinsalmesta ja Venäjän aloittamasta sodasta ja niin edespäin. Mutta sitten kun täällä on kuultu näitä myönteisiä signaaleja talouden kehityksestä, niin ne ovatkin hallituspuolueiden näkökulmasta ainoastaan hallituksen ansiota. Näin on kuultu täällä istuntosalissa. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Tässä on melkoinen ristiriita. Ei tämä ole pelkästään viestinnällinen kysymys, vaan tämä hämärtää sen talouspolitiikan toimivuuden ja arvioinnin, kun hallitus ei pysty myöntämään eikä arvioimaan, mitkä päätökset toimivat ja mitkä eivät. Tämä on oikeasti vakava paikka. Jos vain sohlataan ja sitten selitellään ja valitaan sieltä mieleiset selitykset, niin ei Suomella ole toimivia keinoja käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän täytyy tiedostaa, että tuottavuuden kasvu on ollut todella heikkoa jo pitkään ja on aivan keskeistä investoida [Puhemies koputtaa] koulutukseen, tutkimukseen ja esimerkiksi korkeakoulutusasteen nostamiseen ilman, [Puhemies koputtaa] että korkeakoulutuksesta tehdään maksullista Suomessa.

Arvoisa puhemies! Selonteko vahvistaa sen, minkä olemme kaikki tienneet jo varsin pitkään: julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen päätöksillä. Hallituksen velkalaiva jatkaa seilaamistaan. Alijäämä ja velkaantuminen ovat enemmänkin mittareita seurauksista kuin koko talouden kestävyyden mitta. Olennaista on se, vahvistavatko päätökset talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin pitkän aikavälin rahoituspohjaa. Mistä hallituskauden talouspolitiikan epäonnistumiset johtuvat? Kyllä, osittain Hormuzinsalmesta, Venäjän aloittamasta sodasta, rakennusalan hiljenemisestä korkojen noustua ja suhdanteista, mutta tämä ei ole koko totuus. Katseet voi kääntää hetkeksi toiseen Pohjoismaahan Tanskaan. Tanskan valtiontalous on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vahva. Maa on tehnyt selviä budjettiylijäämiä, ja velkasuhde on pysynyt kohtuullisen matalana. Taustalla ovat erityisesti vahva työllisyys sekä lääke- ja vientiteollisuuden kasvu. Mitä Tanska on tehnyt? Tanskassa on investoitu tutkimukseen. Se pystyy tekemään strategisia investointeja. Se panostaa koulutukseen. Suomessakin kannattaa investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uuden korkean lisäarvon elinkeinorakenteeseen. Näin on sovittu jo viime kaudella parlamentaarisesti, ja tästä sovusta tulee pitää kiinni, jos ja kun Suomi haluaa nousta ylös tästä suosta. Mitä Orpon hallitus on tehnyt? Ensinnäkin romahduttanut suomalaisten luottamuksen ja ajanut politiikallaan ihmiset säästämään sukanvarteen. Toisekseen hallitus on perustellut lähes jokaisen leikkauksensa välttämättömyydellä. Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista on kutsuttu vastuulliseksi. Hallitus on toistuvasti väittänyt, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja, vaikka ne on pääministerille henkilökohtaisesti toimitettu. — Pääministeri ei nyt enää ole paikalla, mutta ne on hänelle toimitettu. [Juho Eerola: Se on varmaan lukemassa niitä!] Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä hallitukselta: Jos hallituksen leikkauslinja oli välttämätön julkisen talouden pelastamiseksi, miksi Suomi on silti liiallisen alijäämän menettelyssä? Jos juuri näitä leikkauksia oli välttämätöntä tehdä velkasuhteen vakauttamiseksi, miksi se silti kipuaa kohti 100 prosentin rajaa? Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kertoo ennen kaikkea hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus sanoi tekevänsä sopeutuksia kymmenen miljardin edestä. Selonteon perusteella hallituksen menoja pienentävien sopeutustoimien vaikutus on noin 3,7 miljardia euroa vuoden 2026 tasolla. Rahaa on riittänyt tehottomiin veroalennuksiin, ja lisää on tulossa. Veroalennuksia on kohdistettu fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja suurituloisimmille. Valtiovarainministeriön arvio tulevan yhteisöveroalennuksen itserahoittavuudesta on pudonnut noin 40 prosenttiin, kun vielä vuosi sitten arvio oli 60 prosenttia. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU-maiden korkeimmat työttömyysluvut. Samaan aikaan hallitus siirtää jo katsetta seuraavalle vaalikaudelle ja tuleviin sopeutustarpeisiin. Hallitus väittää korjaavansa taloutta, mutta todellisuudessa se siirtää laskua eteenpäin. Tämä on selonteon ydin. Hallitus on leikannut, mutta se ei ole saanut taloutta kuntoon. Hallitus on heikentänyt perusturvaa, mutta se ei ole saanut työllisyyttä nousuun. Hallitus on kurittanut pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja lapsiperheitä, mutta ei ole kääntänyt Suomen suuntaa. Talouspolitiikassa tarvitaan vaikuttavia, ei kurjistavia toimia. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen. Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumista ei voi jättää seuraavien ongelmaksi. Mutta taloutta voidaan vahvistaa toisin. Me karsisimme ympäristölle haitallisia tukia sen sijaan, että lasku kasataan aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten päälle. Me palauttaisimme työttömyysturvan, toimeentulotuen ja asumistuen suojaosat ja loisimme perustulomallin, jotta työn tekeminen olisi kannattavampaa. Me rakentaisimme kasvua koulutuksesta, tutkimuksesta, osaamisesta ja vihreästä siirtymästä, emme leikkaisi Suomen tulevaisuuden pohjaa alta. Me loisimme edellytyksiä uudelle työlle ja yrittäjyydelle. Kiertotalous, vihreät investoinnit, luovat alat ja pienyrittäjyys ovat juuri sitä tulevaisuuden kasvua, jota Suomen pitäisi nyt rakentaa. Ja me torjuisimme köyhyyttä, koska se on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti järkevää. Suomen talous ei nouse vain leikkaamalla, vaan sillä, että tänne syntyy uutta työtä, uusia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Talous on väline. Sen tehtävä on turvata lasten mahdollisuudet, luonnon elinvoima ja tulevien sukupolvien oikeus parempaan tulevaisuuteen. Vihreät eivät hyväksy hallituksen tehotonta linjaa, jossa talouden korjaamisen nimissä tehdään päätöksiä, jotka siirtävät laskua eteenpäin ja lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan pitäisi toimia täysin päinvastoin kuin nyt, mihin suuntaan ollaan valitettavasti menossa, eli näitä arkistoja pitäisi käyttää enemmän eikä vähemmän. Se, että niiden arkistojen luokse pääsyä näin dramaattisesti vaikeutetaan, tietysti tarkoittaa sitä, että niitä ei päästä käyttämään yhtä lailla. Täällä on moni puhunut, että on käynyt arkistokurssin, ja minäkin sellaisen olen käynyt ja pohdin, pitäisikö tällaiset kurssit tuoda vielä hieman laajemmin opiskelijoiden saataville. Ehkä myös jo aiemmin osaksi koulutusta näitä vierailuja olisi hyvä lisätä, ehkä jo siellä toisella asteella, miksei peruskoulussakin, jotta olisi parempi kuva siitä, millaista valtavan hienoa aineistoa meillä on nykyisellään saatavilla ja mitä sillä voi tehdä. Täällä on moni puhunut hienosti siitä, että nämä arkistot muodostavat sen meidän kansakunnan muistin ja sitä tulevaisuutta on hyvin vaikea rakentaa ilman, että me tiedetään, mistä me ollaan tultu. Totta kai täällä on taustalla hallituksen leikkaukset monesta tärkeästä asiasta suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta toivon, että tähän löydetään vielä ratkaisu ja että se ratkaisu ei ole näin epärealistinen, jos ajatellaan, että tämmöinen digitointi voisi korvata sen fyysisen läsnäolon. Totta kai on hyvä, jos aineisto saadaan myös digitoitua, mutta hyvin pieni osa siitä on digitoitu, ja siinä kestää vielä erittäin kauan aikaa, eikä meillä ole näin paljon aikaa hukattavaksi, että me voidaan tässä useita vuosia odottaa, ja vielä on hyvin epävarmaa tämän rahoituksen riittävyyden osalta. Itse asiassa edullisempaa on avata ne arkistot tutkijoiden saataville tällä hetkellä.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä debatissa moni toi esiin, tässä on kyseessä leikkaus sotemenoista. Tärkeä keskustelu ja eduskunnalle erittäin iso päätös, jonka hallitus nyt esittää ja todennäköisesti vie läpi hallituspuolueiden voimin. Sen sijaan hallitus on osoittanut soterahoitusta toissijaisiin kohteisiin myöskin sotesektorilla. Ministeri Ikonen sanoi, että nyt leikkauksia osoitetaan sellaisille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä, mutta tämä meidän sotemallihan perustuu siihen, että tämä rahoitus on valtion rahoitusta eikä se ole alueiden rahoitusta, koska alueilla ei ole sitä veronkanto-oikeutta — toisin kuin monet asiantuntijat ovat ehdottaneet. Myöskin vihreät ovat esittäneet viime kaudella, kun tätä sotemallia rakennettiin, että alueilla olisi verotusoikeus. Tämä tietysti loisi sellaisia kannustimia, joita moni täällä peräänkuuluttaa. Alueiden kannattaisi silloin hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti, kuten varmasti alueet nytkin yrittävät, mutta kyllähän tämä rahoitusmalli vie kannustimia, jos tosiaankin — kuten moni täällä on hyvin sanonut — asiat on hoidettu niin kuin edellytetään, on säästetty ja tehostettu, ja sitten sitä rahoitusta viedään niiltä alueilta vielä enemmän. Kyllä minä kannan suurta huolta siitä, että kun tässä tehdään Helsingille erittäin isot leikkaukset — joita myöskin moni Helsingin hallituspuolueiden kansanedustaja on ainakin ennen eduskuntakäsittelyä vastustanut — ja sitten samalla myös Uudellemaalle, niin meillä on pian todennäköisesti käsissä aikamoinen kriisi myös HUSin rahoituksen osalta, josta on jo leikattu hyvin merkittävästi rahaa, kun nämä alueet ovat ne, jotka sitä HUSia pääosin rahoittavat. Meidän yliopistollisessa sairaalassa tehdään todella tärkeää tutkimusta ihan kaikkien suomalaisten kannalta, myös muiden alueiden kannalta, mutta aika vähän sitä merkitystä täällä huomioidaan tässä keskustelussa. Nythän me tiedetään jo, että Suomessa eräiden syöpähoitojen tulokset ovat jääneet pahasti jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Eli ollaanko me pian siinä tilanteessa näiden leikkausten myötä, että meillä on yhä heikommat tulokset vakavien sairauksien hoitamisessa joiltain osin nähtävissä. Kyllähän se todennäköisesti siihen voi johtaa, jos näin isoja irtisanomisia, leikkauksia, joudutaan tekemään. Sitten samaan aikaan hallituksella riittää rahoitusta tämmöiseen yli 65-vuotiaiden fysioterapiakokeiluun. Tämä on varmasti ihan hyvä asia, mutta jos näitä asioita pitää tiukassa budjettitilanteessa pistää tärkeysjärjestykseen, niin kyllä tämä hallituksen valinta on aivan käsittämätön. Sanotaan, ettei ole rahoitusta, mutta sitten on täysin sattumanvaraisiin kokeiluihin kuitenkin aika paljon riittänyt rahoitusta. Pidän tätä linjaa kyllä kestämättömänä. Siitä minä olen samaa mieltä, että tätä rahoitusmallia pitää kehittää. Sen varmasti lähes kaikki ovat täällä allekirjoittaneet. Ja sitten uskon, että eri alueilla on eri näkemyksiä siitä, mihin suuntaan pitää kehittää, koska tämä on tällaista nollasummapeliä ainakin siihen asti, kun jonkinlainen verotusoikeus mahdollisesti joskus saadaan aikaiseksi. Mutta parlamentaarinen kehittäminen on erittäin vaikeaa, koska siellä on jokaisella alueella sitten omat puolustajansa. Ehkä sellaisia asioita, mitä voidaan kuitenkin yhteisesti todeta, on, että tämä diagnoosipohjainen malli on erittäin hankala toteuttaa. Siinä on monia puutteita tullut esiin. Tiedetään, miten niitä diagnooseja kirjataan eri tavoin eri alueilla ja tästä tulee erilaisia tuloksia sitten tälle rahoitusmallille. On myös tätä ylidiagnosointia ja niiden kirjauksia tapahtunut. Tästä olemme myöskin julkisuudessa saaneet lukea. Eli nämä insentiivit ovat ihan väärät monilta osin, kun pitäisi kannustaa siihen, että hyvinvointia lisätään ja terveyttä edistetään eikä maksimoida sitä sairastavuutta, mistä nyt sitten hyvin paljon tässä rahoitusmallissa maksetaan. Eli kyllä tämä tarvitsisi aivan erilaisen mallin, ja siinä mallissa sitten on varmasti tilaa niin järjestöille kuin yksityisille yrityksille, joiden osalta myöskin tämä soterahoituksen leikkaaminen on nyt tilanteessa, jossa sitten niin työterveydessäkin kuin muualla supistetaan niitä palveluita. Mutta kokonaisremontinhan tämä tarvitsisi ja vahvan panostuksen sinne julkiseen terveydenhuoltoon, että ihmiset pääsevät nopeasti hoitoon silloin, kun tarvitsevat sitä. Hallitus vie kyllä tätä koko terveydenhuoltojärjestelmää ihan toiseen suuntaan. Tässä tosiaan näitä väestömäärältään suuria, kasvavia alueita ihan kohtuuttomasti rangaistaan, niin kuin täällä on tuotu esiin, kun että asiat on hoidettu hyvin, ja sitten tuodaan leikkauksia siihen perään.

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, monet uudistukset, jotka nyt vaikuttavat opiskelijoiden elämässä, ovat sellaisia, joita moni meistä ei taas ole opintojen aikana vielä elänyt, joten ne mielikuvat saattavat olla nyt hieman vanhentuneita. Nythän on hyvin vahvasti jo painotettu ensikertalaisuuskiintiöitä. Opinto-oikeuksiin on tullut tietyt aikarajat, ja monet opiskelijat myös joutuvat hyvin lainapainotteisesti opiskelemaan, ja tietysti tiedämme, että on myös hyvin vaikea saada kesätöitä tällä hetkellä ja rahoittaa niitä opintoja. Nyt tämä muutos vielä tähän päälle, niin todellakin tällä voi olla opintoja pidentävä vaikutus eli aika lailla päinvastaisia vaikutuksia kuin mitä hallitus on ehkä tavoitellut. Opiskelijat joutuvat entistä tarkemmin miettimään, mihin hakevat, ja siitähän Suomessa itse asiassa ollaan haluttu päästä eroon, jotta ei tulisi näitä välivuosia ihan näin paljon. Nyt näyttää myös siltä, että hallitus on tuomassa maksullisen kaistan korkeakouluihin myöhemmin avoimen korkeakoulun kautta. Tietysti sitten on kysymys, mikä siitä tekee enää avoimen korkeakoulun, jos puhutaan, että täyden tutkinto-oikeuden voi tehdä maksullisesti. Se varmasti vastaisi pitkälti sitä tutkinto-oikeutta, joka nyt siellä korkeakoulujen puolella on maksuttomana. Tietysti tämänkaltaiset uudistukset vievät myös sitä maailmaa kohti. Me vihreissä ei kannateta sitä, että tehdään korkeakoulutuksesta maksullista. Me tiedetään, että on hyvin suuret vaikutukset sillä, miten tasa-arvoiset mahdollisuudet nuorilla on päästä etenemään juuri osaamisen perusteella, eikä haluta sellaista maailmaa, että tähän tulisi muutos, jossa raha ratkaisee. On totta, että meillä on pienenevät ikäluokat, mutta meillähän on myös semmoisia paikkoja, joihin halutaan, ja sitten on toisia opiskelupaikkoja, joista ei ole ihan niin paljon kysyntää. Kuten nuorisobarometri osoittaa, nuoret haluavat opiskella — se on hieno juttu — ja meidän kuulemisten mukaan näyttää siltä, että tämä kysyntä kohdistuu aika paljon yliopistoihin painotetusti, joten tätäkin varmasti tässä kannattaa miettiä, että meillä korkeakouluilla todella olisi sitten varaa myös avata uusia opiskelupaikkoja.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä todellakin ehdotetaan muutettavaksi yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia niin, että opiskeluoikeus päättyisi tilanteessa, jossa opiskelija ottaa vastaan uuden tutkintoon johtavan opiskeluoikeuden. Hallitus perustelee esitystä sillä, että se vähentäisi koulutuksen kasautumista ja nostaisi korkeakoulutettujen nuorten osuutta. Tämä ei kuitenkaan näytä toteutuvan lausunnonantajien tietojen perusteella. Emme todellakaan kaikkia hallituksen esityksiä vastusta, vaan arvioimme niitä aina sisällön perusteella. Tässä kohtaa tiedämme, että työttömyystilanne on erittäin huolestuttava ja myöskin muun muassa tekoäly tulee muuttamaan työmarkkinoita niin, että yhä useammat nuoret, mutta monet muutkin meistä, joutuvat hakeutumaan uusille aloille. Tässä tilanteessa tietysti olisi toivottavaa, että opiskelusta ja alanvaihdosta tehdään mahdollisimman helppoa. Näin ei kuitenkaan hallitus ole päättänyt tehdä, vaan nyt tässä tilanteessa todellakin alanvaihtoa hankaloitetaan. Näissä tilanteissa, joissa opiskelija todella haluaa suorittaa kaksi tutkintoa, joutuu hän hallituksen mallissa opiskelemaan ne peräjälkeen. On vaikea ymmärtää, mitä lisähyötyä saavutetaan sillä, ettei opintoja pysty suorittamaan lainkaan limittäin. Tämä voikin saamiemme tietojen mukaan johtaa siihen, että tutkintojen suorittamisen aika pidentyy, koska useampia tutkintoja todellakin voi opiskella vain peräkkäin. Tämä tuo myös hyvin paljon lisää tarpeetonta hallinnollista työtä. Aloituspaikkojen lisääminen ja niiden täysimääräinen resursointi korkeakouluille olisi todellinen keino koulutusasteen nostamiseksi. Suomi hyötyy siitä, että opiskelijat voivat tavoitella intohimojaan ja rakentaa itselleen opintokokonaisuuksia. Onkin erikoista, kuten täällä tuotiin esiin, että tämä pätee hallituksen mielestä ainoastaan Maanpuolustuskorkeakouluun ja Poliisiammattikorkeakouluun. Totta kai tunnistamme tämän tarpeen myös näissä opinahjoissa, mutta emme olisi kieltämässä myöskään muilta aloilta monialaista osaamista. Koulujärjestelmää on syytäkin kehittää, ja on toivottavaa, että lisätään erilaisia mahdollisuuksia opiskella sivuaineita nykyistä joustavammin. Tämä kulttuurimuutos olisi kuitenkin syytä saada aikaan porkkanan eikä kepin kautta. Myöskin ennakoitavuus puuttuu jälleen kerran tästä hallituksen esityksestä. Kannamme huolta myös lain valmistelun ja voimaansaattamisen nopeudesta. Tämä voi valitettavasti tulla yllätyksenä monelle. Ihmiset usein kuitenkin myös suunnittelevat tulevaisuuttaan aika pitkälle. Opinto-oikeuksien rajoittaminen vaikuttaa nuorten tulevaisuudensuunnitelmiin, ja olisi hyvä, että he tietäisivät jo hyvissä ajoin, mitä seurauksia heidän opintopaikkansa valinnoilla on. Jos laki tulee voimaan jo syksyllä ja koskee jo näitä tulevia opiskelijavalintoja, ei nuorilla tosiasiassa ole juurikaan aikaa varautua näihin seurauksiin. Näistä ja muista syistä, joita en kaikkia tässä ole luetellut, mutta ne ovat löydettävissä myös täältä meidän vastalauseesta, olemme vihreissä päätyneet siihen, että emme kannata tätä hallituksen esitystä. Tulemme myöskin esittämään sivistysvaliokunnassa esittämämme mukaisen vastalauseen, jota sivistysvaliokunnassa myös vasemmisto tuki. Valitettavasti tällä kertaa demarit ja keskusta eivät olleet oppositiorintamassa opiskelijoiden joustavien opinto-oikeuksien puolella. Pidän tätä lausumaa, joka tuotiin mietintöön, varsin vähäpätöisenä. Suoraan sanoen se, että vaaditaan tekemään selvitys tämän uudistuksen vaikutuksista, on minusta kyllä ihan tavanomaista lainvalmistelua, eli toivottavasti lainvalmistelun vaikutuksia selvitetään muutenkin kuin tällaisen ponnen avulla. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! On äärimmäisen tärkeää ja hienoa, että on laaja poliittinen yhteisymmärrys siitä, että digirajoituksia tarvitaan meidän nuortemme ja myös aikuisten tueksi. Yksi näkökulma, josta emme ole täällä vielä laajasti keskustelleet tänään, on se, että algoritmeilla, puhelinten käytöllä, sillä, että nuoret viettävät erittäin paljon aikaa somessa keskimäärin ja hakevat sieltä myös uutisia, on myös laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia ajatteluun. Me nähdään jo nyt ja ollaan nähty jonkin aikaa, että nuorten asenteet ja arvot eriytyvät niin, että nuoret naiset ovat arvoiltaan yhä enemmän liberaaleja ja nuoret miehet yhä konservatiivisempia, ei pelkästään Suomessa vaan laajemminkin. On tietysti hienoa, että nuoret pääsevät erilaisen tiedon äärelle ja he pystyvät itsekin tuottamaan tietoa — tämä on tervetullut muutos — mutta taustalla on kuitenkin tunnistettava se, että nämä somejätit, teknologiayhtiöt, hyvin epäavoimesti ohjaavat hyvin laajasti sitä, miten ja millaista sisältöä me nähdään. Tällä on eittämättä vaikutus myös nuorten ajatteluun. Tämä ei ole pelkästään hyvä ilmiö, että arvot eriytyvät niin vahvasti, vaan me tarvitaan niiden sosiaalisten kuplien lisäksi myös sellaista yhteistä keskustelukulttuuria, jossa nämä ajatukset kohtaavat ilman, että sinne tuodaan myöskin väärää tietoa, ihan selvästi myös disinformaatiota. Ja ennen kaikkea on tunnistettava, että me ei olla itse vastuussa siitä käyttäjinä vaan meitä ohjaillaan ja meidän ajankäyttöä ja sitä sisältöä ohjaillaan jostain muualta hyvin vahvasti somen kautta. Tämä ongelma me toki tiedetään, mutta me tarvitaan siihen myös ratkaisuja. Ruutuajan rajoitukset ovat tietysti yksi, samoin se, että nuoret käyttäisivät enemmän aikaa erilaisten lähteiden ääressä, eivät pelkästään siellä somessa ja niiden algoritmien ohjaamina. Mutta kyllä me tarvitaan myös enemmän omavaraisuutta ja enemmän niitä eurooppalaisia pelisääntöjä meille digiajankäyttöön, jotta me emme ole sitten jonkun muun ohjattavissa. Ihan loppuun haluaisin vielä tuoda esiin sen, että kun olen itsekin puhunut paljon kännykkärajoituksista ja siitä, että me niitä tarvitaan enemmän, niin aina tulee palaute joltain nuorelta, joka sanoo, että me tarvitaan näitä puhelimia, minä olen yksin, me ollaan yksinäisiä, ja se puhelin ja se some ja sinne uppoutuminen on keino paeta siitä yksinäisyydestä koulupäivän tai välitunnin aikana. Minun mielestäni tämä hätä pitää kuulla. Se ratkaisu ei varmasti ole kestävä, että tälle nuorelle tarjotaan mahdollisuus paeta sinne someen eikä mitään muuta apua. [Puhemies koputtaa] Myös tämä meidän täytyy huomioida ja auttaa nuoria saamaan ystäviä ja olla osa yhteisöä.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on sukupolvi, jonka osalta emme ole osanneet toimia ja joka on jäänyt ikään kuin heitteille digilaitteiden käytön osalta, kun aikuiset eivät ole osanneet antaa rajoituksia — eivät itselleen eivätkä nuorillekaan. On hyvä, että asiaan on nyt vihdoin herätty. Laaja tutkimusnäyttö myöskin puoltaa sitä, että älypuhelimien liiallinen käyttö heikentää keskittymistä ja lisää nuorten kuormitusta. Nuoret ovat itse tuoneet tämän esiin myös tuoreessa nuorisobarometrissa. Sosiaalisen median paineet oli yksi nuoria kuormittavista asioista, jonka he vahvasti nostivat esiin. Nämä algoritmit ja muut laitteet on tietysti suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla koukuttamaan meitä kaikkia. Siellä on parhaat tutkijat taustalla testaamassa, mikä saa meidät viettämään kaikkein eniten aikaa kyseisen palvelun parissa. Itsesäätely on todella vaikeaa, ja erityisesti se on vaikeaa nuorille. Tämä me tiedetään. Nämä rajoitukset parantavat oppimistuloksia, ja erityisesti vaikutukset nähdään niillä oppilailla, jotka ovat suoriutuneet heikommin. Tämä on tietysti keskeinen asia, kun me pohditaan, miten oppimiseroja voidaan kaventaa. Kyse ei ole pelkästään yksilön valinnasta eikä yksilövaikutuksista, vaan kyse on semmoisesta ympäristöstä, joka me luodaan, myös kulttuurisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä, jonka perusteella me kaikki tietysti toimemme asetamme, ja tietysti nuoret elävät vahvasti siinä ympäristössä siten kuin muutkin nuoret tekevät. Ja kyse ei ole myöskään edes yksilöhaitoista vaan haitoista meidän koko yhteiskunnalle, jos me emme pysty toimimaan riittävästi ja asettamaan niitä järkeviä reunaehtoja digilaitteiden liialliselle käytölle. Mehän tiedetään, että monessa maassa käyttö on aivan erilaista. Nuorille ei edes hankita kännyköitä monessa Euroopan maassa ennen kuin he ovat todellakin esimerkiksi yläasteikäisiä. Suomessa on ollut aivan erilainen kulttuuri kännykkämaana. Nyt tämä on muuttumassa, ekaluokkalaisille hankitaan esimerkiksi älykelloja hyvin laajasti, mutta kuten puheen alussa totesin, meillä on kyllä tietyllä tavalla tämän osalta myös semmoinen sukupolvi, jolle me ei olla osattu olla aikuisia. Me ollaan tuettu kännykkärajoituksia myös kunnissa. Me ollaan tehty paljon ja laajasti töitä poliittisesti sen eteen, että me ollaan saatu tämä nykyinen lainsäädäntö. Siinä valitettavasti on ihan selkeitä aukkoja. Siellä ei ole välituntien osalta riittävää selkänojaa, ja nämä käytännöt ovat erilaisia kouluissa. Tätähän myös vastalauseessa, kun tämä lainsäädäntö oli käsittelyssä, muun muassa vihreät kannattivat, elikkä oltaisiin haluttu laajentaa kännykkärajoitukset myös välitunneille, mutta se ei silloin menestynyt. Näen tämän edustaja Siposen esityksen erittäin hyvänä, ja toivon, että se etenee, kun me sitä päästään käsittelemään. On tärkeätä, että me luodaan niitä pelisääntöjä ja digirauhaa myös toiselle asteelle. Tätä ovat opiskelijat itsekin toivoneet. Meillä Helsingissä on paljon nuoria ja lapsia, ja esimerkiksi lukiolaiset ovat esittäneet huolensa siitä, että meillä on aivan liian paljon digimateriaalia lukioissa käytössä. Me toivotaan ja ollaan tehty töitä sen eteen jo, että saadaan sinne lisää oppikirjoja, koska nimenomaan nuoret ovat myös itse tätä toivoneet. On myös niin, että nyt kun tälle esitykselle laajentaa kännykkäkieltoa toiselle asteelle on yhä enemmän tukea, niin on aivan selvää, että se palaute koskee myös ammatillista oppimista, ja siellä myöskin nämä keskittymisongelmat, somekuormitus ja unihäiriöt, näkyvät. Toivon todella — koska tälle asialle on ollut laaja poliittinen yhteisymmärrys ja näkemys siitä, että me tarvitaan digirauhaa nuorille — että tämä lakialoite etenee, ja ainakin itse aion tehdä töitä sen eteen. Me pystytään tarjoamaan parempaa arkea nuorille ja lapsille. Me nähdään se jo nyt kouluissa. Välitunneilla on enemmän vuorovaikutusta: siellä pelataan, siellä urheillaan enemmän sen sijaan, että kaikki ovat tämän laitteen äärellä, vaikkakin vierekkäin. Mutta kuten vastalauseessa hyvin todettiin tämän lain käsittelyssä kännykkärajoituksista, niin kyseessä on kyllä valitettavasti usein myös epäsosiaalinen media. Meillä aikuisilla on vastuu tehdä tutkittuun tietoon pohjautuvia päätöksiä, jotka antavat lapsille ja nuorille aikaa tehdä muutakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On selvää, että keskeiset tieliikennehankkeet ovat tärkeitä, mutta hämmentävää kyllä tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa on, että oikeastaan mitään muuta liikennehanketta ei nähty tärkeänä. Lähes kaikki muu sivuutettiin, etenkin hallituspuolueiden toimesta. Samaan aikaan on aivan selvää, että talous ei toimi vain raskaan liikenteen varassa. Niin palvelualat, Suomen talouden kannalta elintärkeät sellaiset, kuin esimerkiksi tietointensiiviset alat, monet Suomen johtavista yrityksistä, ovat täysin riippuvaisia toimivasta joukkoliikenteestä, samoin sairaalat, koulut ja niin edelleen. Kuvaavaa on, että ministeri Ranne sanoi suoraan, että ilmastotavoitteet eivät ole hallituksen prioriteetti. Tämä lisää suomalaisten kustannuksia ja riippuvuutta tuontipolttoaineista sekä sivuuttaa ilmastokriisin. Samoin sivuutettiin monien suomalaisten, etenkin keski- ja pienituloisten, huoli siitä, että joukkoliikenteen lipunhinnat uhkaavat karata käsistä.

Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrin luvut ovat todellakin hälyttäviä. Vain alle viidennes nuorista suhtautui maailman tulevaisuuteen optimistisesti. Jopa 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta, ja syystä. Yli joka viides nuori on työtön. Yksittäisiin kesätyöhakuihin on tullut jopa 10 000 hakemusta. Nyt hallitus lisää määräaikaisuuksia, ja ne tulevat heikentämään aivan erityisesti nuorten ja naisten asemaa. Hallitus on ottanut käyttöön nuorten työllistymissetelin, mutta se ei riitä. Samaan aikaan hallitus lisää epävarmuuksia työmarkkinoilla sekä leikkaa koulutuksesta, nuorisotyöstä ja nuorten toimeentulosta. Arvoisa työministeri Marttinen, miten hallitus aikoo muuttaa politiikkaansa, jotta nuoret voivat siirtyä työmarkkinoille, jotka toimivat ja ovat reilut sekä sukupolvien että sukupuolien näkökulmasta?

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Puheoikeus tässä salissa on harvinaista ja äänestäjiltä saatu suuri luottamus, ja mikä olisikaan tärkeämpi aihe pitää ensimmäinen puheenvuoro ensimmäisenä päivänä kansanedustajana tällä kaudella kuin kirjallisuus. Suuri kiitos tästä mahdollisuudesta. Kotimaista kirjallisuutta ei synny ilman tekijöitä, eikä Suomella ole sellaiseen köyhtymiseen varaa. Hallituksen päätös korottaa kirjojen arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin on kohtuuton kirjailijoiden kannalta ja uhkaa erityisesti lasten ja nuorten lukutaitoa. Tanska on luopunut kirjojen myyntiverotuksesta kokonaan, ja näin Suomi on kovimmin kirjojen myyntiä verottava maa Euroopassa. Jo vuonna 2022 EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaisesti jäsenmaat ovat voineet laskea kirjojen veron nollaan. Nostin asiaa tällöin esiin, ja tavoite kuuluu myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin. Orpon hallitus vei kuitenkin Suomea toiseen suuntaan nostaen verotuksen huippuunsa samalla, kun työttömyysluvut uhkaavat olla myös Euroopan kärkisijoilla. Jokainen hallitus jättää jälkensä tähän maahan, tekee valintansa. Erityisen huolestuttavaa on, jos ei uskota siihen, että kaikilla pitää olla mahdollisuus oppia ja sivistyä. Olemme kuulleet valtiovarainministeriön toiveista karsia ammatillisen koulutuksen yleissivistäviä opintoja. Mihin katosi ajatus siitä, että Suomessa pärjätään vain laajalla kansansivistyksellä työn murroksessa? Alustatalous on vienyt kirjailijoiden tulot minimiin. On syytä tukea sellaisia eurooppalaisia alustoja, jotka myös antavat kirjailijoille toimeentulon ja tukevat heidän omaa työtään heidän omilla ehdoillaan. On muistettava myös, että vaativa kirjallisuuden kääntäminen on taidetta. Pienet valinnat, puhetyylit ja murteet muokkaavat kokonaisuuden, ja tämä taito ja osaaminen ei saa kadota Suomesta. Lukeminen on ajattelun väline. Jo puolen tunnin päivittäinen lukeminen parantaa merkittävästi lukutaitoa ja ymmärrystä. Teemme yhteiskuntana väärin, jos sitä ei anneta kaikille lapsille ja nuorille. Tämä ei ole vain yksilökysymys, sillä sillä on vaikutusta siihen, miten yhteiskuntana pärjäämme. Kriittinen ajattelu on yhä keskeisempää, kun yksinkertaiset tehtävät automatisoituvat tekoälyn tai sen seuraajien myötä. Olenkin iloinen, että kouluissa on ryhdytty määrätietoisesti edistämään lukemista. Kirjallisuuden avulla voi matkustaa maailman ääriin mistä tahansa. Kirjastot ovat tässä työssä keskeisiä. Ne mahdollistavat kaikille pääsyn kirjoihin, tietoon ja mielikuvitukseen taustasta riippumatta. Kielitaidon herkkyysvaihe on jo varhain, ja siksi varhaiskasvatukseen panostaminen on myös sijoitus tulevaisuuteen ja tulevaan lukutaitoon. Edustaja Hopsun aloite kirjojen arvonlisäveron laskemisesta nollaan on erittäin kannatettava. Tänä päivänä sosiaalinen media vie ajankäyttöä monilta ja tekee keskittymisen vaikeaksi myös päättäjillä. Lukeminen sen sijaan antaa tilaa uusille ajatuksille ja syvällisemmälle pohdinnalle, toivottavasti myös täällä eduskunnassa. Aina välillä tulee mieleen nykykeskustelussa isoäitini isoisä Juho Pöksyläinen, joka 1800-luvulla syntyi, kävi ainoastaan kiertokoulun mutta perusti yli 700 niteen kotikirjaston. Köyhässä Suomessa uskottiin lukemiseen ja lukutaitoon. Tämä on yksi esimerkki, joka muistuttaa minua siitä, miten tärkeää on mahdollistaa kirjallisuus, tieto ja oppiminen kaikille ja miten olemme uskoneet Suomessa, että tämän avulla me pärjäämme tulevaisuudessakin. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Lukeminen ja kirjallisuus eivät ole vain kulttuuria, ne ovat demokratian, sivistyksen ja kestävän tulevaisuuden perusta. Se määrittää, millaisessa yhteiskunnassa myös lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään. — Kiitos.