Kalmari Anne

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ilta ehkä antoi toivoa. Toivoa sille maidontuottajalle, jonka tuottajahinta on laskenut 6,3 senttiä samaan aikaan kun maitopurkin hinta on noussut 24 senttiä kaupassa. Se ehkä antoi toivoa sille viljanviljelijälle, jonka kaikki puidusta viljasta saatu arvo on valunut polttoainekustannuksiin, joita on käytetty kevättöissä ja puinneissa ja kuivauksessa. [Pertti Hemmilä: Tulihan se sieltä!] Se ehkä antoi toivoa sille sianlihantuottajalle, jonka lihan hinta on romahtanut afrikkalaisen sikaruton takia ja jolla on pelko siitä, saadaanko tämä asia hallintaan. Se ehkä antoi toivoa ihmisille, joilta tietoliikenneyhteydet pätkivät tai jotka eivät saa soitettua edes kotoa puhelimella kunnolla, kun se pätkii. Se ehkä antoi toivoa yksityistien varressa olevalle ihmiselle, joka on huomannut, että enää korjauksiin ei ole rahaa. Ylipäätään maaseudun ihmisille, joilta palvelut ovat karkottuneet kauas. On ainakin yksi puolue, joka sydämestään ajaa maatalouden ja maaseudun asiaa. [Pertti Hemmilä: Kokoomus!] Me saimme jopa oppositiosta vaikutettua, kiitos ministerin, siihen, että pieni korjauspaketti tuli, ja se ehkä antaa toivoa siihen, että tältä hallitukselta voisi enemmänkin nähdä toimia maaseudun ja maatalouden hyväksi myös muiden ministereiden sektoreilta. Kiitos kaikille osallistujille. On hienoa, että täältä vielä löytyy myös yksi kokoomuksen ja yksi kristillisten kansanedustaja kuuden keskustan kansanedustajan lisäksi.

Arvoisa kunnioitettu puhemies! EU:n huonoin kannattavuus maatiloilla, mutta silti minä uskon suomalaiseen maatalouteen. Usko on koetuksella, kun miettii sukupolvenvaihdosneuvojan kanssa oman tilan jatkajan kanssa sitä, kannattaako vai ei. Siksikin toivon sydämestäni, että niitä toimia, mitä keskusta tänään on nostanut, vietäisiin eteenpäin. Ministeri Essayah on kiitettävästi istunut aitiossa kuuntelemassa ja on varmasti parhaansa tässä hallituksessa koettanutkin, vaikka se ei todellakaan ole riittänyt. Mutta nämä asiat kuuluvat monelle muullekin ministerille. Esimerkiksi ministeri Puisto vastaa kilpailulaista. Kilpailulaissa tukkujen asemaa olisi muutettava. Siellä pitäisi myydä samaan hintaan ostotuotteita kilpailijoille, ellei sitten tätä keskittynyttä tukkutoimintaa hajoteta. Tämä koskee niin myllyjä kuin kauppajättejä. Nimittäin meillä on edelleenkin Valion osalta Kivi-maitopäätös, jossa se joutuu määräävässä markkina-asemassa ollessaan myymään toisille samaan hintaan sitä raaka-ainetta. Tuottajaorganisaatioiden pitäisi pystyä olemaan valtakunnallisia, ja niiden pitäisi pystyä neuvottelemaan hinnoista, koska EU tämän jo mahdollistaa. Meidän tulisi antaa selkänoja niin, ettei tarvitse jännittää, että syytetään kartellista. Ministeri Multalan käsialaa on päästökauppa ja nimenomaan maa- ja metsätalouden kytkeminen siihen ihan Suomen kansallisilla omilla päätöksillä. Tämä lisää monta kymmentä senttiä polttoöljyn hintaan, ja siihen luvattiin, silloin kun sitä tehtiin, kompensaatiota, mutta sitä ei ole näkynyt. Miksi ihmeessä kytkeä maa- ja metsätalouden polttoaineet liikenteen päästökauppaan, kun ei ollut mikään pakko? Ministeri Ikoselle kuuluu käytännön hankintalaki, mutta työ- ja elinkeinoministerille kuuluu hankintalaki muutoin, eli sinne Puiston tontille. Hankintalakia tehtäessä keskusta esitti, että olisimme laittaneet sinne perälaudan siitä, että emme voisi ostaa julkisiin keittiöihin ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön vaatimuksia. Tämä lausunnoissa todettiin mahdolliseksi, mutta sitä ei silti haluttu sinne lisätä. Kuvitelkaa, että käytämme suomalaisia verovaroja siihen, että ostamme ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön edellytyksiä. Tähän saimme myös SDP:n ja muiden oppositiopuolueitten tuen. Toivon, että tähän asiaan vielä palataan, ja itse asiassa ministeri Ikonen pystyisi sen siinä käytännön hankinta-asetuksessaan myöskin muuttamaan. Ministeri Purra on nostanut bensan ja dieselin sekä polttoöljyn veroja niin paljon, että nyt maksetaan veroja enemmän kuin viime hallituskaudella keskimäärin. Bensasta maksetaan veroja 14 senttiä enemmän, dieselistä 23 senttiä enemmän ja polttoöljystä 19 senttiä enemmän kuin keskimäärin viime hallituskaudella. Tämä päätös on täysin valtiovarainministerin omissa käsissä. Sen lisäksi haluan vielä nostaa esille biokaasun tuotannon heikennykset. Kun kerran liikenteen päästökauppaan lisättiin maatalous, olisi kohtuullista, että se maatalous pystyisi korvaamaan tätä uusiutuvalla niin, että ei tarvitsisi maksaa näitä korkeita päästökaupan maksuja. Mutta mitä tehtiin? Biokaasuun ei enää uskottu, vaan biokaasun edellytyksiä on heikennetty ehkä viidellä kuudella eri lailla. Sieltä on karsittu tukia, siellä on jakeluvelvoitetta muutettu ja on tehty erilaisia joustomekanismeja, jolloin näitten polttoainejakelijoitten ei enää kannata ottaa biokaasua sinne, vaan ne voivat vaikka ostaa kosteikoita tai rahoittaa sähkötyökaluja ulkopuolisille toimijoille. Tässä muutamia esimerkkejä. Toivon, että niihin vielä tartutaan, sillä kun maailma kuivuu, niin Suomen ruuantuotantoa tarvitaan entistä enemmän. Meillä on entistä suurempi osuus koko maailman huoltovarmuudesta, [Puhemies koputtaa] mutta jos mitään ei tehdä, kurki ehtii kuolla ennen kuin suo sulaa.

Arvoisa rouva puhemies! Historian keskittävin hallitus yrittää nyt esiintyä jotenkin maaseudun puolella olevana, mutta kaikista hupaisinta oli tämä EU-vaikuttaminen. Olemme saaneet kuulla, että koskaan Suomen historiassa näin heikosti ei ole sidosryhmiä kasattu yhteen ja yritetty vaikuttaa rahoituskehyksen maatalousosioon. On oletettavissa, että sieltä tulee 20 prosenttia takkiin. Kaiken hyvän päälle ennallistamisasiassa annettiin yhdessä vihreiden, vasemmistoliiton ja SDP:n kanssa ympäristöministeriön käsiin täysi valtakirja. Me keskustassa emme hyväksy tällaista toimintatapaa. Me haluaisimme, että siihen lyötäisiin perälauta ja käytettäisiin kaikki mahdolliset kansalliset joustot, ettei miljardilasku lankeaisi Suomelle.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä neuvottelutulos: Jos tämä hallitus pystyy samaan neuvottelutulokseen, nostan hattua. 20 prosenttia on tulossa alennusta. Elintarvikemarkkinalaki on tehty ministeri Lepän aikana, ja nyt on viides kerta, kun sitä uudistetaan. Kiitos ministeri Essayahille, että uudistaa, kokoomuksen vastustuksesta huolimatta. Mutta missä on kilpailulaki? Tiedän, että kokoomus sitä henkeen ja vereen vastustaa, mutta olisin suonut, että perussuomalainen ministeri olisi vienyt sen maaliin ja olisimme saaneet reilummat elintarvikemarkkinat, kaupan valtaa olisi suitsittu ja sisäänostajat, oli kyse myllyistä tai keskittyneestä kaupasta, olisivat joutuneet vertaisilleen tarjoamaan sen saman tuotteen ja tuottajaorganisaatiot voisivat järjestäytyä ilman pelkoa kartellista.

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Essayah totesi, kun käytimme keskimääräisiä lukuja, että näitä ei pitäisi käyttää. No, käytetään sitten valkuaiskasvi-, öljykasvi- ja viljanviljelyn keskimääräisiä lukuja. Siellä kannattavuuskerroin on miinus 0,05. Miksi siitä huolimatta ette tee täsmätoimia — vielä sellaisia, jotka esimerkiksi polttoöljyn hintaan lisää vaikuttaisivat? Olisitte voineet EU:sta kysellä niitä. Kysyn myös valtiovarainministeriltä, kun meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, 2,5 euroa, ja siitä kerätään 23 senttiä enemmän veroa kuin viime hallituskaudella keskimäärin, 23 senttiä enemmän veroja: eikö olisi jotain vastaantuloa maaseudun ihmisille, jotka joutuvat kulkemaan pitkiä matkoja? Sen lisäksi kilpailulaissa pitäisi tuottajaorganisaatioiden asemaa vahvistaa ja ostajan asemaa selkeyttää toiseen tapaan kuin nyt on.

Arvoisa herra puhemies! Voi ylimielisyyttä! Kaikki on hyvin hallituksen mielestä, älkää valittako, viljelijät. Kiitos kuitenkin niistä toimista, joita välikysymyksen vuoksi teette. [Naurua perussuomalaisten ryhmästä — Puhemies koputtaa] Minua nimittäin sattuu sydämeen se hätä, joka suomalaisilta viljelijöiltä nyt kuuluu. Ihmiset kysyvät, kuinka tästä vuodesta selvitään. Mitä ensi vuonna kannattaa enää tuottaa? Uskaltaako investoida? Löytyykö tilalle jatkajaa? Eri puolilla Suomea kysytään, mitä suomalaiselle ruualle, maaseudulle ja huoltovarmuudelle tapahtuu, jos oma tuotantomme hiljalleen rapautuu. Ja kyllä, arvoisa puhemies, minua myös pistää vihaksi se välinpitämättömyys, jolla hallitus on tähän asti maatalouden ahdinkoon suhtautunut. Sillä tilanne on vakava. Suomen maatalouden kannattavuus on koko Euroopan heikoin — siis todellakin koko Euroopan heikoin. Se on häpeällinen sijoitus. [Pertti Hemmilä: Se on teille tuttua!] Missä tahansa muussa asiassa tällainen viimeinen sija olisi valtakunnan pääuutinen. Suomalaiset viljelijät ansaitsevat parempaa. Ministeri kertoi, miten paljon hyviä päätöksiä on tehty. Mutta politiikkaa ei mitata tehtyjen päätösten lukumäärällä vaan niiden tuloksilla. Ja tulos on tämä: Suomen maatalouden kannattavuus on EU:n heikoin. Siksi keskusta teki tämän välikysymyksen. Suunta on muutettava nyt. Arvoisa puhemies! Lähi-idän pitkittyvä kriisi on lyönyt uuden kierroksen maatalouden kustannuksiin. Polttoaine maksaa järkyttävän paljon. Lannoitteiden hinnat ovat nousussa. Energia kallistuu. Viljelijä ei voi vain siirtää näitä kustannuksia tuotteensa hintaan. Laskut tulevat nyt. Edellisellä vaalikaudella maatalouden vakavaan kustannuskriisiin luotiin helpotusta lähes 400 miljoonalla eurolla. Eikä valtiontalouden tilanne ollut silloinkaan helppo. Oli korona, Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisi. [Timo Heinonen: Ja rahaa on!] Silti yksi asia ymmärrettiin: Suomen oma ruuantuotanto on kriisissä turvattava. Se on huoltovarmuutta. Se on turvallisuutta. Se on isänmaan asia. Nyt helpotusta kustannuksiin ei näy. Toisin kuin Suomi Ruotsi on käyttänyt kansallista liikkumavaraa, vaikka juuri Suomessa maatalouden kannattavuus on Euroopan heikoin. Miksi? Ja kustannuskriisin päälle tuli vielä afrikkalainen sikarutto. Sianlihan vienti EU:n ulkopuolelle on jo häiriintynyt, ja taloudelliset menetykset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin. Kriisin hoito vaatii poliittista johtajuutta. Valtion on sitouduttava korvaamaan afrikkalaisen sikaruton torjunnasta, rajoituksista ja markkinahäiriöistä aiheutuvat kohtuuttomat menetykset. Viljelijää ei saa tässäkään kriisissä jättää yksin. Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, onko meillä omaa ruuantuotantoa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Maatilojen määrä vähenee yli tuhannen tilan vuosivauhtia. Lähes neljä tilaa päivässä lopettaa. Eikä vain pieniä tiloja. Maksuvaikeuksiin ajautuvat isot investoineet yksiköt. Viljelijät vähentävät lannoitusta, myyntikasvien viljelyä ja investointeja. Viime kevään tuottajakyselyssä 77 prosenttia arvioi maksuvalmiutensa heikkenevän. Maaseudulta loppuu toivo. Näin ei voi jatkaa loputtomasti. Arvoisa puhemies! Kaikkein karuinta tässä hallituksen politiikassa on lupausten ja todellisuuden välinen kuilu. Perussuomalaiset vaativat ennen vaaleja maatalouden hätätilan julistamista. Kannattavuuden parantamiseksi oli lähes parinkymmenen kohdan lista vaatimuksia: tuotantorakennusten kiinteistöveron poisto, energiakustannusten alentaminen, byrokratian purkaminen, viljelijälle reilumpi osuus ruuan hinnasta. Missä nämä kaikki ovat nyt? Nuo haihtuvalla musteella kirjoitetut tekstit taisivat lentää Säätytalon roskakoriin. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah lupasi puolestaan vappupuheessaan maatalouspolitiikkaan täyskäännöksen. [Sari Essayah: Kyllä!] Nyt kannattavuus on Euroopan heikoin. Ministeri Essayah, tätäkö tarkoittaa täyskäännös? Jos tarkoittaa, suunta on ollut väärä. Yli kolmen vuoden jälkeen hallitusta pitää arvioida sen omien tekojen ja tulosten perusteella. Nyt vastaan tulevat petetyt lupaukset. Hallitus lupasi, ettei maatalouden kustannuksia nosteta kansallisin päätöksin eikä byrokratiaa lisätä. Mitä tehtiin? Molempia on lisätty, niin byrokratiaa kuin kustannuksia. Tietäisittepä, millaista on täyttää tänä päivänä sähköinen kasvinsuojeluilmoitus kasvi-, kasvuvaihe-, tehoaine- ja muine koodeineen. Viljelijöiden kukkarosta tilkitään valtiontalouden kurjuutta järkyttävillä lupa- ja valvontamaksuilla. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksut nostettiin 1 500 euroon. 1 500 euroa siitä, että saa lyödä kattilan kansia yhteen pellon reunassa. Luomuvalvonnan perusmaksu oli aiemmin 160 euroa, nyt se on 231 euroa ja siihen päälle tuntiperusteinen tarkastusmaksu 163 euroa tunti. Siinä kun päivän kierrät tarkastajan kanssa laskemassa paaleja, tulee tarkastukselle mukavasti hintaa. Tässä vain pari esimerkkiä. [Antti Kaikkonen: Voiko nämä olla totta?] Mutta kaikkein karmein kustannusten nousu on polttoaineiden hinnassa. Edellisen hallituksen lopettaessa [Mauri Peltokangas: Nostitte polttoaineveroa!] polttoöljyn hinta oli yksi euro 30 senttiä, nyt hinta on kahdessa eurossa. [Ben Zyskowicz: Hallituksen vika!] Mitä teki hallitus? Maa- ja metsätalouden polttoaineet te päätitte ulottaa uuteen päästökauppaan. Kymmeniä senttejä lisää löpöön Suomen omilla kansallisilla päätöksillä yhdessä vihreiden ja vasemmiston kanssa. [Keskustan ryhmästä: Oho!] Siis ilman minkäänlaista pakkoa. Seurauksena on kymmenien miljoonien lisälasku suomalaiselle maa- ja metsätaloudelle. Arvoisa puhemies! Petettyjen lupausten lista, se valitettavasti jatkuu. Lupasitte turpeelle kunnianpalautuksen. Mitä tapahtui? [Mauri Peltokangas: Te romutitte koko elinkeinon!] Lupakustannuksia on nostettu, ja uusiin tuotantoalueisiin ei saada edes lupia. Kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus uhkaa loppua vuosikymmenen loppuun mennessä — siis muutamassa vuodessa. Tätäkö oli turpeen kunnianpalautus? Lupia ei saada muihinkaan energiainvestointeihin, että saataisiin halvempaa sähköä tai polttoainetta, ei. Energiainvestoinnit seis, sanovat perussuomalaiset yhdessä ympäristöministeriön ja Tampereen lupayksikön kanssa. Luvattiin reilumpaa ruokaketjua. Missä se näkyy? Ministeri Jari Lepän johdolla Suomeen saatiin elintarvikemarkkinalaki. Lakia on tälläkin kaudella uudistettu, hyvä niin. Mutta nyt sitä pitää alkaa elää todeksi. Sen pitää näkyä viljelijän saamassa hinnassa ja siinä, ettei kaikkea kustannusriskiä kaadeta alkutuottajan niskaan. Entä missä viipyvät kilpailulain uudistukset? [Mikko Savola: Antaa kokoomuksen vastata tähän!] Hallitus sitoutui parlamentaarisen maatalouden kannattavuusraportin toimeenpanoon, mutta kaupan ostajavoimaan puuttuva kilpailulain uudistus on edelleen tekemättä. Sen sijaan kauppajättien liiketoimintamahdollisuuksia hallitus on kyllä ehtinyt laajentaa. Viinit ja aamun närästyslääkkeet ruokakauppoihin kyllä onnistuu. Joko nyt olisi suomalaisen ruuantuottajan vuoro? Arvoisa puhemies! Hallituspuolueet lupasivat myös pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt sitä lupausta todella mitataan. Hallitus valmistelee ennallistamissuunnitelmaa, jonka toimeenpanon kustannukset ovat ympäristöministeriön mukaan yli 30 miljardia, suunnitelmaa, jonka rahoitus, kansallisten joustojen käyttö ja vaikutukset maanomistajiin ovat täysin avoinna. Ruotsi on lähtenyt siitä, että joustot hyödynnetään täysimääräisesti ja ylimääräisiä kansallisia rasitteita ei hyväksytä. Meillä Purran—Orpon hallitus on antanut suunnitelman teon ympäristöministeriön käsiin, eikä mitään perälautaa kustannuksille ole asetettu. Te annoitte tämän tapahtua, hallituspuolueiden kansanedustajat. [Juha Mäenpää: Te jätitte tyhjän paperin!] Vihervasemmistohallitukselta tätä olisi voinut odottaa, mutta oikeistohallitus… [Ben Zyskowicz: Tehän sen tiedätte, kun olitte siinä hallituksessa!] Keskusta ei hyväksy tätä. Suomen pitää tehdä ennallistamisasioissa vähintään sama kuin Ruotsissa. Me emme voi lähettää itsellemme miljardilaskua ja kutsua sitä Suomen edun puolustamiseksi. Arvoisa puhemies! Ja entä sitten suomalainen maaseutu? Maaseudun ihmiset eivät vaadi kohtuuttomia. Tien pitää olla ajettavassa kunnossa. Tietoliikenneyhteyksien pitää toimia. Välttämättömien palvelujen pitää olla kohtuudella saavutettavissa. Mutta hallitus on leikannut yksityistieavustuksia ja maaseudun tietoliikenneyhteyksiä. Palveluja keskitetään yhä kauemmaksi. Huoltovarmuutta ei rakenneta tyhjentyvälle maaseudulle. Se, missä tämä hallitus on todella onnistunut, on suomalaisen maaseudun alasajo. [Ben Zyskowicz: Ja te vaaditte lisää säästöjä!] Suomalaisia jaetaan kahden kerroksen väkeen. Meille keskustassa tämä ei käy. Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä on lopulta kyse lupauksista ja niiden pettämisestä. Hallitus lupasi täyskäännöksen. Tuloksena on EU:n heikoin kannattavuus. Hallitus lupasi olla nostamatta maatalouden kustannuksia. Silti niitä lisätään. Hallitus lupasi turpeelle kunnianpalautuksen. Nyt jopa kasvu- ja kuiviketurpeen saatavuus on vaarassa. Hallitus lupasi pitää Suomen puolta EU:ssa. Nyt edessä ovat miljardiluokan ennallistamiskustannukset. Lupaukset on petetty. Nyt tarvitaan tekoja — ei ongelmien peittelyä, selittelyä eikä uusia tyhjiä lupauksia. Hallituksen pitää vastata, [Puhemies koputtaa] miksi sen lupaama täyskäännös on johtanut tähän tilanteeseen ja mitä se aikoo vielä tehdä suunnan muuttamiseksi, vai aikooko mitään. Arvoisa puhemies! [Puhemies koputtaa] Koska hallituksen politiikan tulokset osoittavat, ettei se ole kyennyt turvaamaan suomalaisen maatalouden kannattavuutta, kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta eikä elinvoimaisen maaseudun perusedellytyksiä, esitän seuraavan epäluottamuslauseen: ”Eduskunta toteaa, että hallitus on epäonnistunut suomalaisen maatalouden kannattavuuden, kotimaisen ruuantuotannon ja maaseudun tulevaisuuden turvaamisessa, eikä hallitus siksi nauti eduskunnan luottamusta.”

Arvoisa herra puhemies! Minä kysyn sitä, miksi me nojaamme edelleenkin niihin laskelmamalleihin, jotka on todettu esimerkiksi professori Annamari Laurénin suulla huonommiksi kuin ei mitään, siis huonommiksi kuin hihasta vedetty arvio. Nämä mallithan eivät esimerkiksi samalla tavoin kuin Ruotsissa ota faktapohjaista metsien hiilensidontaa huomioon. Maatalouden puolelta: Edustaja Honkasalo totesi, että siellä ei ole mitään tehty. Siellä on paljon tehty, mutta nämä mallit eivät ota huomioon fossiilisten lannoitteitten vähentymistä, eivät biokaasun tuotantoa, eivät nurmen hiilensidontaa, eivät maanparannus- ja kerääjäkasvia, eivät lehmämäärän vähentymistä, eivät vähemmän suolistokaasua aiheuttavaa rehua, eivät suomalaista tuotantotapaa, joka poikkeaa keskimääräisistä naudan päästöistä, eivätkä sitä, että turvepeltojen todellinen määrä onkin maanäyteanalyysien mukaan alle puolet Luken alkuperäisestä arviosta. Mitään näistä [Puhemies koputtaa] ei ole otettu huomioon.

Arvoisa herra puhemies! Tässä luonnonsuojelulain esityksessä on myös hyviä asioita. Luontoarvokaupan saaminen alkuun on hyvä, vaikka toki olisimme vähän toivoneet — tai emme edes vähän: se olisi ollut syytä toteuttaa vähemmän byrokratiaa vaativaksi niin, että se todellisuudessa lähtisi toimintaan. Sinänsä pienemmiltä yrityksiltä tätä byrokratiaa ei vaadita, mikä on hyvä asia. Mielestäni on hyvä myöskin se, että susi nyt sitten komission myötävaikutuksella pystytään siirtämään metsästettäväksi lajiksi. Näin sen kanssa toimiminen jatkossa helpottuu. Haluan kuitenkin vielä tuohon ennallistamisasiaan palata sen verran, että keskusta olisi halunnut, että suunnitelmaa laadittaessa on hyödynnettävä kaikki se kansallinen liikkumavara, mikä meillä on, vältettävä kansallisia lisävelvoitteita, minimoitava maanomistajille, yrityksille ja yhteiskunnalle aiheutuvat haitat, huomioitava vaikutukset huoltovarmuuteen, ruoantuotantoon, energiantuotantoon, metsätalouteen ja aluekehitykseen ja varmistettava suhteellisuusperiaatteen, yhdenvertaisuuden ja omaisuudensuojan toteutuminen. On surullista, että emme asettaneet mitään reunaehtoja tälle ennallistamisasetukselle vaan annamme vallan ympäristöministeriölle.

Arvoisa herra puhemies! Luonnonsuojelulain ennallistamisosio markkinoitiin tälle talolle pienenä teknisenä muutoksena, teknisenä asiana. Se on tämän kauden suurin asia maaseudun ja Suomen kansantalouden kannalta, suurin asia, ja me annamme valtakirjan sen toteuttamiseen ympäristöministeriölle tällä lainsäädännöllä. Perussuomalaiset, kokoomus, RKP ja kristilliset haluavat antaa valtakirjan suurimmasta Suomen kansantalouteen vaikuttavasta suunnitelmasta ympäristöministeriölle, jolla ei ole ajatusta siitä, että pitäisi katsoa taloudellisia kestävyyden elementtejä, sosiaalisia kestävyyden elementtejä. Ympäristöministeriö katsoo ympäristökestävyyden näkökulmasta tätä. Niinpä lopputulema onkin se, että kun aikoinaan Luonnonvarakeskus teki arvion ennallistamisesta, se teki arvion 13—19 miljardista, mutta sen jälkeen, kun maa- ja metsätalousvaliokunta oli päättänyt tästä asiasta ja antanut lausunnon ympäristövaliokunnalle, oli ennen antanut lausunnon ja luvan sinne ympäristöministeriölle, niin sen jälkeen saimme oikein yhden kerran tässä talossa kuulla parisen tuntia siitä, mitä tämä suunnitelma voisi sisältää. Siellä kysyin, mitä tämä maksaa, ja ympäristöministeriöstä sanottiin, että 30 miljardia euroa — 30 miljardia euroa. Se oli tuplaantunut se rahasumma, mikä tähän käytetään, ja koska uskon, että millään hallituksella ei takataskusta löydy 1,2:ta miljardia vuodessa laittaa tähän ennallistamissuunnitelmaan, niin tiedättekö, mikä on seuraus? Seuraus on se, että istutaan toisten housuilla tuleen. Näinhän tämä homma menee. Eli tulee harmaata suojelua, tulee velvoittavia vaatimuksia ja tulee kieltoja, joista ei korvata maanomistajalle mitään. Minä en ymmärrä sitä, miksi meidän täytyy ensimmäisenä partiopoikana olla viemässä tämä ennallistamissuunnitelma EU:hun. Tehän meinasitte tehdä täysin saman virheen metsäkatoasetuksen kanssa. Suomi oli ensimmäisenä tekemässä maltaita maksavia säännöksiä, todella byrokraattisia säännöksiä, jotka varsinkin pienimuotoisen sahayritystoiminnan ja tämäntyyppisiä olisivat tuhonneet täysin. Me saimme onneksi estettyä sen viemällä asian perustuslakivaliokuntaan, ja niinhän sitten kävi, että muutama viikko sitten se vedettiin kokonaan pois. EU:ssa valmistellaan Draghin raportin mukaisesti paljon inhimillisempi, taloudellisesti järkevämpi tapa torjua metsäkatoa, koska metsäkadon torjuminen on järkevä asia. Näin pitäisi tehdä tässä ennallistamisasetuksessakin, asettaa pelisäännöt, kuten edustaja Kallio tässä vaati, ja pitäisi katsoa ensin, lähtevätkö muut maat tähän ylipäätään. Meillä on EU:ssa paljon asetuksia, joiden osalta 20 vuotta on odoteltu tiettyjä maita, että jokohan ne pikkuhiljaa tämmöisen tekisivät. Mutta Suomessa halutaan antaa ensimmäisten maitten joukossa ympäristöministeriölle valta lähettää ennallistamisasetus EU:hun. Mielestäni tämä on järjetöntä. Ympäristöministeriössä ei pidetä siitä, että turvemaita käytetään ylipäätään yhtään mihinkään. Se on syötetty sinne EU:n päähänkin, ja huomautan, että ympäristöministeriön arvion mukaan meillä on kymmenen prosenttia pelloista turvemaita ja noin kolmannes Suomen metsistä on turvemetsiä. Jos näille tulee käytön rajoitteita sen suunnitelman mukaisesti, mikä EU:lle laitetaan, niin se on, kuulkaa, kansantaloudellisesti melkoinen kysymys, mutta minkäänlaisia rajauksia tämä hallituspohja ei halunnut tehdä. Te luotatte sokeasti siihen, että ympäristöministeriössä asuu kaikki viisaus, annetaan sinne valta tällaisessa asiassa. En ymmärrä, miksi näin. Vielä vetoankin siihen, että kun teillä on mahdollisuus olla viemättä sitä elokuun loppuun mennessä ja odottaa vähän, mitä muut maat tekevät, niin älkää antako tätä valtakirjaa. Äänestetään nyt yhdessä tämä laki kumoon ja valmistellaan se rauhallisesti ja huolella niin, että Suomen maatalous pystyy jatkamaan, Suomen metsäsektori pystyy jatkamaan, pystymme edelleenkin investoimaan maaseudulla. Mielestäni tämä laki on todella huono tältä kohtaa.

Arvoisa herra puhemies! Kiitos hallitukselle. Viime kaudella tähän taloon tuli kansalaisaloite valkoposkihanhista, ja yhdessä varsin suurella enemmistöllä hyväksyimme kansalaisaloitteen seurauksena seuraavat lausumat: ”1) Eduskunta edellyttää, että hallitus vaikuttaa aktiivisesti komissioon ja EU:n jäsenvaltioihin, jotta Bernin sopimusta muutetaan ja sen myötä valkoposkihanhi siirretään lintudirektiivin liitteeseen II.” Tiedän, että tätäkin työtä on tehty, mutta nämä asiat ovat pitkissä kantimissa. ”2) Eduskunta edellyttää, että lintudirektiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeusmahdollisuuksia hyödynnetään ja lintujen karkottaminen ampumalla sallitaan myös keväällä pesintärauha huomioiden.” Tämä lausuma toteutui nyt täysimääräisesti, sillä aina kun on kasvustoa ja yli viisi hanhea, niin näin tapahtuu. ”3) Eduskunta edellyttää, että poikkeusluvalla ammuttujen valkoposkihanhien hyödyntäminen sallitaan ja että hallitus valmistelee esityksen luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen perusteella mahdollistetaan poikkeusluvalla tapetun valkoposkihanhen haltuunotto ja asiallinen hyötykäyttö” — siis myös asiallinen hyötykäyttö. Tämä tehtiin vähän toisin, mutta erittäin hyvin: itse asiassa tämä malli, mitä toteutetaan, on parempi. Ja vielä neljäntenä: ”Eduskunta edellyttää, että valkoposkihanhia koskevat poikkeuslupa-asiat siirretään Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Pohjois-Karjalan elyyn ja samalla lupamenettelyä sujuvoitetaan.” Nythän poikkeusluvat, joita niitäkin saatetaan tarvita, haetaan riistahallinnolta, ja ne ovat valituskelpoisia, toisin kuin tämä nyt tehty esitys. Huomautan vielä, että itse asiassa, vaikka vihreät ja vasemmisto jättivät vastalauseen, he kirjoittivat vastalauseessaan näin: ”Valkoposkihanhien aiheuttamien haittojen ehkäisyssä karkottaminen ampumalla on yksi keino. Koska valkoposkihanhi on elinvoimainen laji, voidaan poikkeusluvalla ammuttujen hanhien hyödyntäminen ravinnoksi sallia”, sanoivat vihreät ja vasemmistoliitto tuolloin. [Pertti Hemmilä: Milloin?] — Siinä kansalaisaloitteen yhteydessä. — ”Oikea tapa tehdä tämä on siirtää valkoposkihanhi metsästyslain piiriin. Poikkeusten tekeminen luonnonsuojelulakiin on väärä tie.” He eivät siksi yhtyneet valiokunnan mietintöön, ja nythän itse asiassa heidän ääntään on aika pitkälti kuunneltu. Sanon tämän sen takia, että emme turhaa vastakkainasettelua tälle vaikealle kysymykselle tekisi, koska jokainen ymmärtää, että 1,6 miljoonaa valkoposkihanhea ei ole uhanalainen laji. Sitä kannattaa järkevästi vähentää ja haittoja kannattaa vähentää metsästämällä. Nimittäin vaikka paukkupatruuna hetkellisesti auttaisi, niin kuka haluaa vapaaehtoisesti käyttää aikaansa joihinkin paukkupatruunoihin? Nyt palkintona on hanhipaisti, ja uskon, että metsästystä riittävästi tapahtuu siellä, missä on ongelmia. Siksi oli tärkeää, että tämä ulotettiin koko maahan, koska selkeästi nämä alueet leviävät. Keski-Suomessakin on jo hanhituhoja, siis useita hehtaareja, kymmeniä hehtaareita, yksittäinen viljelijä menettänyt. Se ei ole aivan yhtä laajamittaista kuin Pohjois-Karjalassa, mutta tuhoja muuallakin on. Kun meillä on sitten lisäksi vielä näitä viljelijöitten omista maataloustuistaan rahoittamia hanhipeltoja, elikkä kun sinne on laitettu yli kaksi miljoonaa euroa tällaisiin hanhipeltoihin, niin siellä on laskeutumispaikkoja kyllä riittävästi. Suomalaisen viljelijän tehtävä on tuottaa ruokaa suomalaisille, ei kasvattaa ruokaa valkoposkihanhille. Mielestäni tämä on ainut kestävä tapa toimia, joten kiitän siltä osalta hallitusta. Myös merimetsoasiassa on tunnistettava, että yksi merimetso syö 500 grammaa päivässä, ja kun niitä on kolonioita, niin se on valtava määrä tuhoa, mitä kalastajille aiheutetaan. Ainut pieni kauneusvirhe ehkä tässä oli se, että näille istutuspaikoille tai kalankasvatukseen ei tällä lainsäädännöllä luvitusta tullut, mutta se perustui siihen, että näistä ei ole tutkimusta. Toivon, että sitä tutkimusta myöhemmin tehdään, niin että näihinkin asioihin voidaan palata. Tarkoitus on pitää lintukannoista asianmukaista huolta, ei tuhota niitä, mutta tehdä se järkevästi, niin kuin metsästyksessä aina on tapana. Pidetään kannat elinvoimaisina eikä anneta merimetson tai valkoposkihanhen tuhota suomalaisia lajeja, haahkaa tai töyhtöhyyppää, joitten pesintärauhaa nämä nyt häiritsevät.

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys energiaveron palauttamiseksi kevyen polttoöljyn osalta on ihan hyvä esitys, mutta vähän huvittaakin se, miten suuri hehkutus tästä 10 miljoonan euron palautuksesta on, kun ottaa huomioon sen, että silloin edellisellä kaudella viljelijoille kohdistunut kustannuskriisi oli pienempi kuin nyt, ja silloin teimme 400 miljoonan euron kriisipaketin. Tämäkin on toki jo toinen kevyen polttoaineen veron palautus, ja tämä nykyinen on neljä senttiä litra, elikkä 5 000 litralla se tarkoittaa 200 euroa ja 10 000 litralla 400 euroa. Mutta kerrataanpa, mitä edellisellä hallituskaudella tehtiin. Oli 300 miljoonan euron kriisipaketti ruoantuotannolle. Se sisälsi maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron määräaikaisen alennuksen, energiaveron palautuksia, jotka olivat huomattavasti suurempia, ja kohdistuivat myös sähköön. Itse asiassa sähkö olisi nytkin erittäin tärkeä elementti, koska koskaan Suomen historiassa ei ole ollut niin kallista pörssisähköä kuin mitä oli tammi—helmikuussa. Siihen edellisen kauden pakettiin sisältyi varainsiirtoveron poisto maatilan yhtiöittämisen yhteydessä ja viiden prosentin yrittäjävähennys. Eli kun täällä hehkutettiin yhteisöveron alennusta, niin silloin tuli viiden prosentin yrittäjävähennys verotukseen. Sähkökustannusten tuki: EU:n kriisirahoitusta hyödynnettiin erilaisiin kriisivälineisiin, maataloustukien maksatusta aikaistettiin ja Makeraa pääomitettiin. Ymmärrän valtion taloudellisen tilanteen nyt ja ymmärrän senkin, että tämän mittaluokan kädenojennukseen ei ehkä ole mahdollisuutta, mutta ehkä sellainen ylenpalttinen hehkuttaminen tältä paketilta kannattaisi jättää pois, mutta on erittäin hyvä, että tämä toimi tehtiin. Edustaja Viitanen istunnossa totesi, että tämä kohdistuu täysin väärin. Itse asiassa otetaanpa esimerkiksi luomuviljelijät, mitä Pia Viitanen on monesti täällä istunnossa hehkuttanut. Heiltä menee huomattavasti enemmän polttoainetta peltotöihin kuin tavanomaiselta viljelijältä, [Pertti Hemmilä: Se pitää paikkansa!] koska käyntikertoja siellä samalla hehtaarilla on paljon useammin. Meillä ei ole todellakaan korvaavia menetelmiä pellolle, traktoreita, jotka toimisivat sähköllä tai vedyllä. Nämä ovat pitkällä tulevaisuudessa. Mutta sen sijaan vähän annan pyyhkeitä tälle hallitukselle siitä, että biokaasun käyttö maatiloilla vaikeutui sen takia, että sen todentaminen tuli erittäin haasteelliseksi. Tiedän, että varmasti isot energiayhtiöt ovat olleet lobbaamassa, mutta olisi ollut hyvä, että hallitus olisi pystynyt silti pysymään selkä suorana ja tekemään sellaista politiikkaa, joka mahdollistaisi biokaasun käyttöä paremmin. Esimerkiksi Ruotsissa on huomattavasti kevyempi byrokratia biokaasussa, ja meidän ei olisi ollut pakko lähteä tämäntyyppiseen toimeen. Itse asiassa kollegan kanssa laskettiin, että neljä biokaasulle epäedullista päätöstä on tehty tällä hallituskaudella. Toivoisinkin, että seuraava hallitus pystyisi näitä korjaamaan, vetämään kaikki Suomi-lisät pois sieltä erilaisesta byrokratiaviidakosta ja sen lisäksi biokaasun osalta mahdollistamaan biokaasutraktoreitten liikennekäytön. Onhan se aika surullista, että Valtra kyllä tekee biokaasutraktoreita, mutta niitä ei myydä Suomeen. [Eveliina Heinäluoma pyytää vastauspuheenvuoroa]

Arvoisa herra puhemies! Viime kaudella otettiin vähemmän velkaa, ja te ette todellakaan ole sitä neljää miljardia säästäneet: 2,5 miljardia on kokonaissopeutustoimet. Mitä tulee tähän maatalouteen, viime kaudella annettiin lähes 400 miljoonan euron kriisipaketti, ja siitä huolimatta sieltä perussuomalaisista tuli Tynkkysen listaa. [Petri Huru: Romutitte turvekoneet!] Vaikka me kiinteistöveroa poikkeuksellisesti alennettiin, niin sanottiin, että joo, perussuomalaiset kyllä muuttaisivat pysyvästi tämän lainsäädännön. Te olette kolme ja puoli vuotta olleet vallassa — ei näy. Ja miksi esimerkiksi korottuneita sähkön kustannuksia ei kompensoitu? Eli tämä on oikeansuuntainen mutta täysin riittämätön. [Jari Koskelan välihuuto] Ylipäätäänhän on surullista, että tällaisiin kriisipaketteihin täytyy mennä. Siksi olen iloinen siitä, että elintarvikemarkkinalainsäädäntö viimein muuttui — kiitos siitä. Mutta ajatelkaa, jos te olisitte saaneet sen riitelyn tehtyä vaikka puoli vuotta tai vuosi ennemmin, niin se olisi voimassa nyt ja olisi voinut käydä niin, [Puhemies koputtaa] että kauppa olisi tullut vastaan ja nostanut hintoja. Varhaisperunan tuotanto [Puhemies koputtaa] uhkaa loppua, kun kauppa vedättää suomalaista viljelijää.

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä laki saatiin päätökseen valiokunnassa, me kaikki spontaanisti taputimme, ja luulen, että vastaanotto on myös tässä salissa samansuuntainen. Varmasti kaikki näkevät maatalouden, suomalaisen ruuantuotannon, ahdingon. Sen takia haluan nyt tässä puheenvuorossa nostaa vielä seuraavat stepit tuleville vuosille ja seuraavaan hallitusohjelmaan. Tässä laissahan ei varsinaisia sanktioita väärästä toiminnasta ollut. Sitä pohdittiin, olisiko näin voinut olla, mutta se olisi ollut vähän isomman prosessin asia. Sen lisäksi, että ne sanktiot tästä laista puuttuvat, niin meidän pitäisi miettiä koko kilpailulainsäädäntöä ja Kilpailuviraston tulkintoja siitä, millaista markkinoilla toimimisen pitäisi olla. Miksi me ajattelemme, että kauppa voi toimia kahden suuren tukkuostajan voimin? Toki siellä on määräävän markkinaosapuolen lainsäädännöt, mutta sitten toisaalta elintarvikejalostajat eivät voi kehittyä niin kuin monissa muissa maissa, joissa niistä on tullut isoja kansainvälisiä toimijoita. Meillä jatkojalostajat eivät voi fuusioitua. Tämä on oikeastaan aika epäterve tilanne, että toinen osapuoli voi olla vahva ja toinen osapuoli ei. Ja kaikista suurin vääryys on se, että vaikka EU mahdollistaa tuottajaorganisaatiot, niin meillä on joku kotitekoinen tulkinta siitä, että nämä eivät voisi olla vaikkapa valtakunnallisia toimijoita. Totta kai heikomman osapuolen turvaksi luotu EU-säännöstö mahdollistaa mahdollisimman väljän tulkinnan, ja vähintään tämä tulkinta mielestäni meidän tulee seuraavassa hallitusohjelmassa muuttaa.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on elintarvikemarkkinalain muutos. Se jatkaa pitkää sarjaa, jolla tuottajien asemaa elintarvikeketjussa yritetään parantaa. Kuten puheenjohtajamme valiokunnasta totesi, valiokunta oli lopulta yksimielinen, ja siinä asian läpiviemisessä ei ihan vähäinen rooli ollut myöskään oppositiolla, mutta kiitän ennen kaikkea puheenjohtajaa, että tämä on nyt tässä. Mistä lainsäädännössä on kyse? Ehkä tärkein muutos on se, että elintarvikesektorilla on neuvotteluvelvollisuus poikkeuksellisissa olosuhteissa. Jos tämä laki olisi ollut voimassa, nyt olisi ollut pakko käydä neuvotteluja, koska sähkön hinta oli korkeimmalla tasolla tammi-helmikuussa kuin koskaan Suomen historiassa. Tällä hetkellä polttoaineitten hinnat ovat korkeammalla tasolla kuin koskaan Suomen historiassa, ja siitä seurauksena lannoitteitten, rehujen, rahtien, kaikkien kustannukset ovat nousseet. Tämä velvoite sitoo neuvotteluosapuolia. Pöytään on mentävä, mutta toki markkinataloudessa emme voi päättää, mitä sieltä pöydästä syntyy. Toiseksi suurin asia mielestäni oli se, että kaupan omia tuotemerkkejä, niin sanottuja private labeleita, ei voi enää suosia. Ei voi olla niin, että brändituote on kuin kyykkyviini siellä kaupan alahyllyllä ja kaupan oma tuotemerkki on aseteltu hyvin tai että on aivan erilaiset katteet brändituotteista tai kaupan omista tuotemerkeistä. Myöskään kohtuuttomia sopimusehtoja ei voi samaan tapaan jatkaa. Meillähän on ollut tällainen plagiointikäytäntö hyvin yleistä elintarvikemarkkinassa, että vaaditaan vaikka kestävyys- tai elintarviketurvallisuus- tai terveyssyistä johtuen reseptiikat uusista tuotteista, mitä on tehty. Eihän missään muussa toimialassa toimisi niin, että plagioidaan suoraan toisten tuotekehittelemä tuote ja sitten kääritään voitot siitä ja sijoitetaan sinne alahyllyyn se brändituote, myydään kovalla voitolla ilman tuotekehitystä oma private label. Tämä asia ei voi jatkua. Myöskin jos väärinkäytöksiä tällä tavoin tai muutoin ilmenee tuotteen toimittajilta, nyt voidaan tämä asia nostaa framille ja siitä ei voi seurata kostotoimia. Eli tähän asti, jos joku ei ole suostunut vaikkapa reseptiikkaa toimittamaan, tämä toimija ei ole saanut hyllypaikkaakaan välttämättä. Nyt tällaiset kostotoimet ovat kiellettyjä, vaikka kaupanala vastusti tätäkin asiaa kovasti, he olisivat halunneet, että totta kai kostaa pitää saada, jos toimija vaatii omia oikeuksiaan. Myöskin elintarvikemarkkinavaltuutettu saa lisää mahdollisuuksia hakea tietoa, tehdä tietopyyntöjä, ja näin hän voi oman toimistonsa avulla valvoa heikomman asemaa entistä paremmin. Tämäkään laki ei ole käänteentekevä, ja totta kai, kun meillä on oligopolistinen kauppa ja myöskin pörssissä toimivaa jalostusyritystä siinä monesti tuottajan ja kaupan välillä, niin emme me tälläkään lailla voi taata, että se tuottajan asema välttämättä paranee, mutta tämä on aivan varmasti edistysaskel oikeaan suuntaan. Kun alussa mainitsin tästä neuvotteluvelvoitteesta, pyydän nyt kaikkia toimijoita, jotka kuulevat tämän puheenvuoroni, että tehdään sen lain pykälä yhdessä todeksi. Vaaditaan tuottajina, ehkä osuustoiminnan jäsenenä tai luottamushenkilönä, ehkä kuluttajana sitä, että nyt kun meillä on lainsäädäntö takana, niin neuvottelut pitää aukaista. Tehdään tämä lainsäädäntö todeksi. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Nostan kolme pointtia tästä hankintalaista. Ensinnäkin velkajarrutyöryhmän jäsenenä ihmettelen sitä, että tällaisessa julkisen talouden tilanteessa halutaan aiheuttaa kunnille 600 miljoonan edestä kustannuksia — tämä tulee Kuntaliiton laskelmista. Toiseksikin nämä kustannukset eivät koidu oikeastaan niinkään suurille kaupungeille, vaan tämän on tarkoituskin olla pienten kuntien pakkoliitoslaki. Eli tällä hankintalailla ajetaan pieniä kuntia isompiin yksiköihin. Ja kolmanneksi olen erittäin surullinen siitä, minkä vaikutuksen tämä hankintalaki antaa suomalaiseen ruoantuotantoon ja suomalaisen ruoan, lähi- ja luomuruoan ja ylipäätään suomalaisen ruoan, hankkimiseen. Me olisimme voineet tässä lain yhteydessä säätää sen, että julkisiin ruokapalveluihin ei oteta ruokaa, joka ei täytä Suomen lainsäädännön velvoitteita, mutta se ei hallitukselle kelvannut. Me olisimme voineet tätä kymmenen prosentin sääntöä muuttamalla, tai tekemällä poikkeuksia, varmistaa sen, että kuntien yhdessä omistamat, esimerkiksi hyvinvointialueen kanssa tai useamman kunnan yhteistyönä omistamat, ruokahuoltoyksiköt olisivat voineet toimia järkevällä tavalla, mutta tämä hallitus ei sitä halunnut. Se ei halunnut varmistaa erityisruokavalioita, ei lähiruokaa, ei luomuruokaa, ei sitä, että hankintaosaamista olisi niin, että pystytään paikallista hankkimaan, kun toisella puolella valittajina ovat vastassa isot kansainväliset jättiyhtiöt. Eli nyt sitten kuntiin joudutaan palkkaamaan uutta väkeä, jos halutaan tällaiseen lopputulemaan päästä. Tämä hankintalaki on näiltä osin täysi susi.

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi tahdon kiittää ministeriä hyvästä lainsäädännöstä. Kun suomalainen kuluttaja, äiti, leipoo lapsensa kanssa kakun, hän voi huoletta antaa lapsen nuolla taikinakulhon. Kun suomalainen isä grillaa possua grillissä, ei haittaa, jos nuolaisee sormenpäästä nesteitä. Meillä on maailman puhtain ja turvallisin ruoka. Se ei ole tullut itsestään, se on pitkäjänteisen työn tulos, ja silloin kun liityimme EU:hun, huomasimme, että tästä turvallisesta laadusta täytyy pitää kiinni ja meidän tulee varmistaa se kotimaan säännöksin. Meillä aloitti tällainen Eläintautien torjuntayhdistys, joka sai aikaan sen, että koko ala sitoutui vaatimuksiin, jotka ovat paljon korkeampia kuin muualla, ja samalla koetettiin huolehtia, että muualta tulevalla raaka-aineella olisi samoja pelisääntöjä, niin että oma ala pysyisi pystyssä. Kaikki tämä kuitenkin maksaa, ja tänään meillä on yksi esimerkki siitä, miten valtio voi tulla avuksi silloin, kun tilanne menee kohtuuttomaksi. Meillä salmonellaa ei esiinny — ei kananmunissa, ei lihassa — mutta se tarkoittaa sitä, että salmonellavalvonta on tarkkaa, ja jos sitä tilalta löytyy, siitä aiheutuu saneeraus, joka aiheuttaa kustannuksia. Ala pitkään pystyi rahoittamaan tätä omilla vakuutusmaksuillaan, mutta sitten tultiin tilanteeseen, että vakuuttajat eivät kerta kaikkiaan vakuuttaneet enää asiallisilla vakuutuksilla ja oltiin ikään kuin umpikujassa: luopuako hyvästä eläinterveydestä — siitä, jonka takeena muuten osaltaan on se, että meillä kuiviketurvetta tuotetaan tulevaisuudessakin, se auttaa eläintautien torjunnassa ja luo hyvät olosuhteet kasvualustaksi — pitääkö kiinni eläintuotteitten turvallisuudesta ja laadusta vai höllentää sitä, kuten muissa maissa, kun ala ei siitä pystyisi enää itse huolehtimaan? Meillä on nyt päätetty, kiitos hallituksen ja ministerin, pitää edelleenkin kiinni tästä turvallisuudesta ja tehdä tällainen salmonellarahasto sika-alalle. Se on erittäin hyvä asia, ja on tärkeää, että sinne saadaan kertaluonteisesti pääomapotti, joka pitää sen toiminnan järkevällä tasolla. Mutta ennen kaikkea haluan vielä tässäkin yhteydessä kiittää kaikkia niitä tuottajia, jotka tekevät todella paljon ennaltaehkäisevää työtä, niin että se tuotantotapa on sellainen — aivan kuten oma isäni aikanaan sanoi — että navettaan pitäisi pystyä menemään vaikka sukkasillaan. Tähänhän siellä pyritään, niin sikaloissa kuin kanaloissa. Ne ovat siistejä. Siellä tehdään kaikki tarvittavat toimet, että eläimet pysyisivät kunnossa. Nyt vielä, kun vakuutusasiatkin ovat tämän hallituksen esityksen myötä kunnossa, tosin vasta pienellä viiveellä, ala pystyy turvallisesti jatkamaan sitä toimintaa, millä tehdään suomalaisille kuluttajille maailman paras elintarvike.

Arvoisa rouva puhemies! Kun Suomen kotieläintuotannolle on tehty lisävaatimuksia, niin olisin toivonut sieltä vasemmalta laidalta joskus jonkun kehuvan niitä, nostavan suomalaista tuotantoa, sanovan, että kulutetaan suomalaista lihaa, kun se on tehty niin laadulla. Te kaikki tiedätte sen, että Suomessa tilavaatimukset ovat aivan toista luokkaa kuin muualla Euroopassa. Te tiedätte, että meillä possu saa pitää saparonsa, meillä tiineytyshäkit on kielletty siirtymäajalla ja porsitushäkkien rakentaminen on kielletty, mutta olenko kuullut yhtään kehua sieltä vasemmalta laidalta? En, koska te ette joka tapauksessa haluaisi, että sitä lihaa tuotetaan. [Mikko Savola: Tämä on se ydin!] Ja kun esimerkiksi immuunikastraatio on mahdollinen — sitähän ei kielletä, vaikka siinä toki pistetään pari kertaa isommalla neulalla ja pistetään hormonipätkää eläimeen — niin toki tällä menetelmällä varmasti tuotetaan tulevaisuudessa. [Puhemies koputtaa] Kehutteko sitten suomalaista sianlihaa, [Puhemies koputtaa] jos joku tuottaa sillä menetelmällä?

Arvoisa rouva puhemies! Haluan puheenvuorossani nostaa bitin ja junavaunujen liikkumisen. Nimittäin Taiwan tuottaa 96 prosenttia Euroopan kehittyneimmistä siruista, ja me tiedämme, mitä Kiinanmerellä odottaa. Mielestäni Euroopan pitäisi varautua tähän. Toinen asia on, että me emme tiedä, mitä Itämerellä tapahtuu, jolloin mielestäni meidän pitäisi EU:n voimin huolehtia sekä pohjoisista yhteyksistä pohjoiseen päin että myös sivuttaisyhteyksistä aina Ruotsiin, että itärajalle on pääsy kaikissa tapauksissa. Miten suhtaudutte esiin nostamiini asioihin? Kannattaisiko myös niitä tämän energian ja lannoitteiden lisäksi ottaa EU:ssa keskusteluun, kun puhumme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristö on ollut nopeassa muutoksessa hyväksyttyjen selontekojen jälkeen. Keskusta ehdotti puolustusselonteon käsittelyn yhteydessä Suomen linjan päivittämistä Yhdysvaltain ulkopolitiikan nopeasta muutoksesta ja murroksesta johtuen. Tänä vuonna nopeat käänteet ovat jatkuneet. Olemme nähneet tapahtumat Venezuelassa, uhkaukset Grönlannin haltuun ottamisesta, Putin-mielisen johtajan tukemista Unkarissa, hyökkäyksen Iraniin ja Lähi-idän laajentuneen konfliktin sekä palestiinalaisasutuksen hävittämistä. Meidän ulkopoliittinen johtomme on ollut hiirenhiljaa, [Vasemmistoliiton ryhmästä: Näin on!] kuten Suomessa on kautta aikain opittu olemaan. ”Köyhän on oltava nöyrä ja siedettävä kylmää”, kuuluu vanha sanonta, mutta onko jossain sentään raja? Yhdysvallat on Suomelle keskeinen liittolainen, mutta maan poliittisen johdon äkkinäisiin ratkaisuihin olisi syytä varautua. Keskeistä on rakentaa eurooppalaisempaa Natoa sekä vahvistaa Euroopan omaa puolustuskykyä. Rauhanponnistelut Venäjän Ukrainaan kohdistaman raa’an hyökkäyssodan lopettamiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Venäjä ei ole osoittanut aitoa halua rauhaan. Työn täytyy jatkua. Suomen turvallisuus rakentuu vahvasta kansallisesta puolustuksesta osana Naton yhteistä pelotetta ja puolustusta sekä EU:n jäsenyydestä ja kumppanuuksista liittolaisten kanssa. Kaiken tapahtuneen valossa on perusteltua, että hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn selonteon toimintaympäristöstä ja Suomen painopisteistä lähivuosille. Arvoisa puhemies! Keskusta pitää tärkeänä, että selonteon valiokuntakäsittelyssä käydään perusteellinen keskustelu tarvittavista toimista ja pyritään mahdollisimman laajaan yhtenäisyyteen suurissa linjoissa. Politikoinnille tai kukkopoikailulle ei saa olla sijaa, kun puhutaan turvallisuudesta ja viimesijaisesta pelotteesta. Kansallinen yhtenäisyys ulkopolitiikan suurissa linjoissa vahvistaa Suomen asemaa ja turvallisuutta. Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä painottaa maamme kokonaisturvallisuuden keskeistä merkitystä. Kokonaisturvallisuus rakentuu omavaraisuudesta, huoltovarmuudesta ja koko maan elinvoimasta. Suomen on ylläpidettävä riittävää omavaraisuutta avainaloilla, kuten elintarvikkeissa, energiassa ja lannoitteissa sekä lääkkeissä ja puolustustarvikkeissa. Jos kuljetusreiteissä on vakavia haasteita, huoltovarmuuden turvaaminen korostuu entisestään. Pohjoisen Suomen yhteyksiä on parannettava Ruotsiin ja Norjaan. Ne palvelevat sekä turvallisuutta että elinkeinoelämää. Pohjoismaat ovat Suomen läheisimmät kumppanit, joiden kanssa yhteistyötä on syytä edelleen syventää puolustuksessa, logistiikassa ja arktisella alueella. Arvoisa puhemies! Suomen on oltava jatkossakin aktiivinen monenvälisen yhteistyön puolustaja ja kehittäjä — erityisesti nyt, kun haasteet ovat suuret. Kansainvälinen oikeus ja säännöt ovat pienen maan turva. Suomi pärjää epävakaassa maailmassa, kun huolehdimme omasta toimintakyvystämme ja olemme luotettava ja rakentava liittolainen. Keskusta haluaa kehittää koko Suomen turvallisuutta. Keskustalle kansallinen eheys on kivijalka, jota ei tule horjuttaa.

Arvoisa rouva puhemies! Kansallinen ruokastrategia on tärkeä ja tarpeellinen asiakirja. On hyvä, että rakennamme suomalaista kestävää ruokajärjestelmää aina 2040-luvulle saakka. Mutta samalla on sanottava suoraan: Pelkät visiot eivät riitä. Nyt tarvitaan tekoja. Arvoisa puhemies! Selonteko tunnistaa aivan oikein ruokajärjestelmämme keskeiset haasteet: alkutuotannon heikon kannattavuuden, arvonlisän epätasaisen jakautumisen ja riippuvuuden tuontipanoksista. Nämä eivät ole uusia ongelmia. Tässä hetkessä uutta on se, että ne ovat nyt kärjistyneet ruuantuottajia kurittavaksi kannattavuus- ja kustannuskriisiksi. Kriisi uhkaa koko kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuutta. Tässä kyse ei ole yksittäisistä tiloista tai tuotantosuunnista vaan koko ruokaketjun rakenteellisesta ongelmasta — kalastusta ja kalankasvatusta myöten. Keskustan mielestä ei ole oikein, että se, joka kantaa ketjussa suurimmat riskit ja tekee isoimman työn, saa tuloksesta pienimmän osuuden. Tämä on äärimmäisen vakava viesti, joka kuultiin myös viime viikolla, kun nuoret tuottajat järjestivät mielenilmauksen eduskunnan edessä. ”Kuka viljelee, jos eivät nuoret?”, kuului heidän kysymyksensä päättäjille. Pohdimme tätä asiaa myös kotitilallamme. Tätä kysymystä sietäisi jokaisen tässä salissa, etenkin ministeriaitiossa, pohtia vakavasti. Arvoisa puhemies! Sama vakava viesti kuuluu päivittäin joka puolelta Suomea. Kustannukset ovat nousseet rajusti, mutta tuottajahinnat eivät ole pysyneet mukana. Päinvastoin esimerkiksi maidon tuottajahinta on merkittävästi laskenut. Inflaatio on syönyt tukien ostovoimaa, rahoitus on kiristynyt, ja monilla tiloilla puskurit ovat kerta kaikkiaan lopussa. Tämä näkyy konkreettisesti lopettamispäätöksinä, velkaantumisena ja tuotantokapasiteetin menetyksenä. Samalla olemme nähneet tilanteita, joita emme uskoneet enää näkevämme: tyhjiä hyllyjä kaupoissa. Viimeistään sen pitäisi olla hälytysmerkki koko yhteiskunnalle. Kotimainen elintarvikemarkkina ei toimi niin kuin sen pitäisi. Suomalaista ruokaa pitää olla saatavilla kaikkina aikoina, ja mikä tärkeintä, vielä niin, että ruokaa on varaa sekä ostaa että tuottaa. Omavaraisuutta ja ruuan huoltovarmuutta ei kuitenkaan paranneta juhlapuheilla, virkamiestyöryhmillä eikä visiopapereilla. Niitä pidetään yllä ja vahvistetaan joka päivä arkisessa työssä tiloilla, pelloilla ja navetoissa. Helpotusta arkeen tuovat vain konkreettiset viljelijän kustannustaakkaa keventävät toimenpiteet, esimerkiksi kevennykset energiaveroon tai tuotantorakennusten kiinteistöveroon — välittömästi. Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevassa ruokastrategiassa halutaan vielä entisestään vähentää ruuantuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. On ristiriitaista asettaa lisävaatimuksia viljelijöille, kun heidän taloudelliset edellytyksensä heikkenevät. Tässä maailmantilanteessa ei ole aika miettiä turvepeltojen vettämisiä vaan sitä, miten saamme ruuantuotannon säilymään. Suomen Keskusta vaatii, että päästölaskentoihin otetaan mukaan tieteellisesti mitatut nurmien ja kerääjäkasvien hiilensidonnat. Jos haluamme edistää strategian tavoitteita vähentää päästöjä, vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja kehittää ruokajärjestelmää, meidän on ensin varmistettava, että tiloilla on ylipäätään mahdollisuus jatkaa toimintaansa. Arvoisa puhemies! Visio onnellisen ruuan maasta ei toteudu ilman onnellisia ruuantuottajia. Onnellisen ruuan maa edellyttää sitä, että viljelijä saa työstään kohtuullisen toimeentulon. Viennistä on turha tehdä julistuksia, ellei alkutuotannossa ja jalostuksessa voida investoida ja uskoa tulevaisuuteen. Tämä tarkoittaa konkreettisia toimia: ruokaketjun tulonjaon korjaamista ja viljelijän neuvotteluaseman vahvistamista, kustannuspaineiden helpottamista akuutin kriisin keskellä, rahoituksen saannin ja investoinnin turvaamista, kotimaisen ruuan aseman vahvistamista markkinoilla ja julkisissa hankinnoissa, kilpailulain muuttamista ja tukun oligopolin purkamista, norminpurkua muuallakin kuin puheissa. Julkisissa ruokahankinnoissa tulee ostaa vain Suomen lainsäädännön mukaista ruokaa. Arvoisa puhemies! Keskeinen kysymys kuuluu: riittääkö hallituksella tahtoa tehdä tarvittavat päätökset? Selonteko antaa suuntaviivoja, mutta se ei tuo ratkaisuja tähän päivään. Visioinnin tulee muuttua hallituksen esitysten ja eduskunnan päätösten kautta teoiksi. Hallituskautta on sentään vielä vuosi jäljellä, ja kehysriihikin on edessä. Nyt tarvitaan päätöksiä — ei vuonna 2040 vaan tässä ja nyt.

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri tuossa sanoi, EU:ssa ei olla etenemässä tässä asiassa, ja siksi on ihan järkevää säilyttää kilpailukyky. Ja aivan kuten edustaja Eestilä sanoi, itse asiassa kipuhan loppuu, kun kivunlievitys tulee sinne tiloille ja tilat pystyvät kannattavasti tekemään. Tässä talossa en ole kuullut kenenkään vastustavan kissojen kastraatiota — itse asiassa sitä on vaadittu pakolliseksi. On aivan samasta asiasta kyse possujen kohdalla. Nyt vain se voidaan tehdä siellä tiloilla. Se on tärkeä asia, kun viime kaudellakin jo otimme eläinten hyvinvointilainsäädäntöön sen, että emme halua tuottaa kipua eläimille. Nyt se ratkaisu löytyi tällä tavalla, joka ei meidän kustannuksia nosta ja vie kilpailukykyä ja siirrä tuotantoa muihin maihin. Tämä on ihan järkevä ratkaisu — kiitos ministerille tästä ongelman ratkaisutavasta.

Arvoisa herra puhemies! Suomen kauppa ja sen sisäänosto on maailman keskittyneintä. Meillä on käytännössä kaksi tukkuria, jotka ostavat tuotteet sisään. Meillä on samalla Euroopan kannattavin tai toiseksi kannattavin kauppa ja itse asiassa myös kauppa, joka olisi varmasti kannattavin, ellei se maksaisi osuuspääoman korkoja ennen tuloksen julkistamista pois — siis kuunnelkaa: osuuspääoman korot maksetaan ennen tuloksen julkistamista. Tämähän on vähän sama asia kuin jos osakeyhtiöissä maksettaisiin ennen osingot pois ja sitten katsottaisiin, mitä jää viivan alle. Tässä tilanteessa meillä kuitenkin on Euroopan alhaisimpia tuottajahintoja. Meidän elintarvikemarkkina ei ole reilu, eikä se toimi terveellä tavalla. Monet hallituspohjat ovat jo tehneet muutoksia elintarvikemarkkinalakiin, mutta toki vahvemman oikeutta käyttää valtaansa on vaikea pois mitata. Siksi kiitänkin tätä lainsäädäntöä. Se osaltaan tekee tästä sisäänostamisesta sillä tavoin reilumpaa, että kaupat eivät voi suosia omia tuotemerkkejään toisten tuotekehityksen osalta. Eihän missään muussakaan tuotteessa homma toimi niin, että voi plagioida tuotteen täysin estoitta, niin kuin tässä tapauksessa monesti pyydetään reseptiikat muka kestävyyden tai elintarviketurvallisuuden vuoksi näiltä toimittajilta, ja sitten muutaman viikon päästä aletaan jo parhaimmillaan tai pahimmillaan valmistaa omaa tuotetta. Eli tämä lainsäädäntö pyrkii estämään tällaista väärinkäyttöä ja myös omien private labeleitten, omien tuotemerkkien, suosimista hyllyasettelulla tai muulla toiminnalla, esimerkiksi hinnoittelulla. Tämä on hyvä asia. Sen lisäksi tämä lainsäädäntö pyrkii suojaamaan heikompaa osapuolta kaupallisilta kostotoimilta. Kun ilmoituksen väärästä toiminnasta voi tehdä elintarvikemarkkinavaltuutetulle, tämä voi tehdä tutkimusta anonyymipohjalta, ja näin päästään useammin kiinni väärinkäytöksiin, ja myös näitä kaupallisia kostotoimia, jos kauppaliikkeet sitten väärin toimivat erilaisten väärinkäytösilmoitusten vuoksi, pystytään seuraamaan tarkemmin. Elintarvikemarkkinalakiin lisättäisiinkin säännös velvollisuudesta neuvotella heikomman osapuolen pyynnöstä myös sopimuksen sisällöstä uudelleen poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Nythän meillä on juuri käsissä tällaiset poikkeukselliset olosuhteet. Sain esimerkiksi eräältä maidontuottajalta sähköpostin, että mitenkähän käy tänä vuonna, kun tammi—helmikuun sähkön hinnat ovat olleet yhteensä jo yli 14 000 euroa, rehujen, lannoitteitten, urakoinnin, rahtien, kaikkien kustannukset ovat nousseet ja polttoöljyn hinta on jo kalliimpaa kuin dieselin verollinen hinta tankilta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kovan kilpailutuksen vuoksi viljelijöitten omistama osuusmeijeri ei ole pystynyt maksamaan edes nykyistä hintaa vaan on joutunut alentamaan hintaa 3,5 senttiä. Samaan aikaan kauppaketjujen pomot televisiossa puhuvat siitä, miten kuluttajan täytyy valmistautua maksamaan lisää hintaa — lisää hintaa siitä, että kaupan kate kasvaa, siitä, että he saavat tuotteen halvemmalla ja vaativat kuluttajalta enemmän. Tässä lainsäädännössä myöskin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia muutettaisiin niin, että elintarvikemarkkinavaltuutettu voisi hakea markkinaoikeudelta ostajalle määrättävää kieltoa jatkaa neuvotteluvoimaltaan heikompien tavarantoimittajien kannalta kohtuuttoman sopimusehdon tai sopimuskäytännön käyttämistä. Näin silloin kun toimittaminen on epäedullista ja kannattamatonta ja uhkaa viedä konkurssiin toimittajaa, voidaan nämä toimitukset katkaista. Ylipäätään tämä koko lainsäädäntöehdotus on juuri askel oikeaan suuntaan, ja voi sanoa näin, että jos jostain puolelta kaupasta kuuluu valitusta, että nyt kuluttajahinnat nousevat tai tämä on heille jotenkin raskasta, niin silloinhan tämä on esimerkki siitä, että tätä markkina-asemaa on käytetty väärin. Niiden, jotka ovat toimineet terveellä pohjalla tähänkin asti, ei tarvitse muuttaa minkäänlaista toimintatapaa. Ja private labeleita edelleenkin pystyy olemaan, ja niitä täytyykin pystyä olemaan, niin että kuluttajalla on valinnanmahdollisuutta. Luulen, että entistä enemmän tulee sen kaltaista toimintaa, mitä monissa esimerkiksi lähiruokaa myyvissä K-kaupoissa on, että ostetaan läheltä tulevilta toimittajilta suoraan pellolta kauppaan ja pöytään tavaraa. On kaikkien etu, että suomalainen elintarvikealkutuotanto säilyy ja että suomalainen jatkojalostus säilyy. Elintarvikesektori työllistää yli 300 000 työpaikkaa, ja niistä työpaikoista meidän kannattaa jo yhteiskunnan vuoksikin pitää kiinni. Samalla kuluttaja saa puhtaimman ja turvallisimman ruuan, mitä missään maapallolla on.

Arvoisa rouva puhemies! Heikompi osapuoli voi pyytää sopimusta auki silloin, kun panoshinnat ovat vahvasti muuttuneet. Meillä on nyt käsillä, kuten ministerikin mainitsi, juuri se tilanne. Kysynkin: jos me saataisiin valiokunnassa tämä laki valmiiksi hyvin pian, niin voitaisiinko sitä käyttää nyt tämän kevään aikana? Ja vielä mitä tulee näihin kaupan hinnalla uhkailuihin, niin onhan tämä oikeastaan sairasta, että esimerkiksi maidon hinta suurimmalla toimijalla on laskenut näinä aikoina, ja samaan aikaan kauppa puhuu siitä, miten aikoo nostaa kuluttajahintoja. Kate tulee jäämään kaikki sinne kauppaan. Näin on tapahtunut todella usein, esimerkiksi perunakriisin aikana, kun perunan saatavuus heikkeni: tuottajahinnat tippuivat, kauppa otti paremman katteen. Näihin epäkohtiin on pakko pystyä puuttumaan tällä lailla. Onhan niin, että juuri tällaisessa tilanteessa nämä sopimukset voitaisiin aukaista?

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää ministeri Essayahia, aivan kuten olen kiittänyt ministeri Kurvista, Leppää, Anttilaa ja Tiilikaista aina silloin, kun näitä elintarvikemarkkinalain uudistuksia on tehty. Ei pidä odottaa liikoja, mutta on erittäin hienoa, että puskitte tämän lain eteenpäin hallituskumppaneittenne vastustuksesta huolimatta. Mitä tulee siihen, nostaako tämä hintoja, niin kukaan tervejärkinen suomalainen ei voi sanoa niin, että olisi tärkeämpää, että väärällä, epäterveellä kauppatavalla, jolla poljetaan suomalaisia tuottajia ja heidän omistamiaan elintarvikejalostajia, pitäisi saada kuluttajien hinnat matalammiksi. Näin ei voi olla, ja siksi on tärkeää tehdä steppejä eteenpäin. Toki olisin toivonut kilpailulainsäädännön uudistusta, mutta tämä on erittäin hyvä alku. Elintarvikemarkkinavaltuutettu esitti muutamia huomioita lausunnossaan, ja toivon, että pystymme niihin vielä valiokunnassa tarkemmin perehtymään. Tässä vaiheessa ministerille kiitokset, olette ne ansainnut.

Arvoisa herra puhemies! Suomen osuus Euroopan tiukasti suojelluista metsistä on jo yli puolet — siis yli puolet koko Euroopan tiukasti suojelluista metsistä. Lontoon luonnonhistoriallisen museon laskema biodiversiteetti-indeksi Suomelle on Euroopan toiseksi paras — eli biodiversiteetti-indeksi Euroopassa Suomen osalta on toiseksi paras. 96 prosentin indeksiluku kertoo, että luonto on monimuotoista ja että ekosysteemit toimivat hyvin. Metsien tila on parantunut 70-luvusta, ja metsänomistajat jättävät tiheikköjä, lahopuita ja suojakaistoja ja suojelevat vapaaehtoisesti yhä isomman osan metsistään. Ei pidä luoda sellaista mielikuvaa, että Suomessa ei osata hoitaa asioita. Ei pidä luoda siellä Helsingin valtuustossa sellaista mielikuvaa, että sillä ei olisi merkitystä meidän monimuotoisuuteen, jos vähennämme laiduntavia eläimiä.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on kautta aikain hoidettu metsiä niin, että ne pysyvät hyvässä kunnossa seuraaville sukupolville. On otettu huomioon niin linnusto kuin muukin eläimistö. Siksi on täysin käsittämätöntä, että ne maat, jotka ovat omat metsänsä tuhonneet, tulevat meille kertomaan, miten meidän pitää metsiä hoitaa. Keskisuomalaiset metsänomistajat saavat kantorahatuloja noin 230 miljoonaa euroa vuosittain, ja metsäsektorin tuotos vuodessa on 2,3 miljardia. Se työllistää 5 900 henkilöä. Näillä verotulo- ja työllistämisrahoilla pidetään monet koulut ja sairaalat pystyssä. Ei ole kyse mistään pikkuasiasta, jos tälle toimintamallille, joka on hyväksi havaittu ja joka ottaa huomioon niin monimuotoisuutta kuin ilmastotekijöitä, tullaan ulkopuolelta kertomaan, miten tämä pitäisi jatkossa tehdä. On siksi hyvä, että hallitus miettii sitä asiaa, että sääntely ei tule liian voimakkaana. Rehevä metsä, lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas ovat niitä paikkoja, missä suurin osa uhanalaisista lajeista pesii, mutta kylläpä meillä pesii uhanalaisia lajeja täällä kaupunkiympäristössä, ja meillä pesii uhanalaisia lajeja vaikkapa laidunnettavien niittyjen lähistöllä. Samat tahot, jotka tätä lakiesitystä sieltä EU:sta vaativat, ovat tuhoamassa vaikkapa meidän laiduntavien eläinten kotieläintuotannon — vaikkapa edustaja Kivelä, joka Helsingissä päätti, että kotimaisia maitotuotteita ja lihatuotteita pitäisi olla vähemmän eli laiduntavia eläimiä pitäisi olla vähemmän. Uhanalaisista lajeista kolmannes asustaa tämäntyyppisissä elinympäristöissä ja on erittäin vaarassa, mutta silloin ei ollut kiinnostusta siihen, että näitä uhanalaisia lajeja suojeltaisiin. Mutta vielä tähän lakiesitykseen: Koska tässä on kyse niin fundamentista asiasta, on tärkeää, että tämä tutkitaan perustuslakivaliokunnassa samaan aikaan, kun suomalainen metsäsektori kyllä varmasti tekee parhaansa säilyttääkseen linnuston. Soisin, että kun me säilytämme linnustoa täällä, niin esimerkiksi kottaraisia ei sitten pyydettäisi verkoilla eteläisessä Euroopassa.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus sanoi olevansa se hallitus, joka pystyy vaikuttamaan EU:hun. Tämä hallitus on puolustanut Suomen metsien käyttöä puheissaan, ja hallitusohjelmassakin oli hyvät kirjaukset. Se on puolustanut kestävää metsien käyttöä. Mutta miten on todellisuuden laita? Tänne on päästetty ennallistamisasetusta, tänne on päästetty metsäkatoasetusta ja nyt viimeksi tämä metsälain muutos ja luonnonsuojelulain muutos, joissa vaaditaan pesintärauhan aikaisten hakkuitten kieltämistä lehtipuuvaltaisissa, lehtomaisissa metsissä. Sinänsä tämä lakiesitys on kohtuullinen, mutta jos mennään tähän periaatteelliseen kysymykseen — siihen, että omistat metsää, jonka käyttöä tullaan ylhäältäpäin EU:n sanelemana ohjaamaan — niin täytyy sanoa, että siinä ei kyllä omaisuudensuoja toteudu millään lailla. Entäpä jos olisi kyse jostain aivan muusta? Suunnaton määrä lintuja kuolee vaikkapa lemmikkieläinten suuhun — pitäisikö lemmikit kieltää? Niin kuolee myös ikkunoihin — pitäisikö isoikkunaiset rakennukset kieltää? Niin kuolee liikenteessä — pitäisikö autoilu kieltää tai kieltää ainakin niiltä paikoilta, missä eniten on havaittu, että pikkulintuja on liikkeellä? Suomen metsissä on kautta aikain otettu huomioon siellä asuvat eläimet tai siellä pesivät eläimet, ja niin on myös tehty sertifioituna Suomen metsissä pesinnän osalta. Se on myös otettu huomioon ilman sertifiointiakin ihan käytännön ohjeistuksessa. Mutta nyt kun tämä tulee lakiin, sinne sertifiointiin vaaditaan taas uudet, entistä tiukemmat määräykset, ja lain nojalla tämä toiminta on ehdotonta eikä siitä saa minkäänlaisia lisäkorvauksia, jos ja kun näin toimitaan. Mielestäni tämä hallitus polkee omaisuudensuojaa raskaalla kädellä, ja sen takia mielestäni tämä esitys on katsottava läpi perustuslakivaliokunnassa omaisuudensuojan näkökulmasta. Esitänkin, että tämä laki sinne viedään. Vaikka totesin, että tämä laki on yritetty ikään kuin kohtuullisena valmistella — ei ole sentään seisautettu koko Suomen metsäsektorin toimintaa pesimäaikana — niin siitä huolimatta laki vaatii vielä hiomista niiltäkin osilta, jos sitä ylipäätään tällaisena viedään eteenpäin, että voidaan turvata esimerkiksi kuljetukset niittenkin alueitten läpi, jos se on tarpeenmukaista, joille tämä hakkuurauha todellisuudessa määrätään. Myöskin erilaisten metsätyyppien selkeytys on tarkistettava valiokunnassa, ja linnustoa koskeva tieto on saatava jo hyvissä ajoin suunnittelun aikana. Ei voi olla niin, että omistajan oikeusturva ei toteudu tältäkään osin. Tulemme käymään valiokunnassa tämän tarkasti ja huolella läpi. Joka tapauksessa olisin suonut tältä hallitukselta, että se toteuttaa sitä, mitä se puhuu, ja vaikuttaa EU:hun niin, että tällaisia lakiesityksiä toinen toisensa jälkeen ei tulisi. Metsäsektori tuo 20 prosenttia meidän vientituloistamme, ja se on miljardiluokan kysymys, jos pistämme sille kapuloita rattaisiin. Täytyy muistaa, että keväällä on vielä toinenkin asia, mikä vaikeuttaa hakkuita. Se on kelirikon aika, ja vaikka osin nämä saattavat olla samaan aikaan, niin aina näinkään ei ole. Siksikin voi olla, että puunsaanti tietyiltä osin vaarantuu. Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran toivon, että tämä laki menee perustuslakivaliokuntaan.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Norrbackin esitystä siitä, että luomuvalvonta yksityistettäisiin — ja tarkoituksenmukaistettaisiin, on oma lisäykseni — kannattaa vakavasti tutkia. Nythän tässä ihan oikeasti on sellainen tilanne, mitä osin edustaja Hoskonen tuossa kuvasi, että siellä virastossa ei ole minkäänlaista perälautaa, mitä kaikkea he tutkivat luomutilalta. Voin kokemuksesta sanoa, että koko luomuvalvonnassa on hyvin paljon asiakirjoja ja valvottavia asioita, millä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, että todettaisiin, että tilalla ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita tai lannoitteita, jotka eivät sinne luomutuotantoon kuulu, tai muita luomun periaatteita koskevia valvontoja. Siellä on hyvin paljon sellaista sälää, minkä tuottaminen maksaa todella paljon, ja sen läpikäyminen, tuhansien sivujen läpikäyminen, vie ihan kohtuuttomasti aikaa, jolloin vetoaisin siihen, että sitä, mitä valvotaan, mietitään vähän tarkemmin, miten sitä valvotaan. Sitä mietittäisiin vähän tarkemmin ja pohdittaisiin, olisiko yksityinen vaihtoehto, kuten edustaja Norrback tuossa esitti, kaikkien kannalta parempi.

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran noviisina teemme EU-lainsäädäntöä, jota olisi vielä voinut välttää. Ei ole oikein, että omaisuudensuojaa vahingoitetaan jatkuvasti tämäntyyppisillä esityksillä, joissa meidän metsänkäyttöä ohjataan EU:sta käsin, vaikka metsäpolitiikan piti olla kotoisissa käsissä. Vaikka sertifikaateissa tätä toimintatapaa on jo tehty, niin me tiedämme, että sinne tulee sitten uudet vaateet, jolloin jälleen sertifikaattien saanti kiristyy. Vähintä olisi se, että tutkittaisiin tämä omaisuudensuoja perustuslakivaliokunnassa ja mahdollistettaisiin se, että ajouria nyt voisi tehdä sielläkin, missä itse hakkuuta ei voisi sitten tehdä. Kyllähän ne puut on pois kuljetettava esimerkiksi saarista tai viereisiltä metsälöiltä.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että akkujen, pattereitten ja sähköromun kierrätys entisestään paranee. Sehän on Suomessa toiminut jo näitten kahden ensimmäisen lainsäädäntöpaketin myötä oikein hyvin, mutta totta kai on syytä laittaa tämä vielä EU-vaatimusten mukaisesti käytäntöön tästä eteenkinpäin. Sen sijaan haluaisin tässä yhteydessä nostaa tämän tuottajavastuun täytäntöönpanosäädökset kalastusvälineitten osalta keskusteluun. Meillä joskus täytäntöönpano on suhteettoman kalliilla tehtyä eikä mietitä sitä, minkälaisen kustannuksen se toimijoille aiheuttaa. Meillä on tuottajavastuudirektiivin toteutuminen kalastusvälineistössä — minkä tarkoitus on siis se, etteivät verkot tai ongenkohot tai muut vastaavat päädy tuonne meriin — sen täytäntöönpano on lähes kymmenen kertaa kalliimpaa kuin esimerkiksi Tanskanmaassa. Meistä jokainen tietää, että jos joku vaappu tai ongenkoho meiltä rikkoutuu, niin aika harva sitä lähtee tällaiseen keräyspisteeseen viemään, joita ei edes ole kalastusvälineitä myyvien liikkeitten yhteydessä. Sitä ei suositeltu sillä tavalla, vaan oli tällaisia satamissa olevia pisteitä. Tämä keräysjärjestelmä on todella kallis, ja tämä samainen muovijäte, mitä muutoin kerätään sitten normaalin muovinkeräyksen yhteydessä, olisi ollut viisain tapa järjestää tämä. Siksi vetoankin ympäristöministeriöön, että suhteellisuudentajua pitäisi olla tällaisissa, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että Suomesta verkonteko loppuu ja siirtyvät kiinalaisiin verkkoihin nämä toimijat. Sitten sitä jätekeräystä ei kukaan enää järjestä. Heillähän ei mitään vastuuta tästä ole. Toinen asia, mitä haluaisin tässä jätelainsäädännön käsittelyssä nostaa, on se, että on täysin järjetöntä ja edesvastuutonta, että tuomme italialaista jätettä Suomeen poltettavaksi, kun meillä on näyttöä siitä, että se sisältää jopa radioaktiivisia aineita mutta joka tapauksessa lääkejäämiä ja kaikkea sellaista, mikä ei sinne jätteeseen kuuluisi. Meidän tulee löytää kotimaasta energiaa, mitä me poltamme, ja hyväksyä se, että poltamme biomassoja, jotka ovat kotimaasta peräisin, edesauttaa sitä eikä tuoda tänne ongelmajätettä, joka sitten leviää ihan oikeasti meriin. Tästä on jo näyttöä.

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Lintilä tuossa nosti Turun tunnin junan, minkä rakentaminen on aika järjetöntä tällaisessa taloudellisessa tilanteessa, kun tiedetään, että 10 miljardin sopeutukset tulevat seuraavalle hallituskaudelle, kun tämä hallitus ei pystynyt niitä omia sopeutuksiaan tekemään. Tavoitteena oli siis 10 miljardia, ja Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan noin 3,5 miljardia on kyetty tekemään, jolloin lasku jää seuraavalle hallitukselle, ja sinne jää vielä sitten tällainen sitoumus tuosta Turun tunnin junasta ikään kuin kaupan päälle. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että seuraavassa kehysriihessä — kun nyt sitä ei tässä lisätalousarviossa tehty — peruttaisiin tuo yhteisöveron alennus, josta lähes kaikki tutkijat ovat sitä mieltä, että siitä ei talouskasvua seuraa. Kun se vielä nyt kirjoituspöydällä on, niin totta kai se kannattaisi perua. Myöskin vauraille kohdistetut veronalennukset ovat sellaisia, että eivät ne todellisuudessa suomalaiseen kulutukseen mene. Jos 100 000 euroa henkilö tienaa, niin kyllä se on saanut varmasti sohvansa ostettua ihan muutenkin. Ne menevät sitten ulkomaanmatkailuun tai osakesijoittamiseen. Näinhän se totuus on. Aivan samoin voidaan kyseenalaistaa puolen prosentin arvonlisäveron alennus, mikä tehtiin. Yhtään kaupan hintalappua en nähnyt, missä tämä arvonlisävero olisi sinne hintoihin alaspäin siirtynyt. Kyllä se oli kädenojennus jälleen kaupalle, jonka lauluja tämä hallitus tuntuu laulavan. Haluan nostaa tässä puheenvuorossa esille myös sen, että kun tämä verokertymä oli näin järkyttävästi pienempi, mitä alun perin ennusteet olivat, niin meidän tulisi miettiä sitä, miten tämä ihmisten kulutuskäyttäytyminen on muuttunut. Olemme paljon puhuneet siitä, että ihmiset eivät kuluta enää niin paljon, mutta todellisuudessa on myöskin kulutustavan siirtymällä iso merkitys. Ennen ostettiin palveluita, majoituspalveluita tai taksipalveluita tai ravintolapalveluita. Nykyään kaikki nämä ja monet kaupan palvelut ovat netissä, ja se välittäjä vie sen leijonanosan siitä voitosta — se usein on kansainvälinen yhtiö, ja nämä yhtiöthän sijaitsevat veroparatiiseissa — ja silloin sen ravintoloitsijan tai hotelliyrittäjän tai muun yrittäjän siivu on hyvin matala. Minä en tiedä, mitä tälle on tehtävissä, mutta meidän tulee tunnistaa tämä sen temuttamisen kaupankäynnin lisäksi, se, että alustat vievät katteen. Maataloudessahan tämä sama asia on ollut pitkän aikaa — se alkutuottaja-asema on hyvin mitätön — mutta tämä tulee siirtymään tosi laajalle sektorille. Jos ei tässä saada jotakin aikaiseksi, niin meillä tulee näkymään vielä enemmän huonekaluliikkeitten tai ravintoloitten tai hotelliyrittäjien tai kaikkien vastaavien konkursseja.