Pitko Jenni

Arvoisa puhemies! Te sanoitte, pääministeri, aikaisemmin, että ihmisten huolia ja tähän talouteen liittyviä huolia ovat bensan hinta ja sähkön hinta, mutta haluaisin kyllä muistuttaa ja huomauttaa, että te sivuutatte ne paljon suuremmat talouteen liittyvät kriisit, sodat ja ympäristöuhkat. Euroopan metsät palavat, ja te olette tehneet hallituksessa pääosin päästöjä lisääviä vaikutuksia. Te toitte tänne eduskuntaan KAISU-suunnitelman, jossa on teidän vastaus ilmastolain mukaisiin vaatimuksiin, ja niiltä esityksiltä siis puuttui täysin rahoitus. No, nyt kun te olette tässä budjettiriihessä päättäneet teidän budjetista, niin näyttää siltä, että rahoitusta näille teidän itse esittämillenne ilmastotoimille ei vieläkään ole. Sen sijaan te lupaatte täällä lisää bensatukia ja olette nyt esittäneet tätä bensa-alennusta. Jos te olette kiinnostuneet suomalaisten tulevaisuudesta, meidän talouden riskien vähentämisestä ja nuorten tulevaisuususkon vahvistamisesta, niin te ette jättäisi jälkeenne tällaista päästövelkaa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama yksityiskohtaisempi nosto aloituspuheenvuoroni jälkeen. Yksi on se, että kun tässä uudessa saamelaiskäräjälaissa on lisätty näitä saamelaiskäräjien tehtäviä mutta kuitenkaan resurssit eivät ole pysyneet sen mukana, niin on selvää, että jos kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat varat eivät ole riittävät, niin myös koko kulttuuri-itsehallinto voi silloin vaarantua. Tietenkin me elämme haastavassa taloudellisessa tilanteessa ja joudumme tekemään tässä valtakunnassa lähivuosina menosopeutuksia ja sopeutusta ylipäänsä, mutta ajattelen kuitenkin, että kun kyse on valtion budjetissa suhteellisesti melko pienistä rahoista, niin tällaisten asioiden turvaaminen tulevaisuutta ajatellen olisi äärimmäisen tärkeää, niin että varmistamme sen, että kulttuuri-itsehallinto ja oikeudet toteutuvat tai eivät ainakaan jää resursseista kiinni. Toinen asia on saamelaisten perinteisten elinkeinojen tulevaisuus ja siihen liittyvät haasteet tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueella. Tiedämme, että erityisesti ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt merkittävästi poronhoitoon jopa Ylä-Lapissa asti, ja se haaste tulee tietenkin vain lisääntymään tulevina vuosina. On tärkeää pystyä tekemään tässä, yhteistyössä saamelaiskäräjien ja Suomen valtion kanssa, sellaista ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaa, että meidän luonto pystyy parhaalla tavalla sopeutumaan tähän kuumenemisen aiheuttamaan poronhoidon vaikeutumiseen, mutta myöskin niin, että saamelaisten poronhoito voi jollakin tavalla jatkua myös uudessa tilanteessa. Lisäksi ehkä tässä edustaja Auttokin viittasi näihin monenlaisiin hankkeisiin, mitä Lapissa ja saamelaisten kotiseutualueella on käynnissä, ja on syytä todella tiedostaa, että ne voivat olla ristiriidassa saamelaisten oman näkemyksen kanssa siitä, mitä kotiseutualueella, niin sanotuilla perinteisillä saamelaisten mailla, pitäisi voida tapahtua. Esimerkiksi kaivosteollisuus, tuulivoima, energiahankkeet ylipäänsä voivat olla räikeässäkin ristiriidassa poronhoidon kanssa, joten tässäkin on oltava herkkänä ja tarkkana ja tiedettävä, mitä tapahtuu. Kolmanneksi vielä sanon näistä saamenkielisistä palveluista, jotka eivät nykyisin toteudu yhdenvertaisesti. Suuri haaste on tietenkin se, että saamelaisten asuinkunnat ovat hyvin hajanaiset, mutta ajattelisin, että meillä on kuitenkin siinä mahdollisuuksia korjata tilannetta. Esimerkiksi aikuiskoulutustuki on aikaisemmin ollut semmoinen tuki, jonka avulla on myös saamen kieltä jo taitavia ihmisiä pystytty kouluttamaan aloille, tai ihmisille on myös opetettu saamen kieltä sitä kautta. Tietooni on tullut myöskin, että usein edes työnantajat, vaikka sote-puolella, [Puhemies koputtaa] eivät tunnista saamenkielisiä ammattilaisia, jotta heitä voitaisiin ohjata näihin tehtäviin, missä saamenkielisille palveluille olisi tarve. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelemme yhtä tämän eduskuntakauden ja hallituskauden merkittävintä lakipakettia. Alueidenkäyttölakia on yritetty uudistaa pitkään. Sitä valmisteltiin viime kaudella, ja muistaakseni tämä hanke laitettiin käyntiin sitä edellisellä eli Sipilän kaudella. Ehkä yleiskuvana tästä muutoksesta on se, että itse asiassa tähän isoon alueiden suunnittelujärjestelmäänhän esitetään loppujen lopuksi aika vähän rakenteellisia muutoksia. Mielestäni se kertoo sitä, että meidän kaavajärjestelmä, tämä suunnittelujärjestelmä, on itse asiassa todella vahva, ja vaikka sitä on haastettu ja siihen on erilaisia mallejakin esitetty, niin nykytila on kuitenkin se, mihin tässäkin tilanteessa on palattu. Itse tuen sitä johtopäätöstä siksi, että tämä on nimenomaan vahva järjestelmä, mitä kannattaa mieluummin vahvistaa, parantaa kuin kokonaan myllätä uusiksi. No, tässä toki esitetään kuitenkin tämmöisiä ihan merkittäviäkin muutoksia muun muassa maanomistajien oikeuksiin tai kaavojen ohjaavuuteen liittyen. Osaa niistä voi ajatella järkevänä sujuvoittamisena, osaa taas pidän vaikeina, kunnan kaavamonopolia haastavina esityksinä, ja tulen tarkkailemaan sitten valiokuntakäsittelyssä, minkälaista palautetta ne tulevat saamaan. Sinänsä pidän järkevänä myös, että talousvaliokunnalta pyydetään lausunto, joten kannatan tuota edustaja Kallion esitystä siitä. Kun me puhumme tästä kaavajärjestelmästä, niin se on itse asiassa konkreettinen osa meidän koko investointiympäristöä, miten yksityiset investoijat haluavat Suomeen investoida, minkälainen luvitusjärjestelmä meillä on. Sitten erityisesti nämä uusiutuvan energian hankkeisiin esitetyt uudet etäisyysvaatimukset ja pinta-alarajat voivat myös olla merkittäviä esteitä niiden toteutumiselle. Ajattelinkin tämän loppupuheenvuoroni käyttää niihin. Hallitus nyt siis esittää tuulivoimalle 1,25 kilometrin minimietäisyyttä. Tämähän tulee tarkoittamaan merkittävälle osalle kehitteillä olevista hankkeista niitten muuttumista toteutuskelvottomiksi. Suomen uusiutuvat ry arvioi, että jopa 40 prosenttia nyt kehitteillä olevista tuulivoimahankkeista ei pystyisi toteutumaan, jos tämä laki muutetaan. Kyse on siis miljoonan, jos ei miljardin investoinneista, mitä me tietenkin erittäin paljon Suomeen tarvitsisimme. Varsinkin kun peilaan tätä keskustelua äsken keskustelussa olleeseen KAISU-ilmastosuunnitelmaan ja siihen puheeseen, miten ilmastopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa, niin tällaisten esteiden rakentaminen uusiutuvan energian tielle on käsittämätöntä, kun Suomen vahvuus näiden investointien toteutumisessa nyt ja tulevaisuudessa on nimenomaan puhdas ja edullinen sähkö. Itse ihmettelen tätä lähestymistapaa ylipäänsä. En tiedä, mihin tällä pyritään. Onko tämä ympäristövaikutusten vai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua? Ainakin ympäristön kannalta jos ajatellaan, tällainen ei ole järkevää. Se tulee ohjaamaan tuulivoimaa pois rakennetuilta alueilta eli sieltä, missä on jo nyt sitä infrastruktuuria ja ehkä myös vähemmän säilytettävää luontoa, keskelle metsiä eli kauas asutuksesta ja jopa erämaa-alueille. Tämä ei todellakaan siis palvele sitä, että me saisimme energiantuotantoa tänne Etelä-Suomeen, mihin me erityisesti sitä tarvitsisimme nykyisen sähköverkon vakauttamisen kannalta, vaan se tulee lisäämään painetta Itä‑ ja Pohjois-Suomeen. Itä-Suomen ongelmat me tiedämme, eli tuulivoima tulee jatkossa ohjautumaan yhä vahvemmin Pohjois-Suomeen, vaikka esimerkiksi jo nyt Pohjois-Pohjanmaalla, jossa itse asun, on yli 40 prosenttia tuulivoimaloista. Näkisin, että sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta olisi tärkeää, että tuulivoimaa voisi sijaita kaikkialla Suomessa eivätkä sen haitat sitten myöskään samoille ihmisille heidän elinympäristöönsä kohdistuisi, mutta myöskin luontovaikutusten kannalta tämä rajaus on käsittämätön. Aurinkovoimaloille esitetään myös tämmöistä 50 hehtaarin pinta-alarajausta. Suhtaudun sinänsä ajatukseen siitä, että aurinkovoimaa säädettäisiin paremmin, myönteisesti. Jossakin mielestäni kannattaakin laittaa tämmöinen pinta-alaraja, mutta tämä 50 hehtaarin pinta-alarajaus kyllä koskee varsin pieniä voimaloita, ja kun me tiedämme, että erityisesti näitten pienten voimaloiden suhteen kannattavuus tällä hetkellä aurinkovoiman rakentamiseen on huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi tuulivoimaloiden suhteen, niin onko nyt oikea aika laittaa aurinkovoiman kiihdyttämiselle tällaisia esteitä? Eli käytännössä osa hankkeista varmastikin tyssäisi, koska me tiedämme, että kaavaprosessit sekä vievät aikaa että ne myös maksavat hankekehittelijöille. Itse ajattelen, että aurinkovoiman ja tuulivoiman ohjaamiselle oikeille sijainneille on muita keinoja. Erityisesti haluan vielä tästä tuulivoimasta siis sanoa sen, että nykyinen järjestelmähän pystyy ottamaan huomioon sekä ihmisvaikutukset että ympäristövaikutukset ja se on toiminut oikein hyvin. Se on nykyiseen kaavoitukseen perustuva järjestelmä, joten tätä ei kannattaisi tämmöisillä kategorisilla rajauksilla romuttaa varsinkaan, kun se saattaa tosiaan jopa 40 prosenttia kehitteillä olevista tuulivoimahankkeista jäädyttää.

Arvoisa puhemies! Esittelen ympäristövaliokunnan mietinnön: Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman eli KAISUn tavoitteena on määritellä keinot, joilla vähennetään taakanjakosektorin päästöjä. Keinot tähtäävät siihen, että EU-lainsäädännössä ja kansallisessa ilmastolaissa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Keskeinen uusi kokonaisuus taakanjakosektorilla on vuoteen 2027 mennessä vaiheittain käynnistyvä fossiilisen polttoaineen jakelua koskeva päästökauppa, ETS 2, jossa polttoaineen jakelija on velvollinen hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Tämän ETS kakkosen soveltamisalan arvioidaan kattavan 53 prosenttia Suomen taakanjakosektorin kokonaispäästöistä. KAISU on ilmastolain mukainen suunnitelma, johon sisältyy jo päätettyjä toimia ja lisätoimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Osa KAISUun sisältyvistä toimista edellyttää jatkovalmistelua ja erillisiä päätöksiä. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että osa toimista on vielä epävarmoja, sillä niille ei ole varattu rahoitusta. Toimiin on kaivattu myös ylimääräisiä päästövähennyksiä tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Valiokunta on lausunut suunnittelujärjestelmän kehittämisestä seuraavaa: ”Valiokunta pitää tärkeänä hankkeena vireillä olevaa ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän arviointia. Valiokunnan saamissa lausunnoissa kiinnitetään toistuvasti huomiota siihen, että suunnittelujärjestelmä voisi olla tehokkaampi ja hallituksen politiikan kannalta vaikuttavampi, jos KAISUn antaminen ajoitetaan siten, että hallitus ehtii toteuttaa suunnitelmaan sisältyvät politiikkatoimet. Lausunnoissa onkin ehdotettu, että suunnitelma annettaisiin 12 kuukauden kuluessa vaaleista. Lisäksi lausunnoissa on tuotu esiin, että suunnitelmien sisältö olisi hyvä kytkeä hallitusohjelman kehyssääntöön ja julkisen talouden suunnitelmaan.” Taakanjakosektorin tilanteesta yleisesti: Taakanjakosektorin merkittävimmät päästölähteet ovat liikenne, maatalous, työkoneet ja rakennusten erillislämmitys. Päästöt ovat vähentyneet erityisesti liikenteessä ja rakennusten lämmityksessä. Myös jätteiden käsittelyn ja F-kaasujen aiheuttamat päästöt ovat nykyisin selvästi pienemmät kuin vuonna 2005. Maatalouden taakanjakosektorille laskettavat päästöt, pois lukien energiankäytön päästöt, ovat pysyneet suhteellisen tasaisina viime vuosina. Vuoden 2030 velvoitteeseen on nykytoimien pohjalta kurottavaa 1,7 hiilidioksidiekvivalenttimegatonnin verran. EU-lainsäädännössä taakanjakosektorille on määritelty joustokeinoja, joita jäsenmaat voivat hyödyntää tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomessa vuosina 21—24 taakanjakosektorille on kertynyt päästökiintiöiden alittumisen takia ylijäämää, mutta pikaennakkotiedon mukaan Suomi ylitti vuoden 24 kiintiön 0,1 hiilidioksidiekvivalenttimegatonnin verran. Jäsenmaat voivat myös hankkia päästöyksiköitä muilta jäsenmailta päästövähennysvelvoitteen kattamiseksi. Myös maankäyttösektorin mahdollisia ylijäämäyksiköitä voitaisiin tietyin ehdoin hyödyntää taakanjakosektorin velvoitteiden täyttämiseen. Suomen kohdalla on kuitenkin maankäyttösektorin nettonielun kehityksen takia olemassa riski, että maankäyttösektorin vaje kaudelta 21—25 siirtyy katettavaksi taakanjakosektorille. Taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitteiden tulevaisuus on kaiken kaikkiaan epävarma. Vuosien 26—30 kiintiöt vahvistetaan vasta myöhemmin, sillä ne perustuvat vuosien 21—23 toteutuneisiin päästöihin. EU-velvoitteen saavuttaminen nojaa varsin vahvasti joustojen käyttämiseen tai päästöyksiköiden hankkimiseen muilta mailta. Päästöyksiköiden saatavuuteen ja hintatasoon liittyy huomattavia epävarmuuksia. Tavoitteen haastavuutta korostaa lisäksi maankäyttösektorin muuttuminen päästölähteeksi, kuten tämän mietinnön kirjoittamisen aikaan oli. Tämä lisää sekä tarvetta uusille nieluja kasvattaville toimille maankäyttösektorilla että päästövähennystoimien tarvetta taakanjakosektorilla. Liikenteestä: Liikenne on taakanjakosektorin suurin yksittäinen päästölähde. KAISUn mukaan liikenne ei ole saavuttamassa sille asetettua päästövähennystavoitetta. Fossiilittoman liikenteen tiekartassa asetettiin liikennesektorille tavoite puolittaa päästöt vuoden 2005 tasolta vuonna 2030. Keskeisiä perusskenaarioon sisältyviä toimenpiteitä ovat EU:n ajoneuvojen hiilidioksidipäästönormien kiristykset. Niiden mukaan uusien henkilö- ja pakettiautojen päästöjä on vähennettävä asteittain siten, että päädytään vuoden 2035 jälkeen valmistettavien autojen nollapäästövaatimukseen. Uusina toimina KAISUssa otetaan käyttöön muun muassa raskaan liikenteen hankintatuki, romutuspalkkio sekä latausinfran rakentamisen tuki. Maataloudesta: KAISUn mukaan maatalouden päästövähennystoimia kohdistetaan erityisesti turvemaiden kosteikkotoimiin, tilusjärjestelyjen nopeuttamiseen ja lannankäsittelyn päästöjen pienentämiseen muun muassa biokaasun tuotantoa ja käyttöä sekä ravinteiden kierrätystä edistämällä. Valiokunta pitää erityisen tarkoituksenmukaisina toimia, joilla metsäpinta-alaa kasvatetaan metsittämällä heikkotuottoisia tai ruuantuotannon ja huoltovarmuuden näkökulmasta merkityksettömiä maatalousmaita. Valiokunta korostaa biokaasun merkitystä mahdollisuutena sekä vahvistaa ilmastotoimia että samalla vahvistaa Suomen energia- ja ravinnehuoltovarmuutta. Lisäksi valiokunta nostaa esille, että saamissaan lausunnoissa on todettu, etteivät elintarvikeomavaraisuus, huoltovarmuus ja globaali ruokaturva ole ristiriidassa ilmastotoimien kanssa, ja erityisesti uudet ruuantuotantoteknologiat, kuten solumaatalous, tuovat mahdollisuuksia niin liiketoimintaan kuin päästöjen vähentämiseen. Päästövähennysten lisäksi uudet ruuantuotantoteknologiat mahdollistavat merkittävää talouskasvua Suomelle ja lisäävät strategista autonomiaa. Rakennusten erillislämmityksestä ja rakentamisen päästöistä: Asuinkiinteistöjen öljystä ja maakaasusta luopumista edistetään avustuksilla. Öljylämmityksestä luopumisen avustus on onnistunut aktivoimaan lämmitysjärjestelmän vaihtamisia huomattavasti. Lisäksi päästöihin vaikutetaan asuinrakennusten energia-avustuksilla, joita on myönnetty energiatehokkuutta merkittävästi määräystasoa parempaan tasoon parantaviin hankkeisiin. KAISUn mukaan rakennusten erillislämmityksen osalta päästöjä vähennetään edelleen öljylämmityksestä luopumisen tukemisella sekä nostamalla kevyen polttoöljyn bio-osuuden jakeluvelvoitetta. Myös rakennusmateriaalien valinnalla on vaikutusta ilmastopäästöjen vähentämisen kannalta. Tavoitteena on käyttää tulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuvia ja kierrätettyjä vähähiilisiä rakennusmateriaaleja päästö- ja energiaintensiivisten rakennusmateriaalien sijaan. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on ehdotettu, että rakentamisen tuotesidonnaisten päästöjen vähentämisen ohjauskeinot, kuten ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen raja-arvot, otetaan jatkossa mukaan KAISUun. Valiokunta toteaa myös, että KAISUn ja muiden ilmastosuunnitelmien valmistelussa ja toimeenpanossa on hyvä ottaa huomioon Suomen tavoite tulla biotalouden kärkimaaksi. Biotalouden keskeinen rooli puhtaan siirtymän toteutuksessa on osaltaan takaamassa sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaista ja taloudellisesti kestävää muutosta. Ympäristövaliokunta ehdottaa päätösehdotuksenaan, että hyväksytään seuraava kannanotto, joka kuuluu näin: ”Eduskunta edellyttää, että ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmää kehitetään sellaiseksi tiiviiksi ja selkeäksi kokonaisuudeksi, joka mahdollistaa tavoitteiden ja toimenpiteiden tehokkaan seurannan ja jonka toteutus voi alkaa kokonaisuuden hyväksyneen hallituksen toimikauden alkupuolella.” Mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Esittelen mietinnön sisällön: Näiden ehdotettujen muutosten tarkoituksena on nopeuttaa maanpuolustukselle ja varautumiselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista ja lupamenettelyjä. Esityksen tavoitteena on parantaa Suomen sotilaallista huoltovarmuutta sujuvoittamalla maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamista. Muutosehdotusten taustalla on heikentynyt kansainvälinen turvallisuustilanne ja tarve vahvistaa Suomen puolustusteollista perustaa. Hallituksen esityksessä esitetyistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuina. Kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeällä tuotantolaitoksella tarkoitetaan muuta kuin Puolustusvoimien hallinnassa olevaa tuotantolaitosta, jolla puolustusministeriö on katsonut olevan maanpuolustukselle olennainen merkitys. Mainittuja laitoksia koskevan poikkeuksen soveltamisen edellytykset ratkaistaan siten, että puolustusministeriö antaa lausunnon tuotantolaitoksen tärkeydestä maanpuolustukselle. Esityksen ja valiokunnan saaman lausuntopalautteen mukaan poikkeusten ennakoidaan koskevan vain harvoja tuotantolaitoksia. Esityksessä ehdotetaan lupa- ja ilmoitusmenettelyä sujuvoitettavaksi siten, että maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen lupahakemus tai ilmoitus asetetaan etusijalle viranomaisten käsitellessä tuotantolaitosten vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn lupahakemuksia tai ilmoituksia. Esityksessä kemikaaliturvallisuuslakiin ehdotetaan säädettäväksi poikkeus koskien maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittajan tiedottamisvelvollisuutta yleisölle. Lisäksi kemikaaliturvallisuuslakiehdotuksen mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen toiminnanharjoittaja saa poiketa velvollisuudesta toimittaa tiedot tuotantolaitoksessa käsiteltävistä ja varastoitavista suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista kemikaaleista sellaisille henkilöille sekä sellaisiin lähistöllä sijaitseviin kouluihin, sairaaloihin ja muihin yleisessä käytössä oleviin rakennuksiin sekä tuotantolaitoksiin, joihin turvallisuusselvitystä edellyttävässä tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa, jos tiedot ovat edellä mainitun viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 10 kohdan tai kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain mukaan salassa pidettäviä. Kemikaaliturvallisuuslakiin liittyen myös talousvaliokunta kiinnitti ympäristövaliokunnan huomiota mahdollisuuteen sujuvoittaa kemikaaliturvallisuuslain sääntelyä myös muiden kuin maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten osalta. Talousvaliokunnan lausunnon valossa ympäristövaliokunta pitää tärkeänä selvittää, miten vastaavaa sääntelyä kuin maanpuolustukselle tärkeille laitoksille ehdotetaan voidaan jatkossa ulottaa erityisesti tapauksiin, joissa laitoksen sijoittaminen voidaan rakentamislain mukaan ratkaista puhtaan siirtymän sijoittamisluvalla. Tästä valiokunta esittää lausumaa. Merkittäviä muutoksia lupaprosesseihin esitetään rakentamislakiehdotuksessa. Rakentamislaissa ehdotetaan säädettäväksi uudentyyppisestä sijoittamisluvasta. Rakentamisluvan hakijan pyynnöstä rakentamislupaan liittyvä sijoittamisen edellytysten olemassaolo on esityksen mukaan ratkaistava sijoittamisluvalla ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, jossa on määrätty sen käyttämisestä rakentamisluvan myöntämisen perusteena. Edellytyksenä tälle sijoittamisluvan käytölle on, että tuotantolaitoksella on puolustusministeriön lausunnon perusteella olennainen merkitys maanpuolustukselle ja että tuotantolaitos ei sijaitse alueella, jolla on voimassa oleva alue asemakaava. Lisäksi rakentamislakiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle mahdollisuus myöntää luvan hakijalle oikeus rakentamisen aloittamiseen ennen kuin poikkeamislupa, johon rakentamisluvan myöntäminen on perustettu, on tullut lainvoimaiseksi, kun kyse on maanpuolustukselle tärkeästä tuotantolaitoksesta taikka muusta maanpuolustuksen varautumistarkoituksen edellyttämästä tuotantolaitoksesta. Tässä sijoittamisluvassa on hallituksen esityksen mukaan kyse hankekohtaisesta lupamenettelystä, jossa prosessin vaiheet ovat kaavoitukseen verrattuna suoraviivaisempia. Sijoittamisluvan myöntämiseen ei liity oikeusharkintaa, kuten kaavaprosessissa, eikä kunta voi täten päättää olla myöntämättä sijoittamislupaa, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Tämän on ajateltu lisäävän ennakoitavuutta prosessissa. Luonnollisesti myös kaavoitusprosessin kesto on siis pois tästä prosessin kestämisestä, ja se siten sujuvoittaa tätä prosessia. Muutoksenhakuoikeudesta: Maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta on hallituksen esityksen mukaan valitusoikeus yleisöllä, johon onnettomuus eli tämä kemikaaliturvallisuuslain mukainen onnettomuus vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, ja yleisöllä, jonka etua päätös koskee. Tämän säännösehdotuksen taustalla on Seveso III -direktiivi. Mainitun direktiivin säännöksiä on Suomessa tulkittu siten, että valitusoikeus on yleisöllä, jota asia koskee. Valiokunta esittää tähän muutosta. Lisäksi valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten lupamenettelyyn liittyvään mahdolliseen hybridivaikuttamisen riskiin. Talousvaliokunnan lausunnossa on arvioitu tarvetta säätää erikseen maanpuolustuksellisesti tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupaa koskeva valitus käsiteltäväksi kiireellisenä, ja ympäristövaliokunta on tehnyt tätä koskevan muutosehdotuksen. Nyt kerron hieman tarkemmin näistä ympäristövaliokunnan tekemistä muutosehdotuksista. Tässä on teknisiä muutoksia mutta myös sisällöllisiä muutoksia. Valiokunta ehdottaa 43 c §:n 4 momenttia muutettavaksi siten, että toimivalta poiketa maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan käsittelyssä rakennuspaikkaa ja sen kokoa koskevasta vaatimuksesta säädetään kunnan rakennusvalvontaviranomaisen sijaan kunnalle. 46 b §:n 1 kohdassa ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa yleiskaavassa annettujen määräysten toteuttamiselle. Merkittävä haitta voisi tarkoittaa esimerkiksi tuulivoimarakentamista yleiskaavan mukaisesti. Muutoksen seurauksena yleiskaavan toteutukselle aiheutuva merkittävä haitta ei siis ole este maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamiselle. Pykälän 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi säännös, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvan edellytyksenä on, ettei rakentaminen saa aiheuttaa merkittävää haittaa maakuntakaavassa osoitettujen valtakunnallisesti merkittävien liikenteen ja teknisen huollon verkostojen toteutumiselle. Tämäkään siis ei olisi enää este sijoittamisluvan myöntämiselle. Pykälän uutta 3 kohtaa ehdotetaan tarkennettavaksi viittaamalla nimenomaisesti tuotannon kannalta tarvittaviin varoalueisiin. 63 b §:n osalta kuuleminen ja tiedottaminen maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamislupahakemuksesta ehdotetaan muutettavaksi siten, että yleisön osallistumista koskeva sääntely vastaa puhtaan siirtymän sijoittamislupaa koskevan rakentamislain 63 a §:n säännöksiä. Myös kiireellisyyteen näiden maanpuolustukselle tärkeiden tuotantolaitosten sijoittamislupaa koskevien valituksien käsittelyssä esitetään muutosta. Merkittävä on tämä 179 b §:n valitusoikeutta koskeva muutos, jonka mukaan maanpuolustukselle tärkeän tuotantolaitoksen sijoittamisluvasta valittaminen rajattaisiin vastaamaan sitä, mitä rakentamislain 179 a §:ssä säädetään puhtaan siirtymän sijoittamisluvan valitusoikeuksista. Näin ollen siis tämä Seveso III -direktiivissä tarkoitettu yleisö, jota asia koskee, määriteltäisiinkin rakentamislain mukaisesti kiinteistön omistajiksi tai haltijoiksi sekä henkilöiksi, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Täten direktiivissä mainitut ympäristönsuojelua edistävät järjestöt voivat valittaa vain hankkeista, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia. Valiokunta esittää myös yhtä lausumaa, ja mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta. Toinen on hylkäysvastalause, johon sisältyy lausuma, ja toinen on vastalause, jonka mukaan hallituksen esitys hyväksyttäisiin muuttamattomana.

Arvoisa puhemies! Eikö tässä taloustilanteessa tulisi nimenomaan kannustaa ihmisiä tekemään itselle tärkeitä asioita, pysymään aktiivisena? Rankaisemiselta se todella tuntuu, jos työttömyysturva uhataan periä takaisin, kun ihminen tekee esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Tai onpa uutisoitu myös tapauksesta, jossa työvoimaviranomainen näki näyttelijän työllistyneen, kun tämä näytteli omassa työnhakuvideossa. Tai taksinkuljettaja menetti työttömyystuen, kun latasi harrastuksena tekemäänsä musiikkia muiden kuultavaksi saamatta siitä tuloja. Vihreät ovat esittäneet rajoitusten purkamista vapaaehtoistyötä ja oman osaamisensa ylläpitämistä koskien sekä määräaikaisena toimena kaikille työttömille oikeutta opiskella. Erityisesti kun kyse on nuoresta ihmisestä, kaikenlaisen aktiivisena pysymisen tulisi olla kannustettavaa. Omaehtoinen aktiivisuus ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja tulee sitä kautta yhteiskunnalle halvemmaksi. Hyvä ministeri Marttinen, onko teidän mielestä yhteiskunnan kannalta järkevää istuttaa työttömiä kotona vai kannustaa heitä aktiivisuuteen?

Arvoisa puhemies! Haluan kannattaa lämpimästi tätä edustaja Hopsun ja muiden allekirjoittaneiden tekemää lakialoitetta kirjallisuuden alvikannan painamisesta 14 prosentista nollaan. Kuten olemme edellisissä puheenvuoroissa kuulleet, monissa muissa maissa, Euroopassa ja myös muualla, on huomattavasti alempia alvikantoja kuin Suomessa, ja itse asiassa Suomi on jäämässä Euroopan korkeimmin kirjallisuutta verottavaksi maaksi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on otettava tosissaan. Se ei voi kerta kaikkiaan olla vain juhlapuhe, mihin me emme koskaan tartu konkreettisilla teoilla. Ajassa mukana oleva suomenkielinen kirjallisuus on edellytys sille, että meidän lapset ja nuoret tarttuvat kirjoihin, ja se on edellytys sille, että me pystymme kilpailemaan ulkomaisen ja muunkielisen median kanssa, mitkä itse ainakin lasken suomalaisen kirjallisuuden kilpailijoiksi tänä päivänä tämmöisessä moninaisessa mediaympäristössä. Kirjojen arvonlisäverotuksen laskeminen on aidosti vaikuttava toimi, koska se laskee tuotteen hintaa, ja tällaisena aikana erityisesti, kun ihmisten talous on tiukilla, muutamat eurot tai 10 euroa voi olla merkittävä ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Kannatan siis lämpimästi tätä, myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin sisältyvää ehdotusta.

Arvoisa puhemies! Haluan huomauttaa edustaja Eerolalle, että emme esitä tämän hallituksen esityksen hylkäämistä. Esitämme tähän kahta lausumaa, jotka katsovat tulevaisuuteen. Voin tässä ne toki myös lukea, jotta ei kenellekään jää sellaista epäselvyyttä. Ensimmäinen lausumaehdotus: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pyrkii EU-vaikuttamisessa varmistamaan, ettei eduskunnan ja EU:n lainsäädäntövaltaa kavenneta minimiverodirektiivin tulkinnoilla OECD:n hyväksi.” Ja toinen lausuma: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto arvioi, mitä muutostarpeita minimiverosäännösten muutokset aiheuttavat kansalliseen verolainsäädäntöön Suomen veropohjan suojelemiseksi.” [Juho Eerola: Tämä selkiyttää!]

Arvoisa puhemies! Kun teimme viime kaudella soteuudistuksen, oma ajatus oli ainakin silloin, että se seuraava vaihe on palveluiden kehittämisen vaihe, se vaihe, kun otetaan käyttöön uusinta tietoa ennalta ehkäisystä tai vaikka sitä teknologiaa. Mutta moni hyvinvointialue aloittikin hyvin haastavassa taloudellisessa tilanteessa, ja päätökset koskivat pitkälti säästöjä. Muistan itse Pohteen aluevaltuutettuna, kuinka puhuimme siitä, että ehkä vuonna 26 olemme kuivilla ja sitten lähdemme kehittämään palveluita. No, nyt olemme siinä tilanteessa, että hallitus kaavailee seuraavaa säästökierrosta eli taas merkittäviä sopeutuksia hyvinvointialueille. Sen sijaan, että alueet pääsisivät kehittämään palveluiden sisältöä, ovat ne pakotettuja taas leikkaamaan. Pohteelle nämä uudet leikkauskierrokset saattavat tarkoittaa jopa 400 henkilötyövuoden vähennystä keskimäärin vuodessa. Silloin on turha puhua palveluiden parantamisesta tai vaikuttavuuden parantamisesta, jos päätökset pyörivät vain siinä, miten ihmeessä me tästä tilanteesta selviämme. Hyvä hallitus, milloin alkaa se soteuudistuksen tärkein vaihe eli palveluiden kehittäminen?

Arvoisa puhemies! Haluan ministeri Multalalle vastata, että Ilmastopaneelin arvion mukaan maksukykyyn perustuvan oikeudenmukaisuusperiaatteen valossa Suomen hiilineutraalisuustavoite 2035, Ilmastopaneelin raportin mukaan siis, ei ole ainakaan liian kunnianhimoinen Suomen panokseksi puolentoista asteen tavoitteen saavuttamiseen. Eli ehkä olemme tästä eri mieltä, mutta Ilmastopaneelin kanta on tämä. Haluaisin kysyä teiltä tästä ennakoitavuudesta, jota kovasti korostatte teidän puheessanne. Kun hallitus on kuitenkin nyt alentanut fossiilisten tuontipolttoaineiden ja vanhojen autojen verotusta samalla, kun on kiristänyt sähköautojen ja joukkoliikenteen verotusta ja leikannut nämä kävelyn ja pyöräilyn investoinnin tuet, niin miten te kuvailisitte ennakoitavuuden näkökulmasta tätä hallituksen liikennepolitiikkaa? Onko tämä teidän mielestänne ennakoitavaa ja johdonmukaista, että nimenomaan annetaan kannusteita saastuttamiselle ja viedään kannusteita vähäpäästöisyydeltä?

Arvoisa puhemies! Kun Suomeen asetettiin hiilineutraalisuustavoite, se ei perustunut oletuksiin metsän kasvusta tai virheellisiin oletuksiin, vaan se perustui siihen, että Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen, jossa maailman maat ovat sitoutuneet rajoittamaan maapallon keskilämpötilan lämpenemistä puoleentoista asteeseen. Se on syy, miksi meillä on tällaiset ilmastotavoitteet kuin meillä on. Olen pettynyt kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa nostettuun näkökulmaan siitä, että laskelmat ovatkin se syy ja nyt ei siksi voida mitään tehdä. Kun metsät ovat kääntyneet päästöksi, onko tosiaan niin, että me haluamme muuttaa laskelmia, vai muutammeko me politiikka? Mielestäni on vastuun pakoilua sanoa, että laskelmat ovat muuttuneet. Jos näin puhuttaisiin vaikka Suomen talouden velkaantumisesta, niin en usko, että kokoomus olisi silloin samaa mieltä, että laskelmia meidän täytyy muuttaa. Hiilinielujen osalta ei ole epäselvyyttä, mikä meidän ongelma on. Ne täytyy saada nopeasti ylös ja hiilivarastoja kasvatettua.

Arvoisa puhemies! Jos Atlantin merivirtajärjestelmä menee rikki ja Golfvirta ei enää lämmitä meitä, alkaa Suomessa hyvin kylmä aika. Jos koralliriutat kuolevat ja Amazonin metsät tuhoutuvat, vaarantuu ruokaturva myös Suomessa. Jos napajää sulaa ja merenpinta nousee radikaalisti, aletaan Suomessakin rakentamaan patoja ja tulvavalleja. Jos ikirouta sulaa, muuttuu pohjoinen luonto peruuttamattomalla tavalla. Nämä esimerkit ovat käynnissä olevia prosesseja, jotka johtuvat ilmaston kuumenemisesta. Jos niin kutsutut keikahduspisteet ylitetään, tulee näistä kehityskuluista vääjäämättömiä. Valmistaudumme maanpuolustuksessa pahimpaan, ja sama olisi tehtävä myös elinkelpoista maapalloa puolustettaessa. Vielä olisi aikaa, kymmenen vuoden päästä ei ehkä enää ole. Nämä käsittelyssä olevat keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmat ovat papereita, joissa Suomen on määrä kertoa, miten se aikoo noudattaa omaa ilmastolakiaan sekä täyttää kansainväliset velvoitteensa. Näitä papereita lukemalla vaikuttaa siltä, että lakia ei aiota noudattaa ja velvoitteille viitataan kintaalla. Nämä suunnitelmat on laatinut hallitus, jolla ei tunnu olevan kiire, hallitus, jota elämää maapallolla uhkaava ilmastokriisi ei tunnu kiinnostavan. Arvoisa puhemies! Suomen hiilineutraalisuustavoitteen ja esitettyjen toimien välinen kuilu on valtava. Tästä 34 miljoonan tonnin kuilusta hallitus on omalla vahtivuorollaan kuromassa umpeen vain 0,5 megatonnia nettopäästövähennyksiä taakanjakosektorilla. Edellisen hallituksen päästövähennys KAISU-suunnitelmassa oli 5,6 megatonnia. Koska romahtaneista hiilinieluista aiheutunutta suurinta ilmastopolitiikan haastetta ei myöskään ole edes aloitettu ratkaisemaan, niin voidaan kai jo sanoa, että hallitus ei noudata Suomen ilmastolakia. Taakanjakosektorin vuoden 2030 velvoitteiden täyttämiseksi hallitus pääasiassa hyödyntää edelliskauden ylijäämiä ja listaa keinoja, joilta monilta se on itse leikannut rahoituksen. Hallituksen toimimattomuus turhauttaa minua erityisesti siksi, että nopeasti käyttöön otettavia keinoja olisi olemassa. Moni keinoista hyödyttäisi myös muita tavoitteita, kuten talouden tasapainottamista tai ihmisten hyvinvointia. Pari esimerkkiä: Hallitus on lisännyt fossiilisten polttoaineiden tukia, kun taas vihreiden politiikassa lakkautettaisiin olemassa olevia ympäristölle haitallisia tukia. Meidän ratkaisussa sekä ilmasto että valtiontalous kiittäisivät. Hallitus alensi fossiilisten tuontipolttoaineiden ja vanhojen saastuttavien autojen verotusta samalla, kun se kiristi sähköautojen ja joukkoliikenteen verotusta. Vihreät tekisivät vähäpäästöisestä liikkumisesta kannattavaa ja mahdollistaisivat sen myös pienituloisille. Te laitoitte hallituksessa kävelyn ja pyöräilyn investoinnit leikkuriin ja lakkautitte suositun työsuhdepolkupyöräedun, vaikka väestön heikentynyt toimintakyky vaikuttaa työkykyyn elämänlaadusta puhumattakaan. Liikennepolitiikassa ratkaisut hyödyttäisivät myös tuottavuutta ja hyvinvointia. Ilmastoratkaisut hyödyttävät myös turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Riippuvuuden vähentäminen fossiilisista polttoaineista on aina riippuvuuden vähentämistä epädemokraattisista hallinnoista. Ilmastokestävä maanviljely taas vähentää lannoiteriippuvuutta, jossa edelleen olemme Venäjän tuonnin varassa. Puhumattakaan niistä talouden mahdollisuuksista, joita teollisuuden vihreä siirtymä voi tuoda kotimaisille edelläkävijäyrityksille. Arvoisa puhemies! Markkinat auttavat meitä löytämään ratkaisuja, kunhan talouden reunaehtojen rinnalle asetetaan ekologiset reunaehdot. Päästöjen aiheuttamiselle tarvitaan riittävän korkea hinta, ja saastuttaja maksaa -periaatteen tulee ohjata päätöksentekoa. Sellainen talousjärjestelmä, joka perustuu hyödyn saamiseen ilmaston kustannuksella, ei voi olla kestävä. Ponnisteluissa talouden tervehdyttämiseksi on välttämätöntä huomioida myös luonnon kantokyky. Meidän tulee myös ymmärtää toimimattomuuden kustannukset. Maailman bkt voi romahtaa jopa kymmenillä prosenteilla kolmen asteen lämpenemisen johdosta. Välittömiä kustannuksia suomalaisille veronmaksajille uhkaa tulla EU:lta ilmastotavoitteiden laiminlyönnistä jo lähivuosina. Valtiovarainministeriön arvioiden mukaan Suomen velkasuhde voi kasvaa jopa 30 prosenttia, jos ilmaston kuumenemista ei saada pysäytettyä. Hallituksen toimet eivät vie Suomea kohti hiilineutraalisuutta. Se kääntää selän ilmastokriisin uhille ja antaa aivan väärän viestin sekä yrityksille että kansalaisille. Vihreiden viesti on toinen. Me olemme omalla ilmastovaihtoehdollamme todistaneet, että hiilineutraalisuus on mahdollista vuonna 2035. Hallituksen vaihtoehto on luovuttajan vaihtoehto. Muilta puolueilta en ole kokonaisvaltaisia ehdotuksia vielä kuullut. Me haluamme olla osa ilmastokriisin ratkaisua. Haluamme kutsua ihmiset ja yritykset mukaan ja tehdä sen niin, että velan kuittaa pienituloisen sijaan saastuttaja ja jokainen suomalainen pysyy mukana.

Arvoisa puhemies! Tässä taloustilanteessa kannattaisi erityisen hyvin varjella niitä toimintoja, joilla on ennalta ehkäisevä vaikutus ja jotka estävät raskaiden palveluiden käyttöä. Monelle järjestölle on tullut huonoja uutisia teidän hallituksenne toimesta, kun olette tehneet merkittäviä järjestöleikkauksia. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Nämä järjestöt ovat tärkeitä, ennalta ehkäisevää työtä tekeviä toimijoita, jotka monesti perustavat toiminnan vapaaehtoisiin ja talkootyöhön. Hallitus, säästöjä ei kannata hakea sellaisista toiminnoista, jotka aiheuttavat vielä suuremmat kustannukset myöhemmin, ja sitä teidän hallituksenne järjestöleikkaukset ovat. Ministeri Rydman, miten te ajattelette, että sotejärjestöjen tekemää työtä voidaan korvata, paikata, ja eikö tätä työtä enää teidän mielestänne tarvita, kun se on leikattu alas?

Arvoisa puhemies! Luonto on Suomen voimavara, kuten, Orpo, tekin alussa puheessanne sanoitte. Luontokadon edessä eivät kuitenkaan vain kauniit sanat riitä. Vastuullista olisi katsoa ilmasto- ja luontopolitiikkaa osana talouden kokonaispolitiikkaa ja nähdä se mahdollisuutena uudistaa. Esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien karsiminen hyödyttäisi sekä julkista taloutta että meidän arvokasta luontoamme ja antaisi ympäristöystävällisille ratkaisuille tasaisemman pelikentän. Tässä taloustilanteessa te olette kuitenkin päättäneet pitää ympäristölle haitalliset tuet entisellään ja jopa lisänneet fossiilisille tukia. Kannattaisi muistaa myös, että uusiutuva energia, energiatehokkuus ja luontopohjaiset ratkaisut ovat ratkaisuja niin talouden kuin turvallisuuden kysymyksiin. Haluan myös muistuttaa, että kun tämän hallituksen pöydälle on tuotu ratkaisuja, esityksiä, te olette systemaattisesti valinneet niistä aina luonnolle huonoimman, oli kyse sitten susista tai vanhoista metsistä, ja menevätkö seuraavaksi myös saimaannorpat. Hyvä hallitus, aiotteko te ottaa ympäristökriisit vihdoin tosissanne?