Sillanpää Pia

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka ei ilmesty itsestään kauppojen hyllyille. Sitä varten on tehty töitä pelloilla, maatiloilla, kasvihuoneissa ja loppuvaiheessa myös elintarvikealan tehtaissa. Suomalainen ruoka syntyy siis suomalaisesta työstä. Siksi tarvitsemme elintarvikelain uudistuksen, jotta tämä koko elintarvikeketju, jossa ruoka tulee monien eri vaiheiden jälkeen pellolta kaupan hyllylle ja lopulta ruokapöytään, olisi mahdollisimman reilu kaikille osapuolille. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuottaja on ansainnut kunnon korvauksen työstään. Jokainen ymmärtää, ettei ruuan tuottaminen ole mitään kevyttä ja helppoa hommaa. Sitä tehdään säässä kuin säässä, aamusta iltaan, ja työ on hyvin fyysistä. Siksi me emme voi jatkaa niin, että se, joka tekee kaikista raskaimman työn, saakin tuotantoketjussa palkkioista sen pienimmän siivun. Kun viljelijä, kotieläintuottaja tai elintarvikeyrittäjä tekee työnsä hyvin, siitä pitää myös saada oikeudenmukainen korvaus, sellainen, jolla tulee toimeen. Suomessa ruokakauppojen kilpailu on keskittynyt pääosin kahdelle suurelle toimijalle. Se tarkoittaa tuottajan kannalta sitä, ettei ole juurikaan varaa valita, kenelle möisi sen tuottamansa ruuan. Neuvottelut tällaisessa tilanteessa eivät ole koskaan tasavertaiset, ja kauppa on aina se, jolla on kädessään ne paremmat neuvottelukortit, ja juuri siihen ongelmaan me haluamme tällä esityksellä puuttua. Yksi osa tätä esitystä on myös se, että kauppojen omien tuotemerkkien suosiminen jatkossa kielletään. Me emme ole nyt tämän lain myötä poistamassa kauppojen omia merkkejä vaan haluamme, että kilpailu olisi aidosti reilua, ja se vaatii sen, että eri valmistajien omat tuotteet pääsevät kaupassa tasapuolisesti esille ja myyntiin eivätkä ne jää jatkuvasti kauppojen omien merkkien varjoon. Arvoisa puhemies! Tämä esitys ei pelkästään puolusta ruuantuottajien asemaa, vaan se huolehtii myös maamme huoltovarmuudesta. Olemme saaneet viime vuodet seurata sitä, miten maailmantilanne on saattanut muuttua joissakin maissa hyvinkin nopeasti normaalista poikkeustilaan. Siksi meidän täytyy varmistua siitä, että poikkeus- ja kriisitilanteessa pystymme kaikesta huolimatta tuottamaan kotimaista ruokaa. Se vaatii sen, että meillä on riittävästi ruuantuottajia eri puolilla Suomea ja että ruuantuottajilla on edellytykset tehdä työtään. Jos suomalainen ruuantuotanto ei ole kannattavaa, tilat lopettavat toimintansa, ja kun tilat lopettavat, ruuantuotannon osaaminen katoaa tila kerrallaan, ja jos päästämme osaamisen katoamaan, sitä ei hetkessä saada takaisin. Tällä esityksellä panostamme myös jatkuvuuteen. Kun ruuantuottajat tietävät, että he saavat työstään kunnon korvauksen eivätkä ole neuvottelutilanteessa kauppojen kanssa aina heikommassa roolissa, he toivon mukaan haluavat jatkaa tätä arvokasta työtä. Toivon mukaan se sama palo tähän työhön jatkuu myös seuraaville sukupolville. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruuantuotantoon liittyvät vahvasti myös alueelliset päätökset. Kun varmistamme, että ihmisillä on mahdollisuus elää, tehdä töitä ja tulla toimeen myös maaseudulla, pidämme huolen koko Suomen elinvoimaisuudesta. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille myös sen, että tällä hallituskaudella varmistimme, että nykyinen synnytyssairaalaverkosto säilyy koko maassa. Se luo turvaa myös maaseudulla asuville — että heidänkin on turvallista perheellistyä, kun synnytyssairaala ei ole kohtuuttoman matkan päässä. Samalla meidän täytyy huolehtia siitä, että harvaan asutulla seudulla on myös muita palveluita, jotta perheet pystyvät rakentamaan elämäänsä myös suurten kaupunkien ulkopuolelle. Arvoisa puhemies! Kotimaiseen ruokaan liittyvät olennaisesti myös julkiset hankinnat. Suomessa syödään joka päivä valtavat määrät aterioita päiväkodeissa, kouluissa, sairaaloissa ja varuskunnissa, ja juuri näissä paikoissa meidän tulisi suosia entistä enemmän kotimaista ruokaa. Olen sitä mieltä, että kaikkien julkisten palveluiden piirissä olevien tulisi tarjota ensisijaisesti vain ja ainoastaan Suomessa tuotettua ruokaa, kun sitä on meillä tarjolla — poikkeuksena toki tuotteet, joita meillä ei kasva, kuten ananas ja muut trooppiset hedelmät, mutta muuten en keksi syytä, miksi meillä pitäisi olla tarjolla mitään ulkomailla tuotettua, jos ruuan saa Suomesta. Tämä vahvistaisi entisestään kotimaista työtä, parantaisi huoltovarmuutta, ja koko elintarviketeollisuus ja suomalaiset ruuantuottajat hyötyisivät siitä. Arvoisa puhemies! Vaikka tämä esitys ei korjaa kaikkia ruuantuotannon ja -tuottajien asemaan liittyviä haasteita, tämä on muutos parempaan. Meidän täytyy edelleen jatkaa työtä sen eteen, että meillä on tulevaisuudessakin elinvoimainen ruuantuotanto ja tulevat sukupolvet saavat nauttia puhtaasta suomalaisesta ruuasta, kuten me olemme saaneet. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Jos suomalaisella sikatilalla todetaan salmonella, siitä aiheutuvat seuraukset voivat olla yrittäjälle todella vaikeita. Tauti pitää totta kai hävittää nopeasti, eläimiä voidaan joutua lopettamaan, tuotanto keskeytyy, ja tästä kaikesta aiheutuu todella suuria kustannuksia. Pahimmillaan yhden salmonellatapauksen seurauksena yrittäjä voi menettää vuosien työn ja koko yrityksen tulevaisuus voi vaarantua. Suomessa salmonellaa on torjuttu tehokkaasti jo vuosikymmenten ajan. Sen ansiosta suomalainen sianliha on maailman mittakaavassakin erittäin puhdasta ja turvallista. Suomalaiset ruuantuottajat ovat tehneet sen eteen paljon töitä, ja se on hyödyttänyt alan lisäksi koko yhteiskuntaa. Sianlihasta peräisin olevia salmonellatapauksia ei juurikaan ole, eikä siitä aiheudu myöskään terveydenhuollon kustannuksia. Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä suurin haaste on kuitenkin ollut se, että jos se salmonella osuu omalle tilalle, yrittäjä jää liian suuren taloudellisen riskin kanssa yksin. Vakuutukset eivät ole tänä päivänä enää niin kattavia, että niistä saisi minkäänlaista kunnollista turvaa näihin tilanteisiin. Pahimmassa tapauksessa yksi ainoa salmonellatapaus tilalla voi johtaa jopa koko yrityksen konkurssiin. Siksi hallitus esittää ratkaisuksi salmonellavahinkorahastoa. Rahaston toimintaidea perustuu siihen, että koko ala varautuu yhdessä niihin vahinkoihin, joita yksittäisille tiloille voi sattua. Sikayrittäjät maksavat vuosittain pienen salmonellavahinkomaksun, ja jos jollekin tilalle tulee salmonellatartunta, rahastosta voidaan korvata tilanteesta aiheutuvia kustannuksia. Kyse on siitä, että luomme alalle oman turvaverkon, joka auttaa, jos salmonellatapaus osuu omalle kohdalle. Valtio osallistuu rahaston alkupääomaan sen käynnistysvaiheessa, jotta järjestelmä saadaan heti toimintakuntoon. Sen jälkeen rahaston rahoitus perustuu pääosin alan omiin maksuihin. Arvoisa puhemies! Tämä on konkreettinen keino, jolla parannamme suomalaisen ruuan turvallisuutta entisestään. Kun yrittäjä tietää saavansa apua salmonellan sattuessa kohdalle, salmonellatapauksista ilmoitetaan entistä nopeammin ja vahinkoja voidaan torjua tehokkaammin. Se luo myös turvallisuudentunnetta yrittäjälle itselleen. On selvää, että kukaan ei voi täysin estää salmonellariskiä, vaikka toimisi kaiken suhteen oikein. Siksi on tärkeää, ettei taloudellinen riski lankea yksittäiselle yrittäjälle, joka tekee parhaansa tuottaakseen puhdasta ja turvallista ruokaa meille suomalaisille. Haluan myös muistuttaa, että liittyessään EU:n jäseniksi Suomi ja Ruotsi saivat niin kutsutut salmonellalisävakuudet. Se tarkoittaa sitä, että molemmat maat saavat noudattaa tiukempaa salmonellavalvontaa maassaan kuin mitä EU:n yleinen taso vaatisi, ja sen ansiosta myös Suomeen tuotavan sianlihan pitää olla tutkitusti salmonellavapaata. Suomi saikin nämä erityiset salmonellalisävakuudet juuri siksi, että meidän tautitilanne on poikkeuksellisen hyvä, ja meidän tulisikin pitää se jatkossa yhtä hyvänä. Arvoisa puhemies! Salmonellavahinkorahastolla saamme turvattua suomalaisen sianlihatuotannon jatkossa, ja samalla tuemme alan yrittäjiä, ettei yksikään sikatilallinen jäisi jatkossa yksin, jos se tautitapaus osuu omalle kohdalle. Haluan myös kiittää ministeriä tästä erinomaisesta esityksestä. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ihmisen lääkitystietojen täytyy löytyä helposti oikeasta paikasta silloin, kun niitä tarvitaan. Kyse on potilasturvallisuudesta, sujuvammasta arjesta ja myös siitä, miten käytämme järkevällä tavalla verorahoja. Suomessa on paljon iäkkäitä ja monisairaita potilaita, joilla voi olla käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Tiedot lääkityksistä eivät kuitenkaan aina ole samassa paikassa, vaan tiedot saattavat olla hajallaan eri järjestelmissä. Pahimmissa tapauksissa tiedot ovat ylhäällä paperilapulla tai vain ja ainoastaan iäkkään omaisen muistin varassa. Se lisää riskiä ja mahdollisuutta virheille. Silloin voi tulla tilanteita, joissa ihmiselle annetaan päällekkäisiä lääkkeitä, lääkkeiden yhteisvaikutukset havaitaan vaarallisiksi tai ihmiselle annetaan täysin tarpeettomia lääkkeitä vain siksi, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa ihmisen senhetkisestä lääkityksestä. Siksi on todella tärkeää, että kehitämme Kanta-palveluita siten, että lääkityslista olisi oikeasti ajan tasalla ja mahdollisimman kattava. Arvoisa puhemies! Jokaisen suomalaisen tulisi saada turvallista hoitoa riippumatta siitä, asuuko esimerkiksi kotona tai palveluasumisessa. Kun varmistamme, että tieto lääkityksistä kulkee entistä paremmin lääkärin, hoitajan, apteekin ja tarvittaessa myös sosiaalihuollon välillä, vähennämme virheitä ja hoidon laatu paranee. Se tarkoittaa myös parempaa arkea ja hyvinvointia ihmisille. Hyvä ja odotettu muutos on myös se, että jatkossa myös itsehoitolääkkeet voidaan kirjata Kanta-lääkityslistalle. Moni ihminen käyttää esimerkiksi särkylääkkeitä, monivitamiineja tai muita valmisteita ilman, että kertoo niistä lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Silti niillä voi olla isoja yhteisvaikutuksia otettavien reseptilääkkeiden kanssa. Kun otettavien lääkkeiden kokonaisuus näkyy yhdestä paikasta, turvallisuus paranee. Tulevaisuudessa myös sosiaalihuollon ammattilaisilla olisi mahdollisuus nähdä lääkitystietoja silloin, kun se on heidän työnsä kannalta välttämätöntä. Esimerkiksi kotihoidossa, päihdehuollossa tai sosiaalihuollon laitoksissa työntekijät osallistuvat usein asiakkaiden lääkehoidon toteuttamiseen, ja silloin heillä täytyy olla käytössä oikeat ja ajantasaiset tiedot asiakkaista ja heidän lääkityksistään. Arvoisa puhemies! Potilasturvallisuutta parantavien seikkojen lisäksi tämä hallituksen esitys tuo myös taloudellisia hyötyjä. Kun jatkossa tiedot löytyvät yhdestä paikasta ja lääkityksiä arvioidaan kokonaisuutena, niin turhat lääkkeet, virheet ja päällekkäiset lääkevalmisteet vähenevät ja voivat jäädä kokonaan pois. Samalla työntekijöiden työaikaa säästyy niin hyvinvointialueilla kuin apteekissakin, jolloin vapautuvaa työaikaa voidaan käyttää muuhun. Kun tietoa keskitetään yhteen paikkaan, meidän tulee kuitenkin huolehtia ihmisten tietosuojasta. Lääketiedot ovat osa terveystietoja, ja niitä pitää käsitellä erityisellä tarkkuudella sellaisten henkilöiden toimesta, joilla on siihen työnsä puolesta oikeus ja aito tarve. Tässä esityksessä onkin huomioitu myös tietosuoja ja käyttöoikeudet, ja niiden osalta on tehty täsmennyksiä saadun lausuntopalautteen perusteella. Samalla täytyy huolehtia siitä, että jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus nähdä omat tietonsa ja ymmärtää, mihin niitä käytetään ja kuka niitä käyttää. Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen, että sotealalla hyödynnetään teknologiaa juuri tämänkaltaisiin hankkeisiin, jotka vähentävät kustannuksia, helpottavat työntekijöiden työtä ja samalla parantavat meidän kaikkien potilasturvallisuutta. — Kiitos ministerille tämän esityksen tuomisesta.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoululain uudistus koskee ensihoitajia, kätilöitä ja terveydenhoitajakoulutuksen rakennetta eli sitä, miten opinnot jatkossa järjestetään. Tärkeintä on se, että pystymme turvaamaan suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisen, henkilöstön saatavuuden ja laadukkaan koulutuksen alalle. Kätilön ammattini puolesta kannoin hyvin paljon huolta tämän esityksen myötä siitä, miten kätilöksi voi opiskella tulevaisuudessa. On esimerkiksi järkevää, että sairaanhoitajaksi jo valmistunut voi täydentää osaamistaan ja opiskella kätilöksi ilman, että tarvitsee suorittaa kokonaan toista ammattikorkeakoulututkintoa. Se vähentää päällekkäistä koulutusta ja samalla kohdentaa olemassa olevia opiskelupaikkoja paremmin niille, joilla ei vielä ole ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Arvoisa puhemies! Minulle ja monelle muulle kätilölle tässä esityksessä tärkeintä oli se, että kätilöksi tulee voida valmistua jatkossakin neljässä ja puolessa vuodessa. Suomessa on todella laadukas kätilökoulutus, ja alan ammattilaiset ovat omaa huippuluokkaansa neljän ja puolen vuoden koulutuksella kansainvälisestikin. En siis voinut käsittää tilannetta, jossa tätä koulutusta yritettiin pidentää pitkällä lisäkoulutuksella sairaanhoitajakoulutuksen päälle. Takana tässä kaikessa tietysti olivat EU ja sen direktiivit, mitkäpä muutkaan. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kätilökoulutuksen uudistamisessa lähtökohtana on ollut se, että täytämme EU:n ammattipätevyysdirektiivin vaatimukset. Eli EU:ssa on päätetty direktiivistä, jonka pohjalta meidän täytyy muokata omaa lainsäädäntöä ja tässä tapauksessa kätilökoulutusta ja sen kestoa. Kätilöiden ja sairaanhoitajien ammattipätevyys kuuluu automaattisen tunnistamisen järjestelmään Euroopan unionissa. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että suomalainen kätilö voi jatkossa työskennellä muissa EU- ja Eta-maissa ilman lisäopintoja tai erillisiä pätevöitymisvaatimuksia. Tämä EU-direktiivi asettaa koulutukselle kuitenkin tarkat vähimmäisvaatimukset mukaan lukien 18 kuukauden ja 3 000 tunnin kätilöopinnot. Vaikka tiedämme, että kätilöopinnot tulevat sairaanhoitajaopintojen päälle, opiskeluaika ei saa venyä nykyistä pidemmäksi. Näin myös valiokunta linjasi mietinnössään. Arvoisa puhemies! Mikäli meillä olisi edessä tilanne, jossa kätilökoulutusta pidennettäisiin nykyisestä, lopputulos voisi olla suoraan sanottuna kamala. Moni opiskelija joutuisi pohtimaan, haluaako jatkaa sairaanhoitajaopintojen jälkeen kätilöopintoihin. Jo nyt soteala kamppailee veto- ja pitovoiman kanssa. Jos nuori ihminen joutuu pohtimaan, kestääkö koulutus neljä ja puoli vuotta vai huomattavasti pidempään, moni valitsee ymmärrettävästi jopa toisen alan. Lisäksi suomalaiset synnytyssairaalat tarvitsevat alalle koko ajan uusia ammattilaisia. Opintojen pidentyminen voisi johtaa siis siihen, että kätilöitä olisi entistä vähemmän saatavilla. Valiokunta onkin nostanut hyvin esille huolen siitä, että kätilökoulutuksen pidentyminen voisi ylipäätänsä vähentää kiinnostusta kätilön ammattiin, jonka voin itse todeta olevan yksi maailman parhaista ammateista. Meidän täytyy huomioida opinnoissa myös konkretia, eivätkä esimerkiksi jatkuvat kesäopinnot voi olla ratkaisu siihen, että tutkinnon voi suorittaa neljässä ja puolessa vuodessa. Kätilökoulutus sisältää suuren määrän työharjoittelua, ja harjoittelupaikkoja on jo nyt haastava saada erityisesti kesäaikana, kun vakituisten työntekijöiden lomat pyörivät. Moni kätilöopiskelija haluaa myös työskennellä kesäisin, joten ei ole realistista olettaa, että kätilöopiskelijat olisivat kesäisin työharjoittelussa, kun paikkojakaan ei välttämättä ole. Arvoisa puhemies! Siksi ammattikorkeakoulujen täytyy tarjota opiskelijoille mahdollisuus opiskella yhtäjaksoisesti siten, että opiskelija voi tulla valituksi sairaanhoitajakoulutukseen ja samalla ehdollisesti kätilökoulutukseen. Toisin sanoen jatkossakin voi hakeutua kätilökoulutukseen niin sanotusti suoraan. Lisäksi, kun sairaanhoitajaopintoihin sisällytetään kätilöosaamista tukevat opinnot, me mahdollistamme sen, että koko kätilökoulutuksen voi opiskella edelleen neljässä ja puolessa vuodessa. Samalla yhdistyy EU-direktiivin noudattaminen, korkeakoulutusten päällekkäisyys vähenee, ja turvaamme kätilöiden riittävän saatavuuden tulevaisuudessakin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain uudistusta on odotettu jo hyvin kauan. Nykyinen laki on jäänyt kauas jälkeen siitä, mitä lastensuojelukentän arjen tarpeet olisivat vaatineet jo vuosia sitten. Alalla toimivilla ammattilaisilla ei yksinkertaisesti ole ollut keinoja puuttua erilaisiin tilanteisiin ajoissa ja kaikille turvallisilla tavoilla. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa kodissa ja ympäristössä. Lastensuojelu onkin sellainen palvelu, josta toivoisin, ettei meillä tarvitsisi olla sitä ollenkaan. Valitettavasti osa perheistä voi huonosti. Vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan, tai lapsi vahingoittaa itseään toistuvasti eri keinoin. Niissä tilanteissa suomalaisella yhteiskunnalla on velvollisuus suojella lapsia ja yrittää turvata se turvallinen arki ja kasvuympäristö heille parhaalla mahdollisella tavalla. Perheitä tulisikin auttaa ja tukea riittävällä tavalla, mutta ei liikaa tai liian vähän. Esimerkiksi huostaanotot ovat aina kriisitilanne lapselle ja koko hänen perheelleen, ja niitä tulisikin pyrkiä välttämään, jos on kevyempiä tukikeinoja, joilla turvata lapsen ja perheen hyvinvointi. Mitä enemmän panostamme perhetyöhön ja ennaltaehkäisevään tukeen, sitä pienemmät ovat riskit siihen, että lapsi joudutaan erottamaan vanhemmistaan. Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain keskiössä on kyse rajoista, turvallisuudesta ja välittämisestä. Yksi iso uudistus on se, että niin sanottujen hatkanuorten tilanteeseen puututaan vihdoin vakavalla tasolla. Me kaikki tiedämme, mitä voi tapahtua, kun alaikäinen katoaa lastensuojeluyksiköstä päiviksi tai jopa viikoiksi. Olemme lukeneet näistä surullisista tapauksista uutisista, joissa erityisesti alaikäisiä tyttöjä on houkuteltu yksityisasuntoihin lupaamalla yöpaikka ja alkoholijuomia, mutta tilanne on päättynyt seksuaaliväkivaltaan ja raiskauksiin. Jokainen hatkareissu asettaa nuoren vaaraan. Vastassa voivat olla huumeet, hyväksikäyttö, väkivalta ja aikuiset, jotka haluavat vain hyötyä näistä nuorista. Tähän asti lastensuojelun työntekijöillä ei ole ollut esimerkiksi riittäviä toimivaltuuksia toimia nopeasti ja tehokkaasti näissä tilanteissa. Tähän tulee onneksi muutos. Lastensuojelulle annetaan jatkossa paremmat mahdollisuudet etsiä hatkanuoria, saada heidät takaisin lastensuojeluyksikköön ja estää vaarallisten aineiden sekä esineiden vienti laitoksiin. Arvoisa puhemies! Yksi lastensuojelulaitosten haasteista on ollut tiettyjen oikeuksien puuttuminen. Nuorilla on ollut oikeus omaan puhelimeen, eikä sitä ole voitu ottaa pois ilman hyvin painavia rajoitustoimenpiteitä. Se on tarkoittanut sitä, että lapsi tai nuori on voinut valvoa puhelimellaan koko yön, jolloin häntä ei saa aamulla kouluun. Se on heikentänyt normaalia arkea jo entisestään, kun yöt on valvottu ja päivät nukuttu — tavallisessa kodissa kun olisi selvää, että lapselta tai nuorelta voisi ottaa puhelimen pois yöksi, jos se häiritsee yöunia. Nuorelta voidaan tietyin edellytyksin ottaa pois myös rahaa, maksuvälineitä ja muuta vastaavaa omaisuutta. Lisäksi hallussa oleva puhelin voidaan ottaa pois, jos sen hallussapito vaarantaa lapsen tai muiden henkilöiden hengen, terveyden tai turvallisuuden, häiritsee sijaishuoltopaikan järjestystä tai aiheuttaa vaaraa omaisuudelle. Nämä tuovat selkeitä rajoja nykytilanteeseen, jossa lapsella on voinut olla hyvin paljon erilaisia oikeuksia, jotka todellisuudessa vain aiheuttavat hänelle itselleen haittaa. Jatkossa lastensuojelun työntekijöillä on siis paljon enemmän kasvatuksellisia keinoja ja työkaluja tukea lasten turvallista arkea. Valiokunnassa pidettiin hyvin tärkeänä myös sitä, että kansalliset suositukset digilaitteiden käytöstä otetaan huomioon jatkossa myös lastensuojelun laatusuosituksissa ja muussa ohjeistuksessa. Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esiin myös huolen niistä lapsista ja nuorista, joilla on erittäin vaativa ja vakava tilanne, mutta nykyisen lastensuojelulain keinot eivät pysty heitä auttamaan. He eivät pärjää kotona, sijaisperheessä eivätkä tavallisessa lastensuojelulaitoksessa. Samalla heidän käytöksensä voi olla äärimmäisen väkivaltaista tai itsetuhoista, tai he voivat olla rikoskierteessä. Nämäkin nuoret ansaitsevat yhteiskunnan avun. Näille nuorille tarvitaankin paikka, jossa voidaan taata turvallisuus, kuntoutus, hoito, koulutus ja lapsen suojelu tarvittaessa omalta itseltään. Silloin kyseeseen tulee kuntouttava suljettu laitos, johon voidaan sijoittaa kaikista vakavimmin oireilevat nuoret. Kyse ei ole siitä, että haluaisimme sulkea nämä nuoret pois yhteiskunnasta, vaan kyse on siitä, että haluamme kuntouttaa heidät takaisin osaksi yhteiskuntaa, jossa heillä olisi hyvä tulevaisuus edessä. Samalla erityisen huolenpidon jakso eli EHO-jakso mahdollistetaan tarvittaessa 180 vuorokauteen asti nykyisen 90 vuorokauden sijaan. Ensisijaisesti jokaisen lapsen paikka on perheen luona. Jos lapsi ei syystä tai toisesta pysty elämään oman perheensä kanssa, lapsi tulisi sijoittaa ensisijaisesti sijaisperheeseen ja vasta toissijaisesti lastensuojeluyksikköön. Sitä varten tarvitsemme lisää sijaisperheitä eri hyvinvointialueille, ja se vaatii koulutusta ja tiedon lisäämistä. Arvoisa puhemies! Lastensuojelun kokonaisuudistus tarvitsee edelleen työtä. En voi olla korostamatta ennaltaehkäisyn, perheiden tukemisen ja varhaisen avun merkitystä. Ennaltaehkäisy ei yrityksistä huolimatta silti aina riitä. On tilanteita, joissa lapsi ja perhe tarvitsee vahvempia toimia, jotta turvallinen kasvuympäristö voidaan taata, ja siihen tarvitsemme tätä lastensuojelulain uudistamista. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on tarkoitettu rahalliseksi tueksi perheille, joissa vanhempi jää kotiin hoitamaan alle kolmevuotiasta lasta. Kotihoidon tuella tuetaan sitä, että hyvin pieni lapsi saa vielä kasvaa rauhassa kotona eikä lasta tarvitse laittaa päiväkotiin liian varhain. Kotihoidon tuessa on kuitenkin omat haasteensa, sillä se asettaa perheet hyvin erilaisiin asemiin riippuen lähtötilanteesta. Siinä, missä kotihoidon tuki on suomalaiselle perheelle hyvä keino hoitaa lasta pidempään kotona ennen paluuta takaisin työelämään, maahanmuuttajaperheelle se voi olla tekijä, joka sitoo perheen vanhemman, erityisesti maahanmuuttajaäidin, vahvemmin kotiin. Arvoisa puhemies! Meidän täytyy pystyä puhumaan ääneen siitä, miten kotihoidon tuki vaikuttaa maahanmuuttajaäitien kotoutumiseen. Mitä useammin maahanmuuttajaperheissä äiti jää hoitamaan pieniä lapsia kotiin kotihoidon tuella, jopa hyvin pitkiksikin ajoiksi, sitä enemmän se vaikuttaa kotoutumiseen. Se hidastaa merkittävästi suomen kielen oppimista, vaikeuttaa työelämään pääsyä ja voi johtaa jopa pysyvään syrjäytymiseen työmarkkinoilta. On selvää, että jos olet vieraassa maassa maahanmuuttajana, et osaa kieltä ja olet vuodesta toiseen kotona lasten kanssa, todennäköisyydet oppia suomea heikentyvät merkittävästi. Se vaikuttaa myös työllistymiseen, ja tutkimusnäyttö tukee tätä. Kotihoidon tuella on negatiivinen vaikutus naisten työllisyyteen, ja vaikutus on usein entistä suurempi maahanmuuttajataustaisten äitien kohdalla. Esimerkiksi Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että kotihoidon tuen taso vaikuttaa suoraan työllisyyteen, ja samaa viestiä kertovat kansainväliset vertailut. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoitteena on edesauttaa ja nopeuttaa kotoutumista. Jatkossa kotihoidon tuen saaminen edellyttäisi pääsääntöisesti kolmen vuoden asumista Suomessa, ja samalla tuki kohdennettaisiin vain lapsen pääasialliselle hoitajalle. Kyseessä on niin kutsuttu kotihoidon tuen Norjan malli. Tämä esitys vahvistaa erityisesti maahanmuuttajanaisten taloudellista itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia rakentaa omaa elämäänsä Suomessa. Esitykseen liittyy vahvasti myös se, kenelle meidän on tarkoitus kustantaa etuuksia suomalaisten veronmaksajien rahoista. Siksi asumisaikamuutos on hyvä ja odotettu muutos. Kotihoidon tuen, kuten muidenkin sosiaalietuuksien, tulisi olla ensisijaisesti suomalaisille ja vasta toissijaisesti muiden maiden kansalaisille. Lisäksi meidän täytyy pitää huoli siitä, ettemme lainsäädännöllä mahdollista tai edesauta tilanteita, joissa estämme tai vaikeutamme kotoutumista sitomalla maahanmuuttajaäidit koteihinsa kotihoidon tuen myötä. Arvoisa puhemies! On myös tärkeää huomioida tämän esityksen vaikutukset lapsiin. Todella pienelle lapselle paras paikka on usein kotihoidossa, mutta kun lapsi siirtyy varhaiskasvatukseen, se tukee myös maahanmuuttajataustaisten lasten kielenoppimista ja kotoutumista Suomeen. On arvioitu, että tämä uudistus voi lisätä merkittävästi vieraskielisten alle kolmevuotiaiden lasten osallistumista varhaiskasvatukseen, erityisesti suurissa kaupungeissa. Sen vaikutuksia voimme nähdä tulevaisuudessa konkreettisesti. Vaikka lapsi olisi vieraskielinen ja perhe maahanmuuttajataustainen, lapsi voi oppia täysin suomen kielen, kouluttautua ja työllistyä myöhemmin, ja sitähän me tavoittelemme kotoutumispolitiikalla. Vaikutuksia emme siis tule näkemään hetkessä vaan vuosien päästä. Arvoisa puhemies! Verovaroilla tuotettujen palveluiden ja etuuksien on tarkoitus tuottaa lisäarvoa ja hyvinvointia suomalaisille. Kun valtion kassasta maksetaan esimerkiksi etuuksia, meidän täytyy vaatia niiden olevan perusteltuja ja esimerkiksi maahanmuuttajien tuissa palveluiden pitää tukea aidosti kotoutumista ja osallistumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Meillä ei ole varaa tukea rahallisesti sellaista toimintaa, jossa lopputuloksena ovat syrjäytyneet maahanmuuttajaperheet ilman kielitaitoa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Marinin hallituksen tekemä soteuudistus oli käytännössä susi jo syntyessään. Tässä on nyt useampi vuosi seurattu kaikkia niitä ongelmia, mitä se toi mukanaan. Toki siellä uudistuksessa on myös hyviä asioita, mutta varsinkin tämä rahoituslaki on osoittautunut ongelmalliseksi. [Suna Kymäläisen välihuuto] Sitä ollaan tämän hallituksen toimesta korjattu nyt jo useampaan otteeseen ja tullaan korjaamaan edelleen. Tämä, kuinka suuria ongelmia on ja kuinka eriarvoisessa asemassa eri hyvinvointialueilla asukkaat ovat, käy yhä enemmän ilmi näitten vuosien nyt kuluessa. Meidän täytyy kyetä turvaamaan, että ihmiset pääsevät yhdenvertaisesti palveluihin jokaisella alueella — sama sitten, asuvatko maalla vai kaupungissa. Tämä esitys on nyt mielestäni ihan hyvä uudistus taas oikeaan suuntaan. [Välihuutoja vasemmalta — Krista Kiuru: Pelkkiä leikkauksia!] Varmasti korjattavaa riittää edelleen tulevaisuudessa, niin että saamme kaikki oikein. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Moni ei varmastikaan aina muista, miten tärkeä rooli kotimaisella ruualla on meidän jokaisen suomalaisen arjessa. Jos meillä ei olisi suomalaisia ruuantuottajia, söisimme ulkomailta tuotua ruokaa. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että olisimme aina muiden maiden armoilla ruuan suhteen. Poikkeustilanteessa en edes haluaisi miettiä, miten tulisimme toimeen. Siksi täytyy muistaa, että kotimainen ruuantuotanto on osa huoltovarmuutta ja jokaisen suomalaisen turvallisuutta. Meidän päättäjien velvollisuus on huolehtia siitä, että Suomessa pystyy toimimaan ruuantuottajana, että se on kannattavaa ja että sillä tulee toimeen. Ruuantuotannon täytyy toimia myös silloin, kun meillä on mahdollinen kriisi tai poikkeustila päällä. Huoltovarmuus ei kuitenkaan synny itsestään. Se edellyttää päätöksiä, jotka kantavat vuosikymmenten päähän. Päätösten pitää olla sellaisia, jotka turvaavat viljelijöiden toimeentulon, helpottavat maatilojen sukupolvenvaihdoksia ja varmistavat, että ruokaa tuotetaan koko maassa. Jos maatiloja lopettaa, on selvää, ettei niitä saa kriisin keskellä rakennettua tai otettua käyttöön kovin nopeasti takaisin. Siksi jokainen päätös, joka vahvistaa kotimaisen ruuan asemaa, on panostus Suomen turvallisuuteen. Se vaatii sen, että arvostamme kotimaista ruokaa ja käytämme sitä niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin myös kotona, kun teemme valintoja, mitä ostamme ruokakaupasta. Meillä on suomalaista ruokaa myös tulevaisuudessa, kunhan ostamme ja käytämme sitä. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on puhdasta, turvallista ja vastuullisesti tuotettua. Nämä ovat juuri niitä meidän suurimpia vahvuuksiamme ruuantuotannossa. Meillä käytetään vähän antibiootteja, huolehdimme eläinten hyvinvoinnista, ja ruuantuotanto tapahtuu puhtaalla maaperällä ja puhtaasta vedestä. Näiden eteen on tehty jo kauan aikaa töitä, että olemme päässeet ruuantuotannossa tähän pisteeseen. Kun mietimme ja kehitämme suomalaista ruokajärjestelmää, me erotumme jo valmiiksi näiden meidän vahvuuksiemme ansiosta. Siksi meidän ei tulisi ikinä ryhtyä kilpailemaan ruuan edullisuudella vaan sen laadulla, joka on ensiluokkaista. Onko missään parempaa ja puhtaampaa ruokaa kuin Suomessa? Tämä tarjoaa myös suuret mahdollisuudet viennille. Ympäri maailman on kysyntää turvalliselle ja ennen kaikkea puhtaalle ruualle, ja se kysyntä kasvaa koko ajan. Me voimme olla maailmalla se edelläkävijä ruuantuotannossa, kunhan pidämme jatkossakin riman korkealla ja kehitämme ruuantuotannon mahdollisuuksia. Siihen tarvitsemme jokaisen ruuantuottajan mukaan. Arvoisa puhemies! Suomalainen ruoka on osa lasten ja nuorten arkea aina päivähoidosta peruskouluun ja sieltä jatko-opintoihin. Laadukas ja ravitseva ruoka on suoraan yhteydessä siihen, miten meidän lapset ja nuoret jaksavat koulupäivän ja pystyvät keskittymään opiskeluun. Kun lapsi saa koulussa riittävästi hyvää ruokaa, hän jaksaa oppia, liikkua, kasvaa ja harrastaa, eli hyvä kouluruoka tukee myös lasten koulutyötä. Suomalainen kouluruokailu on maailman mittapuulla hyvin ainutlaatuinen järjestelmä, josta voimme olla erittäin ylpeitä. Sen avulla meillä on mahdollisuus tarjota kaikille lapsille ja nuorille päivittäin lämmin, monipuolinen ja ravitseva ateria. Se on myös osa lasten ruokakasvatusta ja kotimaisen ruuan arvostamisen opettamista jo pienestä pitäen. Lapsille ja nuorille pitää myös opettaa enemmän, mistä ruoka tulee lautaselle. Moni lapsi on valitettavasti vieraantunut todellisuudesta, kun jauheliha ostetaan kaupasta lihahyllystä ja maito kylmäkaapista. Ei muisteta tai ehkä välttämättä halutakaan kertoa, mistä ruoka oikeasti tulee, ettei kukaan vain pahoita mieltään. Ruuan arvostus kasvaisi varmasti entisestään, kun jo lapsesta asti tiedettäisiin, mitä sen ruuan eteen on tehty ennen kuin se ilmestyy lautaselle syötäväksi. Pidän hyvin tärkeänä, että panostamme kouluruuan laatuun ja kotimaisuuteen myös tulevaisuudessa. Kun lapset oppivat arvostamaan hyvää, kotimaista ja puhdasta ruokaa, he arvostavat suomalaista ruokaa myös aikuisena. Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä lisätä, että kouluruuan suhteen on tärkeää huomioida, että valinnat tehdään aina lasten terveys edellä. Toisin sanoen ruokapolitiikassa ei pidä antaa sijaa ilmastoideologiselle ajattelulle millään muotoa, missään hetkessä. Lisään vielä sen, että kun joitakin vuosia sitten kasvisruokailijat ovat joutuneet vaatimaan itselleen kasvisruokia kouluun tarjolle joka päivä, niin tällä hetkellä tilanne on kääntynyt toisinpäin, ja usea suomalainen lapsi ja nuori kysyy, eikö heillä ole oikeutta vaatia sekasyöjänä tai lihansyöjänä myös lihaa joka päivä kouluruuaksi. Tämä meidän ehdottomasti pitäisi saada korjattua ja lopettaa tämmöinen ilmastoideologinen ajattelu meidän ruokapolitiikassa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen keskiössä on varautuminen sellaisiin tilanteisiin, joita emme toivo koskaan tapahtuvan. Vaikka Suomen turvallisuustilanne on tällä hetkellä tasainen, emme voi koskaan luottaa siihen, että tilanne tulisi olemaan sama myös tulevaisuudessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut konkreettisesti sen, että kriisit voivat syntyä hyvinkin nopeasti ja kriiseillä on omat vaikutuksensa myös lähialueisiin. Ukrainan sodan lisäksi olemme joutuneet seuraamaan viime aikoina maailmantilanteita, joissa eri maat ovat joutuneet sodan keskelle. Siksi myös Suomen täytyy pystyä reagoimaan nopeasti silloin, jos ja kun maassamme vallitsee poikkeustila tai kriisi. Iso osa tätä varautumista on kyky ottaa vastaan kansainvälistä apua silloin, kun omat resurssimme eivät riitä kaikkeen. Arvoisa puhemies! Nykyinen lainsäädäntö ei vastaa tämänkaltaisiin tilanteisiin tarpeeksi hyvin. Tällä hetkellä ulkomaisten terveydenhuollon ammattilaisten tulisi täyttää kaikki kansalliset lupa-, rekisteröinti- ja kielitaitovaatimukset, vaikka apua tarvittaisiin välittömästi. Kriisitilanteessa meillä ei voi olla tällaista byrokratiaa, joka voi pahimmillaan viivästyttää elintärkeää apua ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Tässä esityksessä terveydenhuollon ammattihenkilölakia muutettaisiin siten, että se mahdollistaisi kansainvälisen avun vastaanottamisen nopeasti silloin, kun sille on tarve. Eli kun Suomi olisi virallisesti pyytänyt apua esimerkiksi EU:lta, liittolaisilta tai kansainvälisiltä järjestöiltä, ulkomaiset terveydenhuollon ammattilaiset voisivat toimia Suomessa ilman normaaleja, hitaita lupamenettelyjä. Tämä koskisi nimenomaan tilapäisiä poikkeuksia, joihin sisältyvät vakavat kriisi- ja häiriötilanteet. Normaalioloissa säilyisi edelleen tiukka lupa- ja valvontajärjestelmä. Arvoisa puhemies! On selvää, että byrokratia ei saa estää tai hidastaa avun saamista silloin, kun sitä täällä eniten tarvitaan. Terveydenhuolto on olennainen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja myös huoltovarmuutta. Siksi meidän täytyy varmistaa, että Suomi pystyy toimimaan nopeasti ja tehokkaasti niissä tilanteissa, joissa tarvitsemme kansainvälistä apua. Oli kyseessä sitten luonnonkatastrofit, suuronnettomuudet tai muut laajat turvallisuuskriisit, meidän on ennakoitava ja oltava valmiita nyt eikä pohdittava näitä asioita vasta kriisin äärellä.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelussa on kyse erityisesti lapsen oikeudesta turvalliseen arkeen ja pysyviin ihmissuhteisiin. Silloin, kun lapsi joudutaan sijoittamaan oman perheen ulkopuolelle, se on iso kriisi ja elämänmuutos niin perheen kuin myös lapsen näkökulmasta. Siksi lastensuojelu tarvitsee sijaisperheitä, joissa sijoitettu lapsi saa mahdollisuuden kasvaa osana perhettä ja saa turvallisen arjen sekä yhteisön, johon kiinnittyä. Silti vain noin 41 prosenttia sijoitetuista lapsista asuu sijaisperheessä, mikä on mielestäni aivan liian vähän. Sen lisäksi, että sijaisperhe on lapselle lähtökohtaisesti parempi vaihtoehto laitoshoidon sijaan, se on myös yhteiskunnalle edullisempaa. Laitoshoito maksaa nimittäin keskimäärin yli kolminkertaisesti perhehoitoon verrattuna. Meidän täytyykin lisätä sijaisperheiden valmennusta, tukea ja näkyvyyttä hyvinvointialueilla. Kyse ei ole siitä, että tällä haettaisiin säästöjä, vaan kyse on siitä, minkälaisen lapsuuden me haluamme tarjota sijoitetuille ja haavoittuvaisessa asemassa oleville lapsille: paikan osana perhettä vai paikan, jossa asuu laitoksessa [Puhemies koputtaa] vaihtuvien ohjaajien kanssa?

Arvoisa puhemies! Näin perheenäitinä ja kätilönä lastenneuvola on minulle erittäin tuttu asia, kuten varmasti jokaiselle vanhemmalle. Tiedämme kaikki, että Suomessa lastenneuvolan ansiosta olemme saaneet edistettyä lasten ja perheiden tasa-arvoa ja pystyneet tarjoamaan tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, oli sitten kyse terveydellisestä ongelmasta tai perheen elämäntilanteeseen liittyvästä asiasta. Lastenneuvolan hyödyt ovat kiistattomia, joten miksi keksiä pyörää uudelleen, kun voisimme hyödyntää jo olemassa olevaa palvelumallia myös iäkkäiden kanssa? Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteena on se, että jokainen hyvinvointialue velvoitettaisiin järjestämään seniorineuvontapalveluja, niin kutsuttua seniorineuvolaa, joka toimisi ennaltaehkäisevänä palveluna iäkkäille. Aloitteessa on paljon hyvää. Haluamme kaikki, että suomalaiset vanhukset voivat elää mahdollisimman pitkään terveinä, toimintakykyisinä ja omassa kodissaan niin halutessaan. Suomalaiset ikääntyvät hyvin nopeasti, ja vanhusten määrä kasvaa kovaa vauhtia. Yli 70-vuotiaiden määrä on kasvanut jo yli miljoonaan, ja siinä samalla lisääntyvät riskit kaatumisille, erilaisille sairauksille, yksinäisyydelle sekä mielenterveyden haasteille. Mitä enemmän pystymme tarjoamaan ennaltaehkäiseviä palveluita, varhaista tukea ja neuvontaa, sitä paremmin ne voivat vähentää raskaita ja kalliita palveluita myöhemmin. Tästä on myös käytännön kokemuksia hyvinvointialueilta, sillä seniorineuvolatoiminta on ollut suosittua, vaikuttavaa ja kustannustehokasta niillä alueilla, missä sitä on jo päästy järjestämään. Arvoisa puhemies! Tämän aloitteen tavoite on ehdottomasti oikea. Siitä on kuitenkin tärkeää käydä keskustelua, sillä aloitteen myötä hyvinvointialueille tulisi uusi lakisääteinen velvoite lisää. Nykyinen lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa ennaltaehkäisevien palvelujen järjestämisen eri tavoilla jo nyt, kuten esimerkiksi seniorineuvolana tai muina sopivina ratkaisuina kyseiselle alueelle. Eli ongelma ei ole siinä, etteikö näitä palveluita olisi mahdollista järjestää, vaan se, että niiden toteuttaminen vaihtelee hyvin paljon riippuen alueesta. Siksi pohdinkin, onko uusi lakisääteinen velvoite oikea ratkaisu tässä tilanteessa, kun painimme julkisen talouden ja vähäisten verorahojen kanssa. Jokainen uusi lakisääteinen tehtävä tarkoittaa käytännössä aina uusia menoja. Vaikeassa taloustilanteessa meidän täytyy olla hyvin tarkkoja siitä, että jokaisen veroeuron kohdalla mietitään hyvin tarkkaan, mihin me sen käytämme. Samalla meidän kuitenkin täytyy varmistaa, että peruspalvelut pyörivät ja ihmiset pääsevät hoitoon. Olennaista on se, että senioripalveluissa, kuten monissa muissakin ennaltaehkäisevissä palveluissa, säilyisi alueellinen joustavuus. Hyvinvointialueet ja kunnat tuntevat parhaiten oman alueen asukkaiden tarpeet, ja siksi alueella pitäisi olla mahdollisuus miettiä parhaat ratkaisut aina paikallisesti ilman, että näitä palveluita määritellään jostain ylemmältä taholta. Alueiden hyvä yhteistyö korostuu tässä myös todella paljon, sillä senioritoimintaa voisi järjestää yhdessä alueiden kesken eikä aina vain oman alueen tuotantona. Tässä on mahdollisuus hyödyntää myös teknologian tuomia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Mattilaa tästä hyvästä aloitteesta. Jo pelkästään tämän asian nostaminen yleiseen keskusteluun voi auttaa hyvinvointialueita miettimään, minkälaisia ennaltaehkäiseviä senioripalveluita he voisivat järjestää, vaikka palveluista ei tulisikaan lakisääteisiä tässä vaiheessa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointialueilla on vastuu suomalaisille kaikista tärkeimmistä palveluista, kun alueet vastaavat siitä, miten me pääsemme lääkäriin, hoitajille, miten pelastuspalvelut on järjestetty ja miten sosiaalihuolto toimii. Siinä on iso vastuu, miten järjestää palvelut laadukkaasti mutta samalla huolehtia siitä, että verorahat riittävät nyt ja tulevaisuudessa. Tähän liittyy myös hallituksen esitys muuttaa hyvinvointialuelakia. Kun katsoo viime vuoden talouslukuja, hyvinvointialueiden yhteenlaskettu tulos oli yli 400 miljoonaa euroa parempi kuin mitä osasimme odottaa, ja samalla kustannusten kasvua on saatu hillittyä todella hyvin. Tärkeintä tässä tilanteessa on kuitenkin se, että samaan aikaan palveluiden yhdenvertaisuus on parantunut. Työtä täytyy silti jatkaa, eikä sen suhteen tule olemaan valmista vielä pitkään aikaan. Arvoisa puhemies! Vaikka monelta alueelta on tullut hyviä uutisia, kaikki alueet eivät ole samassa tilanteessa. Alueet ovat hyvin erilaisia keskenään jo lähtien siitä, keitä alueella asuu. Joillekin alueista alijäämien kattaminen vuoteen 2028 mennessä on ollut yksinkertaisesti liian tiukka tavoite. Hyvinvointialueet ovat olleet toiminnassa nyt muutaman vuoden, ja alun jälkeen kävi hyvin nopeasti selväksi se, että nykyisen hallituksen pitäisi ryhtyä korjaamaan ilmi tulleita valuvikoja. Tämä esitys on osa tätä korjaussarjaa. Sen myötä hyvinvointialueille voidaan myöntää lisäaikaa alijäämien kattamiseen vuoden 2029 loppuun asti. Se ei silti tarkoita sitä, että alueelle olisi avoinna loputon piikki, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Lisäaikaa ei myönnetä automaattisesti, vaan alueella täytyy olla kunnollinen suunnitelma, ja valtiovarainministeriö antaa omalla harkinnallaan arvion uudesta määräajasta. Arvoisa puhemies! Jos me emme myöntäisi alueille lisäaikaa, monella alueella olisi vastassa epärealistiset ja äkilliset sopeutustoimet. Käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että palveluista leikattaisiin, ja se näkyisi ihmisten arjessa esimerkiksi siinä, että hoitoonpääsy voisi viivästyä ja hoitojonot kasvavat. Sitä meistä ei halua kukaan. Tällä esityksellä saamme tuettua hyvinvointialueiden taloudenpitoa ilman, että yksikään alue joutuu tekemään huonoja ratkaisuja palveluiden tai rahankäytön suhteen. Hallitus onkin tällä kaudella lisännyt hyvinvointialueiden rahoitusta yli neljällä miljardilla eurolla. Siitä huolimatta meillä on vain rajattu määrä verorahoja käytettävänä, ja siksi jokaisen alueen täytyy sitoutua siihen, että ne käytetään parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisten hyväksi. Arvoisa puhemies Tämä esitys antaa lisäaikaa niille hyvinvointialueille, jotka sitä aidosti tarvitsevat, mutta samalla se huolehtii siitä, että jokainen alue ymmärtää taloudelliset tosiasiat. Kyse ei ole pelkästään siitä, että Suomessa on ollut jo pitkään haastava taloudellinen tilanne. Kyse on siitä, että meillä on koko ajan entistä vähemmän työikäisiä ihmisiä ja vastaavasti vanhusten määrä kasvaa koko ajan. Se lisää myös hoidon tarvetta, ja meidän täytyy keksiä, miten nämä palvelut järjestetään kaikille myös tulevaisuudessa. Siihen täytyy ryhtyä valmistautumaan jo nyt. Suuri vastuu tästä on hyvinvointialueiden päättäjillä, joiden täytyy keksiä ratkaisuja vuosien ja vuosikymmenien päähän. Se ei ole mikään helppo paikka, mutta uskon, että me yhdessä pystymme tähän. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu ja digitalisoituu vauhdilla, ja aika monella kansalaisella on ehkä huolta siitäkin, kuinka pysytään mukana. En sano sitä, ettenkö itsekin mahdollisesti tai todennäköisestikin ottaisi käyttöön tällaista digitaalista lompakkoa tulevaisuudessa, mutta kuulun varmasti niihin kansalaisiin, joilla on huolta myös siitä, mihin kaikkeen tämä mahdollisesti jossain vaiheessa voi johtaa. Tässä esityksessä on erittäin tärkeää, että tässä mainitaan tämä vapaaehtoisuus ja tietosuojaan kiinnitetään erityistä huolta. Osalla meistä on varmasti lähinnä korona-ajoista muistona se, millä tavalla esimerkiksi perusoikeuksia rajattiin koronapassilla, ja se oli nimenomaan tämmöinen digitaalinen terveystodistus. Niinä aikoina keskusteltiin myös siitä, miten esimerkiksi Kiinassa rajoitettiin vielä voimakkaammin liikkumista ja esimerkiksi kauppaan pääsyä tällaisten digipassien muodossa. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Mielestäni kansalaisilla on huoli siitä, voiko tämä jossain vaiheessa Suomessakin johtaa tällaiseen, että meidän terveystietojen perusteella digilompakon myötä pystytään rajoittamaan ihmisten perusoikeuksia meidän omassa maassa ja Euroopassa yleensäkin. Edustaja Strandman esitti erittäin hyvät kysymykset ministerille — jaan nämä samat huolet — ja myös edustaja Eerolan kommentit ikääntyvien osalta olivat tosi hyviä. Meidän täytyy myös muistaa se, että kaikki eivät välttämättä näitä digipalveluita osaa samalla lailla käyttää eivätkä edes halua käyttää. On erittäin tärkeää, että tämä vapaaehtoisuus huomioidaan myös tulevassa mietinnössä valiokunnassa hyvin. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Synnytyssairaalaverkosto on pienentynyt parinkymmenen vuoden aikana. Siinä, missä vuosituhannen alussa suomalaisia syntyi 41 eri sairaalassa, määrä on vähentynyt noin 20 synnytyssairaalaan. Tämä on valtava muutos hyvin lyhyessä ajassa. Kätilönä ja naisten ja perheiden puolustajana minulla on hyvin selkeä näkemys siitä, että yhtäkään synnytyssairaalaa ei ole enää varaa ajaa alas. Synnytykset eivät ole mikään irrallinen tai erillinen osa sotepalveluita, vaan niihin liittyy kiinteästi aina leikkausvalmius, ympärivuorokautinen päivystys sekä tehohoidon valmiudet. Kun yksi synnytyssairaala suljetaan, kyse ei ole pelkästään siitä, että kyseisessä sairaalassa ei hoideta enää synnytyksiä, vaan kyse on koko alueen akuuttihoidon valmiuksista. Jos me haluamme pitää koko maan asuttuna, meidän on turvattava peruspalvelut myös harvemmin asutuilla seuduilla ja maaseudulla. Synnytyssairaalat ovat osa peruspalveluita. Ruoantuottajien, yrittäjien ja lapsiperheiden täytyy voida asua turvallisesti eri puolilla Suomea. Sydänkohtauksen, onnettomuuden tai ennenaikaisen synnytyksen sattuessa [Puhemies koputtaa] ei voi olla niin, että lähimpään sairaalaan on satoja kilometrejä.

Arvoisa puhemies! Suomi ja suomalaiset elävät luonnosta. Olemme eläneet sopusoinnussa luonnon ja metsän kanssa aina ja tulemme elämään myös tulevaisuudessa. Me tiedämme, että Suomi on ilmastoasioissa edelläkävijä. Meidän energiatuotantomme on hyvin puhdasta, teollisuutemme on maailman kärkeä, mitä tulee energiatehokkuuteen, ja metsämme ovat suuria hiilinieluja. Arjessa meille kaikille on selvää, että jätehuolto toimii, lajittelemme ja kierrätämme roskat, hanasta saa puhdasta vettä ja jätevedet puhdistetaan. Suomessa on todella panostettu näihin asioihin, eikä samaa voi sanoa monestakaan muusta maasta. Vai kuinka monesta maasta voi todeta, että siellä olisi mahdollista kävellä metsissä ja kerätä sieltä puhtaita marjoja ja sieniä ruuaksi tai että jätehuolto toimisi näin hyvin kuin meillä? Meidän täytyy uskaltaa käydä ilmastoasioista keskustelua tosiasioihin perustuen ja suomalaisen edun näkökulmasta. Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa käydään läpi energiajärjestelmän murrosta, sähköistymistä ja puhtaita ratkaisuja. Nämä ovat hyviä lähtökohtia ja tulevaisuuden tavoitteita, mutta perussuomalaisille energiantuotannossa yksi asia on ylitse muiden, nimittäin huoltovarmuus. Suomen täytyy kaikissa oloissa kyetä turvaamaan energiansaanti, ruuantuotanto, terveydenhuolto ja arjen perustoiminnot. Maailma on muuttunut, ja siksi meidän täytyy varmistaa, että pystymme itsenäisesti pärjäämään mahdollisissa poikkeustilanteissa. Emme voi rakentaa meidän ilmasto- ja energiapolitiikkaamme sen varaan, että energiaa on aina saatavilla halvalla jonkun muun tuottamana. Emme voi myöskään ajaa alas omaa tuotantoamme ennen kuin korvaavat ratkaisut ovat aidosti toimintavarmoja. Ilmastopolitiikan täytyy tukea Suomen huoltovarmuutta eikä heikentää sitä. Esimerkiksi tuulivoima on sinänsä hyvä asia, jos ei haittaa, että tuulimyllyt rumentavat ympäristöä ja tuottavat energiaa vain tuulisina päivinä. Tarvitsemme kuitenkin varmaa energiaa, joka ei riipu siitä, minkälainen sää ulkona sattuu olemaan. Yksi hyvä vaihtoehto olisikin lisätä ydinvoimaa. Se on myös ilmastolle hyvä valinta. Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset muistamme aina peräänkuuluttaa mittasuhteita ilmastoasioissa. Maailman mittakaavassa Suomen päästöt ovat edelleenkin promillen luokkaa maailman päästöistä. Siitä huolimatta vihervasemmisto haluaa asettaa ilmastotavoitteet vain kovemmiksi ja tiukemmiksi. Se ei ole kunnianhimoa, vain hölmöyttä. Suomi ei pelasta maapalloa tai muita maita saasteista yksin. Sen sijaan voimme näyttää esimerkkiä teknologialla, innovaatioilla ja osaamisella, jota voi viedä muualle maailmalle ilman, että romutamme omaa talouttamme sen myötä. Me voimme huolehtia luonnosta ilman, että asetamme sitä vastakkain talouden ja ihmisten arjen kanssa. Perussuomalaisille luonto on osa suomalaista identiteettiä. Me haluamme taata tuleville sukupolville puhtaat vedet, elinvoimaiset metsät, monimuotoisen luonnon ja kestävän maatalouden, mutta luonnosta huolehtiminen ei saa tarkoittaa sitä, että metsiä ei saisi koskaan kaataa, että maataloutta kuritetaan uusilla kustannuksilla tai yksityisautoilu kielletään. Se ei saa tarkoittaa sitä, että suomalainen työ ja kotimainen teollisuus ajetaan maihin, joissa päästöt ja saastuttaminen ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Siksi luonnon ja työpaikkojen ei tarvitse olla vastakkain. Suomalainen työ on usein juuri sitä, että luonto ja ympäristö on otettu huomioon lähestulkoon kaikessa. Arvoisa puhemies! Suomalaisen ilmastopolitiikan täytyy olla sellaista, että suomalainen teollisuus ja suomalaiset työpaikat pysyvät Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Liian kireät ilmastotoimet saavat aikaan vain teollisen siirtymän pois Suomesta. Silloin lähtevät myös työpaikat. Se, mitä me voimme tehdä suomalaisten ja suomalaisen luonnon eteen, on lopulta hyvin yksinkertaista: pidetään kiinni huoltovarmuudesta ja omavaraisuudesta, huolehditaan ainutlaatuisesta suomalaisesta luonnosta, jotta se jää paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, varmistetaan, ettei ilmastopolitiikka romuta suomalaista työtä ja teollisuutta, ja lopuksi hyödynnetään meidän vahvuuksiamme eli suuria ja puhtaita metsiä ja teknologiaosaamista, koulutusta ja innovaatioita. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä kertoa, mitä se konkreettisesti tarkoittaa, jos toimisimme kuten keskusta haluaisi ja rahtaisimme tuhansia työntekijöitä ulkomailta Suomeen. Se tarkoittaisi sitä, että korvataan suomalainen työntekijä ulkomaalaisella. [Antti Kaikkonen: Kenen puheenvuorossa se oli? Kummallisia väitteitä!] Viime viikolla saimme lukea lehdestä, miten hoivayhtiö Attendo palkkasi muutama vuosi sitten Suomeen 1 000 hoitajaa Filippiineiltä ja siihen päälle vielä 500 hoitajaa Etiopiasta, Keniasta ja Intiasta. Kaikille ei sitten riittänytkään töitä, mutta ulkomaisia hoitajia ei pystynyt irtisanomaan sopimusten takia. Tämä johti siihen, että vuonna 24 noin 300 suomalaiselta hoitajalta loppuivat työt, heidät irtisanottiin. [Laura Huhtasaari: Saadaan lisää työttömiä!] Tätä on keskustalainen politiikka: lisää maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä hoitoalalle, lisää kielitaidottomuutta ja lisää ongelmia jo valmiiksi paineen alla olevalle alalle ja suomalaiselle hoitajalle kiitokseksi potkut. Työttömyystilannetta tai sotealan haasteita ei ratkaista sillä, että siirretään massoittain kielitaidottomia työntekijöitä maasta toiseen, jotta suomalaiset työntekijät voidaan potkia pihalle. Kyllä se on suomalainen hoitaja ja duunari, jonka oikeuksia pitää tässä maassa ensisijaisesti puolustaa. [Keskustan ryhmästä: Te olette itse esittäneet sitä! — Sanna Antikainen: Paitsi keskusta ei tee niin!]

Arvoisa puhemies! Lapsiasiavaltuutetun kertomus kuvaa hyvin sitä, millaisessa todellisuudessa suomalaiset lapset elävät tällä hetkellä. Se myös muistuttaa meitä päättäjiä siitä, minkälaisia valintoja ja päätöksiä meidän täytyy tehdä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden eteen. Kun katsomme 2020-lukua, on tapahtunut paljon. Korona-aika jätti syvät arvet, joista lapsemme kärsivät edelleen. Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut, ja sen mukana ovat tulleet puheet sodasta, taloudellinen epävarmuus, velkaantuminen sekä mielenterveysongelmien kasvu. Nämä kaikki heijastuvat suoraan lasten päivittäiseen arkeen. Lapsuus ei ole mikään irrallinen osio suomalaisesta yhteiskunnasta, vaan se on osa sitä, minkälaisiksi aikuisiksi lapset kasvavat. Arvoisa puhemies! Lasten ja perheiden hyvinvointi on suomalaisen yhteiskunnan yksi peruskivistä. Juuri siksi meidän on uskallettava tehdä myös vaikeita päätöksiä. Julkisen talouden tasapainottaminen ei ole tunnekylmää politiikkaa vaan vastuullista päätöksentekoa. Täytyy ymmärtää, että hallitsematon velkaantuminen kohdistuisi lopulta kaikkein kipeimmin lapsiin ja lapsiperheisiin. Kun verorahoja on rajallinen määrä, Suomen on asetettava suomalaiset perheet etusijalle ja turvattava palvelut ensisijaisesti heille. Kertomuksessa esitetään, että lapsen etu kirjattaisiin perustuslakiin perusoikeussäännöksiin. Lapsen edun ensisijaisuus on jo nyt vahva oikeudellinen periaate. Sen vahvistaminen on tavoite, jonka uskon saavan tässä salissa vahvaa kannatusta. Samalla meidän on huolehdittava, ettei se jää vain sanahelinäksi. Lapsen etu ei toteudu juhlapuheissa vaan arjessa, jossa lapset elävät jokaisena päivänä. Arvoisa puhemies! Tässä kertomuksessa yksi suuri huolenaihe koskee alaikäisten mielenterveyspalveluita. Opiskeluhuollon kuormitus on kasvanut merkittävästi, ja noin puolet yläluokkalaisista asioi opiskeluhuollossa lukuvuoden aikana. Mielenterveysoireilu eli ahdistus ja keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet. Opiskeluhuolto käyttää todella suuren osan työajastaan mielenterveysasioihin, ja se kertoo nykypäivän tilanteesta paljon. Siksi meidän tulee selkeyttää opiskeluhuollon ja muun sotejärjestelmän keskinäistä työnjakoa sekä säätää kansallisella tasolla yhtenäisemmistä rakenteista alaikäisten mielenterveyspalveluihin. Hoitoon täytyy päästä alueesta riippumatta tarpeeksi nopeasti, ja hoidon täytyy toimia myös käytännön tasolla, ei vain paperilla. Mitä tulee mielenterveysongelmiin, pelkät mielenterveyspalvelut eivät ratkaise tätä käsillä olevaa haastetta. Viime syksynä saimme voimaan kännykkäkiellon kouluihin, mutta se ei riitä. Tarvitsemme myös tiukkaa linjaa vanhemmilta siihen, että suojelemme lapsiamme sosiaalisen median aiheuttamilta haitoilta. Me emme voi sulkea silmiämme siltä, että joka päivä osa lapsista altistuu haitalliselle sisällölle, ja se on omiaan lisäämään nuorten henkisiä ongelmia. Arvoisa puhemies! Erityisen pysäyttävä ja surullinen kohta kertomuksessa oli kuvaus niin sanotuista epätoivokuolemista. Vuonna 2023 nuorten kuolemansyyt muuttuivat dramaattisesti. Itsemurhat ja huumekuolemat nousivat ennätyslukemiin. Epätoivokuolemien osuus nuorten kuolemista nousi jopa lähes 60 prosenttiin. Taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten mielenterveysongelmat, päihteet, syrjäytyminen ja turvattomuus. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Ulos epätoivosta ‑hanke tuottaa tärkeää tietoa näistä poluista, mutta tutkimus yksin ei riitä. Tarvitaan tekoja, läsnäoloa ja turvallista arkea lapsille ja nuorille. Toisen asteen koulutuksen vahvistaminen, koulukiusaamisen ehkäisy, Ankkuri-toiminta, poliisin tehovalvonta, valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyohjelma ja johdonmukainen huumepolitiikka ovat konkreettisia keinoja, joilla voi vaikuttaa näihin asioihin. Perussuomalaiset kannattavat tiukkaa huumepolitiikkaa. Päihderiippuvaiselle nuorelle ei riitä se, että hänelle tarjotaan pelkästään mahdollisuutta vaihtaa puhtaita neuloja itselleen. Hän tarvitsee hoitoa, kuntoutusta ja todellisen mahdollisuuden irrottautua riippuvuudesta. Päihteiden saatavuuden lisääminen ei ole yhdenkään lapsen edun mukaista, enkä siksi voi kannattaa esimerkiksi kannabiksen laillistamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta, joka tänään onneksi myös hylättiin. Lastensuojelussa painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn ja avohuoltoon on oikeansuuntainen tavoite. Sijaishuolto on raskas ja kallis toimenpide erityisesti laitoshoitona toteutettuna. Perheiden oikea-aikainen tuki, matalan kynnyksen palvelut ja toimivat peruspalvelut ovat inhimillisesti ja myös taloudellisesti kestävämpi ratkaisu. Vakavasti oireileville lapsille suunnatut hybridiyksiköt voivat olla osa ratkaisua, mutta niidenkin toimivuus riippuu osaavasta henkilöstöstä ja selkeästä työnjaosta. Tavoitteena on kuitenkin se, että jokainen lapsi saisi elää turvallista arkea omassa kodissaan omien vanhempiensa kanssa. Arvoisa puhemies! Haluan kiittää lapsiasiavaltuutettua tästä raportista ja sen tuomista huomioista. Lapsen etu tulee huomioida aina kaikessa päätöksenteossa. Kun pidämme huolta suomalaisista lapsista, pidämme samalla huolta Suomen tulevaisuudesta. — Kiitos.