Koskela Minja

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ihan suoraan sanoa, että minusta tämä asia, mitä me nyt tässä käsitellään, eli tämä työneuvoston lakkauttaminen ja sitten yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttaminen, vaikuttaa vähän semmoiselta performatiiviselta hallinnon karsimiselta. Jos katsotaan nyt ensin tätä työneuvoston lakkauttamista, niin se esitellään säästötoimena, mutta tämän hallituksen esityksen mukaan tosiasiallista säästöä on syntymässä noin 75 000 euroa. Pahimmillaan tämä lakkautus tulee siirtämään näitä erimielisyystapauksia tuomioistuimiin, jotka ovat jo valmiiksi ruuhkautuneita, mikä ei kyllä minusta sopimusyhteiskunnassa ole oikein tarkoituksenmukaista. Lisäksi on huomioitava, että jos tämä työneuvoston lausuntotoiminta lopetetaan, niin se voi jopa lisätä kustannuksia, koska näitä tulkintoja haettaisiin sitten oikeusteitse. Tämä on minusta aivan väärä suunta. Me tiedetään kaikki, että tuomioistuimissa on todella haastava tilanne jo tällä hetkellä. Sitten mitä tulee tähän yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamiseen, niin osa näistä tehtävistä uhkaa tämän uudistuksen tai lakkautuksen myötä kaventua tai poistua jopa kokonaan. Vaikka näitä tehtäviä siirrettäisiin, niin sen siirtämisen vaikutukset tulevat todennäköisesti heikentämään valvontaa, elikkä ne tehtävät eivät siirry sellaisinaan, vaan siinä prosessissa katoaa osaamista ja valvonta voi heikentyä. Minun on kyllä huomautettava myös täällä aikaisemmin puhuneelle edustaja Strandmanille, joka puhui siitä, että tässä karsitaan päällekkäisiä tehtäviä, niin tässä tapauksessa tämä argumentti ei oikein päde, koska näitä tehtäviä ollaan nimenomaan siirtämässä. Tämä siirtäminen sinänsä tulee lisäämään hallinnollista taakkaa etenkin sen siirron vaiheeseen, ja sitten lopulta, kun ei tiedetä, miten tämä toimii ja todella ne tuomioistuimetkin voivat ruuhkautua, niin minusta on virheellistä puhua siitä, että tässä oltaisiin karsimassa päällekkäisiä tehtäviä, kun tosiasiallisesti niitä ollaan siirtämässä ja kustannusvaikutukset ovat hyvin epäselviä ja parhaimmillaankin aivan minimaalisia.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla uutisoitiin, että Suomeen on syntynyt nuorten aikuisten palkkakuoppa. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorilta ja nuorten tulevaisuudesta. Jo vuoden 24 alussa Kela tiedotti, että sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti nuoriin ja huomattava vaikutus, kenties huomattavin vaikutus, on pienituloisten nuorten kohdalla. Kaikki tämä tapahtuu tässä hetkessä, tässä ajassa, jossa nuorisotyöttömyys huitelee aivan ennätyslukemissa, ja samaan aikaan hallitus heikentää nuorten kouluttautumismahdollisuuksia leikkaamalla muun muassa ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakouluilta. Pääministeri Orpo, hallitus on heikentänyt nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa leikkauksilla ja lyhytnäköisellä hosumisella. Mitä konkreettista — siis konkreettista, ei nyt mitään tyhjää toivopuhetta — te aiotte tehdä, jotta nuoret pystyvät jatkossa luottamaan siihen, että elämä ja hyvinvointivaltio kantavat ja että tulevaisuus on mahdollisimman lempeä ja hyvä?

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen työntekijävastaista ja tasa-arvoa ylenkatsovaa asentoa kuvaa se, kuinka sinänsä tärkeän palkka-avoimuusdirektiivin kansallinen toimeenpano on edennyt. Sen lisäksi, että tämä direktiivi implementoidaan ainoastaan minimitasolla, keskeistä on, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu samanarvoisen työn selkeä määritelmä. Jotta nämä perusteettomat palkkaerot pystytään tunnistamaan, on eri töitä voitava vertailla keskenään. Voidaankin kysyä, missä määrin edes direktiivin minimivaatimukset toteutuvat, mikäli määritelmää samanarvoisesta työstä ei olla kunnolla määritelty eikä sitä siis käytännön tasolla tunnisteta. On myös huomattava, että EU:han velvoitti saattamaan tämän direktiivin voimaan jo kesäkuussa 26. Tämä myöhästyminen implikoi minusta hallituksen vähäistä kiinnostusta asiaa kohtaan, sillä nyt tämä laki tulisi sitten direktiivin vähimmäisedellytysten mukaisena voimaan vasta tammikuussa 27.

Arvoisa puhemies! Sairastamisen kuluissa on Suomessa uusi hinnasto, ja sen nimi on ”Rydmanin hinnat”: terveyskeskusmaksut nousevat, poliklinikkamaksut nousevat, päiväkirurgian maksut nousevat. Te olette, ministeri Rydman, perustellut tätä uutta hinnastoanne sillä, että valtiontalous on huonossa jamassa, ja myöskin sillä, että mieluummin korotetaan näitä asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista. Mutta kun te teette molempia: toisella kädellä korotatte asiakasmaksuja, toisella kädellä leikkaatte palveluista. Ja mitä tulee tähän valtiontalouteen, niin kiinnostava asia on se, kun te sillä ratsastatte, että vuoden 27 budjetti heikentää valtiontaloutta — ei vahvista, ministeri Rydman, vaan heikentää. Te laitatte köyhät ja sairaat maksamaan rikkaiden veroalet. Minä kysyn teiltä: millaisia terveisiä te, ministeri Rydman, lähetätte pienituloisille suomalaisille, jotka empivät hoitoon hakeutumista Rydmanin hintojen vuoksi, ja onko teistä kohtuullista, että yli 500 000 asiakasmaksua on tällä hetkellä ulosotossa?

Arvoisa puhemies! Eihän siitä nyt pääse mihinkään, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Te ette ole lunastaneet lupauksianne velkasuhteen vakauttamisesta ettekä sadastatuhannesta uudesta työllisestä. Sen sijaan te laitatte sairaat ja köyhät ihmiset maksamaan suuryrityksille suunnatun lähes miljardin veroalen ja annatte suurtyöttömyyden jyllätä. Budjetin tiedotustilaisuudessa sekä valtiovarainministeri että pääministeri kieltäytyivät lisäksi molemmat vastaamasta kysymykseen budjetin nettosopeutusvaikutuksesta. Media teki onneksi työnsä ja kysyi asiaa valtiovarainministeriöstä, jonka mukaan hallituksen tekemät päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 27. Pääministeri Orpo, hallituksenne tuo siis eduskunnalle syksyllä budjetin, jossa leikataan sotepalveluita ja korotetaan asiakasmaksuja, jossa annetaan suuryrityksille vappumiljardi ja joka heikentää julkista taloutta. Mitäpä luulette, onko tämä kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista?

Arvoisa puhemies! Ei ole tarkoitus nyt pitkittää tätä keskustelua tämän enempää, mutta koska pääministeri viittasi siihen, että minä olen ollut poissa tästä salista, niin haluan kertoa, missä olen ollut. Sen jälkeen, kun pidin täällä debattipuheenvuoron ja kuuntelin debattia, kävin ostamassa voileivän ja ison teen ja kävelin Pikkuparlamenttiin omaan huoneeseeni syömään. Valitettavasti siellä ei toiminut televisio, josta olisin voinut seurata tätä keskustelua, joten seurasin sitä työpuhelimeltani omassa rauhassani, jotta pystyin samalla ruokailemaan ja tekemään muistiinpanoja, jotka tulin tänne sitten puhumaan myöhemmin. Hienona pidän sitä, että pääministerillä on aikaa tämän kaiken oman sotkunsa selvittämisen lisäksi niin vahvasti pitää kirjaa siitä, ketkä edustajat ovat paikalla ja ketkä eivät. Sen sijaan ihmettelen sitä, että pääministeri on käyttänyt energiaansa siihen sen sijaan, että hän olisi vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Olkoon tämä nyt viimeinen kontribuutioni aiheeseen ”investoinnit ja käyttömenot”. Väitän, että jokainen kansanedustaja täällä ymmärtää kyllä investoinnin ja käyttömenon eron. Jokainen varmasti myöskin kannattaa järkeviä investointeja. Hallituspuolueiden ongelma sen sijaan on siinä, että te ette ymmärrä Nokia-areenan ja Garden Helsingin eroa. Ero näissä investoinneissa on muun muassa se, että toinen halli oli ja on järkevä investointi muun muassa siksi, että se on jo pystyssä, ja toinen halli on hanke, jonka valtiontakaukseen virkamiesvalmistelu suhtautui erittäin penseästi sen huonon taloustilanteen vuoksi ja joka siitä huolimatta tuotiin puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. Minä kehotan, arvoisa puhemies, hallituspuolueita selvittämään itselleen, mikä ero on tuottavalla investoinnilla ja kaverikapitalismilla. [Ben Zyskowicz: Ai Tampere oli hyvä, koska se oli jo pystyssä? Erittäin vakuuttava argumentti!]

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vilkasta keskustelua erityisesti edustaja Zyskowiczin ja myöskin pääministerin puheissa siitä, mikä ero on menosäästöllä ja investoinnilla. Tässä on osoitettu sellaisia heittoja oppositiolle, että me ikään kuin tarkoituksellisesti hämärtäisimme näiden kahden asian välistä eroa. [Ben Zyskowicz: Sitähän te teette!] — Minä haluan nyt selittää, mistä tässä on kyse, edustaja Zyskowicz. Kun valtiontalouden tilanne on, mikä on, ja kun Garden Helsingin talouden tilanne on, mikä on, eli erittäin huono, niin totta kai se herättää kansalaisissa kysymyksiä. Kun köyhiltä suomalaisilta leikataan ja kaverin lobbaamalle hankkeelle rahaa löytyy, niin totta kai se tuntuu suomalaisista epäoikeudenmukaiselta. Tämä on asia, jonka te sivuutatte toistuvasti, ettekä te pysty vastaamaan tähän kokemukseen ja tähän huoleen. Sen sijaan te puhutte siitä erosta, mikä ero on antaa kaverin hankkeelle rahaa ja mikä ero on tehdä menosäästöjä, ja tämä kuulostaa ihmisten korviin saivartelulta. Mutta on tässä myös toinen näkökulma, jonka haluan nostaa esiin investointien suhteesta menosäästöihin. Pääministeri tietää ja myöskin edustaja Zyskowicz tietää, että EU:n sääntökehikossa käyttötalous ja investoinnit ovat itse asiassa hyvin pitkälti samalla viivalla eivätkä edes omaisuustulot tuo apua tulevaisuudessa näihin investointeihin. Eli jos kokoomusvetoista velkajarrutyöryhmää on uskominen, niin näitä teidän kehumianne investointeja tehdään tulevaisuudessa vähemmän. Nyt kun nousin tänne puhujapönttöön, niin haluan kyllä vielä ottaa esiin tämän Väinö Linna ‑sitaatin, joka minun korvaani särähti, erityisesti kokoomuslaisen pääministerin siteeraamana. Sitaattihan kuului niin, että kun en minä heiltä luottamustani saanut, niin en voi sitä myöskään menettää. No, kuka tämän sitaatin alun perin tässä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ‑trilogiassa sanoi? Kyseessä oli Akseli Koskela eli punakapinan päällikkö, joka riutui vankileirillä ja menetti kansalaisluottamuksen eli kansalaisoikeuksia, kuten esimerkiksi oikeuden äänestää. Minusta on erikoista, että Orpo haluaa siteerata vankileirillä riutunutta punakaartilaista, joka on juuri välttänyt kuolemantuomion. Ja toinen hämmentävä seikka tässä on se, kenelle pääministeri tämän sitaatin ja nämä sanansa osoitti. [Ben Zyskowicz: Oppositiolle! — Arto Satonen: Oppositiolle!] Pääministeri saa luottamuksensa kansalaisilta ja koko eduskunnalta, ja eduskuntaan kuuluu myös oppositio. Eli itse asiassa, arvoisa pääministeri, te saatte luottamuksenne myöskin oppositiolta, koko eduskunnalta ja kansalaisilta, ja itse asiassa te kyllä voitte sen myöskin menettää.

Arvoisa puhemies! Tämä pääministerin ensimmäinen puhe osoitti, että hän ei edelleenkään ymmärrä, mistä kansalaisten ja opposition esittämässä kritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Petteri Orpo kertoi puheessaan, mikä ero on investoinneilla ja menosäästöillä, mutta kyllä me, arvon pääministeri, sen täällä kaikki tiedämme. [Arto Satonen: No ei kuulosta siltä!] Sen sijaan te ette edelleenkään vastannut kahteen kysymykseen: miksi hallitus ohitti virkamiesvalmistelun ja erittäin vahvat epäilykset Garden Helsingin talouden tilasta, ja miksi juuri tämä hanke päätyi puheenjohtajien pöytään takaoven kautta? Te väistätte kysymykset hyvästä hallinnosta, kaverikapitalismista ja virkamiesvalmistelun sivuuttamisesta, vaikka tässä on kyse nimenomaan näistä asioista, ei investoinnin ja menosäästön erosta. Kyllä minun täytyy myös sanoa, että se, että kokoomus täällä hyökkää nyt opposition kimppuun, on hirveän huono strategia. Teidän pitäisi pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin, joihin suomalaiset teiltä vastausta edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -jupakka kulminoitui eilen siihen, että Petteri Orpo ilmoitti, että hallitus ei enää edistä hankkeen valtiontukea. Näin Orpo yrittää päästä pälkähästä tilanteessa, jossa hallitus on keittänyt niin pahanmakuisen sopan, että sitä eivät niele edes kokoomuksen omat äänestäjät. Ilmoittamalla, että valtiontukea ei enää edistetä, Orpo ja kokoomus käytännössä myönsivät toimineensa asiassa väärin. Tämä on paradoksaalista, sillä viimeisten viikkojen kuluessa Orpo on yrittänyt osoittaa, että mitään väärää ei olla tehty. Pääministeri ei edelleenkään myönnä virheitä omassa toiminnassaan. Virheitä nähdään vain Jan Vapaavuoren ja Garden Helsingin lobbareiden toiminnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan valtiolla ei ole tähän asti ollut selkeää polkua Garden Helsingin mittakaavaan kuuluvien hankkeiden prosessiin. Nyt Orpo lupasi, että tämän kokoluokan hankkeille luodaan selkeät kriteerit ja hakumenettely. Kiinnostavan tästä lupauksesta tekee se, että Iltalehden uutisen mukaan valtiovarainministeriö on julkaissut valtionavustusten hallinnoinnin kehittämiseksi yli 200 sivuisen oppaan jo syyskuussa 23. Ja tiedättekö, kuka valtionavustusten kehittämishankkeen käynnisti maaliskuussa 2019? Silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Orpo antoi tuolloin virkamiehille tehtäväksi lisätä hankkeisiin muun muassa läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Peilatkaamme nyt siis Orpon itsensä asettamia kriteereitä vasten, miten Garden Helsinki -hanke noin niin kuin omasta mielestä meni. Arvoisa puhemies! On olemassa sanonta: jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se todennäköisesti on ankka. Palaan tähän sanontaan hieman myöhemmin. Aloitetaan kuitenkin siitä, että hallitus päätti kokoomuksen esityksestä junailla Garden Helsinki -hankkeelle 35 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, vaikka virkamiesnäkemys oli kielteinen. Hanke ei edennyt normaalissa valmistelussa, vaan päätyi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. 35 miljoonaa on iso raha, ja erityisen ison summasta tekee se, että tällä hallituskaudella kaikki muut paitsi kokoomuksen kaverit on pakotettu kiristämään vyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu. Sosiaaliturvasta on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Ainoa, mistä ei olla leikattu, on kokoomuksen rikkaiden äänestäjien elintaso: suuryrityksille ja kaikkein hyväosaisimmille suomalaisille on leikkausten keskellä onnistuttu jakamaan miljardiluokan veroaleja. Kokoomus kuitenkin päätti kaverikapitalismin hengessä esittää 35 miljoonaa euroa hankkeelle, jota lobbasi kokoomuksen entinen ministeri Jan Vapaavuori. Vertailun vuoksi: Sairaalaverkon karsimisella säästettiin 26 miljoonaa euroa. Toimenpide oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta välttämätön. Sosiaalityön tutkimushankkeista leikkaamisella säästettiin neljä miljoonaa euroa. Se oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta vastuullinen ratkaisu. Mutta kun puoluekaveri pyytää 35 miljoonaa talousvaikeuksissa rypevälle hankkeelle, silloin fläppitaululle kirjoitetaan, että rahaa on. Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa pääministeri varmasti haluaa huomauttaa, että Garden Helsingin rahoituksessa oli alkujaankin kyse ehdollisuudesta. 35 miljoonaa oli tarkoitus lähettää puoluekaverin lobbaamalle hankkeelle vasta siinä vaiheessa, kun kuokka on maassa. Ehdollisuudesta puhuminen on viestinnällisesti taitavaa, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Ehdollista tai ei, hallitus ehti lyödä nuijaa sen puolesta, että kokoomusvetoista helsinkiläishanketta kannattaa tukea samaan aikaan, kun helsinkiläisiä yksinhuoltajia pakotetaan asumistuen leikkauksen seurauksena muuttamaan kodeistaan pois. Köyhiltä voidaan kyllä viedä tuet ja pistää heidät muuttamaan halvemmille alueille. Mitäpä eivät hoitaneet omaa talouttaan! Samaan aikaan hyväosaisen kaverin lobbaama hallihanke ansaitsee tuen, vaikka hanke ei olisikaan hoitanut omaa talouttaan. Kyse oli alun perinkin huonosta hallinnosta, rahoituksen läpinäkyvyyden puutteesta ja omien eturyhmien taloudellisesta suosimisesta. Käsittääkseni juuri nämä olivat asioita, joita vuoden 2019 Petteri Orpo karsasti. Mutta kun vuonna 2025 virkamiesvalmistelu katsoi, että valtiontakausta ei voida myöntää, niin Jan Vapaavuoren kokoomuslainen haippirinki katsoi, että kyllä nyt jonkinlaista tukea pitää silti myöntää. Kannatti, sillä lopuksi Jan Vapaavuori viestitti: "Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä." Arvoisa puhemies! Hallihankkeen suhmuroinnissa ylitettiin raja, jota on vaikea perustella edes kokoomuksen omille äänestäjille. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset arvostavat suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä. Garden Helsingin tapauksesta ei löydy kumpaakaan. Kokoomuksen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että pääministeri pysyi huomattavan pitkään medialta piilossa. Piilottelu kertoo siitä, että pääministeri ei tuntunut edes ymmärtävän, miten vakavia korruptiosyytökset ovat. Kävi myös ilmi, että Garden Helsinki -hanke ei ollut tapauksena ainoa laatuaan: Garden Helsingin lisäksi oikeuskansleri on lähettänyt pääministeri Orpolle selvityspyynnön koskien Valmet Automotiven pelastamista. Näitä tapauksia yhdistää kokoomuksen ja Petteri Orpon avokätinen vaalirahoittaja Ilpo Kokkila. Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan osalta kyse on siitä, että valtio pelasti yhtiön viime syksynä. Autotehtaan pelastamisessa oli pointtinsa, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. On näet niin, että yhtiön pelastamisen jälkeen valtio on omistanut Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiö 21 prosenttia. Kokkilalla on yhteys myös Garden Helsinkiin, sillä suurelta osin Kokkilan omistuksessa oleva rakennusyhtiö SRV on hankkeeseen osallinen. Oikeuskansleri selvittää nyt muun muassa sitä, onko Orpo ollut esteellinen suhteessa Valmet Automotiveen liittyvään päätöksentekoon ja mitkä ovat Garden Helsinki -hankkeen kytkökset vaalirahoitukseen. Johtopäätös koko sopasta voisi olla vaikkapa se, että jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se on todennäköisesti kokoomuksen kaverikapitalismia. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää epäluottamuslausetta sekä edustaja Koskisen tekemää epäluottamuslausetta.

Arvoisa puhemies! Monta kertaa täällä salissa olen saanut palata samaan asiaan, ja palaan siihen jälleen. Se, että hallitus tekee huonoa politiikkaa ja oppositio sanoo, että hallitus tekee huonoa politiikkaa, ei ole opposition vika tai opposition pelottelua, vaan siinä on kyse siitä, mitä te teette. Ja nyt te faktisesti leikkaatte lapsilta ja nuorilta. Otetaan esimerkki perheneuvolasta. Tässä ministeri Poutala sanoi omassa puheessaan jotakuinkin niin, että te uudistatte palveluita, jotta perheet saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä te tosiasiallisesti teette? Te viette perheneuvoloista pois nyt lakisääteisen kasvatus‑ ja perheneuvonnan. Sillä pyritään säästämään 8,6 miljoonaa euroa, ja samaan aikaan se tulee tarkoittamaan sitä, että sieltä perheneuvoloista poistuu moniammatillisuus, jota on tähän asti tehty sosiaalityöntekijän ja psykologin yhteistyönä. Tämä on leikkaus, ja kun te leikkaatte lapsilta ja nuorilta, niin sanokaa se edes rehellisesti älkääkä yrittäkö väittää, että te teette panostuksia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tunnistaa, että ydinvoimalla on roolinsa ilmastokestämättömästä sähköntuotannosta luopumisessa. Kun yhteiskuntaa ja energiaintensiivisiä teollisuudenaloja tullaan ilmastotavoitteiden mukaisesti sähköistämään, ilmastokestävää sähköntuotantoa on lisättävä, ja ydinvoima on osa kokonaisratkaisua. Erityisesti pienydinvoimaloihin liittyy potentiaalia edellyttäen, että niiden käyttöönotto tapahtuu vastuullisesti ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Hallituksen esitystä emme kuitenkaan voi hyväksyä. Lakiuudistuksessa esitetyillä muutoksilla tähdätään ennen kaikkea hanketoimijoiden taloudellisen edun parantamiseen, ei yhteiskunnan kokonaisedun ja ydinenergiaan liittyvän riskienhallinnan parantamiseen. Eduskunnan tulee jatkossakin saada päättää ydinvoiman rakentamista koskevan periaatepäätöksen kumoamisesta tai voimaan jättämisestä. Eduskunta edustaa koko yhteiskuntaa, eikä sitä näin ollen tule voida ohittaa yhteiskunnan kokonaisetua koskevassa harkinnassa. Periaatepäätös ei jatkossa vaatisi myöskään enää suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- ja naapurikuntien lausuntoa, ja yva-lakia sovellettaisiin vasta rakentamislupavaiheessa. Näillä muutoksilla heikennetään demokratian perusperiaatteita ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi esityksessä ollaan sallimassa ulkomaisen ydinjätteen käsittely, väliaikainen varastointi ja loppusijoittaminen Suomessa. Tätä emme voi hyväksyä. Ydinjätteet ovat luonteeltaan täysin oman riskiluokkansa kysymys, ja ne säilyvät vaarallisina jopa satojatuhansia vuosia. Tähän liittyy painava ylisukupolvinen ulottuvuus, jota ei tule ohittaa. Lopuksi: Me emme voi hyväksyä ydinenergialain muutosta, koska siitä on hallituksen toisen ydinenergialain esityksen mukaisesti poistettu ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen ja käytön kieltämistä koskeva pykälä. Vasemmistoliitto toimii ydinaseettoman maailman ja aseistariisunnan puolesta. Me vaadimme pohjoismaisen ydinaseettomuuden linjan ylläpitämistä ja vahvistamista. Näin ollen ehdotan, että lakiehdotukset hylätään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täytyy nyt hieman kyllä tässä duubioida edellisen puhujan, edustaja Hännisen, kommentteja siitä, että tässä esityksessä olisi kyse turvallisuudesta, jota tämä lisäisi, ja ennustettavuudesta, vakaudesta ja luottamuksesta. Siitä olen kyllä edustaja Hännisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että tässä ei ole kyse pienistä yksityiskohdista, vaan tässä on kyse koko siitä soterakenteesta, jota tämä hallitus on tietoisesti murentanut ensin suorilla rahoitusleikkauksilla, sairaalaverkon karsimisella ja nyt asiakasmaksujen nostolla. Minä en näe, miten ihmisten turvallisuus tai luottamus näihin palveluihin lisääntyy sillä, että ambulanssimaksua korotetaan 25 eurosta yli 40 euroon, etenkin kun tässä samaan aikaan on päätetty myös muista asiakasmaksukorotuksista, esimerkiksi poliklinikkamaksun korotuksesta, terveyskeskusmaksun korotuksesta, hammashoidon maksujen korotuksista, leikkaus- ja toimenpidemaksusta, eivätkä näissä bakkanaaleissa ole jääneet sivuun myöskään vainajat, koska tässä on lisätty myös vainajan säilytysmaksu. Kaiken tämän päälle on vielä isot järjestöleikkaukset, kun on aikaisemmin linjattu niin, että kolmas sektori voi nimenomaan tukea tätä sotekenttää, ja nyt te olette leikanneet sieltäkin aivan valtavasti pois. Paitsi että duubioin tässä edustaja Hännisen äskeistä puheenvuoroa, kyllä haluan myös esittää kritiikkiä sosiaaliturvaministeri Wille Rydmanille, joka on esittänyt esimerkiksi täällä kyselytunnilla, että sen sijaan, että leikataan palveluista, kannattaa korottaa näitä asiakasmaksuja, että ihmiset ymmärtävät sen paremmin ja sitten se ei kohdistu samalla tavalla. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt tätä argumenttia. Samalla tavalla se kohdistuu niihin ihmisiin, että leikataanko palveluista, nostetaanko asiakasmaksuja. Ja erityisesti kun tämä hallitus on tehnyt molempia, niin kyllä jos jotain tässä tehdään, niin tässä rapautetaan sitä ihmisten turvallisuudentunnetta ja luottamuksen tunnetta näihin palveluihin, ja sitä minä en hyväksy.

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteet digitaalisen asioinnin edistämisestä ja viranomaistoiminnan tehostamisesta ovat sinänsä kannatettavia. Sääntelykokonaisuus muodostuu kuitenkin lakimuutoksen myötä käyttäjän näkökulmasta vaikeaselkoiseksi ja voi vaarantaa erityisesti rajalliset digitaidot omaavien sekä muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeusturvan myös Tullin asioinnissa. Sääntelyn tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää, mutta hallituksen sääntelyllä on päinvastainen vaikutus. Siksi ehdotan, että lakiehdotus hylätään.

Arvoisa puhemies! Kyllä on totta, että Orpon hallitus on lisännyt rahaa perusopetukseen, mutta samalla ovat lisääntyneet myös tehtävät, joita siellä perusopetuksessa on. Jos katsotaan sitä lopputulosta, mitä siellä yksittäinen opettaja ja oppilaat pääsevät tekemään, ja lasketaan tähän yhteen ne valtionosuuksien leikkaukset, joita te olette tehneet useammassakin kehysriihessä, niin lopputulos jää kunnissa miinukselle. Se on minun arvioni tästä. Mikäli näin ei ole, niin näen erittäin mielelläni hallituksen laskelmat siitä, mikä on se kokonaispanostus, ja puhun nyt nimenomaan nettopanostuksesta, kun me katsomme myös näitä valtionosuuksien leikkauksia. Mutta mitä minä olen ammattilaisten kanssa keskustellut, niin ei ole totta, että sinne olisi lisätty rahaa sillä tavalla, että voitaisiin oikeasti puhua siitä, että tämä teidän koulutuslupauksenne olisi jotenkin täytetty. Eli kiitos, otan mielelläni vastaan teidän laskelmanne tästä, koska selkeästikin on niin, että hallitus ei ole tätä nettosummaa laskenut.

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on hyvin laajasti yli puoluerajojen päästy yhteisymmärrykseen siitä, että meidän on nostettava korkeakoulutettujen määrää yhteiskunnassa, Suomessa, ja yhteinen käsitys tällä hetkellä on, että sen pitäisi olla vähintään 50 prosenttia suomalaisista, jotka olisivat tulevaisuudessa korkeakoulutettuja. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä hallitus puheistaan ja koulutuslupauksestaan huolimatta on leikannut koulutuksesta kaikilta asteilta. Valtionosuuksien leikkaaminen on tarkoittanut sitä, että se raha on pois varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, mihinkä on väitetty, että satsataan, mutta itse asiassa sieltä tätä kautta juuri leikataan. Sitten lisäksi ammatillisesta koulutuksesta, toiselta asteelta, tehdyt 120 miljoonan euron leikkaukset ovat erittäin vahingollisia ja erittäin haastavia juuri näille nuorille, jotka voisivat sieltä ehkä löytää jatkopolkuja tai ylipäänsä saada semmoisen koulutuksen siihen ammattiin, mihin he ovat lähteneet kouluttautumaan. Sekään ei ole mikään itseisarvo, että ammattikoulusta täytyisi hakeutua jatko-opintoihin, mutta ainakin sen koulutuksen pitäisi olla sellaista, että se antaa edellytykset toteuttaa sitä ammattia, mitä siellä opiskellaan. Lisäksi hallitus on leikannut korkeakouluilta, ja tämähän nyt on aivan päinvastoin kuin se tavoite, millä pitäisi meidän yhdessä sovitusti nostaa sitä korkeakoulutettujen määrää. Eli tässä on tehty hyvin tämmöistä koulutusvihamielistä politiikkaa tällä kaudella, [Juha Hänninen: Nyt rupesi pelottamaan!] ja koska puolueet ovat myös laajasti sitoutuneet tähän velkajarruun, niin on erittäin huolestuttavaa myös tulevien kausien näkökulmasta, miten voidaan yhteensovittaa nämä tavoitteet, joissa koulutusastetta halutaan nostaa ja myös koulutukseen panostaa, ja samaan aikaan leikattaisiin tai nostettaisiin veroja 8—11 miljardin edestä. No, sehän ei tule tapahtumaan, mikä on tietenkin hyvä asia tämän koulutuksen näkökulmasta, mutta siitä huolimatta on syytä tunnistaa, että näissä tavoitteissa on ristiriita. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kannattaa tätä edustaja Elon tekemää lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Minä en ollut täällä vielä viime kaudella, silloin kun Suomi päätti liittyä Naton jäseneksi, mutta tiedän, että silloin sen prosessin aikana sovittiin niin, että koska Nato-jäsenyyttä haettiin ymmärrettävästi varsin kovalla kiireellä, jatkoaskeleet liittyen Nato-jäsenyyteen käsiteltäisiin mahdollisimman suurella rauhalla, jotta kaikki kansanedustajat pääsevät keskustelemaan vakavista, tärkeistä asioista niiden edellyttämällä painoarvolla. Sen jälkeen tällä kaudella on käsitelty muun muassa DCA-sopimusta. Itse olin tuolloin lakivaliokunnassa jäsenenä ja jouduin äänestyttämään tuolloin valiokunnassa asiantuntijakuulemisten jatkamisesta, ja hävisimme tuon äänestyksen. Onko tämä Natoon liittyvien prosessien käsittelyä kaikessa rauhassa sellaisella painoarvolla, mitä nämä asiat edellyttävät? Ei ole. Nyt, arvoisa puhemies, me käsittelemme ydinaserajoitteiden purkamista. Tämä on erittäin painava, erittäin suuri kysymys. Toisin kuin kokoomus yrittää sanoa, että tämä olisi Nato-maalle kuuluva rutiiniasia, tämä on merkittävä muutos Suomen pitkäaikaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Minä voisin jopa käyttää sanaa ”dramaattinen” tässä yhteydessä. Olemmeko me käsitelleet tätä rauhassa? Emme ole. Kun tieto siitä tuli, että hallitus on tällaista esitystä tuomassa, niin se tuotiin puheenjohtajille, ja seuraavana päivänä se vietiin medialle. Puheenjohtajilla ja eduskuntaryhmillä oli käytännössä yksi päivä aikaa tutustua siihen lakiluonnokseen, joka oli heikko. Noin 40—50 sivua tekstiä, jossa ei millään tavalla käyty läpi niitä kysymyksiä, jotka ovat riskejä ja mahdollisia uhkia silloin kun me puhumme joukkotuhoaseista. Tämä on minusta täysin pöyristyttävä prosessuaalinen suoritus jopa kokoomukselta, jolle on selkeästi iskenyt vauhtisokeus liittyen näihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin asioihin. Ydinaseet eivät ole mitään konventionaalisia aseita. Me puhumme aseista, joilla voidaan tuhota kokonaisia kaupunkeja. Tämä on äärimmäisen fundamentaalinen kysymys koko maailman kannalta, ja minusta on syytä muistaa, että jopa Naton periaatteisiin kuuluu se, että edellytetään ydinaseetonta maailmaa, ja Suomi olisi voinut valita omalla linjallaan Nato-jäsenenä tehdä kuten esimerkiksi Islanti ja Romania ovat tehneet, eli pitää kiinni omista rajoitteistaan. Liettuassa nämä rajoitteet on kirjattu jopa perustuslakiin. Tämän prosessin yhteydessä on myös käytetty aivan todella erikoisia puheenvuoroja siitä, että purkamalla kaikki rajoitteet Suomi liittyisi pohjoismaiseen tällaiseen niin kuin yhteisöön, jossa ei ole ollut niin vahvoja rajoitteita kuin Suomella. Mutta kun nämä rajoitteet puretaan, niin on jätetty tietoisesti huomioimatta se, että esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on vahvoja poliittisia sitoumuksia. Olkoonkin niin, että sellainen tulisi myös Suomessa olemaan, niin se on erittäin heikko esitys, kuten esimerkiksi edustaja Honkasalon puheenvuorosta kuulimme. Tämä rauhan ajan määritelmä jää hähmäiseksi, jolloin tämä koko kysymys on jäävä epäselväksi. Mielestäni on syytä alleviivata sitä, että Nato-jäsenyys ei edellytä Suomelta muutoksia ydinenergialakiin. Tämä on erittäin keskeinen argumentti tässä kokonaisuudessa, jossa tätä perustellaan nimenomaan Nato-jäsenyydellä. Me olemme edelleen Naton jäsenmaanakin itse vastuussa siitä, millaisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia me haluamme allekirjoittaa. Me emme vasemmistoliitossa olisi tulleet tukemaan tätä esitystä, vaikka se oltaisiin tuotu kaikessa rauhassa ja vaikka siitä oltaisiin keskusteltu kaikessa rauhassa. Tämä on niin vahvasti vastaan niitä periaatteita, joiden puolesta me ollaan tehty politiikkaa vuosikymmeniä. Tämä on mielestäni rehellistä todeta ääneen, että se prosessin muutos ei olisi muuttanut meidän kantaamme, mutta kyllä minä pidän demokratian ja eduskunnan integriteetin kannalta erittäin ongelmallisena sitä, että näin isoja asioita tuodaan näin hätiköiden ja niihin reagointi on sitten myös hyvin nopeatempoista, sen sijaan, että oltaisiin voitu käydä näitä asioita rauhassa läpi. Minä en ole kuullut yhtäkään sellaista argumenttia, jonka vuoksi Suomen kannattaisi näistä rajoitteista luopua, ja en tule sitä kannattamaan. Itse asiassa ajattelen päinvastoin niin, että Suomen tulisi liittyä YK:n ydinasekieltosopimukseen. Tämä on se linja, mitä me tulemme vasemmistoliitossa kannattamaan myöskin jatkossa. Tämä esitys ei kannatusta ansaitse.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tavoite digitaalisen asioinnin kehittämisestä on sinänsä kannatettava, mutta tämä lakimuutos ei selkeytä asiointia, vaan uhkaa vaikeuttaa sitä entisestään. Vasemmistoliitto on nostanut esiin sähköisen tiedoksiannon ensisijaisuutta koskevan sääntelyn ongelmia jo silloin, kun eduskunta käsitteli yleislainsäädäntöä, jolla sähköisestä tiedoksiannosta tehtiin ensisijainen menettely viranomaisasioinnissa. Sääntelykokonaisuudesta on muodostumassa kansalaisen näkökulmasta vaikeasti ymmärrettävä. Nyt järjestelmään tuotaisiin tällä lakimuutoksella vielä yksityisiä viestin katseluohjelmia. Vaikka käyttöönotto olisi vapaaehtoista, se voi lisätä epävarmuutta siitä, mistä viranomaisviestejä pitää seurata. Tämä koskee erityisesti ihmisiä, joilla digitaidot, toimintakyky tai mahdollisuus seurata sähköisiä palveluja ovat rajallisia. Digitalisaation tulisi helpottaa asiointia, ei siirtää järjestelmän monimutkaisuuden riskiä kansalaisen kannettavaksi. Harmillisesti hallituspuolueista on nyt kuultu julkisuudessakin huolestuneita puheenvuoroja vasta lakiehdotusten edettyä valiokunnissa. Näiden irtopisteiden keräilyä on suoraan sanottuna turhauttavaa seurata, kun digiasiointiin liittyvät muutokset on hallituksen johdolla tehty esimerkiksi digitaidottomien ikäihmisten näkökulmasta kohtuuttoman monimutkaisiksi, vaikka näistä riskeistä on varoitettu koko käsittelyn ajan. Vanhusasiavaltuutetun mukaan yli 500 000 ikäihmistä ei pärjää digitaalisessa asioinnissa. On selvää, että digituen tarve lisääntyy huomattavasti, ja tätä tukea on nyt annettava kunnissa ja palveluissa selvästi nykyistä vahvemmin. Tätä ei voi jättää kuntien, järjestöjen ja läheisten harteille ilman riittäviä resursseja. Nythän te sieltä järjestöiltä vielä leikkaatte entisestään, niin että saa nähdä, miten tässä käy — eli päinvastoin: sekä kuntien että järjestöjen rahoitusta on hallituskaudella rapautettu jatkuvalla syötöllä, ja nyt nämä uusimmat esitykset ovat erittäin huolestuttavia myös tässä suhteessa. [Mauri Peltokankaan välihuuto] Jos valtio siirtää viranomaisasioinnin digitaalisiin kanaviin, sen on myös varmistettava, ettei kukaan jää palvelujen ja oikeuksiensa ulkopuolelle siksi, ettei osaa tai pysty käyttämään digipalveluja, ja nyt se ei tässä toteudu.

Kiitos, arvoisa puhemies! Minä nyt vielä kerran väännän rautalangasta, että mikä on se ongelma siinä hoidon saatavuudessa, kun sitä hoitoa ei saa: Usein ihmiset, joilla on jokin riippuvuussairaus, kärsivät myös jostain mielenterveyden haasteesta, ja meillä on edelleen se tilanne meidän sotepalveluissa, että näitä asioita on todella vaikea yhdistää. Meillä ei ole osaamista siihen, ja sen jälkeen, kun te olette leikanneet sieltä sotesta resursseja, sitä osaamista on vielä vaikeampi hyödyntää. Tämä on minusta se suurin ongelma tässä kokonaisuudessa, ja samaan aikaan edustaja Autto ehdottaa täällä, että näille ihmisille pitäisi maksaa se Minnesota-hoito, seitsemän ja puoli tonnia, ja kun te olette ottaneet resursseja sieltä sotesta pois, niin miten ihmeessä voidaan esittää, että maksetaan näitä kalliita hoitoja lisää? Tämä tulee lisäämään haittoja, joita nytkään ei osata hoitaa ja joita ei tulla näillä puuttuvilla resursseilla hoitamaan. Edelleen ihmiset ovat eri asemassa myös tämän suhteen, koska kyllä jossain hyvässä työterveydessä voi saada apua, ja se on hieno asia, mutta siellä meidän julkisella puolella on puutteita tässä hoidon jatkuvuudessa, ja se on se asia, mille pitäisi nyt jotain tehdä. Mutta kun te viette väärään suuntaan, lisäätte haittoja ja leikkaatte resursseja, [Puhemies koputtaa] niin ongelmia tästä tulee.

Arvoisa puhemies! Kyllä asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että silloin kun alkoholin saatavuutta lisätään, lisätään myös alkoholista juontuvia haittoja. Näitä haittojahan voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Niitä voidaan katsoa tilastollisesti, ja sitten niitä voidaan katsoa inhimillisesti. Jos ajatellaan niitä tilastollisesti, niin sehän tulee tarkoittamaan sitä, että sotesektorilla kulut tulevat kasvamaan samaan aikaan, kun hallitus, joka nyt päättää kasvattaa soten kuluja alkoholin saatavuutta helpottamalla, on leikannut sieltä sotesta resursseja pois. Jokainen ihminen, joka tuntee jonkun alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevan ihmisen — väitän, että jokainen suomalainen tietää ainakin yhden tällaisen ihmisen, ellei sitten ole sellainen itse — tietää, että alkoholismiin on erittäin vaikea saada hoitoa edelleen. Jos sinulla sattuu olemaan toimiva työterveys ja olet päässyt sen stigman yli, niin silloin se on mahdollisesti helpompaa, mutta koska usein alkoholismiin liittyy myös sellaisia asioita kuten esimerkiksi mielenterveyden haasteet eikä meidän sotesektorilla edelleenkään osata hoitaa samanaikaisesti riippuvuussairauksia ja sitten mielenterveyden haasteita, niin nämä ihmiset jäävät ilman apua. Sitten on tietenkin vaihtoehtona se, että maksetaan kallis Minnesota-hoito, mikä on about seitsemän tonnia. Kuinka monella perheellä on tällaiseen varaa edes siinä vaiheessa, kun on päässyt sen oman riippuvuutensa yli sillä tavalla, että pystyy sen myöntämään, ja on valmis hoitoon hakeutumaan? Tämä tilanne on todella epätasa-arvoinen alkoholiriippuvuuden kanssa kamppailevien ihmisten keskuudessa jo nyt, koska käytännössä sitä hoitoa saa silloin, kun siihen on varaa, ja muuten joutuu sitten arpomaan, että saako vai eikö saa. Samaan aikaan toistan: tämä hallitus on leikannut sotepalveluista. Tämä tarkoittaa inhimillisesti siis sitä, että ne ihmiset, jotka kamppailevat päihderiippuvuuden kanssa, joutuvat sitten kantamaan myös tämän päätöksen seurauksia. Se tarkoittaa paitsi sitä stigman lisääntymistä, hoitoonpääsyn vaikeutumista, myös niitä perheitä, niiden alkoholiriippuvuudesta kärsivien ihmisten lapsia, omaisia, puolisoja, jotka eivät myöskään saa tällä hetkellä apua. Minä pidän kyllä erittäin vääränä ja moraalittomana päätöksenä tällaisessa tilanteessa, jossa meidän maassamme, Suomessa, alkoholismi on eräänlainen kansantauti, että hallitus päättää helpottaa alkoholin saatavuutta, vaikka me tiedämme, että se tulee lisäämään haittoja, ja vaikka me tiedämme, että alkoholikuolemat ovat lisääntyneet. Minä olen erittäin tuohtunut tästä päätöksestä, ja tämä on minusta aivan suunnattoman törkeää politiikkaa. [Päivi Räsänen: Hyvä puhe!]