Lindén Aki

Arvoisa herra puhemies! Kuten huomasimme, tämän lain esitteli sosiaaliturvaministeri, jolle lääkeasiat siellä STM:n työnjaossa kuuluvat. Minusta ensimmäinen havainto tässä nyt on se, että tämän pitäisi tulla sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle, ja sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Teen tällaisen ehdotuksen, joka ymmärtääkseni poikkeaa siitä, mitä puhemiesneuvoston kerrottiin tästä asiasta linjanneen. Muistan, kun tämä sama lainsäädäntökokonaisuus oli edellisen kerran nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Perehdyimme siihen hyvin huolellisesti. Olen monta kertaa eri sidosryhmille kertonut sen, että viisi lakia muodostaa eräänlaisen kokonaisuuden. Tässä itse asiassa nyt luetellaan esityksen ensimmäisellä sivulla yhteenvedossa kuusi lakia, joka on varmaan vielä oikeampi määritelmä. Elikkä meillä on erillinen laki lääketieteellisestä tutkimuksesta, sitten meillä on laki kliinisestä lääketutkimuksesta, sitten meillä on biopankkilaki ja sitten tämä toisiolaki. Sitten täällä on vielä tämä ihmisten elimien, kudosten ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annettu laki. Nämä kaikki ovat sellainen kokonaisuus, jonka kokonaishallinta on erittäin vaativa asia. Silloin kun ne ovat olleet täällä yleensä jonkin muutoksen takia, niin se hallituksen esitys on ollut parisataasivuinen ja jopa laajempi. Nytkin se on sitä luokkaa. Nämä ovat erittäin monimutkaisia, vaativia asioita. On tärkeää, että me ajantasaistamme tätä lainsäädäntöä. Meillä on Suomessa todellista potentiaalia, aivan niin kuin tässä edeltävä puhuja sanoi, ja jossain määrin me olemme luoneet liian paljon esteitä ja byrokratiaa sisältävän mallin. Tutkijat ovat siitä olleet huolissaan. Eräitä asioita saatiin jo muutama vuosi sitten korjattua, mutta on hyvä, että korjataan edelleen, jotta tämä olisi joustavaa mutta samalla myös sitten tätä tietosuojaa kunnioittavaa, kun on ihmisten kaikista arkaluontoisimmista asioista kysymys. Lopuksi palaan siihen, mitä aluksi sanoin, eli tämä pitäisi lähettää sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnölle. Tämä on melko puhtaasti tällainen lääketieteellinen lainsäädäntö. Toki tähän liittyy lääketieteellinen tutkimus, mutta kun se lääketieteellinen tutkimuskin tapahtuu käytännössä siellä yliopistosairaaloissa ja muissa lääketieteellisissä yhteisöissä, niin esimerkiksi nämä eettiset toimikunnat ovat nimenomaan tällä hetkellä hyvinvointialueilla ja aiemmin sairaanhoitopiireissä olevia elimiä. Ja sitten SiV antaisi lausunnon tästä. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Aloitan vastaamalla edustaja Junnilan äskeiseen puheenvuoroon. Minulla on tässä käsissäni kokoomuksen, perussuomalaisten ja ruotsalaisten vastalause tähän, ja 35 a §:ssä, jonka otsikko on ”Alkoholijuomien toimitus”, te esitätte poistettavaksi siitä seuraavat kuusi riviä, joiden sisältö on seuraava: ”Alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulee tarkastaa vastaanottajan ikä 40 §:n 4 momentissa tarkoitetusta asiakirjasta. Vastaanottajan ikä ja alkoholijuoman luovutusaika on kirjattava luvanhaltijan rekisteriin. Tiedot on säilytettävä luvanhaltijan rekisterissä kahden vuoden ajan tarkastuksen suorittamisesta, minkä jälkeen ne on poistettava. Alkoholijuomia ei saa luovuttaa, jos vastaanottaja kieltäytyy todistamasta ikänsä. Alkoholijuomien luovuttamisen yhteydessä tulee tarkastaa, ettei luovuttamiselle ole 37 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyjä esteitä.” — Tämän te esitätte poistettavaksi tästä mietinnöstä, joka enemmistöpäätöksellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksyttiin. No, varsinaisesti puheenvuorossa olin ajatellut käsitellä kolmea asiaa lyhyesti. Me tiukensimme siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sitä luetteloa, jossa on lueteltu, mihin eri paikkoihin alkoholia ei voi toimittaa. Siitähän on olemassa hallituksen pohjaesityksessä tietynlainen luettelo. Myös hallituspuolueiden vastalauseessa esitettiin tiettyä lisäystä siihen varsinkin koulujen osalta, ja sitten siellä on vielä tarkempi luettelo StV:n enemmistön tekemässä mietinnössä. Mutta totesin siellä valiokunnan keskustelussa, että tämä tulee olemaan loppuun asti vaikea asia. Tuskin kukaan pystyy kirjoittamaan semmoista pykälää, johon on täydellisesti kirjoitettu kaikki ne paikat, joihin ei saisi tai ei olisi suotavaa toimittaa ja jotka laissa kiellettäisiin. Olen itse miettinyt esimerkiksi tilannetta, että on jotkut festivaalit jossakin, jotka tapahtuvat tosiaan siis rajatulla, aidatulla alueella. Entäpä jos joku innokas nuorisojoukko haluaa kuunnella sitä musiikkia hieman festivaalialueen ulkopuolella, verkkoaidan läpihän sitä hyvin kuulee, ja he tilaavat sinne sitten etämyyntinä alkoholia? Sitä ei ole tässä erikseen kiellettyä. Tällaisia paikkoja voi omassa mielikuvituksessaan merkittävästikin keksiä lisää. Toinen asia, josta kerroin jo aiemmassa puheenvuorossani, oli minulle havainto, josta järkytyin aika lailla. Se on tämä todella laajasti sallittu markkinointi verkossa väkevienkin alkoholijuomien suhteen. Kolmantena asiana mainitsen tässä, että kyllä kannattaisi ottaa vakavasti Alkon lausunto ja siihen liittyvä lakiasiaintoimisto Boreniuksen lausunto, jossa todetaan, että hallituksen alkuperäinen esitys — ja siis vastalauseen mukainen esitys — uhkaa Alkon monopoliasemaa, mikä on ristiriidassa myös hallitusohjelman oman kirjauksen kanssa.

Arvoisa rouva puhemies! Omalääkärijärjestelmä ja hoitotakuu ovat kuin vasen ja oikea jalka. Omalääkärimalli, jota SDP tavoittelee kaikille suomalaisille ja jonka alkusanat lausuttiin edellisen hallituksen aikana elokuussa, jolloin Juha Auvisen johdolla tehtiin mietintö siitä, millainen sen tulisi Suomessa olla, edellyttää sitä, että hoitotakuu toimii, koska vain jos pääsee terveyskeskukseen, voi jatkaa hoitoa omalla lääkärillä. Mitä tulee terapiatakuuseen, niin sen ensimmäinen askel on terveyskeskukseen pääsy. Jos ei pääse terveyskeskukseen kahdessa viikossa, ei terapiatakuukaan toteudu, koska se on sen ensimmäinen askel. Tässä Helsingin Sanomissa, jossa referoitiin tätä THL:n tutkimusta, jonka ympärillä keskustelu nyt pyörii, oli toisella sivulla aivan erinomainen kirjoitus, joka meidän kaikkien tässä salissa kannattaisi lukea, ”Terveydenhuollon järkeistäminen toisi suuria säästöjä”. Sen oli laatinut Päivi Korhonen, juuri edesmennyt yleislääketieteen professori Turun yliopistosta. Siinä sanotaan, että pitäisi voimakkaasti siirtää painopiste perusterveydenhuoltoon ja nimenomaan sinne julkiseen perusterveydenhuoltoon, terveyskeskuksiin. [Puhemies koputtaa] Onko tämä hallituksen linja?

Arvoisa herra puhemies! Otin itsekin tähän puheenvuoron, ja täällä kollegat ovat todenneet jo tässä olevan kyseessä myönteinen lakiesitys, joten en käytä nyt enempää aikaa sen toteamiseen omalta osaltani. Varmistin vielä tuosta mobiilipuhelimen kalenterista, että 13.4. minulla oli itselläni tapaaminen oman kotikaupunkini Turun kaupungin työllisyysalueen johdon kanssa. Sitä edelsi sellainen keskustelu kunnallishallinnossa, jossa olin esittänyt eräitä mielipiteitä, joita lähdettiin haastamaan, ja ne tukeutuivat taas pitkälti siihen keskusteluun, jota täällä eduskunnassa olin käynyt läheisen edustajakollega Lauri Lylyn kanssa. Sitten minulle järjestettiin tällainen tapaaminen, kansanedustajana tietysti, alueemme työllisyysalueen johdon kanssa, ja kävikin ilmi, joka oli minulle uutta, koska en ole tämän kysymyksen erityisasiantuntija, että aika erilaisia toimintamalleja maan eri työllisyysalueilla näytti olevan, ja siihen pitkälti liittyi sitten se, millaisen käsityksen olin ensin saanut, joka taas ei ollut kotikaupunkini Turun malli. Mutta siinä käytiin todella perusteellinen ja hyvä keskustelu, missä opin muutaman muunkin asian, jotka eivät minulle olleet aiemmin tuttuja. Seuraan toki työttömyysprosenttia niin, että se on melkein vakioaihe kotikaupunkini valtuustossa. Kun osavuosikatsaus tulee, pyydän sen puheenvuoron, jossa viimeksikin jouduin toteamaan, että 14,9 oli itse kaupungin alueen työttömyysprosentti, eli joka seitsemäs työikäinen on työttömänä. Ne kaksi asiaa, jotka yllättivät, olivat, että kuulin ensimmäisen kerran elämässäni luvun, kuinka paljon oli yli kymmenen vuotta työttömänä olleita. Mehän puhumme usein vuoden tai kaksi vuotta työttömänä olleista ja pitkäaikaistyöttömistä. Turun kaupungissa — tai sitten, tämä pitäisi tarkistaa, oliko koko työllisyysalueen luku — 3 000 henkilöä yli kymmenen vuotta ollut työttömänä. Se oli minulle ihan käsittämätön luku, ja silloin tulee mieleen kyllä juuri nämä puolueemme puheenjohtajan Antti Lindtmaninkin viime päivinä esille nostamat terveystarkastukset, koska siinä joukossahan varmasti on suuri osa itse asiassa henkilöitä, joilla ei joko koulutus tai sitten terveys oikein mahdollistakaan työntekoa. Toinen asia, joka siinä tuli esille, josta hämmästyin ehkä vielä enemmän, oli se, että kuinka pieni prosenttiosuus siitä htv:stä, henkilötyövoimasta laskennallisesti, mitä sitten alueella oli henkilöstöä käytössä, oikeasti meni sen työpaikan etsimiseen ja järjestämiseen. Jos oikein ymmärsin, niin se oli kaksi ja puoli prosenttia. Minä olisin luullut, että siihen tulee nolla perään, vähintään 25 prosenttia, mutta se resurssi tuntui menevän siihen työvoimahallinnointiin, ei niinkään siihen aktiiviseen työvoiman etsimispolitiikkaan. Halusin nyt tässä ihan välittää ministerin kuullen nämä asiat. — Kiitoksia.

Arvoisa herra puhemies! Sanon ensiksi tärkeimmän asian, ja se on se, että minunkin mielestäni tämä on hyvä esitys. Tietenkin aina voi toivoa jotain vielä enemmän, ja jos se vielä enemmän toteutuisi, niin tässä olisi voinut olla suuremmat suojaosat tai sitten vielä suurempi mahdollisuus ylittää suojaosia. Nythän se helpotetaan sillä tavalla, että siirrytään käytännössä kuukausikohtaisesta suojaosasta kokovuotiseen suojaosaan, jolloin yhtenä kuukautena voi ylittää sen suojaosan määrän verran työtä, ja se ei sitten siihen kokonaisuuteen vaikuta. Mutta siis hyvä esitys. Haluan kertoa yhden ihan konkreettisen esimerkin, joka kuvaa sitä, että silloinkin kun me tehdään hyvää lainsäädäntöä, työnantajien ja henkilöstön pitäisi tuntea yksityiskohtia myöten, miten niitä sovelletaan. Läheiseni aikanaan siirtyi osittaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle, ja kun sellainen henkilö, joka on osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja jatkaa siis töitään sen ohella, tulee iältään siihen laskennalliseen eläkeikään, niin se osittainen työkyvyttömyyseläke muuttuu täyden työkyvyttömyyseläkkeen suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Silloin työnantaja piti itsestään selvänä, että nythän täytyy poistua sieltä työelämästä sitten, kun kerran on tullut se täysi eläke, mutta niillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämä asia ei olisi koskaan saanut sitä oikeaa valaistusta, ellen itse olisi ollut silloin Kevan työelämän kehittämistyöryhmän jäsen, jossa ihan vapaamuotoisessa keskustelussa nostin tämän asian esille ja sain siihen todella hyvän juridisen tulkinnan, joka sitten verraten suuressa kaupungissa eli Turussa johti käytännössä siihen, että osattiin tulkita oikealla tavalla näitä. Eli meidän täytyy tehdä hyviä säädöksiä, mutta meidän täytyy myös sitten kouluttaa työnantajat, työyhteisöt ja muut ymmärtämään, mistä tässä silloinkin on kysymys, koska nämä ovat aika monimutkaisia asioita. Ihan niin kuin esittelevä ministeri sanoi, tätä asiaa on aikaisemmin myös valmisteltu. Muistan ihan konkreettisesti itse, että yhtä paksuna pakettina, lineaarisen mallin nimellähän, tämä oli valmistumassa syksyn lopulla vuonna 2022, mutta kun oli se iso lakiruuhka, joka oli jäljellä olevana eduskuntakautena, tämä ei silloin päässyt enää tänne täysistunnon käsittelyyn. Hyvä, että tämä asia on nyt mahdollisesti joiltakin osin uudelleen muokattunakin tullut, ja tuemme tätä.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Viime eduskuntavaalien jälkeen sorvattiin Säätytalolla ohjelmaa tälle vaalikaudelle. Hallituspuolueilla oli kova usko, että velkaantuminen taitetaan ja Suomen talous saadaan nousuun. Lääkkeiksi valittiin suurituloisten veronkevennykset, sosiaaliturvan leikkaukset ja työmarkkinoiden sanelupolitiikka. Kuluneet kolme vuotta ovat viimeistään osoittaneet, että valittiin väärät lääkkeet. Ei tullut 100 000:ta uutta työpaikkaa, ei tullut talouskasvua, velkaantuminen ei taittunut. Tuli Euroopan epäonnistunein talouspolitiikka ja unionin korkein työttömyys. Samalla velka nousi ennätyslukemiin. Nyt ihmisiä patistetaan sosiaaliturvan ja koulutuksen leikkauksilla työpaikkoihin, joita ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Voiko suuremmin epäonnistua? [Timo Harakka: No ei kyllä voi!] Pääministeri on vakuuttanut, että sopeutustoimissa keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia, mutta monet leikkaukset ovat osuneet samoihin heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Pienituloisten määrä on kasvanut 120 000:lla, heistä 30 000 on lapsia. Epävarmuus kalvaa myös keskiluokkaa. Työttömyyden noustua lähes 350 000:een ja työttömyysturvan heikentyessä leviää pelko niidenkin keskuuteen, joilla vielä on töitä. Tällöin ei uskalleta kuluttaa kuin pakollisiin menoihin. Asuntokauppa tyrehtyy. Luottamus rapautuu. Tämä on se tuntematon jarru, joka ehkäisee nousun alkamista. Arvoisa puhemies! Hallitus vetoaa aina heikkoon suhdanteeseen ja kansainvälisiin kriiseihin. On totta, että näillä on vaikutusta energian hintoihin ja ihmisten mielialoihin, mutta ne eivät yksin selitä maamme talouden jäämistä jälkeen muusta Euroopasta. Hallituksen omat toimenpiteet ovat myös pahentaneet tilannetta. Työmarkkinapolitiikassa hallituksen koventunut linja on syönyt luottamusta. Julkisten palvelujen leikkaukset ovat lisänneet työttömyyttä. Suurituloisten veroalennukset ovat kasvattaneet valtion velkaantumista ja korkomenoja. Työttömyysturvan suojaosan poisto vähentää työvoiman tarjontaa. Terveydenhuollossa toteutetaan kummallisinta terveyspolitiikkaa ikinä. Terveyskeskusjonoja pidennetään, asiakasmaksuja korotetaan ja rahaa ohjataan satoja miljoonia yksityiseen terveydenhuoltoon muutaman isoimman kaupungin varakkaammalle väestölle. Tälle on vaihtoehto. Se on työn ja toivon vaihtoehto, luottamuksen lisäämisen vaihtoehto. SDP on johdonmukaisesti tällä kaudella, joka ikinen vuosi, esittänyt vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Niissä velkaa otetaan vähemmän mutta sopeutuksen taakka jaetaan oikeudenmukaisemmin. Kaikille vastustamillemme hallituksen leikkauksille olemme esittäneet korvaavan sopeutustoimen. Tämä on sitä oikeudenmukaisuutta, jota hallituksen politiikka ei ole ihmisille tarjonnut. Tällä rakennetaan luottamusta. SDP:n vaihtoehdossa palautamme työttömyysturvan ja asumistuen suojaosat emmekä hyväksy rajuja terveydenhuollon maksujen korotuksia. Esitämme useita toimenpiteitä asuntokaupan vauhdittamiseksi. Vihreä siirtymä ei ole meille uhka vaan mahdollisuus. [Arto Satonen: Ja mitkä olikaan säästötoimet?] Tätä on toistuvasti korostanut myös teknologiateollisuus. Siksi suuntaamme rahoitusta puhtaan energian investointeihin. [Timo Heinonen: Lisää hitasasuntoja!] Verotuksella paitsi rahoitetaan julkisia menoja puolustuksesta kirjastoihin myös vähennetään eriarvoisuutta. Siksi esitämme listaamattomien yritysten osinkoverotuksen uudistamista, yritystukien perkaamista, suurituloisten verotuksen progression pitämistä vuoden 2025 tasolla ja erityisesti hallituksen härkäpäisesti ajaman yhteisöveroalennuksen perumista. Arvoisa puhemies! Hallituksen viimeinen kehysriihi jäi näpertelyksi, vaikka tilanne olisi edellyttänyt käänteentekeviä ratkaisuja. Nyt hallitus jättää seuraajalleen perinnöksi ennätysvelkaantumisen, konkurssitsunamin ja järkyttävän korkean työttömyyden. Sama hallitus vaatii oppositiolta leikkauslistojen esittämistä ensi vaalikaudelle, vaikka se itse ei ole halukas tai kyvykäs muuta kuin kauhistelemaan edessä olevaa urakkaa maan talouden korjaamisessa. Tämä hallitus on epäonnistunut ja lyönyt hanskat naulaan. Se tarjoilee viimeisiä namuja omille eturyhmilleen. Samalla se viime töikseen tyhjentää valtion kassan ja jättää karmaisevan velkavuoren, yli 17 miljardia vuodessa, seuraajalleen. Tätä rakasta isänmaata tämä hallitus ei saa nousuun. [Minja Koskela: Ei saa seuraavakaan!] Suomi ansaitsee parempaa.

Arvoisa rouva puhemies! Olihan tuo nyt todellinen epäluottamuksen osoitus sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, jossa — niin kuin muissakin valiokunnissa — hallituspuolueilla on enemmistö, ja se kannatuspuheenvuoro tuli äsken vielä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseneltä itseltään. Kuitenkin on niin, että tällä kertaa tässä rahoituslain muutoksessa on kysymys hyvin paljon sosiaali- ja terveydenhuollon sisäisistä asioista. Siellä esimerkiksi diagnoosien käyttö, yksityissektori versus julkinen sektori, mitä diagnooseja käytetään ja muut tällaiset asiat ovat nyt keskeisesti sisällä, ja tämä on se perustelu, minkä takia nyt mietintövaliokunnan tulisi olla sosiaali- ja terveysvaliokunta. Tässä ei ole kysymys vain yleisestä rahoituslain rakenteesta, joka muuten, kun rahoituslaki säädettiin, perustui sosiaali- ja terveysvaliokunnan antamaan mietintöön, niin kuin koko se sotepaketti kokonaisuutena. Otan tästä hallituksen esityksestä esille sivun 30. Siinä on erinomainen taulukko siitä, millä tavalla nettokustannukset ovat hyvinvointialueilla kehittyneet nyt tämän kuluneen kolmen vuoden aikana, ja lukuhan on kaikille tuttu varmasti muutoinkin, ainakin niille, jotka nyt ovat täällä salissa: 11,9 prosenttia vuonna 23, 2,9 prosenttia vuonna 24 ja ennakkotieto viime vuodelta, 1,6 prosenttia. Eli todella tiukoille on pystytty saamaan tämä kehitys, siis 1,6 prosenttia, alle 2 prosentin, viime vuonna. Eli se ensimmäinen vuosi tässä oli se ongelma, 11,9 prosenttia. Kunnissa muuten samaan aikaan menot kasvoivat 10 prosenttia. En ole kuullut täällä keskusteluja, missä niin sanotusti, kuvaannollisesti, levitettäisiin tuhkaa päälle ja revittäisiin hiuksia sillä, että niin huonosti ovat nämä kunnat hoitaneet asiansa, että kustannukset ovat niin paljon nousseet. Tämä on suunnilleen samaa tasoa, lievästi korkeampi oli hyvinvointialueilla, mutta jos ajatellaan, että kunnissa tällä hetkellä käyttötalouden menoista kolme neljäsosaa kohdistuu supistuvaan väestöryhmään eli lapsiin ja nuoriin, koska koulutus on se ala, ja hyvinvointialueilla se on sitten ikääntyvä väestö ja muu väestöosa, joka kasvaa, niin tämäkin jo selittää tuon eron. Eli ongelma ei tällä hetkellä, enää kahteen vuoteen, ole ollut tämä kustannusten kasvu, vaan ongelma on tämä rahoituksen väärä rytmitys. Se tulee kieltämättä sieltä hyvinvointialueen rahoituslaista, mutta se tulee juuri sillä perusteella, minkä erinomaisessa puheenvuorossa edustaja Lyly tässä hetki sitten totesi: kun tulee kompensaatio siitä ensimmäisen vuoden suuresta alijäämästä, niin viime vuonna tuli sitten tätä ylijäämää. Haluan korostaa tätä, että kustannuskehitys on saatu kuriin, ja tarvittaessa jatkan sitten puheenvuoroa vaikka toisella puheenvuorolla, eli en tule nyt pönttöön jatkamaan. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Ihan täältä paikalta puhuen ensin muutama kommentti verotuksesta, jotka jäivät äskeisessä puheenvuorossani käymättä ajan loppuessa, ja sitten muutama kommentti täällä käytyyn keskusteluun. Meillä on paljon puhuttu erityisesti hallituksen toimesta siitä, mitenkä veronalennukset painottuvat pieni- ja keskituloisille. Katsotaanpa vähän näitä lukuja. Viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on noin 170 000 henkilöä, jotka ansaitsevat verotettavia tuloja yli 100 000 euroa vuodessa kukin, ja se yhteinen kertymä on noin 170 miljardia euroa. Siitä pääomatulojen osuus on 12 miljardia, ja muu on sitten ansio- ja palkkatuloa. Näiden henkilöiden osuus kaikista veroa maksavista on 3,3 prosenttia. No nyt tämä ryhmä, siis tämä 3,3 prosenttia, saa rahallisesti yhteensä yhtä paljon rahana veronalennusta kuin se 97 prosenttia. Se raja kulkee juuri siinä noin 9 000 euron kohdalla, niin kuin täällä on tuotu esille. Eli tietenkin voi sanoa, että lukumääräisesti veronalennukset painottuvat sinne pieni- ja keskituloisiin, mutta siellä se yksittäisen veronalennuksen suuruus on tuollaista 20—25 euron luokkaa kuukaudessa, joka sitten voi myös kompensoitua esimerkiksi tämän ammattiliittoon kuulumisen verovähennysoikeuden poistumisen myötä. Vastaavasti sitten siellä yli 9 000 euroa ansaitsevien joukossa keskimääräisen veronalennuksen keskiarvo menee ihan sinne tuhanteen euroon kuukaudessa — toki niin, että oikein suuria tuloja nauttivien osalta se on tietysti merkittävästi vielä suurempi. Eli kyllähän tämä on nyt täysin epäsolidaarista veropolitiikkaa, niin kuin jokainen ymmärtää. Tähän sitten vielä se ensi vuodelle suunniteltu yhteisöveron alentaminen, niin kyllä meillä veropolitiikassa jos missä ollaan tehty todella epäsolidaarisia ratkaisuja. Sitten vielä, sikäli kun ehdin, muutama kommentti niistä asioista, mitä täällä on tuotu esille. Edustaja Sillanpään pitkä esimerkki tästä ihmeellisestä kertomuksesta: ei hän varmaan taida itsekään uskoa siihen, ja en oikein ymmärrä, mikä yhteys sillä oli nyt käytävään keskusteluun, koska eihän kukaan Suomessa esitä mitään tuon kaltaista. Yhtä hyvin voisi sanoa, että amerikkalaisten mielestä Suomen terveydenhuoltoa kutsutaan sosialistiseksi, koska se on verorahoilla rahoitettua, niin kuin meidän koulujärjestelmäkin on. Onko se sitten huono, tämä suomalainen koulujärjestelmä tai se, että meillä ei tarvitse maksaa terveyspalveluista kuin omavastuita? Tosin niitäkin on korotettu. Mutta tätä keskustelua nyt ei kannata näiltä osin sen pidempään tässä jatkaa. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Nostan tässä esille kansanterveyden ja kouluruokailun. Niistä on pari mainintaa tässä keskustelussa jo ollut, mutta se on se oma lähestymiskulmani tässä. Kouluruokailu huolestuttaa sillä tavalla, että me tiedämme tutkimuksista, että kahdeksas‑ ja yhdeksäsluokkalaisista ja lukiolaisista yli 40 prosenttia jättää tällä hetkellä sen kouluaterian väliin. Tyttöjen osalta tämä on jopa 50 prosenttia. Olin itse 90-luvun syvän laman aikana Porin kaupungissa, joka oli teollisuuskaupunki, terveysviraston johtohenkilö, ja silloin maanantaisin kouluruokaa tarvittiin runsaasti enemmän kuin muina päivinä, koska perheillä oli oikeasti hätä työttömyyden noustessa sinne 30 prosentin luokkaan. Me olemme tänäkin päivänä Suomessa tilanteessa, jossa vähävaraisilla perheillä tekee tiukkaa riittävän aterian saaminen päivittäin. Sitten ihan pieni historia-anekdootti: Tuskin moni ehkä tietää, mikä on kouluruokailun tausta. Vuonna 1936 asetettiin kansanravitsemuskomitea, joka sääti Suomeen kouluruokailun. Taustalla oli kutsuntojen huono tilanne 20‑ ja 30-luvuilla. Jopa 40 prosenttia asevelvollisista jouduttiin hylkäämään aliravitsemuksen takia. [Puhemies koputtaa] Se johti Suomessa maksuttoman kouluruokailun käyttöönottoon ensimmäisenä maana maailmassa.

Arvoisa rouva puhemies! Olen täällä täysistunnossa herkällä korvalla kuunnellut useita kertoja keskusteluja, joissa puhutaan digiköyhyydestä eli siitä, että melko yllättävän suurellakin osalla Suomen kansalaisista on tilanne se, että he eivät suinkaan ole niitä kansalaisia, joista joskus sanotaan, että he surffaavat digitalisaation aallonharjalla. Eli kyse ei ole nyt vain erityisryhmistä, vaan esimerkiksi tuossa edustaja Kontulan puheenvuorossa eriteltiin hienolla tavalla, minkälaisista erilaisista ryhmistä voi olla kysymys: ikääntyneistä tai muuten vähän eri tavalla elävistä ihmisistä tai niin, että jotkut osaavat käyttää jotain palvelua, mutta se ei ole taas sama kuin että he olisivat täysin digitalisoituneet, jos käytän tällaista ilmaisua. Meillä oli tänään tuossa puolenpäivän aikaan valtiovarainvaliokunnassa käsittelyssä Verohallinnon osalta jo erillislainsäädäntöä, joka liittyy nyt tässä käsittelyssä olevaan yleislakiin, jonka seurauksena tilanne tulee olemaan sellainen, että erilaiset verotusta koskevat tiedot tulevat sitten sinne OmaVeroon ja henkilö ei saa sinänsä mitään herätettä niistä, vaikka olisi sinne itse ilmoittanut, että haluaa ne edelleen vaikkapa postitse. Jos olet sitten vaikkapa sen verran kokenut, että olet siellä käynyt jotain erityisasiaa katsomassa tai kerran vuodessa sitä niin sanottua veroilmoitusta tai -selvitystä tuossa toukokuulla tehdessä käynyt, niin sitten voi mennä monta kuukautta, että ei ole käynyt, ja silloin Verohallinto automaattisesti ikään kuin reagoi sillä tavalla, että henkilö ei ole enää ikään kuin sellaisen postituksen piirissä. Siellä aivan varmasti tulee käymään niin, että ihmisille tulee taloudellisia haasteita tässä, eli sinne tulee maksettavaksi jotain veroja tai muita, joista ei sitten ole sillä tavalla tietoinen kuin pitäisi olla. En nyt itse katso olevani tässä ryhmässä, mutta täällä olen kuullut hyvin monia keskusteluja, joissa ei ole ollenkaan ollut mitään hallitus—oppositio-asetelmaa: esimerkiksi kokoomuksen edustaja Pauli Kiuru on usein puhunut tästä, perussuomalaisten keskuudesta olen kuullut puheenvuoroja. Olen itse kovasti miettinyt, mitä kaikkea meidän pitäisi tehdä, jotta me tästä digiköyhyydestä pääsisimme eroon. Erilaiset monipalvelupisteet, erilainen kouluttautuminen, siitä huolehtiminen, että yhteydet ylipäätänsä ovat toimivat, järjestöjen käyttäminen tässä, palveluiden suunnittelu yhdessä kansalaisten kanssa ovat niitä keinoja, mutta ainakaan ei nyt pitäisi tehdä niin, että me heikennämme tilannetta nykyisestä. Kyse on oikeasti puolesta miljoonasta, jopa 600 000—700 000 ihmisestä, ei vain jostain muutamasta 10 000:sta.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Vuornos ei konkreettisesti vastannut siihen kritiikkiin, mitä minä esitin, koska en puhunut kahvilapalveluista vaan puhuin nimenomaan tätä nyt käsillä olevaa asiaa hyvin lähellä olevasta toiminnasta, joka on yliopistollista, ympärivuorokautista, vaativaa erikoissairaanhoitoa, jota muun muassa HUS tai Pirkanmaan hyvinvointialue tai Varsinais-Suomen hyvinvointialue harjoittavat, ja siellä, tiedämme, että itse asiassa tietyille asioille juuri tämänkaltainen poikkeus olisi nyt perusteltu. Mitä tulee tähän pesula-asiaan, niin en ota siihen muuta kannanottoa kuin että muistan sen ajan, jolloin se oli HUSin, Helsingin kaupungin ja Espoon kaupungin omistama, ja silloin kaikki oli tietysti kunnossa. Olen vähän samaa mieltä, että nämä promillen suuruiset osuudet ovat pikkuisen kummallisia.

Arvoisa rouva puhemies! Pyysin puheenvuoron edustaja Vuornoksen käyttäessä omaa puheenvuoroaan. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos joku täällä on sanonut suunnilleen saman asian kuin se, jonka itse olen aikonut sanoa, niin ei sitä nyt syytä ole toistaa niin moneen kertaan. Tässä edellä edustajat Räsänen ja Lyly sanoivat suunnilleen sen tärkeimmän sisällön, mitä tässä omaa puheenvuoroa varatessani olin ajatellut. Mutta semmoisen lisäyksen teen vielä tähän keskusteluun hankintalain ja sitten näitten poikkeusten suhteesta, että vaikka meillä nyt ovat ne kuulemiset meneillään, sehän tarkoittaa, että se ei ole se julkinen vaihe tässä asioiden käsittelyssä, enkä sen takia referoi nyt konkreettisesti yhtäkään asiantuntijalausuntoa hankintalain kuulemisissa, mutta jo julkisen tiedon perusteella ja asiassa julkisuudessa tapahtuneen hankintalain käsittelyn yhteydessä, kun tarkastellaan sen suhdetta sosiaali- ja terveydenhuoltoon, tiedämme, että siellä esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö on ollut eräistä asioista hyvin kriittinen, koska varsinkin vaativassa erikoissairaanhoidossa, joka on hyvin yliopistollista ja sillä tavalla tulee lähelle noin ajatuksellisesti esimerkiksi supertietokonetta, on asioita, joissa hankintalain nyt esillä oleva hallituksen esitys juuri tämän kymmenen prosentin ja sitten näiden ulosmyyntirajojen kanssa tulee aiheuttamaan rikkoutumista nykyiseen järjestelmään, mikä vähentää yhteistyötä. Yhteistyö taas on tehokkuuden edellytys Suomessa nimenomaan vaativassa erikoissairaanhoidossa. Tämän halusin lisätä puoluetovereitteni äsken esittämään kritiikkiin tässä yhteydessä.

Arvoisa rouva puhemies! Me olemme paljon keskustelleet täällä soteuudistuksesta ja hyvinvointialueiden rahoituksesta ja tulemme ennusteen mukaan aika paljon siitä vielä tänäkin keväänä keskustelemaan. Nyt otan tässä eräitä hajahuomioita tähän rahoitukseen liittyen, mutta ihan ensimmäiseksi haluan tässä todeta, että yritin äkkiä kaivaa muistilokeroitani, ja minun omien tulkintojeni mukaan soteuudistus ja siitä käytävä keskustelu varsinaisesti alkoi silloin, kun eduskunnan nyt tässä istuva varapuhemies peruspalveluministerinä muistaakseni 29.8. vuonna 2008 avatessaan yliopistollisten sairaanhoitopiirien yhdessä järjestämän koulutustilaisuuden otti esille, että Suomessa muuten tarvittaisiin tällainen soteuudistus. Minä olen katsonut, että siitä tämä keskustelu on alkanut, ja sen vaiheita en tässä käy läpi, mutta siihen pari tuntia sitten tapahtuneeseen keskusteluun tässä salissa haluaisin viitata, että kyllä minulle on muodostunut käsitys siitä, että kaikki puolueet, jotka meillä täällä ovat edustettuina, ovat yhtä mieltä siitä, että aikaisempi kuntapohjainen malli ei olisi se, jolle me olisimme voineet tämän rakentaa. Sitähän yritettiin jossain vaiheessa rakentaa sitten suurimpien kuntien varaan, mutta siitä oli tulossa todellisia hallintohimmeleitä. Sanoisin vaikkapa tässä, kun edustaja Hänninenkin on paikalla, että Oulun kaupunki olisi siinä mallissa vastannut koko Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä ja kaikkien niiden 28 muun Pohjois-Pohjanmaan kunnan sosiaali- ja terveysperuspalveluista, ja siitä olisi tullut hyvin mielenkiintoinen hallinto- ja rahoitusmalli. Mutta jätetään näiden muistelut ihan nyt tässä sovinnolla sikseen. Haluan vielä palata tähän nyt tehtyyn esitykseen, josta siinä lyhyessä, minuutin mittaisessa puheenvuorossani annoin positiivisen kannan. Kun muutama oppositiopuolueiden edustaja tuli minulle sanomaankin, että mistäs nyt niin kuin kello soittaa, kun totesit niin positiivisesti tuossa, niin tietysti minuutin puheenvuorossa halusin nostaa sen tärkeimmän asian esille, ja se oli tietenkin se, että tämä vuoden 26 perälauta ja siitä luopuminen oli hyvä asia, ja vaikka sitten aika myöhään, jopa voidaan sanoa kaksi ja puoli vuotta myöhemmin kuin mitä tässä salissa alun perin jo esitettiin, tämä esitys tehtiin, niin se on hyvä, että tehtiin. Mutta jos puheenvuoro olisi silloin ollut pidempi, niin kuin se tässä nyt on mahdollista, niin olisin toki mielelläni jatkanut siitä, että siinä lakiesityksessähän, joka nyt on viime viikon maanantaina laitettu lausuntokierrokselle ja on sitten puoliväliin maaliskuuta mennessä tuolla kentällä lausuttavana, tehdään taas käytännössä suoranainen 392 miljoonan euron leikkaus. Se tehdään niin, että meidän nykyisessä rahoituslaissamme alun perin oli keskimäärin yhden prosentin arvio palvelutarpeen vuotuisesta kasvusta ja se lakisääteisesti rahoitetaan, eli käytännössä tuollainen 250—260 miljoonaa euroa näiltä osin lisätään siihen seuraavan vuoden rahoitukseen ja sitten vuosien 23 ja 24 jälkeen eli vuonna 25 sitä alennettiin 0,8 prosenttiyksikköön, mutta toisaalta sitten annettiin 0,2 prosenttiyksikköä muutostukea alueelle, eli käytännössä kuitenkin edelleen yksi prosentti. Nyt tämä muutostuki, tämä 0,2 prosenttia, otetaan pois ja sitten se 0,8 alennetaan 0,6:een. Tämä on sellainen tasainen leikkaus, joka kohdistuu sitten kaikille hyvinvointialueille. Sitten siellä on toisena osana tämä siirtymätasausjärjestelmän tietyllä tavalla lakkauttaminen siihen vuoden 29 tilanteeseen. Näiden yhteisvaikutus valtiontalouteen on säästöä 392 miljoonaa euroa, eli sen verran annetaan hyvinvointialueille vähemmän rahaa. Sitten siinä lakiesityksessä on viisi kuusi muuta asiaa, mutta ne ovat valtiontaloudellisesti kustannusneutraaleja. Joku alue voittaa, joku häviää, kun tiettyjä parametrejä muutetaan, mutta valtiontalouden kannalta ne ovat tällaisia. Vielä ihan lyhyesti tuohon alueiden lukumäärään, kun se nousi siinä Erholan johtaman työryhmän raportissa esille, ja siitähän me varmasti tulemme täällä tulevina vuosina keskustelemaan: Minä kiinnitin itse huomiota siihen, että varsinkin julkisessa tiedotuksessa silloin todettiin, että kun Suomen alueiden lukumäärää, 22:ta aluetta ja sitten HUS-yhtymää, verrataan muihin maihin, niin meillä on väestöpohjaamme nähden poikkeuksellisen paljon alueita. Tässä on yksi mutta: kun tehdään vertailua muihin maihin, niin missään muualla maailmassa ei olekaan terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja pelastuspalvelun alueita, vaan ne ovat puhtaasti terveydenhuollon alueita. Terveydenhuollon osuushan on 57 prosenttia hyvinvointialueiden kokonaisrahoituksesta, ja sitten 41 prosenttia on sosiaalipalvelut, ja sitten siitä tulee 2—2,5 prosenttia sinne pelastuksen osalle. Mutta jos tässä olisi kyseessä pelkästään terveydenhuolto, niin olisin ihan valmis itse ajattelemaan, että tietyllä tavalla viiden alueen malli voisi olla toimiva, mutta kun ajattelen sosiaalipalvelujen sisältöä — kotipalvelua, vammaispalveluja, lastensuojelua, vanhustenhuoltoa — niin se on selvästi erityyppistä kuin terveydenhuolto, jossa suuruuden ekonomiasta on ihan oikeata näyttöä. Nyt herätänkin kysymyksen siitä, onko kenties joku, joka nyt on sanonut, että Suomessa pitää mennä vähempään määrään alueita, ajatellut sitten, että se koskisikin vain terveydenhuoltoa, jolloin nousee kysymys siitä, palautetaanko sitten sosiaalipalvelut sinne kuntiin päin takaisin. Kysyin tätä välittömästi, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnalla oli mahdollisuus tässä haastatella työryhmän puheenjohtaja Erholaa, ja hän sanoi, että ei missään nimessä olla näin ajateltu, vaan kyllä halutaan pitää tämä kansainvälisesti ainutlaatuinen sotekokonaisuus yhtenä kokonaisuutena. Mutta halusin tämän nostaa esille, että tämä erottaa meidän aluekeskustelun kaikkien muiden maiden tilanteesta. Tanskassahan tehtiin nyt erittäin mielenkiintoinen reformi. Siellä on vaaleilla valittu neljän alueen päättäjät, joille valtio antaa rahat, mutta he ottivat uuden tason käyttöön: 20 aluetta niiden neljän alla, jolloin ne neljän alueen päättäjät delegoivat rahan alaspäin sinne lähemmäs kenttää keskussairaalatasolle, näille pienemmille alueille. — Tällä kertaa tämän verran. Kiitoksia.