Meri Leena

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvostan sitä, että täällä ovat varmasti paikalla ne ihmiset, joita tämäkin asia kiinnostaa. Tosiaan eläintenpitokiellosta on nyt muistettava, että kysymys on siitä turvaamistoimesta, että se eläin on turvassa ihmiseltä, joka on väkivaltainen tai pahoinpitelee tai on itse niin huonossa kunnossa, että hän tarvitsee terveydellistä tukea, kuntoutusta itse, jolloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei voi silloin huolehtia eläimestä. Sitten taas toisaalta, jos kunto paranee tai tilanne muuttuu, eläintenpitokielto päättyy, siihen voi hakea kumoamista. Elikkä on ratkaisukeinoja, mutta tässä suojellaan sitä puolustuskyvytöntä eläintä, joka ei itse voi pirauttaa jonnekin ja sanoa, että minä haluaisin täältä nyt pois. Se on meidän tehtävä. Nyt on hyvä muistaa, että tämä on rikosoikeusmuutos, elikkä tässä ei nyt ole kysymys valvontaeläinlääkärien toimenkuvan muutoksesta tai sen tyyppisistä asioista. Ne kuuluvat maa- ja metsätalousministeriöön, mutta tiedän, että Ruokavirasto on kiinnittänyt huomiota koulutukseen, ohjaa siis näitä valvontaeläinlääkäreitä koulutukseen ja yhdenmukaisiin ohjeisiin, koska totta kai pitää selkeästi kirjata asiat ja ei voi mitään ylilyöntejä tulla. Mutta se viesti, mitä itse saan ja mitä mediasta luen, on kyllä se, että ei puututa, että käydään kymmeniä kertoja, annetaan ohje ja ohje ja ei mikään muutu. Enemmän tämäntyyppistä palautetta tulee, ja tämä on se asia, mihin puututaan. Jotta vältytään siltä ajatukselta, että tämä rangaistus tästä rikkomisesta olisi kiristetty mistään muusta syystä kuin sen takia, että pelkkä sakko ei ole enää oikeudenmukaisessa suhteessa siihen menettelyyn: vanhastaan on ollut sakko, mutta ajattelu eläimistä on muuttunut niin paljon, että sitä ei voi enää pitää asianmukaisena. Ja kun vertaa vielä muihin turvaamistoimiin ja niiden rikkomiseen, esimerkiksi liiketoimintakieltoon tai muihin, niin se on siinä mielessä oikeassa suhteessa. Tänään on hieno päivä tuoda tämä, tänään oli nimittäin Hevosvaltiopäivät. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus varmistaa, että muun muassa pakkokeinolaki tukee rikostorjuntaa riittävällä tavalla, arvioidaan jälkikäteen ilmoitettavan kotietsinnän säätäminen ja hallitus mahdollistaa nykyistä laajempien salaisten pakkokeinojen käytön rikollisjengeissä aktiivisesti toimivan henkilön kohdalla. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaankin lainsäädäntöön lisättäväksi säännökset salaisesta paikkaan kohdistuvasta etsinnästä ja osallistuvan tietolähteen käytöstä. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että ampuma-aserikos lisättäisiin ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaksi perusterikokseksi. Kyse on merkittävästä ja tarpeellisesta pakkokeinolain muutosesityksestä erityisesti vakavien rikosten selvittämistoimivaltuuksien parantamiseksi. Yhteiskunnan intressi selvittää rikos on sitä suurempi, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Esityksessä ehdotetut lainsäädäntömuutokset antavat toimivaltaisille viranomaisille kaivatut lisämahdollisuudet selvittää vakavia rikoksia. Toimintaympäristö erilaisine uusine toimintamahdollisuuksineen rikosten toteuttamiseksi on muuttunut. Esityksen tavoitteena on saattaa viranomaisten keinot hieman lähemmäs sitä toimintatasoa, jolla rikolliset esimerkiksi toimintaympäristön muutoksen ansiosta pystyvät toimimaan. Usein tuntuu, että he ovat aina vähän edellä, mutta me tulemme vahvasti perässä. Lisäksi pakkokeinolain mukaisia vangitsemisen edellytyksiä selkeytettäisiin ottaen huomioon kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö. Muun ohella korkeimman oikeuden keväällä 24 antaman ratkaisun mukaisesti lakia selkeytettäisiin siten, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen edellyttäisi aina jonkun pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Vaikka vangitseminen edellyttäisi jatkossa rikoksen vakavuudesta riippumatta jonkin erityisen edellytyksen käsilläoloa, esityksessä korostetaan tästä huolimatta sitä, että rikoksen vakavuus ja odotettavissa olevan rangaistuksen pituus olisivat vangitsemisen edellytyksiä koskevassa arvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä, jotka voisivat vahvasti osoittaa yhden tai useamman erityisen edellytyksen käsilläoloa. Esityksessä todetusti ylitörkeiden rikosten osalta jo rikoksen vakavuuden voidaan lähtökohtaisesti katsoa muodostavan vahvan perustan vangitsemiselle, eikä karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaarasta edellytettäisi yhtä vahvaa selvitystä kuin tehtäisiin lievempien rikosten kohdalla. Tämä on hyvin loogista. Mainittakoon selvyyden vuoksi, että oikeustila ei syntynyt edellä viitatun korkeimman oikeuden ratkaisun johdosta, vaan käytäntö on muotoutunut jo aikaisemmin ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Viitatussa korkeimman oikeuden ratkaisussa käytännössä muistutettiin tästä ja huomioitiin lain epäselvyys tältä osin, että rikoksesta todennäköisin syin epäillyn vangitseminen ei voisi perustua pelkästään rikoksen vakavuuteen vaan edellyttäisi aina jonkin pakkokeinolaissa määritellyn erityisen edellytyksen, kuten karttamis‑, sotkemis‑ tai jatkamisvaaran, käsilläoloa. Jatkossakin on tärkeää, että esitutkintaviranomaiset vaatimuksissaan perustellen vetoavat jatkamis‑, karttamis‑ ja sotkemisvaaraan. On hyvä huomata, että esityksessä ehdotetaan lisäksi täydennettäväksi vangitsemisen edellytyksiä täysin uudella vangitsemisperusteella, joka tulisi sovellettavaksi, kun rikoksesta epäillyn henkilökohtaisten olosuhteiden tai muiden seikkojen perusteella olisi syytä epäillä, että hän aiheuttaisi vaaraa jonkun hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämän uuden vangitsemisperusteen arvioinnissa keskeisessä asemassa olisivat muun muassa rikoksesta epäillyn henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tämän käyttäytyminen ja yhteydet rikollisjoukkoon, sekä epäiltyyn rikokseen ja teko-olosuhteisiin liittyvät tekijät, kuten teon kohdistuminen puolustuskyvyttömään tai epäillylle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön. Perusteen soveltaminen ehdotetaan rajattavaksi ylitörkeisiin rikoksiin eli niihin, joissa rikoksesta säädetty vähimmäisrangaistus olisi vähintään kaksi vuotta vankeutta. Eräissä vertailumaissa onkin säädetty vangitsemisesta vastaavin turvallisuusperustein. Tämä löydettiin virkavalmistelussa kansainvälisistä oikeuskäytännöistä meille uudeksi vangitsemisperusteeksi. Esityksen tarkoituksena onkin selkeyttää lainmukaisia vangitsemisen edellytyksiä huomioiden edellä mainittu kansainvälinen ja kansallinen oikeuskäytäntö sekä turvata vangitsemisen mahdollisuus vakavien rikosten osalta. Muutosehdotuksella ei vaikeuteta vangitsemista nykyisestä tilanteesta vaan päinvastoin selkeytetään lainsäädäntöä, jotta vangitseminen olisi mahdollista aina silloin, kun edellytykset sille täyttyvät, tietysti huomioiden vielä tämä uusi vangitsemisperuste. Lausuntokierroksella useat lausunnonantajat pitivät ehdotuksia ja esityksen tavoitteita joko kokonaisuudessaan tai tietyiltä osin kannatettavina, perusteltuina ja laadukkaasti sekä huolellisesti kirjoitettuina. Tämä on erinomainen lähtökohta pakkokeinolain muutoksia koskevalle hallituksen esitykselle ja eduskuntakäsittelylle. Esityksessä ehdotettavilla lainmuutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä viranomaisvaikutuksia, mutta luonnollisesti uusi sääntely toimivine toimintatapoineen edellyttää tietynasteista panostusta ja tietysti henkilöstön koulutusta. Arvoisa puhemies! Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Järjestäytyneen rikollisuuden ja muun vakavan rikollisuuden kielteiset vaikutukset yhteiskunnalle ovat ilmeiset. Esitetyt muutokset korostavat hallituksen tavoitteita parantaa toimivaltaisten viranomaisten rikostenselvittämismahdollisuuksia ja siten parantaa yhteiskunnan turvallisuutta. Se on ollut tällä hallituskaudella koko ajan takaraivossa: yhteiskunnan turvallisuus. Rikostorjunnan tehostamisella voidaan ennakollisesti estää vakavia perusoikeuksiin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Samoin rikosten selvittäminen on tavoite, jonka saavuttamista yleinen etu ja yhteiskunnallinen intressi voimakkaasti edellyttävät. Esitettyjen lainmuutosten ehdotetaan tulevan voimaan tämän vuoden kuluvana syksynä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvistä puheenvuoroista. Se on juuri näin, että tämä maailma muuttuu valtavalla vauhdilla, ja erityisesti kyberturvallisuus on sellainen, että tuntuu, että jatkuvasti tieto, osaaminen ja ohjelmistot kasvavat sitä vauhtia, että lainsäätäjillä on kiirettä pysyä perässä. Minusta tässä hallituksen esityksessä on tosi hyviä esimerkkejä. Jos haluatte katsoa — tämä on lyhyt esitys, mutta sitäkin enemmän asiaa — sivulla 12 on hyviä esimerkkejä, minkälaisia nämä voisivat olla. Toki OTKES ei tee minkäänlaista oikeudellista arviota. Se kuuluu sitten poliisille tai muille valvontaviranomaisille. Mutta he voivat löytää sieltä semmoisia käytäntöjä, mitä on voitu tehdä ehkä väärin ja mitä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Täällä on hyviä esimerkkejä ikävistä tilanteista, joita voisi tulla esimerkiksi juuri potilastietojärjestelmän osalta. Sitten täältä vesihuollosta on esimerkiksi juuri näin, että esimerkiksi automatiikkaan perustuva vesikemikaalien annostus hakkeroitaisiin ja saataisiin epäkuntoon ja sitten sieltä tulisikin vääränlaista annostusta. Se voisi olla vakava terveydellinen uhka, niin että miten voimme suojautua? Se on tosi tärkeätä, että on toimivaltuuksia. Tämä hallitus on paljon tehnyt kyllä meidän sisäisen turvallisuuden ja yleensä tutkinnan ja monien, monien asioiden eteen. Vaikka tässä välillä keskustelemme vaikeista asioista ja käymme kiivasta keskustelua, niin on kiva huomata, että te muistatte välillä kiittääkin näistä äärimmäisen tärkeistä esityksistä. Olen sen pannut merkille ja kiitän, että saan kannustusta ja saamme kannustusta, niin kuin ministeri Grahn-Laasonen tuossa äsken. Myös se on tärkeää, ettei aina vain ole sitä, että ei ole hyvä asia. — Kiitos. [Jani Kokko: Hallituskin tekee joskus jotain oikein! — Sari Sarkomaa: Ministeri Meri tekee hyvää työtä!]

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tietosuojalainsäädännön rikkomisesta voitaisiin määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu jatkossa yksityissektorin lisäksi myös julkiselle sektorille. Kyseessä on merkittävin tietosuojalakiin ja rikosasioiden tietosuojalakiin esitetty muutos niiden voimaantulon jälkeen. Esitys perustuu hallitusohjelmakirjaukseen, jonka mukaan säädämme hallinnolliset sakot tietosuojaloukkauksista koskemaan julkista ja yksityistä sektoria yhtäläisesti ajatuksella samat säännöt kaikille. Hallituksen esityksen lähtökohta on, että tietosuojalainsäädännön rikkomuksesta seuraamus tulee voida kohdistaa siihen tahoon, joka on vastuussa rikkomuksesta, myös silloin, kun se on viranomaisen vastuulla. Samalla esityksen tavoitteena on varmistaa nykyistä tehokkaampi ja tarkoituksenmukaisempi EU-oikeuden täytäntöönpano. Viranomaiset ovat perustuslaista ja muusta viranomaisia koskevasta lainsäädännöstä johtuen perustellusti eri asemassa kuin yksityiset yritykset. Tietosuojalainsäädännön nykyisiin seuraamussäännöksiin liittyy kuitenkin haasteita. Tämän esityksen taustalla on se, että nykyiset säännökset kohdistuvat viranomaisiin ja yksityisiin eri tavoin myös silloin, kun ne hoitavat samaa tai samankaltaista tehtävää. Kyse on erityisesti niistä tilanteista, joissa yksityiselle taholle on laissa säädetty tehtäväksi hoitaa julkista hallintotehtävää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi terveydenhuollossa ja opetuksessa tapahtuvat tehtävät. Voimassa olevan lain säännökset tarkoittavat käytännössä, että seuraamusmaksu voidaan määrätä julkista hallintotehtävää hoitaville yksityisille mutta ei vastaavia tehtäviä hoitaville viranomaisille. Esimerkiksi yksityinen lääkäriasema ja julkinen terveyskeskus käsittelevät samoja potilastietoja ja noudattavat samaa lakia, mutta seuraamukset poikkeavat tällä hetkellä. Yksityinen lääkäriasema voi saada seuraamusmaksun, julkinen terveyskeskus ei. Viranomainen voi myös delegoida itselleen kuuluvia rekisterinpitäjän tehtäviä yksityisille henkilötietojen käsittelijöille. Ongelmallisena voidaan pitää sitä, että yksityiselle henkilötietojen käsittelijälle voitaisiin lähtökohtaisesti määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta viranomainen ei voisi saada seuraamusmaksua, vaikka se olisi viime kädessä rekisterinpitäjänä vastuussa rikkomuksesta. Ehdotetut seuraamusmaksuja koskevat säännökset koskisivat pääsääntöisesti kaikkia viranomaisia ja muita julkissektorin toimijoita sekä julkista hallintotehtävää hoitavia yksityisiä. Säännöksiin ehdotetaan kuitenkin eräitä välttämättömiä poikkeuksia, joita ovat muun muassa tuomioistuin ja eduskunnan virastot. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen yksi tavoitteista on se, että seuraamus kohdistuisi siihen tahoon, joka on vastuussa. Hallituksen esittämät seuraamusmaksut ovat myös EU:n tietosuojalainsäädännön juridisen arvioinnin perusteella tarkoituksenmukainen seuraamusvaihtoehto, kun viranomainen on rekisterinpitäjänä vastuussa tietosuojaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Tämä johtuu viime kädessä siitä, että tietosuojalainsäädännön velvoitteet koskevat viime kädessä rekisterinpitäjiä, joita siis voivat olla sekä viranomaiset että yksityinen viranhaltija. Voimassa olevia viranomaisia ja muita julkishallinnon toimijoita koskeva järjestelmä perustuu oleellisin osin laajaan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen. Tämä tarkoittaa yksittäisen viranhaltijan henkilökohtaista rikosoikeudellista vastuuta. Hallinnollinen seuraamusmaksu sen sijaan kohdistetaan suoraan organisaatioon. Hallinnollisia seuraamusmaksuja koskevissa säännöksissä lähtökohtana olisi se, että viranomaisen organisaatiosta ei ole tarpeen osoittaa yksittäisestä rikkomuksesta vastuussa olevaa viranhaltijaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei rikosoikeudelliselle virkavastuulle olisi edelleen tarvetta myös näissä yhteyksissä. Hallituksen esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa sitä järjestelmää, että seuraamus voidaan kohdistaa edelleen yksittäiseen viranhaltijaan rikoslain perusteella silloin, kun on kyse esimerkiksi virkavelvollisuuden rikkomisesta, johon viranhaltijan voidaan osoittaa syyllistyneen tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Yleinen tietosuoja-asetus sallii sen, että jäsenvaltiot käyttävät liikkumavaraa ja sulkevat viranomaiset ja julkishallinnon elimet seuraamusmaksujen soveltamisen alan ulkopuolelle. Suomi on voimassa olevassa lainsäädännössä käyttänyt tätä liikkumavaraa. Yhteiskunta on kuitenkin kehittynyt tietosuojalainsäädännön voimaantulon jälkeen. Digitalisaation lisääntymisen myötä julkissektorin ja yksityissektorin erot henkilötietojen käsittelyssä eivät ole enää yhtä selviä ja myös julkisten palveluiden tuottamisessa hyödynnetään samoja teknisiä ratkaisuja kuin yksityisellä sektorilla. Kansalaiset eivät voi itse päättää, käsitteleekö viranomainen heidän henkilötietojaan ja miten paljon ja millä tavoin niitä käsitellään. Se, että viranomaisiin kohdistuisi mahdollisuus viimesijaisena keinona määrätä tällainen sanktioluontoinen seuraamus eli hallinnollinen seuraamusmaksu, on omiaan lisäämään luottamusta lainmukaiseen henkilötietojen käsittelyyn julkisten palveluiden tarjoamisen yhteydessä. Tämä on erittäin tärkeää. Seuraamusmaksu voitaisiin määrätä lähtökohtaisesti samoin edellytyksin kuin yksityissektorilla. Maksua määrättäessä olisi kuitenkin nimenomaisesti varmistuttava siitä, että se on oikeassa suhteessa viranomaisen kokoon ja taloudelliseen asemaan. Maksujen enimmäismäärät olisivat selkeästi alemmat kuin suoraan tietosuoja-asetuksen nojalla määrättävien maksujen enimmäismäärät. Maksu olisi myös tarkoitettu viimesijaiseksi toimenpiteeksi huomioiden rikkomuksen vakavuuden ja sen, riittävätkö asiassa muut toimenpiteet. Näillä rajauksilla huomioidaan viranomaisten toiminnan erityislaatuinen luonne. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan useita muutoksia asunto-osakeyhtiölakiin. Tavoitteena on varmistaa, että yli 15 vuotta vanha sääntely vastaa tämän päivän asumisen ja toimintaympäristön tarpeita. Ehdotuksilla vahvistetaan taloyhtiöiden kykyä puuttua häiriöihin, helpotetaan hallittua alasajoa ja täsmennetään konkurssitilanteisiin liittyviä kysymyksiä. Samalla selkiytetään lyhytaikaisen vuokrauksen pelisääntöjä niin, että toiminta on mahdollista, mutta häiriöihin voimme puuttua nykyistä tehokkaammin. Näin myös hallitusohjelmassa haluttiin tämä asia tasapainottaa. Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä vastataan oikeusministeriön osalta hallitusohjelmakirjaukseen, että lyhytaikaisen vuokraustoiminnan edellytykset varmistetaan, mutta samalla mahdollistetaan nykyistä parempi puuttuminen havaittuihin ongelmiin. Esityksessä sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi sen selventämiseksi, että hallintaanottoa voidaan käyttää keinona puuttua lyhytvuokrauksesta aiheutuvaan haittaan. Ehdotus mahdollistaisi nykyistä paremman puuttumisen sellaiseen asuinkäytöstä poikkeavaan lisäkustannukseen tai haittaan, jota yhtiölle, osakkeenomistajalle tai asukkaille aiheutuu. Säännös toisaalta helpottaisi lain lukemista sen johdosta, että lyhytvuokrauksen sallittavuudesta asunto-osakeyhtiölain kannalta on ollut epäselvyyttä. Toisaalta sääntelyllä varmistettaisiin, että kukin osakkeenomistaja voi käyttää osakehuoneistoaan haluamallaan tavalla asumiseen ja siihen rinnastuvaan käyttöön. Laissa ehdotetaan säädettäväksi osakkeenomistajien velvollisuudesta antaa yhtiölle tarvittavia tietoja lyhytvuokralaisesta. Näin yhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää, onko lyhytvuokrausta harjoittanut osakkeenomistaja itse järjestänyt toimintansa riittävän huolellisesti vahinkojen minimoimiseksi. Lisäksi tietojen perusteella taloyhtiöllä olisi paremmat edellytykset selvittää sitä, kehen osakehuoneiston käyttäjään mahdollinen vahingonkorvausvaatimus on syytä kohdistaa. Esityksessä ehdotetaan myös muita täsmennyksiä osakehuoneiston hallintaanottoperusteisiin, jotta yhtiöllä on käytössään riittävät keinot turvata asumisrauha ja asumisviihtyvyys. Tavoitteena on, että sääntely mahdollistaa jatkossa puuttumisen sellaisiin vähäistä suurempiin häiriöihin tai haittoihin, jotka jäävät nyt voimassa olevien hallintaanottoperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Ensinnäkin hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi siten, että terveyden säilyttämiseksi säädetyn tai määrätyn rikkominen voi olla peruste osakehuoneiston ottamiselle yhtiön hallintaan. Säännöksestä seuraisi, että esimerkiksi tupakkalain perusteella määrätyn tupakointikiellon rikkominen olisi asunto-osakeyhtiölaissa säädetyin edellytyksin huoneiston hallintaanoton peruste. Rikkomuksen vähäistä suurempaa merkitystä arvioidaan aina tietysti tapauskohtaisesti. Toiseksi hallintaanottoperusteita ehdotetaan täydennettäväksi uudella häiritsevän elämän viettämiseen tai järjestyksen rikkomiseen rinnastuvan erittäin painavan syyn perusteella. Tällä mahdollistetaan osakehuoneiston ottaminen yhtiön hallintaan myös silloin, kun osakkeenomistajan vieraana yhtiön rakennuksessa tai kiinteistöllä vierailevat henkilöt aiheuttavat toistuvasti muille osakkeenomistajille haittaa ja häiriötä tai vahinkoa yhtiön omaisuudelle. Hallintaanottomenettelyä koskevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi erityisesti varoituksen ja hallintaanottopäätöksen sähköistä tiedoksiantoa koskevilla säännöksillä. Tavoitteena on tukea sähköisten menettelytapojen käyttöä. Asunto-osakeyhtiön hallitun alasajon mahdollisuuksia ehdotetaan parannettavaksi selventämällä ja keventämällä yhtiön selvitystilaan asettamista ja kiinteistö- ja rakennusomaisuuden luovuttamista koskevia säännöksiä. Tarkoituksena on varmistaa, että yhtiökokouksen päätös selvitystilasta ja luovutuksesta olisi käyttökelpoinen keino yhtiön toiminnan päättämiseksi silloin, kun toiminnan jatkamisesta aiheutuisi osakkeenomistajille huomattavaa taloudellista vahinkoa. Päätöksentekoa kevennetään luopumalla riippumattoman asiantuntijan lausunnosta. Yhtiökokoukselle olisi sen sijaan toimitettava riippumattoman asiantuntijan arvio yhtiön osakkeiden ja osakeryhmien käyvistä arvoista sekä yhtiön rakennusten ja kiinteistöjen kunnossapitotarpeista päätöstä seuraavien vähintään 10 vuoden aikana. Lisäksi laissa ehdotetaan säädettäväksi yhtiön ja osakkeenomistajien kunnossapitovastuun rajoittamisesta selvitystilaa ja luovutusta koskevan päätöksen jälkeen vain asumisen kannalta välttämättömään. Näin varmistetaan, että asunto-osakeyhtiö voi päättää toimintansa lopettamisesta hallitusti silloin, kun jatkamiselle ei enää ole edellytyksiä. Osakehuoneistot ovat voineet menettää arvonsa esimerkiksi taloyhtiöiden toimintaympäristön muutoksen takia. Suomessa asuinalueiden rakennemuutos on ollut toisilla paikoilla voimakasta. Se on johtanut erityisesti asumisen keskittymiseen kasvukeskuksiin usein harvaan asuttujen alueiden, kuten maaseudun, kustannuksella. Haasteisiin vastaamiseksi laissa ehdotetaan myös poikettavaksi lain lähtökohtana olevasta suostumusvaatimuksesta yhtiöjärjestyksen vastikeperusteen muuttamiselle silloin, kun osakehuoneiston käyttötarkoitusta muutetaan. Nyt lakiesityksessä ehdotetaan, että päätös edellyttäisi neljän viidesosan määräenemmistöä yhtiön kaikista muista kuin muutoksen kohteena olevista osakkeista, ja sitä, että uudeksi vastikeperusteeksi valitaan uuden käyttötarkoituksen osakehuoneistoa vastaava vastikeperuste. Tällä on tarkoitus helpottaa esimerkiksi liikehuoneistojen käyttötarkoituksen muuttamista asuinhuoneistoksi huoneistojen vajaakäytön vähentämiseksi. Tällaisessa tilanteessa yksi osakas ei voisi olla taloyhtiötä hyödyttävän päätöksen esteenä. Lisäksi ehdotetaan selvennettäväksi yhtiön omien osakkeiden hankkimista koskevaa säätelyä. Asunto-osakeyhtiön konkurssia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös yhtiön omaisuuden konkurssiin luovuttamisesta kuuluisi ensisijaisesti yhtiökokoukselle. Lisäksi laissa ehdotetaan selvennettäväksi konkurssin oikeusvaikutuksia yhtiön osakkeenomistajien ja asukkaiden kannalta. Tavoitteena on varmistaa, että päätös konkurssiin hakemisesta tehdään yhtiössä lähtökohtaisesti osakkeenomistajia kuullen ja heidän kannaltaan ennakoitavalla tavalla. Esityksessä myös ehdotetaan useampia muita asunto-osakeyhtiölain sääntelyn ajantasaistamista koskevia ehdotuksia. Ehdotukset perustuvat pääosin yhtiökäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa ilmenneihin muutostarpeisiin. Näitä ovat muun muassa osakkeenomistajan tiedonsaantioikeus osakehuoneistoja koskevista asiakirjoista, yhtiön kunnossapitovastuun selventäminen esimerkiksi niin, että ikkunat kuuluisivat jatkossa yhtiön kunnossapitovastuun piiriin, ja osakkeenomistajan huolenpitovastuu käytettävissään olevista tiloista. Osakkeenomistajan olisi hoidettava huolellisesti myös sellaista käytössään olevaa yhtiön tilaa, jonka hallintaoikeus ei perustu yhtiöjärjestykseen eikä vuokrasopimukseen. Ehdotukset perustuvat lain soveltamisesta saatuihin kokemuksiin, ja niiden tarkoituksena on helpottaa lain lukemista ja selventää toimintatapoja yhtiökäytännössä usein vastaan tulleissa tilanteissa. Lakimuutosten olisi tarkoitus tulla voimaan 1.10.2026. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Yritän olla yskimättä. Rupesi äsken kutittamaan kurkkua, älkää sitä sitten ihmetelkö. — Lähdetään liikkeelle. Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi Rikosseuraamuslaitoksesta annettua lakia ja annettavaksi uusi laki rikosseuraamusalan tutkinnosta. Lisäksi tehtäisiin rikosseuraamusten täytäntöönpanosta annettuihin eräisiin lakeihin lähinnä virkanimikkeitä koskevia muutoksia. Lainsäädäntömuutokset perustuvat Rikosseuraamuslaitoksen eli Risen laajapohjaiseen valmisteluun. Uudistuksen keskeiset elementit ovat Risen organisaatiouudistuksen toisen vaiheen toteutus rikosseuraamuskeskuksissa, risealan koulutusuudistus ja Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tukemaan ja avustamaan toimintaansa. Vuonna 2022 toteutettiin Risen organisaatiouudistuksen ensimmäinen vaihe, ja tämä on nyt kakkosvaihe. Tuossa ykkösvaiheessa kehitettiin Risen rakenteita niin, että aikaisempaa paremmin pystytään vastaamaan johtamisen ja ohjauksen tarpeisiin. Nyt uudistus ulotetaan rikosseuraamuskeskustasolle eli vankiloihin ja yhdyskuntaseuraamustoimistoihin. Tavoitteena on Risen ydintehtävien hoitamisen tukeminen, yhdenmukaisten toimintatapojen varmistaminen ja esihenkilötyön edellytysten kehittäminen. Tässä yhteydessä myös selkiinnytettäisiin virkanimikkeitä. Esimerkiksi nykyiseen yksikön päällikön virkaan palautettaisiin vankilanjohtajan ja yhdyskuntaseuraamustoimiston johtajan nimikkeet. Mitä tulee koulutusjärjestelmän uudistamiseen, sillä varmistetaan, että Rikosseuraamuslaitos saa riittävästi koulutettuja vartijoita vankiloihin eri puolilta Suomea jatkossakin. Rikosseuraamuslaitoksen toimintaympäristö on muutoksessa, ja henkilöstön osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Uusien vankipaikkojen myötä, joita hallitus on hankkinut ja rahoittanut, tarvitsemme tietysti myös lisää vartijoita ja muuta Risen henkilökuntaa. Nykyisin joudutaan palkkaamaan ja on pitkään jouduttu palkkaamaan määräaikaisiin enintään kahden vuoden virkasuhteisiin niin sanottuja epäpäteviä vartijoita, joiden osuus vartijoista on jo noin 13 prosenttia. Siksi esityksessä ehdotetaan, että Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen järjestämän vartijakoulutuksen rinnalle otetaan käyttöön työssäoppimismalli, jossa vartijatutkinnon voisi suorittaa työn ohella opiskellen. Tämä mahdollisuus olisi henkilöillä, jotka ovat jo suorittaneet ammatillisen tutkinnon ja jotka jo toimivat Risessä vartijan tehtävissä tuossa määräaikaisessa työsuhteessa ja jotka on arvioitu alalle soveltuviksi. Kyse olisi erityisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan tai turvallisuusalan perustutkinnon suorittaneista. Tuon tutkinnon tuomasta osaamisesta olisi paljon hyötyä rikosseuraamusalan työssä. Näille toisen asteen tutkinnon suorittaneille annettaisiin työn ohella opiskellen asianmukaiset valmiudet toimia rikosseuraamusalan valvontatehtävissä. Kyse on esimerkiksi vankien kohtaamisessa ja voimakeinojen käytössä tarvittavasta osaamisesta sekä rikosseuraamusalan lainsäädännön tuntemisesta. Tällä työssäoppimismallilla lisättäisiin opiskelun saavutettavuutta ja joustavuutta. Nykyisinhän rikosseuraamusalan tutkinnon voi suorittaa ainoastaan täällä Uudellamaalla Vantaalla Tikkurilassa. Tämä on osoittautunut ongelmaksi esimerkiksi Pohjois-Suomessa asuville, joita ala kiinnostaisi mutta jotka esimerkiksi perhesyiden vuoksi eivät halua kokonaan muuttaa ja lähteä toiselle paikkakunnalle. Uudessa ehdotetussa työssäoppimismallissa työpaikkaohjaajilla on tärkeä tehtävä. He ohjaavat opiskelijaa tämän suorittaessa rikosseuraamusalan tutkintoa työn ohella opiskellen. Rise resursoi tämän toiminnan asianmukaisesti eli varmistaa, että työpaikkaohjaajat koulutetaan koulutuskeskuksessa, että heitä on tarpeeksi, että he saavat tästä vaativasta lisätyöstä asianmukaisen korvauksen ja että ohjaustyöhön on käytettävissä riittävästi työaikaa. Lausuntokierroksella kannettiin huolta siitä, että tämä työssäoppimismalli ja sen käyttöönotto rikosseuraamusalan vartijoiden osaamisen osalta voisivat heiketä, ja siitä, pystyvätkö työpaikkaohjaajat asianmukaisesti tekemään vaativaa opiskelijanohjaustyötä. Lausuntojen perusteella esitystä on täsmennetty muun muassa työpaikkaohjaustehtävän resursointia, alan tutkintokoulutuksen järjestämisen yhteyttä korkeakoulutukseen ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen sisältyviä turvallisuus- ja perusoikeuspainotusta koskevilta osilta. Risen tehtävä on uudistuksen yksityiskohtia valmistellessaan ja toimeenpannessaan ottaa nämä huolet tarkasti huomioon. Rise vastaa rikosseuraamusten täytäntöönpanon lainmukaisuudesta, ja on selvää, että asianmukaisesti koulutettu vartijahenkilöstö on lainmukaisuuden toteuttamisessa keskeinen tekijä. On välttämätöntä varmistaa riittävä koulutettujen vartijoiden määrä ja laatu. Risen mahdollisuus hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta on eräs näistä uudistuksista. Rise hankkii jo nykyisin toimintaansa tukevia ja avustavia toimintoja yksityisiltä palveluntuottajilta. Kyse on esimerkiksi vankilan ruokahuollon järjestämisestä ja päihdehuollon järjestöjen tuottamista päihdehuollon palveluista. Näiden järjestelyjen ansiosta Rise voi keskittyä ydintehtäviinsä. Kyse voi olla myös toiminnoista, joissa tarvitaan sellaista erityisosaamista, jota Risellä itsellään ei ole, esimerkiksi tietystä rikoksettoman elämän valmiuksien parantamiseen tähtäävien toimintaohjelmien järjestämisestä. Rise valvoisi ja ohjaisi näiden palveluiden toteutusta ja tarvittaessa puuttuisi toimintaan. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän puolestani minäkin myöskin. — Tämä on iso ja laaja yhteiskunnallinen asia, ja se ei siiloudu vain sosiaali- ja terveysministerin hallinnonalalle, vaan koko yhteiskuntaan. Jos ajatellaan niitä syitä, miksi perheessä on huonovointisuutta, niin se voi johtua vanhempien ongelmista tai sitten se voi johtua lapsen ongelmista, ja siihen on monenlaisia työkaluja. Yksi kaikkien meidän tuntema varmaan on lasten kasvatukseen ja kehitykseen erikoistunut psykologian emeritaprofessori Keltikangas-Järvinen, joka on kirjoittanut hyvin paljon siitä, että vanhemmuus on hukassa ja vanhemmat kysyvät lapselta, mitä meidän tulisi tehdä. Meidän täytyy tukea vanhempia myös tässä vanhemmuudessa, koska kaikki ei tietenkään voi olla niin, että me täältä kerromme, miten ja millaisilla viranomaismenettelyillä asioita hoidetaan, vaan tuetaan sitä vanhemmuutta, jotta saadaan se vanhemmuus takaisin. Kun tähän kokonaisuuteen kuuluu myös se, että ihmiset eroavat ja on lasten huoltokysymyksiä ja siitä tulevia pahoinvointitilanteita ja riitatilanteita niin vanhemmille kuin lapsille, niin lasten tapaamisoikeuslakiahan uudistettiin joitakin vuosia sitten, ja meillä on nyt oikeusministeriössä selvitys menossa siitä, miten tämä toimii, eli ollaanko voitu ehkäistä vieraannuttamista ja entä onko vahvistettu tuomioistuinkäytännössä tapaamisoikeuksia myös isovanhemmille. Sitten jos ymmärrän tuon kysymyksen oikein, mitä edustaja Honkasalo kysyi näistä toimenpiteistä: Nuoriso- ja jengirikollisuusohjelmassa on 43 toimenpidettä, ja niistä merkittävin osa on eri hallinnonaloille erilaisia ennaltaehkäisy- ja yhteistoimintatoimenpiteitä, ja siellä on esimerkiksi rikoksentorjuntaneuvosto, joka antaa näitä ohjeita hyvinvointialueille — jos sitä tarkoititte. Sitten tietysti sisäministeriön hallinnonalalla on poliisin toimenpiteitä, kuten esimerkiksi koulupoliisi ja muut. — Mutta nyt loppuu tuo aika. Kiitos omasta puolestani.

Kiitos, arvoisa puhemies! Vastaan nyt ensin näihin kiitoksiin, että hyvä esitys mutta osittain väärin sammutettu: Tämä ei nyt kyllä pidä paikkaansa. Elikkä tässä nimenomaan puututaan myös alipalkkaukseen, joka voi ilmetä hyvin eri tavoin, ja siinä, miten palkkaa maksetaan, täytyy olla ilmeinen ristiriita. Tästä on viime kaudella ollut selvitys — oppositiopuolueet ovat olleet silloin hallituksessa — ja tässä selvityksessä tuotiin esille, että pitäisi sitten olla laissa säädetty minimipalkka. Olen tarkistanut tämän oikeusministeriön virkamiehiltä, ja tämä on edelleen virkamiesten virkavastuulla antama kanta, että meillä pitäisi olla minimipalkka laissa, jos me halutaan tämmöinen teidän toivoma alipalkkaus tai palkkavarkaus erikseen mainittavaksi. Mutta kun tämä pitää sisällään sen. Te annatte sellaisen käsityksen, että aivan kuin me emme puuttuisi tähän ilmiöön, ja tämä ei pidä paikkaansa. Me selkeytämme tätä pykälää, jotta siihen voidaan puuttua paremmin kuin nykyisin. Mitä tulee kanneoikeuteen, niin se ei ole hallitusohjelmassa, ja olen saanut tiedon oikeusministeriöstä, keskustellut asiasta, että viime hallituskaudella sitä ei ole haluttu edistää. [Perussuomalaisten ryhmästä: Oho!] Elikkä voitte kysyä toinen toisiltanne, esimerkiksi sosiaalidemokraatit pääministeripuolueena, miksi sitä ei viety eteenpäin. En ota siihen kantaa. Sitten täällä kysyttiin yrittäjyydestä: Sopimussuhteen nimittäminen toimeksiannoksi tai työnteon määritteleminen yrittäjätyöksi ei ole ratkaisevaa sen tunnusmerkistön soveltamisen kannalta, jos työsuhteen tunnusmerkit tosiasiallisesti täyttyvät. Niinhän tämä yleensäkin on, että et voi varjota todellista oikeustoimea johonkin muuhun oikeustoimeen. Sitten täällä kysyttiin valvontaresursseista ja muista tietojenvaihtohankkeista: Työ- ja elinkeinoministeriö tosiaan teki tämän työperäisen hyväksikäytön ohjelman — muistaakseni silloin edustaja Satosen johdolla — ja siellä oli hyviä toimenpiteitä, myös muun muassa tietojenvaihto, ja näitä tehdään eri ministeriöissä. Tässähän on työsuojeluviranomaisia ja tässä on sosiaali- ja terveysministeriö ja TEM, ja tulorekisteri on taas veropuolella. Totta kai on tärkeätä, että tietojenvaihto toimii ja siellä on riittävät resurssit, mutta myös poliiseille on laitettu lisää resursseja, jotta he pystyvät tutkimaan rikoksia. Ihmiskaupan osalta perusteluissa on selkeästi tuotu niitä eroja, ja tietysti ihmiskauppaan liittyy muitakin rikoksia kuin työrikoksia. Siellä on seksiorjana käyttäminen, pakkoavioliitto ja tämäntyyppisiä orjuuttamistilanteita, ja se on oma kysymyksensä, mutta on haluttu pitää selkeä ero. Tällä ei ole tarkoitus muuttaa ihmiskaupan tunnusmerkistöä. Ihmiskauppa on ihmiskauppaa, ja tämä on sitten työperäistä hyväksikäyttöä. Totta kai maahanmuuttopolitiikka myös vaikuttaa tulorajoineen siihen, miten täällä ihmisiä pystyy käyttämään hyväksi. Joten en ole täysin samaa mieltä siitä, että hallituksen kaikki politiikka olisi huonoa.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallitusohjelman mukaan hallitus etsii välittömästi ratkaisuja, joilla varmistetaan, että yhteiskunnalle ja muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Hallitusohjelmakirjauksessa todettiin, että otetaan käyttöön varmuusvankeus, minkä lisäksi väkivaltariskin arviointia kehitetään ja sen merkitystä osana vangin vapauttamisharkintaa vahvistetaan olennaisesti. Tässä käsillä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Suomessa otetaan käyttöön varmuusvankeus. Tarkoituksena on, että kaikkein vaarallisimpien vankien kohdalla vankeutta voidaan jatkaa niin pitkään kuin heidän arvioidaan edelleen olevan vaarallisia. Tällainen mahdollisuus sisältyy muun muassa Norjan ja Tanskan oikeusjärjestelmiin. Myös Ruotsin hallitus on vastikään antanut esityksen varmuusvankeuden käyttöönotosta. Suomessa luovuttiin vuonna 2006 niin sanotusta pakkolaitosjärjestelmästä, joka mahdollisti vaarallisten rikostentekijöiden eristämisen määrättömän pituiseksi ajaksi. Tämän lainsäädännön seuraajana tuli rangaistusjärjestelmämme, ja siihen sisältyy nykyinen yhdistelmärangaistus, joka on tarkoitettu vaarallisille rikoksenuusijoille. Yhdistelmärangaistukseen tuomittu joutuu suorittamaan koko tuomitun rangaistuksen vankilassa niin sanotusti päivästä päivään ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapautumiseen, ja lisäksi tuomittu on tämän jälkeen vuoden sähköisessä valvonnassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitut kuitenkin vapautuvat aina, kun tuomittu rangaistus on istuttu loppuun riippumatta siitä, arvioidaanko heidän edelleen olevan vaaraksi muulle yhteiskunnalle. Annetulla esityksellä on tarkoitus paikata tätä epäkohtaa ja aukkoa. Esityksessä ehdotetaan ensinnäkin yhdistelmärangaistusta koskevaa säännöstä muutettavaksi siten, että rikoksenuusijoiden lisäksi myös ensikertalainen voitaisiin tuomita yhdistelmärangaistukseen, jos teko on poikkeuksellisen vakava. Varmuusvankeuteen määrääminen olisi puolestaan mahdollista, jos yhdistelmärangaistuksen vankeusajan loppuvaiheessa arvioitaisiin edelleen, että on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyisi uuteen vakavaan henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Tällöin Rikosseuraamuslaitos tekisi asiasta aloitteen syyttäjälle, joka puolestaan hakisi varmuusvankeuden määräämistä Helsingin hovioikeudelta. Ennen päätöstä varmuusvankeuteen määräämisestä tuomitulle tehtäisiin oikeuspsykiatrinen väkivaltariskiarviointi, josta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaisi myös oman lausuntonsa. Varmuusvankeus vastaisi käytännössä tavanomaisen vankeusrangaistuksen suorittamista, ja sitä voitaisiin tarvittaessa jatkaa vaikka henkilön koko loppuelämän ajan, jos ilmeinen vaara vakavan rikoksen uusimisesta olisi edelleen olemassa. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vankeuden aikana järjestämään kuntouttavia toimia, joilla henkilön uusimisriskiä saataisiin vähennettyä. Varmuusvankeuteen määrätty voisi hakea Helsingin hovioikeudelta vapauttamista aina vuoden kuluttua edellisestä päätöksestä. Vapauttamismenettely vastaisi siten pitkälle nykyistä elinkautisvankien vapauttamismenettelyä. Toiseksi hallitusohjelman mukaisesti esitykseen sisältyy myös muutosehdotuksia elinkautisvankien vapauttamismenettelyyn. Muutosten tavoitteena on lisätä olennaisesti väkivaltariskin arvioinnin merkitystä osana elinkautisvangin vapauttamisharkintaa. Rikoslakiin kirjattaisiin selkeästi, että elinkautisvankia ei voida vapauttaa, jos on olemassa ilmeinen vaara siitä, että tuomittu vapauduttuaan syyllistyy uuteen vakavaan henkeä, terveyttä tai vapautta loukkaavaan rikokseen. Tämä kirjaus yhdessä varmuusvankeuden käyttöönoton kanssa turvaisi sitä hallituksen tavoitetta, että muiden turvallisuudelle vaarallisimmat vangit eivät vapaudu. Kyse on erittäin tärkeästä esityksestä. Varmuusvankeuden käyttöönotto ja elinkautisvankien vapauttamisharkintaperusteisiin tehtävä muutos parantaisivat viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä vakavaa uusintarikollisuutta tilanteissa, joissa on tiedossa vangin ilmeinen riski syyllistyä vapauduttuaan uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettujen säännösten voidaan arvioida vahvistavan rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää kohtaan koettua luottamusta, sillä voimassa oleva lainsäädäntö on herättänyt usein kritiikkiä erityisesti sellaisten tapausten yhteydessä, joissa toistuvasti vakaviin rikoksiin syyllistyneet rikoksentekijät ovat vapautuneet ja pian vapautumisensa jälkeen syyllistyneet jälleen kerran uuteen vakavaan rikokseen. Ehdotettu sääntely parantaisi vakavien henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvien rikosten uhriksi joutuvien henkilöiden asemaa, sillä tällaiset rikokset aiheuttavat suuria inhimillisiä kärsimyksiä erityisesti uhreille ja heidän läheisilleen mutta toki myös laajemmin yhteiskunnassa. Esitys on linjassa muiden Pohjoismaiden rikosoikeudellisten näkemysten kanssa. Siinä on otettu huomioon kattavasti Suomea sitovat ihmisoikeusvelvoitteet ja käyty läpi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä, jossa on korostettu valtion positiivista toimintavelvoitetta yksilön hengen ja fyysisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Esityksessä on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat reunaehdot varmuusvankeuden kaltaisen seuraamuksen käytölle. Muutosten arvioidaan lisäävän pidemmällä aikavälillä vähäisessä määrin päivittäistä vankilukua arviolta 4—12 vangilla. Esityksessä on huomioitu tästä aiheutuvat lisäkustannukset Rikosseuraamuslaitokselle, Vankiterveydenhuollon yksikölle, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, Syyttäjälaitokselle ja tuomioistuimille. Kustannusvaikutuksessa on huomioitu se, että kyseessä on erityisen haastava vankiryhmä, joka edellyttää muun muassa keskimääräistä tiukempaa valvontaa ja säännöllistä uusimisriskitason arviointia. Esitettyjen lakimuutosten ehdotetaan tulevan voimaan vuoden 2027 alusta. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksellä toteutetaan kansallisen tietosuojalainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyvät muutokset oikeusministeriön hallinnonalan lakeihin. Esityksellä muutettaisiin tietosuojalakia, asunto-osakeyhtiölakia, haastemieslakia, eläintenpitokieltorekisteristä annettua lakia, konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteristä annettua lakia, liiketoimintakiellosta annettua lakia, rikosrekisterilakia, säätiölakia, yhdistyslakia, velkajärjestelyrekisteristä annettua lakia ja yrityskiinnityslakia. Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset toteuttaisivat hallitusohjelman tavoitetta edistää tiedon liikkuvuutta tai julkisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä hyödyntää tarvittaessa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen eli GDPR:n liikkumavaraa. Ehdotetuilla muutoksilla varmistettaisiin lisäksi, että oikeusministeriön hallinnonalan sääntely vastaa kaikilta osin EU-oikeuden ja perustuslain edellytyksiä. Lisäksi tehtäisiin muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia, joilla muun muassa selvennetään nykyistä sääntelyä sekä ajantasaistetaan vanhentunutta sääntelyä. Hallituksen esityksellä selvennetään viranomaisten henkilötietojen käsittelyä. Esityksen myötä viranomaiset voisivat myös jatkossa aiempaa laajemmin käsitellä henkilötietoja suoraan tietosuojalain nojalla. Sääntely koskisi yleistä etua koskevan tehtävän lisäksi myös julkisen vallan käyttöön liittyvää käsittelyä. Viranomaisten ohella vastaava oikeus olisi jatkossa myös yksityisillä tahoilla silloin, kun he hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Tietosuojalain sääntely mahdollistaa, ettei henkilötietojen käsittelystä ole tarpeen säätää erikseen jokaisen yleistä etua koskevan tehtävän ja julkisen vallankäytön osalta. Muutoksella edistetään tältä osin hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen, kuten terveydentila- ja rikostietojen, käsittelyä koskevia säännöksiä päivitettäisiin vastaamaan perustuslain ja EU-oikeuden edellytyksiä. Hallituksen esityksessä muun muassa sidottaisiin arkaluonteisten henkilötietojen käsittely välttämättömään. Samalla esityksessä selvennettäisiin myös viranomaisten oikeutta käsitellä arkaluonteisia henkilötietoja laissa säädettyjen ja yleistä etua koskevien tehtävien hoitamiseksi. Muutos edistää tältä osin myös viranomaisten palveluiden tarkoituksenmukaista järjestämistä. Arkaluonteisten henkilötietojen käsittelyn osalta esityksessä selvennettäisiin myös vakuutuslaitosten oikeutta käsitellä terveydentila- ja rikostietoja niiden vastuun arvioimiseksi ja selvittämiseksi. Hallituksen esityksellä selvennetään, että vakuutuslaitoksilla on oikeus käsitellä vakuutusasiakkaan terveydentila- ja rikostietoja sekä ennen vakuutuksen myöntämistä että vakuutuksen myöntämisen jälkeen. Samalla varmistettaisiin muun muassa, että tietoja käsitellään vain vakuutuslaitoksen vastuun arvioimiseksi tai selvittämiseksi ja että käsittely on muutenkin läpinäkyvää. Esityksellä varmistetaan, että vakuutuslaitoksella on mahdollisuus saada vastuunsa arvioimiseksi välttämättömät tiedot ja samalla myös se, että vakuutusasiakas saa riittävästi ja oikea-aikaisesti tietoa vakuutuslaitoksen suorittamasta henkilötietojen käsittelystä. Tietosuojasertifiointien edistämiseksi ja viranomaisten resurssien paremmaksi kohdentamiseksi sertifiointielinten akkreditoinnin hoitaisi jatkossa tietosuojavaltuutetun sijasta kansallinen akkreditointielin. Tietosuojavaltuutettu ei ole resurssisyistä pystynyt edistämään akkreditointeja tarkoituksenmukaisella tavalla. Tietosuojasertifikaattien avulla ihmiset voivat helposti arvioida käyttämiensä palveluiden ja tuotteiden tietosuojan tasoa. Sertifikaatit ovat myös toimijoille ymmärrettävä tapa osoittaa, että ne noudattavat tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Muiden lakien osalta sähköisiä tiedonluovutustapoja koskevat säännökset päivitettäisiin vastaamaan tiedonhallintalakia. Sähköisten tiedonluovutustapojen päivittämisellä edistetään osaltaan hallitusohjelman tavoitetta edistää viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta ja varmistettaisiin, ettei vanhentuneesta sääntelystä aiheudu epäselvyyttä käytännön tasolla. Lisäksi ehdotetaan myös muita välttämättömiä ja teknisiä muutoksia. Hallituksen esityksessä muun muassa päivitettäisiin yrityskiinnityslaki vastaamaan muun muassa tietosuoja-asetuksen edellytyksiä. Tälläkin muutoksella edistettäisiin viranomaisten välistä tiedon liikkuvuutta. Lisäksi päivitetään yksittäisiä vanhentuneita säädösviittauksia. Tästä hallituksen esityksestä järjestettiin lausuntokierros, ja lausunnonantajat kannattivat yleisesti hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia, eikä ehdotettuja muutoksia vastustettu. Palautteessa tuotiin kuitenkin esiin tarve täydentää perusteluita käytännön esimerkein sekä muutamia yksittäisiä täsmennystarpeita säännöksiin. Palaute koski ennen muuta tietosuojalain viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia ehdotuksia. Esitykseen on tehty muutokset saadun lausuntopalautteen mukaisesti ja lisätty muun muassa viranomaisten henkilötietojen käsittelyä koskevia selventäviä esimerkkejä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täällä arvosteltiin hallituksen sisäisen turvallisuuden politiikkaa, muun muassa maahanmuuttopolitiikkaa, ja ministeri Rantanen ei ole paikalla. Meidän kasvava maahanmuutto on aiheuttanut meille myös sisäisen turvallisuuden ongelmia, mikä näkyy myös meidän vankiloissamme. Ennusteiden mukaan lähivuosina meillä saattaa olla jo yli puolet ulkomaalaisia vankeja, ja siksi on äärettömän tärkeätä, että meillä on hillitty ja hallittu maahanmuutto sekä tehokas karkottaminen silloin kun syyllistytään rikoksiin. Tämä on meidän jokaisen etu, että meillä käytetään rahat meidän kansalaisten turvallisuuteen. Täällä on hyvä olla, ja jos et ole täällä kunnolla, niin poistu täältä. Toki panostamme myös siihen, että kansalaisuudesta riippumatta rangaistukset ankaroituvat, mitä vakavammasta rikoksesta on kyse. Täällä tuotiin esille erityisesti tämä varmuusvankeus, joka itse asiassa taitaa olla tämän viikon valtioneuvoston istunnossa. Sitten se tulee eduskuntaan, ja se on historiallinen muutos Suomessa. Me vihdoinkin saamme ne arviolta 10—15 henkilöä, jotka ovat vakava vaara toisten hengelle ja terveydelle, pidettyä lukkojen takana. Nyt olemme olleet voimattomia tämän asian edessä, ja nekin asiantuntijat, jotka olivat silloin kun meillä pakkolaitosjärjestelmä poistui, muun muassa professori Utriainen, ovat kertoneet, että se ei ollut hyvä päätös. Vihdoinkin tämä hallitus tuo historiallisen uudistuksen, sellaisen, joka on jo oikeusvaltioissa Norjassa ja Tanskassa, koska kansalaisia pitää suojella. Tämä hallitus on tehnyt oikeusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalalle pienempiä säästötavoitteita juuri sen takia, että me halutaan panostaa oikeusvaltioon, turvallisuuteen ja siihen, että on riittävät resurssit. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Valtioneuvosto antaa kerran vaalikaudessa eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta. Nyt käsiteltävänä on järjestyksessään kuudes kielikertomus. Kertomus antaa tärkeää seurantatietoa kansalliskieltemme ja kotoperäisten kieltemme tilanteesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Tämä tieto auttaa vaalimaan ainutlaatuista kieliympäristöämme. Kertomuksessa käsitellään kielilainsäädännön soveltamista, kielellisten oikeuksien toteutumista, maan kielisuhteita sekä suomen ja ruotsin kielten kehitystä. Suomen ja ruotsin kielten lisäksi kertomuksessa tulee käsitellä ainakin saamen kieltä, romanikieltä ja viittomakieltä sekä tarpeen mukaan muitakin kielioloja. Tässä kertomuksessa on seurattu myös esimerkiksi karjalan kielen ja romanikielen tilannetta. Nyt käsiteltävä kertomus sisältää ajankohtaistietoa Suomen kielioloista ja kielellisiä oikeuksia tukevista rakenteista, hallinnollisten muutosten vaikutuksista kieliryhmiin sekä kokemuksia kielellisten oikeuksien toteutumisesta viranomaisissa. Kertomuksessa tarkastellaan syvällisemmin viittä keskeistä teemaa, joita ovat digitalisaatio, kielellisten oikeuksien toteutuminen oikeuslaitoksessa, kaksikielisten hyvinvointialueiden toiminta, Suomen kansalliskielten tilanne sekä viittomakielisten oikeudet. Kertomusta on valmisteltu oikeusministeriössä. Kertomusten taustaksi on toteutettu vuonna 24 kielibarometri, saamen kieli ‑barometri sekä viittomakielibarometri. Muita keskeisiä aineistoja ovat erityisesti tilastotiedot, ylimpien laillisuusvalvojien antamat ratkaisut sekä eri ministeriöiden omalta substanssialaltaan antamat tiedot sekä viranomaisten ja kieliryhmien tiedot. Kielilaki suojaa kansalliskielten käyttöä viranomaisten toiminnassa, ja lain soveltamista tapahtuu kaikilla hallinnonaloilla. Hallituksen kertomuksessa kuvataan esimerkiksi kansalliskielten tilannetta koulutuksen ja opetuksen alalla, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriölle, sekä kaksikielisillä hyvinvointialueilla, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kokonaisuutena on vielä liian tuore pitkälle menevien vaikutusten asianmukaiseen arviointiin. Myös kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksiin, ruotsin- ja saamenkielisten palveluiden tukemiseen sekä kansalliskielilautakuntiin ja saamen kielen lautakuntaan liittyvä toiminta hakee vielä osittain muotoaan. Haasteita on ruotsinkielisissä palveluissa, etenkin ruotsinkielisten vammaispalveluiden toteutumisessa. Lapin hyvinvointialueella sote-uudistus ja alueen erityistehtävä saamenkielisten palveluiden tukemisessa ovat mahdollistaneet saamenkielisten palveluiden pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen kehittämisen, mikä on saanut kiitosta palvelun käyttäjiltä. Peruskoulussa vain pieni osa oppilaista saavuttaa äidinkielen opetuksessa hyvät taidot. Perustaitojen osaamisen vahvistamiseksi äidinkielen ja kirjallisuuden tuntiresursseja on lisätty alakouluissa syksystä 2025 alkaen. Toisen kotimaisen kielen pakollisuus osana ylioppilastutkintoa poistui vuonna 2004, ja sen jälkeen ruotsin kirjoittajien määrä on laskenut ja kielen yleinen osaaminen yhteiskunnassa heikentynyt. Yläkoulun seitsemännelle luokalle on lisätty syksystä 24 alkaen yksi vuosiviikkotunti B1-kieleen, joka suurimmalle osalle oppilaista tarkoittaa ruotsia toisena kotimaisena kielenä. Ammatilliseen perustutkintoon sisältyy sekä äidinkielen että toisen kotimaisen kielen opintoja merkittävästi vähemmän kuin lukiokoulutukseen. Syksystä 28 alkaen suomalaisen ylioppilastutkinnon voi suorittaa myös englannin kielellä, ja englanninkielinen lukiokoulutus alkaa vuonna 2026. Oikeusministeriössä on yhteistyössä Tuomioistuinviraston kanssa kehitetty ruotsinkielisiä palveluita vuosina 24—25 — puhun siis koko ajan 2000-luvusta. Samalla on korostettu oikean käsittelykielen varmistamista oikeudessa jo prosessin alkuvaiheessa. Tyytyväinen voi olla huomioon siitä, että vuoden 2019 käräjäoikeusuudistuksen ei ole havaittu merkittävästi heikentäneen ruotsinkielistä palvelua, vaikka yksittäisiä kielteisiä vaikutuksia on tuotu esiin. Vuonna 2021 valtioneuvoston periaatepäätöksenä annetun kansalliskielistrategian toimenpiteinä oikeusministeriö on tilannut selvityksen englannin kielen aseman vaikutuksesta kansalliskielten elinvoimaisuuteen sekä asettanut suomen kielen selvityshenkilön kartoittamaan ja määrittelemään suomen kielen tilannetta ja haasteita ja tavoitteita. Selvityksen perusteella, vaikka englannin kielen käytön lisääntyminen vaikuttaa kielen asemaan, on suomi yhä vahva maan pääkieli. Tämän asiantilan säilymistä pidetään tärkeänä, ja suomen kielen taito on olennainen osa kaikilla yhteiskunnan alueilla. On kuitenkin niin, että englannin kielen lisääntynyt käyttö on vaikuttanut kansalliskielten asemaan yhteiskunnassa. Suomen kielen kohdalla englannin vaikutukset näkyvät etenkin esimerkiksi korkeakouluissa, joissa englanti vie tilaa suomen kieleltä. Tietysti erilaisista muistakin käytännön haasteista jatkuvasti varmasti kaikki edustajat kuulemme ihmisiltä, kun suomenkielistä palvelua ei ole monissa paikoissa saanut. Ruotsin kielen asema on vahva. Tämä kuitenkin vaatii suunnitelmallisuutta ja toimenpiteitä viranomaisilta. Haasteita oikeuksien toteutumiselle aiheuttaa viranomaisten ruotsinkielentaitoisen henkilöstön vähäinen määrä sekä ruotsin kielen osaamistason yleinen heikentyminen yhteiskunnassa. Kotimaisten kielten elinvoimaisuus edellyttää, että niitä myös käytetään aktiivisesti. Hallitus on vahvistanut kielten elinvoimaisuutta muun muassa jatkamalla kansalliskielistrategian ja kielipoliittisen ohjelman toimeenpanoa, tekemällä selvityksiä suomen, ruotsin ja englannin asemasta, kehittämällä ruotsinkielisiä tuomioistuin- ja hyvinvointipalveluja sekä tukemalla saamen, karjalan ja viittomakielen elvytystä. Tuossa äsken luettelin myös näitä koulutusjärjestelmän uudistuksia, jotta esimerkiksi peruskoulussa saavutettaisiin riittävät kielelliset taidot. Näiden toimien kokonaisuus vahvistaa sekä kansalliskielten että kotoperäisten kielten elinvoimaa muuttuvassa ja kansainvälistyvässä Suomessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta. On erittäin tärkeä asia, että keskustellaan myös sovittelusta ja rikosprosessista ja uhrin asemasta, vaikka tässä esityksessä on enemmän kyse teknisestä — tai teknisestäkin, toki oli siellä sisällöllisiäkin säännöksiä. Ensinnäkin kiitän lakivaliokunnan puheenjohtaja Eerolaa, että toit esille, minkälaisia asioita siellä on keskusteltu. Hyvä kuulla. Näitähän tietysti valmistelussakin on noussut, ja totta kai hyvä, että käytte kaikki huolellisesti läpi ja onko täsmennettävää ja minkälaista palautetta tulee. Sehän on eduskunnan tehtävä, että me ensin valmistelemme, kuulemme laajasti. Kun edustaja Reijonen kysyi, miksei ole aikaisemmin tehty, niin siihen minä en osaa vastata — mutta nyt tehdään. Minusta luonteva paikka sovittelulle on oikeusministeriön hallinnonala. Oikeuspalveluvirasto oikeusministeriön hallinnonalla pääsee keskittymään tähän. Se tulee osaksi tätä koko Oikeuspalveluvirastoa, tulee ohjausta, yhteisiä pelisääntöjä, sitä voidaan kehittää. Tällä hetkellä sinne siirtyy sosiaali- ja terveysministeriöstä resursseja ja muutama henkilö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Mitään lisäresursseja tähän ei ole panostettu tässä vaiheessa. Katsotaan, miten sitä voidaan kehittää. Kuten hyvin tiedämme, tällä hetkellä on hyvin haasteellista nostaa virkamiestasoa ja henkilötyövuosia. Tässähän voi pikemminkin tulla hyvinkin paljon sellaista, mikä voi helpottaa niin, että voidaan keskittyä siihen sovittelutyöhön. Edustaja Savola kysyi tästä tiedonsaantioikeudesta, mutta hän onkin nyt lähtenyt. Tässä on kysymys siitä, miten sovittelutoimisto saa poliisilta, syyttäjältä ja muilta viranomaisilta tietoa pyytämällä. Sitten taas mitä tulee muiden velvollisuuksiin antaa oma-aloitteisesti tietoa, niin meidän oikeusjärjestelmä säännöstää aina siellä substanssilainsäädännössä, ja minulla ei ole sitä toista lainsäädäntöä nyt tässä ollut harkittavana, kun valmistelin näitä pykäliä. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta ja Oikeuspalveluvirastosta annetun lain muuttamisesta on tässä edessänne ja esittelyssä. Tämä sisältää kaksi kokonaisuutta, elikkä rikos- ja riita-asioiden sovittelun siirtämisen oikeusministeriön hallinnonalalle ja Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevat muutokset. Tämä sovittelun siirto sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta oikeusministeriöön sisältyy hallitusohjelmaan, ja tämä siirto on tarkoitus toteuttaa ensi vuoden eli vuoden 27 alusta lukien. Tämä siirtoa koskeva tarve on ollut esillä jo vuosia, ja sitä on ehdotettu muun muassa oikeudenhoidon selonteossa viime kaudella. Esityksestä saadussa lausuntopalautteessa sitä on myös kannatettu laajasti. Esitykseen ovat suhtautuneet myönteisesti niin palveluntuottajat kuin sovittelutoimistojen kanssa yhteistyötä tekevät viranomaiset ja järjestöt. Sovittelutoiminnalle on luotu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jo hyvä pohja. Oikeusministeriön hallinnonala on kuitenkin sovittelulle luonteva paikka, koska sovittelu nähdään aiempaa selkeämmin osana oikeusjärjestelmää ja rikoksentorjuntaa. Siksi sovittelun käytön lisäämiselle on myös paremmat mahdollisuudet oikeusministeriön hallinnonalalla. Muutos saadaan nyt vihdoin toteutettua, ja sovittelun kehittämistyötä päästään jatkamaan oikeusministeriön hallinnonalalla ja Oikeuspalveluviraston alaisuudessa. Esityksen mukaan palvelujen järjestämisestä vastaa jatkossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta tosiaan Oikeuspalveluvirasto. Palveluja tuottavat edelleen sopimuspohjaisesti palveluntuottajat eli hyvinvointialueet, kunnat ja järjestöt, joita tällä hetkellä on 17. Sopimukset siirtyvät suoraan lain nojalla Oikeuspalveluvirastolle. Sovitteluja hoitavat pääasiassa vapaaehtoiset sovittelijat, niin kuin tähänkin saakka ovat tehneet, ja sovittelua koskevat menettelysäännökset tai sovittelun edellytykset eivät millään tavoin muutu. Elikkä tämä sisältää välttämättömät muutokset tehtävien siirtoon. Sen lisäksi on sovittelutoimistojen tiedoksisaantioikeuksia ehdotettu selkiinnytettäväksi. Jatkossa sovittelutoimistolla on täsmennetty oikeus saada sovittelualoitteen tehneeltä viranomaiselta, esimerkiksi koululta, poliisilta, välttämättömät tiedot sovittelua varten ja koulujen edellytykset näin tehdä aloitteita paranevat, kun lainsäädännössä määritellään tämä selkeästi. Sitten tässä on Oikeuspalveluviraston rakenteen kehittämistä koskevia muutoksia. Tällä hetkellä talous- ja velkaneuvontaa annetaan oikeusaputoimistoissa. Talous- ja velkaneuvonta irrotetaan oikeusaputoimistosta, ja palvelut annetaan jatkossa talous- ja velkaneuvontatoimistosta. Ne annetaan kuitenkin koko Oikeuspalveluviraston alaisuudessa, mutta tämä erottelu tehdään. Tämän muutoksen jälkeen Oikeuspalveluvirastossa olisi oikeusaputoimistoja, edunvalvontatoimistoja ja talous- ja velkaneuvontatoimistoja. Tämä muutos johtuu siitä, että asiakkaita voitaisiin palvella paremmin, ja oikeusaputoimistojen esteellisyysarviointia koskevia säädöksiä ehdotetaan selkeytettäväksi, jotta toimistojen toimitilojen sijainti valtion yhteisissä toimitiloissa olisi mahdollista ilman lisäkustannuksia. Tämä johtuu siitä, että meillä on Asianajajaliiton ja esteellisyyssäännösten mukaan erilaisia esteellisyyksiä siitä, onko sama toimisto eri toimisto, ja sitten kun palveluita on yhdistetty, on tullut erilaisia esteellisyysvaikeuksia. Tätä yritetään tässä samassa yhteydessä selkeyttää. — Kiitos.