Honkonen Petri

Arvoisa rouva puhemies! Tässä pitkin päivää on keskusteltu tästä hallituksen veropolitiikan linjasta, ja tietysti siitä voi olla monta mieltä. Nostan esille tämän yhteisöveron alennuksen. Ehkä itselleni suurin pettymys tässä nykyisen hallituksen osalta on ollut se, että olisi odottanut, että veropolitiikassa olisi tehty uudistavaa veropolitiikkaa. On kyllä tehty veronalennuksia, joilla varmasti jokin kansantaloudellinen vaikutus on ja kasvuvaikutuskin, mutta sen sijaan se, että olisi tehty kunnianhimoisesti uudistavaa veropolitiikkaa, on nyt valitettavasti jäänyt näkemättä. Esimerkiksi tämä keskustan esittämä yhteisöveron uudistaminen tämän Viron veromallin mukaan on jäänyt tekemättä. Sitä olisimme odottaneet. Mutta se, mitä minä tässä eniten ehkä ihmettelen, on se, miksi te nyt tämän yhteisöveroalennuksen sijaan ette sitten poistaneet perintö- ja lahjaveroa. Se olisi ollut aidosti vaikuttava, Suomen taloutta uudistava toimi. Se olisi ollut yksi keskeinen ratkaisu siihen isoon ongelmaan, tähän meidän pääomaköyhyyteen, jossa Suomi häviää merkittävästi esimerkiksi muille Pohjoismaille. Nyt kun valtiovarainministeri ei ole paikalla, niin ehkä, pääministeri, voisitte vastata tähän.

Arvoisa herra puhemies! Laulussa lauletaan, mikä onkaan se mies, mikä on se maa, jossa voi katsella yötöntä yötä ja jossa aikuinen mies on vailla työtä. Tänä päivänä lauletaan laulua, jossa työtä vailla ovat miehet, naiset ja etenkin korkeakoulutetut ja nuoret. Arvoisa pääministeri, kasvu ei lämmitä silloin, kun ei ole työtä, silloin, kun perheessä ei ole työtä. Suomessa vallitsee edelleen suurtyöttömyys. Omassa maakunnassani Keski-Suomessa se on itse asiassa vieläpä maan pahin. Uutiset Atrialta, Kiilto Oy:ltä, Pandansuklaatehtaalta kertovat surullista tarinaa. Kun kuuntelin teidän puheitanne budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, tarina oli kovin toisenlainen ja heräsi kysymys, elättekö te ollenkaan tässä todellisuudessa. Nyt jos koskaan budjettiriihen olisi pitänyt olla työn riihi, mutta saimme sen sijaan julkista taloutta heikentävän riihen. Missä ovat ne lupaamanne satatuhatta uutta työpaikkaa? Keskusta olisi laittanut työhanskat käteen, luonut kannusteet palkata töihin nuoria, ensimmäinen työntekijä yritykseen. Pääministeri, milloinka hallituksenne herää tähän todellisuuteen, [Puhemies koputtaa] missä suomalaiset elävät, ja mitä teette tässä ja nyt, että nuoret saavat työtä?

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin tässä välikysymyksessä on kyse nuorisotyöttömyydestä. Nuorisotyöttömyys on yhteiskunnallisena ilmiönä, jos katsotaan historiaa vähän taaksepäinkin, aina ollut vakava asia. Aina siellä, missä on toimettomia parikymppisiä nuoria, varsinkin nuoria miehiä, tulee vaikeuksia. Niin tuli 2015, kun Lähi-idästä lähti joukoittain näitä kohti Eurooppaa ja ihan tänne Suomeenkin asti päätyi. Siitä seurasi monenlaisia haasteita ja ongelmia, jotka näkyvät ehkä edelleen. Näin tapahtui 1800-luvun lopulla, kun oli paljon nuoria miehiä vailla työtä ja tekemistä, kun kaikki maat oli jaettu. Etelä-Pohjanmaalla syntyi puukkojunkkarit-niminen ilmiö. Aina historiassa, kun on nuoria vailla tekemistä, vailla roolia yhteiskunnassa, vailla tarkoitusta elämälle, syntyy isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Nyt Suomessa on viimeiset pari kolme vuotta vallinnut tämä taloudellinen matalasuhdanne, joka on myös johtanut tähän nuorisotyöttömyyden merkittävään pahenemiseen. Me keskustassa toivomme todella hartaasti, että talouskasvu alkaisi mahdollisimman pian, helpottaisi tätä Suomen katastrofaalista julkisen talouden tilannetta, helpottaisi tätä inhimillistä tilannetta, helpottaisi työttömyyttä ja nuortenkin työttömyyttä. Mutta nyt kun on tätä talouskasvua näillä uudistuksilla — monilla hyvillä hallituksen tekemillä uudistuksilla kylläkin — yritetty saada aikaiseksi, niin sitä ei siltikään ole tullut. No, nyt sitten me esitämme ja ehkäpä jotkut muutkin tahot tässä yhteiskunnassa ovat esittäneet korjaavia toimenpiteitä, joilla voisimme tätä nuorten tilannetta helpottaa, antaa tekemistä, antaa paikan yhteiskunnassa, antaa tarkoituksen elämälle. Nyt sitten saimme kuulla ihan ministeriaitiosta, että nämä meidän ehdotukset ovat sosialisimia, vasemmistolaisia. Minä sanon, että vaikka kuinka olen itse markkinatalousmyönteinen, vaikka kuinka uskon aina lähtökohtaisesti siihen, että ihmisen oma-aloitteisuus, toimeliaisuus on se, jolleka yhteiskuntaa pitää rakentaa, niin kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on näin vakava ilmiö kuin tämä paha nuorisotyöttömyys, jokaisen pitää uskaltaa olla, vaikka se sitten olisi vasemmistolaista, ja tehdä niitä asioita, joilla saadaan näille nuorille tarkoitus ja tehtävä elämään, ettei pääse syntymään näitä pitkittyviä, hankalia sosiaalisia ongelmia, kun nuoret eivät sitä paikkaansa löydä. Se ensimmäinen työpaikka on valtavan tärkeä. Se on ihan valtavan tärkeä. Niin kuin sanoin tuossa nopean keskustelun aikana, se on aivan eri asia 40-vuotiaalle, 50-vuotiaalle olla vuosi työttömänä kuin 20-vuotiaalle vastavalmistuneelle. Se on aivan eri asia. Edellytykset päästä ensimmäistä kertaa työelämään ovat todella vaikeat. Siksi tätä keskustelua täällä nyt käydään tänään, ja siksi olemme näitä toimenpiteitä ehdottaneet. Toivoisimme, että näihin ongelmiin hallitus nyt vielä tässä loppukaudella tarttuisi, ettei ensi vuosi olisi samanlainen. Tässä nuorten tulevaisuudenuskossa tai pikemminkin sen puutteessa on ehkä laajemminkin kyse siitä, mitä nuoret näkevät edessään — mitä näkee edessään vastavalmistunut 19—20-vuotias, kun hänellä on ammattitutkinto, ja mitä korkeakoulusta valmistunut. Näkeekö hän edessään tien, moottoritien, jossa voi kiihdyttää ja mennä lujaa eteenpäin? Näkeekö hän vaikka nyt sitten vähän hankalan ja liukkaankin kapean polun vai näkeekö hän vuorenseinän? Jos hän näkee edessään vuorenseinän, niin kuin nyt moni nuori tällä hetkellä näkee, niin tiedämme, että ei sitä vuorenseinää helposti lähdetä kapuamaan ylöspäin. Väitän, että paljon enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten, enemmän kuin vaikka 40 vuotta sitten, saati sitten 70- tai 80-luvuilla, kun nämä niin sanotut suuret ikäluokat olivat tässä vaiheessa, nuoret tänä päivänä näkevät näitä vuorenseiniä. Nyt kysymys kuuluu, mitä poliitikot, mitä päättäjät, mitä tämä koneisto on valmis tekemään, jotta nuoret näkisivät edes näitä polkuja, joita pitkin pääsee eteenpäin, sen vuorenseinän sijaan. Sanotaanko nyt näin, että ei tässä Suomen poliittinen järjestelmä ole kauhean hyvin onnistunut, ja syy ei ole tietysti pelkästään tämän nykyisen hallituksen, vaan voi sanoa, että jo aikaisemminkin on tietyissä asioissa epäonnistuttu. Arvoisa puhemies! Nostan vielä yhden asian esille, jonka haluan liittää tähän keskusteluun, ja kyllä se on se finnish dream, ’suomalainen unelma’, joka on oma koti. 80 prosenttia suomalaisista haluaa yhä edelleen omistaa oman kotinsa. Silti se on mahdollista yhä harvemmalle, valitettavasti näin. Se on mahdollista yhä harvemmalle täällä väestökeskittymissä, joissa asumisen hinta on korkea, työssäkäyvän keskituloisen, saati pienituloisen nuoren pariskunnan tai vähän vanhemmankin, on tosi vaikea saada rahoitusta asunnon hankintaan. Sama koskee maaseutua. Vaikka olisi hyvätkin tulot, niin se, että pankki antaa lainaa talon hankkimiseen maaseudulta, on todella vaikeata. [Puhemies koputtaa] Tässä on yksi esimerkki, jossa ennen Suomi onnistui paremmin luomaan niitä polkuja tai leveämpiä teitä, leveämpiä kaistoja eteenpäin, polkuja [Puhemies koputtaa] omaan asuntoon, omistamiseen, oman kodin, elämän rakentamiseen. Tässäkin meidän pitää pystyä tulevaisuudessa parempaan kuin mihinkä me olemme nyt tähän asti pystyneet.

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt katsotaan totuutta silmiin, niin nythän on juhannus perjantaina, ja ei tänä kesänä enää yksikään nuori töitä saa. Mutta se, minkä takia tämä välikysymys on nyt tehty, on se, että ensi kesänä voisi olla toisin — toisin kuin tässä nykyinen työministeri ja myöskin edellinen on maalannut sitä kuvaa, että nämä vaihtoehdot, joita me olemme esittäneet, eivät ole realistisia tai että niillä ei saada mitään aikaiseksi. Sitten tulee se kysymys, miksi te ette katso totuutta silmiin. Miksi te ette katso näitä teidän toimenpiteidenne tuloksia, esimerkiksi tämän työllistämissetelin tuloksia, ja tee parempia toimenpiteitä ettekä ilku täällä toisten tekemille ehdotuksille? Tämä tilanne, jossa elämme, on vakava. Ja miksi se on vakava? Se on vakava sen takia, että jokainen kuukausi työttömänä on aivan eri asia 19-vuotiaalle tai 25-vuotiaalle kuin vaikka 40-vuotiaalle tai 50-vuotiaalle. Se inhimillinen hinta, mikä tästä nuorisotyöttömyydestä maksetaan, säteilee todella pitkälle. [Puhemies koputtaa] Sitten kun talouskasvu toivottavasti alkaa, niin nämä nuoret, jotka ovat olleet vuosia työttöminä ilman ensimmäistä työpaikkaa, ovat todella vaikeasti työllistettäviä, [Puhemies koputtaa] jos te ette tee parempia toimenpiteitä.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä tilanne, joka meidän sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä tällä hetkellä on, sehän on vakava. Siinä on toki moni asia mennyt parempaan suuntaan, ja hyvä niin, mutta tosiasiassahan tämä hyvinvointialueiden hyvin jakautunut taloustilanne johtaa ja on johtanut piilopriorisointiin. Siis se on johtanut siihen, että tietyillä alueilla ihmiset saavat tietyt peruspalvelut helpommin kuin toisilla, puhuttiinpa sitten vaikka tehostetun hoiva-asumisen paikasta tai muista palveluista. Tämähän ei vastaa ollenkaan sitä henkeä, jota perustuslain säännökset myös Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmältä edellyttävät. Kuten tässä edellä edustaja Räsänen sanoi, tässä hallituksen esityksessä on oikea tavoite ja tämä on oikeansuuntainen, mutta keskeinen ongelmahan tässä on nyt nimenomaan se, ettei tätä alijäämän kattamisajan pidennystä myönnetä automaattisesti tai hakemuksesta, niin kuin meidän mielestä sen pitäisi tulla, niille hyvinvointialueille, jotka sitä kaikista kipeimmin tarvitsisivat. Tässä oli jo edellä esillä esimerkiksi Keski-Suomen ja Lapin hyvinvointialueiden tilanne ja nämä rahoitusjärjestelmän pohjana ja tarvekertoimen pohjana olevat diagnoositiedot, jotka lähtökohtaisesti ovat esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueen rahoitustasoa vääristäneet jo alusta alkaen. Kun ikään kuin tämä pohja jo alusta lähtien lähti väärälle uralle, alijäämä kasvoi voimakkaasti. Siis kyse oli käytännössä siitä, että saatiin rahoitusta väärillä perusteilla ja saatiin rahoitusta liian vähän suhteessa siihen, mikä väestön todellinen palvelutarve oli, ja siis hyvinvointialueista johtumattomista syistä. Tämä tietysti olisi pitänyt korjata mielellään jo aikaisemmin ja jollakin muulla tavalla, mutta mielestäni jo tämä pelkästään perustelisi sen, että tälle alijäämän kattamisajalle tulisi myöntää pidennys hakemuksesta. Haluan nostaa vielä yhden asian, joka tässä ei ole juurikaan ollut viime aikoina keskustelussa, nimittäin tämä lakisääteinen lisärahoitus, johonka hyvinvointialueilla on oikeus. Silloin kun tätä lainsäädäntöä edellisellä vaalikaudella laadittiin, perustuslakivaliokunta totesi, että tämän lisärahoituksen peruspalvelujen turvaamiseksi pitää olla enemmänkin niin kuin automaatio kuin että sitä anellaan. Nythän sitä ei ole toistaiseksi ainakaan viimeisimpien omien tietojeni mukaan yksikään hyvinvointialue saanut, vaikka isoja vaikeuksia näitä palveluita on useilla järjestää. Eli toivoisin, että tässä nyt palattaisiin sille linjalle, jossa oikeasti halutaan taata joka ikiselle kansalaiselle riittävät palvelut riippumatta siitä, millä hyvinvointialueella hän sattuu asumaan. Hyvinvointialueet tekevät kyllä parhaansa. Arvoisa rouva puhemies! Kannatan edustaja Räsäsen tekemää muutosehdotusta.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä, valtiovarainministeri, näyttää siltä, että hallituksella on hohtimet kaivossa. Nimittäin toisin kuin te sanoitte, niin eihän sinne säästöpöytään, sinne leikkauspöytään enää palattu. Toisin kuin väitätte, nämä teidän kasvutoimenne jäivät hyvin ohuiksi. Se, mikä on se isoin kysymys, jonka ympärillä tässä pyöritään, niin kyllähän nämä niin kotitalousvähennyksen palauttaminen kuin muutkin olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten, kun oli nähtävissä, että Orpon ja Purran hallituksen talouspolitiikka ei toimi, velkaantuminen kiihtyy ja työttömyys pahenee, ja tämä kehitys on jatkunut edelleen ja tuntuu jatkuvan nyt eteenkin päin näillä teidän päätöksillänne. Kun näitä veronalennuksia tehdään, ne pitäisi tehdä vaikuttavasti. Kysynkin, arvoisa valtiovarainministeri: miksi teitte vastoin taloustieteilijöiden esityksiä tämän yhteisöveron alennuksen ettekä esimerkiksi Risto Murron esittämää perintöveron alennusta? Ja Kaikkosen kysymykseen ei ole vieläkään vastausta tullut. Mitkä tavoitteenne ovat täyttyneet?

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ollaan todellakin tärkeiden kysymysten äärellä, ennen kaikkea sen äärellä, kuinka me saamme turvattua sen lisäarvon, jota Suomen eri alueet koko kansantaloudelle ja sen kautta koko yhteiskunnalle tuottavat. Kuinka me saamme sen turvattua jatkossa, ja kuinka me saamme eri alueet mukaan rakentamaan talouskasvua. Eli tässä on todella tärkeät kysymykset keskustelussa. Joskushan oli tapana puhua tästä niin sanotusta alueellistamisesta, ja sellaista politiikkaakin paljon tehtiin. No, nyt kuluneella vaalikaudella on Lupa- ja valvontavirasto alueellistettu Tampereelle, mutta olennaisempaa kuin puhua tästä alueellistamisesta on torjua de-alueellistaminen eli se, mitä nykyisen hallituskauden aikana valitettavasti tehdään: poliisiasemia suljetaan, lukuisia valtionhallinnon toimipaikkoja ympäri maata lakkautetaan. Niillä on oma vaikutuksensa siihen elinvoimaan, siihen työpaikkaomavaraisuuteen, mitä eri alueilla on, ja ihmisten sujuvaan arkeen ja näihin asioihin. Eli yksityissektorin kasvun ohella on muistettava myös tämä julkinen puoli.

Arvoisa rouva puhemies! Tämä esityshän on pääosiltaan hyvin kannatettava. Mielestäni on aivan oikein ja tärkeää, että tähän kansalaisten oikeustajua kovasti koettelevaan teemaan, siis tähän, että oikeutta käytetään väärin, nyt puututaan. Siis kyseessä on tämä ilmiö, jossa maastapoistamispäätös on ollut jo täytäntöönpanossa ja sen aikana jätetty uusi hakemus on nyt tämän toimeenpanon estänyt, ja mielestäni on aivan oikein, että tähän nyt puututaan. Oikeuden väärinkäyttöä ei voi sallia. Kannan tässä huolta siitä, että esimerkiksi näiden kuuluisien irakilaiskaksosten, jotka uhkasivat päiden leikkaamisella ja muulla, keissiä, sentyyppistä tilannettahan tämä ilmeisesti ei poista. Se on tietysti EU-oikeudellinen kysymys ja vaikeampi ratkaistavaksi. Toisekseen sitten huolenaiheena on kyllä tämä hallinto-oikeuksien resurssipula ja se, riittävätkö siellä sitten resurssit tämän uuden kokonaisuuden ratkomiseen. Mutta noin pääpiirteittäin tämä on oikein hyvä esitys.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä Saarijärvellä työttömyysprosentti on tuoreimpien tietojen mukaan 18,1. Minä en usko todellakaan, että esimerkiksi tämä valtiovarainministerin esittämä varsin halpamainen, ensinnäkin keskustan linjojen vääristely ja väärän tiedon välittäminen täällä eduskunnan edessä [Sanna Antikainen: Ei pidä paikkaansa!] ja muukin vähättelevä suhtautuminen tähän työttömyyskriisiin, jossa Suomi tällä hetkellä on, [Sanna Antikainen: Ei pidä tuokaan paikkaansa!] ainuttakaan työtöntä perhettä tai kotitaloutta lohduttaa. Enkä myöskään usko, että Saarijärvellä tuosta työttömien määrästä kovinkaan monella on ulkomainen sukunimi, ehkä voi olla muutama ukrainalainen joukossa, mutta ilmeisesti te olette heidät lähettämässä sitten takaisin tänä päivänä. Jos ette ole, niin voisitte senkin tässä eduskunnan edessä sanoa. [Sanna Antikainen: Kuka sitä väärää tietoa nyt levittää?] Kyse on siitä, että ne talouspoliittiset teot, joita hallituksella on käytettävissään niukan rahan aikana, esimerkiksi tämä yhteisöveron alennus, ne pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Hallitus ei ole tekemässä näitä toimia tehokkaasti, vaan on tämän yhteisöveron antamassa suurimmille yrityksille ilman, että se luo mitään uutta kasvua. Nämä toimet pitäisi tehdä eri tavalla, ja se on keskustan linja.

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun rahaa on vähän, on tehtävä viisaita valintoja, ja keinoja, joilla hallitus voi työllisyyttä edistää, niitähän on todella vähän. Yksi keskeinen on todellakin tämä veropolitiikka, ja siinä hallitus on tehnyt omia valintojaan. Arvonlisäveron korotus ei varmasti työllisyyttä parantanut, päinvastoin se lisäsi työttömyyttä. Mitä tulee näihin teidän valintoihinne, niin te olette todellakin päättäneet nyt sitten laskea yhteisöveroa, ja tämähän tulee hyödyttämään kaikista suurimpia yrityksiä. Kesko, Osuuspankkiryhmä, Neste ynnä muut suuryritykset hyötyvät tästä merkittävästi. Sen sijaan te ette ole valinneet auttaa pieniä yrityksiä, joihinka vielä ennen Orpon ja Purran hallitusta vallinneen talouskasvun aikana suurin osa työpaikoista syntyi. Kysyisinkin teiltä, arvoisa valtiovarainministeri: Miksi ette ole esimerkiksi ottaneet käyttöön yrittäjävähennystä, jonka Sipilän hallitus aikanaan loi, ja korottaneet sitä? Miksi olette valinneet auttaa ennen kaikkea suuria yrityksiä? Minkä takia ette ole halunneet auttaa pieniä yrityksiä, joihinka suomalaisten työpaikat ennen muuta syntyvät?

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on kyllä oikeansuuntainen ja varmasti tarpeellinen, mutta ongelmaksihan muodostuu se, että todennäköisesti tämä ei tule niiden taloudellisesti kaikista vaikeimmassa asemassa olevien hyvinvointialueiden tilannetta auttamaan. Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueella, jolla on kaikista eniten tätä syntynyttä alijäämää, tästä alijäämästä jopa yli sata miljoonaa on syntynyt hyvinvointialueista itsestään riippumattomista syistä, koska rahoitusta on näiden diagnoositieto-ongelmien vuoksi tullut vähemmän. Tätä asiaa hallitus on myös kieltäytynyt korjaamasta, mikä minun mielestäni ilman muuta pitäisi korjata. Totta kai näitä säästötoimenpiteitä tehdään, mutta tällä esityksellä ei pystytä korjaamaan sitä perusongelmaa eli tätä hyvinvointialueiden rahoituksen epätasaisuutta. Toiset alueet saavat enemmän rahaa ja toiset vähemmän suhteessa palvelutarpeeseen, vaikka sitä olisi aivan saman verran. Keskusta on esittänyt, että pitäisi saada tällainen velkasaneeraus näille hyvinvointialueille, jossa osa tästä alijäämästä annettaisiin anteeksi. Mielestäni siihen olisi hallituksen nyt syytä tarttua, jotta ihmisten peruspalvelut voidaan turvata.

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nyt näistä toivonpilkahduksista huolimatta näyttää tulevan jo aika mones talouskasvun katovuosi. Ja nyt kun tässä kohtaa vaalikautta ollaan, viimeiset valtiopäivät ovat käynnissä, niin kyllä minä soisin, että hallitus pikkuhiljaa alkaisi myös arvioimaan omien talouspoliittisten toimenpiteidensä onnistumista. Olen samaa mieltä, että nythän tällaista varsinaista elvytysvaraa ei ole eikä millään vanhanaikaisella työvoimapolitiikallakaan tämä Suomen tilanne tästä parane. Ja todella toivoisin, että tähän veropolitiikkaan ja sen toimivuuteen ja onnistumiseen käytettäisiin enemmän huomiota. Tästä lähes miljardin yhteisöveron alesta, joka nyt on ensi vuonna tulossa, keskustelin hiljan erään menestyneen suomalaisen yrittäjän kanssa, ja hän totesi siitä, että ”kyllähän minä tästä hyödyn”. Mutta en usko, että Suomen talous tästä millään tavalla tulee hyötymään. En usko, että Suomen kansantalous tulee tästä hyötymään. Olisinkin halunnut tästä valtiovarainministerin kommentin: kuinka tämä veropolitiikka nyt hallituksen osalta on ollut onnistunutta ja kuinka paljon siellä on onnistuttu luomaan kasvua?