Kokko Jani

Arvoisa puhemies! Tiedostan poliittisen retoriikan merkityksen ja sen keskustelun tässä salissa ja sen, mitä laajemminkin aina poliitikkojen piirissä käydään. Mutta itseäni kyllä ihmetyttää nimenomaisesti tämä keskustelu, mitä nyt tässäkin salissa päivän aikana on käyty nimenomaan siitä, että kun nyt vihdoin ja viimein talous ja työllisyys näyttävät kasvavan, niin se ei oppositiolle kävisi vaan valitetaan, etsitään niitä ongelmakohtia ja kritisoidaan hallituksen toimia. Se on mielestäni varsin väärä tulkinta, sillä en usko, että tässä salissa on yhtäkään ihmistä, joka ei olisi tyytyväinen siihen, että maamme talous ja työllisyys kasvavat, koska se tiedetään, että mitä vahvempi meidän työllisyys on, sitä suurempi verokertymä, sitä vähemmän on sosiaaliturvan ja muiden tukien varassa olevia ihmisiä ja sitä kautta se hyödyttää koko kansakuntaa. En tietenkään kiistä sitä, etteikö nimenomaisesti juuri poliittisessa retoriikassa tämän kritisoiminen ole hallitukselta ehkä poliittisesti varsin järkevää, mutta todellakaan en tiedä, että kukaan vastustaisi sitä, että talous kasvaa. Ehkä se kritiikki nyt nimenomaisesti kohdistuu siihen, millä tavalla, jos tämä talouskasvu on nyt hallituksen toimien ansiota, se on saatu aikaan. Meillä on tällä vaalikaudella hallitus sopeuttanut julkisia menoja useiden miljardien mittakaavassa, mutta samanaikaisesti valtionvelka on kasvanut. Hallituksen aloittaessa ensimmäisen vuoden talousarviossa oli 12,2 miljardia euroa lisää velkaa, seuraavassa 12,9, viime vuonna 13,4 miljardia ja nyt viimeisessä 12,4 miljardia. Eikö tämä kerro nimenomaisesti siitä, että huolimatta merkittävistä leikkauksista hyvinvointivaltion rakenteisiin ja palveluihin nimenomaisesti se veropohja on nyt ongelmallinen tässä suhteessa, jonka tilkitsemiseen kannattaisi keskittää enemmän resursseja? Itse tuossa debattipuheenvuorossani jo nostin meidän hyvätuloisten veronalennukset, joita olisi ehkä syytä tässä taloustilanteessa miettiä uudelleen. Mutta toinen on sitten ehkä tämä yhteisöveron alennus ja varsinkin se, että se tehtiin ilman koskemista maamme laajoihin yritystukiin. Tämä olisi ollut ehkä se keino. Olen nimittäin monena vuotena täällä pöntössä puhunut siitä, milloin viimein tässä maassa olisi tahtotilaa puuttua näihin massiivisiin yritystukiin, varsinkin kun yrittäjät vastustavat niitä. Ne vääristävät kilpailua, tukevat kannattamatonta elinkeinotoimintaa veronmaksajien rahalla — vääristävät kilpailua. Asiantuntijat pitävät niitä tehottomina, ja myös poliitikot vastustavat niitä. Kun asiantuntijatkin ovat katsoneet, että yritystuet ovat nimenomaisesti siinä tilanteessa hyviä, jos ollaan luomassa uusia kasvualoja, uusia innovaatioita ja sitä kautta lisätään taloudellista toimeliaisuutta, niin silloin ne ovat perusteltuja, mutta varsinkaan nämä säilyttävät yritystuet eivät. Ehkä tässä tilanteessa melkein miljardin yhteisöveroalennuksella olisi ollut helppo saada myös elinkeinoelämä mukaan näihin yhteisiin talkoisiin, niin että olisi saatu se yritystukien karsiminen merkittävästi eteenpäin. Tähän tietysti annan kaiken tuen ja rohkeuden työnsä kohta päättävälle hallitukselle sekä myös tulevalle hallitukselle. Jos puhutaan nimenomaisesti kasvusta, niin se on selvää, että pienelle maalle Euroopan laidalla merkittävin edellytys kasvun aikaansaamiselle ovat koulutettu väestö ja sitä kautta nimenomaisesti panostukset ei pelkästään perusopetukseen ja toiseen asteeseen vaan ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin, jotta sitä korkeakoulutusastetta saadaan nostettua. Tämä ei tapahdu ilman, että lisätään aloituspaikkoja ja nimenomaan koulutuksenjärjestäjän resursseja ja myös opiskelijoiden toimeentuloa, jotta saadaan valmistumisajat kohtuullisiksi, ja ennen kaikkea niin, että sillä opintotuella ja muilla tuilla, mitä opiskelijoilla on, oikeasti tulee toimeen ja opiskelijat pystyvät keskittymään siihen päätehtävään eli nimenomaan niiden opintojen loppuun saattamiseen ja sitä kautta sitten pääsyyn työelämään. Ehkä vielä muutama sana oman maakuntani Keski-Suomen puolesta. Tänään tulivat juuri viimeisimmät työllisyysluvut. Siellä laahaamme edelleen Suomen maakuntien viimeisenä: 14,6 prosenttia on työttömyys painottuen ikävällä tavalla pitkäaikaistyöttömiin ja nuorisotyöttömiin. Meillä on Keski-Suomessa paljon potentiaalia: koulutussektori, on ict-puolta, kyberturvallisuutta. Maakunnassamme on erittäin laaja puolustusvälineteollisuussektori, joka kasvaa. Mutta ehkä tässä suhteessa, vaikka meillä on edellytyksiä positiiviseen tulevaisuuteen, toivoisimme valtiolta hieman tukea siihen työhön, mitä me teemme, ehkä ennen kaikkea saavutettavuuden kannalta, niin että entisestään pystyttäisiin jouduttamaan näitä merkittäviä liikennehankkeita, mitä Keski-Suomen osalta on. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Suuri valiokunta teki keväällä ehkä edustaja Päivärinnan sanojen mukaillen opintomatkan Irlantiin, ja kyllä siellä selvisi se, että tämän yritysverotuksen ohella ehkä suurempia kilpailuvaltteja Irlannille on heidän yhteytensä anglosaksiseen maailmaan, englannin kieli ja ennen kaikkea brexitin jälkeen tapahtunut muutos, jossa Irlanti — eikä enää Britannia — on monelle kansainväliselle yritykselle avain Euroopan markkinoille. Mutta tästä Eurooppa-teemasta lisää. Arvoisa pääministeri, te kirjoititte Politico-lehdessä hyvän kirjoituksen muun muassa Tanskan pääministerin ja Saksan liittokanslerin kanssa erityisesti EU:n tulevan vuoden rahoituksesta ja siitä neuvotteluista. Erityisesti toivotte panostuksia, aivan oikein, puolustukseen, turvallisuuteen ja kilpailukyvyn lisäämiseen unionissa. Voin yhtyä siihen näkökulmaan, että tietysti olisi hyvä, että nykyisellä rahalla saataisiin enemmän aikaiseksi. Mutta ehkä se, mikä siinä kirjoituksessa jää ainakin itseäni hieman mietityttämään, on tämä: jos nyt toivotaan, että se EU:n budjetti pidetään nykyisellään, mutta toivotaan vahvempia panostuksia tulevaan puolustukseen, [Puhemies koputtaa] turvallisuuteen ja kilpailukykyyn, niin mistä te olette sieltä EU-budjetin sisältä sitten [Puhemies koputtaa] kiristämässä niitä menoja, jos sen budjetin kokonaisraamit eivät saa kasvaa?

Arvoisa puhemies! On hieman ehkä erikoista, kun tässä nyt on jo tuntien ajan kuunnellut tätä keskustelua, että sieltä hallituspuolueiden riveistä se suurin argumentti tuntuu edelleen tänä neljäntenä vuotena tätä vaalikautta olevan se, että mutta kun edellinen hallitus, [Ben Zyskowicz: No ei ole!] ymmärtämättä sitä, että kaikki se, mitä edellinen hallitus teki tai jätti tekemättä, ei anna oikeutusta nykyhallituksen politiikalle, vaan ne ovat valintoja. Ei olisi ollut mikään pakko nykyhallituksen pudottaa kymmeniätuhansia uusia lapsia köyhyyteen teidän politiikkanne seurauksena. Ja kun ottaa nyt huomioon tämän velkaantumisasteen, reilusti yli kymmenen miljardia euroa jokaisena vuotena tällä vaalikaudella, niin ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kun hallitus on kumminkin kohdistanut miljardien leikkauksia hyvinvointivaltion palveluihin, niin tämä taloudellinen epäsuhta johtuu ennen kaikkea siitä epäonnistuneesta veropolitiikasta, jossa meitä hyvätuloisia hyysäämällä on heikennetty ennen kaikkea sitä valtion tulopohjaa. Kysyisin ehkä tässä suhteessa pääministeri Orpolta: miten arvioitte perintöänne noin niin kuin Suomen historian kannalta, kun johdatte hallitusta, joka on eniten velkaannuttanut Suomea, 50,9 miljardia euroa neljän vuoden aikana?

Arvoisa puhemies! On selvää, että suomalaiset maanviljelijät ansaitsevat oikeudenmukaisen korvauksen siitä työstä ja tuotannosta, mitä he tekevät, ja ehkä tässä yhteydessä täytyy peräänkuuluttaa suomalaisten, erityisesti kahden suurimman kauppaketjun, S- ja K-ryhmän, suorastaan isänmaallista velvollisuutta tässä asiassa miettiä hieman niitä katteitaan, mitä tulee suomalaisten elintarvikkeiden myyntiin, että kuinka paljon niistä pystyttäisiin entistä enemmän näille tuottajille ohjaamaan. Jos puhutaan tästä maataloustuen kokonaisuudesta, yli miljardin luokkaa vuosittain suomalaiselle maataloudelle, niin ehkä tässä valtiontaloudellisessa tilanteessa pitäisi nimenomaan miettiä sitä rahankäyttöä järkevämmin, mihinkä sitä tukea tullaan osoittamaan. Kyllä ehkä muun muassa tämä, että 86 miljoonaa euroa vuodessa tiloille, jotka eivät tuota tällä hetkellä ruokaa tai rehua markkinoille, on semmoinen, mitä kohti täytyy mennä, niin että nämäkin eurot saadaan järkevämmin kohdennettua suomalaisten tuottajien ja maanviljelijöiden kannattavuuden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on saanut käsiteltäväkseen hyvin seikkaperäisen kertomuksen valtuuskuntamme työstä Pohjoismaiden neuvostossa. Kuten arvostettu kollegani Muuramesta, valtuuskuntamme puheenjohtaja Väyrynen totesi hyvin, nimenomaan kokonaisturvallisuus on ollut nyt kestävä teema pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat nykyään Naton jäseniä, kolme Pohjoismaata on Euroopan unionissa ja kaksi sen ulkopuolistakin maata hyvin lähellä, joten tämä toisaalta myös kyllä tiivistää tätä pohjoismaista yhteistyötä erittäin hyvin. Ehkä ainakin itselleni semmoinen erittäin konkreettinen ja merkityksellinen turvallisuutta takaava hanke Pohjoismaissa on ollut nämä yhteiset liikennehankkeet ja ennen kaikkea ne puolustuskäytävät, mistä on keskusteltu: kuinka hyvin Norjan satamista Ruotsin lävitse Suomen itärajalle tarpeen tullen pystytään siirtämään kalustoa, joukkoja, varusteita. Tämä on siinä mielessä hyvä, että Pohjoismaiden neuvostossa on otettu nämä rajaesteet, mitä muun muassa tähän toimintaan liittyy, joita valtuuskunnan puheenjohtaja hyvin kuvasi. Sehän, kuinka paljon näitä Pohjoismaiden neuvostossa käytyjä keskusteluita, tehtyjä aloitteita saadaan jalkautettua, riippuu ainoastaan siitä, mitenkä tämä talo ja me kaikki 200 kansanedustajaa kokonaisuudessaan otamme ne huomioon. Olen itse ollut, kuten muutamat muutkin meidän valtuuskuntamme jäsenet, liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuultavana Pohjoismaiden neuvoston näkökulmista asioihin. Tietysti toivoisi, että vahvemmin otettaisiin poliittisessa päätöksenteossa huomioon ne keskustelut ja esitykset, mitä Pohjoismaiden neuvostossa tehdään. Ei pelkästään Suomen eduskunnassa vaan kaikissa muissa Pohjoismaissa tämä varmasti veisi pohjoismaista yhteistyötä entistä vahvemmin eteenpäin. Lopuksi täytyy yhtyä siihen harmitukseen, minkä puheenjohtajakin esitti nimenomaan tästä kansainvälisten toimielinten tietynlaisesta vähättelystä, mitä nyt on valitettavasti viime aikoina ollut, kun eduskunnan työjärjestystä on suunniteltu. Ei pelkästään Pohjoismaiden neuvoston kohdalla, vaan tiedän myös, että Euroopan neuvoston kohdalla oli valitettavaa päällekkäisyyttä istuntojen kanssa, kun maanantaitakin otettiin kesällä istuntokäyttöön. Toivoisin, että tähän panostettaisiin entistä vahvemmin, niin että tällaista ei tulisi tapahtumaan, koska kyllä itsekin katson, että nimenomaan parlamenttien kansainvälinen toiminta on erittäin arvokasta ulkopolitiikkaa, joka laajentaa meidän ylimmän valtiojohtomme työtä myös täällä parlamenttien tasolla.

Arvoisa puhemies! Sen jälkeen, kun 2019 sotilastiedustelulait hyväksyttiin ja saatettiin voimaan, paljon on tosiaan muuttunut. Venäjä on laajentanut sotaansa Ukrainassa, teknologia kehittynyt, tekoäly, Suomen Nato-jäsenyys — mitä vaatimuksia se asettaa meidän tiedusteluyhteistyölle läntisten liittolaistemme kanssa? On hyvä, että nyt nämä mahdolliset puutteet, mitä sotilastiedustelulaissa on, kyetään korjaamaan, jotta kansallinen turvallisuus pystytään vahvistamaan. On selvää, että varmasti kansalaisissa se, kun puhutaan tiedusteluvaltuuksien laajentamisesta, herättää tietysti huolta, ja siksi meidän tulee pitää huoli siitä, että nyt nämä muutokset käsitellään asianmukaisesti ja erittäin perusteellisesti ja myös julkisuudessa käytävä keskustelu säilyy tältä osin asianmukaisena. Suomi on vahva oikeusvaltio, ja siksi on valitettavaa, että autoritaariset maat kykenevät käyttämään meidän järjestelmässämme olevia porsaanreikiä erittäin tehokkaasti hyödyksi ja tavallaan käyttämään meidän lainsäädäntöämme itseämme vastaan. Toivottavasti nyt, kun nämä päivitykset saadaan voimaan, kykenemme olemaan etunojassa näihin uhkiin vastatessamme.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusasiamiehelle ja koko oikeusasiamiehen toimistolle varsin kattavasta ja monipuolisesta raportista. Se, että kanteluita on raportin mukaan saapunut yli 7 000, mikä on toiseksi suurin luku verrattuna esimerkiksi koronavuosiin, varmasti kyllä kertoo siitä, että kansalaisten huoli omista oikeuksistaan, palveluiden saatavuudesta ja oikeuden toteutumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa on tällä hetkellä suuri, varsinkin kun näyttää siltä, että kanteluista merkittävä osa kohdistuu sosiaalihuoltoon ja terveyspalveluihin, mikä varmasti kyllä korostaa näiden palveluiden merkitystä kansalaisille. Ja täällä on jo monia hyviä puheenvuoroja pidetty nimenomaan siitä, miten hoitoonpääsyn heikkeneminen on yksi esimerkki siitä, miten kansalaisen oikeudet ovat uhattuina. Itse ehkä myös nostaisin esille kohdasta 3.6.1 Kymmenen keskeistä suomalaista perus‑ ja ihmisoikeusongelmaa heti jo ensimmäisinä mainitut puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. On hyvä, että oikeusasiamiehen kanslia on tehnyt tarkastuskäyntejä eri vanhuspalveluiden yksiköihin ja selvittänyt tilannetta, mutta kuten raportissakin todetaan, puutteita on useita eikä pelkästään siinä, että hoitohenkilöstöä on liian vähän, vaan muun muassa myös siinä, että heidän ammattitaidossaan on puutteita ja aikaa, mitä voidaan yhteen vanhukseen, hänen hoivaansa ja turvaansa, käyttää, on liian vähän. Tukipalvelut eivät nähtävästi toimi monessakaan yksikössä riittävästi, jotta siihen hoitotyöhön varattua aikaa pystyttäisiin oikeasti siihen hoitotyöhön käyttämään. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan lainsäädäntöä tässä suhteessa vietyä eteenpäin, sillä kyllähän tämä asia on sellainen. Oikeusasiamiehen kanslia on huomauttanut, että muun muassa vanhusten rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä ja menettelytavoista sekä seurannasta ei edelleenkään ole lainsäädäntöä. Kun ehkä tässä viimeisen vuoden aikana on tullut uutisia niistä laiminlyönneistä, mitä vanhuspalveluissa on tapahtunut muun muassa juuri näissä rajoitustoimenpiteissä, joissa vanhuksien terveys on ollut jopa uhattuna, niin ehkä tämä asia on sellainen, joka tulevaisuudessa ansaitsee tulla kuntoon nimenomaan sen lainsäädännön kautta. Mutta vielä kerran kiitokset oikeusasiamiehen kanslialle hyvästä raportista ja työstä.

Arvoisa puhemies! Antiikin Roomassa kansalaisille tarjottiin leipää ja sirkushuveja, ja varmasti monella kansalaisella on siellä kesägrillien ääressä ollut seurattavaa tässä jupakassa, josta olemme — ehkä kiitos Vantaan Sanomille — saaneet erittäin paljon tietoa. Ehkä tätä tilannetta on pahentanut se, että useista kirjallisista kysymyksistä ja toimittajien haastattelupyynnöistä johtuen asia on vellonut jo useita viikkoja, jopa kuukauden, mikä on entisestään pahentanut tätä tilannetta. Varsinkin kun näyttää siltä, että ei ole oikein mitään asiakirjatodisteita siitä, mitä on sovittu, mitä on keskusteltu, vaan julkisuuteen on tullut vain ehkä muutamia sähköpostiviestejä, joissa puhutaan runttaamisesta ja junailusta, niin tietysti tämä herättää erittäin paljon meissä opposition edustajissa kysymyksiä, että miten asiasta on päätetty ja miten tätä hanketta on viety eteenpäin. Mutta ainakaan itselleni tässä ei ensi sijassa ole kysymys niistä euroista. Henkilökohtaisesti koen, että pääkaupunkiseudulla tällaista tapahtuma-areenaa tarvitaan, ja se, antaako valtio sinne ehdollisesti 35 miljoonaa euroa vai 50 miljoonaa euroa vai suoraan ne rahasummat, ei ole sinällään tässä se asian ydin, vaan nimenomaan se, minkälaisen varjon tämä on heittänyt julkisuudessa koko meidän poliittisen päätöksentekojärjestelmämme ylle. Te, arvoisa pääministeri, olette todennut, että olette nöyränä eduskunnan edessä ja otatte nöyränä sen palautteen vastaan, mutta tietyssä mielessä toivoisin enemmän ehkä itsereflektiota siitä, kuinka te näette sen, että teitä lähellä oleva puoluetoveri pyytää junailemaan ja runttailemaan tätä hanketta eteenpäin. Ja jos nyt — kuten näyttää — se on mennyt ohi kaikkien valmistelukanavien ja se on ehkä saanut erityistä kohtelua, erityistä huomiota, kun se on viety sitten sinne päätöksentekoon, niin miten te koette sen, miltä tämä tavallisten kansalaisten silmissä vaikuttaa nimenomaan siihen, voivatko politiikassa saada tasapuolista kohtelua erilaiset hankkeet, ne tulevaisuusinvestoinnit, mitä tämä maa todellakin tarvitsee? Meillä on nyt Vantaan Kivistön hanketta, on Oulun elämysareenaa, jotka on nostettu esille — miten ne vahvistaisivat aluetaloutta? Meillä Keski-Suomessakin on useita hankkeita, millä kyetään tällä hetkellä maan pahimmalla työttömyysalueella saamaan sitä uutta kasvua aikaiseksi. Miten te koette, herättääkö tämä teidän toimintanne luottamusta, miten me vaikka Keski-Suomessa toimimme ja miten siellä kansalaiset saavat hallitukselta tasapuolisia investointeja osakseen?

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on synnyttänyt useampiakin ajatuksia, joita tässä yritän seuraavien minuuttien aikana kommentoida. Ensinnäkin tämä: Varsinkin sieltä hallituspuolueiden riveistä on useasti todettu, että ei ihme, että nuoret ovat epätoivoisia, kun oppositio synkistelee koko ajan, vaikka talous on lähtenyt jo 0,8:n kasvuun. Mutta jos mietitään tämän vaalikauden alkua, niin taisi pääministeri itse olla se tuomiopäivän lähettiläs. Ei nimittäin tainnut olla yhtäkään lehdistötilaisuutta, jossa pääministeri ei olisi todennut hyvin lakonisesti, että rahaa ei yksinkertaisesti ole, meillä ei ole rahaa, täytyy leikata, täytyy sopeuttaa ja karsia valtion menoja. Tämä on ehkä ollut tässä koko vaalikauden aikana semmoinen negatiivinen piirre, mikä sieltä hallituspuolueiden riveistä on tullut. Toinen näkökulma on siinä, että on todettu, että nyt kun talous on lähtenyt kasvuun, niin mitä tässä tarvitsee nyt olla huolissaan, siis huolissaan, kun kyllähän se työllisyyskin sieltä perästä seuraa. No, kun tällä hetkellä 330 000 suomalaista on työttömänä ja heistä 140 000 on pitkäaikaistyöttömiä, niin kuinka vahvasti heitä kaikkia tämä nykyinen talouskasvu, jonka itsekin toivon lähtevän käyntiin, tulee edesauttamaan? Heidän hätänsä, heidän epätoivonsa on todellinen, ja se ei siinä mielessä odottelemalla ratkea. Sitten mitä ministeri Partanen nosti esille valitettavista leikkauksista: Kuulimme taas tämän saman perustelun, että koska edellinen hallitus teki tiettyjä päätöksiä, niin nyt nykyinen hallitus on pakotettu tekemään näitä ratkaisuja. Mutta sehän ei pidä paikkaansa, sillä politiikkahan on aina valintoja. Hallituksen ei ole ollut pakko suosia suurituloisia veropolitiikassaan. Hallituksen ei ole ollut pakko pudottaa yli 30 000:ta uutta lasta köyhyyteen, vaan nämä ovat olleet poliittisia valintoja ratkaisuiksi tilanteeseen, jossa nyt tällä hetkellä olemme. Kuten oppositiopuolueet ovat esittäneet, vaihtoehtoja olisi monenlaisia talouden sopeuttamiseksi, ja eduskunnan laskennankin kautta on todettu, että niillä olisi konkreettisia työllisyysvaikutuksia sekä myös julkisen talouden kestävyyttä vahvistavia. — Tämä on itselleni semmoinen älyllisesti laiska argumentaatio, että perustellaan sillä, että kun edellinen hallitus teki tai jätti jotain tekemättä, niin se oikeuttaa nykyhallituksen politiikkaa. Minun mielestäni näin ei ole. Ehkä viimeinen kommentti siihen, mitä edustaja Hänninen taisi todeta tästä nuorille, että ahkeruus palkitaan. Näin on varmasti ollut, mutta onko se enää todellisuutta? Meillä on valitettavia tilastoja siitä, että vaikka nuori kuinka opiskelee, menestyy opinnoissaan, niin entistä suurempi osa nuorista valmistuu suoraan työttömäksi. Vaikka kuinka ahkera nuori on, niin jos ei yksinkertaisesti niitä työpaikkoja ole, niin siinä se ahkeruus opinnoissa ei ole tuottanut tulosta. Ehkä tähän pitäisi entistä vahvemmalla yhteiskuntapolitiikalla vastata, että niitä nuoria, jotka ovat ahkeria, haluavat rakentaa tulevaisuuttaan, valtio tulisi myös tietyiltä osin vastaan. Mitä tulee nuorten työllistämiseen, erityisesti SDP on esittänyt muun muassa pienten yrityksien tukemista muun muassa arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamisella 30 000 euroon sekä mikroyrityksille säädettävällä määräaikaisella verohyvityksellä, jotka voisivat edesauttaa nuorten työllistymistä. Sinällään nämä hallituksen keinot, muun muassa irtisanomissuojan heikentäminen ja perusteettomien määräaikaisten työsopimuksien salliminen, eivät välttämättä ole sellaisia keinoja, jotka ovat erityisesti vahvistaneet nuorten uskoa tulevaisuuteen ja luottamusta siihen, että työelämä tulee kohtelemaan heitä reilusti. Tietysti julkisella keskustelulla on vaikutusta siihen, mitenkä nuoret näkevät tulevaisuuttaan, ajattelevat tulevaisuudestaan, mutta siinä suhteessa pitäisi löytää niitä konkreettisia keinoja oikeasti sen luottamuksen palauttamiseksi. Täällä useampi, erityisesti nuoremman sukupolven edustaja, on käyttänyt hyviä puheenvuoroja siitä, mitenkä nimenomaisesti nuoret eivät nyt kaipaa niitä juhlapuheita vaan oikeasti niitä tekoja. Muun muassa edustaja Oinas-Panuma totesi tästä erittäin hyvin kuten myös edustaja Perholehto. Perholehto tässä suhteessa, että tuntuu, että nuoria on otettu tässä suhteessa mannekiineiksi. Arvoisa puhemies, tämän edellä esitetyn johdosta en voi muuta kuin yhtyä edustaja Gebhardin tekemään epäluottamuslause-esitykseen. [Timo Suhonen: Kannata, kannata!] — Kannatan nimenomaan.

Arvoisa puhemies! Suomen osallistuminen operaatio Legioon on jälleen konkreettinen osoitus siitä, kuinka vahvasti Suomi on sitoutunut Ukrainan tukemiseen heidän puolustustaistelussaan Venäjää vastaan. Mitä tulee Ukrainan tukemiseen, meillä ei ole kyllä siinä suhteessa mitään hävettävää, sillä Suomi on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti yksi merkittävimpiä Ukrainan tukijoita, jos otetaan huomioon suora sotilaallinen tuki, humanitaarinen tuki sekä suojelua Suomesta hakeneet ukrainalaiset ja se, miten heidän elämäänsä on tuettu. Tässä suhteessa meillä ei ole hävettävää, ja täytyy toivoa, että muu Eurooppa ottaisi Suomesta esimerkkiä tässä suhteessa. Ukrainan taistelu vapautensa puolesta on myös meidän taisteluamme. Euroopalta tässä suhteessa vaaditaan enemmän, ja siksi operaatio Legion kaltaiset operaatiot suoran aseellisen tuen lisäksi ovat enemmän kuin tarpeellisia. Jos katsoo viime vuonna hyväksyttyä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiaa, niin se kyllä osoittaa, että Yhdysvaltojen näkökulmasta Venäjä ei ole heille samanlainen uhka kuin mitä se on Euroopalle, ja toisaalta se on ymmärrettävää. Venäjän sotilaalliset kyvykkyydet Yhdysvaltoja vastaan ovat huomattavasti heikommat kuin mitä ne olivat esimerkiksi Neuvostoliiton aikana. Yhdysvalloilla on laaja liittolaisten verkosto, mitä taas Venäjällä ei ole. Tämä tietysti kyllä osoittaa sen, että voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi amerikkalaisten veronmaksajien pitäisi osallistua Euroopan puolustamiseen, varsinkin jos eurooppalaiset eivät tee omaa osuuttaan. Siksi ehkä Ukrainan sota on tässä suhteessa ollut valitettava herätys eurooppalaisille siitä, että meidän myös pitää tehdä enemmän oman turvallisuutemme ja puolustuksemme eteen. Tässä suhteessa tietysti on tärkeätä, mitenkä Euroopassa yhteisiä resursseja käytetään. Meillä on lukemattomia päällekkäisiä asejärjestelmiä, ja olisikin toivottavaa ehkä tässä suhteessa, että samalla kun Ukrainaa tuetaan ja Euroopan puolustusta ylösskaalataan, löydettäisiin parhaimpia kyvykkyyksiä riippumatta siitä, mistä jäsenmaasta ne tulevat, ja panostettaisiin kunnolla niihin. Tästä muun muassa Suomella ovat ehkä konkreettisina osoituksina sekä Iceyen satelliitit että Patrian CAVS-hanke, joka on saanut erittäin vahvaa eurooppalaista huomiota ja tukea. Toivottavasti myös tätä saataisiin laajennettua kaikkiin muihin asejärjestelmiin, jotta eurooppalaisten veronmaksajien rahoja kyettäisiin käyttämään huomattavasti tehokkaammin kuin tällä hetkellä niitä käytetään. Toivottavasti tämä myös tulevaisuudessa osoittaisi entistä vahvemmin amerikkalaisille sen, että eurooppalaiset ovat valmiita kantamaan oman osuutensa omasta turvallisuudestaan, koko maanosan turvallisuudesta ja ennen kaikkea myös Ukrainan tukemisesta.

Arvoisa puhemies! Edustaja Lyly nosti lyhyesti puheenvuorossaan esille nimenomaan tämän ydinjätteiden loppusijoituksen ja Suomessa tehdyt ratkaisut siihen. Olemme todellakin ainoa maa maailmassa, jolla tällä hetkellä on erittäin vahva osaaminen ydinjätteen loppusijoituksessa Suomen vahvaan kallioperään. Ehkä tässä suhteessa olisi syytä, mitä on nostettu jopa julkisessa keskustelussakin esiin, selvittää niitä mahdollisuuksia ja haluja, mitä muilla mailla olisi mahdollisesti ydinjätteiden loppusijoittamiseen Suomeen, ja katsoa, kuinka paljon tällä Suomen osaamisella voitaisiin rahastaa. Tällä hetkellä sitten, jos katsoo niitä ratkaisuja, mitä Suomessa on tehty, voi sanoa, että ei ole sellaista teknologiaa ja osaamista muualla maassa, ja ehkä tämä kannattaisi nyt kyllä täysimääräisesti kyetä hyödyntämään. Toivottavasti myös tästäkin päästään tulevaisuudessa entistä vahvemmin keskustelemaan, koska käsittääkseni tällä hetkellä tässä ydinenergialain kokonaisuudistuksessa ei ole ehkä nimenomaan ydinjätteiden loppusijoituksessa otettu näitä näkökulmia huomioon. Toivottavasti tämä saadaan tulevaisuudessa myös keskusteluun vahvasti mukaan.

Arvoisa puhemies! On kaksi asiaa, joita olen kannattanut jo ennen kuin lähdin mukaan politiikkaan: Suomen Nato-jäsenyyttä ja ydinvoimaa. Ydinvoima on ehkä tällä hetkellä se keskeisin elementti, kun taistelemme ilmastonmuutosta vastaan. Se geopoliittinen tilanne, missä tällä hetkellä olemme, peräänkuuluttaa vahvaa ja tasaista ja luotettavaa energiantuotantoa Suomessa, ja siihen ydinenergia on keskeinen elementti. On pitkään odotettu tätä ydinenergialain kokonaisuudistusta. Ydinenergialaki on vuodelta 1988, ja näiden vuosikymmenien aikana sitä on jo lähes 30 kertaa uudistettu, joten on hyvä, että nyt sitä katsotaan kokonaisvaltaisesti. Tietysti yhdyn kyllä siihen näkemykseen, mikä tässä esitettiin, että kun hallitus on tähän, voidaanko sanoa, ydinenergian rauhanomaisen käytön lisäksi yhdistänyt myös ydinaseet, se on ehkä tehnyt tästä yksituumaisuudesta nyt hieman haasteellista tässä salissa. Ehkä olisi ollut järkevämpää erottaa nämä keskenään, mutta nyt menemme sillä esityksellä, minkä hallitus on antanut. Olen erityisen tyytyväisenä katsonut sitä keskustelua ja erittäin perinpohjaista käsittelyä, mitä talousvaliokunnassa on tehty, ja varsinkin, mitä tulee kehittyneeseen teknologiaan. Se 80-luvun lopulla luotu ydinenergialaki on ehkä monessa suhteessa vanhentunut, varsinkin jos katsomme pienten modulaaristen reaktoreiden eli niin sanottujen SMR-reaktoreiden hyödynnettävyyttä. Nyt on monia suomalaisia yrityksiä, joilla on hyviä kehitysideoita ja tuloksia ja hankkeita niiden suhteen, sekä myös jo muutamia suomalaisia kaupunkeja, jotka ovat lähteneet näihin hankkeisiin mukaan. Toivottavasti näitä pystyttäisiin viemään erittäin vahvasti eteenpäin, oli sitten kysymys luvituksen sujuvoittamisesta tai itsessään siitä päätöksentekoprosessista, että kyettäisiin varmistamaan erityisesti näitten pienten reaktoreiden nopea eteenpäinvieminen, siinä missä nämä isot hankkeet sitten vaatisivat enemmän parlamentaarista katetta. Kokonaisuudessaan suhtaudun kyllä tähän uudistukseen erittäin positiivisesti, ja näen, että tällä on kyllä merkittäviä mahdollisuuksia Suomen huoltovarmuuden kannalta, Suomen talouden, Suomen elinkeinoelämän ja maamme työllisyyden kannalta. Toivon mukaan, kuten alussa totesin, tämä vahvistaa myös päästötöntä energiantuotantoa ja nostaa taas Suomea eturiviin taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Arvoisa puhemies! Itselleni historia on ollut aina intohimo, ja lukion jälkeen oli selvää, että yliopistoon sitä lähden lukemaan. Vaikka ällän kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa, niin aina pääsykokeissa tapahtui jotain, ja ovet eivät siitä syystä auenneet. Onneksi Jyväskylän yliopistossa oli mahdollisuus avoimen yliopiston väylän kautta tehdä perus- ja aineopintoja, mitkä sitten itselle avasivat portit yliopistoon historiaa opiskelemaan, ja siitä mahdollisuudesta olen kyllä kiitollinen. Siksi suhtaudun tähän kokeiluun, jota nyt esitetään ja joka on käsittelyssä, varsin positiivisesti, että tulisi myös tällainen seteli siihen, joka mahdollistaisi nuorille, jotka eivät ole päässeet valintakokeissa haluamaansa opiskelupaikkaan, hyödyntää sitä innostusta, mikä heillä on opiskelua kohtaan, ja sitä kautta käynnistää se oma opiskelupolkunsa. Toivottavasti tämä auttaisi siinä, että toiselta asteelta nuoret siirtyisivät mahdollisimman nopeasti sitten niitten opintojen piiriin. Toki jaan ne huolet, mitä tässä keskustelussa on jo nostettu esille erityisesti tästä rahoituksen riittävyydestä, varsinkin kun sillä pitäisi todellakin kattaa osa tästä aloituspaikkojen lisäyksestä. Tällä hetkellä muistaakseni korkeakoulutettujen osuus on 42 prosenttia, ja mikäli sitä halutaan nostaa siihen, että puolella suomalaisista olisi se korkeakoulututkinto, niin se kyllä vaatii erittäin vahvaa poliittista tahtotilaa ja yhteiskunnallisten resurssien ohjaamista korkeakoulukentälle ja erityisesti niiden aloituspaikkojen määrään. On selvää, että pienenä kansana, outoa kieltä puhuvana, Euraasian laidalla olevana maana, ilman koulutettua väestöä me emme pärjää kansainvälisessä kilpailussa, ja mitä koulutetumpaa väestö Suomessa on, sitä paremmin me pärjäämme kansainvälisessä kilpailussa. Toivon todellakin, että tämä kokeilu olisi yksi keino sen korkeakouluasteen nostamisessa.

Arvoisa puhemies! SDP on esittänyt vaihtoehtobudjeteissaan joka vuosi konkreettisia sopeutustoimia ja keinoja talouskasvun aikaansaamiseksi. Edellisessäkin sopeutuksen mittakaava oli hallituksen vastaavalla tasolla, mutta yhdeksän kymmenestä suomalaisesta hyötyi siitä enemmän, joten jos kysellään täällä, missä ne SDP:n vaihtoehdot ja esitykset ovat olleet, niin muun muassa meidän vaihtoehtobudjeteissamme. Mutta edelleen nostaisin itsekin esille tämän kokonaiskuvan. Tietysti jokainen tässä salissa on varmasti tyytyväinen siihen, jos Suomen talous lähtisi vihdoin kasvuun, [Jenna Simula: Jäivätkö uutiset lukematta?] ja tämä 0,1 on tietysti jo hyvä etunoja siihen, mutta kun katsoo sitä kokonaistilannetta, että tällä vaalikaudella on ennennäkemätöntä, kymmenien miljardien velkaantumista, työttömyys on noussut ennätyslukemiin siitä, missä se oli tämän hallituksen aloittaessa, ja työllisyysaste on heikentynyt, niin täytyy siinä mielessä kysyä hallitukselta: uskotteko, että nämä teidän keinonne ovat heikentäneet sitä talouskasvun käynnistymistä enemmän kuin aloittaneet sen liikkeelle lähtöä?

Arvoisa puhemies! Jo 12 vuoden ajan sotatanner on ollut maantieteellisesti lähempänä Helsinkiä kuin Suomen Lappi, joten on luonnollista, että jossain vaiheessa sodan laineet yltävät Suomeen asti. Tämän kevään aikana olemme nähneet näiden droonien johdosta, että Suomikaan ei ole erillinen saareke siinä, mitä tapahtuu Ukrainassa. Näin tietysti puolustusvaliokunnan jäsenenä täytyy olla tyytyväinen niihin selvityksiin, mitä asevoimiltamme on saatu, että asevoimat ja viranomaiset ovat olleet valppaina varsinkin tässä viimeisimmässä tapauksessa ja toimenpiteet ovat olleet oikeasuhtaisia ja -aikaisia. Varsinkin jos vielä saataisiin tämä tiedotus- ja varoitusjärjestelmä kansalaisille mahdollisimman nopeasti kuntoon, niin varmaan heidänkin mielialansa rauhoittuisi. Mutta sehän ei ratkaise sinällään tätä juurisyytä tässä ongelmassa, että Ukraina iskee Suomen lähialueille, Venäjän energiasektoriin, koska länsi ei ole kyennyt asettamaan sellaisia pakotteita, joilla oikeasti saataisiin halvaannutettua Venäjän energiasektoria ja erityisesti öljynvientiä. Siksi kysyisinkin teiltä, arvoisa pääministeri: mitä Suomi aikoo tehdä osana läntistä yhteisöä, [Puhemies koputtaa] että nämä pakotteet Venäjää vastaan olisivat entistä vahvempia ja öljynvienti saataisiin katkaistua?

Kiitos, arvoisa puhemies! Minua on politiikassa ohjannut aina yksi selkeä periaate, ja se on se, että veronmaksajien rahat ovat vain lainassa meillä päättäjillä ja niitä täytyy käyttää huomattavasti vastuullisemmin kuin omia varoja, ja mitä tulee julkisesti tuotettuihin palveluihin, katsoa, että ne on mahdollisimman tehokkaasti järjestetty ja tarvittaessa tukeuduttu järjestöjen ja yrityksien apuun niiden tuottamisessa. Ehkä tässä suhteessa on pakko yhtyä tähän edustaja Lohen varsin mainioon puheenvuoroon nimenomaan tästä hyvinvointivaltion palvelulupauksesta ja mitä me pystymme täyttämään. Sain kunnian olla Keski-Suomen hyvinvointialueen ensimmäinen aluevaltuuston puheenjohtaja viime kaudella, ja kyllä täytyy sanoa, että useasti joutui pohtimaan sitä, kuinka hyvin me tämän palvelulupauksen, jonka hyvinvointivaltio on erityisesti sotepalveluiden osalta antanut, pystymme täyttämään ja missä on oikeasti se vaikuttavuus. Meillä on tietyt taloudelliset resurssit ja meillä on tietyt henkilöstöresurssit, jotka määrittelevät sitä palveluvalikoimaa ja palveluiden saatavuutta, ja samanaikaisesti kun me sitten siellä hyvinvointialueilla yritämme täyttää tätä palvelulupausta, jota ei realistisesti edes voi täyttää, avi heittelee sitten meille uhkasakkoja, kun sitä ei kyetä täyttämään — tilanne on vähän yhtä absurdi kuin se, että kunnille laitetaan työttömistä sakkomaksuja sen sijaan, että niitä sakkomaksuissa olevia euroja voitaisiin käyttää niihin itse työllistymispalveluihin. Siinä mielessä kyllä suhtaudun positiivisesti tähän, että pystyisimme laajasti ja ennen kaikkea pitkälle tulevaisuuteen pohtimaan sitä sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluvalikoimaa ja mitenkä se parhaimmalla mahdollisella tavalla nimenomaan sen vaikuttavuuden näkökulmasta pystyisi takaamaan suomalaisille ne hyvät palvelut, mitä meillä tavallaan on resurssien puitteissa tarjota. Kyllä edustaja Lohi tosiaan hyvin kuvasi tätä dilemmaa, mikä meillä on tässä, että kansalaiset luottavat siihen, kun hyvinvointivaltio on antanut lupauksen, että näin ja näin teidät tullaan hoitamaan, ja sitten kun kaikilla hyvinvointialueilla tai yhteiskunnassa se ei ole mahdollista, niin totta kai kansalaiset kokevat pettymystä siihen yhteiskuntasopimukseen, mikä heidän kanssaan on tehty. Toivon, että tässä päästäisiin semmoiseen hyvään ja analyyttiseen keskusteluun yli ideologisten juoksuhautojen ja katsottaisiin pitkällä tähtäimellä suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Täytyy itsekin kiittää kollegoita erinomaisista puheenvuoroista ja tästä yksituumaisuudesta. Ainoa asia, mikä itselläni tässä keskustelussa on särähtänyt hieman korvaan... Toivoisi, että me emme syyllistyisi täälläkään historiattomuuteen siinä, kuinka monta vuotta tämä sota on kestänyt. Ymmärrän hyvin, että laajamittainen hyökkäyssota alkoi vasta 22, mutta sillä tuskin on merkitystä ukrainalaisille, jotka ovat helmikuusta 2014 asti taistelleet Venäjän hyökkäystä vastaan, jolloin Venäjä kansainvälisen oikeuden vastaisesti aneksoi Krimin ja käynnisti sotilasoperaation Itä-Ukrainassa pudottaen muun muassa omalla ilmapuolustuskalustollaan alankomaisen lentokoneen ja tappaen tälläkin merkittävän määrän siviilejä. Siinä mielessä ehkä toivoisin, että muistaisimme aina puheenvuoroissamme todeta sen, että Ukraina on jo yli 12 vuotta taistellut Venäjää vastaan ja siitä syystä meidän täytyy edelleen tätä tukea vahvistaa. Tässä muutamassa puheenvuorossa on hyvin nostettu Yhdysvallat esille, erityisesti se, että he ovat tämän nykyisen presidentin kaudella vetäytyneet suorasta Ukrainan tuesta ja haluavat enemmän tällaista taloudellista hyötyä itselleen. Se, kuinka paljon sitten eurooppalaiset osallistuvat Yhdysvaltojen puolustusteollisuuden hankintoihin, mitä Trump toivoo, on tietysti aina poliittinen kysymys mutta ei poista sitä Euroopan vastuuta oman maanosansa turvaamisesta. Mutta kyllä tässä Ukraina-kysymyksessä olisi tärkeää Yhdysvalloille pystyä osoittamaan se, että he oikeasti tarvitsevat liittolaisia ja Euroopassa on kykeneviä liittolaisia, jotka jakavat ainakin osan niistä arvoista, mitä Yhdysvallat ainakin entisaikaan on edustanut. Jos katsoo vaikka tilannetta Hormuzinsalmella tällä hetkellä, niin kyllähän siellä Yhdysvallat nimenomaan kaipaisi niiden liittolaisten apua siinä operaatiossa, mitä he siellä tekevät, mutta sekään ei voi olla sellaista, että Yhdysvallat ehdoin tahdoin määrää, komentelee, vaan sen on otettava huomioon se, että Euroopassa on omanarvontuntoisia liittolaisia, jotka eivät ole mitään heittopusseja ja jotka suhtautuvat tällaisiin operaatioihin suurella vakavuudella. Ottaen vielä huomioon sen, kuinka paljon meidän resursseja on sidottu tällä hetkellä Ukrainan tukemiseen Euroopassa, olisi toivottavaa, että amerikkalaisille päättäjille saataisiin vietyä tätä viestiä eteenpäin, että jos he haluavat eurooppalaisten liittolaisten tukea Hormuzinsalmella tällä hetkellä, niin olisi syytä osoittaa solidaarisuutta myös Eurooppaan, ehkä nyt tällä hetkellä nimenomaan Ukrainan tukemisen suhteen mutta sitten myös amerikkalaisjoukkojen sijoittelussa Eurooppaan.

Arvoisa puhemies! Sota on pitkään näyttänyt siltä, että Ukraina on altavastaajana, mutta onneksi viime aikoina on nähty momentumin siirtyneen heidän edukseen. Jos katsotaan sitä, kuinka tehokkaasti he ovat onnistuneet kehittämään droonejaan, iskemään niillä Venäjän federaation alueelle, erityisesti näihin kriittisiin sodankäynnin kohteisiin, ja kuinka vähän Venäjä on edennyt tällä hetkellä Ukrainassa — itse asiassa he ovat jopa vetäytyneet joiltain alueilta — ja mikä on yleinen kansalaismielipide tällä hetkellä Venäjällä sodan jatkamisen suhteen, niin erityisesti tässä tilanteessa olisi nyt toivottavaa, että Euroopasta löytyisi yhtä vahvaa solidaarisuutta kuin mitä Suomi, Baltian maat ja Puola ovat osoittaneet Ukrainalle, nimenomaan nyt tämän tuen antamisen ohella, jotta se pystyisi nyt sen momentumin, joka Ukrainalla on entistä parempien neuvotteluasemien saamiseksi rauhanneuvotteluihin, käyttämään täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen ja suomalaisten on helppo samaistua ukrainalaisten taisteluun kotien ja perheidensä puolesta. Sama vihollinen, joka vuosikymmeniä sitten hyökkäsi Suomeen, on nyt käynyt jo lähes 12 vuotta raakalaismaista hyökkäyssotaa rauhanomaista naapurimaataan vastaan. Venäjän imperialistiset pyrkimykset eivät ole enää salaisuus vaan todellisuutta Euroopassa. Tämän takia Ukrainasta onkin muodostunut lännen ja Euroopan etuvartio Venäjän uhkaa vastaan. Ukrainalaiset taistelevat ja kuolevat, jotta meidän ei tarvitse. Siksi Euroopan vapailla kansoilla on moraalinen velvollisuus tehdä kaikkensa heidän auttamiseksi. Suomi on tässä suhteessa toiminut esimerkillisesti. Olemme tukeneet Ukrainaa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, siviilipuolen materiaalituen ja puolustusmateriaalituen kautta jo yli neljällä miljardilla eurolla. Tämä sisältää myös tilapäistä suojelua saaneiden ukrainalaisten vastaanottoon liittyvät kulut. Suomi on tehnyt päätökset jo 32 puolustustarvikepaketista, joiden puolustusmateriaalituen korvausarvo on yli kolme miljardia euroa. Tähän tukeen liittyy nyt käsittelyssä oleva operaatio Legio, johon Suomen on määrä osallistua enintään 40 sotilaalla. Tähän lukeutuu osallistuminen operaation esikunta-, tuki- ja koulutustoimintaan Euroopan unionin ja Nato-maiden alueella. Operaation tavoitteena on kouluttaa ja varustaa Ukrainan sotilaallisia suorituskykyjä. Osallistuminen on osoitus Suomen vahvasta tuesta Ukrainalle, ja tukemista onkin jatkettava niin pitkään kuin on tarpeellista. Se, kuinka sota lopulta päättyy, on merkityksellistä Euroopan turvallisuusarkkitehtuurille. Suoran tuen ja avun ohella Venäjän vastaisia pakotteita tulee vahvistaa ja näin pyrkiä heikentämään Venäjän kykyä käydä sotaa. Tähän kuuluu erityisesti pakotteet Venäjän energia- ja rahoitussektoria kohtaan. Lisäksi venäläisiä jäädytettyjä varoja tulee voida käyttää Ukrainan tukemiseen ja jälleenrakentamiseen. On selvää, että Venäjä ei sanele rauhanehtoja eikä sitä tee myöskään Yhdysvallat. Rauhanehdoista ei voi päättää kuin Ukraina itse Euroopan vahvalla tuella. Edellä esitetyn perusteella sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon.

Arvoisa puhemies! Toistuvilla määräaikaisilla työsopimuksilla ei kestävää tulevaisuutta paljon rakenneta, jos miettii sitä, ostaako asunnon tai perustaako perheen. Siinä suhteessa jos halutaan luoda positiivista tulevaisuudennäkymää työntekijöille ja työelämään, tämä lakiesitys ei sitä kyllä tuo, vaan kuten itse asiassa Tehynkin kommentissa hyvin todetaan, hallitus luo pätkätöiden paarialuokan ja lisää määräaikaisuuksia sekä raskaussyrjintää. Ehkä näistä lausunnoista ainakin itselleni tuntuvat olevan painavia nimenomaan nämä tasa-arvovaltuutetun antamat kommentit ja näkökulmat siihen, mitenkä nämä määräaikaiset työsopimukset tulevat ensi sijassa kohdistumaan nimenomaan naisvaltaisille aloille ja varsinkin vielä siellä julkisella sektorilla. Tasa-arvovaltuutettu on todennut, että pitäisi tärkeänä, että muun muassa kansainvälisen ja EU-tason velvoitteita arvioitaisiin vielä esityksen jatkovalmistelussa, ja että yksittäisten artiklojen lisäksi on kiinnitettävä riittävästi huomiota kunkin sopimuksen tavoitteisiin, mitä tähän liittyy. Ehkä jos vielä nimenomaisesti ajattelee sitä, mitä tasa-arvovaltuutetun ohella myös yhdenvertaisuusvaltuutettu on lausunnossaan todennut, niin hallituksen esityshän yksiselitteisesti heikentäisi työntekijöiden suojelua ja asemaa suhteessa työnantajaan ja olisi omiaan heikentämään nimenomaisesti työntekijöiden mahdollisuuksia neuvotella oikeuksistaan ja puolustaa niitä, mitä tässä keskustelussa muun muassa edustajat Suhonen, Malm ja Lyly ovat hyvin nostaneet esille. Joten tässä suhteessa ehkä toivoisin, että hallitus kuulisi ehkä nyt nimenomaisesti näitä tasa-arvovaltuutettua ja yhdenvertaisuusvaltuutettua huomattavasti tarkemmalla korvalla, jotta nämä selkeät ongelmakohdat tässä lainsäädännössä saataisiin korjattua ja luotua positiivista kuvaa sinne työelämään eikä vain sitä määräaikaisten työsopimusten ketjutusta.