Hamari Lotta

Arvoisa puhemies! Ihan alkuun: kannatan tätä edustaja Lindénin tekemää ehdotusta siitä, että tämän esityksen käsittelisi sosiaali- ja terveysvaliokunta, jolle sivistysvaliokunta antaisi lausunnon. Mutta nyt sitten haluan kiittää ministeriä tästä lakiesityksestä. Tämä on erittäin tärkeä ja sujuvoittaa tutkimuksen tekemistä. Mehän tiedämme, että yhden kliinisen lääketutkimuksen arvo Suomessa on noin 10 miljoonaa euroa, josta siis potilaan suoraan saama hyöty hoidoissa ja tutkimuksissa on 1,2 miljoonaa. Elikkä puhutaan tosi isoista summista, ja siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, että me pystytään helpottamaan sitä, että me saadaan lisää kliinisiä tutkimuksia Suomeen. Ja kun niiden määrä on dramaattisesti nyt laskenut, niin varmasti kaikki jaamme tämän, että niitä ehdottomasti tarvitsemme Suomeen lisää ja tutkimuksen edellytyksiä täytyy parantaa. Siksi on hyvä, että tämä lakiesitys nyt on täällä. Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset olla terveystutkimuksen kärkimaa. Meillä on laadukkaat rekisterit ja biopankit, vahvaa tutkimusosaamista sekä kansalaisten korkea luottamus terveydenhuoltoon — tai ainakin oli, ehkä se on nyt tällä kaudella vähän laskenut, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin — ja tutkimukseen luotetaan. Näitä vahvuuksia meidän pitää edelleenkin pyrkiä vahvistamaan. Tutkimus on oleellinen osa terveydenhoitoa. Ilman tutkimusta meillä ei ole uusia hoitoja, ei lääkkeitä, diagnostiikkaa tai myöskään vaikuttavampia palveluita. Samalla on kyse myös Suomen kilpailukyvystä. Itse asiassa tässä yhteydessä mainitsen, että talousvaliokunta vieraili juuri Turussa. Vierailimme siellä muun muassa erilaisissa yrityksissä, jotka tekevät tutkimusta ja kehittävät terveydenhuoltoa, ja kyllä myöskin sieltä viestit olivat sellaisia, että näitä edellytyksiä pitää parantaa tällä alalla. Suomen pitäisi nähdä näissä kasvunäkymissä ehkä enemmän vielä sosiaali- ja terveysala ja siihen liittyvät tutkimus, kehitys ja innovaatiot, myös kasvun lähteenä, ei pelkästään menoeränä, vaan nimenomaan sieltä voidaan myös sitä kasvua saada. Sieltä voi nousta niitä yrityksiä, ja meillä voi olla myöskin vientimahdollisuuksia terveysdataan liittyen ja biopankkeihin liittyen, joten kaikessa mahdollisessa, mitä voimme tehdä, totta kai pitää tutkimuksen edellytyksiä parantaa. Siksi olisinkin halunnut vielä tähän loppuun kysyä ministeriltä: ajatteletteko, että tällä esityksellä ratkaistaan riittävästi ne käytännön ongelmat, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat lääketieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta Suomessa? Aika paljon on kuulunut myös sitä, että edelleen se rakenne on aika monimutkainen. Siellä on sellaisia esteitä, mitä me varmasti voisimme vielä miettiä jatkossa. — Kiitos.

Arvoisa puhemies ja arvoisat ministerit! Terveydenhuollon tiedonkulun parantaminen on erittäin tärkeä asia, ja siinä meillä on kyllä todella vielä tekemistä. Tässä esityksessä tavoitteena on lisätä ilmoitusten määrää, parantaa tiedonkulkua ja sitä kautta parantaa työolosuhteita, ja tämä tavoite on erittäin kannatettava. Työperäisten sairauksien seurannan tarkoitus ei ole kerätä kuitenkaan tietoa tiedon vuoksi, vaan tarkoitus on tunnistaa haitallisia työolosuhteita ajoissa, ehkäistä sairastumista ja ylläpitää ihmisten työkykyä. Katson näin fysioterapeuttisesta näkökulmasta myös, että tietysti halvemmaksi tulee aina ennaltaehkäistä niitä sairauksia kuin sitten hoitaa niitä, joten siksi toivon, että kun tässä on paljon ollut hyviä puheenvuoroja siitä, puhutaanko nyt vain ammattitaudeista ja mikä se ilmoitusvelvollisuus on, niin siitä käydään sitten valiokunnassa vielä hyvä keskustelu. Oikeastaan toivon, että juuri näihin kolmeen asiaan — että se ilmoittaminen tehtäisiin lääkärille mahdollisimman helpoksi, sekin on jo tullut tässä keskustelussa esille, ja sitten nämä perustellut ammattitautiepäilyt eivät jää järjestelmän ulkopuolelle, ja myös muista työperäisistä sairauksista saadaan jatkossa riittävästi tietoa — siellä valiokunnassa kiinnitetään huomiota. Olisin ministeriltä vielä kysynyt: osaatteko kertoa jotakin näistä tietojärjestelmistä, mitä kautta nämä tiedot siirtyvät tai miten ne on integroitu vaikka nykyisiin järjestelmiin ja millä tavalla se on hoidettu, ettei tästä aiheudu lisätaakkaa myöskään lääkäreille? — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos tästä tiedonannosta, ja kiitos siitä, että ministerit ovat täällä paikalla vielä kuuntelemassa tätä keskustelua. Suomi tarvitsee tapahtuma-alaa, liikuntapaikkoja ja investointeja. Kyse ei todellakaan ole tässä keskustelussa ollut siitä missään vaiheessa, vaan siitä, miten julkisia varoja Suomessa jaetaan ja voimmeko luottaa siihen, että päätökset tehdään tasapuolisesti, avoimesti ja samoilla säännöillä kaikille. Juuri tämä on se kysymys, joka itse asiassa kansalaisiakin nyt askarruttaa. Samaan aikaan kuitenkin ihmisille on kerrottu, että rahaa ei oikein ole sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutukseen eikä moniin muihin tärkeisiin kohteisiin. Sitten löytyy tämä 35 miljoonaa euroa tai se ehdollinen valtiontuki hankkeelle, jonka valmistelusta on noussut vakavia kysymyksiä. Myöskään VM ei puoltanut hanketta, eivätkä vastuuministerit, ei nykyinen tai entinen, olleet tietoisia hankkeesta. OKM:n virkamiehet eivät myöskään tienneet Gardenin tuesta ennen puoliväliriihtä. Median selvitykset ovat nostaneet esiin poikkeuksellisia piirteitä valmistelussa. Siksi on aiheellista myös kysyä, olisiko tätä päätöstä koskaan peruttu ilman riippumatonta journalismia. Tässä yhteydessä haluan myös kiittää mediaa siitä työstä, jota se on tehnyt. Vapaan median tehtävä on valvoa vallankäyttöä, aivan kuten eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa. Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa kansalaisten korvaan on erityisesti särähtänyt yksi asia. Näyttää siltä, että ensin tehtiin päätös ja vasta sen jälkeen alettiin valmistella kriteerejä ja menettelytapoja. Tämän olisi pitänyt tapahtua toisinpäin. Hallitus on nyt ilmoittanut käynnistävänsä kyllä selvityksen siitä, miten tällaisia valtiontukia jatkossa myönnetään, ja se on kyllä sinänsä hyvä asia, mutta juuri siksi moni kysyy, miksi tätä työtä ei tehty ennen kuin 35 miljoonan euron tukilupaus annettiin. Päätösten pitäisi perustua huolelliseen valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja avoimiin kriteereihin. Ei niin, että kriteerit ja prosessi rakennetaan jälkikäteen päätöksen ympärille. Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin pääministerille esittämät kysymykset osoittavat, että kyse ei ole pienestä asiasta eikä poliittisesta kesäteatterista. Kyse on siitä, onko päätöksenteko ollut asianmukaista, onko esteellisyyksiä arvioitu riittävästi ja, ajattelen, onko niitä arvioitu riittävästi myös moraalisesti ja onko eduskunnalle annettu oikeat tiedot. Siksi nämä kysymykset eivät katoa sillä, että rahoituspäätös myöhemmin perutaan. Kansalaiset haluavat tietää, kuka toi Garden-hankkeen kehysriiheen. Kuka oli se, joka sen sinne toi, millä tiedoilla päätös tehtiin, mitkä olivat ne kriteerit, joilla juuri tämä hanke valittiin, ja olivatko samat mahdollisuudet myös muilla hankkeilla? Arvoisa puhemies! Luottamus demokratiaan syntyy siitä, että jokainen voi uskoa päätösten perustuvan yhteisiin sääntöihin eikä suhteisiin. Siksi tässä salissa on uskallettava kysyä myös vaikeita kysymyksiä. Ei siksi, että tuomitsisimme ketään etukäteen, vaan siksi, että avoimuus suojaa kansalaisia, sekä päätöksentekoa että sen tekijöitä. Samalla on uskallettava käydä myös laajempaa keskustelua vaalirahoituksesta. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että julkisia varoja ei jaeta sen perusteella, kuka on rahoittanut mitäkin puoluetta tai ketä tuntee. Päätösten on oltava riippumattomia vaalirahoituksesta, ja niiden on oltava avoimia, ja myös prosessin on kestettävä päivänvaloa. Nyt on palautettava luottamus siihen, että Suomessa ei saa ohituskaistaa julkiseen rahaan siksi, että tuntee oikeat ihmiset, on lähettänyt runttaus- tai junailusähköposteja tai on rahoittanut oikeaa puoluetta. Juuri siksi tämä asia on käsiteltävä perusteellisesti, ei hallituksen eikä opposition vuoksi vaan suomalaisen demokratian, avoimen päätöksenteon ja kansalaisten luottamuksen vuoksi. Jäämme siis odottamaan näitä pääministerin vastauksia oikeuskanslerin kysymyksiin. Lisäksi sanon tästä vaalirahoituksesta, että tuen kyllä sitä ehdotusta, mikä tänään on täällä salissa kuultu vaalirahoituskatosta ja myös siitä, että vaalirahoituksen ennakkoilmoitus olisi pakollinen, jotta kansalaiset tietävät jo äänestäessään, mitkä tahot ovat ehdokkaita tukeneet. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies ja arvoisat ministerit! Hienoa, että olette vielä täällä paikalla kuuntelemassa puheenvuoroja. Tässä on paljon hyviä puheenvuoroja ollutkin. — Nuorten kasvava työttömyys ja heikentynyt tulevaisuususko ovat vakava viesti meille päättäjille ja koko yhteiskunnalle. Tästähän me varoitimme itse asiassa teitä jo kolme vuotta sitten: oli jo välikysymys tästä nuorten tulevaisuudesta, mutta tulokset ovat nyt tämän kolmen vuoden aikana menneet vain huonompaan suuntaan, valitettavasti. Siksi ei ole myöskään ihme, että nuorisobarometrin tulokset kertovat tästä huolestuttavasta kehityksestä. Yhä useampi nuori suhtautuu epävarmasti omaan tulevaisuuteensa ja kokee vaikutusmahdollisuutensa rajallisiksi. Samalla on muistettava, etteivät nuoret ole yksi yhtenäinen joukko. Nuoret tulevat hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista, ja yhteiskunnalliset muutokset osuvat kaikkein voimakkaimmin niihin nuoriin, joilla on jo valmiiksi vähemmän turvaa ja voimavaroja. Tämä hallituskausi on valitettavasti ollut omiaan syventämään nuorten huolia, liittyvätpä ne sitten työhön, opiskeluun, toimeentuloon, ensiasuntoon, sotepalveluihin, ilmastonmuutokseen tai vaikkapa eläinten hyvinvointiin. Arvoisa rouva puhemies! Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä mittareita sille, miten onnistumme päätöksenteossa. Luottamus yhteiskuntaan rakentuu siitä kokemuksesta, että jokaisella nuorella on aidosti mahdollisuus kouluttautua, työllistyä ja rakentaa omansa näköistä tulevaisuutta riippumatta perhetaustasta, asuinpaikasta tai taloudellisesta asemasta. Nuorilla on oltava mahdollisuus suunnitella elämäänsä ja kehittää itseään. Politiikan on yksinkertaisesti onnistuttava paremmin vastaamaan nuorten toiveisiin. Epäonnistuminen tässä tulee kalliiksi. Tuntuu, että nyt olette ajaneet nuoret vähän umpikujaan muun muassa koulutuksenkin saralla. Esimerkiksi tämä harjoittelupaikkakeskustelu on ollut tänään aika aktiivista täällä, ja itsekin katsoin, että tänä keväänä on tehty niistä harjoittelupaikoista jopa kaksi kirjallista kysymystä, mihin ministeri on vastannut, ja sitten oli tämä pyöreä pöytä — ilmeisesti se on myöskin pidetty, hyvä niin. Mietin tätä järjestelmää, että kun harjoittelupaikat kootaan sinne yhteen järjestelmään, niin sekin toki varmasti jotain maksaa. Sitä olisin kysynyt ministeriltä, onko siihen budjetoitu jotain, mikä sen aikataulu kenties on? Ja voiko tämmöinen kansallinen järjestelmä harjoittelupaikoista toimia, vai pitäisikö sen olla alueellinen? Mutta hienoa, että sitä keskustelua on nyt käyty. On sanottava, että tulevaisuusvaliokunnan tuore työ, mitä itse asiassa edustaja Harakka tässä toi hyvin esille, on tässä ajassa erityisen merkityksellistä. Olemme siirtyneet vakauden ajasta jatkuvien kriisien ja epävarmuuden aikaan, mitä hallitus omilla päätöksillään valitettavasti lisää. Tulevaisuusvaliokunta ja myös opetus- ja kulttuuriministeriön raportti ovat esittäneet Suomeen sukupolvivastuulakia, jonka avulla pitkän aikavälin vaikutukset ja tulevien sukupolvien oikeudet huomioitaisiin nykyistä vahvemmin päätöksenteossa. Ministeri Poutala taisi olla tämän raportin vastaanottotilaisuudessa, jos muistan oikein. Kun siellä tosiaan esitettiin tätä sukupolvivastuulakia, niin olisin sitten ehkä ministeri Poutalalta kysynyt sitä, miten suhtaudutte tähän ehdotukseen sukupolvivastuulaista. No, tulostaulu nyt kuitenkin hallituksella puhuu puolestaan. Leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan ovat lisänneet pienituloisuutta ja toimeentulotuen tarvetta. Samalla noin 31 000 uutta lasta on pudotettu köyhyysrajan alapuolelle — ja me kyllä toistelemme tätä lukua täällä salissa, mutta sanoisin, että meidän pitäisi välillä pysähtyä ihan oikeasti sen äärelle, mitä se tarkoittaa. Ja kyllä, toimeentulo on yksi isoin asia nuorille, mutta myös lapsiperheille isoin asia on kyllä se toimeentulo. Kuopuksellani on itse asiassa tänään syntymäpäivät, ja viikonloppuna juhlimme niitä. Samalla kun juhlimme näitä syntymäpäiviä, niin mietin todella, että toivottavasti jokainen lapsi saa syntymäpäivät. Toivottavasti jokainen lapsi saa mahdollisuuden osallistua vaikka sitten kaverin syntymäpäiville, ettei se jää kiinni vaikka siitä, ettei ole rahaa sitä lahjaa ostaa. Toivottavasti kenelläkään näin ei ole, koska se lahja tietenkään ei ole tärkein asia siinä, mutta näistäkin on uutisoitu paljon, ja sen takia se toimeentuloasia huolestuttaa minua paljon. Toki sosiaaliturvaministeri ei ole nyt paikalla, mutta se on iso asia kuitenkin. Mutta lopetan itse asiassa nyt, kun aika juoksee, tämän puheenvuoroni näihin sanoihin: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja sukupolvien välinen luottamus ovat kestävän yhteiskunnan perusta. Nuorissa on valtavasti osaamista, rohkeutta ja halua rakentaa parempaa huomista. Meidän tehtävämme päättäjinä on varmistaa, ettei kenenkään nuoren tulevaisuus määräydy hänen lähtökohtiensa tai tämän päivän lyhytnäköisten päätösten perusteella. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Jatkan vielä hiukan näitä vastalauseen 1 mukaisia muutoksia ja niiden läpikäyntiä. Toki niistä osa on tässä kyllä tullutkin esimerkiksi edustaja Lylyn puheenvuorossa. Tosiaan siitä 10 prosentin omistusrajasta luopumisen lisäksi ehdotetaan, että ulosmyyntiraja nostettaisiin EU:n sallimaan 20 prosenttiin ilman euromääräistä kattoa. Tosiaan se raja on nyt jo Suomessa melko alhainen, poikkeuksellisen alhainen, eli 5 prosenttia liikevaihdosta ja 500 000 euroa vuodessa. Yhdessä tämän 10 prosentin omistusvaatimuksen kanssa nämä johtavat siihen, että esimerkiksi osalta hyvinvointialueiden keskeisiä palveluntuottajia menee edes mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin, joten siinä ei kyllä kertakaikkisesti ole järkeä. Esimerkiksi yliopistosairaaloiden yhteyteen sijoittuvia, ympärivuorokautiseen valmiuteen ja erityisosaamiseen perustuvia labrapalveluita ei ole kattavasti tai lainkaan saatavilla kilpailluilta markkinoilta. Kilpailu on hyvä, kyllä, mutta jos niitä ei ole saatavilla markkinoilta, niin tässä ei kyllä ole järkeä. Tilanne aiheuttaisi asiantuntija-arvioiden mukaan vakavia ongelmia erityisesti syöpätautien diagnostiikassa ja hoidossa, joissa patologian, hematologian ja syöpägenetiikan palvelut on keskitetty vähäisten asiantuntijaresurssien takia. Sitten yksi asia, mitä ei vielä ole tullut esille, on palvelun käyttäjän asema. Hankintalain pykälistä palveluiden käyttäjien asemaa korostetaan vain sosiaali‑ ja terveyspalveluita koskevan, nyt kumottavaksi esitettävän 12 luvun 108 §:ssä. Sosiaali‑ ja terveysvaliokunta ehdotti, että hankintalain 108 §:n sääntely säilytettäisiin hankintalaissa siltä osin kuin se ei ole päällekkäistä muun sääntelyn kanssa. Pidämme tätä erittäin tärkeänä ja esitämme myös tätä muutosta tässä vastalauseessamme. Nyt kun tässä luettelonomaisesti kävin näitä läpi, niin jatkan vielä hieman, kun aikaa on. Eli elinkeinoyhtiöt, matkailuyhtiöt, kirjasto, jätehuolto, CSC-poikkeus, yliopistojen digialustat — tässä on niin paljon asioita, mitkä haluaisivat itselleen poikkeusta tähän lakiin ja varsinkin siihen 10 prosentin omistusvaatimukseen. Osalle myönnettiin poikkeus, osalle ei myönnetä poikkeusta. Sen lisäksi on tulossa tämä EU-direktiivi nyt kesällä, ja oltaisiin voitu katsoa tätä kokonaisuutta, mitä nyt ei tehdä, ja sen lisäksi tulevat nämä valtavat kustannukset, joissa voi jopa 14 vuotta olla se takaisinmaksuaika. Eli tässä on paljon ongelmia. Vaikka siellä on hyviä asioita, niin ne ongelmat ovat niin paljon suurempia, että ehdottomasti pitäisi meidän vastalauseen 1 mukaiset muutosehdotukset ottaa huomioon.

Arvoisa puhemies! Tämä on yksi talousvaliokunnan suurimmista asioista, mitä olemme tällä kaudella nyt käsitelleet. Jälleen kerran esityksen tavoitteet ovat erinomaiset, mutta hallituksen esittämät muutokset eivät edistä näiden tavoitteiden toteutumista vaan aiheuttavat itse asiassa päinvastaisia vaikutuksia. Tässä on jo tullut esille tämä kuntien itsehallinto, eli esityksellä haitataan kuntien itsehallintoa ja lisätään merkittävästi niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Suuri osa lausunnonantajista katsoo, että esitys on haitallinen eikä sitä tulisi tällaisenaan hyväksyä, ja lukuisat meidän valiokunnan kuulemat asiantuntijat, mukaan lukien siis valtiovarainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö, ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä esitystä kohtaan. Lisäksi EU-hankintadirektiivi on tulossa nyt kesällä, ilmeisesti heinäkuussa 26, joten olisi ollut järkevää odottaa tämä ja sitten sen jälkeen katsoa uudestaan tätä lainsäädäntöä ja muuttaa sitä niin kuin kokonaisuutena. Isoin kritiikki kohdistuu ehdottomasti tähän kymmenen prosentin omistusvaatimukseen. Se on haitallinen ja tarpeeton, ja sitä ei itse asiassa olla oikein perusteltu mitenkään järkevästi. Ilmeisesti siis hallitusohjelmaneuvotteluissa on vaan sitten tämä raja sinne asetettu, mutta jos peräänkuulutetaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa, niin tämä ei ratkaise näitä ongelmia kuitenkaan, ja se on vähän niin kuin hatusta vedetty. Tällä esityksellä tulee olemaan isot muutoskustannukset, jotka tulevat siis tässä vaikeassa taloustilanteessa veronmaksajien maksettavaksi. Jos ajatellaan, että on arvioitu, että kestää jopa 14 vuotta, että tämä takaisinmaksu saadaan tehtyä, niin se on liian pitkä aika, eikä tässä taloustilanteessa meillä ole siihen varaa. On aika erikoista myös, että valtiovarainministeriö, joka vastaa julkisen talouden kokonaisuudesta, ei laadi vaikutusarvioita lakihankkeesta, koska kyse on työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemasta asiasta. Eli emme siis todellakaan tiedä tarkalleen, mitä nämä kustannukset tulevat olemaan, mutta esimerkiksi he, jotka istuvat hyvinvointialueiden valtuustoissa, voivat katsoa sieltä, mitä siellä on budjetoitu esimerkiksi näihin osakekauppoihin. Tämä raha siis on pois palveluiden järjestämisestä, eli tällä ei ratkaista niitä ongelmia, mitä tässä on ajateltu ratkaistavan. Jatkan seuraavassa puheenvuorossa lisää tätä kritiikkiä, mutta tässä kohtaa nyt varmistan vielä, että teen nämä esitykset: elikkä teen vastalauseen 1 mukaiset muutosehdotukset tähän esitykseen.

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille tästä laista. Aloitan itse tästä erityishoitorahasta. Kiitän, että se on tässä lakiesityksessä. Tällä hetkellähän, kun lapsi sairastuu, 16—17-vuotiaiden kohdalla koko perhe voi jäädä taloudellisen tuen ulkopuolelle, ja muun muassa Sylva on selvittänyt, että perheellä tulee keskimäärin noin 5 000 euron pudotus työtuloissa tällaisissa tilanteissa, ja 80 prosentissa perheistä toinen vanhemmista joutuu jäämään työelämästä keskittyäkseen lapsen hoitoon ja tukeen. Tällä muutoksella korjataan sääntelyyn jäänyt aukko, joka syntyi, kun kuntoutusrahan ja sairauspäivärahan ikäraja nostettiin 18 ikävuoteen vuoden 2025 alusta alkaen. Nyt sitten tällä esityksellä näitä erityishoitorahan myöntämisedellytyksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se ikäraja olisi 16 ikävuoden sijaan se 18. Tämä on erittäin tärkeää, ja on erittäin hienoa, että ministeri ja ministeriö ovat reagoineet tähän perheiden tilanteeseen. Syöpäsairauksissa on usein — puhun nyt syöpäsairaudesta, tietysti voi olla muitakin — hoitopolku sellainen hyvin pitkä, 6 kuukautta — 2 vuotta, ja on tosi kohtuutonta, jos perhe jää täysin sen taloudellisen tuen ulkopuolelle ja ahdinkoon siinä tilanteessa. Siinä mielessä tämä on erittäin toivottu ja odotettu esitys. Lausunnoissa toivottiin, että lakimuutos tulisi mahdollisimman pian voimaan, joten toivon StV:lle nyt sitten voimia käsitellä myös tämän lakiesityksen mahdollisimman pian. Tässähän oli muitakin tärkeitä asioita. Vierailin eduskunnan keliakiapäivässä tänään, ja siellä nähtiin, kuinka paljon on hintaeroa siinä, kun vaikka lasten synttäreitä järjestää ja ostaa keksejä. Ne gluteenittomat — onpa sana vaikea — tuotteet ovat todella kalliita. On erittäin tärkeää, että myös tähänkin tulee nyt sitten muutosta, että 16—17-vuotiaat voivat myöskin saada tätä tukea ruokavalioon, koska tuon ikäiset teinit syövät aika paljon, eikä ole mitään syytä, miksi sitä tukea ei siinä kohtaa sitten myönnettäisi, kun kuitenkin aiemmin sitä myönnetään. Samaten, mitä muutkin edustajat ovat todenneet, tämä byrokratian purku on hyvä. Jos voidaan vähentää terveydenhuollon kuormitusta, lääkäreiden kuormitusta lausuntojen kirjoittamisesta ja myöskin sen perheen kuormitusta tällaisissa tilanteissa, niin se on erittäin hyvä muutos. — Kiitos tästä esityksestä.

Arvoisa rouva puhemies ja ministeri Ikonen! Mehän olemme itse asiassa tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä ehdottaneet tämmöistä tulevaisuuslakia eli sukupolvivastuulakia. Katsotaan, kuinka sen käy, mutta se olisi erinomainen asia tähän teidän mainitsemaanne puheenvuoroon. Toisaalta sitten tämä kuntatalous, mistä puhuitte: Kuntatalous on vaikeuksissa hyvin monessa eri kunnassa, ja kyllä sieltä sivistyspalveluista joudutaan leikkaamaan ja varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Orpon hallitus on vienyt Suomea nyt väärään suuntaan, ja juurikin tämä luottamus on todellakin koetuksella. Politiikka, jossa varakkaita kannustetaan veronalennuksilla ja sitten pienituloisia puolestaan kepillä, on kestämätöntä, ja siitä on oikeudenmukaisuus kaukana. Yksi arjessa konkreettisesti tuntuva asia ovat olleet nämä asiakasmaksujen nostot, joita Lääkäriliittokin on julkisesti vastustanut. Tuntuu, että välillä vähättelette näitä korotuksia, vaikka niillä on todella iso merkitys ihmisten arjessa. Sanotte, että mieluummin korotatte asiakasmaksuja kuin karsitte palveluita, mutta kumpaakaan ei olisi tarvinnut tehdä, kun arvovalinnat olisivat olleet toisenlaisia. SOSTEn mukaan ulosottoon päätyi Suomessa viime vuonna noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Se on valtava määrä, ja silti näitä maksuja vain korotetaan jatkuvasti. Tämähän on itse asiassa suora leikkaus sitten taas hyvinvointialueiden rahoituksesta ja julkisista palveluista, koska ei näitä maksuja tulla saamaan kuitenkaan ja alueilta tuo raha kuitenkin sitten viedään. Arvoisa hallitus ja arvoisa ministeri, tiedän, että tekin arvostatte varmasti koulutusta, osaamista ja tutkimusta. Kasvutoimethan ovat ratkaisevassa asemassa. Kasvu ja nousu eivät kuitenkaan tule toivomalla vaan investoimalla, ja ihmiset ratkaisevat sen kasvun. Sitran mukaan jopa 50—75 prosenttia kasvusta selittyy inhimillisellä pääomalla, ja sinne sivistykseen ja koulutukseen niitä panostuksia pitäisi tehdä. Valitettavasti hallitus on leikannut vaikkapa sieltä ammatillisesta koulutuksesta, ja korkeakoulujen rahoituskin laskee itse asiassa hallituskauden aikana. Sitten on pakko nyt mainita tässä, kun vielä hetki on aikaa, että kehysriihessä tehtiin yksi aivan järjetön päätös, nimittäin siellä leikataan nyt tästä EU-vastinrahoituksesta kymmenen miljoonaa euroa. Nyt kun ministerikin on paikalla täällä ja vielä tamperelainen: Tämä vastinrahoitus on rahaa, joka tuo Suomeen EU:lta kolme kertaa enemmän kuin mitä siihen laitetaan, ja tämä on esimerkiksi Tampereelle iso asia. Tampereella meillä on paljon vaikka tätä siruteknologiaa, puolustusteknologiaa, korkeata tutkimusta, osaamista, ja se vastinrahoitus on ollut tosi tärkeä, koska niihin rahoitushakuihin ei voida osallistua, jos sitä vastinrahaa ei ole. VTT on tästä myöskin sanonut, joten se on yksi sellainen päätös, millä voisi tätä kasvua tuoda. Vaikka se tuntuu pieneltä summalta, niin silti Suomi olisi siinä voittaja-asemassa, jos me pikkusen siihen panostettaisiin. [Puhemies koputtaa] Toivon, että ehkä katsoisitte sitä kehysriihipäätöstä vielä uudestaan tämän vastinrahoituksen osalta. Se on tosiaan Pirkanmaan seudullekin iso asia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Tuossa debatissa jäi vielä mainitsematta edustaja Kopralle, kun hän mainitsi sen, että SDP tuottaa nyt pettymyksen kansalaisille, että itse asiassa tilannehan on se, että hallitus tuottaa aika valtavan pettymyksen kansalaisille. Mehän olemme tässä nyt saaneet lukea, että jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista ajattelee, että tämä hallitus vie Suomea väärään suuntaan. Itse asiassa myös kokoomuksen oman kannattajakunnan usko omaan puolueeseen on laskenut. Eli luulenpa niin, että tämä hallitus on se, joka sen pettymyksen on jo tuottanut suomalaisille. Hallitus ajaa hyvin kovaa mutta todellakin väärään suuntaan. Kuten olemme jo kuulleet useissa hyvissä puheenvuoroissa, hallitus on ikävä kyllä täydellisesti epäonnistunut talouspolitiikassaan. Me olemme oppositiosta tehneet esityksiä ja tarjonneet oikeudenmukaisempia vaihtoehtoja kolme vuotta peräjälkeen muun muassa meidän vaihtoehtobudjeteissamme ja tuoneet teille lukuisia ehdotuksia, joilla kasvua olisi saanut vauhditettua jo aiemmin, mutta ei. Onneksi nyt kuitenkin kehysriihessä tartuitte osaan niistä meidän ehdotuksista, mutta toimet ovat kyllä liian vähäisiä ja tulevat liian myöhään. Suomi tarvitsisi sellaista politiikkaa, jolla ei syrjäytetä osaa ihmisistä ja arki ei muuttuisi kohtuuttomaksi taisteluksi osalle ihmisistä. Näistä epäoikeudenmukaisista arvovalinnoista kärsivät heikoimmassa asemassa olevat, jo ennestään pienituloiset perheet ja etenkin yhden vanhemman perheet lapsineen. Yhden Vanhemman Perheiden Liitolla on itse asiassa juuri viikonloppuna tulossa liittokokous. Olisi kiva — vaikka nyt sitten, kun sosiaaliturvaministeri on täällä paikalla — joitakin hyviä uutisia viedä sinne Yhden Vanhemman Perheiden Liiton kokoukseen. He ovat se ryhmä, joka on tällä hallituskaudella valitettavasti ottanut osumaa aika tavalla. Tällä ylisukupolvisella eriarvoisuudella on pitkät ja haitalliset jäljet. Huono-osaisuuden tiedetään kuitenkin periytyvän, ja siksi esimerkiksi lapsiperheköyhyyden kasvattaminen on todella lyhytnäköistä ja haitallista pitkällä aikavälillä mutta myös kallista yhteiskunnalle. Perhetausta vaikuttaa voimakkaasti koulutusvalintoihin, mikä tarkoittaa, että osa yhteiskunnan potentiaalista jää hyödyntämättä. Arvoisa puhemies! Urheilussakin voi hävinnyt joukkue selitellä ja syytellä, mutta tulostaulu yleensä puhuu puolestaan: Euroopan korkein työttömyys, velkaantuminen, jota ei saada lupauksista huolimatta hillityksi, konkurssit, lääkärille pääsyn pidentyminen perusterveydenhuollossa, asiakasmaksujen korotukset sekä lapsiperheköyhyyden ja asunnottomuuden kääntyminen kasvuun. Näistä kyllä toivutaan valitettavasti vielä pitkään, ja siksi minustakaan hallituksen ei pitäisi nauttia eduskunnan luottamusta.

Arvoisa puhemies! Nämä asiakasmaksujen korotukset ja hoitotakuun pidentäminen, ne ovat arvovalintoja. Hallitus lupasi parantaa hoitoonpääsyä, mutta todellisuudessa suomalaiset joutuvat odottamaan terveyskeskukseen entistä pidempään. Kun hallitus leikkasi terveyskeskuksilta 130 miljoonaa euroa ja romutti hoitotakuun, yli kaksi viikkoa lääkäriaikaa odottavien määrä kaksinkertaistui. Sitten samaan aikaan tutkijat varoittavat, että esimerkiksi syöpä- ja sydänsairauksien hoitotulokset ovat Suomessa heikentyneet suhteessa muihin Pohjoismaihin juuri siksi, että sinne perusterveydenhuoltoon ei pääse ajoissa, eli diagnoosit viivästyvät ja hoidon aloitus viivästyy. Olen huolissani myös tästä hoidon vaikuttavuudesta. Kysynkin nyt teiltä, ministeri Rydman: oletteko te huolissanne siitä, että Suomi on jäämässä esimerkiksi näistä syövän hoitotuloksista muista Pohjoismaista jälkeen juuri sen takia, että sinne perusterveydenhuoltoon ei pääse ajoissa?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Kiitän tästä lakialoitteesta jo etukäteen edustaja Jokelaista ja harmittelen sitä, että se on mennyt ohi ja siksi oma nimeni ei ole siinä, mutta haluan tässä julkisesti nyt antaa sille vahvan tuen myös omasta puolestani. Saatan olla itse asiassa eduskunnassa tällä hetkellä ainut fysioterapeutti, jos olen oikein ymmärtänyt, ja pidän tätä erittäin tärkeänä. Eli tänään siis käsittelemme tätä lakialoitetta siitä, saavatko synnyttäneet naiset fysioterapiaa synnytyksen jälkeen. Kysehän on laajemmin myös siitä, tunnustammeko synnytyksen jälkeisen fyysisen toipumisen osaksi julkisen terveydenhuollon ydintehtävää vai jätämmekö sen yksilön omalle vastuulle ja maksukyvyn varaan. Tutkittu tieto tästä asiasta on ihan selvää. Synnytys on merkittävä fyysinen tapahtuma, ja perineaalivauriot ovat synnyttäneillä yleisiä. Tutkimuksissa jopa suurin osa alatiesynnyttäjistä saa jonkinasteisen repeämän. Vaikka vakavat kolmannen ja neljännen asteen repeämät ovat harvinaisempia, monilla naisilla on pitkäaikaisia lantionpohjan oireita ja vaivoja synnytyksen jälkeen. Tutkimuksissa on havaittu, että yli 20 prosenttia synnyttäneistä kokee suolen toiminnan ongelmia vielä vuoden kuluttua ja noin kymmenen prosenttia raportoi pitkäkestoista kipua. Merkittävä osa kärsii lantionpohjan toimintahäiriöistä, virtsankarkailusta tai laskeumaoireista. Vaikka nämä luvut voivat sisältää epätarkkuuksia riippuen siitä, millä aineistoilla asiaa on tutkittu, joka tapauksessa synnytyksen jälkeiset oireet koskettavat vuosittain tuhansia suomalaisia perheitä. Lähiaikoina on mediassakin kerrottu tapauksista, joissa suomalaiset naiset ovat hakeutuneet hoitoon Ruotsiin, koska ovat kokeneet jääneensä ilman asianmukaista diagnostiikkaa, hoitoa tai kuntoutusta Suomessa. Ruotsissa on panostettu synnytysvaurioiden systemaattiseen tunnistamiseen ja hoitopolkujen kehittämiseen. Ruotsissa on muun muassa perustettu repeämärekisteri ja synnytysvaurioiden esiintyminen ja niistä kertominen on noussut esiin julkisesti, mikä on johtanut paitsi tietoisuuden lisääntymiseen myös tutkimustoiminnan kasvuun. Se, että ihminen joutuu matkustamaan toiseen maahan saadakseen synnytyksessä syntyneeseen vaurioon asianmukaisen hoidon, on vakava viesti meidän järjestelmällemme. Suomessa tämä ongelma on kyllä tunnistettu myös jo aiemmin. Meillä on tehty muun muassa tämmöinen kansalaisaloite kuin Äitien vuoro. Se tehtiin vuonna 2020. Äitien vuoro -kansalaisaloite on kahden ystäväni, todellisten äitiysfysioterapian ammattilaisten, alulle laittama, ja siinä vaadittiin synnytyksen jälkeisen hoidon parantamista ja fysioterapian sisällyttämistä osaksi julkisia palveluita. Vaikka aloitteen alullepanijat olivat ammattilaisia, se lähti synnyttäneiden omista kokemuksista, ja ammattilaisethan kohtaavat näitä asiakkaita työssään paljon. Sen ydinviesti oli yksinkertainen: äidin toipuminen ei saa jäädä sivuosaan lapsen syntymän jälkeen. Vaikka aloite ei johtanut suoraan lainsäädännön muutokseen, se osoitti selvästi, että kysymys on rakenteellisesta puutteesta järjestelmässämme. Harmillisesti tämän kansalaisaloitteen allekirjoitusten keruun parhaimpaan kampanja-aikaan alkoi korona, joten lakialoite jäi täysin tämän pandemian ja kansallisenkin kriisin jalkoihin — aloite on päivätty 24.2.2020. Laajat hallituksen tiedotustilaisuudet koronasta alkoivat maaliskuussa eli vain pari viikkoa aloitteen jättämisen jälkeen, kun epidemiatilanne vaikeutui. 16.3.2020 todettiin poikkeusolot vain muutamia viikkoja kansalaisaloitteen nimien keräämisen aloittamisen jälkeen. Voidaan siis täysin perustellusti sanoa, että tämän kansalaisaloitteen tie katkesi koronaan. Mutta onneksi tänään on käsittelyssä tämä lakialoite, ja annan sille tosiaan vahvan tukeni. Sen verran näissä on eroja, että tässä Äitien vuoro -aloitteessa ehdotettiin muutosta ja tarkennusta valtioneuvoston asetukseen neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 338/2011. 2 lukuun 9 §:ään ehdotettu lisäys oli: ”synnyttäneelle naiselle vähintään yksi laaja terveystarkastus, johon voidaan sisällyttää fysioterapeutin arvio synnytyksestä palautumisesta”. — Puheeni jatkuisi, mutta aika juoksee, joten otan uuden puheenvuoron. Kiitos.

Kiitos, arvoisa rouva. puhemies! Tästä 65-vuotiaiden Kela-korvausmallista vain nopeasti: Siitähän nyt on jo kertynyt jonkin verran tietoa, että se on ollut lähinnä kädenojennus hyvätuloisille. Se ei ole varsinaisesti parantanut hoidon jatkuvuutta eikä lyhentänyt hoitojonoja eikä julkisen sektorin taakkaa. Asiakkaat sitten siirtyvät sieltä yksityisiltä ja palaavat julkiselle jatkohoitoa varten. Isoin ja kallein epäoikeudenmukaisuus on kuitenkin se, että teillä on muka varaa tähän yhteisöveron alennukseen, mutta sosiaali- ja terveydenhuollosta pitää säästää. Me peruisimme tämän käsittämättömän, tehottoman ja kalliin veroalen ja satsaisimme esimerkiksi työttömyyden hoitoon ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mutta olen täysin samaa mieltä uuden sosiaali- ja terveysministeri Rydmanin kanssa siitä, että kustannusten kasvun hillitsemistä täytyy tehdä. Keinoista saatamme olla eri mieltä. Minusta ainoa tapa kustannusten nousun hillitsemiseen on ennaltaehkäisyyn panostaminen. Olisinkin kysynyt uudelta ministeriltä: millä tavalla aiotte sosiaali- ja terveydenhuollossa parantaa ennaltaehkäisyä ja vaikuttavuutta? — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Työllisyystilanne on piinaava. Ennätyksiä on rikottu, eikä valitettavasti tosiaankaan iloitsemisen arvoisia ennätyksiä. Työttömyys on harvoin valinta. Tilannetta pahentavat tehdyt sosiaaliturvaleikkaukset, ja tämä tiedetään. Kun ansiopäivärahaa on leikattu ja lapsia, joita tietysti Suomeen toivomme, on paljon eikä asumistukea enää saa omistusasuntoon, moni joutuu kohtuuttomaan tilanteeseen. Inhimillinen kärsimys on suurta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö työnteko maistuisi. Töitä ei vain ole, vaikka niitä mielellään tekisi, ja toimeentulo on viety. Moni heistä saattaa seurata tätäkin istuntoa tai on aiemmin päivällä seurannut tätä keskustelua. Muutto muualle lasten kanssa työn perässä ei liene myöskään ratkaisu, vaikka asuntonsa saisikin ihmeen kaupalla myydyksi. Sosiaalipalvelujen uudistuksen ja toimeentulotukiuudistuksen yhteisvaikutukset ovat myrkkyä etenkin tässä tilanteessa. Tämä ei ole pelon lietsontaa vaan tosiasioiden myöntämistä. Ihmisten tilannetta on pahennettu, vaikka moni todellisuudessa tarvitsisi apua. Tällä hetkellä työllisyyspalveluissa ei ole riittävästi keinoja löytää ratkaisuja. Työpaikkoja ei ole, ja kasvu sakkaa. Väliinputoajia on liikaa. Keinoja ei ole riittävästi varsinkaan silloin, kun työllistymisen esteet ovat terveydellisiä, ja aika monesti ne ovat terveydellisiä. Mielenterveyden haasteet ovat yksi kasvava ongelma mutta eivät tietysti ainoa. Kuntouttavan työtoiminnan lakkauttaminen ei ole fiksua. Sen lakkauttaminen ilman toimivia korvaavia palveluja on vielä vähemmän fiksua. Tämä uhkaa jättää pitkäaikaistyöttömät ja erityistä tukea tarvitsevat työnhakijat tyhjän päälle. Arvoisa puhemies ja arvoisa hallitus, ministerit! Miten kuntouttava työtoiminta jatkuu, vai jatkuuko ylipäätään? Mitä luokkaa työllisyystoimet tulevassa kehysriihessä ovat, ja kuinka paljon rahoitusta kehysriihessä näihin osoitetaan, ylipäänsä tämän työttömyyden hoitoon? Arvoisa puhemies! Varmasti moni muukin minun lisäkseni on huolestunut erityisesti nuorten tilanteesta. Olemme pitkin kautta pitäneet esillä sitä, että nuorten työllistymiseen olisi kiinnitettävä parempaa huomiota. Tähän tarvitaan ehdottomasti lisää satsauksia. Tämä työllistymisseteli on erinomainen asia hallitukselta, mutta se ei ole kuitenkaan riittävä toimi. Tällä hetkellä se rahoitus, mitä siihen on katettu, kattaisi vain noin 5—6 prosenttia näistä työttömistä nuorista, joille se on tarkoitettu. Eli lisää satsauksia tarvitaan. Sitten yksi asia, mistä ei kovin paljon tänään ole ollut puhetta, mutta muuten: yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien, Kelan ja työllisyysalueiden välillä ei ainakaan vielä toimi optimaalisesti. Tähän tarvittaisiin lisää keinoja. Nämä ovat kaikki sellaisia näkökulmia, joita on pidettävä mielessä, ja ratkaisuja on tietysti myös haettava yhdessä. Mehän olemme myös SDP:ssä ehdottaneet lukuisia keinoja. Olisimme keventäneet pieni- keskituloisten verotusta enemmän kuin hallitus, palauttaneet näitä suojaosia. Haluaisimme auttaa opiskelua työttömyysturvalla. Meillä olisi ehdotus aikuiskoulutustuen uudistukseen. Nuorten työttömyyteen tarvittaisiin lisärahoitusta. Lisäksi tukisimme rakennusalaa ja erityisesti näitä erityisryhmien investointiavustuksia ja tukisimme korjausrakentamista. Ja sitten vielä vihreän siirtymän investointien verohuojennuksen alarajaa tulisi laskea. Olisiko, ministerit, näissä joitakin ratkaisuja, mitä voisitte harkita? — Kiitos.