Holopainen Mari

Arvoisa rouva puhemies! Kaivospolitiikka puhututtaa nyt Euroopan sisällä muun muassa geopoliittisista syistä ja totta kai kysynnän kasvaessa. Suomen on huolehdittava, että emme tässä murroksessa jää vain katselemaan, kuinka mineraaleja hyödynnetään maastamme, vaan teemme sen mahdollisimman fiksusti. On myös muistettava, että vaikka Suomesta löytyy useita kriittisiä mineraaleja, niin useiden esiintymien pitoisuus ei ole kovin korkea. Tämä tarkoittaa, että mineraalien hintojen pitää nousta, jotta niitä kannattaa hyödyntää, ei niin, että hinnalla millä hyvänsä pyritään ikään kuin tämmöiseen halpatuotantoon ja sitä helpottamaan. Mineraalit ovat aika erityislaatuinen luonnonvara ja myöskin kerran hyödynnettävissä oleva, joten ei ole mitään valtavaa painetta saada kaikkia kaivoksia auki esimerkiksi juuri silloin, kun hinnat ovat vielä matalalla. Mehän ollaan nähty, että tämä viime kaudella aikaansaatu kaivosverotus on aiheuttanut, totta kai, toimialalla vastustusta — kukapa nyt haluaisi erityisesti maksaa veroja, ainakaan kaivosala sitä ei selkeästi halua. He ovat lobanneet sitä vastaan ja veroja pyrkineet madaltamaan jo tässä vaiheessa, vaikka tiedetään, että Suomessa on erittäin matala verotus kaivannaisten osalta verrattuna muihin maihin. Meillä on hyvin poikkeuksellinen lainsäädäntö siltä osin, että meillä ensimmäinen varaaja saa pitää nämä mineraalit, eli siinä mielessä tämä geopoliittinen näkökulma on hyvin kyseenalainen. Mehän ei täällä itse valtiona silloin hallita niitä meidän mineraalivarantoja, kuten voisi tästä keskustelusta usein päätellä. Ympäristönäkökulma on äärimmäisen tärkeä. Tiedetään, että kovin kauas ei tarvitse mennä historiassa, kun on nähtävissä isoja ympäristötuhoja, joita kaivosteollisuus on aiheuttanut muun muassa vesistöihin. Se, että nyt EU:n piirissä haluttaisiin myös vesipuitedirektiiviä heikentää kaivosteollisuuden lobbauksen johdosta, on tietysti semmoinen hinta, jonka suomalaiset maksaisivat. Jos me haluamme myös hyötyä siitä teknologiasta, jota täällä on, ja siitä tutkimuksesta, niin silloin meidän tietysti pitää pitää kiinni niistä ympäristövelvoitteista ja pikemminkin niitä kiristää. Me tiedetään, että myös puhdas, makea vesi on arvokas luonnonvara, jonka arvo tulee vain nousemaan tulevaisuudessa. Silloin kun me pidetään kiinni ympäristövelvoitteista, lainsäädännöstä, niin silloin se myös luo kysyntää ja markkinoita sille korkeamman teknologian teollisuudelle, joka sitten pystyy tarjoamaan ratkaisuja esimerkiksi vesien puhdistukseen. On myös niin, että kaikki hankkeet eivät ole sellaisia, jotka voidaan ristiriidattomasti toteuttaa. Tiedetään, että nyt luonnonsuojelujärjestelmää uhkaa kokonaisuudessaan sen romuttaminen, jos aiotaan avata kaksinkertaisesti suojeltuja alueita, kuten Viiankiaapa, joka on nyt ollut vahvasti esillä myös julkisuudessa, mutta se ei toki ole ainut tällainen. Silloin koetellaan myös ihmisten oikeustajua. Aiemmin, kun näitä suojelupäätöksiä on tehty, ei ole pystynyt pientä mökkiäkään rakentamaan alueille, mutta nyt sitten annettaisiin kansainvälisten kaivosyhtiöiden käyttää tämä maa ja tuhota siinä samalla sitten meidän luonnonsuojelujärjestelmä, joka on kuitenkin turvaamassa käytännössä vain niitä kaikkein arvokkaimpia kohteita. Että kyllä täälläkin maassa on vielä tilaa muutoin. Kannan huolta siitä, miten suuren painoarvon tämä kaivosala joskus keskustelussa elinkeinoista saa. Kun kuitenkin katsomme niitä lukuja, niin tiedämme, että Suomi elää ihan muista aloista. Meidän elinkeinorakenne on edelleen liian painottunut semmoiseen alhaisemman jalostusarvon tuotantoon myös metsäteollisuudessa, mikä painaa meidän kansantaloutta alas. Joten kyllä tässä tarvitaan myös näiden kansallisten intressien turvaamista ja ennen kaikkea luonnon turvaamista, kun tiedetään, että välttämättä ihan siitä näkökulmasta, suomalaisten mökkijärvien näkökulmasta, ihan kaikki eivät siellä EU:ssakaan katsele tätä asiaa. Ja todellakin pitää muistaa, mikä on sitten se vaihtoehtoiskustannus, kun me tiedetään, että nyt aika paljon esimerkiksi erilaisia tukia valuu myös mineraalien etsintään ja siellä on aika kiinnostavia tapauksia, joissa sitten hyvinkin paljon julkisella tuella nämä hankkeet ikään kuin etenevät. Sitten meillä on kuitenkin monia aloja, jotka myös hyötyisivät julkisesta tuesta ja joissa olisi vielä enemmän saavutettavaa. Suomi on poikkeuksellisen hyvin myös kartoittanut näitä mineraalivarantoja, joten sillä on varmasti tässä oma vaikutuksensa siihen ja totta kai sillä, että meillä on edelleen varsin löysä lainsäädäntö, joka ei todella riittävästi turvaa sitä päätösvaltaa meille eikä myöskään paikallisille ihmisille. Mielestäni koko järjestelmän pohja on hyvin hutera. Aikoinaan toki olisi varmasti kannattanut yhteiskunnalle varata suurempi rooli näiden mineraalien omistuksessa. Nyt tiedämme vaikka naapurimaastamme Norjasta, kuinka siellä öljyvarantoja on käsitelty ja pystytty sitten myöskin sitä vaurautta jakamaan koko kansalle ihan eri tavalla. Semmoista ehkä yltiöpäistä innostusta siitä, että ollaan tämmöinen mineraalivarasto, jota joku tulee hyödyntämään, ei ihan tässä mittakaavassa kuin välillä kuulee keskustelussa kannattaisi viljellä.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Selonteko vahvistaa sen, minkä olemme kaikki tienneet jo varsin pitkään: julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen päätöksillä. Hallituksen velkalaiva jatkaa seilaamistaan. Alijäämä ja velkaantuminen ovat enemmänkin mittareita seurauksista kuin koko talouden kestävyyden mitta. Olennaista on se, vahvistavatko päätökset talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin pitkän aikavälin rahoituspohjaa. Mistä hallituskauden talouspolitiikan epäonnistumiset johtuvat? Kyllä, osittain Hormuzinsalmesta, Venäjän aloittamasta sodasta, rakennusalan hiljenemisestä korkojen noustua ja suhdanteista, mutta tämä ei ole koko totuus. Katseet voi kääntää hetkeksi toiseen Pohjoismaahan Tanskaan. Tanskan valtiontalous on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vahva. Maa on tehnyt selviä budjettiylijäämiä, ja velkasuhde on pysynyt kohtuullisen matalana. Taustalla ovat erityisesti vahva työllisyys sekä lääke- ja vientiteollisuuden kasvu. Mitä Tanska on tehnyt? Tanskassa on investoitu tutkimukseen. Se pystyy tekemään strategisia investointeja. Se panostaa koulutukseen. Suomessakin kannattaa investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uuden korkean lisäarvon elinkeinorakenteeseen. Näin on sovittu jo viime kaudella parlamentaarisesti, ja tästä sovusta tulee pitää kiinni, jos ja kun Suomi haluaa nousta ylös tästä suosta. Mitä Orpon hallitus on tehnyt? Ensinnäkin romahduttanut suomalaisten luottamuksen ja ajanut politiikallaan ihmiset säästämään sukanvarteen. Toisekseen hallitus on perustellut lähes jokaisen leikkauksensa välttämättömyydellä. Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista on kutsuttu vastuulliseksi. Hallitus on toistuvasti väittänyt, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja, vaikka ne on pääministerille henkilökohtaisesti toimitettu. — Pääministeri ei nyt enää ole paikalla, mutta ne on hänelle toimitettu. [Juho Eerola: Se on varmaan lukemassa niitä!] Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä hallitukselta: Jos hallituksen leikkauslinja oli välttämätön julkisen talouden pelastamiseksi, miksi Suomi on silti liiallisen alijäämän menettelyssä? Jos juuri näitä leikkauksia oli välttämätöntä tehdä velkasuhteen vakauttamiseksi, miksi se silti kipuaa kohti 100 prosentin rajaa? Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kertoo ennen kaikkea hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus sanoi tekevänsä sopeutuksia kymmenen miljardin edestä. Selonteon perusteella hallituksen menoja pienentävien sopeutustoimien vaikutus on noin 3,7 miljardia euroa vuoden 2026 tasolla. Rahaa on riittänyt tehottomiin veroalennuksiin, ja lisää on tulossa. Veroalennuksia on kohdistettu fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja suurituloisimmille. Valtiovarainministeriön arvio tulevan yhteisöveroalennuksen itserahoittavuudesta on pudonnut noin 40 prosenttiin, kun vielä vuosi sitten arvio oli 60 prosenttia. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU-maiden korkeimmat työttömyysluvut. Samaan aikaan hallitus siirtää jo katsetta seuraavalle vaalikaudelle ja tuleviin sopeutustarpeisiin. Hallitus väittää korjaavansa taloutta, mutta todellisuudessa se siirtää laskua eteenpäin. Tämä on selonteon ydin. Hallitus on leikannut, mutta se ei ole saanut taloutta kuntoon. Hallitus on heikentänyt perusturvaa, mutta se ei ole saanut työllisyyttä nousuun. Hallitus on kurittanut pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja lapsiperheitä, mutta ei ole kääntänyt Suomen suuntaa. Talouspolitiikassa tarvitaan vaikuttavia, ei kurjistavia toimia. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen. Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumista ei voi jättää seuraavien ongelmaksi. Mutta taloutta voidaan vahvistaa toisin. Me karsisimme ympäristölle haitallisia tukia sen sijaan, että lasku kasataan aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten päälle. Me palauttaisimme työttömyysturvan, toimeentulotuen ja asumistuen suojaosat ja loisimme perustulomallin, jotta työn tekeminen olisi kannattavampaa. Me rakentaisimme kasvua koulutuksesta, tutkimuksesta, osaamisesta ja vihreästä siirtymästä, emme leikkaisi Suomen tulevaisuuden pohjaa alta. Me loisimme edellytyksiä uudelle työlle ja yrittäjyydelle. Kiertotalous, vihreät investoinnit, luovat alat ja pienyrittäjyys ovat juuri sitä tulevaisuuden kasvua, jota Suomen pitäisi nyt rakentaa. Ja me torjuisimme köyhyyttä, koska se on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti järkevää. Suomen talous ei nouse vain leikkaamalla, vaan sillä, että tänne syntyy uutta työtä, uusia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Talous on väline. Sen tehtävä on turvata lasten mahdollisuudet, luonnon elinvoima ja tulevien sukupolvien oikeus parempaan tulevaisuuteen. Vihreät eivät hyväksy hallituksen tehotonta linjaa, jossa talouden korjaamisen nimissä tehdään päätöksiä, jotka siirtävät laskua eteenpäin ja lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kannatan edustaja Diarran tekemää esitystä. Täällä on tuotu esiin, että puolueiden arvoissa ja tavoitteissa on eroja, ja näin todellakin on tämänkin keskustelun perusteella. On mielestäni arvokasta, että kansalaisaloite nostaa selvästi monille puolueille vaikean kysymyksen esiin. Kiitän kaikkia allekirjoittaneita ja niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet erittäin kovaa työtä tämän kansalaisaloitteen eteen. Vaikka nyt täällä kuullaan puheenvuoroja, joiden mukaan tämä aloite on täysin käsittämätön ja vääränlainen, niin kaikki uudet asiat usein kohtaavat tällaista kritiikkiä. Olen vakuuttunut siitä, että tämän aloitteen tekeminen ja käsittely myös vievät eteenpäin eläinten hyvinvointia ja tämän aihealueen ymmärrystä tavalla tai toisella, vaikka valitettavasti näyttää siltä, että tämä vastalause ei saa eduskunnan enemmistön kannatusta. Täällä on tuotu esiin, että eläimiä kohdellaan jo hyvin ja että kaikki puolueet kannattavat eläinten hyvinvointia, mutta kyllähän nämä lausumat sitten punnitaan silloin, kun on eläinten hyvinvointia käsittelevää lainsäädäntöä käsittelyssä. Tiedämme oikein hyvin, että kaikilla puolueilla ei ole ollut samanlaisia tavoitteita ja että eläinten hyvinvointi joutuu aivan liian usein väistymään muun muassa taloudellisen tehokkuuden edellä ja vieläpä varmasti sen tyyppisen taloudellisen toiminnan, joka nyt ei tätä Suomen taloutta ja tuottavuutta kyllä tule pelastamaan, vaan valitettavasti kyse on aivan toisenlaisen toiminnasta. Se, että meillä on yhä enemmän tutkimustietoa eläimistä ja eläimille lajityypillisestä käytöksestä, mielestäni myös velvoittaa päivittämään lainsäädäntöä. Täällä salissa esitettiin myös, kuka voisi puhua eläinten puolesta, ja pidettiin tätäkin ehdotusta, joka on osana tätä kansalaisaloitetta, aivan käsittämättömänä. Mutta kyllähän me tiedetään, että meillä on myös ympäristöjärjestöjä, jotka puhuvat luonnon puolesta. Tämä on aivan keskeistä myös täällä talossa, että meillä on järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja ympäristöjärjestöjä, joilla on mahdollisuudet edistää ympäristön asiaa ja ottaa kantaa meidän lainsäädäntöhankkeisiin. Se on äärimmäisen tärkeätä. Yksittäisillä ihmisillä ei ole resursseja tehdä laajaa lainsäädännön arviointia ja kirjoittaa tänne kannanottoja. Onneksi näitä järjestöjä on. Se, että ehdotetaan, että myös eläinten puolesta puhuvilla järjestöillä olisi vahvempi mandaatti tehdä sitä tehtävää, on täysin ymmärrettävä ja hyvä tavoite, jonka pitäisi toteutua. Täällä on tosiaan myöskin tuotu esiin, että tuotantoeläimillä nyt Suomessa aina olisi hyvät olot. Tiedämme, että näin ei ole. Siksi on minusta erikoista, että tällaisia väitteitä täällä kuullaan, mutta selvästi asiaan liittyy hyvin monia erilaisia näkemyksiä. Kiitän vielä kansalaisaloitteen tekijöitä ja sitä tukeneita kertaalleen. Toivottavasti asian käsittely jatkuu seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa toivottavasti — mikäli se vihreistä on kiinni — myös eläinten asia on esillä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä perussuomalaisten riveistä jälleen kerran kiistettiin ilmastotutkimuksen tuloksia. Myöskin kokoomuksen edustaja esitti arveluksen siitä, ovatko tulokset riittävän uskottavia. Edustaako tällainen linja nyt sitten myös hallituksen ilmastopolitiikkaa, että epäillään ja luotetaan siihen, että ehkä käy hyvin, tai sitten täysin kielletään kaikki tutkimustulokset?

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, kuten täällä keskustelussa on tullut esiin, suunnitelmien valmistelua valitettavasti lykättiin kauden loppupuolelle ja lisäksi tehtiin tietoisesti suunnitelma, joka ei riitä tavoitteiden saavuttamiseen, ja vielä jätetään osa näiden toimien rahoituksesta avoimeksi. Kaiken tämän tekemättömyyden päälle kehysriihessä hallitus teki jälleen lisää päätöksiä, jotka kasvattavat päästöjä: saastuttavien autojen ajoneuvoveroa laskettiin, turpeelle rakennettiin uusi tukipaketti, maatilojen fossiilienergian käyttöä tuettiin lisää ja raskaan liikenteen dieseliä päätettiin tukea 40 miljoonalla eurolla. Kuitenkin turvemaat ovat ilmaston kannalta kriittisiä, ja niihin kohdistuvia toimia tulisi kiireellisesti vahvistaa — ei kuitenkaan näin, niin kuin hallitus toimii, täysin päinvastaisella tavalla. Miten ministeri Multala selittää ja perustelee nyt nämä kehysriihessä tehdyt päätökset, jotka lisäävät päästöjä ja tulevat kalliiksi suomalaisille?

Arvoisa rouva puhemies! Suurin uhka planeetalle on se, että ajatellaan, että joku muu pelastaa sen. Orpon hallitus on valitettavasti valinnut tämän tien. Suomen hiilineutraalisuustavoitteen ja esitettyjen toimien välillä ammottaa valtava kuilu. Käsittelyssä olevan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman pitäisi olla se keskeinen väline, jolla Suomi saavuttaa sekä kansalliset että EU-tason ilmastotavoitteet taakanjakosektorilla, erityisesti liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa. Esitetty toimenpidepaketti jää kokonaisuudessaan kauas siitä tasosta, joka olisi tarpeen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Ilmasto‑ ja ympäristöpolitiikan toimet ovat tällä kaudella heikentyneet. Täällä salikeskustelussa olen lyhyessä ajassa kuullut toistuvasti, kuinka monet hallituspuolueiden edustajat ovat tyytyväisiä ilmastotekojen tyssäämiseen. Jos hallituksen ilmastopolitiikkaa johtava kokoomus on tästä eri mieltä, missä on johtajuus, joka tämän linjan haastaisi? Tieteen viestiä kyseenalaistetaan toistuvasti Viimeksi eilen salikeskustelussa perussuomalaisten edustaja kertoi, kuinka ilmastokriisistä uutisoidaan hänen mielestään liikaa. Turpeen käytön tukeminen on sen sijaan ilahduttanut monia hallituspuolueiden edustajia. [Oikealta: Syystäkin!] Peräpeiliin katsomalla ei kuitenkaan pärjätä. Vaikka akuutit turvallisuushuolet ja konservatiivisemmat poliittiset puolueet ovat heikentäneet ilmasto‑ ja luontotyötä niin Suomessa kuin EU:ssa, on ilmastokriisin edessä väistämättä toimittava. Tätä viestiä toistavat myös suomalaiset puhtaan teknologian vientiyritykset. YK:n tuoreen raportin mukaan helleaallot ovat jo nyt viemässä maailman ruokajärjestelmää kriisiin. Tällä on suora linkki myös Suomen huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa poikkeuksellisen laajat metsäpalokaudet ovat tuhonneet koteja ja levinneet laajalle. Kuivuuden seurauksena palot tulevat lisääntymään ja voimistumaan. Suomelle keskeinen Golfvirta on osa Pohjois-Atlantin merivirtojen kiertoliikettä. Ilmastolle keskeinen merivirtojen kiertoliike voi heikentyä dramaattisesti, ja näitä seurauksia näkisimme täällä Euroopassa etenkin vähintään lastemme elinaikana. Arvoisa puhemies! Nykyisellä tahdilla Suomi ei ole saavuttamassa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta. Arvioitu päästökuilu on peräti 34 megatonnia. Tämä on valtava ero, eikä sitä kurota umpeen suunnitelmassa esitetyillä toimilla, joiden yhteisvaikutus on vain vajaan megatonnin. On myös selvää, että taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria ei voida tarkastella erillään. Jos toisessa epäonnistutaan, toisessa on tehtävä entistä enemmän. Resurssi-intensiivinen, matalan jalostusarvon metsien käyttö on myös yksi keskeisistä syistä, miksi Suomen talouden tuottavuus on liian matalaa. Ilmaston kannalta kestävämmät hakkuutasot loisivat samalla Suomen elinkeinorakenteelle terveempiä ja tuottavampia mahdollisuuksia. Arvoisa rouva puhemies! Maataloussektorilla uudet toimet ovat vähäisiä ja vaikutuksiltaan pieniä. Ilmastotoimien aikataululla on suuri merkitys. Vaikutuksia tarvitaan nyt, ei vasta vuosikymmenten päästä. Maatalouden päästövähennykset ja ruuantuotanto eivät ole kuitenkaan ristiriidassa. Päinvastoin, kestävämpi, kasvipohjaisempi tuotanto ja sitä tukevat innovaatiot tukevat sekä ilmastotavoitteita että huoltovarmuutta. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen osalta tämän suunnitelman toimet vähentävät päästöjä arviolta vain 0,18 megatonnia, mutta samaan aikaan päästöjä on kasvatettu huomattavasti tätä enemmän hallituksen omien päätösten seurauksena. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on kannatettavaa, mutta rahoituksen taso on hyvin paljon matalampi kuin mitä se oli vielä edellisellä hallituskaudella. Arvoisa rouva puhemies! Tätä taustaa vasten on syytä tarkastella myös hallituksen kehysriihen päätöksiä. Niistä on vaikea löytää sellaista, mikä vahvistaisi Suomen ilmastopolitiikkaa. Päinvastoin, hallitus ei ole onnistunut edes varmistamaan rahoitusta omille ilmastosuunnitelmilleen. Vaikeassa taloustilanteessa hallitus siis kasvattaa suomalaisten velkataakkaa päätöksillä, jotka lisäävät päästöjä. Erityisen huolestuttavaa on Valtiontalouden tarkastusviraston arvio. Ilmastolain hiilineutraalisuustavoite ei ole ohjannut päätöksentekoa riittävästi. Päätöksentekijöillä on ollut tiedossa, etteivät toimet riitä, mutta linjaa ei ole muutettu. Vihreät esittävät, että taakanjakosektorin päästövähennystoimet valmistellaan uudestaan tavalla, joka on uskottavasti ja tutkittuun tietoon nojaten linjassa Suomen ilmastolain tavoitteiden sekä Suomea koskevien Euroopan unionin ilmastovelvoitteiden kanssa. Uudelleen valmistellut päästövähennystoimet tulee suunnitella siten, että päästövähennystoimille on varattu riittävä rahoitus. Teenkin vastalauseen numero 2 mukaisen kannanottoesityksen. Ei enää riitä, että talous nähdään pelkästään välineenä tuottaa hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa. Meidän on siirryttävä pidemmälle kohti taloutta, joka aktiivisesti korjaa jo syntyneitä vahinkoja ja samalla rakentaa tulevaisuutta kestävästi. Tämä tarkoittaa ekologisen ja sosiaalisen pääoman vahvistamista, luonnon monimuotoisuuden turvaamista, ilmaston vakauttamista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä valtion, yritysten ja kolmannen sektorin voimin.

Kiitos, rouva puhemies! Tässä todellakin ilmeisesti edustajalla on parempaa tietoa ilmastonmuutoksesta kuin lukuisilla tutkijoilla ja kansainvälisellä tutkijayhteisöllä, ja meidän Yleisradion pitäisi teidän mielestänne tuottaa sellaista tietoa kuin te toivotte, mutta onneksi tässä eduskunnassa on laaja enemmistö, joka tukee luotettavaa ja vapaata mediaa ja myöskin tiedettä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minusta edustaja Satonen puhui hyvin siitä, että me emme halua sellaista mallia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa on, että mediakenttä on hyvin jakautunut ja hyvin puoluepoliittisesti orientoitunut. Me nähdään, minkälaisia seurauksia tällaisilla malleilla on. Haluaisin sanoa, että ajattelen, että meidän tiedonvälityksen täytyy olla tutkittuun tietoon perustuvaa. Siksi ihmettelen edustaja Garedewin puheenvuoroa, jossa hän kritisoi sitä, että ilmastonmuutoksesta uutisoidaan. Onko tämä todella perussuomalaisten linja, että ilmastonmuutoksesta ei pitäisi uutisoida? Minä itse pidän todella tärkeänä, että se uutisointi pohjautuu luotettavaan tietoon ja tutkittuun tietoon. Ja kuten todettu, somessa mediakuplat pirstaloituvat tällä hetkellä, ja meillä on siellä erittäin huolestuttavia ilmiöitä siltä osin, että ei ole myöskään meidän kotimaisissa käsissä tai meidän itsemme päätettävissä, minkätyyppiset algoritmit esimerkiksi siellä nousevat. Tätäkin pidän semmoisena asiana, että kannattaa senkin vuoksi arvostaa sitä, että meillä on myös omaa tiedonvälitystä, joka ei ole sitten jonkun muun ohjailtavissa, toisin kuin nämä teknologia-alustat. Tällä hetkellä on tärkeätä, että kehitetään myös eurooppalaisia teknologia- ja sosiaalisen median alustoja, joissa sitten voimme itse myöskin käyttäjinä paremmin tietää, minkälaiset sisällöt siellä nousevat, ja saamme läpinäkyvyyttä siitä. Sillä on valtava merkitys myös yhteiskunnallisesti.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pyritty löytämään yleensä mahdollisimman laaja yhteisymmärrys, ja täällä onkin käytetty useita hyviä puheenvuoroja. Kuitenkin tässä keskustelussa minulle jää hieman epäselväksi, onko arvioitu, että tämä turvallisuuspoliittinen ympäristö on oikeasti muuttunut aika merkittävästi tässä viime vuosina. Joistain puheenvuoroista se ei käynyt ilmi. Osa tätä turvallisuutta on myös geopoliittisten riskien ottaminen vakavasti, ei pelkästään suorituskyky. Eduskunta näiden lausumien pohjalta, jos ne hyväksytään, edellyttäisi minusta varsin järkeviä toimia, jotka liittyvät siihen, että niin ihmisoikeusvaikutukset, ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutukset kuin sitten tämän järjestelmän päätöksenteon tietopohja arvioitaisiin paremmin. On varmaan syytä todeta, ja eivätköhän siitä kaikki ole samaa mieltä, että jo muutamia vuosia sitten olisi ollut hyvä, jos nämä geopoliittiset riskit ja ihmisoikeuskysymykset olisi otettu hieman vakavammin. Näin ei ehkä silloin vielä osattu tehdä. Osasyy voi olla se, että puolustuksesta ja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei ole käyty aina laajaa keskustelua, joka todella nyt sitten osin tämän kansalaisaloitteen ansiosta voidaan käydä. Ehkä tässäkään nämä muotoseikat eivät ole niin tärkeitä kuin se, etenevätkö nämä itse asiat. Itse totesin omassa puheenvuorossani, että kannatan kansalaisaloitteen hyväksymistä, mutta mielestäni nämä lausumaehdotukset, joita esimerkiksi edustaja Holopainen on kannattanut ja Harjanne tehnyt tässä salissa tänään, ovat erittäin kannatettavia. Ja tietysti toivoisi, että tässä salissa voisi nähdä niille vähän laajemmankin kannatuksen myös sieltä hallituspuolueiden piiristä. On selvää, että niin digitaalinen huoltovarmuus kuin sitten nämä selkeämmin suorat puolustushankinnat on asioita, jotka täytyy arvioida aivan eri tavalla näiden nykyisten riskien valossa.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Päästökauppa on ollut osa tärkeää EU:n ilmastopolitiikkaa, ja on todella keskeistä, että siitä pidetään kiinni. Olisi myös toivottavaa, että saataisiin luotua tämänkaltainen mekanismi laajemminkin luonnonvarojen käyttöön. Tällä hetkellä Suomi pärjää kohtuullisen hyvin siltä osin, että emme ole niin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista kuin jotkut muut EU-maat. [Ben Zyskowicz: Eikös meillä ole ydinvoimaa, jota te vastustatte?] Kuitenkin nyt EU:n piirissä käydään keskustelua siitä, miten tähän tilanteeseen, sotatilanteeseen, ja sen aiheuttamaan energian hinnannousuun reagoidaan. Tähän liittyen olisinkin kysynyt ministeri Multalalta: Millaisia toimenpiteitä Suomi on valmis edistämään? Pöydällä on ollut esimerkiksi nopeusrajoitusten rajoittamista yhtenä osana muiden energiansäästötoimien valikoimaa. Eikö kuitenkin olisi kannattavampaa Suomenkin kannalta, että tällaisiin energiansäästötoimiin ennemmin suhtauduttaisiin myönteisemmin kuin että lisättäisiin riippuvuutta esimerkiksi Venäjästä tai sitten tehtäisiin hyvin kalliita tukipaketteja. Suomen näkökulmasta tällainen lähestymistapa, jossa myöskin sitten edelleen pystyttäisiin myös ilmaston kannalta kohtuullisen kestävästi toimimaan tässä poikkeustilanteessa, kuulostaisi siinä mielessä järkevältä.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on sukupolvi, jonka osalta emme ole osanneet toimia ja joka on jäänyt ikään kuin heitteille digilaitteiden käytön osalta, kun aikuiset eivät ole osanneet antaa rajoituksia — eivät itselleen eivätkä nuorillekaan. On hyvä, että asiaan on nyt vihdoin herätty. Laaja tutkimusnäyttö myöskin puoltaa sitä, että älypuhelimien liiallinen käyttö heikentää keskittymistä ja lisää nuorten kuormitusta. Nuoret ovat itse tuoneet tämän esiin myös tuoreessa nuorisobarometrissa. Sosiaalisen median paineet oli yksi nuoria kuormittavista asioista, jonka he vahvasti nostivat esiin. Nämä algoritmit ja muut laitteet on tietysti suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla koukuttamaan meitä kaikkia. Siellä on parhaat tutkijat taustalla testaamassa, mikä saa meidät viettämään kaikkein eniten aikaa kyseisen palvelun parissa. Itsesäätely on todella vaikeaa, ja erityisesti se on vaikeaa nuorille. Tämä me tiedetään. Nämä rajoitukset parantavat oppimistuloksia, ja erityisesti vaikutukset nähdään niillä oppilailla, jotka ovat suoriutuneet heikommin. Tämä on tietysti keskeinen asia, kun me pohditaan, miten oppimiseroja voidaan kaventaa. Kyse ei ole pelkästään yksilön valinnasta eikä yksilövaikutuksista, vaan kyse on semmoisesta ympäristöstä, joka me luodaan, myös kulttuurisesta ja sosiaalisesta ympäristöstä, jonka perusteella me kaikki tietysti toimemme asetamme, ja tietysti nuoret elävät vahvasti siinä ympäristössä siten kuin muutkin nuoret tekevät. Ja kyse ei ole myöskään edes yksilöhaitoista vaan haitoista meidän koko yhteiskunnalle, jos me emme pysty toimimaan riittävästi ja asettamaan niitä järkeviä reunaehtoja digilaitteiden liialliselle käytölle. Mehän tiedetään, että monessa maassa käyttö on aivan erilaista. Nuorille ei edes hankita kännyköitä monessa Euroopan maassa ennen kuin he ovat todellakin esimerkiksi yläasteikäisiä. Suomessa on ollut aivan erilainen kulttuuri kännykkämaana. Nyt tämä on muuttumassa, ekaluokkalaisille hankitaan esimerkiksi älykelloja hyvin laajasti, mutta kuten puheen alussa totesin, meillä on kyllä tietyllä tavalla tämän osalta myös semmoinen sukupolvi, jolle me ei olla osattu olla aikuisia. Me ollaan tuettu kännykkärajoituksia myös kunnissa. Me ollaan tehty paljon ja laajasti töitä poliittisesti sen eteen, että me ollaan saatu tämä nykyinen lainsäädäntö. Siinä valitettavasti on ihan selkeitä aukkoja. Siellä ei ole välituntien osalta riittävää selkänojaa, ja nämä käytännöt ovat erilaisia kouluissa. Tätähän myös vastalauseessa, kun tämä lainsäädäntö oli käsittelyssä, muun muassa vihreät kannattivat, elikkä oltaisiin haluttu laajentaa kännykkärajoitukset myös välitunneille, mutta se ei silloin menestynyt. Näen tämän edustaja Siposen esityksen erittäin hyvänä, ja toivon, että se etenee, kun me sitä päästään käsittelemään. On tärkeätä, että me luodaan niitä pelisääntöjä ja digirauhaa myös toiselle asteelle. Tätä ovat opiskelijat itsekin toivoneet. Meillä Helsingissä on paljon nuoria ja lapsia, ja esimerkiksi lukiolaiset ovat esittäneet huolensa siitä, että meillä on aivan liian paljon digimateriaalia lukioissa käytössä. Me toivotaan ja ollaan tehty töitä sen eteen jo, että saadaan sinne lisää oppikirjoja, koska nimenomaan nuoret ovat myös itse tätä toivoneet. On myös niin, että nyt kun tälle esitykselle laajentaa kännykkäkieltoa toiselle asteelle on yhä enemmän tukea, niin on aivan selvää, että se palaute koskee myös ammatillista oppimista, ja siellä myöskin nämä keskittymisongelmat, somekuormitus ja unihäiriöt, näkyvät. Toivon todella — koska tälle asialle on ollut laaja poliittinen yhteisymmärrys ja näkemys siitä, että me tarvitaan digirauhaa nuorille — että tämä lakialoite etenee, ja ainakin itse aion tehdä töitä sen eteen. Me pystytään tarjoamaan parempaa arkea nuorille ja lapsille. Me nähdään se jo nyt kouluissa. Välitunneilla on enemmän vuorovaikutusta: siellä pelataan, siellä urheillaan enemmän sen sijaan, että kaikki ovat tämän laitteen äärellä, vaikkakin vierekkäin. Mutta kuten vastalauseessa hyvin todettiin tämän lain käsittelyssä kännykkärajoituksista, niin kyseessä on kyllä valitettavasti usein myös epäsosiaalinen media. Meillä aikuisilla on vastuu tehdä tutkittuun tietoon pohjautuvia päätöksiä, jotka antavat lapsille ja nuorille aikaa tehdä muutakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! On selvää, että keskeiset tieliikennehankkeet ovat tärkeitä, mutta hämmentävää kyllä tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa on, että oikeastaan mitään muuta liikennehanketta ei nähty tärkeänä. Lähes kaikki muu sivuutettiin, etenkin hallituspuolueiden toimesta. Samaan aikaan on aivan selvää, että talous ei toimi vain raskaan liikenteen varassa. Niin palvelualat, Suomen talouden kannalta elintärkeät sellaiset, kuin esimerkiksi tietointensiiviset alat, monet Suomen johtavista yrityksistä, ovat täysin riippuvaisia toimivasta joukkoliikenteestä, samoin sairaalat, koulut ja niin edelleen. Kuvaavaa on, että ministeri Ranne sanoi suoraan, että ilmastotavoitteet eivät ole hallituksen prioriteetti. Tämä lisää suomalaisten kustannuksia ja riippuvuutta tuontipolttoaineista sekä sivuuttaa ilmastokriisin. Samoin sivuutettiin monien suomalaisten, etenkin keski- ja pienituloisten, huoli siitä, että joukkoliikenteen lipunhinnat uhkaavat karata käsistä.

Arvoisa puhemies! Öljyn hinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Kansainvälinen energiajärjestö IEA puhuu jopa historian pahimmasta öljymarkkinoiden häiriöstä. Myös Suomessa riski fossiilisten tuontipolttoaineiden hinnannousulle on todellinen. Mitä tekee hallitus? Vahvistaa entisestään liikennejärjestelmämme fossiiliriippuvuutta ja altistaa suomalaiset polttoaineiden hinnan heilahtelulle epävarmuuden vallitessa. Hallituksen selonteossa luetellaankin useita toimenpiteitä, joilla se on lisännyt liikenteen päästöjä. Liikenteessä tarvitaan pikaisesti kestävyysmurrosta. Päästöt on saatava alas. Silti hallituksen antamassa selonteossa tämä aihe sivuutetaan lähes täysin. Termi ”fossiiliset polttoaineet” mainitaan koko dokumentissa vain kaksi kertaa — siitäkin huolimatta, että juuri fossiiliriippuvuus on liikennejärjestelmämme keskeisimpiä ongelmakohtia ja liikenteen osalta päästövähennystyö sakkaa pahemman kerran. Fossiiliton liikenne on paitsi välttämätöntä ilmastokriisin torjumiseksi myös osa viisasta huoltovarmuutta, kriisinkestävää taloutta ja helpotus suomalaisille liikennevälineiden käyttäjille. Arvoisa puhemies! Tämä paperi tuntuukin olevan askel historiaan. Sen sijaan, että katsottaisiin rohkeasti tulevaan, vauhditettaisiin liikenteen sähköistymistä, hyödynnettäisiin digitalisaatiota ja tietoa eri liikennemuodoissa, panostettaisiin olemassa olevien raideyhteyksien parantamiseen ja huomioitaisiin myös kasvavien kaupunkien tarpeet esimerkiksi joukkoliikenteen sekä kävely- ja pyöräilyinfran osalta, katse on tiukasti peruutuspeilissä. Monessa eurooppalaisessa suurkaupungissa kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat pääasiallisia liikennemuotoja. Samoin Suomen suurimmilla kaupunkialueilla ne muodostavat liikkumisen selkärangan. Myös kaupunkialueilla henkilöautoilu on toki osa liikennejärjestelmää, mutta joukkoliikenneinvestoinnit ovat joukkojen liikkumisen edellytys sekä ihmisten että yritysten kannalta. Viihtyisät keskusta-alueet, joissa on kävelykatuja, alkavat olla monessa maassa jo normi eikä poikkeus. Lyhyillä matkoilla etenkin paremmat kävely- ja pyöräilyreitit lisäävät päästötöntä liikkumista ja arkiliikuntaa ja tukevat suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Vihreät panostaisi kävelyyn ja pyöräilyyn sekä valjastaisi MAL-sopimukset vahvemmin osaksi tätä työtä. Vaikka hallitus on linjannut kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta, on siihen kohdistuva rahoitus vain vähentynyt. Vihreät on pitkään esittänyt ruuhkamaksujen mahdollistamista niille kaupunkialueille, joissa ne halutaan ottaa käyttöön tehostamaan kestävän kaupunkiliikenteen rahoitusta. [Juha Mäenpää: Ruuhkamaksut kävelijöille!] Tuloja voitaisiin ohjata kaupungeissa tukemaan parempaa joukkoliikennettä, esimerkiksi laskemaan joukkoliikennelippujen hintoja. Joukkoliikenteessä käyttäjät maksavat kohonneina lipunhintoina infrainvestointeja. Myös joukkoliikenteen rahoittamiseen on löydettävä malleja, joissa käyttäjille ei ohjata näin merkittäviä hinnankorotuksia. [Miko Bergbom: Autoilijoille vaan!] Arvoisa puhemies! On selvää, että liikennejärjestelmämme tulee olemaan myös tulevina vuosina merkittävien investointien kohteena. Selonteon liitteenä olevasta rahoitussuunnitelmasta huomataan, että vuosittainen panostustarve on miljardiluokassa. Tiedämme samalla, että tulevina vuosina jokainen käytettävä veroeuro on punnittava tarkoin. Siksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että julkinen raha ohjautuu liikennejärjestelmän kehittämiseen kestävällä tavalla. Valtion rahoja ei ole varaa hukata tarpeettomasti päästöintensiiviseen liikkumiseen. Suomi ei saa jäädä syrjäisestä sijainnistaan huolimatta syrjään, kun maata pitkin liikutaan yhä enemmän Euroopan sisällä. Hallituksen tulisi määrätietoisemmin kehittää junaliikennettä niin maan sisällä kuin täältä muualle Eurooppaan. Tilanteessa, jossa rahasta on tiukkaa, hallitus haluaa tukea myös kannattamattomia sisäisiä lentoja kalliisti. Selonteossa todetaan, että nykyinen lentoasemaverkosto on tappiollinen ja näkymää tilanteen merkittävästä muuttumisesta ei ole. Vähän käytössä olevien kenttien kallis ylläpito verovaroin etenkin siellä, missä toimiva raideliikenne on aivan vieressä, on valinta jostain muusta pois. Onkin syytä kysyä hallitukselta, eikö nyt olisi aika tehdä johtopäätökset ja keskittyä vaikuttaviin liikenneinvestointeihin, kuten raideliikenteen kustannustehokkaaseen kehittämiseen eri puolilla Suomea. Tarpeita on niin pohjoisessa, etelässä, idässä kuin lännessäkin. Arvoisa puhemies! Vihreiden suunta liikennejärjestelmämme kehittämiseen on selvä. Hiilelle on asetettava hinta ja ohjattava määrätietoisesti kaikkea liikkumista vähäpäästöisempään suuntaan. Kuten selonteossa todetaan, Suomen autokanta on jo sähköistynyt arvioitua nopeammin. Menneisyyteen kiinnittymällä ja vanhan ajan liikennejärjestelmästä kiinni pitämällä emme pääse pitkälle.