Satonen Arto

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että voin kyllä tällä kertaa yhtyä edustaja Lauri Lylyn puheenvuoroon ihan kaikilta osin. Varsinkin tämän eläkekattoasian osalta ajattelen kyllä aivan samalla tavalla, että se ei meidän järjestelmään sovi ja johtaisi juuri siihen, että sitten tulisi tämän yhteisen järjestelmän ulkopuolisia ratkaisuja, ja se ei olisi kenenkään etu. Ylipäätään tämä meidän työeläkejärjestelmä on paljon mainettaan parempi. Se on varsin hyvässä kunnossa, ja sen haasteet eivät tule tällä hetkellä ollenkaan sen järjestelmän sisältä, ehkä pikemminkin sen ulkopuolelta — että miten tämä julkinen talous tässä sitten muuten kestää. Mitä sitten tulee tähän käsittelyyn, että missä valiokunnassa näitä asioita käsitellään, niin se on tietysti totta, että nykyisen voimassa olevan valiokuntaoppaan mukaan nämä kuuluvat sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ja sen takia sitä virkamiehet alun perin myöskin esittivät. Olen pitkään ollut jo sitä mieltä, että oikeampi paikka ylipäätään näille kaikille työeläkeasioiden käsittelyille olisi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, jolle se luontevasti kuuluisi, koska niin kiinteä osa myöskin työelämän kysymyksiä on, miten tämä eläkejärjestelmä siihen nivoutuu. Mutta se on toki mahdollista. Kun kuulin tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuoron, niin ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos tämä lähetetään lausunnolle myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Itse asiassa jos tämä päätös nyt täällä äänestyksen jälkeen pitää voimansa ja jos ei sitä puhemiesneuvostossa esimerkiksi huomenna muuteta, niin voin aivan hyvin kyllä esittää sitten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle, että pyydämme lausunnon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, ja nimenomaan silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta voi luontevasti keskittyä siihen lausunnossaan. Lausuu tietysti, mitä haluaa, mutta voi keskittyä esimerkiksi juuri siihen osaan, jota edustaja Krista Kiuru tässä erityisen tärkeänä heidän valiokuntansa näkökulmalta katsottuna piti. Siitä ei kannata nyt tehdä mielestäni mitään isoa numeroa, missä tämä käsitellään, mutta se on olennaista ja hyvä asia, että en ole kuullut tässä salissa vielä yhtään puheenvuoroa, jossa tätä esitystä ei olisi pidetty hyvänä. Eli tämä on todellakin menossa laajalla enemmistöllä eteenpäin, ja hyvä niin. Toivottavasti myös mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän myös hyvin, että nyt olisi jo aika päästä kohta äänestämään, mutta haluan myöskin puuttua samaan asiaan kuin edustaja Zyskowicz viimeksi, koska tässä edustaja Koskelan puheenvuorossa jäi minuakin niin paljon mietityttämään tämä asia, onko tosiaan näin, että tätä asiaa ei voida ihmisille avata. Nyt kun edustaja Lyly on pyytänyt puheenvuoron, niin minä pyydän, että vastaatte, kun tiedän, että te olitte yhdessä ministeri Ikosen kanssa keskeisiä henkilöitä tässä Tampereen Nokia-areenan päätöksessä. Oliko niin, että kun siihen Tampereen Nokia-areenaan Tampere pisti — oliko se peräti 60 miljoonaa? — kovan panoksen omilla rahoillaan, niin ihmiset, päätöksentekijät... Minä luulen, että kukaan niistä päätöksentekijöistä, jotka siellä olivat, mistään puolueesta ei ollut sitä mieltä, että se areenan rakentaminen on tärkeämpää kuin huolehtia terveydenhoidosta tai koulutuksesta, vaan se raha annettiin siihen areenaan sen takia, että se areena tuo työpaikkoja. Kun niitä turisteja käy, se tuo hotelleille, ravintoloille, kaupoille työpaikkoja. Sitä kautta se tuo verotuloja myös Tampereen kaupungille ja Suomen valtiolle, ja näin on Tampereella käynyt. Nyt on enemmän rahaa laittaa terveydenhoitoon ja koulutukseen. Tästä siinä oli kyse. Tämä on se investoinnin ja käyttömenon välinen ero, ja minä nyt toivoisin, että sen jokainen täällä jo vähitellen ymmärtäisi. [Minja Koskela pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Se on tietysti selvää, että julkisia varoja pitää vastuullisesti ja läpinäkyvästi hoitaa, ja tämä keskustelu on sikäli ihan tarpeellinen. Minä toivon kyllä samalla tavalla kuin Lintilä, että tästä jäisi jotain rakentavaa. Mutta haluan kyllä palata myöskin tähän edustaja Koskisen puheenvuoroon: Kyllä pitäisi elää itse niin kuin opettaa. 2019, kun te olitte viimeksi hallitusohjelmaneuvotteluissa, [Välihuutoja — Puhemies koputtaa] niin teidän päärahoittajanne SAK:n edustajia oli teidän neuvottelijoina siellä SDP:n mandaatilla hallitusohjelmaneuvotteluissa. Kuulostaako se siltä, että teidän vaalirahoittajienne intressejä on hoidettu virkamiesten kautta? Ja tämä toinen asia, johon täällä myös edustaja Kauma viittasi: kun teidän ainoa keskeinen vaalilupauksenne on se, että ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus palautetaan, joka on teidän päärahoittajanne keskeisin intressi ja vaatimus, [Välihuutoja vasemmalta] niin miltä tämä ihan oikeasti kuulostaa? Minä toivon, että kaikki ottaisivat opikseen ja eläisivät niin kuin opettaa.

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, mihin edustaja Lohi päätti puheenvuoronsa. Kyllä nämä työllisyystoimet tulevat ihan varmasti vaikuttamaan, kun tämä kasvu lähtee liikkeelle. Itse asiassa ensimmäisiä merkkejä alkaa nyt olla. Juuri viimeisimmät tiedot Duunitorilta kertovat, että toukokuussa on avoimien työpaikkojen määrä kääntynyt kasvuun, mikä on varmasti kaikille iloinen uutinen. Se on tietysti aivan totta, että tämä julkisen talouden haaste on sellainen, että edes nopea — joka näyttäisi olevan tapahtumassa — talouskasvu, joka vaikuttaa myös työllisyyteen, ei yksinään tätä ratkaise. Sen takia kyllä tämä sitoutuminen velkajarruun ja se, että puolueet kertovat aidosti, mitkä ne vaihtoehdot ovat, on äärimmäisen tärkeätä. Keskustalle täytyy antaa tunnustus siitä, että te sentään kerroitte jo, että kaksi kolmasosaa tästä tasapainottamisesta tehdään säästöillä ja yksi kolmasosa veronkorotuksilla. Ainoastaan jäi kertomatta, mitkä ne säästöt ovat ja mitkä ne veronkorotukset. [Markus Lohen välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Tässä on useita tärkeitä asioita, mutta keskeisimmät asiat valtiovarainministeri jo omassa puheenvuorossaan toki totesi. Se, että verotulokertymässä on nyt tapahtunut muutos, on todella iso asia. [Timo Harakka: Onko se pysyvä muutos?] Se kuvastaa sitä, että talous on kääntynyt nousuun. Kun edustaja Heinonen täällä omassa puheenvuorossaan totesi useita näitä lukuja, niin en lähde niitä toistamaan. Tämä on merkittävä muutos, ja tämä saattaa olla signaali siitä, että tämä kehitys tulee jatkumaan, ja todennäköisesti onkin. Toinen asia on se, että työllisyystilanne paranee tietysti viiveellä, ja sen takia on tärkeätä, että toteutetaan niitä täsmätoimia juuri tähän tilanteeseen liittyen. Sen takia nämä panostukset täällä nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi tai sen tilanteen helpottamiseksi ja myös pitkäaikaistyöttömien tilanteen helpottamiseksi ovat juuri oikeita täsmätoimia, mitä tässä tilanteessa tarvitaan.

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, meidän taloudessa menee tällä hetkellä paljon paremmin kuin aikaisemmin. Vienti on vetänyt jo viime vuonna hyvin, ja nyt on myös kotimarkkinat saatu liikkeelle. Mutta siitä olen kyllä edustaja Räsäsen kanssa samaa mieltä, että tämä velkajarru on silti iso asia, että miten siihen pystytään vastaamaan. Täytyy sanoa, että minäkin olen lukenut Antti Lindtmanin puheen ja ei Suomella vielä niin hyvin mene, että nyt olisi aika ruveta jarruttamaan niistä työmarkkinauudistuksista, mitä on saatu aikaan, kun on saatu asiat kääntymään oikeaan suuntaan. Jos niin tehdään, jos tuleva hallitus rupeaa ottamaan taaksepäin siitä, mitä tähän mennessä on tehty, niin silloin kuoppa kasvaa entistä suuremmaksi ja silloin joudutaan tekemään muilla sektoreilla vielä enemmän. Mielestäni sillä valitulla tiellä, missä nyt ollaan, on äärimmäisen tärkeää jatkaa, ja toivon, että siihen löytyy laaja tahto tästä salista.

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, kuinka kauan tätä debattia kannattaa jatkaa, mutta ehkä sen haluan tässä todeta edustaja Furuholmin puheenvuoroon, niin kuin olen todennut joskus aikaisemminkin, että minä pitäisin opposition toimintaa vielä loogisena, jos te kannattaisitte niitä esityksiä, joille on laskettu huomattavat työllisyysarviot, ja vastustaisitte niitä, joille ei ole laskettu, mutta kun te vastustatte vielä voimakkaammin esityksiä, kuten esimerkiksi työttömyysturvauudistusta, jolle laskettiin 40 000:n työllisyysvaikutus, kuin mitä te vastustatte tätä. Eli tehän lähdette siitä, että te vastustatte näitä kaikkia, ja te ette halua sitä rekrytointikynnystä alentaa, vaan päinvastoin te teette esityksiä Ruotsin mallin myötämääräämisoikeuksista ja muista, joilla rekrytointikynnystä korotettaisiin. [Antti Lindtman: Mites se Ruotsin työllisyys?] Eikö tässä tilanteessa, jossa Suomen talous ja työllisyys ovat vaikeuksissa, rekrytointikynnystä pidä alentaa eikä korottaa? [Antti Lindtman: Paljos se Ruotsin työllisyysaste on sen myötämääräämisoikeuden myötä?]

Arvoisa rouva puhemies! Palaan tähän: vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä, mikä ymmärtääkseni on Outi Ojalan aikoinaan sanoma. Se on täysin ymmärrettävää, koska totta kai niiden ihmisten toimeentulo on eniten uhattuna, jos valtio ei pärjää, jotka saavat toimeentulonsa joko kokonaan tai pääosin valtiolta. Mutta sitten minä ihmettelen sitä, kun samaan aikaan me katsotaan näitä opposition vaihtoehtoja: vasemmistoliiton vaihtoehto, miinus 65 000 työtöntä, vihreiden vaihtoehto, miinus 15 000 työtöntä, ja demarien vaihtoehdon työllisyysvaikutuksia ei edes julkistettu. [Välihuutoja vasemmalta] Tämä tarkoittaa sitä, että jos me olisi toimittu teidän vaihtoehtonne mukaan, meillä olisi vielä enemmän ihmisiä, jotka olisivat tällä hetkellä työttömiä. Nyt kun vasemmistoliitto on vielä lähtenyt mukaan tähän kahdeksan miljardin veropommiin, niin te olette ajamassa Suomea Kreikan tielle, ja se ei ole kyllä suomalaisen köyhän etu.

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut hyvää keskustelua. Muutama ajatus vielä tähän loppuun. Ensinnäkin siitä, mikä ylipäätään on oikein ja mikä on väärin työmarkkinoilla: Lähtökohta tietysti on se, että Suomessa tehdään töitä suomalaisin työehdoin ja suomalaisin pelisäännöin, [Timo Suhonen: Oikein!] ja se on sekä työntekijän että työnantajan etu. On tietysti tässä suhteessa tärkeätä myös se, että tämä valvonta toimii. Ja täällä jo aiemminkin oli puhetta esimerkiksi siitä, että kun tiedonsaanti viranomaisten kesken on riittävää, niin näihin ongelmiin voidaan myös puuttua. Täällä on keskustelun kuluessa jo aika paljon käyty läpi näitä yksittäistapauksia, minkälaisia näitä on ollut, mutta otan muutaman esimerkin, jotka ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Yksi on se, että tämä lainsäädäntö eri maissa on erilainen ja myös kulttuuri on erilainen. Esimerkiksi tämä kynnysraha, josta täällä on puhuttu, on Suomessa laiton, ja meidän pitää pystyä valvomaan, että sitä ei myöskään oteta. Mutta monissa muissa maissa se on täysin laillinen, ja siitä seuraa ikään kuin se, että ne ihmiset, jotka tulevat näistä köyhemmistä maista, ovat saattaneet omassa maassaan tottua tällaiseen käytäntöön. Se vaikeuttaa sen asian ratkaisemista Suomessa. Eli ainakin niihin meidän työperäisen maahanmuuton kohdemaihin meidän pitää pystyä välittämään semmoista tietoa, että Suomessa tällaista kynnysrahaa ei hyväksytä. Se on ensimmäinen näkökohta. Ja ylipäätäänhän, kuten täällä on käynyt ilmi, nämä ongelmat — eivät pelkästään, mutta suurelta osin — liittyvät nimenomaan näihin maahanmuuttajien keskinäisiin suhteisiin. Eli usein kyllä hyväksikäytetty on maahanmuuttaja, mutta usein myös hyväksikäyttäjä on maahanmuuttaja. Tämä on se haaste, joka tähän liittyy, ja siellä saattaa olla epäluottamusta viranomaisia kohtaan, mikä myös tarkoittaa sitä, ettei niin helposti näistä asioista uskalleta puhua eteenpäin. Arvoisa puhemies! Sitten toinen tilanne on sellainen, johon on vaikea päästä kiinni, ja se on se, että molemmilla on ikään kuin intressi tässä asiassa. Eli työnantajan intressi on se, että ei tarvitse maksaa suomalaisten pelisääntöjen mukaista palkkaa, mutta myös työntekijällä on intressi: jos hän tulee selvästi köyhemmästä maasta, niin vaikka hän ei saisikaan kuin vaikka 80 prosenttia siitä palkasta, niin se on hänelle ikään kuin suuri palkka. Tämä oli ongelma erityisesti silloin, kun Suomen ja Viron välinen palkkaero oli merkittävä. Silloinhan meillä oli tämäntyyppisiä tapauksia, että maksettiin palkat ihan normaalisti, kyllä, mutta sitten Tallinnassa otettiin pankkiautomaatista osa rahoista poies ja niin poispäin. Tämäntyyppiset asiat ovat myös sellaisia, joihin on vaikea päästä kiinni. Sitten meillä oli tämä marja-ala, jossa oli erittäin suuria väärinkäytöksiä sekä Suomessa — ei kaikissa yrityksissä, mutta laajalti — että myöskin Thaimaan päässä. Siinä oli paljon sellaista, joka ei kestänyt päivänvaloa. Onneksi jo tämän hallituksen aikana se systeemi muokattiin aivan uudeksi. Se toki vaikuttaa siihen, miten koko toimiala voi toimia, mutta ei liiketoiminta voi perustua siihen, että jatkuvasti työehtoja poljetaan. Eli se oli erittäin tärkeää, ja jos tämäntyyppisiä esiintyy muillakin aloilla, niin niihin on ilman muuta puututtava. No, sitten lisään tähän vielä myöskin kuluttajavastuun. Eli kyllä meistä jokaisen pitää se ymmärtää, että jos meillä on lähipitseria, joka jatkuvasti myy kuuden euron pitsaa, niin siellä eivät varmasti ole työntekijöiden oikeudet kunnossa eivätkä mitkään muutkaan asiat. Eli silloin kannattaa myös sitä miettiä, ostaako sen palveluita, koska jokainen meistä voi myös itse vaikuttaa. Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan nostaa sen esille, että on esimerkkejä myös sellaisesta toimialasta, jolla työnantajat ja työntekijät yhdessä ovat tehneet todella paljon harmaan talouden kitkemiseksi ja reilujen pelisääntöjen saamiseksi työmarkkinoille. Nostan tästä esimerkkinä rakennusalan, jolla sekä työnantaja- että työntekijäpuoli ovat yhdessä miettineet niitä ratkaisuita, joilla siihen päästään kiinni. Sen takia siellä on esimerkiksi tilaajavastuulaki, siellä on veronumero, siellä on sellaisia käytäntöjä, joita muilla aloilla ei ole käytössä. Juuri sen takia harmaata taloutta on saatu kitkettyä ja parannettua rehellisten työnantajien asemaa, jotta he voivat myös maksaa työntekijöilleen sellaiset palkat kuin Suomessa kuuluu maksaa.

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministerille. — Tänään kun tosiaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tätä ennakkokäsittelyssä jo käsitteli, tuli hyvin laajasti kiitoksia tälle esitykselle niin Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston kuin työsuojelun eli hyvin monen viraston näkökulmasta. Ehkä se, mitä vielä toivottiin, oli se, että tätä tiedonvaihtoa voisi olla vielä enemmän näiden elinten välillä, jotta pystyttäisiin entistä paremmin näihin paneutumaan. Tämä asiahan on sellainen, että Suomessa pitää tehdä töitä suomalaisin pelisäännöin. Se on työntekijän ja se on työnantajan, rehellisten yrittäjien, kannalta ainoa kestävä tapa, ja sen takia tähän asiaan on pitänyt puuttua. Hallitusohjelmaneuvotteluissa, kun tämä asia jo listattiin, lähtökohta nimenomaan oli, että nähtiin, että tässä oli selvä puute. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole tätä asiaa otettu riittävän vakavasti, ja nyt se toteutetaan. Ja aivan kuten tässä sanottiin, usein nämä liittyvät näihin maahanmuuttajien sisäisiin järjestelyihin.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy ensinnäkin sanoa, että voin lähes kokonaan yhtyä edustaja Lylyn puheenvuoroon. Tässä asiassa ollaan todella lähellä. Haluan myös mainita edustaja Suhosen puheenvuoron, koska nimenomaan se innosti minutkin vielä tänne tulemaan. Jottei nyt jää väärää käsitystä, niin totta kai nämä ilmastoon liittyvät asiat ja tavoitteet ovat tärkeitä, luonto- ja ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta meidän täytyy ymmärtää se, että sellainen kansakunta, joka ei kykene huolehtimaan omien kansalaistensa toimeentulosta ja työllisyydestä ja taloudesta, ei kykene huolehtimaan myöskään ympäristöstään. Semmoista esimerkkiä maailmasta ei löydy, jossa ihmiset voivat huonosti mutta ympäristöasiat ovat kunnossa. Eli kyllä tämä taloudellinen toimeliaisuus menee yhdessä sen kanssa, että voidaan olla esimerkillisiä myös näiden asioiden hoidossa. Haluan ottaa tässä esille erityisesti metsäteollisuuden näkökulman, koska kysymys näistä hakkuista on yksi relevantti asia: Jos katsotaan sitä vaikutusta, joka metsäteollisuudella on Suomeen, niin tuossa nopeasti tekoälyä hyödyntäen katsoin näitä lukuja vuodelta 2024: Metsäteollisuuden viennin arvo on 12,1 miljardia, joka on noin viidennes koko Suomen tavaraviennistä. Työllisyys suoraan 64 000, välillisesti 82 000. Verotulo yli kolme miljardia vuodessa. Nämä ovat ihan valtavia summia. Ja kun täällä on edustaja Eerola vielä paikalla, niin täytyy huomioida se, että esimerkiksi Etelä-Karjalassa me nyt puhutaan siitä, että meille tulee joku vapaakauppa-alue, mutta jos metsäteollisuuden, jonka osuus bkt:stä Etelä-Karjalassa ymmärtääkseni on suurempi kuin minkään toimialan missään muussa maakunnassa, toimintaedellytykset eivät ole kunnossa, niin ei meillä ole mitään mahdollisuutta millään muullakaan aluepolitiikalla näitä asioita ratkaista. Jos mennään sinne omaani ja edustaja Lylyn vaalipiiriin Pirkanmaalle, jossa tapahtui tämä Takon toiminnan loppuminen, niin kyllä siinäkin hyvin keskeinen syy... Se olisi varmaan loppunut pitkässä juoksussa myöhemminkin, mutta se olisi todennäköisesti jatkunut vielä, jos Venäjän puutoimitukset eivät olisi katkenneet eikä sitä kautta raaka-aineen hinta olisi noussut ja sitä kautta loppuneet toimintaedellytykset. Eli kyllä se, että metsäteollisuuden toimintaedellytykset turvataan, on parasta mahdollista aluepolitiikkaa, mitä Suomessa voidaan tehdä. [Timo Suhonen: Olipa hyvä puhe!]

Arvoisa puhemies! Edustaja Harkimo totesi täällä, että nämä työmarkkinauudistukset kantavat hedelmää vasta sitten, kun on talouskasvua. Isossa kuvassa se on tietysti näin, mutta katsokaapa, mitä meidän vientimarkkinoilla on tapahtunut: tammi—syyskuussa Suomen vienti kasvoi 3,2 prosenttia. Johtuuko tämä viennin kasvu siitä, että geopoliittinen tilanne on poikkeuksellisen hyvä, kun on Ukrainan sota käynnissä? Johtuuko se siitä, että Trumpin tullit ovat jotenkin helpottaneet toimintaympäristöä? Aivan päinvastoin. Se syy on vain ja ainoastaan siinä, että... Totta kai yritykset ovat tehneet hyvää työtä, mutta hallituksen toimenpiteet, työmarkkinauudistukset, toimenpiteet luvitukseen liittyen, t&k-panostukset, rahoitukseen liittyvät toimet ovat olleet ne keskeiset syyt — ja sitten tietenkin näiden henkilökohtaisten suhteiden hyödyntäminen jäänmurtajakaupoissa ovat olleet se syy — siihen, että Suomen viesti on lähtenyt kasvuun, eli nämä uudistukset ovat jo nyt näyttäneet voimansa.