Jukkola Janne

Kiitos, arvoisa puhemies! Haluan nostaa tässä keskustelussa esiin huoltovarmuuden. Olen saanut toimia tällä kaudella eduskunnan huoltovarmuusryhmän puheenjohtajana, ja siinä työssä yksi asia tulee vastaan kerta toisensa jälkeen: kriiseihin pitää varautua ennen kuin ne ovat päällä. Ruuan kohdalla tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että Suomessa on myös tulevaisuudessa maatiloja ja ihmisiä, jotka haluavat tuottaa ruokaa. Viljelijän pitää pystyä luottamaan siihen, että työllä on tulevaisuus. Nuoren pitää uskaltaa ottaa tila jatkettavakseen, ja tilalla pitää uskaltaa investoida. Tarvitsemme kotimaista energiaa, lannoitteita ja ravinteita, toimivat tiet ja kuljetukset sekä rahoitusta investointeihin, ja ennen kaikkea viljelijän tulisi saada tuotteestaan sellainen hinta, että tätä koko työtä kannattaa tehdä. Näitä asioita hallitus on vienyt eteenpäin. Maatalouden energiaveron palautusta korotetaan investointeihin, ja omistajavaihdoksiin on avattu Finnveran rahoitusta. Myös biokaasuinvestointien ehtoja on parannettu ja kotimaista lannoitetuotantoa sekä ravinteiden kiertoa vahvistettu. Turhaa byrokratiaa pitää purkaa. Yksi konkreettinen asia on peltojen korvauskelpoisuus. Nyt tämä pitkään odotettu asia viedään kuntoon koko Suomessa. Se parantaa tilusrakennetta, helpottaa myös tilojen kehittymistä ja vähentää hallinnollista työtä. Myös ruokaketjun pelisääntöjä on uudistettava. Välikysymyksessä on väitetty, että kokoomus olisi vastustanut elintarvikemarkkinalain uudistamista, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Me kokoomuksen edustajat maa- ja metsätalousvaliokunnassa olemme ajaneet uudistusta ja halunneet samalla varmistaa reilut pelisäännöt koko ruokaketjuun. Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu tänään ilmastonmuutoksesta. Myös siinä keskustelussa kannattaa katsoa Suomea huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomessa on valtavat makean veden varannot. Kun Euroopassa kärsitään yhä enemmän vesipulasta ja kuivuudesta, Suomen vesivarat ovat meille merkittävä strateginen voimavara. Kasvukauden pidentyminen voi myös parantaa joidenkin kasvien viljelyedellytyksiä Suomessa, ja samalla meidän on varauduttava muuttuviin sääoloihin ja niiden tuomiin riskeihin. Jos ruuantuotannon edellytykset vaikeutuvat muualla maailmassa, Suomen merkitys ruuantuottajana voi kasvaa. Siksi meidän pitää tässäkin vaiheessa pitää ruuantuotannon rakennuspalikat kunnossa. Afrikkalainen sikarutto muistuttaa konkreettisesti siitä, mitä huoltovarmuus myös tarkoittaa. Nyt tärkeintä on saada tauti hallintaan ja varmistaa, että suomalaisilla sikatiloilla on edellytykset jatkaa myös tämän kriisin jälkeen. Maatila ei elä vain vaalikausi kerrallaan. Investoinnit tehdään vuosikymmeniksi. Siksi maatalous tarvitsee pitkäjänteistä ja ennakoivaa politiikkaa. Pidän tärkeänä, että nykyisen hallituksen kasvua, yrittäjyyttä ja kotimaista tuotantoa painottavaa linjaa voidaan jatkaa myös seuraavalla vaalikaudella, mutta sen ratkaisevat suomalaiset. Meidän tehtävämme on tehdä työtä sen eteen, että suomalaisella viljelijällä on myös tulevaisuudessa syy jatkaa tilaansa, investoida ja tuottaa meille ruokaa. Se on suomalaisen huoltovarmuuden perusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan ensin kiittää edustaja Kinnaria erinomaisesta ryhmäpuheenvuorosta. Siinä tuli hyvin rakentavasti esille se, mitä tämä hallitus on maatalouden eteen tehnyt. Meidän pitää vahvistaa tuottajan asemaa ruokamarkkinoilla. Tähän elintarvikemarkkinalaki on tärkeä työkalu, ja sen toimeenpanossa pitää katsoa ennen kaikkea sitä asiaa, jääkö viljelijälle tuotteesta nykyistä oikeudenmukaisempi korvaus. Täällä on mainittu ruokavienti, ja itsekin liputan sen puolesta. Suomessa on korkealaatuista ruokaa ja vahvaa osaamista, mutta vientipotentiaalia on edelleen paljon hyödyntämättä. Kun kasvatamme ruokavientiä, luomme koko ruokaketjuun lisää arvoa ja markkinoita, ja se vahvistaa myös suomalaisen ruuantuotannon kannattavuutta ja huoltovarmuutta. Kiitän hallitusta myös tämän korvauskelpoisuuden tuomisesta koko maahan. Tämä on todella tärkeä ja historiallinen päätös ja parantaa alan kannattavuutta ja poistaa sitä kuuluisaa byrokratiaa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuudessa kaikkein vaarallisinta on ajatella, että tiedämme etukäteen, millainen seuraava kriisi on. Venäjä on arvaamaton naapuri. Siksi Suomen on varauduttava erilaisiin häiriöihin ja pidettävä energiajärjestelmässämme riittävästi vaihtoehtoja. Turve on tässä yksi osa kokonaisuutta. Se on kotimainen ja varastoitava polttoaine, jota voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa silloin, kun muita energialähteitä ei ole vaikka riittävästi saatavilla. Turpeella on merkitystä myös kasvualustoissa ja eläinten kuivikkeena. Kysymys liittyy siis energian lisäksi maatalouteen ja ruokaturvaan — kaikki meille välttämättömiä hyödykkeitä, joiden olemassaolon huomaa monesti vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Huoltovarmuuden kannalta olisi lyhytnäköistä hävittää yksi kotimainen vaihtoehto kokonaan. Hallitus onkin linjannut, että turpeen varmuusvarastointia jatketaan vuoteen 2030 ja että ylläpidetään myös sellaista kattilakapasiteettia, jossa turvetta voidaan tarvittaessa käyttää. Tämä on mielestäni oikea lähtökohta. Kriisin hetkellä ei nimittäin auta se, että meillä on paperilla mahdollisuus käyttää turvetta. Siihen tarvitaan tekijöitä, varastoja, logistiikkaa ja toimivaa kalustoa. Tämä ketju tarvitsee siis pitää toiminnassa kaiken aikaa. Koko energiasektorimme on parhaillaan suuressa muutoksessa. Me rakennamme uutta energiantuotantoa ja uusia ratkaisuja tulee, mutta samalla meidän pitää huolehtia siitä, että vanhoja ja toimivia vaihtoehtoja ei suljeta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssämme oleva alueidenkäyttölaki on odotettu askel kohti sujuvampaa Suomea. Kyse ei ole vain hallinnollisesta uudistuksesta vaan siitä, että hankkeet etenevät nopeammin, investoinnit käynnistyvät ajallaan ja ihmiset saavat työnsä ja palvelunsa lähemmäs arkeaan. Sen ydinviesti on selvä: puretaan byrokratiaa, vahvistetaan omaisuudensuojaa ja luodaan edellytyksiä kasvulle. Haluan nostaa esiin kolme kohtaa, jotka muuttavat suuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Ensinnäkin tässä esityksessä palautetaan maanomistajalle kuuluvaa asemaa, ja tämä on semmoinen hyvin keskeinen perustuslaillinen oikeus. Jos joku omistaa maan ja siellä ovat tontilla pyykit nurkissa ja on omistus siihen, niin se on hänen maataan, jota eivät pysty toiset käyttämään ja riistämään, vaan hänellä, kuka sen maan omistaa, tulee olla oikeus siihen. Monesti me täällä varsinkin puhutaan meidän metsistä ja vastaavaa, mutta yleensä Suomessa siellä on aina näillä joku omistaja. Uusi laki tuo mukanaan maanomistajan aloiteoikeuden ja kumppanuuskaavoituksen. Jatkossa maanomistajalla on aito mahdollisuus vaikuttaa oman maansa käyttöön ja ehdottaa kaavoitusta. Tämä ei ole vain periaatekysymys vaan käytännön muutos esimerkiksi tilanteissa, joissa kaavamääräykset rajoittavat merkittävästi metsätalouden harjoittamista. Maanomistajalla on jatkossa selkeä oikeus korvaukseen. Laki tunnustaa taloudelliset tosiasiat ja vahvistaa suomalaisen omaisuudensuojan uskottavuutta. Hyvä. Toiseksi karsimme turhat valituskierrokset samalla oikeusturvaa kunnioittaen. Suomi ei kasva, jos jokainen hanke seisoo vuosia oikeussaleissa. Rajaamme asemakaavojen valitusoikeuden niihin asianosaisiin, joiden oikeuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Samalla varmistamme, että osallistumismahdollisuudet toteutuvat ajoissa. Yhdistysten on oltava aktiivisia jo suunnitteluvaiheessa, ja muistutus on tehtävä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Näin prosessit nopeutuvat ja ennakoitavuus paranee ilman, että oikeusturva vaarantuu. Kolmanneksi helpotamme kaupan sijoittumista konkreettisesti. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sääntelyä kevennetään tuntuvasti. Siitä poistuu jäykkiä maakuntakaavojen rajoituksia, ja kunnille tulee enemmän päätösvaltaa päättää kaupan sijoittumisesta. Tämä tarkoittaa nopeampia päätöksiä kunnissa, parempaa reagointia paikallisiin tarpeisiin ja ennen kaikkea sitä, että palvelut seuraavat ihmisiä, eivät hallinnollisia rajoja. Markkinoiden ja arjen tarpeiden on ohjattava palveluverkkoa, ei ylhäältä annettujen kaavamallien. Arvoisa rouva puhemies! Tämä uudistus poistaa investointien tieltä turhia esteitä ja vahvistaa luottamusta siihen, että Suomessa kannattaa rakentaa, yrittää ja omistaa. Se tekee järjestelmästämme selkeämmän, oikeudenmukaisemman ja ennakoitavamman. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Suomi etenee päästövähennyksissä, mutta ilmastopolitiikan seuraava vaihe ratkaistaan sillä, pystymmekö yhdistämään ilmaston, talouden ja huoltovarmuuden. Suomi ei ratkaise ilmastohaastetta vähentämällä tuotantoa. Me ratkaisemme sen tekemällä tuotannosta puhtaampaa, kestävämpää ja arvokkaampaa. Ilmastopolitiikan on perustuttava faktaan, ei oletuksiin. Siksi olen kutsunut Ilmatieteen laitoksen tutkijoita eduskuntaan esittelemään uusimpia havaintojaan. Tulokset ovat merkittäviä: suomalaisilla viljelymailla, varsinkin nurmipelloilla, on aiempaa arvioitua suurempi potentiaali sitoa hiiltä oikein hoidettuina. Kun pellot nähdään osana ratkaisua, maatalous ei ole ilmasto-ongelma vaan ilmastoratkaisu. Tämä on tärkeää suomalaiselle ruuantuottajalle, josta tahtomattaan tehdään monesti ilmastopahista. Arvoisa rouva puhemies! Myös metsäkeskusteluun tarvitaan realismia. Emme ratkaise ilmastohaastetta siirtämällä tuotantoa pois Suomesta vaan tekemällä politiikkaa, joka siirtää sitä Suomeen. Yksipuoliset hakkuurajoitukset johtaisivat helposti siihen, että puu hakataan muualla suuremmilla päästöillä. Ratkaisu on toinen: vahvistetaan metsien kasvua, terveyttä ja kestävää käyttöä. Näin yhdistämme ilmaston, työn ja investoinnit. Energiapolitiikassa on myös puhuttava suoraan. Huoltovarmuus ei rakennu toiveilla vaan toimivilla ratkaisuilla. Suomi tarvitsee monipuolisen energiapaletin, jossa kotimaisilla ratkaisuilla on jo keskeinen rooli myös tässä siirtymävaiheessa. Kotimainen turve on yksi osa tätä kokonaisuutta — ei siksi, että se olisi aivan täydellinen, vaan siksi, että Suomi tarvitsee varmaa energiaa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Maataloudessa myös mahdollisuudet ovat valtavat. Biokaasu, uudet teknologiat ja parempi jalostusaste voivat tehdä maatiloista samanaikaisesti ruuantuottajia, energiantuottajia ja ilmastoratkaisujen toteuttajia. Kun pellot, metsät, maatilat nähdään osana ratkaisua, ilmastopolitiikka ei ole Suomelle rasite vaan kilpailuetu. Ilmastopolitiikka, joka heikentää taloutta ja huoltovarmuutta, ei ole kestävää. Kestävä politiikka on sellaista, joka vahvistaa näitä molempia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ruokapoliittinen selonteko on oikeansuuntainen ja ottaa hyvin kantaa omavaraisuuteen ja huoltovarmuuteen. Turvepeltojen päästöistä puhutaan paljon mutta liian vähän niiden merkityksestä suomalaiselle ruuantuotannolle. Monissa Pohjanmaan maakunnissa nämä pellot eivät ole vain valinta vaan välttämättömyys. Niillä tuotetaan ruokaa ja pidetään maatalous toimintakykyisenä. Jos niitten käyttöä rajoitetaan ilman toimivia vaihtoehtoja, seuraus on yksinkertainen: tuotanto vähenee Suomessa. Se ei taas vahvista ilmastoa eikä huoltovarmuutta vaan siirtää tätä muualle. Huoltovarmuuskeskus onkin aivan syystäkin korostanut omavaraisuuden merkitystä. Samalla tiedämme, että ilman kannattavuutta ei myöskään ole viljelyä. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: miten varmistatte, että päästöjä vähennetään niin, ettei kotimainen ruuantuotanto vähene eikä viljelijöiden kannattavuus heikkene?

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä on herkkä aihe, joka herättää tunteita, mutta juuri siksi tarvitsemme maalaisjärkeä. Meidän on turvattava sekä eläinten hyvinvointi että tuotannon edellytykset. Jos porsaita ei kastroida, niiden häiriökäyttäytyminen aiheuttaa myös melkoisia ongelmia. Hallituksen esitys ei muuta nykytilaa, vaan poistaa epärealistisen kiellon kymmenen vuoden päästä. Tällä ratkaisulla nimenomaan parannetaan eläinten hyvinvointia. Annamme tuottajille ennakoitavuutta ja työrauhan sen sijaan, että sälyttäisimme heille lisää kustannuksia, joita kilpailijamaamme eivät kohtaa. Jos sääntelymme karkaa muuta Eurooppaa tiukemmaksi, tuotanto siirtyy maihin, joissa sääntely on löysempää, suomalainen vientipotentiaali heikkenee, ja mikä vakavinta, huoltovarmuutemme murenee, jos kotimainen tuotanto ajettaisiin alas.

Kiitos, arvoisa puhemies! Suomalainen ruokaketju on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Kauppa on keskittynyt, omat merkit ovat kasvaneet, ja samaan aikaan alkutuottajan asema on monin paikoin jäänyt heikoksi. Kun neuvotteluvoima ei ole tasapainossa, lopputulos ei ole reilu. Monelle alkutuottajalle nämä ongelmat ovat arkea. Tehdään pitkiä sopimuksia, joissa hinnat eivät jousta, vaikka kustannukset nousevat. Samalla ostajia on usein vain muutama, kun taas tuottajia paljon. Tällaisessa tilanteessa neuvotteluvoima kasaantuu väistämättä yhdelle puolelle, ja lopputuloksena on asetelma, jossa neuvottelupöydässä ei aidosti välttämättä olla tasavertaisia. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun pitkässä toimitussopimuksessa hinnantarkistus on sidottu niin harvoihin ajankohtiin, ettei nopeasti nousseita kustannuksia pystytä huomioimaan. Näimme tästä esimerkin energiakriisin aikana. Tuotantokustannukset nousivat nopeasti, mutta sopimukset eivät joustaneet mukana, ja tämä johti tilanteisiin, jotka eivät olleet kenenkään kannalta kohtuullisia. Tähän epäkohtaan tällä esityksellä haetaan nyt korjausta. Esityksen ydin on yksinkertainen: ruokaketjuun tuodaan reilummat ja selkeämmät toimintatavat. Kohtuuttomiin sopimusehtoihin puututaan, esimerkiksi tilanteisiin, joissa sopimukset eivät jousta muuttuvissa olosuhteissa. Liiketoiminnan kannalta tarpeettomien ja arkaluonteisten tietojen vaatiminen kielletään. Kyse voi olla esimerkiksi yksityiskohtaisista tiedoista, tuotantotavoista tai kustannusrakenteesta, jotka lisäävät hallinnollista taakkaa ilman todellista tarvetta. Lisäksi kaupalliset kostotoimet estetään, ja ehkä merkittävämpinä käänteinä todistustaakka helpottaa väärinkäytösten esiin tuomista. Tärkeä muutos on myös se, että jatkossa näihin epäkohtiin puuttuminen on aidosti mahdollista ilman pelkoa seuraamuksista. Näillä toimilla pyritään siihen, että erityisesti alkutuottajan asema olisi jatkossa oikeudenmukaisempi. Ruokaketjussa on myös erityinen tilanne, jossa sama toimija on yhtä aikaa sekä ostaja että kilpailija. Tämä kaksoisrooli vaatii selkeät pelisäännöt, jotta kilpailu pysyy reiluna, sillä reilusti toimiva elintarvikeketju on myös kuluttajan ja kaupan etu.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeriä asian esittelystä. — Tässä esityksessä on kyse suomalaisen työn ja luonnonsuojelun yhteensovittamisesta. Me kaikki ymmärrämme, että lintujen pesintä on turvattava. Se on oikein ja tärkeää, mutta se on tehtävä järkevästi. Pesimäaikainen sääntely tulee EU:sta, mutta meidän tehtävämme on sovittaa se suomalaisiin olosuhteisiin. Suomen laajat metsät ja metsätalouden merkitys huoltovarmuudelle vaativat toisenlaista lähestymistapaa kuin tiheään asuttu Keski-Eurooppa. Suomessa tämä ei ole uusi asia. Metsäalan ammattilaiset osaavat jo nyt huomioida pesinnän arjen työssään. Meidän on luotettava tähän osaamiseen. Valiokuntakäsittelyssä on varmistettava, että ratkaisut eivät lisää epävarmuutta kentällä. Linjamme on oltava selkeä: turvataan luonto järkevästi, luotetaan suomalaiseen ammattitaitoon ja varmistetaan metsätalouden toimintaedellytykset.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Jokaisella suomalaisella on oltava aito vapaus asua ja yrittää maaseudulla, ja tämän perusoikeuden turvaamisen on oltava päätöksentekomme keskiössä. Se on koko Suomen etu. Suomen kasvu ja vienti rakentuvat vahvalle perustalle, ja sen ytimessä ovat yrittäjyys, metsät ja suomalainen ruoka. Tämän vuoksi hallitus tekeekin töitä uusien markkinoiden avaamiseksi, jotta kotimainen laatu ja osaaminen muuttuvat vientieuroiksi ja työpaikoiksi. Vakavasta taloustilanteesta huolimatta olemme tehneet selkeän arvovalinnan: ruokaa tuottavasta maataloudesta ei leikata. Päinvastoin suomalainen ruoantuotanto ja huoltovarmuus ovat asioita, joista on pidettävä kiinni juuri nyt, kun maailmalla myrskyää. On arvostettavaa, että hallitus huomioi maaseudulla tehtävää työtä ja huomioi sen näin hyvin päätöksenteossa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Täällä on ollut hyvää keskustelua, ja tämä turpeen huoltovarmuuspuoli on kyllä vahvasti noussut tänään esiin, ja hyvä niin. Mutta palaan vielä tuohon turpeen toiseen rooliin, mistä täällä myös on puhuttu, tähän monikäyttöisyyteen, siihen, mihin sitä pystyy hyödyntämään. Kasvualustat, otetaan vaikka männyntaimet tai meidän kasvihuoneviljely, ovat hyvin, hyvin riippuvaisia tästä. Mutta sitten tämä kuivike: Kun meillä on noussut esiin myös niitä toimenpiteitä, millä tämä täällä varmistetaan, niin kehotan kyllä tähän tänään iltapäivällä tulleeseen maa- ja metsätalousministeriön tilaamaan kuivike- ja kasvualustatuotannon tiekarttaan tutustumiseen, koska siinä linjataan vuoteen 40 asti, miten kuiviketta ja turvetta voidaan myös hyödyntää. [Puhemies koputtaa] Tähän kehotan sitten myös kaikkia osallistumaan. [Puhemies koputtaa] Tämähän jalkautetaan myös meille kaikille edustajille.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tänään keskustelemme kansalaisaloitteesta, jossa kannabis pitäisi laillistaa. Olen tästä eri mieltä ja haluan heti sanoa selvästi: kannabiksen käytön ja hallussapidon ei tule olla hyväksyttäviä. Keskustelu herättää voimakkaita tunteita. Monet uskovat, että laillistaminen poistaisi käyttäjiltä tarpeen piilotella ja helpottaisi poliisin työtä. Todellisuus on kuitenkin toinen. Laillistaminen toisi mukanaan vakavia seurauksia, joita emme voi sivuuttaa: Terveyshaitat: Laillistamisen myötä kannabiksen käyttäjien määrä todennäköisesti kasvaisi. Samalla kasvaisi myös huumeriippuvaisten määrä. Tämä lisäisi yhteiskunnalle koituvia kustannuksia myös terveydenhuollossa ja rikollisuuden seurauksena. Kannabiksen käyttö on todistetusti yhteydessä myös mielenterveysongelmiin, kuten skitsofreniaan ja psykooseihin. Tämä ei kosketa vain yksilöä vaan myös hänen läheisiään. Sitten liikenneturvallisuus ja poliisin työ: Poliisin työtaakka ei myöskään kevenisi laillistamisen myötä. Käyttörikossakon kirjoittaminen on yhtä nopeaa kuin esimerkiksi näpistyssakon kirjoittaminen. Sen sijaan lisääntynyt käyttäjämäärä näkyisi liikenteessä. Kannabiksen vaikutuksen alaisena ajavien määrä kasvaisi. Tämä heikentäisi turvallisuutta ja uhkaisi kaikkien hyvinvointia, myös niiden, jotka eivät itse käytä huumeita. Porttiteoria ja huumeiden jatkokäyttö: Tutkimusten mukaan kannabis voi toimia porttina kohti vahvempien huumeiden kokeilua. Vaikka kaikki käyttäjät eivät siirry eteenpäin, riski on kuitenkin todellinen. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa huumeiden tuottama valheellinen hyvänolontunne hallitsee elämää ja arki muuttuu mahdottomaksi ilman päihteitä. Olemassa olevat ongelmat: Lailliset päihteet jo nyt aiheuttavat valtavia kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Miksi lisäisimme tähän joukkoon uuden aineen? Laillistaminen toisi mukanaan uutta haittaa sekä käyttäjille että heidän läheisilleen. Säilyttämällä kannabiksen käytön rangaistavana voimme vaikuttaa ihmisten päätöksiin, varsinkin nuorten, ja estää näin aloittamasta huumeiden käyttöä. Samalla meidän tulee vahvistaa ennaltaehkäisyä ja tukea hoitoonpääsyä. Näin voimme suojella yksilöitä ja koko yhteiskuntaa. — Kiitos.