Holopainen Mari

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti on tärkeää, että pystymme vastaamaan turvallisuusuhkiin, mutta kyllä tähän kokonaisuuteen liittyy myös paljon huolia, joita lausunnonantajat ovat tuoneet esiin. On tärkeää, että rikostiedustelua ei laajenneta kansalaisoikeuksien kustannuksella. Nyt on tullut jo nykyisen lainsäädännön puitteissa esiin tapauksia, jotka ovat herättäneet kysymyksiä näiden toimivaltuuksien tarkkarajaisuudesta ja oikeasta asteesta. Erityisesti julkisuudessa ovat olleet esillä Elokapina-aktivistien valvonta ja myöskin sivullisiin, jopa alaikäisiin omaisiin kohdistunut tiedustelu. Tietysti tässä huolestuttavaa on se, että tässä hiljattain Sisä-Suomen poliisilaitoksen oma laillisuusvalvonta on kiinnittänyt huomiota ja arvostellut Elokapina-aktivistien televalvontaa koskevien lupahakemusten perusteluja. Laillisuusvalvonnan mukaan hakemuksista ei selvästi ilmennyt, mihin perustui oletus siitä, että juuri valvonnan kohteeksi valitut henkilöt syyllistyisivät hakemuksen perusteena olleeseen rikokseen. Tämä on tämänkin takia ajankohtaista, mutta myös lainsäädännön kokonaisuus, jossa on tullut useita muutoksia, vaatisi aika selkeätä tarkastelua oikeasuhtaisuuden ja tarkkarajaisuuden osalta. On selvää, että esimerkiksi tässä tapauksessa esiin tullut mielenosoittaminen, järjestötoiminta, viranomaiskritiikki ja muu rauhanomainen yhteiskunnallinen osallistuminen eivät ole turvallisuusuhkia, ja niistä ei saa muodostua perustetta salaisen valvonnan myöntämiselle. Jos ihmiset joutuvat pohtimaan, voiko yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen johtaa heidän tai heidän läheistensä seurantaan, seurauksena voi olla haitallinen pelotevaikutus ja viime kädessä demokratian kaventuminen. On tärkeää kirjata selkeästi, ettei laillinen kansalaisyhteiskunnan toiminta itsessään voi muodostaa perustetta rikostiedustelulle. Tässä huolia on noussut esiin myös median suunnalta siinä, miten turvataan mahdollisuus medialle toimia niin kuin heille kuuluu, ja myöskin sen osalta, että voidaan lähdesuoja siellä taata. Yhtä kaikki on etenkin tämän hallituksen aikana tietysti leimallista se, että poliisin toimivaltuuksia tämänkaltaisissa kysymyksissä laajennetaan, mutta ottaen tosiaan huomioon, että poliisin omakin laillisuusvalvonta on joutunut näihin tapauksiin puuttumaan, on kyllä kyseenalaista, miten paljon näitä uusia ja nykyistä laajempia tiedusteluvaltuuksia kannattaa antaa. Lausuntopalautteissa on kuitenkin myös esityksiä siitä, miten tätä tarkkarajaisuutta voidaan parantaa. Siinä mielessä ajattelen, että keinoja on viedä eteenpäin sekä parempaa puuttumista rikoksiin että samalla pitää huolta siitä, että kansalaisoikeuksia ei kavenneta. Tämä on äärimmäisen tärkeätä tässä ajassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi tärkeää kehittää rikosseuraamusalan koulutusjärjestelmää. Valitettavasti kuitenkin tähän kokonaisuuteen liittyy useita ongelmia erityisesti koulutusjärjestelmän purkamisen osalta. Esityksen mukaan rikosseuraamusalan tutkinnon nykyisten koulutusjärjestelyjen ohella otettaisiin käyttöön järjestely, jossa jonkin muun ammatillisen koulutuksen jo suorittaneet, vartijan määräaikaisessa virassa työskentelevät voisivat työn ohessa suorittaa kyseisen tutkinnon. Opetuksen painopisteen siirtäminen voimakkaasti työssäoppimiseen tämän ehdotetun työssäoppimismallin mukaisesti uhkaa heikentää koulutuksen laatua ja samaan aikaan vaikeuttaa vankiloiden ydintehtävien hoitoa. Vankimäärän voimakas kasvu kriminaalipolitiikan valintojen seurauksena vaikeuttaa vankiloiden työtä ja heikentää vankiloiden henkilöstön ja vankien kokemaa turvallisuutta. Tiedetään, että vankilat ovat monin paikoin jo ylitäysiä ja niissä on haasteita jopa perustoimintojen osalta. Tiedetään myös, että vankiloiden toimintaan liittyy yhä useammin haasteita järjestäytyneen rikollisuuden osalta. Emme pidä tarkoituksenmukaisena, kuten ei, voisi sanoa, varmasti suurin osa lausunnonantajistakaan, sitä, että koulutusta siirretään vankiloihin. Tämä myös pirstoo koulutusjärjestelmää, sillä tyypillisesti koulutusta annetaan tietyssä yksikössä ja koulutuksen laatu pystytään varmistamaan. Tässä tapauksessa vankiloiden toimintaympäristöt ovat osittain eriytyneet ja toki niissä on sekä hyviä että huonoja toimintamalleja, mutta tässä tietysti haasteena on, että sitten koulutus näissä hyvin täysissä vankiloissa muotoutuu kunkin yksikön mukaisesti. Toki tämä on myös erittäin iso haaste henkilökunnalle. Myöskin vanginvartijoiden liitto tähän otti kantaa ja ei pitänyt tätä tarkoituksenmukaisena tapana järjestää koulutusta. Tässä on kyseessä, hieman niin kuin aiemmassa keskustelussa on todettu, tämmöinen laastarimalli tilanteeseen, jonka olisi voinut ratkaista toki muullakin tavalla. Uudistus on myös herättänyt jonkin verran huolta etukäteen mediassa, eikä syyttä. Tosiaankin tämä työssäoppimismalli, joka hajauttaa koulutusta eri vankiloihin, uhkaa koulutuksen laatua. Lisäksi jää hyvin epäselväksi, miten jatkossa tapahtuu koulutuksen kehittäminen ja koulutuksen vaatima tutkimus. Tässä myöskin katkaistaan tämä opetusyhteistyö, ja ei ole mitään korvaavaa mallia siihen suunnitteilla korkeakoulujen kanssa. Todetaan, että ehkäpä jonkunlainen ostopalvelusopimus voi siinä sitten toimia, ja myös tätä useat lausunnonantajat pitivät hyvin ongelmallisena tapana toivoa, että koulutus tulee järjestettyä. Koulutusta ei voi tehdä ilman tutkimustyötä, johon sisällöt pohjautuvat, ja tämä on aika periaatteellinen kysymys etenkin tällaisessa tehtävässä, johon sisältyy paljon varsin isoakin julkisen vallan käyttöä. On tietysti meidän kaikkien etu, että vankiloissa toimii osaavia ihmisiä, jotka saavat sellaisen koulutuksen, joka antaa hyvät valmiudet tehdä sitä vaativaa työtä, ja tämän mukaan olisimme halunneet edetä. Tässä tosiaan myös hyvin paljon tietynlaista päätäntävaltaa siirtyy yhden henkilön alle, mikä ei ole koulutuksen järjestämisen kannalta tyypillinen malli, vaan yleensä koulutus järjestetään enemmän kollegiaalisesti työyhteisössä ja tehdään yhteisesti päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmien sisällöstä. Tämän takia olemme tähän jättäneet oman esityksemme, ja tämän valiokunnan päätöksenteon mukaisesti esitän, että 2. lakiehdotus hylätään ja hyväksytään vastalauseen 1 mukainen lausuma. Toivottavasti näistä huolista huolimatta näissä puitteissa, jotka nyt on tässä ainakin tuleville vuosille raamitettu, tehdään mahdollisimman hyvää työtä sen eteen, että koulutuksen laatua pyritään kaikesta huolimatta turvaamaan. Myöskin ajattelen, että isossa kuvassa on todella tärkeää, oli kyse poliisista, vanginvartijoista tai muista julkisista tehtävistä, joissa valtaa käytetään, että todella yhteiskunta panostaa sen koulutuksen laatuun ja tasalaatuisuuteen. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys todellakin herätti paljon keskustelua ja huolta asiantuntijoissa, ja lakivaliokunnassa sitä käsittelimme varsin perinpohjaisesti ja vielä pyysimme lausunnon sivistysvaliokunnalta, koska kyse on koulutusjärjestelmän keskeisestä osasta ja vanginvartijoiden koulutuksesta, jossa käytetään merkittävää julkista valtaa ja jossa on tärkeätä, että meillä olisi sekä riittävästi ihmisiä tekemässä sitä työtä että sitten myöskin semmoinen koulutusjärjestelmä, joka tukee työtä. Tässä valitettavasti näitä ongelmia ei kuitenkaan suurimmilta osin korjattu, ja tässä tuon esiin muutamia keskeisiä haasteita, joita tähän esitykseen liittyy. Ensinnäkin on niin, että henkilöstöpula on aika merkittävä ja resurssivaje on aika merkittävä, ja tämä on ikään kuin tällainen purkka-, laastariratkaisu, joka tietyiltä osin myöskin kaventaa koulutuksen laatua, mikä ei tietenkään ole oikea ratkaisu, etenkään siinä tilanteessa, kun tiedetään, että monessa maassa myöskin vanginvartijoiden koulutusta ja alan koulutusta ikään kuin enemmän parannetaan, sinne tuodaan lisää koulutusta. Nyt Suomessa haluttiin luoda tällainen mahdollisuus työssäoppimiseen ylitäysissä vankiloissa — jonka myöskin vanginvartijoiden liitto omassa lausunnossaan koki hyvin ongelmalliseksi — sen sijaan, että oltaisiin tähän nykyiseen järjestelmään luotu lisää mahdollisuuksia ja viety sitä eteenpäin. Tässä tietysti myös organisatoriset haasteet nousivat esiin, koulutuskeskuksen johtokunnan lakkauttaminen ja koulutuksesta ja opintosisällöistä päättäminen hyvin keskitetysti tämän hallituksen esityksen mukaan — hyvin poikkeuksellinen malli, jossa hyvin paljon päätösvaltaa viedään hyvin kapeille hartioille, pahimmassa tapauksessa ja monilta osin ihan yhden henkilön taakse, vaikka toki sitten esittelyt tekee laajempi porukka ihmisiä. Me tässä omassa hylkäysesityksessämme toimme esiin, että tämä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistehtävä pitäisi säilyttää myös tällä alalla. On todella erikoinen osa tätä esitystä, että tutkimus- ja koulutusvelvollisuuksia kavennetaan sen sijaan, että niitä vahvistettaisiin. Tästä oli myös jopa äänestys, jossa sitten hallituspuolueidenkin rivit hieman hajosivat, kun halusimme edistää sitä, että myöskin jatkossa varmistetaan se, että tarpeelliset pätevyysvaatimukset ovat olemassa. Jostain syystä tämmöisiä koulutusjärjestelmiä, joita meillä muutamia Suomessa on, hyvin erillisiä, ei nyt hallitus katsonut sitten tältä osin sellaisiksi, että olisi kannattanut siellä erityisesti panostaa tutkimukseen ja koulutuksen laatuun. Mutta toivottavasti nyt sitten käytännössä näitä tehtäviä voidaan kuitenkin näissä puitteissa mahdollisimman hyvin tehdä. Tässähän nyt myöskin keskeytyy tämä vakiintunut koulutusyhteistyö Laurea-ammattikorkeakoulun kanssa ilman mitään korvaavaa ratkaisua, mikä ei useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ollut kestävä ratkaisu. Ikään kuin ilman mitään suunnitelmaa katkaistaan tämmöinen koulutusyhteistyö ja sitten ajatellaan, että ehkä se jollain ostopalvelulla onnistuu. Totta kai meillä täytyy olla sitä koulutuksellista ja tutkimuksellista osaamista myös siellä, missä tätä koulutusta järjestetään, ja sen lisäksi sitten vahvat tutkimusyhteistyöt. Tähän kohdistui paljon huolia asiantuntijoiden osalta. Eli siinä mielessä esitys on hyvin harmillinen, ja monilta osin lopputuloskin, kun tässä oli kuitenkin mahdollisuuksia myös tehdä niitä parannuksia, joilla me oltaisiin tätä koulutusjärjestelmää voitu vahvistaa. Asiaa käsiteltiin ja siitä kuultiin laajasti, mutta sitten tässä kävi kuten meidän suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä hyvin usein käy: hallitus sitten kuitenkin haluaa viedä omat esityksensä täältä eduskunnasta läpi ilman, että sitten itse asiassa se eduskunnan kuitenkin usein hyvin huolellinen työ voisi tuottaa sitä tulosta, jota se parhaimmillaan tuottaa. Totta kai tämä on mielestäni huolestuttava suunta. Kuitenkin eduskunnan tehtävänä on myös kuulla näitä asiantuntijoita ja sitten myöskin käyttää omaakin harkintaa siinä, että jos ilmeisiä ongelmia tulee esiin, niin niitä pyritään korjaamaan. Tämä vankimäärän voimakas kasvu on myös tietoisten kriminaalipoliittisten valintojen seurausta, ja on aivan selvää, että tämä jatkuva kasvu on vaikeuttanut vankiloiden työtä ja heikentänyt niin henkilöstön kuin vankien kokemaa turvallisuutta ja myöskin tuottaa toki turvallisuusuhkia, heikentää myös vankien hyvinvointia ja sitten myöskin sitä jatkomahdollisuutta yhteiskunnan osana elämisessä. Ja tiedetään, että tähän kohdistuu myös yhä enemmän uhkia kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, jolloin meidän on erityisen tärkeätä huolehtia siitä, että myöskin se koulutus on kunnossa eikä sitä riskiä oteta, niin kuin tässä nyt otetaan, että sitten osa siitä koulutuksesta halutaan viedä henkilöille, jotka tekevät sitä työtään ja myöskin ovat kovilla jo nykyisellään. On hyvin epäselvää — ja kävi myös tässä käsittelyssä selväksi, kuinka epäselvältä se vaikuttaa — kuinka siellä olisi aikaa sitten työssäoppimisen ohjaukseen näillä resursseilla. Siinäkin mielessä tämä on riski myös turvallisuuden kannalta, jos pahimmat arviot sitten toteutuvat. Tämä on totta kai herättänyt myös tältä osin paljon huolta niissä tahoissa, jotka sitä työtä tekevät ja tietävät sen nykyisen toiminnan. Sitten pitäisin vielä lopuksi tärkeänä myös sitä, että me mietittäisiin sitä koulutusjärjestelmää osana kansainvälistä tutkimusta ja muuta koulutusta, eikä niin, että näin keskeinen julkinen tehtävä eriytyy liiaksi niihin toimintakulttuureihin, joita esimerkiksi nyt tässä tapauksessa eri vankiloissa on. Sekään ei voi olla tavoitteena, että sitten tavallaan jätetään hyvin paljon sinne toiminnan harteille, jolloin siellä myös ne hyvät ja samalla huonot käytännöt uhkaavat siirtyä näille tuleville vanginvartijoille. Tämä ei voi olla koulutusjärjestelmän pohja, vaan siinä pitää olla kuitenkin se yhteinen tutkimuspohja, tutkimustieto, yhteiset käytännöt ja pätevä henkilökunta, joka antaa sitä koulutusta. Tässä oli huolta myös etäopintojen osalta siitä, miten ne pystytään järjestämään [Puhemies koputtaa] ja miten etäopinnot sitten käytännössä [Puhemies koputtaa] tukevat vanginvartijoiden koulutusta.

Arvoisa rouva puhemies! Olisin myös kiinnittänyt huomiota siihen, että dataa ja tietoliikennettä tulisi tarkastella yhä vahvemmin myös geopoliittisena kysymyksenä. Olisinkin tiedustellut, mitä mieltä ministeri on näistä viimeaikaisista käänteistä. Data ja teknologia tosiaankin ovat osa huoltovarmuutta, vaikka niitä ei vielä sellaisiksi riittävästi mielletä. Nyt olisi tärkeää, että EU-maat sopisivat mahdollisimman vahvasti yhdessä, miten toimitaan, eikä niin, että tehdään kahdenvälisiä sopimuksia esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa. Näin kuitenkin on tekoälyliittouman osalta tehty. Minkälainen näkemys Suomella on datan ja teknologian ja kansainvälisten sopimusten merkityksestä tällä hetkellä, ja tulisiko ministerin mielestä toimia enemmänkin EU:n [Puhemies koputtaa] yhteisrintamana?

Arvoisa rouva puhemies! Suurin uhka planeetalle on se, että ajatellaan, että joku muu pelastaa sen. Orpon hallitus on valitettavasti valinnut tämän tien. Suomen hiilineutraalisuustavoitteen ja esitettyjen toimien välillä ammottaa valtava kuilu. Käsittelyssä olevan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman pitäisi olla se keskeinen väline, jolla Suomi saavuttaa sekä kansalliset että EU-tason ilmastotavoitteet taakanjakosektorilla, erityisesti liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa. Esitetty toimenpidepaketti jää kokonaisuudessaan kauas siitä tasosta, joka olisi tarpeen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Ilmasto‑ ja ympäristöpolitiikan toimet ovat tällä kaudella heikentyneet. Täällä salikeskustelussa olen lyhyessä ajassa kuullut toistuvasti, kuinka monet hallituspuolueiden edustajat ovat tyytyväisiä ilmastotekojen tyssäämiseen. Jos hallituksen ilmastopolitiikkaa johtava kokoomus on tästä eri mieltä, missä on johtajuus, joka tämän linjan haastaisi? Tieteen viestiä kyseenalaistetaan toistuvasti Viimeksi eilen salikeskustelussa perussuomalaisten edustaja kertoi, kuinka ilmastokriisistä uutisoidaan hänen mielestään liikaa. Turpeen käytön tukeminen on sen sijaan ilahduttanut monia hallituspuolueiden edustajia. [Oikealta: Syystäkin!] Peräpeiliin katsomalla ei kuitenkaan pärjätä. Vaikka akuutit turvallisuushuolet ja konservatiivisemmat poliittiset puolueet ovat heikentäneet ilmasto‑ ja luontotyötä niin Suomessa kuin EU:ssa, on ilmastokriisin edessä väistämättä toimittava. Tätä viestiä toistavat myös suomalaiset puhtaan teknologian vientiyritykset. YK:n tuoreen raportin mukaan helleaallot ovat jo nyt viemässä maailman ruokajärjestelmää kriisiin. Tällä on suora linkki myös Suomen huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa poikkeuksellisen laajat metsäpalokaudet ovat tuhonneet koteja ja levinneet laajalle. Kuivuuden seurauksena palot tulevat lisääntymään ja voimistumaan. Suomelle keskeinen Golfvirta on osa Pohjois-Atlantin merivirtojen kiertoliikettä. Ilmastolle keskeinen merivirtojen kiertoliike voi heikentyä dramaattisesti, ja näitä seurauksia näkisimme täällä Euroopassa etenkin vähintään lastemme elinaikana. Arvoisa puhemies! Nykyisellä tahdilla Suomi ei ole saavuttamassa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta. Arvioitu päästökuilu on peräti 34 megatonnia. Tämä on valtava ero, eikä sitä kurota umpeen suunnitelmassa esitetyillä toimilla, joiden yhteisvaikutus on vain vajaan megatonnin. On myös selvää, että taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria ei voida tarkastella erillään. Jos toisessa epäonnistutaan, toisessa on tehtävä entistä enemmän. Resurssi-intensiivinen, matalan jalostusarvon metsien käyttö on myös yksi keskeisistä syistä, miksi Suomen talouden tuottavuus on liian matalaa. Ilmaston kannalta kestävämmät hakkuutasot loisivat samalla Suomen elinkeinorakenteelle terveempiä ja tuottavampia mahdollisuuksia. Arvoisa rouva puhemies! Maataloussektorilla uudet toimet ovat vähäisiä ja vaikutuksiltaan pieniä. Ilmastotoimien aikataululla on suuri merkitys. Vaikutuksia tarvitaan nyt, ei vasta vuosikymmenten päästä. Maatalouden päästövähennykset ja ruuantuotanto eivät ole kuitenkaan ristiriidassa. Päinvastoin, kestävämpi, kasvipohjaisempi tuotanto ja sitä tukevat innovaatiot tukevat sekä ilmastotavoitteita että huoltovarmuutta. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen osalta tämän suunnitelman toimet vähentävät päästöjä arviolta vain 0,18 megatonnia, mutta samaan aikaan päästöjä on kasvatettu huomattavasti tätä enemmän hallituksen omien päätösten seurauksena. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on kannatettavaa, mutta rahoituksen taso on hyvin paljon matalampi kuin mitä se oli vielä edellisellä hallituskaudella. Arvoisa rouva puhemies! Tätä taustaa vasten on syytä tarkastella myös hallituksen kehysriihen päätöksiä. Niistä on vaikea löytää sellaista, mikä vahvistaisi Suomen ilmastopolitiikkaa. Päinvastoin, hallitus ei ole onnistunut edes varmistamaan rahoitusta omille ilmastosuunnitelmilleen. Vaikeassa taloustilanteessa hallitus siis kasvattaa suomalaisten velkataakkaa päätöksillä, jotka lisäävät päästöjä. Erityisen huolestuttavaa on Valtiontalouden tarkastusviraston arvio. Ilmastolain hiilineutraalisuustavoite ei ole ohjannut päätöksentekoa riittävästi. Päätöksentekijöillä on ollut tiedossa, etteivät toimet riitä, mutta linjaa ei ole muutettu. Vihreät esittävät, että taakanjakosektorin päästövähennystoimet valmistellaan uudestaan tavalla, joka on uskottavasti ja tutkittuun tietoon nojaten linjassa Suomen ilmastolain tavoitteiden sekä Suomea koskevien Euroopan unionin ilmastovelvoitteiden kanssa. Uudelleen valmistellut päästövähennystoimet tulee suunnitella siten, että päästövähennystoimille on varattu riittävä rahoitus. Teenkin vastalauseen numero 2 mukaisen kannanottoesityksen. Ei enää riitä, että talous nähdään pelkästään välineenä tuottaa hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa. Meidän on siirryttävä pidemmälle kohti taloutta, joka aktiivisesti korjaa jo syntyneitä vahinkoja ja samalla rakentaa tulevaisuutta kestävästi. Tämä tarkoittaa ekologisen ja sosiaalisen pääoman vahvistamista, luonnon monimuotoisuuden turvaamista, ilmaston vakauttamista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä valtion, yritysten ja kolmannen sektorin voimin.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä debatissa moni toi esiin, tässä on kyseessä leikkaus sotemenoista. Tärkeä keskustelu ja eduskunnalle erittäin iso päätös, jonka hallitus nyt esittää ja todennäköisesti vie läpi hallituspuolueiden voimin. Sen sijaan hallitus on osoittanut soterahoitusta toissijaisiin kohteisiin myöskin sotesektorilla. Ministeri Ikonen sanoi, että nyt leikkauksia osoitetaan sellaisille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä, mutta tämä meidän sotemallihan perustuu siihen, että tämä rahoitus on valtion rahoitusta eikä se ole alueiden rahoitusta, koska alueilla ei ole sitä veronkanto-oikeutta — toisin kuin monet asiantuntijat ovat ehdottaneet. Myöskin vihreät ovat esittäneet viime kaudella, kun tätä sotemallia rakennettiin, että alueilla olisi verotusoikeus. Tämä tietysti loisi sellaisia kannustimia, joita moni täällä peräänkuuluttaa. Alueiden kannattaisi silloin hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti, kuten varmasti alueet nytkin yrittävät, mutta kyllähän tämä rahoitusmalli vie kannustimia, jos tosiaankin — kuten moni täällä on hyvin sanonut — asiat on hoidettu niin kuin edellytetään, on säästetty ja tehostettu, ja sitten sitä rahoitusta viedään niiltä alueilta vielä enemmän. Kyllä minä kannan suurta huolta siitä, että kun tässä tehdään Helsingille erittäin isot leikkaukset — joita myöskin moni Helsingin hallituspuolueiden kansanedustaja on ainakin ennen eduskuntakäsittelyä vastustanut — ja sitten samalla myös Uudellemaalle, niin meillä on pian todennäköisesti käsissä aikamoinen kriisi myös HUSin rahoituksen osalta, josta on jo leikattu hyvin merkittävästi rahaa, kun nämä alueet ovat ne, jotka sitä HUSia pääosin rahoittavat. Meidän yliopistollisessa sairaalassa tehdään todella tärkeää tutkimusta ihan kaikkien suomalaisten kannalta, myös muiden alueiden kannalta, mutta aika vähän sitä merkitystä täällä huomioidaan tässä keskustelussa. Nythän me tiedetään jo, että Suomessa eräiden syöpähoitojen tulokset ovat jääneet pahasti jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Eli ollaanko me pian siinä tilanteessa näiden leikkausten myötä, että meillä on yhä heikommat tulokset vakavien sairauksien hoitamisessa joiltain osin nähtävissä. Kyllähän se todennäköisesti siihen voi johtaa, jos näin isoja irtisanomisia, leikkauksia, joudutaan tekemään. Sitten samaan aikaan hallituksella riittää rahoitusta tämmöiseen yli 65-vuotiaiden fysioterapiakokeiluun. Tämä on varmasti ihan hyvä asia, mutta jos näitä asioita pitää tiukassa budjettitilanteessa pistää tärkeysjärjestykseen, niin kyllä tämä hallituksen valinta on aivan käsittämätön. Sanotaan, ettei ole rahoitusta, mutta sitten on täysin sattumanvaraisiin kokeiluihin kuitenkin aika paljon riittänyt rahoitusta. Pidän tätä linjaa kyllä kestämättömänä. Siitä minä olen samaa mieltä, että tätä rahoitusmallia pitää kehittää. Sen varmasti lähes kaikki ovat täällä allekirjoittaneet. Ja sitten uskon, että eri alueilla on eri näkemyksiä siitä, mihin suuntaan pitää kehittää, koska tämä on tällaista nollasummapeliä ainakin siihen asti, kun jonkinlainen verotusoikeus mahdollisesti joskus saadaan aikaiseksi. Mutta parlamentaarinen kehittäminen on erittäin vaikeaa, koska siellä on jokaisella alueella sitten omat puolustajansa. Ehkä sellaisia asioita, mitä voidaan kuitenkin yhteisesti todeta, on, että tämä diagnoosipohjainen malli on erittäin hankala toteuttaa. Siinä on monia puutteita tullut esiin. Tiedetään, miten niitä diagnooseja kirjataan eri tavoin eri alueilla ja tästä tulee erilaisia tuloksia sitten tälle rahoitusmallille. On myös tätä ylidiagnosointia ja niiden kirjauksia tapahtunut. Tästä olemme myöskin julkisuudessa saaneet lukea. Eli nämä insentiivit ovat ihan väärät monilta osin, kun pitäisi kannustaa siihen, että hyvinvointia lisätään ja terveyttä edistetään eikä maksimoida sitä sairastavuutta, mistä nyt sitten hyvin paljon tässä rahoitusmallissa maksetaan. Eli kyllä tämä tarvitsisi aivan erilaisen mallin, ja siinä mallissa sitten on varmasti tilaa niin järjestöille kuin yksityisille yrityksille, joiden osalta myöskin tämä soterahoituksen leikkaaminen on nyt tilanteessa, jossa sitten niin työterveydessäkin kuin muualla supistetaan niitä palveluita. Mutta kokonaisremontinhan tämä tarvitsisi ja vahvan panostuksen sinne julkiseen terveydenhuoltoon, että ihmiset pääsevät nopeasti hoitoon silloin, kun tarvitsevat sitä. Hallitus vie kyllä tätä koko terveydenhuoltojärjestelmää ihan toiseen suuntaan. Tässä tosiaan näitä väestömäärältään suuria, kasvavia alueita ihan kohtuuttomasti rangaistaan, niin kuin täällä on tuotu esiin, kun että asiat on hoidettu hyvin, ja sitten tuodaan leikkauksia siihen perään.

Arvoisa rouva puhemies! Ylellä on tärkeä tehtävä suomalaisen demokratian, yhteiskunnan ja kulttuurin edistämisessä tarjoamalla monipuolisia julkisen palvelun sisältöjä, jotka ovat sitten jokaisen saatavilla. Näinä aikoina, jolloin monilla ihmisillä on toimeentulosta niukkuutta, se on yhä arvokkaampaa. Näin kaikki suomalaiset voivat nauttia monipuolisesta tarjonnasta niin elokuvia, sarjoja kuin radio- ja tv-sisältöä, esimerkiksi. Kuten täältä selonteosta käy selville, Yle tavoitti 91 prosenttia suomalaisista viikoittain. Tämä on tärkeä asia tässä nykyajan pirstaloituneessa mediassa, jota kyllä riittää sitten esimerkiksi Ylen tarjonnan lisäksi. Kaikki voivat somessa olla omia toimittajiaan, joiden ei ole pakko sitoutua minkäänlaiseen totuudenmukaiseen viestintään tai tarkistaa sisältöään tai jotka voivat olla käsittelemättä millään tavalla tasapuolisesti kommentteja, joita sinne tulee. Tämä toki vaikuttaa täällä meillä politiikassakin, ja se nähdään. Näissä edellisissä puheenvuoroissa, joissa kritisoitiin Yleä, en ole havainnut, että erityisen johdonmukaisia oltaisiin sitten muuten tämän luotettavan sisällön osalta. Siltä osin kuin sitä sitten tuotetaan itse, se ilmeisesti voi sisältää ihan mitä tahansa, mutta ollaan sitten kovia kritisoimaan sellaisia tahoja, jotka kuitenkin ovat sitoutuneet journalistisiin periaatteisiin. Julkisen palvelun tehtävän mukaisesti Yle tosiaankin tuottaa sisältöjä ja palveluja suomalaisille yhtäläisin ehdoin asuinpaikasta, varallisuudesta, iästä, sukupuolesta riippumatta. Tämäkin tuntuu unohtuvan välillä tässä keskustelussa. Toki tässä on kyse ihan kansainvälisestä ilmiöstä, että pyritään hämmentämään ja luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa sitten lopulta tarkoitus on, että mediakenttää kavennetaan. Jos tällaiset tahot pääsevät valtaan, niin hehän ovat tyypillisesti tehneet juuri sellaisia asioita, joista he ovat kritisoineet sitä ennen, eli pyrkivät määrittämään, mitä media saa sanoa. Tästä tietysti on ihan tuoreita esimerkkejä esimerkiksi Unkarista, jossa nyt sitten nähtiin onneksi vähän toisenlainen poliittinen käännös. On myös tärkeätä, että Yle tuottaa erittäin tärkeitä sisältöjä luovien alojen osalta. Meillä on menestyksekkäitä sarjoja, jotka mielellään voisivat — jos meillä olisi vähän enemmänkin rahoitusta — saavuttaa vähän laajemmankin levikin. Tällähän on tärkeä merkitys myös kansainvälisesti siinä, minkälaista Suomi-kuvaa me luodaan. Tosiaankin ihmettelen näitä puheenvuoroja, joissa halutaan puuttua tähän journalismiin ja määritellä ne omat ehdot ja kertoa, mikä on väärin. Tästähän nyt nähdään ihan suoraan esimerkkejä, kun etenkin perussuomalaiset edustajat ovat kunnostautuneet siinä, että uhkaillaan suoraan Ylen rahoituksen vähentämisellä, mitä nyt on sitten toteutettukin niin, että rahoitus on tiukentunut. Mutta kyllähän perussuomalaisten tarkoitus — ainakin monen, ihan julkilausuttuna — on ajaa alas tämänkaltainen yhteinen media tai sitten kenties, kuka tietää, ehkäpä määritellä tämmöiselle medialle omat ehdot ja se, mitä siellä saa sanoa. Tämä on ihan tyypillistä tämmöisten autoritääristen valtioiden kehitystä. Onneksi meillä vielä on laaja konsensus siitä, että me halutaan ylläpitää tällaista luotettavaa mediaa, eikä uhkailla toimittajia sillä, saako esimerkiksi ruutuaikaa yhtä paljon. Nyt nähtiin ihan eilenkin tuolla A-studiossa, että kun ministeri Rydman koki, että hän ei ehkä saanut yhtä paljon ruutuaikaa, niin hän rupesi ohjailemaan keskustelua. Tähän tämä on valitettavasti mennyt, ja on syytäkin olla huolissaan. Mutta kuten todettu, tämän eduskunnan laaja enemmistö kuitenkin on järkevällä linjalla ja haluaa edistää niin lapsille kuin aikuisillekin monipuolista media- ja kulttuurisisältöä ja tällaista tärkeätä yhtenäistä tietokanavaa, joka ylläpitää myös monipuolisesti eri sisältöjä eri kielellä. Tällä on tosi tärkeä merkitys nyky-yhteiskunnassa. Kiitän tästä kattavasta selonteosta ja raportista ja myöskin hyvästä puheenvuorosta edustaja Wallinheimoa tuossa aluksi. Monilta osin on tärkeää, että meillä on myös Ylen puolustajia ja vapaan median puolustajia täällä eduskunnassa eri puolueissa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitinpä minäkin huomiota edustaja Kauniston yhteen huomioon puheenvuorossaan, jossa hän kiinnitti huomiota puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Auton puheenvuorossa kohtaan, jossa oli suunnilleen näin — voitte korjata, jos olen väärässä — että on aika vaikea ennustaa näitä pitkäaikaisia vaikutuksia ja että demokratioissakin valta ehtii vaihtua aika usein. Näin se toki on, mutta on tärkeätä, ettei tätä tulkita niin, ettei tällaista arviointia pitäisi systemaattisemmin ja paremmin tehdä kuin on tehty tähän asti. Totta kai voidaan tehdä erilaisia skenaarioarviointeja. Emme me tiedä tietenkään tarkalleen, ja yllätyksiä voi tulla, mutta kyllä minä alleviivaisin sen merkitystä, että meidän täytyy paremmin huomioida nämä geopoliittiset riskit, vaikka se onkin vaikeaa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pyritty löytämään yleensä mahdollisimman laaja yhteisymmärrys, ja täällä onkin käytetty useita hyviä puheenvuoroja. Kuitenkin tässä keskustelussa minulle jää hieman epäselväksi, onko arvioitu, että tämä turvallisuuspoliittinen ympäristö on oikeasti muuttunut aika merkittävästi tässä viime vuosina. Joistain puheenvuoroista se ei käynyt ilmi. Osa tätä turvallisuutta on myös geopoliittisten riskien ottaminen vakavasti, ei pelkästään suorituskyky. Eduskunta näiden lausumien pohjalta, jos ne hyväksytään, edellyttäisi minusta varsin järkeviä toimia, jotka liittyvät siihen, että niin ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset kuin sitten tämän järjestelmän päätöksenteon tietopohja arvioitaisiin paremmin. On varmaan syytä todeta, ja eivätköhän siitä kaikki ole samaa mieltä, että jo muutamia vuosia sitten olisi ollut hyvä, jos nämä geopoliittiset riskit ja ihmisoikeuskysymykset olisi otettu hieman vakavammin. Näin ei ehkä silloin vielä osattu tehdä. Osasyy voi olla se, että puolustuksesta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole käyty aina laajaa keskustelua, joka todella nyt sitten osin tämän kansalaisaloitteen ansiosta voidaan käydä. Ehkä tässäkään nämä muotoseikat eivät ole niin tärkeitä kuin se, etenevätkö nämä itse asiat. Itse totesin omassa puheenvuorossani, että kannatan kansalaisaloitteen hyväksymistä, mutta mielestäni nämä lausumaehdotukset, joita esimerkiksi edustaja Holopainen on kannattanut ja Harjanne tehnyt tässä salissa tänään, ovat erittäin kannatettavia. Ja tietysti toivoisi, että tässä salissa voisi nähdä niille vähän laajemmankin kannatuksen myös sieltä hallituspuolueiden piiristä. On selvää, että niin digitaalinen huoltovarmuus kuin sitten nämä selkeämmin suorat puolustushankinnat on asioita, jotka täytyy arvioida aivan eri tavalla näiden nykyisten riskien valossa.

Arvoisa rouva puhemies! Laki särmään -kansalaisaloite on arvokas keskustelunavaus. Se on tuonut julkiseen keskusteluun tähän asti pitkälti asiantuntijapiireihin rajautuneen kysymyksen puolustushankintojen geopoliittisista ulottuvuuksista. Ei voi olla niin, että aseita hankitaan ihmisoikeuksista tai kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta sieltä, mistä niitä helpoiten saadaan. Suomen on pystyttävä tässä parempaan. On selvää, että geopoliittisten riskien merkitys korostuu puolustushankintojen arvioinnissa joka tapauksessa. Arvoisa rouva puhemies! Suomi on sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksien edistämiseen, ja tämän tulee myös heijastua siihen, millaisiin hankintaketjuihin ja toimittajiin sitoudumme. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että puolustushankintojen vaikutuksia arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksenteon tietopohjaa ja että tämä arviointi todella painaa hankintoja tehtäessä. On todennäköistä, että joka tapauksessa sääntely tulee edellyttämään jatkossa laajempaa kestävyyteen, vastuullisuuteen ja riskienhallintaan liittyvää arviointia kuin mitä Suomessa tällä hetkellä on tehty. Kansalaisaloite olisi tarjonnut Suomelle mahdollisuuden mukautua tähän kehitykseen ennakoivasti ja vielä enemmän kansallisin ehdoin. Arvoisa rouva puhemies! Meidän on vahvistettava päätöksenteon tietopohjaa myös puolustushankintojen osalta ja tehtävä arvioinnista nykyistä systemaattisempaa. Puolustushankintojen valmistelua tulee kehittää niin, että kansainvälisen humanitäärisen oikeuden näkökohdat, ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset sekä huoltovarmuuteen ja toimitusketjuihin liittyvät riskit arvioidaan nykyistä järjestelmällisemmin osana päätöksentekoa. Lisäksi on tarpeen arvioida hankintojen pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen huoltovarmuuteen ja ulko- ja turvallisuuspoliittiseen liikkumatilaan. Erityisesti tilanteissa, joissa toimittajamaahan liittyvät poliittiset, oikeudelliset tai kansainväliset kriisit voivat vaikuttaa toimitusvarmuuteen, ylläpitoon tai tekniseen tukeen, tulee näiden riskien ymmärtämisen olla keskeistä. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota toimittajariippuvuuksiin. Tiettyjen kehittyneiden asejärjestelmien osalta riippuvuus vain muutamasta toimittajamaasta voi meille olla riski. Arvoisa rouva puhemies! Kansalaisaloite on tehnyt näkyväksi tarpeen tarkastella puolustushankintoja entistä kokonaisvaltaisemmin — kiitos siitä. Meidän tehtävämme on vastata tähän tarpeeseen tavalla, joka vahvistaa sekä ihmisoikeuksia, Suomen turvallisuutta että päätöksenteon laatua. Kannatan kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Arvoisa rouva puhemies! ”Kerrankin lapset saivat kertoa kavereilleen, että hekin pääsivät hiihtolomalla lomalle.” Näin kertoi eräs helsinkiläinen pienyrittäjä ja kahden teini-ikäisen lapsen äiti juuri Helsingin Sanomissa. He pääsivätkin viimeisille tuetuille lomille, jotka on tarkoitettu vähävaraisille perheille, ja viettivät kuusi päivää Imatran kylpylässä. No, tämäkin loppuu hallituksen toimien seurauksena, toimi, joka on myös työllistänyt esimerkiksi hotelliyrittäjiä seuduilla sesonkien ulkopuolella ja todellakin tarjonnut niille lapsille, jotka eivät ole vuosiin päässeet pois kotoa, näkymän siihen, että hekin saavat nauttia lomasta jossain muualla kuin kotona. Kuinka kauan hallitus voi sanoa, että te todella puolustatte hyvinvointiyhteiskuntaa, kun te nakerratte kaikesta? Ja kuinka kauan te aiotte sanoa, että te luotte työllisyyttä, kun Suomen työttömyys on EU:n heikointa?

Arvoisa puhemies! Öljyn hinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Kansainvälinen energiajärjestö IEA puhuu jopa historian pahimmasta öljymarkkinoiden häiriöstä. Myös Suomessa riski fossiilisten tuontipolttoaineiden hinnannousulle on todellinen. Mitä tekee hallitus? Vahvistaa entisestään liikennejärjestelmämme fossiiliriippuvuutta ja altistaa suomalaiset polttoaineiden hinnan heilahtelulle epävarmuuden vallitessa. Hallituksen selonteossa luetellaankin useita toimenpiteitä, joilla se on lisännyt liikenteen päästöjä. Liikenteessä tarvitaan pikaisesti kestävyysmurrosta. Päästöt on saatava alas. Silti hallituksen antamassa selonteossa tämä aihe sivuutetaan lähes täysin. Termi ”fossiiliset polttoaineet” mainitaan koko dokumentissa vain kaksi kertaa — siitäkin huolimatta, että juuri fossiiliriippuvuus on liikennejärjestelmämme keskeisimpiä ongelmakohtia ja liikenteen osalta päästövähennystyö sakkaa pahemman kerran. Fossiiliton liikenne on paitsi välttämätöntä ilmastokriisin torjumiseksi myös osa viisasta huoltovarmuutta, kriisinkestävää taloutta ja helpotus suomalaisille liikennevälineiden käyttäjille. Arvoisa puhemies! Tämä paperi tuntuukin olevan askel historiaan. Sen sijaan, että katsottaisiin rohkeasti tulevaan, vauhditettaisiin liikenteen sähköistymistä, hyödynnettäisiin digitalisaatiota ja tietoa eri liikennemuodoissa, panostettaisiin olemassa olevien raideyhteyksien parantamiseen ja huomioitaisiin myös kasvavien kaupunkien tarpeet esimerkiksi joukkoliikenteen sekä kävely- ja pyöräilyinfran osalta, katse on tiukasti peruutuspeilissä. Monessa eurooppalaisessa suurkaupungissa kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat pääasiallisia liikennemuotoja. Samoin Suomen suurimmilla kaupunkialueilla ne muodostavat liikkumisen selkärangan. Myös kaupunkialueilla henkilöautoilu on toki osa liikennejärjestelmää, mutta joukkoliikenneinvestoinnit ovat joukkojen liikkumisen edellytys sekä ihmisten että yritysten kannalta. Viihtyisät keskusta-alueet, joissa on kävelykatuja, alkavat olla monessa maassa jo normi eikä poikkeus. Lyhyillä matkoilla etenkin paremmat kävely- ja pyöräilyreitit lisäävät päästötöntä liikkumista ja arkiliikuntaa ja tukevat suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Vihreät panostaisi kävelyyn ja pyöräilyyn sekä valjastaisi MAL-sopimukset vahvemmin osaksi tätä työtä. Vaikka hallitus on linjannut kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta, on siihen kohdistuva rahoitus vain vähentynyt. Vihreät on pitkään esittänyt ruuhkamaksujen mahdollistamista niille kaupunkialueille, joissa ne halutaan ottaa käyttöön tehostamaan kestävän kaupunkiliikenteen rahoitusta. [Juha Mäenpää: Ruuhkamaksut kävelijöille!] Tuloja voitaisiin ohjata kaupungeissa tukemaan parempaa joukkoliikennettä, esimerkiksi laskemaan joukkoliikennelippujen hintoja. Joukkoliikenteessä käyttäjät maksavat kohonneina lipunhintoina infrainvestointeja. Myös joukkoliikenteen rahoittamiseen on löydettävä malleja, joissa käyttäjille ei ohjata näin merkittäviä hinnankorotuksia. [Miko Bergbom: Autoilijoille vaan!] Arvoisa puhemies! On selvää, että liikennejärjestelmämme tulee olemaan myös tulevina vuosina merkittävien investointien kohteena. Selonteon liitteenä olevasta rahoitussuunnitelmasta huomataan, että vuosittainen panostustarve on miljardiluokassa. Tiedämme samalla, että tulevina vuosina jokainen käytettävä veroeuro on punnittava tarkoin. Siksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että julkinen raha ohjautuu liikennejärjestelmän kehittämiseen kestävällä tavalla. Valtion rahoja ei ole varaa hukata tarpeettomasti päästöintensiiviseen liikkumiseen. Suomi ei saa jäädä syrjäisestä sijainnistaan huolimatta syrjään, kun maata pitkin liikutaan yhä enemmän Euroopan sisällä. Hallituksen tulisi määrätietoisemmin kehittää junaliikennettä niin maan sisällä kuin täältä muualle Eurooppaan. Tilanteessa, jossa rahasta on tiukkaa, hallitus haluaa tukea myös kannattamattomia sisäisiä lentoja kalliisti. Selonteossa todetaan, että nykyinen lentoasemaverkosto on tappiollinen ja näkymää tilanteen merkittävästä muuttumisesta ei ole. Vähän käytössä olevien kenttien kallis ylläpito verovaroin etenkin siellä, missä toimiva raideliikenne on aivan vieressä, on valinta jostain muusta pois. Onkin syytä kysyä hallitukselta, eikö nyt olisi aika tehdä johtopäätökset ja keskittyä vaikuttaviin liikenneinvestointeihin, kuten raideliikenteen kustannustehokkaaseen kehittämiseen eri puolilla Suomea. Tarpeita on niin pohjoisessa, etelässä, idässä kuin lännessäkin. Arvoisa puhemies! Vihreiden suunta liikennejärjestelmämme kehittämiseen on selvä. Hiilelle on asetettava hinta ja ohjattava määrätietoisesti kaikkea liikkumista vähäpäästöisempään suuntaan. Kuten selonteossa todetaan, Suomen autokanta on jo sähköistynyt arvioitua nopeammin. Menneisyyteen kiinnittymällä ja vanhan ajan liikennejärjestelmästä kiinni pitämällä emme pääse pitkälle.