Multala Sari

Arvoisa puhemies! Hallitushan on tavallaan tämän jo toteuttanut sitä kautta, että me korotimme kotitalousvähennyksen määrää tälle vuodelle ja ensi vuodelle. [Anne Kalmari: Ensiksi tiputitte!] Sillä, että korotimme sekä sitä kokonaismäärää että myöskin prosenttia, jolla tätä avustusta siitä asennustyöstä voi saada, saadaan käyntiin myös ihan vaikka näitä omakotitalojen energiaremontteja, joihin voi kuulua esimerkiksi aurinkopaneelien asennus. Toivon, että ihmiset tähän tarttuvat, jotta saadaan myöskin sitten esimerkiksi pientaloasujille vahvemmin tätä omaa energiantuotantoa sinne käyntiin. Sinällään ajatus on hieno, ja myöskin meillä sosiaalisessa ilmastorahastossa, joka tulee sitten vuodesta 28 eteenpäin, on joitakin toimia tähän liittyen, mutta siinä on kuitenkin tarkkaan rajatut ehdot, kenelle sitä on mahdollista suunnata, kun taas tämä kotitalousvähennys on kaikille, jotka tekevät tätä työtä omassa asunnossaan. Sitä voidaan hyödyntää jo tänä vuonna.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys asumisoikeusasunnoista annetun lain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on vahvistaa asumisoikeusyhteisöjen taloudellista kestävyyttä ja pienentää järjestelmään liittyviä riskejä muuttuvissa markkinaolosuhteissa. Samalla turvataan asukkaiden asema tilanteissa, joissa yksittäisen talon pitäminen asumisoikeuskäytössä ei ole enää taloudellisesti kestävää. Tämä lakimuutos tarvitaan tilanteessa, jossa asumisoikeusjärjestelmän toimintaympäristö on muuttunut. Onko? Anteeksi, puhemies. Kiitos, arvoisa puhemies! Hyvä, että olette tarkkana. Aina välillä näitä esityksiä on niin paljon. No niin, aloitetaanpa uudestaan. — Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain ja rakentamislain muuttamisesta. Esityksellä toimeenpannaan uudistetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin edellyttämiä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Esityksen keskeiset muutokset koskevat energiatodistuksen sisältöä, todistuksen laatimista ja päivittämistä sekä uutta rakennuksen perusparannuspassia. Hallitusohjelman mukaisesti direktiivin kansallinen toimeenpano tehdään mahdollisimman vähäisillä muutoksilla voimassa oleviin säädöksiin. Direktiivin sisältö on kuitenkin laaja, ja muutoksia on tulossa sekä uudis- että korjausrakentamisen säädöksiin. Arvoisa puhemies! Energiatodistuksen sisältöä esitetään laajennettavan uutta direktiiviä vastaavasti, mikä tarkoittaisi, että energiatodistus tulisi sisältämään jatkossa laajemmin tietoa muun muassa rakennuksen uusiutuvan energian osuudesta, omasta energiantuotannosta, rakennuksen elinkaaren hiilidioksidipäästöistä sekä älykkäistä rakennusjärjestelmistä. Lisäksi todistukseen liitettäisiin sen laatijan suositukset energiatehokkuuden ja sisäympäristön kehittämiseksi sekä päästöjen vähentämiseksi. Tarkoituksena on mahdollistaa rakennusten energiatehokkuuden vertailu ja edistää energiatehokkuutta sekä uusiutuvan energian käyttöä. Energiatodistusten soveltamisalan olisi tarkoitus pysyä pääosin nykyisellään. Esimerkiksi vapaa-ajan rakennuksien osalta ei ehdoteta muutettavan nykytilaa. Energiatodistuksen esittämisvelvollisuus laajenisi kuitenkin hieman nykyistä useampiin tilanteisiin. Energiatodistus vaadittaisiin jatkossa myös laajamittaisen korjauksen yhteydessä rakentamislupaa haettaessa sekä vuokrasopimusta uusittaessa. Lisäksi yhä useammalle julkisen elimen omistamalle tai käyttämälle rakennukselle vaaditaan jatkossa energiatodistus, joka on laitettava näkyvälle paikalle nähtäville. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että nykyisen lain mukaisia energiatodistuksia voitaisiin hyödyntää mahdollisimman laajasti uuden lain vaatimusten täyttämiseen. Arvoisa puhemies! Lakiin esitetään lisättävän myös säännökset vapaaehtoisesta perusparannuspassista, jonka tarkoituksena olisi tukea rakennusten energiatehokkuuden suunnitelmallista parantamista. Perusparannuspassi on rakennuksen pitkän aikavälin korjaus- ja energiatehokkuussuunnitelma, joka liitettäisiin energiatodistukseen. Sen voisi laatia pätevä energiatodistuksen laatija energiatodistuksen laatimisen yhteydessä. Samalla esitetään energiatodistusmenettelyn sujuvoittamiseksi mahdollisuutta selvittää energiatodistuksen laatimisessa tarvittavia tietoja tietyissä tilanteissa virtuaalisen kohdekäynnin avulla. Lisäksi esitetään, että energiatodistus voitaisiin tietyissä tilanteissa päivittää ilman täydellistä uudelleenlaskentaa niin sanotulla yksinkertaistetulla menettelyllä. Uusien työkalujen ja menettelyiden tarkoituksena olisi vähentää energiatodistusmenettelystä aiheutuvia kustannuksia digitalisaatiota hyödyntämällä. Arvoisa puhemies! Lisäksi esityksessä ehdotetaan tehtäväksi rakentamislain rakennuksen vähähiilisyyden ohjaukseen tarvittavat muutokset direktiivin rakennuksen elinkaaren aikaista ilmastonlämmityspotentiaalia koskevien vaatimusten täytäntöön panemiseksi. Direktiivi edellyttää, että jatkossa myös rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälki- ja hiilikädenjälkitiedot olisi ilmoitettava energiatodistuksessa. Jotta tiedot olisivat saatavilla, ilmastoselvityksen ja rakennustuoteluettelon laatimisvelvoitetta esitetään laajennettavan direktiivin vaatimuksia vastaavaksi. Lisäksi rakentamislaissa tarkoitettujen uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvojen soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa direktiivin edellyttämällä tavalla siten, että ne koskisivat vuodesta 2030 alkaen kaikkia rakennuksia, ellei rakennusta ole erikseen rajattu velvoitteen ulkopuolelle. Esimerkiksi erillispientaloihin rakentamislain velvoitteet tulisivat esityksen mukaan sovellettaviksi 1.1.2030 alkaen. Arvoisa puhemies! Esitys on tarpeen käsitellä kiireellisenä, sillä direktiivin täytäntöönpanon määräaika on ehtinyt umpeutua toukokuun 2026 loppupuolella. Valtioneuvosto on vastaanottanut heinäkuun 2026 puolivälissä Euroopan komission virallisen huomautuksen, joka koskee myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivin kansallisen täytäntöönpanon viivästymistä. Laki rakennuksen energiatodistuksesta annetun lain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Laki rakentamislain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2028. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ehkä nyt ensimmäiseksi kysymykseen hiilinieluista ja laskelmista. Moni edustaja kysyi niistä. Meillä todellakin on käynnissä hanke, jolla pyrimme parantamaan tätä tietopohjaa. Saamme ennakkotietoja, ensimmäisiä tietoja loppuvuodesta tämän vuoden aikana. Tähän hallitus on panostanut merkittävästi, koska haluamme saada tietoa paitsi toimien vaikuttavuudesta myös niistä epävarmuuksista, joista tällä hetkellä meillä käytössä olevat mallinnukset ja mittaukset eivät vielä tarpeeksi meille tuota tietoa. Tämä on tärkeää myös sen vuoksi, että voimme myös EU-tasolla paremmin vertailla eri maiden tilannetta, ja tätä viestiä olemme tietenkin vieneet myös sinne Euroopan tasolle. Mutta ei suinkaan ole niin, että hallitus ei toimisi tai tekisi mitään. Tässä esittelypuheenvuorossani luettelin, kuinka paljon toimia teemme vaikkapa metsien hiilinielujen kasvattamiseksi. Kyllä näistäkin todennäköisesti saamme jo toivottavasti ensi vuoden aikana joitakin vaikutuksia, mutta kuten varmaan kaikki täällä tietävät, etenkin ilmastopolitiikkaan perehtyneet henkilöt, niin etenkin tämä maankäyttösektorin puoli on usein aika hidasvaikutteinen, ja sen vuoksi on vaikea sanoa myöskään sitä, milloin täsmällisesti ne tulokset näkyvät. Kuitenkin työtä me teemme. Ja kuten täällä todettiin, EU:n päästökauppa on keskeinen ilmastopolitiikan keino, ja sitähän me olemme puolustaneet kyllä erittäin vahvasti Euroopassa. Toivomme myös tietysti, että tähän lähtevät muut maat mukaan. Enemmänkin voisi kysyä, eivätkö muut maat siellä, missä näitä helteitä koettiin, ole heränneet siihen tilanteeseen, että ilmastonmuutoksella on vaikutusta Keski-Eurooppaan, Etelä-Eurooppaan, sillä kyllä Suomi on ollut tässä nimenomaan siinä rintamassa, joka pitää päästökauppaa keskeisenä ohjauskeinona, jolla ohjataan investoinnit sinne vähäpäästöisiin ratkaisuihin. Ja mehän näemme nyt, että se toimii Suomessa. Se houkuttelee meille investointeja, jotka ovat sen perässä, että täällä on paljon puhdasta energiaa tarjolla. Se on meidän keskeinen kilpailukykytekijämme, ja sen vuoksi tästä haluamme myös pitää kiinni. Siitä haluavat myös meidän yrityksemme pitää kiinni. Älkää siis vähätelkö sitä työtä, mitä me teemme tuolla kansainvälisillä kentillä. Sitten tämä hiilinielukysymys. Palaan vielä siihen. Tämä on kaksijakoinen siinä mielessä, että meillä on nämä omat hiilineutraalisuustavoitteemme, mutta sitten meillä on totta kai myös nämä EU:n ilmastotavoitteet. Siinä tämä LULUCF-asetus on jaettu nyt kahteen osaan, ja siinä tämä ensimmäinen vertailukausi, josta valtaosa oli muuten edellisen hallituksen aikana, on mielestäni aika hyvä saavutus, jos me pystymme sen tosiasian, että kun meillä puuntuonti loppui Venäjältä ja täällä hakkuut sitä myöden lisääntyivät, ja sen viestin välittämään ja korjaamaan niitä laskelmia siltä osin, että me vältämme ne kustannukset. Tämä hallitus ei olisi siihen voinut vaikuttaa sen enempää kuin edellinenkään hallitus, ja se toimi, mitä edellinen hallitus teki, se, että puuntuonti loppui, oli mielestäni täysin oikea. Emme me halua Venäjän sotakassaa rahoittaa edes ilmastopolitiikan varjolla. Sitten muutama ihan konkreettinen kysymys tuli. Sähköautojen akusta olen käynyt keskustelua niin Lupa- ja valvontaviraston kuin sitten sähköautojen akkuja korvaavien henkilöiden kanssa, ja on selvää, että osittain tästä on syntynyt hieman ylitulkintoja, turhaakin pelkoa siitä, että akkuja ei voisi korjata. Sekin on selvää, että tämä akkuasetus on EU:n suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, mutta sitä kysymystä, joka tässä on nyt kaikista keskeisin — se, missä vaiheessa nämä sähköakut, joita on käytetty, määritellään jätteeksi — pitää vielä täsmentää, jotta ei kävisi niin, että joudutaan sitten ikään kuin uudelleen valmistamisen kautta ja ympäristöluvituksen kautta menemään uudelleen valmistamaan ja korjaamaan. Tämä on työn alla, ja keskustelut jatkuvat, jotta ohjeistukset ovat selvät ja sellaiset, että sähköautojen akkuja voidaan korjata edullisesti ja helposti myös tulevaisuudessa. Sitten tästä ilmastovuosikertomuksesta, siitä, miten usein se tehdään. No, mielestäni tätä kannattaa nyt kaikkien puolueiden varmasti pohtia. Sitten kun mennään tuleviin hallitusneuvotteluihin, pohditaan sitä, onko tämä kerran vuodessa hyvä, onko muutenkin näitä ilmastopolitiikan suunnitelmia hieman liikaa. Itse ajattelisin, että olisi hienoa, että päästäisiin tämmöiseen kokonaisvaltaisempaan arviointiin, eikä niin, että meillä on tämä ilmastovuosikertomus, sitten meillä on maankäyttösektorin suunnitelma, keskipitkän aikavälin suunnitelma, sitten meillä on tämä energia- ja ilmastostrategia, joka on oikeastaan ainoa [Puhemies koputtaa] ei-lakisääteinen, joka kokoaa sitten yhteen kaiken, mitä hallitus tekee, kaikki sektorit. Tämä on hieman monimutkaista kaikille ja varsinkin varmasti kansalaisille seurata, koska ihan näin ministerinäkin siinä on kyllä seuraamista, kun tässä on näin monta erillistä suunnitelmaa, [Puhemies koputtaa] joita sitten myös eri määräajoin päivitetään. Mielelläni vielä vähän aikaa puhuisin, mutta nyt puhemies koputtaa, ja kiitän keskustelusta. .

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on valtion ilmastovuosikertomus. Ilmastolain mukaisesti ilmastovuosikertomus annetaan eduskunnalle vuosittain. Sen tarkoituksena on tarjota eduskunnalle ja kansalaisille ajantasainen kokonaiskuva Suomen ilmastopolitiikan etenemisestä, päästö- ja nielukehityksestä sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisen näkymistä. Tällä tavalla myös eduskunnalle tulee mahdollisuus käydä keskustelua ilmastopolitiikan ajankohtaisista kysymyksistä tuoreimman tiedon pohjalta. Vuosikertomuksessa raportoidaan päästöjen ja hiilinielujen kehityksestä sekä arvioidaan toimien riittävyyttä ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi tarkastellaan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman, maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman ja kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa. Tässä kertomuksessa tilannetta tarkastellaan sellaisena kuin se oli keväällä 2026. Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan Suomen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat vuonna 2025 seitsemän prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Päästöt laskivat sekä päästökauppasektorilla että taakanjakosektorilla. Päästökauppasektorilla päästöt laskivat 11 prosenttia. Kehitystä selittää erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyminen sähkön nettotuonnin ja tuulivoiman tuotannon kasvettua. Erityisesti vähenivät kivihiilen poltosta aiheutuvat päästöt kivihiilen käytön päätyttyä keväällä 2025. Suomi kulkee tässä etunojassa, ja siitä voimme kyllä kaikki olla ylpeitä. Taakanjakosektorilla, joka kattaa päästökaupan ulkopuoliset päästöt, kuten liikenteen ja osan maatalouden päästöistä, päästöt laskivat viisi prosenttia. Päästövähennykset syntyivät erityisesti liikenteessä polttoaineiden bio-osuuden kasvun ja polttoaineiden kulutuksen vähenemisen seurauksena. Maankäyttösektori oli tänäkin vuonna nettopäästölähde, sillä metsien hiilinielu on trendinomaisesti heikentynyt jo vuosien ajan. Kuitenkin viljelysmaiden päästöt vähenivät hieman ja puutuotteiden nielu vahvistui, mikä vähensi sektorin nettopäästöjä edellisvuoteen verrattuna. Vuosikertomuksen politiikkatoimiskenaarion mukaan ilmastolain vuosien 2030 ja 2040 päästövähennystavoitteet voidaan saavuttaa, mikäli suunnitellut toimet toteutuvat ja huomioidaan hiilen talteenottoon perustuvat ratkaisut. Hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 edellyttää kuitenkin edelleen lisätoimia kaikilla sektoreilla, erityisesti maankäyttösektorilla. EU:n taakanjakoasetuksen mukaisella sektorilla Suomi ylitti vuoden 2025 päästökiintiön. Tämänhetkisen arvion mukaan suunnitellut toimet, aiemmilta vuosilta kertynyt päästöyksiköiden ylijäämä sekä käytettävissä olevat joustokeinot riittävät kuitenkin koko vuosien 21—30 velvoitekauden tavoitteiden saavuttamiseen. Maankäyttösektorilla tilanne on haastavampi. Maankäyttösektorin EU-velvoitteet jakautuvat tällä hetkellä kahteen erilliseen velvoitekauteen. Alustavien arvioiden mukaan Suomi saattaa saavuttaa vuosien 2021—2025 EU-velvoitteensa riippuen metsien vertailutasoon hyväksyttävistä korjauksista. Lopullinen tilanne varmistuu vuonna 27, mutta tarkkakorvaiset ehkä kuulivat eilen ilmastokomissaarin vierailun jälkeen, että Suomen viesti siitä, että myös geopoliittisen tilanteen muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi puun käyttöön Suomessa Venäjän puuntuonnin loputtua, antaa hyvää ennakkotietoa tästä kysymyksestä. Sen sijaan vuosille 26—30 velvoitteiden saavuttaminen on edelleen epävarmaa ja edellyttää lisätoimia. Arvoisa puhemies! Hallitus hyväksyi joulukuussa 2025 kansallisen energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman. Näissä linjasimme toimia puhtaan siirtymän vauhdittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi sekä nielujen kasvattamiseksi. Päästökauppasektorilla keskeinen ohjauskeino on EU:n päästökauppa ja siitä seuraava hinta päästöille. Hallitus on lisäksi pyrkinyt vauhdittamaan puhtaan siirtymän investointeja. Hallitus on esimerkiksi antanut esityksen uudeksi ydinenergialaiksi, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa houkuttelevana ydinenergian tuotannon ja uusien laitosten rakentamispaikkana. Lisäksi hallitus edistää bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa investointiavustuksilla ja on vauhdittanut suuria teollisia puhtaan siirtymän investointeja ottamalla käyttöön investointien verohyvityksen, jota on tarkoitus jatkaa vuoden 27 loppuun asti. Jatkossa myös hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö olisi mahdollista hyvittää tällä verohyvityksellä. Taakanjakosektorilla keskeisiä energiaperäisiin päästöihin kohdistuvia poikkileikkaavia toimia ovat biopolttoöljyn jakeluvelvoite ja EU:n laajuinen polttoaineen jakelun päästökauppa, joka käynnistyy täysimääräisesti vuonna 2028. Useita liikenteen ja rakennussektorin toimia rahoitetaan osittain EU:n sosiaalisesta ilmastorahastosta, jonka tavoitteena on tukea haavoittuvassa asemassa olevia EU-kansalaisia ja yrityksiä päästökaupan laajetessa koskemaan tieliikennettä ja rakennusten erillislämmitystä. Liikenteessä päästöjä vähentävät sekä lupaavasti etenevä sähköistyminen että jakeluvelvoite. Maankäyttösektorilla hallitus on käynnistänyt metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin. Toimenpiteillä edistetään muun muassa metsien uudistamista, metsän kasvua, kieltoaikojen pidentämistä, metsätuhojen ehkäisyä, lannoitusta sekä metsäpinta-alan laajentamista. Hallitus on osoittanut tähän yhteensä noin 27 miljoonan euron rahoituksen tukemaan metsänomistajien toimia. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla jatketaan myös sopeutumistyötä. Kansallisen sopeutumissuunnitelman toimeenpanoa on edistetty laajasti eri sektoreilla. Sopeutumisen näkökulma on vahvistunut osana yhteiskunnan varautumista, ja ilmastoriskien hallintaa on kehitetty alueellisella sekä paikallisella tasolla. Samalla on panostettu tietopohjan vahvistamiseen, ennakointiin ja viestintään, jotta me Suomessa voimme välttää haitallisimmat vaikutukset. Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomus osoittaa, että päästövähennyksissä on edistytty monella sektorilla ja että työtä tehdään aktiivisesti myös maankäyttösektorin tilanteen parantamiseksi. Hallituksen tavoitteena on vahvistaa Suomen asemaa puhtaan siirtymän edelläkävijänä ja houkuttelevana investointiympäristönä. Hallituksen linjaamilla toimilla luomme yrityksille vakaata ja ennustettavaa toimintaympäristöä investoida puhtaisiin ratkaisuihin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama sana rakentamisen vauhdittamisen toimista. Ensinnäkin heti alkuun haluan korjata: Täällä edustaja Pitko esitti, että hallitus ei olisi jatkanut energiaremonttiavustusta. Päinvastoin, mehän teimme juuri nyt kehysriihessä merkittävän päätöksen, korjausrakentamisen energiaremonttiavustuksiin 110 miljoonaa, jotka ovat käytettävissä tämän ja ensi vuoden aikana, ja uskomme, että näillä saadaan merkittävä määrä rakennusalan työllisyyttä parantavia remontteja käyntiin jo mahdollisimman pian, kun tämä asetus saadaan voimaan. Sen lisäksi olemme päättäneet alkukaudesta pitää korkotukilainavaltuudet korkealla tasolla, jotta sillä voidaan vastasyklisesti tukea asuntorakentamista. Tänä vuonna, vaikka korkotukilainavaltuudet sinällään laskevat, 250 miljoonaa menee opiskelija-asuntotuotantoon. On kestämätön tilanne, että näitä korkotukilainavaltuuksia ikuisesti pidetään korkealla tasolla, sillä tälläkin hetkellä meillä on, viimeisin luku taisi olla jopa 11 000 tämmöistä tuettua asuntoa tyhjillään, ja sekään ei tietenkään ole järkevää julkisen rahan käyttöä, että tällainen tilanne on. Tämän lisäksi me ollaan pistetty lupaprosessit kuntoon, käsittelyaikatakuu rakennusten rakentamisluville, ympäristöluvituksen yhden luukun periaate, tehty merkittäviä parannuksia asp-rahoituslainsäädäntöön, muun muassa nostettu lainaosuus 95 prosenttiin, pidennetty kaikkien asuntolainojen kokonaiskestoa 40 vuoteen, ja samoin asuntolainoihin nyt meidän tekemän lainsäädännön perusteella Finanssivalvonta mahdollistaa 95 prosentin lainakaton asuntolainoihin, eli paljon on tehty monenlaista. Sen lisäksi, totta kai, myöskin erinäiset liikennehankkeet, joita muun muassa näiden MAL-sopimusten kautta edistetään, ovat omiaan vauhdittamaan asuntorakentamista hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Joten paljon on tehty myös muita päätöksiä, eikä sillä tavalla pidä luoda sellaista kuvaa, että tämä yksittäinen päätös olisi jotenkin nyt ainoa, jota tässä hallitus on pyrkinyt tekemään. Kuten tässä todettua, kevään kehysriihessä 25 pyrittiin löytämään moninaisia keinoja. Tässä ministeri Purra jo luetteli myös sen muun investointipaketin läpi, josta valtaosa oli liikennehankkeita. Liikennehankkeillakin on merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla tähän maahan asioita pystytään rakentamaan, olivat ne sitten teollisia investointeja, joiden ympärille syntyy sitä työllisyyttä ja sitä kautta myös houkuttelevuutta muuttaa asumaan ja sitä kautta rakentaa uusia asuntoja. Asioilla on vaikutuksia toisiinsa, ja siksi myös korostan sitä, että investoinnit ovat nimenomaan niitä, kuten edustaja Zyskowicz hyvin täällä kuvasi, joilla pyritään saamaan lisää kasvua, työllisyyttä ja verotuloja. Sen vuoksi niitä ei pidä sekoittaa pysyvien menojen pysyvään lisäykseen tai leikkaukseen.

Arvoisa puhemies! Kyllä voidaan ja kyllä tullaan keskustelemaan. Se on aivan selvää, että jokaista budjettia, jonka kulloinenkin hallitus, valtioneuvosto, tuo tähän saliin, eduskunta käsittelee. Näin tulee olemaan myös jatkossa, ja tällä lakiesityksellä, joka koskee ennallistamissuunnitelmaprosessia, tätä ei muuteta. Se on aivan päivänselvää, että näin tulee olemaan. Sen totean myöskin, että tämä ennallistamisasetushan oli viime hallituskauden aikana tuolla EU:ssa päätettävänä. Muistelen, että silloin keskusta oli hallituksessa, [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] ja pääsitte silloin vaikuttamaan siihen, millä tavalla Suomi tähän suhtautui. No, tällä hallituskaudella lopullisesti sitten ennallistamisasetus astuu voimaan, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kepu petti!] koska riittävä määräenemmistö jäsenmaista sitä kannatti, vaikka Suomi sitä vastustikin. Yksi keskeinen syy siihen on se, että vaikka me haluamme luonnon monimuotoisuutta edistää valtavasti tässä maassa ja se on hallitusohjelmassakin tavoitteena, niin on arvioitu, että ennallistamisasetuksen aiheuttamat kustannukset Suomelle ovat valtavat. Sen vuoksi me nyt edelleen koko ajan vaikutammekin EU-tasolla siihen, että näitä kustannuksia voitaisiin hillitä, [Puhemies koputtaa] ja pyrimme myös vaikuttamaan siihen, että hallinnollista taakkaa tulee mahdollisimman vähän. [Juho Eerola: Tässä tapauksessa tyhjä paperi!]

Arvoisa puhemies! Yritän vielä selventää: jokainen eduskunta, joka täällä tulee istumaan siihen asti, kun ennallistamisasetuksen velvoite sinne vuoteen 2050 asti... On ensinnäkin hyvä ymmärtää, että tämä ennallistamisasetuksen ikään kuin toimeenpanoaika on erittäin pitkäaikainen. Sen vuoksi tehdään myös päivityksiä useaan otteeseen siihen ennallistamissuunnitelmaan. Nyt se ehdotettu prosessi sen suunnitelman osalta on todellakin se, [Antti Kurvinen: Kuka ne tekee ne päivitykset?] että ensin se lähtee nyt lausunnoille — tässä jossain vaiheessa, kun saamme sen siihen vaiheeseen. Sen jälkeen sen luonnoksen lähettämisestä komissiolle päättää valtioneuvosto tämän lakiesityksen mukaan, mutta se on todellakin eduskunnan käsissä täällä. Ja sitten ensimmäisestä ennallistamissuunnitelmasta tulee päättämään vasta seuraava valtioneuvosto. [Antti Kurvinen: Valtioneuvosto, ei eduskunta! Miksi ei eduskunta?] Se, millä tavalla eduskunta pääsee mukaan tähän työhön [Hälinää — Puhemies koputtaa] — ennen kaikkea, kun tulee kysymys resursseista — on jokaisen budjetin päättämisen tai lisätalousarvion päättämisen muodossa, sillä se rahoitus, mitä valtio esimerkiksi tällä hetkelläkin laittaa ennallistamistoimiin, kuten vaikka luonnon monimuotoisuustyöhön metsissä, vesistöissä, [Puhemies koputtaa] kosteikoissa ja niin edelleen, on jo nytkin meidän valtion budjetissa olevaa rahaa. Tämä prosessi ei tule muuttumaan mihinkään. Eli budjettisuvereniteetti [Puhemies koputtaa] tulee edelleenkin säilymään eduskunnalla täysin.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tässä on kyse ennen kaikkea Suomen huoltovarmuudesta ja siitä, että lämpöä ja sähköä riittää Suomessa kaikissa olosuhteissa. Turve on siinä mielessä hyvä polttoaine, että sen varastointikyky on erinomainen. Kuten tässä edustaja Peltokangas hyvin alusti, niin todellakin hallitus varaa kymmenen miljoonaa euroa Huoltovarmuuskeskukselle turpeen varmuusvarastoinnin jatkamiseen aina sinne vuoteen 2030 saakka. On myös tärkeää varmistaa turpeeseen kytkeytyvä arvoketju huoltovarmuuden kannalta, ja sen vuoksi resursseja ohjataan myös tuotantovarauksiin turveyrittäjiltä. [Krista Mikkonen: Entäs ilmastopäästöt?] Sitten myös tämän ohella valmistellaan tukimalli, jolla varmistetaan se, että on myöskin laitoksia, joissa voidaan hyödyntää tarvittaessa myös turvetta. Tällä hetkellä turpeen käyttö on melko alhaista meidän energiantuotannossa, mutta tarvittaessa sitä voidaan polttaa esimerkiksi bioenergialaitoksissa puuhakkeen ohella tai muun biomassan ohella. [Puhemies koputtaa] Sen lisäksi valmistelemme myös sellaista tukea, [Puhemies: Aika!] jolla saadaan käyntiin uutta energiantuotantoa tilanteisiin, joissa esimerkiksi uusiutuvan energian käyttö ei ole mahdollista.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta. — Tosiaan muutamia kysymyksiä ja huomioita, joihin tässä yritän vastata: Todellakin tämä ilmastolain mukainen suunnittelujärjestelmä on aika monimutkainen, ja tätä ollaan parantamassa. Työ on aloitettu niin, että sitten seuraavalla hallituspohjalla, joka neuvotteluissa istuu, olisi paremmat tiedot käytettävissä, ja myös näen, että tiedot siitä, jos tätä ilmastolain mukaista suunnittelujärjestelmää halutaan muuttaa, sillä se toki edellyttää sen lain päivittämistä. Nyt on edetty sen nykylain mukaisesti. Siinähän edellytetään tätä pitkän aikavälin suunnitelmaa tehtäväksi, ja nyt se tehtiin ensimmäistä kertaa, kerran kymmenessä vuodessa. Sitten tämä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma tehdään joka hallituskausi ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma joka toinen hallituskausi. Sen vuoksi emme kokeneet, että tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa nyt olisi ollut tarpeen päivittää, koska edellinenkään hallitus ei vielä kyennyt siihen kaikkia resursseja osoittamaan ja nyt olemme pyrkineet siihen tuomaan myös lisää resursseja ja toisaalta toimeenpanemaan sitä, koska siinäkin oli vielä vajetta, joten siinä mielessä pidän tärkeänä, että nämä toimet ovat myös pitkäjänteisiä. Sitten tätä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman päivittämistä varmasti kannattaa miettiä heti siellä hallitusneuvotteluissa, kuten tietysti kaikkien muidenkin näiden suunnitelmien edellyttämien toimien tai käytännössä sen meidän hiilineutraalisuustavoitteen edellyttämien toimien. Tämä meidän oma ilmastopolitiikkahan ei tietenkään ole ainoa asia, joka näitä päästövähennyksiä ohjaa, vaan päinvastoin meillähän on erittäinkin vahvaa lainsäädäntöä Euroopan unionista, ja on tietysti hienoa, että tässä mietinnössään talousvaliokunta myös korostaa päästökaupan merkitystä ilmastopolitiikan keskeisenä ohjauskeinona. Sehän on ollut myös hallituksen linja, että siitä tulee jatkossakin pitää kiinni, ja sitä vaikuttamistyötä ollaan tehty ihan pääministeritasolta asti sinne Eurooppaan, että näin olisi myös jatkossa. Se on suomalaisten yritysten etu ja ylipäätään eurooppalaisten yritysten etu, että meidän investointiympäristö pysyy vakaana ja se on ennustettava ja näitä investointeja päästöttömiin ja vähäpäästöisiin teknologioihin kannattaa tehdä. No, kiertotaloudesta: Joo, tässä on todellakin monta asiaa liikenteessä. Tätä jäteveron laajennusta valmistellaan tuolla VM:ssä. En osaa ihan tarkasta aikataulusta sanoa, mutta sen pitäisi siellä edetä. Meillä on myöskin tämä jätelain uudistus, jossa ensimmäisessä vaiheessa avataan markkinoita mutta toisessa vaiheessa olisi tarkoitus vielä tällä hallituskaudella saada sieltä eteenpäin joitakin sellaisia elementtejä, joilla päästäisiin jätelaista enemmän kiertotalouslain suuntaan. Sen lisäksi on näitä tällaisia ehkä teknisempiä yksityiskohtia, kuten se, miten määritellään näitä ”ei enää jätettä” -kriteereitä ja tämän tyyppisiä, mikä välillä on esteenä, niin että vaikkapa tällä hetkellä meidän yhdellä isoimmista aloista, kaivannaisteollisuudessa syntynyttä kuonaa tai jätettä — tai tällä hetkellä jätteeksi määriteltävää — on vaikea hyödyntää vaikkapa lähialueilla tien rakentamiseen tai muuhun vastaavaan. Tähän pyritään hakemaan joustavuutta. Totta kai myös rakennusala on erittäin tärkeä tässä, koska siellä syntyy paljon käyttökelpoistakin jätettä, ja siellä on myös osaamisen päivittämisen tarvetta siinä, että osataan sitten purkaa esimerkiksi rakennuksia siten, että niitä voidaan uudelleen hyödyntää. Sen lisäksi on vielä tietenkin EU-tasolla tämä heidän oma — tai tietysti meidänkin siihen vaikuttama — kiertotalousasetus, Circular Economy Act, joka on tarkoitus tietysti sitten Suomessakin toimeenpanna, mutta se on vielä tuloillaan. Kiertotaloutta totta kai haluamme vauhdittaa, se on ihan selvä, koska se on yksi avain siihen, että saadaan samanaikaisesti vähennettyä päästöjä ja vähennettyä luonnonvarojen käyttöä, hyödynnettyä ne, mitä on kerran hyödynnetty, mahdollisimman tehokkaasti ja pitkään. Sitten vielä oli muutama kysymys tai oikeastaan enemmänkin maininta siirtokapasiteetista: Fingridhän on tästä tehnyt nyt oikeastaan aika informatiivisenkin suunnitelman, jolla on ehkä helpompi viestiä myöskin niistä suunnitelmista. Toki on nyt saatu sillä hallituksen päätöksellä lisätä investointikapasiteettia ja myöskin saatu vauhditettua niitä. Sen haluan kuitenkin todeta, että tällä hetkellä tuotantoliittymäkyselyitä on ollut noin 400 gigawatin verran ja kulutusliittymäkyselyitä noin 70 gigawatin verran. Meidän tuotantokapasiteetti tällä hetkellä on 25 gigawattia, ja toisaalta huippukulutus viime talvena oli sen 15,5 gigawattia. Tämä kertoo siis siitä, että nyt kun ollaan huolissaan siitä, tuleeko meillä ikään kuin liikaa sähkönkulutusta, niin vaikuttaa siltä, että ei, vaan enemmänkin kysymys on juurikin siitä, että tämä uusi kulutus sitten saa liikkeelle myös näitä sähköntuotantoinvestointeja. Itäisen Suomen osalta kehysriihessä on linjattu, että elinvoimakeskukset ottavat nyt vastuuta työryhmien esittämän toimeenpanosta siitä, että tätä työskentelyä organisoidaan niin, että kun näitä investointeja halutaan edistää alueellisesti, niin sinne tulee tämmöisiä alueellisia yhteistyötiimejä, joissa voidaan sitten paremmin suunnitella sitä, [Puhemies koputtaa] miten nämä julkiset ja yksityisen sektorin toimijat voivat yhteensovittaa verkkoon liittymistä ja myös tuotantoinvestointeja, kulutusinvestointeja ja niin edelleen. Eli pyritään tätä suunnittelua helpottamaan tätä kautta ja siten tuomaan tietysti myös varmuutta näille investoinneille, kun tiedetään ne Itä-Suomen tietyt rajoitteet, mitä siellä on vaikkapa tuulivoimarakentamiseen liittyen. — No, ehkäpä lopetan, kun puhemies koputtaa, niin että päästään kaikki katsomaan jääkiekkoa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos talousvaliokunnan puheenjohtajalle, edustaja Junnilalle, valiokunnan mietinnön esittelystä. Ja kiitos myös teille kaikille, jotka olette täällä käsittelemässä tätä suunnitelmaa siitä huolimatta, että Suomi pelaa jääkiekon MM-kilpailuissa puolivälierässä ja johdamme tällä hetkellä 3—1. On muuten hienoa sekin, että valiokunta pitää pitkän aikavälin suunnitelman skenaarioita laadukkaasti laadittuina. Kuten lähetekeskustelussa korostin, työ- ja elinkeinoministeriön johdolla valmistellussa pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on kartoitettu kasvihuonepäästöihin ja nielujen aikaansaamiin poistumiin vaikuttavia mahdollisia yhteiskunnan ja teknologioiden kehityskulkuja tulevan ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelun ja valintojen taustaksi. Mikään skenaarioista ei edusta todennäköistä tulevaisuudenkuvaa, vaan määrittämällä skenaarioiden painotukset eri tavoin on pyritty kuvaamaan pikemminkin ääriskenaarioita, jotka kuitenkin voisivat jossain määrin toteutua vuoteen 2055 mennessä. Todennäköinen pitkän aikavälin kehitys riippuu merkittävästi globaalista talouden, teknologian sekä poliittisesta kehityksestä. Pitkän aikavälin kehitys on siten todennäköisesti näiden ääriskenaarioiden välissä. Suunnitelmassa ei oteta kantaa siihen, mikä vaihtoehtoisista skenaarioista olisi toivottava tai mitkä toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot olisivat parhaita. Keskipitkällä aikavälillä vaikuttavia politiikkalinjauksia esitetään keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmissa, kuten energia- ja ilmastostrategiassa, jota täällä eilen käsittelimme, sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa ja joka toinen vaalikausi laadittavassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa. Arvoisa puhemies! Nostan esille muutaman kohdan valiokunnan yksimielisestä mietinnöstä. Valiokunta on nostanut esille Suomen suuren biogeenisen hiilidioksidin talteenoton potentiaalin. Tämä mahdollistaa vetytalouden hyödyntämisen sähköpolttoaineiden valmistuksessa ja päästövähennysten aikaansaamisen sektoreilla, joilla suora sähköistys ei ole mahdollista. Näistä keskeisiä ovat valiokunnankin mainitsemat lento- ja meriliikenne sekä raskas tieliikenne. Valiokunta korostaa myös, että laajamittainen sähköistyminen edellyttää joka tapauksessa suuria panostuksia sähköjärjestelmän kehittämiselle. Sähköistymisen edellytyksinä ovat kohtuuhintaisen ja päästöttömän sähköntuotannon toimitusvarma saatavuus sekä riittävä sähköverkkoinfrastruktuuri. Hallitus on linjannut osana omistajaohjausta kantaverkkoyhtiö Fingridin investointitason merkittävästä nostosta, joka on huomioitu kantaverkon kehittämissuunnitelmassa. Sähkön toimitusvarmuuden osalta työ- ja elinkeinoministeriö jatkaa sähköjärjestelmän toimitusvarmuutta parantavan tukimekanismin valmistelua eli talvienergiatukea kehysriihen linjausten mukaisesti. Valiokunta nostaa esille maankäyttösektorin kasvihuonekaasulaskentaan liittyvät erittäin suuret epävarmuudet sekä itse laskentaan että luonnonolosuhteisiin liittyen. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat käynnistäneet laajan tutkimushankkeen. HIKET-hanke kehittää uusia menetelmiä ja tietojärjestelmiä, joiden avulla hiilinielujen tilaa voidaan seurata tarkemmin ja hyödyntää tietoa paremmin ilmastopäätöksenteossa. Talousvaliokunta korostaa myös asiantuntijakuulemisessa esitettyä arviota siitä, että maankäyttösektorin päästökuilu on kurottava kiinni mahdollisimman hyvin, jotta kansantaloudelle koituvat kustannukset saadaan minimoitua. Pidän maankäyttösektorin toimia erittäin tärkeinä. Valiokunta kiinnitti mietinnössä huomiota siihen, että suunnitelmassa ei ole esitetty arviota päästövähennysmenetelmien kustannuskehityksestä, investoinneista tai mittakaavoista. Näihin kysymyksiin liittyy mielestäni erittäin suuria epävarmuuksia näin pitkällä aikavälillä, ja sen vuoksi arvioita on myöskin erittäin haastavaa antaa. Myös tämänhetkinen tilanne on poikkeuksellinen maailmantalouden epävarmuuden ja geopoliittisen tilanteen vuoksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ennallistamisasetuksen tavoitteet ovat hyvin kannatettavia, siinähän pyritään parantamaan meidän luonnon tilaa. Sen sijaan se, mitä se Suomelta vaatii, on hyvinkin paljon, eli meillä on täällä Suomessa paljon sellaista pinta-alaa, jota tämän asetuksen mukaisesti pitäisi ennallistaa, [Vihreiden ryhmästä: Mistä se kertoo?] ja sen vuoksi myös kustannukset nousevat myös komission arvioiden mukaan valtavan suuriksi. Tämän vuoksi, koska tämä on katsottu jo edellisellä hallituskaudella hyvinkin vaikeaksi toteuttaa, Suomihan lopulta vastusti tätä ennallistamisasetusta tuolla Euroopan neuvostossa. [Anne Kalmari: Paitsi kokoomusmepit!] Siitä huolimatta se velvoittaa meitä toimeenpanemaan sen, ja suunnitelmaa valmistellaan parhaillaan. Siinä viimeistellään yksityiskohtia. Se tulee olemaan lausunnoille lähtevä luonnos, vasta ensimmäinen versio. Siitä sen jälkeen käydään komission kanssa keskustelua. Siinä pyritään osoittamaan suuntaa sille, miten tässä työssä edetään. Tärkeintä on kuitenkin ensi vaiheessa kohdentaa toimet sellaisille alueille, joilla luonnon tila on kaikista heikoin, ja niitä on ennen kaikkea vesistöissä. Tätä työtä nyt jatketaan ministeriössä, ja tulette näkemään sitten, kun saamme sen lausunnoille, minkälainen tilanne ja minkälainen suunnitelma luonnos tulee olemaan. [Vihreiden ryhmästä: Ei vastausta kysymykseen!]

Arvoisa puhemies! Minä olen pahoillani, että ei näköjään niin kovin paljon tämä keskustelu vaikuta kiinnostavan. Kiitos, että edustaja Harakka täällä vielä hetken aikaa on ja ehkä kuulee sitten näitä vastauksia, joissa tässä muutamaa kysymystä voisin kommentoida. Tässä oli tosiaankin valiokunnan puheenjohtaja. Ehkä ensin totean vielä, kun en tuossa ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani sitä todennut, että nyt todellakin olemme jo tarttuneet toimeen siinä, että tätä ilmastolain mukaista ja sen ulkopuolelta tulevaa suunnittelujärjestelmää tullaan päivittämään niin, että seuraavalla hallituksella, kuka ikinä siellä sitten istuukin, olisi jo hallitusneuvotteluissa mahdollisuus päästä kaikkeen siihen tietoon, joka tarvitaan päätöksen tekemiseksi. Tällä tavoin tehtynä tämä on aika haastava tehtävä, kun meillä on sinällään sitova ilmastolaki, että ensin päätetään ikään kuin toimista ja sitten katsotaan, mihin se riittää. Toisinpäin olisi parempi: että olisi kaikki tarvittava tieto ja skenaarioanalyysit olemassa jo hallitusneuvotteluissa. Sitä työtä tehdään jo työ‑ ja elinkeinoministeriössä ja tietenkin myös ympäristöministeriössä. Näistä muista huomioista: Meillä on käynnissä kyllä työ datakeskusten eri mahdollisuuksista osallistua sähkönkulutuksen ja ‑tuotannon joustoon. Itsekin ajattelen täysin samoin kuin tässä edustaja Harakka, että kyllä tämä kysyntä on nimenomaan se, joka tuo sitten sitä tuotantoa. Näinhän on tapahtunut tähän asti, ja näin tulee tapahtumaan myös jatkossa, koska meillä on tällä hetkellä jo liittymäkyselyitä. Kun katsotaan niitä, niin valtavasti enemmän on tuotantoliittymäkyselyitä kuin sitten kysyntäliittymäkyselyitä. Se kertoo siitä, että heti kun kysyntä kasvaa, niin lisää tuotantoa kyllä tulee. Enemmänkin on sitten kyse siitä, että kun meillä on tämä siirtoverkko siinä mielessä epätasapainossa, että meillä tuotantoa on enemmän tuolla pohjoisessa Suomessa ja Länsi-Suomessa ja sitten kysyntää ja kulutusta ja toki liittymäkyselyitäkin enemmän täällä eteläisessä, Itä-Suomi on aika lailla tasapainossa, niin siinä on yhteensovittamista, että tämä saadaan pysymään jatkossakin tasapainossa. Meillä on siltikin Suomessa Euroopan vahvin kantaverkko ja siirtoyhteydet, eli meillä vielä ei olla ongelmissa, mutta sen vuoksi myös teemme tätä työtä tässä, että tämä joustavuuselementti siellä myös olisi jatkossa mukana, ja siinä mielessä on tartuttu tähän työhön. Sitten haluan tässä myös vasemmistoliiton Yrttiaholle todeta, että kyllä sähköistyminenhän on nimenomaan vastaus päästöjen vähentämiseen. [Timo Harakka: Näin on!] Se ei ole ongelma. Se on yksi syy siihen, että kun esimerkiksi teollisuus sähköistyy tai liikenne, niin myöskin sähkön kysyntä kasvaa, ja sitä vasten syntyy sitten uutta tuotantoa ja myös ydinvoimaa, kun me sitä tähän maahan haluamme. Niin käsittääkseni kyllä kaikki muut puolueet — nyt olin hieman yllättynyt, että vasemmistoliitto näytti täällä jopa vähän vastustavan ydinvoimaa, kun olen käsittänyt, että Suomessa on laaja kannatus uudelle ydinvoimalle ja myös lisärakentamiselle. Se voi nykyään olla uusien teknologioiden myötä myös hajautettua tuotantoa. Joka tapauksessa sitäkään ei synny, jollei ole uutta kysyntää. Eli kysynnän pitää kasvaa, jotta voi syntyä uutta tuotantoa. Muutenhan ei ole ketään, kenelle myydä sitä sähköä. Sen vuoksi en usko siihen, että tämä olisi lainkaan huono asia, vaan päinvastoin se on hyvä asia, koska me haluamme myös lisätä ydinvoiman suhteellista osuutta energiapaletissa. Sitten toisaalta myös niin, että kun hinta vaihtelee, mitä on tietenkin — ymmärrän hyvin — kuluttajien kannalta välillä vaikea ymmärtää ja mihin ehkä varsinkin sopeutua, niin sekin jo itsessään aiheuttaa sen, että syntyy erilaisia varastointi‑ ja joustoratkaisuja, ja toisaalta sitten heidän, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan kulutukseen, kannattaa aina ottaa sähkön kiinteähintainen sopimus. Sitten totean myöskin sen, että energia‑ ja ilmastostrategiahan ei ole ilmastolain mukainen asiakirja. Tämä on ikään kuin erillinen paperi, joka tehdään sen vuoksi, että kaikki nämä muut suunnitelmat ovat ikään kuin yhden sektorin juttuja. Eli meillä on keskipitkän aikavälin suunnitelma, joka on ilmastosuunnitelma, joka on taakanjakosektorilla. Sitten meillä on tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma, joka on maankäyttösektorille. Tätä päästökauppasektoria toki seurataan aina, mutta tämä yhteensovittaa sitten nämä kaikki eri sektorit, ja siitä saadaan ikään kuin se kokonaiskuva. Sitten, jotta ei tulisi väärää mielikuvaa: Kyllä me teemme toimia myös maankäyttösektorilla ja laitamme sinne myös rahaa, mutta totta kai on selvää, että siellä se vaje on suurempi ja sen vuoksi myös lisätoimia tullaan tarvitsemaan, toki myös lisää parempaa tietoa, koska on ihan selvä, että päätöksenteon pitäisi perustua parhaaseen mahdolliseen tietoon. Sitten Euroopan tasolla taas toisaalta on hyvin tärkeätä, että maiden välillä voidaan luotettavasti vertailla näitä asioita keskenään, jotta ei käy niin, että velvoitteita noudatetaan hieman eri tavoin ja sitten joitakin maita siitä palkitaan ja toisia rangaistaan. Tämä työ on käynnissä, ja meillähän on varattu myös rahoitusta tähän, että me parannamme tätä ilmastoseurannan järjestelmää ja erityisesti hiilinielujen seurantajärjestelmää maankäyttösektorilla. Sieltä ensimmäisiä tuloksia nyt odotetaan tämän vuoden lopulla, joten sieltäkin varmasti myös tulevan vuoden hallitusneuvotteluita varten saadaan parempaa tilannekuvaa ja tietoa ja samalla tavoin myös Eurooppaan vietäväksi ajatuksia ja suunnitelmia. Sen vielä haluan tähän loppuun todeta, arvoisa puhemies, kun nyt ei ole valtavaa ruuhkaa puheenvuoroista, että me todellakin teemme valtavasti vaikuttamistyötä Euroopassa. Se, että monet kustannusvaikuttavimmat ilmastotoimet tapahtuvat Euroopassa, on se syy siihen, miksi me sitä vaikuttamistyötä tietysti myös siihen suuntaan teemme, ja myös se, että yritysten investointiympäristö säilyy mahdollisimman vakaana ja sisämarkkinat mahdollisimman hyvin toimivina, koska on ihan päivänselvää, että me haluamme, että Eurooppaan suuntautuu puhtaita investointeja jatkossakin. Se, että yritykset investoivat Suomeen, ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että me teemme täällä myös vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa, [Timo Harakka: Päinvastoin!] päinvastoin. Kasvu‑ ja ilmasto‑ ja energiapolitiikka voivat hyvin kulkea käsi kädessä, ja Suomihan on jo osoittanut tämän siinä, että meillä vaikkapa nyt viime vuonna investointien määrä oli Euroopassa kasvanut varmastikin eniten, mutta me olimme myös erittäin korkealla siinä taulukossa, olimmeko jopa ykkösenä. Sitten samaan aikaan meillä myöskin talous on kääntynyt kasvuun ja päästöt vähentyvät edelleen. Eli kyllä, tämä on mahdollista, ja tätä työtä tietysti haluan jatkaa. Nyt meillä vaikuttamisen kohteena on sitten Euroopassa tämä tuleva ilmastoarkkitehtuuri vuodesta 2030 eteenpäin, ja se työ on käynnissä. Se onkin sitten haastavampi harjoitus. Kun aletaan kuitenkin olla onnistuneita koko Euroopassa siinä, että aidosti päästöt vähenevät, niin sitten niiden loppujen päästöjen vähentäminen on toki aina vain haastavampaa, mutta sekin on mahdollista, kunhan pidetään suunta kirkkaana ja myös ohjauskeinot selkeinä, jotta yritykset sitten voivat luottaa siihen, että investointeja puhtaisiin teknologioihin kannattaa tehdä. Suomi voi todellakin olla tässä myös kokoaan suurempi, kun me pystymme tarjoamaan — tai siis meidän yritykset pystyvät tarjoamaan — näitä ratkaisuja myös maailmalle. Yksi hyvä asia on myös se, että Eurooppahan nykyään tekee, EU tekee, siltä pohjalta kauppasopimuksia eri maiden kanssa, kuten Intian tai vaikkapa Mercosurin Etelä-Amerikan, että ne perustuvat siihen, että nämä kohdemaat ovat myös sitoutuneet ilmastopolitiikkaan ja Pariisin ilmastosopimukseen ja myös niiden toimien tekemiseen. Nyt jo sillä, että Eurooppa myöskin perii tällaista hiilimaksua rajoillaan, on ollut vaikutusta siihen, että vaikka Intiassa on jo lähdetty suunnittelemaan sitä, että sielläkin päästöistä aletaan vähitellen maksamaan hintaa. Hekin haluavat olla mukana kehityksessä. Tämä on nykyään myös osa meidän turvallisuuspolitiikkaa, koska usein puhdas energiantuotanto on myös kotimaista energiaa, oli se sitten tuotettu täällä Suomessa uusiutuvasti tai vaikkapa Intiassa. Eli tällä tuetaan myös tämmöistä kokonaisturvallisuutta ja omavaraisuutta vahvasti. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Kiitos talousvaliokunnan puheenjohtaja Junnilalle valiokunnan mietinnön esittelystä. Energia- ja ilmastostrategiaan on koottu hallituksessa yhdessä sovitut ilmasto- ja energiapoliittiset toimet. Niillä parannetaan yritysten mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteisesti investointeja edistyneeseen puhtaaseen teknologiaan. Puhdas siirtymä luo vankan pohjan talouskasvulle, työllisyydelle ja Suomeen suuntautuville investoinneille, kuten olemme saaneet viime päivinä myös lehdistä lukea. Strategia on keskeinen työkalu, kun nostamme hallitusohjelman mukaisesti Suomen puhtaan energian edelläkävijäksi Euroopassa. Strategian yksityiskohtaisilla linjauksilla varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksienkin tarpeisiin. Tavoitteena on luoda toimintaympäristö, joka houkuttelee investointeja ja tukee Suomen puhtaan talouden kasvua tukien kotimaisen teknologian kehittämistä ja vientiä sekä kasvattaen samalla Suomen hiilikädenjälkeä. Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja energiatoimitusten käyttö aseena on aiheuttanut geopoliittisen kriisin, joka tekee entistäkin kiireisemmäksi EU:n ja Suomen tarpeen vähentää riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista nopeuttamalla uusiutuvan energian käyttöönottoa, teollisuuden vähähiilistämistä ja oman valmistuskapasiteetin kasvattamista aloilla, jotka ovat strategisia siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. Juuri tästä on kyse. Hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka tähtää Suomea sitovien päästövähennystavoitteiden ohella keskeisesti edellä mainitsemaani puhtaaseen kasvuun sekä Suomen energiaturvallisuuden ja omavaraisuuden varmistamiseen. Energiaturvallisuus on myös keskeinen osa Suomen kokonaisturvallisuusmallia. Arvoisa puhemies! Nostan esille vielä muutaman kohdan valiokunnan mietinnöstä. Selonteossa on kiinnitetty huomiota yleisen päästökaupan ulkopuolelle rajattujen, yli 95-prosenttisesti biomassaa käyttävien laitosten muuttuneeseen asemaan. Meidän poliittisella ja virkatasolla tehdystä aktiivisesta ja johdonmukaisesta EU-vaikuttamisesta huolimatta päästökaupassa tehdyn rajauksen myötä kaikkia biomassalaitoksia ei tällä hetkellä kohdella tasapuolisesti. Tämä on päästökaupan perusperiaatteiden vastaista. Heinäkuussa tulee seuraava yleisen päästökaupan uudistusehdotus: Suomen yhtenä keskeisenä neuvottelutavoitteena on nyt korjata tämä päästökaupan epäkohta ja varmistaa, että etenkin bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon parhaiten soveltuvilla tehtailla on EU-sääntelyn osalta riittävät kannustimet edetä toimissaan. Pidän valiokunnan esittämää kannanottoehdotusta hyvänä. Talousvaliokunnan mietinnössä nostetaan esille ilmastopolitiikan tavoitteet ja tilannekuva. Kuten mietinnössä todetaan, Suomi on onnistunut hyvin päästövähennyksissä. Vuoden 2024 kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat viisi prosenttia edellisvuodesta ja olivat 46 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Päästöt ovat vähentyneet erityisesti energiasektorilla. Sektorin päästöt vähenivät 6 prosenttia vuodesta 2023 vuoteen 2024, ja päästöt ovat puolittuneet vuoden 1990 päästötasosta. Suomen sähköntuotannosta 96 prosenttia ja kaukolämmöntuotannosta 87 prosenttia oli vuonna 2025 hiilidioksidivapaata. Sen sijaan maankäyttösektorilla kehitys on ollut haasteellisempaa, kuten pääosassa muitakin EU-jäsenvaltioita. Muutosta selittävät etenkin puuston alentunut kasvu, Venäjän puuntuonnin loppumisen jälkeen nousseet ja sen jälkeen korkealla pysyneet hakkuutasot, turvemaametsien kasvaneet maaperän hiilidioksidipäästöt, kivennäismaametsien, maaperänielun ja karikesyötteen hiipuminen ja tämä jo mainittu Venäjän puutuonnin hiipuminen, joka on toki alkanut jo vuonna 2008. Kuten valiokunta toteaa, hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen kokonaan kotimaisin toimin edellyttää huomattavia maankäyttösektorin nettonieluja vuonna 2035 sekä suurempia päästövähennyksiä ja teknisiä nieluja päästökauppa- ja taakanjakosektorilla. Energiapolitiikan osalta julkisuudessa on keskusteltu sähkön riittävyydestä poikkeuksellisten kylmien tammi- ja helmikuun jälkeen. Kuten valiokunta toteaa, kysymys sähkön riittävyydestä liittyy sekä puhtaan energian tuotantokapasiteettiin että toimivien ja toimitusvarmojen sähkömarkkinoiden turvaamiseen. Suomen näkymä lähivuosille on kohtuullinen, mutta 2030-luvulla sähköistymisen kiihtyminen ja tuotantorakenteen lisääntyvä sääriippuvuus kasvattavat sähkön riittävyyteen liittyviä riskejä erityisesti pitkien tuulettomien pakkasjaksojen aikana. Suomessa on merkittävä määrä luvitettuja uusiutuvan energian hankkeita odottamassa kysynnän kasvua. Markkinahinnat ohjaavat sähköntuotantoinvestointeja, ja hintavaihtelut viestivät tarkoituksenmukaisesti niukkuudesta. Sähkömarkkinat eivät yksin kuitenkaan riitä turvaamaan säävarmaa kapasiteettia, ja siksi hallitus valmistelee toimia toimitusvarmuuden varmistamiseksi. — Kiitos.

Kiitos! Ensinnäkin totean, että tämän lakiesityksen pihvi on nimenomaan nämä luonnonarvomarkkinat, ja siitä tuntuu olevan tässä salissa nyt valtaosin aika positiivinen näkökanta. Siinä lähdetään nyt liikkeelle nimenomaan vapaaehtoiselta pohjalta, koska uskomme niin, että siten saamme nämä markkinat parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin ja myös maanomistajille ja toisaalta yrityksille sen tunteen siitä, että nyt näihin luontotekoihin kannattaa lähteä myös lisäisinä toimina, ei siis vain kompensoimaan jotain aiheutettua haittaa, mikä on jo ollut laissa, vapaaehtoisena toki sekin. Tässä on ollut myös semmoinen tutkimushanke taustalla, ja tämä oli heidänkin suosituksensa, että lähdetään nyt liikkeelle näin, tuodaan tämä osaksi lainsäädäntöä ja sitten myöhemmässä vaiheessa mietitään, miten asiaa pitää kehittää. Tärkeintä on saada nämä markkinat nyt käyntiin ja sitä kautta kiinnostus liikkeelle. Kun tässä kysyttiin tästä byrokraattisuudesta, niin sinällään tähän ei tule valtaosalle yrityksistä mitään lisävelvoitteita, mutta tämä lieventämishierarkian tuominen osaksi lakia tarkoittaa siis sitä, että ensin näiden yritysten, jotka nyt jo ovat tämän kestävyysraportoinnin piirissä, pitää ensisijaisesti samalla osoittaa, että he ensin omassa toiminnassaan vähentävät sitä haittaa ennen kuin tekevät näitä luontotekoja. Se koskee siis käytännössä isoja yrityksiä, jotka nyt ovat jo tämän raportoinnin piirissä, eli sinällään valtaosalle yrityksiä, jotka haluavat näitä luontotekoja lähteä tekemään, ei tule mitään ylimääräistä, vaan ne voivat lähteä suoraan ostamaan niitä luonnonarvohehtaareita. Tämä on nimenomaan lisäkeino siihen työhön, mitä tällä hetkellä jo tehdään vaikkapa valtion rahoituksella Helmi-ohjelman puitteissa, Ahti-ohjelman puitteissa vesistöissä, Saaristomerellä, ja toisaalta vaikkapa Metso-ohjelman puitteissa metsissämme. Tämä on nyt siis lisärahoitustapa, jolla me saamme myös yksityistä rahoitusta tähän luonnon monimuotoisuustyöhön, ja pidän tätä kyllä erittäin hyvänä asiana, että tässä nyt näinkin laajalla yhteisymmärryksellä oltaisiin etenemässä vapaaehtoiselta pohjalta. Sitten suteen viitattiin täällä. No, todella tässä nyt toimeenpannaan se EU-lainsäädännön muutos, se liitemuutos, joka tuli silloin aikaisemmin. Silloin se on täysin luontevaa, että me myös omassa lainsäädännössämme tämän toimeenpanemme myös luonnonsuojelulain puitteissa. Tosiaan en tässä nyt yhtään vähättelisi meidän täällä pääkaupunkiseudulla elävien ymmärrystä siitä, minkälaista elämää on siellä jossakin susirajan toisella puolella. Vaikka itse asunkin muutaman kilometrin Kehä kolmosen pohjoispuolella, niin kuitenkin siellä meilläkin päin niitä susia kyllä liikkuu ja lampaitakin ne ovat syöneet, niin että niitä ongelmia on ympäriinsä. Haluan vielä, jos puhemies sallii, sanoa ihan pari sanaa tästä ennallistamissuunnitelman toimeenpanosta. Tässä siis luodaan prosessi sille, miten tämä suunnitelma hyväksytään ja toimeenpannaan. Mutta edelleen lainsäädäntövalta säilyy eduskunnalla, samoin budjettivalta säilyy täysimääräisesti eduskunnalla. Eli kaikki ne rahapäätökset, ne rahoituspäätökset, mitä joku tuleva eduskunta joskus päättää tehdä toimeenpanon puolesta siihen, miten paljon rahaa Suomi laittaa näihin toimiin, tulevat säilymään eduskunnassa, kuten tähänkin asti, ja se on se, mikä ratkaisee, paljonko rahaa sitten lopulta näihin toimiin laitetaan. Se, minkälaisia kustannusvaikutuksia arvioidaan tämän suunnitelman myötä tulevan, ei millään tavalla vielä sido Suomea eikä eduskuntaa siinä, kuinka paljon rahaa laitetaan. Mutta se on, totta kai, sanottava, että Suomihan silloin äänestyksessä vastusti tätä ennallistamisasetusta [Anne Kalmarin välihuuto] juuri siitä syystä, että tässä nähtiin olevan erittäin paljon haasteita Suomen laajojen luontoalueiden vuoksi ja näiden kustannusvaikutusten vuoksi, mutta tämä on nyt sitovaa lainsäädäntöä, ja meidän on sitä eteenpäin vietävä täällä Suomessa. Me jaamme sen tavoitteen, eli sen tavoitteen, että luonnon monimuotoisuutta pitää edistää, luontokatoa ehkäistä, ja nyt tämä luonnonarvomarkkina on nimenomaan yksi lisätyökalu tähän työhön, lisärahoitusmahdollisuus ja lisätyökalu, millä me voimme mahdollistaa sen, että pääsemme kuitenkin etenemään tässä meidän yhteisessä tavoitteessamme. Varmasti tämän luonnon monimuotoisuuden yhteyden esimerkiksi ruoantuotantoon myös keskusta jakaa. Toivottavasti tätä työtä voimme nyt yhdessä luonnonarvomarkkinoidenkin edistämisen myötä sitten Suomessa jatkaa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Tuon tänään eduskunnan käsiteltäväksi hallituksen esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta. Esityksen keskiössä on luonnonarvomarkkinoiden kehittäminen. Suomella on nyt mahdollisuus toimia edelläkävijänä Euroopassa. Rakennamme mallin, jossa luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ei ole vain kustannus, vaan se on myös investointi ja mahdollisuus. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen jatkuu myös Suomessa. Samalla ymmärrämme entistä paremmin, että luonnon tila liittyy ihmisten hyvinvointiin, alueiden elinvoimaan, talouden kestävyyteen ja huoltovarmuuteen. Siksi tarvitsemme ratkaisuja, jotka yhdistävät ekologisen ja taloudellisen kestävyyden, ja juuri tätä luonnonarvomarkkinat tekevät. Esityksessä laajennetaan mahdollisuutta käyttää tuotettuja luonnonarvoja eli niin kutsuttuja luonnonarvohehtaareja. Jatkossa niitä voidaan käyttää ekologisen kompensaation lisäksi myös muihin vapaaehtoisiin luontotekoihin. Tämä on askel kohti toimivia luonnonarvomarkkinoita. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yritykset voivat rahoittaa todennettavia luontohyötyjä, kansalaiset ja yhteisöt voivat osallistua luonnon tilan parantamiseen, ja sitä, että maanomistajille avautuu uusi ansaintamahdollisuus ennallistamisen ja luonnonhoidon kautta. Kyse siis ei ole vain luonnon ennallistamisesta vaan myös mahdollisuudesta monipuolistaa elinkeinotoimintaa erityisesti maaseudulla. On erittäin rohkaisevaa, että monet suomalaiset yritykset ovat jo lähteneet tähän työhön innostuneesti mukaan. Yrityksillä on halua kantaa vastuuta luonnosta, ja luonnonarvomarkkinat tarjoavat siihen uskottavan, mitattavan ja läpinäkyvän keinon. Myös kunnissa on jo tartuttu tähän mahdollisuuteen. Kotikaupunkini Vantaa on tästä konkreettinen esimerkki. Jo viime vuoden puolella siellä toteutettiin ekologinen kompensaatio osana toisaalla tehtävää rakennushanketta. Tämä esimerkki osana suurempaa kokonaisuutta osoittaa, että luonnonarvojen tuottaminen ja hyödyntäminen voidaan kytkeä osaksi käytännön maankäyttöä ja kaupunkikehitystä. Tämä vahvistaa mallin toimivuutta ja skaalautuvuutta koko maahan. Luonnonarvomarkkinoiden toimivuuden edellytys on luottamus. Siksi esityksessä korostetaan, että luonnonarvojen mittaaminen perustuu tieteelliseen tutkimukseen ja ne varmennetaan viranomaisen toimesta ja niiden käyttö kirjataan myös julkiseen rekisteriin. Näin varmistamme, että luonnonarvot ovat aitoja, lisäisiä ja pitkävaikutteisia ja että järjestelmä on läpinäkyvä eikä samaa hyötyä lasketa useaan kertaan. On tärkeää korostaa, että kyse on ennen kaikkea vapaaehtoisesta järjestelmästä. Emme aseta uusia velvoitteita, vaan luomme selkeät ja luotettavat pelisäännöt niille, jotka haluavat olla mukana. Luonnonarvomarkkinoiden edistäminen kytkeytyy myös esityksen toiseen keskeiseen kokonaisuuteen, joka koskee kansallista ennallistamissuunnitelmaa. Luonnonsuojelulakiin esitetään lisättäväksi säännökset suunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä. Käytännössä siis luodaan prosessi tälle ennallistamissuunnitelman hyväksymiselle. Itse ennallistamissuunnitelmaa valmistellaan parhaillaan laajassa yhteistyössä eri ministeriöiden, sidosryhmien ja kansalaisten kanssa, ja se tullaan lähettämään lausunnoille toivottavasti lähiaikoina. Valtioneuvoston on tarkoitus toimittaa ensimmäinen luonnos suunnitelmasta Euroopan komissiolle tarkasteltavaksi tämän vuoden elo—syyskuussa, ja lopullinen suunnitelma hyväksytään sitten vasta vuoden 2027 elokuussa. Kansallinen ennallistamissuunnitelma luo kokonaiskuvan luonnon tilan parantamisesta, ja tämä on markkinamalli, eli luonnonarvomarkkinat tuovat siihen uusia resursseja ja toimijoita eli mahdollisuuksia toteuttaa tätä myöhemmin hyväksyttävää suunnitelmaa. Julkinen rahoitus nimittäin ei yksin riitä. Tarvitsemme rinnalle yksityistä pääomaa, uusia liiketoimintamalleja ja laajaa osallistumista. Tämä esitys rakentaa juuri tätä kokonaisuutta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan suden poistamista lain soveltamisalasta EU:n luontodirektiivin muutoksen perusteella sekä eräitä teknisluonteisia tarkennuksia. Suomi voi näyttää suuntaa siinä, miten luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja taloudellinen toimeliaisuus kulkevat käsi kädessä. Luonnonarvomarkkinat ovat keskeinen väline tämän tavoitteen saavuttamisessa. Pyydän arvoisaa eduskuntaa käsittelemään esitystä huolellisesti ja rakentavasti. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos, ihan lyhyesti. Tässä oli muutamia täsmäkysymyksiä. Aloitetaan loppupäästä, lupamääräysten tarkastuksesta. Kaikki luvat tulevat tarkastettaviksi viimeistään vuonna 36, ja direktiivilaitosten luvat tulevat tarkastettaviksi aina sitä mukaa toimialakohtaisesti, kun nämä toimialakohtaiset päätelmät julkaistaan. Eli tätä tullaan tekemään näiden direktiivilaitosten osalta, ja tässä tätä soveltamisalaahan tosiaankin ollaan laajentamassa. Sitten oli kysymys myöskin eläinsuojista ja niiden sijaintitiedoista. Tässä ei nyt niiden sijaintitietojen tai muiden tietojen julkaisun osalta ole omaksuttu tiukempaa linjaa kuin mitä direktiivi edellyttää, mutta kuitenkin on tarpeen julkaista näitä tietoja siltä osin, että tulee riittävästi yksilöidyksi ja jotta asianosaiset ja yleisö voivat arvioida tämän hankkeen ympäristövaikutuksia. Siltä osin on näin. Sitten oli kysymys liittyen myöskin näihin kustannuksiin, mitä liittyy eläinsuojiin. Tietenkin valmistelu on tässä vielä kesken, ja niitä kustannuksia ei pystytä vielä tässä vaiheessa kunnolla arvioimaan. Kuitenkin näissä soveltamisalan mukaisissa luvan- ja ilmoituksenvaraisissa laitoksissa on sovellettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia vaatimuksia jo aikaisemmin, joten täytäntöönpanon ei tässä vaiheessa arvioida johtavan merkittäviin lisäkustannuksiin. Myöskin pääosa lausunnonantajista on tukenut sitä, että direktiivin piiriin siirtyvien eläinsuojien luvitusta siirretään valtion lupamenettelyn piiriin, koska tällöin mahdollisuus tapauskohtaiseen harkintaan ja toisaalta yhtenäiseen lupakäytäntöön on parempi. Toisaalta siellä on myös paras asiantuntemus, mikä puoltaa tätä valittua menettelyä. No, sitten oli ehkä yleinen kysymys ympäristöomnibusista. Totta kai yksityiskohtainen kannanotto on käynnissä, mutta lähtökohtaisesti kannatamme sellaisia esityksiä, jotka vähentävät yritysten hallinnollista taakkaa. Mutta totta kai haluamme huolehtia siitä, että meillä on selkeät ja ympäristönsuojelua edistävät lupakäytännöt. Yleisesti ottaen yritysten kannalta on totta kai tärkeää ennakoitavuus, ja sen takia on tärkeää, että me nyt muun muassa täällä omassa ympäristöluvituslainsäädännössämme, mitä muuten olemme vahvasti vieneet esimerkinomaisena nyt EU:lle, voidaan ikään kuin pitää kiinni näistä kriteereistä mutta sujuvoittaa prosesseja. Toivotaan, että siihen myös EU-tasolla mentäisiin, jotta voidaan sitten erilaisia kestäviä ratkaisuja edistää Euroopan tasolla ja toisaalta sitten myös näistä teollisuuslaitoksista tulevia päästöjä jatkossakin vähentää. Todellakin toimeenpanoaikaa nyt tälle direktiivimuutoksellekin tulee olemaan runsaasti, joten varmasti tässä toimijat voivat tähän reagoida huolellisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallitus esittää ympäristönsuojelulakiin teollisuuden päästöjä koskevia muutoksia EU-lainsäädännön muutosten vuoksi. Tässä lainsäädäntöesityksessä esitetään muutoksia ympäristönsuojelulakiin. Muutos toisi uusia teollisuuslaitoksia ja eläinsuojia direktiivin piiriin. Muut keskeiset muutokset koskisivat muun muassa teollisuuslaitosten päästörajoja ja vaatimusta ympäristöjärjestelmän käyttöönotosta teollisuuslaitoksissa. Euroopan komissio julkaisi huhtikuussa 2022 lainsäädäntöehdotukset teollisuuspäästödirektiivin ja päästöportaaliasetuksen tarkastuksesta. Jäsenmaiden tulee saattaa muutokset kansallisesti voimaan 1.7.26 mennessä. Teollisuuspäästödirektiivi säätelee suurimpien teollisuuslaitosten ja eläinsuojien ilmaan ja vesiin johdettavia päästöjä. Teollisuuspäästödirektiivi asettaa ympäristölupajärjestelmälle EU-tason vähimmäisvaatimukset, mitkä on kansallisesti laitettu täytäntöön ympäristönsuojelulaissa. Direktiivin lähtökohtana on yhdennetty ympäristönsuojelu, jossa toiminnan kaikkia ympäristönsuojelunäkökohtia pyritään kattavasti hallitsemaan yhdellä, koko toimintaa koskevalla ympäristöluvalla. Direktiivin lähtökohtana on myös sääntely toimialakohtaisesti, ja sen keskeistä sisältöä ovat noin 30:lle eri toimialalle laadittavat parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät, jotka omalta osaltaan varmistavat yhtenäisten vaatimusten soveltamisen koko EU:n alueella. Direktiivin muutosten täytäntöönpanon vuoksi on tarpeen päivittää ympäristönsuojelulakia. Kyseessä ei ole nyt ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus, vaan muutokset esitetään toteutettaviksi lisäyksinä nykyiseen lainsäädäntöön. Tässä vaiheessa laajempaa uudistusta ei ole katsottu tarpeelliseksi, koska edellinen kokonaisuudistus toteutettiin vuonna 2014. Kyse on myös lainsäädännöstä, jota on keskeisiltä osiltaan sovellettu lähes samansisältöisenä yli 25 vuoden ajan. Vuonna 1996 julkaistu IPPC-direktiivi on toiminut perustana nykyisille vaatimuksille, jotka on pantu täytäntöön vanhalla ympäristönsuojelulailla vuonna 2000. Tällöin Suomessa siirryttiin yhteen, koko toimintaa koskevaan ympäristölupaan. Sitä ennen kunkin laitoksen ilman- ja vesiensuojelua ja jätehuoltoa säädeltiin erillisillä, sektorilainsäädäntöön perustuvilla luvilla. IPPC-direktiivi päivitettiin vuonna 2010 teollisuuspäästödirektiiviksi, joka on laitettu täytäntöön vuonna 2014 nyt voimassa olevalla ympäristönsuojelulailla. Arvoisa puhemies! Ympäristölupasääntelyn keskeisimmät elementit ovat siis säilyneet jo pitkään samansisältöisinä, ja järjestelmä on toiminut kokonaisuutena hyvin. Ympäristönsuojelulaki toimii jatkossakin merkittävimpänä lainsäädäntönä teollisten toimintojen päästöjen vähentämisen osalta, ja sen tulokset ovat olleet merkittäviä ympäristön tilan parantamisessa viime vuosikymmenten aikana. Korostan vielä toimialakohtaisen ympäristösääntelyn merkitystä ja toimivuutta käytännössä. Päätelmien valmistelussa kerätään laajasti tietoja kunkin toimialan olemassa olevilta laitoksilta, ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät perustuvat tähän tiedonkeruuseen. Näin varmistetaan päätelmien soveltuvuus myös käytännön tasolla, ja samalla pidetään huolta siitä, että kullakin toimialalla on tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa ja turvataan osaltaan reiluja kilpailuedellytyksiä sisämarkkinoilla. Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esiin, että tällä hallituskaudella on lisäksi tehty useita muita merkittäviä kansallisia ympäristönsuojeluun liittyviä uudistuksia. Tämän vuoden alussa perustettu Lupa- ja valvontavirasto toimii valtakunnallisena viranomaisena muun ohella teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvien toimintojen lupa- ja valvontatehtävissä. Virastouudistus mahdollistaa yhtenäiset ratkaisukäytännöt, resurssien joustavamman kohdentamisen ja työn tasaisemman jakautumisen. Virastouudistus vahvistaa toista tällä hallituskaudella toteutettua hanketta, niin sanottua yhden luukun palvelua, joka tiivistäen tarkoittaa asioiden kokonaisvaltaista käsittelyä, tiedonkulun digitalisointia ja viranomaisilta pyydettävien lausuntojen ja muutoksenhaun vähentymistä. Asiakkaille, kuten luvanhakijalle, lupa- ja valvontavirastossa tarjotaan kokonaispalvelua, jossa samaan asiointikokonaisuuteen liittyvät ympäristölliset lupamenettelyt tuotetaan toisiinsa kytkeytyvänä kokonaisuutena. Teollisuuspäästödirektiiviä sovelletaan jatkossa myös muun muassa metallimineraalien kaivoksiin, akkuteollisuuteen ja nykyistä suurempaan määrään sika- ja siipikarjatiloja. Suomessa on noin 900 teollisuuslaitosta tai suurta eläinsuojaa, jotka kuuluvat nykyisen direktiivin soveltamisalaan. Muutosdirektiivi kasvattaa direktiivin soveltamisalassa olevien laitosten määrää noin tuhanteen teollisuuslaitokseen ja eläinsuojaan. Metallimineraalikaivosten lisääminen soveltamisalaan koskee Suomessa yhdeksää kaivosta. Soveltamisalaan lisättiin noin 100 sika- ja siipikarjatilaa. Nyt esitetyt päivitykset soveltamisalaan vahvistavat ympäristönsuojelulain merkitystä edelleen, koska direktiivilaitoksia koskevaan sääntelyyn otetaan mukaan päästöjen kannalta merkittäviä toimialoja, kuten metallimineraalien kaivokset. Arvoisa puhemies! Kaivosten osalta on jo käynnistynyt toimialakohtaisten päätelmien laadinta, ja näiden avulla on mahdollista tulevina vuosina yhtenäistää toimialan ympäristönsuojeluvaatimuksia. Ympäristönsuojelulaissa on säädetty teollisuuslaitoksilta ja eläinsuojilta vaadittavasta ympäristöluvasta, jossa asetetaan kunkin toiminnan päästöjä koskevat lupamääräykset. Teollisuuslaitosten päästörajat olisi määrättävä jatkossa tiukimpien saavutettavissa olevien ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisten päästötaksojen mukaisesti. Tällä muutoksella pyritään pitämään teollisuuslaitosten päästöt mahdollisimman pieninä normaaleissa toimintaolosuhteissa. Päästötasoista olisi kuitenkin edelleen mahdollista poiketa silloin, kun kustannukset olisivat kohtuuttomia saavutettaviin ympäristöhyötyihin verrattuna. Näitä uusia vaatimuksia tulisi noudattaa viimeistään vuonna 2036. Ympäristötehokkuudelle, joka käsittää energia-, vesi- ja materiaalitehokkuuden, voitaisiin jatkossa asettaa sitovia vaatimuksia ympäristöluvissa, jos näitä on asetettu toimialaa koskevissa päätelmissä. Muutoksella parannetaan teollisuuslaitosten ympäristötehokkuutta. Ehdotuksessa lisättäisiin ympäristönsuojelulakiin uusi vaatimus ympäristöjärjestelmän käyttöönotosta kaikissa direktiivin mukaisissa teollisuuslaitoksissa vuoteen 2030 mennessä. Arvoisa puhemies! Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.7.2026, joka on myös direktiivimuutosten kansallisen täytäntöönpanon määräpäivä. Teollisuuspäästödirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvitaan lainsäädäntömuutosten lisäksi muutoksia myös esimerkiksi tietojärjestelmiin ja nykyisiin ohjeistuksiin. Tähän esitykseen liittyen Euroopan komissio on antanut vuoden 2025 lopussa niin sanottuja omnibuslainsäädäntöehdotuksia tiettyjen ympäristösääntelyä koskevien direktiivin ja asetusten sisältövaatimusten muuttamiseksi, minkä tavoitteena on vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. Ehdotus todennäköisesti tuo muutoksia osaan nyt esitetyistä lakimuutoksista koskien erityisesti ympäristöjärjestelmiä. Ehdotuksen käsittely Euroopan parlamentissa ja neuvostossa on kesken, mutta jo nyt näyttää selvältä, että ehdotusten sisältö muuttuu joiltain osin komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Tässä tilanteessa on katsottu tarkoituksenmukaisemmaksi, että nämä myöhemmin hyväksyttävät EU-lainsäädäntömuutokset toimeenpannaan ympäristönsuojelulakiin erillisellä hallituksen esityksellä sen jälkeen, kun EU-lainsäädännön lopullinen sisältö on tiedossa. Arvoisa puhemies! Kuitenkin ympäristöjärjestelmän käyttöönotolle annettaisiin jo nyt omnibusehdotuksen mukainen lisäaika vuoteen 2030 saakka, jotta teollisuuden toimijoille varmistettaisiin riittävä ennakoitavuus ja toimeenpanoaika jo tässä vaiheessa. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on hallituksen esitys rakentamislain muuttamiseksi. Esitys koostuu pääasiallisesti kahdesta kokonaisuudesta: lyhytvuokrausta koskevasta luvusta sekä rakennuksen energiatehokkuusdirektiivin ja uusiutuvan energian direktiivin toimeenpanosta. Arvoisa puhemies! Lyhytvuokraus esimerkiksi Airbnb:n ja vastaavien palveluiden kautta on yleistynyt nopeasti. Lyhytvuokrauksessa on monia hyviä puolia. Se esimerkiksi täydentää paikkakuntien majoituskapasiteettia matkailusesongin tai suurten yleisötapahtumien aikana ja antaa asuntojen omistajille mahdollisuuden lisätienesteihin. Toistaiseksi lainsäädäntö ei ole tunnistanut lyhytvuokrausilmiötä, joten siihen liittyviä rajanvetoja on tehty tuomioistuinratkaisujen kautta. Selkeiden pelisääntöjen luominen sille, kuinka laajamittainen lyhytvuokraus on mahdollista asumiseen kaavoitetuissa rakennuksissa, on siis tarpeen. Esitettävien vuorokausirajojen mukaan asuntoa voisi vuokrata lyhytaikaisesti, mikä tarkoittaa siis vuokraamista alle 28 päivän jaksoissa yhteensä enintään 90 päivää kalenterivuoden aikana. Vuorokausirajat ovat esimerkiksi muualla Euroopassa tyypillinen tapa säännellä lyhytvuokrausta. Niiden avulla voidaan mahdollistaa lyhytvuokraus hallitusti mutta ohjata ympärivuotinen hotellimainen majoitustoiminta majoituskäyttöön kaavoitettuihin rakennuksiin. Uudet vuorokausirajat koskisivat asuinkäytön ulkopuolisia, niin sanottuja kakkosasuntoja tai sijoitusasuntoja. Kyse on siis asunnoista, jotka sijaitsevat asemakaava-alueilla ja joissa kukaan ei ole kirjoilla. Käsittelyssä oleva lakiesitys ei koske esimerkiksi loma-asuntoja, vaan esityksellä pyritään luomaan pelisääntöjä muun muassa asuinkerrostalossa tapahtuvalle lyhytvuokraukselle. Lakiesitys ei myöskään koske oman asunnon lyhytvuokrausta, jota harjoitetaan esimerkiksi vakituisen asukkaan lomamatkojen aikana. Kunnille esitetään mahdollisuutta nostaa luvanvaraisuuden kynnystä enintään 180 päivään asti haluamillaan asemakaava-alueilla paikallisista olosuhteista johtuvista syistä. Asemakaavan toteuttamiselle ei saisi aiheutua haittaa. Kunnat voisivat näin huomioida oman tilanteensa ja vastata esimerkiksi matkailusesongin aikaiseen kasvaneeseen majoituskysyntään. Kunnan päätöksen tekisi monijäseninen toimielin, kuten valtuusto tai lautakunta. Kunnan olisi kuultava kuntalaisia päätöksenteossaan. Kuuleminen ja muutoksenhaku tapahtuisivat vastaavasti kuin rakennusjärjestystä hyväksyttäessä. Asuntoa vuokraavan asunnonhaltijan olisi pidettävä kirjaa asunnon lyhytvuokrauspäivistä ja annettava tiedot rakennusvalvontaviranomaiselle pyydettäessä. Rakennusvalvonta voisi jatkossakin puuttua kiellettyyn lyhytvuokraukseen. Arvoisa puhemies! Esityksen toinen kokonaisuus koskisi rakennuksen energiatehokkuusdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Rakentamislakiin lisättäisiin päästöttömän rakennuksen sekä hyötypinta-alan käsitteet. Rakentamislaissa säädetyn uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäisosuuden määrää tarkistettaisiin. Määrää nostettaisiin nykyisestä 38 prosentista 52 prosenttiin. Tällä täytettäisiin uusiutuvan energian direktiivin vaatimukset. Tällä esityksellä ei tiukenneta EU-säädösten vaatimuksia. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta ja kysymyksistä. — Ensimmäinen kysymys, joka tuli suoraan minulle, koski nurmiasioita: Inventaariokehityksessä otetaan huomioon aina tuoreimmat tutkimustulokset, ja se päivittää tiedot heti myös takautuvasti. Eli kaikki se hyvä työ, mitä viljelijät ovat tehneet, tulee näkyviin laskelmiin takautuvasti, eli kyllä ne tulevat näkymään sitten tulevaisuudessa. Sen lisäksi tästä AMOCista haluan todeta sen, että on aivan totta, että siihen liittyy valtavia riskejä ja uhkakuvia, mutta myöskin se on totta, että ihan kaikkea siitä emme vielä tiedä. Sen vuoksi olenkin itse ehdottanut, että me myöskin Suomessa käynnistäisimme tämän tiimoilta poikkihallinnollisen VN Tutkiva -hankkeen, jotta meillä olisi paremmat, ajantasaiset tiedot mahdollisista vaikutuksista Suomelle ja myöskin siitä, minkä tyyppistä sopeutumista ja suunnittelua tämä vaatisi meiltä. Tässähän kuitenkin käy hyvin suurella todennäköisyydellä niin, että ensin ilmasto lämpenee jonkun aikaa ja jos tämä uhkakuva toteutuisi, niin sitten jossain vaiheessa se kehitys täällä olisi päinvastainen. Se on meidän kannalta itse asiassa vielä suurempi riski kuin se, jos ilmasto lämpenee, vaikka se lämpenisi keskimääräistä enemmän — tarkoitan nyt siis tässä vain Suomea — koska sen AMOCin hiljenemisen vaikutukset voivat sitten olla kyllä aika hurjia tänne ja elinolosuhteisiin. Sen takia tästä on hyvä olla ajantasainen tieto saatavilla myös tulevilla hallituksilla ja päivittyvä tieto tietysti myös. Eli tavallaan tässä keskustelussa varmasti kaikki olivat osaltaan oikeassa. Siinä, miten isona tämän uhkan näkee, on varmasti erilaisia näkökantoja, mutta joka tapauksessa tietoa tarvitaan lisää, ja siihen haluan itsekin vaikuttaa. Sitten lämmityksestä kysyttiin: No, tähän KAISUun liittyy vain erillislämmitys, mutta toki myös kaukolämmössä on tärkeätä saada päästöjä vähenemään. Siellähän meillä onkin kehitteillä jopa suomalaisia hyviä uusia ratkaisuja vaikkapa pienydinenergian muodossa, jota voitaisiin sitten kaukolämpöverkkoon yhdistää. Myös näistä parjatuista datakeskuksista syntyvää hukkalämpöä voidaan hyödyntää lämmityksessä erilaisissa kohteissa, myös kaukolämmössä, ja sitä kautta saadaan kyllä uusia ratkaisuja. Lämpöhän on siinä mielessä hieno juttu, että sitä voidaan varastoida paljon helpommin ja pitkäaikaisemmin kuin sähköä. Meillä esimerkiksi tuolla kotikaupungissani Vantaalla on syntymässä tämmöinen valtava lämmön kausivarasto, johon lämpöä voidaan talven varalle varastoida ja käyttää myöhemmin silloin, kun sitä tarvitaan. No, sitten täällä kysyttiin toimimattomuuden kustannuksista: Totta kai kustannuksia syntyy myös siitä, mutta ennen kaikkea näen, että jos me lähdemme tätä investointiympäristöä heikentämään EU-tasolla tai sitten kotimaisesti, niin siihen liittyy myös hyötyjen menettämistä eli esimerkiksi sitä, että ei enää investoida yhtä paljon näihin puhtaisiin ratkaisuihin. Sen takia olenkin hyvin tyytyväinen siitä, että pidimme esimerkiksi tästä jakeluvelvoitteesta kiinni, toisin kuin edellinen hallitus teki silloin, kun oli tällainen samantyyppinen tilanne. Silloin sillä vietiin markkina näiltä uusiutuvilta ratkaisuilta ja hidastettiin siirtymää pois fossiilisista polttoaineista. Eikä varsinaisesti ole selvyyttä, kuinka paljon se vaikutti polttoaineen hintoihinkaan, koska silloin öljyn maailmanmarkkinahinta lähti samaan aikaan laskuun. Tällaista samanlaista päätöstä en halunnut nyt nähdä tehtävän, ja sen takia olen tästä iloinen. Muista päätöksistä vielä sitten sen verran totean, että mikään näistä päätöksistä, mitä ollaan kehysriihessä tehty, ei suoraan mitenkään lisää päästöjä. Työmatkavähennys toki tuo hieman helpotusta heille, jotka sitten joutuvat pitkiä matkoja autolla työn takia ajamaan, mutta uskon kyllä, että korkeat polttoaineiden hinnat sinällään vaikuttavat jo niin, että kaikkea turhaa ajamista varmaan moni kyllä välttää. Maataloudesta: Joo, tässähän toki ikään kuin vain osa maataloudesta kuuluu tähän taakanjakosektoriin, mutta toki silläkin puolella on tärkeätä edistää niitä keinoja — esimerkiksi talvipeitteisyyttä — joilla voidaan parantaa hiilensidontaa siellä pelloissa. Maan hyvä kasvukunto on erittäin tärkeä asia, jotta voidaan edistää sitä, että esimerkiksi ravinteet pysyvät pellossa eivätkä huuhtoudu sieltä pois, ja myöskin kasvit sitten voivat hyödyntää sen ravinteen mahdollisimman hyvin. Myöskin kasvisruuan tuotannolla on mielestäni kyllä paikkansa, ja sitäkin voidaan joiltain osin edistää. Mutta sitten on samaan aikaan huomattava se, että kyllähän meillä tällä hetkellä maatiloilla on hirvittävä huoli siitä kustannusten noususta, mikä nyt syntyy vaikkapa lannoitteiden hinnan noususta. Senkin takia nyt päätimme myös kehysriihessä vauhdittaa vielä kerran — katsoa, onko jotain, mitä voimme tehdä erilaisten biotalousratkaisujen tai myöskin biokaasuratkaisujen vauhdittamiseksi sen lisäksi, että me jaamme jo nyt siis muun muassa energiatukea, ravinnekierrätystukea ja niin edelleen, joilla pyritään nimenomaan omavaraisuutta parantamaan. Myöskin lantapoikkeuksesta haluan sanoa sen verran, että olen iloinen siitä, että nyt lausunnolla on versio, jossa Saaristomeren valuma-alue rajataan lantapoikkeuksen ulkopuolelle. Tällä ei ehkä ole niinkään ilmaston näkökulmasta merkitystä, [Puhemies koputtaa] mutta Itämeren tilan näkökulmasta sillä on aivan iso merkitys, ja olen tyytyväinen, että se ratkaisu tehtiin.

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat! Haluan aloittaa kiittämällä ympäristövaliokuntaa laajapohjaisesta mietinnöstä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta. Tässä on hyvä ehkä kerrata, että toisin kuin ehkä näissä ryhmäpuheenvuoroissa lavennettiin näkökulmaa, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma koskee nimenomaisesti taakanjakosektoria eli ennen kaikkea liikennettä, maataloutta ja erillislämmitystä. Ympäristövaliokunnan työ osoittaa, että ilmastopolitiikkaa tarkastellaan eduskunnassa vakavasti, asiantuntevasti ja kokonaisuutta hahmottaen. Tämä on välttämätöntä, kun tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkäksi aikaa niin kansantalouteen, huoltovarmuuteen, yritysten ja yrittäjien toimintaedellytyksiin kuin kansalaisten arkeen. Hyvässä ilmastosuunnitelmassa kyse on siitä, millä tavoin ilmastopolitiikkaa tehdään vaikuttavasti, realistisesti ja yhteiskunnallisesti kestävästi. KAISU rakentaa johdonmukaisen EU-velvoitteisiin vastaavan toimenpideohjelman ja toimintakehyksen, jossa edistymistä seurataan ja ilmastolain mukaisesti tarvittaessa korjataan. Julkisen talouden tiukka tilanne ja geopoliittisesta tilanteesta seuraava taloudellisesti heikko kehitys vaikuttavat osaltaan siihen, kuinka paljon tässä vaiheessa on ollut mahdollista kohdentaa rahoitusta ilmastotoimille. Yhä tärkeämpää on käyttää eurot siellä, missä niillä saadaan vaikuttavimmin aikaan. Kun verrataan valtion ilmastotoimien rahoitusta vuosien 23 ja 26 välillä, olemme kasvattaneet rahoitusta ilmastotoimien tekemisessä maataloudessa, kiertotaloudessa ja puhtaassa energiassa. EU:n tuleva monivuotinen rahoituskehys tuo lisämahdollisuuksia hyödyntää EU-rahoitusta osana kaikkien ilmastosuunnitelmien toimeenpanoa. Arvoisa puhemies! Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma KAISU on ilmastolain mukainen suunnitelma. Se ei ole hallitusohjelma eikä yksittäinen päätöspaketti vaan osa jatkuvaa ilmastopolitiikan ohjaus- ja seurantajärjestelmää. KAISU kokoaa yhteen jo päätetyt toimet, linjaa lisätoimista ja ennen kaikkea on suunnitelma, jonka toimenpiteiden etenemistä me täällä eduskunnassa seuraamme vuosittain ilmastovuosikertomuksella. Valiokunta ja valiokunnassa kuulleet asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että päästövähennysura on vaativa ja että suunnitelmaan sisältyy epävarmuuksia. Tämä arvio on oikea, eikä hallitus sitä kiistä, mutta on syytä korostaa, että ilmastopolitiikka ei ole epävarmuuksien poistamista paperilla vaan niiden hallintaa todellisessa maailmassa. Toimet, joita KAISU sisältää, perustuvat EU-lainsäädäntöön ja määrätietoiseen fossiilisista polttoaineista luopumiseen. Niihin sisältyvät joustomekanismit, kuten vuosien välinen pankitus ja päästökauppajousto, eivät ole poikkeus tai heikkous vaan osa yhteisesti sovittua eurooppalaista sääntelykehikkoa. Todellinen riski ei ole se, että käytämme sääntelyyn kuuluvia joustoja, vaan se, että rakentaisimme näennäisiä ratkaisuja, joita ei kyetä toimeenpanemaan tai jotka murentavat ilmastopolitiikan hyväksyttävyyden. Hallituksen linja on ollut ja on jatkossakin rakentaa politiikkaa, joka kestää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ajallisesti. Geopoliittinen tilanne on alleviivannut etenkin fossiilisista irtautumisen kiireellisyyttä koko Euroopassa, ja tämän eteen myös hallitus on eri ministerien toimesta tehnyt vakavasti ja vahvasti töitä. Valiokunta on aiheellisesti nostanut esiin maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin välisen kytkennän. Hallitus tunnistaa tämän riskin. On kuitenkin tärkeää todeta, että maankäyttösektorin haasteet eivät ole Suomen erityisongelma vaan koskettavat useita EU-maita. Sääntelyyn liittyvät tekniset korjaukset ja joustot ovat EU-tasolla aktiivisen tarkastelun kohteena. Pääministeriä myöden olemme aktiivisesti vaikuttaneet EU-tasolla siihen, että metsien vertailutasoissa saataisiin huomioitua maankäyttösektorin viime vuosina merkittävästi muuttunut tilannekuva. Hallitus ei perusta ilmastopolitiikkaansa oletukseen, että taakanjakosektorin toimilla paikattaisiin maankäyttösektorin ongelmat. Päinvastoin politiikan vastuullisuutta on se, että emme tee ennenaikaisia ratkaisuja epävarmassa sääntely-ympäristössä, vaan etenemme hallitusti ja tietoon perustuen sekä tietopohjaa samalla koko ajan parantaen. Tällä hallituskaudella hiilinielujen havainnointi- ja seurantamallien kehittämiseen on suunnattu merkittävästi tutkimusrahoitusta. Ensimmäisiä tuloksia hankkeesta odotetaan tämän vuoden lopulla. Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan mietinnön keskeinen viesti koskee ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää. Valiokunta katsoo, että järjestelmää voidaan kehittää tiiviimmäksi ja selkeämmäksi. Hallitus pitää tätä viestiä tärkeänä. Osana ilmastolain arviointityötä todettiin myös tarve ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän yksinkertaistamiselle. Lisäksi jo hallitusohjelmaneuvotteluihin tarvitaan ajantasaista tutkittua tietoa ilmastopolitiikan skenaarioista ja vaikutusarvioista, jotta ilmastosuunnitelmat voidaan antaa nykyistä aikaisemmin vaalikaudella ja jotta toimeenpano voidaan aloittaa ajoissa. Näen myös itse, että tätä tulee edistää, jotta ilmastosuunnitelmat tulevat tulevaisuudessa aiemmin hallituskaudella ja kokonaisuus on yksinkertaisempi ja helpommin kokonaisuutena myös hahmotettava. Valiokunnan esiin nostama yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on mielestäni tärkeä osa ilmastotoimia, ja sen tulee olla ilmastopolitiikan läpileikkaava periaate. Sosiaalinen ilmastorahasto, hankintatuet sekä yleisesti toimenpiteiden vaiheittainen käyttöönotto ovat keinoja varmistaa, että siirtymä on reilu. Ilmastopolitiikka, joka menettää kansalaisten hyväksynnän, ei ole kestävää eikä pitkäjänteistä. Suomeen suunnitellut puhtaan siirtymän hankkeet kertovat kasvavasta luottamuksesta puhtaaseen talouteen. Investoinnit vahvistavat ilmastotavoitteitamme mutta myös luovat kasvua, työtä ja kilpailukykyä pitkälle tulevaisuuteen. Hallitus jatkaa pyrkimystään vahvistaa investointiympäristöä ja omalta osaltaan huolehtia siitä, että mahdollisimman suuri osa hankkeista toteutuu. Tavoitteena on kasvattaa puhtaan talouden kotimaista kasvua ja syrjäyttää fossiilisia ratkaisuja kansainvälisesti suomalaisen teknologian viennin kautta ja täten olla myös kokoamme suurempi ilmastotyön tekijä maailmalla. Arvoisa puhemies! Aikani taitaa olla käytetty, mutta haluan vielä korostaa sitä, että ilmastokriisi on todellinen ja vakava ja sen vaikutukset näkyvät myös meillä Suomessa. Arktinen alue lämpenee huomattavasti muuta maailmaa nopeammin. Toivoa antaa kuitenkin se, että ratkaisut ovat olemassa ja puhdas siirtymä etenee nopeasti silloin, kun teemme investoinneille suotuisaa politiikkaa. Ilmastopolitiikan onnistumista ei ratkaista yhdessä selonteossa eikä yhdessä vaalikaudessa vaan pitkäjänteisesti toimeenpantavassa päätöksenteossa täällä kotimaassa ja totta kai vahvassa vaikuttamisessa niin EU-tasolla kuin kansainvälisillä kentillä. Tässä työssä myös eduskunnan ja valiokuntien panos on tärkeä. Hallitus sitoutuu jatkamaan tätä työtä yhteistyössä ja vastuullisesti. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämähän kääntyikin melkoiseksi ”maatalous ynnä muu” ‑keskusteluksi, ja sinällään se on hieman erikoista, kun tämä itse esitys varsinaisesti ei... [Antti Kurvinen: Maatalous on tärkeää!] — Anteeksi, saako täällä vastata näihin kysymyksiin? Kuitenkin täällä tuli myös ihan asiallisia kysymyksiä, niin yritän niihin vastata. — Maatalous tosiaan on tärkeä meille kaikille, ja suomalainen ruoka on erittäin tärkeä meille kaikille, ja sitä tietysti hallitus haluaa edistää, mutta tässä esityksessä ei kyse ole maataloudesta. Itse asiassa maatilat, jotka biokaasua tuottavat, ovat tämän esityksen ulkopuolella, niin että voitte, edustaja Hoskonen, olla tältä osin rauhallisin mielin. Tässä on myöskin tämä raportointivelvoite ja sen hallinnollinen taakka pyritty minimoimaan. Tämä koskee päästökauppalaitoksia, jotka ylittävät yli 20 megawatin rajan, ja laivayhtiöitä ja ilma-aluksia, eli huoli pois tässä. Maatilat, jotka tuottavat biokaasua, eivät joudu tämän raportointivelvoitteen piiriin. Ja sen sijaan... En nyt mene siihen. Moniakin erilaisia keinoja meillä on edistää biokaasutuotantoa, muun muassa energiatukia, mutta ne ovat ehkä jonkun toisen keskustelun asia.

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annettua lakia sekä päästökauppalain 34 §:ää. Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön EU:n kaasumarkkinadirektiivin vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamista koskeva sääntely. Esityksen keskeinen sisältö on laajentaa nykyisen kestävyyslain soveltamisala koskemaan myös vähähiilisiä polttoaineita. Nämä tar... Kiitos, puhemies! — Esityksen keskeinen sisältö on laajentaa nykyisen kestävyyslain soveltamisala koskemaan myös vähähiilisiä polttoaineita. Tämä tarkoittaa, että jatkossa kansallisessa järjestelmässä voidaan osoittaa myös vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuus samalla tavoin kuin nykyisin uusiutuvien polttoaineiden osalta. Vaihtoehtoisesti toimijat voivat käyttää Euroopan komission hyväksymiä vapaaehtoisia järjestelmiä vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen. Esityksessä muutetaan myös päästökauppalakia siten, että muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden nollapäästöisyyden osoittamista koskevat vaatimukset lisättäisiin lakiin. Samalla esityksessä selvennetään laivayhtiöiden ja ilma-alusten käyttäjien kestävyyden osoittamistapoja siten, että myös polttoaineen toimittajan kestävyystodistus riittää osoitukseksi polttoaineen nollapäästöisyydestä. Esityksessä vähähiilisillä polttoaineilla tarkoitetaan vähähiilistä vetyä, siitä johdettuja synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita sekä kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita. Näiden polttoaineiden elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen tulee olla vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin fossiilisilla vertailupolttoaineilla. Muutos on tarpeen ennen kaikkea siksi, että kaasumarkkinadirektiivi edellyttää jäsenvaltioilta vähähiilisten polttoaineiden sertifiointia koskevien menettelyiden käyttöönottoa. Esityksellä varmistetaan, että vähähiilisten polttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat aidosti todennettavissa, ja todennus vastaa EU:ssa asetettuja sertifiointimenetelmiä. Vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen liittyy hallinnollisia menettelyjä, kuten todentamista, raportointia ja tietojen kirjaamista unionin tietokantaan. Arvoisa puhemies! On myös hyvä todeta, että tällä esityksellä ei aseteta uusia kansallisia velvoitteita vähähiilisten polttoaineiden käytölle tai jakelulle, vaan sillä ainoastaan luodaan EU:n edellyttämät puitteet polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden osoittamiselle ja valvonnalle. Vähähiilisiä polttoaineita on mahdollista käyttää nollapäästöisinä päästökaupassa sekä EU:n lento- ja meriliikennettä koskevien velvoitteiden täyttämisessä. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 5. elokuuta 2026, joka on myös kaasumarkkinadirektiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaika. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä kysymyksestä. Tämä on erittäin tärkeä nosto, koska nimenomaan uusista investoinneista ja toki nykyistenkin yritysten kasvamisesta uusin investoinnein tämä maa voi luoda kasvua ja työpaikkoja, ja yritykset nimenomaan sitä tekevät. Tässä tärkeää on se, että luvitusprosessit ovat sujuvia. Sen vuoksihan me olemme nimenomaan tässä hallituksessa uudistaneet kokonaan ympäristöluvituksen niin sanotun yhden luukun palvelumalliksi, jossa idea on se, että yritys voi yhden luukun kautta asioida, ja sitten siellä prosessia sovitetaan sen yhden luukun sisällä yhteen. Tälle työlle on nyt varattu myöskin siirtymäajan resursseja, jotta voidaan varmistaa, että prosessi todellakin on sujuva. Tätä samaa luvitusta toivon, että myös kunnissa tehdään, mitä tulee rakentamisluvitukseen. Siinähän me olemme myöskin tehneet lakimuutoksia ja tuoneet sinne käsittelyaikatakuun, kolme kuukautta — hieman monimutkaisella hankkeella toki voi mennä pidempään. Mutta työtä on tehty, ja jatkamme sitä edelleenkin. Olen henkilökohtaisesti tavannut myöskin viraston johtoa ympäristöpuolella ja huolehtinut siitä, että muutosta viedään vauhdikkaasti eteenpäin, ja olen vakuuttunut siitä, että tämä on oikea askel oikeaan suuntaan. [Puhemies koputtaa] Totta kai lisätyötäkin vielä tarvitaan. Me haluamme huolehtia siitä, että investointeja Suomeen saadaan. [Timo Heinonen: Saiko tällä viitan? — Perussuomalaisten ryhmästä: Turkisviitta ansaittu!]

Arvoisa puhemies! Kiitos värikkäästä keskustelusta. Tämä hallituksen esitys tosiaan on aika tekninen, ja se liittyy nimenomaan tähän hiilirajamekanismiin, jolla aivan oikein, kuten salistakin on todettu, pyritään nimenomaisesti siihen, että kun meillä täällä Euroopassa päästöt on hinnoiteltu päästökaupan piirissä, niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että kun tänne tuodaan Euroopan ulkopuolella valmistettua vaikkapa terästä tai jotakin muuta metallia, niin niidenkin päästöt tämän avulla nyt hinnoitellaan. Niin sanottu hiilitulli on kyseessä, ja tällä pyritään nimenomaan siihen, että ollaan kilpailukykyisiä täällä eurooppalaisessa teollisuudessa. Täällä oli muutama kysymys, ja ne koskivat ennen kaikkea tähän liittyvää päästökauppajärjestelmää. Tämän suhteenhan me olemme tehneet erittäin vahvaa vaikuttamistyötä — niin pääministeri kuin minä itsekin olemme sitä tehneet samanmielisten kumppanimaiden kanssa — ja siltä osin vaikuttaa, että vaikuttamistyö on myös tuottanut tulosta, niin että näihin päästökaupan fundamentteihin ei oltaisi koskemassa. Toki joitakin tämmöisiä lyhytaikaisempia muutoksia ollaan tekemässä, mikä ehkä onkin hyväksyttävämpää kuin tietenkin sitten se, että viedään pohjaa niitä puhtaammilta investoinneilta, jotka ovat Suomenkin näkökulmasta ne keskeiset investoinnit, joita meillekin nyt syntyy. Sitten myöskin oli kysymys lannoitteista. Niiden tilannetta seurataan. Ne ovat tämän CBAM-mekanismin eli hiilirajamekanismin piirissä, mutta totta kai jatkotyössä niitä on arvioitava nykyiseenkin tilanteeseen peilaten. Sitten haluan sen korjata, että mehän emme ole enää millään tavalla kiinni venäläisessä fossiilienergiassa. Suomi on irrottautunut siitä sataprosenttisesti jo hyvinkin pian Venäjän hyökkäyssodan aluttua, ja siitä olen kyllä hyvin ylpeä. Tätä hyvää esimerkkiä on ilo kertoa maailmalla. Sen menestystarinan syy on osin totta kai se, että meillä on pitkäjänteisesti investoitu muun muassa siihen ydinenergiaan, josta täällä puhuttiin. Sen avulla me kykenimme aika nopeasti sitten lisäämään myös muuta päästötöntä energiantuotantoa. Siitä johtuen, toisin kuin edustaja Hoskonen täällä moneen kertaan väitti, juuri sen vuoksihan meidän sähkön hinta on nyt Euroopan edullisimpia, koska se nimenomaan ei ole sitä päästökaupan piirissä olevaa sähköntuotantoa, toisin kuin esimerkiksi Saksassa on edelleenkin tilanne. Sen vuoksi meillä on paljon parempi tilanne nyt tässä fossiilienergian hintakriisissä, joka tästä Lähi-idän sodastakin johtuu. Sen vuoksi haluankin ainakin itse edistää kaikin tavoin niitä toimia, joilla me voimme lisätä tätä energiaomavaraisuuttamme, tuottaa sitä energiaa täällä Suomessa. Esimerkiksi biokaasussa meillä on vielä mahdollisuuksia myös liikenteen puolella ja niin edelleen, myöskin sitten siellä päästöttömissä nestemäisissä polttoaineissa, joita voidaan vaikkapa vedystä ja talteen otetusta hiilidioksidista jatkojalostaa. Sen vuoksi ajattelen, aivan kuten edustaja Räsänen täällä nosti esiin, että meillä on todellakin tässä enemmänkin mahdollisuuksia. Tässä pitäisi nyt Euroopan kokonaisuudessaan ottaa iso askel omavaraisemman energiantuotannon suuntaan. Tämä hiilirajamekanismi siinä toisaalta myös auttaa ja vauhdittaa, ja se vauhdittaa myös niitä päästövähennyksiä muualla maailmassa. Sehän on se nimenomainen idea. Esimerkiksi vaikkapa nyt näiden kauppasopimusten, joita Euroopan unioni on tehnyt, yksi ehto on se, että nämä maat, joiden kanssa on tehty kauppasopimus, kuten vaikkapa Intia, ovat sitoutuneet Pariisin ilmastosopimukseen. Esimerkiksi Intia on nyt yksi niistä maista, joka on pohtimassa omaa hiilen hinnoitteluaan juuri siitä syystä, että he haluavat jatkossakin tuoda esimerkiksi Euroopan isolle markkina-alueelle niitä vähäpäästöisempiä tuotteitaan pienemmällä hinnalla. Tämä vaikuttaa toimivan, ja sen vuoksi tätä meidän kannattaa ehdottomasti [Puhemies koputtaa] täällä Suomessakin edistää.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi Euroopan unionin hiilirajamekanismia koskevan asetuksen toimeenpanosta annetun lain 1 a ja 4 a §:n muuttamisesta. Hiilirajamekanismi on hiilivuodon torjunnan väline, joka asteittain korvaa päästökaupassa päästöoikeuksien ilmaisjaon. Tuotaessa tiettyjä tuotteita kolmansista maista EU-alueelle on velvoite hankkia tuotteen päästöjä vastaava määrä CBAM-todistuksia. CBAM-todistus hankitaan yhteiseltä kauppapaikalta, ja sen hinta määräytyy päästökaupan päästöoikeuden hinnan mukaisesti. Hiilirajamekanismin tavoitteena on, että sekä EU:ssa valmistetuille tuotteille että kolmannessa maassa tuotetuille tuotteille kohdistuu yhtäläinen kustannus tuotannon päästöintensiivisyyteen pohjautuen. Tänään käsiteltävänä olevalla hallituksen esityksellä annetaan Euroopan unionin hiilirajamekanismia koskevaa asetusta täydentävät välttämättömät kansalliset säännökset. Ne koskevat mahdollisuutta alentaa hiilirajamekanismiasetuksessa tarkoitettua esimerkiksi CBAM-todistuksien palauttamatta jättämisestä määrättävää seurausmaksua. Lisäksi lakiin lisättäisiin soveltamisen kannalta tarpeelliset määritelmät. Ehdotettujen muutosten olisi tarkoitus tulla voimaan keväällä 2026. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Tänään käsittelemme yhtä pääministeri Orpon hallituksen merkittävintä uudistusta ja, voisi sanoa, jopa merkittävintä energiapolitiikan uudistusta tällä hallituskaudella: hallituksen esitystä uudistetuksi ydinenergialaiksi. Tämä uudistus on myös Suomen energiapolitiikan kannalta merkittävä ja on samalla myös keskeinen lainsäädännön modernisointi. Ydinenergialain kokonaisuudistuksen tarkoituksena on varmistaa, että Suomi pystyy rakentamaan puhtaan, varman ja kohtuuhintaisen energian perustaa myös tulevina vuosikymmeninä. Me olemme Suomessa onnistuneet hyvin energiantuotantomme muuttamisessa lähes fossiilivapaaksi nopeasti toimitusvarmuudesta huolta pitäen. Tästä suuri kiitos kuuluu myös aiempien vuosikymmenten päättäjille, jotka ovat pitäneet ydinvoiman keskeisenä sähköntuotantomuotonamme huolehtien samalla sen käytön turvallisuudesta. Tällä hetkellä ydinvoimalla tuotetaan noin 40 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Me tiedämme, että Suomen sähkönkulutus tulee kasvamaan huomattavasti, kun koko yhteiskunta ja teollisuus sähköistyvät sekä uusia investointeja syntyy. Tämä on myös, totta kai, tavoitteemme. Haluamme tehdä Suomesta puhtaan energian suurvallan, jossa puhtaan energian toimitusvarma saatavuus on keskeinen kilpailukykytekijämme. Hallituksen keskeisenä tavoitteena onkin moninkertaistaa sähköntuotantomme. Tämän tavoitteen toteuttaminen ei onnistu ilman lisäydinvoimaa. Puhdas, vakaa ja huoltovarma energia tukee Suomen teollisuuden kilpailukykyä mutta ennen kaikkea on edellytys sille, että suomalaisten arki sujuu saumattomasti. Arvoisa puhemies! Suomi on edelläkävijä ydinenergiaratkaisuissa. Suomi on maailmalla tunnettu huippuluokan osaamisesta ydinenergian turvallisen käytön ja ydinjätehuollon aloilla. Tätä osaamista myös viedään jo ulkomaille, ja kasvupotentiaali on huomattava. Suomi tulee hyvin todennäköisesti myös olemaan ensimmäinen maa, joka avaa käytetyn ydinpolttoaineen pysyvän loppusijoituslaitoksen — myöhemmin tämän vuoden aikana. Meillä kehitetään nykyisin myös reaktoriteknologiaa sekä monia muita ydinenergiateknologioita, joilla voi olla jopa miljardien vientipotentiaali tulevaisuudessa. Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että lainsäädäntömme on ajan tasalla. Suomessa on erittäin hyvä pohja lisätä ydinenergian tuotantoa, sillä suomalaiset suhtautuvat ydinvoimaan hyvin myönteisesti. Energiateollisuuden kyselyissä yli 70 prosenttia ihmisistä suhtautui ydinvoimaan viime vuosina myönteisesti ja vain noin 10 prosenttia vastustaa sitä. Jatkossakin on tietysti tärkeää, että ydinenergian yhteiskunnallinen hyväksyttävyys pysyy korkealla tasolla. Ydinenergialain kokonaisuudistuksen keskeisenä periaatteena on se, että ydinenergian käyttö on jatkossakin turvallista ihmisille ja ympäristölle ja että ydinjätteistä huolehditaan asianmukaisesti. Ydinjätehuollosta ja sen kustannuksiin varautumisesta vastaa ydinjätteet tuottanut energiayhtiö. Nämä periaatteet eivät muutu. Samalla laki mahdollistaa uuden teknologian hyödyntämisen. Pienydinreaktorit eli niin kutsutut SMR-laitokset sekä muut uudet teknologiaratkaisut ja toimintamallit edellyttävät ajantasaista ja joustavaa sääntelyä, joka varmistaa ydinenergian käytön olevan turvallista mutta ei tarpeettoman raskasta. Nykyinen lainsäädäntö on rakennettu maailmaan, jossa ydinvoimalaitokset olivat aina suuria ja harvoja sekä jossa muuta toiminnan turvallisuuden tai osallistumisen kannalta keskeistä lainsäädäntöä oli vähän. Nyt tarvitsemme järjestelmän, joka mahdollistaa modulaarisen rakentamisen ja vähentää samojen asioiden tekemistä moneen kertaan. Arvoisa puhemies! Esitän seuraavaksi joitakin uudistuksen tuomia keskeisiä muutoksia suhteessa nykytilaan: Ensinnäkin, periaatepäätöksestä tulee nykyistä yleisluontoisempi. Yhteiskunnan kokonaisedun arviointi tehtäisiin varhaisessa vaiheessa, mutta rakentamislupa ja tekninen valvonta toteutettaisiin myöhemmissä vaiheissa Säteilyturvakeskuksen toimesta. Tämä tekee luvituksesta sujuvamman ja ennakoitavamman ilman, että turvallisuudesta tingitään. Toiseksi, olemassa olevien ydinlaitosten käyttölupien jatkaminen helpottuu. Käyttöluvan jatkaminen voidaan tehdä säädettyjen edellytysten täyttyessä kevennetyllä menettelyllä. Tämä on tärkeää Suomen nykyisen ydinvoimakapasiteetin ylläpidon kannalta. Kolmanneksi, ydinenergialaki mahdollistaa modulaarisen rakentamisen ja tunnistaa uudet teknologiat. Periaatepäätös on jatkossa mahdollista tehdä usean pienemmän reaktorin kokonaisuudelle, jotka voidaan rakentaa vaiheittain joko samoille tai eri laitospaikoille tai paikkakunnille. Neljänneksi, ydinjätehuollon perusperiaatteet säilyvät. Suomessa syntyneet ydinjätteet loppusijoitetaan edelleen Suomessa, ja vastuu ydinjätehuollon kustannuksista säilyy nykyisenä. Samalla tietyt ydinjätehuollon palvelut, kuten ulkomaisen käytetyn polttoaineen kapselointi palveluna, voidaan mahdollistaa ennen loppusijoitusta ja uudelleenkäsittelyä. Viimeiseksi, kaivostoiminnan ja uraanin talteenoton sääntely selkeytyy. Uraanikaivosten mahdollinen lupaprosessi perustuisi jatkossa kaivos- ja ympäristölainsäädäntöön, ei ydinenergialakiin, ja säteilyturvallisuus säteilylakiin. Talteenottolaitoksen rakentaminen ja käyttö edellyttäisivät ydinenergialain mukaista lupaa. Ydinenergialain uudistuksen rinnalla uudistetaan myös Säteilyturvakeskuksen määräykset. Tarkoituksena on rakentaa sääntelykokonaisuus, joka säilyttää korkean turvallisuustason mutta vähentää tarpeetonta yksityiskohtaisuutta. Tämä on tärkeää, jotta Suomi ei joudu suunnittelemaan ydinlaitoksia alusta alkaen vain suomalaisia määräyksiä varten, mikä on nykyisellään merkittävä kustannus- ja aikatauluriski. Kokonaisuudessaan tämä merkittävä ydinenergialain uudistus on valmisteltu huolellisesti. Olemme saaneet yli 70 lausuntoa, ja palautteen perusteella lakia ja sen perusteluita on täydennetty, täsmennetty ja tasapainotettu. Kuntien roolia on vahvistettu, yritysten esiin nostamia epäselvyyksiä on korjattu ja ydinjätteiden tuontiin ja vientiin liittyvää sääntelyä on tarkennettu. Myös useat viranomaistahot, kuten Oikeuskanslerinvirasto ja lainsäädännön arviointineuvosto, ovat käsitelleet lakia ja todenneet valmistelun perusteelliseksi. Arvoisa puhemies! Tänään käsiteltävä ydinenergialaki koskee energiantuotantoa yhteiskunnan käyttöön. Ydinenergialaki ei jatkossakaan edistä ydinaseiden leviämistä. Tämä varmistetaan ydinmateriaalivalvonnalla. Ydinräjähdekielto on esityksessä ennallaan suhteessa nykytilaan. Puolustusministeriössä valmisteltu erillinen ehdotus koskee ydinräjähdekieltoa koskevan pykälän poistamista. Tämä ehdotus on parhaillaan lausunnolla. Mikäli molemmat esitykset ovat aikanaan eduskunnassa yhtä aikaa käsittelyssä, eduskunta voi harkintansa mukaan yhteensovittaa lainsäädännön sisältöä. Asioina nämä liittyvät kuitenkin eri kokonaisuuksiin: toinen energiantuotantoon, toinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Selvyyden vuoksi totean, että ydinräjähteitä koskevan pykälän mahdollinen poistaminen ei mahdollista ydinaseiden leviämisen edistämistä ydinvoiman tuotannon yhteydessä Suomessa. Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Uudistettu ydinenergialaki antaa Suomelle mahdollisuuden rakentaa tulevaisuuden puhdasta energiajärjestelmää, houkutella investointeja ja varmistaa energian saatavuus sekä hinnan ennustettavuus. Tämä laki luo perustan suomalaiselle ydinenergian käytölle seuraaville vuosikymmenille turvallisesti, vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Kiitän arvoisia edustajia. Toivon rakentavaa keskustelua ja sujuvaa lain käsittelyä eduskunnassa.

Kiitos, arvoisa puhemies! Nyt on taas tullut niin paljon kysymyksiä, että kaikkeen en pysty vastaamaan, mutta aloitetaan tästä isosta kuvasta. Eli totta kai on niin, että Suomi tekee osansa, ja teemme itse asiassa enemmän kuin osamme, mutta vuonna 24 päästöosuudet näiden isompien saastuttajien osalta olivat Kiinalla noin 29,2 prosenttia, USA 11,1, Intia 8,2, kaikki EU-maat, 27 maata, 5,9 prosenttia, eli EU-maiden päästöt yhteensä ovat noin kuusi prosenttia maailman päästöistä. Nyt me ollaan sovittu uudesta ilmastolaista EU-tasolla: 2040 vähennetään nettopäästöjä 90 prosenttia, mikä tarkoittaa, että sen jälkeen, jos me tähän tavoitteeseen pääsemme, meidän päästöjen osuus koko maailman päästöistä tulisi olemaan ehkä noin neljä prosenttia. Eli EU on nyt se maanosa, missä todellakin tehdään, ja Suomi osana EU:ta tekee myöskin paljon. Meillä on selkeät tavoitteet, meillä on myöskin ohjaava lainsäädäntö, meillä on hiilidioksidin hinnoittelu, ja tämä on valitettavasti harvinaista maailmassa. Eli kyllä, tämä on erittäin tärkeää, että me teemme Suomessakin töitä, mutta entistä tärkeämpää on se, että me saamme kaikki maailman isotkin saastuttajat mukaan tähän työhön. Tätä työtä ainakin itse olen tehnyt erittäin ponnekkaasti erilaisissa kansainvälisissä kokouksissa, koska katson, että paitsi että se on välttämätöntä meidän maapallon selviytymisen näkökulmasta, niin se on myös talouden kehityksen näkökulmasta erittäin tärkeää, ja se on Suomen etu. Se on myös Suomen etu, koska suomalaiset yritykset todellakin haluavat, että pidämme kiinni omista tavoitteistamme, mutta myös, että maailma kulkee tähän suuntaan. Suomalaisilla yrityksillä on tarjota ratkaisuja. Kiitänkin tässä edustaja Viitalaa nimenomaan tästä pitkäjänteisyyden ja suomalaisten yritysten näkökulman nostamisesta tässä keskustelussa. Se on juuri näin, että pitkäjänteinen ja ennakoitava politiikka on sen edellytys, että näitä investointeja uskalletaan tehdä. Myös edustaja Harjanne nosti, vaikkakin ehkä vähän semmoisella kritisoivalla näkökulmalla, mutta siinä olette aivan oikeassa, ajattelen myös samoin, että kun katsotaan vähänkin pidemmälle tulevaisuuteen, niin fossiilisista irti pääseminen on ehdottomasti myös huoltovarmuuden kannalta meidän näkökulmasta erittäin tärkeää, koska nyt, kun katsotaan vaikkapa tätä nykyistä uusinta kriisiä, mikä maailmalla on tapahtunut, niin sen vaikutus vaikkapa polttoaineen hintaan tulee olemaan moninkertainen verrattuna siihen, mitä me täällä vaikka omalla veropolitiikalla tai päästökaupan laajentamisella liikenteeseen tulemme saamaan aikaan. Se taas kertoo siitä, että me olemme hyvinkin riippuvaisia siitä tuontipolttoaineesta, mitä tänne tulee, ja ajattelen, että paitsi meidän arjen kustannusten myös meidän huoltovarmuuden ja ihan kovan maanpuolustuksen näkökulmasta olisi todella tärkeätä, että löydetään polku siihen, että myös vaihtoehtoisia nestemäisiä, vähäpäästöisempiä polttoaineita löytyy. Tätä työtä me tehdään. Siihen liittyy muun muassa tämä vetytalous, joka nostettiin täällä esiin — edustaja Ollikainen kysyi siitä — yhdistettynä hiilidioksidin talteenottoon. Niissä on valtavia mahdollisuuksia Suomelle paitsi vähentää päästöjä ja olla omavaraisempi ja edistää huoltovarmuutta myöskin luoda uutta talouskasvua, ja näitä edistetään nyt muun muassa erilaisten suorien tukien kautta. Meillä on tällainen uusien energiateknologioiden demonstraatiotuki, joka nyt päätettiin osana tätä kasvupakettia. Sitten meillä on tämä vihreän siirtymän investointiverohyvitys, joka on ollut käytössä. Sitä laajennetaan nyt hiilidioksidin talteenottoon. Sen lisäksi meillä on tämä niin sanottu piippujentulppauksen tuki, jota edistetään. Nämä, täytyy myöntää, ovat kuitenkin sitten vain osapalasia siihen, että vähitellen saisimme tämän bioperäisen hiilidioksidin talteenoton eli niin sanotut tekniset nielut myös osaksi integroitua päästökauppaa. Siitäkin joku kysyi täällä, ja sitä kyllä edistämme. Sitten totean vielä sen, että tässä polttoaineen päästökaupan laajennuksessa, eli siis päästökaupan laajentamisessa polttoaineisiin tai liikenteeseen, mitä täällä esimerkiksi edustaja Ovaska kysyi ja myös edustaja Eestilä siihen viittasi, niin tämä jakeluvelvoitehan vähentää sitä hintavaikutusta, joka tulee sitten taas sinne päästökaupan puolelle, koska se biokomponentti ei ole näiden päästöoikeuksien piirissä, eli ne eivät ole suinkaan päällekkäisiä, vaan tämä ikään kuin jakeluvelvoite vähentää sitä päästökaupan vaikutusta. Sen lisäksi nämä hinta-arviot, mitä esititte puheenvuoroissanne, ovat tuulesta temmattuja, etenkin sen jälkeen, kun komissio on esittänyt jo merkittäviä muutoksia, muun muassa tämän markkinavakausvarannon myötä, joilla nimenomaisesti pyritään siihen, että tämmöiset ennakoitavat valtavat hintavaikutukset sieltä tulisivat. Eli tähän on tulossa toki muutoksia, mutta Suomen etu sinällään on, että näitä hiilidioksidipäästöjä hinnoitellaan Euroopan laajuisesti. Tällä hetkellähän ne nimenomaan tulevat enemmän ikään kuin täällä kansallisella tasolla, ja tällöin voisin kyllä ajatella, että tästä on joillekin muille maille kyllä aika paljon enemmän riesaa kuin meille. Se ei kuitenkaan vähennä sitä, että totta kai meidän pitää ajatella myös sitä, että täällä Suomessa pystytään käymään töissä, pystytään liikkumaan autolla pitkiäkin matkoja, ja kuten varmasti moni täällä tietää, se on myös meidän logistiikan kannalta hyvin tärkeää, ja tästäkin me tietysti haluamme omalta osaltamme huolehtia. [Puhemies koputtaa] No, sitten vielä totean siihen, ettemmekö tekisi mitään. En nyt ehdi niitä kaikkia toimia luetella, mitä tässäkin suunnitelmassa on. Valtavasti on toimia, ja niin kuin totesin jo aiemmin, ihan kaikille ei rahoitusta ole, mutta valtaosa myös näistä liikenteen toimista ja erillislämmityksen toimista tulee olemaan osana meidän sosiaalisen ilmastorahaston suunnitelmaa, jota viedään eteenpäin. Sitten vielä totean sen, että tosiaankin olen samaa mieltä siitä, että tämä suunnittelujärjestelmä tämän ilmastopolitiikan osalta on hyvin monimutkainen. Ajattelen näin, että kun meillä on nyt ilmastolain tavoitteiden arviointi, niin siinä samalla arvioidaan myös tätä suunnittelujärjestelmää. Kyllä siinä olisi tarvetta yksinkertaistaa sitä, sillä se, että se on näin monimutkainen, ei palvele tätä keskustelua mutta ei varsinkaan sitä, millä tavalla me voimme pitkäjänteisesti suunnitella tätä ilmastopolitiikkaa ja toisaalta antaa myös vakaata investointiympäristöä meidän yrityksille tehdä näitä päästöjä vähentäviä investointeja ja luoda Suomelle myös kasvua. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Monta kysymystä on tullut. Ehkä kommentoin tässä muutamia ryhmäpuheenvuoroja samalla ja pyrin vastaamaan niihin kysymyksiin, joihin ehdin. Nyt kuitenkin muistutan, että näistä keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmista erityisesti tämä keskipitkän aikavälin suunnitelma käsittelee taakanjakosektoria, ei sinällään energiapolitiikkaa, mutta jos kerkeän, niin vastaan myös niihin kysymyksiin. Tämä, että nämä keskustelut on niputettu: Olemme tietenkin kunnioittaneet sitä, mitä eduskunta on sanonut, eli toimimme ihan niin kuin eduskunta on toivonut, että toimitaan. Sen takia näissä keskusteluissa keskustellaan nyt näistä kahdesta suunnitelmasta samaan aikaan, ja tietenkin toimimme juuri niin kuin eduskunta toivoo. Aivan samaa mieltä olen siitä, mitä täällä monissa puheenvuoroissa on nostettu esiin, että ennen kaikkea ilmastopolitiikan on oltava ennakoitavaa, sillä se antaa myös sen näkymän meidän yrityksille, jotka sitten haluavat tehdä niitä investointeja puhtaampiin teknologioihin. Sitä tässä tietysti on pyritty myös noudattamaan näissäkin taakanjakosektorin toimissa. Täällä on nostettu esiin myös sitä, että kaikille näille toimille ei ole rahoitusta. No, se on aivan totta. Osa näistä toimista on myös sellaisia, joita tullaan ehdottamaan Suomen sosiaalisen ilmastorahaston suunnitelmaan, joka on siis EU-tason politiikkaväline siihen, että päästökaupan laajentamisesta aiheutuvia kustannuksia — se on siis näillä näkymin laajentumassa muun muassa liikenteeseen ja erillislämmitykseen vuonna 28, nyt kun sitä vuodella siirrettiin — voitaisiin välttää siirtymällä puhtaampiin käyttövoimiin esimerkiksi liikenteessä. Tämä sosiaalinen ilmastorahasto on käynnistymässä kuitenkin aikataulussaan, ja tätä suunnitelmaa nyt parhaillaan valmistellaan. Siellä sisällä on muun muassa monia tässä suunnitelmassa olevia toimia. Mitä lopulta saamme rahoitettua sitä kautta, ratkeaa toki sitten siinä vaiheessa, kun meillä on lopullinen suunnitelma ja komission hyväksyntä sille. Tietenkin on tärkeää, että voimme myös niitä toimia rahoittaa, jotta sitten kustannukset eivät ole kohtuuttomia myöskään kuluttajille tai esimerkiksi yrityksille. Sitten vielä täällä puhuttiin paljon myös maankäyttösektorista. Kuitenkaan tässä keskipitkän aikavälin suunnitelmassa siihen ei varsinaisesti nyt keskitytä, vaan se oli silloin viime viikolla keskustelussa energia- ja ilmastostrategiassa. Mutta sanon sen siihen liittyen, että meillä tosiaan on käynnissä työ hiilinielulaskennan vielä paremman tietopohjan saamiseksi, ja siitä toivottavasti tämän vuoden aikana saamme lisätietoja. Sitten haluan todeta sen, että totta kai teemme työtä päästöjen vähentämiseksi monestakin syystä. Tietenkin me haluamme tehdä osamme Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, EU-velvoitteiden täyttämiseksi, mutta totta kai myös sen vuoksi, että meillä on tämä oma ilmastolakimme, ja kyllä, sen hiilineutraalisuustavoitehan on tiukempi kuin nämä kansainväliset velvoitteet. Se on ihan hyvä sinällään myöntää, että näin on, että ei se ihan pelkästään suoraan sieltä ilmastosopimuksesta tule, tämä meidän oma ilmastolakimme. Sen me olemme itse täällä säätäneet. No, sitten täällä SDP:n puheenvuorossa kritisoitiin tätä joustoa, joka on otettu käyttöön. No, siitä itse asiassa päätettiin vuonna 21 eli Marinin hallituksen aikana, että tämä jousto otettiin käyttöön. Siitä voidaan toki ajatella, onko se hyvä vai huono, mutta näin todella silloin päätettiin. Samoin tästä jakeluvelvoitteesta: se on toki tärkeä keino ollut vähentää liikenteen päästöjä, mutta myös Marinin hallituksen aikana todettiin, että silloin kun tuli Ukrainan sota ja siihen liittyvä merkittävä polttoaineiden hintojen nousu, niin jakeluvelvoitettahan päätettiin viime kaudella laskea. Nyt sitä nousukäyrää on päätetty loiventaa, ei suinkaan laskea siitä edellisestä tasosta. Eli kyllä, edelleenkin jakeluvelvoite on meidän keskeinen ilmastopolitiikan ja liikenteen päästöjen vähentämistavoite. No, sitten täällä kysyttiin suoraan näistä toimista, muun muassa edustaja Ingo kysyi esitetyistä toimista. Jos nyt oikein kuuntelin, niin mielestäni osa niistä toimista taisi olla sellaisia, joita meillä oli jo mukana tässä metsien kasvupaketissa, eli siinä mielessä totta kai pidän niitä esitettyjä keinoja hyvinä. Todellakin energia- ja ilmastostrategiassa on esitetty näitä erilaisia maankäyttösektorin toimia, joilla voisimme hiilinieluja siellä kasvattaa. Kiitos edustaja Harkimolle, että nostitte Itämeren tilan. Sinällään se ei suoraan vaikuta ilmastotyöhön tai tähän keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan, mutta totta kai myöskin ilmastonmuutoksen vaikutus vaikuttaa siihen, että se haaste on vain entistä näkyvämpi meidän silmillemme, mikä meidän meriemme rehevöitymisestä aiheutuu, ja sitä työtä me teemme tietysti muun muassa Saaristomeri-ohjelman puitteissa. Sitten vielä oli moniakin erilaisia kysymyksiä liittyen sähkön hintaan. [Puhemies koputtaa] Niistä ehkä sitten myöhemmin, koska puhemiehen nuija kopisee. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tuon nyt lähetekeskusteluun kaksi ilmastolain mukaista ilmastosuunnitelmaa. Ympäristöministeriön valmistelema keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma eli KAISU sisältää sekä arvion nykyisten taakanjakosektorin toimien riittävyydestä että konkreettisia lisätoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Taakanjakosektoriin kuuluvat muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten, erillislämmityksen, työkoneiden ja jätehuollon sekä F-kaasujen kasvihuonepäästöt. KAISU valmisteltiin rinnakkain energia‑ ja ilmastostrategian kanssa, ja tämä perustuu kansalliseen ilmastolakiin. Päästövähennykset taakanjakosektorilla etenevät hyvin. Hallituksen linjaamien monipuolisten lisätoimien avulla saavutamme EU:n päästövähennysvelvoitteet. EU-velvoitteiden mukaan Suomen tulee vähentää päästöjään taakanjakosektorilla 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Kaudella 2021—2030 jokaiselle vuodelle on asetettu päästökiintiö. Jos päästöt alittavat kiintiön yhtenä vuonna, syntyy joustoa seuraaville vuosille. Silti koko kauden päästöjen on pysyttävä EU:ssa sovitussa enimmäismäärässä. Vuosien 2021—2025 velvoitteiden saavuttamista tarkastellaan jo vuodesta 2027 alkaen. Vuonna 2024 Suomen taakanjakosektorin päästöt olivat pienentyneet noin 25 prosenttia vuodesta 2005. Tieliikenne vastaa yli kolmasosaa taakanjakosektorin päästöistä ja maatalous neljäsosaa. Merkittäviä päästölähteitä ovat myös työkoneet ja rakennusten erillislämmitys. Suomi alitti vuosittaiset päästökiintiöt vuosina 21—23, mikä loi ylijäämää ja joustoa tuleville vuosille. Yhdessä lisätoimien ja aiemmassa ilmastosuunnitelmassa linjattujen toimien kanssa tämä tekee EU:n päästövähennysvelvoitteen täyttämisen mahdolliseksi. Vuoden 2030 päästöjenpuolitustavoite saavutetaan siis joustojen avulla. Arvoisa puhemies! KAISUssa esitetyt lisätoimet koostuvat pääasiassa erilaisista tuista ja kannusteista. Lisätoimilla tavoitellaan vähintään noin yhden miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin lisäystä päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä verrattuna nykykehitykseen. Suomessa liikenne sähköistyy jo hyvää vauhtia markkinaehtoisesti. Liikenteessä tuetaan riittävän vauhdin takaamiseksi sähkön latausinfran rakentamista ja raskaan kaluston vähähiilisiä hankintoja. Rakennusten osalta edistetään öljylämmityksestä luopumista ja työkoneiden osalta sähköistymistä. Lisäksi nostetaan maltillisesti kevyen polttoöljyn uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta, mikä vähentää päästöjä useilla sektoreilla. Myös hiilidioksidin talteenottoa tullaan tukemaan avustuksin, mitä voi hyödyntää jätteenpolton päästöjen vähentämiseksi. Maataloudessa painopisteet ovat turvemaiden kosteikkotoimissa, lannankäsittelyn päästöjen vähentämisessä ja täsmäviljelyn kehittämisessä. Taakanjakosektorin tavoitteen saavuttamiseen liittyy kuitenkin myös epävarmuuksia. Päästökehitykseen vaikuttaa, miten ja millä aikataululla ilmastotoimien toimeenpano etenee. Riskeihin kuuluu myös EU:n maankäyttösektorin ja taakanjakosektorin velvoitteiden kytkentä, minkä johdosta maankäyttösektorin vuosien 21—25 vaje voi siirtyä lisätaakaksi taakanjakosektorille. LULUCF-kauden 21—25 alijäämää pyritään kuromaan asetuksen mahdollistamia joustoja hyödyntämällä ja metsien vertailusta osa teknisillä korjauksilla. Lisäksi EU-tasolla käydään keskustelua, jotta metsien vertailutasoissa saataisiin huomioitua maankäyttösektorin viime vuosina merkittävästi muuttunut tilannekuva. Hallituksen linjaamien monipuolisten lisätoimien ja nykyskenaarion mukaisen muun päästökehityksen toteutuessa saavutamme EU:n päästövähennysvelvoitteet taakanjakosektorilla. KAISUn lisätoimet luovat yrityksille edellytyksiä uudistua, investoida vähähiilisiin ratkaisuihin ja toisaalta toimia ennustettavassa toimintaympäristössä. Arvoisa puhemies! Työ‑ ja elinkeinoministeriön johdolla valmistellussa pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa on kartoitettu kasvihuonekaasupäästöihin ja nielujen aikaansaamiin poistumiin vaikuttavia mahdollisia yhteiskunnan ja teknologioiden kehityskulkuja tulevan ilmasto‑ ja energiapolitiikan valmistelun ja valintojen taustaksi. Totean tässä myös, että tämä pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma tehdään nyt ensimmäistä kertaa tämän ilmastolain voimassaolon aikana. Tutkijat ovat laatineet KEITO-hankkeessa suunnitelmaa varten monitieteellisenä yhteistyönä neljä vaihtoehtoista tulevaisuusskenaariota, ja näiden skenaarioiden laadinnassa on hyödynnetty laajasti sidosryhmätyöskentelyä. Mikään skenaarioista ei edusta todennäköistä tulevaisuudenkuvaa, vaan määrittämällä skenaarioiden painotukset eri lailla tutkijat pyrkivät kuvaamaan pikemminkin ääriskenaarioita, jotka kuitenkin voisivat jossain määrin toteutua vuoteen 2055 mennessä. Todennäköinen pitkän aikavälin kehitys riippuu merkittävästi globaalista talouden, teknologian sekä poliittisesta kehityksestä. Pitkän aikavälin kehitys on siten todennäköisesti näiden ääriskenaarioiden välistä. KEITO-skenaarioita on verrattu Ilmastopaneelin Suomen hiilineutraaliuspolku ‑raportin skenaarioon. Suunnitelmassa ei oteta siksi myöskään kantaa, mikä vaihtoehtoisista skenaarioista olisi toivottava tai mitkä toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot olisivat parhaita. Lähitulevaisuudessa vaikuttavia politiikkalinjauksia esitetään keskipitkän aikavälin suunnitelmassa eli aiemmin, helmikuussa lähetekeskustelussa olleessa kansallisessa energia‑ ja ilmastostrategiassa sekä tässä tänään keskusteltavassa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa ja sitten myös joka toinen vaalikausi laadittavassa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa, joka nyt siis on voimassa edellisen hallituksen valmistamisen myötä. Kasvihainekaasujen kokonaispäästöjen pitkän aikavälin vähentämistavoitteet saavutetaan käsitellyissä skenaarioissa kaikissa muissa paitsi huoltovarmuutta ja omavaraisuutta korostavassa skenaariossa. Keskeisimpinä syinä tähän ovat skenaarion päästöoikeuksien maltilliset hinnat, jotka eivät tuo riittävää taloudellista ohjausta, sekä teknisten nielujen jääminen kannustinmekanismien ulkopuolelle. Keskeisiä menetelmiä päästöjen vähentämiseksi ovat sähköistäminen suoraan tai epäsuorasti vetytalouden kautta, tekniset hiilinielut ja ydinenergia. Maankäyttösektorilla keskeisiä toimia ovat metsänjalostus, metsätuhojen ehkäisy sekä turvemaiden vesitalouden hallinta. Kiitos, arvoisa puhemies. Odotan kiinnostavaa keskustelua.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Eestilälle, että sain käsityksen siitä, mistä edustaja Hoskonen puhui. Hän puhui siis maankäyttösektorin puolesta, ei päästökaupasta, ja se on tietenkin hyvä uutinen, koska olen ollut siinä käsityksessä, että tässä salissa on aika laajasti pidetty sitä nimenomaan meidän päästöjen vähentämisen selkärankana ja myös hyvänä tapana ohjata investointeja sinne vähäpäästöiseen teknologiaan. Tähänhän hallitus on tuonut myös lisäinstrumentteja, ja sillä tavalla olemmekin saaneet houkuteltua Suomeen merkittäviä investointeja, kahdeksan miljardin euron edestä viime vuoden aikana, mikä on ennätysluku. Maankäyttösektorin osalta todella on niin, että epävarmuutta liittyy näihin laskelmiin, ja sen vuoksihan me panostamme nimenomaisesti tässä hallituksessa näiden epävarmuuksien vähentämiseen ja paremman tiedon saantiin. Meillä on tämä hiilinielujen paremman laskennan kehittämisen hanke, jota edistetään yhteistyössä hallituksen toimesta. Sieltä ensimmäisiä tuloksia on toivottavasti nähtävissä tämän vuoden loppupuolella, ja niitä tietenkin sitten edistämme myös EU-tasolla voimakkaasti. Sitten haluan kuitenkin täällä vielä kommentoida, kun edustaja Sammallahti kysyi, että emme kai ole edistämässä mitään opposition ehdottamia toimia. No, se, mitä me emme ainakaan edistä, on se, että peruisimme sellaiset liikennehankkeet, jotka luovat edellytyksiä sille, että hyvää asuntorakentamista voidaan niiden varrelle tehdä. Täällä esimerkiksi keskusta on esittänyt valtiokapitalismia eli käytännössä tällaisia valtiontukia, joilla he kuvittelevat luovansa noin 500 miljoonalla noin 4,3 miljardin euron rakentamisen tulovirran. Tämähän on täysin epäuskottava vaihtoehto, varsinkin kun te samaan aikaan peruisitte sellaisten hankkeiden valtionrahoituksen, jolla nimenomaan, esimerkiksi Vantaan ratikan avulla, luodaan sitä rakentamiselle edullista maata, asumisen kaavoituspaikkoja ja niin edelleen — ei millään tavalla hyvä esitys. Mutta sen sijaan me pyrimme helpottamaan lainansaantia esimerkiksi kotitalouksille asuntolainoitukseen. Sitähän me nyt teemme. Eduskunnassa on sellainen esitys juuri parhaillaan käsittelyssä, [Puhemies koputtaa] ja toivottavasti te sitä kannatatte. Sitten haluan vielä kommentoida täällä yhtä SDP:n esitystä eli maankäytön muutosmaksua. Se sinällään on ilmastotoimena todettu ihan kohtuullisen tehokkaaksi, [Puhemies koputtaa] mutta teidän esittämänne summa, 100 miljoonaa euroa, ei ole sen selvityksen mukainen. Jos näin korkeat muutosmaksut pyrittäisiin saamaan, sillä olisi aivan selvä vaikutus myös rakentamisen hidastumiseen, koska se on nimenomaan maksu näille, jotka näihin rakentamishankkeisiin ryhtyvät, ja sellaista en kyllä ajattele, että tässä rakentamisen tilanteessa kannattaa tehdä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Muutama kommentti esitettyihin huoliin tai näkökulmiin. — Hallitus tuo tänäkin keväänä tänne eduskuntaan merkittäviä lakipaketteja, joilla sujuvoitetaan maankäyttöä ja luvitusta. Kaksi esimerkkiä: Alueidenkäyttölaki, jossa mahdollistetaan sujuvampi kaavoittaminen. Täällä sitä toki kritisoitiin lähinnä tuulivoiman osalta, ja siinäkin ajatuksena tietenkin on, että kun näille tuulivoimahankkeille, jotka ovat kannattavia ja yleensä sijoittuvat monen kunnan alueelle, kannattaa maakuntakaavoituksella osoittaa paikka, jolloin vaikutukset tulevat arvioitua nimenomaan laajemmalta alueelta, monen kunnan alueelta, ja asukkaita kuultua, niin tällöin, kun tämmöinen tuulivoimahanke asettuu maakuntakaavan alueelle, siellä ei ole lainkaan etäisyyssääntelyä. Se kannustaa myös siihen, että näitä hankkeita kannattaa sijoittaa sinne, missä on esimerkiksi paljon kysyntää, kuten vaikkapa teollisuutta. Eli tämä nimenomaan ohjaa nyt sinne, missä sitä rakentamista jo valmiiksi on. Eli tämä oli ehdottomasti varmaankin vain väärinkäsitys. Muuten siellä on paljon hyvää: Esimerkiksi yleiskaavan ja asemakaavan päivittäminen samaan aikaan on mahdollista, ja se sujuvoittaa ja nopeuttaa kaavoitusta parhaimmillaan jopa yli vuoden, kun tällaisia päivityksiä voidaan tehdä samalla prosessilla. Tuodaan myös muun muassa maanomistajan aloiteoikeus lakiin, ja niin edelleen. Sen lisäksi ydinenergialaki tulee tänne nyt keväällä käsiteltäväksi. Se on merkittävä uudistus ja sujuvoittaa meidän ydinenergialuvitusprosessia, yhtään kuitenkaan turvallisuudesta tinkimättä. Uskon, että tämä sali tulee suhtautumaan tähän lakiesitykseen hyvinkin positiivisesti. Sitten vastauksena myös vihreille: luonnonsuojelulain muutos, jolla pyritään vauhdittamaan luonnonarvomarkkinoiden syntymistä Suomeen, millä saataisiin myös yksityistä rahoitusta luonnonsuojeluun. Sen lisäksi vielä totean täällä, että toivon, että tämä edustaja Hoskosen linja ei ole keskustan linja, sillä päästökauppajärjestelmä nimenomaan on se, [Hannu Hoskonen: Väärät luvut, hyvänen aika!] joka ohjaa meillä Suomessa investointeja ja antaa ennakoitavan investointiympäristön koko Euroopassa sille, että investointeja kannattaa nimenomaan tehdä vähäpäästöisempiin teknologioihin. Tämä on keskeinen Suomen kilpailuetu myös kansainvälisillä markkinoilla. [Hannu Hoskonen: Minähän pyysin oikaisemaan väärät luvut!]

Kiitos, arvoisa puhemies! Ehkä tässä on nyt muutamaan kertaan näitä rakentamisen puolen asioita käyty läpi ja on kysytty, muun muassa edustaja Kemppi, moneen kertaan, että tartutteko ehdotuksiin. Täytyy kyllä sanoa, että sellaiseen ehdotukseen, joka on keskeinen osa meidän asuntopolitiikan vauhdittamista eli asuntorakentamisen vauhdittamista liikenneinvestointien avulla, minä en kyllä tartu. Puhun nyt erityisesti tästä Vantaan ratikan rahoittamisen perumisesta, koska se on pääkaupunkiseudun ykköshanke, kun puhutaan maankäytön, asumisen ja liikenteen eli MAL-sopimusten mukaisista hankkeista. Ihmettelen kovasti, että keskusta tätä hanketta vastustaa, koska se on todellakin ollut tämän seudun kärkihanke, ja sen avulla pyritään nimenomaan saamaan vauhtia myös asuntorakentamiseen, luomaan hyviä paikkoja asuntorakentamiselle, niin kuin näiden keskeisten raidehankkeiden yhtenä tavoitteena on liikenteen sujuvoittamisen lisäksi ja myös päästöjen vähentämisen lisäksi. Pidän tätä kyllä huonona politiikkana, jos tällaiselle tielle lähdetään, että nämä keskeiset sopimukset kaupunkiseutujen ja valtion välillä, mikä tämä MAL-sopimus siis on, lähdettäisiin avaamaan ja perumaan. Niiden neuvottelu on aika pitkä tie, ja siinä aina seutu tekee ensin oman ehdotuksensa ja sitten valtio paitsi tuo sen oman rahansa pöytään myös sitoutuu sitten osaltaan asioihin, ja seutu tietysti myös osaltaan. Muun muassa nämä asuntorakentamisen tavoitteet ovat yksi sellainen. Se ei ainakaan loisi hyvää tänne asuntorakentamisen puolelle, koska tarvitsemme nimenomaan niitä sellaisia hyvien liikenneyhteyksien varrella olevia asuntorakentamisen paikkoja. Se on se, mitä me voimme valtiolta tehdä, ja toisaalta kunnat voivat sitten kaavoituksella niitä paikkoja luoda. Sen haluan myös tässä todeta, että me ollaan nimenomaan pyritty tekemään nyt sellaista lainsäädäntöä myös täällä kaavoituksen, kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen puolella, jolla annetaan edellytykset sille, että sitten kun niitä asuntoja halutaan rakentaa, niin se voi tapahtua sujuvasti. Olemme jo tehneet rakentamisluvituksen kolmen kuukauden käsittelyaikatakuun, sitten tietenkin isommille investoineet tämän ympäristöluvituksen yhden luukun periaatteen, ja nyt meillä on tulossa alueidenkäyttölaki, joka mahdollistaa myös huomattavasti sujuvamman kaavoituksen kunnissa, muun muassa esimerkiksi yleiskaavan ja asemakaavan yhtäaikaisen päivittämisen, joka vähentää merkittävästi sitä aikaa, mikä tällaiseen päivitykseen menee. Tällaisia uudistuksia olemme tehneet roppakaupalla, ja lisää on tulossa, ja pääsette aluekäyttölakiakin tänä keväänä vielä täällä eduskunnassa käsittelemään. Arvoisa puhemies! Tämän nyt halusin tässä vaiheessa iltaa vielä sanoa. Kiitän edustajia keskustelusta ja ajatuksista, joiden joukossa on kyllä ollut myös sellaisia ideoita, jotka tähän asuntorakentamiseenkin, sen kysyntäpuoleen, joka se todellinen haaste on, voisivat tuoda niitä ratkaisuja. — Kiitos.

Puhemies! Jäi kommentoimatta tuossa muutama kysymys liittyen luvitukseen, eli juuri sille puolellehan tämä hallitus on merkittävästi panostanut. Me halutaan sujuvoittaa luvitusta. Eli silloin kun yrityksen tuotteille — oli se sitten rakennusalalla tai jossakin muualla — on kysyntää, niin silloin yritys ehkä haluaa investoida, ja haluamme, että se investointi voidaan toteuttaa mahdollisimman sujuvasti. Sen takia hallitus on jo toteuttanut kolmen kuukauden rakentamislupatakuun, eli rakentamislupa pitää saada jatkossa kolmessa kuukaudessa, ja sen lisäksi ympäristöluvitus on uudistettu yhden luukun malliksi yhtenäisen viraston alle, jotta päästään eroon myöskin erilaisista tulkinnoista, mitä eri puolilla Suomea on ollut. Jos täällä jollakin edustajalla oli joitain konkreettisia haasteita, niin mielelläni niistä kuulen, jotta nyt viraston käynnistämisvaiheessa voidaan sitten niihin puuttua ja ohjata oikealle kurssille. En aivan saanut edustaja Hoskosen puheesta selvää siitä, missä ongelma oli, mutta jos sellaisia on, niin mielellään näitä myös korjaamme, koska haluamme varmistaa sen, että kun yrityksellä on halua investoida, niin luvan saa sujuvasti — totta kai niin, että myös kaikki ympäristö- ja muut ehdot täyttyvät. Sitten vielä nimenomaan nyt esimerkiksi rakentamisen puolella ja erityisesti asuntorakentamisessa on kysymys kysynnän haasteesta. Silloin ei juurikaan auta se, että me pumppaamme rahaa ikään kuin sinne tuotantopuolelle, vaan me tarvitaan kysyntää. Sen takia esimerkiksi tämä ministeri Puiston esittelemä lakiuudistus, jolla asuntolainoitusta helpotetaan, on erittäin tärkeä. Se sisältää myös asetuksenantomahdollisuuden, jolla taloyhtiölainojen saamista voidaan helpottaa. Itse ainakin ajattelen, että tätäkin työkalua voidaan hyvin käyttää. Tämäntyyppisiä uudistuksia voidaan tehdä myös lisää, mutta hallituksessa, toisin kuin oppositiossa, ei ole sellaista etuoikeutta kuten siinä, mitä katsoin tästä keskustan vaihtoehdosta, että lasketaan ikään kuin miljardiluokan vaikutuksia sellaisille asioille, joille me emme voi laskea tämmöisiä dynaamisia vaikutuksia. Meidän pitää aidosti rahoittaa ne asiat jostakin. Eli silloin kun me lasketaan veroja tai tehdään joku väliaikainenkin veronkevennys, niin sille pitää toisaalta laskea sitten jostain vastaavasti tuloja. [Petri Honkosen välihuuto] Myöskin jos tehdään suoria tukia, kuten täällä on esitetty, niin niille pitää laskea sitten jostain muualta leikkauksia. Tätä työtä me nimenomaisesti nyt teemme hallituksessa, ja yritämme löytää vielä lisää keinoja, joilla saamme myös asuntorakentamista vauhditettua lisää.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hieman keskustelu rönsyili tästä kyseisestä esityksestä laajemmaltikin, mutta niihin nyt muutama vastaus. Ensinnäkin kun tähän esitykseen liittyen kysyttiin, laajenevatko nämä velvoitteet tai tuleeko tästä nyt ikään kuin uusia varastoja, niin kyllä, tämän piiriin tulee nyt uusiakin toimijoita. Tätä kaasua, jota tässä tarkoitetaan, tuontipolttoaineena tuotavaa maakaasua, meillä pääosin käytetään esimerkiksi teollisuudessa. Ja koska käyttäjien piirissä on myös uusia toimijoita, niin on arvioitu, että olisi liian suuri kustannus vain näille nykyisille toimijoille sälyttää tämä lisävarastointivelvoite, joka tästä nyt tulee. Sitten samaan aikaan vähän vastauksena näihin pullonkauloihin: Ne ovat oikeastaan niitä, mihin tässä osittain myöskin edustaja Kumpula-Natri viittasi, kun puhui Latviasta. Eli me voimme kyllä osittain näihin perustaa myös tätä kaasun saatavuutta, mutta sitten taas pitää huomioida, että meidän pitää myös kotimaisin toimin varastoida ja varautua siihen, että tulee erilaisia häiriötilanteita. Esimerkiksi tämä Balticconnectorin häiriö oli sellainen, joka olisi ollut pullonkaula, jos silloin ei olisi ollut riittävästi meillä omasta takaa täällä tuotantoa, tuontia tai varastointia. Eli kyllä pitää huomioida tämäntyyppiset pullonkaulat, ja siihen tällä lakiesityksellä nyt myös varaudutaan. Sitten tässä ehkä laajemmin puhuttiin myös biokaasusta, ja kiitos siitä, että edustaja Harjanne toi tämän mittakaavan esiin. Biokaasu on tärkeä ja mahdollinen polttoaine esimerkiksi liikenteessä — joukkoliikenteessä, niin kuin edustaja Lyly täällä totesi — mutta sen käyttöpotentiaali on kuitenkin rajallinen, ehkä voi sanoa, että valitettavasti. Meillä olisi sitä kotimaista perää olevaa biokaasua kyllä täällä saatavilla, mutta me emme pysty millään täyttämään sitä koko suomalaisen energiapaletin tarvetta biokaasulla. Mutta siellä, missä sen käyttö on järkevää, totta kai sitä pitää edistää, ja sitä tietysti teemmekin, niin meidän ministeriöstä kuin sitten maa- ja metsätalousministeriöstä käsin. Sitten tähän edustaja Harjanteen ajatukseen tämmöisestä laajemmasta huoltovarmuudesta ja varautumisesta tulevaisuuteen: Ajattelen itse aika samalla tavoin. Ehkä tämä olisikin hyvää ajatustyötä sitten, kun jossain vaiheessa — ei nyt varmaan aivan lähivuosina, mutta tulevina vuosina — varmasti pohditaan huoltovarmuusselonteon päivittämistä, joka on täällä eduskunnassa parlamentaarisesti hyväksytty vuonna 2023. Varmastikin tässä lähivuosina sekin tulee uudelleen päivitettäväksi, ja siellä varmasti esimerkiksi tämä synteettisten polttoaineiden huomioiminen olisi erittäin tärkeää. Itsekin ajattelen, että meillä on valtavasti potentiaalia tehdä kotimaista polttoainetta päästöttömällä sähköllä ja sillä, että biogeeninen hiilidioksidi otetaan talteen, näitä yhdistämällä. Ja kun me olemme lukinneet itsemme näiden nestemäisten polttoaineiden käyttöön esimerkiksi lentoliikenteessä paitsi nykyisellä kaupallisella kalustolla, mutta totta kai myös meidän maanpuolustusratkaisu sen varmistaa, että sitä tulemme tarvitsemaan, niin silloin näiden synteettisten polttoaineiden tuominen siihen rinnalle, ennen kuin voidaan kokonaan luopua näistä fossiilispohjaisista liikenteessä, olisi tärkeää ja se, että luodaan sitä kysyntänäkymää myös sinne. Ajattelen, että tämä huoltovarmuusselonteko tulevina vuosina voisi olla yksi työkalu tähän — muitakin varmaan tullaan tarvitsemaan — ja tietysti pyrimme edistämään näitä hankkeita. Niitä investointeja on ikään kuin odottamassa jonkun verran, ja niissä kaikissa on hieman eri syyt, miksi ne eivät nyt ole vielä realisoituneet. Mutta varmaan isossa kuvassa on se, että pystytään luomaan näkymä siitä kysynnästä. Toinen on se, että ne hinnaltaan tulevat hieman lähemmäksi fossiilisia ratkaisuja. Tällekin alkaa olla nyt jo näkymää ja suomalaisia innovaatioita, jotka tämän mahdollistavat. — Kiitos, puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ryhmille paneutumisesta energia- ja ilmastostrategiaan ja ryhmäpuheenvuoroista. Muutama kommentti niissä esiintyneisiin nostoihin: Ensinnäkin SDP nosti ryhmäpuheenvuorossaan esille esimerkiksi luvituksen sujuvoittamisen. Sitähän me nimenomaan nyt hallituksessa olemme tehneet. Me olemme tehneet ympäristöluvitukselle yhden luukun palvelujen hankkeen, ja nyt tuomme myös alueidenkäyttölaissa lisää sujuvoittamista kaavoituksen kautta. Näillä yhteensä, ja myös rakentamislain aiemmilla muutoksilla, rakentamisluvan käsittelyaikatakuulla ja niin edelleen, on ihan merkittävä vaikutus siihen, että luvitus Suomessa sujuvoituu, kuitenkaan ympäristönormeista tinkimättä. Tätä olemme siis jo nyt tehneet. Myöskin olemme totta kai parantaneet erilaisia edellytyksiä investoida sähköverkkoihin, myös muiden kuin Fingridin osalta, sähkömarkkinalain muutoksella, joka on täällä eduskunnassa jo hyväksytty, ja monia muita sellaisia esityksiä, joita te peräänkuulutitte puheenvuorossanne. Eli paljon tehdään ja on tehty myös sellaista, jota tässä strategiassa tuodaan esiin, ja on ehditty jo eduskunnassa käsitellä ja hyväksyä. Myös kv-politiikasta totesitte, että pitää vaatia hiilen hintaa. No, näinhän me olemme myöskin tehneet, edistäneet nimenomaan sitä, että Euroopassa sisämarkkinat toimivat ja suomalaiset yritykset ovat samalla viivalla kuin muiden maiden yritykset, ja toisaalta niin, että myös muualla päästöt hinnoitellaan tämän hiilirajamekanismin kautta. Se on ollut eurooppalaiselle teollisuudelle erittäin tärkeää. Tätäkin olemme edistäneet. No, keskusta täällä kritisoi biokaasusta, että olisimme tehneet jotain sen hankaloittamiseksi. Päinvastoin, emme lainkaan ole. Olemme päinvastoin tukeneet biokaasuinvestointien käynnistymistä. Valitettavasti vain se, mitä itse meille raportoidaan esteeksi, on se, että moni näistä hankkeista kamppailee aivan samojen haasteiden kanssa kuin moni muukin yritysten hanke, eli rahoitusten saatavuus pankeilta. Meillä on kyllä erinäisiä biokaasutukia ja myös ravinteiden kierrätykseen kytkettyä tukea, joilla pyrimme edesauttamaan näiden investointien etenemistä, mutta se ei aina riitä näiden investointien käynnistämiseksi. Joka tapauksessa toivomme, että biokaasu voisi kotimaisena energianlähteenä säilyä vahvasti muiden rinnalla. Sitten myöskin sitä edistämme, että Euroopan tasolla pystyttäisiin paremmin vertailemaan nielutietoja keskenään. Tästä käynnistämästämme hiilinielujen laskennan parantamisen hankkeesta saamme tämän vuoden kuluessa ensimmäisiä tietoja, ja pystymme myös tarjoamaan samoja ratkaisuja Eurooppaan, jotta meillä on sitten paremmat, vertailukelpoisemmat tiedot eri maiden välillä tästä nielutilanteesta. Ehkä sen kommentoisin myös tässä edustaja Kivelälle, jos piti vasemmistoliiton puheenvuoron, että meidän suurin nieluvajeemme on tullut vuosilta 21—25, joka oli pääosin edellisen hallituskauden aikana. Suurin siihen vaikuttava tekijä on nimenomaan tämä Venäjän puuntuonnin loppuminen ja siitä johtunut hakkuumäärän kasvu, ja ne ovat pysyneet noin samalla tasolla suurin piirtein siitä lähtien. Eli historiaan on vaikea vaikuttaa. Ymmärrän toki teidän vaatimuksenne tulevaisuuteen vaikuttamisesta, mutta iso osa tästä meidän nieluvajeestamme, joka on siis EU-tavoitteessa jo vuonna 30, ei 35, niin kuin meidän oma ilmastolakimme sanoo, tulee näiltä vuosilta, ja se on tietenkin vaikeaa, koska se on historiassa. Sen vuoksi pidän myös kohtuullisena, että tämä muuttunut tilanteemme huomioidaan laskelmissa EU-tasolla eikä meitä niistä kohtuuttomasti rangaista, ja sen eteen tietysti hallitus tekee töitä. Myöskin haluan todeta sen, että kyllä, vahvasti olemme halunneet edistää myös vakaata investointiympäristöä, ei pelkästään Suomessa vaan myös Euroopassa, koska usein kun katsotaan näitä, minne halutaan investoida, myös Eurooppa nähdään hankalana ympäristönä, jos täällä sääntely muuttuu jatkuvasti. Sen vuoksi olemme halunneet, että myös Euroopan tasolla asetetaan tavoite vuodelle 2040 vähentää nettopäästöjä. Se luo sitä vakautta investointiympäristöön myös Euroopan tasolle. Ehkä vielä edustaja Harkimolle datakeskuksista — vaikka hän nyt ei enää kuuntelekaan, tai siellä heräsi salin ulkopuolella — totean, että kyllä näistä kilpaillaan myös muissa meidän kilpailijamaissa, jotka sattuvat vielä olemaan samalla sähkömarkkinalla. Erityisesti Ruotsissa ja Norjassa. Eli jos ne investoinnit ja työpaikat menevät Norjaan tai Ruotsiin, niin en pidä sitäkään kannatettavana vaihtoehtona, vaan kyllä meidän kannattaa huolehtia siitä, että näidenkin osalta investointiympäristö on vakaa ja järkevä ja samaan aikaan saamme ne investoinnit ja työpaikat mieluummin tänne meille. Samaan aikaan totta on sekin, että lisää siirtoyhteyksiä tarvitaan ja lisää myös sitä säävarmaa energiantuotantoa tarvitaan, ja näitäkin hallitus edistää. Tässä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tuotiin esiin tämä fossiilittoman jouston tuki. Joudumme sitä vähän muokkaamaan siitä aiemmin suunnitellusta, mutta joka tapauksessa ajatus on se, että lisää säävarmaa tuotantoa saataisiin käyttöön tai käyttöikää pidennettyä erityisesti niille talvikuukausille, jolloin ei ole tuulta ja on kylmää ja pakkasjakso kestää pitkään, jotta voidaan huolehtia ennen kaikkea siitä, että sähköä riittää, mutta myös vakauttaa hintakehitystä näiden kuukausien aikana. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Teollisuuden puhtaan siirtymän vauhdittaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttävät pitkäjänteistä ja johdonmukaista politiikkaa sekä konkreettista toimintaa kaikkialla maailmassa. Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta kattaa energiapolitiikkaa koskevat linjaukset sekä politiikkatoimet, joilla vähennetään yhteiskunnan kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistetaan nielujen aikaansaamia poistumia. Strategia muodostaa yhdessä valtioneuvoston viime keväänä hyväksymän teollisuuspoliittisen selonteon kanssa kokonaisvaltaisen toimintaohjelman, jolla edetään hiilineutraaliin ja myöhemmin hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan. Olemme todistaneet Suomessa viimeisen vuosikymmenen ajan merkittävää energiamurrosta. Tämä on Suomelle ennen kaikkea mahdollisuus. Puhdas energia luo pohjaa talouskasvulle, työllisyydelle ja Suomeen suuntautuville puhtaille investoinneille. Kyse on juuri siitä, mitä Suomi tällä hetkellä kipeästi tarvitsee. Tavoitteenamme on hallitusohjelman mukaisesti tehdä Suomesta puhtaan energian edelläkävijä Euroopassa, puhtaan energian suurvalta. Suomalainen ilmastopolitiikka ei perustu joko—tai-ajattelulle, vaan se tukee sekä ympäristöä että kilpailukykyä. Energia- ja ilmastostrategiassa linjattavin toimin parannetaan yritysten mahdollisuuksia tehdä pitkäjänteisesti investointeja edistyneeseen puhtaaseen teknologiaan. Ennakoitava ja vakaa toimintaympäristö mahdollistaa paitsi investoinnit myös suomalaisen teknologian kehittämistä ja vientiä globaaleille markkinoille. Näin kasvatetaan paitsi Suomen ja suomalaisten yritysten hiilijalanjälkeä myös viennin potentiaalia. Hallituksen pitkäjänteinen politiikka on tuottanut jo konkreettisia tuloksia. Elinkeinoelämän keskusliiton viime viikolla julkaisemien tietojen mukaan Suomessa valmistui viime vuonna yli kahdeksan miljardin euron arvoiset investoinnit puhtaaseen siirtymään. Myös uusia hankkeita laitettiin viime vuonna vireille eri puolilla maata lähes 280 kappaletta, noin 24 miljardin euron arvosta. Suunta on erinomainen, ja tätä työtä on edelleen jatkettava. Siitä hyötyvät lopulta kaikki: Suomi, suomalaiset ja yhteinen ympäristömme. Arvoisa puhemies! Puhtaan siirtymän investointien tärkeyttä on kasvattanut myös geopoliittisen tilanteen muuttuminen. Energiapolitiikassa ovat viimeisinä vuosina korostuneet energian toimitus- ja huoltovarmuus sekä energian käyttäjien ja talouskasvun kannalta olennaiset asiat, kuten energian kilpailukykyinen hinta. Energiamarkkinoiden tehokas toiminta on vahva lähtökohta näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Strategian linjauksilla varmistetaan kohtuuhintaisen puhtaan energian toimitusvarma tarjonta niin teollisuuden, elinkeinoelämän kuin kotitalouksienkin tarpeisiin. Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa sovittuun energia- ja ilmastostrategiaan on koottu energiapolitiikkaa koskevien linjausten lisäksi ilmastopolitiikkaa koskevat linjaukset kaikilla sektoreilla: päästökauppasektorilla, niin sanotulla taakanjakosektorilla ja maankäyttösektorilla. Energia- ja ilmastostrategia on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Taakanjakosektoria koskevat toimet on valmisteltu ympäristöministeriön johdolla osana ilmastolain mukaista keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa eli KAISUa, joka on annettu myös selontekona eduskunnalle. Tästä käydään myös erillinen keskustelu täällä. Maankäyttösektorin toimet, jotka on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön johdolla, sisältyvät tähän energia- ja ilmastostrategiaan. Arvoisa puhemies! Energia- ja ilmastostrategiassa ovat mukana kaikkien EU:n energiaunionin viiden ulottuvuuden mukaiset tarkastelut: vähähiilisyys, mukaan lukien uusiutuva energia, energiatehokkuus, energiamarkkinat, energiaturvallisuus sekä tutkimus-, innovointi- ja kilpailukyky. Näihin kaikkiin osa-alueisiin liittyen on strategiaan kirjattu myös politiikkatoimia. Vetytalous on keskeinen väline teollisuuden energiamurroksessa ja puhtaan siirtymän mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Sitä tarvitaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen erityisesti sellaisilla sektoreilla, joissa prosessien suora sähköistäminen ei ole mahdollista tai on hyvin kallista. Vetytalous mahdollistaa esimerkiksi tuulivoiman hyödyntämisen aikoina, jolloin halpaa, päästötöntä sähköntuotantoa on tarjolla runsaasti. Suomi tähtää kymmenen prosentin osuuteen EU:n puhtaan vedyn tuotannosta ja vähintään samaan osuuteen vedyn jatkokäytöstä. Vedyllä ja erityisesti siitä tehdyillä sähköpolttoaineilla voi olla merkittävä rooli myös lämmityksen ja liikenteen päästöjen vähentämisessä. Suomessa on merkittäviä biogeenisen hiilidioksidin lähteitä, jotka mahdollistavat hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön yhdistettynä vetytalouteen. Hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen ovat keskiössä energia- ja ilmastostrategiassa sekä teknisenä nieluna päästöjen vähentämisessä että osana kestävän talouskasvun luontia. Osallistumme aktiivisesti teknisiä nieluja koskevan EU-sääntelyn kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö on avannut haettavaksi täysin uutta piippujen tulppauksen tukea viralliselta nimeltään teollisuuden bioperäisen hiilidioksidin talteenoton tuki. Tukiohjelmaan on varattu 90 miljoonaa euroa. Hallitus edistää ydinenergialain kokonaisuudistuksella ydinvoimainvestointeja. Hallituksen esitys on määrä tuoda eduskuntaan tämän kevään aikana. Suomessa valmistellaan parhaillaan useita ydinvoimahankkeita. Esimerkiksi Helsingin SMR-hanke on jo pilotointivaiheessa. Hallitus selvittää myös ydinvoiman muita edistämiskeinoja rahoituksen mielessä. Selvitys julkaistaan myöhemmin tänä keväänä. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteltu kasvu- ja työllisyyspaketti, joka vahvistaa investointien lisääntymisen edellytyksiä. Investointitukien avulla arvioimme voivan käynnistyä jopa miljardin edestä uusia investointeja puhtaaseen kasvuun. Uusille energiateknologian hankkeille tulee demonstraatiotuki, joka on ensi vuonna 50 miljoonaa euroa. Näillä ratkaisuilla rakennamme tulevaisuuden energia- ja vientipotentiaalia. Alueidenkäyttölain uudistuksella sujuvoitamme kaavoitusta kunnissa ja luomme tuuli- ja aurinkovoimainvestointien etenemiselle selkeät säännöt. Kun investoijat tietävät pelisäännöt, hankkeet käynnistyvät nopeammin ja Suomi pysyy houkuttelevana kohteena. Arvoisa puhemies! Päästökauppasektorilla, erityisesti energiantuotannossa, päästöt vähenevät jopa ennakoitua nopeammin. Myös taakanjakosektorilla päästövähennykset etenevät hyvin. Suomi alitti taakanjakosektorin vuosittaiset päästökiintiöt vuosina 21—23, mikä loi ylijäämää ja joustoa tuleville vuosille. Yhdessä lisätoimien ja aiemmissa ilmastosuunnitelmissa linjattujen toimien kanssa tämä tekee EU:n päästövähennysvelvoitteen täyttämisen mahdolliseksi. Vuoden 2030 päästöjenpuolitustavoite saavutetaan siis joustojen avulla. Kokonaispäästöjen kehitys ilman maankäyttösektoria on ilmastolaissa asetettujen vuosia 2030 ja 2040 koskevien tavoitteiden mukainen. Samaan aikaan meillä on mittava nieluvaje maankäyttösektorilla. Maankäyttösektorilla tilannekuva muuttui voimakkaasti keväällä 2022. Muutosta selittävät etenkin Venäjän puuntuonnin loppuminen vuonna 2022 — joka on lisännyt kotimaisia hakkuita, ja hakkuut ovat pysyneet korkealla tasolla noin 73 miljoonassa kuutiotonnissa vuodessa — puuston alentunut kasvu, erityisesti puuston kokonaisbiomassan kasvun pienentyminen, turvemaametsien kasvaneet maaperän hiilidioksidipäästöt sekä kivennäismaametsien maaperänielun ja karikesyötteen hiipuminen. Skenaariolaskelmien mukaan hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi 2035 tarvitaan lisätoimia päästöjen vähentämiseksi ja poistumien lisäämiseksi noin 34 miljoonaa tonnia. Haluan kuitenkin korostaa, että skenaarioiden taustalla oleva hakkuutaso-oletus perustuu Luonnonvarakeskus Luken arvioon kotimaisista hakkuista metsäteollisuuden täydellä käyntiasteella. Tämä oletus on merkittävästi korkeampi kuin viimeisten vuosien keskimääräiset hakkuut, noin 73 miljoonaa kuutiota. Haluan vielä lisätä: meillä on käynnissä hallituksessa lisäksi hanke, jonka avulla pyrimme parantamaan tietopohjaa, jolla saamme tarkempaa tietoa maankäyttösektorin nielujen kehittymisestä ja sinne tarvittavista kustannustehokkaista toimista. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä edustajalle, erittäin tärkeä kysymys. Suomalainen luonto on meille kaikille rakas ja tärkeä — se tiedetään erilaisista kyselytutkimuksista. Suomalaiset arvostavat luontoamme. Yksi uusi päätös, joka on tulossa, on lausunnoilla ollut muutos luonnonsuojelulakiin, jossa edistetään luonnonarvomarkkinoiden syntymistä, ja siinä nimenomaisesti nyt mahdollistetaan tämä yksityisen sektorin mukaantulo luonnontilan parantamiseen aivan uudella keinolla — Suomi on tässä nyt edelläkävijä, edistämme näitä luonnonarvomarkkinoita. Siinä siis ajatuksena on, että yritykset voivat panostaa luonnonarvojen parantamiseen ja ne ovat viranomaisvarmennettuja, ikään kuin luonnonarvohehtaareja, eivät itse keksittyjä asioita, vaan aidosti voidaan mitata sitä, että luonnontila todellisuudessa paranee. Itse näen, että tämä on ihan merkittävä uusi keino, joka me voidaan nyt ottaa näiden vanhojen keinojen lisäksi, joita ovat esimerkiksi ihan lainmukainen pysyvä suojelu tai sitten vaikkapa vapaaehtoinen suojelu Metso-rahoituksen avulla, esimerkiksi. Tarvitaan tämän lisäksi uusia keinoja, ja tämä on nyt sellainen konkreettinen, joka on tulossa tänne eduskuntaan vielä tämän vuoden aikana.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä vastaanotosta näille molemmille esityksille, mutta erityisesti tälle toiselle. Todellakin on näin, että tämä EU:n akkuasetus on oikein hyvä, mutta sinällään on tietenkin tärkeää huomata, että kyllähän tässä akkumateriaalien kierrättämisessä edetään myös siksi, että niihin käytettävät raaka-aineet ovat niin arvokkaita ja niitä ei missään nimessä kannata vain kertakäyttää vaan nimenomaan hyödyntää aina uudelleen. Suomessa tutkitaan myös muunlaisia kierrätysmahdollisuuksia, vaikka tämmöistä mekaanista kierrätystä eli esimerkiksi kemiallista kierrätystä. Aalto-yliopistossa pääsin vierailullani todistamaan, kuinka sitä tutkitaan. Todellakin tässä tulee nyt sitten uusia toimivaltuuksia ja toisaalta velvollisuuksia myös meidän Suomen ympäristökeskukselle, joka jätteensiirroissa on tämä toimivaltainen viranomainen, ja hyvä näin. Tällä nimenomaan pyritään tuottamaan parempaa tilannekuvaa ja mahdollisuuksia puuttua, jos havaittaisiin tässä rajat ylittävässä jätteensiirtotoiminnassa jotakin, joka joko ei olisi lupaehtojen mukaista tai sitten olisi esimerkiksi harmaan talouden puolella. Eli tällä pyritään parantamaan nimenomaan sitä valvontaa. Se on kuitenkin sanottava, että julkisuudessa olleissa mielikuvissa ollaan nyt ehkä hieman jäljessä siitä, mikä on todellisuus. Eli vaikkapa nyt Vantaan energiajätteenpolttolaitokseen vain hyvin pieni osa tulee sieltä kyseisestä mainitusta EU-maasta. Se on hyvä huomata myös tässä, että EU:n sisällä puhutaan kuitenkin sisämarkkinatoiminnasta, eli se, kuinka esimerkiksi EU:n ulkopuolelta tuotaisiin tänne jätettä, on kuitenkin jo ikään kuin menneisyyden asioita. Eli tässä puhutaan kuitenkin EU:n sisämarkkinatoiminnasta, ja silloin tietysti meidän pitää pystyä luottamaan siihen, että jokaisessa EU-maassa huolehditaan siitä omasta toiminnasta ja sen lainmukaisuudesta. Meidän viranomaisilla tietysti on toimivalta meillä täällä. EU-tasolla rajat ylittävästi voi olla joitakin toimivaltuuksia rajat ylittävillä viranomaisilla, mutta muuten lähtökohtaisesti tietysti vaikka rikosoikeudellisia prosesseja valvovat aina kyseisen maan omat viranomaiset. Näin me tietysti haluamme, että tämä toimii, ja on tietysti hyvä, että näitä nousee esille. Myöskin näillä valvovilla viranomaisilla on hyvä mahdollisuus tämän parantuneen tiedonsaanninkin myötä toimittaa niitä tietoja eteenpäin ja niihin sitten viranomaisina myös puuttua. — Kiitos, arvoisa puhemies.

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys jätelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Esitykseen on yhdistetty kolmen eri EU-säädöksen täytäntöönpano: akkuasetuksen, uudistetun jätteensiirtoasetuksen sekä sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan direktiivin muutos. Näiden EU-säädösten toimeenpanon vuoksi muutetaan pääasiassa jätelakia. EU-säädökset edellyttävät kansallista täydentävää sääntelyä muun muassa eräistä viranomaistehtävistä sekä seuraamuksista. Nyt käsiteltävänä oleva esitys tehostaa akkujen ja paristojen kiertotaloutta, selkeyttää vastuuta eräiden vanhojen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollon kustannuksista ja täydentää kansainvälisiä jätteensiirtoja koskevaa jätteensiirtoasetusta muun muassa laittomien jätteensiirtojen seuraamusten osalta. Tällä esityksellä ei tiukenneta EU-säädösten vaatimuksia. Esitys on tarpeen käsitellä nopeasti, sillä akkuasetus ja sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevan direktiivin muutos ovat jo tulleet EU:ssa voimaan. Jätteensiirtoasetuksen täytäntöönpanoon liittyvät muutokset tulisivat kuitenkin voimaan toukokuun loppupuolella samaan aikaan, kun asetusta aletaan soveltaa. Arvoisa puhemies! Akkujen kysynnän arvioidaan 14-kertaistuvan vuodesta 2018 vuoteen 2030 erityisesti liikenteen sähköistymisen ja sähkövirtaa käyttävien langattomien laitteiden yleistymisen vuoksi. EU:n akkuasetuksella varmistetaan, että kaikki EU-markkinoille saateltavat akut ovat kestäviä ja turvallisia koko elinkaarensa ajan. Tavoitteena on lisätä akkujen keräystä, kierrätystä ja arvokkaiden materiaalien talteenottoa sekä lisätä kierrätysmateriaalien osuutta uusissa akuissa. EU:n akkuasetus lisää merkittävästi akkujen ja paristojen tuottajien eli valmistajien, maahantuojien ja jakelijoiden velvoitteita. Nyt käsiteltävänä oleva esitys on viimeinen osa akkuasetuksen täytäntöönpanoa. Esityksellä tehdään akkujen ja paristojen jätehuoltoa ja tuottajavastuuta koskeviin kansallisiin säännöksiin akkuasetuksen edellyttämät muutokset ja täydennykset. Sähkö- ja elektroniikkaromusta annetun direktiivin muutos koskee tuottajan kustannusvastuun rajaamista sellaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osalta, jotka on saatettu markkinoille ennen 13.8.2012. Muutoksen taustalla on EU:n tuomioistuimen päätös. Tuottajan kustannusvastuun ulkopuolelle rajattujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollon kustannuksista vastaisi laitteen haltija. Nyt käsittelyssä olevalla esityksellä selkeytetään epäselvää oikeustilaa, mutta muutoksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltoon tai sen järjestämiseen. Arvoisa puhemies! Sitten tässä äskenkin keskustelussa olleeseen asiaan eli EU:n jätteensiirtoasetuksen uudistukseen. Sillä haluttiin helpottaa jätteiden siirtoja EU:ssa muun muassa päivittämällä ilmoitusmenettelyä, yhtenäistää käytäntöjä eri EU-maissa ja varmistaa, että EU:n jäsenmaat eivät vie jätteisiin liittyviä ongelmiaan kolmansiin maihin. Lisäksi EU-asetuksessa on uusia keinoja, joilla torjutaan jätteiden laittomia siirtoja. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä pannaan täytäntöön uudistetun jätteensiirtoasetuksen täydentävät kansalliset säännökset. Uusi sääntely koskee muun muassa kansainvälisiä jätesiirtoja koskevien tietojen toimittamista Sykelle, vakuuksien voimassaoloa ja seuraamuksia koskevaa sääntelyä, jotta kaikki jätteensiirtoasetuksessa määritellyt laittomat jätesiirrot tulevat kansallisesti rangaistavuuden piiriin. Sykelle eli Suomen ympäristökeskukselle tulee uusi tehtävä osallistua EU:n laajuiseen jätesiirtojen valvontaryhmään, jolla pyritään parantamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä laittomien siirtojen estämiseksi ja havaitsemiseksi. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! En tiedä, sainko aivan kiinni edustaja Lylyn ihan hyvästä kysymyksestä, mutta totta kai on tärkeätä, että meillä on paitsi yhtenäinen sääntelypohja myös seuranta erilaisille asioille — osittain myös silloin kun puhutaan ympäristölle vaarallisista tai mahdollisesti haitallisista aineista, niin jos niitä ympäristöön päätyy, niillä pitää olla tietty luvitusprosessi. Siinä mielessä pitää tarkkana olla, että niitä myös sitten noudatetaan, eli riittävä valvonta. Oma käsitykseni on se, että kyllä meillä Suomessa noin lähtökohtaisesti aika hyvällä tasolla tällä hetkellä ollaan. Totta kai meillä viranomaiset jatkuvasti valvovat esimerkiksi myös erilaisia ympäristölupien ehtoja. Nyt tässä viime aikoina ovat olleet esillä vaikkapa nyt jätteen siirrot ja kuljetukset ja niiden säilyttäminen, ja niissäkin tapauksissa on valvonnalla puututtu siihen, että ympäristölupien ehtoja pitää noudattaa ja sitten pitää tehdä lisätoimia, jos näin ei ole ollut. Tietenkin siitä voi sitten seuraamuksiakin tulla, jos ei korjata nopeasti toimintaa, varsinkin kun nyt puhutaan tämän lain osalta esimerkiksi vähän vaarallisemmista tuotteista. Toki tästä voin edustajalle lisätietoa tarvittaessa myöskin pyytää, jos tätä laajemmin halutaan. Suomessa käsitykseni mukaan asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla, mutta totta kai meilläkin on vielä parannettavaa toimintakulttuurissa. Huolehditaan siitä, että ympäristöön ei päädy sellaista, mitä sinne ei pidä päätyä, ja toisaalta siitä, että vaarallisia esimerkiksi kaasuja tai muita käsitellään siten kuin niitä kuuluu käsitellä ja että niihin on tarvittavat luvat.

Kiitos, arvoisa puhemies! Hallituksen esitys koskee ympäristönsuojelulain seuraamuksia koskevan 225 §:n ja rikoslain muuttamista. Esityksen mukaisesti säädettäisiin kansalliset rangaistussäännökset, jotka koskevat EU:n fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevan F-kaasuasetuksen, otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan otsoniasetuksen ja ympäristönsuojelulain 17 luvun sekä EU:n päästöportaaliasetuksen rikkomista. Kansallisesti F-kaasu- ja otsoniasetuksen vastaisia tekoja säädetään rangaistavaksi sekä ympäristönsuojelulaissa että rikoslaissa. Rikoslain 48 luvulla täytäntöön pannaan ympäristörikosdirektiivi, ja se kattaa vakavimmat F-kaasu- ja otsoniasetuksen vastaiset teot. Arvoisa puhemies! Vastaavasti kuin voimassa olevassa lainsäädännössä, ympäristönsuojelulaissa säädettäisiin sakonuhkaisista teoista. Rikoslain nojalla taas tuomittaisiin sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, jos teko on tehty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ja se on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista tai roskaantumista taikka vaaraa terveydelle. Hallitus esittää, että ympäristönsuojelulain 225 §:ssä säädettäisiin sellaisista F-kaasu- ja otsonisetuksen vastaisista teoista, jotka on tehty tahallaan tai huolimattomuudesta ja joita ympäristörikosdirektiivi ei kata. Tällaisia tekoja ovat esimerkiksi raportointi- ja kirjanpitovelvollisuuksien laiminlyönti. Tätä pykälää sovellettaisiin myös silloin, kun kyse on sellaisista huolimattomuudesta tehdyistä teoista, jotka ympäristörikosdirektiivi kattaa. Esimerkki tällaisesta teosta olisi fluorattujen kasvihuonekaasujen markkinoille saattaminen ilman F-kaasuasetuksen mukaista kiintiötä. Ympäristönsuojelulain mukaisesti sakkoon tuomittaisiin myös päästöportaaliasetuksen rikkomisesta, kuten esimerkiksi asetuksen edellyttämän kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnistä. Hallitus esittää rikoslain 48 luvun 1 §:ään ainoastaan EU-säädösten viittausten päivittämistä. Hallituksen esitys toisi rangaistavuuden alaan vain vähäisiä laajennuksia. Niillä ei arvioida olevan merkittäviä yritysvaikutuksia, eikä niissä ole kysymys yritystoiminnan rajoituksista. Esityksellä ei myöskään ole olennaisia vaikutuksia viranomaisiin eikä rikosprosessiin tulevien tapausten määrään. Arvoisa puhemies! EU:n asetukset edellyttävät seuraamusten olevan tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja seuraamuksia määriteltäessä on huomioitava muiden muassa rikkomisen luonne ja vakavuus ja mahdolliset aiemmat rikkomukset. Seuraamuksista määräämisellä on tarkoitus varmistaa terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso. Vaikuttavien ja varoittavien seuraamusten säätäminen tehostaa toimeenpanoa ja ennaltaehkäisee rikkomuksia. Seuraamusten määrääminen säädöksiä rikkoville toiminnanharjoittajille edistää toimijoiden yhdenmukaista kohtelua. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Metsähallituksen ohjaaminen kuuluu ministeri Essayahille, joka ei ole tällä hetkellä täällä paikalla. Mutta se, mitä on sovittu, on, että Metsähallitus kartoittaa parhaillaan näitä omia maa-alueitaan ja katsoo, mistä löytyy kriteerit täyttäviä vanhoja luonnontilaisia metsiä, ja sen jälkeen esittää näitä lainmukaiseen pysyvään suojeluun, ja me teemme sitten valtioneuvostossa sen mukaiset suojelupäätökset. Olen tässä sen tiedon varassa, mitä ehdin kaivella tässä nopeasti, että kuitenkin on näin, että he ovat Metsähallituksessa myös luvanneet kartoittaa oman kriteeristönsä mukaiset alueet ja jättää ne talouskäytön ulkopuolelle — siis tämmöiset oman ympäristöoppaansa mukaiset kriteerit täyttävät kohteet. Luotan tietysti siihen, että näin toimitaan. Me olemme tehneet periaatepäätöksen näistä kriteereistä, ja Metsähallitus tekee sitä kartoitustyötä parhaillaan, ja me pääsemme sitten tekemään suojelupäätöksiä sen jälkeen.