Holopainen Mari

Arvoisa puhemies! Minua kyllä huolestuttaa tuleva, kun hallituksesta sanotaan, että ainoastaan leikkauksin tulee edetä. Kahdeksan miljardia vähintään leikkauksia, mistä se tullaan ottamaan? Sotesta, koulutuksesta, tutkimuksesta. Tämä ei valitettavasti ole se tie, jolla Suomi pärjää, mutta ilmeisesti ainakin kokoomuksen suulla se on se ”oikea” keino. No, asiantuntijathan eivät tätä tue. On suorastaan populismia olla jättämättä verot tästä keskustelusta pois, kuten hallitus on nyt tehnyt ja madaltanut yhteisöveroa ja aiheuttanut ison loven valtiontalouteen, joka sitten tullaan jostain muusta leikkaamaan tai korjaamaan verotuksella. Ei kovin vastuullista toimintaa. Täällä myös ilmastokriisi jätettiin täysin mainitsematta puheenvuoroissa hallituksen suunnalta. Kuitenkin tiedämme, että planetaariset rajat on jo pitkälti ylitetty, ja tämä tulee myös kalliiksi. Lyhytnäköistä politiikkaa kyllä riittää. [Puhemies koputtaa] Aikovatko hallituspuolueet [Puhemies: Aika!] siis todellakin leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta, jos vielä jatkatte hallitusvastuussa tulevaisuudessa?

Arvoisa rouva puhemies! Kaivospolitiikka puhututtaa nyt Euroopan sisällä muun muassa geopoliittisista syistä ja totta kai kysynnän kasvaessa. Suomen on huolehdittava, että emme tässä murroksessa jää vain katselemaan, kuinka mineraaleja hyödynnetään maastamme, vaan teemme sen mahdollisimman fiksusti. On myös muistettava, että vaikka Suomesta löytyy useita kriittisiä mineraaleja, niin useiden esiintymien pitoisuus ei ole kovin korkea. Tämä tarkoittaa, että mineraalien hintojen pitää nousta, jotta niitä kannattaa hyödyntää, ei niin, että hinnalla millä hyvänsä pyritään ikään kuin tämmöiseen halpatuotantoon ja sitä helpottamaan. Mineraalit ovat aika erityislaatuinen luonnonvara ja myöskin kerran hyödynnettävissä oleva, joten ei ole mitään valtavaa painetta saada kaikkia kaivoksia auki esimerkiksi juuri silloin, kun hinnat ovat vielä matalalla. Mehän ollaan nähty, että tämä viime kaudella aikaansaatu kaivosverotus on aiheuttanut, totta kai, toimialalla vastustusta — kukapa nyt haluaisi erityisesti maksaa veroja, ainakaan kaivosala sitä ei selkeästi halua. He ovat lobanneet sitä vastaan ja veroja pyrkineet madaltamaan jo tässä vaiheessa, vaikka tiedetään, että Suomessa on erittäin matala verotus kaivannaisten osalta verrattuna muihin maihin. Meillä on hyvin poikkeuksellinen lainsäädäntö siltä osin, että meillä ensimmäinen varaaja saa pitää nämä mineraalit, eli siinä mielessä tämä geopoliittinen näkökulma on hyvin kyseenalainen. Mehän ei täällä itse valtiona silloin hallita niitä meidän mineraalivarantoja, kuten voisi tästä keskustelusta usein päätellä. Ympäristönäkökulma on äärimmäisen tärkeä. Tiedetään, että kovin kauas ei tarvitse mennä historiassa, kun on nähtävissä isoja ympäristötuhoja, joita kaivosteollisuus on aiheuttanut muun muassa vesistöihin. Se, että nyt EU:n piirissä haluttaisiin myös vesipuitedirektiiviä heikentää kaivosteollisuuden lobbauksen johdosta, on tietysti semmoinen hinta, jonka suomalaiset maksaisivat. Jos me haluamme myös hyötyä siitä teknologiasta, jota täällä on, ja siitä tutkimuksesta, niin silloin meidän tietysti pitää pitää kiinni niistä ympäristövelvoitteista ja pikemminkin niitä kiristää. Me tiedetään, että myös puhdas, makea vesi on arvokas luonnonvara, jonka arvo tulee vain nousemaan tulevaisuudessa. Silloin kun me pidetään kiinni ympäristövelvoitteista, lainsäädännöstä, niin silloin se myös luo kysyntää ja markkinoita sille korkeamman teknologian teollisuudelle, joka sitten pystyy tarjoamaan ratkaisuja esimerkiksi vesien puhdistukseen. On myös niin, että kaikki hankkeet eivät ole sellaisia, jotka voidaan ristiriidattomasti toteuttaa. Tiedetään, että nyt luonnonsuojelujärjestelmää uhkaa kokonaisuudessaan sen romuttaminen, jos aiotaan avata kaksinkertaisesti suojeltuja alueita, kuten Viiankiaapa, joka on nyt ollut vahvasti esillä myös julkisuudessa, mutta se ei toki ole ainut tällainen. Silloin koetellaan myös ihmisten oikeustajua. Aiemmin, kun näitä suojelupäätöksiä on tehty, ei ole pystynyt pientä mökkiäkään rakentamaan alueille, mutta nyt sitten annettaisiin kansainvälisten kaivosyhtiöiden käyttää tämä maa ja tuhota siinä samalla sitten meidän luonnonsuojelujärjestelmä, joka on kuitenkin turvaamassa käytännössä vain niitä kaikkein arvokkaimpia kohteita. Että kyllä täälläkin maassa on vielä tilaa muutoin. Kannan huolta siitä, miten suuren painoarvon tämä kaivosala joskus keskustelussa elinkeinoista saa. Kun kuitenkin katsomme niitä lukuja, niin tiedämme, että Suomi elää ihan muista aloista. Meidän elinkeinorakenne on edelleen liian painottunut semmoiseen alhaisemman jalostusarvon tuotantoon myös metsäteollisuudessa, mikä painaa meidän kansantaloutta alas. Joten kyllä tässä tarvitaan myös näiden kansallisten intressien turvaamista ja ennen kaikkea luonnon turvaamista, kun tiedetään, että välttämättä ihan siitä näkökulmasta, suomalaisten mökkijärvien näkökulmasta, ihan kaikki eivät siellä EU:ssakaan katsele tätä asiaa. Ja todellakin pitää muistaa, mikä on sitten se vaihtoehtoiskustannus, kun me tiedetään, että nyt aika paljon esimerkiksi erilaisia tukia valuu myös mineraalien etsintään ja siellä on aika kiinnostavia tapauksia, joissa sitten hyvinkin paljon julkisella tuella nämä hankkeet ikään kuin etenevät. Sitten meillä on kuitenkin monia aloja, jotka myös hyötyisivät julkisesta tuesta ja joissa olisi vielä enemmän saavutettavaa. Suomi on poikkeuksellisen hyvin myös kartoittanut näitä mineraalivarantoja, joten sillä on varmasti tässä oma vaikutuksensa siihen ja totta kai sillä, että meillä on edelleen varsin löysä lainsäädäntö, joka ei todella riittävästi turvaa sitä päätösvaltaa meille eikä myöskään paikallisille ihmisille. Mielestäni koko järjestelmän pohja on hyvin hutera. Aikoinaan toki olisi varmasti kannattanut yhteiskunnalle varata suurempi rooli näiden mineraalien omistuksessa. Nyt tiedämme vaikka naapurimaastamme Norjasta, kuinka siellä öljyvarantoja on käsitelty ja pystytty sitten myöskin sitä vaurautta jakamaan koko kansalle ihan eri tavalla. Semmoista ehkä yltiöpäistä innostusta siitä, että ollaan tämmöinen mineraalivarasto, jota joku tulee hyödyntämään, ei ihan tässä mittakaavassa kuin välillä kuulee keskustelussa kannattaisi viljellä.

Arvoisa puhemies! Täällä pääministeri toi esiin, että on tehty välttämättömiä leikkauksia. Kuinka välttämätöntä on tehdä asiantuntijoidenkin mukaan kohtuuttoman tehottomia veronalennuksia, joista suurin on kohdistettu yhteisöveroalennukseen, kaikkein parhaiten pärjääville yrityksille, ja joita startup-yhteisökin on kritisoinut siitä, että tässä teette veronalennuksia, jotka kohdistuvat vanhaan yrityskantaan eivätkä uuden luomiseen? Kuinka välttämätöntä on kohdistaa isohkoja veronalennuksia kaikkein eniten ansaitseville tässä tilanteessa, kun Suomi on erittäin hankalassa taloudellisessa tilanteessa, jossa kaikkien puolueiden pitäisi olla vastuullisia ja tehdä niitä vaikeita päätöksiä? Mielestäni tämä budjettiriihi osoittaa, että todellisuudessa kokoomus ei ole sitoutunut edes velkajarruun. Te ette kyenneet tekemään tasapainottavia päätöksiä. Te ette kyenneet tekemään semmoisia veropäätöksiä, jotka olisivat vahvistaneet taloutta. Päinvastoin. Pääministeri, minkälaista neuvonantoa te olette saaneet, kun olette päätyneet tällaisiin kohtuuttoman [Puhemies koputtaa] tehottomiin veronalennuksiin? Tulevatko ne teidän vaalirahoittajiltanne, kuten näissä Garden-tapauksissa? [Oikealta: Voi morjens! — Oikealta: Voi voi!]

Arvoisa puhemies! Näen, että kokoomuksen tapa hoitaa maan asioita tuo esiin kaksi keskeistä ongelmaa: ensinnäkin sen, miten tämän maan talouspolitiikkaa tehdään, ja miten päätöksenteon avoimuuteen suhtaudutaan. Markkinatalouteen kuuluu reilun kilpailun edistäminen, ei kaverin hankkeen tukeminen valtion rahoilla ilman vaikuttavuusarviointeja. Kokoomus ei ole innokkain markkinatalouden edistäjä, se kävi jälleen kerran ilmi. Ministeri Valtonenkin puhui täällä kukoistavasta kasvusta, mutta kuinkas on käynyt? Työttömyysluvut, aivan uusimmat, näyttävät karmeilta. Hallituspuolueiden edustajat, kuten kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja Kopra ja ministeri Purra, luettelivat hallituksen päättämiä kasvu- ja työllisyystoimia: liittymäjärjestelyjä, maanteitä ja yksi hallihanke, jonka taloudelliset reunaehdot ovat osoittautuneet erittäin haastaviksi hankeyhtiön ollessa pahasti velkainen. Julkiset investoinnit on kohdennettava sinne, mistä saadaan paras tuotto ja yhteiskunnallinen hyöty. Luovan talouden edistäminen kyllä mainittiin. Se on erittäin tärkeä tavoite. Täällä esimerkiksi tiede- ja kulttuuriministeri Talvitie siitä puhui. Miksi hallitus on leikannut kulttuurista ja sen myötä kulttuurialojen työpaikoista, jos se on niin tärkeää? Helsinki on joutunut paikkaamaan näitä leikkauksia, koska meille kulttuurialat todella ovat tärkeitä. Suomalaisen elokuva-alan massiivinen alasajo pelastettiin viime hetkellä. Sekin oli hallituksen suunnitelmissa. Helsingin vetovoimasta tulee huolehtia. On erotettava muutama asia. Julkinen valta luo edellytyksiä. Silloin kun tehdään päätöksiä, kuten avustuspäätöksiä, pitää olla avoin ja läpinäkyvä prosessi — ei ollut tällä hallituksella. Päätöksentekijöiden pitää vaatia tiedot hankkeista. Orpon hallitus ei tietoja vaatinut — dia riitti. Näin ei mikään yritys voisi tehdä 35 miljoonan euron investointia edes ehdollisena. Kuullut perustelut hallituksen vetäytymisestä nyt tämän paineen myötä hankkeesta ovat todella ontuvia. Hankkeen pienentymisen ei pitäisi olla oleellista. Areenahanke on se, jota hallitus on halunnut tukea ja jota julkisista varoista mahdollisesti voidaan tukea. Hotelli ja asuinrakentaminen, jotka ovat jääneet tässä vaiheessa pois, eivät ole oleellisia. Muuten valtio voisi sanoa, että tuetaan työllisyyttä rahoittamalla mitä tahansa muita rakennushankkeita, jotka ovat nuupahtaneet kysynnän romahtaessa. Ymmärtääkö hallitus tämän? Arvoisa puhemies! Olemme puhumassa nyt kolmatta viikkoa Garden-hankkeesta, koska koville se ottaa erityisesti kokoomuksessa ja totta kai koko hallituksessa myöntää omia virheitään. Pääministeri yritti välttää omaa vastuutaan pitkään toivoen, että jos ei kommentoi mitään, niin ehkä tämä koko asia unohtuu, eikä vieläkään myönnä virheitä. Ajatelkaa: Euroopassa soditaan edelleen. Yhdysvaltalaiset tekoäly-yritykset määrittävät talouden uusia pelisääntöjä. Mitä me täällä eduskunnassa tehdään? Puhutaan liittymistä kokoomuksen johdolla. No, ei ihme, ettei se työllisyys ole kasvanut. Keskustelemme täällä myös kokoomuksen vähintäänkin mahdollisesta vaalirahakohusta, jota nyt selvitellään, koska se, miten kokoomus erityisesti on tottunut junailemaan asioita tilataksissa, ei mahdu normaaliin päätöksentekoprosessiin eikä kestä päivänvaloa. Kyllä Suomen pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin. Yhdellä hallihankkeella ei Suomen talous lähde nousuun. Arvoisa puhemies! Kokoomus ei ole myöskään ollut kovin innokas avoimuuden edistäjä. Nyt toivon, että eduskunta laajalla rintamalla ottaa myönteisen kannan edustaja Hopsun tekemään lakialoitteeseen siitä, että vaalirahoituksen ennakkoilmoitus olisi pakollista. Tässä on myös kuultu monia harhautusyrityksiä. On Uniper-kaupat, jotka tehtiin Jyrki Kataisen hallituksen aikana myymällä Fortumin kannattava sähkönsiirto. Niiden rahat tehtiin näinä aikoina ja sitten pistettiin haisemaan Uniperiin, ja senhän me tiedämme, miten siinä kävi. Myöhemmin sitä kyllä täällä eduskunnassa on puitu. Tytti Tuppurainen, silloinen ministeri, ei väistellyt vastuutaan ja kävi talousvaliokunnalle vastaamassa kysymyksiin. Naisministereillä ei valitettavasti useinkaan ole sitä luksusta tiukan paikan tullen mennä sinne maakuoppaan piiloon, kuten pääministeri yritti tehdä jonkin aikaa. Sitten on myöskin puhuttu Helsingin kaupunginvaltuuston roolista. Oppositio ei ole kritisoinut sitä, että Suomeen rakennetaan areenoita, vaan sitä, miten valtion tuesta päätettiin. Hallituspuolueiden edustajat eivät varmasti ole tästä tietämättömiä mutta ovat yrittäneet hämmentää tästäkin huolimatta pakkaa. Helsingin valtuusto ei myöskään ole myöntänyt hallihankkeelle 35:tä miljoonaa euroa. Hallitus on siitä päättänyt aiemmin, sitten vetäytynyt. Voi kannattaa kaavaa, joka mahdollistaa yksityiselle hankkeelle mahdollisuudet, mikäli se onnistuu keräämään rahoituksen, ja näin se toteutuu. Lisäksi on käynyt ilmi, että valtuustokin on saanut osittain virheellistä tietoa esimerkiksi tämän hallin rahoitusedellytyksistä kokoomusjohtoisessa Helsingissä. Ihan lopuksi vielä mielenkiintoinen yksityiskohta Helsingin valtuuston käsittelystä, kun tontin myynnistä päätettiin. Siellä esitettiin, että tämän hallihankkeen sopimusjärjestelyjen ja omistajajärjestelyjen täytyy olla avoimia. No, kuinkas kävikään? Lähes kaikki kokoomuksen valtuutetut äänestivät sitä vastaan. Tästä huolimatta kuitenkin enemmistö meistä kannatti avoimuutta, ja tämä lisättiin osaksi tätä päätöksentekoa. Arvoisa puhemies! Suomen tulee edistää sellaista talouspolitiikkaa, jota tehdään perustuen riippumattomaan tutkittuun tietoon. Lisäksi meillä on todella paljon tekemistä siinä, [Puhemies koputtaa] että kaikissa puolueissa ymmärretään, että lobbauksen tulee olla läpinäkyvämpää ja samoin päätöksenteon.

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on kuitenkin aika laiha lohtu, minkä edustaja Laiho tässä toi esiin, että hyvinvointialueille menee summa, mutta paljon suuremman summan hallitus leikkaa. Sitä paitsi nämä järjestöthän joutuvat jo ajamaan toimintaansa alas ennen kuin mahdollisia muita kanavia pitkin sitten saattaa jollekin tulla joku rahoitus. Pikkasen ehkä tässä yhteiskunnassa voisi olla sillä tavalla malttia, että ei ajeta kaikkea kerralla alas, kun on jo tehty erittäin suuria leikkauksia järjestöiltä. Kyllä tässä alkaa olla semmoinen henki, että syystä tai toisesta ainakin osa hallituksesta haluaa ajaa näitä järjestöjä alas, ja tämä on minun mielestäni vaarallinen kehityssuunta. Vähän malttia voisi hallitus harjoittaa tässä. Olisi hienoa kuulla, tekevätkö nämä järjestöt teidän mielestänne tärkeätä työtä. Monesti kuitenkin kiitellään järjestötyötä, kiitellään vapaaehtoistyötä, jota järjestöt myös organisoivat siihen ympärille. Minkä takia tämmöinen valtaisa leikkaus on nyt keskitetty yhdelle taholle? Ja sitten kun puhutaan taloudesta, niin kyllähän tässä hallitus on tehnyt monenlaisia päättömiä ratkaisuja talouden osalta. Nyt sitten puhutaan siitä, että talous on tiukilla. Se me tiedetään kaikki, mutta sitten on kuitenkin löytynyt rahoitusta näihin Kela-kokeiluihin, tähän yksityisen terveydenhuollon yli 65-vuotiaiden kokeiluun, ja aika isoja summia sinne on mennyt. Nämä pitäisi kyllä huomioida tässä. Ideologisia valintoja on toki kaikilla puolueilla, erilaisia tavoitteita, ja tässä nyt sitten on haluttu suosia tietyntyyppistä terveydenhuollon järjestämisen mallia, ja ei nyt kovin häävejä tuloksia ole siitä saatu. Kela-kokeilussa hinnat nousivat melkeinpä vastaavasti, niin että ei ollut hirveästi hyötyä siitäkään, ja sitten tätä 65-vuotiaiden kokeilua nyt on laajennettu, eikä se ei ole löytänyt niitä tahoja, jotka sitä apua eniten tarvitsisivat — tämä nyt varmaan oli selvää jo alun perinkin. Jos niitä rahoja ei haluta käyttää tehokkaasti vaan enemmän sitten mennään tälleen omien puolueohjelmien ajamisen kärki edellä pysähtymättä arvioimaan tuloksia, niin tässä sitä nyt sitten ollaan.

Arvoisa puhemies! Edustaja Räsänen nosti esiin sen, että täältä ei esimerkiksi kohtaavaan työhön pyritä kohdistamaan leikkauksia, mutta ne kriteerit ovat sellaisia, että sieltä putoaa joiltain järjestöiltä koko pohja. Ne eivät pysty enää toimimaan. Täällä on esimerkiksi vammaisjärjestöjä ja monia muita järjestöjä, joilla vain ei ole enää rahoitusta. Siellähän ovat nyt sitten järjestöt joutuneet tai joutuvat aloittamaan yt-neuvotteluja, ja silloin tietenkään ei pysty minkäänlaista toimintaa enää jatkossa järjestämään, jos rahoitus lähtee. Pitäisin parempana, että hallitus tekisi sellaisen ratkaisun, jossa leikataan tasaisemmin eikä näin kohdistaen, koska silloin — vaikka järjestöiltä putoaisi puolet rahoituksesta, jos ne joutuvat irtisanomaan puolet henkilöstöstä — ne pystyvät vielä jatkamaan, vaikka kituuttaen. Ja totta kai olisi tärkeätä, että hallitus myös kohtuullistaisi näitä leikkauksia. Kun on tehty näin massiiviset leikkaukset järjestökentälle, niin en pidä sitä lainkaan järkevänä. Ei se ole myöskään taloudellisesti tehokasta, koska nämä järjestöt tekevät pienellä rahoituksella hyvin vaikuttavaa työtä, ja sitä työtähän on arvioitu. Tosiaankin ne ovat jo joutuneet supistamaan toimintaansa. Minun mielestäni on juuri niin, että me tarvitaan tahoja, jotka puhuvat niiden ihmisten puolesta, jotka eivät pysty ajamaan omia tarpeitaan täällä eduskunnassa. Kyllä me kaikki kansanedustajat varmaan tiedetään, kuinka tärkeätä se on, että kuulemisissa, lainvalmistelussa meillä on laaja tietopohja, koska me aika paljon siihen nojaudutaan, ja sitähän nämä järjestöt ovat tehneet. Tässä halutaan nyt vaimentaa tämä kansalaisyhteiskunnan ääni hyvin kyseenalaisella tavalla. Toivon, että myös tähän pääministeri tarttuu, että me ei kategorisesti kielletä, niin kuin tässä ollaan nyt tekemässä, sitä vaikuttamistyötä, jolla on sitten yleensä moninkertainen vaikutus onnistuessaan, kun järjestöt pystyvät puhumaan esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta — juuri sellaisten ihmisten, joilla ei välttämättä ole itsellään resursseja lähteä tänne lainvalmistelutyöhön vaikuttamaan. Eikö myös se ole tärkeää? Eikö se ole tärkeää, että esimerkiksi vammaisten ihmisten oikeudet tulevat kuulluiksi täällä eduskunnassa? Miksi tällainen työ halutaan kategorisesti leikata pois? Toivon, että tässä käytetään vielä harkintaa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeimpiä palveluita, joita valtio turvaa kansalaisille, ja tämän hallituksen saavutukset tällä saralla ovat kyllä surkeaa katseltavaa. Soterahoitusta leikataan erityisesti niiltä alueilta, jotka ovat toimineet tehokkaasti ja hoitaneet asiansa. Tässä monet helsinkiläiset, Uudenmaan kansanedustajat, ovat ennen tätä vaatineet muutoksia tähän hallituksen esitykseen, ja kovin vähänlaisesti on mitään korjattu. Leikkauksia on tulossa. Todellakin vielä jäi mieleen ministerin toteamus siitä, että että kantokyvyn mukaan tässä nyt myös arvioidaan tätä rahoitusta, mutta siitähän ei pitäisi olla kyse, vaan siitä, minkälainen tarve on eri alueilla, mikä on väestöpohja. Kantokyky tulee kyllä nykyään sen valtionrahoituksen myötä alueille, kun ei niillä alueilla sitä verotusoikeutta ole. Tätä verotusoikeuttahan olemme kannattaneet ja silloin myöskin autonomiaa alueille ja vastuuta ja toiminnan tehokkuuteen kannustamista. Nyt nähdään, että tämä malli ei parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Tässä on liian suuri painopiste sairastamisella, kun pitäisi olla painopiste ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Eli kyllä näissä mallin perusrakenteissa on paljon korjattavaa. Aikoinaan suurin osa puolueista ei kannattanut maakuntaveromallia, vaikka ilmiselviä kannustavuushyötyjä toiminnan tehokkuuden kannalta tässä mallissa olisi ja vaikka vielä pienemmillä alueilla eli kunnilla kuitenkin on mahdollisuus kerätä veroja. Tässä nyt sitten jokainen alue toimii tosiaan sen valtionrahoituksen mukaan, ja kovia leikkauksia toiminnasta on edessä nyt etenkin niille alueille, jotka tässä ovat kärsimässä. Kyllä kannan huolta myös HUSista, joka tekee tutkimusta, joka kehittää uusia hoitoja, syöpähoitoja ja montaa muuta hyvin tärkeää osa-aluetta ihan koko maan kannalta, mutta hyvin vähän semmoisellakaan tuntuu olevan painoarvoa tässä. Sitten täytyy todeta, että hallitus on myöskin hidastanut perusterveydenhuoltoon pääsyä — eli yksi rasti tässä sitten hallituksen seinään siitä, mitä heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin on tehty. Ihan muistan muutamia kansanedustajia, jotka ovat tänne eduskuntaankin kampanjoineet sillä kärjellä, että nyt parannetaan sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinkas nyt sitten kävikään. Itse ehkä ajattelin silloin, että oli jo aika lailla nähtävissä, että kokoomuksen vahtivuorolla tuskin sosiaali- ja terveyspalvelut paranevat, koska kokoomuksen tavoitteena usein on julkisten palveluiden supistaminen mieluummin kuin niiden kasvattaminen tai niistä huolehtiminen. Mutta niinpä moni kansanedustaja kuitenkin tännekin kampanjoi semmoisilla sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisen tavoitteilla, ja tässä nyt sitten ollaan. Tässä nyt vielä sitten parhaillaan ollaan kai katsomassa, kuinka järjestökenttää sotepuolelta ajetaan alas. Perussuomalaisten johdolla ministeri Rydman on nyt päättänyt hyvin ideologisista linjauksista sen osalta, mitkä järjestöt ovat semmoisia oikeita järjestöjä, jotka saavat toimia, ja mitkä järjestöt eivät saa ja joutuvat laittamaan lapun luukulle. Niin kuin ollaan kuultu, täällä moni järjestö joutuu aloittamaan irtisanomisia, yt-neuvotteluja. Sen sijaan, että hallitus tekee tällaisia hyvin ideologisia, laitaoikeiston muissakin maissa suosimia alasajoja, kyllä toivon nyt sieltä viisautta. Toivottavasti löytyy sellainen ratkaisu, jossa hallitus nämä pahimmat ylilyönnit pystyy vielä sopimaan uusin tavoin. Järjestökentällä on varmasti näihin leikkauksiin jouduttu varautumaan, mutta se varmasti on tullut monelle yllätyksenä, kuinka sitten on ministeri Rydmanin toimesta päätetty, että jotkut järjestöt eivät enää ansaitse jatkaa ollenkaan, ja vielä tällaisin hyvin kyseenalaisin kriteerein on tätä määritelty. Sosiaalipuoli on jäänyt myös hyvin sivuun, kun on puhuttu, että pitää olla terveyden edistämisen tehtäviä. Meillä on kuitenkin myös siinä sotejärjestörahoituksessa se so-puoli, mikä on erittäin tärkeä ja usein myös tarkoittaa sitä ennalta ehkäisevää toimintaa, joka sitten parhaimmillaan säästää niitä kovia terveydenhuollon kustannuksia. Tietenkään nämä leikkaukset... Tämä mittakaava, mistä hallitus on päättänyt, on niin kova, että jo se yksistään ajaa järjestöjä suuriin vaikeuksiin ja lopettaa toimintaa, myös sitä kohtaavaa toimintaa, sitä ennaltaehkäisevää toimintaa, josta on puhuttu ja josta hallituksen riveistä on sanottu, että siihen ei olla koskemassa. Kyllähän fakta on se, että leikkausten euromäärä on niin suuri, että siihenkin ovat järjestöt joutuneet toki koskemaan, mutta jos jotain, niin silti pitäisi pitäytyä nyt näistä ideologisista kriteereistä, joita ministeri Rydman on ajanut. Jonkunlainen sotku siellä hallituksen piirissä nyt näyttää olevan tästä asiasta edelleen, vaikka pääministeri on toista todennut, että asiaan palataan. Tämä malli nyt sitten myös toki vaikuttaa myös siihen, että kun meillä on vähemmän sitä soterahoitusta siellä alueilla ja meillä on vähemmän soterahoitusta järjestöillä, niin totta kai tavalliset ihmiset ovat tässä kärsijöinä. Asiakasmaksuja on nostettu hyvin paljon. Tästä on paljon täälläkin salissa keskusteltu. Se aiheuttaa ongelmia monille ihmisille jo nykyisellään. Tänäänhän uutisoitiin esimerkiksi, että abortit ovat kasvaneet, koska ei kaikilla ole välttämättä varaa edes siihen ehkäisyyn. Tämmöiset aivan ilmeiset asiat nyt sitten ihmisten arjessa näkyvät, joihin pitäisi saada Suomessakin apua. Pitäisi saada niitä perussotepalveluita kohtuuhinnoin. Monessa maassa niitä ihan maksuttakin saa. Erittäin ikävä nähdä, että tämä hallitus on nyt sitten näiden kriteerien osalta päätynyt myös tämmöiseen aluepolitikointiin. Hyvin vaikea tässä nykymallin puitteissahan on kehittää mitään kovin toimivaa soterahoitusmallia. Toivottavasti nyt seuraava hallitus tältäkin osin korjaa nykyisen aiheuttamia heikennyksiä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Arvoisa rouva puhemies! Tilanne on Suomen talouden kannalta vakava, mutta kannan huolta myös siitä, että visio tulevaisuudesta on varsin hämärän peitossa. Nyt näyttää, että monissa puheenvuoroissa Suomen visiona on ollut lähinnä velkajarru, mutta sehän kertoo siitä, että talouspolitiikassa on epäonnistuttu. Ei ole varaa rahoittaa siinä määrin kaikkia julkisia palveluita kuin haluaisimme, ja tietysti suunnan täytyisi olla toinen. On myönteistä, että nyt hyviäkin merkkejä on. Toki edelleen on todettava, että tämä hallitus jättää todella vaikean lähtökohdan tulevalle, ja pidän tärkeänä, että hallitus tunnistaisi myös ne asiat, joita olisi voinut tehdä toisin, jotta kenties tulevassakin hallituksessa olevat nykyiset hallituspuolueet voisivat tehdä viisaampia ratkaisuja myös talouden osalta. Täällä on useasti tuotu esiin esimerkiksi yhteisöveron alennus, joka tulee aiheuttamaan ison loven valtiontalouteen tällaisessa tilanteessa, jossa kuitenkin siitä kannetaan huolta ja velkaantumisesta kannetaan huolta. Siitäkään ei ole helppo huudella, mistä leikataan, ja osa puolueista, kuten vihreät, onkin useasti vaihtoehtobudjeteissa ja viimeisissä ulostuloissakin varsin tarkastikin kertonut monia meidän ehdotuksistamme. Mutta on mielestäni rehellistä sanoa myös, että kyllä siellä tarvitaan myös veropuolen ratkaisuja, jotta päästään eteenpäin tästä tilanteesta. Hallitus aikoo nyt leikata, ja onkin leikannut, kuntien valtionosuuksista. Täytyy tunnistaa, että siellä varhaiskasvatus on erittäin iso menoerä, ja se, että sitten puhutaan ehkä ulospäin kauniisti näistä tavoitteista, ei kyllä kerro niin paljon hallituksen politiikasta kuin se, että nyt tämmöisiä leikkauspäätöksiä on tehty. Samoin tietysti soteleikkaukset hyvinvointialueilta tulevat iskemään entistä kovemmin ihmisten arkeen, kun tarvitsisi apua. Tämä on nyt sitten tämän hallituksen perintö ja valinta: alennetaan yhteisöveroa, joka ei ole kovin tehokkaaksi todettu veronalennus, ja leikataan esimerkiksi koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta ja sotesta. Sitten tietysti olisi hienoa, että talouspolitiikka pysyisi semmoisessa roolissa, joka sille kuuluu, eli talous on keino, väline, tuottaa niitä päämääriä. Tosi valitettavana pidän sitä, että täällä on myös pidetty muutamia puheenvuoroja, joissa ilmastotavoitteita on kyseenalaistettu. Pitäisi nähdä se iso kuva, että meidän todella on tehtävä nopeita muutoksia niin ilmaston kuin luonnonkin hyväksi ja meidän täytyy sitoutua niin ilmasto- kuin luontopolitiikassa niihin tavoitteisiin, joita on kuitenkin viime hallituskaudellakin varsin hyvin aloitettu ja viety eteenpäin. Nyt täällä toisenlaiset tuulet sitten puhaltavat senkin osalta, valitettavasti. Monet suomalaiset vientiyritykset edelleen peräänkuuluttavat kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Myös jos ajatellaan esimerkiksi vesiensuojelua, vesien puhdistusta, niin siellä on enemmän teknologisia ratkaisuja näköpiirissä, kun lainsäädäntö myöskin asettaa aina reunaehdot sille, ettei päästöjä ja saastuttamista tule lisätä vaan pikemminkin vähentää, ja asettaa ne tavoitteet sille, että teknologia osittain pystyy ratkaisemaan niitä ongelmia. Totta kai on vielä myös niitä isoja haasteita, jotka esimerkiksi ylikulutuksen myötä ovat pitkälti ratkaisematta tässä nykyisessä talousmallissa, jonka puitteissa täälläkin puhumme. Esimerkiksi täällä toki talouskasvusta puhutaan, mutta olisi tärkeätä puhua myös siitä, että minkälaisesta kasvusta, miten se talous toimii luonnonvarojen asettamissa rajoissa. Tässä kun aika kuluu, niin kannatan myös edustaja Hyrkön tekemää esitystä — jos tässä muodossa kannatus varmaankin riittää. Todellakin totean vielä, että ihan kaikkein keskeisin tavoite olisi se, että Suomi pärjäisi, ettemme joutuisi näin kovia leikkauksia tekemään ja toivottavasti ei näin huonoja valintoja talouden osalta kuin hallitus on monilta osin tehnyt. Ihan excelniiloja siellä ei ehkä ole ollut sitten asialla, tiedä häntä, mutta olisi todella tärkeätä, että hallitus kuulisi tutkittua tietoa, asiantuntijoita myös sen osalta, mikä on talouspolitiikassa tavoiteltavaa ja järkevää. — Kiitos.

Rouva puhemies! Pidän huolestuttavana, että hallituksen piiristä väitetään, että kaikki talouspolitiikan hyvät merkit ovat hallituksen ansiota, ja kuten me hyvin tiedetään, niin ne huonot kehityskulut eivät hallituspuolueiden mielestä koskaan ole olleet taas hallituksen vastuulla. Tätä on täällä kuultu, ja minkä takia se on huolestuttavaa? Ei sen takia, että on oppositiopuolueita ja hallituspuolueita, vaan sen, että teidän analyysinne on täysin hämärän peitossa, eli mistä ne onnistumiset johtuvat. Jos väitetään, että talouden kehitys on politiikkanne ansiota, niin teidän pitäisi olla hieman tarkempia, mitä hyviä päätöksiä olette tehneet mielestänne. Meillä ei ole Suomessa semmoista talouspolitiikan suuntaa nähty, ainakaan kokoomuksen vahtivuorolla, jossa tuottavuus olisi lähivuosikymmeninä lähtenyt nousuun, ja pidän tätä keskeisenä epäonnistumisena, kun ajatuksena pitäisi olla kirkkaana mielessä, miten me saadaan Suomen tuottavuus kasvuun. Tässä sohitaan aina välillä kaikenlaisilla perintöveroehdotuksilla — nytkin ilmeisesti kokoomukselta tuli puoluekokouksesta semmoinen kanta, että siitä pitäisi luopua — ja talouspolitiikassa ei ole oikein nähty mitään sellaista systemaattista johtolankaa, joka olisi auttanut Suomen taloudellista pärjäämistä. Velka kasvaa, työttömyys on kasvanut ennätyslukemiin, niin kuin tiedetään hyvin ja ollaan täällä salissa keskusteltu tästä useasti, mutta mikä on se tapa, jolla nyt saataisiin se kokoomuskin ymmärtämään talouden realiteetteja, eikä aina vain sohimaan sinne tänne ja ottamaan sitten irtopisteitä, [Puhemies koputtaa] kun talouskehitys alkaa joiltain osin näyttämään lupaavalta? [Puhemies: No niin!] Korkojen nousu kuitenkin tulee koettelemaan Suomea vielä lähitulevaisuudessa, ja tähänkin pitäisi myös olla vastauksia. [Timo Heinonen: Tehän puhutte aivan höpöjä, aivan höpöjä!]

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani kylläkin nostin esiin, että nämä talouspolitiikan epäonnistumiset eivät johdu ainoastaan hallituksesta, vaan myös Hormuzinsalmesta ja Venäjän aloittamasta sodasta ja niin edespäin. Mutta sitten kun täällä on kuultu näitä myönteisiä signaaleja talouden kehityksestä, niin ne ovatkin hallituspuolueiden näkökulmasta ainoastaan hallituksen ansiota. Näin on kuultu täällä istuntosalissa. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Tässä on melkoinen ristiriita. Ei tämä ole pelkästään viestinnällinen kysymys, vaan tämä hämärtää sen talouspolitiikan toimivuuden ja arvioinnin, kun hallitus ei pysty myöntämään eikä arvioimaan, mitkä päätökset toimivat ja mitkä eivät. Tämä on oikeasti vakava paikka. Jos vain sohlataan ja sitten selitellään ja valitaan sieltä mieleiset selitykset, niin ei Suomella ole toimivia keinoja käytössä parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän täytyy tiedostaa, että tuottavuuden kasvu on ollut todella heikkoa jo pitkään ja on aivan keskeistä investoida [Puhemies koputtaa] koulutukseen, tutkimukseen ja esimerkiksi korkeakoulutusasteen nostamiseen ilman, [Puhemies koputtaa] että korkeakoulutuksesta tehdään maksullista Suomessa.

Arvoisa puhemies! Selonteko vahvistaa sen, minkä olemme kaikki tienneet jo varsin pitkään: julkisen talouden tilanne ei korjaannu hallituksen päätöksillä. Hallituksen velkalaiva jatkaa seilaamistaan. Alijäämä ja velkaantuminen ovat enemmänkin mittareita seurauksista kuin koko talouden kestävyyden mitta. Olennaista on se, vahvistavatko päätökset talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkisen sektorin pitkän aikavälin rahoituspohjaa. Mistä hallituskauden talouspolitiikan epäonnistumiset johtuvat? Kyllä, osittain Hormuzinsalmesta, Venäjän aloittamasta sodasta, rakennusalan hiljenemisestä korkojen noustua ja suhdanteista, mutta tämä ei ole koko totuus. Katseet voi kääntää hetkeksi toiseen Pohjoismaahan Tanskaan. Tanskan valtiontalous on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vahva. Maa on tehnyt selviä budjettiylijäämiä, ja velkasuhde on pysynyt kohtuullisen matalana. Taustalla ovat erityisesti vahva työllisyys sekä lääke- ja vientiteollisuuden kasvu. Mitä Tanska on tehnyt? Tanskassa on investoitu tutkimukseen. Se pystyy tekemään strategisia investointeja. Se panostaa koulutukseen. Suomessakin kannattaa investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uuden korkean lisäarvon elinkeinorakenteeseen. Näin on sovittu jo viime kaudella parlamentaarisesti, ja tästä sovusta tulee pitää kiinni, jos ja kun Suomi haluaa nousta ylös tästä suosta. Mitä Orpon hallitus on tehnyt? Ensinnäkin romahduttanut suomalaisten luottamuksen ja ajanut politiikallaan ihmiset säästämään sukanvarteen. Toisekseen hallitus on perustellut lähes jokaisen leikkauksensa välttämättömyydellä. Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamista on kutsuttu vastuulliseksi. Hallitus on toistuvasti väittänyt, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja, vaikka ne on pääministerille henkilökohtaisesti toimitettu. — Pääministeri ei nyt enää ole paikalla, mutta ne on hänelle toimitettu. [Juho Eerola: Se on varmaan lukemassa niitä!] Arvoisa puhemies! Onkin syytä kysyä hallitukselta: Jos hallituksen leikkauslinja oli välttämätön julkisen talouden pelastamiseksi, miksi Suomi on silti liiallisen alijäämän menettelyssä? Jos juuri näitä leikkauksia oli välttämätöntä tehdä velkasuhteen vakauttamiseksi, miksi se silti kipuaa kohti 100 prosentin rajaa? Arvoisa puhemies! Tämä selonteko kertoo ennen kaikkea hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitus sanoi tekevänsä sopeutuksia kymmenen miljardin edestä. Selonteon perusteella hallituksen menoja pienentävien sopeutustoimien vaikutus on noin 3,7 miljardia euroa vuoden 2026 tasolla. Rahaa on riittänyt tehottomiin veroalennuksiin, ja lisää on tulossa. Veroalennuksia on kohdistettu fossiilisten polttoaineiden tukemiseen ja suurituloisimmille. Valtiovarainministeriön arvio tulevan yhteisöveroalennuksen itserahoittavuudesta on pudonnut noin 40 prosenttiin, kun vielä vuosi sitten arvio oli 60 prosenttia. Hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, tuli EU-maiden korkeimmat työttömyysluvut. Samaan aikaan hallitus siirtää jo katsetta seuraavalle vaalikaudelle ja tuleviin sopeutustarpeisiin. Hallitus väittää korjaavansa taloutta, mutta todellisuudessa se siirtää laskua eteenpäin. Tämä on selonteon ydin. Hallitus on leikannut, mutta se ei ole saanut taloutta kuntoon. Hallitus on heikentänyt perusturvaa, mutta se ei ole saanut työllisyyttä nousuun. Hallitus on kurittanut pienituloisia, opiskelijoita, työttömiä ja lapsiperheitä, mutta ei ole kääntänyt Suomen suuntaa. Talouspolitiikassa tarvitaan vaikuttavia, ei kurjistavia toimia. Arvoisa puhemies! Vihreiden vaihtoehto ei ole velkaantumisen sivuuttaminen. Julkista taloutta on vahvistettava. Velkaantumista ei voi jättää seuraavien ongelmaksi. Mutta taloutta voidaan vahvistaa toisin. Me karsisimme ympäristölle haitallisia tukia sen sijaan, että lasku kasataan aina heikoimmassa asemassa olevien ihmisten päälle. Me palauttaisimme työttömyysturvan, toimeentulotuen ja asumistuen suojaosat ja loisimme perustulomallin, jotta työn tekeminen olisi kannattavampaa. Me rakentaisimme kasvua koulutuksesta, tutkimuksesta, osaamisesta ja vihreästä siirtymästä, emme leikkaisi Suomen tulevaisuuden pohjaa alta. Me loisimme edellytyksiä uudelle työlle ja yrittäjyydelle. Kiertotalous, vihreät investoinnit, luovat alat ja pienyrittäjyys ovat juuri sitä tulevaisuuden kasvua, jota Suomen pitäisi nyt rakentaa. Ja me torjuisimme köyhyyttä, koska se on sekä inhimillisesti oikein että taloudellisesti järkevää. Suomen talous ei nouse vain leikkaamalla, vaan sillä, että tänne syntyy uutta työtä, uusia yrityksiä ja uusia ratkaisuja. Arvoisa puhemies! Talous on väline. Sen tehtävä on turvata lasten mahdollisuudet, luonnon elinvoima ja tulevien sukupolvien oikeus parempaan tulevaisuuteen. Vihreät eivät hyväksy hallituksen tehotonta linjaa, jossa talouden korjaamisen nimissä tehdään päätöksiä, jotka siirtävät laskua eteenpäin ja lopulta tulevien sukupolvien maksettavaksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Te, pääministeri, olette A-studiossa peräänkuuluttanut asiallista puhetta, mutta meille tulee aika paljon palautetta siitä, että puhe politiikassa on yhä populistisempaa, ja te jatkatte sillä linjalla. Te ihan pokkana täällä kerrotte, että te olette toimineet vastuullisesti, teidän strategianne ytimessä on työllisyys, kun me tiedetään, että Suomessa on nyt EU-maiden heikoin työllisyystilanne, korkein työttömyys. Lisäksi teidän hallituksenne valinnat eivät ole sellaisia, että ne olisivat lisänneet Suomen tuottavuutta riittävästi. Me tiedetään, että tämä ongelma on ollut Suomessa jo pitkään, ja kokoomus tekee toistuvasti sellaisia valintoja, jotka eivät ole tehokkaita talouden kannalta. Nyt te pohditte, miten houkutellaan datakeskuksia, kun meidän pitäisi pohtia sitä, miten me saadaan kestävää korkean teknologian kasvua Suomeen. Niitä datakeskuksia on nyt tänne tulossa. Onko pääministeri heittämässä sinne vielä lisää rahaa? Te olette nyt alentamassa yhteisöveroa. Ei ole siitäkään mitään erityistä hyötyä. Olisitte perintöveronkin poistaneet tämmöisessä taloustilanteessa. No, siinä oli sitten järki päässä muualla hallituksessa. [Puhemies koputtaa] Nämä kokoomuksen talousvalinnat eivät ole sellaisia, että ne tuottavat Suomeen [Puhemies: Aika!] kestävää kasvua ja tuottavuutta.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan pitäisi toimia täysin päinvastoin kuin nyt, mihin suuntaan ollaan valitettavasti menossa, eli näitä arkistoja pitäisi käyttää enemmän eikä vähemmän. Se, että niiden arkistojen luokse pääsyä näin dramaattisesti vaikeutetaan, tietysti tarkoittaa sitä, että niitä ei päästä käyttämään yhtä lailla. Täällä on moni puhunut, että on käynyt arkistokurssin, ja minäkin sellaisen olen käynyt ja pohdin, pitäisikö tällaiset kurssit tuoda vielä hieman laajemmin opiskelijoiden saataville. Ehkä myös jo aiemmin osaksi koulutusta näitä vierailuja olisi hyvä lisätä, ehkä jo siellä toisella asteella, miksei peruskoulussakin, jotta olisi parempi kuva siitä, millaista valtavan hienoa aineistoa meillä on nykyisellään saatavilla ja mitä sillä voi tehdä. Täällä on moni puhunut hienosti siitä, että nämä arkistot muodostavat sen meidän kansakunnan muistin ja sitä tulevaisuutta on hyvin vaikea rakentaa ilman, että me tiedetään, mistä me ollaan tultu. Totta kai täällä on taustalla hallituksen leikkaukset monesta tärkeästä asiasta suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta toivon, että tähän löydetään vielä ratkaisu ja että se ratkaisu ei ole näin epärealistinen, jos ajatellaan, että tämmöinen digitointi voisi korvata sen fyysisen läsnäolon. Totta kai on hyvä, jos aineisto saadaan myös digitoitua, mutta hyvin pieni osa siitä on digitoitu, ja siinä kestää vielä erittäin kauan aikaa, eikä meillä ole näin paljon aikaa hukattavaksi, että me voidaan tässä useita vuosia odottaa, ja vielä on hyvin epävarmaa tämän rahoituksen riittävyyden osalta. Itse asiassa edullisempaa on avata ne arkistot tutkijoiden saataville tällä hetkellä.

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Lohikosken tekemää vastalausetta. Todellakin sivistysvaliokunta käsitteli asiaa, ja kuten on noussut esille, Kansallisarkiston tilanne on todella huolestuttava. Totta kai meillä on Suomessa paljon muitakin arkistoja, joiden saatavuudesta on myös pidettävä huolta. On ymmärrettävä, kuinka tärkeää tietoa arkistot kansakunnan historiasta sisältävät. Siksi on todella huolestuttavaa, että nyt tutkijat eivät pysty tekemään työtään kaikissa toimipisteissä enää jatkossa. Todellakin on täysin mahdotonta toimia niin, että etukäteen tietäisi aina, mitä on etsimässä, kun tutkimuksen luonne, jos lähdetään tutkimusta tekemään, on aina sellainen, että harvoin se vastaus on valmiina ennen sitä tutkimusta. Etenkin historiantutkimuksessa käydään läpi laajoja arkistoja. Ja jos nyt tämä malli todellakin tulee voimaan Kansallisarkiston osalta, tutkimuksen tekeminen vaikeutuu kovin paljon. Toivottavasti tämä viesti on kuultu, tutkijat ovat sitä hienosti nostaneet esiin. Toivon, että muutoksia vielä harkittaisiin myös Kansallisarkiston osalta. Täällä eduskunnassa on tietysti mahdollisuus vaikuttaa asiaan niin budjetin osalta kuin sitten esimerkiksi tämän nyt käsillä olevan lainsäädännön myötä, ja siksi toivon tietysti, että tälle vastalauseelle saataisiin mahdollisimman laaja kannatus. On kyse myös siitä, että eri puolilla Suomea on mahdollista tehdä tutkimusta, ja arvelisin, että tällainen tavoite on monelle kansanedustajalle tässä salissa tärkeä.

Arvoisa rouva puhemies! Suurin uhka planeetalle on se, että ajatellaan, että joku muu pelastaa sen. Orpon hallitus on valitettavasti valinnut tämän tien. Suomen hiilineutraalisuustavoitteen ja esitettyjen toimien välillä ammottaa valtava kuilu. Käsittelyssä olevan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman pitäisi olla se keskeinen väline, jolla Suomi saavuttaa sekä kansalliset että EU-tason ilmastotavoitteet taakanjakosektorilla, erityisesti liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa. Esitetty toimenpidepaketti jää kokonaisuudessaan kauas siitä tasosta, joka olisi tarpeen ilmastolain tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvoisa rouva puhemies! Ilmasto‑ ja ympäristöpolitiikan toimet ovat tällä kaudella heikentyneet. Täällä salikeskustelussa olen lyhyessä ajassa kuullut toistuvasti, kuinka monet hallituspuolueiden edustajat ovat tyytyväisiä ilmastotekojen tyssäämiseen. Jos hallituksen ilmastopolitiikkaa johtava kokoomus on tästä eri mieltä, missä on johtajuus, joka tämän linjan haastaisi? Tieteen viestiä kyseenalaistetaan toistuvasti Viimeksi eilen salikeskustelussa perussuomalaisten edustaja kertoi, kuinka ilmastokriisistä uutisoidaan hänen mielestään liikaa. Turpeen käytön tukeminen on sen sijaan ilahduttanut monia hallituspuolueiden edustajia. [Oikealta: Syystäkin!] Peräpeiliin katsomalla ei kuitenkaan pärjätä. Vaikka akuutit turvallisuushuolet ja konservatiivisemmat poliittiset puolueet ovat heikentäneet ilmasto‑ ja luontotyötä niin Suomessa kuin EU:ssa, on ilmastokriisin edessä väistämättä toimittava. Tätä viestiä toistavat myös suomalaiset puhtaan teknologian vientiyritykset. YK:n tuoreen raportin mukaan helleaallot ovat jo nyt viemässä maailman ruokajärjestelmää kriisiin. Tällä on suora linkki myös Suomen huoltovarmuuteen ja ruokaturvaan. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa poikkeuksellisen laajat metsäpalokaudet ovat tuhonneet koteja ja levinneet laajalle. Kuivuuden seurauksena palot tulevat lisääntymään ja voimistumaan. Suomelle keskeinen Golfvirta on osa Pohjois-Atlantin merivirtojen kiertoliikettä. Ilmastolle keskeinen merivirtojen kiertoliike voi heikentyä dramaattisesti, ja näitä seurauksia näkisimme täällä Euroopassa etenkin vähintään lastemme elinaikana. Arvoisa puhemies! Nykyisellä tahdilla Suomi ei ole saavuttamassa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta. Arvioitu päästökuilu on peräti 34 megatonnia. Tämä on valtava ero, eikä sitä kurota umpeen suunnitelmassa esitetyillä toimilla, joiden yhteisvaikutus on vain vajaan megatonnin. On myös selvää, että taakanjakosektoria ja maankäyttösektoria ei voida tarkastella erillään. Jos toisessa epäonnistutaan, toisessa on tehtävä entistä enemmän. Resurssi-intensiivinen, matalan jalostusarvon metsien käyttö on myös yksi keskeisistä syistä, miksi Suomen talouden tuottavuus on liian matalaa. Ilmaston kannalta kestävämmät hakkuutasot loisivat samalla Suomen elinkeinorakenteelle terveempiä ja tuottavampia mahdollisuuksia. Arvoisa rouva puhemies! Maataloussektorilla uudet toimet ovat vähäisiä ja vaikutuksiltaan pieniä. Ilmastotoimien aikataululla on suuri merkitys. Vaikutuksia tarvitaan nyt, ei vasta vuosikymmenten päästä. Maatalouden päästövähennykset ja ruuantuotanto eivät ole kuitenkaan ristiriidassa. Päinvastoin, kestävämpi, kasvipohjaisempi tuotanto ja sitä tukevat innovaatiot tukevat sekä ilmastotavoitteita että huoltovarmuutta. Arvoisa rouva puhemies! Liikenteen osalta tämän suunnitelman toimet vähentävät päästöjä arviolta vain 0,18 megatonnia, mutta samaan aikaan päästöjä on kasvatettu huomattavasti tätä enemmän hallituksen omien päätösten seurauksena. Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen on kannatettavaa, mutta rahoituksen taso on hyvin paljon matalampi kuin mitä se oli vielä edellisellä hallituskaudella. Arvoisa rouva puhemies! Tätä taustaa vasten on syytä tarkastella myös hallituksen kehysriihen päätöksiä. Niistä on vaikea löytää sellaista, mikä vahvistaisi Suomen ilmastopolitiikkaa. Päinvastoin, hallitus ei ole onnistunut edes varmistamaan rahoitusta omille ilmastosuunnitelmilleen. Vaikeassa taloustilanteessa hallitus siis kasvattaa suomalaisten velkataakkaa päätöksillä, jotka lisäävät päästöjä. Erityisen huolestuttavaa on Valtiontalouden tarkastusviraston arvio. Ilmastolain hiilineutraalisuustavoite ei ole ohjannut päätöksentekoa riittävästi. Päätöksentekijöillä on ollut tiedossa, etteivät toimet riitä, mutta linjaa ei ole muutettu. Vihreät esittävät, että taakanjakosektorin päästövähennystoimet valmistellaan uudestaan tavalla, joka on uskottavasti ja tutkittuun tietoon nojaten linjassa Suomen ilmastolain tavoitteiden sekä Suomea koskevien Euroopan unionin ilmastovelvoitteiden kanssa. Uudelleen valmistellut päästövähennystoimet tulee suunnitella siten, että päästövähennystoimille on varattu riittävä rahoitus. Teenkin vastalauseen numero 2 mukaisen kannanottoesityksen. Ei enää riitä, että talous nähdään pelkästään välineenä tuottaa hyvinvointia luonnon kantokyvyn rajoissa. Meidän on siirryttävä pidemmälle kohti taloutta, joka aktiivisesti korjaa jo syntyneitä vahinkoja ja samalla rakentaa tulevaisuutta kestävästi. Tämä tarkoittaa ekologisen ja sosiaalisen pääoman vahvistamista, luonnon monimuotoisuuden turvaamista, ilmaston vakauttamista ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä valtion, yritysten ja kolmannen sektorin voimin.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä debatissa moni toi esiin, tässä on kyseessä leikkaus sotemenoista. Tärkeä keskustelu ja eduskunnalle erittäin iso päätös, jonka hallitus nyt esittää ja todennäköisesti vie läpi hallituspuolueiden voimin. Sen sijaan hallitus on osoittanut soterahoitusta toissijaisiin kohteisiin myöskin sotesektorilla. Ministeri Ikonen sanoi, että nyt leikkauksia osoitetaan sellaisille alueille, joilla on taloudellista kantokykyä, mutta tämä meidän sotemallihan perustuu siihen, että tämä rahoitus on valtion rahoitusta eikä se ole alueiden rahoitusta, koska alueilla ei ole sitä veronkanto-oikeutta — toisin kuin monet asiantuntijat ovat ehdottaneet. Myöskin vihreät ovat esittäneet viime kaudella, kun tätä sotemallia rakennettiin, että alueilla olisi verotusoikeus. Tämä tietysti loisi sellaisia kannustimia, joita moni täällä peräänkuuluttaa. Alueiden kannattaisi silloin hoitaa asiat mahdollisimman tehokkaasti, kuten varmasti alueet nytkin yrittävät, mutta kyllähän tämä rahoitusmalli vie kannustimia, jos tosiaankin — kuten moni täällä on hyvin sanonut — asiat on hoidettu niin kuin edellytetään, on säästetty ja tehostettu, ja sitten sitä rahoitusta viedään niiltä alueilta vielä enemmän. Kyllä minä kannan suurta huolta siitä, että kun tässä tehdään Helsingille erittäin isot leikkaukset — joita myöskin moni Helsingin hallituspuolueiden kansanedustaja on ainakin ennen eduskuntakäsittelyä vastustanut — ja sitten samalla myös Uudellemaalle, niin meillä on pian todennäköisesti käsissä aikamoinen kriisi myös HUSin rahoituksen osalta, josta on jo leikattu hyvin merkittävästi rahaa, kun nämä alueet ovat ne, jotka sitä HUSia pääosin rahoittavat. Meidän yliopistollisessa sairaalassa tehdään todella tärkeää tutkimusta ihan kaikkien suomalaisten kannalta, myös muiden alueiden kannalta, mutta aika vähän sitä merkitystä täällä huomioidaan tässä keskustelussa. Nythän me tiedetään jo, että Suomessa eräiden syöpähoitojen tulokset ovat jääneet pahasti jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Eli ollaanko me pian siinä tilanteessa näiden leikkausten myötä, että meillä on yhä heikommat tulokset vakavien sairauksien hoitamisessa joiltain osin nähtävissä. Kyllähän se todennäköisesti siihen voi johtaa, jos näin isoja irtisanomisia, leikkauksia, joudutaan tekemään. Sitten samaan aikaan hallituksella riittää rahoitusta tämmöiseen yli 65-vuotiaiden fysioterapiakokeiluun. Tämä on varmasti ihan hyvä asia, mutta jos näitä asioita pitää tiukassa budjettitilanteessa pistää tärkeysjärjestykseen, niin kyllä tämä hallituksen valinta on aivan käsittämätön. Sanotaan, ettei ole rahoitusta, mutta sitten on täysin sattumanvaraisiin kokeiluihin kuitenkin aika paljon riittänyt rahoitusta. Pidän tätä linjaa kyllä kestämättömänä. Siitä minä olen samaa mieltä, että tätä rahoitusmallia pitää kehittää. Sen varmasti lähes kaikki ovat täällä allekirjoittaneet. Ja sitten uskon, että eri alueilla on eri näkemyksiä siitä, mihin suuntaan pitää kehittää, koska tämä on tällaista nollasummapeliä ainakin siihen asti, kun jonkinlainen verotusoikeus mahdollisesti joskus saadaan aikaiseksi. Mutta parlamentaarinen kehittäminen on erittäin vaikeaa, koska siellä on jokaisella alueella sitten omat puolustajansa. Ehkä sellaisia asioita, mitä voidaan kuitenkin yhteisesti todeta, on, että tämä diagnoosipohjainen malli on erittäin hankala toteuttaa. Siinä on monia puutteita tullut esiin. Tiedetään, miten niitä diagnooseja kirjataan eri tavoin eri alueilla ja tästä tulee erilaisia tuloksia sitten tälle rahoitusmallille. On myös tätä ylidiagnosointia ja niiden kirjauksia tapahtunut. Tästä olemme myöskin julkisuudessa saaneet lukea. Eli nämä insentiivit ovat ihan väärät monilta osin, kun pitäisi kannustaa siihen, että hyvinvointia lisätään ja terveyttä edistetään eikä maksimoida sitä sairastavuutta, mistä nyt sitten hyvin paljon tässä rahoitusmallissa maksetaan. Eli kyllä tämä tarvitsisi aivan erilaisen mallin, ja siinä mallissa sitten on varmasti tilaa niin järjestöille kuin yksityisille yrityksille, joiden osalta myöskin tämä soterahoituksen leikkaaminen on nyt tilanteessa, jossa sitten niin työterveydessäkin kuin muualla supistetaan niitä palveluita. Mutta kokonaisremontinhan tämä tarvitsisi ja vahvan panostuksen sinne julkiseen terveydenhuoltoon, että ihmiset pääsevät nopeasti hoitoon silloin, kun tarvitsevat sitä. Hallitus vie kyllä tätä koko terveydenhuoltojärjestelmää ihan toiseen suuntaan. Tässä tosiaan näitä väestömäärältään suuria, kasvavia alueita ihan kohtuuttomasti rangaistaan, niin kuin täällä on tuotu esiin, kun että asiat on hoidettu hyvin, ja sitten tuodaan leikkauksia siihen perään.

Arvoisa puhemies! On selvää, että keskeiset tieliikennehankkeet ovat tärkeitä, mutta hämmentävää kyllä tässä keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa on, että oikeastaan mitään muuta liikennehanketta ei nähty tärkeänä. Lähes kaikki muu sivuutettiin, etenkin hallituspuolueiden toimesta. Samaan aikaan on aivan selvää, että talous ei toimi vain raskaan liikenteen varassa. Niin palvelualat, Suomen talouden kannalta elintärkeät sellaiset, kuin esimerkiksi tietointensiiviset alat, monet Suomen johtavista yrityksistä, ovat täysin riippuvaisia toimivasta joukkoliikenteestä, samoin sairaalat, koulut ja niin edelleen. Kuvaavaa on, että ministeri Ranne sanoi suoraan, että ilmastotavoitteet eivät ole hallituksen prioriteetti. Tämä lisää suomalaisten kustannuksia ja riippuvuutta tuontipolttoaineista sekä sivuuttaa ilmastokriisin. Samoin sivuutettiin monien suomalaisten, etenkin keski- ja pienituloisten, huoli siitä, että joukkoliikenteen lipunhinnat uhkaavat karata käsistä.

Arvoisa puhemies! Öljyn hinta on tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla. Kansainvälinen energiajärjestö IEA puhuu jopa historian pahimmasta öljymarkkinoiden häiriöstä. Myös Suomessa riski fossiilisten tuontipolttoaineiden hinnannousulle on todellinen. Mitä tekee hallitus? Vahvistaa entisestään liikennejärjestelmämme fossiiliriippuvuutta ja altistaa suomalaiset polttoaineiden hinnan heilahtelulle epävarmuuden vallitessa. Hallituksen selonteossa luetellaankin useita toimenpiteitä, joilla se on lisännyt liikenteen päästöjä. Liikenteessä tarvitaan pikaisesti kestävyysmurrosta. Päästöt on saatava alas. Silti hallituksen antamassa selonteossa tämä aihe sivuutetaan lähes täysin. Termi ”fossiiliset polttoaineet” mainitaan koko dokumentissa vain kaksi kertaa — siitäkin huolimatta, että juuri fossiiliriippuvuus on liikennejärjestelmämme keskeisimpiä ongelmakohtia ja liikenteen osalta päästövähennystyö sakkaa pahemman kerran. Fossiiliton liikenne on paitsi välttämätöntä ilmastokriisin torjumiseksi myös osa viisasta huoltovarmuutta, kriisinkestävää taloutta ja helpotus suomalaisille liikennevälineiden käyttäjille. Arvoisa puhemies! Tämä paperi tuntuukin olevan askel historiaan. Sen sijaan, että katsottaisiin rohkeasti tulevaan, vauhditettaisiin liikenteen sähköistymistä, hyödynnettäisiin digitalisaatiota ja tietoa eri liikennemuodoissa, panostettaisiin olemassa olevien raideyhteyksien parantamiseen ja huomioitaisiin myös kasvavien kaupunkien tarpeet esimerkiksi joukkoliikenteen sekä kävely- ja pyöräilyinfran osalta, katse on tiukasti peruutuspeilissä. Monessa eurooppalaisessa suurkaupungissa kävely, pyöräily ja joukkoliikenne ovat pääasiallisia liikennemuotoja. Samoin Suomen suurimmilla kaupunkialueilla ne muodostavat liikkumisen selkärangan. Myös kaupunkialueilla henkilöautoilu on toki osa liikennejärjestelmää, mutta joukkoliikenneinvestoinnit ovat joukkojen liikkumisen edellytys sekä ihmisten että yritysten kannalta. Viihtyisät keskusta-alueet, joissa on kävelykatuja, alkavat olla monessa maassa jo normi eikä poikkeus. Lyhyillä matkoilla etenkin paremmat kävely- ja pyöräilyreitit lisäävät päästötöntä liikkumista ja arkiliikuntaa ja tukevat suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Vihreät panostaisi kävelyyn ja pyöräilyyn sekä valjastaisi MAL-sopimukset vahvemmin osaksi tätä työtä. Vaikka hallitus on linjannut kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmasta, on siihen kohdistuva rahoitus vain vähentynyt. Vihreät on pitkään esittänyt ruuhkamaksujen mahdollistamista niille kaupunkialueille, joissa ne halutaan ottaa käyttöön tehostamaan kestävän kaupunkiliikenteen rahoitusta. [Juha Mäenpää: Ruuhkamaksut kävelijöille!] Tuloja voitaisiin ohjata kaupungeissa tukemaan parempaa joukkoliikennettä, esimerkiksi laskemaan joukkoliikennelippujen hintoja. Joukkoliikenteessä käyttäjät maksavat kohonneina lipunhintoina infrainvestointeja. Myös joukkoliikenteen rahoittamiseen on löydettävä malleja, joissa käyttäjille ei ohjata näin merkittäviä hinnankorotuksia. [Miko Bergbom: Autoilijoille vaan!] Arvoisa puhemies! On selvää, että liikennejärjestelmämme tulee olemaan myös tulevina vuosina merkittävien investointien kohteena. Selonteon liitteenä olevasta rahoitussuunnitelmasta huomataan, että vuosittainen panostustarve on miljardiluokassa. Tiedämme samalla, että tulevina vuosina jokainen käytettävä veroeuro on punnittava tarkoin. Siksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että julkinen raha ohjautuu liikennejärjestelmän kehittämiseen kestävällä tavalla. Valtion rahoja ei ole varaa hukata tarpeettomasti päästöintensiiviseen liikkumiseen. Suomi ei saa jäädä syrjäisestä sijainnistaan huolimatta syrjään, kun maata pitkin liikutaan yhä enemmän Euroopan sisällä. Hallituksen tulisi määrätietoisemmin kehittää junaliikennettä niin maan sisällä kuin täältä muualle Eurooppaan. Tilanteessa, jossa rahasta on tiukkaa, hallitus haluaa tukea myös kannattamattomia sisäisiä lentoja kalliisti. Selonteossa todetaan, että nykyinen lentoasemaverkosto on tappiollinen ja näkymää tilanteen merkittävästä muuttumisesta ei ole. Vähän käytössä olevien kenttien kallis ylläpito verovaroin etenkin siellä, missä toimiva raideliikenne on aivan vieressä, on valinta jostain muusta pois. Onkin syytä kysyä hallitukselta, eikö nyt olisi aika tehdä johtopäätökset ja keskittyä vaikuttaviin liikenneinvestointeihin, kuten raideliikenteen kustannustehokkaaseen kehittämiseen eri puolilla Suomea. Tarpeita on niin pohjoisessa, etelässä, idässä kuin lännessäkin. Arvoisa puhemies! Vihreiden suunta liikennejärjestelmämme kehittämiseen on selvä. Hiilelle on asetettava hinta ja ohjattava määrätietoisesti kaikkea liikkumista vähäpäästöisempään suuntaan. Kuten selonteossa todetaan, Suomen autokanta on jo sähköistynyt arvioitua nopeammin. Menneisyyteen kiinnittymällä ja vanhan ajan liikennejärjestelmästä kiinni pitämällä emme pääse pitkälle.

Arvoisa puhemies! Nuorisobarometrin luvut ovat todellakin hälyttäviä. Vain alle viidennes nuorista suhtautui maailman tulevaisuuteen optimistisesti. Jopa 70 prosenttia nuorista kokee paineita työn saamisesta, ja syystä. Yli joka viides nuori on työtön. Yksittäisiin kesätyöhakuihin on tullut jopa 10 000 hakemusta. Nyt hallitus lisää määräaikaisuuksia, ja ne tulevat heikentämään aivan erityisesti nuorten ja naisten asemaa. Hallitus on ottanut käyttöön nuorten työllistymissetelin, mutta se ei riitä. Samaan aikaan hallitus lisää epävarmuuksia työmarkkinoilla sekä leikkaa koulutuksesta, nuorisotyöstä ja nuorten toimeentulosta. Arvoisa työministeri Marttinen, miten hallitus aikoo muuttaa politiikkaansa, jotta nuoret voivat siirtyä työmarkkinoille, jotka toimivat ja ovat reilut sekä sukupolvien että sukupuolien näkökulmasta?

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Puheoikeus tässä salissa on harvinaista ja äänestäjiltä saatu suuri luottamus, ja mikä olisikaan tärkeämpi aihe pitää ensimmäinen puheenvuoro ensimmäisenä päivänä kansanedustajana tällä kaudella kuin kirjallisuus. Suuri kiitos tästä mahdollisuudesta. Kotimaista kirjallisuutta ei synny ilman tekijöitä, eikä Suomella ole sellaiseen köyhtymiseen varaa. Hallituksen päätös korottaa kirjojen arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin on kohtuuton kirjailijoiden kannalta ja uhkaa erityisesti lasten ja nuorten lukutaitoa. Tanska on luopunut kirjojen myyntiverotuksesta kokonaan, ja näin Suomi on kovimmin kirjojen myyntiä verottava maa Euroopassa. Jo vuonna 2022 EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaisesti jäsenmaat ovat voineet laskea kirjojen veron nollaan. Nostin asiaa tällöin esiin, ja tavoite kuuluu myös vihreiden vaihtoehtobudjettiin. Orpon hallitus vei kuitenkin Suomea toiseen suuntaan nostaen verotuksen huippuunsa samalla, kun työttömyysluvut uhkaavat olla myös Euroopan kärkisijoilla. Jokainen hallitus jättää jälkensä tähän maahan, tekee valintansa. Erityisen huolestuttavaa on, jos ei uskota siihen, että kaikilla pitää olla mahdollisuus oppia ja sivistyä. Olemme kuulleet valtiovarainministeriön toiveista karsia ammatillisen koulutuksen yleissivistäviä opintoja. Mihin katosi ajatus siitä, että Suomessa pärjätään vain laajalla kansansivistyksellä työn murroksessa? Alustatalous on vienyt kirjailijoiden tulot minimiin. On syytä tukea sellaisia eurooppalaisia alustoja, jotka myös antavat kirjailijoille toimeentulon ja tukevat heidän omaa työtään heidän omilla ehdoillaan. On muistettava myös, että vaativa kirjallisuuden kääntäminen on taidetta. Pienet valinnat, puhetyylit ja murteet muokkaavat kokonaisuuden, ja tämä taito ja osaaminen ei saa kadota Suomesta. Lukeminen on ajattelun väline. Jo puolen tunnin päivittäinen lukeminen parantaa merkittävästi lukutaitoa ja ymmärrystä. Teemme yhteiskuntana väärin, jos sitä ei anneta kaikille lapsille ja nuorille. Tämä ei ole vain yksilökysymys, sillä sillä on vaikutusta siihen, miten yhteiskuntana pärjäämme. Kriittinen ajattelu on yhä keskeisempää, kun yksinkertaiset tehtävät automatisoituvat tekoälyn tai sen seuraajien myötä. Olenkin iloinen, että kouluissa on ryhdytty määrätietoisesti edistämään lukemista. Kirjallisuuden avulla voi matkustaa maailman ääriin mistä tahansa. Kirjastot ovat tässä työssä keskeisiä. Ne mahdollistavat kaikille pääsyn kirjoihin, tietoon ja mielikuvitukseen taustasta riippumatta. Kielitaidon herkkyysvaihe on jo varhain, ja siksi varhaiskasvatukseen panostaminen on myös sijoitus tulevaisuuteen ja tulevaan lukutaitoon. Edustaja Hopsun aloite kirjojen arvonlisäveron laskemisesta nollaan on erittäin kannatettava. Tänä päivänä sosiaalinen media vie ajankäyttöä monilta ja tekee keskittymisen vaikeaksi myös päättäjillä. Lukeminen sen sijaan antaa tilaa uusille ajatuksille ja syvällisemmälle pohdinnalle, toivottavasti myös täällä eduskunnassa. Aina välillä tulee mieleen nykykeskustelussa isoäitini isoisä Juho Pöksyläinen, joka 1800-luvulla syntyi, kävi ainoastaan kiertokoulun mutta perusti yli 700 niteen kotikirjaston. Köyhässä Suomessa uskottiin lukemiseen ja lukutaitoon. Tämä on yksi esimerkki, joka muistuttaa minua siitä, miten tärkeää on mahdollistaa kirjallisuus, tieto ja oppiminen kaikille ja miten olemme uskoneet Suomessa, että tämän avulla me pärjäämme tulevaisuudessakin. Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Lukeminen ja kirjallisuus eivät ole vain kulttuuria, ne ovat demokratian, sivistyksen ja kestävän tulevaisuuden perusta. Se määrittää, millaisessa yhteiskunnassa myös lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään. — Kiitos.