Hyrkkö Saara

Arvoisa puhemies! Tähän tuloverolakiin esitettyjen muutosten on hallituksen esityksen mukaan tarkoitus lujittaa suomalaisten luottamusta tulevaisuuteen ja parantaa kasvun ja työllistymisen edellytyksiä. No näitä tavoitteita vasten tarkasteltuna tässä esityksessä on toki joitain kannatettavia muutoksia, mutta kaikilta osin hallituksen esitystä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena. Näiden kotitalousvähennykseen tehtävien muutosten on arvioitu pienentävän verotuottoja noin 77 miljoonaa euroa vuositasolla, ja on minusta perusteltua kysyä, onko tämä 77 miljoonaa kaikkein tehokkaimmin käytössä juuri tässä hallituksen esittämässä toiminnassa. Tutkimuksen mukaan nimittäin kotitalousvähennyksen hyödyt ovat vähäiset. Kotitalousvähennys ei juurikaan lisää palveluihin kohdistuvaa kysyntää ja siten palvelualojen työllisyyttä tai talouskasvua. Samalla kotitalousvähennyksellä kokonaisuudessaan on iso verotuottoja pienentävä vaikutus. Harmaata taloutta vähentävät vaikutukset ovat tärkeitä, mutta ne olisivat todennäköisesti saavutettavissa nykyistä huomattavasti pienemmillä veromenetyksillä. Kotitalousvähennyksen ehtoja on muutettu tiuhaan tällä hallituskaudella ja edellisilläkin hallituskausilla. VATT on arvioinut, että tämä ehtojen jatkuva muuttelu on myös omiaan heikentämään kotitalousvähennyksen kannustinvaikutusta. Erityisen heikko kannustinvaikutus on tällä ratkaisulla muuttaa kotitalousvähennystä takautuvasti tämän vuoden alusta lukien, jolloin itse asiassa merkittävä osa tänä vuonna vähennyksen piirissä olevasta työstä on jo teetetty ennen tämän lain voimaantuloa tai edes sitä koskevaa päätöstä kehysriihessä. Näillä perusteilla kotitalousvähennyksen korotusta ei voi pitää etenkään haastavassa julkisen talouden tilanteessa tarkoituksenmukaisena tai tehokkaana keinona vauhdittaa työllisyyttä ja talouskasvua, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaiset pykälämuutosesitykset. Liikunta- ja kulttuuriedun korottaminen 400 eurosta 540 euroon yleisen hintatason muutosten mukaisesti puolestaan on kannatettava esitys. Tämän liikunta- ja kulttuuriedun laajentamisen osalta ajattelen niin, että olisi tällaisen pistemäisen täydentämisen sijaan ollut perusteltua arvioida käyttöalan laajentamista vähän kokonaisvaltaisemmin. Toisaalta kun nyt sitten kuitenkin on päädytty siihen, että sitä käyttöalaa laajennetaan tämän yhden asian kohdalta, kattamaan nämä luontoharrastukset, niin olisi ollut paikallaan harkita myös esimerkiksi vaikkapa saunakulttuurin tai kirjallisuuden sisällyttämistä liikunta- ja kulttuuriedun piiriin. Vähän surullisena kuuntelin edellistä puheenvuoroa, tätä vähättelevää suhtautumista taidetta ja kulttuuria kohtaan. Ehkä hallituksessa kannattaisi paneutua myös taiteen ja kulttuurin mittaviin hyvinvointivaikutuksiin yhtään esimerkiksi luontoharrastusten ja luonnossa liikkumisen hyvinvointivaikutuksia vähättelemättä. Sinänsä suomalaiset onneksi ovat osanneet mennä luontoon myös ilman erilaisia verotukia sen tuhansien vuosien ajan. Matkakulun vähennyksestä: Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan tätä omavastuun laskemista väliaikaisesti tänä vuonna. Ajattelen, että tällaisessa hankalassa tilanteessa on perusteltua, että korkeiden elinkustannusten kanssa kamppailevia kotitalouksia tuetaan. Samaan aikaan kannattaisi niitä keinoja toki miettiä hyvin tarkkaan. Nimenomaan polttoaineiden käyttöön kohdistuvat tukitoimet osaltaan hidastavat liikenteen sähköistymistä ja ovat siten hiukan haastavia Suomen ilmastotavoitteiden kannalta. Ajattelen kuitenkin niin, että tällaisena vain yhtä vuotta koskevana ja nimenomaan välttämättömään työmatkaliikenteeseen kohdistuvana toimena tämä esitys on hyväksyttävissä. Mutta koko tätä matkakuluvähennystä tulisi pidemmässä juoksussa kehittää nykyistä paremmin tukemaan myöskin Suomen ilmastotavoitteita ja huomioimaan niitä alueellisia eroja, mitä meillä on. Samalla tulisi vauhdittaa liikenteen sähköistymistä esimerkiksi energiaomavaraisuuslainoilla, parantaa joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa ja kehittää myös tällainen energiaraha- tai hiiliosinkojärjestelmä helpottamaan sitä, että pystytään tukemaan niitä pienituloisia kotitalouksia, jotka kamppailevat kustannusten nousun kanssa ja joille esimerkiksi oman auton käyttö on välttämätöntä eikä sähköautoon vaihtaminen ole mahdollista.

Arvoisa puhemies! Heikko ympäristöpolitiikka on yksi tämän hallituksen suurimmista epäonnistumisista. On käsittämätöntä, että edesmenneen kesän hirmuhelteet ja niiden katastrofaaliset vaikutukset ihmisten arkeen eivät herättäneet hallitusta toimimaan ilmastokriisin estämiseksi ja sen vaikutuksiin varautumiseksi. Tämän piittaamattomuuden hintalappu tuleville sukupolville on vielä kallis. Ilmastokriisi ei tapahdu tuolla jossain, joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt. Täällä oltiin huolissaan viljelijöiden toimeentulosta ja toimintaedellytyksistä, ja voin vakuuttaa, että se vasta viljelijöitä ahdinkoon ajaa, jos ilmaston kuumenemista ei onnistuta pysäyttämään ajoissa. Täällä on keskusteltu nielukysymyksestä — ministerikin sen mainitsi, ei ehkä kuitenkaan asiana, jonka Suomi pyrkisi ratkaisemaan ensisijaisesti vahvistamalla niitä hiilinieluja vaan korjailemalla siis numeroita. Siitä ministeri Essayahkin on viestinyt aktiivisesti. Merkille pantavaa on se, että nämä laskelmat kyllä kelpasivat kaikille silloin, kun ne eivät edellyttäneet Suomelta toimia, mutta nyt yhtäkkiä ne ovatkin suuri ongelma. Ministeri Multala, te olette [Puhemies koputtaa] vastuuministeri. Minä kysyn teiltä: milloin te aiotte esitellä hallitukselle riittävät toimet, [Puhemies koputtaa] joilla Suomi saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä?

Arvoisa puhemies! Onhan tämä ollut falskia kuunneltavaa, että te edelleen perustelette vaikkapa näitä järjestöleikkauksia ja asiakasmaksujen korotuksia välttämättömyydellä ja talouden tasapainotuksella samaan aikaan, kun rahaa kuitenkin on näihin massiivisiin veroalennuksiin. Tämä hallitus, kokoomus etunenässä, on rakentanut itsestään mielikuvaa tarkan talouden vartijana, mutta todellisuudessa se hinku jakaa rahaa ja veroetuja etenkin rikkaimmille ja suuryrityksille ajaa yli kaiken huolen julkisesta taloudesta tai mistään muustakaan. Hallituksen perinnöksi jää Suomen luisu lasten luokkayhteiskunnaksi, polvilleen isketty järjestökenttä, roihuava ilmastokriisi. Teidän päätöstenne seurauksena tosiaan Suomessa yli 26 000 lasta lisää elää köyhyydessä, ja me tiedämme hyvin, että lapsena koetulla köyhyydellä voi olla hyvin pitkä varjo. Inhimillinen hintalappu on suuri, mutta niin voi olla myös taloudellinen hinta. Pääministeri, kysyisin teiltä: onko teidän mielestänne kohtuullista, että nämä lapset joutuvat kantamaan taakkaa tästä talouden tilanteesta ja teidän hallituksenne halusta jakaa veroalennuksia suuryrityksille?

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta ei ole epäselvyyttä. Jokainen hallituksen omista taloustavoitteista on karannut käsistä, velkavuori on kasvanut, ja tämä lisätalousarvio on riittämätön vastaus käsillä oleviin haasteisiin. Suomea vaivaa historiallisen korkea työttömyys, jonka vaikutukset nuoriin ovat erityisen raskauttavia. Nuorten tulevaisuususkon murentumiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen on puututtava nopeasti ja määrätietoisesti. Toki kiitän hallitusta siitä, että tässäkin lisätalousarviossa on yritystä tämän asian tiimoilta. Pahoin pelkään, että nämä esitetyt toimet eivät kuitenkaan riitä. Vihreät ovat esittäneet lukuisia eri keinoja nuorten työllisyyden vahvistamiseksi, mukaan lukien nuorten työllistämisvelvoitteen lisääminen valtion maksamiin yritystukiin ja nuorten palkkaaminen Metsähallituksen luontopalveluihin, kuten vuosina 2010—2013 toimittiin. Tässä lisätalousarviossa esitetään määrärahoja myös maahanmuuton kiristyksiin. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta tällä hallituskaudella. Kokonaisuudessaan hallituksen maahanmuuttopolitiikan vaikutuksia on mahdotonta arvioida, mutta on selvää, että riskejä se kasvattaa: riskiä siitä, että ihmisten kotoutuminen vaikeutuu, ja riskiä siitä, että Suomi ei onnistu tunnistamaan kaikkia, jotka olisivat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun. Erityisen ongelmallista on, että nämä muutokset voivat heikentää haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten lasten, ihmiskaupan uhrien, väkivallan uhrien, vammaisten henkilöiden ja vakavasti sairaiden henkilöiden, asemaa. Lisäksi lisätalousarviossa kasvatetaan Metsähallituksen tuottotavoitetta, mikä lisää riskiä hakkuiden kasvuun, [Pauli Kiurun välihuuto] ja siirretään sama raha maatalouden fossiilitukiin. Maatalouden kannattavuuskriisi on aito ja vakava ongelma, mutta valtion ei pidä omilla päätöksillään vahvistaa maatalouden fossiiliriippuvuutta ja heikentää kannustimia siirtyä kohti vähäpäästöisempiä ratkaisuja. Samasta syystä suhtaudumme kriittisesti myös turpeen tukipaketteihin ja korvaisimme ne turvealan reilua siirtymää tukevilla toimilla. Viimeisenä yksityiskohtana tästä lisätalousarviosta nostan esiin lastenkulttuurin. Taidetestaajat-ohjelma on seitsemän toimintavuotensa aikana mahdollistanut taidelähtöisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen kokemuksen käytännössä jokaiselle kahdeksasluokkalaiselle Hangosta Utsjoelle. Taidetestaajat-toiminta on kytkenyt toisiinsa taide- ja kulttuurikasvatusta, eri oppiaineita yhdistävää oppimista, yhteiskunnallista vaikuttamista ja kokemuksellisuutta, ja me esitämme, että valtio turvaisi lasten ja nuorten kulttuurikokemusten jatkon. Arvoisa puhemies! Esitän, että lisätalousarvio hyväksytään vastalauseen 3 mukaisena eli käsittelyn pohjaksi otetaan vihreiden vastalause.

Arvoisa puhemies! On korkea aika, että merituulivoiman verokohtelua korjataan. Merituulivoimalla on merkittävä rooli päästöttömän sähköntuotannon lisäämisessä, Suomen energiaomavaraisuuden vahvistamisessa sekä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Se on tärkeä osa puhtaan teollisuuden, sähköistyvien investointien ja Suomen kilpailukyvyn vahvistamista. Ennakoitava ja tarkoituksenmukainen sääntely- ja verotusympäristö on välttämätön edellytys sille, että Suomeen syntyy merituulivoimahankkeita ja niihin liittyviä investointeja. Hallituksen esityksen tavoite selkeyttää merituulivoiman verotusta ja saattaa se yhdenmukaisemmaksi maatuulivoiman verotuksen kanssa on siis kannatettava. Esityksessä tunnistetaan perustellusti, että nykytilassa merelle ja maalle rakennettujen tuulivoimaloiden verotusarvot eivät ole oikeassa suhteessa niiden tuotannolliseen arvoon nähden, mikä on heikentänyt merituulivoiman asemaa. Mitä tulee kiinteistöverotuottojen jakautumiseen valtion ja kuntien välillä, oli hallituksen esitys siltäkin osin mielestäni perusteltu. Valiokuntakäsittelyssä valtion osuutta kiinteistöverojen tuotosta kuitenkin syystä tai toisesta laskettiin. Jätimme tältä osin valiokunnassa vastalauseen, jossa tuimme hallituksen alkuperäistä esitystä. On ymmärrettävää, että hyötyjinä olevat kunnat kannattavat jako-osuuden muuttamista kuntien kannalta edullisemmaksi. Valtion näkökulmasta tai kokonaisuuden kannalta muutokselle ei kuitenkaan ole vedenpitäviä perusteita. Suomen talousvyöhykkeelle sijoittuva merituulivoima poikkeaa maatuulivoimasta ja myös aluevesille sijoittuvasta tuulivoimasta. Suomen talousvyöhyke on kuntien alueen ulkopuolinen merialue, eikä siihen kohdistu samanlaisia kunnallisia tehtäviä esimerkiksi alueiden käytön, yhdyskuntarakentamisen tai julkisten infrastruktuuri-investointien osalta kuin kunnan omalle alueelle toteutettaviin hankkeisiin. Valtio puolestaan vastaa merialueiden kokonaisohjauksesta, luvituksen edellytyksistä sekä merituulivoiman valtakunnallisesta kehittämisestä. Valtion vastuulla on huolehtia merituulivoiman hyödyntämiseen, kilpailutukseen, lupamenettelyihin ja valvontaan liittyvistä viranomaistehtävistä sekä talousvyöhykkeen suunnittelusta, käytöstä, valvonnasta ja suojelusta. Arvoisa puhemies! Asiantuntijalausuntojen perusteella maa- ja merituulivoiman verokohteluun jää esityksen jälkeenkin eroja, joita on syytä arvioida myöhemmin uudelleen osana merituulivoiman kokonaisvaltaista edistämistä. Verotuksen tulee kohdella uusiutuvan energian tuotantomuotoja johdonmukaisesti mutta samalla tunnistaa niiden erilaiset olosuhteet, kustannusrakenteet ja julkisen vallan roolit. Esitän hyväksyttäväksi monisteella jaettua lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi hallitusta jatkamaan merituulivoiman verokohtelun kehittämistä siten, että valtion osuutta merituulivoiman kiinteistöverotuloista nostetaan ja merituulivoiman poikkeukselliset olosuhteet ja rakentamiskustannukset huomioidaan.

Arvoisa puhemies! Markkinatalous on tehokas työkalu, mutta toimiakseen se vaatii selkeitä pelisääntöjä. Yksi olennaisimmista heikkouksista on markkinoiden kyvyttömyys hinnoitella luontoa kuormittavia ulkoisvaikutuksia. Luonto tarjoaa meille palveluita, joita pidämme itsestäänselvyyksinä ja ilmaisina. Puhdas vesi, hiilinielut ja ekosysteemit kannattelevat todellisuudessa ihmiselämää ja kyllä myös kaikkea liiketoimintaa. Luonnon arvo on mittaamaton. Siksi luonnolle aiheutetulla haitalla tulisi olla hinta, ja vastaavasti luonnon eteen tehtävästä työstä tulisi voida hyötyä. Talousjärjestelmää on uudistettava tavalla, joka tunnistaa ja hinnoittelee luonnon arvoa myös kansantalouden ja yritysten tilinpidossa. Arvoisa puhemies! Tämän esityksen tavoite luonnonarvomarkkinoiden edistämisestä on Suomen luonnon ja ekologisesti kestävän yritystoiminnan näkökulmasta tärkeä. Kyse on uudenlaisesta logiikasta. Luonnonarvomarkkinoiden avulla voidaan luoda taloudellisia kannustimia luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle. On olennaista saada luonnonarvomarkkinat käyntiin, sillä rahoitusvaje luontokadon torjunnassa on valtava. Luonnonarvomarkkinat eivät korvaa julkista rahoitusta vaan täydentävät sitä. On erittäin myönteistä, että yritykset ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta luonnonarvomarkkinoita kohtaan. Monet yritykset ovat todellakin tietoisia luonnon merkityksestä ja halukkaita olemaan osa ratkaisua. Yritykset ovat kuitenkin kritisoineet tähän esitykseen sisältyvää raskasta raportointivelvollisuutta, joka koskee noin 120:tä suurinta suomalaista yritystä. Raskas raportointivelvoite nähdään jopa esteeksi osallistua luonnonarvokauppaan, jota yritykset muutoin pitävät kannatettavana. En suinkaan aina allekirjoita elinkeinoelämän kritiikkiä ympäristösääntelyn vaivalloisuudesta, mutta tässä asiassa palaute on aiheellista. Arvoisa puhemies! Orpon hallitus on koko kautensa ajan vastannut kritiikkiin luontotoimien puuttumisesta lupauksella rakentaa Suomeen toimivat luonnonarvomarkkinat. Vaarana esityksen nykymuodossa on, että tarpeettoman raskas raportointibyrokratia uhkaa luonnonarvomarkkinoiden käynnistymistä. Eikö ole nurinkurista, että hallitus, joka ylpeilee normien purkamisella, kasaakin nyt lisää normeja yritysten niskaan? Eli onko siis niin, että muulloin normit voidaan kyllä kaataa, mutta jos yrität auttaa luontoa elpymään, siitä voidaan tehdä mahdollisimman vaikeaa? Luontotoimissa heikentämättömyysvelvoite on tärkeä periaate, jonka pitäisi koskea kaikkia yrityksiä ja yhteisöjä kaikessa toiminnassa. Nyt se ulotetaan kuitenkin poikkeuksellisella tavalla koskemaan vain niitä yrityksiä, jotka haluavat tehdä vapaaehtoisia luontotekoja. Luonnolle haitallisen toiminnan minimoinnin tulee olla aina lähtökohta. Sen lisäksi tarvitsemme luontotoimille lisää rahoitusta. Yrityksille kannattaisi tehdä osallistuminen tähän urakkaan mahdollisimman helpoksi. Teen vastalauseen 2 mukaisen lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttäisi, että ”sääntelyn hallinnollista taakkaa arvioidaan, ja mikäli nyt säädetty raportointivelvollisuus todellisuudessa hidastaa luonnonarvomarkkinoiden käynnistymistä, sääntelyä muutetaan pikaisesti tältä osin”.

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä ollaan suojametsästyksen nimissä sallimassa valkoposkihanhen ja merimetson metsästys varsin laajasti ja hyvin vajavaisin perusteluin. On totta, että valkoposkihanhen ja merimetson kannat ovat kasvaneet vahvoiksi ja kannat ovat tällä hetkellä tasolla, joka kestää metsästyksen. Valkoposkihanhen ja merimetson siirtämistä luonnonsuojelulain piiristä metsästyslain piiriin voidaan pitää tältä osin perusteltuna. Hallituksen esityksen perustavanlaatuinen ongelma on se, että esitys perustuu laajaan yleispoikkeukseen rauhoituksesta, mikä on ristiriidassa lintudirektiivin kanssa. Lintudirektiivi sallii valkoposkihanhen ja merimetson tappamisen vain, kun ne aiheuttavat vakavaa haittaa eikä muuta vaihtoehtoa ole. Tämä esitys ei täytä näitä ehtoja. Valkoposkihanhen aiheuttamat haitat maataloudelle ovat Itä-Suomessa merkittäviä, ja tilanteeseen tarvitaan ratkaisuja. Jotta valkoposkihanhien vahinkoja voidaan torjua kestävällä tavalla, tulee asiasta säätää laissa paljon hallituksen esityksen mukaisia ehdotuksia tarkemmin. Siksi esitimme ensimmäisessä käsittelyssä pykälämuutoksia, jotta esitys olisi linjassa lintudirektiivin kanssa ja huomioisi vaikutukset muuhun luontoon. Kun Suomen yli muuttavia hanhia on noin 1,7 miljoonaa, on selvää, että ampuminen yksin ei ongelmia ratkaise vaan tarvitaan kokonaisvaltainen ratkaisu, joka sisältää lintujen karkotuksen lisäksi alueita, joilla linnut voivat ruokailla ja oleskella rauhassa. Lisäksi on huolehdittava vahinkojen korvaamisesta. Lintujen tappamisen tulee aina olla viimesijainen vaihtoehto. Lintujen pesimäaikainen metsästys on lähtökohtaisesti kielletty lintudirektiivissä, ja pesimäaikaiseen metsästykseen tulisi suhtautua erittäin pidättyväisesti. Nyt valkoposkihanhien ampuminen ollaan sallimassa ympäri vuoden. Tämä tekisi valkoposkihanhesta Suomessa ainoan linnun, jonka metsästys on sallittua pesimäaikana ilman erillisiä poikkeuslupia. Hallituksen esityksessä ei huomioida pesimäaikaisen ampumisen haittoja muille lajeille. Merimetson osalta esitys on sen aiheuttamiin haittoihin nähden aivan ylimitoitettu. Jos tämä esitys hyväksytään, jokainen merimetsoyksilö on elokuusta helmikuulle kaikkialla Suomessa lainsuojaton 300 metrin päässä mistä tahansa kalanpyydyksestä, vaikkapa mökkiläisen katiskasta. Merimetson aiheuttamia haittoja koskevien tutkimusten mukaan merimetson aiheuttamat haitat kalastukselle ovat Suomessa vähäisiä pois lukien avorysäkalastus, jolle aiheutetut haitat voivat olla merkittäviä. Koska esitystä korjaavat pykälämuutokset eivät ensimmäisessä käsittelyssä menestyneet, esitän asian hylkäämistä. Sen lisäksi teen vastalauseen mukaiset kolme lausumaehdotusta sekä edustajille monisteena jaetut kaksi lausumaehdotusta.

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun korjauksena: Toisin kuin edellisessä puheenvuorossa väitettiin, valiokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin useita vastalauseita. Ainakin omasta ja vihreiden puolesta voin sanoa, että hallituksen toimet eivät ole olleet riittäviä eivätkä myöskään kovin järkeviä sen suhteen, miten tätä talouspolitiikkaa on hoidettu. Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että tämä liiallisen alijäämän menettelyyn joutuminen itsessään on yksi osoitus hallituksen talouspolitiikan epäonnistumisesta. Hallitushan on koko vaalikauden ajan perustellut talouspoliittisia valintojaan velkasuhteen vakauttamisella, työllisyyden vahvistamisella ja kasvun vauhdittamisella. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Nyt valtiovarainministeriön antaman lisäselvityksen perusteellahan näyttää siltä, että hallituksen nettosopeutus on jäämässä vain noin 2,8 miljardiin euroon kaikista kovista puheista huolimatta. Hallituksen epäonnistunut talouslinja uhkaa siirtää merkittävän lisäsopeutuspaineen seuraavalle vaalikaudelle, mitä en pidä oikeudenmukaisena enkä myöskään järkevänä. Hallituksen veropolitiikka on keskeinen osa tämän talouslinjan epäjohdonmukaisuutta. Hallitus perustelee näitä kovia leikkauksia julkisen talouden vaikealla tilanteella mutta on samaan aikaan tehnyt päätöksiä, jotka heikentävät julkisen talouden tulopohjaa merkittävästi. Erityisen ongelmallinen, ajankohtainen päätös on tämä päätös alentaa yhteisöverokantaa. Jos hallitus ottaisi velkasuhteen vakauttamisen ja tämän alijäämämenettelyn vakavasti, se luopuisi yhteisöveron alentamisesta. Vastuullinen veropolitiikka vahvistaisi veropohjaa, ei heikentäisi sitä, ja uudistaisi verotusta siten, että ihmisiä ja yrityksiä ohjattaisiin nykyistä voimakkaammin päästöjen ja luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämiseen. Verotuksen tavoitteena tietenkin tulisi olla turvata hyvinvointivaltion rahoitus oikeudenmukaisella tavalla. Minusta on erittäin tärkeätä, että tämä alijäämämenettelyyn joutuminen ei johda tämän epäonnistuneen leikkauslinjan jatkamiseen. Hallituksen leikkauksethan ovat kohdistuneet muun muassa sosiaaliturvaan, sote-palveluihin, järjestöjen ennaltaehkäisevään työhön, kuntiin, koulutukseen ja viranomaisten toimintakykyyn. Näissä ei ole kyse vain menokohteista, vaan kyse on myös yhteiskunnan toimintakyvystä, työllisyyden edistämisestä, osaamisesta, tuottavuudesta, turvallisuudesta ja sitten pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden edellytyksistä. Kestävä talouspolitiikka vähentäisi sitä talouden epätasapainoa pitkäjänteisesti sen sijaan, että kustannuksia siirretään seuraaville vuosille. Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tässä yhteydessä täytyy ottaa kantaa, liittyy EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan. Ajattelen niin, että Suomen tulee noudattaa vastuullista finanssipolitiikkaa ja korjata tätä liiallista alijäämää uskottavalla tavalla ja aikataululla. Samaan aikaan Suomen tulisi vaikuttaa aktiivisesti EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulkintaan ja toimeenpanoon siten, että tämä poikkeuksellinen turvallisuustilanne, jossa olemme, puolustusmenojen kasvu, toisaalta ekokriisiin vastaaminen ja varautuminen, fossiilisista polttoaineista irtautuminen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen, otetaan täysimääräisesti huomioon. Suomi saa tämän selonteon mukaan hyödyntää liiallisen alijäämän menettelyn aikana koko puolustuspoikkeuslausekkeen tarjoaman jouston, ja tämä mahdollisuus tulee hyödyntää täysimääräisesti. Lisäksi Suomen tulisi hakea komission mahdollistamaa tilapäistä ja rajattua lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin. Suomen ei tule tyytyä passiivisesti sopeuttamaan talouspolitiikkansa sääntöjen ahtaimpaan mahdolliseen tulkintaan, vaan tulee hakea aktiivisesti kaikki sellaiset joustot, jotka tukevat kestävää kasvua ja vähentävät tulevia kustannuksia, tuottavat siis pitkässäkin juoksussa parempia tuloksia kuin esimerkiksi tämä hallituksen tähänastinen linja. Arvoisa puhemies! Liiallisen alijäämän menettely osoittaa, että hallituksen talouspolitiikka ei ole saavuttanut keskeisiä tavoitteitaan. Julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, mutta sitä ei pidä tehdä tavalla, joka heikentää meidän veropohjaa, kasvattaa eriarvoisuutta, leikkaa tulevan kasvun edellytyksiä tai siirtää kustannuksia seuraaville vuosille. Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka vahvistaa julkista taloutta oikeudenmukaisesti, lisää kestävää kasvua, turvaa hyvinvointivaltion perustan ja hyödyntää aktiivisesti EU-sääntöjen mahdollistaman liikkumatilan puolustuksen, energiaresilienssin ja vihreän siirtymän investointeihin. Näin ollen teen vihreiden vastalauseen mukaisen kannanottoehdotuksen siitä, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin talouspoliittisen linjansa korjaamiseksi, luopuu tästä julkista taloutta merkittävästi heikentävästä yhteisöveron alentamisesta, edistää EU:n finanssipoliittisten sääntöjen puolustuspoikkeaman jatkoa myös vuoden 2028 jälkeen ja myöskin hakee EU-komissiolta kansallista lisäjoustoa energiaresilienssiä vahvistaviin toimiin.

Arvoisa puhemies! Ydinenergialain uudistuksen tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia nimenomaan tämän ydinenergiaa koskevan sääntelyn selkiyttämisen ja ajantasaistamisen osalta. Mainittakoon kuitenkin, että ydinaseiden osalta hallituksen kaavailemat muutokset eivät ole mielestäni perusteltuja, ja on todella valitettavaa, että niitä on eduskuntaan tuotu ja etenkin sillä tavalla, millä se on tehty, ilman kunnollista parlamentaarista prosessia. Se on ollut mielestäni harkitsematonta. Ydinvoima on olennainen osa meidän energiapalettiamme ja myös ilmastokriisin ratkaisemista, ja siksi on perusteltua huolehtia, että sääntely sitä koskien on ajantasaista. Se ei silti tarkoita, etteikö sitä sääntelyä voisi olla tai että kaikki sääntely olisi haitallista ydinenergian edistämisen näkökulmasta. Vihreät haluavat edistää uusienkin teknologioiden käyttöönottoa turvallisuudesta tinkimättä. Haluamme pitää kiinni myös demokraattisesta katteesta ja yhteiskunnallisesta hyväksyttävyydestä, ja siksi emme kaventaisi eduskunnan päätösvaltaa koskien isoja voimaloita. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Tynkkysen esitystä.

Arvoisa puhemies! Täytyy kuitenkin todeta, että on aina arvovalinta, mihin rahaa käytetään: tuetaanko fossiilisista irtautumista vai kenties niiden piirissä pysymistä ja riippuvuuden jatkumista. Kuten edustaja Siponen totesi, nämä Metsähallituksen retkeilyalueisiin kohdistuneet leikkaukset ovat todella lyhytnäköisiä. Suomalaiset ovat niistä varsin pöyristyneitä, ja toivoisin todella, että hallitus esimerkiksi tämän Metsähallituksen tuloutuksen kasvattamisen sijaan käyttäisi ne rahat sinne Metsähallituksen retkeily- ja luontopalveluiden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Suomen julkinen talous on vaikeassa tilanteessa. Siitä meillä ei taida olla erimielisyyttä. Väestö ikääntyy, meillä on heikko työllisyyskehitys, kasvavat korkomenot, turvallisuusympäristön murros ja ilmasto‑ ja luontokriisien aiheuttamat riskit. Nämä edellyttäisivät uskottavaa, johdonmukaista ja oikeudenmukaista talouspolitiikkaa, ja siihen tämä hallituksen julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa. Hallitus on väittänyt kerta toisensa jälkeen suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Hallituksen talouspolitiikka on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamisen. Myös hallituksen omien talouspoliittisten tavoitteiden valossa puhutaan vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on kovista puheista huolimatta kutistunut alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Hallitus ei siis saavuta edes niitä tavoitteita, joiden nimissä se on leikannut koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja palveluista. Julkisen talouden suunnitelma jatkaa tällä epäonnistuneen politiikan tiellä. Arvoisa puhemies! Hallituksen höveli veropolitiikka on keskeinen syy siihen, miksi julkisen talouden sopeutus ei muodosta uskottavaa kokonaisuutta. Samaan aikaan kun pienituloiset lapsiperheet, pitkäaikaissairaat ja opiskelijat kantavat leikkausten taakkaa, hallitus alentaa yhteisöveroa. Verotulojen menetys on varma ja välitön, kasvuvaikutukset asiantuntija-arvioiden mukaan epävarmoja ja toteutuvat parhaimmillaankin vasta pitkällä aikavälillä. Tästä on vastuullisuus kaukana. Vihreät katsovat, että julkista taloutta on vahvistettava hallituksen linjaa vastuullisemmin. Veropohjaa tulisi vahvistaa asettamalla ympäristön kuormittamiselle asianmukainen hinta, uudistamalla osinkoverotusta sekä kaventamalla ansio‑ ja pääomatulojen verotuksen perusteettomia eroja. Näillä toimilla on myös laajaa asiantuntijatukea. Hallituksen ympäristö‑ ja talouspolitiikka ovat räikeässä ristiriidassa. Hallitus ilmoittaa sitoutuvansa esimerkiksi ilmastolain tavoitteisiin ja vihreän siirtymän edistämiseen, mutta julkisen talouden suunnitelma ei sisällä uskottavaa rahoitusta eikä riittäviä toimia ilmasto‑ ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä voi tulla Suomelle erittäin kalliiksi. Korkea koulutustaso, toimivat sotepalvelut, vaikuttava ennaltaehkäisevä työ muun muassa järjestöissä, viranomaisten toimintakyky ja puhdas luonto eivät ole menokohteita vaan yhteiskunnan toimintakyvyn, osaamisen, työllisyyden, tuottavuuden, turvallisuuden ja pitkän aikavälin julkisen talouden kestävyyden perusta. Julkisen talouden vahvistaminen edellyttää myös laajaa hyväksyttävyyttä, eikä sitä synny politiikalla, jossa leikkausten taakka kohdistuu täysin epäoikeudenmukaisesti. Arvoisa puhemies! Lyhytnäköinen leikkauspolitiikka lykkää laskun tulevaisuuteen. Kun ennaltaehkäisevistä palveluista leikataan, ongelmat kasvavat ja siirtyvät kalliimpiin, korjaaviin palveluihin. Kun koulutuksesta tingitään, osaamisvaje syvenee. Kun lapsiperheköyhyys kasvaa, se nakertaa lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia ja sitä kautta koko yhteiskunnan tulevaisuutta. On siis myös taloudellisesti kestämätöntä, että hallitus ei piittaa päätöstensä vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee talouspolitiikkaa, joka katsoo pidemmälle, panostuksiakin koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin, työperäisen maahanmuuton helpottamista, vihreän siirtymän investointien kotiuttamista. Nämä eivät ole vastakohtia julkisen talouden vahvistamiselle, ne ovat sen edellytys. Hallituksen valitsema tie vie Suomea väärään suuntaan. Se siirtää ongelmia seuraaville vuosille ja jättää seuraavalle hallitukselle entistä vaikeamman tilanteen: heikentyneen osaamispohjan, kasvaneen köyhyyden ja syventyneen ilmasto‑ ja luontovelan. Vihreiden vastalause tarjoaa vaihtoehdon ja 25 kohdan listan, jolla Suomen kurssia käännetään, joten teen vihreiden vastalauseen numero 3 mukaisen kannanottoehdotuksen. Kaksi ajankohtaista huomiota vielä loppuun. Kokoomus on erityisesti kunnostautunut vaatimaan muilta puolueilta tietoa siitä, miten julkista taloutta tulevalla vaalikaudella vahvistettaisiin. Haluan kuitenkin muistuttaa, että nimenomaan kokoomukselta tällaisia listoja, vaihtoehtoja ja konkreettisia esityksiä ei ole kuulunut. Päinvastoin kokoomuksen mittari on tällä hetkellä rutkasti miinuksella, kun ehdotukset keskittyvät erityisesti verojen alentamiseen. Taidan olla edelleen yksi niistä harvoista poliitikoista, jotka ovat esittäneet oman yhdeksän miljardin sopeutuskokonaisuutensa, ja kysyn, kuinka kauan kokoomus aikoo jatkaa sammutetuin lyhdyin kulkemista ja näiden omien esitystensä piilottamista suomalaisilta. Puolustusmenoista edustaja Sarkkinen puhui, ja olen varsin samaa mieltä monista niistä huomioista, mitä edustaja Sarkkinen nosti esiin. Täytyy kuitenkin korjata, että toisin kuin edustaja Sarkkinen antoi ymmärtää, tämä viime viikolla julkaistu puolustusmenoraporttihan ei ollut esitys, sitoumus tai lupaus siitä, miten puolustusmenoja tulevina vuosina kasvatettaisiin, vaan ikään kuin tällainen Puolustusvoimien listaus heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Minusta on päivänselvää, että piikki ei ole auki Puolustusvoimille, eikä varmasti kukaan, joka Suomen talouden tilannetta seuraa, voi myöskään niin ajatella. Tämä raportti kyllä alleviivaa sitä, että Suomi tarvitsee erilaisia keinoja ja työkaluja siihen, miten tämä jo nyt päätetty ja yhdessä sovittu puolustusmenojen kasvattaminen, joka on mittaluokaltaan pienempi kuin tämä raportti, pystytään toteuttamaan. Suomen tuleekin edistää EU-tason ratkaisuja puolustusmenojen rahoittamiseksi ja sen talouspoliittisen liikkumavaramme turvaamiseksi. EU:n puolustuspoikkeama auttaa ottamaan huomioon tämän poikkeuksellisen turvallisuustilanteen, mutta sen ajallinen rajaus vuoteen 28 jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten tämän jälkeen kasvavat puolustusmenot sovitetaan yhteen julkisen talouden kanssa. Siksi Suomen tulisi aktiivisesti tavoitella puolustuspoikkeaman jatkoa vuoden 28 jälkeen, jotta puolustusmenot eivät johda kohtuuttomaan paineeseen leikata muista kokonaisturvallisuuden kannalta välttämättömistä menoista.

Arvoisa puhemies! Täytyy siinä mielessä laittaa rasti seinään, että olen edustaja Hoskosen kanssa samaa mieltä siitä, että puuta ei todellakaan tarvitsisi polttaa poroksi. Siihen tulisi hallituksen puuttua tavalla, joka vahvistaa meidän luonnon kestävyyttä ja myös julkisen talouden kestävyyttä, eli poistaa tämä teollisen mittakaavan puunpolton verotuki. Jos katsotaan näitä julkisen talouden suuria haasteita — väestön ikääntymistä, heikkoa työllisyyttä, kasvavia korkomenoja, turvallisuusympäristön muutosta ja ilmasto- ja luontokriisien aiheuttamia riskejä taloudelle — niin tämä julkisen talouden suunnitelma ei kerta kaikkiaan vastaa näihin haasteisiin. Hallitus on pitkin kauttansa väittänyt suomalaisille, että kipeitä leikkauksia tarvitaan, koska ei ole vaihtoehtoja, mutta tämä julkisen talouden suunnitelma kertoo toista. Talouspolitiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja tämä hallitus on tehnyt huonoja valintoja. Se on lisännyt lapsiperheköyhyyttä, hidastanut talouden elpymistä ja laiminlyönyt ympäristökriisien hoitamista. Ja kun puhutaan hallituksen omista talouspoliittisista tavoitteista, niin kyse on siis vakavasta epäonnistumisesta. Nettosopeutus on todella kutistunut kovista puheista huolimatta alle kolmeen miljardiin, ja velkasuhde jatkaa kasvuaan. Olisi rehellistä, että hallitus edes myöntäisi tämän ja myöntäisi sen, että tämä teidän talouspolitiikkanne ei kerta kaikkiaan toimi.

Arvoisa puhemies! Alkaa tämä pikkuhiljaa jo kyllästyttää, nimittäin tämä hallituksen vastuun väistely. Te vuoroin syytätte edellistä hallitusta ja sitten vuoroin sysäätte vastuuta tulevalle hallitukselle. Jopa syytätte opposition puheita tästä talouden sakkaamisesta ennemmin kuin katsoisitte peiliin ja myöntäisitte, että ei tämä teidän talouspolitiikkanne ole tainnut mennä ihan putkeen. Mutta tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan. Pääministeri Orpo, te kyllästyttävän usein toistatte myös tätä perätöntä tarinaa siitä, että vaihtoehtoja ei olisi ollut tai niitä ei olisi esitetty. Tiedätte aivan hyvin, että vaihtoehtoja on esitetty, ja myös teillä olisi ollut vaihtoehto toimia toisin. Talouspolitiikka on mitä suurimmassa määrin arvovalintoja, ja te olette valinneet tehdä päätöksiä, joilla lapsiperheköyhyyttä on lisätty, joilla asunnottomuus on käännetty kasvuun, joilla fossiilisten tuontipolttoaineiden veroja on alennettu mutta ympäristökriisien ratkaiseminen on sivuutettu. Te olette valinneet päätökset, joilla talouden sopeutusten taakka on kasattu nuorille, lapsille, [Puhemies koputtaa] köyhille ja sairaille, ja me hyvin pärjäävät aikuiset olemme päässeet vähällä tai meidän elämäämme on jopa helpotettu.

Arvoisa puhemies! Minua hämmentää se, että hallitus sulkee hanakasti silmänsä näiden teidän tekemienne leikkausten haitallisilta vaikutuksilta, mutta samaan aikaan verotuksella pelotellaan kuin Muumilaakson Möröllä. Olisi rehellistä myöntää, että talouden tasapainotuksessa tulemme tarvitsemaan myös verotusta työkalupakissa mukana. No, sillä voi olla muitakin hyviä vaikutuksia kuin talouden vahvistaminen. Vihreiden mielestä ympäristön tärvelemiselle ja meidän yhteisten luonnonvarojen ylikulutukselle tulisi asettaa asiallinen hintalappu. Ei ole oikein, että jälkien siivoaminen maksetaan yhteisestä pussista sen sijaan, että saastuttaja maksaisi. Ei ole myöskään fiksua tai oikeudenmukaista, että ympäristöä kuormittavat yritykset saavat kilpailuetua suhteessa niihin, jotka kehittävät uusia, kestäviä ratkaisuja. Siksi meidän mielestämme verotusta tulee uudistaa siten, että hyvinvointivaltion rahoitus turvataan ja että ne vastuulliset vaihtoehdot ovat aina kannattavimpia niin yrityksille kuin ihmisille. Tässä talossa nämä ehdotukset leimataan helposti radikaaleiksi, [Puhemies koputtaa] mutta minusta paljon radikaalimpaa on antaa veropohjan sulaa ja luonnon tuhoamisen jatkua vailla huolta huomisesta.

Arvoisa puhemies! Jos politiikan ainoa päämäärä on leikkaaminen, syntyy arvotyhjiö. Kyky kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia hiipuu. Ihmisten todellisuudet erkaantuvat toisistaan. Hoivavastuun siirtoa perheille tai koulutuksen maksullisuutta väläytellään ideologisesti neutraaleina ehdotuksina, jopa välttämättömyyksinä. Köyhiltä leikkaamista perustellaan pakollisuudella, vaikka piikki tuntuu olevan auki varakkaiden veroalennuksille. Arvoisa puhemies! Kehysriihen jälkeen pääministeri vakuutteli, että me suomalaiset kyllä pärjäämme — ja ehkä pärjäämmekin, mutta se tapahtuu tämän hallituksen päätöksistä huolimatta, ei niiden ansiosta. On totta, että maailma on tällä hetkellä harvinaisen sekaisin, eikä kaikki todellakaan ole omissa käsissämme, mutta kuskin paikalla istutte te — ei edellinen saati seuraava hallitus. Luottamus tämän hallituksen kykyyn pitää kaikki suomalaiset kyydissä on valitettavasti mennyttä. Riihessä hallitus hylkäsi viimeisetkin taloustavoitteensa, mutta piti jääräpäisesti kiinni epäonnistuneesta talouspolitiikastaan, vaikka on päivänselvää, että lyhytnäköisten leikkausten ja hövelin veropopulismin tie on umpikuja. Kasvussa ei suinkaan ole talous vaan lapsiperheköyhyys, nuorten pitkäaikaistyöttömyys, konkurssit, toimeentulotuen varassa elävien määrä ja asunnottomuus. Velkaa otetaan ennätysmääriä paitsi rahassa myös luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella — eikä nyt ole kyse ulkoisista shokeista vaan päätöksistä, joita te olette valinneet tehdä tai valinneet jättää tekemättä. Arvoisa puhemies! Vaalikauden alussa pääministeri Orpo lupasi, että keneltäkään ei vaadita kohtuuttomuuksia. Sekään lupaus ei ole pitänyt. Juuri he, joilla on valmiiksi vaikeaa, kantavat täysin kohtuutonta taakkaa tämän hallituksen talouspolitiikasta. Kohtuutonta on sekin, että erityisesti lapset ja nuoret joutuvat kärsimään talouden sopeutuksesta sen sijaan, että me hyvin pärjäävät aikuiset tinkisimme omista eduistamme. Julkisen talouden vahvistamisessa on oltava kyse sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Vahva julkinen talous pystyy ottamaan vastaan iskuja ihmisten puolesta ja antaa liikkumavaraa tulevaisuuden muovaamiseen ja kriiseihin vastaamiseen. Samaan aikaan on selvää, että julkinen talous ei vahvistu, jos sopeutustoimista aiheutuu isompi lasku tulevaisuudessa. Velkajarrun rinnalle tarvitaan köyhyysjarru. Lakiin kirjattava kotitalouskohtainen leikkauskatto varmistaisi, että vastuuta taloudesta ei voida sälyttää epäoikeudenmukaisesti vain joidenkin harteille samalla, kun paremmin pärjäävät pääsevät vähemmällä. Puolueiden tulee lisäksi sitoutua puolittamaan lapsiperheköyhyys seuraavan vaalikauden aikana. Se on inhimillisesti oikein mutta myös taloudellisesti järkevää. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on tehokkaimpia tapoja ehkäistä syrjäytymistä ja esimerkiksi oppimisen haasteita. Suomalaiset eivät kaipaa pääministerin tyhjän lupauksen kaltaisia korulauseita vaan konkreettisia tekoja, joilla varmistetaan, ettei kukaan joudu tämän vaalikauden tavoin kantamaan kohtuutonta taakkaa. Arvoisa puhemies! Kaikki voi mennä myös hyvin. Suomen tarina on tarina tasa-arvosta ja sisusta; tarina sotien runtelemasta maasta, joka päätti tarjota lapsille tasa-arvoisen mahdollisuuden tavoitella unelmia; tarina sivistyksestä ja sitkeästä työstä; tarina puhtaasta luonnosta, hyvinvointivaltiosta ja kansalaisyhteiskunnan voimasta. Se tarina voi olla tosi myös tulevaisuudessa, jos valitsemme toimia sen puolesta. Arvoisa puhemies! Viime vuosina tässä maassa on hallituksen johdolla valittu toisin. Hallituksen tärkeysjärjestys on kirkas mutta karu: fossiilisten tuontipolttoaineiden ja suuryritysten veroalennukset laskutetaan lapsilla, nuorilla ja sotepalveluiden ja järjestöjen tukea tarvitsevilla ihmisillä. Suomea ei näillä eväillä nosteta, eikä tulevaisuus löydy peruutuspeilistä. Tehottoman ja kalliin yhteisöveroalennuksen sijaan nyt olisi pitänyt laittaa paukut koulutustason nostamiseen, lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja työllisyyden vahvistamiseen. Turpeen ja kaivosten tukipakettien tehtailun sijaan nyt olisi pitänyt rakentaa kasvuyrityksistä, vihreästä siirtymästä ja luovista aloista kantorakettia kestävälle kasvulle. Menneisyyden tekohengittämisen sijaan nyt olisi pitänyt asettaa ympäristöhaitoille hintalappu ja ottaa reipas askel irti fossiiliriippuvuudesta kohti kiertotaloutta. Arvoisa puhemies! Vapun jälkeen Helsingin Kaivopuisto oli hautautua roskaan. Sotkua siivottiin yötä päivää. Riehakkaista juhlista koitui veronmaksajille melkoinen lasku. Hyvä hallitus, teidän kautenne jäljiltä Suomelle uhkaa käydä samoin. Melko noloon valoon asettuvat parin vuoden takaiset puheenne jälkien siivoamisesta, laskujen maksamisesta ja vastuullisesta taloudenpidosta, kun se onkin teidän hallituksenne, jonka jälkiä siivotaan ja laskuja maksetaan tässä maassa vielä pitkään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin johtajuutta, joka tunnistaisi asioiden arvon, ei vain hintaa. Pääministeripuolue kokoomus esiintyy vastuullisena talouspuolueena, mutta tosipaikan tullen velkavuori kasvaa, alijäämä paisuu ja veropohjaan räiskitään aukkoja. Tämän hallituksen puheet vastuullisesta taloudenpidosta ovat räikeää bluffia, [Puhemies koputtaa] jonka varjolla omia eturyhmiä hellitään kansantalouden kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Nuorten tulevaisuususko on yhteiskunnan kriittistä infrastruktuuria, ja siksi sen romahtaminen on vakava hälytys meille kaikille. Nuorten tulevaisuususkoa koettelevat muun muassa ympäristökriisit, maailmanpolitiikan epävarmuudet ja oman elämän paineet ja haasteet muun muassa toimeentulon saralla. Tämäkin kriisi kasaa osaltaan lisää paineita ja epävarmuutta nimenomaan nuorten niskaan. No, onneksi monet nuorten tulevaisuususkoa vahvistavat keinot olisivat samalla keinoja vastata tähän energia- ja elinkustannuskriisiin vieläpä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Esimerkiksi viime kaudella toteutettu joukkoliikenteen arvonlisäveron painaminen nollaan olisi fiksu täsmätoimi helpottamaan toimeentulon haasteita mutta myös kestävää liikkumista. Tänään aiemmin kuultu valtiovarainministerin irtiotto näistä ilmastotavoitteista herättää kuitenkin huolen, onko hallituksella joitain ideologisia esteitä edistää niitä keinoja, jotka vähentäisivät Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta, juuri nuo parjatut ilmastotoimet kun suojaisivat tulevissakin kriiseissä entistä kovemmilta iskuilta. [Perussuomalaisten ryhmästä: Mites se turve? — Puhemies koputtaa] Pääministeri, kysyn teiltä: sitoudutteko valitsemaan nyt vastaukset tähän kriisiin siten, että ne eivät entisestään syvennä Suomen ja suomalaisten fossiiliriippuvuutta ja siten altista suomalaisia entistä vaikeammille tilanteille tulevissa kriiseissä? [Eduskunnasta: Elämää on kaupunkien ulkopuolella!]

Arvoisa puhemies! Todella Suomen taloutta vaivaa matalasuhdanne, josta hallitus ei tietenkään tyystin ole vastuussa, mutta hallitus on vastuussa siitä omasta epäonnistuneesta politiikastaan, joka on tarpeettomasti pitkittänyt tätä tilannetta. Lisätalousarvio on jälleen riittämätön vastaus Suomen julkisen talouden haasteisiin. Vihreiden vastalauseessa on muutamia konkreettisia ehdotuksia: Ensimmäinen koskee tätä Länsirata-hanketta, josta voi tietenkin tässä salissa olla montaa mieltä, kuten edellä on kuultu, mutta selvää on se, että tämän hankkeen toteuttamisessa olisi syytä kiinnittää erityistä huomiota ilmasto- ja luontovaikutusten minimoimiseen ja kompensointiin. Valtio voi tässä osoittaa esimerkkiä muille osakkaille. Rakentamisvaiheessa tulisi sitoutua käyttämään vähähiilistä betonia sekä terästä. Lisäksi hankkeen luontovaikutuksia tulee systemaattisesti selvittää sekä lieventää kaikin mahdollisin toimin. Erityisesti ekologisten yhteyksien turvaaminen ratalinjan läheisyydessä täytyy varmistaa ja olemassa olevia ekologisia yhteyksiä pyrkiä vahvistamaan. Valtion on myös toteutettava ekologista kompensaatiota hankkeen osalta huolelliseen selvitykseen pohjaten, ja tähän liittyen esitämme lausumaa. Toinen kokonaisuus liittyy tähän työttömyyskriisiin, joka Suomea vaivaa. Erityisesti olen huolissani nuorten työttömyydestä. Meillä oli vuoden lopussa alle 30-vuotiaita työttömiä työnhakijoita yhteensä 80 000. Erityisen huolestuttavana voidaan pitää pitkäaikaistyöttömäksi jääneiden nuorten tilannetta. Nuorten tulevaisuususkon murenemiseen ja työllisyysnäkymien heikkenemiseen olisi syytä puuttua nopeasti ja määrätietoisesti. Vihreät ovat esittäneet lukuisia keinoja nuorten työllisyyden parantamiseksi, ja katsomme, että hallituksen tulisi tuoda parempia ja vahvempia esityksiä tästä aiheesta eduskunnan käsittelyyn. Tästä siis on myös yksi lausuma. Kolmantena kokonaisuutena on nyt tämän lisätalousarvion kenties isoin asia, joka on nämä verotuloihin kohdistuneet muutokset. Niissä näkyy toki tämä Suomen heikko taloudellinen kehitys, jonka seurauksena sitten nämä verotuottoarviot ovat pienentyneet, mutta on tietysti myös niin, että hallitus itse on tehnyt lukuisia verotuloja vähentäviä päätöksiä tämän hallituskauden aikana. Yksi sellainen merkittävä on vielä niin sanotusti piirustuspöydällä, eli tämä yhteisöverokannan alentaminen 18 prosenttiin, jota ei ole vielä viety maaliin. Asiantuntijat ovat tämän esityksen laajasti tyrmänneet. Jopa perussuomalaisten oma nuorisojärjestö on tyrmännyt ja vaatinut tämän esityksen perumista. Se on julkisen talouden näkökulmasta varsin vähäjärkinen esitys, koska se ei tehokkaasti lisää talouden kasvua ja tietysti poraa 830 miljoonan aukon meidän verotuottoihimme tämän nyt lisätalousarviossa käsitellyn lähes miljardin aukon lisäksi. Eli esitämme, että eduskunta edellyttäisi, että hallitus ei tuo eduskuntaan enää uusia veropohjaa heikentäviä esityksiä. Arvoisa puhemies! Teen vihreiden vastalauseen mukaiset esitykset.

Arvoisa puhemies! Tänään tosiaan tiedotettiin puolueiden yhteisestä sovusta koskien talouden vahvistamista. Sitä todella tarvitaan, jotta meillä on hyvinvointivaltio huomennakin. Lääke ei silti saa olla pahempi kuin tauti, ja tämä kausi on ikävä kyllä ollut surullinen esimerkki siitä, että väärin kohdennetut ja ajoitetut leikkaukset tulevat vielä Suomelle kalliiksi. Tämän hallituksen sitoutuminen tähän parlamentaariseen sopuun punnitaan totisesti siinä, poraatteko te ensi töiksenne sovun syntymisen jälkeen liki miljardiluokan aukon julkiseen talouteen yhteisöveroalennuksella. Arvoisa puhemies! Tapasin tänään myös ison joukon elinkeinoelämän edustajia, jotka ovat erittäin huolissaan siitä puheenparresta, jossa ilmasto- ja luontotavoitteita kyseenalaistetaan ja asetetaan vastakkain talouden kanssa. Tosiasia on, että se vasta kalliiksi tuleekin, jos näissä luonto- ja ilmastotavoitteissa sössitään. Pääministeri Orpo, miten te aiotte käyttää omaa arvovaltaanne, jotta myös ympäristökriisien vaatimista toimista [Puhemies koputtaa] rakentuisi talousymmärryksen kaltainen kriisitietoisuus ja sitoutuminen?