Kemppi Hilkka

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kysyn: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta ennallistamisasetus ei tulisi voimaan tällaisena kuin se tässä hetkessä on Suomelle esitetty? Siis aiotteko te tarttua Ruotsin malliin, ja aiotteko te esittää neuvotteluita komissiolle siitä, että talousmetsät jäisivät tämän ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Sillä ei ole mitään tekemistä edellisten hallitusten kanssa, sillä ei ole mitään tekemistä tulevien hallitusten kanssa. Momentum on tässä ja nyt, ja jos sitä ei nyt käytetä, niin te voitte syyttää seuraavalla hallituskaudella, että kuinka tälle asialle ei ole tehty mitään, ja joku muu sitä sitten päättää varmaan. Tällaisessa tilanteessa käyttäisin ajan viisaasti ja neuvottelisin komission kanssa näistä muutoksista, koska on erittäin kriittistä, että suomalaisille metsänomistajille, 600 000 suomalaiselle, ei tule toistakymmentä miljardia euroa lisälaskua siitä, että hakkuutulot menetetään, tai tämmöinen epäselvä esitys vie heiltä käytännössä toimeentuloa.

Arvoisa rouva puhemies! Otan vielä pätkän uudestaan, kun ministeri saapui takaisin. Nimittäin tämä asia on niin ajankohtainen ja merkityksellinen. Metsä pitää meidät hengissä. Metsä pitää meidät hengissä niin monella tavalla tässä maassa, eikä vähiten sen takia, että viennin tuloistamme 17 prosenttia tulee metsätaloudesta ja metsä on ollut uusiutuva luonnonvara, sellainen raaka-aine, joka korvaa fossiilisia polttoaineita monellakin tavalla. Metsä pitää hengissä myös monia maatiloja. Se nimittäin toimii eräänlaisena pankkina monelle tilalle ylisukupolvisuudessaan. Kertakaikkisesti metsänomistajia ihailen suuresti. Ajattelen, että tämä ennallistamisasetuksen eteneminen ei ole pikkujuttu metsätalouden kannalta. Siksi haluan kysyä ministeriltä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Siis aiommeko me ennallistamisasetuksen kohdalla, ennen kuin me päästämme mitään papereita tästä maasta eteenpäin, esittää komissiolle kansallisia joustoja niin, että talousmetsät voitaisiin sulkea ennallistamisasetuksen ulkopuolelle? Se olisi erittäin kriittistä. Tämän talousmetsän kansallinen merkitys on niin suuri. Se on siis merkittävä vientituote. Se on merkittävä talouden kivijalka tälle maalle. Sen avulla on rakennettu [Tuomas Kettunen: Juuri näin!] hyvinvointi tähän maahan, ja metsänomistajia on tässä maassa 600 000. Ajattelen, että omaisuudensuojan puolustaminen ei ole pikkujuttu. Haluaisin vastauksen kysymykseen: aikooko Suomi esittää komissiolle näitä neuvotteluita ja edistää näitä kansallisia joustoja täysimääräisesti, [Milla Lahdenperä pyytää vastauspuheenvuoroa] aivan kuten Ruotsissa ollaan edistetty eli laitettu tiukat tähän kohtaan? Luonnon hyväksi tarvitaan työtä, mutta se on tietenkin tehtävä yhdessä metsänomistajien kanssa. Tämäntyyppistä lainsäädäntöä, joka on ensinnäkin runnovaa, erittäin epäselvää ja määrittelemätöntä, ei tulisi edistää tässä maassa. Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epämääräinen, eikä meillä ole keskustelustakaan päätellen vielä tarkkaa käsitystä siitä, mitä kustannuksia tästä ennallistamisasetuksesta Suomelle tulisi. On arvioitu, että se kustantaisi noin miljardi euroa vuodessa, ja toisaalta on arvioitu, että nämä menetetyt hakkuutulot olisivat toistakymmentä miljardia euroa, siis suuria summia. Eikä Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkin kun otetaan huomioon, että me puhumme nyt metsänomistajien, tavallisten suomalaisten, omaisuudesta, jota sosialisoitaisiin tällä tavalla. Se ei keskustalle käy.

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministerille, että olette täällä vielä tuntien keskustelun jälkeen. Haluan pitää puheenvuoron metsästä. Nimittäin metsä on meille niin valtava kulta monellakin tavalla, että olen erittäin huolissani ennallistamisasetuksen etenemisestä. Hallitus on viemässä kansallista ennallistamissuunnitelmaa eteenpäin ilman selkeitä kansallisia reunaehtoja. Kustannukset ovat miljardi euroa vuodessa ja rahoitus vain 400 miljoonaa. Mistä tämä lisärahoitus oikein otetaan? Nämä päätökset vaikuttavat suomalaiseen metsäteollisuuteen ja julkiseen talouteen vuosikymmeniä eteenpäin — siis vuosikymmeniä eteenpäin. Suomen tulisi käyttää ilman muuta kaikki kansalliset joustot talousmetsien turvaksi. Olisiko talousmetsä sellainen kohde, johon ennallistamista ei uloteta ollenkaan, koska sen kansallinen merkitys on liian suuri? Siis 17 prosenttia viennistä tulee metsäteollisuudesta. Olisiko se niin merkittävää tälle maalle tällaisessa konkurssitilanteessa, että tätä ennallistamissuunnitelmaa ei sinne ulotettaisi? Haluaisin kysyä ministeriltä, joka valitettavasti poistui, mutta toivottavasti tulee takaisin, kun tavarat ovat vielä täällä: Aikooko Suomi esittää komissiolle neuvotteluita kansallisten joustojen käytöstä talousmetsien kohdalla? Aikooko Suomi esittää tällaisia neuvotteluita? Kun täällä on paikalla esimerkiksi edustaja Hemmilä, joka edustaa pääministeripuoluetta, niin kysyn: aikooko Suomi esittää neuvotteluita komissiolle? Jos niitä ei nyt esitetä, me olemme auttamatta liian myöhässä. Me voimme vetkutella, pitää sopimusta, te voitte viedä sen pöydälle, ja sitten se kaatuu seuraavan hallituksen käsiin. Mikäli neuvotteluissa ei nyt edetä kiireesti, niin me olemme auttamatta liian myöhässä. [Pertti Hemmilä: Tietääkseni on jo esitetty!] Esimerkiksi tämä heikentämättömyysvelvoite on erittäin epäreilu: jopa kymmenen miljardia menetettyjä hakkuutuloja. Jos valtio ei kompensoi, niin nämä kaikki kustannukset kaatuvat metsänomistajien niskoille. Pidetäänkö yhdessä kiinni omaisuudensuojasta? Me olemme keskustassa pitäneet kiinni metsien omaisuudensuojasta kynsin ja hampain hallituskaudesta toiseen. Nyt on hallituspuolueiden aika. Pitäkää kiinni omaisuudensuojasta. Aikovatko hallituspuolueet viedä tämän komissiolle, esittää, että kansallisten joustojen piiriin otetaan talousmetsät ja sitä kautta tämä lasku ei tulisi metsänomistajille? [Pertti Hemmilän välihuuto]

Arvoisa herra puhemies! Keskustelemme maataloudesta ja ruuan ja maaseudun pärjäämisestä nyt viidettä tuntia. Salissa ei ole puhemiehen lisäksi yhtään perussuomalaista, ja kokoomuksen edustajia on jäljellä enää kaksi. Toivoisin, että myös hallituspuolueet palaisivat keskustelemaan. Tämä on nimittäin kohtalonkysymys [Peter Östmanin välihuuto] kaikkien suomalaisten näkökulmasta. Kiitän kuitenkin ministeriä, joka on istunut täällä erittäin tunnollisesti ja kuunnellut tätä keskustelua. Se on mielestäni arvokasta, kun puhumme ruuasta, jota kaikki meistä syövät. Suomalaisen maatalouden kannattavuus on Euroopan heikointa. Suomessa on Euroopan kallein diesel, ja neljä tilaa lopettaa joka päivä. Siinä lienee riittävästi syitä välikysymykselle, ja koen, että keskustelu tämän osalta on ollut antoisaa. Te lupasitte täyskäännöksen, ja sitä ei ole tullut. Tästä on esitetty tänään useita eri lukuja. Tilojen määrä on puolittunut 2000-luvulla ja kannattavuuskerroin pudonnut kuudesosaan tällä hallituskaudella. Viljelijän tuotto ja kustannukset eivät kohtaa, ja te pyörittelette strategioita, mutta tilojen kustannusten nousu nyt vaatii toimia. Lannoitteiden, polttoaineiden ja sähkön hinnannousu ajaa viljelijöitä yhä ahtaammalle. Kentän viesti on erittäin karua. Lannoitteet ovat niin kalliita, ettei niitä käytetä. Polttoöljy on niin kallista, ettei viljaa ole varaa kuivata, jos eteen sattuu sadekausi. Diesel maksaa tankilla 2,5 euroa, vähän pumpusta riippuen. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet tänä vuonna merkittävästi, ja siihen ei ole puututtu. Edellisten hallitusten syyttely lienee aika turhaa, kun hinnannousu pelkästään tänä vuonna on ollut melkoista. Kun asiakas tankkaa tankilla Suomen kalleinta dieseliä, niin Suomi kerää ennätyspotin veroja. Tämä hallitus on romuttanut yksityistieavustukset, joiden avulla muun muassa puu liikkuu metsistä tehtaille. Myös tämä on ollut merkittävä osa maatalouden kannattavuutta. Yksityistiekorvaukset ovat niin alhaalla, etteivät ne paljon enää voisi laskea. Muistan, kun Sipilän pääministerikaudella nämä luvut liikkuivat siellä 20—30 miljoonassa eurossa, ja nyt olemme 6 miljoonassa eurossa. [Peter Östman: Ei, vaan 5—10:ssä!] Siinä on merkittävä ongelma. Investointeja ei rakenneta rapistuvien teiden varaan, ja tästä meillä kaikilla on yhdessä vastuu. Meillä on Euroopan korkein dieselin hinta, ja siitä kerätään enemmän veroja. [Hälinää — Puhemies koputtaa] On häpeällistä, että huoltovarmuutta pidetään yllä ulkomailta tuotavalla viljalla. Lähtökohtana pitää olla suomalainen ruoka ja kotimainen tuotanto erityisesti nyt, kun tilojen tulevaisuus on vaakalaudalla. Pitkät valikoima- ja hinnoittelujaksot eivät saa johtaa kaupoissa siihen, että kustannusnousut jäävät kuukausiksi yksin tuottajien tai elintarvikeyritysten kannettaviksi. Sopimuksiin tarvitaan toimivia hinnantarkistusmekanismeja, ja kilpailulaki on vähintä, mitä te voitte nyt eduskuntaan kiireellisesti tuoda. Kirjaukset ovat hyviä hallitusohjelmassa, mutta niitä ei ole vielä nähty meidän pöydällä. Valtiontakausjärjestelmiä on vahvistettava ja vaiheittaisia sukupolvenvaihdoksia helpotettava verotuksen ja rahoituksen keinoin. Riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista tuotantopanoksista on vähennettävä. Kotimaista ravinnekiertoa, kierrätyslannoitteita, biokaasua ja muuta maatilojen energiantuotantoa on edistettävä investoinneilla ja purkamalla niiden sääntelyä. Nyt olemme todistaneet vuodessa ainakin viittä uutta sääntelyä biokaasuun. Ei näin voi jatkua, kun me haluamme huoltovarmuutta ja myös tuottavaa ravinnekiertoa. Sitten tästä byrokratiasta ja absurdeista valvontamaksuista: Hallitus lupasi purkaa byrokratiaa, mutta hallinnollinen taakka ja lupamaksut ovat päinvastoin moninkertaistuneet. Esimerkiksi hanhien karkottamisen lupamaksu nostettiin 1 500 euroon ja luomuvalvonnan perusmaksu on 231 euroa plus 163 euron tuntimaksu. Viljelijöiden kukkaroista tilkitään nyt valtiontalouden aukkoja. Keskusta on erittäin huolissaan siitä, onko tässä maassa suomalaista ruokaa jatkossakin. Olen kiitollinen kaikille, jotka tätä asiaa tänään ja tulevaisuudessa salissa puolustavat. Toivon ripeitä toimia esimerkiksi sikaruton taltuttamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Arvokasta, että keskustelua on käyty näin pitkään salissa, ja toivoisin, että vielä hallituspuolueidenkin kansanedustajat saapuisivat takaisin saliin, niin että pääsisimme jatkamaan. Tämä on Suomen tulevaisuuskysymys: mitä me teemme 80 000 nuorelle, jotka ovat tällä hetkellä työttöminä? Ajattelen, että se on taloudellinen kysymys, se on ennen kaikkea tulevaisuuskysymys, se on ennen kaikkea tämän maan tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys. Ja aivan oikein, täällä on ansiokkaasti ministereitä vielä paikalla — kiitän teitä läsnäolostanne — mutta kansanedustajia toivoisin saliin myös hallituspuolueista. Arvoisa puhemies! Lähdin opettajaksi, koska en voi kuvitella mitään innostavampaa kuin nuorten ja lasten oppiminen ja se potentiaali, mikä ihmisellä on silloin, kun pyrkii kehittämään itseänsä, ympäristöänsä ja olemaan paras mahdollinen versio itsestään. Ajattelen, että se on sellainen kantava voima, että vaikka me murehdimme velkajarrua, me murehdimme Suomen talouden ja turvallisuuden tilannetta, niin meidän tulisi nähdä nuorten tulevaisuus keskeisenä ratkaisuna myös näihin keskeisimpiin kysymyksiin. Siksi kuuntelin tänään aika pöyristyneenä valtiovarainministerin puheenvuoroa, kun hän sanoi, ettei täällä salissa ole käyty yhtään keskustelua taloudesta. Kyllä minusta talous on myös ihmisten työllisyyttä, talous on ihmisten käyttäytymistä, ja sehän meille tähän maahan talouden muodostaa. Työllisyydellä on suora yhteys tämän maan taloudelliseen tilanteeseen. Siksi ajattelen myös tätä virkettä, jota on toistettu, että ”te pelottelette nuoria”. On sanottu, että ”te pelottelette nuoria”, ”miksi te olette tehneet tämän välikysymyksen, kun pelottelette nuoria”. Arvon kansanedustajat, hyvät kollegat, kyllä nuoret ovat tätä viisaampia. Nuorissa on kaikki vahvuus ja viisaus, ja eivät he muodosta maailmankuvaansa kahdensadan tai edes sadan oppositiokansanedustajan kommentin perusteella. Heissä on kaikki viisaus. Heitä me haluamme kirittää töihin. Heitä me haluamme auttaa toteuttamaan unelmiansa perheestä, omistusasunnosta, omasta yrityksestä, asumisen mahdollisuuksista siellä, missä heidän sydän on, ja siinä pitää pystyä tukemaan paremmin. Eivät heidän aivonsa sula tai muodostu muutaman sadan kansanedustajan kommenttien puheilla. Arki on se, mikä nyt mättää, kun työtä ei ole, ja siihen pitää yhdessä löytää ratkaisu. Keskusta on tarjonnut tänään salissa useita eri ratkaisuehdotuksia, ja haluaisin vielä läsnä olevilta ministereiltä kysyä, miten te suhtaudutte näihin keskustan esityksiin. Täällä edustaja Vuornos, kokoomuksen kansanedustaja, torppasi jo tämän esityksemme nuorten takuutyöstä, mutta rohkenen kuitenkin nostamaan sen vielä esiin, koska täällä on muun muassa ministeri Talvitie, ja uskon, että ymmärrätte, että kolmen kaupungin noin 100 miljoonan euron sakkomaksut, Oulun, Lahden ja Tampereen yhdessä tänä vuonna maksamat sakkomaksut, siis 100 miljoonaa euroa, olisivat varmasti paremmassa käytössä, jos niillä voitaisiin tukea nuoria täsmätoimin työllistymään palkkatuen kaltaisella mekanismilla ja sitä kautta saisimme aktiivisuutta myös työmarkkinoille. Sen lisäksi haluan kysyä, miten hallitus suhtautuu keskustan esitykseen työllistämissetelin räjäyttämisestä. Hallitus on varovaisesti ilmaissut, että aikovat laajentaa kriteereitä, mutta koska työllisyys on annettu kuntien tehtäväksi, niin eikö olisi kohtuullista, että tällaisia kriteereitä ei olisi, vaan nämä työllistämissetelien määrittelyt jäisivät paikallisen harkinnan varaan. Tämä nykyinen työllistämisseteli on lumelääke, iso lupaus mutta tyhjä sisältä. Siitä kertoo se, että neljässä kuukaudessa tämän vuoden alusta alkaen työllistämisseteliä on myönnetty vain 150 nuorelle. Siis 30 miljoonan euron potti on jäämässä käyttämättä, kun siitä vain muutama miljoona on käytetty, ja elämme kuitenkin jo keskikesää. Voisiko sen räjäyttää? Voisiko tilalle tarjota jotain, missä luottaisimme paikallisten valtaan ja pitäisimme siitä huolta? Viimeiseksi kysyn: olisiko rohkeutta peruskoulun työelämäpainotteisten linjojen laajentamiselle? Vantaalla on erittäin hyvä malli, TEPPO-koulutus, jossa kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisia nuoria ohjataan työelämään normaalia voimakkaammin. He toimivat työelämässä, työssä, käytännössä 5—7 viikkoa vuodessa. Voisiko tämän mallin ottaa käyttöön kaikkialla Suomessa ja sitä kautta huolehtia, ettei yksikään nuori valmistu peruskoulusta ilman CV:tä, jossa on työkokemusta? [Puhemies koputtaa] Toivon, että voisitte harkita tätä uutta esitystä ja myös ilmaisisitte kantanne. — Kiitos.

Arvoisa rouva puhemies! Minulle on suuri mysteeri, miksi hallitus niin kovalla innolla keskittyy viinan ja kaljan vapauttamiseen ja samalla leikkaa hyvinvointialueiden päihdepalveluista. Suomessa on työttömiä toiseksi eniten koko Euroopassa, ja hallituksen iltakouluissa tätä lakia on ruodittu päivätolkulla. Nyt soisi ryhtiä tähän touhuun. Onneksi sosiaali‑ ja terveysvaliokunta teki mietinnön, joka korjaa edes tämän lain valuvikoja minusta merkittävällä tavalla. Siitä kertonee myös se, että muutoksia tehtiin yhteensä kymmenen kappaletta tähän lakiin. Se on erittäin poikkeuksellista talon lakeja säätäessä. Vetoan teihin, kokoomus, SDP, perussuomalaiset, älkää kävelkö valiokunnan yli ja muuttako tätä lopputulosta uudestaan. Uskaltakaa ajatella omilla aivoilla. Kompromissi on hyvä. Kolmesta syystä: Ensimmäinen liittyy kansanterveyteen. Alkoholin vapauttaminen on jo nyt pahentanut haittoja ja lisännyt kustannuksia hyvinvointialueilla. Eihän tätä alkuperäistä kannattanut edes Kuluttajaliitto, jonka olettaisi kannattavan alkoholin kotiinkuljetusta ja kuluttajan helpompaa saatavuutta. Suurin osa kuultavista suhtautui hallituksen esitykseen erittäin kriittisesti ja katsoi, että esityksellä lisätään alkoholin saatavuutta, mikä lisää haittoja, kuten alkoholiriippuvuutta ja väkivaltaa, sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Näiden osalta tätä on parannettu merkittävästi. Toinen näkökulma: reilun kilpailun näkökulma. Istun talousvaliokunnassa, ja tämä ensimmäinen esitys olisi johtanut suomalaisten yritysten syrjintään — en voi käsittää — suomalaisten yritysten syrjintään. Näillä termeillä sitä kuvattiin kuulemisessa, jossa olen itse istunut. Alkuperäinen esitys olisi mahdollistanut räikeän kilpailuvääristymän ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden välillä. Ulkomailta voi tilata viinaa kotiin ja kotimaan ravintolasta ei edes viinipulloa. Ulkomaisten yritysten etämyynnin sitominen vähittäismyynnin ylärajaan on vähintä, mitä pitää tehdä. Myös valvonnan tulisi koskea tasapuolisesti sekä kotimaisia että ulkomaisia toimijoita, ja ulkomaisille ei ollut vastaavaa valvontaa kuin kotimaisille. Tämän osalta tuli merkittäviä parannuksia, ja pidän niitä kriittisinä. Kolmas on sitten tämä wolttausnäkökulma. [Mauri Peltokankaan välihuuto — Vilhelm Junnilan välihuuto] Nimittäin lainsäädännön ei tule mahdollistaa niin sanottuja alkoholin pikatilauksia, ja sen osalta tähän on tehty nyt tämmöinen vuorokauden palomuuri. Suomessa on paljon esimerkkejä lähisuhdeväkivallasta, joka pahenee, jos alkoholia saa nopeasti kotiovelle kesken juomistilanteen. Erityisen huolestuttava on hallituksen esitys väkevien alkoholijuomien markkinoinnin laajentamisesta verkossa ja suoratoistopalveluissa. Se on tässä korjattu. Asiantuntijoiden arvio on myös selvä. Markkinoinnin lisääminen lisää alkoholinkäyttöä, ja erityisesti olen huolissani nuorista ja heidän käytöstään, kun he seuraavat vaikuttajamarkkinointia. Arvoisa rouva puhemies! Vaikka suomalaisten alkoholinkäyttö on vuosikymmenten saatossa vähentynyt, ei se poista sitä tosiasiaa, että alkoholi on edelleen yksi merkittävimmistä terveyteen, hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sen takia alkoholiin liittyvä lainsäädäntö pitää aina käsitellä huolella. Ennen kaikkea ongelmakäyttö ja viinan tilaaminen kotiovelle on ongelmallista lapsille, ja siksi alkoholilainsäädäntöä tulisi aina arvioida lasten paras edellä. Perheissä vanhemman käyttö aiheuttaa myös lapsen arkeen muutoksia. Yksikään lapsi tässä maassa ei ansaitse lasista lapsuutta. Tämän eteen toivoisin, että hallitus palaisi vielä tarkastelemaan erityisesti hyvinvointialueiden leikkauksia, joiden kautta erityisesti lasten päihderiippuvaisten vanhempien tuomiin huoliin puuttuminen on heikentynyt. Lisäksi on tärkeää, että valiokunta on esittänyt vahvan sähköisen tunnistautumisen käyttöönottoa verkko-ostoissa sekä velvollisuutta tarkistaa vastaanottajan ikä luovutuksen yhteydessä. Näitä ei ministerin pohjassa ikävä kyllä ollut. Arvoisa puhemies! Kiitos sosiaali‑ ja terveysvaliokunnalle, että löytyy rohkeutta muuttaa pohjaa. Valiokunta on perusteellisesti esittänyt muutoksia, joilla etämyynti rajataan samoihin alkoholijuomiin, joita kotimaiset vähittäismyyjät voivat toimittaa. Tämä on tärkeää sekä kansanterveyden että yritysten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. On vaikea perustella tilannetta, jossa ulkomaiset toimijat voisivat myydä suomalaisille vahvempia alkoholijuomia etämyynnillä samalla, kun kotimaiset yritykset olisivat rajoitusten alla. Sitten palaan tähän talousvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Junnilan puheenvuoroon, jossa hän sanoi, että eurooppaoikeuden tulkinta on yksimielinen. Olen itsekin istunut talousvaliokunnassa. On totta, että talousvaliokunnan lausunnossa on todettu, että talousvaliokunnan osalta eurooppaoikeuden näkemys oli yksimielinen, mutta kun siirryin sosiaali‑ ja terveysvaliokuntaan käsittelemään tätä lakia, niin voin todeta, että sen jälkeen se ei enää ollut yksimielinen. [Vilhelm Junnila: Mistä se johtuu?] Se näyttää siltä, että vain muutaman eurooppaoikeuden tulkitsijan perusteella me emme voi vielä todeta tätä selkeäksi. Sen osalta totean omalta osaltani, että mielestäni talousvaliokunnan lausunnossa on virheellinen ilmaisu, ja jos voisin sitä korjata, niin puuttuisin siihen nyt viisaammilla aivoilla. Muutoksia tarvitaan myös harmaan talouden torjuntaan, kuten valiokuntakin totesi. Tullin verovälttelyarvio alkoholin kohdalla on noin 100 miljoonaa euroa. Se johtuu siis siitä, että Tulli ei saa tehdä pistokokeita EU:n sisämarkkinoiden osalta kolmansista maista tuleville tuotteille. Siksi valvonta on tehotonta, eikä hallitus esittänyt siihen parannusta. Onneksi kuitenkin tämä valiokunnan pohja esittää. — Lämmin kiitos.

Kiitoksia, arvoisa herra puhemies! Tässä salissa ei enää riitoja saa aikaan, kun täällä on kaksi edustajaa, yksi hallituksesta ja yksi oppositiosta. Edustaja Valtolan kanssa on ollut mukava toimia sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta kommentoin niitä kysymyksiä, mitä hän tuossa esitti. Demareita en minäkään sörki — en ota heidän kannoistaan selvää, joten vastatkoon itse vaikkapa huomenissa niihin asioihin. Ennusteitahan on potkittu eteenpäin nyt kolmisen vuotta. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa on jatkuvasti ennustettu parempaa aikaa ja nousua, investointeja, mutta ennusteita on potkittu eteenpäin. Erityisesti tämä on kuormittanut, koska odotetaan kasvua ja kun petytään, niin sitten myöskin siirretään investointeja ja toiveita ja odotuksia eteenpäin. Ajattelen, että en lähtisi ennustamaan nyt vielä ihan valtavaa kasvua. Kuitenkin aika moni mittari näyttää siltä, että sellaista ei ole saatavissa myöskään syksyn osalta. Hallitus on luvannut satatuhatta uutta työpaikkaa — se on vakavasti pakkasella. Hallitus on luvannut velkaantumisen taittamisen — se on vakavasti pakkasella. Hallitus on luvannut kuuden miljardin säästöt — ne eivät tule toteutumaan. Ajattelen, että ei kannata luvata sellaisia asioita, mitä ei pysty täyttämään, ja siitähän tässä välikysymyksessä on kyse, kyetäänkö johtamaan tämän maan taloutta ja työllisyyttä. Aikaa on annettu neljä vuotta. Siinä ajassa mittarit pitäisi saavuttaa, ja jos niitä ei saavuta, sitten pitäisi yhdessä sanoa, että nämä eivät tule täyttymään ja keksiä parempia keinoja, että maaliin pääsee. Tälle maalle ei riitä kunnianhimoksi se, että palataan normaaliin, vaan tämä maa vaatii kunnianhimoisen tulevaisuuden. Minä olen aivan varma, että sellainen saadaan yhdessä rakennettua: valoisa tulevaisuus tälle maalle. Se edellyttää inhimilliseen pääomaan investoimista, erityisesti osaamiseen, koulutukseen, vauvoihin. Olemme tänään kuulleet Vauvarahasto-avauksen, ja toivon vahvasti, että se voisi olla yhteinen puolueiden jakama positiivinen avaus. Se, että saisimme 17 000 lasta enemmän tähän maahan joka vuosi, lienee kuitenkin tavoite, josta voimme yhdessä haaveilla, tai se, että saisimme esimerkiksi esikoisia syntymään enemmän. 82 prosenttia syntymättömistä lapsista selittyy sillä, että esikoiset eivät synny tähän maahan. Ajattelen, että tämä rahasto voi olla yksi ratkaisu siinä. Tai sitten tämä energiapolitiikka: Samalla voimme lisätä turvallisuutta, saada kasvua aikaan. Lopetetaan se pähkinänkuorien raahaaminen sieltä Afrikasta. Aletaan tekemään sellaista energiapolitiikkaa, joka nojaa vahvasti alueisiin, lähienergiaan, vetyyn, biokaasuun, erilaisiin pienydinvoimaratkaisuihin. Luotetaan siihen, että teknologia auttaa meitä. Niin se on kerta toisensa jälkeen osoittautunut, että tulevaisuus on valoisa, kunhan uskallamme myös investoida ja lähdemme tosiasioiden pohjalta, emme kuvitteellisten lukujen pohjalta.

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että keskustelussa olemme toistuvasti sekoittaneet suhdanteista toipumisen ja kestävän talouskasvun. Haluan omalla puheenvuorollani vielä näin illan päälle, varttia vaille 11, kuvata sitä, miten nämä eroavat toisistaan. Nyt näemme tuskaisen hidasta suhdanteista toipumista. Siis esimerkiksi tämä edustaja Niemisen kehuma Nordean korttidata: me näemme, että ostokyky palaa pikkuhiljaa. Jonkin verran investointeja tulee, ja niitä on täällä ehditty kehumaan. Mutta ei tämä kuitenkaan vielä maksa velkajarrua tai saa meidän talouttamme siihen kuntoon, mihin oletan, että yhdessä haluamme päätyä. Se on hyvä alku mutta ei riitä alkuunkaan. Ei näin hienon maan tulevaisuutta voi rakentaa näin heppoisen talouskasvun varaan. Kun hallitus ei ole täyttänyt yhtään talouden tai työllisyyden tavoitettaan, on mielestäni selvää, että tulisi silloin tarkastella, mitä muutoksia politiikassa pitää tehdä, että tähän pitkäjänteiseen talouskasvuun päästään kiinni. Pitkäjänteinen talouskasvu tulee tuplata. Se on minusta selviö. Se perustuu tietenkin siihen, että talouden tuottokyky oikeasti paranee, esimerkiksi työn tuottavuus kasvaa. Tähän voisimme päästä keskustan esittämällä tekoälyhypyllä, mutta se edellyttää voimakkaita investointeja vaikkapa jatkuvaan oppimiseen, jota hallitus on ikäväkseni ajanut alas, siis vapaaseen sivistystyöhön ja jatkuvaan oppimiseen. Me tarvitsemme uusia innovaatioita, ja niiden osalta meidän pitää huolehtia siitä, että tutkimuksen ja kehittämistoiminnan lisäksi nyt poissyöty innovaatiorahoitus myös jatkossa tulee huomioiduksi. Teknologia kehittyy. Miten pysymme sen tahdissa? Nyt tarjoamme hyvinvointialueille teknologialääkkeitä mutta emme kuitenkaan tarjoa rahoitusta tämän teknologiahypyn tekemiseen. Sen sijaan leikkaamme kaksi miljardia pois. Näiden toimien pitäisi toimia käsi kädessä sen kanssa, mistä me oletamme, että se kasvu lähtee. Yritykset investoivat, ja sen takia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulisi kirittää. Tähän keskusta on esittänyt Viron veromallia, jolloin voisimme saada kasvua aikaan myös pienissä yrityksissä. Tämä edellyttää myös riittävää työvoimaa, ja sen takia olen järkyttyneenä seurannut, miten hallitus on sanonut ei myös korkealle osaamiselle. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulu palautti kaksi ja puoli miljoonaa euroa lukukausimaksuja sen takia, että opiskelijat eivät päässeet tähän maahan. Tämä ei ole kestävää maalle, jossa syntyy 40 000 lasta vuosittain. Siis korkeakouluun ei päästy. Mietin myös sitä, että pähkinänkuorten raahaaminen Afrikasta Helenin kattiloihin ei tietenkään ole mitenkään järkevää tässä maassa. Voisimmeko tuoda tolkkua energiapolitiikkaan, rakentaa vahvaa lähienergiaa, luottaa biokaasuun, [Puhemies koputtaa] keventää normitusta ja sitä kautta luoda kasvua tälle maalle?

Arvoisa rouva puhemies! Suomen tulevaisuus tulee taatusti olemaan valoisa, siitä olen aivan varma, mutta se edellyttää tiukkaa johtamista, ja tuloksiakin pitää tulla. Kuuntelin hallituksen kiukkuisia vastauksia siksi ihmeissäni. Ei tässä välikysymyksessä keskustalla ole kyse siitä, onko säästetty oikeista kohdista vai ei. Kyse on siitä, että hallituksen omat tavoitteet työllisyyden ja talouden kuntoon laittamiseksi — ne keskeisimmät lupaukset tälle vaalikaudelle — eivät ole toteutumassa, ja tästä ei suostuta käymään keskustelua. Täällä edustaja Valtola kutsui tätä oikeanlaiseksi talouspolitiikaksi. Kerro, millä mittarilla talouspolitiikka onnistuu. Hallitus johtaa tätä maata harhaan puhuessaan kaiken maailman lumevaikutuksista ja tulevista työpaikoista. Nyt on aika mitata tämän kauden saldoa niiltä osin, mitä ei enää ehdi kymmenessä kuukaudessa korjaamaan: 100 000 uutta työllistä, Euroopan surkein työttömyys ja työmarkkinaosapuolten ilmiriita. Hallitus lupasi 100 000 uutta työllistä, mutta on siitä jäljessä 177 000 työllistä. 80 000 nuorta on työttömänä tällä hetkellä, ja hallituksen sinänsä hyvät keinot ovat kuitenkin osoittautuneet täysin riittämättömiksi. Niissä puhutaan noin muutaman tuhannen ihmisen työllistymisestä. Teidän työpaikkanne ovat haaveuni, jota ei tulla saavuttamaan sinne päinkään, toisin kuin keskustalaisen pääministerin Sipilän johdolla tehtiin, kun erittäin vaikeassa välissä luotiin 150 000 uutta työpaikkaa. Velkaantumisen taittaminen: Hallituksen keskeinen lupaus oli kääntää Suomen valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen laskuun. Julkinen talous ei ole vahvistunut. Olemme EU:n alijäämämenettelyssä. Hallitus puhuu talouden valonpilkahduksista, mutta samaan aikaan valtiovarainministeriö laski huhtikuussa Suomen kasvuarvion vain 0,6 prosenttiyksikköön. Kumpaa meidän oletetaan uskovan, hallituksen juhlapuheita vai ministeriötä? Orpon hallitus tulee ottamaan yli 50 miljardia euroa velkaa. Se on huomattavasti suurempi summa kuin mistä edellisiä hallituksia haukutaan. Hallitus lupasi myös vakauttaa velkasuhteen. Muistan sen erityisen hyvin. Istuin tuossa pääministerin työryhmässä puolueeni edustajana. Velka on kuitenkin nousemassa niistäkin ennusteista jo 90 prosentin velkasuhteeseen, ja se on tälle maalle täysin kestämätön suunta. Hallitus lupasi saada alijäämän prosenttiin bkt:stä — ennuste vuodelle 27 on 4,6 prosenttia. Hallitus on puhunut kannustavasta sosiaaliturvasta, mutta hallituksen omistakin riveistä on jo kerrottu, että esimerkiksi työttömyysturvan suojaosa pitäisi palauttaa, sillä osa-aikaiset työntekijät eivät enää ota työtä vastaan. Se on osoittautunut hankalaksi myös sesonkiluonteisissa töissä, joissa suojaosan turvin on pystytty ottamaan lyhyempijaksoista työtä vastaan. Myös tekoälyhyppy olisi suuri mahdollisuus taloudellisesti tälle maalle, mutta se kävelee erittäin huonosti käsi kädessä sen kanssa, että samaan aikaan on kurjistettu esimerkiksi kuntoutusta ja jatkuvaa oppimista. Kannustan hallitusta voimakkaasti siihen, voitaisiinko luoda raju jatkuvan oppimisen tekoälyyn kannustava paketti, jolla pystyttäisiin valmentamaan ihmisille sellaista osaamista, mitä työelämä tällä hetkellä tarvitsee. Tämä on suuri mahdollisuus, ja sitä ei voi tässä maassa hukata. Kuuden miljardin sopeutus on valunut käsistä. Säästöjä ovat tietenkin heikentäneet veronkevennykset, joiden vuoksi hallitus ei tule täyttämään omaa sopeutustavoitettaan. Se tulee jäämään miljardeilla jälkeen siitä, mitä pääministerin suulla tässä maassa on luvattu. Voisi siis sanoa, että hallituksen monotoninen kasvun povaaminen ei juurikaan hetkauta tilanteessa, jossa tulokset puhuvat puolestaan. Ajattelen, että esimerkiksi Viron veromalli, jota keskusta on esittänyt tässä salissa useaan kertaan — pienille ja keskisuurille yrityksille kohdistuva tuki siihen, että ne voisivat kasvaa ja työllistää — voisi olla lääke tähän tilanteeseen: sellainen lääke, joka auttaisi pieniä yrityksiä nousemaan kaikkialla Suomessa. Voisiko hallitus ottaa edes sen työlistallensa? Yhteisöverot, puolustusmenot, on heitetty tuleville vuosille ilman mitään varattua lisärahoitusta. Mitä se tämmöinen löperö taloudenpidon touhu on? Ei kai nyt lasten kukkarosta lainaamista ennen ole hyvällä katsottu. Arvoisa hallitus, minkä työllisyys- tai taloustavoitteen olette saavuttamassa? Me todella tarvitsemme sitä, koska tämän maan tulevaisuus on valoisa ja se pitää rakentaa. [Aki Lindén: Kyllä se oli kympin puhe!]

Arvoisa rouva puhemies! Tässä peräänkuulutettiin opposition vaihtoehtoa. Täytyy sanoa, että oppositiossakin puolueesta riippuen on hyvin erinäköiset vaihtoehdot, mutta jotta päästään keskustelemaan niistä, pitäisi tunnistaa yhteinen tilannekuva. On välttämätöntä, että tämä yhteinen tilannekuva tunnistetaan. Kun muistelen Sipilän pääministerikautta, jolloin kaikki strategiset tavoitteet saavutettiin, siis esimerkiksi 150 000 työpaikkaa, merkittävä kilpailukyvyn parantaminen, velkaantumisen osalta merkittäviä tuloksia ja niin edelleen, niin ajattelen, että tämänkaltaista strategista ajattelua ja keskustelua pitäisi löytyä hallitukselta nyt, [Mira Nieminen: Keskusta ajatteli oikeistolaisesti silloin!] mutta se edellyttää rehellistä tilannekuvaa, ja sitä tilannekuvaa pääsee kehittämään vasta, kun katsoo totuutta silmiin. Tämän hallituksen yksikään työllisyyden ja talouden tavoite ei ole toteutumassa. Hallituksen olisi välttämätöntä ottaa oppositio mukaan keskusteluun siitä, miten tästä johdetaan Suomi kuivalle maalle ja luodaan tulevaisuuteen katsova tulevaisuus.

Arvoisa herra puhemies! Tämähän on talousvaliokunnassa käsitelty yksimielisenä ja varsin teknisenä muutoksena laissa tässä vaiheessa. Kyse on kuitenkin siitä, että tästä säännöksestä poistetaan Huoltovarmuuskeskus-sana, jonka valtion virastoksi muuttamisen jälkeen katsotaan olevan jatkossa voimakkaammin osana valtiota. Haluan siksi sanoa ääneen, että pidän erittäin tärkeänä, että Huoltovarmuuskeskuksen ykköstavoite on paitsi tietenkin huolehtia siitä, että huoltovarmuus kaikissa olosuhteissa toimii, myös erityisesti huolehtia koko Suomen osalta siitä, että koko Suomen asiat näkyvät Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa. On kriittistä, että heillä on käsitys kaikkien maakuntien tarpeista ja ominaisuuksista. En voi olla korostamatta riittävästi sitä, kuinka tärkeää on huolehtia tietenkin ruoan huoltovarmuudesta ja energian huoltovarmuudesta. Keskusta on nostanut esiin myös sitä, että esimerkiksi turpeen osalta on nähtävissä, että turve on kriittinen osa huoltovarmuuspolttoaineita, ja toivon, että tämä keskus jatkossa myös huolehtii siitä, että meillä on riittävät energiavarat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Edustaja Heinosen puheenvuorosta haluan vielä jatkaa sen verran, että on hyvä havainto, että Huoltovarmuuskeskuksella on myös ennakoiva rooli. Erityisesti tänään, kun talousvaliokunnassa on tullut hyväksytyksi tämä krääsätalous-kansalaisaloite — tai sitä ei viedä eteenpäin sellaisenaan, mutta valiokunta yksimielisesti on löytänyt niitä epäkohtia, mihin puuttua, mitä pidän erittäin historiallisena ja arvokkaana tässä talossa — niin on syytä huomioida, että Huoltovarmuuskeskuksen pitää yhä voimakkaammin tehdä yhteistyötä myös esimerkiksi kybertoiminnan kanssa varautuen uusiin uhkiin, uusiin tarpeisiin. Sitten toisaalta myös esimerkiksi pakettiralliin liittyvässä varautumistehtävässä heillä on varsin laaja toiminta-alue, ja onneksi heiltä löytyy myös laajaa asiantuntijuutta tästä.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on juuri niin vahva kuin miten se pitää huolta lapsistaan, erityisesti heikommassa asemassa olevista lapsistaan eli lastensuojelun asiakkaista. Ajattelen, että on huomionarvoista, että THL on tutkinut, että käytännössä vain kaksi hyvinvointialuetta täyttää lain kirjaimen. Asiakkaita on noin 48 lastensuojelun asiakasta per sosiaalityöntekijä tällä hetkellä Suomessa, ja käsittelyajat ylittyvät noin kolmasosalla asiakkaista — lapsista erittäin haavoittuvassa tilanteessa. Tilanne hyvinvointialueilla on karmiva. Tähän ovat tietenkin vaikuttaneet hyvinvointialueiden massiiviset leikkaukset, mutta toki myös se, että palveluita on heikennetty. Tarvitsisimme voimakasta toimintakulttuurin muutosta. Tiedän hyvinvointialueita, millä esimerkiksi perhehoidossa olevia lapsia on kotiutettu isoihin laitosyksiköihin. Tämä ei ole oikea suunta. Voisiko Suomi siirtyä Ruotsin suuntaan, missä noin 71 prosenttia lastensuojelun asiakkaista on perheolosuhteissa? [Puhemies koputtaa] Se olisi ehdottomasti inhimillisempi ratkaisu.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on, toden totta, ollut talousvaliokunnassa sellainen hyvän mielen kokonaisuus, jota olemme edistäneet, ja olen iloinen, että saamme nyt tämän lain eteen, eli käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteellisten merkintöjen suoja on kyseessä. Esitys on kulkenut rinnakkain Krääsätalous kuriin ‑aloitteen käsittelyn kanssa, jossa olemme pohtineet noin 50 miljoonan paketin kuljettamista Suomeen. Huomaamme voimakkaasti, että suomalaiset tuotteet, yrittäjät, erityisesti käsityö, taide, design mutta myös ruoka, aivan kuten edustaja Heinonen äsken totesi, tarvitsevat tämänkaltaista suojaa, jotta ne pärjäävät markkinoilla, joilla krääsää pukkaa. Suomesta tämän piirissä voisi olla luontevasti esimerkiksi Rauman pitsi. Se on käynyt esiin asiantuntijakuulemisissa, ja on todennäköistä, että meiltä joitakin kohteita löytyy suoralta kädeltä. Mutta toivon myös, että käsityöyrittäjät ja suomalainen käsityöperinne käydään läpi, design käydään läpi laajasti ja katsotaan, mitä muuta voisimme tälle listalle saada. On nimittäin ennakoitavaa, että nämä tuotteet saavat sillä myös näkyvyyttä ja sitä kautta ne varmasti hyötyvät matkailullisesti ja yrittäjätoiminnan kautta. Joten hyvä esitys, ja toki on hyvä myös se, että nämä kyseiset suojaa hakevat yhtiöt voivat hakea tätä suoraan EU:lta ja tätä hallinnollista taakkaa tai byrokratiaa ei tule sikäli lisää.

Arvoisa herra puhemies! Viikko sitten Ylellä hoitajat kertoivat, miksi vanhusten epäselvät kuolemat laitoksissa eivät yllätä. Eihän tällaista saa tapahtua. Tilanne herättää kysymyksen: millaista vanhuuden turvaa pahoin velkaantuva Suomi vanhuksilleen tarjoaa? Vierailin myös hoivakodissa Sysmässä, jonka lämmin tunnelma alleviivasi minulle sitä, että hoitoalan ammattilaiset ovat rautaa. Heitä tarvitaan, ja he todellakin osaavat työnsä. Keskustan kanta on varsin selvä: vanhenemista ei pidä joutua pelkäämään. Meidän on tehtävä yhdessä kaikkemme, että vanheneminen on turvallista ja arvokasta Suomessa. Siksi perussuomalaisten ja uuden ministerin esiintulo tuntuu kylmäävältä: leikkauksia, leikkauksia jälleen kerran, leikkauksia lisää. Hallituksen suurin leikkauskohde on ollut meidän vanhuksemme. [Perussuomalaisten ryhmästä: Viime viikolla se oli lapsiperheet!] Ainoa hallituksen visio sosiaali‑ ja terveyspalveluille on keskittää ja näivettää. Korjausliikkeitä on välttämätön tehdä. Arvoisa ministeri, aiotteko te perua juuri eduskuntaan tuomanne [Puhemies koputtaa] lähes 400 miljoonan euron leikkaukset sosiaali‑ ja terveyspalveluihin?

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus tuntuu löytävän syyllisiä: sosiaali- ja terveyspalveluiden toimimattomuus, vanhuspalveluiden vähäisyys on alueiden vika, ja jälleen kerran se, että ihmiset eivät saa työllisyyspalveluita, on alueiden vika. Tämä on kerrassaan kiinnostavaa. Esimerkiksi tämä esimerkkialue, jonka nostin, Päijät-Häme, jossa näitä työllistämisen palveluita on ollut mahdoton saada viime vuonna helmikuusta eteenpäin, on tyypillinen esimerkki alueesta, missä samaan aikaan työttömyysturvan kuntaosuuden eli niin sanotun sakkomaksun osuus on tuplaantunut eli noussut 40 miljoonaan euroon. Täällä ministeri kertoo, että alueiden pitäisi rahoittaa enemmän. Nämä alueet ovat erittäin vaikeassa tilanteessa niin taloudellisesti kuin inhimillisen tilanteen osalta. Tässäkin kaupungissa on Suomen suurin työttömyysaste tällä hetkellä. Kyllä minä ajattelen, että nämä ovat kysymyksiä, mistä myös valtion tulee kantaa oma osansa, ja pitää tunnistaa, että näillä valtion tekemillä päätöksillä on suora vaikutus siihen, että työttömyys on lisääntynyt, ja erityisesti tällä seudulla nämä konkurssit, esimerkiksi virheet pienten ja keskisuurten yritysten osalta, kotitalousvähennys, äkkijyrkkä alv-korotus tai monet muut hallituksen toimet ovat aiheuttaneet tilanteen, että ei uskalleta investoida ja työttömyys on kasvanut ja toisaalta olemassa olevat yritykset ovat kaatuneet. Tilanne on siis valtava inhimillinen mutta myös taloudellinen tragedia, ja toivoisin ministereiltä ymmärrystä myös alueiden tilanteeseen. Ei voi jättää yksin varsinkaan tilanteessa, jossa työllisyysalueet aloittivat toimintansa viime vuoden alusta. Ne aloittivat tammikuussa, rahat loppuivat helmikuussa, ja täällä ministeri sanoi, että olisi pitänyt rahoittaa enemmän. Kymmenen kuukautta olisi pitänyt rahoittaa kunnan pussista tilanteessa, jossa sakkomaksut ovat tuplaantuneet. Minusta se on aika härski pyyntö. Sitten mitä tulee oppimiseen, niin nyt pitää huomata — Suomessa on siis Euroopan korkein työttömyys tällä hetkellä, tilanne on karmiva myös valtakunnallisesti — että työttömistä kaksi kolmasosaa on toisen asteen tutkinnon varassa, ja tämä on minusta asia, mihin hallituksen kannattaisi kiireellisesti kiinnittää huomiota, ensinnäkin puntaroida uudestaan tätä aikuiskoulutustuen leikkausta. Koko järjestelmä ajetaan alas tämän vuoden loppuun mennessä, ja sen jälkeen sen nostaminen uudelleen kestää muutaman vuoden niin, että me saadaan se koko järjestelmä kasaan. Voisiko olla niin, että te edes jättäisitte sen järjestelmän henkiin, niin että seuraava hallitus voisi valita toisin? Toivon tätä. Sitten tämä oppisopimuskoulutettavien määrä, joka on kertakaikkisesti romahtanut tällaisessa tilanteessa, kun näitä oppisopimuspaikkoja on vaikea saada, niitä on jopa peruuntunut tämän vaikean työllisyystilanteen takia ja yritysten tilanteen takia. Voisiko tässä vivuttaa ja auttaa jollakin tavalla, että oppisopimuksiin päästäisiin? Ylipäätään se, että on leikattu 120 miljoonaa ammatillisesta koulutuksesta, on suuri virhe aikana, jolloin nimenomaan jatko-opiskelukelpoisuutta ammatillisesta koulutuksesta korkeakouluun pitäisi parantaa.

Arvoisa rouva puhemies! Olen erittäin huolissani tilanteesta. Kotiseudullani Päijät-Hämeessä on työttömiä tällä hetkellä 949 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten, siis vuodessa tullut lähes tuhat työtöntä lisää. Me olemme Suomen työttömyystilastojen kärjessä. Pelkästään Lahdessa työttömyyden prosentti on 17,5 prosenttia. Tämä on raju luku. Kun tiedetään, mitä alueella on yrityksille tapahtunut viime viikkojen aikana — esimerkiksi Sinuhen, Askon ja Sotkan konkurssit sekä Lahden kaupungin massiiviset irtisanomiset — ja työllisyyspalveluiden tilanne, niin ennakoin, että tämä luku tulee pahenemaan tulevien kuukausien aikana. Tilanne on karmiva. Tuossa palasin juuri omiin kirjallisiin kysymyksiini, ja olen kysynyt tasan vuosi sitten hallitukselta sitä, minkä takia hallitus ei tee mitään sen eteen, että Hämeen työllisyyspalveluiden resurssit saataisiin kohdalleen. Tein tämän kirjallisen kysymyksen niin, että siihen vastattiin helmikuussa, jolloin käytännössä työllisyyspalveluiden resurssit oli käytetty — siis toisena kuukautena vuodesta, helmikuussa, työllisyyspalveluiden resurssit oli käytetty. Kysyin tässä kirjallisessa kysymyksessä, mitä voidaan tehdä, kun palkkatukien vyörytys, palkkatukien leikkaukset sekä starttirahan ja työkokeilun riittämättömät resurssit ovat tulleet näkyviksi ja alueella tehdään kielteisiä päätöksiä. Eli työttömät laitettiin seisomaan jonoissa sen sijaan, että heitä olisi tuettu työn syrjään kiinni ja sitä kautta olisi saatu pidettyä leipä pöydässä. Hallitus ei halunnut siinä kohtaa puuttua tähän resursointiin. Kysyin tässä kirjallisessa kysymyksessä myös sitä, miten on mahdollista, että edes yksimielisesti eduskunnassa päätetty yli 55-vuotiaiden työllistämisen tuki ei toteudu. Eli alueilla tehtiin kielteisiä päätöksiä yli 55-vuotiaille tämän työllistämisen tuen osalta, vaikka tämä oikeus lukee laissa eduskunnan yksimielisesti päättämänä. Siitä huolimatta, kun rahaa ei ollut, tehtiin kielteisiä päätöksiä. Nämä ovat erittäin haastavia juttuja, ja tämän kirjallisen kysymyksen ja muuten asiasta käydyn uutisoinnin ja keskustelun jälkeen hallitus teki muutoksia, niin että kuitenkin nämä työllisyyspalvelut saatiin. Kun viime helmikuussa tein tämän kysymyksen, niin on ilman muuta selvää, että näistä ihmisistä, jotka tällä hetkellä ovat työttömänä, on tullut vielä tuhat työtöntä lisää alueella, ja nämä ihmiset tarvitsevat palveluita ja apua. Meidän yhteinen tavoite on ilman muuta se, että me haluamme välttää pitkäaikaistyöttömyyden ja rakenteellisen työttömyyden ja saada nuoret työhön kiinni, ja tässä me tarvitaan kaikki keinot. Arvoisat ministerit, mitä hallitus on tehnyt näiden edellä luettelemieni asioiden korjaamiseksi?

Arvoisa rouva puhemies! Lämmin kiitos ministereille. Te olette täällä jo seitsemättä tuntia salissa, ja arvostan sitä kovasti. Asia on yhteinen ja varsin laaja. Useat hallituspuolueiden edustajat ovat kuitenkin täällä pyrkineet perustelemaan, miksi meillä ei olisi ongelmaa. Tästä tulen olemaan jyrkästi eri mieltä — 350 000 ihmistä työttömänä, joka viides nuori vailla töitä tällä hetkellä. Hallitus tekee varmasti parhaansa, mutta se ei riitä. Se ei riitä, ja näiden tehtyjen toimien odottelu ei ole mahdollista enää tällaisissa työttömyyslukemissa. Suhdanne on huono. Niin se oli viime kaudellakin, ja silloin meillä oli ennätystyöttömyys. Sota, energiakriisi ja monet muut murheet varjostivat myös edellistä hallituskautta. Tällä hallituskaudella te olette vajonneet Euroopan surkeimpiin työttömyyslukuihin, ja niitä me tällä hetkellä niitämme. Hallitus tekee kuitenkin myös selkeitä virheitä. Esimerkiksi työttömänä ei enää uskalla kokeilla pätkätöitä tai sesonkitöitä. Suojaosien poistaminen on aiheuttanut tilanteita, joissa ihminen kokee, että työttömänä olo on turvallisempaa kuin yksittäisen lyhyen pätkän vastaanottaminen. Moni kokee, ettei voi vaihtaa alaa, vaikka tulisi seinä vastaan oman työn tekemisessä. Aikuiskoulutustuki on romutettu, ja jatkuvaa oppimista on ajettu alas. Esimerkiksi oppisopimuskoulutustenkin määrä on tippunut nyt, kun yrityksillä on niin tiukkaa. Rakennusteollisuus on romahtanut puoleen kahdessa vuodessa, siis yhdeksän miljardin euron bisneksestä puoleen. Se on raju kolaus, eikä sitä ole auttanut kotitalousvähennyksen heikentäminen tai alv:n äkkikorotus. Myös verotuspolitiikan ennalta arvaamattomuus on aiheuttanut haasteita luottamukseen investoida ja sitä kautta rakennusteollisuuden vaikeuksia. Kuntouttavaa työtoimintaa on ajettu alas. Uskaltaisin kysyä ministereiltä: mitä tehdään kuntouttavalle työtoiminnalle, ja millä tavoilla esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa tullaan lisäämään tulevina vuosina? Jokainen ihminen on tärkeä työmarkkinoilla vähenevän väestön Suomessa. Ja tietenkään esimerkiksi nämä leikkaukset Kelalta, joiden seurauksena muun muassa maaseudun lasten terapioita ajetaan alas, eivät ole irrallisia tästä työttömyystilanteesta tai kuntien vaikeuksista — tai palkkatuen heikentäminen. Uskallan kuitenkin ehdottaa: voisimmeko yhdessä löytää sellaisia keinoja, joilla tilanteeseen voitaisiin tuoda nopeita ratkaisuja? Ajattelen, että ne nousevat nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten tukemisella tässä kohdassa. Tällainen yksi keino voisi olla esimerkiksi Suomen versio Viron veromallista: voitaisiinko verottaa kevyemmin yrityksen sisään jätettävää varallisuutta ja esimerkiksi sitä kautta saada lisää työpaikkoja? Tai työnantajamaksujen keventäminen pitkäaikaistyöttömien ja nuorisotyöttömien palkkaamiseksi — sopisiko tällainen, ministeri Marttinen? Tohdin myös esittää, voisiko länsiradan eli niin sanotun Turun junan sekä Vantaan ratikan sijaan satsata nopeavaikutteisiin toimenpiteisiin asuntokaupan ja rakennusalan nostamiseksi ahdingosta ylös koko maassa. Ehkä kaipaisimme nyt erityisen nopeita toimia rakennusteollisuuden nostamiseksi. Sitten ehkä tästä koulutustilanteesta: Ajattelen niin, että uudelleenkouluttautujien määrää ei voi kutsua minkäänlaiseksi työllisten reserviksi. Täällä, ministeri Marttinen, te sanoitte, että uudelleenkouluttautujien tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta joskus on sellaisia elämäntilanteita, kuten sairauksia, osaamisvajeita, kadonneita työpaikkoja, jolloin uudelleenkoulutuksella on merkittävä rooli siinä, että ihminen pystyy tekemään työtänsä hyvin. Paitsi määrä myös työn tuottavuus on se, jota Suomi kovasti tarvitsee. Ajattelen, että ihmisen etu on uudelleenkouluttautua ja samaan aikaan Suomen etu on se, että me saamme ihmisille mielekkäitä töitä, jotta he jaksavat tehdä koko työuran ja vielä vähän päällekin. Se on meidän kaikkien yhteinen etu.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat ministerit, hyvät kollegat! Tänään on tärkeä päivä, nimittäin tämän maan valoisat päivät ovat vielä edessä. Meidän tehtävämme on tietenkin muuttaa suuntaa, ja tällä hetkellä emme pääse kovin paljon kehumaan. Ei naurata: ei naurata tilanne valtakunnallisesti, mutta ei se naurata myöskään tuolla Päijät-Hämeessä, omassa maakunnassani. Kun katson lukuja, niin työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta minun maakunnassani on 15,7 prosenttia, siis Suomen surkein — 15,7 prosenttia. Valtakunnallisesti ollaan rajuissa lukemissa. Suomessa on Euroopan surkein työttömyys kaiken kaikkiaan. Täällä vedotaan suhdanteisiin tai sodan uhkaan, mutta siitä huolimatta Suomi on Euroopan surkeimmassa tilanteessa. Meillä on yhteensä 346 400 työtöntä työnhakijaa, mikä on 20 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Sanoisin, että kaikki kepeät puheet siitä, miten työttömien määrä ei ole paha tai on maahanmuutto tai joku muu selitys, ovat varsin kepeitä ottaen huomioon, että tilanne on karmiva kaikkialla Suomessa ja se on pahentunut. Ystäväni valmistui insinööriksi kaksi vuotta sitten. Hän on edelleen työtön. Toinen tuttuni jäi työttömäksi kolme vuotta sitten rekkakuskin hommasta — edelleen työttömänä. Kuljettajan ammattipätevyyskortti on vanhentunut. Se olisi vaatinut noin 500 euroa, että sen olisi saanut pidettyä voimassa. Digipiirturikortin — noin sata euroa — hän piti voimassa. Hän odottaa työtä, on erittäin motivoitunut siihen. Minulle läheinen ihminen, joka kasvattaa lastaan työttömänä, on avautunut siitä, miten harrastukset on pitänyt jättää, kun rahaa ei ole, tai miten lomat on peruttu ja lapsi kysyy: ”äiti, miksi kaveri pääsee, mutta minä en?” Sellaista on työttömän arki. On hyvin vaikea perustella, miksi esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotus on leikattu tällaisena aikana pois. Suomessa on alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 42 300, eli 4 100 enemmän kuin vuosi sitten. Heistä olen erittäin huolissani. Kun valmistuu tällaiseen maailmaan, missä työttömyys on enemmänkin todennäköisyys kuin uhka, ajattelen, että se on vaikea tilanne lähteä kasvattamaan omaa ammatillista itsevarmuutta. Kun ensimmäiset vuodet joutuu kokemaan epävarmuutta omasta osaamisestaan, jos työtä ei löydy, sillä on helposti jäljet koko työuralle. Erityisesti kaikille työttömille nuorille haluan sanoa, että me olemme teidän kanssanne ja pyrimme yhdessä taistelemaan Suomea siihen asentoon, että teillä olisi tilaa tehdä töitä ja näyttää parhaanne. On huomioitava — ja keskustelussa on myös ehkä vähemmän nostettu esille sitä — että työttömistä suurempi osa on naisia tällä hetkellä monilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveysalalla. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa irtisanottiin viime vuonna 300 sotealan ammattilaista, ja monet heistä ovat naisia. Ajattelen, että tämä työttömyystilanne osuu erittäin voimakkaasti naisiin. 1990-luvun laman aikaan pitkäaikaistyöttömien määrä oli korkeimmillaan 143 000, ja tästä luvusta ollaan enää vain muutaman tuhannen pitkäaikaistyöttömän päässä. Tilanne on erittäin valitettava, ja uskon ja toivon, että ministerit ottavat sen vakavasti. Esimerkiksi tämä nuorten seteli on tarjonnut näkymän siihen, että parempaa olisi edessä, mutta kun luvut ovat näin karmivia, niin se, että saamme sitä muutamalle, ei vielä auta meitä kokonaisuudessa. Työpaikat ovat tietenkin se valo, jota koko Suomi nyt tarvitsee. Työpaikat syntyvät siellä, missä lamppu syttyy aikaisin aamulla ja sammuu viimeisenä illalla: pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Sen takia keskusta on tarjonnut useita kasvutoimia, joista käyn muutaman teille vielä läpi. Palautetaan kotitalousvähennyksen ehdot ennalleen ja tehdään siitä entistä parempi tuplaamalla yksin asuvien ja yksinhuoltajien vähennysoikeuden enimmäismäärät. Tuntuva veronalennus eläkeiän täyttäneille työuran jatkamiseksi, ja veroale myös eläkkeellä töitä tekeville. Vastaantulo kunnille työttömyysturvan ja nuorten toimeentulotuen sakkomaksuihin, koska työttömyys johtuu valtakunnallisesta tilanteesta. Tai entä työnantajamaksujen keventäminen pitkäaikaistyöttömien ja nuorisotyöttömien palkkaamiseksi? Viimeiseksi totean: voisimmeko me esimerkiksi palauttaa kotitalousvähennyksen, parantaa sitä, [Puhemies koputtaa] tai varainsiirtoveron tilapäisellä alentamisella kiinteistöjen ja asunto-osakeyhtiöiden kaupoissa saada rakennusteollisuuden liikkeelle?

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunnassa totta tosiaan vuosi sitten tehtiin neljä eri sääntelyä, joilla selvästi hankaloitettiin biokaasun investointeja, joten toivon, että ministeri ottaa ne uudelleen tarkasteluun ja katsotte, olisiko siellä sääntelymaailmassa jotain sellaista, mitä pystyisi helpottamaan niin, että näitä investointeja tulisi. Energiapolitiikkaa tulisi totta tosiaan johtaa pitkäjänteisesti. Se tuli näkyväksi muun muassa vuonna 2022 energiakriisin myötä. Vähän aikaisemmin, 2016, tässä samassa strategiassa me muun muassa johdimme Suomea voimakkaasti omavaraisempaan suuntaan energiatuotannossa: tuontiöljy puolitettiin, tuli kivihiilikielto, uusiutuvaa energiaa lisättiin rajusti. Energiaomavaraisuuden ja turvallisuuden tulisi olla energiapolitiikkamme ydin nytkin, ja osaltaan tämä strategia vastaa siihen, mutta toivon, että tässä myös petrattaisiin. Tarvitsemme vakaan, ennakoitavan ja pitkäjänteisen investointiympäristön, ja esimerkiksi sähkön kantaverkoista huolehtiminen olisi nyt erittäin kriittistä.

Arvoisa herra puhemies! Selittely jatkuu, ja vastuun välttely jatkuu. Vastauksen perusteella valtiovarainministeri Purralle ei kelpaa pienyrittäjyyttä tai työllisyyttä edistävä keino, kotitalousvähennyksen laajentaminen siihen, mitä se oli ennen kuin te leikkasitte sitä. Työministeri Marttinenkin on ehtinyt jo moittimaan kasvuesitysten tekijöitä. [Välihuuto oikealta] Ministeri sanoo olevansa pahoillaan ja pitävänsä jopa haitallisena ja harmillisena esityksiä varainsiirtoveron helpotuksista, määräaikaisesta poistamisesta, siis sen veron, mitä maksetaan useampi kymmenentuhatta, kun ostetaan oma koti. [Juha Mäenpään välihuuto] Keskusta on tosiaan tehnyt tällaisen esityksen. Emme silti ota näitä ministerin moitteita vastaan. Keskusta on tehnyt itse asiassa esityksiä jo yli 50, mutta hallitus ei ota niitä tosissaan. Toivoisin, että te katsoisitte tämän osalta peiliin, sillä Suomessa on Euroopan suurin työttömyys. Kysyn valtiovarainministeri Purralta: oletteko te valtiovarainministerinä tai koko hallituksena ottaneet tämän kannan, [Puhemies koputtaa] että varainsiirtoveron määräaikaisesta alentamisesta ei edes neuvotella, [Puhemies koputtaa] vai onko tämä kokoomuksen esitys?