Siponen Markku

Arvoisa rouva puhemies! Mielenkiintoista oli näissä ryhmäpuheenvuoroissa se, että useammassa puheenvuorossa huudettiin keskustaa apuun hoitamaan tämä nuorten työttömyystilanne. [Naurua oikealta] Se kertoo siitä, että hallituksella on kyllä eväät syöty tämän asian suhteen, jos keskustaa huudetaan useamman hallituspuolueen puheenvuorossa apuun. Totta kai keskusta tarjoaa vaihtoehtoja, niin kuin tämä takuutyö. Valitettavasti tämä ei kokoomukselle käynyt. Yksi asia, mikä jäi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorosta mieleen, on se, kun sanottiin, että nuorisotyöttömyys kasaantuu perusasteen suorittaneille. Näinhän se on perinteisesti ollut, mutta olisin kuvitellut, että kokoomuksessa on laitettu merkille, että meillä on tällä hetkellä valtavasti korkeakoulutettuja, jotka valmistuvat työttömäksi. Tämä on iso muutos, mikä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Yksi syy tähän on tämä harjoittelupaikkojen puute, mikä viivästyttää myöskin sitten valmistumista ja sitä kautta töihin pääsyä. Kysyn vielä hallitukselta: mitä voitaisiin tehdä tähän harjoittelupaikkaongelmaan, niin että nuoret valmistuisivat ja pääsisivät työhön kiinni?

Arvoisa puhemies! Kun nuori katsoo tulevaisuuteen, hänen pitäisi nähdä mahdollisuuksia. Hänen pitäisi voida ajatella: ”Minä voin opiskella, saada työpaikan, perustaa perheen, onnistua!” Nyt liian moni nuori näkee esteitä. Työ- tai edes harjoittelupaikkaa ei ole, tulevaisuudessa varmaa on vain epävarma. Yhä useampi epäilee, saako hän koskaan samoja mahdollisuuksia kuin aiemmat sukupolvet. Hallitus sen sijaan tuntuu elävän omassa todellisuudessaan hehkuttaessaan kasvua ja nousua. Missä se nousu on, kun melkein 80 000 nuorta on ilman töitä? Politiikassa voidaan olla eri mieltä keinoista, mutta on ylimielistä väheksyä ihmisten kokemuksia. [Ben Zyskowicz: Kuka on väheksynyt! — Anne Kalmari: Muun muassa perussuomalaiset!] Arvoisa puhemies! Josefina Varsinais-Suomesta kirjoitti minulle näin: ”Usko tulevaisuuteen syntyy mahdollisuudesta unelmoida, eikä nuorten unelmat ole tällä hetkellä korkealentoisia, haaveillaan ihan vaan kodista, perheestä ja mielekkäästä työstä.” Näinhän se on. Nuoret eivät pyydä mahdottomia. He haluavat tavallisia asioita, joista hyvä elämä rakentuu. Tällä hetkellä moni nuori ei uskalla ostaa kotia tai perustaa perhettä, koska tulevaisuus tuntuu liian epävarmalta. Keskustan mielestä Suomen pitää olla maa, jossa jokainen nuori rohkenee unelmoida. Vilma Lapista kirjoitti minulle näin: ”Nuorten kokemus on se, että yhteiskunta odottaa paljon mutta tarjoaa liian vähän tukea. Kyllä me ei pelätä töitä tai olla yhtään sen huonompia. Nuorten suurin pelko ei ole työn tekeminen, vaan suurin pelko on, ettei työtä ole.” Tämä on viesti, joka meidän päättäjien pitää yli puoluerajojen kuulla. Meidän pitää saada nuorille töitä. Siksi keskusta esittää nuorten takuutyötä ja työnantajan sivukulujen puolittamista ensimmäisestä työntekijästä vuodeksi. [Ben Zyskowicz: Miksi ette toteuttaneet Marinin hallituksen aikana näitä hyviä ehdotuksia!] Voitteko te, pääministeri Orpo, ottaa vihdoinkin nämä ratkaisut vastaan ja viedä niitä eteenpäin? Työttömyysturva ja kuntien sakkomaksut nuorten takuutyöhön, työpaikka jokaiselle vastavalmistuneelle. Miksi tämä ei kelpaa? Arvoisa puhemies! Liian moni nuori kamppailee myös jaksamisen kanssa. Vilma Lapista jatkaa näin: ”Osa vähättelee meitä ja meidän jaksamista ja mielenterveyttä. Ärsyttää sellainen puhe, että kyllähän nuorena jaksaa, eikä uskota, että nuorella voi oikeasti olla esimerkiksi työuupumusta. Monen nuoren työllistymisen este ei ole osaamisen puute vaan uupumus, ahdistus tai yksinäisyys.” Meidän pitää ottaa tämäkin nuorten viesti vakavasti. Mielenterveyspalvelut ovat myös työllisyyspolitiikkaa. Siksi keskusta vahvistaisi matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja ja turvaisi perheneuvoloiden toiminnan koko Suomessa. Uupunut nuori ei jaksa odottaa tai matkustaa avun perässä. Patrik Kainuusta jakaa saman tavoitteen keskustan kanssa: ”Maksuton koulutus ja koko maan kattava oppilaitosverkko.” Arvoisa puhemies! Suomi ei menesty, jos kokonainen sukupolvi joutuu odottamaan mahdollisuutta päästäkseen näyttämään osaamisensa. Nyt liian moni nuori kysyy, onko hänellä tulevaisuutta. Keskusta haluaa Suomen, jossa nuori uskaltaa haaveilla, jossa vanhempien varallisuus tai kotipaikkakunta ei ratkaise mahdollisuuksia — Suomen, jossa nuorille on tarjolla töitä ja tukea, jossa koulutus kannattaa, jossa voi perustaa perheen ilman jatkuvaa epävarmuutta, jossa oma koti ei jää haaveeksi. Keskustan Suomessa nuori uskaltaa kysyä, mitä kaikkea hän voi tulevaisuudella tehdä. [Juha Mäenpää: Montako koulua olette lopettaneet?] Minä kysyn: millaisen jäljen jätämme sydämeen heille, joiden tulevaisuus on vasta alkamassa? Kannatan edustaja Kempin tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä itsekin olen sitä mieltä, että näitten koulukokojen ohella kannattaa kyllä kääntää keskustelua myöskin luokkakokoihin ja oppilasmääriin siellä luokissa. Totta kai siinä on paljon eroja kuntien välillä ja kaupunkien välillä. Toisissa kunnissa on sitten ehkä huolena enemmänkin se, että saadaan riittävästi opiskelijoita sinne, tässä syntyvyystilanteessa. Mutta kyllä varsinkin täältä suuremmista kaupungeista tulee paljon sitä viestiä opettajilta, että ne luokkakoot ovat liian suuria, ja se on selvä, että se vaikuttaa sitten siihen opettamiseen ja lasten oppimiseen. Vaikka nyt tulikin tämä tuen uudistus, missä myöskin pyritään tätä suitsimaan, niin siitä huolimatta iso joukko oppilaita ja liian suuri luokkakoko on este hyvälle oppimiselle. Sitten tässä edustaja Suhonen nosti hyvin tämän raha-asian, nämä eurot, asiantuntevasti esille. Se on juuri näin, että kun nostetaan sitä 200:aa miljoonaa, mitä on satsattu perusopetukseen, niin sitten on rehellistä tuoda toisella kädellä esille myöskin ne säästöt, mitä sinne kuntien valtionosuuksiin tuodaan. Vaikka kunta saa tietysti itse päättää rahojen käytöstään, niin on selvää, että jos siellä kunnassa suurin menoerä on siellä sivistyspuolella, niin eihän niitä säästöjä tietenkään pysty siltä puolelta myöskään välttämään. No sitten vielä viimeisenä: Tässä edustaja Paasi ehkä tahallaan halusi ymmärtää väärin tämän tekoälyasian, mitä itse hain. Mutta jos nyt käydään tätä teidän äskeistä debattianne vielä uudelleen läpi. Kun, edustaja Paasi, sanoit, että ei ole riittävästi tietoa, koulussa ei mitata riittävästi, ja sitten kun tässä edustaja Valtola vastasi, että kyllä siellä mitataan paljon ja on rekistereitä paljon ja on tietoa ja on dataa, niin jos tehtäisiin niin, että laitetaan se tekoäly louhimaan sieltä Valtolan rekistereistä edustaja Paasille tietoa oppimistuloksista ja koulun muista rekistereistä ja otetaan tällä tavalla tekoäly käyttöön ja hyödynnetään molempien näkökulmia. [Naurua]

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä jatkaa tästä. Monta hyvää puheenvuoroa tässä oli edustaja Hopsulla ja myöskin edustaja Rasinkankaalla. Rasinkangas puhui hyvin näistä pienistä kouluista ja myöskin perheiden merkityksestä. Itse opettajana toimin semmoisessa keskikokoisessa koulussa, eikä oma näkemykseni ehkä ole se, että pieni koulu automaattisesti olisi parempi kuin iso koulu. Ehkä itse näen ne pienet koulut enemmän saavutettavuuden kannalta tärkeinä niin, että pystyttäisiin niitä lähipalveluja säilyttämään, siinä on niillä pienillä kouluilla iso rooli. Keskustapuoluehan hyväksyi viime viikonloppuna Suunta Suomelle ‑ohjelman, ja siellähän kyllä linjattiin näistä jättikouluista ja jättipäiväkodeista, niin että jossakin kuitenkin se raja menee siinä suuruuden ekonomiassakin. Meillähän on ollut vaihtoehtobudjeteissa keskustelua tästä pienten koulujen lisästä yhtenä elementtinä, koska tietenkin me vähän voidaan täältä eduskunnasta vaatia pieniä kouluja, pienempiä kouluja, mutta tiedetään, että viime kädessähän kunnat kuitenkin päättävät siitä kouluverkosta kunnissa. Tietysti, jos me täältä laitetaan kriteereitä tai vaatimuksia, meidän täytyy myöskin miettiä niitä resursseja ja lainsäädäntöä ja euroja samalla tavalla. Mutta samaan haluan oikeastaan lopettaa kuin edustajat Paasi ja Hopsu, koulutuksen ja osaamisen merkitykseen. Tällä kaudellahan on tehty hyvää visiotyötä, sekä perusopetuksen että korkeakoulutuksen visiotyö on päättymässä. Ehkä tämä nyt alleviivaa myöskin sitä, mistä on aiempiakin puheenvuoroja käytetty täällä, että koulutukseen satsaamisen ja ongelmien korjaamisen täytyisi olla useampien hallituskausien mittaisia — samalla tavalla kuin tehdään tätä visiotyötäkin, niissähän ei katsota neljän vuoden päähän eikä edes kahdeksan vuoden päähän vaan jopa sinne vuosiin 2035—2040. Tietenkin olisi hyvä, että löydettäisiin semmoisia yhteisiä satsauskohteita ja että — tietenkin oma näkemykseni on tämä — yhteisesti löydettäisiin myöskin riittävästi euroja siihen koulutukseen satsaamiseen myöskin jatkossa.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä on käyty niin hyvää keskustelua perusopetuksesta ja koulutuksesta ja muutenkin, että en malttanut olla vielä ottamatta yhtä puheenvuoroa. Tässä oli mielenkiintoista kuunnella äsken takarivin debattia, kun edustaja Paasi oli sitä mieltä, että ei mitata, ei ole tietoa, ja sitten sieltä vierestä edustaja Valtola kertoi, että on tietoa, paljon löytyy tietoa. Tämä asia ei tietenkään katso puoluetta, mutta mielenkiintoista oli kuunnella tätä keskustelua. Ehkä se totuus on jossakin siellä välimaastossa. Tietenkin politiikkaan kuuluu aina vähän raflaavammin esittää asioita, mutta en minä nyt silti sanoisi ihan tuon edustaja Paasin tapaan, että 20 ikäluokkaa on nyt menetetty. Ehkä siinä jo ammutaan pikkasen yli. Sitä ei käy kiistäminen, että tulokset ovat laskeneet, mutta totuus on kuitenkin se, että tulokset ovat laskeneet myöskin muualla ja monissa muissa, vastaavissa maissa. Mutta totta on se, että sijoituksia on tultu alaspäin ja se on tilanne. Sitten jäi tuossa korvaan myöskin tämä, mikä sinällään pitää ihan paikkansa, että monilla opettajilla menee liian paljon aikaa muuhun kuin opetustyöhön, käytettiin sanaa ”hankehumppa” ja muuta. Tietysti voisi tässä kysyä, mitä tämä Orpon hallitus on tehnyt tälle asialle, että sitä olisi vähennetty. Tässä heitän yhtenä asiana nyt tähän liittyen, että kun meillä on järjestelmiä käytössä jo tällä hetkellä, niin varmasti tekoäly voisi olla yksi asia, mitä voisi tuoda myöskin opettajien tueksi ehkä siihen tiedon keräämiseen ja oppilaiden seurantaan ja muuhun — meillä on kuitenkin tänä päivänä jo hyvin pitkälle järjestelmiä käytössä. Ja varmasti on juuri se, että se rahoitus ja resurssit sinne koululuokkaan, oppilaille ja opettajille suoraan, eikä sitten niitten erilaisten hankkeitten kautta, niin että niitä joudutaan pyörittämään ja hallinnoimaan. Sitten tässä oli hyvä, kun nostettiin Kuulammen koulu ja sieltä opin hakeminen esille. Siellähän sivistysvaliokunta nimenomaan kävi vierailulla, ja itse asiassa tunnen tämän koulun entisen rehtorin erittäin hyvin — hän on myöskin minun entinen opettajani. Totta kai meidän kannattaa näistä hyvistä kouluista käydä mallia hakemassa, niin kuin tässä edustaja Paasi hyvin vinkkasi.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Otin vielä puheenvuoron, kun tässä vähän korvaan kalskahti kommentti, että toinen aste joutuu paikkaamaan peruskoulun puutteita. Ymmärrän tämän, ja se sinällään pitää paikkansa, mutta kyllähän se kuulostaa myöskin siltä, että ikään kuin perusopetusta ja ehkä siellä työtä tekeviä opettajia vähintäänkin rivien välissä arvosteltaisiin, vaikka sitä ei varmasti tässä tarkoitettu. Ehkä haluan nyt tuoda tämän vähän isomman kuvan esille: Jos katsotaan tämä koko koulutusketju läpi, niin jos jutellaan ammattikorkeakoulun ja yliopistojen kanssa, sieltä tulee viesti, että toiselta asteelta tullaan heikommilla valmiuksilla korkeakouluun ja siellä joudutaan paikkaamaan. Toisen asteen opettajat ammatillisessa ja lukiossa, sinne kun tulevat opiskelijat perusopetuksesta, joutuvat alussa paikkaamaan, aivan oikein, perusopetuksesta tulevien oppilaitten taitovajeita. No, sitten opettajilta, omiltakin kollegoilta, jotka työskentelevät siellä perusopetuksen yläluokilla, viesti on se, että alaluokilta tullaan heikommilla valmiuksilla yläkouluun. Ja sitten kun mennään sinne alakouluun, ensiluokille, niin kyllä siellä on viesti toisaalta se, että sieltä perheistä ja varhaiskasvatuksesta tulee entistä heterogeenisempiä lapsia ja heikommilla valmiuksilla sinne alkuopetukseen. Eli tässä koko koulukeskustelussa on hyvä muistaa myöskin se perheiden ja kotien merkitys ja tämä yhteiskunnan muutos kokonaisuudessaan, millaista oppilasainesta ja millaisia lapsia sinne alaluokille tulee. Oikeastaan halusin vain tällä puheenvuorolla alleviivata sitä, että kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta koko koulutusketjun läpi, ja myöskin sitä, että sellainen osaamistakuu, että lapsi tai nuori jätetään herkemmin luokalle, ei kenellekään vielä niitä perustaitoja itsessään takaa, jos ei tehdä sitten isompaa uudistusta. Toistan vielä saman, minkä aiemmin toin — se varmaan löytyy tuolta sivistysvaliokunnan lausunnosta, ja voi käydä lukemassa — että tutkimustieto siitä, että luokalle jättäminen itsessään olisi hyödyllistä lapsen tai nuoren kannalta, on hyvin ristiriitaista. Tämäkin kannattaa tässä keskustelussa pitää muistissa.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Todellakin käsittelyssä on osaamistakuu, ja tämä lakiesitys, niin kuin itse asiassa aika monet lakiesitykset tällä kaudella, ollaan sivistysvaliokunnasta tuotu yksimielisenä tänne suuren salin käsittelyyn. Se on ollut hieno asia, että hyvin pitkälle nämä koulutusasiat ovat yhdistäneet hallitus—oppositio-rajat, ja erittäin, voi sanoa, hyvässä hengessä ollaan siellä valiokunnassa suurin osa lakiesityksistä viety eteenpäin, niin myöskin tämä osaamistakuu. Mutta tietysti näihin edellisiin puheenvuoroihin liittyen tässä ehkä pikkasen jo meinaa lähteä mopo keulimaan sen suhteen, mikä nyt tämän lain todellinen merkitys on. Jos oletetaan, niin kuin tässä edellisessä puheenvuorossa on tuotu esille, että tämä laki nyt takaisi sen, että lapset ja nuoret oppivat perustaidot, niin ei se nyt ihan niin suoraviivaista kuitenkaan ole. Se, että tarkennetaan arviointikriteereitä, tai se, että jätetään oppilaita sitten jatkossa ehkä herkemmin luokalle, ei nyt itsessään vielä takaa lapsille ja nuorille niitä perustaitoja. Itse asiassa mitä tulee tähän luokalle jättämiseen, niin siitähän valiokunnassa saatiin hyvin ristiriitaista tietoa. Itse asiassa tutkimustieto on hyvin ristiriitaista, takaako se parempia tuloksia, että oppilas jätetään luokalle vai ei, ylipäänsä jatkoa ajatellen. Mutta on hyvä, että arviointikriteereitä yhtenäistetään. On myöskin erittäin hyvä, jos tämä ikään kuin tuo myöskin sen arviointiasteikon, -skaalan, laajemmin käyttöön koulussa, mutta tietenkin ehkä sitten, jos halutaan vielä pidemmälle meneviä muutoksia taitojen oppimiseen ja muuhun, kyllähän se tarvitsee rinnalleen myöskin sen opetussuunnitelman perusteellisemman päivityksen, mikä nyt tältä hallitukselta on kuitenkin jäämässä tekemättä. Ja kun tässä äsken myöskin tuotiin esille, että tämän lain avulla tunnistetaan paremmin oppilaiden ongelmat ja voidaan antaa tukea, niin ehkä tähänkään nyt tämä laki ei suoranaisesti kyllä vastaa, vaikka, niin kuin toin esille, tässä on hyviä tavoitteita. Tukeen liittyy enemmänkin se, että säädettiin aiemmin se oppilaan tuen uudistus. Tietenkin jos oppilas sitten esimerkiksi jätetään luokalle tai kertaamaan jotakin vuosikurssia ja jos hänet sitten saadaan koulussa pidettyä ja motivoitua, niin onhan siinä mahdollisuus taitojen karttua, mutta on siinä myöskin toinen mahdollisuus, että se tilanne edelleen pahenee. Mutta ehkä loppuyhteenvetona: kyllä tämä laki parantaa työkaluja, voi sanoa, maailman parhaille suomalaisille opettajille tehdä sitä työtä entistä paremmin siellä suomalaisissa kouluissa.

Herra puhemies! Todellakin tuhannet nuoret valmistuvat tulevana viikonloppuna peruskoulusta, lukiosta, ammatillisesta koulusta ja myös korkeakoulusta Suvivirren soidessa. Lämpimät onnittelut heille kaikille. Koulutus on perinteisesti taannut työtä ja toimeentuloa, mutta nyt ajat ovat olleet heikommat ja monet valitettavasti valmistuvat työttömäksi. Kun on jutellut nuorten kanssa, niin eivät he haaveile tai odota tulevaisuudelta mahdottomia: oma koti, perhe ja työpaikka, joka valitettavan monelta nyt puuttuu. Kyllä se tarkoittaa sitä, että meidän on yhdessä pystyttävä parempaan, jotta nuoret voivat luottaa tulevaisuuteen. Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo äsken peräänkuulutti tuossa keinoja. Keskusta on esittänyt nuorille vastavalmistuneille takuutyötä, joka rahoitettaisiin työmarkkinatuesta ja kuntien sakkomaksuista, mutta emme ole saaneet hallitukselta vastausta, kelpaako tämä keskustan konkreettinen esitys, joten kysyn, pääministeri: kelpaako tämä keskustan esitys? [Antti Kurvinen: Nyt olisi niitä esityksiä!]

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti juuri kokoomusedustaja poistui. Olisin kommentoinut hänen puheenvuoroaan, kun hän tuossa luetteli, että tehtiin sopeutuksia ja jouduttiin tekemään lisää sopeutuksia, niin kyllähän tämä johtuu juuri siitä, että se hallituksen talouspolitiikka on täysin epäonnistunut. Sen takia jouduttiin aina hakemaan uusia sopeutuksia, koska niihin tavoitteisiin ei ole päästy, niin kuin täällä salissa on monta kertaa kuultu. Onneksi kuitenkin muutamia virheitä on lähdetty korjaamaan. Kotitalousvähennyksen romutitte heti alkutekijöissä, onneksi siinä palasitte ja toitte sitä lähemmäksi ennalleen — yksi virhe on tunnustettu. Toinen oli tietysti tämä rakentamisen käynnistäminen ja siihen toimien tekeminen. Siinäkin meni valitettavasti monta vuotta, ennen kuin tähän heräsitte. Arvoisa rouva puhemies! Vielä tähän ministerin puheenvuoroon näistä kuntien valtionosuusleikkauksista. Nämä eivät kyllä ole ollenkaan vähäpätöisiä. Jos ajatellaan sivistystoimea ja koulutustoimea: siellä on esimerkiksi tämä oppimisen tuen uudistus, jossa on nyt jo ollut ongelmia. Kyllähän nämä valtionosuusleikkaukset, mitä sinne tehdään: hyvä tarkoitus tässä uudistuksessa, mutta valitettavasti on riski, että ne vesittävät näitä matkan varrella tehtyjä hyviä uudistuksia.

Arvoisa rouva puhemies! Täällä työministeri nosti esiin aivan oikein sen, että koulutus on ollut takuu eteenpäin, parempaan tulevaisuuteen, mutta nyt kun tämä nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut, niin uutena ilmiönä on myöskin se, että entistä enemmän korkeakoulutettuja on tällä hetkellä työttömänä. Omassa maakunnassani Pohjois-Savossa uutisoitiin vähän aikaa sitten, että alle 25-vuotiaitten pitkäaikaistyöttömyys on jopa räjähtänyt kasvuun ja yhä useampi pitkäaikaistyötön on korkeakoulutettu ja nuori. Keskusta on tarjonnut tähän takuutyötä vaihtoehtona. Olisi mielenkiintoista kuulla, aikooko hallitus tähän tarttua. Arvoisa rouva puhemies! Kun tässä on tänään kuunnellut näitä pääministerin ja myöskin kokoomuksen ryhmänjohdon puheita — kaikki on tehty, mikä on omissa käsissä, ja kaikki on tehty vieläpä oikein — niin kyllä tässä kohtaa tulee mieleen, että onko tässä ylimielisyydessä mitään rajaa. Löytyisikö vähän nöyryyttä katsoa tässä kohtaa, [Puhemies koputtaa] kun yhteenkään taloustavoitteeseen ei ole päästy.

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi haluan kommentoida tässä perussuomalaisten puheenvuoroa, ennen kuin salista poistuvat. Tässä on aiemminkin tänään kuultu keskustelua ja kommentteja tästä, että puhutaan suhteellisesta tai absoluuttisesta köyhyydestä. Mietin tässä, että kun minullekin tulee viestejä pienituloisilta eläkeläisiltä, opiskelijoilta tai yksinhuoltajaäideiltä, jotka ovat todella tiukoilla, niin pitäisikö heille sitten kertoa, että ette te ole absoluuttisesti köyhä, te olette vain suhteellisesti köyhä. Hyvänen aika, jos ihminen on tiukoilla, rahat ovat loppu, niin en minä usko, että häntä yhtään lämmittää, että hän on vain suhteellisesti köyhä eikä absoluuttisesti köyhä. Nyt ollaan kovasti hakoteillä tässä keskustelussa. Arvoisa rouva puhemies! Minultakin lämmin kiitos ministerille, että olette täällä paikalla kuuntelemassa meidän terveisiä, ja oikeastaan sen vuoksi itsekin tulin vielä takaisin saliin. Iso arvostus siitä. Halusin vielä näitä vaihtoehtoja tuoda esille, kun täällä on tänään salissa useamman kerran moitittu, että ei ole todellista vaihtoehtoa, ei ole kerrottu vaihtoehtoa. Kun itsekin tuossa aiemmin iltapäivällä ryhmäpuheenvuorossa varmaan sivun tai puolentoista liuskan verran toin keskustan vaihtoehtoja esille, niin ajattelin, että vielä muutamia testaisin teillä, arvoisa ministeri, ja kysyisin mielipidettä, kävisivätkö nämä keskustan vaihtoehdot. No, täällä on ollut tästä työttömyysturvan suojaosan palauttamisesta jo pitkään puhetta. Mekin kannatamme kovasti sitä. Siitä on jo keskustelua käyty. Arvoisa ministeri, keskusta on esittänyt tätä: Kun meillä on nuorisotyöttömyys tällä hetkellä erittäin korkealla tasolla, niin meidän vaihtoehdossamme on nuorten takuutyö. Sitä rahoitettaisiin nuorten työmarkkinatuen ja kuntien työttömyyssakkomaksun kautta. Kävisikö tämä hallitukselle? Oletteko pohtineet tätä vaihtoehtoa? Tämä nuorisotyöttömyys on todellakin polttava ongelma. Tiedetään, että paljon nuoria, myöskin akateemisesti koulutettuja, on tällä hetkellä työttöminä. Sitten, arvoisa puhemies, vielä pari muuta asiaa täältä yrittäjyyspuolelta. Kotitalousvähennys: Täällä hyvin tiedämme, että edellisellä hallituskaudella kokoomuksen riveistä peräänkuulutettiin jatkuvasti, että kotitalousvähennystä pitää parantaa — kotitalousvähennystä pitää parantaa. Mitä sille tehtiin? Sitä heikennettiin — sitä heikennettiin. Nyt kun on kehysriihi tulossa, niin kovasti peräänkuulutan, voisitteko harkita kotitalousvähennyksen palauttamista ennalleen, koska varmasti sillä saataisiin uutta talouskasvua aikaiseksi. — Kiitoksia.

Arvoisa puhemies! Millaisessa maassa me haluamme elää? Suomessa, jossa vahvimmat pärjäävät ja heikoimmat jätetään oman onnensa nojaan, vai Suomessa, jossa kaikki pysyvät mukana? Me keskustassa haluamme rakentaa Suomea, jossa jokainen on tärkeä ja koko maa pärjää ja jossa päätökset ovat oikeudenmukaisia silloinkin, kun ne ovat hankalia. Hallituksen politiikka on vienyt valitettavasti Suomea väärään suuntaan. Saksia on viuhuteltu virnistellen, ja heti perään on sanottu: ”Tämä on välttämätöntä.” Mikä välttämättömyys on romuttaa kotitalousvähennys ja laittaa pienyrittäjät ahtaalle, jos samaan aikaan on varaa antaa melkein miljardi suuryrityksille ja ulkomaisille sijoittajille? Mikä välttämättömyys on ajaa pieni- ja keskituloiset ihmiset tiukoille, jos samaan aikaan on varaa jakaa veronalennuksia kovimmin tienaaville? Tai mikä välttämättömyys on ajaa alas julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, jos samaan aikaan on varaa avokätisesti tukea yksityisiä terveysfirmoja? Eivät nämä päätökset, hyvä hallitus, ole välttämättömiä. Ne ovat valintoja: valintoja, jotka kertovat tekijöidensä arvoista, aatteesta ja linjasta. Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehto suomalaisille on työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Työpaikat tulevat näinä aikoina ennen muuta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi keskusta parantaisi näiden yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Verottaisimme yritykseen sisään jäävää tulosta vähemmän, parantaisimme yrittäjävähennystä, palauttaisimme kotitalousvähennyksen ennalleen ja toteuttaisimme investointihyvityksen myös pienemmille yrityksille. Puolittaisimme työnantajan sivukulut ensimmäiseksi vuodeksi, kun yrittäjä palkkaa ensimmäisen työntekijänsä. Keskustan mielestä myös työttömällä pitää olla mahdollisuus pienimuotoiseen työntekoon. Siksi palauttaisimme työttömyysturvan suojaosan. Nuorten työttömyyttä helpottaisimme nuorten takuutyöllä. Tähän ohjattaisiin nuorten työmarkkinatukea ja kuntien työttömyyssakkomaksuja. Kaikille hyvä Suomi, lapsista vanhuksiin, rakentuu tasa-arvoisista lähipalveluista: kouluista, terveyskeskuksista ja hoivakodeista. Koulutuksen keskittäminen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen alasajo kautta Suomen käyvät sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi. Tämän pitää loppua. Moni asia pitää nyt ja tulevaisuudessa tehdä toisin, kun rahaa on vähän. Kyse on kuitenkin euroja isommasta asiasta. Kyse on siitä, mikä tekee Suomesta Suomen. Kyse on turvasta, arjen turvasta. Meidän ei pidä kysyä, onko meillä varaa auttaa vaikeuksiin joutuneita. Meidän pitää kysyä, onko meillä varaa olla auttamatta. [Kokoomuksen ryhmästä: Mikä sen hinta on?] Rikkinäinen Suomi ei pärjää. Ehyt, oikeudenmukainen Suomi pärjää. Keskustalle sydämenasia ovat lapset, nuoret ja perheet. Hallitus on tutkitusti lisännyt lapsiperheköyhyyttä. Keskusta turvaisi neuvolat ja perhekeskukset koko maassa, lisäisi perheiden kotiapua ja tekisi perhe-etuuksista asteittain verottomia. [Eduskunnasta: Mitä maksaa!] Arvoisa puhemies! Köyhyys ei ole epäonnistuminen alhaalta, se on epäonnistuminen ja vääriä valintoja ylhäältä. Hallituksella on mahdollisuus muuttaa suuntaa ensi viikon kehysriihessä. Eläminen on kallistunut Lähi-idän tapahtumien vuoksi, ja moni joutuu tinkimään aivan niistä arjen perustarpeista. Siksi kodeissa ja työpaikoilla odotetaan ratkaisuja, samoin maatiloilla, mutta toistaiseksi näyttää huonolta. Näyttää siltä, että nöyryyden sijaan jyllää edelleen ylimielisyys. Moni kyseleekin tällä hetkellä, näinkö vieraantuneita ihmisten arjesta maan hallituksessa ollaan? [Pia Lohikoski: Näyttää olevan!] Arvoisa puhemies! Siksi teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: Hallituksen politiikka ei ole tuonut suomalaisille työtä, turvaa eikä tulevaisuudenuskoa. Köyhyys, eriarvoisuus ja osattomuus ovat lisääntyneet samalla, kun lähi- ja peruspalveluja on ajettu alas ja Suomi on ajautunut työttömyyteen ja lamaan. Siksi eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. — Kiitos.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Kiitokset kaikille erittäin hyvistä puheenvuoroista. — Täällä on nostettu Holopaisen puheenvuorossa perusopetuslaki ja siellä nämä välitunnit. Kuulun itsekin samaan ryhmään, ja meidän porukalla olisi ollut valmiutta viedä tämä koskemaan myöskin niitä välitunteja siellä perusopetuksen puolella. Tietenkin itse, liikunnanopettajana varsinkin, ajattelen, että välituntien olisi hyvä olla myöskin sitä liikkumista varten, ja kännyköitten kanssa yleensä vähemmän liikutaan. Toki siellä on sitten perusteita myöskin sille, miksi olisi hyvä joissakin tilanteissa päästä puhelimelle, mutta yhtä kaikki mielelläni olisin kyllä perusopetuksen puolella valmis laajentamaan sitä koskemaan koko koulupäivää, myös ruokailuja ja välitunteja. Sitten käytiin keskustelua siitä, mistä tämä aloite lähti liikkeelle, ja oikeastaan omakohtaisesti tietysti opettajana oli aika tärkeä se viesti, mikä tuli opettajilta. Tietenkin siihen vaikuttaa yhtenä, niin kuin muun muassa Kaleva nosti esille aivan oikein, perusopetuksen kännykkäkielto, mikä on ollut erittäin hyvä säädös ja mikä taisi saada kannatuksen kaikilta ryhmiltä myöskin täällä eduskunnassa. Sen jälkeen on oikeastaan voimistunut keskustelu tästä toisesta asteesta. Ehkä siinä aluksi oli vähän epävarmuutta ja arkailua sen suhteen, onko järkevää lähteä laajentamaan toiselle asteelle. Siellä on jo vähän vanhempia oppilaita, joitten pitäisi ottaa itse vastuuta, mikä on ihan totta, mutta kuitenkin sielläkin puhutaan edelleen 16-vuotiaista ja siitä ylöspäin, nuorista. Kyllä me aikuisinakin tietenkin jokainen omakohtaisesti tiedetään se, että ei meistä varmaan kenellekään olisi pahitteeksi, että sitä kännykän käyttöä vähän rajoitettaisiin, varsinkin silloin, jos ollaan oppimassa, oppimistilanteessa, oppitunneilla. Kyllä opettajilta on tullut se... [Välihuuto] — Aivan, eduskunnassa varmaan jokainen meistä edustajista saa paljon viestiä tästä aiheesta. — Se opettajien viesti on ollut se, että kyllä tätä kannattaisi myöskin toiselle asteelle laajentaa, ja todellakin myöskin OAJ on tullut samaan loppupäätelmään. Näitä perusteluja vielä, miksi tätä aloitetta lähdettiin tekemään: Tietenkin se häiritsevä käyttö siellä oppitunneilla. Tämä nettikiusaaminen — kiusaaminen voi kuulostaa siltä, että se on enemmän alakoulujen ja perusopetuksen juttu, mutta kyllä sitä tapahtuu vanhempienkin keskuudessa nimenomaan siellä sosiaalisessa mediassa. Sitten ehkä tämäkin hyvä perustelu vielä, että tietyllä tavalla tulee nuorille myöskin selväksi se selkeä ero siinä, milloin ollaan kouluajalla, milloin ollaan vapaa-ajalla, milloin se kännykän käyttö on suotavaa, milloin se ei ole, kun päästään erottelemaan, että oppitunnilla kun ollaan, niin se on oppimista varten. Silloin jos sitä puhelinta ei käytetä oppimistarkoitukseen, niin sen on parempi olla sitten poissa käytöstä [Puhemies koputtaa] oppituntien aikana. Ja vielä tähän ammatilliseen koulutukseen liittyen, että kyllähän tämä on siellä monesti myöskin turvallisuuskysymys: jos siellä opitaan jotakin ammatillista taitoa, niin harvemmin niiden taitojen opetteluun kännykkää tarvitaan. Se myöskin vielä perusteena. — Kiitoksia.

Kiitoksia, arvoisa rouva puhemies! Tässä lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi lukiolain 40 §:ää ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:ää. Tässä lakialoitteessa esitetään, että lukiolakia ja lakia ammatillisesta koulutuksesta muutetaan siten, että mobiililaitteiden käyttökieltoa oppituntien aikana laajennetaan koskemaan myöskin toisen asteen oppilaitoksia. Tämä kännykkäkielto peruskoulujen oppitunneilla astuu voimaan tämän vuoden elokuussa, ja sen mukaanhan oppilas ei saa käyttää puhelinta tai muuta mobiililaitetta oppitunnin aikana lukuun ottamatta niiden käyttöä opettajan luvalla oppimistarkoitukseen taikka rehtorin tai opettajan luvalla henkilökohtaiseen terveydenhoitoon taikka 31 §:ssä tarkoitettuna apuvälineenä. Perusopetuslaissa edellytetään myös, että järjestyssäännöillä tai järjestysmääräyksillä tulee määrätä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden säilytyksestä 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa sekä niiden käytöstä ja säilytyksestä työpäivän aikana muulloin kuin oppitunneilla. Kokemusten perusteella jo muutamassa kuukaudessa — itse asiassa nyt on jo muutama kuukausi lisää, kun syksyllä tämä aloite kirjoitettiin — on havaittu, että työrauha oppitunneilla on parantunut ja kännykällä tapahtuva kiusaaminen on perusopetuksessa vähentynyt. Opetushallitus on ottanut kännykkäkieltoon lakia tiukemman kannan ja suosittelee koulukohtaisesti järjestyssäännöillä laajentamaan kieltoa ja kokeilemaan myös opetuksetonta kouluaikaa, esimerkiksi välitunteja ja ruokailuja. Osassa peruskouluja on toimittukin näin. Arvoisa rouva puhemies! Näiden peruskoulun hyvien kokemusten perusteella on tarkoituksenmukaista ryhtyä valmistelemaan säädöksiä myös toisen asteen oppilaitoksiin. Työrauhan parantamiseksi tulisi kieltää mobiililaitteiden käyttö lukioissa, ammatillisissa opinnoissa ja tutkintoon johtavan koulutuksen oppitunneilla lukuun ottamatta niiden käyttöä opettajan luvalla oppimistarkoitukseen taikka rehtorin tai opettajan luvalla henkilökohtaiseen terveydenhoitoon. Puhelimen näytön jatkuva tarkkailu vie kaiken huomioon ja heikentää oppilaan keskittymiskykyä. Koulussa tarkkaavaisuus siirtyy opeteltavan asian sijaan puhelimeen, ja koulutyössä on eduksi työrauhalle, keskittymiselle, opettamiselle ja oppimiselle se, että puhelimen käyttö kielletään oppituntien ajaksi, ellei siihen ole jotain erityistarvetta. Peruskoulun kännykkäkiellon tapaan mobiililaitteiden käyttö toisen asteen opinnoissa olisi sallittua oppitunneilla rehtorin tai opettajan luvalla oppimistarkoitukseen tai terveydellisistä syistä, kuten esimerkiksi diabeetikoilla verensokerin seurantaan. Sallittua kännykän käyttö olisi myös silloin, jos pitkäaikaissairaus tai tilapäinen terveydentilan muutos sitä edellyttää hoidon seurannan vuoksi. Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tiedetään, toisella asteella on käytössä ainakin tällä hetkellä runsaasti sähköisiä oppimateriaaleja, ja mikäli niiden käyttämiseen ei ole muuta välinettä, kuten tietokonetta, voidaan uuden lainkin mukaan näissä tilanteissa edelleen hyödyntää oppilaan omaa mobiililaitetta. Joissakin toisen asteen oppilaitoksissa on laadittu järjestyssääntöjä tai sovittu yhteisesti mobiililaitteiden käytöstä, mutta selkeä säädöspohja takaisi yhtenäiset käytännöt ja järjestyssäännöt kaikkiin oppilaitoksiin. Mobiililaitekieltoa puoltaa myös niiden yleistynyt käyttö kiusaamisen välineenä. Kaikenlaiseen kiusaamiseen pitää puuttua välittömästi, ja tällä hetkellä valitettavasti opettajien on vaikea havaita ja puuttua sosiaalisen median kautta tehtyyn kiusaamiseen. Arvoisa rouva puhemies! Kuten tiedetään, älypuhelimet ovat lisänneet erityisesti nuorten ja aikuisten ruutuaikaa, ja liiallisella ruutuajalla on runsaasti negatiivisia niin fyysisiä kuin psyykkisiä terveysvaikutuksia kaikenikäisille ihmisille. Se myös vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja vähentää kasvokkaista kanssakäymistä. Ruutuaika myös voi vaikeuttaa nukahtamista, lyhentää unta, heikentää unen laatua, lisätä väsymystä, hankaloittaa painonhallintaa liikunnan ja arkiliikkumisen vähentyessä sekä aiheuttaa kipuja ja särkyjä epäergonomisten ja staattisten käyttöasentojen ja liiallisen paikallaanolon myötä. Ruutuaika voi myös heikentää mielen hyvinvointia ja lisätä ärtyneisyyttä ja stressiä. Liikakäyttö vaikuttaa myös lasten ja nuorten kielelliseen kehitykseen, estää aivoja palautumasta ja vaikuttaa siten keskittymiskykyyn ja muistiin. Arvoisa rouva puhemies! Tämä aloite jätettiin yhdessä edustajakollegoiden kanssa jo viime syksynä, loppusyksystä. Sen jälkeen voin ilokseni todeta, että myös muun muassa Opettajien ammattijärjestö OAJ on tullut samoille linjoille ja puoltaa tällaista lakimuutosta, säädöspohjaa myös toisen asteen oppilaitoksiin. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Savon Sanomat uutisoi tänään: KYSin päivystyksen ruuhkat käyvät jo ylivoimaisiksi. Kymmenen vuotta yliopistollisen sairaalan päivystyksessä työskennellyt sairaanhoitaja kertoi näin: ”Ihmiset eivät halua hakeutua kauas hoitoon yöaikaan ja yrittävät sinnitellä kotona. He soittavat vasta viimeisillä voimillaan hätäkeskukseen, kun eivät enää pysy pystyssä.” Arvoisa puhemies! Tämän tilanteen taustallahan ovat nämä Iisalmen ja Varkauden yöpäivystysten lakkautukset, jotka kokoomus, perussuomalaiset, kristilliset ja RKP ajoivat läpi, valitettavasti myöskin Salon ja Oulaskankaan osalta. Kyllä nyt on aika kantaa vastuuta myöskin tästä päätöksestä, ja kysyn vastaavalta sosiaali- ja terveysministeriltä: mikä on viestinne näille yöaikaan apua tarvitseville, niille ikäihmisille tai lapsiperheille, jotka eivät hakeudu hoitoon yöaikaan pitkän matkan vuoksi?

Arvoisa rouva puhemies! Jokainen kansalaisaloite, varsinkin sellainen, joka päättyy tänne saliin asti, on saanut kannatusta, ja haluan tässä yhteydessä myöskin kiittää aloitteen tekijöitä tämän asian nostamisesta keskusteluun. Tässä kansalaisaloitteessahan esitetään, että Suomi ryhtyisi valmistelemaan lainsäädäntöä, joka laillistaisi kannabiksen ja sääntelisi sitä alkoholin ja tupakan tapaan niin, että kannabiksen käyttö, hallussapito, omatarveviljely, valmistus ja myynti sallittaisiin täysi-ikäisille. Siitä huolimatta, että aloite on saanut kannatusta ja tullut tänne saliin, voin jo tässä kohtaa oman kantani kyllä ilmoittaa: en kannata tämän kansalaisaloitteen mukaisesti kannabiksen laillistamista. Tämän aloitteen tekijöiden mukaan nykyinen rangaistavuus aiheuttaa käyttäjille haittoja ja syrjäytymistä, poliisin resurssit kuluvat tehottomasti, järjestäytynyt rikollisuus hyötyy kannabiksen laittomuudesta, lailliset markkinat parantaisivat tuotteen laatua ja vähentäisivät haittoja, laillistaminen lisäisi verotuloja ja nuorten suojaaminen onnistuisi paremmin valvotuilla markkinoilla. Arvoisa puhemies! Miksi sitten lakivaliokunta ehdottaa aloitteen hylkäämistä ja vastaa myöskin näihin aloitteen tekijöiden perusteluihin? Lakivaliokunta katsoo, ettei laillistaminen ole tällä hetkellä perusteltua, ja syitä siihen ovat sitten seuraavat: Ensinnäkin EU- ja kansainvälinen oikeus estää laillistamisen. YK:n huumausaineyleissopimukset ja EU:n puitepäätökset kieltävät kannabiksen tuotannon ja myynnin päihdekäyttöön. Saksan yritys luoda lailliset markkinat kariutui juuri tähän. Lakivaliokunnan mukaan aloitteen mukainen malli ei ole EU-oikeuden puitteissa toteutettavissa. No, seuraavaksi lakivaliokunta katsoo, että tämä laillistaminen lisäisi käyttöä ja haittoja. Tässä lakivaliokunta viittaa THL:n ja kansainväliseen tutkimukseen. 71 prosenttia tutkimuksista osoitti, että kannabiksen käyttö lisääntyy laillistamisen jälkeen, ja käyttö ei ole vähentynyt missään laillistaneessa maassa. Laillistaminen ei ole vähentänyt nuorten käyttöä esimerkiksi Kanadassa, käyttö on pysynyt korkealla. Laitonta markkinaa ei saataisi poistettua. Kanadan ja muiden maiden kokemusten perusteella laiton kauppa jatkaa toimintaansa laillistamisen jälkeenkin. Laillistaminen ei vapauttaisi merkittävästi poliisin resursseja. Sisäministeriö on arvioinut, että kannabis muodostaa itsessään syyn poliisitehtäviin hyvin harvoin. Käyttörikoksiin liittyy lähes aina jokin muu rikos, ja poliisi ei juurikaan käytä resursseja kotikasvatuksen selvittämiseen nykyisinkään. Nuorten ja lasten suojelemisen tavoitteet eivät toteutuisi. Saatavuuden kasvu todennäköisesti kasvattaa nuorten altistumista, ja nuorten kannabiksenkäyttö on yhteydessä mielenterveysongelmiin, koulupudokkuuteen ja syrjäytymiseen. Lisäksi hoitoonpääsyn parantaminen on tärkeämpää kuin nämä rikosoikeudelliset muutokset. Myöskin lakivaliokunta korostaa, että hoitoonpääsyn pitää olla ensisijaista. Rangaistavuuden poistaminen ei itsessään ratkaise hoitotarpeita. Arvoisa puhemies! Kansainväliset järjestöt ja muutkin tahot voivat antaa näkemyksiä, joihin kannabiksen vapauttamista ajavatkin vetoavat. Omalla lainsäädännöllään jokainen valtio, niin myöskin Suomi, viestii, mikä on sallittua ja mikä ei. Kaikenlainen vähättely huumausaineita kohtaan on sinisilmäistä, ja käyttäjien kannalta ei ole olemassa vaarallisia ja vaarattomia huumausaineita — kaikki huumausaineet ovat vaarallisia. Enemmän pitäisi olla huolissaan sallivammasta asennoitumisesta huumausaineisiin ja muihin päihteisiin. Medioista voidaan lukea juttuja huumausaineiden viihdekäytöstä, ikään kuin se olisi statussymboli nuorille menestyville. Monista tosielämän huumausainerikollisista on tehty dokumentteja. Tämmöinen myönteisempi kanta lainsäädännössä mietoja huumeita kohtaan voi lisätä viihdekäyttöä niiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät nyt ole kokeilleet huumeita. Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteessa väitetään, että nykyinen käytön valvonta tuhlaa poliisin resursseja, mutta ei poliisin työkuorma mihinkään katoaisi tämän kansalaisaloitteenkaan myötä, koska poliisi joutuisi valvomaan laillisuutta silloinkin, jos kansalaisaloitteen ehdotukset toteutuisivat. Kannabiksen käytön ja myynnin salliminen ei vähentäisi huumausainerikollisuutta. Arvoisa puhemies! Huumeiden käyttö on erittäin huolestuttava ilmiö yhteiskunnassamme. Siihen liittyy läheisesti muuta rikollisuutta, päihderiippuvuutta, terveyshaittoja, perhekriisiä ja yleistä turvattomuutta. Keskusta ei — ja en itsekään henkilökohtaisesti — missään nimessä halua mitenkään lisätä huumeiden käyttöä, ja meidän tavoitteisiin ei kuulu myöskään huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen. Sen sijaan huume- ja päihderiippuvuuksien ehkäisyä on tuettava yhä vahvemmin, erityisesti lasten ja nuorten kohdalla. Arvoisa rouva puhemies! En kannata tätä kannabiksen laillistamista. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri! Todellakin tämän hallituksen esityksen tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuutta mahdollisimman lähelle 50:tä prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Kaikki varmasti täällä salissa tiedämme, että pääsy tähän tavoitteeseen ei ole viime vuosina edennyt niin kuin olisi toivottu. Suomi on polkenut paikallaan tässä korkeakoulutettujen määrässä, ja varmasti meillä on yhteinen huoli ja haaste siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään. Nyt tässä käsittelyssä olevassa esityksessä kohdennetaan aloituspaikkoja ensimmäistä tutkintoaan suorittaville. Tämän esityksen mukaan opiskelijan saman- ja alemmantasoiset opiskeluoikeudet päättyisivät, jos hän ottaa vastaan uuteen tutkintoon johtavan opiskeluoikeuden. Tämän esityksen keskeisenä tavoitteena on tarjota mahdollisuus korkeakoulututkinnon suorittamiseen mahdollisimman monelle, jolla tutkintoa tai aiempaa opiskeluoikeutta ei vielä ole. Se, mikä on tullut tässä esille, on se, että tämä esitys ei rajoita suoritettavien korkeakoulututkintojen määrää, vaan jatkossakin opiskelijan olisi mahdollista suorittaa useampi korkeakoulututkinto. Ja mikä on tosiaan äärettömän tärkeätä, on se, että jatkossakin olisi mahdollista vaihtaa alaa ja hakeutua opiskelemaan uudelle alalle. Arvoisa puhemies! Kun arvoisa ministeri on täällä paikalla, kiitokset siitä, niin tässä kohtaa tietysti herää vielä aika paljon kysymyksiä, että miten tämä nyt käsittelyssä oleva esitys sitten todellisuudessa tulisi tehoamaan tähän tavoitteeseen nähden. Siihen esittäisinkin tässä pari kysymystä: Elikkä mihin perustuu oletus, että nämä menetetyt, pois otetut opiskelupaikat toisivat samassa suhteessa uusia aloituspaikkoja? Ja toisena kysymyksenä sitten se, että kuinka monelle opiskelijalle tällä nyt olisi vaikutusta ja vaikuttavuutta, jos tätä opiskeluoikeutta lähdetään rajaamaan. Elikkä kuinka isoon joukkoon tämä sitten todellisuudessa tässä kohtaa vaikuttaisi, koska tämän esityksenkin mukaan nämä lain vaikutukset ovat epävarmoja suhteessa siihen tavoitteeseen? Siitä tietysti ollaan keskustassa myöskin erittäin, tai ei välttämättä, huolissaan, mutta toivotaan, että huomioidaan erittäin tarkasti sitten myöskin se, että jos opiskelija vaihtaa sitä alaa, jatkossa pystyy olemaan tämän esityksen läpi mennessä vain yksi opiskeluoikeus, niin millä tavalla näitä aiempia opintoja, aiempia kertyneitä opintosuorituksia sitten pystytään hyväksilukemaan uusissa opinnoissa. Me todellakin katsomme, että kun tämä työelämä muuttuu nopeasti, niin jokaisen korkeakoulun tutkintoihin tulisi voida lisätä joustavasti niitä työelämää tukevia ja työllistymistä edistäviä sivuaineita ja pienempiä osaamiskokonaisuuksia. Näitten opintojen ja tutkintojen joustavaa valinnaisuutta ja monitieteistä ristiinopiskelua toisiaan tukevilla tieteenaloilla tulee samaan aikaan edistää ja mahdollistaa, vaikkapa esimerkkinä nyt aineopettaja, joka haluaa työllistyäkseen täydentää opintojaan uusien opetettavien aineiden opinnoilla, saattaa joutua hakemaan kokonaan uudelleen pääaineopiskelijaksi ja vie näin taas paikan ensikertalaiselta opiskelijalta. Eli nämä ovat, arvoisa puhemies, niitä, mihinkä keskustassa halutaan kiinnittää huomiota, ja todellakin siihen, että varmistetaan se alanvaihtajien asema ja kiinnitetään huomiota näiden aiempien opintojen hyväksi lukemiseen. Arvoisa puhemies! Keskusta käy tätä asiaa vielä läpi valiokuntakuulemisissa, ja katsotaan sitten, päästäänkö tällä esityksellä niihin tavoitteisiin, mitkä sille on asetettu. — Kiitoksia.