Polvinen Mikko

Arvoisa rouva puhemies! Tänään edustaja Mäenpää luetteli salissa olevien keskustalaisten määrän mutta unohti luetella sitten perussuomalaisten määrän, ja ajattelin, onkohan se poliittisesti kovinkaan korrektia ja kuuluuko se eduskunnan arvokkuuteen luetella heitä, jotka eivät ole paikalla. Siitä voi tulla tapa, jota jatketaan. Ajattelin kuitenkin debatoida maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kike Elomaan tiedotteen kanssa. 11. päivä syyskuuta Kike Elomaa, edustaja Elomaa, on kirjoittanut tiedotteessaan, joka oli julkaistavissa heti, että ”polttoaineiden hinnat ovat liian korkealla — autoilijoiden asemaa on helpotettava”. Tässä asiassa olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. ”Suomen polttoaineiden korkea hintataso on vakava ongelma. Kuljetusala, maatalousyrittäjät ja autoileva kansa joutuvat kantamaan suuria kustannuksia, jotka heijastuvat lopulta myös tuotteiden ja palvelujen hintoihin.” On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Suomessa dieselin hinta oli heinäkuun 2026 lopulla EU-maiden kolmanneksi korkein, ja hinta oli noin 35 senttiä litralta EU:n keskiarvoa korkeampi.” Yhä helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Hallitus on tehnyt liikennepolttoaineiden verotusta keventäviä ratkaisuja, mutta ammattiliikenteen kustannuspaineet ovat edelleen liian suuret.” En välttämättä ole hänen kanssaan enää niin paljon samaa mieltä. ”Ammattidieselin käyttöönotto on tärkeä askel oikeaan suuntaan”, hän mainitsee. ”Hallituksen valmisteleman mallin mukaan raskaan liikenteen polttoaineen verotusta kevennettäisiin 3,3 senttiä litralta vuodesta 2028 alkaen.” Tässä kohtaa minä alan miettimään, että 3,3 senttiä vuodesta 2028 alkaen. Tämä on tavallaan se hallituksen vastaus, mikä tässä tiedotteessa tulee esille, eli vuonna 2028 3,3 senttiä litralta tulisi tällaisen hallituksen valmisteleman mallin mukaan polttoaineverotukseen kevennystä. Eihän se 2028 auta enää yhden yhtä kuljetusyrittäjää, kun ei niitä montaa varmaan tätä tahtia olisi edes pystyssä. Tässä kohtaa, kun näihin vaikuttavuuksiin lähdetään, jokainen ammattiliikenteen harjoittaja tietää, ja varmasti myös kuluttajat, jotka käyvät tankkaamassa autoa, että 3,3 senttiä vuonna 2028 ei ole mitään. Se on sanahelinää. Sain juuri äsken viestin Kuhmosta, kuvan toteemista. Kun sanotaan tuolla Elomaan tiedotteessa siitä, että pääasiallinen syy on nykytilanteessa Hormuzinsalmen tilanne tietysti, niin voisin sanoa näin, että kyllä varmasti Hormuzinsalmen tilanne vaikuttaa. Maailmanmarkkinahinta vaikuttaa polttoaineeseen, mutta kun tuo toteemi Kuhmosta kertoo, että 95 on 2,41 euroa Kuhmossa, niin katselin tuossa alkuviikosta, että Hormuzinsalmen vaikutus Suomeen vaikuttaa olevan kovin suuri, koska Virossa 95 oli 1,80 euroa ja taas Ruotsissa se oli 1,70 euroa. Elikkä meillä on 70 sentin ero Ruotsiin polttoaineen litrahinnassa 95:ssä. En tiedä, kuinka se Hormuzinsalmen vaikutus sitten niin paljon suurempi on täällä Suomessa kuin siellä Ruotsissa tai Virossa. Tai diesel Kuhmossa 2,599 toteemissa aivan hetki sitten, ja diesel tämän viikon alussa Virossa yli 50 senttiä halvempaa, Ruotsissa 60 senttiä halvempaa. Että tämä Hormuzinsalmi-selvitys, mikä tässä on saatu nyt useampaan kertaan myöskin tuolta ministeriaitiosta, ei välttämättä korreloi täysin siihen, mitä tuolla toteemissa lukee. Joten mielestäni olisi hyvä palata maanpinnalle näitten faktojen kanssa, mitä todellakin tarkoittaa Hormuzinsalmen sulkeminen toteemilla ympäröivissä maissa ja mikä on tällä hetkellä se Suomen oma valinta näitten verojen kantamisen osalta tuolla toteemilla. Kuten aikaisemmin vastasin omassa puheenvuorossani siihen, mistä tämä mahtaa johtua, että kannetaan Suomessa tällä hetkellä alvia kovinkin paljon, niin se johtuu siitä, että polttoaineen hinta on niin korkea ja ihmiset kun tankkaavat, niin sitä alvia kertyy. Siitä riemuitseminen kansalaisten edessä, jotka tankkaavat autoonsa todella kallista polttoainetta, on mielestäni aika härskiä. Olisi hyvä myöntää se, että tällä hetkellä hallitus ei halua pudottaa polttoaineen hintoja juuri siitä syystä, että valtion kassaan kilahtaa rahaa autoilijan lompakosta. Toivon maaseudun ihmisten puolesta, yrittäjien puolesta, että hallitus piakkoin reagoisi aidosti eikä 2028 3,3 sentillä litralta ammattidieselin kautta tähän hätään, mikä tällä hetkellä on akuutisti päällä.

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustan välikysymyksen on todistettu olevan paikallaan ja tärkeä. Ehkä erikoisin tunnustus tästä oli se, kun edustaja Peltokangas ja edustaja Mäenpää alkoivat puhumaan seuraavan hallituksen muodostamisesta ja keskustaa siihen mukaan näin jo etukäteen. Siihen muuten ottamatta kantaa on hienoa, että tunnustetaan se, mistä päin sitä apua tarvitaan, kun maaseutua pyritään kehittämään, ja kehen uskotaan. Siinä mielessä tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen vivahde parlamentaarisissa järjestelyissä. Kuuntelin myöskin edustaja Hemmilää — olet täällä paikalla — vuodesta 2022 ja siitä, että oltiin pohjalla ja näin. Puolangan pessimistien sanoin ei se ollut mikään pohja vaan se oli vasta välipohja, koska nyt kun katsotaan tämän hallituksen saavutuksia, ollaan aivan muussa tilanteessa kuin vuonna 2022, jolloin kannattavuus maaseutuyrittämisessä ja maatiloilla oli moninkertainen niissä olosuhteissa. Haluaisin sanoa näin, että liikuntamiehenä aina katson tulostauluilta, kun pelit on pelattu, että miten kävikään maaleissa ja miten kävi maalittomissa. Kun nyt katsotaan lopputulosta — ja tämän hallituksen osalta vielä kautta tietysti on jäljellä — niin Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan unionin heikoin. Rekordissa siis lukee, että EU:n heikoin. Se on mielestäni kovin häpeällinen sijoitus. Siksi keskusta tämän välikysymyksen kysyi, koska suunta on muutettava nyt. Kaikkien aikojen keskittäjähallitus vie myöskin palveluja maaseutuyrittäjien alueilta, perheiltä mahdollisuutta käyttää lähellä sellaisia palveluja, mitä tarvitaan. Maaseudun yrittämisen ja elämisen mahdollisuuksia kavennetaan tämän hallituksen keskittämispäätöksillä. Elämää ja elämän mahdollisuuksia kavennetaan niin, että myöskin mahdolliset jatkamiset maatiloilla tulevat hankalammiksi. Jatkon saaminen, lapsiperheiden muuttaminen ja yrittäjäksi ryhtyminen hankaloituvat. Tämä ei edistä suomalaista maataloutta, mitä hallitus on kovasti meille lupaillut ja mairitellut. Myöskin maatilojen lopettamistahti: Suomesta häviää tällä hetkellä lähes neljä maatilaa joka ikinen päivä. Tämä ei ole kohtuullinen tahti. Tämä ei ole järkevä tahti ollenkaan. Kahdessa vuodessa kartalta on siis katkennut yli 2 400 tilan selkäranka heikon kannattavuuden vuoksi. Tämä vaarantaa vakavasti siis kotimaisen ruuantuotannon omavaraisuudenkin. Lisäksi ennallistamissuunnitelmasta on tulossa miljardilasku. Ennallistamissuunnitelman toimeenpanokustannukset ovat miljardi euroa — miljardi euroa — vuodessa ja rahoitusvaje 400 miljoonaa euroa. Hallitus ei ole edelleenkään osoittanut, mistä tämä lisärahoitus otetaan. Keskeneräisiä suunnitelmia ei saa lähettää komissiolle. Hämmästelen tämän byrokratian lisäämisen lisäksi sitä, että hallitus on leikannut maataloustutkimuksesta ja ‑neuvonnasta. Kun byrokratia kasvaa, niin uskoisin, että silloin myös neuvontaa täytyy lisätä. Monimutkaisuuskerrointa tulee siis yrittäjille. Hallitus siis leikkaa maatalouden tutkimuksesta ja neuvonnasta aikana, jolloin tilat tarvitsevat eniten tukea. Luonnonvarakeskukselta leikataan pysyvästi 9,7 miljoonaa euroa, Ruokavirastolta 4,3 miljoonaa euroa ja maatalousneuvonnasta 0,9 miljoonaa euroa. Lisäksi tavallinen viljelysuunnittelu poistettiin neuvotuen piiristä. Arvoisa maa- ja metsätalousministeri Essayah, kuulin teidän puheessanne tänään puhetta hömppäheinästä. Itse asiassa olen tyytyväinen siitä, että otitte tämän asian puheeksi, ja mielelläni kuulisin lisää siitä, miten tähän hömppäheinän viljelyyn hallitus suhtautuu. Nimittäin kun olen käynyt vierailemassa aktiivitiloilla, niin viljelijät sanovat, että he joutuvat ajamaan peltojen ohi, joita haluaisivat vuokrata tai haluaisivat käyttää, mutta he eivät saa niitä vuokralle, kun mieluummin pidetään niitä peltoja tällaisessa niin sanotussa hömppäheinäkäytössä. Tämän asian edistäminen on mielestäni erittäin tärkeätä, ja siinä mielessä mielelläni kuulisin muutamia lisätietoja vielä siitä aikataulusta ja niistä käytännöistä, mitä hallitus sen asian edistämiseksi on suunnitellut.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on polttoainelupauksen petos, joka vaikuttaa suoraan maaseudun ihmisiin, maaseudun arkeen. Eikö se, perussuomalaiset, ollut niin, että piti olla autoilijamyönteisin hallitus? [Naurua perussuomalaisten ryhmästä] Väitättekö vieläkin, kun Kuhmon toteemissa diesel on yli 2,6 euroa litra tai Kuusamossa ysivitonen yli 2,4 euroa litra tai polttoöljy yli 2,1 euroa litra, että on autoilijamyönteisin hallitus, yrittäjämyönteisin hallitus? Tämän tilanteen irvikuva on pahimmillaan sitä, että kun asiakas tankkaa asemalla, niin samaan aikaan Suomi kerää ennätysmäärän veroja, koska polttoaineiden hinta on niin korkea. [Anne Kalmari: Ennätysmäärä veroja tällä hallituskaudella!] Arvoisa valtiovarainministeri Purra, onko todella niin, että kun tänä päivänä menee tankkaamaan Suomen kalleinta dieseliä, valtiovarainministeriössä ollaan tyytyväisiä, kun maksetaan kaikista suurinta nettomääräistä polttoaineveroa? [Anne Kalmari: Eniten veroja!]

Arvoisa herra puhemies! Moni nuori mies haaveilee perheestä. Moni nuori mies haaveilee puolisosta, ja se ei valitettavasti väljään asutulla seudulla ole kovinkaan itsestäänselvyys nuorille miehille enää, että ne toiveet toteutuvat. Olette, ministeri Poutala, kiertänyt Suomea ja kerroitte tavanneenne paljon nuoria. Toivottavasti olette tavannut myös nuoria miehiä väljään asutulla seudulla. Nimittäin keskittämispolitiikka vie naiset maaseudulta. On tutkittu, että naiset lähtevät herkemmin työn perässä kuin miehet omilta kotiseuduiltaan. Valtion työpaikat ja kuntien työpaikat ovat monesti naisvaltaisia, sosiaali- ja terveysalalla varsinkin. Nyt hallituksen leikkaukset ovat iskeneet sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja nämä työpaikat, mihin naiset olisivat tulleet töihin maaseudun kaupunkeihin ja kuntiin, eivät ole enää mahdollisia. Maaseudulla on kuntia, joissa nuoria miehiä alkaa olla jo kaksi kertaa enemmän kuin nuoria naisia. Osa nuorista maaseudun miehistä heittää jo hanskat tiskiin siltä osin, että pariutuminen olisi mahdollista ja perheen muodostaminen tapahtuisi, että saisi puolison ja elää perinteistä, toivottua perhe-elämää, mikä on ollut heidän unelmansa nuorena. Ei osu Tinderiin välttämättä — ei osu Tinderiin välttämättä. Kysyn, ministeri Poutala: ymmärtääkö hallitus tässä keskittämispolitiikan vimmassaan sen, että tämä eriarvoistaa suomalaisten nuorien miehien mahdollisuutta perheellistyä ympäri Suomea? Maaseudun miehillä on todellinen hätä. Olemme lukeneet lehdistä monta artikkelia, joissa he kertovat tästä aidosta ongelmastaan rohkeasti ja avoimesti. Toivon, että tämä hallitus tämän välikysymyksen myötä ottaa myöskin nuoret miehet tarkastelun alle tässä tulevaisuudenuskon heikkenemisen osalta, koska tämä tulevaisuudenuskon heikkeneminen kohtelee Suomessa eri tavoin eri alueilla asuvia nuoria.

Arvoisa rouva puhemies! Kun kyseessä on välikysymys nuorten työttömyydestä ja heidän hyvinvoinnistaan, niin ei malta olla muistelematta omaa nuoruutta vuonna yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän Kuhmon ammattikoulusta valmistuneena. Pari kertaa amiksesta kenkää saaneenakin muistelen, kun sanottiin, että kun otatte niskasta itseä kiinni, niin te kyllä vielä töitä saatte. Silloin en kokenut, että oli tulevaisuudenusko mennyt, enemmänkin sitä, että pitää tarttua itseä niskasta kiinni ja tehdä niin. En tiedä, eikö nyt Suomen ongelmia osata sanoittaa samalla tavalla kuin silloin ja taistella kansakuntana sitä laman aikaa ja sen jälkeistä aikaa vastaan vastaamalla näihin haasteisiin ja ongelmiin, mitä on nyt edessämme. Eikö hallitus osaa niitä sanoittaa, että niihin voitaisiin paremminkin puuttua, että myöskin nuoret tietäisivät ja näkisivät, että meillä on jotain sellaista, mitä yhteiskunnassa voidaan muuttaa, ja se muuttaa myös heidän elämäänsä? Täällä salissa hallituksen puolelta on tullut puheenvuoroja paljon siitä, että tämä välikysymys olisi jollain lailla synkistelyä nuorten osalta ja pahentaisi entisestään tilannetta. En usko, että keskusta tämän aloitteen teki siksi, että haluaa itse tämän vain ääneen sanoa, vaan kyllä tämä on niitten nuorten ääni, joka välittyy tänne eduskuntaan tämän välikysymyksen kautta. Ei ole keksintö, että on haastavat ajat, jos Suomenmaassa on lähes 80 000 nuorta työttömänä alle 30-vuotiaana. Noin joka viides alle 25-vuotias on työttömänä, ja samaan aikaan myös nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut. Yhä harvempi nuori suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Tämä on valitettavaa. Tämä on mitattu totuus. Nuoria piinaa epävarmuus tulevaisuudesta sekä pelko siitä, löytyykö yhteiskunnasta lainkaan omaa paikkaa. Täällä on esitetty yhteistä huolta suomalaisten nuorten työpaikkojen ja harjoittelupaikkojen katoamisesta tämän hallituskauden aikana. Ne harjoituspaikat ovat erittäin tärkeitä. Etenkin harvaan asuttujen seutujen ja maaseudun nuorten tilanne on haastava. Alueellinen eriarvoisuus on syventynyt. Pienemmillä paikkakunnilla on tarjolla entistä vähemmän työtä, ja säästöpaineet ovat karsineet palveluita entisestään. Kallis polttoaineen hintakin ja pitkät etäisyydet työ- ja harjoittelupaikkoihin vaikeuttavat opiskelua ja työn vastaanottamista. Taloudellinen ahdinko on voimakkainta juuri maaseudulla asuvien nuorten kohdalla. Asumisen ja rahoituksen esteet ovat arkipäivää. Nuoret joutuvat pohtimaan, onko maaseudulle enää edes mahdollista jäädä, jos pankista ei saa edes asuntolainaa työssäolosta huolimatta. Olen erittäin huolissani tästä kehityksestä ja etenkin käsillä olevasta valtavasta ristiriidasta. Samaan aikaan, kun tässä maassa kärsitään työttömyyskriisistä, hallitus on edellisen työministerin Satosen johdolla ja perussuomalaisten siunauksella suunnannut katseensa kauas Intiaan, Brasiliaan, Filippiineille ja Vietnamiin etsimään osaajia sosiaali- ja terveysalalle — samaan aikaan, kun hyvinvointialueille kohdistetut hallituksen leikkaukset ovat johtaneet massiivisiin irtisanomisiin. Tällä hetkellä myös Pohteella on 18 000 työntekijän kattava yt menossa. Tietääkö hallituksen oikea käsi, mitä vasen käsi tekee, kun samaan aikaan potkitaan hoitajia pihalle ja tuodaan Suomeen ulkomailta työvoimaa? Ja samaan aikaan kotimaiset opiskelijamme eivät valmistu harjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Jos valmistuvat, heille ei löydy töitä. Suomalaisia hoitajia ovat siis kohdanneet ennennäkemättömät yt-neuvottelut ja irtisanomiset ympäri maata, ja ulkomailta rekrytoiduille hoitajille töiden jatkuminen on taattu pitkillä määräaikaisilla työsopimuksilla. Ministeri Purran ja perussuomalaisten ei kannata siis huudella keskustalle mitään maahanmuuttopolitiikastamme. Kyllä teillä taitaa olla hallituksessa melkoinen peiliin katsomisen paikka. Miten te selitätte, että teidän vahtivuorollanne suomalainen sairaanhoitaja ei valmistu koulusta eikä saa töitä mutta kaukomailta rekrytoidaan hoitohenkilöstöä enemmän kuin koskaan? Hallituksen leikkaukset työttömyysturvan lapsikorotukseen ja suojaosaan vaikeuttavat myös nuorten mahdollisuuksia ottaa vastaan keikkatöitä ja rakentaa sitten polkuaan työelämään. Keskusta on tähänkin tänään tarjonnut hallitukselle konkreettisia, nuorten tilanteen korjaamiseksi johtavia toimenpiteitä.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Hänninen aiemmin kehotti pohtimaan puheessaan, miten asia tulee korjata, eikä enää tähän asiaan itsessään välttämättä niin paljon keskittymään. Mutta me olemme nyt Suomen eduskunnassa. Me olemme päättämässä tästä asiasta. Me vielä keskustellaan tänään tästä asiasta, mutta päätöksenteon osalta edustaja Hänninen voi tehdä oman ratkaisunsa ja tässä kohtaa vaikuttaa tähän asiaan eli korjata tätä asiaa ja viedä viestiä sinne kokoomus- ja perussuomalaispäättäjille Pohjois-Pohjanmaalle, että tälle asialle on tehtävä jotain ennen kuin tämä menee päätökseen. Näin tämä homma täällä eduskunnassa käsittääkseni toimii. Ajatelkaa, Pohjois-Pohjanmaan asukkailla tulevat vielä ambulanssimaksut nousemaan kiitokseksi siitä, että sieltä viedään ne harvatkin ambulanssit. Tämä logiikka vielä Oulaskankaan yöpäivystyksen lopettamisen lisäksi ei kyllä toimi. Sen lisäksi on vielä tämä lakimuutos tässä esillä samaan aikaan, kun näitä rahoituksia vähennetään. Eikö se niin kuitenkin ole, että kun lakia säädetään, niin myös budjetin täytyy kulkea sen kanssa käsi kädessä? Nyt ei niin tapahdu. Näinkö siellä Pohjois-Pohjanmaalla toimitte te, jotka äänestäjät ovat tänne valinneet näitä asioita päättämään, että mietitään sitten myöhemmin ja keskustellaan siitä myöhemmin, miten tämä asia voitaisiin korjata, vaikka tämän asian korjaamisen aika on juuri nyt?

Arvoisa rouva puhemies! Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen asukkaat elävät tällä hetkellä suuren epävarmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä. Hallituksen aiemmat päätökset ovat johtaneet siihen, ettei ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen Oulaskankaalla tai Raahessa ole enää laillisesti mahdollista. Kun näitä peruspalveluita on hallitus karsinut, niin alueen asukkaille on vakuuteltu, että turvallisuus taataan vahvistamalla ensihoitoa ja kehittämällä kotiin vietäviä palveluja. Muistatte varmaan: vahvistetaan ensihoitoa ja kehitetään kotiin vietäviä palveluja. Se lupaus on nyt osoittautumassa bluffiksi, hallituksen bluffiksi. Käsittelyssä oleva hallituksen esitys ambulanssikuljetusten ja ensihoitopalveluun sisältyvien kuljetusten järjestämis- ja rahoitusvastuun uudistamisesta on iskemässä Pohjois-Pohjanmaan eteläisen alueen turvallisuuteen viimeisen naulan. Siinä on hallituksen bluffi. Esityksen myötä ambulanssikuljetusten rahoitusvastuu siirtyy hyvinvointialueille, ja tässä jaossa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on rahoituksen kohdentamisen suurin häviäjä koko maassa — se hyvinvointialue, mistä lakkautettiin Oulaskangas. Luvut ovat karua luettavaa: Vuodelle 2025 ensihoitoon on kohdistettu 1,2 miljoonaa säästötavoitteita, mikä uhkaa jo nykyistä asemaverkostoa. Pohteen laskennallinen vaje lakimuutoksen myötä on vuoden 2028 tasossa yli 3,4 miljoonaa euroa. Tämä on koko Suomen suurin euromääräinen menetys. On kestämätön tilanne, että alue, jonka päivystysverkkoa on supistettu eniten ja jonka ambulanssimatkojen pituudet kasvavat, joutuu samalla massiivisen rahoitusleikkauksen kohteeksi. Eikö tällä Pohteen eteläisen alueen ihmisten riistolla ole mitään rajaa? Mitä tähän sanovat Pohjois-Pohjanmaan hallituspuolueiden kansanedustajat? [Hanna-Leena Mattila: Mielellään kuultaisiin!] — Me mielellään kuultaisiin, mitä perussuomalaisten ja kokoomuksen edustajat täällä eduskunnassa sanovat näistä leikkauksista. — Mikä on teidän viestinne Oulun eteläisen alueen ihmisille, joille vakuutitte, että Oulaskankaan yöpäivystyksen lakkauttamisen aiheuttamat ongelmat hoidetaan alueen ensihoitoa vahvistamalla? Arvoisa puhemies! Tämä tilanne on kohtuuton. Kun yöpäivystys Oulaskankaalla loppui, ensihoidon kuljetusmatkat Ouluun pitenivät merkittävästi. Tämä sitoo nyt ambulansseja entistä pidemmäksi aikaa ja voi luoda alueelle niin sanottua valmiustyhjiötä, joka vaarantaa potilaiden oikea-aikaisen hoitoonpääsyn ja avunsaannin. Tämä on epäreilua. Tämä on jopa vaarallista. Samaan aikaan kun Pohteen tulisi lisätä ensihoidon yksiköitä turvatakseen alueellisen yhdenvertaisuuden palveluissa, tämä hallitus laittaakin sen kovan säästöpaineen alle. Palveluiden yhdenvertaisuus vaatii sitä, että ensihoidon rahoitus vastaa todellista tarvetta. Arvoisa puhemies! Miten hallitus vastaa Pohteen eteläisen alueen asukkaille? Heiltä vietiin päivystys, ja nyt heiltä viedään edellytykset vahvistaa sitä ensihoitoa, jonka piti olla ihmisten turvana. Tämän kaiken lisäksi Pohteella on juuri aloitettu yt-neuvottelut, jotka koskevat 18 000:ta henkilöä. Tämä koskettaa tuhansia perheitä ja terveyspalvelujen käyttäjiä merkittävästi. Huoli alueella kasvaa omasta ja toistenkin pärjäämisestä. Ihmisten henki ja terveys eivät saa olla kiinni siitä, missä päin maakuntaa he asuvat. Se ei saa olla kiinni siitä, missä päin Suomea he asuvat. Se ei ole kiinni postinumerosta. Tämä kaikkien aikojen keskittäjähallituksen keskittämisvimma ajaa tämän maan alueellisen epätasa-arvon loukkoon. Tässä on jälleen ikävä esimerkki siitä. Arvoisa puhemies! Ei jatkuva massiivinen keskittäminen tuo automaattisesti haaveiltuja säästöjä, ja eivät ne paljon puhutut leveämmät hartiat hyödytä lopulta ihmisiä tai tässä tapauksessa potilasta, vaan päinvastoin lähipalvelut katoavat ja loittonevat saavuttamattomiin, kustannussäästöjä ei lopulta edes synny, eikä kukaan hyödy näistä harjoituksista millään tavalla. En voi hyväksyä tätä käsittelyssä olevaa Pohjois-Pohjanmaan asukkaiden turvallisuuden vaarantavaa lakiesitystä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta on tässä muodossaan vastuun siirtämistä kabinetteihin ja julkisen vastuun pakoilemista päätöksestään. Kuulkaahan: ympäristöministeriön arvion mukaan ennallistamisasetuksen toimeenpanon kokonaiskustannukset Suomelle voivat nousta tuhansiin miljooniin euroihin tällaisena taloudellisena aikana. Laskun kirjoittamisen metsäteollisuudelle, metsänomistajille ja suomalaisille veronmaksajille tämä hallitus on viemässä päätöksenteon suljettuihin kabinetteihin julkisuuden valosta näin suuressa kysymyksessä. Tässä esityksessä ennallistamissuunnitelman laatiminen tapahtuisi ympäristöministeriön johdolla — ympäristöministeriön johdolla — yhteistyössä keskeisten ministeriöiden ja muiden toimijoiden kanssa ja päätöksen tekisi valtioneuvosto ilman eduskunnan käsittelyä. Miksi ilman eduskunnan käsittelyä? Onko tässä jotain sellaista, miksi sitä ei voisi tänne tuoda? Myös siitä olen huolissani, että tällä luonnonsuojelulailla voi olla tosiasiallisesti se vaikutus, että niin metsäteollisuus kuin maatalouskin vähenevät Suomessa. Elämän mahdollisuudet maaseudulla voivat entisestäänkin kaventua. Ja vaikka metsistä ja pelloista omistaja saisikin jotain korvausta suojellessaan, niin koko arvoketju metsästä sahoille ja maailmalle vienniksi heikentyy. Onko meillä sellaiseen varaa? Onko meillä sellaiseen varaa? Lisäksi huolenani on, että suomalaisen ruuantuotannon arvoketjut ja omavaraisuus kärsivät. Ja mistä korvaavat työpaikat? Mistä korvaavat työpaikat maaseudulle? Mistä puuttuvat miljardit Suomen valtion kassaan? Nämä ovat sen kokoisia asioita Suomelle, että mielestäni näistä tulisi keskustella ja päättää eduskunnassa myös ennallistamissuunnitelman osalta, kun sen aika on.

Arvoisa rouva puhemies! Kyse on kansalaisuuslain muutoksen kolmannen vaiheen ykköskäsittelystä. Keskusta on yhtynyt mietintöön. Nyt puheena olevan kolmannen vaiheen päätavoitteena on tiukentaa kansalaistamisen edellytyksiä ja korostaa, että Suomen kansalaisuus seuraa onnistuneesta kotoutumisesta, eikä se ole automaatio. Nyt ollaan luomassa yhtenäinen, ennakoitava ja oikeusturvan huomioiva kansalaisuuskoejärjestelmä, jossa hakijan tulee osoittaa riittävät perustiedot suomalaisesta yhteiskunnasta. Kansalaisuuslakiin lisättäisiin yhteiskuntatietoedellytys, joka on erillinen kielitaitovaatimuksesta. Hakijan on osoitettava riittävät tiedot suomen ja ruotsin kielellä. Sen mittaamiseksi otetaan käyttöön uusi kansalaisuuskoe, joka on sähköinen, tietopohjainen ja pääosin monivalintakoe. Koe perustuu julkiseen ja ennalta määritettyyn oppimateriaaliin, joka mittaa perustietoja muun muassa perus- ja ihmisoikeuksista, suomalaisesta oikeus- ja hallintojärjestelmästä sekä yhteiskunnan toiminnasta, arjesta ja historiasta — kuulostaa hyvältä. Kansalaisuuskoetta ei vaadita, jos hakija on suorittanut suomen- tai ruotsinkielisen ylioppilastutkinnon tai suomen- tai ruotsinkielisen korkeakoulututkinnon. Hakijoilta perittäisiin kansalaisuuskokeen osallistumismaksu, mahdollisia uusintakoemaksuja. Tutkintorinnastuksella pyritään vähentämään hakijakustannuksia niillä, joilla osaaminen on jo osoitettavissa. Alkuvaiheen investoinnit kansalaisuusjärjestelmään maksavat noin 4,2 miljoonaa, ja toki tässä byrokratia lisääntyy. Itse näen, että tämä voidaan ajatella investointina välttää tulevaisuudessa kasvavia kustannuksia, joista meillä on Suomessa jo valitettavasti kokemuksia. Maahanmuuttovirastolle tulisi kansalaisuuskoejärjestelmän kokonaisvastuu. Tämä tarkoittaisi kokeen hallinnointia, valvontaa ja kehittämistä, sopimusten tekemistä kokeen laatijoiden ja järjestäjien kanssa. Maahanmuuttovirastoon kohdistuu selkeä lisäresurssitarve ja valmisteluvaiheessa useita henkilötyövuosia sekä pysyvästi noin kolmen henkilötyövuoden lisätyöpanos. Minä vähän hämmästelen sitä, että esimerkiksi synnyinkunnassani Kuhmossa Migriä ajetaan alas, ja siellä on alan ammattilaisia, ja nyt sitten tätä pumppausliikettä tehdään. Ehkä tämä rytmitys voisi olla vähän sujuvampi. Näitä työpaikkoja, mitä tuolta lakkautetaan, olisi voitu tämän lain myötä myöskin säilyttää siellä. En tiedä, minne nämä työpaikat nyt sitten seuraavaksi syntyvät, mutta voisin kuvitella, että nekin keskitetään suuriin kaupunkeihin. Se on hyvä, että Suomen kansalaisuus pitää ansaita, eikä se ole automaatio. Sen ei tarvitse olla automaatio. Keskusta kritisoi ensimmäisen vaiheen muutosesityksen vastalauseessaan sitä, että hallitus on ottanut tavakseen tehdä isoja uudistuksia tuomalla eduskunnalle lakiesityksiä tipoittain. Valiokunnissa on silloin ollut mahdotonta muodostaa uudistuksista ja sen vaikutuksista kokonaiskäsitystä. Hallituksen toinen helmasynti on ollut nojautua hallitusohjelmaan asiantuntija-arvioista ja vaikutuksista piittaamatta. Samaan aikaan, kun hallitus lisää Maahanmuuttoviraston, tuomioistuinten ja poliisien työmäärää ulkomaalaislakien muutoksilla, leikkaa se niiden rahoitusta tuottavuusohjelmallaan. Voimavarojen niukkuus on kuitattu hallituksen esityksissä ja ministeriöiden vastineissa sillä, että tehtävä toteutetaan budjettimäärärahojen puitteissa. Kuitenkin hyvätkin lait ilman riittäviä voimavaroja aiheuttavat sen, että lain tavoitteet jäävät toteutumatta, ja kyllä tässä omalla kohdallani sellainen huoli on, että näitten resurssien puutteen takia tämä hyvä laki voi hidastua ja sen toimeenpanossa olla haasteellisuuksia. Siksi näistä resursseista täytyy todella kantaa huolta ja myös pitää sellaista järjestystä, että ne jatkossa sitten kuitenkin riittävät.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Kilven nostot kirvoittivat vielä puheenvuoroon. Olen todellakin samaa mieltä, että kilpailu on hyvästä, kilpailua täytyy olla. Mutta entä jos sitä ei olekaan? Entä jos palveluntarjoajaa ei löydy kuin oligopolisoituneesta markkinasta, monopolisoituneesta markkinasta, joka repii siltä pieneltä kunnalta erityishinnat? Antavatko ne sinne hyvää, osaavaa palvelua verrattuna suurempiin kuntiin? Kuinka tämä kilpailu lopulta toteuttaa sitä tarkoitusta, mitä varten kilpailu onkaan? Kilpailussahan on tarkoitus, että verorahoille tulee paremmin vastinetta ja korruptiota kitketään ja markkinoiden elinvoimaisuudesta huolehditaan. Parasta markkinoiden elinvoimaisuudesta huolehtimista esimerkiksi väljään asutuilla kunnilla olisi pitää niitä kuntia elinvoimaisina, että olisi mahdollisuus hankkia kilpailullisesti näitä palveluja. Eiväthän nämä in-house-yhtiöt ole syntyneet sen takia, että niillä vältettäisiin kilpailua, vaan sen takia, että olisi sellaista tarjontaa, mikä vastaa siihen palvelun kysyntään joko hinnallisesti tai sitten myöskin laadullisesti. Mutta edustaja Kilvellä oli muutamia muitakin hyviä pointteja, muun muassa se, että hankintaosaamista kunnat eivät ole hankkineet aikanaan tarpeeksi. Kunnat eivät ole huomanneet sitä, mitä yrityksissä aikanaan, että lopulta puolet varoista menee hankintojen ja ostojen kautta, ja sillä toiminnalla olisi voitu Suomessa paremmin kehittää kuntien yhteistyökumppaneitten osaamista ja luoda jopa sellaista yritystoimintaa, mitä oltaisiin voitu tehdä vientiinkin saakka. Tässä asiassa olen samaa mieltä, että hankintaosaaminen on laahannut. Nyt pienempien kuntien tietenkin on varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa haasteellisempaa ruveta hankkimaan niitä hankintaosaajia, joista on Suomessa kuitenkin pula siellä ja täällä. Sekin, että tässä lakiesityksessä pyritään läpinäkyvyyteen, on hyvä asia. Täällä kuntien hankintapuolella on ollut paljon sitä puhetta, että piiri pieni saattaa vähän siinä pyöriä ja hankintojen osalta toimijat eivät koe, että olisi tasapuolisuutta ja reiluutta, vaikka se oikeasti olisikin niin. Sitä ei olla kuitenkaan velvoitettu osoittamaan, joten siinä mielessä tämä läpinäkyvyyden elementin tuominen on sinänsä tervetullutta. Tuli vielä mieleen sanoa kuitenkin se, että jos jossain muussa maassa, vaikka Pohjoismaissa, olisi tällainen lakiesitys, mitä näin paljon vastustetaan ministeriöitten osalta ja lausujien osalta ja täällä eduskunnassakin, niin jos heidän parlamentissaan olisi sama tilanne, toisiko ministeri lopulta tämmöistä lakiesitystä edes päätettäväksi? Miten vastustettuja lakeja lopulta näihin parlamentteihin tuodaan, se minua jopa tässä kiinnostaa. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Tämä hankintalakiuudistus on sanalla sanoen katastrofaalinen. Ennustetaanpa vähän tulostaulua ja katsotaan, mitä on tullut jo tehtyä: Tästä lakiesityksestä on lausunut 700 eri tahoa, ja lähes kaikki ovat tyrmänneet tämän esityksen. Useat ministeriöt tyrmäävät tämän esityksen. Julkisten hankintojen 38 miljardin potista tämän lain vaikutus on arviolta noin 50—150 miljoonaa euroa — pari promillea. Laki on kuitenkin näillä parilla promillella maksimaalinen vahingoittamaan maaseudun pienempien kuntien ja kaupunkien taloutta. Tämä on maksimaalisen keskittävä laki. Tämä on vastoin kaikkea talousjärkeä. Olen itse toiminut hankintatoimessa muutaman vuoden, ja hankintatoiminnassa on myös yksi tärkeä osuus, ja se on vuorovaikutus, yhteinen kehittäminen alueen toiminnassa. Siinä tehdään työtä yhdessä sitoutuneesti pitemmäksi aikaa ja saadaan lisäarvoa alueelle. Asiakas saa enemmän, toimittaja kehittyy. Tällekin hallitus on laittamassa pisteen i:n päälle. Vaikka lakiuudistuksen alkuperäinen tarkoitus lienee ollut edistää kilpailua ja elinvoimaa samalla palvelutuotantoa tehostaen, on nyt käsillä oleva lopputulos karmea pienemmille kaupungeille ja kunnille sekä hyvinvointialueille. Näiden toimivat yhteistyörakenteet hajotetaan atomeiksi ja pakotetaan kalliilla rakentamaan uudelleen. Lukuisat kunnat ovat huutavassa pulassa tämän lakimuutoksen myötä. Esityksen keskeisin ongelma on tämä kymmenen prosentin jo mainittu omistusrajavaatimus. Omistusraja on suora uhka pienten ja syrjäisten kuntien taloudelle ja palvelutuotannolle. Lain esityksen katsotaan myös puuttuvan voimakkaasti perustuslailla turvattuun kunnalliseen itsehallintoon — haiskahtaa siis vahvasti tämän hallituksen ideologisen keskittämispolitiikan huipennukselta. Tämän lakiuudistuksen myötä saadaan varmasti tapettua pienemmät maaseutukunnat ja kaupungit, hiljennettyä maaseutu keinotekoisesti aiheutettujen lisäkulujen kautta. Tästäkö te hallituksessa haaveilitte? Tätäkö te, hallituspuolueiden kansanedustajat, kannatatte? Napilla tavataan. Tässä salissa on vuosikausia puhuttu säästöistä ja talouden tasapainottamisesta, ja on esitetty keinoja, joilla tilannetta yritetään korjata. Kuitenkin investointiympäristöä horjutetaan jatkuvasti ja näin vaarannetaan toistuvasti suurien investointien toteutuminen maakunnissa. Kunnat pyrkivät löytämään säästöjä hiki hatussa, ja sitten hallitus esittää vielä tällaista hankintalakiuudistusta, joka aiheuttaa arviolta 450—600 miljoonan euron muutoskustannukset. Tämä on käsittämätöntä. Mihinkään jatkuvuuteen ei voi luottaa, ei mihinkään. Esityksen mukaisen lain vaikutus kilpailuun on vähäinen, ja kuten mainitsin, sillä arvioidaan siirtyvän markkinoille vain noin 50—150 miljoonaa euroa, mikä on häviävän pieni osa julkisten hankintojen 38 miljardin jo mainitun euron kokonaisuudesta. Mittakaavahyödyt hukkuvat tähän kohinaan. Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on kaikkien aikojen keskittämishallituksen päättötyö Kehä kolmosen ulkopuolisten seutujen alasajopyrkimykselle, ja kuten meillä päin sanotaan, Molokin kitaan joutaa tämä esitys.

Arvoisa puhemies! Tämä taksilain uudistus on tärkeä. Näin ensimmäisen kauden edustajana huomaa, että aika pitkään menee, kun lakeja päästään korjaamaan, mutta tämäkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mietintöön vastalauseen jättivät vihreät, jotka esittivät tulossa olevista pakollisista taksamittareista ja taksikilvistä luopumista. Itsellä kävi tuossa vahinko silloin ihan alkuaikoina, kun menin Helsingissä taksiin. Se taisi olla taksitolpalla vähän pimeämpi taksi, kun kuski ei osannut suomea ja kirjoitteli siihen navigaattoriinsa joitakin sellaisia kirjaimia, mitkä itsellekään eivät ole kovin totta, ja siinä sitten yhdessä matkusteltiin, ja koetin neuvoa, mistä voitaisiin mennä, ja rahastuksenkin kanssa oli omia haasteita, ja kuitin saaminen se vasta vaikeata olikin. Jos taksissa olisi ollut värilliset kilvet, joilla tunnistetaan, että se on laillinen taksi, niin näin ei olisi käynyt. Ja toinen asia on, että näitten kilpien väärentämisestä kyllä äkkiä nykyisillä automaattisilla kilventunnistusjärjestelmillä kiinni jää. Siksi kannatan tätä uudistusta myöskin näitten taksikilpien osalta, jolloin kuluttaja tietää, minkälaiseen taksiin hyppää. Taksiliikennöijät ovat myöskin maininneet siitä, että tuolla taksissa istuessa myöskin taksamittarit ovat hyvät, ja varsinkin nämä tolpilla tapahtuneet lähes mellakoiksikin yltyneet tapaukset, joista on lehdissä luettu, ovat johtuneet paljonkin siitä, että siellä ei ole kaikilla taksamittareita ja tämä pimeä talous on siellä rehottanut. — Kyllä tässä paljon hyviä uudistuksia on meille tarjolla. Edelleen liian moni asiakkaista joutuu tilanteeseen, jossa hinnasto ei ole näkyvissä ollut tai hinta muuttuu matkan aikana ilman perustetta. Vastuu hintojen ilmoittamisesta ulotetaan nyt siis myös kuljettajalle, ja laiminlyönneistä voidaan määrätä liikennevirhemaksu. Kielletty hinnoittelu ilman taksamittaria johtaa jopa 3 000 euron seuraamukseen. Taksamittaripakko varmistaa, että kaikki muuttuvahintaiset matkat perustuvat luotettavaan mittaustietoon. Tämän katsotaan suojaavan kuluttajaa ja tukevan valvontaa. Tämä on varmasti ihan totta. Tässähän olisi voinut olla mahdollisuutena se, että näihin sovelluksiin oltaisiin luotettu enemmän, mutta se ei vielä ole aivan tätä päivää, koska kaikilla näitä sovelluksia ei ole. Voi olla, että juuri he, joilla näitä sovelluksia ei ole, voivat olla kaikista alttiimpia myöskin taksihuijauksille, joten siinä mielessä tämä taksamittarin laittaminen taksiin lopulta on hyvä asia. Tämä harmaan talouden torjunta on yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista. Verohallinnon tehovalvonnassa on toistuvasti paljastunut merkittäviä määriä kirjaamattomia tuloja ja pimeitä ajoja, joihin nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävästi pystynyt puuttumaan. Kun taksimatkojen tiedot jatkossa kerätään yhdenmukaisesti ja automaattisesti, valvonta tehostuu ja rehelliset toimijat pääsevät ansaittuun asemaansa. Esityksen tavoitteena valitettavasti ei ole edes palauttaa taksipalveluja maaseudulle. Tässä tulemme jälleen kysymykseen, miksi kukaan ei pidä maaseudun puolta, kun lakiuudistuksia ja näitä valmisteluja tehdään. Kuinka tässä näin kävi? Hallitusohjelmaan on kirjattuna, että toteutetaan lainsäädäntöhanke, jolla edistetään taksien saatavuutta, huomioidaan eri asiakasryhmät koko maassa, tehostetaan taksiliikenteen valvontaa ja kitketään harmaata taloutta. Mutta ei tässä lakiuudistuksessa maaseutua ole huomioitu, joten tätä lainsäädäntötyötä vielä riittää tulevaisuudessakin. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! En moiti tämän hallituksen päätöksiä hallitusohjelmassa ja niitä kirjauksia, mitä polttoaineen kohdalta siellä on päätetty. Ainoa haasteellinen asia tässä on työmatkavähennyksen pienentäminen, joka tuolla väljään asutun maaseudun ihmisiä rasittaa, mistä edustaja Lyly tuossa mainitsi, mikä olisi nyt tärkeä elvytyskeino. Haluan kuitenkin sanoa siitä, kun tämä Hormuzinsalmen tilanne on tämä ja nyt perussuomalaisten puolelta syytettiin huonompaa hiihtokenkää, sitä, että kun nyt sattuu tämmöinen tilanne tulemaan, niin ikään kuin se hinta voisi nousta, ja kysyttiin, mitä edellinen hallitus on tehnyt tällaisessa tilanteessa, kun ei niitä verotuksia olla vähennetty. Muistutan Ylen uutisista, kun 18. päivä helmikuuta 2022 tilanne oli vähän vastaavanlainen: ”Työmatkavähennys nousee 30 senttiin kilometriltä alemmasta 25 sentistä.” ”Ammattiliikenteelle valmistellaan kevyemmin verotettua ammattidieseliä.” Tätä on myös nykyinen hallitus lupaillut — ei ole vielä tullut eikä tullut silloinkaan, saisi tulla jo. ”Asunnon ja työpaikan välisen matkakuluvähennyksen enimmäismäärää korotetaan määräaikaisesti 7 000 eurosta 8 400 euroon.” Nosto tuli jo silloisen kuluvan vuoden aikana. Haluan vain sen sanoa, että nämä muutokset vaikuttivat 570 000 verovelvolliseen, eli silloin tällä päätöksellä on ollut vaikuttavuutta. Eli nyt on kyse siitä, kuinka tähän tilanteeseen, mikä on päällä, reagoidaan, ei siitä, mitä hallituskauden alussa päätettiin. Ne päätökset olivat mielestäni hyviä, mutta nyt on kyse siitä, kuinka tähän tilanteeseen reagoidaan. Silloin reagoitiin. Kiitos, edustaja Lehtinen, tästä kysymyksestä. Tässä on vastaus. Sen, miten tämä hallitus reagoi, me tulemme näkemään nyt kehysriihipäätöksissä. Katsotaan, kuinka perussuomalaiset sitä päätöstä tulevat puolustamaan.

Arvoisa rouva puhemies! 27.4.2025, Helsingin Sanomat: ”Nälkämaan talousihme: Kainuun talouden kasvuvauhti nopeinta vuodesta 2015.” Näin väistyvänä maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja alueen kansanedustajana olen pohtinut usein, miten tämä on ollut mahdollista, ja voisi sanoa, että edelliset hallitukset aikanaan ratkaisivat tätä asiaa niin, että Kainuussa on oma lentoasema, ammattikorkeakoulu, maakunta, elinvoimakeskuksen sivutoimipiste, Rajavartiolaitos, työllisyysalue, hyvinvointialue. Alueen synergioilla olemme saavuttaneet todella paljon, enkä moiti ministeri Puistoa siitä, että alueelle on tulossa myös uusi supertietokone. Kiitoksia siitä yhteistyöstä, mitä on tehty Kainuun kehittämiseksi. Mutta samaan aikaan minä moitin sitä, että nyt säästöjen kautta meiltä ovat vaarassa lähteä rintasyöpäleikkaukset ja junaliikenne pysähtyy Kuopiossa, ei päästä enää Helsingistä yhdellä vaihdolla — meidän matkailu kärsii tästä huomattavasti. Eli antakaa Kainuun nyt olla rauhassa, älkää korjatko ehjää. Keskittykää [Puhemies koputtaa] ongelma-alueisiin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tosiaan täällä aikaisempien puheenvuorojen aikana kiinnitin huomiota välihuutoihin oikealta, joissa heiteltiin, että mistä rahaa, ja oli hyvinkin vähätteleviä huutoja siihen, miten köyhien asiasta keskustellaan. Minä toivoisin, että ihmiset katsoisivat köyhyyttä ja köyhiä kunnioittavasti ja olisivat nöyriä sen köyhyyden edessä, koska se ei ole aina oma valinta. Minä uskon, että monen köyhän perheessä ovi on auki meille kansanedustajille ja voimme mennä käymään heidän luonaan keskustelemassa siitä arjesta ja niistä haasteista, mitä köyhillä on. Se vetää nöyräksi. Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi rakentaa vahvan ja välittävän Suomen, luoda satatuhatta uutta työpaikkaa ja katkaista velkaantumiskierteen. Maastamme ja kansalaisistamme luvattiin pitää huolta. Nyt tilanne on kuitenkin se, että Suomessa on jo lähes miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä — miljoona ihmistä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Ulosotossa on reilusti yli puoli miljoonaa henkilöä. Jo pelkästään tästä ulosoton uhasta ja ulosotossa olemisesta päättäjien olisi tärkeää puhua niiden henkilöiden kanssa, joita on tällä hetkellä yli puoli miljoonaa, siitä, millaista se arki on, ja ymmärtää, miten paljon se henkisesti rasittaa, kuinka paljon se vaikuttaa perheissä, joissa on ulosottoa, myös lapsiin. Syvenevä lapsiperheköyhyys heikentää tulevaisuudenuskoa ja maamme lasten tilannetta pahiten sitten sotiemme. Tämän luulisi kiinnostavan. Liian monen lapsiperheen arki on muuttunut selviytymistaisteluksi. Arvoisa puhemies! Millaista vastuunkantoa ja huolenpitoa tämä on? Työttömyys on ennätyslukemissa, ja etenkin nuorten työllistyminen on mennyt hälyttävän vaikeaksi. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin myös niitä työssäkäyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen. Tapasimme eilen sotkamolaisia nuorisotyöntekijöitä täällä eduskunnassa. He toivat viestiä kainuulaisten nuorten tilanteesta. Kuulimme, että pääosin nuorilla menee Kainuussa vielä hyvin, mutta väliinputoamisen uhka on koko ajan kasvussa. Yksi iso syy tähän on köyhyys, perheiden köyhyys. Osassa perheitä ylisukupolvinen syrjäytyminen kiihtyy eikä tulevaisuudennäköaloja ole. Vanhemmat voivat huonosti hankalan taloudellisen tilanteen takia, ja jaksaminen lapsiperhearjessa heikkenee. Positiivinen kanssakäyminen lasten kanssa jää arjen paineessa liian vähälle. Rahaa ei ole aina edes ruokaan saatikka harrastevälineisiin tai muuhunkaan virkistäytymiseen. Lapsi voi kasvaa apatian, toivottomuuden ilmapiirissä. Köyhyys voi tuoda vanhemmille päihdeongelmia, ja lapset oppivat päihteidenkäytön esimerkin kautta. Koulunkäynti ei välttämättä enää kiinnosta, ja töihinpääsy on entistä vaikeampaa vanhemmille. Sosiaaliset haasteet kasautuvat päällekkäin, ja elämä voi mennä solmuun. Arvoisat kollegat, meidän on pystyttävä katkaisemaan tämä kierre. Meidän pitää pystyä parempaan. Köyhän asiaa ei saa unohtaa. Hallituksen on päättävinä aikuisina otettava vastuu, tehtävä arvovalintoja, jotta näitä umpisolmuja ei pääse syntymään. Jokainen tietää, miten hankala niitä sitten on aukoa. On huomattava, että elinkustannusten nousu ei kohtele suomalaisia tasapuolisesti myöskään alueellisesti ja köyhyys kiihtyy eri alueilla epätasa-arvoisesti. Alueiden köyhyyden epätasa-arvo on totta. Hallitus on toimillaan keskittänyt niin valtion kuin sosiaali- ja terveydenhuollonkin palveluja oikein urakalla, ja esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien maakunnissa liikkuminen vaatii suuremman osuuden kotitalouksien tuloista kuin lyhyiden etäisyyksien kasvukeskuksissa. Vaihtoehtoja on vähemmän, ja omat vaikutusmahdollisuudet kustannusten kasvuun voivat olla myös rajallisemmat. Kahden euron bensalla on kallista käydä apteekissa kaukana. Mielestäni on perusteltua kysyä, onko hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikassa riittävästi tunnistettu alueelliset erot ja pyritty vaikuttamaan niihin. Arvoisa puhemies! Tarvitsemme todellakin tässä ajassa rohkeita arvovalintoja lastemme ja nuortemme parhaaksi. Meidän täytyy valita valoisan tulevaisuuden linja.