Savola Mikko

Kunnioitettu herra puhemies! Maatalouden välikysymys on oivallinen paikka puhua suomalaisesta maatalouspolitiikasta. Miksi välikysymys päätettiin jättää, on se, että kun tähän vaalikauteen lähdettiin, oltiin aika suuressa uskossa ja lupauksissa, mitkä nykyiset hallituspuolueet olivat antaneet. Luvattiin suunnanmuutosta, totaalista suunnanmuutosta suomalaiseen maatalouspolitiikkaan, luvattiin parempaa kannattavuutta suomalaiselle maataloudelle. Kun muistelemme edelliskautta, välikysymyksiäkin jätettiin, oli Tynkkysen listoja ja haluttiin julistaa kansallinen hätätila maatalouden kriisin vuoksi ja niin edelleen. Eli paljon oli odotuksia näiden kaikkien puheiden jälkeen. Herra puhemies! Mikä on ongelma? Ongelma on korkeat tuotantokustannukset ja liian alhaiset hinnat tuottajille. Katsoin tuossa löpön hintaa eli polttoöljyn hintaa: talvilaatu 2 euroa 13 senttiä. Sitten kun katsotaan polttoainepumpulla olevaa hintaa, mennään jo kahteen ja puoleen euroon dieselin osalta. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan maatalouden kustannuksiin — lannoitekustannukset, kasvinsuojeluaineet ja niin edelleen. Kun polttoaine maksaa enemmän ja kun energia maksaa enemmän, ne tuovat välillisiä kustannuksia suoraan maatalouteen ja heikentävät kannattavuutta suomalaisella tuottajalla. Herra puhemies! Ruuan hinnasta on puhuttu tässä keskustelussa. Hyvä esimerkki on ottaa siitä, että kun ruuan hinta on noussut kaupassa nyt 20 prosenttia, niin otetaanpa kaurahiutalepaketti: kilo sitä maksaa euro 35 senttiä. Mikä on viljelijän osuus tuosta? Se on 20 senttiä. Voitteko kuvitella, 20 senttiä — aivan marginaaliosuus siitä, mitä ruoka tuolla kaupassa maksaa. Tässä on se ongelma, se suuri ongelma: että viljelijä ei saa siitä tuotteestaan riittävää hintaa ja kauppa kahmii voitot. Kaupan ylivalta on suuri. Tarvitaan kilpailulain muutos, jota tältä hallitukselta vielä odotetaan. Herra puhemies! Afrikkalainen sikarutto puhututtaa paljon. Se on tuomassa noin 40 miljoonan euron tappiot suomalaiselle sikataloudelle. Sain tänä aamuna viestin Etelä-Karjalasta, sieltä itärajalta. Siellä kävi vilinä, kun villisiat juoksivat riistakamerassa. Kysyin tuolta metsästäjältä, että milloinkas näitä aiotaan seuraavan kerran metsästää. Hän sanoi, että no, ensi viikonloppuna, kun ei ole töitä, niin viikonloppuna pääsee jälleen metsälle. Tarvitaan voimakkaammat kannusteet villisikakannan pienentämiseksi ja sikaruton estämiseksi Suomessa. Olin kyllä hyvin pettynyt siitä, että perussuomalaisten varapuheenjohtaja laski leikiksi tällä vakavalla asialla omassa debattipuheenvuorossaan. Afrikkalainen sikarutto on valtava ongelma. Se pitää saada estettyä, ettei se leviä ainakaan suomalaisiin sikaloihin. Mutta, herra puhemies, hallitukselta tarvitaan toimia siinä, että sianlihan vienti saadaan myös jatkossa käyntiin. Tarvitaan diplomaattista toimintaa, tarvitaan neuvotteluita, tarvitaan ennen kaikkea määrätietoista johtajuutta siihen, että tämä ongelma ratkaistaan. Herra puhemies! On monia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti maatalouteen. Toissa viikolla tapasin sekä lihakarjatalouden edustajia että siipikarjatalouden edustajia. Puhuimme kuiviketurpeesta. Nyt on kyllä valtava huoli päällä siinä, nimittäin uusia nevoja ei avata tällä hetkellä Suomeen. Hinnat ovat kovat, lupamaksut ovat moninkertaistuneet — voi joutua maksamaan 47 000 euroa siitä, että avaa uuden nevan, eikä ole takuuta sille, saako tuon auki. Tämä on valtava ongelma. Korvikkeita näille kuivikkeille ei ole. Ja tämä lupamaksun hinta on tänä vuonna noussut, kun hallitusohjelmassahan on määritelty — aivan oikein — strateginen huoltovarmuuspolttoaine ja ‑tuote turve mutta teot siitä puuttuvat. Tähän tarvitaan aito ja oikea muutos myöskin. Haluan vielä sanoa siitä, mikä vaikuttaa välillisesti maaseudun elinvoimaan, nimittäin se, jos valtionhallinnon palveluita keskitetään. Maanmittauslaitos, Traficom ja poliisi ovat näitä viimeisimpiä, jotka ovat tietoon tulleet, ja kun työpaikkoja sieltä maakunnan reuna-alueelta lähtee ja keskittyy maakuntakeskukseen, on sillä elinvoimaan vaikutus. Herra puhemies! Viljelijät tarvitsevat ennen kaikkea arvostusta, tulevaisuudenuskoa, pitkäjänteisyyttä tuotantoon, ja sitä kautta tuleviakin viljelijöitä, suomalaisia ruuantuottajia. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Alikersantti Yrjö Lahtinen totesi Tuntemattomassa sotilaassa, että lyödään sellaiset rätingit eteen, ettei voi olla nälkä. Nyt kun kuuntelee hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja ja erityisesti ministerin puheenvuoroja, niin nyt ollaan lyömässä viljelijöille semmoiset rätingit eteen, että ei siinä nyt nälkä voi olla. Viljelijöillä, arvoisa ministeri, ei mene tällä hetkellä... [Välihuuto] — Edustaja Mäenpää, viljelijöillä ei mene hyvin tällä hetkellä. Kun katsoo niitä tuotantokustannuksia, mitkä ovat, polttoaineen hintaa, talvilaatu on 2 euroa 13 senttiä, jos tänään sitä tilaa, lannoitteitten hintoja, kasvinsuojeluaineita ja niin edelleen, [Jenna Simulan välihuuto] niin tuotantokustannukset ovat korkealla. Syy, miksi tämä välikysymys tehtiin, oli se, että te lupasitte, että tämä muuttuu. Te lupasitte täyskäännöksen suomalaiseen maatalouspolitiikkaan. Te lupasitte sen, että suomalaisella viljelijällä menisi paremmin. Mutta meneekö tällä hetkellä paremmin? Tuolla on huutava hätä, ja hallitukselta odotetaan nyt enemmän toimenpiteitä. Arvoisa ministeri, mitä te teette sen eteen, että viljelijät pärjäävät myös näitten tuotantokustannusten kanssa, jotka ovat tällä hetkellä äärettömän korkealla tasolla?

Arvoisa herra puhemies! Turpeen pitkä kaari on ollut talouden ja hyvinvoinnin lähde, tuonut paljon työpaikkoja maakuntiin, toimeentuloa, ja se on lämmittänyt suomalaisten kodit käytännössä koko Suomessa. Virheitä varmasti tuli menneillä vuosikymmenillä: ojitukset ja puuttuneet vesistönsuojelujärjestelmät. Mutta nämä järjestelmät laitettiin kuntoon turvetuotannossa. Ne laitettiin kuntoon, vesistöhaitat haluttiin korjata, tuli suodatinkentät, tuli laskeutusaltaat, ja se on oikeastaan varmistanut sen, että niillä turvenevoilla se vesi on, aivan kuten tuossa todettiin, puhtaampaa kuin se vesi, joka esimerkiksi sieltä metsäojasta tulee. Se vesi on muuten juomakelpoista. Itse tulen turvenevan laidalta, asun siis turvenevan laidalla, katson sitä tuotantoa käytännössä päivittäin ja olen vieraillut eri nevoilla ja todistanut sen, että se vesistönsuojelujärjestelmä kyllä toimii. No, ensiksi siis syytettiin vesistöhaitoista, ne laitettiin kuntoon. Sen jälkeen ruvettiin syyttämään päästöistä. Lämpölaitokset, ne, jotka turvetta käyttivät, investoivat määrätietoisesti savukaasupesureihin, alkoivat laittamaan polttoprosessia entistä paremmaksi, pystyivät hyödyntämään turpeen käytöllä sitä lisääntynyttä hakkeen käyttöä, polttamaan sen puhtaammin. Toisin sanoen tämä puoli haluttiin laittaa kuntoon. Toinen asia siis korjattiin, se, mistä syytöksiä tuli. Sitten oikeastaan itse kun olen katsonut tässä talossa vuodesta 2011 tätä kohtelua, mikä turpeella on ollut — sitä ennenhän olivat nämä kuuluisat äänestykset suuressa valiokunnassa ja niin edelleen, joilla ei nyt niin kovaa vaikutusta ollut vielä siinä 2000-luvun alkupuolella — niin vuonna 2011 Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeriksi tuli vihreiden Ville Niinistö. Hän lausui ääneen, että tehdään tuotannosta niin kallista, että se tuotanto Suomessa loppuu. Sitten kyllä toden totta alkoi sitä byrokratiaa turvetuottajille tulemaan. Luvitus vaikeutui ja kallistui, vesinäytteitä ruvettiin vaatimaan. Niitä piti ottaa ja pitää ottaa edelleenkin, siis jopa useita kymmeniä sellaisia, joista ei käytännössä hyötyä vesistönsuojelun kannalta ole, mutta niitä vesinäytteitä velvoitetaan ottamaan. Pitää tehdä koekalastusta, pitää vesistön alapuolisista järvistä koekalastaa. Vaikka muutoksia ei tulisi, koekalastusta pitää suorittaa ja niistä pitää maksaa, ja jokaisen rapsauksen maksaa se tuottaja, joka siellä tekee. Siitä tosiaan tehtiin niin kallista. Nyt sitten vielä on kallistunut tämä, kun tänä vuonna ovat ympäristölupamaksut nousseet ja moninkertaistuneet. Toisin sanoen siitä on tehty erittäin haastavaa, kallista, ja pitää olla kyllä lompsan kunnossa tuottajalla, jos lähtee tuotantoa laajentamaan. Tässä tullaankin sitten niihin ongelmiin, joissa tänä päivänä ollaan, eli nevoja poistuu valtava määrä käytöstä ja uusia ei tule tilalle. Kasvu- ja kuiviketurve, jotka on mainittu, ovat erittäin huolestuttavassa tilanteessa. Nimittäin ne tuotteet ovat niitä, joita me tarvitaan, että meillä on antibioottivapaa kotieläintuotanto Suomessa ja me pystymme puhdasta, laadukasta ruokaa tuottamaan. Nämä korvaavat raaka-aineet eivät ole pystyneet vielä niihin ominaisuuksiin, mitä turpeella on, ja näyttää siltä, etteivät edes pysty. Sen takia tähän asiaan pitää muutos saada. Haluan korostaa, kun turvallisuuspolitiikasta tykkään puhua, näitä aikoja, mitä me eletään tällä hetkellä. On erittäin epävakaat ajat. Kaikki ne keinot, mitä oman turvallisuuden, kotimaisen tuotannon eteen voidaan tehdä, ovat nyt merkityksellisiä: Epävakaus turvallisuuspoliittisesti — jos Suomenlahti vaikka menisi kiinni, niin meille ei tuontienergiaa tulisi. Toimintahäiriöt, mitä voi aiheutua — silloin meillä pitää olla ketjujen kunnossa ja pitää olla tuotannon itsellä hoidettu. Jos meille tulee pitkä kylmä jakso, niin niitä polttoaineita tarvitaan. Sen takia meillä pitää tätä omaa reserviä ja omaa varastoa olla. Herra puhemies! Pari sanaa innovaatioista. Turvediesel kehitettiin 90-luvun ja 2000-luvun vaihteessa, 2000-luvun alussa. Sillä olisi ihan huikea mahdollisuus meillä ulkoa tuotuja polttoaineita korvata, ja pitäisi edelleenkin miettiä huoltovarmuuden ja koko tämän kehityksen suhteen, millä me pystytään kotimaista tuotantoa kasvattamaan, siihen keinot, että tämän voisi ottaa käyttöön. No, siitäkin on tehty niin kallista erinäisin maksuin, että se ei ole käyttöön tullut. Ja sitten biohiili, jota on meillä määrätietoisesti kehitetty, on äärettömän tärkeä raaka-aine. Hyvä, että tämä aloite on tänne eduskuntaan tuotu. Se ansaitsee arvokkaan käsittelyn, juuri niin kuin edustaja Kettunen sanoi. Vielä tällä vaalikaudella on mahdollisuus toimia. Meillä on muutama kuukausi aikaa, vaikka kuten aiemmin sanoin, olisin toivonut näitä toimenpiteitä jo aikaisemmin tällä vaalikaudella, mutta meillä on mahdollisuus. Lupaan myös omalta osaltani täyden tuen näitten asioitten eteenpäinviemiseksi, mitä tässä aloitteessa eteenpäin viedään. — Kiitos.

Kunnioitettu rouva puhemies! Käsittelyssä on kansalaisaloite, erittäin tärkeä sellainen, joka vaatii turpeen määrittelemistä uusiutuvaksi ja poistamista päästökaupan piiristä. Tämä aloite osuu suomalaisen huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja elintarviketuotannon ytimeen. On myös hyvä, että turpeesta päästään tässä salissa keskustelemaan tämän kansalaisaloitteen kautta, koska muuten siitä on keskusteltu varsin vähän. Kun puhutaan turpeesta, en puhuisi pelkästään tai oikeastaan niin ikään kuten edellinen puhuja, edustaja Tynkkynen, polttoturpeesta vaan kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta merkityksestä. Se on meidän yhteiskuntamme toimintojen kannalta pian kriittisesti muuttuva raaka-aine. Euroopassa jopa 70 prosenttia kaikesta käytetystä kasvualustamateriaalista on turvetta, ja se on ominaisuuksiltaan täysin ylivertainen materiaali, jolle ei kerta kaikkiaan löydy vastaavassa mittakaavassa korvaavaa vaihtoehtoa. Usein puhutaan, että niitä korvaavia materiaaleja on ja niitä keksitään, mutta kyllä se totuus siellä kentällä on toinen. Näistä turvetta korvaavista kuivikemateriaaleista on huutava pula, ja hyvätkään olkivuode- tai puupohjaiset kuivikkeet eivät kykene korvaamaan sitä puutetta, jonka taas turve pystyy ominaisuuksiltaan tuottamaan. Eli esimerkiksi siipikarjatuotannossa, nautakarjan tuotannossa turpeen antiseptisyys ja kyky sitoa ravinteita sekä sen merkitys siinä, että se parantaa eläinterveyttä, ovat suorastaan korvaamattomia. Arvoisa puhemies! Pitkän aikavälin tilanne on hälyttävä. Uusien kuivike- ja kasvuturpeen tuotantoalueiden ympäristöluvitus ja käyttöönotto 2020-luvulla ovat lähes täysin pysähtyneet. Reilussa viidessä vuodessa tuotannosta on poistunut huimat 21 000 hehtaaria, mutta uutta alaa on tilalle saatu alle 800 hehtaaria, siis vähemmän kuin neljä prosenttia poistuneesta alasta. Tätä alaa on saatava lisää, ja tähän yhdistyy sitten taas se polttoturpeen merkitys, koska kasvu- ja kuiviketurve ovat eri kerroksissa pinnassa ja polttoturvetta on sitten siellä pohjalla. Sen vuoksi myös sitä tarvitaan. Luonnonvarakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan kuiviketurpeen saatavuus on puolittumassa jo vuoteen 28 mennessä eli kahden vuoden kuluttua. Hyvät edustajakollegat, tosiasia on, että ellei uusia päätöksiä tuotannon turvaamisesta tehdä, kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto loppuu Suomessa ja se voi käytännössä loppua vuonna 2030. Vaaditaan siis nopeita toimenpiteitä. Tuosta asiasta mistä debattia hieman jo kävimme, olen kyllä pettynyt, sillä odotin tältä vaalikaudelta enemmän turpeen eteen tehtäväksi, mutta päinvastoin on tapahtunut lisää negatiivisia asioita. Lupa- ja valvontaviraston perimät maksut ympäristölupapäätöksistä ovat tänä vuonna — nimenomaan tänä vuonna — kaksinkertaistuneet, ja pienten lämpölaitosten verovapauden rajaa on nostettu. Ne ovat erittäin huonoja päätöksiä. Ongelma on siinä, että vaikka turve on hallitusohjelmassa määritelty strategiseksi polttoaineeksi, niin luotettavaa näköalaa käytölle huoltovarmuusnäkökulmasta ei ole tullut, eikä erityisesti tälle kasvu- ja kuiviketurpeen jatkolle. Viime vaalikaudella olimme hyvin vaikeassa poliittisessa ilmastossa. [Jari Koskela: No niin, nyt tulee asiaa!] Niin, viime vaalikaudella olimme siinä, koska puolustimme, aivan kuten edustaja Eerola sanoi, käytännössä yksin turvetta, ja me olemme tehneet tämän aina, on ollut poliittinen ilmapiiri mikä tahansa. On sitten ollut murskaavaa kritiikkiä hallituksen sisältä tai oppositiosta, mutta aina on tehty. Ja aina on tehty, koska teot merkitsevät paljon enemmän kuin pelkät puolustuspuheet tai jossittelut. Hyvät hallituspuolueiden edustajat, se, mikä lopulta merkitsee, ovat ne teot eli se, mitä nyt tehdään. Siksi tämä strateginen materiaali, turve, ja ne hallitusohjelmakirjaukset pitää saada teoiksi. Kasvu- ja kuiviketurpeen asema pitää aidosti turvata sillä, että luvat uusien turvenevojen avaamiseen saadaan voimaan ja maksuja alennetaan. Kasvu- ja kuiviketurve, mikä on erittäin kriittinen raaka-aine, pitää niin ikään saada sekä luvituksen kautta että teoilla toimeen ja Suomelle kriittinen raaka-aine näin ollen meille käyttöön. Sitten tämä huoltovarmuuspolttoainekysymys: pitää aidosti huolehtia, että energiaturvetta myöskin nostetaan meillä huoltovarmuuspolttoaineeksi. Mutta nyt on aikaa tietysti enää tällä vaalikaudella vähän. Toivottavasti tämä kansalaisaloite antaa siihen nyt uuden sysäyksen. Talousvaliokunta sitä käsittelee, ja tämä eduskunnan iso sali sitä käsittelee. Kiitos kansalaisaloitteen tekijöille! Toivon, että näihin asiakohtiin saadaan parannusta.

Edustaja Ronkainen, arvostan suuresti puheenvuoroanne. Olen tottunut teidät rakentavana edustajana täällä tuntemaankin puolustusvaliokunnasta ja siitä työstä, mitä tehdään. Edustaja Mäenpäälle vain haluan sen verran sanoa, että ne lupaukset ja se retoriikka, se politiikka, mitä esimerkiksi siellä Etelä-Pohjanmaalla harjoititte viime vaalikauden jälkeen, antoivat ymmärtää, että te hoidatte nämä asiat kuntoon — te hoidatte nämä asiat kuntoon. Kolme ja puoli vuotta on vaalikautta mennyt, ja te ette ole hoitaneet näitä asioita kuntoon, [Juha Mäenpää pyytää vastauspuheenvuoroa] ja tässä on se pihvi tähän asiaan, puhutaan sitten lupamaksuista, puhutaan pienistä energialaitoksista, puhutaan kasvi- ja kuiviketurpeesta. On hieno juttu, että hallitusohjelmassa on mainittuna, että tämä on strategisesti tärkeä tuote Suomessa, mutta se ei riitä, että on pelkkä maininta, jos ne toimenpiteet on jätetty tekemättä. Kannatan sitä, että yhdessä koetamme hoitaa nämä asiat eteenpäin. Se olisi kaikkein olennaisinta ja tärkeintä, aivan niin kuin edustaja Ronkainen ja edustaja Eerola tästä asiasta sanoivat. Mutta kyllä pitää olla myös vastuu, edustaja Mäenpää. Eteläpohjalaisella miehellä [Puhemies koputtaa] pitää olla vastuu siitä, mitä on luvannut.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Mäenpää, te hermostuitte siitä, että kysyin, mitä tällä vaalikaudella on tehty. Tätä vaalikautta on kolme ja puoli vuotta mennyt, ja nyt te sanotte, mitä pitäisi tehdä seuraavalla vaalikaudella. Kyllähän tämä lupa-asia, lupienmaksuasia, mistä äsken välihuudossani kysyin teiltä, on aika huolestuttava. Nimittäin tämän teidän hallituksen päätöksellä lupamaksut ovat nousseet moninkertaisiksi: 10 hehtaarin lupa on 20 800 euroa, 150 hehtaarin lupa 47 600 euroa. Eikä ole edes varmuutta siitä, saako sen luvan, kun tuon summan maksaa. Ja se on muuten tämän hallituksen tekosia. Olisin toivonut enemmän tältä vaalikaudelta, koska teillä ei edes ole sisällä poliittisia vastustajia. Me sentään jouduimme aika vaikeassa ilmapiirissä, missä muut puolueet eivät olleet niin lämpimästi turpeen kannalla kuin me olimme, näitä asioita hoitamaan. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Pitää sanoa, että teiltä on jäänyt kyllä nyt asiat tekemättä.

Arvoisa herra puhemies! Lainaus alkaa: ”On kerta kaikkiaan hölmöä väittää, että hintatason kasvu ja ostovoiman heikkeneminen johtuisivat aina jostain sellaisesta, mihin hallitus ei voi vaikuttaa. Kyllä te voitte vaikuttaa, te voitte vaikka laskea bensaveroa.” [Perussuomalaisten ryhmästä: Sitähän on laskettu!] Tämän on sanonut 15.12. Riikka Purra, silloinen oppositiopoliitikko. Polttoaine maksaa kaksi ja puoli euroa pumpulla. Kysyn hallitukselta: miksi te ette vaikuta, että polttoaineen hinta olisi alempi suomalaisille?

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ministeriä tämän lain esittelystä. Tämähän on tärkeää jatkumoa 2019 säädettyyn sotilastiedustelulakiin, joka tehtiin Sipilän hallituskauden aikana, ja nyt sitten näitä tarpeita, mitä on tämän lain täydennykseen, tämän esityksen myötä tehdään. Tämä on perusteltu esitys. Oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa tarvitaan. On myös hyvä, että puolustusvaliokunta on ollut tietoinen, että näitä lainsäädäntötarpeita on. Tämä tulee hyvin perustellusti tähän syksyyn, ja sitä päästään yhdessä viemään eteenpäin. Uskon, että tämä on aika lailla riidaton, kun sitä eteenpäin viedään. Herra puhemies! Se, mistä olen huolissani, on se, kun tuli tietoon tämä niin sanottu suposelvitys ja ensimmäiset reaktiot olivat siitä, että pääministeri ja sisäministeri lähtivät riitelemään julkisuudessa keskenään siitä, ollaanko tällaista selvitystä edes tekemässä ja kuka on ollut tietoinen tästäkin. Tällaista ei saisi kyllä meidän kaltaisessa pienessä maassa olla. On se kumma homma, jos ei puhelinyhteys toimi keskeisten ministereitten välillä. [Puhemies koputtaa] Tällaiseen pitää tehdä kyllä hallituksessa muutos.

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin kokoomuksen ryhmäpuheenjohtajan puheenvuoroa, ja hän puhui kasvusta ja nimenomaan siitä, että tämä on kasvuhanke, jota hallitus halusi edistää. Hieman ihmetyttääkin, miksi näin valtava kasvuhanke sitten haluttiin eilen perua, jos se kerran oli niin hyvä hanke. Joka tapauksessa onhan tämä poikkeuksellista, että me tämän asian äärellä täällä ollaan. Se on totta, että hallitus kokonaisuudessaan tämän hankkeen kuittasi. Täällä on kysytty nyt moneen kertaan sitä, että mitä muut hallituspuolueet saivat vastineeksi siitä, että kuittasivat tämän. Haluankin nyt kysyä valtiovarainministeri Purralta, ministeri Essayahilta, ministeri Adlercreutzilta: Mitä te saitte? Mitä niissä edellä mainituissa koreissa oli? Mitä te saitte kuitatessanne tämän hankkeen eteenpäin menon?

Rouva puhemies! Edustaja Peltokankaalle ehkä vain kahteen asiaan. Ensinnäkään, jos on hallintovaliokunnassa tai missä tahansa valiokunnassa haluja muuttaa asioita, eivät riitä pelkät hyvän tahdon kirjaukset sinne mietintöön, vaan täytyy tehdä pykälämuutokset. [Eveliina Heinäluoma: Kyllä!] Se pitäisi jo näillä vuosilla myös hallintovaliokunnan puheenjohtajan tietää. Toinen asia: Ei ole kyse pienestä vaivasta. Jos ei niitä digitaalisia taitoja ole, niin niitä ei ole. [Eveliina Heinäluoma: Juuri näin!] Jos ei kykene sitä tekemään, niin minun mielestäni se on kyllä aliarvioimista, jos ei tätä halua sisäistää eikä pysty sanomaan myöskään ääneen. Siitähän tässä on kyse. [Aino-Kaisa Pekonen: Näin on!]

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu digitaalisuudesta on hyvä asia. Jos minä mietin omalta osaltani, miten paljon digitaaliset käytännöt ovat helpottaneet elämää, niin kyllä pankkipalveluitten osalta, maatalousyrittäjän ja maatalouden paperitöiden osalta vaikkapa asioidessa vakuutusyhtiöön tai ylipäätään laskujen ja kirjanpidon hoidon osalta digitalisaatio on edesauttanut ja helpottanut paljon omaa elämää. Mutta sitten kun peilaan tätä vaikkapa omiin sukulaisiin tai niihin ihmisiin, keitä omallakin kotipaikkakunnalla, erityisesti iäkkäämpiä ihmisiä, tunnen, asiat eivät olekaan aivan näin yksinkertaisia. Ikäihmiset, erityisryhmien ihmiset tarvitsevat edelleen niitä perinteisiä palveluita, ja sen takia on hyvin huolestuttava tällainen lakiesitys, joka nyt on hallituspuolueitten enemmistöllä menossa läpi, eli se, että pakotetaan siihen digitaalisuuteen, vaikka siihen ei välttämättä niitä valmiuksia olisi. Täällä aika ajoin nostetaan tiettyjä peruskysymyksiä esiin, kun pankkipalvelut ovat menneet digitaalisiksi ja maksu tapahtuu pääosin digitaalisin laittein, joko kännykkään ladatulla kortilla tai pankkikortilla, että käteisen rahan merkitys on aivan elintärkeä siinä tilanteessa, jos ollaan vaikka poikkeusoloissa eikä pystytä näitä digitaalisia palveluita käyttämään. Tämän lakiesityksen tarkoituksena on nimenomaan näitten viranomaispalveluiden kirjeet viedä sinne digipostiin, ja tämä kyllä pahimmillaan aiheuttaa ongelmia nimenomaan noissa edellä mainituissa ryhmissä. Sen takia kannattaa tarkkaan lukea tämä keskustan vastalauseen esitys, mikä siellä on, ja erityisesti maininta siitä kokonaisuudesta, että kun näitä digitaalisuuteen liittyviä lakiesityksiä tulee tänne tipotellen, niin tämä kokonaisuus ei ole tällä hallituksella hallussa, ja tämä tulisi arvioida, ja tämä on nimenomaan ytimemme myöskin tässä vastalauseessa. Meidän henkilöt hallintovaliokunnassa ovat tehneet erittäin hyvää työtä siellä valiokunnassa. Tästä sitten huomenna äänestykset käydään täällä salissa.

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuusympäristön suhteen ajat eivät ole ainakaan helpompaan suuntaan menossa. On hyvä, että tätä meidän selontekoa nyt päivitettiin ja käytiin laaja asiantuntijakierros siitä, missä mennään. Eduskunta on nyt oikealla viivalla sen suhteen. Kylmä tosiasia on, että Yhdysvallat vetäytyy ja Euroopan on kannettava suurempi vastuu Euroopan puolustamisesta. Näin on tehtävä. Näin on tehtävä koko Euroopan osalta. Natoa on eurooppalaistettava. Tämä tietenkin tarkoittaa myös Suomen osalta sitä, että sitä vastuunkantoa, jota me ollaan jo tähän saakka tehty, on jatkettava. Me pidetään kiinni meidän perusratkaisusta, yleisestä asevelvollisuudesta, koulutetusta reservistä, ja me ollaan myös listattu oman parlamentaarisen työn osalta niitä tarpeita, mitä meillä kotimaiseen puolustukseen on. Suomi tulee pitämään hyvin kiinni omasta turvallisuudesta osana tätä liittokunnan puolustusta. Meidän pitkäkestoinen uhkamme Venäjä on ja pysyy. Meillä on 1 340 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa, ja tähän on luonnollisestikin varauduttava. Sota Ukrainassa on kestänyt lähes 4,5 vuotta, ja näköpiiriä sen loppumisesta ei ole, joten tältäkin osin meidän on pidettävä mielessä tämä turvallisuusympäristön vakava tilanne, joka tällä hetkellä on. Lähi-itä on hyvä, että siellä nyt on rauhanaskelia, mutta oikeastaan on sanottava, että ne tavoitteet varmasti, jos sellaisia oli Yhdysvalloilla, eivät ole täyttyneet Iranin suhteen, ja siellä tämä jännittynyt tilanne tulee myöskin jatkumaan hyvin pitkään. Tästä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta ja Yhdysvalloistahan täällä jo debatissa oli keskustelua, ja totta kai se luo epävarmuutta, kun ei voi aina tietää, mitä maailman suurimman mahdin päämies tviiteissään kirjoittaa tai minkälaista linjaa hän tuo esiin. Tässähän korostuu hyvin se, kuinka sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka siellä Yhdysvaltain politiikassa ovat menneet aika lailla limittäin, ja tämmöinen epävarmuus vallitsee nyt meillä täällä Euroopassa ja globaalisti myöskin. Mutta se on todettava, että käytännön yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa Suomen osalta toimii. Kahdenvälinen yhteistyö toimii hyvin, poliittiset suhteet ovat kunnossa ja hyvät, ja sitten sotilaspuolella myöskin ihan käytännön harjoittelutoiminta ynnä muu toimii moitteettomasti. Eli tässä on enemmän tätä epävarmuutta koko Euroopan osalta, mutta Suomen osalta minä sanoisin, että tässä ollaan kuitenkin ihan hyvällä tiellä. Herra puhemies! Nato-huippukokous tulee heinäkuussa, ja sen osalta ladataan varmasti hyvin paljon odotuksia. Tarvitaan ennen kaikkea vakautta, varmuutta ja sitten myös Euroopalta sitoutumista siihen, että tätä meidän yhteistä turvallisuuttamme vahvistetaan. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Honkasalo, te oikeastaan päätitte tuon puheenvuoron siihen ideologiaan, että meille ei saisi havitella investointeja, jotta meillä olisi lihantuotantoa lisää. Tämä oikeastaan vastasi siihen epäilykseen, minkä tuolla esitin. Ja miten saparot tähän liittyvät? No, ne liittyvät niihin ehtoihin, mitkä meillä yhteisesti Euroopassa on: Millä ehdoilla voidaan ruokaa tuottaa? Onko meidän lihantuotantomme tuotettu samoilla ehdoilla, missä sitten totta kai ovat alimmaisina ne kustannukset, se, mitä tuotanto maksaa? Me tuotamme lihaa eri ehdoin, paremmin ehdoin kuin eurooppalaiset keskimäärin tuottavat. Haluan muistuttaa vihreitä ja edustaja Mikkosta kasvintuotannosta. Totta kai kasvintuotanto on äärimmäisen tärkeä asia, mutta kun kotieläintuotannosta ja kasvintuotannosta puhutaan, Suomi on neljä vuodenaikaa sisältävä kylmä, pitkä maa, ja meillä vaan tämä kotieläintuotanto on hyvin olennainen osa sitä, että me pystymme ruokaa täällä tuottamaan. Sitten meillähän on mahdollista esimerkiksi julkisissa hankinnoissa laittaa tiettyjä ehtoja kilpailutuksiin. Mutta valitettavasti teidän puolueestanne en ole esimerkiksi kunnissa nähnyt sitä, että pitäisi luomusianlihaa tai ylipäätään kotimaista lihaa hankkia, vaan nämä aloitteenne ovat aina sen suuntaisia, että pitää vähentää kotimaista ja ylipäätään lihan käyttöä, ja se on aina suomalaiselta tuottajalta pois. Meillä on hyvin kestävä suomalainen ruoantuotantojärjestelmä, ja siitä pitää pitää kiinni, ja meidän pitää vaalia sitä jatkossakin. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sianlihantuotanto on tärkeä osa kotimaista ruoantuotantoa. Se työllistää, se tuo investointeja, se pitää maaseutua elävänä, se tuottaa suomalaisille turvallista ja laadukasta ruokaa. Suomalaiset sikatilat toimivat jo nyt erittäin korkeiden vaatimusten mukaisesti. Eläinten hyvinvointi on hyvällä tasolla, tautitilanne on erinomainen, elintarviketurvallisuus on maailman huippua. Nämä saavutukset eivät ole syntyneet sattumalta vaan kovalla työllä, osaamisella ja jatkuvalla kehittämisellä. Siksi on aiheellista kysyä, mihin suuntaan osa tästä salista haluaa suomalaisen kotieläintuotannon viedä. Vihreiltä ja vasemmistoliitolta kuulee jatkuvasti puhetta lihankulutuksen vähentämisestä, kuulee puhetta eläintuotannon lopettamisesta, kuulee puhetta uusista rajoituksista ja uusista kielloista. Harvemmin kuuluu puhetta siitä, miten suomalaisen ruoantuotannon toimintaedellytykset turvataan. Arvoisa puhemies! Kastraatiokieltoa koskevassa keskustelussa on syytä kysyä muutama suora kysymys: Jos kastraatiokielto toteutetaan, ovatko vihreät valmiita lisäämään suomalaisen sianlihan käyttöä kunnissa ja muissa julkisissa hankinnoissa? Ovatko vasemmistopuolueet valmiita kannustamaan suomalaisia valitsemaan kotimaista sianlihaa? Ovatko ne valmiita puolustamaan suomalaisten sikatilojen kilpailukykyä, vai jatkuuko sama politiikka kuin tähänkin asti: ensin lisätään tuotannon kustannuksia, sitten vaaditaan lihankulutuksen vähentämistä, ja lopuksi ihmetellään, miksi tilat lopettavat ja tuotanto vähenee? Tämä on aivan olennainen kysymys. Jos poliittinen tavoite on samaan aikaan lisätä kustannuksia ja vähentää kysyntää, silloin suomalaisilla tuottajilla ja kuluttajilla on oikeus kysyä, mikä on tämän politiikan todellinen määränpää. Arvoisa rouva puhemies! Kastraatiokiellon kannattajat vetoavat usein siihen, että Eurooppa on menossa samaan suuntaan ja että Suomen pitäisi näyttää nyt vahvasti esimerkkiä. Tämähän kuulostaa hyvältä, mutta valitettavasti Euroopan unionin historia ei tunne tällaista optimismia. EU:ssa on jo yli 20 vuoden ajan pyritty lopettamaan sikojen häntien typistäminen rutiinitoimenpiteenä. Tavoitteita on asetettu, julistuksia on annettu, strategioita on laadittu. Silti käytäntö ei ole muuttunut valtaosassa jäsenmaita. Todellisuudessa Suomi ja Ruotsi ovat jääneet lähes yksin toteuttamaan niitä tavoitteita, joista muu Eurooppa on puhunut vuosikausia, ja tämä on tosiasia. Siksi on aiheellista kysyä: jos EU ei ole 20 vuodessa onnistunut toteuttamaan käytännössä edes tätä tavoitetta, miksi meidän pitäisi uskoa, että kastraatiokiellossa kaikki jäsenmaat yhtäkkiä toimisivat samalla tavalla? Mikä näyttö tukee tällaista oletusta? Ainakaan minä en ole nähnyt sellaista näyttöä. Paljon todennäköisempää on, että Suomi kiristää sääntelyä ensimmäisten joukossa. Suomi maksaa kustannukset ensimmäisten joukossa, ja Suomi kantaa kilpailukykyhaitat ensimmäisten joukossa. Samaan aikaan moni kilpailijamaa jatkaa entisillä käytännöillä. Tämä ei ole realismia. Tämä on hyväntahtoista mutta varsin naiivia politiikkaa. Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvointia pitää kehittää. Siitä vallitsee tässä salissa laaja yksimielisyys, mutta päätösten pitää perustua tutkimukseen. Niiden pitää olla käytännössä toteuttamiskelpoisia. Niiden pitää ottaa huomioon myös tuotannon kannattavuus. Suomalaiset tuottajat eivät voi loputtomasti kantaa uusia velvoitteita yksin. Jos tuotanto vähenee Suomessa, maailma ei lopeta sianlihan syömistä. Silloin markkinoille tulee enemmän ulkomaista lihaa. Silloin tuotanto siirtyy sinne, missä vaatimukset ovat usein alemmat. Silloin suomalaiset työpaikat katoavat. Silloin suomalaiset investoinnit jäävät tekemättä. Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen sianlihantuotanto ansaitsee reilun kohtelun. Se ansaitsee päätöksiä, jotka perustuvat faktoihin eivätkä ideologiaan. Se ansaitsee päättäjiä, jotka näkevät vastuullisen kotimaisen tuotannon voimavarana eikä ongelmana. Siksi kysyn vielä kerran vihreiltä ja vasemmistolta: Jos kastraatiokielto toteutuu, oletteko valmiita myös puolustamaan suomalaista sianlihan tuotantoa? Oletteko valmiita lisäämään kotimaisen sianlihan käyttöä? Oletteko valmiita seisomaan niiden yrittäjien rinnalla, jotka tämän maan ruokaa tuottavat, vai onko tavoitteena edelleen lihantuotannon vähentäminen Suomessa? Kannatatteko millään muotoa tai millään ehdoilla ylipäätään lihantuotantoa tai lihansyöntiä? Näihin kysymyksiin suomalaiset tuottajat ansaitsevat selvät vastaukset. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen kotieläintuotanto on nyt jo maailman huippua. Meillä siat saavat pitää saparonsa, meillä ei käytetä antibiootteja, meillä panostetaan hyvinvointiin. Sillä, että sikojen kastraatio kiellettäisiin, olisi suoria vaikutuksia kannattavuuteen ja myös edustaja Elon tuomalla ajatuksella siitä, että tätä ei tehtäisi ollenkaan, suoraan sanottuna sianlihan makuun ja siihen, että nämä tuotteet eivät kävisi kaupaksi. Minua hieman häiritsee tässä keskustelussa se, että tahot, jotka nyt vaativat sitä, että tätä lakia ei saisi muuttaa, käytännössä ajavat kotieläintalouden lopettamista. Kaikilla niillä aloitteilla, mitä katsoo, mitä te teette kunnanvaltuustoissa, te haluatte kieltää julkisissa ruuissa liharuuan käytön. [Tiina Elo: Puolittaa!] — Joo, mutta te haluatte kieltää, te haluatte lopettaa käytännössä, vaikeuttaa kotieläintuotantoa. — Missään teidän päätöksissänne te ette suosi suomalaista kotieläintuotantoa [Puhemies koputtaa] vaan haluatte vaikeuttaa sitä mahdollisimman paljon. [Puhemies koputtaa] Nämä teidän puheenne ovat hyvin ristiriidassa sen kanssa, mitä te muka hyvinvoinnin eteen haluaisitte tehdä.

Herra puhemies! Hyvä keskustelu: erinomainen, yksimielinen tuki Ukrainalle tässä keskustelussa, koulutustuki luonnollisesti keskiössä, niin kuin tähän mietintöön kuuluu. On ollut ilo huomata, että tässä on vahva yhteisymmärrys myös siitä, että kun me tarjoamme tiettyjä oppeja, niin meillä on paljon saavutettavaa myös sieltä Ukrainasta, erityisesti tässä droonikyvyssä. Tuen jatko kaikilla tasoilla on aivan keskeistä. Tässä oikeastaan edustaja Werning aloitti minun mielestäni hyvin keskustelun henkilöstön asemaan liittyen. Tämä koulutusoperaatiohan on Puolan puolella, eli tehtäköön se selväksi, että suomalaisia ei lähetetä Ukrainan rintamalle, vaan kouluttamaan Puolaan tähän norjalaisten johtamaan operaatioon. Se vaatii riittävät resurssit, palvelussuhteen ehtojen pitää olla kunnossa ja tästä jaksamisesta, joka sotilaitten turvallisuuteenkin liittyy, on kyllä kannettava huolta, ja mehän puolustusvaliokunnassa aina tähänkin kantaa otamme. Edustaja Heinonen nosti tämän kriisinhallintaveteraanien aseman, ja nyt kun ministeri Rydman on siellä aitiossa, niin tämähän liittyy ennen kaikkea sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Me olemme puolustusvaliokunnasta tätä useaan kertaan nostaneet esiin, se on teillä hallitusohjelmaan kirjattu asia. Kyllä se vahva toive olisi, että te vielä tällä vaalikaudella saisitte tätä Kriisinhallintakeskus-asiaa vietyä eteenpäin niin, että ne riittävät palvelut tulisivat keskitetysti niille kriisinhallintaoperaatioissa olleille suomalaissotilaille, jotka ovat siellä henkisiä ja fyysisiä vammoja saaneet. Kaiken kaikkiaan näistä henkisistä vammoista sekä fyysisistäkin vammoista on kyllä huolehdittava ei pelkästään näitten suomalaisten sotilaitten osalta vaan jatkossa ja paljon pidemmällä aikajänteellä myös ukrainalaisten osalta. Puolitoista vuotta sitten pääsin Kiovassa vierailemaan sotavammasairaalassa, ja on aivan selvä asia, että nämä ongelmat tulevat koko Euroopassa kertaantumaan jatkossa. Meillä on siihen olemassa olevaa osaamista, jolla voisimme auttaa ukrainalaisia, ja meidän tulisi sitä aktiivisesti pystyä myöskin tarjoamaan tältä osin. Mutta teihin vetoan, edustaja Rydman, että tämän kriisinhallintaveteraanien asian saisitte nyt vihdoin eteenpäin nimenomaan siellä teidän hallinnonalallanne ja teidän ministeriössänne. Puolustusministeriö tätä ei hoida, vaan sen hoitaa sosiaali- ja terveysministeriö, joten tämä olisi teidän kauttanne saatava nyt pikaisesti eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Pyrkimyksenä pitää olla rauha, ja rauhanneuvotteluita kohti on edettävä. Kysyisin ulkoministeriltä nyt, kun te olette tavannut sekä Yhdysvaltain kollegaa — Yhdysvalloilla on aivan keskeinen rooli siinä, että rauhanneuvotteluissa päästään eteenpäin — että te olette tavannut myöskin Sybihaa, ukrainalaista kollegaa, näiden keskustelujen etenemisestä. Olisi tärkeää päästä keskusteluissa eteenpäin ja samaan neuvottelupöytään, luoda kestävää rauhaa, kestävät rauhanehdot, niin että Ukraina pystyy eteenpäin menemään ja niin, että Euroopassa turvallisuus tulee myöskin jatkossa säilymään. Tämä on aivan olennainen kysymys, ja se, että rauha saadaan kestävin ehdoin, tulee myöskin meillä sitten olemaan Euroopan turvallisuusjärjestyksen vahvistaja. Kysyisinkin teiltä, arvoisa ministeri: mitä keskusteluita te olette näistä viime aikoina käyneet?

Arvoisa herra puhemies! Harvaan asiaan voi sanoa, että on näin laaja yksimielisyys kuin tähän Ukraina-kysymykseen. Kun näitä ryhmäpuheenvuoroja kuunteli, niin oikeastaan minkä tahansa ryhmäpuheenvuoron olisi voinut vaihtaa keskenään toisen ryhmän puheenvuoroon. Se on hienoa, että Ukrainaa tuetaan — me koemme yhdessä asian tärkeäksi. Ja niin on tuettu pitkin matkaa: 32 tukipakettia on annettu, yli kolme miljardia euroa arvoa. Sen lisäksi on paljon elinkeinoyhteistyötä, humanitääristä apua, mitä on annettu, on vastaanotettu ukrainalaisia, tarjottu perheille turvaa Suomesta. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Nyt onkin aivan keskeistä, että tämä tuki meillä myöskin jatkuu näin tämän koulutustuen myötä, materiaalituen myötä. Aivan kuten tässä useimmissa puheenvuoroissa käsiteltiin, niin Ukrainan kyvykkyys drooneihin liittyen, sekä droonituotannossa että niitten käytössä, alkaa olla jo aivan huippuluokkaa ja Euroopan kärkeä. Kysyn myös ministeriltä: kuinka me tulemme hyödyntämään nyt sen osaamisen, joka Ukrainalla on näissä kysymyksissä, niin että me voimme meidän omaa puolustustamme näissä kysymyksissä vahvistaa?

Arvoisa herra puhemies! Ukraina on taistellut itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa puolesta jo yli neljän vuoden ajan. Samalla Ukraina on taistellut koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen puolesta. Olen vieraillut neljä kertaa sodan aikana Ukrainassa: kaupungeista Kiovassa, Odessassa, Harkovassa ja Zaporižžjassa sekä näiden kahden jälkimmäisen maakunnissa sodan etulinjassa. Jokaisesta vierailusta ja keskustelusta on välittynyt näkymä henkisesti vahvasta kansakunnasta, joka haluaa taistella itsenäisyydestään. Ukrainassa arvostetaan Suomea, ja me Suomessa arvostamme ukrainalaisia. Suomen on tuettava Ukrainaa niin kauan kuin tarve on. Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan lopputuloksella on vaikutuksensa siihen, millaiseksi Euroopan turvallisuus ja tulevaisuus muodostuvat. Ukrainan tuen on jatkuttava vahvana. Euroopan maat ottavat yhä enemmän vastuuta Ukrainan tukemisesta. Ukraina on sotavuosien aikana kerryttänyt huomattavaa sotilaallista ja puolustusteollista osaamista. Ukraina kykenee iskemään drooneilla syvälle Venäjälle ja maan energiainfrastruktuuriin. Ukraina on pystynyt kääntämään sodan asetelmaa omaksi edukseen, ja tällä hetkellä voidaan jo todeta, että meillä muilla on paljon opittavaa Ukrainalta. Enää ei ole kysymys vain siitä, kuinka me voimme auttaa Ukrainaa, vaan lisäksi voimme jo perustellusti kysyä, kuinka Ukraina voi auttaa Euroopan muita maita puolustuskyvyn vahvistamisessa. Esimerkiksi drooniosaamisessa Ukraina on ylivoimaisesti Euroopan suorituskykyisin valtio — ylivoimaisesti Euroopan suorituskykyisin valtio. Herra puhemies! On tärkeää, että Ukrainan asema edelleen vahvistuu ja maahan saadaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha. Ratkaisu, joka palkitsisi hyökkäyksen tai jättäisi Ukrainan haavoittuvaan asemaan, loisi perustan uusille konflikteille. Suomi on tukenut Ukrainaa merkittävällä tavalla sodan alusta lähtien. Olemme tukeneet Ukrainaa humanitäärisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja materiaalituen kautta. Suomi on antanut merkittävää puolustusmateriaalitukea, osallistunut koulutusoperaatioihin ja kantanut vastuuta ukrainalaisten vastaanottamisesta. Koulutus on keskeinen osa Ukrainan puolustustaistelun tukemista. Suomi on osallistunut EU:n koulutusoperaatioon, Iso-Britannian johtamaan operaatioon ja Naton Ukrainalle antamaan turvallisuus- ja koulutustukeen. Koulutustuki on kokonaisuus, jolla vastataan Ukrainan muuttuviin tarpeisiin. Pohjoismaiden ja Baltian maiden käynnistämällä operaatio Legiolla toteutetaan jatkuvaa koulutusta ukrainalaisille pysyvässä tukikohdassa Puolassa. Suomen osallistuminen Norjan johtamaan koulutusoperaatioon täydentää Suomen antamaa koulutustukea Ukrainalle. Koulutusoperaatioissa syntyy vastavuoroista oppimista. Ukraina on kehittänyt toimintaansa joustavasti vastaten modernin sodankäynnin vaatimuksiin. Suomella on mahdollisuus oppia näistä kokemuksista, kuten droonien käytöstä ja kansalaisten varoittamisesta drooniuhan alla. Ukrainalta saatavat opit ja kokemukset vahvistavat kansallista puolustustamme ja kokonaisturvallisuuttamme. Ukrainalla on kokemuksensa ja osaamisensa puolesta yksi Euroopan vahvimmista armeijoista. Ukrainan tulevaisuus on euroatlanttisessa yhteistyössä, mikä vahvistaa koko Euroopan turvallisuutta. Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista operaatio Legioon enintään 40 sotilaalla. Norjan johdolla Puolassa toteutettava koulutus yhdessä läheisten liittolaisten Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa sopii hyvin Suomen toimintaprofiiliin Ukrainan vankkana tukijana. Selonteon valiokuntakäsittelyssä on syytä tarkastella Suomen Ukrainalle antaman koulutustuen kokonaisuutta, jotta kullakin koulutusoperaatiolla on toisiaan täydentävä rooli. Koulutusoperaatioiden lisääntyessä on valiokuntakäsittelyssä myös kiinnitettävä huomiota Puolustusvoimien henkilöstö- ja toimintaresursseihin. — Kiitos. [Jari Ronkainen: Hyvä puhe!]

Arvoisa herra puhemies! Hyvä hallitus, moni äänesti teitä kolme vuotta sitten luottaen lupauksiinne, luottaen parempiin työllisyyslupauksiin, luottaen parempaan energiapolitiikkaan, luottaen maatalouden suunnanmuutokseen. Pääministeri Orpo, te sanoitte, että olette tehneet nyt kaiken, mikä on omissa käsissä, ja kyllä sanon, että tuolla maakunnan ihmisillä näistä puheista huoli herää. Siellä on paljon yrityksiä, joiden sukupolvenvaihdokset eivät etene, rahoitusta ei pankista tule. Siellä on paljon ihmisiä, jotka ovat lomautettuina tai työttöminä. Valtion tuottamia palveluita on tällä vaalikaudella keskitetty ennätysmäärä. Viimeisimpänä ajokorttipalveluita ollaan keskittämässä maakunnassa, ja perussuomalainen ministeri on sanonut, ettei aio tälle tehdä mitään. Kasvu ja elinvoima ovat nimenomaan maakunnissa, ja keskusta näkee ja tuntee koko Suomen tarpeet tältä osin. Tarvitaan rahoitusta, vipuvartta sinne maakuntaan, aitoja energiaratkaisuja ja panostuksia alkutuotantoon.