Hemmilä Pertti

Kiitos, arvoisa puhemies! On pakko tähän ottaa puheenvuoro, kun niin monta kertaa nimi mainittiin ja tuli kehumista. Edustaja Kettunen, minä itse ja lähipiirini olemme maksaneet kiinteistöveroja vuosittain 5 000—7 000 euroa ja hoitaneet lähes kymmenen kilometriä yksityisteitä. Ja kai jokaisesta eurosta, minkä yksityistielle käytämme kunnossapitoon, maksamme valtiolle arvonlisäveroa tällä hetkellä 25,5 prosenttia. Samoin edustaja Mehtälä varmasti kovasti omakohtaisesti on tämän kokenut. Minusta se, että jos nyt maksettaisiin valtionavustuksia valtion budjetissa vaikkapa 25 miljoonaa euroa, mikä olisi ehkä viisi kertaa enemmän kuin mitä nyt on suunniteltu ensi vuodelle, ei ole vielä mitään siihen, kuinka paljon yksityistiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että hoitavat näitä teitä. Sehän on varmasti 50:n ja 70 miljoonan euron välillä vuodessa. Tähän pitäisi saada muutos, ja tähän minä olen jättämässä lakialoitteen, joka näköjään vaatii aika paljon työtä, että sen saa asianmukaiseksi. Toivon, että koko sali yhtyy siihen.

Kiitos, arvoisa puhemies! On kiinnittänyt huomiota se puhe hömppäheinästä, kun en oikeastaan taida tunnistaa, mitä se hömppäheinä on. Kotimaakunnassani Varsinais-Suomessa en ole nähnyt semmoisia viljelyksiä, jos niitä sitten voi viljelyksiksi edes kutsua. Olen kulkenut tässä viimeisten viikkojen aikana sekä Jämsänkoskella että Haminassa ja ainakaan niillä automatkoilla en ole huomannut tämmöisiä hömppäheinäpeltoja. Mitä se itse asiassa on, ja miten niitä sitten aiotaan taklata? Sitten haluaisin kuitenkin positiivisen kautta nyt lähestyä, koska täällä salissahan on tunnelma aika paljon vain parantunut illan mittaan. Toki kun väki vähenee, niin tunnelma paranee, onko se niin? Nimittäin ei kaikilla maatiloilla mene heikosti. Minuun ovat ottaneet yhteyttä kotieläintilojen tuottajat, jotka kehuvat, että ei tässä nyt niin suurta hätää ole, että naudanlihan hinta on vuoden takaisesta kaksinkertaistunut. Maitotiloilla näyttää julkistenkin tietojen, julkisuudessakin esillä olevien tietojen, valossa menevän aika hyvin, vai mitä, edustaja Mehtälä? Sitten myöskin siipikarja: erityisesti broilertuotannossa näyttää kanssa menevän oikein hyvin, niin että on jotain positiivistakin. Mutta kuten täällä nyt ihan kiitettävällä tavalla on otettu puheeksikin, niin se on viljanviljely, joka nyt on kriisissä, ja siihen pitäisi löytää nyt ratkaisuja. Tässä keskustelussa kun on puhuttu esimerkiksi valkuaiskasvien kotimaisen tuotannon lisäämisestä ja soijan tuonnin vähentämisestä, ehkä näistäkin löytyisi joitain apuja. Sitten on otettu puheeksi täällä — edustaja Kettunen muistaakseni ainakin — nämä yksityistiet. Tämähän on nyt kyllä semmoinen asia, mihin pitäisi suhtautua vakavasti, kun sekä puuntuotanto ja puukuljetukset että myöskin ruuantuotanto ja elintarvikekuljetukset paljon käyttävät nimenomaan tätä yksityistieverkkoa. Ja huomio: eivät ole koskaan — minä muistan aiemmalta kansanedustajauraltani 16 vuoden ajalta — edes 30:tä miljoonaa euroa valtion yksityistieavustukset olleet. Nyt ne ovat toki ihan muutama miljoona, millä ei ole mitään merkitystä, kun ottaa huomioon, että yksityisteitä on kaiken kaikkiaan yli 300 000 kilometriä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Essayah vastauspuheenvuorossaan otti esille sen, että öljykasvien ja valkuaiskasvien viljely Suomessa on lisääntynyt huomattavasti, jopa lähes kaksinkertaistunut aiemmasta. Minä haluaisin tästä vähän lisää lausua eli sen, että me voitaisiin Suomessa kyllä korvata nimenomaan soijan tuontia erittäin paljon. Eli on laskettu, että Suomeen tuodaan nimenomaan soijaa ja jonkun verran muutakin valkuaista niin paljon, että se vastaa viljelyalana jopa satojatuhansia hehtaareita. Jos näin toimittaisiin, että Suomessa keskityttäisiin viljelemään vielä enemmän öljykasveja ja vähennettäisiin soijan tuontia, niin tällöin vilja-ala voisi vähentyä, ja tämä tarkoittaisi myöskin ehdottomasti huoltovarmuuden lisäämistä. Tästä haluaisin kyllä ministeriltä vielä arvion, mikä hänen käsityksensä on, voitaisiinko tätä jollain tavalla edistää. Sitten myöskin haluaisin ministeriltä vastauksen, kun minulla on tässä uuden maatalouspolitiikan tuloksia. Siis se valmistelu kesti vuosikausia, tämän kauden, millä nyt ollaan menossa. Nyt täällä lukee, että uuteen maatalouspolitiikkaan ei ole tulossa tilakohtaisia tukikattoja. Nyt kuitenkin tiedossani on, että tilakohtaisia tukikattoja on, eli tukileikkuri iskee sitten tietyllä pinta-alalla. Mikä on ministeri näkemys, miksi näin on? Onko tämä asia viime hetkellä muuttunut sitten Euroopan komissiossa? Seuraavassa puheenvuorossa otan puheeksi vielä yksityistiet ja vähän muutakin. [Tuomas Kettunen: Kiitos!] — Kiitos.

Herra puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan lausua lämpimät kiitokset keskustalle tästä välikysymyksestä. On nimittäin poikkeuksellisen hienoa, että oppositio järjestää meille tällaisen juhlahetken ja salin täydeltä edustajia ja puheaikaa eduskunnan kenties tärkeimmästä aiheesta: suomalaisesta ruoasta, maataloudesta ja maaseudun elinvoimasta. Tästä vilpittömät kiitokset opposition suuntaan. [Peter Östman: Yhdyn siihen!] Huoli viljelijöiden arjessa pärjäämisestä ja tilojen kannattavuudesta on meille kaikille yhteinen. Pitkän linjan maanviljelijänä tiedän täsmälleen, miltä ne haasteet tuntuvat siellä maatilalla, mutta, arvoisa puhemies, julkisessa keskustelussa keskustapuolue on yrittänyt luoda kuvaa, että maatalouden vaikeudet olisivat syntyneet vasta tämän hallituskauden aikana. Herra puhemies! Politiikassa tarvitaan ripaus realismia mutta myös hyvää muistia. Keskusta piti hallussaan maa- ja metsätalousministerin salkkua peräti kahdeksan vuotta ennen tätä hallituskautta. Se on pitkä aika. Siinä ajassa ehtii kasvattaa monta hyvää viljasatoa, mutta toden totta ministeri olisi halutessaan ehtinyt korjata hallinnon rakenteitakin. Silloinen ministeri Jari Leppä neuvotteli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan eli CAP-ohjelman, jota tämä nykyinen hallitus joutuu nyt kirjaimellisesti ja pilkulleen noudattamaan. [Mikko Savolan välihuuto] Sopimus, joka tehtiin silloin, jätti nykyiselle hallitukselle oikeastaan melko vähän kansallista liikkumavaraa. Me teemme parhaamme niillä korteilla, jotka te keskustalaiset ministerit meille jaoitte. Vaalikauden viimeisen vuoden ministerinä toimi hyvä kollegani, joka ei nyt ole sattumalta salissa: edustaja Antti Kurvinen, joka nykyään johtaa keskustan eduskuntaryhmää. Muistamme hyvin, kuinka reilut neljä vuotta sitten, talvella 2022, MTK:n johtokunta joutui kokoontumaan jopa ylimääräiseen kriisikokoukseen Suomen maatalouden pelastamiseksi. Silloinkin huudettiin hallitusta apuun. On pakko kysyä hyvässä hengessä edustaja Kurviselta: kun keskustalla oli tuolloin maatalousministerin salkku yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta, miksi tuolloin vuonna 2022 Suomessa maatalouden kannattavuus oli koko siihenastisen EU-historian alimmalla tasolla? [Hanna Kosonen: No miksiköhän!] Herra puhemies! Kun puhutaan tästä nykyisestä äärimmäisen vakavasta kustannuskriisistä, on katsottava tarkkaan, mihin se kaikista kipeimmin iskee. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa aiheutti tämän kierteen, [Mikko Savola: Se muuten alkoi vuonna 22!] ja viimeistään Lähi-idän kriisi on nostanut raakaöljyn hinnan ihan tähtitieteellisiin summiin. Tämä iskee nyt täydellä painollaan nimenomaan kasvintuotantoon, erityisesti puitaviin kasveihin, kuten viljaan ja öljykasveihin. Kevyen polttoöljyn hinta, jolla traktorit ja puimurit liikkuvat ja jolla kuivataan viljat, lähentelee jo kahta euroa litralta. Se on historiallinen ennätyshinta. [Anne Kalmarin välihuuto] Onneksi tämä poikkeuksellinen tilanne on tunnistettu myös Euroopan tasolla. EU-komissio on antanut asetuksen, joka mahdollistaa jäsenvaltioiden poikkeuksellisen kriisituen maksamisen nimenomaan kasvinviljelijöille. Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous ei ole mikään kuihtuva museo, vaan se on modernia, elintärkeää teknologiaa. Se on osa Suomen kansallista turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Kuten meillä Varsinais-Suomessa ja täällä salissakin hyvin tiedetään, viljelijä ei kaipaa pelkkää myötätuntoa tai vaalikaudesta toiseen siirrettäviä hätäapupaketteja, vaan kaupan ja teollisuuden ote on tällä hetkellä aivan liian vahva. Ruokaketjun arvonmuodostuksen on oltava sellainen, että viljelijä saisi työstään ja ottamastaan yrittäjäriskistä oikeudenmukaisen korvauksen suoraan markkinoilta, ei pelkästään tukien kautta ja niiden avulla. Siksi korjaamme kilpailulakia ja uudistamme elintarvikemarkkinalakia. Elintarvikemarkkinavaltuutetulle on saatava ripeämpi ote, ja jokaisesta ketjun epäkohdasta ei tarvitse tehdä väitöskirjan tasoista selvitystä, vaan puuttumisen on oltava nopeaa. Arvoisa herra puhemies! Vielä lopuksi: Me uskomme suomalaiseen maaseutuun ja sen tekijöihin. Kun me puramme byrokratiaa, suoristamme mutkia ja tervehdytämme ruokaketjun markkinoita, suomalainen maatalous nousee uuteen kukoistukseen. Eväät siihen ovat kyllä jo olemassa, ja tämänkin välikysymyksen jälkeen hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Rouva puhemies! Luen tässä Yleltä tiedotteesta pätkän: ”Maatalous ajautunut EU-ajan vakavimpaan kriisiin — MTK-johtokunta kokoontunut kriisikokoukseen. MTK:n johtokunta luovutti maan hallitukselle vaatimukset suomalaisen maatalouden ja ruuantuotannon pelastamiseksi. Maatalouden kannattavuus on nyt EU-historian alimmalla tasolla.” Mutta mitä ihmettä, tämä uutinen ei olekaan tältä vuodelta eikä tältä päivältä, vaan tämä on vuodelta 2022, [Välihuuto] kun keskusta oli hallinnut maatalousministeriötä peräti seitsemän vuoden ajan. [Eduskunnasta: Ja sen jälkeen on suunta vain alaspäin!] Näin on silloin käynyt, jotenka nyt on tilanne se, [Välihuutoja keskustan ryhmästä] että jos keskusta olisi jatkanut maatalouspolitiikan vetovastuussa vielä tämän kauden, kuinka pohjalla me sitten oltaisiinkaan.

Arvoisa herra puhemies! Hyviä puheenvuoroja, alkaen siitä, mitä ministeri Essayah täällä tänään lausui. — Mutta kuuntelin hyvin tarkkaan edustaja Kalmarin puheita eilen ja tänään, enkä kuullut hänen lausuvan kertaakaan sanaa kasvintuotanto, kasvinviljely — en kuullut. Ajattelen näin, että kasvintuotanto on se, mikä nyt on kriisissä ja mikä nyt eniten kärsii tästä tilanteesta, niin siitä, että keskustan johdolla laadittiin tämä CAP-suunnitelma, mitä nyt noudatamme, kuin myöskin tietysti näistä sodista, mitkä riehuvat. Polttoaineitten hinnat ovat ennätyskorkealla. Kasvintuotanto nimenomaan kärsii. [Antti Kurvinen: Mitä teette sille? — Keskustan ryhmästä: Mitä hallitus tekee?] Edustaja Eerikki Viljanen sentään mainitsi, että viljaa tuotetaan talkoilla.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan todeta, että aion tehdä aloitteen vielä näillä valtiopäivillä yksityisteiden vapauttamiseksi arvonlisäverovelvollisuudesta. Toivon, että mahdollisimman suuri joukko tämän salin edustajista tulee tätä aloitetta tukemaan.

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Kiirehdin tuolta Pikkuparlamentin puolelta, kun onneksi huomasin katsoa ja kuunnella tätä keskustelua. Se liittyy yksityisteihin. Kiitoksia ministerille lain esittelystä, esittelypuheenvuorosta. En ihan tarkkaan ole perehtynyt tähän uuteen lainsäädäntöön, mutta oletan, että taitaa olla kysymys aika lailla pienistä asioista ja hienosäädöstä. Suurin ongelma — odotin, että se tässä keskustelussa tulee esille, mutta ei tullut, siksi kiirehdin tänne — nimenomaan yksityistierahoituksessa tällä hetkellä on se, että valtionavustukset ovat olleet jo vuosikymmeniä aika lailla olemattomia. Muistan, että valtionavustukset eivät milloinkaan ole tainneet nousta yli 30 miljoonan euron. Ne ovat olleet hyvin mitättömiä. Tässä keskustelussa, ministerin esittelypuheenvuorossa ja myöskin edustajien puheenvuoroissa, on käynyt ilmi, että yksityisteitä on Suomessa yli 300 000 kilometriä ja että ne toimivat nimenomaan puuhuollon ja maatalouden huoltoreitteinä. Jos ajatellaan, että yksityistiellä käytettäisiin kilometrille vaikka 1 000 euroa sen kunnossapitoon, 1 000 euroa kilometrille vuodessa, niin se tekisi 300 miljoonaa euroa. Tästä yksityiset tiekunnat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa 25,5 prosenttia. Osaatte varmasti laskea, kuinka paljon yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle siitä, että saavat pitää näitä yksityisteitä kunnossa. Onko tämä oikein? Olen tätä silloin edellisellä eduskuntaurallani jo kysynyt ja yrittänyt tehdä korjausta, mutta en ole saanut kyllä ainakaan itse hyväksyttävää vastausta, mutta mitä sanoo nykyinen liikenneministeri? Arvoisa liikenneministeri, mitä sanotte tähän? Onko se oikein, että yksityiset tiekunnat maksavat veroa valtiolle jopa 50—80 miljoonaa euroa vuodessa ja saavat ensi vuonna ehkä 3,5 miljoonaa euroa valtionavustuksia?

Rouva puhemies! Olen tässä salissa nähnyt monenlaista, sanoisinko, ei niin kovin mieltä ylentävää poliittista debattia, mutta opposition nyt vaatima ylimääräinen kesäistunto ylittää kyllä kaikki odotukset. Arvoisa puhemies on paljolti opposition nostattaman kohun takia kutsunut eduskunnan koolle puimaan Helsinki Garden -hanketta, ja voin yhtyä monen suomalaisen ajatukseen ja yhtään liioittelematta todeta: tämänkaltainen opposition toiminta on kesäteatteria, joka ei kuuluisi eduskunnan arvokkaaseen toimintaan. Valitettavasti tällä esityksellä ei ole kesäteatterilla tavoiteltavaa viihdearvoa, vaan se antaa kansalaisille täysin väärän kuvan eduskunnan keskeisimmästä tehtävästä, lainsäädäntötyöstä. Tämmöinen teatteri ei lisää eduskunnan arvovaltaa eikä takuulla paranna kansanedustajien työlleen ansaitsemaa kunnioitusta. Meidän työmme täällä pitäisi perustua asioiden huolelliseen punnitsemiseen, ei hätiköityyn otsikoiden perässä juoksemiseen. En malta olla muistuttamatta tässä yhteydessä, vaikka siitä on jo monta kertaa muistutettu, että edes kesällä 2022 eduskuntaa ei kutsuttu koolle, vaikka tämän monessa yhteydessä mainitun Uniper-kriisin yhteydessä puhuttiin lähes kuuden miljardin euron tappioista suomalaisille veronmaksajille. On hyvä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin. Arvoisa puhemies! Opposition riveistä kuuluu kovaa huutoa siitä, miten asioita hoidetaan huonosti, mutta samalla tyystin unohdetaan, että suuret investoinnit vaativat vakautta ja ennakoitavuutta, ei poukkoilevaa politiikkaa. On suorastaan ironista, että täällä salissa vaaditaan avoimuutta ja vastuullisuutta, mutta käytännössä toimitaan tasan päinvastoin lietsomalla epävarmuutta. Osa tämän teatteriesityksen esiintyjistä ei ole pysynyt roolissaan edes koko näytöskautta. Täällä salissa istuu opposition edustajia, jotka ovat esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa [Vasemmalta: Ei pidä paikkaansa!] tukeneet Garden-hanketta ylistävin sanoin. Eräskin tässä salissa istuva edustaja oli hankkeesta Helsingin valtuustosalissa ”aivan todella innoissaan eikä ollenkaan peloissaan”, mutta täällä täysistuntosalissa hän ei ole enää ollenkaan innostunut Helsingin vetovoimasta. Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt kuitenkin toiminut asiassa erittäin vastuullisesti, kun se eilisellä päätöksellään käynnistää laajan arviointimenettelyn siitä, miten tällaisten suurten hallihankkeiden aikaansaamista ja tukemista voidaan tulevaisuudessa edistää ja säädellä selkeästi. Tämä on sitä todellista vastuunkantoa. Huutelun sijaan pureudutaan järjestelmän kehittämiseen, jotta Suomeen saadaan jatkossakin elinvoimaa, investointeja ja työpaikkoja. Ennen kuin oppositio ehtii taas kerran pahoittaa mielensä tästäkin rakentavasta ratkaisusta, muistutan, että me tarvitsemme tässä maassa rohkeita tekoja. Tulevaisuus ei rakennu pelkällä jarruttamisella tai menneiden muistelulla, meidän on katsottava eteenpäin positiivisen kautta. Suomi ja ehkäpä Helsinkikin ansaitsevat moderneja areenoita, ja meidän tehtävämme on luoda sellaiset puitteet, että hankkeet voivat edetä suoraviivaisesti, rehdisti ja ilman tällaista poliittista sirkusta. Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Kun tämä kesäteatterikausi saadaan päätökseen ja esirippu lopulta laskee, toivon, että myös opposition puolella palataan takaisin arkeen ja siihen oikeaan työhön, jota varten meidät on tänne valittu. Eikö voitaisi sopia niin, että kääritään nyt hihat ja ryhdytään yhdessä rakentamaan toimivaa Suomea, jossa investoinnit etenevät, talous kasvaa ja suomalaisten ahkerien ihmisten työpanos tuottaa kaikenmoista hyvinvointia?

Herra puhemies! Käsittelemme taas tänään alkoholilakia, tällä kertaa suuren valiokunnan mietinnön pohjalta. Kuten muistamme, eduskunta äänesti reilu viikko sitten tämän salikeskustelun pohjaksi hallituspuolueiden edustajien jättämän vastalauseen. Tämä ohjasi lain suuren valiokunnan syyniin. Haluan heti aluksi palata siihen keskusteluun, jota kävimme tästä samasta asiasta torstaina 11. päivä kesäkuuta. Toin jo tuolloin esille painokkaan huoleni perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolesta. Totesin silloin, ja toistan sen tänään, että alkoholilainsäädännön laajamittaiset löysennykset, kuten alkoholin kotiinkuljetus ja hallitsematon etämyynti, kantavat mukanaan suuria ja arvaamattomia riskejä. Emme voi sivuuttaa niitä sosiaalisia ja terveydellisiä kuluja, joita tästä markkinoiden avaamisesta väistämättä seuraa. Vastuullisen lainsäätäjän velvollisuus olisi asettaa kansalaisten hyvinvointi ja yhteiskunnan kokonaisetu aina etusijalle. Kritiikkini tätä lakimuutosta kohtaan ei ole ollenkaan hälventynyt. Toimin itse aktiivisesti suuressa valiokunnassa ja esitin siellä lausumaa, koska katsoin, ja katson edelleen, että uusi laki vaatii poikkeuksellisen tiukat raamit ja tarkat reunaehdot. Meidän on pystyttävä estämään alkoholin saatavuuden laajentamisesta syntyvät hallitsemattomat lieveilmiöt. Arvoisa herra puhemies! Tehtyjen muutosten myötä on välttämätöntä, että eduskunnalla on käytössään kaikki mahdolliset mekanismit haittojen minimoimiseksi ja tilanteen seuraamiseksi. Tästä syystä aion tänään esittää toisen lausuman. Tämä lausuma ei ole mikään uusi tai irrallinen keksintö, se on sanamuodoltaan täsmälleen sama lausuma, jonka hallituspuolueiden edustajat sisällyttivät vastalauseeseensa jo sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kyseessä on siis linjaus, jonka samanmielisyyden ja tarpeellisuuden myös hallituspuolueiden valiokuntajäsenet tunnistivat. Katson, että tämän nimenomaisen lausuman sisällyttäminen eduskunnan päätökseen on aivan välttämätön työkalu, jolla edes yritämme suitsia kotiinkuljetuksen ja etämyynnin tuomia kielteisiä vaikutuksia. Jos kerran lainsäädäntöä ollaan viemässä vauhdilla eteenpäin, meidän on velvoitettava hallitus seuraamaan ja reagoitava viipymättä, jos kansanterveydellinen tilanne sitä vaatii. Herra puhemies! Me emme saa sulkea silmiämme siltä todellisuudelta, että alkoholi on edelleen yksi suurimmista yhteiskunnallisista kipupisteistämme. Kun sääntelyä puretaan, on valvontaa ja seurantaa vastaavasti tiukennettava. Eduskunnan on kannettava oma vastuunsa herkästi ja viisaasti. Pyydänkin teitä, arvoisat kollegat, yli puoluerajojen tukemaan tätä esittämääni lausumaa. Varmistetaan yhdessä, että maassamme säilyy edes jonkinlainen hallittu, vastuullinen ja ennakoitava linja alkoholipolitiikassa. Vielä lopuksi, arvoisa herra puhemies, tämä lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää alkoholin etämyynnin rekisteröimismenettelyn ja verotunnisteen käyttöönoton toteuttamista sekä ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin verovalvonnan tehostamiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi etämyynnissä.” Tämä on siis se sama lausuma, joka sisältyi StV:n mietinnön vastalauseeseen Mia Laiholta ynnä muilta. — Kiitoksia.

Herra puhemies! Keskusta on jättänyt välikysymyksen aiheesta, joka koskettaa, tai ainakin sen pitäisi koskettaa, jokaista suomalaista sydänjuuria myöten. Nuorisotyöttömyys ja perheiden taloudellinen ahdinko eivät ole vain tilastollisia lukuja tai pelkkää talouspolitiikkaa, ne ovat inhimillisiä kohtaloita, jotka heijastuvat suoraan suomalaisten kotien arkeen. Entisenä poliisina olen nähnyt turhankin läheltä sen, mitä tapahtuu, kun nuori putoaa yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Syrjäytyminen ja näköalattomuus alkavat usein siitä, kun perheessä ei ole varaa perusasioihin tai kun nuori ei löydä paikkaansa työelämässä. Järjestyksenvalvonnan etulinjassa poliisina opin, että paras tapa torjua ongelmia on ennaltaehkäisy. Meidän on luotava nuorille uskoa tulevaisuuteen, ja se usko syntyy työn ja osallisuuden kautta. Maanviljelijänä ja yrittäjänä taas tiedän, että mikään hyvinvointi ei synny pelkillä puheilla. Jos haluamme jakaa hyvää, meidän on ensin huolehdittava siitä, että maassa on työtä ja yrittäjyyden edellytyksiä. Työ on parasta sosiaaliturvaa. Hallituksen linja ei ole perheiden kurjistamista, vaan se on vastuullista taloudenpitoa, jolla pyritään takaamaan, että myös tulevilla sukupolvilla on tässä maassa hyvinvointivaltio turvanaan. Velaksi eläminen on piikki, jonka me jätämme lastemme maksettavaksi, ja se vasta lapsiperheköyhyyttä pitkällä aikavälillä synnyttääkin. Arvoisa puhemies! Minulle perhe ja lapset ovat kaikki kaikessa. Olen saanut elämässäni paljon, mutta mikään titteli tai tehtävä ei vedä vertoja sille, että saan olla 11 lapsenlapsen isoisä. Kun katson heitä, katson Suomen tulevaisuutta. [Hilkka Kemppi: Oikein!] Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen kasvuympäristön. Toimiessani ensimmäisellä kansanedustajakaudellani eduskunnan lapsen puolesta ‑ryhmän puheenjohtajana pidin esillä sitä, että poliittisten päätösten lapsivaikutukset on arvioitava tarkasti, hyvin tarkasti. [Hilkka Kemppi: Juuri näin!] Tämä periaate on voimassa edelleen. Me emme saa tehdä politiikkaa, joka lyhytnäköisesti korjaa yhtä kulmaa mutta romuttaa toisen. Minulla on ollut pitkään motto, josta pidän edelleen tiukasti kiinni: koti on ihmisen pesä, paras paikka niin lapselle kuin aikuiselle. Kodin merkitystä ei voi liikaa korostaa. Koti on se peruskivi, jonka varaan ihmisen elämä rakentuu. Se on turvapaikka, jossa opitaan elämän perusarvot, kunnioitus ja vastuu. Jos koti voi huonosti, koko yhteiskunta oireilee. Kun perheitä tuetaan, tuen on kohdistuttava siten, että perheiden sisäinen arki rauhoittuu ja vanhemmilla on voimavaroja olla läsnä lapsilleen. Herra puhemies! Me emme ratkaise nuorisotyöttömyyttä tai lapsiperheköyhyyttä pelkillä tulonsiirroilla tai julkisen rahan jakamisella. Konkaripoliitikkona ja yrittäjänä sanon suoraan, että pysyvä ratkaisu löytyy siitä, että teemme työn tekemisestä ja sen vastaanottamisesta aina ja joka hetki kannattavaa. Meidän on purettava kannustinloukkuja, jotka pitävät nuoria toimettomina. Meidän on autettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä työllistämään, luotava uskoa siihen, että yrittäminen kannattaa. Nuoret tarvitsevat matalan kynnyksen työkokemuksia, oppisopimuskoulutuksen helpottamista ja suoraa tukea uran alkuun, ei passivointia vaan aktivoivia tekoja. Rouva puhemies! Opposition huoli on yhteinen, mutta lääkkeistä olemme eri mieltä. Hallitus ei jätä lapsia ja nuoria oman onnensa nojaan. Päinvastoin, me haluamme rakentaa Suomea, jossa jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kotiin ja jokaisella nuorella on polku kohti työtä ja itsenäistä elämää. Pidetään huolta kotien elinvoimasta, pidetään huolta suomalaisesta työstä ja yrittäjyydestä. Silloin me pidämme parhaiten huolta myös lapsistamme ja tulevaisuudestamme. — Kiitos.

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys valkoposkihanhen ja merimetson siirtämisestä metsästyslain piiriin on erittäin odotettu ja välttämätön ratkaisu. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä nostetut taloudelliset ja ekologiset reunaehdot puoltavat tätä muutosta. Meidän on vihdoin siirryttävä passiivisesta vahinkojen maksamisesta aktiiviseen ja ennakoivaan kannanhallintaan. Lajien aiheuttamat tuhot ovat alueellisesti erittäin massiivisia ja kohdistuvat tietyille seuduille Suomessa. Suurin osa valkoposkihanhien aiheuttamista miljoonavahingoista painottuu Itä-Suomeen, erityisesti Pohjois-Karjalan pelloille. Valtion eli veronmaksajien maksettavaksi pelkistä hanhituhoista koituvat korvaukset ovat nousseet vuosi vuodelta miljooniin euroihin. Merimetsot taas kurittavat rannikkoseutujemme ja saariston ammattikalastusta, herkästä saariluonnosta puhumattakaan. Tämä ei ole pelkkää luonnonsuojelua. Tämä on valtiontaloudellinen ja elinkeinopoliittinen vakavan pohdinnan paikka. Arvoisa puhemies! Nykyinen poikkeuslupajärjestelmä on osoittautunut täysin toimimattomaksi. Se on osoittautunut hitaaksi ja erittäin kalliiksi. Kun elinvoimaisten lajien vahinkojen hallinta nyt siirretään luonnonsuojelulaista metsästyslakiin, saamme purettua suojametsästystä jarruttavan lupabyrokratian. Suomen riistakeskus pystyy jatkossa myöntämään poikkeusluvat huomattavasti joustavammin ja nopeammin suoraan sinne, missä akuutti tarve ja vahingot ovat suorassa suhteessa. Vielä lopuksi, puhemies: Tällä lakimuutoksella emme vaaranna kumpaakaan lajia, vaan hyödynnämme EU-oikeuden sallimat joustot EU:n lintudirektiivin mukaisesti, kuten naapurimaissammekin tehdään. Turvaamme samalla maatalouden toimintaedellytykset, turvaamme myös saariston elinkeinot ja säästämme veronmaksajien euroja. Kannatan voimakkaasti valiokunnan mietinnön hyväksymistä. [Anne Rintamäki: Juuri näin!]

Kiitos, rouva puhemies! Edustaja Pekonen otti aivan oikein esille tämän lausuman, joka on ollut siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esillä. Tästä kyllä suuren valiokunnan kokouksessa viime perjantaina puhuttiin, mutta siellä kylläkin eräät edustajat totesivat, että tämä lausuma, minkä itse esitin, on niin kattava, ettei sitä tarvita. Mutta otin kyllä tuosta kopin. Kun ilmeisesti ensi viikon maanantaina tätä käsitellään toisessa käsittelyssä, niin lupaan ehdottaa siinä tätä lausumaa vielä, koska tämä on erittäin hyvä. — Kiitoksia. [Aino-Kaisa Pekonen: Hyvä, kannatan!]

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän tässä toisessa täysistunnossa käsittelemme nyt suuren valiokunnan mietintöä alkoholilain muutoksesta. Käsittelyssä oleva lakiesitys alkoholijuomien kotiinkuljetuksesta ja rajat ylittävän etämyynnin sääntelystä on aiheestakin herättänyt täällä paljon keskustelua. Kuten tunnettua, pidin viime torstaina täällä keskustelussa valiokunnan mietintöä tukevan puheenvuoron, ja olen kritisoinut näitä alkoholilain muutoksia ankarastikin. Mutta täytyy nyt vain todeta, että demokraattinen päätöksenteko on joskus tällaista. Erityinen huomio kannattaakin nyt kiinnittää lausumaan, jonka suuri valiokunta hyväksyi yksimielisesti. Lausuman sisältö on valtioneuvostoa erittäin velvoittava, ja tämä on erinomainen asia. Yksimielinen eduskunnan kanta voi kantaa jopa pitkälle ja vaikuttaa tulevankin hallituksen edesottamuksiin. Rouva puhemies! Suuren valiokunnan yksimielisesti hyväksymä lausuma kumpuaa tarpeesta sitoa hallituksen ja tulevien ministerien kädet tiukasti toimeenpanoon, jotta lakia ei tulkita kapeasti tai pelkkien viranomaisten tulkintojen ehdoilla. Suuren valiokunnan yksimielisesti hyväksymä ponsi viestii siitä, että valiokunta vaatii ja nyt jos eduskunta sen hyväksyy, eduskunta vaatii valtioneuvostolta konkreettisia toimia alkoholilain perheille ja koko yhteiskunnalle aiheutuneitten haittojen korjaamiseksi. Minä nyt vielä luen sen lausuman tästä, ja se kuuluu näin: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa ehdotettujen muutosten vaikutuksia alkoholin kulutukseen, väestön terveyteen, alkoholihaittoihin sekä perheisiin ja lapsiin ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin. Lisäksi eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa kahden vuoden kuluessa tämän lainsäädännön voimaantulosta eduskunnalle kattavan selvityksen lainsäädännön sosioekonomisista, hyvinvointipoliittisista ja julkisen talouden kokonaisvaikutuksista.” Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää, että tämä talo puhuu asiassa yhdellä äänellä. Yksimielisyytemme osoittaa, että olemme valmiita linjaamaan suuntaviivoja myös vaalikausien yli. Odotan valtioneuvostolta tarvittaessa ripeitäkin toimenpiteitä lausuman edellyttämällä tavalla, jotta kotiinkuljetukseen ja etämyyntiin liittyvät epäkohdat saadaan korjattua viipymättä. Kiitän valiokuntaa ja nyt jo tässä vaiheessa koko eduskuntaa yksimielisestä tuesta tälle tärkeälle linjaukselle. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt meillä on käsittelyssä tämä kauan odotettu hallituksen esitys kotitalousvähennyksen laajentamisesta ja korottamisesta. Se on todella tarpeellinen piristysruiske paitsi kotitalouksille, myöskin Suomen taloudelle. Hallitus on päättänyt korottaa kotitalousvähennyksen enimmäismäärää — väliaikaisesti toki — 2 100 euroon ja nostaa yritystyön vähennysprosenttia 40 prosenttiin. Se on oikeansuuntainen ja välttämätön toimenpide. Pitkän linjan yrittäjänä tiedän tarkalleen, mitä arjessa tapahtuu, kun talouden rattaat hidastuvat. Kotitalousvähennys ei ole mikään yläluokan etu tai pelkkä verotekninen yksityiskohta. Se on suora työllisyyden, ostovoiman ja harmaan talouden torjunnan työkalu, jolla on valtava merkitys tavalliselle suomalaiselle. Kun kotitalouksien kynnystä teettää remontteja, siivousta ja hoivapalveluita madalletaan, se näkyy heti paikallisten yritysten tilauskirjoissa, ja se on nyt jo näkynyt. Erityisesti rakennus- ja palvelualat elävät vaikeita aikoja, ja tämä lakimuutos tuo niille kipeästi kaivattua happea. Entisenä poliisina haluan nostaa vielä esille yhden keskeisen näkökulman, joka on jäänyt tässäkin keskustelussa vähemmälle huomiolle. Kotitalousvähennys on ehkäpä Suomen historian tehokkain ja toimivin ase harmaata taloutta vastaan. Kun suomalaisella on selkeä taloudellinen kannustin pyytää virallinen kuitti ja käyttää ennakkoperintärekisteriin kuuluvia rehellisiä yrityksiä, pimeän työn kysyntä kuivuu kasaan. Tämä verovähennys maksaa itsensä takaisin siinä, että eurot pysyvät laillisen talouden piirissä kerryttäen arvonlisäveroa ja yhteiskunnan verotuloja. Arvoisa rouva puhemies! Viime vuonna tehdyt vähennyksen leikkaukset olivat virhe, joka iski suoraan suomalaiseen työhön ja arjen palveluihin. Nyt esitettävä korotus on välttämätön korjausliike, jolla palautetaan luottamusta markkinoille ja tuetaan suomalaista työtä. Tämä esitys ansaitsee eduskunnan täyden ja nopean tuen.

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron, kun kuuntelin tuossa keskustan edustajien aika räväköitä arvostelupuheenvuoroja koskien tätä energiaveron palautusta. Se on kuitenkin kymmenen miljoonaa euroa valtion budjetissa kaiken kaikkiaan, vaikkakin litrakohtainen merkitys on aika pieni, eli se neljä senttiä litra. Olisin muistuttanut keskustalaisia, joita ei nyt näy kyllä salissa — no, siellä takapenkissä istuu sentään edustaja Kontu — siitä, että viime kaudella keskustan toimiessa maatalouspolitiikan johtavana puolueena tässä maassa tehtiin aika isoja virheitä muun muassa huoltovarmuuden kannalta. Yksi pahimpia virheitä oli se, että vielä vuoden 2022 alussa nimenomaan keskustan toimiessa hallituksessa ja keskustalaisen maa- ja metsätalousministerin päätöksillä maksettiin turvetuotantokoneiden romuttamisesta 30 miljoonaa euroa [Juho Eerola: Oho!] — 30 miljoonaa euroa maksettiin turvetuotantokoneiden romuttamisesta. [Kaisa Garedew: Käsittämätöntä!] Elettiin sitä aikaa, kun jo oli näköpiirissä, että jotain saattaa tapahtua tuolla Ukrainassa. Siellähän alkoi tapahtua sitten 24. päivä helmikuuta, niin kuin hyvin muistamme. Muistan, kun kotisohvalta lähetin silloiselle maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle viestin, että älkää nyt ihmeessä maksako turvetuotantokoneiden romuttamisesta tuollaisia summia, mutta niin ne vaan on romutettu, ja nyt on aika lailla turha itkeä sitten enää niitten varmuusvarastojen perään. Nythän kuitenkin tämä hallitus tietysti, niin kuin tiedetään, on panostanut nimenomaan energian varmuusvarastointiin, ja sehän koskee sitten tietysti turpeen tuotantoa. Vielä haluan tässä mainita, kun edustaja Kalmari — valitettavasti hänkin jo poistui salista — käytti puheenvuoron, missä hän totesi, että luomutuotannossa tätä energiaa eli polttoöljyä käytetään huomattavasti enemmän kuin tavanomaisessa. Se pitää paikkansa. Jos luomutuotantoa verrataan esimerkiksi suorakylvötekniikalla tuotantoon, niin polttoöljymäärä, mitä kuluu, on varmasti ehkä peltoviljelyssä jopa lähes kolminkertainen, mutta glyfosaatteja elikkä myrkkyjä ei sitten kulu lainkaan.

Arvoisa herra puhemies! Edelliset puhujat ottivat esille maatalouden energiatuen. Siihen tässä esityksessä on osoitettu noin 10 miljoonan euron rahasumma, ja sehän tulee varmasti tänä vuonna tarkkaan käytettyä. Käsittelen tässä puheessani kuitenkin hiukan laajemmin tätä tilannetta. Ensinnäkin voimavarat on aina kohdennettava sinne, missä hätä on suurin ja korjaustarpeet kiireellisimmät. Varsinais-Suomen kansanedustajana tarkastelen tätä esitystä erityisesti lounaisen Suomen näkökulmasta, joka on koko maamme keskeinen veturi. Alueellamme on vahvaa maataloutta mutta myös erityisesti vientiteollisuutta sekä kriittistä saaristologistiikkaa. Nämä tekijät ovat suoraan kytköksissä koko Suomen huoltovarmuuteen. Siksi tässä lisätalousarviossa tehtävät valinnat heijastuvat välittömästi lounaisen Suomen arkeen ja elinvoimaisuuteen. Arvoisa puhemies! Tämä täydentävä esitys tuo tarvittavia täsmätoimia juuri tähän hetkeen. Talouspolitiikan on tuettava kasvua myös silloin, kun teemme kipeitä sopeutustoimia. On oikein, että hallitus panostaa infrarakentamiseen ja myös väylien korjausvelan taittamiseen. Varsinais-Suomessa tieverkoston kunto ja toimivat logistiset ketjut edellä mainituista syistä ja niihin viitaten ovat elinehto yrittäjyydelle. Haluan kuitenkin esittää selkeän vaatimuksen myös jatkovalmistelulle niin hallituksen taholla kuin täällä eduskunnassa. Meidän on varmistettava, että peruspalvelut ja myös pelastustoimi toimisivat luotettavasti. Nimenomaan viittaan siihen, että pelastustoimen on toimittava myös kasvukeskusten ulkopuolella. Alueellinen tasapaino ei saa vaarantua. Lounais-Suomessa tehdään päivittäin hartiavoimin töitä koko maamme hyvinvoinnin eteen. Tämän olisi aiheellista näkyä myös valtion budjettivaroja jaettaessa. Herra puhemies! Liikkumavara valtiontaloudessa on kapea. Jokainen menoeuro on perusteltava tarkasti. On oikein reagoida muuttuvaan tilanteeseen nyt eikä vasta myöhemmin. Suomi on pidettävä vakaana, turvallisena ja erityisesti yrittäjäystävällisenä maana. Huomioni luonnollisesti kiinnittyy siihen, että lounaisen Suomen teollisuuden, maatalouden ja asukkaiden tarpeet otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomen suunta korjataan vain huolehtimalla siitä, että tämän maan pyörät pidetään pyörimässä. Haluan vielä tässä lopuksi kiittää valtiovarainministeri Purraa ja toivon tälle esitykselle hyvää ja rakentavaa jatkokäsittelyä valiokunnassa.

Rouva puhemies! Käsillämme oleva hallituksen esitys alkoholilain muuttamiseksi on herättänyt laajaa ja perusteltua huolta perinteisten arvojen, kansanterveyden ja yhteiskuntamme vakauden puolustajissa. Hallituksen sinänsä ymmärrettävä pyrkimys sääntelyn purkamiseen ja elinkeinovapauden edistämiseen menee tässä esityksessä kyllä liian pitkälle. Me emme voi rakentaa suomalaista yhteiskuntaa pelkän markkinaehtoisen vapauden varaan, jos hinta siitä maksetaan perheidemme hyvinvoinnilla ja arjen turvallisuuden vaarantumisella. Rouva puhemies! Alkoholi ei ole mikä tahansa kulutushyödyke. Se on aine, jonka väärinkäyttö murentaa perheyhteisöjä, lisää turvattomuutta ja kuormittaa kohtuuttomasti sosiaali- ja terveydenhuoltoamme. Kun sääntelyä höllennetään liian radikaalisti ja nopeasti, riskit kasvavat hallitsemattomasti. Erityisesti nuorison ja heikommassa asemassa olevien suojelu on meidän päättäjien moraalinen tehtävä. Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt mietinnössään erittäin vastuullista ja tarkkarajaista työtä. Valiokunnan mietintö ottaa alkoholihaitat huomioon huomattavasti hallituksen alkuperäistä esitystä paremmin. Se asettaa rajat sellaisiksi, että emme ajaudu tilanteeseen, jossa alkoholin saatavuuden helpottuminen räjäyttää käsiin sekä inhimilliset kärsimykset että yhteiskunnalle koituvat laskut. Meidän on muistettava myös tärkeä valtiontalous. Alkuperäinen esitys toisi tilanteen, jossa lyhytnäköinen liikevaihdon kasvu vaihdettaisiin pitkäaikaisiin, jopa miljardiluokan kuluihin erikoissairaanhoidossa, poliisitoimessa, sosiaalitoimessa. Valtiontalouden tasapaino ei kerta kaikkiaan kestä sitä, että siirrämme euroja taskusta toiseen siten, että veronmaksaja päätyy lopulta maksumieheksi. Valiokunnan mietintö on tässä suhteessa huomattavasti tasapainoisempi ja taloudellisesti vastuullisempi, jos valiokunnan puheenjohtajakin kuuntelee. Arvoisa puhemies! Hallituksen alkuperäistä esitystä on vaikea sellaisenaan tukea. Se sotii vastaan niitä perinteisiä vastuun ja huolenpidon arvoja, joita itse edustan. Sen sijaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan muotoilema tarkkarajaisempi mietintö on kompromissi, joka on tällaisenaan edes jotenkin hyväksyttävissä. Se pitää yhteiskunnan pyörät kyllä pyörimässä, mutta ei samalla unohda ihmistä, perhettä eikä valtiontalouden kantokykyä. — Kiitos. [Krista Kiuru: Erittäin hyvä puheenvuoro, vastuullinen puheenvuoro! — Pertti Hemmilä: Vastuullinen puhujakin!]

Arvoisa herra puhemies! Julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain kymmeniä miljardeja. Siksi ei olekaan ollenkaan lainkaan yhdentekevää, millaisilla säännöillä hankintoja tehdään. Suomen talouden selkärangan muodostavat pienet ja keskisuuret yritykset. Ne ovat niitä toimijoita, jotka työllistävät paikallisesti ja pitävät osaltaan suomalaisen yhteiskunnan pyörät pyörimässä. Siitä huolimatta julkisten hankintojen nykyiset käytännöt ja lainsäädännön tulkinnat asettavat pk-yritykset aivan liian usein altavastaajan asemaan. Suurin syy tähän on se, että hankintojen kilpailutuksia kasataan massiivisiksi valtakunnallisiksi jättipaketeiksi, esimerkiksi valtion yhteishankintayksikkö Hanselin kautta, jolloin suljetaan paikalliset yrittäjät automaattisesti kisasta ulos. Pienellä tai keskisuurellakaan paikallisella yrityksellä ei yksinkertaisesti ole sellaisia hallinnollisia tai taloudellisia resursseja, joita näihin suuriin ja monimutkaisiin kilpailutuksiin osallistuminen vaatisi. Tämä kehitys on vahingollista. Jos julkiset hankinnat valuvat vain muutamalle harvalle, useinpa vielä monikansalliselle suuryritykselle, me näivetämme paikallisen yrittäjyyden. Samalla tuhoamme sen aidon, terveen markkinakilpailun, jota julkisten hankintojen ja julkisen sektorin pitäisi kaikin voimin suojella ja edistää. Kun paikalliset toimijat katoavat markkinoilta, kilpailu vähenee, hinnat nousevat ja veronmaksajien eurot valuvat pois siltä alueelta, mistä ne on kerätty. Herra puhemies! Tämän vuoksi lainsäädännöllä on nimenomaisesti ja yksiselitteisesti turvattava hankintojen jakaminen osiin. Tämän periaatteen on oltava laissa velvoittava pääsääntö, ei pelkkä kaunis suositus tai pykälä, jonka hankintayksiköt voivat helposti sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Jos hankintayksikkö päättää olla jakamatta suurta hankintaa osiin, sille on asetettava tiukka ja painava perusteluvelvoite. Urakoiden, palveluiden ja tavarahankintojen palasteleminen alueellisesti tai sisällöllisesti sopivan kokoisiksi osiksi ei heikennä julkisen sektorin toimintaa. Päinvastoin se lisää tarjoajien määrää, parantaa kilpailua ja tuo julkiselle sektorille laadukkaampaa sekä joustavampaa palvelua. Tämän kaiken hyvän lisäksi se antaa paikallisille pk-yrityksille reilun ja tasavertaisen mahdollisuuden jättää tarjouksensa ja pärjätä kilpailussa omalla osaamisellaan ja tuotteillaan. Arvoisa puhemies! Julkisilla varoilla tehtävien ostojen tulisi aina tukea kotimaista työllisyyttä ja alueellista elinvoimaa. Kun kunta, hyvinvointialue tai valtion virasto ostaa palveluita tai tuotteita, sen tulisi kantaa huolta siitä, että nämä investoinnit kantavat hedelmää myös lähiympäristössä. Paikallisen yrityksen voittama hankinta tarkoittaa suoraan paikallisia työpaikkoja, nuorten työllistymistä, investointeja aluetalouteen ja elinvoimaa alueelle. Se tarkoittaa myös sitä, että yrityksen maksamat verotulot palaavat ainakin osittain takaisin samaan julkisen sektorin käyttöön, jolla hankinnat alun perin tehtiin. Tämä on kestävää taloudenpitoa, jota meidän on lakia säätäessämme vaalittava. Talousvaliokunnan mietinnössä on onneksi tunnistettu näitä tekijöitä ja otettu askeleita oikeaan suuntaan. Valiokunnan korostama linja siitä, että yhteishankinnat eivät saa muodostua esteeksi pk-yritysten markkinoille pääsylle, on erittäin kannatettava. Myös julkisen sektorin omien sidosyksiköiden aseman tiukempi sääntely on välttämätöntä. Julkinen sektori ei saa paisuttaa omia yhtiöitään ja järjestää hankintoja ohi avoimen markkinakilpailun, sillä se vääristää kilpailua ja näivettää yksityistä yrittäjyyttä. Herra puhemies! Lopuksi haluan painottaa, että markkinatalouden toimivuus on terve kilpailu. Se vaatii jatkuvaa suojelua. Pk-sektori ei pyydä etuoikeuksia julkiselta sektorilta. He pyytävät vain tasapuolista, reilua kohtelua. Meidän tehtävämme tässä salissa on varmistaa, että tämä uusi hankintalaki tarjoaa tuon tasapuolisuuden.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt edustaja Harkimo... [Atte Harjanne: Harjanne!] — Harjanne, anteeksi. — Harjanne saa vastauksen, miksi hänen ehdotuksensa ei ole oikein hyvä. Käsittelyssämme on nyt pitkään odotettu ja tarpeellinen hallituksen esitys liikenteen palveluista annetun lain eli taksilain muuttamisesta. Kuten liikenne- ja viestintävaliokunta ansiokkaassa mietinnössään painottaa, uudistuksen keskeisenä tavoitteena on siis parantaa henkilökuljetusten turvallisuutta, vahvistaa valvontaa sekä palauttaa taksiliikenteen luottamusta ja ammattimaisuutta. Arvoisa puhemies! Entisenä poliisina tiedän, mitä tapahtuu, kun sääntely ja valvonta pettävät. Vuoden 2018 taksiuudistus vapautti markkinat mutta toi valitettavasti mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat heikentäneet paitsi liikenneturvallisuutta myös suomalaisten perusluottamusta taksipalveluihin. Erityisesti kuljettajien puutteellinen ammattitaito, harmaa talous ja epäselvä hinnoittelu ovat puhuttaneet kansalaisia ja valvovia viranomaisia jo pitkään. Arvoisa puhemies! Poliisin työssä näkee arjen karun puolen. Ilman selkeitä pelisääntöjä ja tiukkaa valvontaa rehelliset yrittäjät kärsivät, kun taas epärehelliset toimijat käyttävät porsaanreikiä hyväkseen. Yrittäjänä puolestaan katson tätä esitystä käytännön toiminnan näkökulmasta. Suomi pyörii yrittäjyydellä, ja reilun kilpailun takaaminen on kaiken a ja o. On erinomaista, että valiokunnan mietinnössä tuetaan vahvasti taksiliikenteen yrittäjäkoulutuksen ja pakollisen yrittäjäkokeen palauttamista. Yrittäjäkokeeseen osallistuminen edellyttää jatkossa todistusta koulutuksen läpikäymisestä. Tämä nostaa alalle pyrkivien rimaa juuri oikealla tavalla. Me emme tarvitse alalle onnenonkijoita vaan vastuullisia toimijoita, jotka tuntevat velvoitteensa ja hoitavat maksunsa. Yhtä lailla merkittävä parannus on taksinkuljettajan pakollisen koulutuksen ja kokeen kehittäminen. Siinä painotetaan erityisesti matkustajien avustamista, eri matkustajaryhmien erityistarpeita sekä asiakaspalvelutilanteita. Taksiliikenne ei ole pelkkää auton ajamista paikasta A paikkaan B. Se on palveluammatti, jossa kuljettaja on usein vastuussa vanhusten, vammaisten tai lasten turvallisesta liikkumisesta. Erityisryhmien turvallisuus ja luottamus on palautettava. Arvoisa puhemies! Ehkäpä harvoin päästään kitkemään harmaata taloutta näin tehokkaasti kuin tällä esityksellä. Uudistus velvoittaa käyttämään vaatimukset täyttävää taksamittaria. Se kerää jokaisesta matkasta sähköisessä muodossa yrittäjän, ajoneuvon ja kuljettajan yksilöintitiedot sekä matkan hinnan ja keston. Tämä sähköinen jälki on viranomaisvalvonnan ja verottajankin kannalta korvaamaton. Samalla lakiin tuodaan uusia rangaistussäännöksiä luvattomasta liikenteen koulutustoiminnasta ja ajoneuvon väärästä rekisteröinnistä. Kun säädökset ovat selkeät, myös valvonta helpottuu kentällä. Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan mietinnössä on erittäin viisas ja tärkeä lausuma siitä, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa esityksen tavoitteiden toteuttamista ja taksialan kehittymistä tarkoin sekä tarvittaessa ryhtyy nopeasti toimenpiteisiin. Meidän on varmistettava, että nämä korjausliikkeet todella purevat arjessa. Tämä lakiesitys palauttaa järjen, järjestyksen ja rehellisen työn kunniaan suomalaiseen taksiliikenteeseen. Kannatan siis lämpimästi mietinnön hyväksymistä.

Kiitos, rouva puhemies! Tämän lakihankkeen ydin on täysin kristallinkirkas: kansallinen turvallisuus vaatii jämäköitä lakimuutoksia nyt, ja rikolliset on saatava nopeammin ulos maasta. Kyse on puhtaasti siitä, että suomalaisilla on perustuslaillinen oikeus elää turvallisessa maassa. Meidän on suojeltava yhteiskuntaamme ja kansalaisiamme niiltä, jotka tulevat tänne rikkomaan lakejamme ja horjuttamaan järjestystämme. Entisenä poliisina tiedän tasan tarkkaan, mitä arjen turvallisuus ja sen mureneminen tarkoittavat. Turvapaikkajärjestelmää tai oleskelulupia ei saa koskaan, ei missään olosuhteissa, käyttää rikollisen toiminnan suojana tai kilpenä. Vakaviin rikoksiin syyllistyneet ja Suomelle vaaraksi olevat henkilöt on poistettava maasta viivyttelemättä. Tässä lakiesityksessä ehdotettu ennakollinen maahantulokielto on aivan keskeinen työkalu, jolla puututaan ongelmiin ja uhkiin jo ennakolta, siis ennakolta, ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa vahinkoa rajojemme sisäpuolella. Meidän on pystyttävä toimimaan ennakoivasti, ei vain jälkikäteen reagoimalla. Arvoisa puhemies! Julkisessa keskustelussa ja valiokuntatyössäkin on esitetty myös toisenlaisia näkemyksiä. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat jättäneet tähän lakihankkeeseen kriittiset vastalauseensa. He kantavat huolta karkotettavien oikeusturvasta ja vetoavat erilaisiin ihmisoikeussopimusten tulkintoihin. Minun on sanottava suoraan, että tämä opposition riveistä kuuluva vastustus osoittaa käsittämätöntä ja vaarallista sinisilmäisyyttä tässä muuttuneessa maailman- ja turvallisuustilanteessa. Heidän linjansa asettaa rikoksia tekevien ja turvallisuuttamme vaarantavien ulkomaalaisten edut suomalaisten ja Suomessa lakia noudattavien ihmisten turvallisuuden edelle. Tällaista priorisointia minun on mahdotonta hyväksyä. Turvallisuus ei ole mikään itsestäänselvyys, jonka varjolla voidaan käydä loputonta juridista kikkailua, silloin kun kyse on törkeisiin rikoksiin syyllistyneistä rikollisista. Nämä esitetyt lakimuutokset, jotka nyt toteutetaan, kunnioittavat kansainvälisiä velvoitteitamme, mutta niissä otetaan täysimääräisesti käyttöön se kansallinen liikkumavara, jonka EU-lainsäädäntö meille mahdollistaa. Meillä ei ole mitään syytä olla tässä asiassa Euroopan löysin tai sinisilmäisin maa. Suomen linjan on oltava jämäkkä. Sen on oltava selkeä ja samalla myös oikeudenmukainen. Rikolliset kuuluu lähettää nopeasti ulos maasta, he eivät kuulu suomalaisten veronmaksajien elätettäviksi tai uusia rikkomuksia hautomaan. Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Meidän velvollisuutemme tässä salissa on varmistaa, että viranomaisilla, poliisilla ja Rajavartiolaitoksella, on riittävät ja tehokkaat ja modernit työkalut pitää tämä maa turvallisena. Hallintovaliokunnan mietintö vastaa tähän huutoon erinomaisesti. Kannatan lämpimästi hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön hyväksymistä.

Arvoisa puhemies! Nämä ovat liian teknisiä laitteita näköjään. — On myönnettävä tosiaan suoraan, että olemme Suomessa eläneet liian pitkään yli varojemme, mutta ei tätä niin pitkään ole tapahtunut kuin mitä yleensä täällä kerrotaan. Juha Sipilän hallitus sai nimittäin Suomen valtiontalouden tasapainoon, ja tuossa hallituksessahan — ehkä kaikki muistammekin — valtiovarainministerinä toimi Petteri Orpo. Mutta näin ei voi jatkua, eikä tämä kyllä pitkään jatkukaan. Hyvät kollegat, menkää kentälle. Ei kiistellä täällä salissa, lähteekö kasvu, alkaako tästä nousu. Se on alkanut jo. Menkää yrityksiin ja tuonne ruohonjuuritasolle, niin kuulette siellä. Ainakin minun viestini on, että nyt kannattaa rakentaa, nyt kannattaa ostaa asunto, nyt kannattaa tehdä niin kauan kuin se vielä on mahdollista, ennen kuin hinnat lähtevät taas kovaan nousuun ja työvoimaa ei enää saada.

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunnan mietintö piirtää eteemme rehellisen, kaunistelemattoman osittain ja samalla vakavan kuvan Suomen sisäisestä turvallisuudesta. Entisenä poliisina tiedän täsmälleen, miltä tämä tilanne näyttää siellä, missä turvallisuus lopulta punnitaan: ihmisten arjessa, kaduilla, kylillä ja kodeissa. Turvallisuus ei ole pelkkiä tilastoja, strategioita tai hallinnollisia pykäliä. Se on sitä tunnetta, kun ikäihminen uskaltaa kävellä illalla pelkäämättä kauppaan. Se on sitä, että vanhemmat voivat päästää lapsensa turvallisin mielin harrastuksiin ja kouluun. Turvallisuus: Viime aikoina tämä suomalaisten arjen turvallisuudentunne on kuitenkin rakoillut. Nuorisorikollisuus, jengiytymisen vakavat ensimerkit ja viranomaisten jatkuva resurssipula ovat todellisia. Ne ovat polttavia huolia. Poliisina, monet vuodet myös nuorisopoliisina, toimiessani opin sen, että meidän on pystyttävä tehokkaaseen ennaltaehkäisyyn ja puututtava ongelmien juurisyihin ennen kuin ne pääsevät kasvamaan yli sietorajan. Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme nyt sellaista peräänantamatonta, rakentavaa ja eteenpäin katsovaa leijonahenkeä. Se tarkoittaa sitä, että emme jää tähän saliin voivottelemaan ongelmia tai varsinkaan syyttelemään toisiamme menneistä. Meidän on löydettävä ratkaisuja yhdessä yli puoluerajojen, sillä turvallisuus ei ole puoluepoliittinen kysymys. Ensimmäinen ja välttämätön asia on viranomaisten toimintaedellytysten ja suorituskyvyn pitkäaikainen ja pitkäjänteinen turvaaminen. Hallintovaliokunnan mietintö korostaa täysin perustellusti riittäviä ja ennakoitavia resursseja. Poliisin, pelastustoimen ja Rajavartiolaitoksen toimintakyvystä ei voi tinkiä. Poliiseja on oltava maassa riittävästi, ja heidän on näyttävä siellä, missä ihmiset liikkuvat. Näkyvä, helposti lähestyttävä poliisi luo turvaa ja ehkäisee rikoksia pelkällä läsnäolollaan. Toiseksi meidän on vahvistettava viranomaisten välistä suoraviivaista yhteistyötä. Poliisi, sosiaalitoimi, koulut, nuorisotyö ja kolmas sektori on saatava saman pöydän ääreen entistä tiiviimmin. Ankkuri-toiminta on tästä erinomainen esimerkki, mutta sen resurssit ja valtakunnallinen kattavuus on varmistettava. Kun nuori ottaa ensimmäisen harha-askeleensa, yhteiskunnan on puututtava siihen heti, ei viikkojen tai kuukausien päästä, kun rikoskierre on jo syventynyt. Kolmanneksi meidän on huolehdittava lainsäädäntömme ajantasaisuudesta. Rikolliset hyödyntävät säälimättömästi uutta teknologiaa ja kansainvälisiä verkostoja. Me emme saa antaa heille sekuntiakaan tasoitusta vanhentuneilla pykälillä tai liian kankeilla tiedonkulun esteillä viranomaisten välillä. Turvallisuus vaatii toimivaltuuksia, jotka vastaavat tämän päivän reaaliaikaisia uhkakuvia. Arvoisa puhemies! Sisäinen turvallisuus on koko Suomen tärkein ja vakain kivijalka. Ilman sitä meillä ei ole menestyvää taloutta, toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa eikä kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen. Oikeat ratkaisut eivät löydy pelkästään rahaa jakamalla vaan tekemällä asioita viisaammin ja rohkeammin. Meidän on tuettava perheitä, vahvistettava koulujen työrauhaa ja varmistettava, että jokaisella nuorella on tässä maassa polku johonkin muualle kuin rikollisuuteen. Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Suomi on aina ollut maa, jossa pärjätään vaikeissakin paikoissa vahvalla yhteishengellä ja periksiantamattomalla sisulla. Otetaan tästä hallintovaliokunnan mietinnöstä selkeät eväät tulevaan ja ryhdytään yhdessä työhön. Palautetaan jokaiselle suomalaiselle se arjen turvallisuudentunne, jonka he ansaitsevat ja jota he meiltä päättäjiltä odottavat.

Puhemies! Ajattelin lausua kiitokset ministerille tästä selonteon valmistelusta ja myöskin sitten ylipäätään siitä, mitä hän on tehnyt meidän sisäisen turvallisuuden hyväksi. Mutta tässä eivät ole ainoat kiitokset. Ajattelin kiittää myöskin SDP:n ryhmäpuhujaa, valitettavasti edustaja Viitala on poistunut. Se oli erittäin rakentavaa ja sikäli miellyttävää kuunneltavaa. Myöskin vasemmistoliiton ryhmäpuhe oli rakentavassa hengessä, samoin kuin puheenjohtaja Koskelankin äsken käyttämä puheenvuoro. Minä en niinkään kiinnittänyt huomiota teidän maahanmuuttolinjauksiin tässä asiassa, mutta silloin pitää lausua kiitokset ja tunnustus, kun on aihetta. — Kiitoksia.

Herra puhemies! Ulkoministeri Valtosen täällä esittelemä valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Ukrainaa tukevaan operaatio Legioon on osoitus siitä, että kannamme kansainvälisen vastuumme ryhdikkäästi. Me kannamme vastuumme suunnitelmallisesti ja rakentavassa yhteistyössä kumppaneidemme kanssa. Ukrainan tukeminen ei ole vain turvallisuuspoliittinen välttämättömyys, vaan se on moraalinen velvollisuutemme, joka yhdistää tätä salia yli puoluerajojen. On tärkeää, että tällaisista merkittävistä askeleista keskustellaan täällä parlamentissa avoimesti ja yhteistä säveltä etsien. Puhemies! Suomen suunnittelema panos, enintään 40 sotilasta, Norjan johtamaan koulutusyhteistyöhön on tasapainoinen ja varmasti tarkkaan harkittu. Tämä operaatio ei luo uusia päällekkäisyyksiä, vaan se täydentää ja tukee jo käynnissä olevia kansainvälisiä ponnisteluja ja koulutusoperaatioita. Juuri tällaista koordinaatiota ja resurssien viisasta kohdentamista Eurooppa tällä hetkellä tarvitsee. Meidän on varmistettava, että jokainen euro ja jokainen työtunti tuottaa parhaan mahdollisen hyödyn Ukrainan puolustustaistelulle. Puolassa annettava koulutus on turvallinen, tehokas ja käytännönläheinen tapa viedä suomalaista huippuosaamista sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Herra puhemies! Suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän ja reservin koulutusjärjestelmän taso on maailmanluokkaa. Meillä on pitkä kokemus siitä, miten siviilitaustaisista kansalaisista koulutetaan lyhyessä ajassa erittäin suorituskykyisiä, motivoituneita ja taktisesti taitavia sotilaita. Tämä on juuri sitä erityisosaamista, jota voimme ja jota meidän pitää tarjota ukrainalaisille kumppaneillemme. Kouluttamalla ukrainalaisia joukkoja emme ainoastaan vahvista heidän puolustuskykyään, vaan rakennamme samalla pitkäikäistä luottamusta ja yhteistoimintakykyä Pohjoismaiden ja muun Euroopan liittolaistemme kanssa. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on vahva viesti siitä, että Suomi ei vetäydy syrjään vaan on mukana vahvasti rakentamassa vakaampaa ja turvallisempaa Eurooppaa. Kun toimimme yhdessä rintamassa määrätietoisesti ja rakentavassa hengessä, osoitamme sekä Ukrainalle että koko maailmalle, että vapaiden demokratioiden tahto on murtumaton. Tältä pohjalta toivon asialle ripeää ja yksituumaista käsittelyä valiokunnassa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston tuore vuosikertomus ja siitä annettu tarkastusvaliokunnan mietintö ovat poikkeuksellisen painavaa ja vakavaa luettavaa. Kun peilaan näitä asiakirjoja pitkään kokemukseeni tässä talossa, niin tarkastusvaliokunnan kuin VTV:n neuvottelukunnan jäsenenä pääjohtaja Tuomas Pöystin kaudella, minun on nyt sanottava suoraan: julkisen taloutemme tilanne vaatii nyt perusteellista ja tinkimätöntä ryhtiliikettä. Saliin vastikään palanneena hallituspuolueen edustajana en aio tätä tilannetta mitenkään kaunistella. VTV:n havainnot ja valiokunnan yksimielinen mietintö osoittavat, että valtionhallinnon sisällä on ryhdyttävä viivyttelemättä tiukkaan talouskuriin. Muistan hyvin neuvottelukunnan vuodet Pöystin pääjohtajakaudella. Silloin rakensimme vahvaa pohjaa riippumattomalle ja ennen kaikkea vaikuttavalle tuloksellisuustarkastukselle. Tämänpäiväinen mietintö kuitenkin paljastaa, että se henki ja vaatimus veronmaksajien eurojen tarkasta syynistä on nyt osittain hukkunut hallinnon paisuviin rakenteisiin ja tehottomiin hankeviidakkoihin. Tarkastusvaliokunta nostaa mietinnössään kissan pöydälle. Me emme voi katsoa sivusta, kun valtionhallinnon sisäinen ohjaus ja varojen käytön seuranta pettävät. Jos esimerkiksi maanviljelijä ja yrittäjä hoitaisivat omaa talouttaan näin, tila ja yritys olisivat vasaran alla alta aikayksikön. Rouva puhemies! Haluan kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä hyvinvointialueiden rahoituksen syviin valuvikoihin. Valiokunnan mietintö alleviivaa sitä karua tosiasiaa, että pelkkä lisärahan pumppaaminen järjestelmään ei paranna ihmisten palveluita, jos hoidon todellista vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta ei kyetä mittaamaan ja valvomaan. Kustannusten hallinta laahaa perässä, ja valtion ohjauskeinot ovat olleet aivan liian hampaattomia. Me tarvitsemme tiukkaa tulosvastuuta, jossa rahojen käytöstä on voitava osoittaa todellinen hyöty suomalaiselle veronmaksajalle. Erilaisten pirstaleisten valtionavustusten ja määräaikaisten kehityshankkeiden viidakko on perattava kovalla kädellä, kuten valiokunta aivan oikein vaatii. Meillä ei ole varaa rahoittaa sellaista toimintaa, jonka yhteiskunnallisesta hyödystä ei ole mitään faktoihin perustuvaa näyttöä. Suoranaiselle tehottomuudelle on laitettava piste. Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on erittäin vakava viesti ministeriöiden ja virastojen suuntaan. Tulosohjaus kaipaa paluuta juurilleen. Päällekkäisyyksiä on karsittava, normitusta purettava ja byrokratiaa vähennettävä. Julkisen sektorin perustehtävä on luoda vakaat edellytykset työlle, ahkeruudelle ja yrittäjyydelle, ei työllistää itse itseään sisäisellä raportoinnilla. Suomi on elänyt liian pitkään yli varojensa. Tämä mietintö toimii yhtenä muistutuksena siitä, että rakenteelliset uudistukset ja vaikeatkin talouden korjausliikkeet on vietävä määrätietoisesti maaliin asti. Emme voi jättää tuleville sukupolville raskasta velkaperintöä ja samalla toimimatonta palvelujärjestelmää. Työnteon, yrittäjyyden ja vastuullisen taloudenpidon on oltava kaiken toiminnan pohjana. Ja vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Hallituksen on otettava tämä mietintö ja sen sisältämät lausumaehdotukset painavana velvoitteena. Menojen vaikuttavuutta on valvottava nykyistä tarkemmin, ja tuloksettomista hankkeista on uskallettava luopua. Toivon, että myös oppositio lukee nämä VTV:n ja valiokunnan arvioinnit ilman politisointia tai populismia ja ymmärtää, miksi hallituksen tekemät vaikeatkin talouden korjausliikkeet ovat välttämättömiä isänmaan kuntoon saamiseksi. Tämän maan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen vaatii yhteistä ymmärrystä siitä, että nykyinen meno ei voi jatkua. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on tänään esittänyt huolensa maamme suunnasta. Onkin totta, että elämme taloudellisesti vaikeita aikoja. Maailmantilanne on epävakaa, ja se heijastuu ihan suoraan suomalaisten arkeen, mutta juuri siksi, arvoisa herra puhemies, tämä hallitus on olemassa. Me emme ole täällä tekemässä helppoja päätöksiä vaan oikeita päätöksiä. Kun hallitus aloitti, saimme perinnöksi historiallisen syvän alijäämän. Jos olisimme oppositiossa, voisimme kenties huudella sieltä helppoja ratkaisuja, mutta hallitusvastuussa oleva ei voi sulkea silmiään eikä korviaan tosiasioilta. Meidän tehtävämme on nyt huolehtia siitä, että hyvinvointiyhteiskunta — koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus — pystytään rahoittamaan myös tulevaisuudessa. Tästä tulee mieleeni entisen kollegani, kansanedustaja Outi Ojalan, ainakin minun mieliini hyvin syvälle painuvat sanat: ”Köyhän paras ystävä on vahva valtiontalous.” Arvoisa puhemies! Me teemme kipeitäkin ratkaisuja. Ne eivät ole olleet helppoja, mutta ne ovat välttämättömiä. Meidän on ihan välttämätöntä katkaista velkaantumisen kierre. Hallituksen linja on selvä: työllisyys, kasvu ja luottamus. Teemme töitä sen eteen, että yrittäminen ja työnteko ovat aina kaikkia muita vaihtoehtoja kannattavampia vaihtoehtoja. [Jorma Piisinen: Juuri näin!] Uskomme, että Suomi nousee työllä ja osaamisella mutta ei lisävelalla. Oppositio arvostelee toimiamme mutta ei tarjoa tilalle uskottavaa vaihtoehtoa, vaihtoehtoa siitä, kuinka julkinen talous tasapainotettaisiin. Tämän päivän välikysymys onkin valitettavasti enemmänkin politiikan pelinappula kuin aito huoli isänmaan taloudesta. Meidän hallituksemme kantaa vastuun. Me teemme sen työn ja ne toimet, jotka ovat välttämättömiä, jotta seuraavat sukupolvet voivat elää turvallisessa ja vakaassa Suomessa. Tämän vuoksi, herra puhemies, hallitus nauttii täyttä luottamustani.