Werning Paula

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Haluan nostaa tässä ajoneuvolain muutosta koskevassa esityksessä esiin yhden itselle varsin tärkeän asian, nimittäin sopimuspalokuntien toimintaedellytykset. Suomessa sopimuspalokunnat ovat aivan keskeinen osa pelastustoimen toimintakykyä. Erityisesti juurikin harvaan asutuilla alueilla ensimmäinen apu voi tulla nimenomaan sopimuspalokunnalta. Sopimuspalokuntien merkitys ei ole siis mikään pelkkä sivuseikka, vaan ne ovat aidosti osa meidän turvallisuuttamme ja sitä perustaa. Tästä syystä on tärkeää, että myös lainsäädäntö tukee niiden toimintaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan uutta määritelmää sopimuspalokunnan pelastusautoille. Siinä ajoneuvon pitäisi olla enintään 3,5 tonnia, nelivetoinen ajoneuvo, jossa on lava. Lausuntopalautteessa on nostettu aivan aiheellisesti yksi kysymys esiin: miksi lainsäädännössä pitäisi olla näin tarkka määritelmä, ja millainen ajoneuvo sopimuspalokunnan pitäisi sitten lain mukaan hankkia? Taajamassa tai hyväkuntoisten teiden alueilla kaksivetoinen ajoneuvo voi olla aivan riittävä. Toisaalta lavavaatimus voi rajata pois sellaisia henkilöiden tai kaluston kuljettamiseen soveltuvia ajoneuvoja, joita palokunta tosiasiassa tarvitsee. Yksi asia on vielä sähköistyminen. Jos sääntely rajaa ajoneuvotyypit liian tarkasti, se voi samalla vaikeuttaa sopimuspalokuntien siirtymistä vähäpäästöisempiin ajoneuvoihin, ja en usko, että tämä on tarkoituksenmukaista. Minusta lähtökohdan pitäisi olla yksinkertainen: sopimuspalokunnan pitää voida hankkia tehtäväänsä tarkoituksenmukainen ja turvallinen ajoneuvo ilman, että lainsäädäntö pakottaa ostamaan tiettyä ajoneuvotyyppiä. Yksi tärkeä asia, minkä nostan vielä esille, on verotus. Jos sopimuspalokunta hankkii pelastustoimen käyttöön ajoneuvon omalla rahallaan, sitä ei pitäisi asettaa verotuksessa huonompaan asemaan kuin vastaavaa pelastuslaitoksen ajoneuvoa. Suomen Sopimuspalokuntien Liitto on lausunnossaan nostanut tämän asian varsin selkeästi esille. Tässä pitäisi muistaa yksi asia: sopimuspalokuntien rahat eivät synny tyhjästä. Kun vapaaehtoiset ihmiset hankkivat ja ylläpitävät kalustoa, jotta meidän arki turvataan, he kantavat itse osan siitä kustannuksesta, jonka muuten joutuisi kantamaan hyvinvointialue tai valtio. Siksi lainsäädännön pitäisi helpottaa tätä toimintaa, ei tehdä siitä tarpeettoman kankeaa ja kohtuuttoman kallista palokunnille. Toivonkin, että valiokunnissa kuullaan tästä asiasta myös sopimuspalokuntien ääntä ja tarkastellaan lausuntopalautteessa esitettyjä muutostarpeita. Se vain on niin, että kun maailma muuttuu, arjen on kestettävä, ja sopimuspalokuntien toimintakyvystä ei pidä säästää väärässä paikassa. Meidän pitää huolehtia siitä, että apu tulee jatkossakin kaikkialle Suomeen myös silloin, kun apua tarvitaan nopeasti.

Arvoisa puhemies! Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään myös maahanmuuttoa välineenä Suomeen ja muihin Euroopan maihin kohdistuvassa hybridivaikuttamisessa, ja tähän uhkaan on vastattava määrätietoisesti. Suomen turvallisuudesta ei tingitä. Meidän on pystyttävä suojaamaan rajamme, yhteiskuntamme ja kansallinen päätöksentekokykymme myös silloin, kun vastapuoli pyrkii tarkoituksellisesti luomaan painetta ja epävarmuutta. Suomi on EU:n ja Naton ulkoraja, ja meillä on oltava käytössä riittävät keinot torjua vihamielistä vaikuttamista kaikissa tilanteissa. On tietenkin valitettavaa, että tällaiselle poikkeuslaille on tarvetta, mutta nykyisessä turvallisuustilanteessa emme voi ottaa riskiä siitä, että Suomelta puuttuisi riittävät työkalut. Hallintovaliokunnan kanssa vierailimme viikko sitten itärajalla raja-asemilla, ja viesti oli täysin selvä ja alleviivattu: tämän työkalun tulee olla viranomaisten käytössä tässä turvallisuustilanteessa, ja meillä ei ole varaa tästä luopua.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Ja kiitos ministerille hyvästä esittelystä. Me keskustelemme täällä ampuma-aselainsäädännön muuttamisesta, ja on hyvä, että hallitus tuo nyt korjattavaksi ampuma-aselainsäädännön puutteita, joihin myös Euroopan komissio on kiinnittänyt huomiota. Tässä esityksessä tehdään useita teknisiä muutoksia, mutta niiden taustalla on tärkeä periaate: ampuma-aseiden valvonnan pitää olla selkeää, johdonmukaista ja myös toimivaa. Esimerkiksi asealan elinkeinonharjoittajien tiedostonpitoa laajennetaan sellaisiin osiin, joista ei nykyisin saada riittävää elinkaaritietoa asetietojärjestelmään. Tämä vahvistaa valvontaa, ja sitä voidaan pitää perusteltuna muutoksena. Toisaalta esityksessä kevennetään tiettyjen deaktivoitujen aseiden säilyttämistä koskevia vaatimuksia ja mahdollistetaan myös joidenkin aseiden deaktivoiminen kansallisen sääntelyn perusteella. Siksi tässä yhteydessä on tärkeää varmistaa, että kokonaisuus säilyy johdonmukaisena: kun yhtä kautta valvontaa vahvistetaan, ei toisaalta pidä huomaamatta sitten luoda uusia aukkoja. Selkeä lainsäädäntö on hyvä asia, ja erityisesti ampuma-aselaissa turvallisuuden on aina kuljettava selkeyden rinnalla. Hallituksen esitys on mielestäni kannatettava.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos ministerille esittelystä. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut vauhdilla, ja meidän on siksi varauduttava vakoiluun, kyberuhkiin, hybridivaikuttamiseen ja sotilaallisiin uhkiin. Tästä syystä myös tiedustelulainsäädännön on pysyttävä ajan tasalla. Vuonna 2019 voimaan tullut sotilastiedustelulaki on toiminut pääosin hyvin ja parantanut Suomen tilannekuvaa. Nyt teknologiauhkien muuttuessa lainsäädäntöä on tarpeen päivittää. Esityksessä on paljon kannatettavaa. Tietoliikennetiedustelua kohdennetaan tarkemmin, ja tietojärjestelmätiedustelu vahvistaa viranomaisten kykyä torjua vakavia turvallisuusuhkia. Yksi periaate on silti pidettävä kirkkaana mielessä: turvallisuutta ei pidä rakentaa perusoikeuksien kustannuksella. Mitä vahvemmista toimivaltuuksista säädetään, sitä vahvempaa pitää olla myös niiden valvonta. Suhtaudun kyllä esityksen tavoitteisiin myönteisesti, mutta muutokset on käsiteltävä huolella. Suomen on pystyttävä puolustamaan itseään myös digitaalisessa maailmassa ja tietenkin oikeusvaltiota kunnioittaen.

Kiitos, arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan selvästi, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti ja perustavanlaatuisesti. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu. Lähi-idän tilanne on kärjistynyt. Yhdysvaltojen ulkopolitiikka on muuttunut aiempaa vaikeammin ennakoitavaksi. Samalla kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää haastetaan nyt monesta eri suunnasta. Tällaisessa tilanteessa Suomen on oltava samaan aikaan vahva, realistinen mutta myös johdonmukainen. Me sosiaalidemokraatit katsomme, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua kolmeen pilariin: vahvaan puolustukseen, eurooppalaiseen yhteistyöhön ja kansainvälisen oikeuden puolustamiseen. Ensiksikin Ukraina: Ukraina taistelee paitsi omasta itsenäisyydestään myös koko Euroopan turvallisuuden puolesta. Suomen ja Euroopan on jatkettava Ukrainan tukemista niin pitkään kuin se on tarpeen. Rauha voi olla kestävää vain silloin, jos Ukraina on mukana päättämässä omista ehdoistaan. Euroopan turvallisuudesta ei voida päättää Euroopan ohi. Toiseksi Euroopan vastuu: On aivan selvää, että Euroopan on kannettava aiempaa enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan. Tarvitsemme vahvempaa eurooppalaista puolustusta, kilpailukykyä, teknologian osaamista ja kriittisten riippuvuuksien vähentämistä. Pienenä maana Suomi tarvitsee vahvan Euroopan unionin. Turvallisuus on sotilaallista voimaa, mutta se on myös huoltovarmuutta, teknologista omavaraisuutta, toimivia toimitusketjuja ja kykyä tehdä päätöksiä yhdessä. Kolmanneksi kansainvälinen oikeus: Suomen on puolustettava kansainvälistä oikeutta johdonmukaisesti ja kaikkialla. Olemme aivan oikein tuominneet Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa. Samalla meidän on puolustettava kansainvälistä oikeutta myös Lähi-idässä. Arvoisa puhemies! Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti. Juuri siksi Suomen on pidettävä kiinni siitä, mikä on tehnyt meistä vahvan: uskottavasta puolustuksesta, vahvasta Euroopasta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja siitä, että puolustamme oikeutta myös silloin, kun se on vaikeaa. Näillä periaatteilla Suomi on turvallinen myös tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kuten selonteosta tuli ilmi, elämme aikaa, jolloin kansainvälisen oikeuden, demokratian ja yhteistyön merkitystä koetellaan enemmän kuin vuosikymmeniin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan on perustuttava johdonmukaisesti sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolustamiseen. Se tarkoittaa sitä, että tuomitsemme Venäjän laittoman hyökkäyssodan Ukrainassa, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kansainvälistä oikeutta on puolustettava kaikkialla ja kaikkien kohdalla. Me sosiaalidemokraatit katsomme, että Suomen tulee toimia aktiivisesti rauhan, diplomatian ja ihmisoikeuksien puolesta. Siksi myös Lähi-idän kriisissä on palattava neuvotteluihin ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen. Suomen vahvuus ei ole suurvaltapolitiikassa vaan siinä, että olemme luotettava, johdonmukainen ja arvopohjainen toimija. Siksi tuemme YK:n vahvistamista ja sen turvallisuusneuvoston uudistamista ja Suomen ehdokkuutta turvallisuusneuvoston jäseneksi. Maailmassa, jossa voimapolitiikka vahvistuu, tarvitaan enemmän yhteistyötä, ei vähemmän. Suomen tulee olla rauhan, oikeuden ja kansainvälisen yhteistyön ääni.

Arvoisa puhemies! Venäjän aloittaman hyökkäyssodan luonne on muuttunut hallituskauden aikana, mutta samalla on todettava, että sota on ollut käynnissä koko hallituskauden. Varautumiseen kohdistuvat tarpeet on huomioitu myös hallitusohjelmassa, jossa todettiin muun muassa, että vaaratiedotusjärjestelmä uudistetaan. Myös drooneihin liittyvä varautumiskeskustelu on ollut käynnissä jo hyvän aikaa. On hieman erikoista, ettei hallitus ole kolmessa vuodessa saanut toteutettua hallitusohjelman mukaista kansalaisten turvallisuuteen liittyvää vaaratiedotusjärjestelmää. On hyvä, että valmisteluun on nyt saatu vauhtia lisää, mutta ihmettelen silti, miksi tämä asia on vasta nyt päässyt hallituksen työlistan kärkeen. [Eduskunnasta: Sota alkoi 22!] Kysyn sisäministeriltä: Rahoitus saatiin vasta viime kesänä, eikä hallitus ole vieläkään saanut aikaiseksi järjestelmän toteutusta. Miksi?

Arvoisa puhemies! Turvallisuuden suhteen kaikkien suomalaisten on oltava samassa veneessä. Maan hallituksen on pidettävä huolta, että jokainen suomalainen voi luottaa siihen, että turvajärjestelmämme toimivat ja että kriisin hetkellä maamme johto puhuu yhdellä äänellä. Ihmisten luottamus järjestelmiimme ja viranomaisten ohjeisiin eivät saa vaarantua. Viime perjantain tapahtumat ja aamuisen droonihälytyksen sekava tiedottaminen ovat horjuttaneet yhteistä luottamusta. On välttämätöntä, että viranomaisten yhteistyö sujuu saumattomasti. Nyt hallituksen puheet ja selostukset itse tapahtumasta ja sen jälkeen hälytysjärjestelmän käyttöönotosta ovat olleet ristiriitaisia. Sisäministeri Rantanen, miksi vastuullanne olevat kansalaisten varoitusjärjestelmät ja yhteiskunnan prosessit eivät toimineet odotetulla tavalla?

Rouva puhemies! Sisäisen turvallisuuden selonteko tulee ajassa, jossa turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti. Hybridivaikuttaminen, kyberuhat ja sään ääri-ilmiöt ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit näkyvät jo viranomaisten arjessa. Tässä tilanteessa korostuu erityisesti viranomaisten yhteistyö, ja kansalaisten tulee voida luottaa sen saumattomuuteen. Pelastustoimen osuus selonteossa oli varsin niukka, mutta on hyvä, että hallintovaliokunnassa nostimme tämän tärkeyden, myös sopimuspalokuntien merkityksen, vahvasti esille meidän mietinnössä. Pelastustoimi on ensimmäinen ja viimeinen paikalla oleva viranomainen monessa häiriö- ja onnettomuustilanteessa, mutta samalla myös keskeinen toimija väestön suojaamisessa, vaaratiedottamisessa ja tilannekuvan muodostamisessa. Viimeaikaiset havainnot myös sotilaskäyttöön tarkoitetuista miehittämättömistä ilma-aluksista eli drooneista osoittavat, kuinka nopeasti tilanteet voivat muuttua ja kuinka tärkeä yhteinen toimintakyky on ja mikä on pelastustoimen merkitys turvallisuuden kannalta. Turvallisuus syntyy siitä, että keskeiset viranomaiset kykenevät toimimaan yhdessä silloin, kun eniten tarvitaan, ja tämä kokonaisuus vaatii myös palo- ja pelastustoimen tunnistamisen.

Arvoisa puhemies! Kun sota Ukrainassa jatkuu jo viidettä vuotta, meiltä kumppanimailta vaaditaan ennen kaikkea kestävyyttä, periaatteellisuutta ja kykyä mukautua. Venäjä laskee strategiansa sen varaan, että länsi väistyy ja liittolaisten rintama rakoilee. Siksi tämä valtioneuvoston selonteko ja siirtyminen uuteen operaatio Legioon on äärimmäisen tärkeä ja oikea-aikainen viesti. Suomi ei väisty, me emme katso sivusta, vaan Suomi kantaa vastuun Euroopan yhteisestä turvallisuudesta. Ukrainan tarpeet taistelukentillä muuttuvat jatkuvasti, ja meidän on pystyttävä vastaamaan niihin joustavasti. Siirtymällä tähän Norjan johtamaan operaatioon tarjoamme yksittäisten, lyhyiden kurssien sijaan pitkäjänteistä ja laadukasta koulutusta Puolassa sijaitsevassa pysyvässä tukikohdassa. Enintään 40 sotilaan ja reserviläisen panoksemme esikunta- ja koulutustehtävissä on kokoamme suurempi signaali siitä, että seisomme väkevästi Ukrainan tukena, aina oikeudenmukaiseen rauhaan saakka. Samalla oma puolustuskykymme vahvistuu niillä arvokkailla opeilla, joita suomalaiset sotilaat sieltä mukanaan kotiansa tuovat. Arvoisa puhemies! Kun nämä operaatioon liittyvät uudet uhat ja poikkeukselliset inhimilliset riskit tiedetään jo etukäteen, eduskunnan on voitava luottaa siihen, että suojatoimet ovat myös samalla tasolla. Me emme voi lähettää joukkojamme Puolaan pelkällä ajatuksella, että kaikki sujuu varmasti hyvin. Puolustusvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan on jatkokäsittelyssä varmistettava, että meillä on käytössämme moderneimmat vastatiedustelun työkalut ja riittävä suojaus kaikissa olosuhteissa. Turvallisuudesta emme tingi tuumaakaan. Yhtä lailla painoarvoa on annettava sille, mitä tapahtuu komennuksen jälkeen. Kriisinhallintaveteraanien tukijärjestelmät ovat Suomessa kehittyneet, ja tämänkin operaation näkökulmasta nämä tukijärjestelmät ovat välttämättömiä. Koska henkinen kuormitus on taistelukentän läheisyyden ja sotaa käyvien joukkojen kohtaamisen vuoksi poikkeuksellista, kotiutumisen yhteydessä tarvittavan tuen on oltava automaattista, ei vain pyydettäessä saatavaa. Seurannan on jatkuttava tiiviinä kuukausia, jotta kukaan ei jää yksin mahdollisten traumatisoitumisesta aiheutuneiden viivästyneiden oireiden kanssa. Arvoisa puhemies! Tämä selonteko ansaitsee laajan hyväksynnän, sillä se osoittaa Suomen kantavan vastuutaan silloin kun Euroopan turvallisuudesta pelataan isoilla panoksilla. Samalla me täällä salissa asetamme puolustushallinnolle tiukan velvoitteen: pidetään huolta omistamme, kun he pitävät huolta meidän kaikkien turvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Kannatan myös Suomen osallistumista operaatio Legioon, mutta nostan tässä esiin selonteon kaksi erittäin rehellistä ja kriittistä kohtaa: uhka-arvion ja henkilöstön jaksamisen. Vaikka suomalaiset sotilaat eivät toimi siellä Ukrainan maaperällä, toiminta sijoittuu Puolaan ja itäiseen Eurooppaan. Selonteossa todetaan suoraan, että henkilöstöömme kohdistuva vakoilun ja vastavakoilun uhka on jatkuva ja korkea. Meidän on siis varmistettava, että Puolustusvoimilla on kaikki resurssit ja valmiudet suojata omia ihmisiä tältä paineelta. Toinen seikka on tämä henkinen puoli. Kun suomalainen sotilas kouluttaa suoraan rintamalle lähteviä ukrainalaisia, syntyy riski niin sanotusta sijaistraumatisoitumisesta. Oireet voivat näkyä vasta kuukausien palveluksen jälkeen, ja meidän tehtävä on pitää huolta niistä, jotka pitävät huolta Euroopan turvallisuudesta. Tästä syystä kysyn: onhan meillä riittävä valmius vahvaan ja pitkäkestoiseen psykososiaaliseen tukeen ja seurantaan näille 40 sotilaalle ja reserviläisille, kun he palaavat sieltä kotiin?

Kiitos, arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva kansalaisaloite puolustushankintojen säätelystä on herättänyt tärkeän keskustelun. Valiokunnassa pidimme aloitetta arvokkaana ja pidän itsekin. Se on tuonut julkiseen keskusteluun aihepiirin, joka on perinteisesti ollut varsin asiantuntijavetoista. On demokratian voimavara, että kymmenettuhannet kansalaiset kantavat huolta Suomen puolustuksen kestävyydestä ja eettisistä perusteista. Kuitenkin, arvoisa puhemies, tarkastellessamme aloitetta Suomen kokonaisturvallisuuden ja uskottavan puolustuskyvyn kannalta johtopäätös on selvä: ehdotettu lainsäädäntömuutos ei ole tässä ajassa perusteltu. Olen perehtynyt kansalaisaloitteeseen ja asian käsittelyyn varsin perusteellisesti puolustusvaliokunnassa, ja näihin käsittelyihin pohjautuen perustelen kantaani seuraavasti. Ensiksikin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein päämäärä on turvata itsenäisyytemme, alueellinen koskemattomuus ja estää Suomen joutuminen aseelliseen konfliktiin. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii, että voimme kehittää ja ylläpitää suorituskykyistä puolustusta. Hankintojen on perustuttava ensisijaisesti suorituskykyyn, huoltovarmuuteen ja elinkaaren hallintaan. Toiseksi on huomioitava kansainvälinen konteksti. Vastaavaa sääntelyä ei ole missään verrokkimaassamme, ei muissa Pohjoismaissa eikä EU-alueella. Erillinen kansallinen sääntely voisi lisätä kaupan esteitä, nostaa kustannuksia ja johtaa sotilaallisesti heikompiin ratkaisuihin. Se voisi jopa vaarantaa kriittisten suorituskykyjen käyttöönoton nopeassa aikataulussa. Arvoisa puhemies! Lisäksi on tärkeää korostaa, ettei puolustushankintoja tehdä tyhjiössä. Suomi noudattaa jo nyt kansainvälistä oikeutta, pakotteita ja EU:n sitovia päätöksiä. Nykyinen lainsäädäntö ja EU-direktiivi tarjoavat riittävät puitteet huomioida turvallisuus- ja ulkopolitiikan kannalta keskeiset seikat tapauskohtaisesti. Suuret hankinnat arvioidaan aina osana valtion kokonaisvaltaista turvallisuuspolitiikkaa. Puhemies! Yhdyn kuitenkin siihen huoleen, joka liittyy riippuvuuksiin. Meidän on vahvistettava kotimaista ja eurooppalaista puolustusteollisuutta ja sen pohjaa, jotta kriittisiä riippuvuuksia syntyy mahdollisimman vähän. Riippuvuuksia on hallittava koko järjestelmän elinkaaren ajan. Vaikka en kannata lainsäädännön muuttamista, tunnistan tarpeen kehittää hankintaprosessin tietopohjaa. Voimme edistää aloitteen tavoitteita kehittämällä käytäntöjä nykyisen sääntelyn puitteissa siten, että humanitaarisen oikeuden näkökohdat ja maariskit tulevat arvioiduiksi entistä järjestelmällisemmin. Näillä esittämilläni perusteilla, arvoisa puhemies, olen täysin puolustusvaliokunnassa tekemämme kannan takana. Kannatan kansalaisaloitteen hylkäämistä, mutta painotan kuitenkin samalla sitä, että hankintaprosessien jatkuvaa kehittämistä ja huoltovarmuuden varmistamista tulee jatkossakin kehittää.

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän myös aloitteentekijöitä, mutta katson, että on tärkeää oikaista mielikuva, että puolustushankinnat olisivat säätelemätöntä aluetta. Päinvastoin ne perustuvat tiukkaan kansalliseen lakiin ja EU-direktiiviin. Suomi on sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja asekauppasopimuksiin. Kuten on todettu, nykyinen sääntely ei estä ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien huomioimista. Päätökset strategisista hankinnoista tehdään valtioneuvoston tasolla, ja niissä katsotaan kokonaisuutta, ei ainoastaan teknisiä ominaisuuksia. Emme tarvitse uutta byrokraattista kerrosta, joka voisi päinvastoin vaikeuttaa EU-tason yhteishankintoja, joita pyrimme parhaillaan helpottamaan. Näillä perusteilla ja salissa nousseilla perusteilla en pysty kannattamaan kansalaisaloitteen hyväksymistä.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tänään täällä on puhuttu numeroista, prosenteista ja tilastoista, olemme käsitelleet köyhyyttä koskettavaa välikysymystä. Mutta sadoilletuhansille suomalaisille nämä ovat sitä jokapäiväistä elettävää arkea, ne ovat jokapäiväistä selviytymistaistelua. Itsekin tiedän hyvin omasta menneisyydestäni, mitä tiukalla eläminen on. Tiedän hyvin, miltä tuntuu laskea senttejä ruokakaupan kassalla ja toivoa, että kortti ei hylkää, koska ei ole katetta. Tiedän sen kalvavan tunteen, kun joutuu valitsemaan lapsen talvihaalarin ja leivän välillä. Juuri tästä omasta kokemuksestanikin katsoen minun on todella vaikea hyväksyä tätä Orpon—Purran hallituksen linjaa, joka potkii jo valmiiksi maassa makaavia. Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu kauniisti kannustamisesta, mutta todellisuudessa tämä hallituksen politiikka on puhdasta kurjistamista. Te olette leikanneet työttömyysturvan lapsikorotukset, vieneet asumistuen suojaosan ja lopulta jopa toimeentulotuen vähäisen ansiovähennyksen. Te olette poistaneet kannustimet vähäisellekin työnteolle tilanteessa, jossa työttömyys on Euroopan korkeimpia ja leivän perässä juokseminen on monelle arkipäivää. Katsokaa sieltä ministeriaitiosta ympärille: miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Se on joka kuudes meistä. Samaan aikaan kun tavalliset perheet, yksinhuoltajat, eläkeläiset tinkivät kaikesta, te annatte yli kymppitonnin kuussa tienaaville tonnien verohelpotukset. Te annatte suuryrityksille veronkevennyksiä velkarahalla, vaikka ennen vaaleja huusitte kurkku suorana velkaantumisen lopettamisesta. Tosiasiassa te siellä ministeriaitiossa otatte velkaa enemmän kuin kukaan ennen teitä, mutta ette käytä sitä ihmisten arjen turvaamiseen vaan rikkaimpien taskujen täyttämiseen. Arvoisa puhemies! Karua on myös teidän harrastama asuntopolitiikka. Hallitus on tietoisella päätöksellään romuttanut kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Valtion asuntorahasto on lakkautettu, aso-asunnot lopetettu ja rakennusala ajettu syvään taantumaan. Tulos näkyy kyllä kadulla. Asunnottomuus on noussut 20 prosenttia, ja pitkäaikaisasunnottomuus kasvaa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kela käskee tuhansia ihmisiä muutamaan halvempaan asuntoon, mutta kun niitä ei ole. Te ette leikkaa vain seinistä, te leikkaatte ihmisten turvallisuudesta ja itsekunnioituksesta. Ja hallitus vastaa tähän kaikkeen mantralla: veronalennukset tuovat kasvua. Mutta, arvoisa herra puhemies, tutkimustieto sanoo aivan muuta. Ne eivät tuo kasvua, ne tuovat tuloeroja. Ne hyödyttävät eniten suurituloisia, suurituloista miestä esimerkiksi Espoossa, kun taas Kainuun ja Pohjois-Karjalan lapsiperhe maksaa laskun. Onko tämä reilua? — Ministerit, ymmärrän, että on tärkeämpääkin tekemistä, kuiskutella keskenään, mutta myös täällä on tärkeitä asioita. [Sari Multala: Puhuttiin nimenomaisesti tästä asiasta!] — Hyvä, ja kuunnelkaa myös. Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma on se, että ette selvästikään tunnista päätöksenne seurauksia tavallisen ihmisen arjessa. Kun inflaatio laukkaa ja sähkön, dieselin sekä ruuan hinta nousee, te lisäätte taakkaa poistamalla ay-jäsenmaksun verovähennyksen ja nostamalla maksuja. Työssäkäyvänkin perhe on teidän politiikallanne ja veropolitiikallanne monesti siellä pakkasen puolella. Minä en voi hyväksyä tätä. Sosiaalidemokraatit palauttaisivat suojaosat, jotta työnteko aina kannattaisi. Me rakentaisimme tukipaketin rakennusalalle ja turvaisimme kohtuuhintaisen asumisen. Me haluamme rakentaa luottamusta, emme repiä yhteiskuntaa kahtia. Hallitus, onko teille todella tärkeämpää suojella suurituloisia kuin varmistaa, että jokaisella suomalaisella lapsella on ruokaa pöydässä, puhtaat vaatteet, lämmin koti ja jokaisella eläkkeensaajalla on varaa lääkkeisiinsä?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen Nato-jäsenyys tarkoittaa turvallisuutta, mutta se tarkoittaa myös vastuuta. Tämä selonteko koskee sitä, miten Suomi kantaa oman osuutensa liittokunnan yhteisestä puolustuksesta vuonna 2025. Kyse on Naton rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtävistä, siis siitä toiminnasta, joka on osa liittokunnan normaalia arkea. Näihin tehtäviin osallistumalla liittolaiset osoittavat käytännössä sitoutumisensa yhteiseen pelotteeseen ja yhteiseen puolustukseen. Suomelle on tärkeää osoittaa tämä sitoutuminen konkreettisesti. Suomi osallistuu vuonna 2027 erityisesti Naton merellisiin tehtäviin, pysyviin laivasto- ja miinantorjuntaosastoihin. Toiminta painottuu Itämerelle, Pohjanmerelle ja Pohjois-Atlantille, mutta samalla Suomi toimii osana Naton 360 asteen turvallisuusajattelua koko liittokunnan alueella. Tämä on Suomen kokoon nähden merkittävä ja tarkoituksenmukainen panos. Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Samalla Itämeren alueen merkitys on korostunut entisestään. Alueella näkyvät yhä vahvemmin erilaiset hybridiuhat, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit, tiedustelu ja varjolaivaston toiminta. Näihin uhkiin vastaaminen edellyttää liittolaisilta läsnäoloa, yhteistyötä ja valmiutta toimia yhdessä. Suomen osallistuminen Naton merivoimaosastoihin on konkreettinen tapa vahvistaa Itämeren turvallisuutta. Samalla Suomi kantaa vastuuta myös Naton pohjoisen ulottuvuuden vakaudesta. On tärkeää nähdä, että tämä osallistuminen ei ole irrallinen toimi, vaan se on tätä meidän Nato-jäsenyyden toiminnan aikaista jatkumoa. Suomi on jo osallistunut Naton tehtäviin vuodesta 2024 lähtien, ja toiminnasta on tullut osa Puolustusvoimien täysin normaalia toimintaa. Arvoisa puhemies! Selonteossa esitetty osallistuminen on mitoitettu oikein. Se vahvistaa Suomen asemaa luotettavana liittolaisena ja lisää yhteensopivuutta muiden Nato-maiden kanssa. Samalla osallistuminen sovitetaan yhteen kansallisen puolustuksen tarpeiden kanssa, ja tämä on äärettömän välttämätöntä. Suomi on Naton itäistä sivustaa, ja meidän roolimme on alueemme turvallisuuden tuottajana keskeinen koko liittokunnalle. Puhemies! Naton uskottavuus rakentuu siitä, että jokainen jäsen osallistuu. Yhteinen puolustus ei ole vain sopimus paperilla, vaan se on juurikin sitä käytännön toimintaa, harjoittelua ja läsnäoloa. Tämä selonteko on osa tätä kokonaisuutta. Suomi toimii vastuullisesti, ennakoivasti ja yhdessä liittolaisten kanssa. Se on paras tapa vahvistaa sekä omaa että myös koko Euroopan ja Naton turvallisuutta.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä selkeästä esityksestä. Nuorten rikollisuuteen pitää puuttua, ja uskon, että me olemme tässä salissa kaikki siitä samaa mieltä. Kysymys kuuluukin: puutummeko siihen tavalla, joka oikeasti katkaisee rikoskierteen, vai tavalla, joka näyttää kovalta mutta jolla tulokset eivät ole toivottuja? Hallituksen esityksessä nuorisorangaistuksen enimmäiskestoa pidennetään yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Lisäksi rikoksen vakavuus nostetaan selkeämmin perusteeksi tuomita nuorisorangaistus. Tavoitteena on lisätä sen käyttöä. Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä yhden faktan äärellä ja miettiä sitä, että nuorisorangaistusta tuomitaan tällä hetkellä vain noin 5—10 nuorelle vuodessa, ja se on varsin vähän. Tästä syystä ensimmäinen kysymys kuuluu: mistä tämä johtuu, onko ongelma rangaistuksen pituus vai se, että seuraamus ei ole riittävän toimiva, resursoitu tai tarkoituksenmukainen? Puhemies! Pelkkä rangaistuksen pidentäminen ei vielä katkaise rikoskierrettä. Nuorten kohdalla vaikuttavuus syntyy siitä, että seuraamus on samaan aikaan velvoittava ja kuntouttava. Sen pitää ohjata kouluun, hoitoon ja arkeen kiinni. Jos nuorella on päihdeongelma tai mielenterveyden haasteita, ratkaisevaa ei ole se, lukeeko laissa mahdollisuus hoitoon, vaan se, pääseekö nuori hoitoon. Tässä esityksessä on äärettömän hyviä elementtejä: opintoihin ohjaamisen vahvistaminen on tismalleen oikea suunta, päihdehoidon mahdollistaminen osana seuraamusta on erittäin tärkeää. Mutta toivon, että nämä eivät jää pelkästään paperille. Jos seuraamuksen sisältö ei oikeasti vahvistu, jos resursseja ei ole riittävästi, käy helposti niin, että rangaistus kovenee muodollisesti mutta nuoren tuki ei silti parane. Silloin emme lisää turvallisuutta, silloin ongelma vain siirtyy eteenpäin. On myös olemassa riski niin sanotusta seuraamusjärjestelmän laajenemisesta. Kun enimmäiskesto pitenee ja tuomitsemisen perusteita väljennetään, nuorisorangaistus voi alkaa koskea myös sellaisia tapauksia, joissa aiemmin olisi riittänyt kevyempi seuraamus. Emme saa siis rakentaa järjestelmää, jossa kontrolli laajenee mutta vaikuttavuus ei. Arvoisa puhemies! Nuorten rikollisuus ei ole vain oikeudenhoidollinen kysymys. Siinä on kyse myös koulutuspolitiikasta, sosiaalipolitiikasta ja myös terveyspolitiikasta. Se on sitä, pääseekö nuori ajoissa tukeen, onko koulussa aikuisia, jotka huomaavat, onko perheillä riittävästi apua, onko päihdehoitoa tarjolla silloin, kun sitä tarvitaan. Jos samaan aikaan kiristämme seuraamuksia ja heikennämme arjen palveluita, syntyy siitä ristiriitaa: vaaditaan enemmän, mutta annetaan vähemmän. Tavoiteltavaa on, että seuraamusjärjestelmä on sellainen, joka ei ainoastaan rankaise vaan aidosti vähentää uusintarikollisuutta, sellainen, joka tuo nuoren takaisin koulutukseen, hoitoon ja kiinni arkeen. Jos tavoitteena on, että nuorisorangaistus toimii väliportaana ehdollisen vankeuden ja kevyempien seuraamusten välissä, sen pitää olla sisällöltään vahva ja tasalaatuinen koko maassa, ei niin, että yhdessä maakunnassa on toimiva hoitopolku ja toisessa ei. Turvallisuus syntyy siitä, että rikoskierre katkeaa, ei siitä, että rangaistus kestää pidempään. Ministeri Meri, tässä esityksessä on paljon hyvää ja kannatettavaa, mutta pohdin vielä seuraavia asioita, jotka ovat: Onko meillä resursseja aidosti riittävästi? Onko mahdollisuus hoitoonpääsyyn todellista? Estetäänkö seuraamuksen laajeneminen vääriin tapauksiin? Ja pohdin vielä sitäkin, vähentääkö tämä aidosti uusintarikollisuutta. Näihin kysymyksiin varmasti palaamme näissä salikeskusteluissa ja valiokuntatyöskentelyssä myöhemmin. — Kiitos. [Juho Eerola pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa puhemies! Suomen liityttyä Natoon itäisen Suomen strateginen merkitys on kasvanut pysyvästi. Nato-raja kulkee nyt itäisessä Suomessa alueen etulinjassa koko liittokunnan näkökulmasta. Turvallisuus ei ole pelkästään sotilaallista suorituskykyä. Maanpuolustustahto rakentuu siitä, että ihmisellä on jotain, mitä puolustaa — työtä, yrityksiä, palveluita — ja uskoa tulevaisuuteen. Jos itäisen Suomen elinvoima heikkenee, heikkenevät samalla myös henkinen kriisinkestävyys ja kokonaisturvallisuus. Kysyn puolustusministeri Häkkäseltä: mikä vaikutus teidän mielestänne on itäisen Suomen elinvoimalla, saavutettavuudella ja Nato-rajan alueen asuttuna pysymisellä Suomen turvallisuudelle ja maanpuolustustahdolle pitkällä aikavälillä?

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Tänään käsittelyssä oleva hallituksen esitys on jälleen jatkumoa sille, kuinka hallitus kurmuttaa työntekijöitä. Tämä on esitys, joka koskee ihmisten arkea ja heidän turvallisuudentunnettaan ja sitä, uskaltavatko he suunnitella elämäänsä eteenpäin. Käsittelyssä olevassa esityksessä sallittaisiin määräaikainen työsopimus joka vuodeksi ilman perusteltua syytä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yhä useampi suomalainen elää jatkossa työelämässä, jossa mikään ei ole muuta kuin epävarmaa: ei seuraava kuukausi, ei seuraava vuosi, ei toinenkaan päivä, vaan jatkuvaa epävarmaa oloa omasta toimeentulosta. Itse olen taustaltani sairaanhoitaja, ja olen tehnyt 20 vuotta töitä naisvaltaisella alalla, jossa määräaikaisuudet ovat arkipäivää ja ovat sitä yhä. Tiedän todellakin, mitä epävarmuus on työelämässä ja miltä se tuntuu. Tiedän, mitä tapahtuu työyhteisössä, jossa työsuhde on katkolla koko ajan. Raskaudesta ei uskalla kertoa. Perheen perustaminen lykkääntyy. Elämää eletään varsin varovasti, koko ajan vähän niin kuin jarru päällä. Itsellenikin on 20 vuoden aikana kertynyt melkoinen pino määräaikaisia työsuhteita, kun tarkastelen mennyttä aikaa, ja uskallan sanoa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun, kun puhun työelämästä naisvaltaisella alalla. Hallitus myöntää itse esityksensä perusteluissa, että määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa syrjinnän riskiä, erityisesti raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Tästä huolimatta hallitus tuo tällaisen katalan esityksen. Se on täysin vastuutonta. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan lähes 44 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa olevista on kokenut raskaussyrjintää. Ei tämä ole mitään arvailua, tämä on tutkittua tietoa. Tämä syrjintä kohdistuu juuri niille aloille, joilla yhteiskuntamme arki lepää: sosiaali- ja terveydenhuoltoon, varhaiskasvatukseen, julkiselle sektorille — niille naisvaltaisille aloille. Arvoisa rouva puhemies! Ei tämä esitys ole mitenkään irrallinen. Se on osa sitä kokonaisuutta, jossa työntekijöiden turvaa heikennetään pala palalta, lomautusilmoitusaikaa lyhennetään, takaisinottovelvollisuus poistetaan pieniltä yrityksiltä. Yhä useammin riski siirretään työnantajalta työntekijälle. Kun lomautuksesta voidaan ilmoittaa vain viikkoa ennen ja irtisanottu ei enää tiedä, onko paluuta työhön, niin epävarmuus ei ole vain teoreettinen asia. Se on unettomia öitä, stressiä ja huolta siitä, millä ihmeellä seuraavassa kuussa selvitään. Hallitusohjelmassa luvataan puuttua raskaus- ja perhevapaasyrjintään sekä vahvistaa tasa-arvoa työelämässä. Tämä lakiesitys vie tismalleen vastakkaiseen suuntaan. Syrjinnästä tulee helpompaa ja sen todistamisesta entistäkin vaikeampaa. Samaan aikaan ihmetellään syntyvyyden laskua, mutta miten ihmeessä nuoret perheet uskaltavat perustaa yhteisen arjen ja hankkia lapsia, jos työelämä on jatkuvaa epävarmuutta ja varuillaan oloa? Raskauden alkuajan pitäisi olla sitä onnellisinta aikaa, ja ihmettelen kahden lapsen äitinä, miten se odottava äiti voi siitä onnen tunteesta täysillä nauttia, kun jatkuvasti takaraivossa piilee pelko siitä, että entäpä jos raskaus työarjessa ja työpaikalla paljastuu. Työllisyyttä ei rakenneta heikentämällä työntekijöiden turvaa. Suomea ei rakenneta pätkätöillä eikä pelolla vaan luottamuksella, vakaudella ja sillä, että ihmiset uskaltavat sitoutua työhönsä ja sitoutua elämään, rakentaa tulevaisuutta, uskoa. Tämä hallituksen esitys lisää epävarmuutta suomalaisten arjessa. Tätä hallituksen esitystä on mahdoton kannattaa.