Koskela Minja

Arvoisa puhemies! Haluaisin suositella pääministeri Orpolle lukemista. Nimittäin Simone de Beauvoirin kirjassa Toinen sukupuoli vuodelta 1949 on pätkä aborttioikeudesta, siitä, miten tästä aiheesta kamppailtiin ennen 50-lukua. [Ben Zyskowiczin välihuuto] Se on järkyttävää, koska edelleen nämä kamppailut toistavat sitä ihan samaa kaavaa — aivan sama keskustelu käydään vuosikymmen toisensa jälkeen. Se, miten paljon me olemme joutuneet kamppailemaan omien kehollisten oikeuksiemme puolesta, on yksi osa tätä kysymystä, mistä me nyt puhumme. Tämä on erittäin sensitiivinen asia, ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä. Nyt jatkossa muista kuin terveydellisistä syistä tehtävät kirurgiset abortit ovat kalliimpia. Tämä on pieni osa aborteista, mutta tämä on erittäin periaatteellinen kysymys. Ja minä ihmettelen, [Puhemies koputtaa] että pääministeri vetoaa oppositioon, että näin perustavanlaatuisesta kysymyksestä ei käytäisi poliittista vääntöä, kun hallituksen sisällä [Puhemies koputtaa] nimenomaan tästä periaatteellisesta syystä on käyty mediatietojen mukaan erittäin poliittista vääntöä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Orpo, te totesitte aloituspuheenvuorossanne, että velkajarrun uskottavuus horjuu, ja vetositte eduskuntapuolueisiin, että sopimuksesta pidettäisiin kiinni. Mutta vaikka ei olekaan mikään yllätys, että minä en tämän sovun pitävyyteen juurikaan usko, niin silti ja siksi toteankin, että velkajarruun sitoutuneista puolueista kaikkein eniten tätä sopua ovat horjuttaneet nykyiset hallituspuolueet, ja syynä on tämä vuodelle 27 laadittu vaalibudjetti, joka heikentää valtiontaloutta. Pääministeri, jos te oikeasti olisitte sitoutuneet tähän velkajarruun, niin te ette olisi haaskanneet lähes miljardia euroa hyödyttömään yhteisöveron alennukseen. Minun kysymykseni kuuluu: kun teidän hallituksenne on nettosopeuttanut noin kolme miljardia euroa, jonka itsekin totesitte summaksi, niin miten te ajattelette, että ensi kaudella sopeutussumma voisi olla velkajarrusovun mukainen 8—11 miljardia? Minä en ihmettele, että kansalaiset ovat ymmällään tästä keskustelusta, kun tuntuu välillä, että poliitikotkaan eivät oikein tiedä, mihin ovat sitoutuneet ja mitä ovat luvanneet.

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmassa ryhmäpuheenvuorossa edustaja Vigelius pohti, missä ja milloin on saatu hyvinvointia tai kasvua aikaan sillä, että lisätään menoja ja korotetaan veroja. Vastaus on, että Suomessa. [Arto Satonen: Jaha!] Silloin, kun Suomea ryhdyttiin rakentamaan sotien jälkeen, Suomi oli hyvin köyhä maa. Silloin lisättiin menoja nimenomaan hyvinvointivaltion keskeisiin palveluihin, rakennettiin neuvolajärjestelmä, yhteinen peruskoulu, [Oikealta: Peruskoulu tuli paljon myöhemmin!] äitiysavustukset, sosiaalituet saivat silloin suunnilleen sen muodon, mitä ne nykyäänkin ovat. Hallitukselta on puuttunut täysin visio siitä, mihin tätä hyvinvointivaltiota viedään, ja siksi te olette sohineet ympäriinsä, ja räiskimällä te olette saaneet pysyvää haittaa aikaiseksi hyvinvointivaltion rakenteisiin leikkaamalla niistä palveluista, mitkä meille ovat sotien jälkeen suuremmat ikäluokat hankkineet. Millaisen hyvinvointivaltion me haluamme? Oletteko te kertaakaan kysyneet itseltänne tätä kysymystä, koska se ei näy [Puhemies koputtaa] teidän teoissanne missään vaiheessa? [Sari Sarkomaa: Työhön ja yrittämiseen perustuvan!]

Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainministeriltä kysyttiin budjettiriihen tiedotustilaisuudessa, vahvistaako ensi vuoden budjetti julkista taloutta, valtiovarainministeri kiersi kysymyksen. Näin siitä huolimatta, että asiaa kysyttiin tiedotustilaisuudessa kahdesti. Toimittajat tekivät sitten työnsä ja olivat erikseen yhteydessä valtiovarainministeriön virkamiehiin. Niin saatiin vastaus, jota hallitus halusi pimittää: vuodelle 27 tehdyt budjettipäätökset heikentävät julkista taloutta 350 miljoonalla. Hallitus ei siis enää nettosopeuta julkista taloutta kautensa viimeisenä vuotena, vaan heikentää talouden tilaa tietoisella vaalibudjetilla. Merkittävin julkista taloutta heikentävä hallituksen päätös on yhteisöveroalennus, joka vähentää verotuloja lähes miljardin vuosittain. Tutkimustiedon mukaan lähes kaikki hyödyt tästä alennuksesta kohdistuvat suurituloisimpaan kymmeneen prosenttiin suomalaisista. Kyse on siis jälleen hyväosaisten hellimisestä köyhien kustannuksella. Perusteluna tälle veroalelle tarjotaan talouskasvun tukemista, mutta tutkimukset eivät tätä argumenttia tue. Tämä on arvovalinta ja tämä on tietoista luokkapolitiikkaa. [Juho Eerola: Niin vaan talous kasvaa! — Arto Satonen: Se kasvaa sittenkin!] Arvoisa puhemies! Hallituksen kaava on jo tuttu: Silloin kun oikeisto haluaa leipoa veronalennuksia rikkaille kavereilleen, he puhuvat talouskasvun tärkeydestä. Etuja perustellaan joko talouskasvun vauhdittamisella tai sillä, että orastavaa kasvua ei saa pelotella pois. Tällaisella argumentaatiolla hallitus pyrkii oikeuttamaan satojen miljoonien veroalennukset hyväosaisille vuosi toisensa jälkeen. Olipa kyseessä sitten solidaarisuusveron alarajan nostaminen, marginaaliveroasteiden laskeminen tai yhteisöveroalennus, niin isotuloisten uusiin etuihin on aina varaa. Samat argumentit eivät kuitenkaan päde silloin, kun puhe on pienituloisista. Kun keskustelu kääntyy sairaisiin, työttömiin tai vaikkapa opiskelijoihin, ääni kellossa muuttuu. Silloin holtiton velkaantuminen oikeuttaa jopa kaikkein epäinhimillisimmät leikkaukset. Tätä, arvoisa puhemies, on oikeistolainen talouspolitiikka: leikataan hyvinvointivaltion keskeisimmistä palveluista ja pienituloisten perheiden hyvinvoinnista, jotta voidaan jakaa veroalennuksia rikkaille. Valtiontalouden vahvistamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mikä näkyy vuoden 2027 budjettiesityksestä, joka on siis valtiontaloutta heikentävä. Vaalien lähestyessä hallituksen soisi olevan edes rehellinen siitä, että se harjoittaa ideologiansa mukaista politiikkaa. Sen sijaan meille tarjotaan sekoilua, jossa joka toinen päivä murehditaan velkaantumista ja leikataan pienituloisilta ja joka toinen päivä juhlitaan kasvua ja jaetaan hyväosaisille veronalennuksia. Ja tämä on se sama hallitus, joka yritti myydä muille puolueille ja Suomen kansalle velkajarrua. Muut puolueet ostivat sen, vaikka joitain heistäkin on alkanut jälkikäteen kaduttamaan, mistä toki kiitän, koska sopimus oli alkujaankin järjetön. Myös oikeistohallitus on alkanut pakitella itse luomastaan sopimuksesta, mikä näkyy tässä budjetissa holtittomana ja hyödyttömänä yhteisöveroalena sekä siinä, että se heikentää julkista taloutta. On myös täysin älytöntä, että hallitus, joka on itse nettosopeuttanut noin kolme miljardia, yrittää sitoa seuraavan hallituksen nettosopeuttamaan 8—11 miljardia yhdessä vaalikaudessa. Ihmettelenkin, miten ylipäänsä missään puolueessa kuvitellaan tämän olevan mahdollista ilman, että tehdään hyvinvointivaltiolle pysyvää haittaa. Orpon—Purran hallitus on jo pistänyt hyvinvointivaltion polvilleen noin kolmen miljardin nettosopeutuksella. Nettosopeutuksen triplaaminen ensi vaalikauden aikana on utopiaa, tai pikemminkin dystopiaa, kun ajattelee, minkälaista tuhoa niin massiivisella sopeutuksella saataisiin aikaiseksi. Ja kysehän on nimenomaan nettosopeutuksesta. Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissaan oikeistohallitus leikkaa soterahoitusta jälleen yli 200 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan palveluita karsitaan ja asiakasmaksuja korotetaan. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on sanonut, että mieluummin korotetaan asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista, mutta tosiasiassa hallitus on tehnyt ja tekee molempia. Kohta suomalaiset maksavatkin Rydmanin hintoja heikommista palveluista, kun esimerkiksi terveyskeskusmaksut lähes kaksinkertaistuvat verrattuna hallituskauden alkuun. Kun samalla jaetaan veroaleja rikkaille, niin siinäpä ovatkin hallituksen arvot tyrkyllä hopeatarjottimella. Arvoisa puhemies! Oikeistohallituksen budjetti ei sisällä ratkaisuja käsistä täysin karanneeseen työttömyyskriisiin, joka uhkaa kroonistua. Suojaosien palauttaminen olisi ollut pieni askel oikeaan suuntaan, mutta hallitus päätti sulkea silmät ja korvat työmarkkinoiden todellisuudelta ja tutkimustiedolta. Luvut puhukoot puolestaan: piti tulla 100 000 uutta työllistä, tulikin EU-maiden korkein työttömyys. Ei ole liioiteltua todeta, että hallituksen työllisyyspolitiikka on totaalisesti epäonnistunut. Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa haluamme olla avoimia omista arvoistamme. Meistä on häpeällistä, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä taloudessa hallitus on leikkauksillaan saanut asunnottomuuden, eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvuun. Leikkaukset ovat ajaneet ihmisiä leipäjonoihin, kasvattaneet lapsiperheköyhyyttä ja vähentäneet ihmisten luottamusta tulevaisuuteen. Tämä on ollut tietoista politiikkaa, josta maksetaan kovaa hintaa vielä vuosien päästä. Vasemmistoliitto valitsisi toisin. Me näemme, että julkisen sopeuttamisen talkoisiin tulisi osallistaa ihmiset kantokyvyn ja maksukyvyn mukaan. Meistä pohjoismainen hyvinvointivaltio on säilyttämisen arvoinen, ja jos sopeutuksessa pitää valita sen välillä, leikataanko palveluista ja pienituloisilta vai verotetaanko miljonäärejä ja ympäristöhaittoja, niin me valitsemme jälkimmäisen. [Arto Satonen: Te verotatte kaikkia!] Arvoisa puhemies! Kevään 27 eduskuntavaaleissa päätetään, mihin suuntaan Suomea halutaan viedä. Todella moni suomalainen on jo nähnyt oikeistohallituksen sumutuksen läpi, ja ihmiset ovat läpeensä kyllästyneet sen aiheuttamaan kurjuuskierteeseen. Ensi vuonna meillä on vihdoin ja viimein uusi hallitus, joka pääsee korjaamaan tämän hallituksen aiheuttamaa tuhoa. Jos vasemmistoliitto on hallituksessa, me lupaamme, että korjaustyöt alkavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion peruspilareista.

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt ihan suoraan sanoa, että minusta tämä asia, mitä me nyt tässä käsitellään, eli tämä työneuvoston lakkauttaminen ja sitten yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttaminen, vaikuttaa vähän semmoiselta performatiiviselta hallinnon karsimiselta. Jos katsotaan nyt ensin tätä työneuvoston lakkauttamista, niin se esitellään säästötoimena, mutta tämän hallituksen esityksen mukaan tosiasiallista säästöä on syntymässä noin 75 000 euroa. Pahimmillaan tämä lakkautus tulee siirtämään näitä erimielisyystapauksia tuomioistuimiin, jotka ovat jo valmiiksi ruuhkautuneita, mikä ei kyllä minusta sopimusyhteiskunnassa ole oikein tarkoituksenmukaista. Lisäksi on huomioitava, että jos tämä työneuvoston lausuntotoiminta lopetetaan, niin se voi jopa lisätä kustannuksia, koska näitä tulkintoja haettaisiin sitten oikeusteitse. Tämä on minusta aivan väärä suunta. Me tiedetään kaikki, että tuomioistuimissa on todella haastava tilanne jo tällä hetkellä. Sitten mitä tulee tähän yhteistoiminta-asiamiehen toimiston lakkauttamiseen, niin osa näistä tehtävistä uhkaa tämän uudistuksen tai lakkautuksen myötä kaventua tai poistua jopa kokonaan. Vaikka näitä tehtäviä siirrettäisiin, niin sen siirtämisen vaikutukset tulevat todennäköisesti heikentämään valvontaa, elikkä ne tehtävät eivät siirry sellaisinaan, vaan siinä prosessissa katoaa osaamista ja valvonta voi heikentyä. Minun on kyllä huomautettava myös täällä aikaisemmin puhuneelle edustaja Strandmanille, joka puhui siitä, että tässä karsitaan päällekkäisiä tehtäviä, niin tässä tapauksessa tämä argumentti ei oikein päde, koska näitä tehtäviä ollaan nimenomaan siirtämässä. Tämä siirtäminen sinänsä tulee lisäämään hallinnollista taakkaa etenkin sen siirron vaiheeseen, ja sitten lopulta, kun ei tiedetä, miten tämä toimii ja todella ne tuomioistuimetkin voivat ruuhkautua, niin minusta on virheellistä puhua siitä, että tässä oltaisiin karsimassa päällekkäisiä tehtäviä, kun tosiasiallisesti niitä ollaan siirtämässä ja kustannusvaikutukset ovat hyvin epäselviä ja parhaimmillaankin aivan minimaalisia.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla uutisoitiin, että Suomeen on syntynyt nuorten aikuisten palkkakuoppa. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorilta ja nuorten tulevaisuudesta. Jo vuoden 24 alussa Kela tiedotti, että sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti nuoriin ja huomattava vaikutus, kenties huomattavin vaikutus, on pienituloisten nuorten kohdalla. Kaikki tämä tapahtuu tässä hetkessä, tässä ajassa, jossa nuorisotyöttömyys huitelee aivan ennätyslukemissa, ja samaan aikaan hallitus heikentää nuorten kouluttautumismahdollisuuksia leikkaamalla muun muassa ammatillisesta koulutuksesta ja korkeakouluilta. Pääministeri Orpo, hallitus on heikentänyt nuorten hyvinvointia ja tulevaisuususkoa leikkauksilla ja lyhytnäköisellä hosumisella. Mitä konkreettista — siis konkreettista, ei nyt mitään tyhjää toivopuhetta — te aiotte tehdä, jotta nuoret pystyvät jatkossa luottamaan siihen, että elämä ja hyvinvointivaltio kantavat ja että tulevaisuus on mahdollisimman lempeä ja hyvä?

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen työntekijävastaista ja tasa-arvoa ylenkatsovaa asentoa kuvaa se, kuinka sinänsä tärkeän palkka-avoimuusdirektiivin kansallinen toimeenpano on edennyt. Sen lisäksi, että tämä direktiivi implementoidaan ainoastaan minimitasolla, keskeistä on, että tästä hallituksen esityksestä puuttuu samanarvoisen työn selkeä määritelmä. Jotta nämä perusteettomat palkkaerot pystytään tunnistamaan, on eri töitä voitava vertailla keskenään. Voidaankin kysyä, missä määrin edes direktiivin minimivaatimukset toteutuvat, mikäli määritelmää samanarvoisesta työstä ei olla kunnolla määritelty eikä sitä siis käytännön tasolla tunnisteta. On myös huomattava, että EU:han velvoitti saattamaan tämän direktiivin voimaan jo kesäkuussa 26. Tämä myöhästyminen implikoi minusta hallituksen vähäistä kiinnostusta asiaa kohtaan, sillä nyt tämä laki tulisi sitten direktiivin vähimmäisedellytysten mukaisena voimaan vasta tammikuussa 27.

Arvoisa puhemies! Sairastamisen kuluissa on Suomessa uusi hinnasto, ja sen nimi on ”Rydmanin hinnat”: terveyskeskusmaksut nousevat, poliklinikkamaksut nousevat, päiväkirurgian maksut nousevat. Te olette, ministeri Rydman, perustellut tätä uutta hinnastoanne sillä, että valtiontalous on huonossa jamassa, ja myöskin sillä, että mieluummin korotetaan näitä asiakasmaksuja kuin leikataan palveluista. Mutta kun te teette molempia: toisella kädellä korotatte asiakasmaksuja, toisella kädellä leikkaatte palveluista. Ja mitä tulee tähän valtiontalouteen, niin kiinnostava asia on se, kun te sillä ratsastatte, että vuoden 27 budjetti heikentää valtiontaloutta — ei vahvista, ministeri Rydman, vaan heikentää. Te laitatte köyhät ja sairaat maksamaan rikkaiden veroalet. Minä kysyn teiltä: millaisia terveisiä te, ministeri Rydman, lähetätte pienituloisille suomalaisille, jotka empivät hoitoon hakeutumista Rydmanin hintojen vuoksi, ja onko teistä kohtuullista, että yli 500 000 asiakasmaksua on tällä hetkellä ulosotossa?

Arvoisa puhemies! Eihän siitä nyt pääse mihinkään, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Te ette ole lunastaneet lupauksianne velkasuhteen vakauttamisesta ettekä sadastatuhannesta uudesta työllisestä. Sen sijaan te laitatte sairaat ja köyhät ihmiset maksamaan suuryrityksille suunnatun lähes miljardin veroalen ja annatte suurtyöttömyyden jyllätä. Budjetin tiedotustilaisuudessa sekä valtiovarainministeri että pääministeri kieltäytyivät lisäksi molemmat vastaamasta kysymykseen budjetin nettosopeutusvaikutuksesta. Media teki onneksi työnsä ja kysyi asiaa valtiovarainministeriöstä, jonka mukaan hallituksen tekemät päätökset heikentävät julkista taloutta vuonna 27. Pääministeri Orpo, hallituksenne tuo siis eduskunnalle syksyllä budjetin, jossa leikataan sotepalveluita ja korotetaan asiakasmaksuja, jossa annetaan suuryrityksille vappumiljardi ja joka heikentää julkista taloutta. Mitäpä luulette, onko tämä kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista?

Arvoisa puhemies! Ei ole tarkoitus nyt pitkittää tätä keskustelua tämän enempää, mutta koska pääministeri viittasi siihen, että minä olen ollut poissa tästä salista, niin haluan kertoa, missä olen ollut. Sen jälkeen, kun pidin täällä debattipuheenvuoron ja kuuntelin debattia, kävin ostamassa voileivän ja ison teen ja kävelin Pikkuparlamenttiin omaan huoneeseeni syömään. Valitettavasti siellä ei toiminut televisio, josta olisin voinut seurata tätä keskustelua, joten seurasin sitä työpuhelimeltani omassa rauhassani, jotta pystyin samalla ruokailemaan ja tekemään muistiinpanoja, jotka tulin tänne sitten puhumaan myöhemmin. Hienona pidän sitä, että pääministerillä on aikaa tämän kaiken oman sotkunsa selvittämisen lisäksi niin vahvasti pitää kirjaa siitä, ketkä edustajat ovat paikalla ja ketkä eivät. Sen sijaan ihmettelen sitä, että pääministeri on käyttänyt energiaansa siihen sen sijaan, että hän olisi vastannut kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Olkoon tämä nyt viimeinen kontribuutioni aiheeseen ”investoinnit ja käyttömenot”. Väitän, että jokainen kansanedustaja täällä ymmärtää kyllä investoinnin ja käyttömenon eron. Jokainen varmasti myöskin kannattaa järkeviä investointeja. Hallituspuolueiden ongelma sen sijaan on siinä, että te ette ymmärrä Nokia-areenan ja Garden Helsingin eroa. Ero näissä investoinneissa on muun muassa se, että toinen halli oli ja on järkevä investointi muun muassa siksi, että se on jo pystyssä, ja toinen halli on hanke, jonka valtiontakaukseen virkamiesvalmistelu suhtautui erittäin penseästi sen huonon taloustilanteen vuoksi ja joka siitä huolimatta tuotiin puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. Minä kehotan, arvoisa puhemies, hallituspuolueita selvittämään itselleen, mikä ero on tuottavalla investoinnilla ja kaverikapitalismilla. [Ben Zyskowicz: Ai Tampere oli hyvä, koska se oli jo pystyssä? Erittäin vakuuttava argumentti!]

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vilkasta keskustelua erityisesti edustaja Zyskowiczin ja myöskin pääministerin puheissa siitä, mikä ero on menosäästöllä ja investoinnilla. Tässä on osoitettu sellaisia heittoja oppositiolle, että me ikään kuin tarkoituksellisesti hämärtäisimme näiden kahden asian välistä eroa. [Ben Zyskowicz: Sitähän te teette!] — Minä haluan nyt selittää, mistä tässä on kyse, edustaja Zyskowicz. Kun valtiontalouden tilanne on, mikä on, ja kun Garden Helsingin talouden tilanne on, mikä on, eli erittäin huono, niin totta kai se herättää kansalaisissa kysymyksiä. Kun köyhiltä suomalaisilta leikataan ja kaverin lobbaamalle hankkeelle rahaa löytyy, niin totta kai se tuntuu suomalaisista epäoikeudenmukaiselta. Tämä on asia, jonka te sivuutatte toistuvasti, ettekä te pysty vastaamaan tähän kokemukseen ja tähän huoleen. Sen sijaan te puhutte siitä erosta, mikä ero on antaa kaverin hankkeelle rahaa ja mikä ero on tehdä menosäästöjä, ja tämä kuulostaa ihmisten korviin saivartelulta. Mutta on tässä myös toinen näkökulma, jonka haluan nostaa esiin investointien suhteesta menosäästöihin. Pääministeri tietää ja myöskin edustaja Zyskowicz tietää, että EU:n sääntökehikossa käyttötalous ja investoinnit ovat itse asiassa hyvin pitkälti samalla viivalla eivätkä edes omaisuustulot tuo apua tulevaisuudessa näihin investointeihin. Eli jos kokoomusvetoista velkajarrutyöryhmää on uskominen, niin näitä teidän kehumianne investointeja tehdään tulevaisuudessa vähemmän. Nyt kun nousin tänne puhujapönttöön, niin haluan kyllä vielä ottaa esiin tämän Väinö Linna ‑sitaatin, joka minun korvaani särähti, erityisesti kokoomuslaisen pääministerin siteeraamana. Sitaattihan kuului niin, että kun en minä heiltä luottamustani saanut, niin en voi sitä myöskään menettää. No, kuka tämän sitaatin alun perin tässä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ‑trilogiassa sanoi? Kyseessä oli Akseli Koskela eli punakapinan päällikkö, joka riutui vankileirillä ja menetti kansalaisluottamuksen eli kansalaisoikeuksia, kuten esimerkiksi oikeuden äänestää. Minusta on erikoista, että Orpo haluaa siteerata vankileirillä riutunutta punakaartilaista, joka on juuri välttänyt kuolemantuomion. Ja toinen hämmentävä seikka tässä on se, kenelle pääministeri tämän sitaatin ja nämä sanansa osoitti. [Ben Zyskowicz: Oppositiolle! — Arto Satonen: Oppositiolle!] Pääministeri saa luottamuksensa kansalaisilta ja koko eduskunnalta, ja eduskuntaan kuuluu myös oppositio. Eli itse asiassa, arvoisa pääministeri, te saatte luottamuksenne myöskin oppositiolta, koko eduskunnalta ja kansalaisilta, ja itse asiassa te kyllä voitte sen myöskin menettää.

Arvoisa puhemies! Tämä pääministerin ensimmäinen puhe osoitti, että hän ei edelleenkään ymmärrä, mistä kansalaisten ja opposition esittämässä kritiikissä on pohjimmiltaan kyse. Petteri Orpo kertoi puheessaan, mikä ero on investoinneilla ja menosäästöillä, mutta kyllä me, arvon pääministeri, sen täällä kaikki tiedämme. [Arto Satonen: No ei kuulosta siltä!] Sen sijaan te ette edelleenkään vastannut kahteen kysymykseen: miksi hallitus ohitti virkamiesvalmistelun ja erittäin vahvat epäilykset Garden Helsingin talouden tilasta, ja miksi juuri tämä hanke päätyi puheenjohtajien pöytään takaoven kautta? Te väistätte kysymykset hyvästä hallinnosta, kaverikapitalismista ja virkamiesvalmistelun sivuuttamisesta, vaikka tässä on kyse nimenomaan näistä asioista, ei investoinnin ja menosäästön erosta. Kyllä minun täytyy myös sanoa, että se, että kokoomus täällä hyökkää nyt opposition kimppuun, on hirveän huono strategia. Teidän pitäisi pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin, joihin suomalaiset teiltä vastausta edellyttävät.

Arvoisa puhemies! Garden Helsinki -jupakka kulminoitui eilen siihen, että Petteri Orpo ilmoitti, että hallitus ei enää edistä hankkeen valtiontukea. Näin Orpo yrittää päästä pälkähästä tilanteessa, jossa hallitus on keittänyt niin pahanmakuisen sopan, että sitä eivät niele edes kokoomuksen omat äänestäjät. Ilmoittamalla, että valtiontukea ei enää edistetä, Orpo ja kokoomus käytännössä myönsivät toimineensa asiassa väärin. Tämä on paradoksaalista, sillä viimeisten viikkojen kuluessa Orpo on yrittänyt osoittaa, että mitään väärää ei olla tehty. Pääministeri ei edelleenkään myönnä virheitä omassa toiminnassaan. Virheitä nähdään vain Jan Vapaavuoren ja Garden Helsingin lobbareiden toiminnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan valtiolla ei ole tähän asti ollut selkeää polkua Garden Helsingin mittakaavaan kuuluvien hankkeiden prosessiin. Nyt Orpo lupasi, että tämän kokoluokan hankkeille luodaan selkeät kriteerit ja hakumenettely. Kiinnostavan tästä lupauksesta tekee se, että Iltalehden uutisen mukaan valtiovarainministeriö on julkaissut valtionavustusten hallinnoinnin kehittämiseksi yli 200 sivuisen oppaan jo syyskuussa 23. Ja tiedättekö, kuka valtionavustusten kehittämishankkeen käynnisti maaliskuussa 2019? Silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Orpo antoi tuolloin virkamiehille tehtäväksi lisätä hankkeisiin muun muassa läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Peilatkaamme nyt siis Orpon itsensä asettamia kriteereitä vasten, miten Garden Helsinki -hanke noin niin kuin omasta mielestä meni. Arvoisa puhemies! On olemassa sanonta: jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se todennäköisesti on ankka. Palaan tähän sanontaan hieman myöhemmin. Aloitetaan kuitenkin siitä, että hallitus päätti kokoomuksen esityksestä junailla Garden Helsinki -hankkeelle 35 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, vaikka virkamiesnäkemys oli kielteinen. Hanke ei edennyt normaalissa valmistelussa, vaan päätyi hallituspuolueiden puheenjohtajien pöytään takaoven kautta. 35 miljoonaa on iso raha, ja erityisen ison summasta tekee se, että tällä hallituskaudella kaikki muut paitsi kokoomuksen kaverit on pakotettu kiristämään vyötä. Sosiaali- ja terveyspalveluista on leikattu. Sosiaaliturvasta on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Ainoa, mistä ei olla leikattu, on kokoomuksen rikkaiden äänestäjien elintaso: suuryrityksille ja kaikkein hyväosaisimmille suomalaisille on leikkausten keskellä onnistuttu jakamaan miljardiluokan veroaleja. Kokoomus kuitenkin päätti kaverikapitalismin hengessä esittää 35 miljoonaa euroa hankkeelle, jota lobbasi kokoomuksen entinen ministeri Jan Vapaavuori. Vertailun vuoksi: Sairaalaverkon karsimisella säästettiin 26 miljoonaa euroa. Toimenpide oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta välttämätön. Sosiaalityön tutkimushankkeista leikkaamisella säästettiin neljä miljoonaa euroa. Se oli kuulemma valtiontalouden näkökulmasta vastuullinen ratkaisu. Mutta kun puoluekaveri pyytää 35 miljoonaa talousvaikeuksissa rypevälle hankkeelle, silloin fläppitaululle kirjoitetaan, että rahaa on. Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa pääministeri varmasti haluaa huomauttaa, että Garden Helsingin rahoituksessa oli alkujaankin kyse ehdollisuudesta. 35 miljoonaa oli tarkoitus lähettää puoluekaverin lobbaamalle hankkeelle vasta siinä vaiheessa, kun kuokka on maassa. Ehdollisuudesta puhuminen on viestinnällisesti taitavaa, mutta kokonaisuuden kannalta yhdentekevää. Ehdollista tai ei, hallitus ehti lyödä nuijaa sen puolesta, että kokoomusvetoista helsinkiläishanketta kannattaa tukea samaan aikaan, kun helsinkiläisiä yksinhuoltajia pakotetaan asumistuen leikkauksen seurauksena muuttamaan kodeistaan pois. Köyhiltä voidaan kyllä viedä tuet ja pistää heidät muuttamaan halvemmille alueille. Mitäpä eivät hoitaneet omaa talouttaan! Samaan aikaan hyväosaisen kaverin lobbaama hallihanke ansaitsee tuen, vaikka hanke ei olisikaan hoitanut omaa talouttaan. Kyse oli alun perinkin huonosta hallinnosta, rahoituksen läpinäkyvyyden puutteesta ja omien eturyhmien taloudellisesta suosimisesta. Käsittääkseni juuri nämä olivat asioita, joita vuoden 2019 Petteri Orpo karsasti. Mutta kun vuonna 2025 virkamiesvalmistelu katsoi, että valtiontakausta ei voida myöntää, niin Jan Vapaavuoren kokoomuslainen haippirinki katsoi, että kyllä nyt jonkinlaista tukea pitää silti myöntää. Kannatti, sillä lopuksi Jan Vapaavuori viestitti: "Suurkiitos vielä teille asian junailusta puoliväliriihen yhteydessä." Arvoisa puhemies! Hallihankkeen suhmuroinnissa ylitettiin raja, jota on vaikea perustella edes kokoomuksen omille äänestäjille. Se ei ole ihme, sillä suomalaiset arvostavat suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä. Garden Helsingin tapauksesta ei löydy kumpaakaan. Kokoomuksen välinpitämättömyydestä kertoo myös se, että pääministeri pysyi huomattavan pitkään medialta piilossa. Piilottelu kertoo siitä, että pääministeri ei tuntunut edes ymmärtävän, miten vakavia korruptiosyytökset ovat. Kävi myös ilmi, että Garden Helsinki -hanke ei ollut tapauksena ainoa laatuaan: Garden Helsingin lisäksi oikeuskansleri on lähettänyt pääministeri Orpolle selvityspyynnön koskien Valmet Automotiven pelastamista. Näitä tapauksia yhdistää kokoomuksen ja Petteri Orpon avokätinen vaalirahoittaja Ilpo Kokkila. Valmet Automotiven eli Uudenkaupungin autotehtaan osalta kyse on siitä, että valtio pelasti yhtiön viime syksynä. Autotehtaan pelastamisessa oli pointtinsa, mutta tapa, jolla se tehtiin, ei kaikilta osin kestä päivänvaloa. On näet niin, että yhtiön pelastamisen jälkeen valtio on omistanut Valmet Automotivesta 79 prosenttia ja Ilpo Kokkilan Pontos-yhtiö 21 prosenttia. Kokkilalla on yhteys myös Garden Helsinkiin, sillä suurelta osin Kokkilan omistuksessa oleva rakennusyhtiö SRV on hankkeeseen osallinen. Oikeuskansleri selvittää nyt muun muassa sitä, onko Orpo ollut esteellinen suhteessa Valmet Automotiveen liittyvään päätöksentekoon ja mitkä ovat Garden Helsinki -hankkeen kytkökset vaalirahoitukseen. Johtopäätös koko sopasta voisi olla vaikkapa se, että jos se näyttää ankalta ja liikkuu kuin ankka, se on todennäköisesti kokoomuksen kaverikapitalismia. Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Hyrkön tekemää epäluottamuslausetta sekä edustaja Koskisen tekemää epäluottamuslausetta.

Arvoisa puhemies! Monta kertaa täällä salissa olen saanut palata samaan asiaan, ja palaan siihen jälleen. Se, että hallitus tekee huonoa politiikkaa ja oppositio sanoo, että hallitus tekee huonoa politiikkaa, ei ole opposition vika tai opposition pelottelua, vaan siinä on kyse siitä, mitä te teette. Ja nyt te faktisesti leikkaatte lapsilta ja nuorilta. Otetaan esimerkki perheneuvolasta. Tässä ministeri Poutala sanoi omassa puheessaan jotakuinkin niin, että te uudistatte palveluita, jotta perheet saavat tarvitsemansa avun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä te tosiasiallisesti teette? Te viette perheneuvoloista pois nyt lakisääteisen kasvatus‑ ja perheneuvonnan. Sillä pyritään säästämään 8,6 miljoonaa euroa, ja samaan aikaan se tulee tarkoittamaan sitä, että sieltä perheneuvoloista poistuu moniammatillisuus, jota on tähän asti tehty sosiaalityöntekijän ja psykologin yhteistyönä. Tämä on leikkaus, ja kun te leikkaatte lapsilta ja nuorilta, niin sanokaa se edes rehellisesti älkääkä yrittäkö väittää, että te teette panostuksia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto tunnistaa, että ydinvoimalla on roolinsa ilmastokestämättömästä sähköntuotannosta luopumisessa. Kun yhteiskuntaa ja energiaintensiivisiä teollisuudenaloja tullaan ilmastotavoitteiden mukaisesti sähköistämään, ilmastokestävää sähköntuotantoa on lisättävä, ja ydinvoima on osa kokonaisratkaisua. Erityisesti pienydinvoimaloihin liittyy potentiaalia edellyttäen, että niiden käyttöönotto tapahtuu vastuullisesti ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Hallituksen esitystä emme kuitenkaan voi hyväksyä. Lakiuudistuksessa esitetyillä muutoksilla tähdätään ennen kaikkea hanketoimijoiden taloudellisen edun parantamiseen, ei yhteiskunnan kokonaisedun ja ydinenergiaan liittyvän riskienhallinnan parantamiseen. Eduskunnan tulee jatkossakin saada päättää ydinvoiman rakentamista koskevan periaatepäätöksen kumoamisesta tai voimaan jättämisestä. Eduskunta edustaa koko yhteiskuntaa, eikä sitä näin ollen tule voida ohittaa yhteiskunnan kokonaisetua koskevassa harkinnassa. Periaatepäätös ei jatkossa vaatisi myöskään enää suunnitellun ydinlaitoksen sijainti- ja naapurikuntien lausuntoa, ja yva-lakia sovellettaisiin vasta rakentamislupavaiheessa. Näillä muutoksilla heikennetään demokratian perusperiaatteita ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia itseään koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi esityksessä ollaan sallimassa ulkomaisen ydinjätteen käsittely, väliaikainen varastointi ja loppusijoittaminen Suomessa. Tätä emme voi hyväksyä. Ydinjätteet ovat luonteeltaan täysin oman riskiluokkansa kysymys, ja ne säilyvät vaarallisina jopa satojatuhansia vuosia. Tähän liittyy painava ylisukupolvinen ulottuvuus, jota ei tule ohittaa. Lopuksi: Me emme voi hyväksyä ydinenergialain muutosta, koska siitä on hallituksen toisen ydinenergialain esityksen mukaisesti poistettu ydinräjähteiden maahantuonnin, valmistamisen ja käytön kieltämistä koskeva pykälä. Vasemmistoliitto toimii ydinaseettoman maailman ja aseistariisunnan puolesta. Me vaadimme pohjoismaisen ydinaseettomuuden linjan ylläpitämistä ja vahvistamista. Näin ollen ehdotan, että lakiehdotukset hylätään.

Kiitos, arvoisa puhemies! Täytyy nyt hieman kyllä tässä duubioida edellisen puhujan, edustaja Hännisen, kommentteja siitä, että tässä esityksessä olisi kyse turvallisuudesta, jota tämä lisäisi, ja ennustettavuudesta, vakaudesta ja luottamuksesta. Siitä olen kyllä edustaja Hännisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, että tässä ei ole kyse pienistä yksityiskohdista, vaan tässä on kyse koko siitä soterakenteesta, jota tämä hallitus on tietoisesti murentanut ensin suorilla rahoitusleikkauksilla, sairaalaverkon karsimisella ja nyt asiakasmaksujen nostolla. Minä en näe, miten ihmisten turvallisuus tai luottamus näihin palveluihin lisääntyy sillä, että ambulanssimaksua korotetaan 25 eurosta yli 40 euroon, etenkin kun tässä samaan aikaan on päätetty myös muista asiakasmaksukorotuksista, esimerkiksi poliklinikkamaksun korotuksesta, terveyskeskusmaksun korotuksesta, hammashoidon maksujen korotuksista, leikkaus- ja toimenpidemaksusta, eivätkä näissä bakkanaaleissa ole jääneet sivuun myöskään vainajat, koska tässä on lisätty myös vainajan säilytysmaksu. Kaiken tämän päälle on vielä isot järjestöleikkaukset, kun on aikaisemmin linjattu niin, että kolmas sektori voi nimenomaan tukea tätä sotekenttää, ja nyt te olette leikanneet sieltäkin aivan valtavasti pois. Paitsi että duubioin tässä edustaja Hännisen äskeistä puheenvuoroa, kyllä haluan myös esittää kritiikkiä sosiaaliturvaministeri Wille Rydmanille, joka on esittänyt esimerkiksi täällä kyselytunnilla, että sen sijaan, että leikataan palveluista, kannattaa korottaa näitä asiakasmaksuja, että ihmiset ymmärtävät sen paremmin ja sitten se ei kohdistu samalla tavalla. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt tätä argumenttia. Samalla tavalla se kohdistuu niihin ihmisiin, että leikataanko palveluista, nostetaanko asiakasmaksuja. Ja erityisesti kun tämä hallitus on tehnyt molempia, niin kyllä jos jotain tässä tehdään, niin tässä rapautetaan sitä ihmisten turvallisuudentunnetta ja luottamuksen tunnetta näihin palveluihin, ja sitä minä en hyväksy.

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteet digitaalisen asioinnin edistämisestä ja viranomaistoiminnan tehostamisesta ovat sinänsä kannatettavia. Sääntelykokonaisuus muodostuu kuitenkin lakimuutoksen myötä käyttäjän näkökulmasta vaikeaselkoiseksi ja voi vaarantaa erityisesti rajalliset digitaidot omaavien sekä muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeusturvan myös Tullin asioinnissa. Sääntelyn tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää, mutta hallituksen sääntelyllä on päinvastainen vaikutus. Siksi ehdotan, että lakiehdotus hylätään.

Arvoisa puhemies! Kyllä on totta, että Orpon hallitus on lisännyt rahaa perusopetukseen, mutta samalla ovat lisääntyneet myös tehtävät, joita siellä perusopetuksessa on. Jos katsotaan sitä lopputulosta, mitä siellä yksittäinen opettaja ja oppilaat pääsevät tekemään, ja lasketaan tähän yhteen ne valtionosuuksien leikkaukset, joita te olette tehneet useammassakin kehysriihessä, niin lopputulos jää kunnissa miinukselle. Se on minun arvioni tästä. Mikäli näin ei ole, niin näen erittäin mielelläni hallituksen laskelmat siitä, mikä on se kokonaispanostus, ja puhun nyt nimenomaan nettopanostuksesta, kun me katsomme myös näitä valtionosuuksien leikkauksia. Mutta mitä minä olen ammattilaisten kanssa keskustellut, niin ei ole totta, että sinne olisi lisätty rahaa sillä tavalla, että voitaisiin oikeasti puhua siitä, että tämä teidän koulutuslupauksenne olisi jotenkin täytetty. Eli kiitos, otan mielelläni vastaan teidän laskelmanne tästä, koska selkeästikin on niin, että hallitus ei ole tätä nettosummaa laskenut.

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on hyvin laajasti yli puoluerajojen päästy yhteisymmärrykseen siitä, että meidän on nostettava korkeakoulutettujen määrää yhteiskunnassa, Suomessa, ja yhteinen käsitys tällä hetkellä on, että sen pitäisi olla vähintään 50 prosenttia suomalaisista, jotka olisivat tulevaisuudessa korkeakoulutettuja. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä hallitus puheistaan ja koulutuslupauksestaan huolimatta on leikannut koulutuksesta kaikilta asteilta. Valtionosuuksien leikkaaminen on tarkoittanut sitä, että se raha on pois varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, mihinkä on väitetty, että satsataan, mutta itse asiassa sieltä tätä kautta juuri leikataan. Sitten lisäksi ammatillisesta koulutuksesta, toiselta asteelta, tehdyt 120 miljoonan euron leikkaukset ovat erittäin vahingollisia ja erittäin haastavia juuri näille nuorille, jotka voisivat sieltä ehkä löytää jatkopolkuja tai ylipäänsä saada semmoisen koulutuksen siihen ammattiin, mihin he ovat lähteneet kouluttautumaan. Sekään ei ole mikään itseisarvo, että ammattikoulusta täytyisi hakeutua jatko-opintoihin, mutta ainakin sen koulutuksen pitäisi olla sellaista, että se antaa edellytykset toteuttaa sitä ammattia, mitä siellä opiskellaan. Lisäksi hallitus on leikannut korkeakouluilta, ja tämähän nyt on aivan päinvastoin kuin se tavoite, millä pitäisi meidän yhdessä sovitusti nostaa sitä korkeakoulutettujen määrää. Eli tässä on tehty hyvin tämmöistä koulutusvihamielistä politiikkaa tällä kaudella, [Juha Hänninen: Nyt rupesi pelottamaan!] ja koska puolueet ovat myös laajasti sitoutuneet tähän velkajarruun, niin on erittäin huolestuttavaa myös tulevien kausien näkökulmasta, miten voidaan yhteensovittaa nämä tavoitteet, joissa koulutusastetta halutaan nostaa ja myös koulutukseen panostaa, ja samaan aikaan leikattaisiin tai nostettaisiin veroja 8—11 miljardin edestä. No, sehän ei tule tapahtumaan, mikä on tietenkin hyvä asia tämän koulutuksen näkökulmasta, mutta siitä huolimatta on syytä tunnistaa, että näissä tavoitteissa on ristiriita. Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kannattaa tätä edustaja Elon tekemää lausumaehdotusta.