Kaarisalo Riitta

Arvoisa puhemies! Koko tämän kauden kuluneet kolme vuotta hallitus, pääministeri ja valtiovarainministeri ovat painottaneet Suomen vaikeaa taloustilannetta ja kestämättömällä tavalla kiihtyvää velkaantumista. He ovat kerta toisensa jälkeen toistaneet, ettei oppositio ole esittänyt vaihtoehtoja. Niitä on totisesti esitetty, mutta hallitus on itsepäisesti kieltäytynyt ottamasta niitä tosissaan. Joka ikinen vuosi esimerkiksi SDP on esittänyt vaihtoehdon, jossa otetaan jopa vähemmän velkaa, nostetaan politiikan keskiöön aivan tavalliset suomalaiset, pieni- ja keskituloiset, myös heikoimmassa asemassa olevat. Olemme esittäneet keinoja samaan aikaan tukea kasvua ja esimerkiksi pk-yrityksiä, nostaa työllisyyttä, keinoja, joita asiantuntijat ovat suositelleet. Ja mitä järjestöihin tulee, olemme tehneet selväksi, että emme hyväksy ensi vuodelle kaavailtuja mittavia lisäleikkauksia. Juuri ne ovat se viimeinen niitti ja isku kentälle. Ne osuvat nimenomaan kohtaavaan työhön, konkreettiseen apuun, väitettiin hallituksen suunnalta ihan mitä tahansa. Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että istuva valtiovarainministeri jää historiaan ministerinä, jonka kaudella Suomi velkaantui kaikista eniten. Työttömyys kasvoi Euroopan suurimmaksi. Matkaa tavoitteeseen on 150 000 työpaikkaa. Viimeisenä vuonna hallitus heikentää julkista taloutta entisestään. Tästä syystä rohkenen epäillä, onko esimerkiksi juuri valtiovarainministeri oikea henkilö parjaamaan oppositiota saamattomuudesta tai pääministeri velkapolitiikasta. Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö on juuri varoittanut, että Suomen asema EU:n alijäämämenettelyssä uhkaa eskaloitua. Tässä yhteydessä on syytä todeta yhteisöverosta seuraava: Hallitus vetoaa aikaisemmin Suomessa tehdyn yhteisöveron tuloksiin. Kyllä, silloin sitä alennettiin lähemmäs Euroopan keskitasoa. Hallitus vetoaa siihen, että Saksa ja Tanska suunnittelevat yhteisöveron alennusta. Teidän on pakko tietää, että Tanskassa yhteisövero on 22, Saksassa 30 prosenttia. Nyt jätätte vuodelle 2028 aivan järkyttävän sopeutustarpeen. Kysyin jo aikaisemmin, onko tämä tietoinen valinta vai vahinko, mutta en saanut siihen vastausta. Arvoisa puhemies! Hallituspuolueen edustajat ministereitä myöten esittävät toistuvasti syytöksen, että esimerkiksi SDP pelkäisi tai olisi huolissaan talouden orastavasta kasvusta tai työllisyyden kohentumisesta. Tämä väite on yksinkertaisesti naurettava. Ottaen huomioon, millainen tilanne tällä hetkellä maassamme on, ottaen huomioon, miten järkyttävä sopeutustaakka esimerkiksi ensi kaudelle jätetään, ei ole yhtä ainutta syytä olla huolissaan siitä, että tuo taakka edessä hieman kevenisi, ei yhtäkään. Arvoisa puhemies! Nyt viimein on alettu käydä julkista keskustelua siitä, kuinka sopeutuksesta olisi mahdollista selvitä. Kokoomus omassa ääripäässään on uhonnut, etteivät hyväksy mitään muuta kuin menoleikkauksia kahdeksan miljardin euron edestä. Se vastaa suuruudeltaan muuten noin opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa. Toinen ääripää esittää yhdeksän miljardin veronkorotuksia. Ei kummassakaan näistä ole järjen häivää, ei minkäänlaista realismia, etenkin jos väitetään, että ollaan huolissaan talouskasvun edellytysten heikkenemisestä. Ensimmäinen takuuvarmasti söisi kasvun edellytyksiä aivan yhtä paljon kuin jälkimmäinen. Ja kun vielä valtiovarainministeriö painottaa, että tarvitsemme sekä valtiolle tuloja että menojen vähentämistä, ihan vakavasti toivon ja odotan, että puolueet koettaisivat uhon sijasta löytää aidosti tasapainoisempaa ratkaisua, juuri kuten SDP on esittänyt. — Kiitos.

Arvoisa puhemies! Ministeri Purra, viitaten aikaisempaan puheenvuoroonne on kyllä hullunkurista se, että tämä hallitus ei ole yhtä mieltä edes siitä, kuinka paljon on sopeutettu, kun kokoomus jankkaa tästä kymmenestä miljardista ja te puhutte rapiasta neljästä. Te jäätte historiaan ministerinä, jonka kaudella Suomi velkaantui kaikista eniten ja työttömyys kasvoi Euroopan suurimmaksi — matkaa tavoitteeseenne on nyt 150 000 työpaikkaa. Viimeisenä vuonna heikennätte julkista taloutta entisestään. En ole lainkaan varma, oletteko juuri te oikea henkilö parjaamaan oppositiota saamattomuudesta tai pääministeri parjaamaan velkapolitiikasta. VM on juuri varoittanut, että Suomen asema EU:n alijäämämenettelyssä uhkaa eskaloitua, ja te tiedätte varmasti, että Tanskassa yhteisövero on 22 ja Saksassa 30 prosenttia. Jätätte vuodelle 28 järkyttävän sopeutustarpeen. Kysyn teiltä: oliko tämä tietoinen ratkaisu vai vahinko?

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Alkoholilain 1 §:n mukaan alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholipitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeinotoimintaa alkoholinkäyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Pidän erittäin valitettavana, että Orpon hallitus asettaa tässä asiassa markkinatalouden, kaupanalan intressit, suomalaisten terveyden ja lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle nyt niinkin räikeällä tavalla kuin tässä nyt käsillä olevassa alkoholin myynnin ja markkinoinnin rajoituksia purkavassa esityksessä tehdään, sillä kuten tässä edellisessäkin, varsin ansiokkaassa puheenvuorossa todettiin, niin siitähän tässä nyt tosiasiallisesti ja loppuviimein on kysymys. Taustalla toki vaikuttaa myös kokoomuksen pitkäaikainen tavoite purkaa Alkon monopoli ja saattaa vahvat alkoholijuomat ruokakauppoihin, mutta tätä nyt tuskin sellaisenaan olisi varmaan hallitusohjelmaan saatu kirjattua. Mutta on aivan selvää, että Alkon monopolille tämä mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee olemaan se niin sanottu viimeinen niitti. Arvoisa puhemies! Kiinnitän nyt edustajien huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli lukuisia asiantuntijoita esitystä käsitellessään. Erityisesti elinkeinoelämän edustajat suhtautuivat esitykseen luonnollisesti neutraalisti tai kannattivat tuoden esille sen, että sillä voi olla elinkeinoelämää edistäviä positiivisia vaikutuksia. Suuri osa kuultavista ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntemusta edustavat tahot toivat kuitenkin esille ja suhtautuivat esitykseen kriittisesti katsoen, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää alkoholinkäyttöä ja siten alkoholihaittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi nostettiin esiin huoli esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan resursseista sekä vaikutuksista erityisesti lasten ja ikääntyneiden asemaan. Arvoisa puhemies! Noin kolme neljäsosaa kaikesta Suomessa juodusta alkoholista liittyy riskikäyttöön. Alkoholisairauksiin ja -myrkytyksiin kuolee Suomessa asukaslukuun suhteutettuna ihmisiä yli kolminkertainen määrä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna. Yleisimpiä alkoholinkäyttöön liittyviä terveyshaittoja ovat alkoholin vaikutukset erilaisiin syöpäsairauksiin, mielenterveyden ongelmiin ja uniongelmiin sekä verenkierto- ja ruuansulatuselimistön sairauksiin. Lisäksi alkoholi on yleisin vaikuttava tekijä väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien taustalla. Mielestäni on älyllisesti epärehellistä rinnastaa alkoholi puhtaasti tavalliseksi kulutustuotteeksi, koska sen haitat kohdistuvat usein myös sivullisiin ja usein nimenomaan lapsiin. Tutkimukset osoittavat, että saatavuuden kasvaessa lisääntyy myös kulutus, mutta esimerkiksi sosiaaliset haitat eivät jakaudu tasaisesti vaan kasautuvat nimenomaan perheisiin ja kotitalouksiin, joissa on jo ennestään ongelmia. Alkoholipolitiikka ei koskaan ole eikä se koskaan voi olla vain elinkeino- tai kuluttajapolitiikkaa, vaan kyse on mitä suurimmassa määrin myös terveyspolitiikasta sekä lapsi- ja perhepolitiikasta. Arvoisa puhemies! THL:n rekisteritutkimuksen mukaan lähes 90 000 alaikäisellä lapsella on ollut lapsuuden aikana tilanne, jossa vanhemmista ainakin toisella on vakava päihdeongelma. Tällä hetkellä tällaisissa olosuhteissa elää lähes 42 000 lasta. Nuorille tehdyissä kyselyissä jopa joka neljäs on kärsinyt vanhemman liiallisesta alkoholinkulutuksesta. Arvoisa puhemies! Olen 25 vuoden aikana lastensuojelun kentällä toimineena joutunut näkemään, miten raadollisia muotoja vanhempien päihteidenkäyttö saa ja miten kestämättömällä tavalla päihteet ja erityisesti alkoholi sävyttävät suomalaisten lasten ja nuorten elämää, jotka joutuvat kasvamaan niitä runsaasti kuluttavien aikuisten kanssa. Lastensuojelun, poliisin ja päihdetyön tutkimuksissa alkoholi yhdistyy vahvasti perheiden riitoihin, väkivaltaan, turvattomuuteen ja kotihälytyksiin. Noin 40—70 prosentissa lähisuhdeväkivaltatapauksista ainakin toinen osapuoli on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Vakavissa pahoinpitelyissä ja henkirikoksissa osuus on tätäkin suurempi, poliisin kotihälytyksissä niin ikään. Ongelmat kuormittavat julkisin verovaroin rahoitettavia palveluja, oikeuslaitosta ja viranomaisia. Kiitän niitä hallituspuolueen edustajia, jotka asiantuntijavaliokunnassa ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja olivat mukana tekemässä tarvittavia muutoksia, mutta kuten tiedämme, kokonaisuudessaan tämä käsittelyprosessi on saanut farssin mittasuhteet tässä eduskunnassa kaikkine käänteineen. Arvoisa puhemies! Tässä ajassa, kun yhteiskunnassa vallitsee massatyöttömyys, ihmisten pahoinvointi kasvaa, nuorten tulevaisuudenusko on romahtanut ja suomalaisten kyky ja mahdollisuudet käsitellä pettymyksiä, surua ja ahdistusta ovat tänäkin päivänä monin paikoin rajoittuneita, niin kuin ne ovat olleet tässä maassa iän kaiken, sukupolvesta toiseen, tässä maassa ei tarvita lisää viinaa, eikä lisää viinaa ainakaan suoraan kotiovelle. Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä ja lausumia. — Kiitos.

Kiitos, arvoisa puhemies! Meillä on nyt tosiaan käsittelyssä hallituksen esitys hyvinvointialueiden rahoituslain muuttamiseksi. On kiistatta totta se, että nykyisin voimassa olevaan rahoituslakiin jäi erinäisiä korjaustarpeita, ja kuten edustaja Lindén aikaisemmassa puheenvuorossaan erinomaisesti totesi, niiden korjaamiseen olisi kyllä ollut ihan aihetta ja syytäkin ryhtyä jo heti siinä vaiheessa, kun ongelmia rupesi esille tulemaan. Oli paljon sellaista, johon ei alun alkaen osattu eikä yksinkertaisesti kaikkeen voitukaan varautua, ja nyt oikeastaan vasta tämän hyvin laajan valtakunnallisen keskustelun seurauksena kolme vuotta myöhemmin tässä salissa tämä esitys ylipäätään on. Kyllä, siltä on odotettu paljon, ja on pakko todeta, että pettymyskin on melkoisen suuri, sillä kyllähän tämä laki on käytännössä leikkauslaki, jonka kautta hyvinvointialueilta vähennetään rahoitusta yhteensä noin 390 miljoonaa euroa vuodessa vuoteen 2029 mennessä. Hallitushan itse kutsuu tätä kustannusten kasvun hillinnäksi, mutta alueiden näkökulmasta kyse on rahoituksen leikkaamisesta samaan aikaan, kun todellisuudessa palvelutarve kasvaa. Ja kansalaisten näkökulmasta kyse on ennen kaikkea siitä, että asuinpaikka määrittää yhä voimakkaammin sen, millaista hoitoa ja apua saa, kun niille on tarve, vai saako niitä lainkaan. Tämän lakiesityksen ydinhän on siinä, että hyvinvointialueiden rahoituksessa huomioitaisiin jatkossa palvelutarpeen kasvusta vain 60 prosenttia nykyisen 80 prosentin sijasta ja lisäksi poistettaisiin palvelutarpeen kasvun määräaikainen lisäkorotus. Eli käytännössä valtio voi siis tietoisesti päättää, ettei se enää korvaa täysimääräisesti edes ennakoitua palvelutarpeen kasvua. Samaan aikaan järjestökenttää ajetaan alas, ja tämä yhtälö on kyllä nimenomaan apua ja tukea tarvitsevien tavallisten suomalaisten näkökulmasta aika kestämätön. Tässä yhteydessä on pakko kyllä todeta myös edellisistä puheenvuoroista se, että nykyinen hallitushan on jo romuttanut hoitotakuun ja perusterveydenhuollon sijasta se kohdistaa satoja miljoonia euroja veronmaksajien rahoja tosiaan yksityisen terveysbisneksen edistämiseen ja tukemiseen. Ehkä se suurin ongelma tässä on mielestäni nimenomaan se, että näillä toimilla ei ole pystytty lyhentämään hoitojonoja eikä nopeuttamaan hoitoonpääsyä. Siinä mielessä se koko peruste sille, miksi näitä toimia on tehty, on kyllä mielestäni pudottanut pohjan jo hyvin kauan aikaa sitten. Arvoisa puhemies! Olen ennen kaikkea huolissani siitä, että tällä hetkellä hyvinvointialueet itsessään eriytyvät hyvin voimakkaasti. Eli meillä on tällä hetkellä Suomessa hyvinvointialueita, joilla suomalaisten ei tarvitse maksaa edes terveyskäynnin käyntimaksuja, ja toisaalla maksut ovat aivan tapissa eikä vapaita aikoja yksinkertaisesti ole eikä hoitoon pääse. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa suhteessa perustuslain takaamien oikeuksien toteutumiseen. Se, että suomalaisten kansalaisten välillä terveyserot repeävät, on paitsi inhimillisesti myös kansantaloudellisesti ajatellen aika kestämättömällä tolalla. Tässä salissa on käytetty puheenvuoroja, joissa kukin edustaja on nostanut esille esimerkiksi oman hyvinvointialueensa tilannetta. Oikeastaan minusta se kertoo nimenomaan siitä, että tämä eriytyminen näyttäytyy nyt hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi mitä tulee diagnoositietojen kirjaamiseen liittyviin ongelmiin, niin onhan se aivan kestämätöntä, että samaan aikaan jotkut alueet ovat virheellisillä diagnoositiedoilla saaneet perusteettomasti alueille rahaa samaan aikaan, kun taas sitten toisilta alueilta on voinut jäädä jopa kymmeniä miljoonia euroja resursseja saamatta ihan pelkästään siitä syystä, että ihan aidosti olemassa olleita aitoja diagnooseja ei vain yksinkertaisesti ole järjestelmiin kirjautunut oikein. On selvää, että tällaista tilannetta ei saisi päästä syntymään. Arvoisa puhemies! Tämä tilanne on haastava, koska tällä esityksellä jälleen heikennetään alueiden toimintaedellytyksiä. Minusta olisi äärimmäisen tärkeää se, että pelisäännöt olisivat kaikilla alueilla samat. Tähän alueiden eriytymiseen tulisi suhtautua aidosti hyvin vakavasti. On yksiselitteisen selvää, että tämä nykyinen esitys ei tätä tilannetta itsessään korjaa. Kannatan edustaja Lindénin tekemää hylkäysesitystä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllähän tämä julkisen talouden suunnitelma aidosti osoittaa ja tekee täysin läpinäkyvästi selväksi sen, että tässä maassa paitsi on, myös ennen kaikkea jää todella, todella paljon tehtävää ja työsarkaa tämän hallituksen jäljiltä, sillä tämä velka- ja työttömyysperintö, minkä te nyt ihan aidosti jälkeenne jätätte, on kyllä ihan historiallisen merkittävä ja vertaansa vailla. Tosiaan kaiken tämän kolme vuotta kestäneen pullistelun ja henkseleiden paukuttamisen jälkeen tämä tosiasiallinen nettosopeutuskin jää alle kolmeen miljardiin, ja sitten huomioidaan vielä tämä aivan käsittämätön työttömyystilanne. Ehkä mielestäni se onnettomin asia tässä kokonaisuudessa on se, että te olette systemaattisesti sulkeneet silmät ja korvat asiantuntijoiden kehotuksilta tehdä tietyntyyppisiä toimenpiteitä. [Arto Satonen: No, no, no!] Olette tehneet omia intressiryhmiänne suosivaa politiikkaa ja nimenomaan tavallisten suomalaisten ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella. Tänään tulivat tuoreimmat tiedot: sosiaalialalle vastavalmistuvista nuorista 14 prosenttia jää suoraan työttömäksi. Räjähdysmäinen työttömyyden kasvu — en hirveästi kehuisi tällä tilanteella.

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Orpo, te olette koko kautenne perustellut tätä Suomen onnetonta tilaa pelkästään edellisen hallituksen toimilla, maailmanpoliittisella tilanteella ja heikolla suhdanteella. Te olette jotenkin täysin sokea sille tosiasialle, että te olette omalla toiminnallanne myös vaikuttanut hyvin merkittävästi paitsi romuttamalla tätä yleistä luottamusta myös sitten heikentämällä merkittävällä tavalla tätä yksityistä kulutuskysyntää, mikä on aivan keskeinen kasvun tekijä. Kyllä tässä hienoinen ristiriita on myös suhteessa siihen, että jos mikään tästä kurjuudesta ei ole ollut teidän syytänne tai teidän vastuullanne, niin nyt sitten kaikki nämä positiiviset merkit olisivat nimenomaan teidän ansiotanne. Pääasia on se, että nyt vihdoin ja viimein tämä suunta olisi tietyssä mielessä helpottamassa, mutta on hyvin vaikea ymmärtää, miksi te perustelette kasvutoimina sellaisia veroratkaisuja, jotka nimenomaan asiantuntijoiden näkökulmasta eivät kasvua tuo. [Juho Eerola: Väärin sammutettu!]

Arvoisa puhemies! Kolme vuotta sitten pääministeri Orpon johdolla hallitus asetti itselleen kaksi keskeistä tavoitetta: Vakautatte julkisen talouden velkasuhteen vaalikauden loppuun mennessä ja käännätte sen laskuun. Lupasitte, että kautenne aikana suomalaisiin yrityksiin syntyy satatuhatta uutta työpaikkaa. Niiden piti vahvistaa julkista taloutta kahdella miljardilla, mutta nyt olemme saman verran pakkasella. Tämä on hallituksen työllisyyspolitiikan täydellinen haaksirikko, josta suomalaiset nyt kärsivät. Hallitus on hokenut, että on pakko leikata ja kun oikein kovasti leikataan ja poljetaan työntekijöiden oikeuksia, kasvu käynnistyy ja työpaikkoja syntyy. Kun muualla suhdanteen ollessa sama talous on kasvanut hyvän tovin, OECD:n mukaan Suomen kasvu oli viime vuonna kehittyneiden maiden heikoin. Eurostatin mukaan työttömyys on Euroopan korkein, velkaannumme eniten ja vauhti vain kiihtyy. Kasvuun pääsemme nyt viimeisenä kiinni. Nyt olemme tilanteessa, jossa joudumme käsittelemään hallituksen selontekoa eduskunnalle Suomen joutumisesta EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. VM:n tuoreiden lukujen mukaan 90 prosentin velka-aste rikotaan tänä vuonna ja vuosikymmenen loppuun mennessä se kipuaa lähemmäs sataa prosenttia. Tosiasia on, että Orpon hallitus tehtailee nyt Suomen historian velkaennätyksiä ja valtiovarainministeri Purra on todennut, ettei talouden tavoitteita saavuteta. Arvoisa puhemies! Suomi on sitoutunut noudattamaan EU:n finanssipoliittisia sääntöjä. Julkisessa keskustelussa huomio on kiinnittynyt eduskuntaryhmien välisen parlamentaarisen työn tuloksena hyväksyttyyn "velkajarruun". Olennaisempaa on, että tällä hetkellä EU-säännöt edellyttävät tulevina vuosina suurempaa julkisen talouden sopeutusta kuin mitä kansallinen finanssipoliittinen laki velvoittaisi. SDP on kritisoinut perustellusti hallituksen päätöstä alentaa jo ennestään pohjoismaisittain kilpailukykyisen yleisen yhteisöveron alentamista. Sen vaikutukset ovat lyhyellä aikavälillä olemattomat ja pidemmälläkin heikot. Viime päivinä valtionvarainministeriö on tarkentanut laskelmiaan, ja sen sijaan, että veroale rahoittaisi itse itsensä, se tulee julkiselle taloudelle vielä arvioituakin kalliimmaksi. Kasvun sijasta se lyö vuosittaisen lähes miljardin euron loven valtion kassaan. Pääministeri Orpo, tilanteessa, jossa Suomi on jo joutunut talouden tarkkailuluokalle ja meille on asetettu tiukka nettomenojen kasvu-ura, päätös yhteisöveron alennuksesta ja sen ajoittamisesta ensi vuodelle on vastuuton. Valtiovarainministeri Purra, te tiedätte kyllä, mitä tämä toimi tarkoittaa käytännössä, ja kerrotaan se nyt muillekin. Ministeriönne arvion mukaan Suomi noudattaa nettomenopolkua vielä tänä vuonna puolustuspoikkeuslausekkeen turvin. Mutta ensi vuonna, alennuksen tultua voimaan, putoamme siltä dramaattisella tavalla. Suomeksi sanottuna: Suomessa on tehtävä poikkeuksellisen raju sopeutus jo vuonna 28. Eli tietoisen laiminlyöntinne takia uusi hallitus joutuu ensimmäisessä budjetissaan, ensi töikseen, päättämään jopa 2,7 miljardin lisäsopeutuksesta. Arvoisa puhemies! Hyvä hallitus, kyllä, näin synkkä on huomenlahja, jonka te olette jättämässä jälkeenne. Arvoisa puhemies! Keväällä eduskunnassa päästiin parlamentaariseen sopuun — vasemmistoliittoa lukuun ottamatta — vahvistaa julkista taloutta vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. On aivan kohtuullista odottaa, että puolueet pitävät yhteisistä linjauksista kiinni. Mutta, hyvä hallitus, eihän se nyt voi olla niin, että samaan aikaan, kun te suureen ääneen vaaditte oppositiolta sopeutustoimia ja leikkauslistoja, itse viis veisaatte nettomenopolusta, parlamentaarisesta sovusta saati siitä hallitusvastuusta, jota kannatte. Arvoisa puhemies! Tulevat vuodet eivät anna taloudessa paljon liikkumavaraa, mutta se ei tarkoita, etteikö politiikkaa voisi tehdä kestävämmin ja jakaa sopeutuksen taakkaa maksukyky huomioiden. SDP on esittänyt joka vuosi perustellun ja reilumman vaihtoehdon, jossa velkaa otetaan vähemmän. Jokaiselle leikkaukselle, jota olemme vastustaneet, olemme esittäneet korvaavan keinon. Arvoisa hallitus, teillä on vielä aikaa muuttaa Suomen suuntaa. Perukaa suunniteltu yhteisöveron alennus, korjatkaa listaamattomien yritysten osinkoverotus ja luopukaa yksityisen puolen Kela-korvauksien nostosta. Ne ovat kaikki, ministeri Purra, asiantuntijoiden esittämiä ratkaisuja. Nyt on viimeinen aika toimia, mikäli ette halua jäädä historiaan hallituksena, joka jättää jälkeensä katteettomien lupausten ohella ennätyksellisen velkataakan muiden maksettavaksi.

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan esityksen keskeisenä sisältönä on tosiaan antaa hyvinvointialueille tietyissä tapauksissa mahdollisuus kattaa kertyneitä alijäämiä voimassa olevaa lainsäädäntöä pidemmän ajan kuluessa. Tämän ehdotetun sääntelyn mukaan valtiovarainministeriö voisi sitten tietyin edellytyksin myöntää mahdollisuuksia kattaa alijäämiä vuoden 2027 ja 2028 loppuun mennessä niille hyvinvointialueille, joilla se on välttämätöntä lainsäädännön noudattamiseksi. Lähtökohtaisesti ajatus tämän lainsäädännön tavoitteista on erittäin kannatettava, siis se, että sillä pyritään konkreettisesti helpottamaan hyvinvointialueiden tilannetta, joka tiedetysti ja tunnetusti on ollut hyvin vaikea näinä ensimmäisinä vuosina hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisen jälkeen. Tässäkin talossa on paljon puhuttu niistä syistä, jotka niihin vaikeuksiin ovat johtaneet, ja täällä jo edustaja Lyly toikin esille esimerkiksi nämä: hoiva- ja hoitohenkilöstön hyvin ansaittu palkkaratkaisu, toisaalta sitten tämä aivan valtava kustannusten nousu, mikä inflaation kasvusta aiheutui, ja sitten toisaalta se koronan perintönä jäänyt hoiva- ja hoitovelka. Oikeastaan näistä hyvinvointialueiden alkuvaikeuksista huolimatta alueet ovat nyt joutuneet näiden mittavien leikkausten ja tämän liian kireän aikataulun takia tekemään myös hyvin lyhytnäköisiä sopeutustoimia, ja kysymyksenä on nimenomaan se, pystytäänkö ylipäätään palveluja enää tuottamaan tämän nykyisen lainsäädännön puitteissa. Mielestäni ehkä tällä hetkellä se suurin yksittäinen ongelma on siinä, että tällä hetkellä Suomessa hyvinvointialueet eriytyvät hyvin voimakkaasti, ja se tarkoittaa sitä, että erityisesti kansalaisten kokemat terveyserot, se kuilu, uhkaavat nyt revetä todella vakavalla tavalla, ja samalla myös sitten vaarantuu suomalaisten ihan perusoikeuksien toteutuminen, mitä näitten palvelujen saatavuuteen tulee. Tämä on ehkä se suurin yksittäinen kysymys ja ongelma, johon meidän on kyettävä löytämään ratkaisut, koska tämä nykytilanne on kestämätön. Ehkä ensimmäinen kritiikki nyt sitten tätä lakiesitystä kohtaan liittyy siihen, että tämähän ei ensinnäkään kosketa kaikkia alueita. Sitten kun otetaan huomioon se tosiasia, että meillä on tällä hetkellä Suomessa sellaisia hyvinvointialueita, joissa tilanne on äärimmäisen haastava, ja pakko on esimerkkinä mainita Keski-Suomi, jossa on tehty hyvin mittavia leikkauksia ja säästötoimenpiteitä, mutta siitä huolimatta kertynyttä alijäämää on noin 300 miljoonaa. Vaikka tällä hetkellä lähdettäisiin ajatuksesta, että tämän vuosikymmenen loppuun mennessä nämä alijäämät saataisiin katettua, niin se merkitsee siitä huolimatta noin 50 miljoonan euron vuosittaista leikkausta, ja on ihan relevantti kysymys pohtia myös sitä, voidaanko tätä ylipäätään pitää realismina ottaen huomioon, että meillä on kuitenkin perustuslain turvaamat oikeudet tässä yhteiskunnassa. Tähän yhteyteen on todettava myös se, että on tietenkin erittäin hyvä, että nytten tätä rahoituslakia pyritään korjaamaan, mutta ikävä kyllä sekään ei nyt näillä erityisillä alueilla näitä erityisiä ongelmia kykene korjaamaan, ja tämä koskee myös sitten Keski-Suomea. Mutta ehkä se keskeinen lopputulema nytten sen jälkeen, kun tämä esitys tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on ollut, että ensinnäkin tällä esityksellä tulisi turvata kaikille hyvinvointialueille lain edellyttämät toimintaedellytykset, ja sen takia nimenomaan kaikille hyvinvointialueille tulisi mahdollistaa tämän lisäajan hakeminen alijäämän kattamisvelvollisuuteen. Tätä määräaikaa tulisi pidentää nyt sinne 2030-luvun loppuun saakka sen sijaan, että tämä oikeus päättyisi kahden vuoden kuluttua. Tällaisenaan tätä ei mielestäni voi hyväksyä. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan kiinnitän tässä huomiota nyt palveluvalikoiman periaatteiden osalta kahteen asiaan, ja kun ministerikin on paikalla vielä toivottavasti kolmen minuutin ajan, niin haluan muutaman seikan tuoda esille. Ensinnäkin tästä tarveperiaatteesta: Tämähän on keskeinen osa jo nykyään voimassa olevaa järjestelmää, ja ihan arkijärki mutta myös tutkittu tieto ovat todistaneet meille sen, että mitä paremmin tarpeisiin vastaavat, oikeaan aikaan annetut palvelut toteutuvat, niin ne tuovat sitten myös todellista säästöä pidemmällä aikavälillä, kun ne vähentävät näitten raskaampien palvelujen tarvetta. Tiedetään, että esimerkiksi tänä päivänä sosiaalipalveluissa tämmöistä toteutumatonta palvelujen tai tuen tarvetta on erityisesti lapsiperheitä tukevien palvelujen, sosiaalityön ja toisaalta myös ikäihmisten arjen palvelujen osalta. Tässä yhteydessä haluan nostaa esille sen huolen, että nyt kun esimerkiksi sosiaalipalveluihin kohdennetaan tämä 100 miljoonan leikkaus, niin on aidosti olemassa vakava riski esimerkiksi näiden perheneuvoloiden osalta, jos niistä todella poistuu tämä lakisääteisyys. Kun me tiedetään se, että hyvinvointialueilla nykyiselläänkin leikataan ja karsitaan käytännössä nimenomaan niitä ei-lakisääteisiä palveluja, kun ne rahat eivät meinaa riittää edes näihin lakisääteisiin, niin kun ajatellaan sitä todennäköisyyttä, ettei sitten tämänkaltaista palvelua nimenomaan lakkautettaisi sen takia, että se ei ole lakisääteistä, vaikka se lakkauttaminen voisi olla kuinka järjetöntä tahansa, mutta nämä talouden realiteetit ovat tällaisia, niin tämä riski on ihan aito. Toivoisin, että sitä mietitään. Sitten toinen koskee tätä turvallisuusperiaatetta. Haittatapahtumiahan esiintyy Suomessa joka kymmenennellä hoitojaksolla, ja on arvioitu, että lähes 20 prosenttia potilaista altistuu nimenomaan lääkehaitalle sairaalahoidon aikana ja että nämä lääkehaitat aiheuttavat jopa neljänneksen iäkkäiden potilaiden erikoissairaanhoidon päivystyskäynneistä. Tämä myös aiheuttaa ihan merkittäviä kustannuksia myös tänne terveydenhuollon kentälle. Jäin miettimään sitä, että kun tämä turvallisuusperiaate on jo nykyiselläänkin käytössä, niin mikä se ajatus on siitä, millä tavalla nyt tämä uudistettava lainsäädäntö tätä tilannetta nykyisestä parantaisi.

Arvoisa puhemies! Nyt on kyllä todettava, että hyvin poikkeuksellisia ovat hallituksen ja hallituspuolueen edustajien puheenvuorot ja käytös ja kovia ovat syytökset oppositiota kohtaan. Aivan kuten te kuvittelisitte, että tulostenne peittämiseksi hyökkäys on paras puolustus. Pääministeri Orpo, kyllä tosiasia on se, että te vastaatte päätöksistänne ja niiden tuloksista ja tulevat hallitukset sitten omistaan. Talous ja työllisyys jäävät jäljiltänne järkyttävään kuntoon, ja ilman talouskasvun ihmettä me olemme todella syvässä suossa. Pääministeri, oman julkisen talouden suunnitelmanne viesti on karu, ja merkittävin sopeutustarve siirtyy nyt tulevalle hallitukselle. Kaiken tämän keskellä te romutatte valtion tulopohjaa, eikä yksikään, ainakaan julkisesti annettu lupaus toteudu. Pääministeri, millä perusteella väitätte politiikkaanne onnistuneeksi?

Arvoisa puhemies! Kyllähän johdonmukaista nyt olisi se, että hallituspuolueet tässä salissa pystyisivät edes puolustamaan oman työnsä tuloksia, mutta ymmärrän, miksi näin ei ole, sillä hallitus on epäonnistunut kaikissa tavoitteissaan, koskivat ne sitten velkaa, työllisyyttä tai kasvua. Kaikkein rikkaimmat tässä maassa saavat velkarahalla valtavat veronkevennykset, ja kaikkein heikoimmat ottavat ne suurimmat iskut vastaan. Pääministeri antoi sanansa, ettei kenenkään tarvitse kärsiä kohtuuttomasti, ja perussuomalaisille nyt ei tällaisen menon pitänyt alun alkaenkaan sopia, mutta tässä olemme. Ministeri Purra, onko nyt kuitenkin niin, että hallitus on aivan itse omilla toimillaan, veroratkaisuillaan romuttanut mahdollisuudet saada tämä velkaantuminen kuriin ja hidastanut kasvun käynnistymistä kotimaista kysyntää heikentävillä toimilla, vai ovatko nekin maailmanpoliittisen tilanteen aikaansaannoksia?

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on tärkeää nostaa esille myös toimet junakuuluvuuden parantamiseksi, sillä yhteyksien toimivuudessa raideliikenteessä on yhä edelleen vakavia puutteita, ja toimet niiden hoitamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Tiedän tämän henkilökohtaisesti itsekin. Kun tuolta Keski-Suomesta tänne pääkaupunkiseudulle tulee, niin käytännössä Jyväskylä—Jämsä-välillä yhteyksiä ei ole lainkaan ja Jämsä—Tampere- välillä hyvin, hyvin niukalti. Yhtä lailla näitä haasteita ja ongelmia on ympäri Suomen raideliikenteen yhteydessä. Nämä toimivat viestintäyhteydet, internetyhteys etunenässä, ovat totta kai tärkeitä niin sanotun palvelukokemuksen ja matkustusmukavuuden näkökulmasta, kuten valiokunta omassa mietinnössään toteaa. Mutta kyllä henkilökohtaisesti ehkä tätäkin olennaisempana seikkana pidän nimenomaan junakuuluvuuden merkitystä tämän päivän työelämässä, jossa esimerkiksi työmatkat ovat mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävissä myös varsinaiseen työntekoon. Ilman toimivia yhteyksiä tämä käy likipitäen mahdottomaksi. Tämä on mielestäni ihan relevantti seikka ja huomio siinä mielessä, että tänä päivänä me kannamme todella paljon huolta siitä, että työn tuottavuus ei kasva. Mielestäni on hieman surkuhupaisaa, että tällaista asiaa emme saa kuntoon. Yhdyn liikenne- ja viestintävaliokunnan näkemykseen siitä, että nyt, kun raideliikenteen kilpailu avautuu, ei yksittäinen operaattori voi olla yksin vastuussa myöskään kuuluvuuden varmistamisesta. Tältä osin jatkossa tulisi pohtia myös valtion roolia asian ratkaisemiseksi. Huomautan, että tämän hallituskauden alkaessa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla oli muistaakseni tätä työtä varten varattuna lähes 20 miljoonan euron määräraha mutta se on nyttemmin sitten näiden leikkausten yhteydessä sieltä karsiutunut pois. Kyllä tästä aika vaitonaisia on oltu ja vastuuta on siirretty melko lailla niin VR:n ja Traficomin kuin sitten näiden operaattoreidenkin vastuulle. Toivon ihan vilpittömästi, että tulevaisuudessa tämä olisi asia, jota ihan yhteistyössä mietittäisiin. Selväähän se on, että ei tämä ilman valtion osallisuutta etene. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Meillä on tosiaan käsittelyssä nyt talousvaliokunnan mietintö koskien ”Krääsätalous kuriin — suomalaisyritysten ja kuluttajien oikeuksien puolesta” ‑kansalaisaloitetta, ja tässä yhteydessä on myös sitten käsitelty edustaja Elon erinomaista toimenpidealoitetta. Ihan ensi alkuun lämmin kiitos sekä aloitteen tekijöille että allekirjoittaneille ja myös edustaja Elolle. Olen pitkään henkilökohtaisesti ja myös edustamani kansanliike SDP on painottanut kaikkien niiden toimien tärkeyttä, joilla vähäarvoisten tuotteiden pakettiralliin voidaan puuttua. Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä, että talousvaliokunnan mietintö oli yksimielinen ja nyt sitten näillä neljällä lausumalla myös hallitusta kiritetään jatkotoimiin. Talousvaliokunnan tavoin koen, että tässä ei ole kyse vain yksittäisestä kuluttajakysymyksestä vaan nimenomaan laajasta talous-, kilpailu-, verokertymä-, ympäristö- ja turvallisuuskysymyksestä. Näillä aloitteilla on ollut todella merkittävä rooli tärkeinä keskustelunavaajina, sillä tämä ilmiö on ihan aidosti vakava ja ajankohtainen. Nykyiset ongelmat kohdistuvat todellakin erityisesti EU:n ulkopuolelta verkkokaupan kautta suoraan kuluttajille toimitettaviin vähäarvoisiin tuotteisiin, ja tämä nykytilanne on täysin kestämätön. Nostan esimerkiksi Tullin tilanteen. Pelkästään vuonna 25 näitten EU:n ulkopuolelta tulevien tavaraerien määrä nousi Suomessa yli 40 miljoonaan, ja siis näistä 98,5 prosenttia tulee Kiinasta. Kyllähän tämä kertoo, että tämä tilanne on täysin kestämätön, ja kuten täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissakin tuotu esille, näihin tuotteisiin liittyy myös vakavia turvallisuusriskejä. Arvoisa puhemies! Tosiaan samanaikaisesti tämän kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn kanssa on työministeri Marttisen asettama työryhmä kartoittanut näitä keinoja erityisesti halpatuontiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Työryhmän tehtävänä oli tunnistaa kansallisia ja EU-tason toimenpiteitä sekä tehdä myös ehdotuksia ensisijaisista jatkotoimista. Osallistuin tämän asian käsittelyyn talousvaliokunnan varajäsenenä osin näiden kuulemisten myötä, ja niiden perusteella rohkenen todeta, että ikävä kyllä tuli ja jäi semmoinen vaikutelma, että hyvin paljon voimavaroja ja energiaa on jälleen käytetty kuvaamaan itse ongelmaa ja ennen kaikkea kertomaan meille kansanedustajille, mitä ei voida tehdä ja miksi ei voida tehdä. Kun näin 26 vuoden kokemuksella poliittisena päättäjänä rohkenen väittää, että eihän tämä ilmiö ihan satunnainen tai täysin uusi tai harvinainen ole, niin tästä syystä kyllä kannustan nyt tässä jatkotyöskentelyssä keskittymään ja käyttämään hyvin paljon voimavaroja ja energiaa ja huomiota kiinnittämään nimenomaan siihen, mitä ne keinot ovat, joita sitten todella eteenpäin viemme ja saamme asioita vietyä suotuisalla tavalla eteenpäin. Arvoisa puhemies! Tähän loppuun totean vielä sen, että vaikka talousvaliokuntakin katsoi, etteivät nämä aloitteiden ehdottamat suorat ratkaisut sellaisenaan ole toteuttamiskelpoisia, niin näihin aloitteessa esitettyihin ongelmiin on yhtä kaikki syytä puuttua. Tästä syystä tämä mietintö sisältääkin nämä neljä lausumaa. Näistä ehkä keskeisin mielestäni on tämä ensimmäinen, joka siis edellyttää, että valtioneuvosto selvittää kansallisia toimia halpatuontiin puuttumiseksi ja valmistelee viipymättä tähän liittyvät ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi. Ehkä nostan vielä esille sen ajatuksen, että näiden lainsäädännön lopputulemien täytyy aidosti olla sillä tavalla vaikuttavia, että ne todella muuttavat sitten tätä kuluttajakäyttäytymistä. Tämä on sinänsä myös haastava kysymys, koska tiedämme, että esimerkiksi Temusta tilataan paljon tuotteita sen takia, että ihmisillä ei ole muuhun varaa. Ehkä siitä syystä en pidä hedelmällisenä sitä, että kuluttajia kovin paljon tästä toiminnasta sinänsä syyllistettäisiin, enkä väitä, että kukaan nyt täällä olisi näin varsinaisesti tehnytkään. Tämä korostaa sitä tarvetta kuitenkin tälle lainsäädännölle. Jos siinä onnistutaan, niin se on myös tehokas keino sitten osaltaan vaikuttamaan tähän kulutuskäyttäytymiseen. — Kiitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelemme tänään siis suomalaisten köyhyydestä ja suomalaisten kokemasta köyhyydestä. Mielenkiintoinen keskustelu meillä on tosiaan kyllä tässä käynnissä, ja kyllä edustaja Garedewille täytyy todeta, että sellaista asiaa ei näiden kolmen vuoden aikana ole tässä salissa käsitelty, jossa perussuomalaiset eivät tavalla tai toisella voisi maahanmuuttajia syyttää. Mutta tässä ajassa, jossa Suomen talous on todella sakannut ja velkaantuminen on kirjaimellisesti lähtenyt käsistä, hallituksen suurituloisia suosiva linjaus ja linjaukset ylipäätään ovat kestämättömiä niin oikeudenmukaisuuden kuin taloudenkin näkökulmasta. Ja kyllä edustaja Garedewille täytyy sitäkin tässä nyt hieman terästää, että tosiasiassa tämä nykyinen hallitus on jo nyt kasvattanut velkaa enemmän kuin paljon parjattu Marinin hallitus koko viime kaudella yhteensä. Enkä saata uskoa, että poliittinen muistinne on kerta kaikkiaan niin lyhyt, että unohdatte myös sen, että te itse asiassa puolsitte tätä otettavaa velkaa lähes täysimääräisesti ja vaaditte myös, että sitä jopa otetaan lisää. Mutta nyt te olette jäämässä historiaan eniten velkaa kasvattaneena hallituksena, ja kaiken lisäksi te vielä ehdoin tahdoin jatkatte tätä kehitystä räätälöimällä kalliin ja tehottoman yhteisöveron alennuksen ja toki näiden ylimpien marginaaliverojen alentamisen, ja sen te teette velkarahalla. Eli tiivistäen: kaikkein varakkaimpien veronkevennykset rahoitetaan velalla, siis velkataakkaa kasvattamalla, vaikka todellista talouskasvua nämä toimet eivät tuo tullessaan. Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen, sanon aivan suoraan sen, että mielestäni on älyllisesti epärehellistä se, että te tältä salilta peräänkuulutatte toistuvasti rehellisyyttä, jos te ette itse noudata tätä omaa kehotustanne. Olen jo pitkään ollut huolissani tästä vallitsevasta keskustelukulttuurista, ja olisi aidosti äärimmäisen arvokasta ja tärkeää, jos valtioneuvoston jäsenet itse edesauttaisivat tätä tarvittavaa muutosta. Kukaan ei väitä, että suhdanteet olisivat tämän nykyisen hallituksen vika. Mutta tosiasia on se, että teidän talous- ja työllisyyspoliittiset toimet ja ratkaisut ovat syventäneet suhdanteen kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun — kulutuskysynnän kyykkääminen, työttömyyden kasvu, pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, lapsiperheköyhyys, asunnottomuus — ja ihmisten kokemaan turvaan ja hyvinvointiin, ja tätä me, oppositio, kritisoimme ja olemme esittäneet vaihtoehtoisia toimia, joilla tätä tilannetta voisi yrittää korjata. Kyllä tässä kehysriihessä teillä on nyt aivan viimeinen mahdollisuus niihin tarttua. Arvoisa puhemies! On tärkeää keskustella siitä, miksi köyhyys Suomessa kasvaa, mutta toivon, että meillä olisi aidosti kyky myös muodostaa yhteinen ymmärrys siitä, mitä köyhyyden ja huono-osaisuuden kasvu merkitsee yhteiskunnallisen vakauden, turvallisuuden, talouden ja henkisen kriisinkestävyyden kannalta, koska tässä on ihan aidosti kyse vakavasta asiasta. Kun me puhumme turvallisuudesta, me puhumme yleensä meidän vastuunkannosta, mikä tulee sotilaallisen puolustuskyvyn vahvistamisesta, ja näin on ilman muuta oltava. Mutta mikään rauta rajalla ei auta, jos tämän kansakunnan henkinen kriisinsietokyky romahtaa. Tämä on oikeasti sellainen asia, johon meidän tulee suhtautua vakavasti. Mutta minä päätän tämän puheenvuoroni siteeraamalla laajasti arvostettua taloustieteilijä Sixten Korkmania. Hän toteaa näin: ”Petteri Orpon hallituksen ohjelman otsikko on ’Vahva ja välittävä Suomi’. Hallitusohjelman sisällöstä ja toteutuksesta voi olla montaa eri mieltä, mutta otsikko on hyvä. Sitä voisivat käyttää myös seuraavat hallitukset, jotka toivottavasti pystyvät muuttamaan sanan lihaksi.” Eli päätöksiä on tehtävä järjellä ja sydämellä. Siitä on kyse, ja tässäpä meillä todella sitä sarkaa piisaa. — Kiitos.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme tänään tosiaan suomalaisesta köyhyydestä. Tähän aivan alkuun haluan esittää sen huomion, että olen huolissani pannut merkille, kuinka julkisessa keskustelussa on paikoin jopa vähätelty esitettyjä arvioita lapsiperheköyhyyden ja huono-osaisuuden kasvusta, etenkin jos näitä arvioita ovat esittäneet asiantuntijajärjestöt. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön omien arvioiden mukaan hallituksen leikkaukset voivat sysätä jopa 31 000 lasta köyhyysrajan alle. Tällä hetkellä tilanne on se, että miljoona suomalaista elää köyhyysriskin keskellä. Hallituspuolueet ovat suureen ääneen ihmetelleet, miten tilanne on nyt näin huono. Mielestäni tämä on aivan uskomatonta ottaen huomioon sen, että sillä on koko ajan ollut nämä vaikutusarviot tiedossaan, kun näitä päätöksiä on tehty. Lasten ja nuorten osalta tilanne on lohduton. Osallisuuden ja oppimistulosten laskun ohella kyse on siitä, että ruoka ei riitä. Pienituloisten perheiden lapsista 19 prosenttia kokee, ettei saa riittävästi ruokaa kotona. Suomessa vahvistuu myös ilmiö, jonka tutkijat ovat nimenneet ruokaturvattomuudeksi, eli on esimerkiksi tilanteita, joissa vanhempi jättää syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Lapsiperheköyhyyden kasvaessa myös ylisukupolvinen syrjäytyminen uhkaa lisääntyä, mikä voi heikentää pitkäaikaisesti yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Arvoisa puhemies! Hallitus on leikannut työttömyysturvan suojaosan, asumistuen suojaosan ja lopulta myös toimeentulotuesta sen vähäisen suojaosan. On siis viety käytännössä massatyöttömyyden keskellä kaikki kannusteet vähäisellekin työnteolle. Oli kieltämättä hieman häkellyttävää seurata pääministeri Orpon takeltelua suorassa tv-lähetyksessä. On käsittämätöntä, että hallituksessa ei ymmärretä sitä, mistä on päätetty ja millaisia vaikutuksia sillä on. Teillä on ollut matkanne aikana monia ongelmia ja kriisejä, mutta suurin niistä tuntuu olevan se, että te ette tunnista omien päätöstenne seurauksia. Arvoisa puhemies! Niissä kodeissa, joissa ylimääräistä rahaa on, säästetään pahan päivän varalle, sillä ihmiset eivät luota enää tulevaan. Toisissa kodeissa taas tingitään välttämättömyyksistä, ruokaostoksista ja hankinnoista. Säästöön ei yksinkertaisesti jää rahaa. Mantran tavoin hallituksesta toistetaan, että veronkevennykset rikkaille luovat talouskasvua, mutta tällä väitteellä on hyvin hatara pohja. Kuten tutkimukset ja tutkijat itsekin toteavat, jotta esimerkiksi yhteiskunnan kaikkein rikkaimmille tehtävät mittavat veronkevennykset aidosti loisivat kasvua, meidän tulisi elää vähintään noususuhdanteen aikaa, mutta nyt näin ei ole. Arvoisa puhemies! Välikysymyskeskustelun aikaan erityisen huolestuttava ja suorastaan pöyristyttävä oli kuitenkin ministeri Grahn-Laasosen puheenvuoro, jossa todettiin näin: ”Järjestelmän pitää olla reilu myös niille, jotka aamulla heräävät pienipalkkaiseen työhön” — välihuomio: tästä olemme kaikki varmasti samaa mieltä, mutta jatko — ”kun naapuri jää kotiin nukkumaan.” Siis mitä ihmettä? Tässä maassa on pitkälle yli 300 000 työtöntä, koska tässä maassa ei yksinkertaisesti ole työtä. En usko, että tällä hetkellä yksikään köyhä tai työtön omasta tahdostaan jää aamulla sänkyyn nukkumaan, sillä toisin kuin rikkailla, heillä ei tätä valinnanvapautta ja -mahdollisuutta ole. Jos kyse on siitä, että järjestelmä ei ole reilu, tehkää siitä reilu ja palauttakaa nämä suojaosat. [Aino-Kaisa Pekonen: Aivan!] — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä mielestäni niin pääministerin kuin kokoomuksenkin olisi nyt hyvä muistaa se fakta, että tässä ajassa te kevennätte kaikkein rikkaimpien verotusta velaksi, siis velaksi, ja se on aika uskomatonta. Tilanne on se, että tässä maassa ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole työtä, ja sillä on iso merkitys, miten hallituksen ministeri työttömistä puhuu. Tässä maassa köyhät ja työttömät eivät jää oma-aloitteisesti ja omasta tahdosta aamulla kotiin nukkumaan. Toisin kuin rikkailla, heillä tätä valinnanvapautta ei ole. Toivon, että olisimme yhteisymmärryksessä edes siitä, mitä köyhyyden ja huono-osaisuuden kasvu merkitsee yhteiskunnallisen vakauden, turvallisuuden, talouden ja henkisen kriisinkestävyyden näkökulmasta, koska se on aidosti vakava asia.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä edustaja Rostila käytti oletettavasti aika lailla tarkoituksellisesti provosoivan puheenvuoron, jossa hän kysyi sitä, miksi veronmaksajien tulisi kustantaa yhdenvertaisuusvaltuutetun kaltaista viranomaistyötä. Kyllä minusta yksi ihan periaatteellisesti olennainen vastaus tähän kysymykseen on se, että kun tarkastellaan esimerkiksi tätä kertomusta ja sen sisältöä, niin valtaosa näistä yhdenvertaisuusvaltuutetun syrjintäyhteydenotoista koskee nimenomaan suomalaista työelämää ja siinä tapahtuvaa syrjintää, ja kun näitä yhteydenottoja tarkastellaan lähemmin, niin käy selväksi, että yleisimpiä syrjintäperusteita työelämässä ovat nimenomaan terveydentila, vammaisuus ja ikä. Kyllä minä ihmettelen sitä, mitenkä tämä työ voidaan kokonaisuudessaan mitätöidä tämänkin tärkeän osa-alueen osalta, vain jotta tästä saadaan polarisoiva ja vastakkainasetteleva maahanmuuttokeskustelu.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, niin käytän tilanteen hyväkseni siltä osin, että kerron siitä, kuinka tässä muutama vuosi takaperin erään kollegani kanssa todistimme tämmöistä tilannetta, jossa tämmöistä itkevää, huutavaa, potkivaa hatkanuorta, nuorta tyttöä, poliisiautoon, sinne takaosaan, nostettiin. Päädyttiin siinä sitten käymään keskustelua siitä, mihinkä ylipäätään tämä kasvava pahoinvointi tässä yhteiskunnassa johtaa, miten se säteilee lasten ja nuorten elämään ja miten tärkeää ylipäätään on pitää huolta siitä, että vanhemmuutta tuetaan ja perheitä tuetaan. Tämä minun kollegani sitten totesi minulle näin, että se nyt vain on niin, että kaikkia ei voida pelastaa. Jäin tätä mielessäni miettimään — itse asiassa olen sitä muutaman vuoden tässä miettinyt — ja ajattelin kysyä teiltä: kun te nyt katsotte tätä lastensuojelun kokonaisuutta, tätä kenttää, ja kun te pohditte mahdollisia leikkauksia, niin miten te ajattelette, ajatteletteko te, että on aina niitä, joita ei loppuviimein voida pelastaa, [Puhemies koputtaa] vai ajatteletteko te, että lähtökohtaisesti aivan joka ikinen tulee yrittää pelastaa?

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on tosiaan oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2024. Kertomukseen sisältyy vakiintuneen käytännön mukaisesti sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin puheenvuoro. Oikeuskansleri Pöysti käsittelee muun muassa digitalisaation vaatimuksia lainsäädännölle, kun taas apulaisoikeuskansleri Puumalainen keskittyy puheenvuorossaan ylimmän laillisuusvalvonnan itsenäisyyttä ja asemaa koskevaan osuuteen. Haluaisin kiinnittää kansanedustajien erityistä huomiota siihen, että vaatimukset hallitukselle lainvalmistelun laatua ja tasoa koskien ovat varsin tiukat, ja selkeitä tulee olla menettelytapojen myös täällä eduskunnassa, kun erilaisten päätösten perustuslainmukaisuutta arvioidaan. Koko tämän kuluneen kauden valiokunnissa on ollut käsiteltävänä monia sellaisia esityksiä, joissa vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseen on ollut välttämätöntä arvioida. Näin siksi, että monet esityksistä ovat olleet niin sanottuja leikkauslakeja, joiden vaikutukset kansalaisiin ja heidän hyvinvointiinsa ovat suoria, siis välittömiä. Perustuslakivaliokunta on selvyyden vuoksi todennut, että lainvalmistelun laatua kehitettäessä huomion tulisi ensisijaisesti keskittyä itse säädökseen ja sitten säädösehdotusten perusteluihin ja ehdotuksen valtiosääntöoikeudelliseen arviointiin. Tässä yhteydessä on todettava, että vastuullinen lainsäädäntötyö tässä talossa lähtee ensisijaisesti siitä, että ne hallituksen esitykset, jotka tähän taloon tuodaan, ovat jo itsessään asiallisesti ja laadukkaasti valmisteltuja. Ei voi olla niinkään, että valiokunnat joutuvat toistuvasti tilanteisiin, joissa nämä lähtökohdat ovat puutteellisia. Se johtaa siihen, että valiokunnat itsessään ylikuormittuvat, tämän talon henkilökunta kuormittuu, ja se johtaa myös siihen, että perustuslakivaliokunta kuormittuu. Kertomukseen sisältyy tosiaan teema-artikkeli, jossa käsitellään kysymystä siitä, milloin hallituksen esityksessä on suotavaa pyytää perustuslakivaliokunnan lausuntoa, ja siitä, miten oikeuskansleri tätä valvoo. Kuten perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan, se pitää artikkelin teemaa tärkeänä, ja valiokunta kiinnittää huomiota seuraaviin artikkelin teemaan liittyviin näkökohtiin: Lainsäädäntö tulee ensinnäkin valmistella perustuslain mukaiseksi ja muuhun oikeusjärjestykseen sopivaksi sekä selkeäksi että ymmärrettäväksi. Perustuslakivaliokunta on joutunut viime aikoinakin kiinnittämään huomion muun muassa lakiehdotusten epäselvyyteen ja säätämisjärjestysperustelujen puutteeseen, ja tätä voidaan ihan aiheellisesti pitää huolestuttavana. Oikeuskansleri on lainvalmisteluun kohdistuvassa laillisuusvalvonnassa tuonut esiin myös, että perustuslakivaliokunnan käsittelyn tarpeellisuutta arvioitaessa on samalla tarpeen nostaa esille ne perustuslain tulkintakysymykset, joihin perustuslakivaliokunnan kannanotto olisi aikaisempi tulkintakäytäntö huomioon ottaen tarpeellista. Arvoisa puhemies! Nämä eivät ole merkitykseltään vähäpätöisiä asioita. Se, että tässä maassa tehtävä lainsäädäntötyö on laadukasta ja täyttää sille asetetut kriteerit, on asia, joka meidän yksinkertaisesti on pidettävä kunnossa. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Tänä päivänä suomalaisesta työelämästä kuuluu surullisia uutisia vähän väliä, ja mekin puhumme tänään tässä salissa työperäisestä hyväksikäytöstä, siis vakavista rikkomuksista työntekijöiden oikeuksia kohtaan, epäasiallisesta kohtelusta ja, kyllä, nimenomaan todellisesta työntekijöiden riistämisestä. Nämä ongelmat eivät suomalaisessa yhteiskunnassa ole todellakaan mitään uusia ilmiöitä, ja muun muassa siksi SDP on jo pitkään esittänyt toimia ongelmien ratkaisemiseksi. On hyvä, että tätä lainsäädäntömuutosta tosiaan tänään myös täällä eduskuntasalissa käsittelemme. Ne ovat pääsääntöisesti ehdottomasti kannatettavia, mutta kuten nyt on jo tuotu aikaisemmissakin puheenvuoroissa esille, ne ovat riittämättömiä aidosti vastaamaan tähän vallitsevaan tilanteeseen suhteessa siihen, mikä tämä tilanne työelämän puolella todellisuudessa on. Tiivistäen voisi sanoa, että näillä toimilla tässä vaiheessa pääsemme vasta raapaisemaan pintaa. On selvää, että enemmän on tehtävä, ja huomionarvoista on se, että enemmän nimenomaan olisi myös tehtävissä työperäisen hyväksikäytön estämiseksi. On aivan selvää — toivon, että varmasti kaikille meille on selvää — että Suomessa ei pidä käydä kilpailua palkkoja polkemalla, liian pitkiä työpäiviä teetättämällä tai muutenkaan työntekijöiden oikeuksia heikentämällä. Uhrien lisäksi työperäinen hyväksikäyttö haavoittaa nimenomaan tervettä kilpailua ja on erittäin haitallista myös nimenomaan työnantajavastuunsa kantaville rehellisille yrityksille ja yrittäjille. Selvää on sekin, että yhteiskunta häviää silloin, kun verotuloja jää saamatta ja lailliset markkinat vääristyvät. Tällä hetkellä työperäinen hyväksikäyttö on liian kannattavaa, sillä kiinnijäämisen riski on matala ja sanktiot pieniä. Arvoisa rouva puhemies! Työperäisen hyväksikäytön tapauksia tulee jatkuvasti enemmän ja enemmän julki. Asiakkuuksien määrät myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä ja Rikosuhripäivystyksen palveluissa ovat kasvaneet, ja tämä nimenomaan kertoo siitä, että Suomi ei ole kansainvälisestikään poikkeustapaus, vaan meillä on laajasti työperäistä hyväksikäyttöä. Se, että kiskontaa työelämässä koskevaa sääntelyä ajantasaistetaan, ei edelleenkään poista tarvetta esimerkiksi palkkavarkauden kriminalisoimiselle eikä ammattiliittojen kanneoikeudelle. Alipalkkaus on yleisimpiä työperäisen hyväksikäytön muotoja, ja on todella ongelmallista, että ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle jää edelleen suuri osa alipalkkaustapauksista. On huomionarvoista, että kiskonta työelämässä ‑säännös mahdollistaa puuttumisen osaan alipalkkaustapauksista, mutta suuri osa niistä jää edelleen tämän ja siten koko rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle, ja tämä tekee siitä erityisen haitallista ja kestämätöntä. Samassa yhteydessä on todettava, että kiskonta työelämässä ‑säännöksen soveltaminen edellyttää erityisten olosuhteiden, kuten uhrin taloudellisen ahdingon, riippuvuussuhteen tai ymmärtämättömyyden täyttymistä, jota alipalkkauksen kriminalisoinnissa ei tarvitsisi taas tehdä. Ja edelleen: jos alipalkkaus kriminalisoitaisiin, niin palkan tai sen osien maksamatta jättäminen olisi itsessään rangaistava teko, eli alipalkkauksen kriminalisoinnilla tehdään rikolliseksi itse alipalkkaus. Arvoisa rouva puhemies! Kanneoikeudella taas tarkoitetaan sitä, että ammattiliitto voisi nostaa oikeudessa kanteen työntekijän puolesta, ja tämä mahdollistaa epäkohtiin puuttumisen myös silloin, kun työntekijä ei itse uskalla tai osaa tuoda asiaansa esille. Tässä yhteydessä on sanottava, että olen kyllä ihmetellyt hyvin paljon nimenomaan perussuomalaisten nuivaa, jollei suoraan kielteistä, kantaa tähän asiaan, sillä vielä viime vaalien alla he itse kannattivat tämän kanneoikeuden myöntämistä ja säätämistä hyvin laajasti. Oma ministeri Meri on puoltanut tätä. [Pia Sillanpää: Miksi demarit ei tehnyt viime kaudella?] Siinä mielessä kyllä minusta on ihan aiheellista odottaa, että nyt kun teillä on mahdollisuus ja valta tähän asiaan vaikuttaa, niin te ennättäisitte vielä viemään tätä asiaa esille tämän hallituskauden aikana. — Kiitos.