Hoskonen Hannu

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ensi vuoden talousarviota, ja yhteinen kuva kaikille lienee selvä: olemme hurjaa vauhtia velkaantumassa, ja jos ei näihin todellisiin juurisyihin puututa, niin meidän käy huonosti. Ei voida 11, 12 tai jopa 13 miljardin velanottoa sallia. Sellainen politiikka on aivan vastuutonta. Ja toinen juttu on, että emme me voi jatkuvasti elää velaksi yleensäkään missään asiassa. Julkisen velan määrä yhteensä, kun valtion ja kuntien velat lasketaan yhteen, on tänä päivänä 250 miljardia miinuksella, josta valtiolla on nyt tällä hetkellä vajaa 200 miljardia sitä velkaa ja kunnilla sinne 250 miljardiin asti ne loput. Elikkä ollaan aivan kauheassa tilanteessa. Tähän on saatava nyt hyvin äkkiä parannusta. Perusasioihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Ensinnäkin tämä paljon puhuttu päästökauppa ja Euroopan unionin politiikka tuhoaa Suomen taloutta kiihtyvällä vauhdilla. Päästökaupan nostamat hinnat näkyvät joka paikassa, energian hinta näkyy joka paikassa. Tänäkin päivänä sähkö maksaa kalleimmillaan 43 senttiä, sähköpörssin hinta. Siihen tulee päälle alvi ja sähkövero ja siirtomaksut, eli mennään jo yli 50 sentin lämpimänä syyspäivänä. Entäpä kun tulevat helmikuun helteet, mitä sitten tapahtuu? 2 euroa 35 senttiä oli tammikuun 24 ennätys. Se voidaan rikkoa tänä tulevana talvena aivan varmasti. Eli tämä päästökauppahomma on saatava kuntoon Euroopassa. Meillä ei ole yhteistä eurooppalaista päästökauppapohjan laskentatapa, ei ole. Se on täysin sekaisin koko homma, ja Suomi on tässä asiassa ampunut omaan jalkaan monta kertaa jo, elikkä olemme valinneet semmoisia keinoja ja päämääriä, missä varsinkin Luonnonvarakeskus ja ympäristöministeriö ovat aktiivisia. Tällä päästään Suomen metsiin käsiksi, kun vaaditaan lisää hiilinieluja ihan väärillä perusteilla. Meidän on metsien käyttöä lisättävä, harvennuksia lisättävä, lannoituksia lisättävä ja hoidettava metsiämme paremmin. Metsät ovat valtava hiilinielu, samoin on metsämaa. Kävin kesällä Pellossa pyörähtämässä ja siellä pari tilaisuutta kävin läpi, ja ihailin sitä Tornionjokea ja ihailin myös sitä, miten vaarallinen joki Tornionjoki on — Ruotsin puolellahan turve uusiutuu ja metsämaa sitoo hiiltä, ja varoitin suomalaisia menemästä sinne Ruotsin puolelle, kun siellä ovat kaikki asiat niin hyvin ja meillä vähän huonommin. Siinäkin näkyy, miten tyhmää politiikkaa Suomi on tehnyt Euroopan unionissa, aivan järjetöntä. Omaa etua vahingoitetaan tietoisesti. Päälle tulee vielä sähkön hinta. Meillä on, niin kuin sanoin äsken, valtava sähkön hinta jo nyt, ja sitten kun Google osti meiltä käytännössä Loviisan voimaloiden tehon pois, niin se tarkoittaa käytännössä, että ensi talvena sähköpula pahenee. On hirvittävää itsesääliä, että mennään sanomaan julkisesti, että kyllä kysyntä luo tarjontaa ja saadaan sitten päästötöntä energiaa korvaamaan nimenomaan säätövoimaa. Mistä luulette sen kahdessa vuodessa rakennettavan ydinvoimalan tulevan? Sen minimiaikataulu on kymmenen vuotta, Suomen byrokratia kun otetaan huomioon. Jos me haluamme tämän maan taloussuosta ylös, niin meidän tulee purkaa byrokratiaa. 59 prosenttia meidän bruttokansantuotteesta menee julkiseen talouteen. Meille on luotu niin valtava byrokratia tuonne valtionhallinnon puolelle, että pahimmillaan rakennusluvan saanti kestää seitsemän vuotta, ja eräs turveurakoitsija sanoi minulle, että hänellä kesti yhden suon luvittaminen 17 vuotta. Voiko tämä olla sivistysvaltio, tällainen valtio? Meidän on purettava byrokratiaa ja luvitukset nopeammaksi. Jos ei muuten, niin sitten pannaan lakiin pykälät, että luvat on tultava, niin kuin Saksassa on parhaillaan käytännössä. Se on tehty jo siellä. Jos meillä liikennepolttoaineiden hintaa ei ruveta järkevästi kohtelemaan, meiltä loppuu liikenne. Maatalous on tänä päivänä niin karmeassa kunnossa, että meillä hyvin usea tila harkitsee lopettamista. Kahdesta neljään tilaa per vuorokausi lopettaa toimintansa tällä hetkellä. Olemme huoltovarmuuden syvimmässä ytimessä tällä hetkellä. Jos jatkamme tätä ilmastohumppaa tällä tavalla, niin on edessä semmoinen matokuuri Suomen kansalle, että sitä ei ole ennen nähty. En oikein luota siihen, että tästä talosta päätöksiä siihen syntyisi, mutta uskon siihen edelleen. Positiivisena ihmisenä uskon, että viisaus löytyy. Kun katsoo tulevaa Euroopan unionin rahoituskautta, niin sieltäkään ei apua löydy. Siellä rahat menevät erilaisiin muihin hankkeisiin. Esimerkiksi maatalouden rahat tulevat rajusti pienenemään, ja on aivan varmaa, että myös aluekehitykseen tulevat rahat saman myötä pienenevät. Mehän saamme Euroopan unionista kahta kautta rahaa, toinen on maatalouteen tulevat rahat ja toinen on aluekehitykseen, ja molemmat ovat rajusti pienenemässä. Arvoisa herra puhemies! Lopuksi sitten hallitukselle pieni haaste: Olen kuullut erilaisia selityksiä siitä, miten nämä pohjoisen harvaan asutun alueen tuet, NSPA-tuet, tällä hetkellä makaavat siellä EU:n tulevassa rahoituskehyksessä. Petteri Orpo on sanonut eri sanankääntein, miten se on, mutta — puhemies, lopuksi sanon — senhän pitää mennä niin kuin liittymissopimuksessa on sovittu. Liittymissopimus on Euroopan unionissa sovellettavaa oikeutta suoraan. Sitä ei saa antaa minnekään muualle. Se kuuluu pohjoiselle ja Itä-Suomelle. Tässä on pääministeri Petteri Orpon taidonnäyte, pystyykö hän tämän vetämään sillä tavalla, että saamme ne rahat sinne, minne ne kuuluvat.

Arvoisa rouva puhemies! Tämän meidän aikamme iso ongelma on todella tuo valtion velkaantuminen. Sitä on yritetty hoitaa, mutta pitäisikö meidän ruveta kotimaassa tekemään semmoisia toimenpiteitä, jotka aidosti taloutta elvyttävät vielä lisää? Meillä on energian hinta maailman kalleinta tällä hetkellä, ja hintahan nousee. Tämän päivän sähkön hintamaksimi on yli 40 senttiä plus verot plus siirtomaksut — aivan järkyttävää. Ja nyt kun tehtiin vielä sopimus, että yksi Olkiluoto myytiin amerikkalaisille yhtiöille, ja meillä on ensi talvena... Sähkön hintaennätys on 2 euroa 35 senttiä sisältäen alvin, se menee ensi talvena rikki. Eihän tämä näin voi olla. Meidän pitää ruveta tekemään nyt aitoa politiikkaa, että kotimainen isokin teollisuus elpyy. Tällä hetkellä metsäteollisuus purkaa laitoksia, sellutehtaita lakkautetaan, sahoja lakkautetaan, metsäomaisuutta myydään ulos, isoja yrityksiä menee Suomesta ulos. Meistä on tulossa tytäryhtiöyhteiskunta, kun ei kannata tämä iso teollisuus enää ollenkaan ja kotimaista energiaa väheksytään. Turve pitää saada takaisin, että ne puut menevät sinne sahalle ja sellutehtaalle. Tällä menolla Suomi kuihtuu. Käykää katsomassa tätä meidän ilmastopolitiikan tuhoa. Valtavat kustannukset, [Puhemies koputtaa] eikä mitään hyötyä. Me emme voi Välimeren maiden lämpöä muuttaa minnekään. [Puhemies koputtaa] Vaikka sinne muuttaisimme asumaan, niin edelleen [Puhemies: Aika!] siellä on kuumaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee ja maanviljelijöiltä tulevaa viestiä, niin niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Maanviljelijöillä on hätä, ja täällä naureskellaan, että ei ole hätää. Pikkusen ihmeellistä tarinaa. Nyt kun sain tilaisuuden — kiitoksia, puhemies — kysyn arvoisalta maa- ja metsätalousministeriltä: Kun tätä karhunmetsästys- ja sudenmetsästyskiintiöhommaa täällä innokkaasti puolletaan, niin miksi te lähetitte, arvoisa ministeri, nimissänne poronhoitoalueen karhun kiintiömetsästysasetuksen lausunnolle, vaikka eduskunta nimenomaan poisti metsästyslaista poronhoitoalueen kokonaan ja samalla edellytti, että maa- ja metsätalousministeriö valmistelee uuden asetuksen, jossa tätä äsken mainittua poronhoitoaluetta ei ole? Te siis rikoitte tässä asiassa eduskunnan päätöksen. Miksi te tämän teette? Tiedänhän minä ja moni metsästystä harrastava ja moni edustaja tietää sen, miksi te tämän teitte: te jätitte auki maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille sen portin, että he pääsevät taas kerran valittamaan näistä luvista. Miksi te toimitte näin, ettekä toimineet niin kuin eduskunta päätti? Lukekaa maa- ja metsätalousministeriön mietintö. Siellä se on.

Arvoisa rouva puhemies! Olen omalta osaltani jollakin lailla kokemusasiantuntija, kun tuolla kiinteistöpuolella metsämiehenä aikanani aika paljon tein töitä. Kieltämättä näin on, että pääsemme tähän kirjalliseen menettelyyn, jolloin se tieto kokouksesta voidaan lähettää sähköisillä välineillä ihmisille. Entisaikaanhan se oli niin, että jos joku ei tullut paikalle, niin tavallaan se kokous seisahtui siihen, kun ei voinut jatkaa. Muistan yhden tarinan, joka oli ehkä kaikkein hauskin. Omistaja asui ulkomailla, Yhdysvalloissa, ja sitä asiaahan ei voinut ratkaista ennen kuin seuraavana kesänä kyseinen henkilö sattui olemaan Suomessa. Me menimme sitten tuomioistuimeen käymään käräjätuomarin luona. Se toimitus kesti kaksi minuuttia ja sai näin ollen lainvoiman, kun hän itse oli paikalla — konsulitodistusta vaille valmis asia. Arvoisa ministeri, kiitän siitä, että tämä tällä keinoin tulee nyt. Kun aina on puhuttu siitä, saavatko kiinteistönomistajat, oikeudenomistajat, tiedon, niin kyllähän tällaisena aikana, mitä me nyt elämme, jokainen meikäläinen, jokainen Suomen kansanedustaja ja kaikki virkamiehet tässä talossa, jokainen ihminen on aina jonkun viestin ulottuvilla. Entisaikaanhan tällaista mahdollisuutta ei käytännössä ollut. Mutta sähköposti, puhelin ja nämä nykyiset viestintävälineet mahdollistavat sen, että ihminen, joka on kutsuttu johonkin kiinteistötoimitukseen, sen tiedon varmasti saa. Tervehdin tällaista uudistusta suurella ilolla. Ennen kaikkea perikuntien asioiden hoidossahan ollaan menossa nyt iso harppaus eteenpäin. Metsäyhtiötkin ovat tähän kiinnittäneet aivan perustellusti huomiota. Perikuntien kanssa asioitaessa oikean henkilön löytäminen on lähes mahdotonta joskus, mutta kun tässä päästään eteenpäin ja kiinteistöjä... Toivottavasti tästäkin täysistunnosta ja ministerin puheesta menee viesti tuonne kentälle päin, että näitä perikuntia, jotka ovat uinumassa, olisi syytä selvittää ja saattaa selvästi johonkin muuhun tilaan, vaikka pistää kiinteistökauppa pystyyn, jolloin tämä ongelma ratkeaa. Erittäin hyvä esitys, ja toivon sille pikaista käsittelyä ja ennen kaikkea sitä, että tästä tieto leviää ihmisten keskuuteen, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa ensi vuoden alusta.

Arvoisa rouva puhemies! Yritän parhaani, tuskin siinä onnistun. — Arvoisa ministeri, kiitoksia hyvästä esittelystä. Tuli kaksi pientä kysymystä mieleeni, ja nämä eivät ole pahoja. Toinen on se, että kun tähän uuteen digitaaliseen aikaan mennään, niin se on totta kai aivan erinomainen. Kun metsämiesaikana tein kiinteistökauppojakin, niin piti erilaisten lainhuudatusten ja muiden kanssa vierailla tuomiokunnassa ja monta muuta hauskaa matkaa tehdä Ilomantsista Joensuuhun. Mutta nyt kun mennään tähän digitaaliseen aikaan, niin on hyvä asia, että kaikki toteutuu nopeasti, kuten tässä huoneistojen osakekirjojen merkitsemisessä sähköiseen rekisteriin. Tuli mieleen kysymys, että siinä vaihtamisen aikanahan tietenkin tapahtuu tämmöisiä pieniä ongelmia, joita yleensä tapahtuu, kun mennään järjestelmästä toiseen. Onko tässä kuitenkin vaaran vastuu sillä keinoin hallinnassa, että kukaan ei joudu kärsimään tästä, jos tulee virheellisiä merkintöjä? Niitäkin on sähköisessä merkinnässä joskus havaittu, sen olen pari kertaa itsekin kokenut. Toinen kysymys koskee sitten sitä, että kun tietoja säilytetään tuolla digitaalisessa tietokannassa, niin ovatko ne kaikki pilvessä. Ovatko nämä palvelimet Suomessa, vai ovatko ne jossakin etäänperällä, jolloin pahimman tietokatkon aikana kaikki kiinteistökauppa ja huoneistokauppa loppuu Suomessa? Osakekauppa loppuu, koska tietoja ei saa ulos. Totta kai ne on varmuuskopioitu, mutta miten tämä tallenteen pysyvyys on varmistettu? Se on aivan olennaista sen luotettavan toimivuuden kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme turvetta koskevaa kansalaisaloitetta, joka on mielestäni tämän eduskuntakauden tärkein asia, mitä minä voin äkkiä kuvitella. Kansantalouden kuntoon laittaminen menee tietenkin ohi, mutta turpeen saaminen takaisin energiapolttoaineeksi ja muutenkin käyttöön mahdollistaa kansantalouden tervehtymisen. Ensinnäkin kun edustaja Oras Tynkkynen täällä lateli totuuksia, niin hän väitti, että turvesuot pilaavat Suomen vesistöt. Tällä hetkellä turveala, mitä on käytössä, on 0,2 prosenttia suoalasta. Väittävätkö edustaja Tynkkynen tai yleensä vihreät, jotka väittävät olevansa kaikkien asioiden yliasiantuntijoita, että se 0,2 prosenttia pilaa Suomen vesistöt? Olette ilmeisesti lukeneet ihan vääriä kirjoja, semmoinen mielikuva nousee. Samoin sitten kun väitätte, että turpeen päästöt ovat isoja — turvetta on vihattu ja se on saatu näillä keinotekoisilla, väärillä tiedoilla pois markkinoilta — niin olisitte voineet edes tutustua oikeisiin mittaustuloksiin: Tilastokeskuksen päästökerrointen mukaan puuta polttamalla tehdään paljon pahemmat ilmastopäästöt kuin turvetta polttamalla. Mutta teillehän ei totuus olekaan mikään työväline. Se on vain sellainen väline, joka voidaan heittää nurkkaan silloin, kun tarvetta on. Ensinnäkin huoltovarmuutemme kannalta turve on aivan välttämätöntä. Viime talvena helmikuussa oltiin jo tilanteessa, siis vajaa vuosi sitten, jossa pienikin voimalaitoksen virhe olisi johtanut siihen, että meillä olisi kaikki kotimaiset energiavarat ajettu loppuun ja viimeisiä turveaumoja oltaisiin ajettu polttolaitoksiin, kun ei enää mitään muuta olisi ollut. Jos ne olisivat loppuneet, niin monessa isossa kaupungissa olisi kärsitty kylmästä. Tätäkö te oikeasti haluatte? Aivan järkyttävää politiikkaa, ja vain sen tautta, että asenne sattuu olemaan kallellaan jyrkästi vasemmalle. Turpeestahan saa sitten tuotettua montaa muutakin ainetta kuin energiaa. Energia on meille välttämätöntä, olemme edelleen pohjoinen valtio, mutta turpeesta pystytään tekemään myös erilaisia erikoisia tuotteita, esimerkkinä tietenkin kasvuturve, joka on erittäin, erittäin arvokasta meidän elintarviketuotannon kannalta. Kasvihuoneiden on ihan välttämätöntä saada turvetta kasvualustaksi. Sitten on totta kai kuiviketurve maatiloilla: navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, broilerikasvattamoissa, kaikkialla, missä eläimiä hoidetaan, turve on aivan välttämätöntä. Sillä torjutaan kaikkia vakavia tauteja ja vältytään erilaisten antibioottien käytöltä. Terve eläin tuottaa ja voi hyvin. Se on vanha, iso tosiasia. Sitten tulevat tietenkin erikoisturpeet, kuten Ilomantsissa toimiva aktiivihiilitehdas, joka tekee turpeesta aktiivihiiltä. Se on ainoa aktiivihiili, joka pystyy suodattamaan muun muassa PFAS-yhdisteet, nämä iäisyysmyrkyt, iäisyyskemikaalit, jotka rikastuvat ravintoketjuun. Aktiivihiili, joka tehdään turpeesta, pystyy suodattamaan senkin pois. Nykyisinhän aktiivihiili tulee pääasiassa Kiinasta ja tehdään joko raakaöljystä tai sitten kivihiilestä. Sitten ovat biostimulantit, jotka tulivat jo mainittua tässä, ja sitten tuotetaan eristeitä, erilaisia äänieristeitä, lämpöeristeitä. Pitää muistaa, arvoisat edustajakollegat, että Suomesta viedään kasvuturvetta yli sataan maahan ympäri maailmaa. Haluavatko vihreät ja vasemmisto todella, että maahan tulee nälänhätä, jos kasvihuonetuotanto loppuu — kukat, tomaatit, kurkut ja vaikka mitä? Näillä biostimulanteilla voidaan todellakin parantaa maaperän kasvukykyä, jolloin huonommallakin kasvumaalla saadaan tuotettua ruokaa maailman nälkäisille lapsille. Tätäkö te haluatte? Katsotaan sitten vähän vielä syvemmälle näitä päästökaupan lukuja, mitä vihreät ja vihervasemmisto yleensä rakastavat. Ensinnäkin päästökauppa on Suomessa laskettu aivan väärillä luvuilla, ja te ette missään nimessä halua niitä oikaista. Eikö teille totuus ole enää mikään arvo? Siellä on se 15—20 miljoonaa tonnia vääriä päästöjä tai liian pieniä hiilinieluja, ja sitten on esimerkiksi se totuus, että kun ruotsalaiset ovat mitanneet Ruotsin maaperän päästöt, niin siellä maaperä sitoo hiiltä, mutta suomalainen metsämaaperä onkin päästölähde — aivan huuhaa-juttuja! Jos me halutaan tässä maassa yleensäkään ruokaa syödä, niin meillä turvepellot ovat tämän kansakunnan henki ja elämä. Oikein kuivina kesinä turvepellot tuottavat aina hyvää satoa ja takaavat sen, että Suomessa syödään omia leipiä aina, kun tarve on, vaikka olisi kuinka huono tilanne. Tämän takia, arvoisa puhemies, olisi kyllä hyvä, että kunnioittaisimme toisiamme ja emme sortuisi siihen, mihin Oras Tynkkynen sortui kertomalla ihan puuta heinää — maisterin tutkinnolla ihan puuta heinää. [Eduskunnasta: Ohhoh!] Totuudella pitää kuitenkin tässä talossa joku arvo vielä olla. Senhän me tiedämme, millaiset jäljet väärällä tiedolla on. Ne ovat kovin lyhyet. Jos me haluamme huoltovarmuuden kuntoon, meidän on saatava todellakin kuiviketurvetta varastoon niin paljon, että selviämme kaikissa tilanteissa ja pystymme tukipolttoaineilla polttamaan märät puunkuoret. Kaikki märkä puu palaa, kun pannaan kuivaa turvetta sekaan, ja saadaan maksimiteho. Turpeennostossa on muistettava se, että kun turvetta korjataan valmistelluilta soilta, niin ensin sieltä nousee kuiviketurve, sitten sieltä tulee kasvuturve ja viimeisenä energiaturve. Jos tätä ketjua ei pidetä yllä, niin olemme pulassa. Sitten, arvoisa puhemies, kaikista vakavin juttu on minusta tämä metsäteollisuuden alasajo. Me poltamme tällä hetkellä 5—6 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta pois, eli turve korvataan nyt puulla, kun turvetta ei saa käyttää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tällä hetkellä UPM on jo yhtiöittänyt vanerituotantonsa pois ja myy sitä kohta pörssiin. Samoin painopaperituotanto: Sappi, eteläafrikkalainen yhtiö, yhtiöittää painopaperituotannon, ja sekin myydään pois. Ja sitten... [Tuomas Kettunen: No entäpä Joutsenon tehdas?] — Arvoisa edustaja Kettunen, tulen siihen kohta. — Stora Enso on parhaillaan harkitsemassa tiettyjen laitosten lakkauttamista. Siitä en sen enempää uskalla sanoa, mutta aika luotettavalta taholta on tietoja, että siellä on tällaisia hankkeita vireillä, ja monta on jo lakkautettu ennen tätä päivää. Metsä Group ei rakentanutkaan Äänekoskelle uutta tehdasyksikköä, se siirrettiin kokonaan muistojen joukkoon, ja samoin Joutseno-Pulpin tehdas on katkolla aika varmasti. Tämän takia, arvoisat metsäkollegat, metsälliset kansanedustajakollegat — toivottavasti olisitte metsäkollegoita, niin olisi helpompi puhua metsäasioista, mutta kyllä tämä näinkin käy — meidän pitää joka tapauksessa kunnioittaa Suomen metsien kuntoa, että me jalostamme sen tuotteiksi ja myymme sitten arvokkaina tuotteina maailmalle. Onhan nyt jotenkin väärin, että tällä hetkellä meillä on tässä maassa tilanne, että Italiasta tuodaan jätettä, ja kun katselin äsken yhtiön hallituksen päätöksentekoelimiä, niin kas kummaa: Helsingin Energian hallituksessahan istuu vihreiden edustaja komeasti kannattamassa italialaisen jätteen tuontia Suomeen. Siinähän tuhotaan suomalaista ilmastoa valtavat määrät [Puhemies koputtaa] ja osallistutaan rahanpesuun. Onko se oikein? Mielestäni se ei ole oikein.

Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken edustaja Kalmari todisti, maatalouspuolella on tehty vähennystoimia, ja niitä ei ole huomioitu tietenkään. Samoin metsäpuolella koko metsien kasvua ei meillä lasketa hiilinieluksi. Samoin ei lasketa sitä, että neitseelliset suot sitovat viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidia ilmasta. Sitäkään ei lasketa meille eduksi. Samoin ei lasketa, että rankaistaan turvepeltoja kahdeksan miljoonan tonnin päästöillä, mikä ei pidä paikkaansa. Kuten edustaja Kalmari äsken todisti, se on fakta. Samoin metsien maaperäpäästöt eivät pidä paikkaansa. Ruotsi on mitannut, mutta Suomessa niitä ei mitata. Tiedän minä syyn, miksi niitä ei mitata: sen takia, kun se olisi karmea totuus ja tämä koko pilvilinna tästä hiilidioksidipolitiikasta romahtaisi. Suomi on hiilineutraali maa, ja kuten ministeri äsken todisti, kivihiilen poltto on lopetettu. Oletteko te ihan tosissanne, arvoisa ministeri, että te ette lisää hiilidioksidipäästöjä, kun samaan aikaan Italiasta ajetaan kymmeniä, jopa satoja kertoja käsiteltyä jätettä Suomeen poltettavaksi? Valtava määrä myrkkyjä Suomeen, ja rahoittajana siellä toisessa päässä on Italian mafia, kuten televisio-ohjelmassa saimme nähdä. Oletteko, arvoisa ministeri, aidosti virkavalanne velvoittamana sitä mieltä, [Puhemies koputtaa] että tämä on laillista toimintaa?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ennallistamisasetus on esimerkki siitä, miten Euroopan unionin päätöksenteko on kaukana siitä, mitä demokratia on. Senhän piti kaatua siinä vaiheessa, kun Itävalta oli tehnyt kannanoton, että he eivät kannata tätä, ja näin ollen koko homma olisi kaatunut, mutta Itävallan ministeri söi sanansa ja petti kansansa, ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä koko ennallistamisprosessihan on demokratian irvikuva. Ei Suomi ole koskaan antanut Euroopan unionille oikeutta tulla määräilemään, miten tässä maassa eletään. Siihen, mitä liittymissopimuksessa luovutimme Euroopan unionille siirrettyä toimivaltaa, ei tämä paketti sisälly. Ja nyt ollaan käymässä suomalaiseen omaisuuteen kiinni härskisti, ensinnäkin täysivaltaisuuteen, eli Euroopan unionilla ei tässä oikeasti ole mitään valtuutta tehdä, vaan niin se vain tapahtuu, sitten samoin budjettisuvereniteettiin, kymmeniä miljardeja pistetään rahaa tämmöiseen hulluuteen, ja samaan aikaan meillä alkaa olla Suomessa tilanne, että vanhukset eivät pääse enää sairaalaan tai lääkärissäkäynnille, koska ei ole rahaa, ja yhteiskunnalla sitä on vielä vähemmän. Sitten täällä me viisastelemme, että on olemassa joku systeemi, jolla pääsee yksityiseen lääkäriin. Miten se vanha ihminen, jolla on rahat loppu ja pieni eläke, pääsee yleensä minnekään? Sitten mätetään rahaa tämmöisiin hulluuksiin. Mikä on sitten Suomen valtion yleinen tilanne, että kun tällaiseen lähdetään mukaan ja 200 miljardia on velkaa ja olemme jo tarkkailuluokalla EU:ssa, niin vielä työnnämme rahaa tämmöisiin hulluuksiin? Mikä on sitten ennallistamisasetuksen lopputulos? Kun suot ennallistetaan ja vesi päästetään sinne suolle ja ojat pannaan tukkoon, niin tehdään muka ilmastopolitiikkaa. Missä on vihervasemmiston luonnontieteen osaaminen? Teillähän, ymmärrykseni mukaan, on maistereita ja taitaa olla tohtoreitakin porukassa niin paljon, että en edes muista, paljonko niitä on. Mutta siinähän tapahtuu vanha kemiallinen reaktio: kun vesi päästetään suolle, niin alkaa kehittyä valtava määrä metaania. Se metaanin syntyminen ilmakehään kestää kymmeniä vuosia, ja metaani on 40 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Te haluatte nyt tehdä metaanipumput suoraan ilmakehään — muka ilmastopolitiikkaa. Se on aivan yhtä paljon ilmastopolitiikkaa kuin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle tuleva Italian jäte. Voi tavaton sentään! Sieltä tulee Suomeen jätettä, joka pilaa ilmakehää, ja miten sitten on oikeastaan muu laillisuus, kun jäte tulee sellaisilta alueilta, joilla ammattilaisrikolliset hoitavat nämä hommat, ja Helsingin kaupunki ja Vantaan kaupunki osallistuvat siihen aktiivisina toimijoina? Olen tehnyt siitä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Missä on Suomen oikeusvaltio oikeasti olemassa? Tällaista tehdään, ja vielä veronmaksaja maksaa, ja sitten emme pysty omia lapsiamme ja vanhuksiamme huoltamaan enää. Katsotaan sitten ennallistamisasetuksen jälkiä: Kun kuuntelee ympäristöaktivisteja, niin tuntuu, että koko Suomi pelastuu. Ei varmasti pelastu. Perustuslakivaliokunnalle voin sanoa, vaikka siellä istunkin, että olen onnellinen ja ylpeä siitä, että perustuslakivaliokunta antoi tästä asiasta erittäin jämäkän lausunnon, jossa todetaan, että yksityisille maille ei ole mitään asiaa. Mutta huomautan teille, arvoisat edustajakollegat, sen, että myös valtion maat ovat suomalaisten ihmisten omaisuutta. Omistamme sen jokainen omalta osaltamme. Euroopan unionilla ei pitäisi olla mitään tekemistä siihen omaisuuteen. Kun tällä keinoin tämä moraalirappio etenee Euroopan unionissa ja jos tällä keinoin me jatkamme, niin ollaan kohta tilanteessa, että koko unioni menettää olemisen oikeutuksen. Kuunnelkaapa vaikka Italian... [Hanna Sarkkinen hymyilee] — Ehkä edustaja Sarkkista naurattaakin, mutta kuunnelkaapa vaikka Italian pääministeri Melonin kannanottoja tai Saksan johtaja Friedrich Merzin kannanottoja asiassa. Ei kovin paljon ainakaan minua naurata. Ja se elvytyspaketti, jota moni tässä salissa diggaa ja äänesti sen puolesta: 200 miljardia on Italiassa rahaa häveissä, 200 miljardia euroa, koko se sama määrä, minkä Suomi on ottanut jo nyt velkaa. Nauratteko te tällekin? Kyllä on aika kummallinen huumorintaju, jos tällainen naurattaa. Suomalaisena veronmaksajana en ikinä voi tällaista hyväksyä. Mutta kun tähän hulluuteen nyt on kerran lähdetty mukaan, niin kai se jollakin keinoin pitää sietää, mutta oikeuspohjaa tällä ei ole. Toivon, että jonain päivänä Euroopan unionissakin löytyy järki, että Euroopan unioni, joka on jäämässä kaikissa kilpailukykymittauksissa muuta maailmaa jälkeen koko ajan byrokratiaa kasvattamalla, kuluja kasvattamalla ja tekemällä oikean työnteon ja yrittämisen yhä vaikeammaksi... Meille käy huonosti. Ei mene montaa kuukautta tai montaa vuotta aikaa siihen päivään, kun meiltä aletaan kysellä sitä, minnekä nämä teidän eläkesäästönne laitetaan, laitetaanko ne Suomen velkojen vakuudeksi. Sitäkin ovat jotkut viisaat jo esittäneet, että olemme sillä tiellä, minkä Italia on nyt jo nähnyt: valtavat velat ja valtava ristiriitainen maa, ja meillä ollaan menossa samaan tahtiin. Metsät, pellot ja suot kuuluvat suomalaisille eivätkä Euroopan unionin byrokraateille, jotka edustavat tällaista sosialistista internationaalia, jossa muutama kaveri päättää, miten homma menee, ja muut sitten tyytyvät siihen kohtaloonsa ja kaivavat kuvetta, kun rahat ovat vähissä. On aikoihin eletty, mutta toivottavasti tämä hulluus jonain päivänä loppuu ja päästään ihan oikeisiin töihin.

Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän asiaan lopuksi sen verran, että todellakin tämä valkoposkihanhiongelma on ihan todellinen. Kysymys on Suomen huoltovarmuudesta. Tällaisena aikana, jolloin tuolla rajojemme ulkopuolella naapurimaa käy jatkuvaa sotaa Ukrainaa vastaan — emme tiedä, mitä tapahtuu puolen vuoden päästä, emme tiedä edes, mitä ensi yönä tapahtuu — me täällä keskustelemme siitä, pitääkö meidän turvata maanviljelijöiden mahdollisuus tuottaa tähän maahan omat elintarvikkeet. Kyllä olen hyvin, hyvin pettynyt tähän tilanteeseen, siihen, millaiseksi Suomi on mennyt, ja siihen, mikä on eduskunnan kanta näihin asioihin. Jokaisen Suomen kansanedustajan tulisi puolustaa maanviljelijän oikeutta tehdä yrittäjänä työtä omalla tilalla, tukea hänen työtään niin, että voimme varmistaa ruokahuollon tähän maahan kaikissa olosuhteissa. Olen siihen hyvin pettynyt, että tällaisen päivän joutuu vielä täällä näkemään, että tämä asia, jonka pitäisi olla Suomelle kirkas kuin keväinen päivä, ei sitä vain ole. Kuvitteleeko joku vielä, että jos joku kriisi syttyy, niin me saisimme jostakin ulkomailta tänne elintarvikkeita? Ei varmasti tule yhtään kuormaa. Tuoreessa muistissa teillä varmaan on se korona-aikainen hengityssuojien saanti Suomeen. Se oli enempi kuin kiven alla, ja kysymys oli vain vähäpätöisestä asiasta. Jos elintarvikkeista on pulaa täällä Pohjolan perukoilla, niin kun viimeinen kone tulee tänne, niin siellä ei ole kuin pari tyhjää vehnäjauhosäkkiä ja muutama nahistunut peruna kyydissä, muut on jätetty tuonne matkan varrelle. Tämän toivon, että muistatte. Mitä tulee hanhien vaarallisuuteen, niin muistetaan sekin, että vuonna 2009 Hudsonjokeen tipahti amerikkalainen lentokone ja siellä taitava kapteeni Sullenberger sai pelastettua loistavalla ammattitaidollaan sen matkustajat. Melkein 160 henkeä oli koneessa mukana, ja hän sai sen pelastettua. Kun moottorien läpi menivät hanhiparvet, niin se kone jäi sitten sinne Hudsonjokeen ja ihmiset pelastettiin onneksi. Elikkä kyllä se on ihan oikeasti vaarallinen lintu siellä, missä sen ei tarvitse olla. Sitten kun nyt ruvetaan metsästämään sitä lainmukaisesti, aivan niin kuin Euroopan unionin direktiivi sallii — sama koskee merimetsoja — niin me voimme tällä keinoin turvata sen, että voimme elää edelleen ihan hyvää elämää ja turvata tähän maahan elintarvikehuollon. Toivottavasti ei sitä päivää koskaan tule, että me voimme todeta tuolla elintarvikekaupassa, että hups, hyllyt ovat tyhjät, mitäs me huomenna syödään. Tämä on semmoista rulettia, mitä tässä talossa näköjään vihervasemmisto haluaa pelata, että en jaksa ymmärtää teidän ajatuksen juoksua. Kyllähän se varmaan omaa itsetuntoa hivelee, kun sieltä tulee vihreiltä viestiä teille, että hyvin menee, kun suojelette kaikkea. Sillä tavalla hyvin äkkiä se nälkä tulee. Tuota velkamäärää kun katsoo, sitä, mihin Suomen talous on menossa, niin toivoisin, että ymmärtäisitte senkin, että ne velat, mitä nyt on otettu, ovat meidän lastemme ja meidän lastenlastemme maksettavia velkoja. Siinä kyllä hymy hyytyy isovanhemmilta sitten, kun lapset tulevat sanomaan, että millä me eletään.

Arvoisa rouva puhemies! On aivan erinomainen asia, että tämä lakiesitys saadaan nyt eduskuntaan äänestykseen ja hyväksytyksi. On aivan välttämätöntä, että valkoposkihanhien kantaa hoidetaan, ja huomautan niille edustajille, jotka vetoavat Euroopan unionin direktiiveihin: siinä direktiivissä on aivan oikein sallittu tämä suojametsästys ja siihen liittyvät toimenpiteet. Ne ovat aivan laillisia toimenpiteitä. Sitä noudatetaan Ruotsissa, Baltian maissa. Elikkä ollaanpa nyt rehellisiä ja kerrotaan se asia niin kuin se on. Elikkä niitä metsästetään monessa maassa, niin kuin nyt aletaan Suomessakin metsästää. Pysytään nyt kuitenkin totuudessa, se kuitenkin jää pinnalle pitkässä juoksussa. Ajatelkaapa, hyvät kollegat, sitä, mikä on tilanne oikeasti tuolla maanviljelijällä. Tänä päivänä, kun itäsuomalainen maanviljelijä menettää keväällä ensimmäisen satonsa — elikkä sieltä ei tule mitään sen jälkeen — mistä hän saa sitten korvauksen? Käytännössä ei mistään. Se, mikä sieltä rahallista korvausta tulee, on hyvin vähän. On arvioitu, että 20—30 prosenttia. Ja kun muutenkin maatalouden kannattavuus on lähes nollatasolla, jopa pakkasella, niin alkaa olla tilanne Suomessa sellainen, että meillä on kohta tilanne, että tiloja kaatuu sen tautta, kun rehua ei saa mistään. Ja kun joku edustaja kuvittelee, että hän voi niillä korvauksilla ostaa rehua, niin mistä hän ostaa ne rehut? Nimittäin rehua ei mistään saa. Naapurinkin tilan oraat on syönyt valkoposkihanhikarja. Kävin Kiteellä viime keväänä eräässä tilaisuudessa puhumassa just valkoposkihanhien muuttoaikana. Sellainen muutaman hehtaarin pelto — en nyt ruvennut laskemaan niitä, se oli täysin mahdoton tehtävä. Silmänvarainen arvio: noin 50 000 lintua oli sillä alueella. Siis se pelto tuhottiin muutamassa tunnissa, ei mitään jäänyt jäljelle. Mistä se maanviljelijä ottaa sadon sitten karjalleen seuraavaa talvea varten? Ei mistään. Elikkä suomeksi sanottuna toivon teille, arvoisat kollegat, hieman realismia näihin puheisiin. Sama koskee merimetsoa. Senkin metsästyksessä on hyvä, että se tulee nyt ihan oikeasti hoidetuksi ja nimenomaan niin, että eihän siinä lintuja tietenkään sukupuuttoon tapeta, ei missään nimessä. Kyllä niitä jää, eikä se mikään uhanalainen laji enää olekaan. Molempia lintuja on aivan valtavat määrät, ja jos niitä karkotetaan joltakin pellolta, niin ne kyllä jatkavat matkaa ihan varmasti. Ja mitä tulee toiseen asiaan, arvoisa rouva puhemies, tässä samassa yhteydessä mainitsen teille, kun edustaja Kettunen mainitsi tämän karhunmetsästysasian, että toivon, että ministeri Essayah noudattaa sitä eduskunnan viime joulun alla antamaa lausumaa lakiesitykseen metsästyslain muutoksesta, jossa velvoitettiin, että tämä metsästys ulotetaan myös muualle Suomeen kiintiömetsästysperiaatteella. Minulle soitti sunnuntai-iltana liperiläinen maanviljelijä, joka hoitaa kymmentä hevosta. Karhu oli hyökännyt sinne tilalle, ja kävi niin, että hevoset vauhkoontuivat ja lähtivät painamaan kohti Joensuun kaupunkia tietä pitkin. Siinä oli valtava riski. Ajatelkaapa, kun siellä on tämmöisiä arvokkaita ravihevosia, mikä on se hevosen arvo. Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvin helposti syntyy satojentuhansien vahingot sen takia, että kerta kaikkiaan ei voi... — Lähden jatkamaan tuonne ylös hetken aikaa. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle — Tuomas Kettunen: Ravihevonen mainittu!] Arvoisa rouva puhemies! Ajatelkaa vähän, hyvät ystävät, sitä tilannetta, jossa tällaiset arvokkaat hevoset joutuvat liikenneonnettomuuteen tai joku ajaa niiden yli tai hevoset itse tekevät muuta vahinkoa. Kuka sen korvaa? Jos se on arvokas ravihevonen, sen hinta voi olla satojatuhansia euroja. Täällä me vain ihmetellään ja kehitellään, että karhu on joku uhanalainen laji. Lieksassa sillä pienellä alueella, mikä viimeksi oli esillä lehtikuvien perusteella, on 30 karhua. Kuvitteleeko joku paikalla oleva kansanedustaja vielä, että se on uhanalainen? Lopettakaa nyt, hyvät ihmiset, höpöjen puhuminen. Kyllä tällä palkalla pitää nyt kuitenkin sen verran rehellinen olla, että pysyy totuudessa. Sillä alueella, missä Lieksassa tämä valtava karhuntihentymä on, on monia isoja navettoja elikkä semmoisia lehmikarjoja, joissa on 120:kin lehmää saman tilan hoidettavana. Ajatelkaa, kun karhulauma hyökkää tuommoiseen lehmälaumaan, mitä se tarkoittaa. Suurin osa niistä lehmistä on menetettyä peliä sen jälkeen. Nämä nykyiset lehmät ovat sellaisia, että ne eivät varmasti ole mitään pikajuoksijoita. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Minulla on oma kokemus silloin lapsuusajoilta, kun yksi karhu hyökkäsi meidän maatilaamme. Vaatimaton karja, kahdeksan lehmää, mutta yksi niistä lehmistä meni sellaiseen kuntoon, että se piti viedä teurastamolle vielä seuraavana päivänä. Se vauhkoontui niin, että siitä ei tullut enää mitään. Tällaisen lehmän arvo, kun se on kasvatettu, hoidettu ja huollettu, on aivan käsittämätön menetys, jos tämmöinen tulee. Me täällä vain puhumme siitä, että on joitain uhanalaisia lajeja. Arvoisat kollegat, näin juhannuksen jo mentyä ja kesäloman lähestyessä toivon teille kaikille toki hyvää kesälomaa, mutta toivon myös sitä rehellisyyttä, että pysymme asiassa, koska se maanviljelijä, joka siellä meille viljaa viljelee ja perunaa viljelee ja monta muuta asiaa, on meidän elämämme kannalta välttämätön. Jos joku ei puhettani usko, niin kannattaa pari päivää olla syömättä, ja palaamme sitten asiaan.

Arvoisa rouva puhemies! Pari pientä ongelmaa tähän asiaan liittyy, ja molemmat ovat vakavia: Ensimmäinen on se, että kun 3G-verkko tästä maasta purettiin — muistamme sen tarinan aivan tarkkaan — niin käytännössähän kävi niin, että digiyhteydet maaseutukunnissa, harvaan asutuilla alueilla, lähes loppuivat kokonaan. Silloin taisin sanoa esimerkkinä, että kun alkaa metsäkoneurakoitsijoilla olla niin, että tietohan liikkuu heilläkin verkkojen kautta, ei heille enää papereita jaeta, työmääräykset ja työmaakartat siirtyvät digitaalisesti, se ei onnistu enää läheskään joka paikassa. Mutta vakavampi juttu on tämä nyt esillä oleva hallituksen esitys, jossa Suomi.fi:n kautta toimitetaan tietoja ja tulee myös laskuja. Ajatelkaapa sitä ihmistä, vanhempaa ihmistä, joka ei tätä digipuolta hallitse, eikä voida edellyttää, että 90-vuotias ihminen alkaa digitaitoja opettelemaan, ei se ole mahdollista. Siksi toiseksi, jos hänellä on asuinpaikka vähän syrjempänä, hän ei saa edes yhteyttä minnekään. Häthätää puhelin toimii, jos ulos jaksaa kävellä. Hänelle kun tulee sieltä Suomi.fi:n kautta lasku, ja yleensä nämä laskut ovat semmoisia laskuja, että ne menevät ulosottoon heti, niin ihminen on täysin tietämätön siitä. Tässä pitäisi olla suoraan semmoinen järjestely, että sille ihmiselle, joka valitsee sieltä, että hänelle tulee edelleen se lasku postissa... Nythän joka vuosi pitää tehdä se pyyntö uudestaan. Elikkä tämä on aivan väärä suunta, jolla ihmisiä, näitä meidän kunniakansalaisia, jotka ovat tämän Suomen elintason rakentaneet, kohdellaan kuin kolmannen luokan kansalaisia, ja heitä voidaan rangaista tällä tavalla, antamalla tämmöisiä sanktioita, jotka heidän tietämättään pyörivät heidän vahingokseen. Tässä loukataan myös hyvin vakavasti minun mielestäni sitä, että ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia. Nythän ne ihmiset, vanhemmat ihmiset, joilta äsken mainitut digitaidot puuttuvat tai joilla yhteyksiä ei ole, heitetään käytännössä yhteiskuntamme ulkopuolelle. Kyllä pikkuisen ihmettelen tällaista hallituksen esitystä. Jos sitä nyt muutettaisiin — yllättäen hallitus tuntisi piston sydämessään — niin tätä voisi muuttaa silläkin, että pannaan ruksi ruutuun sinne ohjelmistosivulle, että tämä kyseinen rouva tai herra haluaa edelleen ne tiedot, ne laskut, mitä sieltä tulee, kirjekuoressa postissa. Sekin on totta, että postin kulkeminenkin on vähän myöhässä sille alueelle, että toivottavasti eräpäivään tulee viikko pari jatkoa lisää, että hän kerkeäisi maksaa sen laskun, koska monella paikkakunnalla se kirje viipyy niin pahuksen pitkään. Jos aiotte jollekin ystävälle viedä onnittelukortin, niin maaseudulla kannattaa käydä onnittelemassa sitä ihmistä, koska se onnittelukortti todennäköisesti ei kerkeä ennen kuin syntymäpäivät ovat ohi. Tämä kuvaa Suomen tilannetta nyt, mutta olen hyvin murheellinen siitä, että tämmöiseen on Suomi mennyt, että näitä ihmisiä kohdellaan tällä tavalla, ja ennen kaikkea lainsäädännöllä tämä olisi voitu huomioida laittamalla tähän lakiin pykälä, että ne ihmiset, jotka valitsevat pysyvän palvelun myös kirjeen muodossa, saisivat sen ilman, että joka vuosi pitää olla aktiivinen. Se on mielestäni hyvin väärin.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Zyskowiczin hyvän puheenvuoron jälkeen totean omalta osaltani vain kadonneen etsinnästä: Esimerkiksi kotikunnassani Ilomantsissa on aivan välttämätöntä, että tieto tulee mahdollisimman nopeasti rajavartijoiden tietoon. Kun ihminen on vaikka marjamatkalla eksynyt, sanotaan vaikka Huhuksen kankaalle, ja tiedetään, että sinne hän on mennyt, missään nimessä sinne ei pidä lähettää 50:tä ihmistä seulomaan sitä aluetta, ei tarvitse. Kun lähetetään rajamiespartio, kaksi miestä ja koira, niin aivan varmasti se koira löytää sen ihmisen sieltä jäljenpäästä alle tunnissa. Ystäväni hävitti autonsa avaimet metsään mustikkamatkallaan. Ja mitä tapahtui? Hän soitti Rajavartiolaitokselle. Sieltä tuli mies koiran kanssa, ja kas kummaa, suon laidasta eräästä kontosta ne Mersun avaimet löytyivät. Elikkä tämä kuvaa sitä, että tällainen järkevä viranomaistoimintahan pitää sallia, ja toisaalta jos jonkun rikollisuuden takia tämä estettäisiin, niin minulle tulee aina mieleen se, että pitääkö meidän suojella näitä yhteiskuntaamme rikoksilla loukkaavia ihmisiä. En jaksa ymmärtää sitä. Jos joku ihminen on vaikka tehnyt toista ihmistä kohtaan törkeän rikoksen ja hän on sairaalassa, niin saako siitä kertoa? Minun mielestäni pitää kertoa poliisille, että täällähän tämä törkeän henkirikoksen yritykseen syyllistynyt henkilö on. Kyllä tavallisia ihmisiä pitää suojata siltä, miltä ovat suojattavissa järkevällä lainkäytöllä. Ja ennen kaikkea, kun oli tuo kertomani esimerkkitapaus eksyneestä ihmisestä metsässä, on aivan varmaa, että kun toimitaan järkevästi, niin säästetään noin sadan ihmisen meno metsään etsimään sitä ihmistä ja iso määrä poliiseja voi jatkaa — niin kuin edustaja Zyskowicz hyvin kuvasi — normaalia työtehtäväänsä siellä, missä se panos tarvitaan. Elikkä toivon, että ymmärretään, että tällaisissa toimenpiteissä... Eikä tämä tarkoita vain rajaseutualueiden ihmisiä. Jokaisessa kunnassa Suomessa on niitä jälkikoiria, niitä löytyy, aivan varmasti löytyy. Järkevästi hoidettuna eksyneen etsiminen metsästä on kovin helppoa, kun pidetään järki päässä ja toimitaan järkevästi ja lähdetään toimimaan mahdollisimman äkkiä. Mitä nopeammin sinne jäljille mennään, sitä varmempaa löytyminen on.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin maatilojen tilanne on todella hälyttävä, kuten edustaja Mehtälä hyvin äsken kuvasi. Heidänkin tilallaan 50 000 euron lisäkustannuksista tulee 3 360 euroa palautusta. Elikkä meidän on eduskunnassa pikkuhiljaa ruvettava ymmärtämään tai oikeastaan välittömästi pitää ymmärtää se, että tämä maatalouden jatkuva ahdinko pitää meidän hoitaa ja nimenomaan markkinahinnoilta. Elintarvikemarkkinalakihan on esillä tällä hetkellä hyvin vahvasti, ja siihen tarvitaan lisäksi sitten vielä se, että esimerkiksi maatilojen tuotantorakennus- ja kiinteistövero voitaisiin poistaa kokonaan, kuten Ruotsissa on tehty, ja sitten se, että me pidämme huolen siitä, että kotimaiselle ruualle ja siihen liittyville toiminnoille annamme niin vahvan aseman tässä yhteiskunnassa, että kaikissa tilanteissa pystymme tähän maahan elintarvikkeet järjestämään omasta maasta. Tänä levottomana päivänä, jota parhaillaan elämme, voi vaikka viikon päästä olla tilanne tuolla maailmanmarkkinoilla semmoinen, että elintarvikekauppa ei käy juuri mitenkään ja olemme täysin omillamme. Meillähän on hyvä demonstraatio tästä muutaman vuoden takaa, kun koronapandemia iski tähänkin maahan ja kaikkiin maailman maihin tavalla tai toisella. Silloinhan meillä ei ollut hengityssuojaimia. Sitten kun niitä tilattiin, niin ne hupenivat tuonne Eurooppaan matkalla tänne, ennen kuin sitten vihdoin markkinoiden kautta löytyi se tie, mitä kautta me saimme niitä tarvittavia hengityssuojaimia. Se olkoon varoituksena siitä, miten kaukana markkinoista olemme täällä, jos emme itse hoida asiaa kuntoon. Ensimmäinen asia, mikä pitää tehdä, on tämän järjettömän maatalousbyrokratian purkaminen. Onhan aivan käsittämätöntä, että maanviljelijä alkaa olla niin kuin rangaistusvanki. Siitä yksi mustaa huumoria viljelevä maanviljelijä totesi, että kun vielä jalkapanta laitetaan ja seurataan, missä hän tilalla kulkee, niin sitten alkaa olla täydellinen tämä hänen valvontansa, vaikka hän on aivan rehellinen mies ja on kaikki veronsa maksanut ja auttaa naapuriakin vielä ihan talkoohengessä. Tällaiseksi Suomi on mennyt. Arvoisa puhemies! Ihan oikeasti ja vakavasti toivon teiltä, arvoisat edustajakollegat, että tämä maatalouden ja maanviljelijöiden hyvinvointiasia meidän pitää panna kuntoon. Tämä ei ole minkään puolueen vika. Ei pidä osoittaa kollegaa sormella, että tämä on sinun tai sinun vikasi tai teidän tai teidän vikanne — ei, vaan tämä on meidän kaikkien yhteisvastuulla oleva asia, jota olemme hoitaneet kohtuullisen huonosti. Siihen, mitä olemme ennen tehneet, ei voida enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Tämä Euroopan unionin byrokratia tappaa tällaiset pienet maat, varsinkin kun meillä tuo virkamieskunta ja hallinto-oikeuksien tuomiot alkavat olla semmoisia, että maalaispoika ei pysy enää mukana. Ihan hirvittää, kun kaikenlaisia langettavia tuomioita tulee, ja järkevät hommat on pakko lopettaa. Joten toivon, arvoisa puhemies, että tällainen järkevä, maataloutta vahvistava ja maanviljelijöitä tukeva politiikka tässä maassa löytää tiensä maaliin, koska tällä menolla me emme voi jatkaa. Muuten tulee nälkä koko kansakunnalle, ja sitten meitä ei auta kukaan.

Arvoisa herra puhemies! Nythän on kysymys siitä, että kun hallitus tätä asiaa valmistelee, niin on aivan välttämätöntä, kun näin valtava määrä ministereitä on paikalla, että jokainen teistä pitää huolen siitä, että nämä kaikki esitykset tulevat perustuslakivaliokuntaan lausunnolle. Perustuslakivaliokunta antoi eilen lausunnon, jossa nimenomaan sanotaan, että pitää kunnioittaa omaisuudensuojaa ja että kaikista asioista pitää kuulla eduskuntaa, koska se koskee meidän omaisuudensuojaa ja täysivaltaisuutta ja sitten sitä, että suomalainen metsäomaisuus kuuluu suomalaisten käsittelyyn. Sitä ei voida tällä keinoin siirtää Euroopan unionin komission haltuun. Tämä pitää pitää kirkkaana mielessä. Siksi toivonkin ministereiltä, kun te jokainen omalla sektorillanne teette tämän eteen töitä, että te kaikki sitten pidätte tämän mielessä, kun nämä esitykset, olkoot mitä tahansa, tuodaan aina viime hetkellä eduskuntaan näin juhlapäivien alla tai loman alla, esimerkiksi joulun alla tai juhannuksen alla, ja on kiire: ei ihmisten oikeuksia voi tällä keinoin polkea. Kysynkin teiltä, arvoisa pääministeri: katsotteko te sen tarkasti hallituksessanne, että tämä kiire ei ole esteenä — kun suomalaisten oikeuksia loukataan näin pahasti, että omaisuuteen käydään kiinni?

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kannatan edustaja Eeva Kallin hetki sitten tekemää erinomaista esitystä. Suomen julkisen talouden tilanne on todella huolestuttava, ja julkisen talouden suunnitelma kertoo sen aika alastomasti. Bruttokansantuotekasvu on tällä hetkellä 0,6 prosenttia nousten tällä suunnitelmakaudella 1,5 prosenttiin. Se on liian vähän ollakseen velanmaksukykyyn hyvä lähtötilanne. Se, mikä tässä on kaikista pahinta, hyvät Suomen kansan edustajat, on se, että emme näe oman tilanteemme vaarallisuutta. Tämä on todella vaarallinen tilanne, kun katsomme Suomen rajojen ulkopuolelle, mitä tuolla muualla maailmassa tapahtuu. Sitten, arvoisat edustajakollegat, se iso ongelma, mikä meillä on, on tämä meidän älytön ilmastopolitiikkamme. Katsotaanpas vähän lukuja: Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on hieman alle 0,8 promillea, ja koko Euroopan päästöt ovat kuusi prosenttia maailman päästöistä. Suomen osuus Euroopan unionin alueella, meidän päästömme, on 1/750, lähes 1/1 000, jos tarkasti lasketaan. Tämän takia me olemme kepittäneet omaa talouttamme alas muka parantamalla maailman ilmakehää. Höpö höpö, ja huomenna lisää. Jokainen järkevä ihminen, joka osaa matematiikkaa, edes kymmeneen asti laskea, ymmärtää, että se on ihan järjetöntä touhua. Kun katsoo tällä hetkellä tätä meidän ilmastopolitiikkamme seurausta, niin olemme onnistuneet tuhoamaan halvan energian. Kun turpeesta tehtiin valheellisilla perusteilla fossiili, se on aiheuttanut sen, että kaukolämmön hinta on noussut pilviin. Kun Suomi on, niin kuin tiedämme, talvella kylmä alue, pohjoinen maa, jossa tarvitaan paljon kaukolämpöä, se on johtanut siihen, että meidän kaukolämpölasku nousee aivan valtaviin summiin, ja kai energian hinta on se, joka tätä maata pyörittää, onko se halpaa vai kallista. Sitten kun olemme tämän CHP-sähkön tuhonneet tällä keinoin kalliilla turpeella, kun teemme siitä tahallaan fossiilin, niin se on aiheuttanut sitten sen, että me poltamme noin 5—6 miljoonaa mottia runkopuuta kattiloissa tukista lähtien. Menetys Suomen kansantaloudelle on suurin piirtein miljardi, kun se jalostusarvo on mennyttä. Se pienentää meidän kansantalouden kasvua koko ajan. Viime vuonna metsäteollisuuden vienti edusti 17:ää prosenttia Suomen tavaraviennistä, ja sen arvo oli hieman alle 13 miljardia euroa. Mutta jos uskallatte laskea, arvoisat kollegat, mitä metsäteollisuuden takana on: valtava metalliteollisuus, valtava rakentaminen, kemianteollisuus, energiantuotanto ja vaikka mitä. Ei ole yhtä hetkeä tässä maassa, ettei metsäteollisuuden tuotteisiin törmää jossakin. Se on koko meidän elintasomme lähtökohta yli sadan vuoden ajan. Tätä me tuhoamme täällä ilmastohumpan takia, tuon 1/750:n takia, mikä Euroopassa on, ja maailmassa se on niin vähän, että en uskalla edes ruveta sanomaan, se on niin vähän. Sillä ei ole mitään merkitystä. Olemme Euroopan ainoa hiilineutraali maa. Se on fakta, kun laskemme päästöluvut oikein. Näitäkin Luonnonvarakeskus pyörittelee, aivan käsittämättömiä lukuja. Kysyn teiltä, arvoisat edustajakollegat: onko se oikein, että eduskunnan rahoilla pelaava Luonnonvarakeskus syöttää aivan väärää tietoa päästöistämme meille ja ennen kaikkea Euroopan unionin päätöksentekoelimille, jotta meille tulee kammottavia esityksiä sieltä? Tänä päivänä käsittelimme ennallistamissuunnitelmaa perustuslakivaliokunnassa. Sen kustannus suomalaisille tulee olemaan 20 vuoden aikana minimissään 0,9 miljardia eli 900 miljoonaa euroa per vuosi, maksimissaan 1,5 miljardia eli 1 500 miljoonaa vuodessa, jos se suunnitelman mukaan menee. Ei minkäännäköistä järkeä tässä Suomen hommassa enää ole. Työttömyys on aivan valtaisaa. Suomalaista omaisuutta siirtyy ulkomaiseen omistukseen tai lopettaa kokonaan toiminnan. Metsäteollisuus supistaa toimintaansa. Arvoisat kansanedustajat, muistakaa se, mitä Björn Wahlroos varoitti hiljattain. Hän on sanonut jo monta, monta kertaa: Suomesta pistetään tehtaita kiinni, ja kohta sammuu joku iso sellutehdas. Tätäkö me haluamme? Emme varmasti halua. Kun katsotaan sen päälle vielä, mitä meidän pitäisi tehdä, niin turve on saatava heti takaisin ja pois päästökaupasta. Se kansalaisaloite tulee ensi viikolla tänne eduskuntaan. Toivon, että kukaan edustaja ei sille naura, koska nyt on tosi kysymyksessä. Meillä on maatalous menossa kolinalla alamäkeä. Tänä päivänä on sellainen tilanne, että emme pysty huolehtimaan edes omasta ruokaturvallisuudestamme ja omavaraisuudestamme. Energiaomavaraisuus on käytännössä menetetty jo, ja täällä vain leikitään ilmastohumppaa. Kyllä minä sanon, arvoisat edustajakollegat, että jos me emme tätä byrokratiaa, tämän Suomen, rakkaan isänmaan, purkamista ala lopettaa suosiolla eli ajamme byrokratian alas, panostamme oikeaan työhön ja annamme yrittäjille mahdollisuuden tehdä töitä ja palkata ihmisiä töihin, ikinä emme tästä tilanteesta selviä. Nyt on ihan oikeasti jo keltainen valo vaihtunut punaiseksi. Pitää tehdä töitä, kun syksyllä palaamme tähän taloon takaisin töihin. Nyt on selittelyn aika ohi. Se aika oli ja meni.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että tämä on lähtenyt liikkeelle kasvuun, mutta kannattaa muistaa todellinen totuus niiden lukujen takana. Tällä hetkellä, eilen oli televisiossa, näyttävät siellä Turun telakalla, että yli kaksi miljardia on liikevaihto. [Arto Satonen: Kyllä!] Siellä taputetaan suuria karvaisia käsiä niin kuin sanonta kuuluu. Mutta katsokaa, mitä Suomessa tapahtuu tällä hetkellä: Me poltamme valtavan määrän runkopuuta kattiloissa kaasuna taivaalle, kun tämä turveviha eteni ilmastohumpan takia siihen, mihin meni. Aivan valtava kansantalouden vahinko. Tämä energian hinnan nousu vahingoittaa Suomen kansantaloutta vähintään kymmenellä miljardilla. Tälle ei kukaan tunnu tekevän mitään. Tästä vaietaan niin kuin jostakin suuresta möröstä, josta ei uskalla edes puhua. Ajatelkaa, metsäteollisuuden vienti viime vuonna oli 13 miljardia, 17 prosenttia Suomen viennin arvosta. Tätä nyt lyödään oikein kaksin käsin moukarilla päähän, että saataisiin metsäteollisuus tästä maasta pois. Kyllähän siinä vihreiden ja vasemmistovihreiden tavoite toteutuu sillä, että saadaan metsät suojeltua, kun ei niillä ole enää talouskäyttöä. Mutta ajatelkaa, miten suomalaisille sitten käy. Toivon, että tähän hommaan tulee vähän realismia. Lopetetaan tämä turhanaikainen 10—15 miljardin velanotto sillä, että ruvetaan töihin ja ennen kaikkea suomalaisiin töihin.

Arvoisa herra puhemies! Todellakin meillä on taloudessa valonpilkahduksia, ja hyvä näin, mutta meidän pitää... Kun näemme, mitkä ovat nämä tulevan vaalikauden sopeutustarpeet, niin lähellä 15:tä miljardia pyöritään. Elikkä meillä on iso rakenteellinen vika tässä suomalaisessa yhteiskunnassa ja talouselämässä. Meidän pitää ensinnäkin lopettaa tämä arvopuun poltto tästä maasta. Björn Wahlroos varoitti teitä ja meitä kaikkia, teitäkin, arvoisa ministeri, myös kaikkia muita suomalaisia, että metsäteollisuus on tällä ajamassa itseään alas. Miksi? Me tämän typerän turveveivauksen takia olemme tehneet sen virheen, että 5—7 miljoonaa mottia palaa arvokasta puuta, mäntytukkia parhaasta päästä viedään polttokattilaan. Se on suurinta typeryyttä, mitä minä metsäisen maan tiedän tekevän. Ja sitten saman päälle tulee tietysti energian hinnan nousu. On hyvä, että saitte tämän kymmenen miljoonaa euroa siihen, jotta turvetta nousee, mutta sehän on vain varmuusvarastoturvetta. Sillä ei lämmitetä yhtään pakkasella, vaan meidän pitää saada kotimainen turve kunniaan ja lopettaa tämä muiden maiden mielistely. Polttaahan Saksa kivihiiltä ja öljyä ja vaikka mitä, maakaasua, eikä häiritse mitään. Toivon, arvoisa ministeri, yhä enemmän rohkeutta. [Puhemies koputtaa] Teillä sitä jo on, mutta toivon vielä enemmän. [Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä puheenvuoro!]

Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutama sananen asiasta. Nimittäin semmoinen asia kuin tämän lainanoton takana on sekin kauhea totuus, että ilmastopolitiikan aivan järjettömien, tietoisten virheiden jälkeen näitä lähdetään sitten oikaisemaan. Mutta sehän tapahtuu aivan hurjalla tavalla, kansalaisten kannalta kaikista kammottavimmalla tavalla, mitä voin kuvitella. Nyt kun kustannukset nousevat, korot kasvavat, otetaan velkaa, niin sitten pitää taas toisella puolella sopeuttaa. Miten se sopeutetaan? Leikataan erilaisia palveluja kansalaisilta. Terveyspalveluja on leikattu aivan älyttömän paljon. Tuolla maaseutukunnissa hoitoonpääsy alkaa olla täysin mahdotonta, vaikeaa ellei mahdotonta. Äskeisen kyselytunnin aikana puhuttiin siitä, pääseekö erikoissairaanhoitoon. Se on kuulemma parantunut, mutta esittävä ministeri teki pienen virheen siinä mielestäni. Hän sanoi, että on parantunut — mutta tavallinen kansalainen ei pääse erikoissairaanhoitoon, ellei hän saa terveyskeskuksesta lähetettä terveyskeskuslääkäriltä, ja jos hän ei pääse terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hän ei saa lähetettä eikä pääse sinne keskussairaalaan, missä hänen vammansa ehkä vaikka leikataan pienellä kirurgisella operaatiolla. Suoraan sinne ei kannata mennä, kun sinne ei pääse. Elikkä tämä on se todellinen syy, mihin se johtaa. Kun katsotaan vielä tästä eteenpäin, niin tämä johtaa myös siihen, että kun kustannukset nousevat ja palvelut heikkenevät, niin tämä iskee ennen kaikkea suomalaiseen maaseutuun aivan valtavan kovalla tavalla. Nyt olemme nähneet jo esityksen, jonka mukaan maataloustukia pitää leikata kuulemma. Minkä takia? Euroopan unionista tulee rahaa, en ymmärrä mitä ideaa on siinä, että me tuhoamme nyt jo oman elintarviketuotantommekin. Maailma on menossa kohti suurta kriisiä, ikävä kyllä, ja me olemme tuhoamassa huoltovarmuuttamme, sekä energiapuolella — sen olemme melkein jo tehneetkin — ja sitten vielä ennen kaikkea ruokahuoltopuolella. Suomi on tähän saakka ollut kovin paljon omavarainen ruoantuotannon suhteen, elintarvikkeita on riittänyt omassa tuotannossa. Tällä menolla jos jatkamme, meillä on kohta ruokapulakin tässä maassa. Mitä tehdään sitten, jos Tanskan salmet jostain syystä menevät kiinni? Arvoisa rouva puhemies! Tähän tautiin auttaa vain yksi lääke, ja se on se — niin kuin koripallokentällä tavataan sanoa — että käsi nousee virheen merkiksi. Missä on se virhe tehty? No, Luonnonvarakeskuksen laskelmat... Se on lähinnä arpajaistalo: tänä päivänä ilmastopäästöjen luvut vaihtuvat melkein viikoittain, ja taas tulevat uudet luvut ensi viikolla, ja taas ovat Suomen metsät muuttuneet päästölähteiksi. Eikö sille porukalle kukaan saa tässä maassa kuria? Eikö edes Valtiontalouden tarkastusvirasto pysty puuttumaan tällaiseen höpöhöpöjuttujen levittämiseen? Tämän maksaa suomalainen veronmaksaja menetettyinä palveluina, kalliina palveluina, kalliina tuotteina. Eivät pääse lapset enää kesällä leirille eivätkä pääse vanhempien mukana matkoille, kun matkoja ei ole varaa kustantaa. Tällä menolla kun menemme, niin Suomesta tulee semmoinen banaanivaltio, joka ei pysty edes omista kansalaisistaan huolehtimaan. Mutta kuitenkin ilmastopolitiikkaa muka tehdään. Toivottavasti järki löytyy.

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnä teen keskustan vastalauseen mukaisen lausumaehdotuksen tähän mietintöön. Tässä lausumassa todetaan vain ja ainoastaan se, että tämän velkakaton korottamisen vastapainoksi hallitus ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin velkasuhteen kasvun taittamiseksi hallitusohjelman mukaisesti ja samalla toteuttaa parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän hengessä oman toimikautensa aikana vielä lisäsopeutuksia luopuen samalla niiden osana yhteisöveron alentamisesta. Arvoisa rouva puhemies! Muutama oma sana tämän keskustan ryhmän tekemän vastalauseen lisäksi: Ensinnäkin se, että jos me halutaan tämä talous oikaista, niin minkä takia tässä maassa ja tässä eduskunnassa ei uskalleta keskustella todellisista syistä, miksi Suomi on tähän joutunut? Ilmastonmuutoksen varjolla on tähän maahan syötetty valtava, sanotaan sitä vaikka ilmastohumpaksi, kustannusten nousu, joka perustuu päästökauppaan. Meillä on päästökaupassa aivan väärät luvut. Se päästökauppaluku on niin valtava summa, että se aiheuttaa arvioni mukaan noin 10 miljardin euron lisäkulun joka vuosi. Se näkyy joka ainoassa Suomen tuotteessa ja palvelussa. Kun energian hinta nousee, niin lasku pyörii, arvoisat edustajat ja suomalaiset — joka hetki illallakin, kun te menette nukkumaan, lasku pyörii teidän tappioksenne, teidän nukkuessannekin. Ja sitten me täällä ihmetellään, miksi kustannukset nousevat, miksi tämä systeemi ei pelitä. No ei varmasti pelitä, kun kustannukset nousevat, koska energian hinta näkyy joka ainoassa tuotteessa, joka ainoassa palvelussa, pahimmillaan liikennepolttoaineissa, ruoassa, elämisessä, vuokrissa, kaikessa. Mitä enemmän jalostettu tuote on, sen enemmän se hinta nousee energian hinnan noustessa, vaan kun tätä ei haluta edes tunnustaa, niin ollaan tilanteessa, että me otamme velkaa. Olemme ottaneet velkaa jo niin valtavan paljon, että jos vähänkin luottoluokittajat menettävät meihin uskonsa, se johtaa siihen, että korko nousee ja menetämme ehkä jopa 10 miljardia korkoihin. Tämä on määrätietoisen väärän politiikan lopputulos. Tämä ilmastohumppa tulee Suomelle liian kalliiksi, kun mikään muu Euroopan valtio ei ole tällaista pommia itselleen rakentanut. Meillä on tämä vihreä porukka tässä maassa niin armoton ja Yleisradio paasaa koko ajan, että meidän pitää ilmastonmuutosta torjua. Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on 0,6 promillea — 0,6 promillea, ja koko Euroopan unionin päästöt maailman päästöistä ovat kuusi prosenttia. Eli meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa ilmastopolitiikkaan mitenkään. On vain yksi keino, näköjään tuhota oma kansantalous, ja sitä me olemme tehneet. Ja ei julkisessa sanassa pääse tällä asialla mitenkään läpi, kaikki ovat tämän ilmastohumpan perässä, ilmastouskovaiset juoksevat tämän perässä, ja totuudelle ei anneta enää mitään arvoa. Olen tästä hyvin pahoillani, arvoisa rouva puhemies, että asia on mennyt tällaiseksi. Jos ette puhettani usko, niin viime kesänäkin kun kiertelin Suomessa eri paikoissa, tavaratalot olivat siellä tyhjillään, kun ihmisillä ei ole enää rahaa ostaa. Tämä rahapula näkyi joka ainoassa paikassa. Kesäjuhlissa ei ollut ihmisiä. Kävin eräässä suuressa kaupungissa eräänä perjantai-iltana vieraillen ostoskeskuksessa ostaakseni läheiselle sukulaiselleni viemisiä. Mitä täällä suuressa ostoskeskuksessa illalla oli, perjantai-iltana, kauniina kesäiltana? Meitä oli kolme henkilöä siellä: yksi, jonka tunsin, ja toinen oli Kone-osakeyhtiön liukuportaita korjaava teknikko ja minä olin ostamassa tälle kyseiselle henkilölle tervetuliaislahjaa. Kyllä se tuntui pahalta katsella, valtava ostoskeskus oli aivan tyhjänä. Sitten me täällä eduskunnassa ilmastopolitiikkaa harjoitetaan. Samaan aikaan Valkon satamaan Loviisaan ajetaan italialaista jätettä, koska se on kuulemma ilmastoystävällistä. Voi hyvänen aika, kun tosiasiat unohdetaan näin. Tässä tapahtuu se vanha ranskalaisen opin mukainen rankaisumenetelmä, luonto rankaisee. Jos sinä rikot itseltäsi talosta ikkunan, niin luonto rankaisee, kun tulee kylmä. Ja sitten kun puhutaan kotimaisesta energiasta, vaikka turpeesta, jolla pystytään laskemaan nämä hinnat alas, niin ei missään nimessä. Nyt me poltamme 6—7 miljoonaa mottia arvokasta runkopuuta energiaksi. Arvoisa rouva puhemies! Erään korkeasti arvostamani talousviisaan miehen kommentti lopuksi: Björn Wahlroos on varoittanut tästä Suomen kansantalouden kamalasta tilanteesta jo viiden vuoden ajan. Nyt hän sanoi sen viimeisimmän, mistä hän on ehkä senkin jälkeen puhunut, mutta hänhän varoitti siitä, että Suomessa tullaan pistämään lähiaikoina suuri metsäteollisuuskombinaatti kokonaisuudessaan kiinni. Miksi? Sen tautta, että arvokasta runkopuuta poltetaan armottomat määrät. Se johtaa siihen, että runkopuun hinta nousee, kun kilpailu markkinoilla pahenee, ja se johtaa siihen, että suomalainen metsäteollisuus ajetaan pikkuhiljaa alas. Tällä hetkellä metsäteollisuuden arvo meidän viennistämme on 18 prosenttia. Me pelaamme sellaista suomalaista rulettia, joka tulee päättymään hyvin, hyvin ikävällä tavalla, ja tämä ikäluokka, joka edustajana tänä vuonna istuu täällä, ei ollenkaan maksa kuin pienen osan siitä. Jo lastenlapsillenikin, joita on kolme kappaletta, nuorimmallekin, olen sen sanonut ja pyydellyt anteeksi, että sinäkin joudut tätä hurjuutta maksamaan vielä 50-luvullakin. Tällaiseksi tämä Suomi on mennyt, ja näitä velkapapereita sitten täällä tehdään. Veikkaanpa, että tällä viikolla vielä tässä salissa käytetään puheenvuoroja, miten ilmastonmuutos on pelottava juttu, asia, jolle emme voi tehdä yhtään mitään muuta kuin tuhota oman taloutemme. Tästä olen hyvin pahoillani. [Juha Hänninen: Niin minäkin!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys eläinten merkitsemiseksi, siruttamiseksi ja muutenkin tämän toiminnan tekemiseksi helpoksi ja mahdollisimman vähälle byrokratialle on erittäin tervetullut. Olen erittäin huolissani siitä, että kaikki tämä maatalouteen ja maanviljelijöihin liittyvä byrokratia on viety tässä maassa aivan järjettömälle tasolle. Maanviljelijä alkaa olla suurin piirtein ehdonalaisvalvonnassa oleva vanki taikka sitten henkilö, joka on muuten luokiteltu vaaralliseksi, ja sitten häntä seurataan päivittäin. Kas, kun ei jalkapantaa ole joku vielä keksinyt. No, leikki sijansa saakoon, mutta tärkeintä olisi nyt huomata Suomessa ja varsinkin Euroopan unionissa... — niin kuin tässä tapauksessa maatalouteen liittyvä byrokratia edustaja Viljasen äskeisen kertoman mukaan, jossa tuotantoeläimen toisen korvamerkinnän tippuminen tai häviäminen aiheuttaa sanktioita. Eihän tässä ole järjen hiventä. Olen ihan satavarma siitä, että Euroopan unioni ei nimenomaan tätä vaadi, vaan kaikki johtuu suomalaisten byrokratian innosta. Luodaan byrokratiaa byrokratian päälle kuvitellen, että sillä luodaan työpaikkoja. Sillä nimenomaan tuhotaan työpaikkoja, tehdään tuotannosta kallis, ja se toimii kuin automaatio, joka tuottaa työttömiä. Arvoisa rouva puhemies! Lyhyt esimerkki metsäpuolelta: Tänä päivänä Euroopan unioniin syötetään Suomesta tietoa, joka johtaa siihen, että metsiä ollaan ottamassa Euroopan unionin valvontaan. Mitä Euroopan unioni tai komissio Suomen metsistä tietää? Ei yhtään mitään. Jos se kerran sattuisi katsomaan Google Mapsista satelliittikuvia, sen verran saattaisi tietää. Mitään muuta tietoa ei ole. Tällaiselle porukalle ollaan byrokratian keinoilla siirtämässä Suomen metsien valvontaa. Eihän siinä ole minkäännäköistä järkeä. Se järki, mikä siinä on, tai se tavoite, millä siihen toimintaan pyritään, on se, että saadaan yksi kilpailija pois markkinoilta. Tähän me suomalaiset hupsut olemme menossa mukaan, jaamme sinne tietoa tästä maasta ja metsistämme ja menetämme sen kaikkein tärkeimmän eli työpaikat ja valtavan määrän suomalaisen bruttokansantuotteen kasvua, siitä tulee negatiivinen. Maanviljelys on nyt, arvoisa rouva puhemies, esimerkki siitä, miten pitkälle se on pahimmillaan mennyt. Se vanha kansanviisaus sanoo, että vilu ja nälkä on tämän kansakunnan aina opettanut, ja nyt ollaan aika pitkälti sillä tiellä, että alkaa se oppi iskeä jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen ja jokaiseen suomalaiseen kukkaroon. Se on muuten kaikkein tehokkain opettaja. Toivottavasti tässä Suomen eduskunnassa löytyy järki, että aletaan tämä huomata, ja ennen kaikkea olkoon tämä hallituksen esitys, mistä parhaillaan keskustelemme, esimerkki siitä, että toinenkin tie on olemassa: poistamme byrokratian ja teemme hommat helpommiksi, ja tehköön se maanviljelijä sitä tärkeintä, mitä hän pystyy tekemään, hoitamaan niitä tuotantoeläimiä, kotieläimiä, kaikkia, että se maatila menestyy ja tuottaa suomalaista ruokaa. Se on se asia numero yksi. Muullahan itse asiassa ei ole väliä.