Furuholm Timo

Arvoisa puhemies! Suomeen tosiaan on syntynyt datakeskusbuumi. Investoinneista toivotaan apua alavireiseen talous- ja työllisyystilanteeseen. Erityisesti yksittäisille kunnille kysymys voi olla mahdollisuudesta rahoittaa asukkaidensa palveluja. Buumin myötä syntyy kuitenkin merkittäviä haasteita ja kysymyksiä, joihin on osattava vastata. Kansalaiset ovat huolissaan muun muassa sähkön riittävyydestä ja sen hinnasta sekä datakeskusten ja sähköverkkojen rakentamisen seurauksista ympäristölle. Supo taas on todennut ääneen turvallisuuteen liittyviä riskejä. Ulospäin näyttää, ettei hallitus ole harkinnut näitä asioita riittävästi. Kysyisinkin pääministeriltä nyt tarkennusta: Kuka tätä datakeskuskokonaisuutta hallitsee ja erityisesti miten, ja riittävätkö nämä edustaja Puiston toteamat toimet? Ja ennen kaikkea voitteko todellakin luvata, ettei laskua tästä joudu lopulta maksamaan tavallinen kansalainen?

Arvoisa puhemies! Me olemme lukeneet täällä salissa ääneen suomalaisten kertomuksia siitä, miten hallituksen leikkaukset ovat heidän arkeaan kurjistaneet. Näitä hätähuutoja on tullut myös meidän kaikkien sähköposteihin läpi hallituskauden. Vaikeuksissa olevien suomalaisten viesti on kyllä saavuttanut ministeriaitionkin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Te ette ole kuunnelleet. Kun taas oikeasta sisäpiiristä pyydetään junailemaan ja runttaamaan miljoonia euroja vaikeuksissa olevalle areenahankkeelle, niin te kyllä junailette ja runttaatte — ilman läpinäkyvyyttä, ilman kunnollista prosessia. Hyvä pääministeri, tänään te olette ennen kaikkea velkaa kansalaisille ja suomalaiselle demokratialle kunnollisen vastauksen, että miksi näin on toimittu. Monitoimiareenan sijaan kansalaisia kiinnostaa se, voiko hallitukseen luottaa, ja tätä vastausta teillä ei tunnu olevan.

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Jokelainen edellä totesi, tosissaan oli aika lopettaa velaksi eläminen ja tällä hetkellä tulostaulu on aika karussa kunnossa. Tässä vaiheessa hallituskautta on selvää, että Orpon hallitus on epäonnistunut keskeisissä talouspoliittisissa tavoitteissaan. Hallitus lupasi parantaa suomalaisten elintasoa, nostaa työllisyyttä 100 000 työllisellä, pysäyttää velkasuhteen kasvun ja painaa alijäämän korkeintaan yhteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2027 mennessä. Mutta kyllä tämä todellisuus on aivan toinen: pienituloisuus, eriarvoisuus ja asunnottomuus ovat kasvaneet, työttömyys on paisunut, työllisyysaste laskenut, ja Suomi on joutunut EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. Julkisen talouden alijäämä on ennusteiden mukaan vuonna 2027 noin 4,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Velkasuhde on nousemassa yli 90 prosenttiin. Minun mielestäni tämä selonteko on jälleen yksi muistutus hallituksen epäonnistuneesta ja ennen kaikkea epäoikeudenmukaisesta talouspolitiikasta, jonka hintalappu siirtyy sitten seuraavan hallituksen ja hallituskauden päänvaivaksi. Siksi kannatan edustaja Jokelaisen tekemää kannanottoehdotusta.

Arvoisa rouva puhemies! Muutama viikko sitten valtioneuvosto julkaisi lasten ja nuorten osallisuuspilotin tuloksia. Pilottiin haasteltiin yli 17 000:ta lasta ja nuorta. Nuorten vastauksissa kuului ennen kaikkea huoli ilmastosta ja ympäristöstä, opiskelusta ja työllistymisestä sekä huoli eriarvoisuudesta. Näihin teemoihin nuoret toivovat päättäjien keskittyvän. Hyvä hallitus, teidän tulostaulunne on kuitenkin karussa kunnossa. Ilmastotavoitteet karkaavat, työelämästä on tehty epävarmempaa, opiskelijat velkaantuvat, ja nuoriin sekä perheisiin kohdistunut leikkauspolitiikka on johtanut eriarvoisuuden kasvuun. Tämän kaiken nuoret kokevat arjessaan. Juuri nämä toimet vähentävät heidän uskoaan tulevaan. Siksi kysynkin: nyt kun olette nuoria kuulleet ja osallistaneet, niin aiotteko te myös tehdä jotain tämän tsemppipuheen lisäksi?

Arvoisa rouva puhemies! Tämä julkisen talouden suunnitelma alleviivaa hallituksen talouspoliittista epäonnistumista. Tulevalle hallitukselle jää perintönä kasvava alijäämä ja heikentynyt tulopohja. Pienemmässä kuvassa viime riihessä hallitus kohdisti lisäleikkauksia muun muassa kuntiin, mikä tarkoittaa leikkauksia lapsiin ja nuoriin eli koulutukseen. Turvallisuudesta paljon puhuva hallitus on myös kohdistanut valtionhallintoon suuria leikkauksia jo aiemmin, ja nyt tässä riihessä tulee lisää. Näillä on suora yhteys turvallisuuteen. Esimerkiksi liikenne- ja viestintävaliokunta on moneen otteeseen nostanut esiin sen vakavan huolen, joka liittyy Liikenne- ja viestintäviraston toimintaedellytyksiin. He ovat suuressa vastuussa kyberturvallisuuden saralla ja ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa aikaisempien leikkauksien jäljiltä, ja kun nyt tulee lisää leikkauksia, niin on pakko kysyä, onko tämä hallitus jotenkin ajatellut, että turvallisuutta hoidetaan näin osaoptimoimalla.

Arvoisa rouva puhemies! Suomessa arviolta 50 000 nuorta miestä on vailla työtä tai opiskelupaikkaa, ja moni jää kokonaan tilastojen ja palvelujen ulkopuolelle yksinäisyyden, mielenterveysongelmien tai sosiaalisen vetäytymisen vuoksi. Hallitusohjelmassa luvattiin kiinnittää erityistä huomiota nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn, mutta toimet ovat olleet päinvastaisia. Hallitus on leikannut sosiaaliturvasta, nuorisotyöstä, järjestöiltä ja ammatillisesta koulutuksesta, vaikka juuri varhainen tuki, koulutukseen kiinnittyminen ja matalan kynnyksen palvelut ehkäisevät syrjäytymistä tehokkaimmin. Hyvä hallitus, arvoisa nuorisoministeri! Tämä vaikuttaa jälleen kerran yhdeltä petetyltä lupaukselta lisää. Kysynkin teiltä: mitä konkreettisia toimia hallitus aikoo tehdä nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, ja miten hallitus arvioi omien leikkaustensa vaikutukset näihin nuoriin?

Arvoisa puhemies! Kansanvallan keskeisimpiä mittareita on se, kokevatko kansalaiset päättäjien onnistuneen tehtävässään. Me oppositiossa arvostelemme hallitusta, kuten demokratiaan kuuluu, mutta paljon painavampaa kuin opposition kritiikki on se, jos kansa tämän talon ulkopuolella kokee laajasti, että hallituksen politiikka on epäonnistunut ja sen lupaukset on petetty, ja juuri niin on nyt käynyt. Hyvä hallitus, joudun toteamaan, että tämän talon ulkopuolella on valtavasti pettymystä niihin valintoihin, joita Orpon ja Purran hallitus on kuluneiden vuosien aikana tehnyt. Suomalaiset ymmärtävät taloutemme vaikean tilanteen. He ymmärtävät, ettei nykyinen eikä tulevakaan hallitus ole helpossa paikassa. He ymmärtävät, että jotakin on tehtävä, mutta sitä suomalaiset eivät hyväksy, että talouden vaikeuksien varjolla tehdään politiikkaa, joka lisää eriarvoisuutta ja kohtelee ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Talouden tila ei pakota leikkaamaan jatkuvasti pienituloisilta. Talouden tila ei pakota heikentämään työntekijöiden asemaa. Talouden tila ei pakota antamaan veronkevennyksiä niille, jotka niitä vähiten tarvitsevat. Nämä eivät ole välttämättömyyksiä, nämä ovat arvovalintoja. Arvoisa puhemies! Viimeisenkin hyväksyttävyyden näiltä valinnoilta vie se, ettei hallitus ole saavuttanut niitä tavoitteita, joilla se on omaa politiikkaansa perustellut. Pääministeri Orpo lupasi 100 000 uutta työpaikkaa ennen kuin hallitus leikkasi kaikkein pienituloisimmilta ja heikensi työntekijöiden turvaa. Suomalaisille luvattiin, että näillä päätöksillä työllisyys vahvistuu. Mutta uusia työpaikkoja ei syntynyt luvatulla tavalla. Sen sijaan syntyi työttömyyskriisi. Työttömyys on noussut, ihmisten epävarmuus on kasvanut, ja luottamus huomiseen on heikentynyt. Ja kun tiedämme, että työttömyys ei ole vain tilastorivi vaan inhimillinen tragedia, tämä tilanne on ennen kaikkea hyvin surullinen. Hallitus on vienyt ihmisiltä turvaa mutta ei ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa tietä ulos kriisistä. Yhtä ponnekkaasti pääministeri lupasi, että velaksi eläminen loppuu. No, ei loppunut. Päinvastoin velkaantuminen jatkuu, ja tulevan hallituksen eteen jää entistä syvempi monttu. Jokainen, joka on seurannut tämän hallituksen velkapuhetta, tietää, ettei kyse ole ollut johdonmukaisesta velan vähentämisestä. Velkaa ei vähennetä rapauttamalla valtion tulopohjaa veronkevennyksillä niille, jotka eivät niitä tarvitse. Velkaa ei vähennetä leikkaamalla pienituloisten ostovoimaa miljardiluokassa ja heikentämällä sitä kautta kotimaista kysyntää. Hallitus puhui vastuusta mutta valitsi edunvalvonnan. Hallitus puhui kestävästä taloudenpidosta mutta ajoi politiikkaa, joka kasvattaa eriarvoisuutta, heikentää ostovoimaa ja jättää laskun seuraaville. Kansa näkee tämän kyllä. Arvoisa puhemies! Tämän politiikan hintalappu näkyy valtiontaloudessa. Velasta ei saatu otetta, ja tulevien vuosien taloudellinen liikkumavara kapenee. Mutta vielä raskaampi hintalappu maksetaan suomalaisissa kodeissa. Se maksetaan siellä, missä rahat eivät riitä arjen kustannuksiin; siellä, missä vanhempi miettii, voiko lapsi jatkaa harrastustaan; siellä, missä lääkärissä käyntiä lykätään; siellä, missä ruokakaupan lasku ja vuokra kilpailevat samoista euroista. Siinä, missä hallitus on tehnyt arvovalintoja leikkausten ja veropolitiikan välillä, moni suomalainen joutuu tekemään pakkovalintoja välttämättömien menojen välillä. Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys tarvittiin, koska asiat olisi voinut tehdä toisin. Tulostaulun tilasta ei voi loputtomiin syyttää Venezuelaa tai Grönlantia eikä Sanna Marinia. Myös peiliin on katsottava. Suomi tarvitseekin suunnan, jossa taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisesti, ei pienituloisimpien lasten, sairaiden, työttömien ja työntekijöiden kustannuksella. Oikeistoideologian sijaan me tarvitsemme politiikkaa, joka vahvistaa myös ostovoimaa ja luottamusta tulevaisuuteen ja luo uskoa myös pienituloisimpiin suomalaisiin. Vain sillä tavalla valtiontalouden haasteet ovat korjattavissa.

Arvoisa puhemies! Hyvä pääministeri, kun kuuntelin teidän vastauksenne, tuli minulle lämmin ja nostalginen olo. Se johtuu siitä, että te kuulostitte jalkapallovalmentajalta, joka ei näe mitään ongelmaa valitussa taktiikassa tai tehdyissä valinnoissa, vaikka tulostaulu takana osoittaa ihan muuta. Selityksiä kuuntelivat varmasti pienemmällä lämmöllä, ilman nostalgiaa ne suomalaiset, jotka maksavat raskaimmin hallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan hintalapun, ne kotitaloudet, joissa eurot eivät riitä arjen kustannuksiin, lasten harrastuksiin, lääkärissä käyntiin, vuokraan tai lääkkeisiin. Hallitus on tehnyt arvovalintansa leikkausten ja veropolitiikan suhteen, ja siksi liian moni suomalainen joutuu tekemään kipeitä pakkovalintoja arjessaan. Se ei ole oikein, mutta se on hallituksen leikkauspolitiikan aiheuttamaa realismia. Arvoisa pääministeri, eikö tämä juuri ole kohtuutonta?

Arvoisa rouva puhemies, kiitos siitä! Alkuun haluan kiittää sekä työryhmää, joka tämän suunnitelman tekoa seurasi, että valiokuntaa, joka mietinnön selonteon pohjalta kirjoitti kuultuaan suuren määrän asiantuntijoita. Itse suunnitelman teolle on paikkansa senkin takia, että se piirtää kuvan maamme liikennejärjestelmän tilasta. Tilannekuvan päivittäminen ja parhaassa tapauksessa myös hyödyntäminen ovat jatkossakin tervetulleita vaalikautisia toimintamalleja. Mitä taas tulee suunnitelman parlamentaariseen ja ylivaalikautiseen puoleen, niin näihin seikkoihin Liikenne 12 ei kykene vastaamaan toivotulla tavalla. Tällä toimintakaudella esimerkiksi parlamentaarisen työryhmän mandaattia suunnitelman laatimisessa oli kevennetty. Tämä itsessään johtaa siihen, että paperi on ensisijaisesti hallituksen laatima. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen suunnittelu olisi suoraviivaisempaa, jos olisi säkkikaupalla rahaa sen tueksi. Liikenteen suunnittelu olisi helpompaa, jos ei olisi välttämätöntä ottaa huomioon vallitsevia tekijöitä ilmastonmuutoksesta heikentyneeseen turvallisuusympäristöön. Juuri nämä reunaehdot luovat vaatimuksen suunnittelulle siitä, että sen pitää olla vaikuttavaa ja tukea sellaista tulevaisuuden suuntaa, joka Suomen näkökulmasta on toivottavaa. Puhemies! Nostan muutaman seikan esiin valiokuntamme monella tapaa ansiokkaasta mietinnöstä. Sitaatti mietinnön kohdasta 7: ”Liikenne- ja viestintävaliokunta huomauttaa, että sekä ilmastotavoitteiden että huoltovarmuuden kannalta on keskeistä tehdä sellaista liikennepolitiikkaa, joka vähentää Suomen liikennejärjestelmän riippuvuutta fossiilienergiasta.” Vasemmistoliiton mielestä fossiilienergiariippuvuuden vähentäminen on aivan keskeinen toimi liikennepolitiikan saralla, katsoi asiaa mistä tahansa vinkkelistä. Riippuvuus altistaa meidät sekä turvallisuuspoliittisiin riippuvuuksiin että kansalaisten arjen kannalta keskeisiin kysymyksiin, ilmastopolitiikasta puhumattakaan. Fossiilienergiasta irtaantuminen vaatii johdonmukaisuutta. Tätä nostivat esiin kuulemisessa myös monet asiantuntijat eri puolilta liikennekenttää. Jos halutaan luoda askelmerkkejä kohti uusiutuvia käyttövoimia, on poukkoileva politiikka kryptoniittia alan investointihalukkaille toimijoille. Mitä mietinnössä ei mainita, on se, että viime kaudella kirjoitettu fossiilittoman liikenteen tiekartta pitää sisällään juuri niitä toimia, joita edellä mainittu kehitys vaatisi. Tarjosimme yhdessä vihreiden kanssa mietinnön lopuksi lausumaa asian edistämisestä, mutta se ei saavuttanut riittävää enemmistöä. Kyseinen tiekartta on siis sivuutettu kokonaan tämän suunnitelman laadinnassa. Arvoisa puhemies! Johdonmukaisuuden lisäksi liikennepolitiikassa tarvitaan oikeudenmukaisuutta. Siksi tarvitaan ymmärrystä siitä, että maamme on maantieteellisesti iso ja moninainen. Se, mikä toimii Helsingissä, ei todennäköisesti toimi Kustavissa tai Suomussalmella. [Sheikki Laakso: Eikä Kouvolassa!] Siksi pidän huolestuttavana suunnitelman suuntaa, joka johtaa esimerkiksi joukkoliikenteen palvelutason laskuun, kun rahoitus ei ole riittävä, etenkään tällä kaudella tehtyjen leikkausten ja alv-kiristysten jäljiltä. Huoli on nostettu esiin valiokunnan mietinnössäkin. Vastaavanlainen haaste on pyöräilyn ja kävelyn kehittämisessä, jonka vuotuisen rahoituksen suunnitelma leikkaa jopa nolliin. Tämä on suorastaan häpeällistä, jos miettii vaikka hallituksen Suomi liikkeelle ‑puheita. Seuraus tästä politiikasta on lopulta se, että kestävän ja aktiivisen liikkumisen palvelutaso ei kehity tarvittavalla vauhdilla kasvavissa kaupungeissa ja harvemmin asutuilta alueilta uhkaavat lähteä viimeisetkin joukkoliikennevuorot. Samaan aikaan ilmastotoimia ei kyetä tekemään riittävin määrin siellä, missä ne olisivat helpommin tehtävissä, ja paine siirtyy sitten sinne muualle. Arvoisa rouva puhemies! Teiden ja raiteiden korjausvelka kasvaa. Tämä tuo kasvavan haasteen kansalaisten saavutettavuuden ja elinkeinoelämänkin kannalta. Kehitys todella haastaa junaliikenteen kehittämistä koko maassa, joka ainakin lähiliikenteen osalta on yhteinen asiamme. Toivonkin, että seuraavan suunnitelman päivitys avaisi rehellisemmin sitä, kuinka on priorisoitava. Jatkuva puhe korjausvelasta ja sen taittamisesta ilman todellista näkymää haastaa koko liikennepoliittista keskustelua ja pidemmän aikavälin suunnittelua. Arvoisa puhemies! Hyvästä mietinnöstä huolimatta teen vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen.

Arvoisa puhemies! Eilen keskustelimme täällä salissa köyhyydestä ja sen monista kasvoista. On selvää, etteivät hallituksen leikkauspolitiikan taulukot ja arviot ilmennä sitä raadollista arkea, jossa moni pienituloinen oikeasti elää, eivätkä sosiaaliturvaministerin häpeälliset puheet nukkuvista työttömistä ilmennä sitä, [Välihuutoja oikealta] miten epätoivottu tila työttömyys on. Häpeällistä on myös se, että tämä hallitus on onnistunut saamaan lapsiperheköyhyyden kasvuun omilla toimillaan. Poistamalla työttömyysturvan lapsikorotuksen te laitoitte valtion tilejä tasaamaan pienituloisten perheiden lapset. Arvoisa pääministeri, te annoitte ymmärtää edustaja Hyrkön kysymykseen vastauksessanne, että te ette näe riihessä tarvetta täsmätoimille lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Kysynkin: kuinka kauan näiden perheiden lasten pitää vielä odottaa vanhemmilleen niitä työpaikkoja, joita olette luvanneet kohta kolme vuotta?

Arvoisa herra puhemies! Kun Orpon hallituksen hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” julkaistiin, me vasemmistoliitossa yritimme jo silloin kertoa hallitukselle kauniisti, että tässä ei hyvin käy, koska lopputulos oli jo eittämättä tiedossa: hallitusohjelman laskun maksavat huono-osaiset suomalaiset. Me yritimme sanoa, että yksipuolinen, työmarkkinoilla vallitsevaa sopimisen kulttuuria murentava työmarkkinapolitiikka vain heikentää kasvun näkymiä ja ajaa lopulta työmarkkinat isompaan juntturaan, mutta hallitus lähti hakemaan näyttävää selkävoittoa ay-liikkeestä. 100 000 uutta työpaikkaa oli kuulemma kiikarissa, mutta lopputuloksena saa vain potkut helpommin ja lakkoilusta sakkoa. Työpaikkoja ei näy missään. Me yritimme muistuttaa hallitusta jo vuonna 2023, että sosiaaliturvaleikkaukset johtavat samanaikaisesti sekä yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun että talouden kannalta haitalliseen kysynnän laskuun, joka on omiaan tyrehdyttämään orastavan kasvun. Niiltä ihmisiltä leikkaaminen, joiden jokainen euro menee arjesta selviytymiseen, ei ole vastuullista eikä järkevää vaan julmaa talouspolitiikkaa — etenkin, kun hallitus ei halunnut selvittää leikkausten yhteisvaikutuksia. Arvoisa puhemies! Me yritimme tehdä selväksi, että työntekoon kannustavien suojaosien poisto on järjetön ajassa, jossa niin moni pienituloinen suomalainen tekee arjesta selvitäkseen vastentahtoisesti osa-aikatöitä, kun kokoaikatyötä ei ole tarjolla. Nostimme esiin myös sen tosiasian, että työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto johtaa lapsiperheköyhyyden kasvuun, mutta hallitus valitsi laittaa valtion tilejä tasaamaan työttömien perheiden lapset. Tämän toimen juuria korjaillaan pahimmillaan pitkään. Opiskelijoiden taloudellinen kurittaminen ei näy osaamistason kasvuna vaan heidän asemansa heikentymisenä. Nuorten usko tulevaisuuteen ja työelämään on laskenut, koska juuri he ovat saaneet osansa hallituksen leikkauspolitiikasta. Arvoisa puhemies! Kolme vuotta hallitusohjelman julkaisemisesta voi todeta, että ei ministeriaitio eikä salin oikea reuna meitä kuunnellut, ja nyt ollaan tilanteessa, että Euroopan-ennätys on saavutettu työttömyydessä, asunnottomuus ja leipäjonot ovat kasvaneet, velka ei ole taittunut. Talouden kasvusta puhutaan paljon, muttei sitä näy, ja mikä surullisinta, monen suomalaisen luottamus tulevaisuuteen on rapistunut, kun epävarmuutta on tarjolla liiankin kanssa. Välillä syy on kuulemma Sanna Marinissa, välillä Donald Trumpissa muttei koskaan hallituksen epäoikeudenmukaisissa toimissa. Melkein miljoona suomalaista elää köyhyys‑ ja syrjäytymisriskissä. Ulosottovelvollisten määrä on jo yli 600 000. Nämä ovat karuja lukuja maailman onnellisimmalle kansalle. Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelma tuotiin eduskuntaan, totesi pääministeri Orpo, että hyvin tässä käy. Ehkä tarkennus olisi ollut paikallaan, että kenelle. Hyötyjien joukossa ovat olleet korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat suomalaiset yksityiset terveysjätit ja kohta suuryritykset, kun yhteisöveroon ollaan hassaamassa melkein miljardi euroa samaan aikaan, kun suomalaisissa kotitalouksissa pohditaan perustarpeita, miten selvitään seuraavasta viikosta. Kysymys on aina lopulta arvovalinnoista, ei luonnonlaeista, vaikka talouden tila huono onkin. Hyvä hallitus, te penäätte vaihtoehtoja meiltä, ja me olemme niitä teille antaneet, mutta eivät ne teitä oikeasti kiinnosta. Eikä nyt ole kyse oppositiosta vaan siitä, kannatteko te vastuunne, myönnättekö epäonnistuneenne valitsemalla tämän epäoikeudenmukaisen linjan. Käynnissä olevassa kehysriihessä hallituksella on mahdollisuus korjata toimiaan, ja kansa odottaakin toimia, jotta suunta kääntyisi ja hyvinvointivaltio olisi hyvinvointivaltio. Kannatan edustaja Pekosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Arvoisa puhemies! Ei sitä huolta, joka monella suomalaisella liittyen sotepalveluihin on, voi ollenkaan vähätellä, eikä hallituksen vastuuta tilanteesta. Lähipalveluita on jo hävinnyt myös pääministerin kotimaakunnassa Varsinais-Suomessa. Luottamus sotepalveluihin tuskin paranee sillä, että 390 miljoonan euron leikkaus hyvinvointialueille on jo lähtenyt lausuntokierroksille. Sosiaalihuoltoon kohdistuu myös sadan miljoonan euron leikkaustavoite — pisara meressä, kuten tuore soteministeri asian ilmaisi, vaikka näitä säästöjä etsinyt työryhmä ei niitä löytänyt. Kysynkin: onko tuo pisara lopulta hoitoa tarvitseva ikäihminen, tukea tarvitseva lastensuojelun asiakas vai kenties vammaispalveluita tarvitseva vammainen? Kansa halunnee tietää, mikä haavoittuva ryhmä kärsii seuraavaksi tästä hallituksen suuryrityksiä ja miljonäärejä paapovasta politiikasta.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä aiemmissa puheenvuoroissa ihan oikein mainittiin monta kertaa ennaltaehkäisy ja taidettiin mainita myös sotepalveluiden saatavuus, ja toivon koko sydämestäni, että nämä salipuheet muuttuvat teoiksi. Kun juuri lähti 390 miljoonan euron leikkuri hyvinvointialueille lausuntokierrokselle, niin oletan sitten, että ne, ketkä puhuvat täällä päihdepolitiikan, huumepolitiikan ennaltaehkäisystä ja sotepalveluista, vastustavat myös tätä leikkuria, ettei tarvitse sitten kysyä, että eikö teitä hävetä. Arvoisa rouva puhemies! Kiitän kansalaisaloitteen tekijöitä itse aloitteesta ja lakivaliokuntaa aherruksesta tämän mietinnön parissa. Aloitteeseen liittyy monia ehdotuksia kannabiksen laillistamisesta sen verottamiseen asti. Tähän kokonaisuuteen liittyy monia erilaisia näkökohtia ja tietotarpeita, jotka olisi selvitettävä ennen mahdollista lainvalmisteluun ryhtymistä. Siksi en kannata aloitetta sellaisenaan. Käsittelemämme kansalaisaloite nostaa esiin kuitenkin laajemman ja tärkeän kysymyksen siitä, onko Suomen huumausainepolitiikan suunta tällä hetkellä oikea. Pitkään jatkunut rangaistuksiin nojaava lähestymistapa ei ole tuottanut toivottuja tuloksia käytön vähentämisessä eikä haittojen ehkäisyssä. Samalla on kertynyt näyttöä siitä, että rikosoikeudelliset seuraamukset voivat aiheuttaa ihmiselle merkittäviä ja pitkäkestoisia haittoja, vaikeuksia työllistymisessä, koulutuksessa sekä arjessa yleisesti, jotka ovat usein suhteettomia itse tekoon nähden. Siksi keskustelu käytön dekriminalisaatiosta on välttämätön. Kyse ei ole päihteidenkäytön hyväksymisestä vaan siitä, että politiikan keinot valitaan sen perusteella, mikä toimii parhaiten haittojen vähentämisessä. Kun käyttöä tarkastellaan ensisijaisesti terveys- ja sosiaalipoliittisena kysymyksenä, madaltuu kynnys hakea apua ja yhteiskunnan resurssit voidaan kohdentaa tehokkaammin. On myös tärkeää tarkastella sääntelyvaihtoehtoja avoimesti ja tutkimukseen nojaten. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että vaihtoehtoja on monenlaisia ja niiden vaikutukset riippuvat pitkälti toteutustavasta. Siksi tarvitsemme Suomessa laaja-alaista selvitystyötä, joka arvioi nykytilan hyötyjä ja haittoja sekä mahdollisia muutoksia, ei vain yhden aineen osalta vaan kokonaisuutena. Samalla on syytä tarkastella myös lääkinnälliseen käyttöön liittyviä esteitä, jotta potilaiden hoito toteutuu tarkoituksenmukaisesti. Arvoisa rouva puhemies! Toimiva päihdepolitiikka ei synny rangaistusten kovuudesta vaan siitä, kuinka hyvin onnistumme ehkäisemään haittoja ja tukemaan ihmisiä. Siksi on perusteltua edetä kohti mallia, jossa käytön dekriminalisaatio ja sosiaali- sekä terveyspoliittiset ratkaisut ovat keskeisessä roolissa. Tämä on lopulta sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestävin suunta. Siksi kannatan edustaja Harjanteen tekemiä lausumaehdotuksia, joissa edellä mainittuihin seikkoihin pureudutaan.