Hyrkkö Saara

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te syytätte muita velkaantumisesta, mutta tosiasia on se, että teidän hallituksenne saldona on ennätysmäinen velkavuori, unohtamatta tietenkään sitä inhimillistä ja luontovelkaa, joka perintönänne tälle maalle jää. Ministeri Purra moitti täällä vihreitä hallituksen sopeutustoimien vastustamisesta. On paikallaan muistuttaa ministeriä, että olemme vihreiden vaihtoehtobudjetissa joka vuosi esittäneet vaihtoehdon, joka vahvistaa julkista taloutta samassa mittaluokassa tai jopa enemmän kuin hallitus. Kyse on arvovalinnoista, ja kyllä olemme vastustaneet leikkauksia koulutuksesta, lapsilta, nuorilta, järjestöiltä, luonnolta, mutta olemme vastustaneet myös hövelejä veronalennuksia, joilla on kasvatettu eriarvoisuutta ja kytketty Suomea entistä tiiviimmin kiinni fossiilidiktatuureihin. Edustaja Vigelius täällä aikaisemmin kuvasi veroja rangaistukseksi, ja tällä logiikalla kai myös leikkaukset ovat rangaistuksia, joten minä kysyn teiltä: miksi te haluatte rankaista lapsia, nuoria, köyhiä ja kipeitä?

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Huhtikuussa 2021 jätin eduskunnalle toimenpidealoitteen kokeilusta koulutussetelin tarjoamiseksi toisen asteen opiskelijoille, jotka jäävät ilman korkeakoulupaikkaa. Koronapandemia oli tuolloin tuonut mukanaan ylimääräistä epävarmuutta toisen asteen opintojen loppuun saattamiseen ja korkeakoulujen opiskelijavalintoihin. Ajatuksenani oli, että mahdollisuus aloittaa opintoja avoimessa korkeakoulussa mahdollisen välivuoden aikana avaisi nuorille ovia ja toisi turvaa epävarmuuden keskellä. Koronapandemian aikana yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjosivat myös maksutta avoimen puolen opintoja työttömille ja lomautetuille. Olen siis valtavan iloinen, että Orpon hallitus tarttui ehdotukseeni muutamaa vuotta myöhemmin. Aivan liian monet nuoret jäävät toisen asteen opintojen jälkeen ilman toivomaansa opiskelupaikkaa. Opintojen aloittamista viivästyttää paitsi aloituspaikkojen määrä myös esimerkiksi opintoputken aiheuttama uupuminen. Meidän yhteinen tavoitteemme on, että reilusti yli puolella nuorista olisi korkeakoulututkinto. Yhteiskunnan muuttuessa on perusteltua pohtia, olemmeko itse asiassa asettaneet tavoitteita tarpeeksi korkealle kilpailukykyisen osaamisen ja laadukkaan tutkimuksen takaamiseksi, mutta joka tapauksessa on selvää, että jo nämä nykyiset tavoitteet edellyttävät merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin ja muita toimia nuorten opintoihin pääsyn helpottamiseksi. Korkeakoulujen aloituspaikkojen ja hakijamäärien välinen ristiriita tulisi ratkaista niin, että yhä useampi voisi suorittaa itselleen mielekkäitä opintoja eikä opetuksen järjestäjille ja opintoihin pyrkiville aiheutuisi muutoksista kohtuutonta haittaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä opintosetelikokeilu ansaitsee siis todella kiitoksen. On hyvä, että ilman opiskelupaikkaa jääneille nuorille tarjotaan mahdollisuus tutustua korkeakouluopintoihin avoimen korkeakoulutuksen kautta. Erityisen merkityksellistä se on tässä tilanteessa, jossa nuorten työllisyys on niin heikolla tolalla. Mitä tulee koulutustason nostamiseen laajemmin, niin täytyy valitettavasti todeta, että tähän mennessä hallituksen siihen varaamat rahat, 100 miljoonan euron kokonaisuus, ovat riittämättömiä suhteessa näihin tavoitteisiin. Tästä samasta määrärahasta pitäisi tosiaan rahoittaa paitsi tämä opintosetelikokeilu myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen, ja mittaluokka ei valitettavasti riitä hakijasuman purkamiseen ja koulutustason nostamiseen riittävällä tavalla, mutta on kuitenkin alku. On erittäin tärkeää huolehtia, että tämä kokeilu tavoittaa myös ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret. Tämä korkeakoulutustason nostaminen vähintään puoleen ikäluokasta ja siitä eteenkinpäin edellyttää sitä, että myös ammatillisen koulutuksen kautta on käytössä toimiva väylä korkeakouluopintoihin, ja toivon mukaan tämä opintosetelikokeilu voisi myös avata siinä sellaisia ovia, jotka tähän mennessä eivät ole ihmisten edessä auenneet. Riittävä rahoitus, ohjaus ja lähiopetus ammatillisissa oppilaitoksissa on tietenkin ehdoton edellytys onnistumiselle. Hallituksen esityksessä on jostain syystä tosiaan tehty rajaus, että opintosetelillä voi suorittaa vain suomen- tai ruotsinkielisiä opintoja, ja sitä on täällä ansiokkaasti tietysti avattu, mutta itse hiukan kummastelen tätä rajausta ja ajattelen, että se rajaa tarpeettomalla tavalla korkeakoulujen opintotarjontaa. Minusta on myös pohtimisen arvoinen kysymys, miksi vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten kesäyliopistot, ovat jääneet tässä kokeilussa sivuun. Opintosetelietuuden käyttö on tarkoitus toteuttaa Opin.fi-palvelun kautta, johon vapaan sivistystyön oppilaitoksilla ei ole pääsyä. Tämä rajaa mielestäni aivan tarpeettomalla tavalla pois toimijoita, joilla olisi valmiuksia tukea avoimen korkeakoulutuksen saavutettavuutta. Tätä kannattaisi mielestäni vielä ministeriössä harkita. Arvoisa puhemies! Loppuun totean, että kannatan edustaja Lohikosken esitystä siitä, että lakiehdotukset hyväksytään vastalauseen mukaisina.

Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on vaikeassa tilanteessa. Siitä meillä ei taida olla erimielisyyttä. Väestö ikääntyy, meillä on heikko työllisyyskehitys, kasvavat korkomenot, turvallisuusympäristön murros ja ilmasto‑ ja luontokriisien aiheuttamat riskit. Nämä edellyttäisivät uskottavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, ja siihen tämä hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa. Hallitus on väittänyt kerta toisensa jälkeen suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Hallituksen talouspolitiikka on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamisen. Myös hallituksen omien talouspoliittisten tavoitteiden valossa puhutaan vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on kovista puheista huolimatta kutistunut alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Hallitus ei siis saavuta edes niitä tavoitteita, joiden nimissä se on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja palveluista. Julkisen talouden suunnitelma jatkaa tällä epäonnistuneen politiikan tiellä. Arvoisa puhemies! Hallituksen höveli veropolitiikka on keskeinen syy siihen, miksi julkisen talouden sopeutus ei muodosta uskottavaa kokonaisuutta. Samaan aikaan kun pienituloiset lapsiperheet, pitkäaikaissairaat ja opiskelijat kantavat leikkausten taakkaa, hallitus alentaa yhteisöveroa. Verotulojen menetys on varma ja välitön, kasvuvaikutukset asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmoja ja toteutuvat parhaimmillaankin vasta pitkällä aikavälillä. Tästä on vastuullisuus kaukana. Vihreät katsovat, että julkista taloutta on vahvistettava hallituksen linjaa vastuullisemmin. Veropohjaa tulisi vahvistaa asettamalla ympäristön kuormittamiselle asianmukainen hinta, uudistamalla osinkoverotusta sekä kaventamalla ansio‑ ja pääomatulojen verotuksen perusteettomia eroja. Näillä toimilla on myös laajaa asiantuntijatukea. Hallituksen ympäristö‑ ja talouspolitiikka ovat räikeässä ristiriidassa. Hallitus ilmoittaa sitoutuvansa esimerkiksi ilmastolain tavoitteisiin ja vihreän siirtymän edistämiseen, mutta julkisen talouden suunnitelma ei sisällä uskottavaa rahoitusta eikä riittäviä toimia ilmasto‑ ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voi tulla Suomelle erittäin kalliiksi. Korkea koulutustaso, toimivat sotepalvelut, vaikuttava ennaltaehkäisevä työ muun muassa järjestöissä, viranomaisten toimintakyky ja puhdas luonto eivät ole menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, osaamisen, työllisyyden, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden perusta. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää myös laajaa hyväksyttävyyttä, eikä sitä synny politiikalla, jossa leikkausten taakka kohdistuu täysin epäoikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Lyhytnäköinen leikkauspolitiikka lykkää laskun tulevaisuuteen. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan, ongelmat kasvavat ja siirtyvät kalliimpiin, korjaaviin palveluihin. Kun koulutuksesta tingitään, osaamisvaje syvenee. Kun lapsiperheköyhyys kasvaa, se nakertaa lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia ja sitä kautta koko yhteiskunnan tulevaisuutta. On siis myös taloudellisesti kestämätöntä, että hallitus ei piittaa päätöstensä vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka katsoo pidemmälle, panostuksiakin koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, työperäisen maahanmuuton helpottamista, vihreän siirtymän investointien kotiuttamista. Nämä eivät ole vastakohtia julkisen talouden vahvistamiselle, ne ovat sen edellytys. Hallituksen valitsema tie vie Suomea väärään suuntaan. Se siirtää ongelmia seuraaville vuosille ja jättää seuraavalle hallitukselle entistä vaikeamman tilanteen: heikentyneen osaamispohjan, kasvaneen köyhyyden ja syventyneen ilmasto‑ ja luontovelan. Vihreiden vastalause tarjoaa vaihtoehdon ja 25 kohdan listan, jolla Suomen kurssia käännetään, joten teen vihreiden vastalauseen numero 3 mukaisen kannanottoehdotuksen. Kaksi ajankohtaista huomiota vielä loppuun. Kokoomus on erityisesti kunnostautunut vaatimaan muilta puolueilta tietoa siitä, miten julkista taloutta tulevalla vaalikaudella vahvistettaisiin. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nimenomaan kokoomukselta tällaisia listoja, vaihtoehtoja ja konkreettisia esityksiä ei ole kuulunut. Päinvastoin kokoomuksen mittari on tällä hetkellä rutkasti miinuksella, kun ehdotukset keskittyvät erityisesti verojen alentamiseen. Taidan olla edelleen yksi niistä harvoista poliitikoista, jotka ovat esittäneet oman yhdeksän miljardin sopeutuskokonaisuutensa, ja kysyn, kuinka kauan kokoomus aikoo jatkaa sammutetuin lyhdyin kulkemista ja näiden omien esitystensä piilottamista suomalaisilta. Puolustusmenoista edustaja Sarkkinen puhui, ja olen varsin samaa mieltä monista niistä huomioista, mitä edustaja Sarkkinen nosti esiin. Täytyy kuitenkin korjata, että toisin kuin edustaja Sarkkinen antoi ymmärtää, tämä viime viikolla julkaistu puolustusmenoraporttihan ei ollut esitys, sitoumus tai lupaus siitä, miten puolustusmenoja tulevina vuosina kasvatettaisiin, vaan ikään kuin tällainen Puolustusvoimien listaus heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Minusta on päivänselvää, että piikki ei ole auki Puolustusvoimille, eikä varmasti kukaan, joka Suomen talouden tilannetta seuraa, voi myöskään niin ajatella. Tämä raportti kyllä alleviivaa sitä, että Suomi tarvitsee erilaisia keinoja ja työkaluja siihen, miten tämä jo nyt päätetty ja yhdessä sovittu puolustusmenojen kasvattaminen, joka on mittaluokaltaan pienempi kuin tämä raportti, pystytään toteuttamaan. Suomen tuleekin edistää EU-tason ratkaisuja puolustusmenojen rahoittamiseksi ja sen talouspoliittisen liikkumavaramme turvaamiseksi. EU:n puolustuspoikkeama auttaa ottamaan huomioon tämän poikkeuksellisen turvallisuustilanteen, mutta sen ajallinen rajaus vuoteen 28 jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten tämän jälkeen kasvavat puolustusmenot sovitetaan yhteen julkisen talouden kanssa. Siksi Suomen tulisi aktiivisesti tavoitella puolustuspoikkeaman jatkoa vuoden 28 jälkeen, jotta puolustusmenot eivät johda kohtuuttomaan paineeseen leikata muista kokonaisturvallisuuden kannalta välttämättömistä menoista.

Arvoisa puhemies! Jos politiikan ainoa päämäärä on leikkaaminen, syntyy arvotyhjiö. Kyky kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia hiipuu. Ihmisten todellisuudet erkaantuvat toisistaan. Hoivavastuun siirtoa perheille tai koulutuksen maksullisuutta väläytellään ideologisesti neutraaleina ehdotuksina, jopa välttämättömyyksinä. Köyhiltä leikkaamista perustellaan pakollisuudella, vaikka piikki tuntuu olevan auki varakkaiden veroalennuksille. Arvoisa puhemies! Kehysriihen jälkeen pääministeri vakuutteli, että me suomalaiset kyllä pärjäämme — ja ehkä pärjäämmekin, mutta se tapahtuu tämän hallituksen päätöksistä huolimatta, ei niiden ansiosta. On totta, että maailma on tällä hetkellä harvinaisen sekaisin, eikä kaikki todellakaan ole omissa käsissämme, mutta kuskin paikalla istutte te — ei edellinen saati seuraava hallitus. Luottamus tämän hallituksen kykyyn pitää kaikki suomalaiset kyydissä on valitettavasti mennyttä. Riihessä hallitus hylkäsi viimeisetkin taloustavoitteensa, mutta piti jääräpäisesti kiinni epäonnistuneesta talouspolitiikastaan, vaikka on päivänselvää, että lyhytnäköisten leikkausten ja hövelin veropopulismin tie on umpikuja. Kasvussa ei suinkaan ole talous vaan lapsiperheköyhyys, nuorten pitkäaikaistyöttömyys, konkurssit, toimeentulotuen varassa elävien määrä ja asunnottomuus. Velkaa otetaan ennätysmääriä paitsi rahassa myös luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella — eikä nyt ole kyse ulkoisista shokeista vaan päätöksistä, joita te olette valinneet tehdä tai valinneet jättää tekemättä. Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa pääministeri Orpo lupasi, että keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia. Sekään lupaus ei ole pitänyt. Juuri he, joilla on valmiiksi vaikeaa, kantavat täysin kohtuutonta taakkaa tämän hallituksen talouspolitiikasta. Kohtuutonta on sekin, että erityisesti lapset ja nuoret joutuvat kärsimään talouden sopeutuksesta sen sijaan, että me hyvin pärjäävät aikuiset tinkisimme omista eduistamme. Julkisen talouden vahvistamisessa on oltava kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vahva julkinen talous pystyy ottamaan vastaan iskuja ihmisten puolesta ja antaa liikkumavaraa tulevaisuuden muovaamiseen ja kriiseihin vastaamiseen. Samaan aikaan on selvää, että julkinen talous ei vahvistu, jos sopeutustoimista aiheutuu isompi lasku tulevaisuudessa. Velkajarrun rinnalle tarvitaan köyhyysjarru. Lakiin kirjattava kotitalouskohtainen leikkauskatto varmistaisi, että vastuuta taloudesta ei voida sälyttää epäoikeudenmukaisesti vain joidenkin harteille samalla, kun paremmin pärjäävät pääsevät vähemmällä. Puolueiden tulee lisäksi sitoutua puolittamaan lapsiperheköyhyys seuraavan vaalikauden aikana. Se on inhimillisesti oikein mutta myös taloudellisesti järkevää. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on tehokkaimpia tapoja ehkäistä syrjäytymistä ja esimerkiksi oppimisen haasteita. Suomalaiset eivät kaipaa pääministerin tyhjän lupauksen kaltaisia korulauseita vaan konkreettisia tekoja, joilla varmistetaan, ettei kukaan joudu tämän vaalikauden tavoin kantamaan kohtuutonta taakkaa. Arvoisa puhemies! Kaikki voi mennä myös hyvin. Suomen tarina on tarina tasa-arvosta ja sisusta; tarina sotien runtelemasta maasta, joka päätti tarjota lapsille tasa-arvoisen mahdollisuuden tavoitella unelmia; tarina sivistyksestä ja sitkeästä työstä; tarina puhtaasta luonnosta, hyvinvointivaltiosta ja kansalaisyhteiskunnan voimasta. Se tarina voi olla tosi myös tulevaisuudessa, jos valitsemme toimia sen puolesta. Arvoisa puhemies! Viime vuosina tässä maassa on hallituksen johdolla valittu toisin. Hallituksen tärkeysjärjestys on kirkas mutta karu: fossiilisten tuontipolttoaineiden ja suuryritysten veroalennukset laskutetaan lapsilla, nuorilla ja sotepalveluiden ja järjestöjen tukea tarvitsevilla ihmisillä. Suomea ei näillä eväillä nosteta, eikä tulevaisuus löydy peruutuspeilistä. Tehottoman ja kalliin yhteisöveroalennuksen sijaan nyt olisi pitänyt laittaa paukut koulutustason nostamiseen, lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja työllisyyden vahvistamiseen. Turpeen ja kaivosten tukipakettien tehtailun sijaan nyt olisi pitänyt rakentaa kasvuyrityksistä, vihreästä siirtymästä ja luovista aloista kantorakettia kestävälle kasvulle. Menneisyyden tekohengittämisen sijaan nyt olisi pitänyt asettaa ympäristöhaitoille hintalappu ja ottaa reipas askel irti fossiiliriippuvuudesta kohti kiertotaloutta. Arvoisa puhemies! Vapun jälkeen Helsingin Kaivopuisto oli hautautua roskaan. Sotkua siivottiin yötä päivää. Riehakkaista juhlista koitui veronmaksajille melkoinen lasku. Hyvä hallitus, teidän kautenne jäljiltä Suomelle uhkaa käydä samoin. Melko noloon valoon asettuvat parin vuoden takaiset puheenne jälkien siivoamisesta, laskujen maksamisesta ja vastuullisesta taloudenpidosta, kun se onkin teidän hallituksenne, jonka jälkiä siivotaan ja laskuja maksetaan tässä maassa vielä pitkään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin johtajuutta, joka tunnistaisi asioiden arvon, ei vain hintaa. Pääministeripuolue kokoomus esiintyy vastuullisena talouspuolueena, mutta tosipaikan tullen velkavuori kasvaa, alijäämä paisuu ja veropohjaan räiskitään aukkoja. Tämän hallituksen puheet vastuullisesta taloudenpidosta ovat räikeää bluffia, [Puhemies koputtaa] jonka varjolla omia eturyhmiä hellitään kansantalouden kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Vahva julkinen talous on köyhänkin turva, mutta julkista taloutta ei ole mikään pakko vahvistaa köyhien tai lasten kustannuksella. Itse asiassa näin ei edes saisi tehdä. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi kaikissa päätöksissä, myös talouspolitiikassa. Lasten hyvinvointi Suomessa heikkenee nopeammin kuin vuosikymmeniin. Yli 30 000 lasta on hallituksen päätösten myötä työnnetty köyhyyteen. Monien perheiden taloudellinen kantokyky on murtumassa. Samat perheet ottavat osumaa sosiaaliturvaleikkauksista, työttömyydestä ja palveluiden supistamisesta, jotka ovat niin ikään seurausta hallituksen leikkauksista kunnille ja hyvinvointialueille. Arvoisa puhemies! Me varoitimme lapsiperheköyhyyden kasvusta jo vaalikauden alkupuolella, kun hallitus puski läpi sosiaaliturvaleikkauksia. Hallitus vastasi, että ihmiset menevät töihin, sillä tämä ratkeaa. Kysyimme jo silloin, miten on tarkoitus toimia niiden vanhempien, esimerkiksi yksinhuoltajien, jotka ovat jo töissä mutta joiden toimeentuloa te silti nakerratte, tai niiden, joilla ei eri syistä ole mahdollisuutta tehdä kokopäivätyötä. Vastauksia emme saaneet — emme silloin emmekä nyt. Lapset eivät valitse kohtaloaan. Lapsilla ei ole mahdollisuutta pinnistellä parantaakseen omaa asemaansa tai mennä töihin, eikä heillä ole varaa odottaa parempaa suhdannetta. He elävät lapsuuttaan tässä ja nyt. Arvoisa puhemies! Hallitus on sittemmin perustellut köyhyyden lisääntymistä ulkoisilla šokeilla ja suhdanteilla. Mutta, hyvä hallitus, nämä lapsiperheköyhyyden luvut olivat tiedossa. Ne eivät ole seurausta šokeista ja suhdanteista vaan teidän tekemistänne päätöksistä. Ministeri Multala sanoi aiemmin täällä, että aina vaikeassa taloustilanteessa heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten, mutta on läpeensä arvovalinta, miten hallitus valitsee heitä kannatella tai jättää kannattelematta, tehdäänkö heidän elämästään vaikeassa tilanteessa entistä vaikeampaa. Arvoisa puhemies! Tänä keväänä olemme saaneet lukea nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta. Nuorten tulevaisuususkossa on kyse yhteiskunnan kriittisestä infrastruktuurista. Ei auta, että päällystämme teitä tai hankimme puolustustarvikkeita tai täytämme varmuusvarastoja, jos laiminlyömme henkistä huoltovarmuutta ja annamme nuorten tulevaisuususkon murentua. On ennen kaikkea aikuisten vastuulla toimia siten, että nuorten tulevaisuususko voi jälleen vahvistua, että syitä uskoa tulevaisuuteen on enemmän kuin esteitä sille. Tämä on kansallinen kriisi, johon hallituksen tulisi suhtautua huomattavasti nykyistä vakavammin. Yksi opetus- ja kulttuuriministeriön nuorten tulevaisuususkoa käsitelleen asiantuntijaryhmän suosituksista oli puolittaa lapsiperheköyhyys seuraavan viiden vuoden aikana. Se edellyttäisi toimia jo ensi viikon kehysriihessä. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että se on kenties kehysriihen tärkein tehtävä. Arvoisa puhemies! Vielä sananen näistä nukkuvista naapureista. Minä ymmärrän hyvin sen, että välillä keskustelun tuoksinassa suusta lipsahtaa epäonnistuneita sanavalintoja — milloin ihminen on tai ei ole desimaali tai jotakin muuta. Luulen, että tässä ministerin puheenvuoron lausahduksessa hätkähdyttävää oli se, että tällainen epäonnistunut ja jossain määrin leimaava, tai ainakin sellaiseksi tulkittavissa oleva, vertailu oli kirjoitettu nimenomaan valtioneuvoston viralliseen puheenvuoroon vastauksena tähän köyhyyttä koskevaan välikysymykseen. Se herätti kysymyksen: Ajatteleeko siis hallitus, että tämän työttömyyskriisin keskellä monetkin työttömät todella vapaaehtoisesti jäisivät nukkumaan naapureiden kiiruhtaessa töihin? Vai olisiko kuitenkin niin, että ihmiset heräävät siinä, missä naapuritkin, lähettävät lapsensa kouluun ja jatkavat työnhakua tilanteessa, jossa on vaikeampaa päästä Lidliin kesätöihin kuin lääkikseen opiskelemaan? He tekevät parhaansa selviytyäkseen tässä epävarmassa ja sekaisin olevassa maailmassa ja tarjotakseen lapsilleen mahdollisuuksia tai edes elämän perusedellytyksiä, ponnistelevat ylämäessä eteenpäin, vaikka hallitus puhaltaa kasvoille vastatuulta. Arvoisa puhemies! Ministeri ei debatissa ehtinyt vastata oikeastaan yhteenkään esittämääni kysymykseen, joten toistan ne vielä tässä. On nimittäin hämmentävää, että hallitus perustelee suurituloisten veronalennuksia asiantuntijoiden suosituksilla mutta sivuuttaa täysin ne asiantuntijat, jotka varoittavat lapsiperheköyhyyden pitkästä varjosta. Kysyn siis hallitukselta: Onko hallitus tietoinen siitä, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen myötä myös mittava hintalappu julkiselle taloudelle? Onko hallituksen mielestä oikeudenmukaista, että lapset joutuvat kantamaan taakan talouden sopeutuksesta sen sijaan, että hyvin pärjäävät aikuiset tinkisivät hieman omista eduistaan? Ja miksi hallitus valitsee kannustaa köyhiä kepillä mutta rikkaita porkkanalla?

Arvoisa puhemies! Jäin tässä oikein kuuntelemaan, kun hetki sitten listattiin näitä hallituksen merkittäviä koulutuspoliittisia tekoja ja linjauksia. Perusopetuksen panostukset mainittiin kahdesti edustajan puheenvuorossa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että hallitus on vastapainona näille perusopetuksen panostuksille leikannut kunnilta eli käytännössä sieltä perusopetuksesta monessa tapauksessa. Eli nämä valitettavasti kumoavat toisensa. Ei voi ajatella, että on uskottavaa koulutuspolitiikkaa yhdellä kädellä antaa ja toisella kädellä ottaa se pois. Korkeakoulupoliittinen työryhmä mainittiin merkittävänä saavutuksena. On tietysti hienoa, että korkeakoulupolitiikasta on jatkettu parlamentaarista keskustelua, kuten aiemmillakin vaalikausilla, ja vielä jäämme sitten odottamaan, että nämä linjaukset todella toteutuvat. Itse ajattelen, että kunnianhimoisempaakin otetta meidän koulutuspolitiikkaamme ja korkeakoulupolitiikkaamme voisi ottaa, mutta aika näyttää, konkretisoituvatko esimerkiksi koulutustason noston aidosti vaatimat aloituspaikkalisäykset. Tämä hallituksen nyt tekemä aloituspaikkalisäys on hyvä alku, mutta kuten edellä todettiin, aloituspaikat vaativat myös resurssit tuekseen, jotta kyse ei ole vain siitä, että samaa voita levitetään entistä ohuemman leivän päälle. Haluan mainita Uudenmaan kansanedustajana tietysti myös tämän Uudenmaan aloituspaikkatarpeen, johon toivoisin hallitukselta napakampaa otetta. Meillä Uudellamaalla korkeakoulupaikkojen määrä on suhteessa nuorten määrään pienin koko maassa, joten toivoisin, että niitä lisäyksiä saataisiin tietenkin tälle alueelle, jotta myös uusimaalaisilla nuorilla olisi niitä mahdollisuuksia opiskella yhtä lailla kuin muuallakin. Opintoseteliä kiitän. Minusta on hienoa, että hallitus on tarttunut tähän esitykseeni, josta viime kaudella tein toimenpidealoitteen. Se on minusta hyvä lisätyökalu saada nuoria kiinni opintoihin toisen asteen jälkeen, vaikka ne korkeakoulujen ovet eivät valintakokeissa vielä avautuisikaan. Mutta sen sijaan tämä avoimen tutkinnonanto-oikeus, jota hallitus puskee läpi, uskoakseni petaa tietä maksulliselle koulutukselle Suomessa ja tällaiselle varakkaiden ohituskaistalle, joka on iso riski suomalaiselle koulutukselle ja tasa-arvolle. Tästä kannattaisi kyllä perääntyä ja muistakin lukukausimaksuja haaveilevista puheenvuoroista irtisanoutua.

Arvoisa puhemies! Korkeakoulut eivät ole makkaratehtaita. Niissä rakennetaan sivistystä, osaamista, unelmia ja uusia polkuja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Hallituksen koulutuspolitiikassa valitettavasti tuntuu kuitenkin olevan valloillaan tämä liukuhihna-ajattelu, ja se jatkaa Suomessa itse asiassa monesti aikaisemminkin ollutta linjaa, jossa korkeakoulutusta kehitetään rajoitusten ja suitsimisen kautta. Ajatellaan, että nuoret täytyy laittaa entistä tiukemmin jonkinlaiseen putkeen, jotta heidät saadaan sieltä nopeammin ulos ja työelämään. Tällaisen jäykän rajoitteen pamauttaminen korkeakouluihin ja opiskelijoiden niskaan ei vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Epätyypillistenkin opintoyhdistelmien arvoa ei välttämättä viranomainen tunnista, mutta juuri niistä voi versoa sitä uutta luovaa ajattelua ja monialaista osaamista, joka nostaa ja uudistaa Suomea. Nuoret tuntevat jo nyt ennennäkemätöntä epävarmuutta ja paineita tulevaisuutensa osalta, ja tämä esitys on omiaan kasaamaan lisää paineita nuorten niskaan. Vihreät ovat esittäneet päinvastaisia toimia, joilla helpotettaisiin sitä nuorten kokemaa ahdistusta liittyen esimerkiksi juuri siihen lopullisuuden tunteeseen, kun moni nuori kokee, että heidän nuorena tekemänsä valinnat ovat sitten ikään kuin jo lopullisia, tulevaisuutta määrittäviä asioita, minkä takia sitten he eivät ehkä uskalla lähteä kokeilemaan asioita. Me olemme esittäneet, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopinnot eivät vielä kuluttaisi ensikertalaiskiintiötä, mikä madaltaisi kynnystä ottaa vastaan opiskelupaikka, katsoa, löytyisikö se oma polku sitä kautta. Olemme myös esittäneet hakijasuman purkamiseksi ja koulutustason nostamiseksi merkittävää lisäystä korkeakoulujen aloituspaikkoihin. Tämä olisi se todellinen keino vastata niihin osaamistarpeisiin, joita Suomella tulevaisuudessa on, ja luoda nuorille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.