Keto-Huovinen Pihla

Arvoisa puhemies, ministeri! Eläinten hyvä kohtelu on yksi sivistyneen yhteiskunnan keskeisistä tunnusmerkeistä. Meillä ihmisillä on eettinen ja oikeudellinen velvollisuus pitää huolta niistä, joilla ei ole omaa ääntä. Eläinten kaltoinkohtelua ei voi hyväksyä missään muodossa. Lehdistä luemme kuitenkin säännöllisesti eläinten hyvinvoinnin ja hoidon vakavista laiminlyönneistä, pahoinpitelyistä, pentutehtaista ja niin edelleen. Ihmisellä, joka kohtelee eläimiään huonosti ja syyllistyy eläinsuojelurikokseen, ei pidä olla mahdollisuutta eläinten pitämiseen. Eläinten hyvinvointi ja riittävä suojelu on varmistettava riittävän pitkillä eläintenpitokielloilla sekä uskottavilla rangaistuksilla niiden rikkojille. Vain siten osoitamme, ettei eläinten kaltoinkohtelu ole yhteiskunnassamme hyväksyttävää. Käsittelyssä olevan esityksen tavoitteena on tehostaa eläintenpitokieltoja turvaamistoimenpiteenä ja torjua eläinsuojelurikollisuutta entistä vaikuttavammin. Lakimuutoksella varmistetaan eläinsuojelullisten ja eläinten hyvää kohtelua koskevien tavoitteiden toteutuminen käytännössä. Käytännössä tämä uudistus tuo nykytilaan monia parannuksia, joista jo useat täällä ovat maininneet. Perusmuotoisen eläinsuojelurikoksen yhteydessä kielto on jatkossa määrättävä, ellei sen määräämättä jättämiselle ole erittäin painavia perusteita. Vähimmäiskesto perusmuotoisessa eläinsuojelurikoksessa kolminkertaistetaan nykyisestä yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen, ja törkeän eläinsuojelurikoksen kohdalla vähimmäiskestoksi säädetään viisi vuotta. Rangaistussäännös siirretään myöskin rikoslakiin. Kiellon rikkomisesta voidaan jatkossa tuomita enimmillään vuosi vankeutta, mikä saattaa rangaistusasteikon paremmin vastaamaan teon moitittavuutta ja eläinten suojelutarvetta, kun eläintenpitokieltoa rikotaan. Arvoisa puhemies! Tämä esitys lisää eläinten hyvinvointia tehostamalla eläintenpitokiellon vaikuttavuutta ja laajentamalla sen käyttöä. Samalla on tärkeää huomata ja painottaa sitä, että tämä esitys ei millään tavoin rajoita tai hankaloita niiden lukuisten suomalaisten elämää ja eläintenpitoa, jotka hoitavat asiansa kunnollisesti ja kohtelevat eläimiään suurella sydämellä ja vastuullisuudella. Muutos puuttuu täsmällisesti ja päättäväisesti vain siihen toimintaan, joka rikkoo yhteisiä arvojamme ja vaarantaa eläinten hyvinvointia. Lakiesitys on erittäin kannatettava ja odotettu askel kohti entistä vastuullisempaa ja sivistyneempää yhteiskuntaa. Kiitos ministerille esityksen tuomisesta eduskuntaan! Tämän lisäksi on muistettava se, että eläintenpitokiellon tehokkuus riippuu siitä, onko valvontaviranomaisilla tosiasialliset mahdollisuudet valvoa kieltojen noudattamista. Valvontaeläinlääkäreillä on oltava riittävät resurssit ja toimivaltuudet, ja lisäksi viranomaisten välistä tietojenvaihtoa on sujuvoitettava jatkossa. Kynnys valvontatarkastuksille tulee olla myös sellainen, että eläinsuojelulain toteutuminen ei vaarannu. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Viimeisen kymmenen vuoden aikana rikosasioiden keskimääräinen kokonaiskäsittelyaika on pidentynyt alle 10 kuukaudesta yli 15 kuukauteen. Tämä kehitys on täysin kestämätön. Pitkien käsittelyaikojen taustalla vaikuttavat niin rikosoikeudenhoidon pitkäaikainen rahoitusvaje kuin toimintaympäristön muutos, jossa rikokset ovat entistä kansainvälisempiä, monimutkaisempia ja siirtyvät yhä enemmän tietoverkkoihin. Nämä viivästymiset maksavat yhteiskunnalle. Pelkästään vuonna 2024 valtio maksoi yli 400 000 euroa korvauksia oikeudenkäyntien viivästymisestä, ja tästä summasta rikosasioiden osuus oli lähes 60 prosenttia. Tällä uudistuksella sakkomenettelyn soveltamisalaa laajennetaan asioihin, joista voi seurata enintään kaksi vuotta vankeutta, kun nykyisin raja on kuusi kuukautta. Arvoisa rouva puhemies! Tämän uudistuksen keskiössä on kaksi keskeistä ja toisiinsa kietoutuvaa tavoitetta: prosessin sujuvoittaminen ja resurssien viisas kohdentaminen. Laajentamalla sakkomenettelyä selkeät ja yksinkertaiset asiat saadaan ratkaistua nopeasti ja joustavasti tuomioistuinten ulkopuolella. Tämä ei ainoastaan lyhennä käsittelyaikoja yksinkertaisissa ja selvissä rikoksissa, vaan ennen kaikkea se vapauttaa syyttäjien ja tuomioistuinten arvokasta aikaa ja osaamista. Vapautuvat resurssit voidaan ja ne täytyy kohdentaa vaativimpien, yhteiskunnallisesti vakavampien ja herkempiä oikeushyviä loukkaavien juttujen ajamiseen ja ratkaisemiseen. Arvoisa rouva puhemies! Sakkomenettelyn käyttöalan laajentaminen ei ole vähäinen muutos, ja uudistuksen tasapainon kannalta onkin ratkaisevaa, mitä jätetään tuon menettelyn ulkopuolelle. Lakivaliokunta piti hallituksen esittämää rajausta onnistuneena, kun soveltamisalan ulkopuolelle on tiukasti rajattu muun muassa henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset sekä terrorismirikokset. Asiantuntijakuulemisissa esitettiin vaatimuksia viedä uudistusta pidemmälle ja sisällyttää rikoslain mukainen perusmuotoinen pahoinpitely sakkomenettelyn piiriin. Valiokunta asettui mielestäni tässä kuitenkin viisaasti vastustamaan laajennusta, ja haluan korostaa erityisesti yhtä painavaa perustetta eli lähisuhdeväkivaltaa. Arvoisa rouva puhemies! Lähisuhdeväkivalta ei ole yksinkertainen tai selvä asia, jollaisia tähän sakkomenettelyyn lähtökohtaisesti ohjataan. Lähisuhdeväkivalta on luonteeltaan monimutkaista, usein pitkäkestoista, ja siihen liittyy vakavia alisteisuus- ja valtasuhteita sekä psyykkistä kontrollia, joita ei voida eikä saa kuitata pelkällä suoraviivaisella sakkolapulla tuomioistuimen ulkopuolella. Teon vakavuus ja uhrin suojelu vaativat täysipainoista rikosoikeudellista prosessia, ja koska sääntelyratkaisu, jossa perusmuotoinen pahoinpitely sinänsä sallittaisiin sakkomenettelyssä mutta lähisuhdeväkivalta rajattaisiin siitä pois, heikentäisi menettelyn selkeyttä, oli mielestäni oikea ratkaisu jättää perusmuotoiset pahoinpitelyrikokset kokonaan uudistuksen ulkopuolelle. Sen sijaan asiantuntijat kiinnittivät huomiota myös siihen, että lievät pahoinpitelyt kuuluvat tämän jälkeen poliisin ratkaisuvaltaan. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että tällöin lievät pahoinpitelyt, joissa on kysymys lähisuhdeväkivallasta, voitaisiin saattaa sakkomenettelyn piiriin. Tästä syystä katson, että tämän uudistuksen soveltamisessa on seurattava erityisen tiiviisti sitä, miten tämä käytäntö muotoutuu erityisesti lievien pahoinpitelyiden osalta, jotta voimme varmistaa, ettei uusi menettely kavenna uhrin oikeusturvaa eikä sitä käytetä myöskään resurssikysymysten ratkaisuna. Sakkomenettelyn valttikortti on sinänsä sen selkeys, ja tämän selkeyden on palveltava sekä oikeusturvaa että viranomaisten työtä. Arvoisa rouva puhemies! Sakkomenettelyn laajentaminen ei ole vähäpätöinen muutos, kuten perustuslakivaliokuntakin huomautti. Se on kuitenkin tässä ajassa täysin perusteltu ja välttämätön teko, ja kun varmistamme laissa säädettyjen reunaehtojen noudattamisen ja huolehdimme samalla rikosprosessiketjun toimijoiden riittävästä perusrahoituksesta pullonkaulojen estämiseksi otamme askeleen kohti nopeampaa, tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa suomalaista oikeusvaltiota. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kirurgisessa kastraatiossa muutaman päivän ikäinen porsas laitetaan selälleen, sen iho viilletään auki ja kivekset puristetaan ulos ja siemenjohtimet katkaistaan. On väitetty, että lääkkeet ratkaisevat ongelman. Se on harhaanjohtavaa. Puudute poistaa kivun vain itse toimenpiteen ajaksi, ja kipulääke lieventää jälkikipua noin vuorokauden. Se ei poista porsaan kokemaa piinaa kokonaan. Kudosvauriosta johtuva vakava kipu ja stressi jatkuvat useita päiviä, ja se jopa lisää porsaiden kuolleisuutta. Tutkijat suosittelevat toista kipulääkeannosta 24 tunnin kuluttua, mutta laki ei siihen velvoita. Toimenpide on eläimelle raju, ja siksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA totesi jo vuonna 22 raportissaan, että kirurgisesta kastraatiosta on luovuttava ja se on korvattava immunokastraatiolla eli rokottamisella. Arvoisa rouva puhemies! Tanska on yksi EU:n suurimmista sianlihan tuottajista, jonka tuotannosta peräti 90 prosenttia menee vientiin. Mitä tekee Tanska? Sikäläinen sika-ala on sitoutunut lopettamaan kirurgisen kastraation kokonaan vuoteen 2030 mennessä osana seitsenkohtaista hyvinvointiohjelmaansa. He korvaavat sen pääosin nimenomaan immunokastraatiolla. Jo tällä hetkellä 35—40 prosenttia Tanskan karjuporsaista jätetään leikkaamatta tai immunokastroidaan. Jos globaaleilla vientimarkkinoilla elävä jättiläinen pystyy tähän, miksi me Suomessa emme pystyisi? Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut Luonnonvarakeskuksen kolmevuotista hanketta, joka päättyi toukokuun viimeinen päivä. Hankkeessa tutkittiin muun muassa kastroitujen ja kastroimattomien sikojen kasvatusta ja hyvinvointia, lihan laatua ja jalostusta, sianlihan kulutusta sekä karjunhajun tunnistusmenetelmiä. Myös karjunhajun esiintyvyyttä selvitettiin. Hankkeen tuli myöskin arvioida karjuporsaiden kastraation vaihtoehtojen taloudelliset ja tuotannolliset vaikutukset tuotantoketjussa. On mielestäni epätarkoituksenmukaista, että kielto aiotaan perua jo ennen kuin ministeriön rahoittama hanke on saatu loppuun ja sen tulokset ovat tiedossa. Vähimmäisvaatimus näin isoissa lakimuutoksissa olisi se, että asia on selvitetty perinpohjaisesti ja ministeriön omat hankkeet aiheesta on saatettu loppuun, jotta niiden tulokset voidaan arvioida ennen päätöksentekoa. Kun katsomme lakiesityksestä annettuja lausuntoja, on myöskin selvää, että iso joukko asiantuntijoita, muun muassa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Suomen Eläinlääkäriliitto, Suomen Tuotantoeläinlääkäriyhdistys, aluehallintovirastot, Luonnonvarakeskus, Eläinten hyvinvointikeskus, ja peräti 82 prosenttia suomalaisista vastustavat kastraatiokiellon kumoamista. Suomalaiset haluavat eettistä ruuantuotantoa ja todellisia tekoja eläinten hyvinvoinnin eteen. Suomen tulee olla aito ja vastuullinen oikeus- ja sivistysvaltio myös eläimiä kohtaan. Mielestäni kiellon peruminen on takaisku eläinten hyvinvoinnille, ja minun mielestäni meidän on pidettävä kiinni siitä edistyksestä, jonka me olemme jo kertaalleen yhdessä lakiin kirjanneet. Nyt tulisi valmistautua muutokseen eikä suinkaan peruuttaa siitä. [Helena Marttila: Hieno puhe!]

Arvoisa puhemies ja ministeri! Käsittelyssä oleva esitys suullisen todistelun tallentamista ja vastaanottamista koskevan uudistuksen voimaanpanosta on osa laajempaa oikeudenkäyntimenettelyn modernisointia, jonka tavoitteena on nopeuttaa ja sujuvoittaa prosesseja samalla, kun oikeusturvan ja perusoikeuksien toteutuminen varmistetaan. Uudistuksen perusajatus on, että suullinen todistelu tallennetaan käräjäoikeudessa ääni- ja kuvatallenteena ja muutoksenhaussa todistelu voidaan pääsääntöisesti vastaanottaa tältä tallenteelta. Tämä lisää oikeusvarmuutta, oikeudenkäynnin tehokkuutta, säästää resursseja ja voi nopeuttaa muutoksenhakutuomioistuinten käsittelyä merkittävästi. Uudistuksen taustalla on vuonna 2022 hyväksytty lainsäädäntö, jonka tavoitteena on parantaa muutoksenhaussa tapahtuvan näytön arvioinnin oikeellisuutta, tehostaa menettelyä sekä vähentää muutoksenhausta asianosaisille ja todistajille aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Oikeusprosessit ovat usein henkisesti raskaita asianosaisille, ja erityisesti rikosten uhreille on valtava helpotus se, ettei tuskallisia asioita tarvitse tulla kertomaan henkilökohtaisesti uudelleen muutoksenhakutuomioistuimeen, jos se on jo kertaalleen tallennettu luotettavasti käräjäoikeudessa. Uudistuksen myötä hovioikeuden ja korkeimman oikeuden käytettävissä oleva näyttö on myös tuoreempaa ja parempaa. Syyttäjänä toimiessani oli kovin turhauttavaa, kun olimme hovioikeuskäsittelyvaiheessa ja useampi todistaja tai asianosainen heiltä kysyttäessä sanoi, ettei enää pysty muistamaan — mikä on ymmärrettävää, kun useiden vuosien jälkeen sinne hovioikeusvaiheeseen päästään. Siinä vaiheessa siellä sitten luetaan sitä esitutkintapöytäkirjaa, usein tuntitolkulla, ja kysytään, että pitääkö tämä esitutkinnassa kerrottu paikkaansa ja muistitteko silloin paremmin. Eihän tällaisessa ole mitään järkeä huomioiden meidän tuomioistuinten jutturuuhkat ja sen, että todellisuudessa uhrit pääsevät ehkä paranemaan siitä traumaattisesta kokemuksesta myöskin nopeammin, kun tämä ei kestä vuosia. On selvää se, että todistelun laatu heikkenee ajan kuluessa ja muistikuvat tapahtumista heikentyvät ja ulkopuolelta ja mediasta tulevat vaikutteet lisääntyvät ja myös mahdollisuus tarkoitukselliseen vaikuttamiseen näissä tilanteissa kasvaa. Nykyaikainen tallennustekniikka takaa sen, että hovioikeudella ja korkeimmalla oikeudella on käytössään sama näyttö kuin käräjäoikeudella: tarkka ja muuttumaton kuva- ja äänitallenne siitä, mitä käräjäoikeudessa on lausuttu. Arvoisa puhemies! Lainsäädännön toimeenpano on kuitenkin viivästynyt erityisesti tietojärjestelmien kehittämiseen liittyvien syiden vuoksi, ja nyt käsiteltävänä oleva toimeenpanolaki pyrkii varmistamaan, että siirtymä toteutuu hallitusti, vaiheistetusti ja ennen kaikkea oikeusvarmuutta vaarantamatta. Eduskunta on jo aikaisemmin käsittelyn yhteydessä edellyttänyt, että järjestelmät ovat täysin toimintavarmoja ennen voimaantuloa. Lisäksi on korostettu koulutuksen, valmistautumisen ja riittävien resurssien merkitystä. Nämä reunaehdot ovat edelleen täysin perusteltuja. Arvoisa puhemies! Voimaanpanolaki on välttämätön askel uudistuksen toteuttamiseksi, ja sitä on kylläkin jo odotettu. Se luo edellytykset sille, että pitkä valmisteluprosessi voidaan saattaa päätökseen ja järjestelmä voidaan ottaa käyttöön hallitusti. Samalla on kuitenkin tärkeää korostaa, että uudistuksen onnistuminen mitataan vasta käytännössä siinä, kuinka hyvin järjestelmä palvelee tuomioistuimia, asianosaisia ja koko oikeudenhoitoa. Toivonkin, että tämä ei tule johtamaan siihen, että näitä nauhoja ollaan hovioikeudessa katsomassa koko joukolla, että asianajajat ja asianosaiset ovat kaikki siellä paikalla, vaan tämän tarkoituksena on nimenomaan se, että resurssia voidaan kohdentaa sinne, missä sitä tarvitaan. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies, ministeri! Marraskuussa 2025 uutisoitiin murhan yrityksestä ja törkeistä huumausainerikoksista tuomitun rikollisen Carl Björkendahlin kadonneen. Björkendahl oli vapautettuna tutkintavankeudesta odottamassa tuomiota, sillä keväällä 2024 annetun korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun perusteella rikoksesta epäiltyä ei enää voida pitää vangittuna pelkästään rikoksen vakavuuden perusteella. Pakkokeinolain 2 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikoksista todennäköisin syin epäilty saadaan pidättää, jos rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Tällaisia niin sanottuja ylitörkeitä rikoksia ovat esimerkiksi murha, tappo ja törkeä raiskaus. Tähän saakka näistä rikoksista epäilty on voitu pidättää jo pelkästään sen perusteella, että kyseessä on niin sanottu ylitörkeä rikos, joka ylittää tietyn vakavuusasteen. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun 2024:20 mukaan mainittu pakkokeinolain säännös on ristiriidassa perustuslain kanssa. Ylitörkeistä rikoksista epäiltyjä ei voitu siis enää vangita pelkästään rikoksen vakavuuden perusteella. Ratkaisun mukaan vangitseminen edellyttää aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen käsilläoloa, kuten perusteltu epäily epäillyn pakenemisesta tai todistusaineiston kätkemisestä tai rikosten tekemisen jatkamisesta. Tällaisia syitä tuomioistuin ei edellä mainitussa Björkendahlin tapauksessa katsonut olevan, vaikka tuomittu oli järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen ja hän on tehnyt paljon vakavia rikoksia. Hänen nykyisen toimintansa perusteella on pidettävä mahdollisena, jopa todennäköisenä, että hän jatkaa rikollista toimintaansa. Ratkaisu johti mielestäni käytännössä täysin kestämättömiin tilanteisiin, kun yhä useampi ylitörkeistä rikoksista epäilty on jouduttu päästämään vapaaksi odottamaan tuomiota, ja valitettavasti osa heistä on jatkanut rikollista toimintaa tai paennut ulkomaille vältelläkseen tuomiotaan. Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys, jonka tavoitteena on selkeyttää ylitörkeistä rikoksista epäiltyjen vangitsemisen edellytyksiä, on todellakin tärkeä ja kaivattu muutos. Olen jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä jo aiemmin vaatinut esityksessä ehdotettuja muutoksia, jotta kaikkein vakavimmista rikoksista epäillyt eivät voi aiheuttaa vaaraa muille tai vaikeuttaa oikeuden toteutumista. Lainsäädännön on turvattava sekä oikeusprosessin toteutuminen että ihmisten turvallisuus. Lisäksi on tärkeää, että ratkaisu ei johda siihen, että rikosprosessiketjun eri toimijoiden työmäärät kasvavat, esimerkiksi kun poliisi joutuu tekemään paljon töitä löytääkseen pakoilevat henkilöt, vangittujen kantelut vangitsemisen jatkamisesta ovat lisääntyneet ja tuomioistuinten pitkien käsittelyaikojen ongelma korostunut entisestään. Esityksessä ehdotetaan poistettavaksi tuomioistuinkäytännössä ongelmalliseksi osoittautunut kohta ja otettavan käyttöön turvallisuusperuste, joka mahdollistaa vangitsemisen erityisen vakavissa rikoksissa, jos epäilty voi olla vaaraksi muille. Samalla korostetaan, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus säilyvät keskeisinä vangitsemisen perusteina ja vakavimmissa rikoksissa ne voivat itsessään muodostaa vahvan perusteen. Vangitseminen ei tietenkään saa olla mielivaltaista, eikä se sitä ole aiemminkaan ollut. Myös ylitörkeiden rikosten osalta on huomioitu niin sanotut yleiset edellytykset kuin myös pakkokeinojen käyttöä rajoittavat yleiset periaatteet. Ylitörkeiden rikosten osalta on siis aina arvioitu muun muassa sitä, ettei vangitseminen ole kohtuutonta, ja näin tehdään myös jatkossa. Arvoisa puhemies! Näiden muutosten tekeminen on tärkeää, jotta viranomaisilla on jatkossa paremmat mahdollisuudet pitää vakavien rikosten tekijät vangittuina silloin, kun se on välttämätöntä. Näin he eivät voi aiheuttaa vaaraa muille, eivät voi paeta oikeudenkäyntiä eivätkä voi myöskään vältellä rikoksesta seuraavaa rangaistusta. Kiitos hallitukselle ja oikeusministeri Merelle tämän tärkeän esityksen tuomisesta eduskuntaan. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia ulkomaalaislain maasta poistamista koskevaan sääntelyyn. Keskeisimmät ehdotukset liittyvät karkottamispäätösten täytäntöönpanon nopeuttamiseen, mahdollisuuteen määrätä niin sanottu ennakollinen maahantulokielto ja säilöönoton enimmäiskeston laskentatapaan. Ulkomaalaislakiin ehdotetaan myös muita lain soveltamista selkeyttäviä muutoksia. Ehdotetut muutokset perustuvat hallitusohjelman maahanmuuttopoliittisiin kirjauksiin, joilla pyritään tehostamaan laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden maasta poistamista, selkiyttämään ulkomaalaislain maasta poistamista koskevaa sääntelyä ja takaamaan kansallinen turvallisuus kaikissa tilanteissa. Kuten edellisessä asiakohdassa totesin, ulkomaalaislakiin on kuluvalla vaalikaudella tehty useita muutoksia, joilla on otettu hallitusohjelman mukaisesti käyttöön EU:n määritelmä-, menettely- ja paluudirektiivien mahdollistamia tiukennuksia. Esimerkiksi säilöönottoa ja maahantulokieltoa koskevaan sääntelyyn on jo aiemmin tehty muutoksia. Esityksen tavoitteena on tehostaa maasta karkottamisten täytäntöönpanoa, mikä on muuttoliikkeen hallinnan näkökulmasta keskeistä. Kuten edellisenkin asian yhteydessä totesin, hallintovaliokunta on jo pitkään korostanut sitä, että tehokas palautusjärjestelmä on keskeinen osa toimivaa turvapaikkajärjestelmää ja muuttoliikkeen hallintaa. Valiokunta tähdentää, etteivät EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkauudistuksen tavoitteet saumattomasta prosessista rajanylityksestä turvapaikkamenettelyyn ja tarvittaessa paluuseen voi toteutua, ellei palautuksia saada merkittävästi tehostettua. Myös uudistuksen keskeinen tavoite edelleen liikkumisen ehkäisemisestä vaatii toteutuakseen toimivan palautusjärjestelmän. Paluusääntelyn uudistamiselle on selkeä tarve, sillä komission arvion mukaan vain noin 20 prosenttia palautuspäätöksen saaneista kolmansien maiden kansalaisista tosiasiallisesti poistuu EU:n alueelta. Tämä hallituksen esitys liittyy osittain EU:n maahanmuuttopaktin täytäntöönpanoon, ja valiokunta pitääkin tämän vuoksi tärkeänä, että ehdotetut säännökset tulevat voimaan 12. kesäkuuta, jolloin paktin säädöksiä aletaan soveltaa. Valiokunta pitää perusteltuna, että ehdotetuilla muutoksilla mahdollistetaan karkottamispäätösten nykyistä nopeampi täytäntöönpano kolmannen maan kansalaisten ja EU-kansalaisten osalta myös muissa kuin rikosperusteisissa karkottamisasioissa. Muutoksenhaku ei enää jatkossa lykkää automaattisesti päätöksen täytäntöönpanoa, vaan karkottamispäätös voidaan panna täytäntöön 30 päivän kuluessa siitä, kun se on annettu tiedoksi. Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, mutta hallintotuomioistuin voi hakemuksesta kieltää tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon. Ehdotettu sääntely vastaa voimassa olevaa rikosperusteisesti karkotettavia ulkomaalaisia koskevaa sääntelyä. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole vaikutusta karkottamisen perusteisiin eikä karkottamista koskevaan päätöksentekoon. Ehdotetut muutokset eivät koske turvapaikanhakijoita, joiden maasta poistamisen täytäntöönpanosta säädetään erikseen. Suomessa otetaan ehdotetun sääntelyn myötä käyttöön ennakollinen maahantulokielto. Maahantulokielto voidaan määrätä muualla kuin Suomessa oleskelevalle kolmannen maan kansalaiselle, jos on painavia syitä katsoa, että hän muodostaisi vakavan uhan yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle. Maahantulokiellon määrää poliisi suojelupoliisin, Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen esityksestä taikka omasta aloitteestaan enintään 15 vuodeksi tai toistaiseksi. Maahantulokielto määrätään lähtökohtaisesti koko Schengen-aluetta koskevana, ja siitä tehdään kuulutus SIS-järjestelmään. Tavoitteena on estää sellaisten henkilöiden pääsy Suomeen tai Schengen-alueelle, jotka muodostavat vakavan uhan yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansalliselle turvallisuudelle. Monissa EU:n jäsenvaltioissa on jo säädetty mahdollisuudesta määrätä ennakollinen maahantulokielto, ja valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi huolehtii omalta osaltaan Schengen-alueen turvallisuudesta tältäkin osin. Valiokunta toteaa, että ulkomaalaisen säilöön ottamisen edellytyksiin ei ehdoteta muutoksia. Myöskään siihen, kuinka kauan ulkomaalaista voidaan pitää säilöön otettuna, ei ehdoteta tässä muutoksia. Muutoksilla pyritään kuitenkin selkeyttämään säilöönoton enimmäiskeston laskentaa, joka on osoittautunut käytännössä haasteelliseksi. Hallintovaliokunta ehdottaa mietinnössään joitakin asiantuntijakuulemisissa esiin nousseita sääntelyä selkeyttäviä täsmennyksiä ehdotettuun sääntelyyn, ja valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä näillä muutoksilla. Mietintöön jätettiin yksi vastalause. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Valiokunta toteaa mietinnön alussa, että yhteensä kymmenestä säädöksestä koostuva EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistus, eli EU:n uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimuspakti, on hyväksytty pitkään jatkuneiden neuvotteluiden jälkeen vuonna 2024. Osa säädösehdotuksista oli annettu jo vuonna 2016. Pakti tarjoaa EU:lle oikeudellisen kehyksen ja välineet, joilla unioni voi edelleen tehostaa ulkorajojensa valvontaa, luoda tehokkaita, oikeudenmukaisia ja väärinkäytön estäviä turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä sekä perustaa muuttoliikkeen yhteiseen hallintaan yhteisvastuujärjestelmän, jossa jäsenvaltioita ei jätetä yksin paineen alle. Säädösten täytäntöönpanolle on varattu aikaa kaksi vuotta, ja niitä aletaan pääosin soveltaa jo 12.6.2026. Hallintovaliokunta pitääkin tärkeänä, että myös nyt ehdotettua paktia täydentävä kansallinen lainsäädäntö tulee voimaan samaan aikaan, joten asian käsittelyllä on melkoisen kiire. Valiokunta on aiemmin pitänyt välttämättömänä, että EU:n jäsenvaltiot saavat vihdoin luotua yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan, jonka yhteisiä sääntöjä myös noudatetaan yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa. Turvapaikkajärjestelmää koskevat säädökset liittyvät kiinteästi toisiinsa eivätkä voi toimia tehokkaasti erikseen. Yhdessä säädökset muodostavat yhtenäisen järjestelmän, joka ilmentää kokonaisvaltaista ja tasapainoista eurooppalaista lähestymistapaa muuttoliikkeisiin. Valiokunta tähdentää, että kaikkien paktiin liittyvien osa-alueiden on oltava kunnossa, jotta paktista ja etenkin sen soveltamisesta muodostuu tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Hallintovaliokunta on jo pitkään korostanut sitä, että tehokas palautusjärjestelmä on keskeinen osa toimivaa turvapaikkajärjestelmää ja muuttoliikkeen hallintaa. Valiokunta tähdentää, etteivät EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkauudistuksen tavoitteet saumattomasta prosessista rajanylityksestä turvapaikkamenettelyyn ja tarvittaessa paluuseen voi toteutua, ellei palautuksia saada merkittävästi tehostettua. Myös uudistuksen keskeinen tavoite edelleen liikkumisen ehkäisemisestä vaatii toteutuakseen toimivan palautusjärjestelmän. Paluusääntelyn uudistamiselle on selkeä tarve, sillä komission arvion mukaan vain noin 20 prosenttia palautuspäätöksen saaneista kolmansien maiden kansalaisista tosiasiallisesti poistuu EU:n alueelta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi EU:n uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen edellyttämät muutokset kansalliseen lainsäädäntöön. Koska suurin osa paktin säädöksistä on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavia asetuksia, EU-lainsäädännön kanssa päällekkäinen kansallinen sääntely kumotaan. Ehdotetulla lainsäädännöllä pannaan kansallisesti täytäntöön uusi vastaanottodirektiivi, joka on ainoa paktiin sisältyvä direktiivi. Paktin säädöksiin sisältyy kansallista liikkumavaraa, minkä vuoksi esityksessä ehdotetaan uutta kansallista lainsäädäntöä ja voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Kansallista liikkumavaraa sisältyy erityisesti toimivaltaisiin viranomaisiin, turvapaikkahakemuksen tutkintaan, muutoksenhakuun sekä vastaanottoa koskevaan lainsäädäntöön. Esityksen perusteluista ilmenee, että paktin täytäntöönpano sovitetaan yhteen hallitusohjelman tavoitteiden kanssa. Kansallista liikkumavaraa on tarkoitus käyttää niin, että turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmän väärinkäyttöä ehkäistään, niitä tehostetaan ja niiden laatua kehitetään ja turvapaikkapolitiikkaa tiukennetaan. Koska paktilla kehitetään yhteistä eurooppalaista järjestelmää, kansallisen liikkumavaran käytössä on huomioitu myös paktin yleiset tavoitteet ulkorajojen valvonnan ja kansainvälistä suojelua koskevien menettelyjen tehostamisesta sekä koko järjestelmän väärinkäytön ja luvattoman Suomesta muualle Eurooppaan tapahtuvan edelleen liikkumisen estämisestä. Kansallisen liikkumavaran käytöllä tavoitellaan erityisesti myös sisäisen turvallisuuden vahvistumista Suomessa. Hallintovaliokunta toteaa, että ulkomaalaislakiin on kuluvalla vaalikaudella tehty useita muutoksia, joilla on otettu hallitusohjelman mukaisesti käyttöön EU:n määritelmä-, menettely- ja paluudirektiivien mahdollistamia tiukennuksia. Ulkomaalais- ja kansalaisuuslainsäädäntöä on muutoinkin tiukennettu. Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esitys on merkittävän laaja ja se on kokonaisuutena varsin laadukkaasti valmisteltu. Hallintovaliokunta on saanut asiassa perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnot. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, ja lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti oikeusapua ja muutoksenhakua koskeviin kysymyksiin. Valiokunta käsittelee mietinnössään paktin yleisiä tavoitteita ja kiinnittää huomiota muun muassa uuteen seulontamenettelyyn, oikeusapuun ja oikeudelliseen neuvontaan liittyviin kysymyksiin sekä ehdotettuun valitusaikoja ja muutoksenhakua koskevaan sääntelyyn. Lisäksi valiokunta käsittelee erikseen vastaanottodirektiivin täytäntöönpanoa. Valiokunta tuo mietinnössään esiin myös viranomaisten resursseihin liittyviä näkökohtia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lähtökohtana on se, että paktin täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset hoidetaan olemassa olevalla kehysrahoituksella. Tarkoituksena on kuitenkin hyödyntää EU-rahoitusta täysimääräisesti, ja paktiin liittyvät uudet tehtävät ja säädetyt käsittelyajat edellyttävät viranomaisilta ja hallinto-oikeuksilta toiminnan ja prosessien kehittämistä ja tehostamista tämän lisäksi. Maahanmuuttoviraston osalta myös seurantaviranomaisten ja hallinto-oikeuksien riittävät resurssit on turvattava, jotta paktin sääntelyä ja sen tavoitteita voidaan toteuttaa asianmukaisesti. Hallintovaliokunta pitää mietinnössään tärkeänä, että myös mahdollisuuksia hallinto-oikeuksissa käsiteltävien asioiden vähentämiseen aktiivisesti selvitetään. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä mietinnöstä ilmenevin huomioin ja muutosehdotuksin. Valiokunnan ehdottamat muutokset liittyvät seulontaviranomaisten tehtävänjaon ja toimivaltuuksien sekä vastaanottolain sääntelyn pieniin täsmennyksiin. Valiokunnan mietintöön jätettiin kaksi vastalausetta. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies, ministeri! Mies kuristi naisen hengiltä, joutui tästä vankilaan. Vapauduttuaan hän yritti kuristaa kolme naista, jotka kuitenkin onneksi selvisivät. Mies tuomittiin näistä teoista kuudeksi vuodeksi vankeuteen, jota hovioikeus alensi. Vapauduttuaan mies syyllistyi törkeään raiskaukseen, josta seurasi neljän vuoden vankeusrangaistus. Vapaus koitti jälleen tuomion suorittamisen jälkeen, ja vain kaksi vuotta vapautumisen jälkeen hän murhasi jälleen naisen. Jos rikollinen on vaarallinen ja uusimisriski on korkea, häntä ei tule päästää vapauteen vaanimaan seuraavaa uhriaan. Siksi Orpon hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi tärkeän esityksen, jonka tavoitteena on vahvistaa suomalaisten turvallisuutta. Esityksessä on kyse siitä, että kaikkein vaarallisimpien rikollisten vapautuminen voidaan estää niin kauan kuin heidän arvioidaan olevan vakava uhka toisen hengelle ja terveydelle. Yhteiskunnan turvallisuuden kannalta erityisen ongelmallisen ryhmän muodostavat ne elinkautis- ja muut vakavista rikoksista tuomitut vangit, joiden uusimisriski on korkea mutta joiden kohdalla nykyiset keinot eivät vain riitä. Heitä ei voida pitää vankilassa ilman laillista perustetta, mutta toisaalta tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon kriteerit eivät aina täyty. Asiantuntijoiden keskuudessa vallitsee käsitys hyvin pienestä ryhmästä ihmisiä, joita ei tulisi koskaan päästää pois vankilasta. Arviot liikkuvat noin 10 ja 20 henkilön välillä. Kyse ei siis ole laajasta joukosta vaan erittäin rajatusta mutta sitäkin vaarallisemmasta ryhmästä. Arvoisa rouva puhemies! Useissa Pohjoismaissa tähän on jo vastattu. Norjassa on käytössä varmuusvankeus, joka voidaan tuomita vakavasta rikoksesta, jos rikoksen uusimisen arvioidaan olevan todennäköistä. Tuomioistuin määrää vähimmäis- ja enimmäisajan, ja enimmäisaikaa voidaan syyttäjän vaatimuksesta jatkaa viiden vuoden välein. Käytännössä tuomittu voidaan pitää vangittuna koko loppuelämänsä, mikäli tämä vaara ei poistu. Tanska puolestaan soveltaa mallia, jossa varmuusvankeus tuomitaan viideksi vuodeksi kerrallaan ja jatkamisen tarve arvioidaan säännöllisesti tuomioistuimessa. Mielentilatutkimus edeltää aina päätöstä. On erinomaista, että Orpon hallitus esittää nyt vastaavan sääntelyn tuomista Suomeen. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä Suomessa otettaisiin käyttöön varmuusvankeus tilanteisiin, joissa yhdistelmärangaistukseen tuomitun henkilön arvioidaan edelleen muodostavan ilmeisen vaaran syyllistyä uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen. Kyse ei ole automaattisesta lisärangaistuksesta vaan tuomioistuimen huolelliseen kokonaisharkintaan perustuvasta päätöksestä, jonka edellytyksenä on ajantasainen väkivaltariskiarvio. Menettely olisi oikeusturvan kannalta selkeä ja tarkkarajainen. Aloitteen varmuusvankeuteen määräämisestä tekisi Rikosseuraamuslaitos yhdistelmärangaistuksen loppuvaiheessa. Syyttäjä hakisi sen määräämistä, ja asiasta päättäisi Helsingin hovioikeus. Ratkaisun perustaksi olisi hankittava asiantuntija-arvio tuomitun riskistä syyllistyä uuteen vakavaan rikokseen. Varmuusvankeus ei myöskään ole toivoton tila. Jos edellytykset sen jatkamiselle eivät enää täyty, henkilö voisi vapautua ehdonalaiseen hovioikeuden päätöksellä. Vapautumista edeltäisi riskiarvio, ja ehdonalaisessa vapaudessa olisi kolmen vuoden koeaika sekä valvonta. Näin turvataan sekä yhteiskunnan suoja että mahdollisuus vapautumiseen silloin, kun vaara on aidosti poistunut. Tässä samassa yhteydessä täsmennetään myös elinkautisvankien vapauttamisharkintaa. Jatkossa vankia ei voitaisi päästää ehdonalaiseen vapauteen, jos on ilmeinen vaara, että hän syyllistyy uuteen vakavaan rikokseen. Oikeuspsykiatrinen väkivaltariskiarvio nostetaan nimenomaisesti osaksi rikoslain mukaista harkintaa, ja tämä lisää avoimuutta ja johdonmukaisuutta tähän päätöksentekoon. Arvoisa rouva puhemies! Oikeusvaltiossa ketään ei voida pitää vangittuna ilman laissa säädettyä perustetta. Oikeusvaltioon kuuluu myös velvollisuus tämän ohella suojella kansalaisia ilmeiseltä ja vakavalta uhalta. On selvää, että vakavista seksuaali-, väkivalta- tai terrorismirikoksista ehdottomaan vankeuteen tuomittujen henkilöiden, joiden riski syyllistyä uudelleen vakavaan rikokseen on korkea, ei tule vapautua yhteiskuntaan vain siksi, että alkuperäinen rangaistus on suoritettu. Ensisijainen velvollisuutemme on suojella suomalaisia, ja tätä myös ihmiset meiltä odottavat. Kiitos hallitukselle ja oikeusministeri Merelle tämän tärkeän esityksen tuomisesta eduskuntaan. Jo vuonna 2022 laadimme edustajakollega Marko Kilven kanssa samansisältöisen lakialoitteen, jonka allekirjoittivat tuolloin useat tässä salissa olevat edustajat. Tämä kertoo mielestäni siitä, että tarve tälle uudistukselle on tunnistettu yli puoluerajojen jo aiemmin, ja on todella hienoa, että tämä asia nyt etenee. Tällä esityksellä me vahvistamme suomalaisten turvallisuutta, tuomme lainsäädäntömme pohjoismaiselle tasolle ja osoitamme, että asetamme viattomien ihmisten oikeuden turvallisuuteen etusijalle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Verkossa leviää valtavia määriä lasten hyväksikäyttömateriaalia samoin kuin materiaalia, joissa lapsiin kohdistetaan vakavaa väkivaltaa. Näitä järkyttäviä rikoksia koskeva lainsäädäntömme ei ole pysynyt tietotekniikan kehittymisen perässä. Siksi on tärkeää, että lainsäädäntötyö, jolla kriminalisoidaan väkivaltaa esittävän kuvamateriaalin hallussapito ja lisätään rikoslakiin törkeä tekomuoto lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin eli niin sanotun CAM-materiaalin hallussapidolle etenee täällä eduskunnassa. Teimme edustaja Kilven kanssa jo vuonna 2020 yhdessä tätä asiaa koskevan lakialoitteen, jotta lainsäädäntö Suomessa vastaisi paremmin ympäröivää maailmaa ja tätä aikaa. Lakialoitteen allekirjoitti tuolloin yli 100 kansanedustajaa, mikä osoittaa, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Olenkin iloinen siitä, että lakialoitteessamme tarkoitetut muutokset nyt toteutuvat. Kiitos ministerille siitä, että on vienyt tätä tärkeää asiaa eteenpäin. Arvoisa rouva puhemies! Asiantuntijakuulemisissa on noussut kuitenkin esille se, että mahdollisuus tuomita väkivaltakuvauksen hallussapidosta pelkkä sakkorangaistus johtaa tilanteeseen, jossa lasta koskevan väkivaltakuvauksen ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvauksen rangaistussäännökset eivät ole yhdenmukaiset. Lasta koskevan väkivaltakuvauksen hallussapito, joka raaimmillaan voi tarkoittaa lapsen surmaamista, olisi lievemmin rangaistava teko kuin lasta koskevan seksuaalisen kuvamateriaalin hallussapito, jonka rangaistusasteikko ulottuu kahteen vuoteen vankeutta. Kysymys on kuitenkin näissä molemmissa tapauksissa materiaalista, jota käytetään seksuaalisen tyydytyksen ja vaihdannan välineenä kansainvälisissä rikollisringeissä. Erityisen raakaan lapseen kohdistunutta väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussapito näyttäytyy nyt esityksessä kuitenkin vähemmän vakavana. Lisäksi rangaistusasteikko johtaa siihen, että väkivaltakuvauksen hallussapitoa koskeva rikos vanhenee kahdessa vuodessa, kun taas lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin hallussapito vanhenee viidessä vuodessa. Tällöin samassa tarkoituksessa hallussa pidetyn materiaalin osalta osasta syyttäjä voisi nostaa syytteen ja osasta ei, jos teko on vanhentunut aiemmin kuin toinen. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota myös siihen, että hallussapitoa koskevat rikokset ovat pääosin piilorikollisuutta, ja niistä saatava näyttö perustuu pääosin epäiltyjen laitteilta tehtyihin löydöksiin. Ehdotettu rangaistustaso ei mahdollista rikoksen ilmitulon ja selvittämisen kannalta tarpeellisten pakkokeinojen, kuten laite-etsinnän tai kotietsinnän, käyttöä. Nämä ovat kuitenkin pakkokeinoja, jotka tehostaisivat puuttumista tällaiseen rikolliseen toimintaan. Selvää on se, ettei pakkokeinon käyttö voi olla kriminalisoinnin lähtökohtana, mutta ilman näiden käytön mahdollisuutta on asiantuntijoiden mukaan lähes mahdotonta selvittää tai tutkia kyseisiä rikoksia, jolloin pykälä on niin sanotusti paperitiikeri, mikä tuli asiantuntijakuulemisissa esille. Syyt, miksi tästä huolimatta hallituksen esitys tulee mielestäni nyt edellä mainituista ongelmista huolimatta hyväksyä, on se, että ensinnäkin lasta seksuaalisesti esittävän kuvan osalta säädetään törkeä tekomuoto, ja toiseksi raa’an väkivaltamateriaalin hallussapidon kriminalisoinnin myötä kuitenkin menettämisseuraamus koskee myös väkivaltakuvauksen hallussapitoa, mikä siis tarkoittaa sitä, että poliisi voi takavarikoida ja hävittää tällaisen raa’an väkivaltamateriaalin, eikä joudu palauttamaan sitä, kuten aiemmin, tekijälle, kun teko ei ollut lainkaan rangaistava. Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan mietintöön on lisätty lausumaehdotus, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi, tuleeko lapsiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa esittävän materiaalin hallussapidon osalta säätää itsenäinen rangaistussäännös ja sen osalta säätää mahdolliseksi seuraamukseksi vankeusrangaistus. Omasta mielestäni on vaikea perustella, miksi lapseen kohdistuvaa äärimmäistä väkivaltaa esittävän materiaalin hallussapidosta voidaan selvitä sakolla, kun samaan aikaan seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän materiaalin hallussapidosta voidaan tuomita vankeutta. On mielestäni perusteltua kysyä, heijastaako pelkkä sakkorangaistus teon vakavuutta. Jos havaitsemme lainsäädännössä epäsuhdan, se pitää korjata. Siksi pidän tärkeänä, että eduskunta hyväksyy valiokunnan lausumaehdotuksen ja että hallitus ryhtyy viivytyksettä arvioimaan sääntelyn riittävyyttä. Kyse on ennen kaikkea siitä, että lainsäädäntömme vastaa tekojen vakavuutta ja asettaa lapsen oikeudet etusijalle. Kyseessä on uudistus, jolla pyritään suojelemaan lapsia sekä väkivaltaisilta teoilta että niiden näkemiseltä verkossa, ja tarjotaan lainsäädännön osalta kaikki tarvittavat työkalut niille viranomaisille, jotka työkseen joutuvat olemaan tekemisissä tämänkaltaisten hirvittävien rikosten kanssa. Meidän velvollisuutemme täällä on varmistaa, ettei yksikään sääntelyn epäjohdonmukaisuus heikennä lasten suojaa, vaikeuta viranomaisten työtä eikä anna virheellistä kuvaa rikosten vakavuudesta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Viisi naista Suomessa on surmattu tämän vuoden puolella. Tietojen mukaan surmaajat ovat olleet näiden naisten entuudestaan tuntemia mieshenkilöitä. Viime vuonna tuo luku oli 19. Kaikki nämä naiset ovat olleet jonkun äitejä, siskoja, tyttäriä, ystäviä. Lähisuhdeväkivallan tullessa poliisin tietoon ovat usein tapahtuneet jo paljon. Se ei ole ensimmäinen lyönti, vaan se on elämää pelon ja väkivallan varjossa. Kiitän hallitusta siitä, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta on luovuttu ja turvakotien rahoitusta on lisätty jokaisessa budjetissa. Nämä ovat olleet tärkeitä ja oikeita päätöksiä uhrien turvan kannalta. Uhrien suojaksi määrätyn lähestymiskiellon rikkomisesta seuraa kuitenkin vain sakkoa tai enimmilläänkin vuosi vankeutta. Kokoomuksessa katsomme, että lähestymiskiellon rikkomisen rangaistusasteikkoa tulisi ankaroittaa. Laajentaisimme myös uhrin ja avustajan oikeutta hakea tekijöille sähköistä valvontaa eli jalkapantaa. [Puhemies koputtaa] Arvoisa ministeri Meri, olisitteko valmiita arvioimaan rangaistusasteikkoja ja laajentamaan jalkapannan hakemisoikeutta?